Yhdessä elämän puolesta

Viikonloppuna 29.–30.8. Helsingissä, Turussa ja Tampereella nähtiin eläimiksi pukeutuneita hahmoja polkupyörien selässä. Kyse oli Luonto-Liiton vuosittain järjestämästä tapahtumasta, Uhanalaisajoista.

Eikö olekin hassua, että tällaiseen täytyy vieläkin ryhtyä, jotta muutkin kuin ihmislaji otettaisiin huomioon päätöksenteossa? Tien päällä oli kolmessa kaupungissa mahdollista nähdä kaikenlaisia lajeja susista lokkeihin. Uhanalaisuuden taustalla on usein ihmisten toiminta, joka vie eläimiltä niiden luonnollisen elinympäristön tai muuten tulee rajoittaneeksi eläinten mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Esimerkiksi ahman tilanne kärjistyy suden ahdingon myötä, sillä susien vähetessä vähenevät myös niiden jälkeensä jättämät saaliiden raadot, joita ahmat käyttävät ravinnokseen.

Yksi pyörän selkään hypänneistä oli Enja Seppänen. Hän pyöräili viime vuonna ahmanaamari päässään.

Seppäsen ystävä oli pyytänyt häntä mukaan Luonto-liiton Uhanalaisajottapahtumaan, josta muodostui Seppäselle hieno kokemus. Porukka puuhasi tiiviisti yhdessä, ja polkemisen jälkeen päivä huipentui puheeseen biodiversiteettikriisistä. – Keskustelu uhanalaisuudesta on myös osa ilmastokeskustelua, Seppänen muistuttaa.

teksti roosa valkila | kuvat sebastian coffeng

Uhanalaisajojen slogankin kuuluu: ”Ilman elonkirjoa ei ole ihmisiä.” On hyvä muistaa, että ilmastonmuutos paitsi vaikuttaa tuhansien lajien hälyttävään tilaan, eläinten häviäminen vaikuttaa myös ihmisiin. Elämän arvokkuuden pohtiminen on osa minkä tahansa yhteiskunnallisen ongelman ratkomista, oli kyseessä sitten lajien uhanalaisuus, tasa-arvokysymykset tai vaikka päätös uudesta kaivoksesta. Tai ainakin sen pitäisi olla.

Seppänen ja varmasti muutkin Luonto-Liitolla kuitenkin haluavat, ettemme menetä toivoa. Esimerkiksi mielenilmauksiin osallistumalla voi hyvän tekemisen lisäksi lievittää omaa ilmastoahdistusta. Suurin vastuu elämän huomioonottamisessa on poliitikoilla ja päätöksentekijöillä, mutta muutos lähtee liikkeelle nimenomaan ”tavallisista” ihmisistä: sinusta, minusta, meistä. Meistä yhdessä. Pähkäily on hauskempaa, kun se toteutetaan yhdessä ja toisia tukien.

Pähkinänkuoressa Uhanalaisajojen ydin on tämä: me voimme tehdä asioille jotain, mutta se jokin vain täytyy tehdä nyt. Kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita, ja ihan kaikkia tarvitaan. Monimuotoisuuden näkeminen yhteiskunnallisessa keskustelussa rikastuttaa aina, näkeehän jokainen maailman hieman eri tavalla. Erilaisten näkökantojen ja havaintojen saaminen kuuluville on tärkeää. Voi olla, että keksiikin jotain, mitä muut eivät ole ollenkaan tulleet ajatelleeksi.

Motiiviksi lähteä mukaan riittää ihan vaikka uteliaisuus tai halu oppia uusia asioita. Seppänen lähti kaverinsa seuraksi vuosi sitten, ja on nyt LuontoLiiton ilmastoryhmässä vetäjänä. Hän rohkaisee vielä epäröiviä lähtemään mukaan kokeilemaan, voisiko ilmastoaktivismi olla oma juttu.

Lähtiessäni kirjoittamaan tätä juttua en ensin ajatellut, että päätyisin tekemään haastattelua. En tunne oloani kovin luontevaksi uusien ihmisten seurassa, ja olen helposti hiljainen ja kompastelen sanoissani. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Minua jännittää, niin kuin meitä kaikkia aina uuden ja tuntemattoman äärellä, mutta kaikkiin ahdistuksen muotoihin auttaa toiminta, tuki ja syvään hengittäminen. *

Jos haluat kuulla tulevista tapahtumista tai nähdä Luonto-Liiton työpajoissa askarreltuja eläinasuja, voit jatkaa lukemista Instagramissa @uhanalaisajot.