Arviot

teksti salla rajala kuvitus riikka turkulainen

AKTIVISMIA, &

Ilmastonmuutosta käsitteleviä tietokirjoja on viime aikoina ilmestynyt useita, mutta Kaisa Happosen ja Karri ”Paleface” Miettisen kokoama, nuorille suunnattu Ilmastotekokirja erottuu joukosta konkreettisuudellaan ja rohkealla otteellaan.

Ilmastotekokirjaan on koottu lukuisten asiantuntijoiden, aktivistien ja jopa presidentti Tarja Halosen puheenvuoroja.

Aikamme suurin ongelma

Ilmastonmuutos on viime aikoina herättänyt runsaasti keskustelua, mutta kirjoittajien mielessä se on pyörinyt jo pidempään. – Aihe oli mukana jo edellisessä tekemässämme kollaasirunokirjassa, Revi se. Mä oon myös kirjoittanut biisejä aiheesta ja luulen, että se on kaikkien herkemmille taajuuksille virittyneiden ihmisten asia. Enenevässä määrin sitä oon tässä kyllä miettinyt, Karri Miettinen kertoo.

Miettinen kertoo maininneensa ilmastonmuutoksen ensimmäistä kertaa jo 10 vuotta sitten julkaistulla Helsinki – Shangrila -levyllä olleella kappaleella Karavaani kulkee. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2012, hän teki Maan tapa -levylle jo kokonaisen kappaleen ilmastonmuutoksesta, Nestehöyryjää. – Kyllä se on ollut tossa, ja miksi ei olisi, sehän on tämä aikamme suurin. Kyllä täytyy olla koomassa tai perussuomalainen, jos ei sitä olisi joutunut jotenkin päässään käsittelemään, Miettinen jatkaa.

Yöunet kortilla kirjaa tehdessä

Ilmastonmuutos on monimutkainen asia, jonka kokonaisvaltainen ymmärtäminen

ARJEN TEKOJA, AJATTELUVÄLINEITÄ

vaatii syvällistä perehtymistä. Kirjassa ilmiöitä on selitetty auki hyvin konkreettisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla, mikä tekee kirjasta helposti lähestyttävän aiheeseen vähemmän perehtyneellekin. Tiedustelin tekijöiltä, oliko heidän hankalaa perehtyä näin monimutkaiseen asiaan. – En tiedä oliko se niinkään hankalaa, sillä mulla on toimittajan taustaa ja meillä molemmilla kirjailijataustaa, että kyllä molemmilla on sellaista ammattitaitoa. Mutta ehkä tämä oli aika kokonaisvaltainen prosessi, että joutui kohtaamaan sellaisen kokonaisvaltaisen ahdistuksen. Kyllä siinä oli yöunet vähän kortilla, Miettinen kertoo kirjantekoprosessista. – Joo kyllä oli todella kokonaisvaltainen prosessi. Mun mielestä Jonathan Safran Foer puhuu hyvin siitä, että me haluammekin olla vähän unessa, vaikka me tiedämme nämä asiat. Se syvällinen tajuaminen on totta kai ihan kamalaa, Kaisa Happonen toteaa.

Ilmastoahdistusta ja ilmastotekoja

Sitra teetti vuonna 2019 kyselytutkimuksen ilmastoahdistuksesta. Kyselyn perusteella noin neljännes suomalaisista arvioi kokevansa ilmastoahdistusta. Ilmastotekokirja tarjoaakin ison pinon ajatteluvälineitä ilmastoahdistuksen hallintaan.

Erityistä huomiota saavat kirjassa olevat tehtävät, joissa lukijaa kannustetaan esimerkiksi etsimään positiivisia ympäristöaiheisia uutisia tai tunnistamaan lähiympäristön eliölajeja. Toiminta onkin yleensä paras keino ilmastoahdistuksen hillintään. Keskustelimme tekijöiden kanssa siitä, millaisia ilmastotekoja he ovat omassa elämässään tehneet. – Kyllähän niitä joutuu lapsiperheessä tekemään koko ajan ja miettimään sitä omaa kulutustaan. Ruoka on varmaan ollut isoin kysymys. Meidän perheessä ei olla täysin vegejä, mutta syödään kasvispainotteisesti. Yritetään myös aina ensin löytää käytettynä asioita, mikä tietysti on myös sana. On oikein huolehtia itsestään ja jaksamisestaan.

taloudellisesti järkevää, Miettinen kertoo perheensä ilmastoteoista. – Koen myös, että se ruoka on yksi isoimmista asioista mihin jokainen voi myös nopeimmin vaikuttaa. Lihan olen jättänyt jo vuosia sitten, mutta olin kuvitellut, etten voisi ikinä luopua juustosta. Yhtäkkiä sekin oli kuitenkin helppoa, Happonen toteaa.

Mitä jos ei voi äänestää?

Ilmastotekokirja on puheenvuoro ja työkalupakki nuorille. Kirja tarjoaa runsaasti vinkkejä vaikuttamiseen ja siinä otetaan hienosti huomioon se, ettei nuorilla vielä riitä ikä vaaleissa äänestämiseen. Kirjassa korostetaan aktivismiin roolia ja rohkaistaan nuoria toimintaan aina arjen aktivismista ympäristöjärjestöihin liittymiseen asti. – Iso viesti, mikä kirjassa on tullut monelta haastateltavalta on, että vertaistuki ja toisten ilmastoahdistuksesta kärsivien tyyppien tai aktivistien kohtaaminen on tosi tärkeää. Että löytää sen oman ympyrän, jossa on samansuuntaisesti ajattelevia ihmisiä, se helpottaa myös. Kyllä se ympäristöjärjestöihin liittyminen on osa ratkaisua, Miettinen kertoo. – Myös se, että kukaan ei vaadi mahdottomia. Jokainen pystyy tekemään omasta persoonastaan käsin näitä asioita. Se aktiivisuus on kuitenkin tärkeintä, eikä se, että jää yksin murehtimaan. Lamaantuneesta aktivismista ei ole ympäristölle hyötyä. Ja että itsestäänkin saa pitää huolta, sekin on toinen tärkeä juttu. Lempeys on tärkeä

Tekijöiden terveiset

– Musta on hullua, että Gretalla taisi käynnistyä just 126. viikko [jokaperjantaista ilmastolakkoa]! Se on mieletön osoitus siitä, että aktivismi kannattaa aina. Se on osoittanut ihan uskomatonta sinnikkyyttä ja esimerkkiä meille kaikille. Ihailen häntä suuresti ja seuraan somessa, Miettinen toteaa.

Happonen puolestaan haluaa tarjota loppuun ötököiden, kukkasten ja sammalmättäiden ylistyksen, ja korostaa oman ympäristön tutkimisen tärkeyttä. – Maltetaan uskoa siihen perusasiaan, että kun tunnetaan meidän ympärillämme olevat eliöt, niin pystymme huomaamaan, kun siellä tapahtuu muutosta. Sellainen ympäristössä olemisen ja luonnossa olemisen ylistys, sen tärkeyttä ei saa unohtaa, eikä sitä, että on tosi tärkeää tietää, että mikä on esimerkiksi jääleinikki, Happonen pohtii. *

Ihmisistä, villihevosista ja lähenevästä sukupuutosta

Maja Lunde: Viimeiset. Tammi 2020.

Maja Lunden Ilmastokvartetin kolmas osa pureutuu lajeja uhkaavaan sukupuuttoon. Kuten edellisissä osissa, tässäkin lukija pääsee seuraamaan ihmisen ja luonnon yhteiseloa kolmella eri vuosisadalla. Kokonaisuus muodostuu menneestä, jossa villieläimiä hankitaan ihmisten viihdykkeeksi eläintarhoihin; nykyisyydestä, jossa lajien häviäminen ajaa ihmisiä korjausliikkeisiin; ja tulevaisuudesta, jossa ihminen ei ole enää maailman valtias vaan selviytyjä, kuten kaikki muutkin eläimet.

Nimestään huolimatta Viimeiset ei ole kertomus tuhoon tuomitusta maailmasta vaan ihmisistä, jotka jatkavat eteenpäin vaikeuksista huolimatta, sekä luonnosta, joka sitkeästi selviytyy vuodenkierrosta toiseen. Viimeiset ei jätä lukijaa kylmäksi vaan valaa tahtoa toimia ja voimaa uskoa: meidän on pakko pystyä tähän.

emma sairanen

Miten filosofi lähestyy ilmastokriisiä?

Kyllönen Simo & Oksanen Markku (toim.): Ilmastonmuutos ja filosofia. Gaudeamus 2020.

Viime vuonna ilmestynyt teos esittelee kattavasti suomalaisten filosofien tutkimuslinjoja aina ilmastotutkimuksen tieteen filosofiasta ihmisenä olemisen peruskysymyksiin ilmastokriisin aikakaudella. Kirjasta voi poimia luettavaksi lukuja yksitellen omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti.

Käsitteitä avataan hyvin lukijalle ja tekstiä ymmärtää sujuvasti, vaikka tulisikin alan ulkopuolelta, sillä teos on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ajankohtaisuudessaan teos voisi tarjota syvyyttä lukion filosofian kurssityöhön tai toimia luettavana tietokirjana äidinkielen kurssilla.

Teoksen esipuhetta kärjistäen: tarvittiin ilmastoahdistus, jotta filosofit saatiin tarttumaan ilmastonmuutokseen. Teos onnistuukin vastaamaan huoleen olemassaolomme tulevaisuudesta ja tarjoaa yllättäviäkin ajatuksia luonnon ja kulttuurin rajanvedosta, sekä suhteestamme luontoon ja sen estetiikkaan.

hilla laakkonen

Tarinat ilmastonmuutoksen käsittämisen apuna

Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä. Aula & Co 2020. Suom. Tapio Koivukari.

Islantilainen Andri Magnason pyrkii teoksessaan Ajasta ja vedestä löytämään sanoja, joilla voisimme hahmottaa ilmastonmuutoksen muovaamaa ja käsityskykyämme pakenevaa todellisuutta. Läpi kirjan virtaavat ajan mukanaan tuomat muutokset, kirjailijan elämänhistoria sekä veden eri olomuotojen kierto ja sen vaikutukset elämään.

Teos kaartelee pohjoisen jumaltarustosta

Magnasonin isovanhempien kertomuksiin ja tutkimustietoon ilmastonmuutoksesta. Kirja käsittelee ilmastonmuutoksen vakavuutta lähinnä ihmiskunnan kannalta, muttei täysin unohda muita eliöitä.

Magnason on vakuuttunut, että ihmiset eivät ymmärrä lukuja ja käyriä, vaan tunteita herättäviä tarinoita. Kirjan vaikuttavuus tuleekin tarinallisuudesta ja henkilökohtaisuudesta. Vaikka teos tempaisee lukijan synkkiin, syviin vesiin, se ei ole täysin lohduton: lopussa välkähtelee valoa.