L
uonnossa on lupa levähtää. Se antaa mahdollisuuden rentoutua ja paikan paeta kiireen täyttämää arkea. Koronaviruspandemian aiheuttaman poikkeustilanteen aikana monen luontosuhde on syventynyt. Metsä ei ole mennyt muiden paikkojen tapaan kiinni, ja luonnossa on helppo pitää turvavälejä. Luonnosta nauttiminen tapahtuu kuitenkin eri tavoin, henkilöstä riippuen. Suomessa on arviolta miljoona ihmistä, jotka tarvitsevat apua tai soveltamista liikkumiseensa jonkin sairauden tai vamman takia. Esteettömästä retkeilystä tulee usein mieleen pyörätuolilla kuljettavat leveät pitkospuureitit, mutta esteettömyyttä on myös muunlaista. Monia vammoja ei voi päällepäin nähdä, mutta silti esimerkiksi sydänsairaat, mielenterveyskuntoutujat, astmaatikot ja vain lyhyitä pätkiä kävelevät henkilöt on otettava huomioon esteettömien reittien suunnittelussa.
jonka avulla pystyy seuraamaan muuta ryhmää. Hampf kuitenkin kertoo, ettei sopivia oppaita metsässä liikkumiseen ole kovin montaa. Usein esteettömyyttä tarvitsevat eivät ymmärrettävästi uskalla retkeillä yksin, joten oppaille olisi todellakin tarvetta.
Esteettömästi partiossa
Reiteille tarkat kriteerit
13-vuotias Ronja Hampf on yksi suomen harvoista täysin näkövammaisista partiolaisista. Hampf on harrastanut partiota neljän vuoden ajan Töölön tähystäjissä ja retkeilee perheensä, sekä koiriensa kanssa runsaasti. Töölön tähystäjät on tavallinen lippukunta, mutta aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille on olemassa myös sisupartiotoimintaa, jossa esimerkiksi partio-ohjelmaa sovelletaan partiolaisten tarpeiden mukaan ja ohjaajia on enemmän kuin muissa ryhmissä. Hampfin partioharrastus sai alkunsa jo entuudestaan tutun johtajan ottaessa yhteyttä. Johtaja toimii Hampfin apuna partioretkillä esimerkiksi siten, että hän käyttää nilkkakulkusia, joiden äänen perusteella Hampf tietää johtajan sijainnin. Retkillä partioryhmän apuna toimii myös metsäopastaja sekä rinkkojen lantiovyölle kiinnitettävä pitkä hihna,
Hyväksi esteettömäksi reitiksi Hampf kuvailee leveää, pyörätuolillakin kuljettavaa reittiä. Häntä itseään ei pieni epätasaisuus haittaa, joskin varsinainen kinttupolku on vaikea kuljettava. Esteettömillä reiteillä tulisi ottaa huomioon myös oksat ja risut, jotka saattavat osua retkeilijää kasvoihin. Invalidiliiton ohjeistuksien mukaan esteettömän puupintaisen polun pitäisi olla vähintään 1,2 metriä, ohituspaikoilla 1,8 metriä leveä ja kääntöpaikoilla pyörähdysympyrän säteen tulisi olla 2,5 metrin mittainen. Myös levähdyspaikkoja tulisi olla tasaisesti saatavilla.
40
nuorten luonto
Esteettömyys koskee myös tietoa Esteettömyys on moniulotteinen käsite, johon liittyy myös esteettömyydestä tiedottaminen. Esteetön reitti ei ole esteetön, jos sitä kaipaavat eivät reittiä löydä.
Liisa Uski, 25-vuotias sisukas retkeilijä ja luontokuvaaja toivoo, että esteettömiä reittejä olisi myös eritasoisia ja että esteettömistä reiteistä löytyisi helpommin tietoa. Uski nauttii itsensä haastamisesta ja viihtyy liikuntarajoitteestaan huolimatta myös pitkillä, haasteellisemmilla reiteillä. Liikkuessaan hän käyttää rollaattoria, metsässä usein kyynärsauvoja. Useimmiten esteettömät reitit kohdistuvat vain yksittäiseen kohteeseen ja reitit ovat usein melko lyhyitä, jopa tylsiä. Uski toivookin esimerkiksi Nuuksioon haasteellisempaa ja metsäisempää reittiä nykyisen esteettömän reitin rinnalle. Hampf puolestaan mainitsee kokemuksestaan, jossa Saana-tunturilla esteettömäksi mainostettu reitti oli hankalasti löydettävissä. Reitin alkupäässä oli myös kiviä ja portaat. Tällaisiin epäkohtiin saattaa monen esteetöntä reittiä tarvitsevan henkilön luontoretki tyssätä täysin.
Tasavertaisena muiden joukossa Uski ja Hampf ovat kummatkin kokeneet muiden retkeilijöiden suhtautuneen heihin hyvin, tosin liika huolehtiminen ja perään tuijottaminen saattaa ärsyttää. Hampf toivoo kaikkien huolehtivan tavaroidensa säilytyksestä nuotio- ja telt-
