Nuorisoseurantalo taipuu moneksi

Teksti Johanna Hurme

Talolle saapuessa en tiedä, mitä odotin, en tiennyt oikein alkuunkaan, minkälainen paikka se tulisi olemaan tai minne tarkalleen oikeastaan edes olin matkalla, vaikka etukäteisinfoa oli kyllä saatavilla runsain mitoin. Johonkin betonimöhkäleeseen, tasoitetulla, asfaltoidulla, parkkipaikoitetulla pihalla?

Kun astuimme sisälle taloon ja etenkin sen saliin, jonka kauniit puupinnat ja lava (etenkin näin musiikki- ja teatteri-ihmiselle) alkoivat heti tuoda mieleen vanhoja tanssisaliklassikoita, iskelmää, 60–70-luvun kevyempää rockia ja kesäteatteria, improvisaatioesityksiä ja pienoisnäytelmiä. Aloin heti nähdä tilan teknisiä mahdollisuuksia ja vetovoimaa, sillä tällaista tilaa teemaan sopivalle näytelmälle tai muulle kulttuuritapahtumalle saa nykyään aidosti oikeasti metsästää.

Näin ???-kollektiivin äänisuunnittelija ja näyttelijä Santtu Käkönen kuvaili Lakomäen nuorisoseurantalon ensikosketusta. Nuorisoseurantalo taipuu moneksi, sillä heinäkuussa Lakomäen seudun nuorisoseuran talo kääntyi tanssin residenssipaikaksi, kun ???-kollektiivi vuokrasi talon produktion suunnittelua ja toteutusta varten.

Kollektiivi koostuu eri taiteenlajien ammattilaisista. Siinä on mukana Johanna Hurme, Pihla Jaala, Santtu Käkönen, Inka Malinen, Noora Nieminen, Jani Salonen ja Ella Valkola. Kollektiivissa toimitaan yhdessä innostuksen, osaamisen ja halujen pohjalta vapaassa prosessissa. ”Alun perin tarkoituksena oli olla koko viikko nuorisoseurantalolla rakentamassa produktiota kevääksi 2021. Aikataulullisista syistä johtuen päätimme kuitenkin, ettemme lähde nyt työstämään niin isoa produktiota, vaan toteutimme viikonlopun aikana videoteoksen. Elämyshän tämä oli. Viikonlopusta jäi mieleen aamupala, kun istumme ulkona, jokainen syö, mitä syö ja tuntuu siltä, että voi olla juuri niin kuin haluaa ja miltä tuntuu ja kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan”, Johanna Hurme ja Ella Valkola pohtivat.

Rauhoittava, harmoninen ympäristö

Kollektiivi oli todella vaikuttunut paikasta, sillä nuorisoseurantalo antoi rauhoittavan harmonisen ympäristön, jossa historia huokui jokaisessa hirressä ja kakluunissa. Pihla Jaalan mielestä talo tilana auttoi palaamaan itsensä ja itselle olennaisten asioiden äärelle sekä tilaa pohtia omia juuria ja sitä, missä nyt on – taiteellisesti ja ihmisenä. Talo myös inspiroi pohtimaan, miten erilaiset tilat voivat tuoda luovaan prosessiin sytykkeitä. ”Taloa voisi hyödyntää residenssinä, tilana, jossa palataan olennaisten asioiden äärelle: ihmiset, yhdessä tekeminen ja oleminen, luonto ja luovuus/taide. Majoitusmahdollisuudet olivat loistavat isommallekin porukalle! Ehdoton lisä on se, että tila mahdollistaa myös viikon tuotosten yleisön eteen tuomisen. Siis prosessi saadaan synnytettyä tilaan heti! Myös tapahtumat, musiikin, tanssin, yhdessä olemisen ja jopa jonkinlaisten tarjottavien puitteissa ovat mahdollisia tilassa”, Pihla ideoi taloa.

Puitteet lomaan ja työskentelyyn

Lähellä oleva Pyhä-Häkin kansallispuisto innoitti yhdistämään suon mystiikkaa tanssiin ja musiikkiin. Nuorisoseurantalon puitteet ja sijainti mahdollistivat loman ja työskentelyn yhdistämisen tavalla, mikä ei olisi ollut muuten mahdollista. Kollektiivin jäsenet pohtivat, että voisivat tulla kesätalkkariksi talolle tai vaikkapa vuokrata nuorisoseurojen jäsenistölle omien työpaikkojen tyhy-päiviin. ”Herätti ihmetystä ja pohdintoja siitä, kuinka paljon hienoja tiloja jää hyödyntämättä sijainnin ja tiedon puutteen vuoksi. Koemme, että jokin teos sopisi aivan mainiosti tilaan, oli se sitten videoteos, livestriimi tai yleisölle paikan päällä esitettävä. Olisi mahtavaa nähdä tämä ja muutkin vastaavat nuorisoseurojen tilat laajemminkin käytössä. Myös useampien tekijöiden yhteinen kulttuuri-ilta, mikä sisältäisi monia eri teoskokonaisuuksia sopisi hienosti taloon. Taloa ylläpitävän tahon vieraanvaraisuus näkyi ja tuntui, ja olo oli huomioonotettu kaikin puolin”, Inka lähti suunnittelemaan talolle elämää.