
2 minute read
Onko luonto avoin kaikille?
Luonnossa on lupa levähtää. Se antaa mahdollisuuden rentoutua ja paikan paeta kiireen täyttämää arkea. Koronaviruspandemian aiheuttaman poikkeustilanteen aikana monen luontosuhde on syventynyt. Metsä ei ole mennyt muiden paikkojen tapaan kiinni, ja luonnossa on helppo pitää turvavälejä.
Luonnosta nauttiminen tapahtuu kuitenkin eri tavoin, henkilöstä riippuen. Suomessa on arviolta miljoona ihmistä, jotka tarvitsevat apua tai soveltamista liikkumiseensa jonkin sairauden tai vamman takia. Esteettömästä retkeilystä tulee usein mieleen pyörätuolilla kuljettavat leveät pitkospuureitit, mutta esteettömyyttä on myös muunlaista.
Advertisement
Monia vammoja ei voi päällepäin nähdä, mutta silti esimerkiksi sydänsairaat, mielenterveyskuntoutujat, astmaatikot ja vain lyhyitä pätkiä kävelevät henkilöt on otettava huomioon esteettömien reittien suunnittelussa.
Esteettömästi partiossa 13-vuotias Ronja Hampf on yksi suomen harvoista täysin näkövammaisista partiolaisista. Hampf on harrastanut partiota neljän vuoden ajan Töölön tähystäjissä ja retkeilee perheensä, sekä koiriensa kanssa runsaasti. Töölön tähystäjät on tavallinen lippukunta, mutta aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille on olemassa myös sisupartiotoimintaa, jossa esimerkiksi partio-ohjelmaa sovelletaan partiolaisten tarpeiden mukaan ja ohjaajia on enemmän kuin muissa ryhmissä.
Hampfin partioharrastus sai alkunsa jo entuudestaan tutun johtajan ottaessa yhteyttä. Johtaja toimii Hampfin apuna partioretkillä esimerkiksi siten, että hän käyttää nilkkakulkusia, joiden äänen perusteella Hampf tietää johtajan sijainnin. Retkillä partioryhmän apuna toimii myös metsäopastaja sekä rinkkojen lantiovyölle kiinnitettävä pitkä hihna, jonka avulla pystyy seuraamaan muuta ryhmää. Hampf kuitenkin kertoo, ettei sopivia oppaita metsässä liikkumiseen ole kovin montaa. Usein esteettömyyttä tarvitsevat eivät ymmärrettävästi uskalla retkeillä yksin, joten oppaille olisi todellakin tarvetta.
Reiteille tarkat kriteerit
Hyväksi esteettömäksi reitiksi Hampf kuvailee leveää, pyörätuolillakin kuljettavaa reittiä. Häntä itseään ei pieni epätasaisuus haittaa, joskin varsinainen kinttupolku on vaikea kuljettava.
Esteettömillä reiteillä tulisi ottaa huomioon myös oksat ja risut, jotka saattavat osua retkeilijää kasvoihin. Invalidiliiton ohjeistuksien mukaan esteettömän puupintaisen polun pitäisi olla vähintään 1,2 metriä, ohituspaikoilla 1,8 metriä leveä ja kääntöpaikoilla pyörähdysympyrän säteen tulisi olla 2,5 metrin mittainen. Myös levähdyspaikkoja tulisi olla tasaisesti saatavilla.
Esteettömyys koskee myös tietoa
Esteettömyys on moniulotteinen käsite, johon liittyy myös esteettömyydestä tiedottaminen. Esteetön reitti ei ole esteetön, jos sitä kaipaavat eivät reittiä löydä.
Liisa Uski, 25-vuotias sisukas retkeilijä ja luontokuvaaja toivoo, että esteettömiä reittejä olisi myös eritasoisia ja että esteettömistä reiteistä löytyisi helpommin tietoa. Uski nauttii itsensä haastamisesta ja viihtyy liikuntarajoitteestaan huolimatta myös pitkillä, haasteellisemmilla reiteillä. Liikkuessaan hän käyttää rollaattoria, metsässä usein kyynärsauvoja. Useimmiten esteettömät reitit kohdistuvat vain yksittäiseen kohteeseen ja reitit ovat usein melko lyhyitä, jopa tylsiä. Uski toivookin esimerkiksi Nuuksioon haasteellisempaa ja metsäisempää reittiä nykyisen esteettömän reitin rinnalle.
Hampf puolestaan mainitsee kokemuksestaan, jossa Saana-tunturilla esteettömäksi mainostettu reitti oli hankalasti löydettävissä. Reitin alkupäässä oli myös kiviä ja portaat. Tällaisiin epäkohtiin saattaa monen esteetöntä reittiä tarvitsevan henkilön luontoretki tyssätä täysin.
Tasavertaisena muiden joukossa
Uski ja Hampf ovat kummatkin kokeneet muiden retkeilijöiden suhtautuneen heihin hyvin, tosin liika huolehtiminen ja perään tuijottaminen saattaa ärsyttää. Hampf toivoo kaikkien huolehtivan tavaroidensa säilytyksestä nuotio- ja telt-
tailupaikoilla. Esimerkiksi partioretkillä Hampf saattaa johtajansa kanssa harjoitella vessareitin, ja jos reitille yhtäkkiä ilmestyykin jonkun makuualusta, voinee arvata, ettei kyseessä ole mieluinen yllätys.
Luonto kuuluu kaikille
Pääosin kummankin kokemukset esteettömästä retkeilystä ovat kuitenkin hyviä. Hampf kannustaa kaikkia vähänkin kiinnostuneita lähtemään mukaan partioon. Partio on antanut hänelle runsaasti itseluottamusta ja rohkeutta liikkua luonnossa sekä toiminut hänelle ikään kuin opettajana.
Uski toivoo muidenkin muistavan, että vaikka kävely olisikin hankalampaa tai tarvitsisi pyörätuolia, kannattaa

silti olla rohkea ja tehdä asioita, joista nauttii. Hänelle, kuten varmasti monelle muullekin, luonto tuo vapautta arjen askareisiin. Luonto kuuluu meille kaikille, ja jokaisen tulisi saada nauttia siitä omasta liikuntakyvystään huolimatta. *
Lue lisää:
Esteettömyys luontokohteilla: luontoon.fi/esteeton Luontoliikunta: invalidiliitto.fi/esteettomyysulkoalue/luontoliikunta Vinkkilista erilaisten retkeilijöiden huomioimiseen: julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/ Muut/rohkeasti-luontoon-vinkkilista.pdf