4/2021
Maiseman muokkaajat s.4 Lappi – kenen kansallismaisema? s.8 Kaadetaan kaava! s.18
Numero 4/2021, 78. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Anna Stenius anna.stenius@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Mirelle Aalto, Silja Aalto, Kukka-Maria Ahokas, Eliana Forsström, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Mikko Karjalainen, Noora Ketolainen, Emmi Ketonen, Saku Knopp, Tytti Korhonen, Joonatan Kutilainen, Hilla Laakkonen, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Katariina Riipinen, Milla Salonen, Teemu Saloriutta, Susanna Soisalo, Suvi Suitiala, Sami Säynevirta, Tuuli Turtola, Laura Vuoksenmaa Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Kannen kuva Mikko Karjalainen / Vastavalo Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.
I
Y
STÖMER ÄRI KK MP
MI
LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos
2
Pääkirjoitus milla aalto
P
ienen lahden rannassa kasvaa sankka metsikkö. Talvella se nukkuu harmaana ja pysähtyneenä tai natisee mereltä puhaltavassa tuulessa. Keväällä se alkaa soida punarintojen ja satakielten laulua. Kapea joki mutkittelee peltojen poikki ja laskee lahteen ruovikon kätkössä. Ruovikko huojuu ja kuiskailee. Kesäöinä sieltä kantautuu kaulushaikaran kumea ääni ja kerttusten säksättävä konsertti. Mutainen polku vie rantametsikön läpi. Sulaan aikaan voi haistaa meren tuoksun ja kuulla lokkien huudot jo ennen kuin ranta tulee näkyviin. Rannassa vänkyräisten leppien juurella lojuu kumollaan vanhoja soutuveneitä. Meren aava kätkeytyy saarten ja niemien taakse. Metsät piirtävät niille omat persoonalliset profiilinsa. Metsät ovat kotoisaa sekametsää – sellaista, missä kulkiessa tuntuu, kuin olisi tutussa paikassa, vaikkei juuri siinä tietyssä metsässä olisi käynyt ikinä ennen. Tällaisessa maisemassa koen olevani kotona. Rakastan, ihailen ja ikävöin monia erilaisia maisemia aina Viron niityiltä Norjan vuoristoihin, mutta täällä ovat juureni – varsinaissuomalaisissa metsissä, ruovikkoisilla rannoilla ja peltojen läpi virtaavien jokien uomissa. Voisin puhua ehkä hieman epämääräistä ilmaisua käyttäen sielunmaisemasta. Jokapäiväiset arkimaisemamme merkitsevät meille usein jopa enemmän kuin tie-
nuorten luonto
kuva milla salonen
dostamme. Saatamme tajuta niiden merkityksen vasta, kun maisema yllättäen muuttuu. Metsä hakataan. Pelto rakennetaan asuinalueeksi. Joen yli vedetään uusi silta. Kuka saa päättää siitä, miten kaikkien yhteistä maisemaa muokataan? Lähdimme käsittelemään aihetta niin maisematutkimuksen kuin oikeustieteenkin näkökulmasta. Löydät jutun sivulta 4. Tässä maisemateemaisessa numerossa tarkastelemme myös Lapin maisemia ja niiden nimistöä (s. 8), pohdimme luonnonmaisemien katsomisen terveyshyötyjä (s. 12) ja esittelemme Ecocide Law -kampanjaa, jonka tavoitteena on tehdä laajamittaisesta luonnon tuhoamisesta laitonta (s. 14). Kerromme myös Luonto-Liiton metsäryhmän toiminnasta metsien suojelun puolesta niin Suomen viimeisissä ikimetsissä kuin kaupunkien lähiluonnossakin (s. 18). Kannen kuva on Saamenmaalta. Joskus tuntureiden huipuilla näkee ladottuja kivikasoja. Latomuksista tuoreimmat ovat tunturilla käyneiden matkailijoiden tekemiä. Moni pitää sitä hauskana tapana jättää merkkinsä vierailustaan huipulla. Tapa on kuitenkin vahingollinen luonnolle ja maiseman vanhoille kulttuurisille kerroksille. Kivien siirteleminen luonnonsuojelualueilla ja muinaismuistopaikoilla on myös laitonta. Viisas luonnossa kulkija ei jätäkään jälkeensä muuta kuin korkeintaan jalanjälkiä. *
numero 4 / 2021
OIKAISU
maisema
Nuorten Luonnon numerossa 2 /2021 ilmestyneessä jutussa Vaikuta! -kilpailun tuloksista sivun 13 vasemmassa alareunassa olevan piirroksen tekijä on Antti Liimatainen Keljonkankaan koulun neljänneltä luokalta, eikä Eino Ikonen. Pahoittelemme virhettä!
Sisällys 2 4 7 8 12 14 18 20 22 24 26 28 30 32 33 34 35
Pääkirjoitus Kenen maisema on? Ympäristökeskustelun käsitteet: Avohakkuu Mistä puhumme, kun puhumme Lapista? Maisema, jossa sielu lepää Maapallon asianajajat Luonto-Liiton toimintaryhmät: Metsäryhmä Kaadetaan kaava, ei metsää! Arviot Taidehaukka: Sylvia, Turdus, Cygnus ja 80 miljoonaa broileria Herkkuretki: Nyhtiskäristys ja muusi Luontopolulla: Talviseuranta kutsuu havainnoimaan talvista luontoa DIY: Kierrätetyt kynttilät Ajankohtaista: Terveiset liittovaltuuston uudelta puheenjohtajalta Luonto-Liitossa tapahtuu Kolumni: Miksi vegaanius hämmentää? Sarjis
4
NUORTEN LUONTO UUDISTUU! Suunnittelemme lehdelle pieniä uudistuksia, kuten paperin vaihtamista ja päivityksiä ulkoasuun. Mikä on ollut mielestäsi Nuorten Luonnossa parasta? Mikä kaipaisi kehittämistä? Kerro mielipiteesi meille, niin olet avuksi uudistusten suunnittelussa. Lähetä palautteesi sähköpostilla päätoimittajalle osoitteeseen milla.aalto@luontoliitto.fi. NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin! NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi
14
kenellä on oikeus maisemaan? Luonnon tuhoajat rikosvastuuseen nuorten luonto
22
Arvio: Heräämisiä – Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija 3
KENEN MAISEMA? ON
teksti mirelle aalto kuvitus maria leskinen
L
ähellä lapsuudenkotiani, siellä, missä hiekkatie loppuu, alkoi oikein kunnon metsä: karut kalliot naavaisine käkkyrämäntyineen ja hömötiaisineen, mahtihongat pöllöineen, pitkänä mutkitteleva valoisa puron varsi. Kun iso osa pitäjän nuorista suuntasi keskustan kaupan eteen notkumaan, minä suuntasin lähimetsään. Olen juuri se vähän kliseinenkin suomalainen, jolle metsä on rakas. Olen myös jonkin psykologisen trillerin suomalainen, jolta metsä on murhattu. Yhtenä päivänä maisema oli nimittäin poissa. Oli tapahtunut avohakkuu. Ensin tuli mieleen, miten tämä voi olla laillista. Jos tämä kerran on laillista, niin miksi? Eivätkö kaikki ahdistu ja sure, kun mahtavat metsät viedään pois? Maisematutkija Ilona Hankonen tunnistaa maiseman menetyksen tuoman surun. – Metsäsuru on terminä aika uusi. Olen huomannut sen vasta teologi Panu Pihkalan kirjassa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Omassa väitöskirjassani se tulee joidenkin haastateltujen puheessa vahvasti esille, pian tohtoriksi väittelevä Hankonen kertoo. – Hyvin mieluisan ja arvostetun metsän menetys on koettu voimakkaana, jopa fyysisiä oireita aiheuttavana suruna, ahdistuksena ja raivona. Myös metsätaloutta harjoittava ihminen voi surra rakkaan metsän menetystä.
Suhteemme luonnonmaisemaan Maisematutkijalle maisema on ympäristö sellaisena kuin ihminen sen kokee. – Suhteemme luonnonmaisemaan on aina ollut jatkuvassa muutoksessa ja suhteita on aina ollut useita erilaisia. Ei ole yhtä ”suomalaista metsäsuhdetta”. Varmasti sekä ”sensitiivisemmät” ja suojelevammat että ”ronskimmat” ja utilitaristisemmat suhtautumistavat ovat lisääntyneet samalla, kun luonnontilaiset ympäristöt ovat käyneet vähiin, Hankonen pohtii. – Toisaalta luontokato on lisännyt huolta luonnosta. Halutaan säilyttää kaunis luonnonmaisema lajistoineen.
Kuka saa päättää, miltä kaikkien yhteinen maisema näyttää? Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut uutta tutkimustyötä. Oikeus maiseman muokkaamiseen määritellään laissa.
Toisaalta teollista metsätaloutta on harjoitettu Suomessa jo niin kauan, että monet ovat alkaneet pitää raskaasti käsiteltyjä metsämaisemia ”luonnollisina”, koska vertailukohtia ei juuri ole. Hankonen myös tietää, että sama henkilö voi nauttia vanhan metsän maisemasta kansallispuistossa ja tehdä avohakkuun omassa metsässään. Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut Hankosen tutkimusta. Hän toivoo, että yleiseen puheeseen nousisi maisemaa muokkaavan toiminnan ”esteettinen jalanjälki” eli minkälaista esteettistä haittaa tai hyötyä mikäkin tuotannon tai kulutuksen muoto aiheuttaa. – Näen ongelmana, että tähän liittyvät asiat eivät ole oikein käsitteellistyneet hallinnon puhetavoissa. Met-
nuorten luonto
sätalouden hallinnossa metsät ovat puuntuotannon resurssi ja luonnonsuojelun hallinnossa monimuotoisuuden resurssi. Luonto elettynä ja koettuna ympäristönä ei oikein mahdu kumpaankaan kehykseen, Hankonen huomauttaa.
Eriarvoiset maisemat Maiseman muokkaamiseen vaikuttaa sen valtion laki, jonka alueella maisema sijaitsee. Suomessa maisemat ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa sijaintinsa perusteella, sillä eri alueilla vaikuttaa erilainen kaavoitus. Kaavoitus säätelee maisemanmuokkausta. Toisinaan kaavoitusta varten pyydetään maisematutkijan laatima maisemaselvitys tai -arviointi. Taajamassa eli tiheään asutulla alueella maankäytöstä määrää asemakaava.
5
Siellä puita ei ihan noin vain kaadeta. Ympäristöasioihin erikoistunut oikeustieteen maisteri, yliopisto-opettaja Saara Ilvessalo kertoo tarkemmin maiseman muokkaamista säätelevästä laista. – Asemakaavoitetulla alueella puunkaatoon vaaditaan useimmiten lupa, koska kaupunkialueella yksikin yksittäinen puu on sekä ihmisten että kaupunkiluonnon kannalta korostuneen merkityksellinen, Ilvessalo aloittaa. Puunkaatolupaa ei millään kaava-alueilla erikseen tarvitse hakea, jos sellainen on myönnetty vaikkapa rakennusluvan tai hyväksytyn tie- tai ratasuunnitelman yhteydessä.
Maaseudun metsät Asemakaavoitetun alueen ulkopuolella, esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla, puunkaadon luvanvaraisuutta säätelee ylätasoisempi yleiskaava. – Mikäli alueella on yleiskaava, siinä saattaa olla määräyksiä puunkaatoluvista. Esimerkiksi se, ettei viheralueen maisemaa saa luvatta muokata, Ilvessalo jatkaa. Puunkaatolupaa ei vaadita, jos alue on yleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousalueeksi. – Mielestäni on valitettavaa, että yleiskaavoissa ei enää vuoden 2017 jälkeen ole vaadittu maisematyölupaa puunkaadolle maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla. Silti edelleen monet valittavat, että ”lupamenettelyjä on sujuvoitettava”, mikä siis useimmiten tarkoittaa, että hiljaiset kärsivät: luonto, metsät ja eläimet, Ilvessalo harmittelee. – Kun tiedämme, miten nopeasti luonnon monimuotoisuus vähenee ja miten ilmastonmuutos etenee, pitäisi metsiä pikemminkin suojella tehokkaammin kuin sujuvoittaa puiden kaatoa. Luonto tarvitsee puolestapuhujia.
Suojellut maisemat
Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Ilvessalo kertoo tämän tarkoittavan joillain alueilla myös sitä, että Natura-alueen ulkopuolellakaan ei saa tehdä maisemaa muokkaavia toimenpiteitä. Joissain tapauksissa suojelemattomillakin metsämaisemilla on mahdollisuuksia säilyä. – Tuomioistuimissa on viime vuosina käsitelty useita tapauksia puunkaadosta yleiskaava-alueilla. Linjaksi on selventynyt, että jos yleiskaavassa vaaditaan lupaa ympäristöä muuttaviin toimenpiteisiin, lupa on haettava. Naapureiden kannattaa siis olla aktiivisia, sillä heillä on oikeus saada mielipiteensä kuulluksi, Ilvessalo vinkkaa.
Taajaman ulkopuolella sijaitsee myös maisemia, joita ei saa muokata. – Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa luontoa muuttava toiminta on kielletty, Ilvessalo kertoo. Lainsuoja saattaa kattaa kuitenkin vain ja ainoastaan suojellun alueen. Metsän voi saada hakata aivan kansallispuiston rajaan saakka. Tällainen tapaus on esimerkiksi Kurjenrahkan kansallispuiston Pukkipalon aarnialueen reunalla, mistä alkaa tuore ojitettu avohakkuualue.
Millä muilla tavoilla tavallinen henkilö voi vaikuttaa siihen, ettei itselle tärkeää maisemaa tuhota? – Olen itse lähtenyt politiikkaan vaikuttaakseni siihen, miltä lait ja lupapäätökset näyttävät. Suosittelen tätä lämpimästi, sanoo Ilvessalo.
6
nuorten luonto
Maiseman puolesta
Hän aloitti politiikassa lukiolaisena. Nyt kolmikymppisenä hän toimii Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana ja Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana. Ilvessalo kannustaa muutenkin aktiivisuuteen ympäristön ja maisemien puolesta, vaikkei kokopäiväinen politiikka olisi oma juttu. Luonnonsuojeluyhdistysten ja yksittäisten ihmisten aktiivisuuden ansiosta monia arvokkaita metsäalueita on jo saatu pelastettua. – Vireillä oleviin hankkeisiin kannattaa tutustua ja antaa niihin mielipiteensä, ja kunnalle voi jättää myös aloitteita jonkin alueen suojaamiseksi. Kyseenalaisia hankkeita voi nostaa myös median tietoon. – Turussa eräs puistikko saatiin pelastettua parkkialueen alta jo sillä, että asiasta nousi aktiivisen kansalaiskeskustelun luoma paine, Ilvessalo iloitsee. *
Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka varmisti uuden kotinsa metsämaiseman ostamalla sen omaksi ja kaikkien iloksi.
teksti mirelle aalto kuvitus tytti korhonen
YMPÄRISTÖKESKUSTELUN KÄSITTEET: AVOHAKKUU
A
vohakkuu on metsänkäsittelymenetelmä, jossa puut poistetaan hakattavalta alueelta kokonaisuudessaan. Alueelle saatetaan jättää pystyyn säästöpuita, joiden olisi määrä lisätä alueen monimuotoisuutta. Avohakkuusta käytetään myös termejä uudistushakkuu ja päätehakkuu. Avohakatulle alueelle perustetaan uusi taimikko joko luontaisesti, istuttaen tai kylväen. Avohakkuu otettiin Suomessa tavaksi 1950-luvulla ja siitä saakka se on ollut metsänkäytön perustoimenpide. Nykyään talousmetsänomistajille on muitakin vaihtoehtoja kuin myydä koko puusto kerrallaan, sillä jatkuva metsänkasvatus hyväksyttiin metsälakiin vuonna 2014. Jatkuvassa metsänkasvatuksessa hyödynnettävästä metsästä viedään vain osa puista kerrallaan. Esimerkiksi ympäristönsuojelujärjestö WWF suosittelee jatkuvaa metsänkasvatusta avohakkuun sijasta, koska avohakkuu huonontaa metsäluonnon tilaa.
MISTÄ PUHUMME, KUN PUHUMME teksti aino huotari kuvat joonatan kutilainen
Lappi on juurtunut suomalaisten sanavarastoon kuvaamaan pohjoista Suomea ja sen luontoa. Tätä käsitystä on syytä kyseenalaistaa.
LAPISTA?
Biropoarta (Pirunportti)
N
imeäminen on harvoin sattumanvaraista. Kieli on työkalu, jolla hahmotamme ja luokittelemme maailmaa ja jaamme siitä tietoa. Toisin sanoen nimeäminen on kulttuuri- ja kielitaustamme läpi suodattunut kannanotto siihen, miten katsomme ja koemme ympäröivän todellisuuden. Vaikka saamelaisten historia ulottuu pohjoisessa aikaan ennen Suomen valtion syntymistä, on Lappi merkinnyt suomalaisille usein erämaita, uusia asuinseutuja ja luonnonrikkauksia. Mielikuva kytkeytyy kolonialistiseen ja kansallisromanttiseen ajatteluun luonnosta koskemattomana paikkana, joka odottaa löytämistään – ja hyödyntämistään. Koska jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suomalaisuuden katsottiin määrittyvän osin luontosuhteen kautta, nimettiin luonnosta kansallismaisemia valtaväestön kansallisidentiteettiä vahvistamaan. Nykyään samat mielikuvat elättävät etenkin matkailualaa. Nimeäminen on ollut kautta historian keino ottaa haltuun niin ihmisiä kuin maata, mutta toimii nyt myös toiseen suuntaan kolonialistisia valtasuhteita purkavana voimana.
Sanojen valta Saamelaisen kulttuurin professori VeliPekka Lehtola on tutkinut Saamenmaan historiaa 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoleenväliin. Silloin Suomesta rakennettiin yhtenäistä kansallisvaltiota. Päämäärän saavuttamiseksi Suomen valtio heikensi merkittävästi saamelaisten oikeuksia maahan, kieleen, kulttuuriin ja elinkeinoihin. Norjan ja Suomen rajankäynti johti saamelaisalueen tarkempaan kartoittamiseen, jonka tuloksena saamelaiskylille ja pohjoisen luonnolle annettiin uudet suomalaiset tai suomalaistetut nimet. Saamenmaalla saamelaisuus sai näkyä tunturien nimistössä, mutta laajemmat tunturialueet tai paikannimet merkittiin karttoihin suomeksi. Lehtolan mukaan suomalaisten nimien avulla saamelaisalue tehtiin suomalaisille tutumman oloiseksi, osaksi suomalaistuvaa maailmaa. Lappi-sanaa on käytetty ympäri Suomen kuvaamaan syrjäisiä seutuja, joilla ei nähty olevan kiinteää asutusta. Suomen valtion pohjoisissa osissa sana ja
Nuorttijoga (Nuorttijoki)
sen johdannaiset rakensivat kasvualustan saamelaisiin liittyville mielikuville ja stereotypioille. Saame-sanan juuria tutkineen Lehtolan mukaan saamelaisia halventavasta ”lappalainen” -nimityksestä luovuttiin vasta 1970-luvun jälkeen. Tuolloin saamelaisten itsestään käyttämät nimitykset yleistyivät, kun kansainvälinen vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen liike vaati, että yhteisöjä kutsuttaisiin niiden itse määrittelemillä nimillä.
Luontoa ei voi omistaa Artikkelin kirjoitushetkellä Instagramista löytyy tunnisteella #munlappi 44,8 tuhatta ja #finnishlapland 93,5 tuhatta julkaisua. Lappi nähdään osana
nuorten luonto
Suomen luontoa, vaikka kuvissa liikuttaisiin Saamenmaalla. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva Utsjokilaakso on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtajana sekä saamen kielten etäopetushankkeen koordinattorina toimivan Anni-Sofia Niittyvuopion mukaan ajatus kansallismaisemasta ylläpitää kolonialistista näkemystä saamelaisalueesta osana Suomea, vaikka alueen yhteisöillä on omat kulttuurinsa ja kielensä. Niittyvuopio kertoo, että puhe suomalaisten kansallismaisemasta ja kansallisomaisuudesta luo kuvaa, että ihminen voisi omistaa luonnon.
9
– Saamelaisille on itsestään selvää, että me emme omista luontoa. Tämä luonto on täällä, ja se on niin paljon isompi kuin me. Hän nostaa esimerkiksi alueet, joilla hoidetaan poroja. – Siellä on paikannimiä, jotka on nimetty meidän esivanhempiemme mukaan, mutta se ei anna meille mitään oikeutta omistaa sitä aluetta, vaan meillä on vain oikeus olla siellä.
Matkailun haasteet Oman paineensa saamelaisalueelle luo suomalainen matkailuala, joka hyödyntää syvälle juurtuneita mielikuvia Lapista. Esimerkiksi Business Finlandin alla toimiva, Suomen matkailun kehittämiseen keskittynyt organisaatio Visit Finland markkinoi Lappia ”taianomaisena arktisena alueena”. Saamelaisalueen markkinointi suomalaisten kansallisomaisuutena tuo Niittyvuopion mukaan vaikeuksia saamelaisyhteisölle. – On ollut tilanteita, joissa turistit ovat kurkkineet ihmisten ikkunoista sisälle, ja matkailu on ollut hallitsematonta. Matkailuyritykset eivät osaltaan koe vastuuta siitä, miten näitä turisteja ohjataan arvostamaan ympäristöä ja kunnioittamaan ihmisten yksityisyyttä. Kun Lapin ja arktisuuden alle niputetaan joukko joko keksittyjä tai eri kulttuureista lähtöisin olevia perinteitä, hämärtyy raja saamelaisten ja muualta lainattujen perinteiden välillä. Jalansijaa kasvattavat muun muassa huskyfarmit ja iglut sekä matkailijoille markkinoidut ”Lapin kasteet”. Saamelaiskäräjien Saamelaismatkailun eettisen ohjeen mukaan Lapin kaste on keksitty, saamelaiskulttuurin kannalta haitallinen, stereotypioita vahvistava matkailutuote. Niittyvuopio muistuttaa, että Lapissa ja saamelaisalueella olisi potentiaalia kehittää matkailua oikeasti eettisesti. Kyse on myös asenteista. – Ihmiset tietävät, että Lapin matkailu on riippuvainen poronhoidosta, mutta silti poronhoitajat kohtaavat aivan älyttömästi vihapuhetta. On tosi outoa, että ihmisillä on hirveän positiivinen kuva ennemminkin niistä huskyfarmeista ja iglu-rakennelmista. – Kun tänne tulee joku tietämätön turisti esimerkiksi Aasiasta, uskon, että hänkin haluaa nähdä aitoutta. Turistit haluavat revontulia, mutta heille markkinoidaan jotain aivan väärää.
Alkuperäiskansan oikeuksien toteutumisen ja kunnioittamisen näkökulmasta oleellista on, että alueista, ihmisistä ja paikoista käytettäisiin oikeita nimiä ja termejä. Nimien palauttamisella on Niittyvuopion mielestä äärimmäisen iso merkitys. – Se luo valtaväestöön kuuluville sitä kuvaa, että tämä ei kuulu heille, koska sanat ovat heille vieraita. Se vaatii heiltä uuden oppimista ja erilaista arvostusta alueelle, kun he eivät voi suoraan kokea, että kaikki on tehty heitä varten.
10
nuorten luonto
Pännijävri (Hammasjärvi)
Tiervâsmuoruáiváš (Tervaspää)
Oikeilla nimillä Jos paikannimet olisi merkitty saamen kielillä, vaatisi se Niittyvuopion mukaan myös teknologian kehittämistä: saamenkielisten kirjainten tulisi löytyä näppäimistöistä. – Teknologiaa ei kehitetä saamelaisia varten tai saamelaisten ehdoilla, koska vain me tarvitsemme niitä kirjaimia. Jos valtaväestö tarvitsisi niitä, asioita vietäisiin oikeasti eteenpäin. Lisäksi nimillä on painoarvoa yksilön identiteetin kannalta. Niittyvuopio korostaa oman äidinkielen näkemisen
sekä paikkojen omilla nimillä kutsumisen merkitystä erityisesti niiden saamelaisten kannalta, jotka eivät esimerkiksi poronhoitajien tavoin liiku päivittäin luonnossa. Toistuvaa huolta saamelaisalueella herättävät Suomen valtion maankäyttösuunnitelmat. Niittyvuopio painottaa, että saamelaisille elinvoimaisuus tarkoittaa muuta kuin Jäämeren junarataa, joka uhkaisi tuhota kokonaisen kulttuurin. Elinvoimaisuutta halutaan lisätä alueella saamelaisten ehdoilla. – Me emme kaipaa omistusoikeutta, haluamme käyttöoikeuden. Haluamme suojella näitä alueita. Nimien alkuperän ja merkitysten tunnistaminen voi lopulta lisätä ymmärrystä. Niittyvuopio nostaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevan Nuuksion, jonka nimi on peräisin pohjoissaamenkielisestä sanasta njukča, joka tarkoittaa joutsenta. – Nyt ei puhuta vain saamenkielisten paikkojen nimien palauttamisesta, vaan puhutaan myös historian tunnistamisesta: saamelaiset ovat asuneet koko Suomen alueella ja jättäneet sinne jälkensä. *
Jutun kuvissa on Luonto-Liiton vaellusretkillä nähtyjä Saamenmaan maisemia, joiden suomenkieliset nimet ovat monille tuttuja, mutta saamenkielisiä nimiä ei ole aina edes merkitty karttoihin.
Saamenmaa
Lappi-sanalla viitataan suomen kielessä maantieteelliseen alueeseen
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella sekä Suomessa Lapin maakuntaan, joka rajoittuu etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Saamelaisia asuu kaikkien näiden valtioiden alueella. Saamelaisten kotiseutualue pitää Suomessa sisällään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnasta eli Vuotson alueen. Saamelaisten kotiseutualueella puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, pohjoissaamea ja koltansaamea. Yhteensä saamen kieliä on yhdeksän. Tutustu saamelaismatkailun eettisiin ohjeisiin: samediggi.fi/saamelaismatkailun-eettiset-ohjeet
Ukselmaoaivi (Ukselmapää)
nuorten luonto
11
MAISEMA, JOSSA SIELU LEPÄÄ
teksti tuuli turtola kuvat mirelle aalto
Erilaisten maisemien ja näkymien katsominen vaikuttaa ihmiseen syvällisesti, usein tiedostamattomallakin tasolla. Luonnonmaiseman katsomisella on monia hyvinvointihyötyjä.
–M
etsässä verenpaine laskee ja ”märehtiminen” eli kielteisten ajatuksien pyörittäminen vähenee. Metsässä ihminen menee automaattisesti meditatiiviseen mielentilaan, sanoo läsnäolotaitoihin ja luontoyhteyteen perehtynyt Jarko Taivasmaa.
Kirjassaan Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään hän kirjoittaa: ”Metsä on täynnä visuaalista ja muunlaista aistiinformaatiota. Ne kutsuvat uppoutumaan aistittavaan todellisuuteen, pois mieleen uppoutumisen tilasta. Kun on uppoutunut aistittavaan todellisuuteen, ei voi olla uppoutunut huolien ja murheiden täyttämään mieleen.”
Katse kaukaisuuteen Moni nauttii esimerkiksi vehreästä metsämaisemasta tai valkohiekkaisesta rannasta, jossa palmut huojuvat. Nämä maisemat koetaan niin miellyttävinä, että niitä halutaan katsella myös tauluina ja julisteina. On toki erilaista katsoa maisemaa kuvassa, ikäänkuin ulkoa päin, kuin olla itse maiseman sisällä, kuten metsässä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että jo pelkän luontoa esittävän kuvan katsominen rauhoittaa ja vähentää stressiä. Luontojulisteita näkyykin usein esimerkiksi sairaaloiden ja hammaslääkäreiden vastaanottojen odotustiloissa. – Väitän, että kun ihminen näkee laajan maiseman, se rauhoittaa erityisesti. Ihmisaivot tulkitsevat näkymän merkitsevän vapautta ja resursseja. Avarassa maisemassa näkee mahdolliset uhat kaukaa. Hyvin tiivis metsä ei ole
12
nuorten luonto
yhtä rauhoittavaksi koettu maisema. Se ei välttämättä aivojen mielestä tunnu yhtä turvalliselta, Taivasmaa kuvailee. Useimmat ihmiset pitävät etenkin maisemista, jotka ovat avaria ja joissa on vettä. – Järvimaisema on hyvin rauhoittava. Aivot tiedostamatta näkevät siinä resursseja, kuten juomakelpoista vettä. Laaja, esimerkiksi kukkulan laelta nähty maisema koetaan yleensä miellyttävimmäksi.
malta, tulet tietoiseksi minimaailmasta, joka muuten ehkä jäisi huomaamatta. Taivasmaa kertoo itse pitävänsä eniten maisemasta, jossa on mäntyharju, vettä ja kumpuilevaa maastoa. *
Kokemus maisemasta Maisemien miellyttävyyden kokemuksessa esiintyy kulttuurisia eroja. Esimerkiksi koko ikänsä Afrikassa asunut henkilö ei välttämättä koe suomalaista metsämaisemaa rauhoittavana, vaan outona ja vieraana. – Muualla maailmassa ihmiset voivat pelätä luontoa – ja syystäkin, Taivasmaa sanoo. Vuodenajat vaikuttavat maisemiin liittyviin mielikuviin. Keväinen metsä koetaan helpommin kauniina ja houkuttelevana, synkkä ja pimeä syksyinen metsä taas pelottavana. Urbaaneja näkymiä, kuten betonitaloja ja kaupunkien keskustoja, ei yleensä koeta rentouttaviksi maisemiksi. – Vaikka kaupunkinäkymä on täynnä virikkeitä ja ärsykkeitä, se on kuitenkin varsin yksitoikkoinen. Metsässä on paljon monipuolisemmin havainnoitavaa kaikille aisteille. Kaupunkien stressaavuus ei liity tosin pelkästään näköaistiin vaan myös kuuloaistiin. Jatkuva meteli kohottaa valmiustilaamme ja pitää meidät stressissä. – Luonto on ihmiselle lajityypillisempi ympäristö kuin kaupunki. Metsässä ihminen kokee tulevansa henkisesti ravituksi.
Uppoudutaan metsään Taivasmaa järjestää kehittämänsä metsään uppoutumisen menetelmän retkiä ryhmille. Metsään uppoutuminen on läsnäolon ja luontoyhteyden vahvistamisen tekniikka, jota voidaan käyttää stressin purkamiseen. – Kehotan ihmisiä metsässä katsomaan suuntaan, missä ei näy muita ihmisiä. Toinen ihminen on ihmisaivoille niin kiinnostava kohde, että sen lisäksi on vaikea kohdistaa huomiota muuhun, Taivasmaa sanoo. – Jos katsot tarkkaan esimerkiksi kalliota ja sen päällä kasvavaa sam-
nuorten luonto
13
MAAPALLON ASIANAJAJAT teksti ja kuvat kukka-maria ahokas
M
Loppuisiko ekokriisi, jos laajamittaista luonnon tuhoamista käsiteltäisiin oikeudessa kuten murhia? Hiljainen ympäristövallankumous on käynnissä maailman juristien pöydillä.
iten ekosysteemien tuhoaminen saadaan kuriin? Lainsäädännöllä, esimerkiksi saattamalla yhtiöiden johtajat henkilökohtaiseen rikosvastuuseen aiheuttamistaan ympäristötuhoista, Stop Ecocide -kampanja vastaa. Kansainvälisen kampanjan mukaan ekosysteemien laajamittainen tuhoaminen eli ecocide, suomeksi luonnonsurma, pitäisi kirjata kansainväliseen rikoslakiin. Silloin esimerkiksi yritysjohtaja joutuu punnitsemaan kaksi kertaa, päättääkö hakata sademetsää. – Mikään kansainvälinen laki ei velvoita huolehtimaan maapallon elinkelpoisuudesta tällä hetkellä, kampanjan aktiivi Raila Knuuttila sanoo. Hän on perustanut kampanjan Suomen osaston yhdessä Mikko Husmanin kanssa. ”Maapallon asianajajaksi” kutsuttu ympäristöjuristi Polly Higgins aloitti kampanjan, jota johtaa nykyisin Jojo Mehta yhdessä juristitiimin kanssa. Aloite on keksitty vuosikymmeniä sitten. Merenpinnan nousemisesta pahiten kärsivät Vanuatun ja Malediivien saarivaltiot alkoivat kampanjoida sen puolesta voimakkaasti. Kesäkuussa lakiasiantuntijat julkistivat esityksen, johon poliitikkojen pitää ottaa kantaa. Aloite vaatii, että ecocide kirjattaisiin kansainväliseen rikoslakiin. Tällä hetkellä Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa käsitellään sotarikoksia, kansanmurhia ja rikoksia ihmisyyttä
– Lain on tarkoitus ennaltaehkäistä, Raila Knuuttila sanoo. Laki säätäisi rangaistuksia, mutta se toimisi ennen kaikkea pelotteena ja ajaisi kollektiivista muutosta siihen, miten luonto nähdään. Knuuttilan mukaan ihmiset, joille hän puhuu kampanjan tavoitteista, ovat vaistomaisesti samaa mieltä sen järkevyydestä. – Tällä hetkellä yrityksissä kukaan ei ole henkilökohtaisesti rikosvastuussa tekemistään päätöksistä, jotka tuhoavat luontoa järjestelmällisesti. Nykyisin voimassa oleva laki asettaa osakkeenomistajan edun etusijalle – yritysten on maksimoitava voitto, Knuuttila sanoo. Asia on kuitenkin muuttumassa. Kaupallisessa maailmassa on alettu kiinnittää huomiota luontoarvoihin yhä enemmän. Jos laki tulee voimaan, yhtiöiden ja valtioiden johtajille tulisi henkilökohtainen, rikosoikeudellinen vastuu te-
14
nuorten luonto
vastaan. Jos uusi lakialoite menee läpi, jatkossa siellä voitaisiin käsitellä myös ”luonnonmurhia”, esimerkiksi sademetsien hakkaamista tai päätöksiä, jotka pahentavat aavikoitumista. ”Laajamittaiset ympäristötuhot”, jotka ecocide-laki määrittelee, tarkoittavat kokonaisten ekosysteemien vaarantumista. Pienen metsälammen saastuttaminen ei siis kuuluisi lain piiriin. Nykyisin moni maa on säätänyt omia lakeja ympäristötuhosta, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta, kun asiaa voitaisiin käsitellä kansainvälisessä oikeudessa.
Rikos ja rangaistus
kemistään päätöksistä, jotka vaikuttavat luontoon. On todennäköistä, että silloin he pohtisivat ympäristötuhon aiheuttamista kahdesti. Johtajat voisivat vedota lakiin perustellessaan päätöksiä osakkeenomistajille. Uuden lain myötä maiden hallitukset eivät voisi enää myöntää lupia haitallisille yrityshankkeille, pankit eivät antaisi niille lainaa, sijoittajat eivät tukisi niitä, eivätkä vakuutusyhtiöt antaisi niille vakuutuksia. Vaikutukset näkyisivät yhteiskunnassa heti. – Myös isojen yhtiöiden johtajat ovat toivoneet lain selkeyttämistä. Tarkoituksena ei ole vastustaa liiketoimintaa ylipäätään, vaan ohjata sitä vastuullisemmaksi. Myös siirtymäaika on tärkeä osa yhteiskunnan muutosta, Knuuttila sanoo.
Oikeudet Äiti Maalle Etelä-Amerikka on yksi tunnetuimmista alueista, joissa maisema muuttuu nopeasti luonnon tuhoamisen vuoksi. Siellä hallitukset ovat olleet tehottomia luonnonsuojelutoimissa korruption ja taloudellisten intressien takia. Maailmanlaajuisesti merkityksellinen Amazonin sademetsäalue sijaitsee suurimmaksi osin Brasilian, Perun ja Kolumbian maaperällä. Paikalliset ympäristöjärjestöt sanovat, että Amazonian maisema on muuttunut jo peruuttamattomasti laajojen metsähakkuiden myötä, koska sademetsä uusiutuu erittäin hitaasti. Brasiliassa metsää raivataan muun muassa karjata-
Laama Bolivian vuoristoalueella. Boliviassa voi joutua vankilaan, jos kohtelee eläimiä kaltoin.
nuorten luonto
15
Andien jäätiköiden sulaminen vaikuttaa ekosysteemiin Bolivian Uyunissa.
16
nuorten luonto
Ilmastonmuutoksen ja kaivostoiminnan vaikutukset Andien ekosysteemiin uhkaavat myös flamingoja. Punanflamingo on hyötynyt suojelutoimista.
Onnistumisia maailmalta Ecuador
louden tieltä. Perussa laiton puukauppa ja kaivosteollisuus luovat merkittäviä ympäristöongelmia. Jos ecocide-laki saataisiin voimaan, nämä valtiot voitaisiin haastaa kansainväliseen oikeuteen. Se toimisi painostuskeinona myös kauppaneuvotteluissa. Latinalaisamerikkalaiset hallitukset ymmärtävät taloudellisia pakotteita paremmin kuin poliittista diplomatiaa, sillä korruptio on yleinen ongelma. Latinalaisen Amerikan maista Ecuadorissa ja Boliviassa on mielenkiintoisia esimerkkejä luontoa suojelevasta lainsäädännöstä. Ecuadorissa Äiti Maalle eli Pachamamalle on myönnetty perustuslailliset oikeudet ja sitä kohdellaan virallisesti subjektina, ei objektina. Varsinainen ecocide-laki on voimassa Ecuadorin lisäksi Vietnamissa, Venäjällä ja muutamissa keskiaasialaisissa maissa.
Eurooppa ottaa kantaa Ecocide-kampanja on saanut taakseen vaikutusvaltaisia tukijoita niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron, ilmastoaktivisti Greta Thunberg, YK:n pääsihteeri António Gutierres ja presidentti Tarja Halonen kannattavat aloitetta. Lakien muuttaminen on kuitenkin hidas prosessi, joka voi viedä vuosia. Seuraavan kerran lakiasia etenee virallisesti joulukuussa. Silloin kansainvälinen rikostuomioistuin kokoontuu ja pohtii asiaa. Myös Euroopan unionissa ympäristölakien muuttaminen on työn alla. Mikäli haluaa vaikuttaa asiaan, suorin tie on ottaa yhteyttä poliitikkoihin. Ecocide Law -kampanjan sivuilla on valmis vetoomuskirje, jonka voi lähettää poliitikoille. Lisäksi sivusto kerää allekirjoituksia vetoomukseen. Keillä poliitikoilla sitten on eniten sananvaltaa? Suomen europarlamentaarikoilla eli mepeillä. Suomella on Euroopan parlamentissa 14 meppiä, jotka edustavat eri
Eteläamerikkalainen Ecuador tunnetaan edistyksellisestä politiikastaan. Äiti Maalle eli Pachamamalle on myönnetty perustuslailliset oikeudet. Sille tunnustetaan ”oikeus ylläpitää luonnon kiertokulkua ja evoluutioprosessia”. Ajattelu on saanut vaikutteita alkuperäiskansojen Sumac Kawsay -maailmankatsomuksesta. Kichuan kielellä se tarkoittaa ”hyvää elämää”, alkuperäiskansojen elämäntapaa, joka perustuu ihmisyhteisön ja luonnon väliseen tasapainoon.
Bolivia Bolivia soveltaa vastaavaa ajattelua kuin Ecuador. Boliviassa on voimassa biocidio-niminen laki, jossa säädetään etenkin eläinten oikeuksista. Vaikka laki on edistyksellinen, sitä ei ole käytännössä toteutettu kovin tehokkaasti. Kuitenkin esimerkiksi eräs Cochabamban kaupungissa asuva nainen joutui syytteeseen vuonna 2018, kun hän tappoi koiran, joka yritti varastaa lihanpalan hänen myymäläkojustaan markkinoilla. Naista syytettiin rikoksesta elämää vastaan, ja hän sai vankilatuomion.
Ranska Euroopan maista Ranska on edennyt pisimmälle. Se on säätämässä lakia, joka voi tuomita yritykset ja yksityishenkilöt jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen ja 4,5 miljoonan euron sakkoon luonnon laajamittaisesta tuhoamisesta. Lakia ei ole vielä hyväksytty.
Alankomaat Kansalaisjärjestö Urgenda voitti historiallisen oikeusjutun Alankomaiden hallitusta vastaan vuonna 2019. Ilmasto-oikeudenkäynnin lopputuloksena todettiin, että valtion velvollisuus on suojella kansalaisten hyvinvointia ja vähentää ilmastopäästöjä voimakkaasti. Tapaus on inspiroinut ympäristöjärjestöjä muualla Euroopassa haastamaan valtioita oikeuteen.
puolueita. He ovat ikään kuin Euroopan unionin kansanedustajia, jotka tekevät poliittiset päätökset. Yksi keino vaikuttaa on kirjoittaa heille. *
Lue lisää Stop Ecocide -kampanjasta: ecocidelawfinland.org Kirjoittaja on Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hän työskentelee parhaillaan Perussa työstämässä tiedonjulkistamisen journalismihankettaan. Instagram @kmahokas kmahokas.com
nuorten luonto
17
LUONTO-LIITON TOIMINTARYHMÄT:
METSÄRYHMÄ
teksti tuuli turtola kuva milla aalto
M
etsäryhmä kartoittaa arvokkaita metsäalueita, kirjoittaa suojeluesityksiä, osallistuu aktiivisesti metsäpolitiikkaan ja -keskusteluun sekä ympäristöjärjestöjen yhteiseen metsäkampanjointiin. Lisäksi metsäryhmä järjestää kursseja, retkiä, leirejä ja mielenosoituksia. Ryhmä tekee työtä arvokkaiden luontoalueiden suojelemiseksi ja estää metsä- ja suoluonnon kannalta tuhoisia maankäyttöhankkeita. Metsäluonnon monimuotoisuutta Suomessa uhkaa erityisesti metsätalous, mutta monilla alueilla uhkana ovat myös esimerkiksi rakentamispaineet.
Lähimetsien puolesta Tänä vuonna metsäryhmä on puolustanut aktiivisesti Helsingin lähimetsiä Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjassa. Kaupunkimetsät ovat usein säilyneet metsätaloudelta ja ovat siten hyvinkin monimuotoisia. Useissa kaupungeissa kuitenkin järsitään jatkuvasti metsiä rakentamisen tieltä. – Metsäryhmä on päättänyt nostaa asian julkisuuteen ja pyrkii muuttamaan kaavoittamisen ja kaupunkisuunnittelun suuntaa. Biodiversiteettikriisi on huomioitava myös kaupungeissa, sanoo Luonto-Liiton metsävastaava Reija Mikkola.
18
Luonto-Liiton metsäryhmä ajaa metsien asiaa. Tavoitteena siintää Suomen jäljellä olevien luonnontilaisten metsien suojeleminen.
– Aidosti kestävät kaupungit suojelevat luonnon monimuotoisuutta! Lähimetsät ovat myös tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja esimerkiksi lasten luontosuhteen kehittymiselle. Kampanjassa onnistuttiin saamaan jo lainvoimainen Helsingin Stansvikin alueen kaava uudelleenarviointiin. Alueelle oli suunniteltu rakennettavan muun muassa kerrostaloja. – Lisäksi Helsingin valtuustostrategiaan saatiin kirjaus, että arvokkaimmat luontoalueet on säästettävä rakentamiselta. Kampanjointi jatkuu sen puolesta, että kaikki luonnonmetsät todella säästyisivät, Mikkola kertoo. Kampanjaa on jatkossa tarkoitus toteuttaa muissakin kaupungeissa, ja Luonto-Liiton metsäryhmä kutsuu mukaan uusia vapaaehtoisia toimimaan omien lähimetsiensä puolesta. Kiinnostuneiden toivotaan ottavan rohkeasti yhteyttä metsäryhmään.
Metsiensuojelijoiden yhteisö
Paikallisryhmien toiminta voi olla kaikkea yhteisestä ajanvietosta metsäkartoitusten tekemiseen ja kampanjointiin. Mukana voi olla juuri itselle sopivalla panoksella. Toiminta muokkautuu osallistujien kiinnostuksen mukaan. – Viestintä ja erityisesti sosiaalinen media on yhä keskeisempää, ja siihen kaivataan lisää tekijöitä. Viestintäkanavamme on tarkoitettu nuoria varten. Halukkaat metsäryhmäläiset saavat itse tuottaa sisältöä kanaviimme, Mikkola vinkkaa. Metsien kartoittamisesta metsäryhmä järjestää vuosittain koulutuksia. Kartoittamisella eli inventoinnilla tarkoitetaan metsän suojeluarvojen selvittämistä, kuten uhanalaisten lajien tunnistamista. Se on yksi suojelutyön tärkeimmistä välineistä. Kartoituskurssien jatkoksi on alkamassa opintopiiri, jossa vapaaehtoiset opettelevat yhdessä kartoituksen eri vaiheita ja esimerkiksi uhanalaista lajistoa.
Metsäryhmän toiminta on suunnattu pääasiassa nuorille, noin 15–29-vuotiaille, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan. Toiminnassa on mukana myös paljon vanhoja konkareita, joilta saa tukea. – Metsäryhmän kuukausittaiset kokoontumiset ovat kaikille avoimia. Niihin voi tulla kuulostelemaan, mitä on meneillään. Paikallistoimintaa on Joensuussa ja pääkaupunkiseudulla. Sitä käynnistellään myös Jyväskylässä sekä mahdollisesti Tampereella, Mikkola luettelee.
Metsäryhmä suunnittelee kampanjaa, jossa murretaan metsätalouden kestävyysmyyttejä ja viestitään niistä. Tämä kytkeytyy Suomen metsien tilaan yleisemmin. Tutkijoilta ja EU:sta on annettu tavoitteeksi, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi metsistä tulee suojella tiukasti kymmenen prosenttia ja maa-alasta yhteensä kolmekymmentä prosenttia.
nuorten luonto
Luonnontilaiset metsät kartalle
– Pyrimme vaikuttamaan tähän konkreettisella metsäkartoitustyöllä. Olemme mukana määrittämässä, missä arvokkaat metsät ovat. Tähtäämme siihen, että Suomi ottaa tässä mahdollisimman kunnianhimoisen tavoitteen ja todella pitää huolen, että kaikki luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät suojellaan, Mikkola sanoo. – Erityisesti metsien määritelmään pitää ottaa kantaa. Täysin luonnontilaisia metsiä on niin vähän jäljellä, että niistä ei tällä hetkellä muodostu välttämättä edes tiukan suojelun kymmenen prosentin minimitavoitetta. Myös luonnontilaisen kaltaisia metsiä on saatava suojeluun. Valtiolla on tässä erityinen rooli. Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen myötä käydään parhaillaan keskustelua siitä, pitäisikö avohakkuut lopettaa valtion metsissä.
– Luonto-Liiton metsäryhmässä me kyseenalaistamme koko metsätalouden valtion metsissä, sillä ne ovat meidän kaikkien yhteisiä metsiämme. Ensi keväänä käydään YK:n luontokokouksen tärkein vaihe eli keskustellaan keinoista, miten luontokato saadaan pysäytettyä. Metsäryhmä seuraaa prosessia ja erityisesti Suomen näkemyksiä. – Osallistumme lisäksi maastossa kartoitustyöhön, jotta säästettävät metsät pystyttäisiin laittamaan kartalle. Olemme liittyneet myös kansainväliseen Global Youth Biodiversity Networkiin, joka osallistuu kokouksiin ja tuo nuorten ääntä esille. Tätä yhteistyötä voisimme kehittää konkreettisemmaksi. Myös kampanjointi lähimetsien puolesta jatkuu. – Aiomme pyrkiä tuomaan esille vaihtoehtoja rakentamiselle, jotta metsät säilyisivät, ja pohtia, miten kaava-
nuorten luonto
prosesseista saataisiin osallistavampia. Toimintaan voi tuoda myös omia ideoitaan. Mitä juuri sinä haluaisit tehdä metsien ja luonnon monimuotosuuden puolesta? *
Liity metsäryhmään: luontoliitto.fi/metsa
19
KAADETAAN KAAVA, EI METSÄÄ! teksti hilla laakkonen kuvat saku knopp
Joukko Luonto-Liiton metsäryhmäläisiä on kesän ja syksyn ajan kampanjoinut suojelun puolesta Helsingissä, missä rakennushanke uhkaa arvokasta lähiluontoa. Stansvikissä, lähellä rakentuvaa Kruunuvuorenrantaa, sijaitsee uhattu luonnontilainen metsä.
K
aadetaan kaava, ei metsää! -kampanjalla vaaditaan kaupunkien lähimetsiä suojeltavaksi. Ehjät lähimetsät toimivat ekologisina käytävinä ja viherverkostoina, joita pitkin niin ihmiset kuin muutkin eläimet voivat liikkua. Kaupunkimetsien kohtalon määritteleviin kaavaprosesseihin kaivataan läpinäkyvyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia kuntalaisille. Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjalla pyritään tarttumaan myös näihin kaavoituksen epäkohtiin. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät on suojeltava. Tämän tavoitteen toteutumiseksi Helsingin kaupungin on oltava aktiivinen. Metsiensuojeluohjelma METSOn kriteeristöä voitaisiin hyödyntää lähimetsien suojelupäätösten taustalla.
Yhteistyön voima Stansvik on merkittävän monimuotoinen luontokohde, jonka päälle on kaavoitettu rakennettavaksi uusi asuinalue. Rakennushanke tuhoaisi uhanalaisia luontotyyppejä sekä monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Heinäkuussa järjestettiin Stansvikin kaavankaatajaiset. Rauhanomainen koko perheen lähiluontotapahtuma toi yhteen
20
nuorten luonto
aktivistit ja paikallisyhteisön. Tapahtumassa kuultiin puheenvuoroja Stansvikin puolesta ja kuljettiin luontopolulla, jonka varteen oli kiinnitetty piirroksia ja infokylttejä metsästä ja rakennushankkeesta. Kaavankaatajaisten myötä kampanja paisui valtavaksi. Yhteistyötä on tehty varjokaavojen laatijoiden ja eri kaupunginosien lähimetsiä suojelevien liikkeiden kanssa, kuten vuosaarelaisten ja merirastilalaisten. Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys HELSY on ollut tärkeä kumppani.
Viestintä on taitolaji Kampanjointiin lähimetsien hyväksi on tarvittu monenlaista osaamista. Kampanja-aktiivi Aino Juvonen kertoo, että suomen kielen opettajana hän on voinut hyödyntää kampanjassa viestintä- ja kirjoittamistaitojaan. – Jos jokin yllätti kampanjaa tehdessä, oli se juuri kirjoittamistyön määrä, Juvonen sanoo. Ymmärrys tutkitun tiedon tuloksista on auttanut tietopohjaisessa argumen-
toinnissa lähimetsien puolesta. Metsien terveysvaikutukset ihmisille tunnustetaan jo yleisessäkin keskustelussa, puhumattakaan luonnon monimuotoisuuden merkityksestä koko planeetan mittakaavassa. Viestintä ja vuorovaikutus ovat taitolajeja. Sormella osoittelu ei avaa keskusteluyhteyttä päättäjiin. On oltava hienovaraisempi. – On tarjottava vastapuolelle mahdollisuus korjata virheensä, Aino Juvonen sanoo.
Vetoamalla kaupunginvaltuutettuihin akvitistit onnistuivat lopulta saamaan Stansvikin alueen jo kertaalleen hyväksytyn kaavan palautettua takaisin valtuuston käsiteltäväksi. Rakennushanke on toistaiseksi pysäytetty. Kampanjointi lähimetsien säilyttämisen puolesta jatkuu. Toiveikkuutta pitää yllä se, että Helsinki on kirjannut kaupunkistrategiaansa, että jatkossa kaupunkiin perustetaan viisi uutta luonnonsuojelualuetta vuosittain. *
Kampanjointi jatkuu Metsiensuojelukampanjan tekemistä oppii tekemällä, kunhan on paloa ja uskallusta. Kampanjan tekijät ovat pohtineet yhdessä, kuinka etuoikeutettuja he ovat. Heillä on ollut mahdollisuus viettää aikaa Stansvikissä vuorokauden ympäri sen ollessa akuutin toimenpideuhan alla. Kansalaisvaikuttamisella on mahdollisuus saada muutoksia aikaan. Luonto-Liiton metsäryhmä ja muut kampanja-aktiivit näyttivät sen jälleen todeksi Stansvikin tapauksen kohdalla.
nuorten luonto
Seuraa kampanjaa Instagramissa ja Twitterissä @kaadetaankaava ja Facebookissa: facebook.com/kaadetaankaava
21
ARVIOT teksti laura vuoksenmaa
MONIMUOTOISUUDEN PUOLUSTAMISEN SUURET JA PIENEMMÄT KERTOMUKSET Juha Kauppinen: Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija. Siltala 2021.
S
uomen Luonto -lehden toimittajanakin tunnetun Juha Kauppisen edellinen kirja Monimuotoisuus (2019) kertoi yleistajuisesti mutta painokkaasti keskeisimmistä maamme luonnon tilaa heikentävistä prosesseista. Keskiössä olivat elonkirjo, lajien kato ja ympäristöpolitiikan kipupisteet. Uutuuskirjassaan Heräämisiä Kauppinen palaa samojen teemojen pariin hieman toisesta näkökulmasta. Kirjan alaotsikkona on ”Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija”, mutta etualalla on suomalaisen luonnonsuojelun historia ja siinä vahvasti mukana olleet tekijät ja toimijat, joita haastatellaan soidensuojelun pioneeri Rauno Ruuhijärvestä monelle luontoliittolaisellekin tuttuun Matti Liimataiseen.
Kamppailuja ja voittoja Vaikka kirja alkaa Kauppisen pohdinnalla luontosuhteelleen tärkeistä hetkistä, hänen ajatuksiaan luonnosta ja aktivismista pudotellaan tekstiin siellä täällä, tapauskertomusten ja haastattelujen lomassa. Kertomuksissa toistuu surullinen fakta: suuri osa luonnonsuojelun voitoista on saavutettu pitkien ja uuvuttavien, monille elämäntyöksi muodostuneiden kamppailujen kautta. Tätä
22
Juha Kauppisen uutuuskirja kertoo tarinoita suomalaisen luonnonsuojelun vaiheista. Menneiden vuosikymmenten suojeluvoitot ja omistautuneiden aktivistien tarmokkuus tuovat lukijalle toivoa ja motivaatiota. muistelen itse usein kansallispuistojen avohakattuja liepeitä katsellessani. Toivoa kuitenkin tuo, että voittoja on tapahtunut, ja katsauksista menneille vuosikymmenille huomaa monien asenteiden muuttuneen valoisampaan suuntaan. Monimuotoisuuden merkitykseen muidenkin kuin karismaattisten eläinlajien kannalta on havahduttu, ja esimerkiksi valkoselkätikan kanta saatiin voimistumaan suojelun alkuaikojen suoranaisesta vainosta huolimatta. Ennen kaikkea tuo iloa ja motivaatiota lukea asialleen omistautuneiden ihmisten tarmosta ja aikaansaannoksista. Teoksen loppupuolella katsotaan myös tulevaisuuteen laajempien talous- ja energiakysymysten myötä. Pitkän linjan puurtajien lisäksi kuullaan myös nousevien ympäristön puolustajien, kuten ilmastoaktivisti Ellen Ojalan, ääntä. Kauppisen kirjoitustyylissä yhdistyy sujuvasti asiapitoisuus ja tunnelmointi niin, että teksti ei paikoin raskaasta sisällöstään huolimatta äidy puisevaksi. Myös henkilökeskeisyyttä ja omaelämäkerrallisuutta kaihtaville sopii se, että teksti ja toiminta nivoutuu aina luonnon puolustamisen ympärille.
aseman pohtiminen sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta, virtaa teoksen läpi pulpahtaen välillä pinnalle. Kauppisen mukaan teollisuus ja politiikka ovat halunneet pitäää luonnonsuojelun marginaalisena haihatteluna, jotta ympäristölle vahingollinen ja lyhyellä aikavälillä taloudellisesti kannattava toiminta voisi jatkua. Yksittäisissä ihmisissä luonnon vaaliminen ja ”vallitseva yhteiskunnallinen realismi” risteävät: suuressa osassa suomalaisia, kuten Kauppisen sukulaisissakin, on arvostusta ja kiinnostusta luonnon monimuotoisuutta kohtaan, mutta moni vieroksuu luonnonsuojeluun lyötyä haihattelun leimaa. Luonnonsuojelijat ovat monesti kokeneet olevansa alakynnessä yhteiskunnan lakeja ja asenteita vastaan: Talaskankaan puolustajat toivoivat symbolisesti metsää ja sen lajistoa kanssaan oikeussaliin. Heräämisiä on luontorakkaudestaan huolimatta sävyltään melko maltillinen. Siksi kirja voi olla silmiä avaava myös vähemmän luontoaiheisiin perehtyneelle kertomaan siitä, mistä luonnonsuojelussa ja aktivismissa on kyse.
Yhteiskunnan marginaalissa Kirjan kenties kiinnostavin anti, luonnonsuojelun ja luonnonsuojelijuuden
nuorten luonto
Kirjoittaja on biologi ja Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja.
Järkyttävä tietoteos ilmastomuutoksesta David Wallace-Wells: Asumiskelvoton maapallo – Elämä lämpenemisen jälkeen. Otava 2019. Suom. Tarja Kontro.
D
avid Wallace-Wells on ilmastonmuutokseen perehtynyt yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuva Asumiskelvoton maapallo kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Aihepiiri on melko geneerinen, mutta käsittelytapa persoonallinen. Kaikki ilmastokriisin keskeiset osa-alueet käydään läpi yksitellen perusteellisesti ja julman realistisesti. Tavoitteena tuntuu olevan järkyttää lukija toimimaan hukuttamalla hänet kiistattomiin faktoihin. Tietoa käsiteltyjen uhkien torjumisesta tarjotaan valitettavasti vähemmän.
Selkeärakenteinen kirja toimii hyvin hakuteoksena. Kunkin osa-alueen faktat on helppo löytää. Kielellisesti Wallace-Wells ei pitäydy jyrkän tieteellisessä kirjoitusasussa, vaan toisinaan pelottelee tai suorastaan anoo. Tämä kuitenkin lisää lukukokemukseen kiinnostavuutta ja vakuuttavuutta. Lukemistani ilmastonmuutosta käsittelevistä kirjoista Asumiskelvoton maapallo on mielestäni ehdottomasti paras. Se vie lukijan ennennäkemättömän tunnerikkaalle matkalle tulevaisuuteen, josta tulee totta, jos emme toimi tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti nyt. eliana forsström
Kouriintuntuvaa konkretiaa muuttuvasta luonnosta Kerttu Kotakorpi: Suomi 2100 – Tutkimusretki tulevaisuuteen. Bazar 2021.
K
erttu Kotakorven esikoisteos tarjoilee lukijalleen tuoreen ja konkreettisen kuvan luontomme tulevaisuudesta luonnontieteilijän silmin. Teos on Suomen luontoon keskittyvänä täsmäpakettina virkistävää vaihtelua niihin populaaritieteen ilmastoteoksiin, joissa näkökulma on globaali ja kaikenkattava. Meteorologina tunnettu Kotakorpi on koonnut yksiin kansiin ymmärrettävässä muodossa tuoreinta tutkimustietoa eri aloilta. Teoksen skenaarioissa tätä tietoa sovelletaan ja yhdistellään lukijan mieltä kutkuttavilla tavoilla. Skenaariot
esimerkiksi merenpinnan korkeuden, metsien tai maatalouden tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole läpeensä synkkiä tai toivottomia, vaan realistisella tavalla herätteleviä. On uskaliasta ryhtyä spekuloimaan tulevaa, mutta toisaalta teos luo tunteen sen välttämättömyydestä – ei ole järkeä katsoa vain nykyhetkeä neulansilmän läpi, vaan tarvitaan kaukoputki ja laaja objektiivi. Kotakorpi toteuttaa spekuloinnin uskottavasti virhemarginaaleja unohtamatta. Kokonaisuutena teos on populaaritiedettä parhaimmillaan: ajankohtaista, selkeää ja kriittistä. juuli lehtinen
Näyttävä ja faktapitoisa kuvakirja saimaannorpasta Pinja Meretoja: Pullervo – Suuri kirja saimaannorpasta. Tammi 2021.
S
uomen tunnetuin saimaannorppa Pullervo nousi kuuluisuuteen WWF:n Norppaliven myötä vuonna 2016. Rantakivellä köllöttelevä saimaannorppa on harvinainen näky. Laji on erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua. Pinja Meretoja on omistanut esikoiskirjansa Pullervo-norpalle. Pullervo on kouluikäisille suunnattu, kuvitettu tietokirja, jossa faktalaatikot on sijoitettu
nuorten luonto
runsaan kuvituksen ja vitsikkäiden puhekuplien lomaan niin, että lukijalla riittää varmasti ihmeteltävää myös faktaosuuden lisäksi. Saimaannorppaan tutustutaan kattavasti sen ravintoa, elinympäristöä, elintapoja ja sukujuuria myöten. Samalla tulevat tutuiksi muutkin järven asukkaat, eikä ihmisen osuuttakaan ole unohdettu. Pullervo on opuksena lähes yhtä näyttävä kuin itse otus! emmi ketonen
23
TAIDEHAUKKA teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala
SYLVIA, TURDUS, CYGNUS JA 80 MILJOONAA BROILERIA
Linnut ovat olleet eri taiteiden kestoaihe kautta aikojen. Ihmismusiikin alku saattoi olla linnunäänien jäljittelyssä, ja myöhemminkin säveltaide on innoittunut linnuista ja niiden ääntelystä. Visuaalisessa kulttuurissa suomalaiset ovat rakastaneet metsotaulukopiotaan, mutta nykytaide laittaa meidät katsomaan ja kuuntelemaan myös vähemmän rakastettuja lintuja.
E
rään joulun alla työpaikan kahvitauolla tehtiin lehdestä visaa, jossa kysyttiin, mikä tai kuka on Sylvian joululaulun nimihenkilö. Vastasin mustapääkerttu (Sylvia atricapilla), mutta oikea vastaus oli ”lintu”, enkä saanut pistettä. Joululauluista tuttujen kertun ja varpusen ohella säveltaiteen merkittäviä lintuja ovat olleet erityisesti laulutaiturit satakieli ja mustarastas. Ne esiintyvät muun muassa Pjotr Tšaikovskin (Satakieli, 1889), Igor Stravinskyn (Satakielen laulu, 1917), Einar Englundin (Toinen sinfonia, 1948) ja Olivier Messiaenin (Le merle noir, 1952) teoksissa. Messiaen oli myös ornitologi ja tunnettu linnunlaulun nuotinnoksistaan ja useista lintuaiheisista sävellyksistään. Populaarimusiikissa esimerkiksi The Beatles (Blackbird, 1968), Kate Bush (Aerial, 2005) ja Radiohead (Burn the Witch, 2016) ovat omistaneet kappaleitaan mustarastaalle. Jean Sibeliuksen Lemminkäinen-teoksessa (1896) melankolinen englannintorvi esittää myyttistä Tuonelan joutsenta. Siinä missä Sibeliuksen kansallisromanttinen joutsen lipui vielä ylevänä ja ympäristöstä tiedostamattomana, äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan Suuri valkoinen lintu (2012) luo jopa apokalyptisen tunnelman ja ympäristötuhon jälkeisen äänimaiseman. Kuljuntausta yhdistelee kyhmyjoutsenten ääntelyä ja elektronisesti tuotettua ääniainesta. Linnunääntä muistuttava trumpettisignaali on muuntunut hälytysäänen kaltaiseksi toistoksi. Luontoidylliä ei tässä äänimaisemassa enää ole. Nykymusiikki ei enää pyri vain kuvaamaan lintuja, vaan esimerkiksi musisoimaan yhdessä lintujen kanssa. Filosofi ja muusikko David Rothenberg soitti oboeta teoksessaan Why Birds Sing (2014)
Korkeasaaren eläintarhan Africasiatalossa lenteleville trooppisille laululinnuille, jotka osallistuivat musisointiin vastailemalla oboelle. Kuvataiteilija Leena Saarinen on puolestaan ensin visualisoinut linnunlaulua piirtämällä äänistä spektrogrammeja eli kuvia äänentaajuuksista ja kääntänyt sitten nämä piirrokset takaisin ääniteokseksi. Hän on myös soittanut piirtämiään ääniä Helsingin Keskuspuiston linnuille (Etydejä linnuille, 2020). Toiset linnut ovat poliittisempia kuin toiset: tällä hetkellä valkoposkihanhi ja merimetso herättävät eniten ristiriitaisia tunteita ihmisissä. Maaliskuussa 2022 esitetään Porin Taidemuseossa Chorus sinensis, merimetsoille omistettu audiovisuaalinen kuoroteos, jolloin myös tämä kiistelty lintu pääsee taiteen kaanoniin. Kuvataiteissakin Suomen ehkä kuuluisin ja kopiona hämmästyttävän laajalle levinnyt teos on juuri lintumaalaus, Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot (1886). Von Wrightin veljekset pitänevät edelleen maamme klassisen lintutaiteen ykköspaikkaa, kun taas käsitetaiteilija Jussi Heikkilä (s. 1952) on tuonut linnut myös suomalaiseen nykytaiteeseen. Hän on käyttänyt muun muassa rengastusharrastusta teostensa materiaalina. Uusia taidenäkökulmia lintuihin tuo Valokuvataiteen museossa Helsingissä nähtävä Poliittisen valokuvataiteen festivaali (8.10.2021–6.1.2022), jossa linnut ovat tänä vuonna keskiössä. Linnun katse -näyttelyn teoksissa tarkastellaan muun muassa kyyhkysiin kiinnitettyjen automaattikameroiden otoksia, lintukoulutusta, lintujen ihmisille tuottamaa paikkatietoa ja lintulajien uhanalaisuusarviointia. Näyttely ei unohda lintujen poliittisuutta. Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan teos Suomen yleisin lintu (2014–2021) muistuttaa näyttelytekstissä, että Suo-
nuorten luonto
men yleisin luonnonvarainen lintu on pajulintu, joita pesii meillä noin 7,4 miljoonaa paria, mutta kuitenkin esimerkiksi viime vuonna teurastamoissamme tapettiin kaikkiaan 80 miljoonaa broileria. Unohdamme tämän oikeasti maamme yleisimmän linnun, joka on muuttunut ”valkoiseksi biomassaksi”. Näyttelykokonaisuus saikin pohtimaan jälleen, miksi himoitsemme nähdä pöllökuvia, muttemme halua katsoa kuvia tehokanaloista – molemmathan ovat lintukuvia? Lintulajiston uhanalaistuessa nousee väistämättä kysymys, mitä tapahtuu ihmisen kulttuuriselle lintusuhteelle. Kun oikeat linnut vähenevät, vähenevätkö vai lisääntyvätkö taiteen linnut? *
Kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.
25
HERKKURETKI teksti katariina riipinen kuvat milla salonen
palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.
NYHTISKÄRISTYS JA MUUSI
26
nuorten luonto
Erilaiset kasviproteiinivalmisteet sopivat hyvin retki- ja vaellusruoaksi. Perunamuusi valmistuu retkellä nopeasti ja helposti valmiista muusiaineksesta. Annoksia riittää ohjeen mukaan tarvittaessa kolmellekin, mutta talvisen retken kylmässä säässä energiankulutus on tavallista suurempi ja ruokaa kannattaa varata enemmän. Lisukkeeksi voi kerätä pakkasen puraisemia puolukoita tai karpaloita. Reseptin villi kortti on kuivattu säilykekurkku.
Nyhtökaurakäristys (kahdelle) • 1 rs (240 g) maustamatonta nyhtökauraa • 1 sipuli • 2 tl kasvisliemijauhetta tai ½ kasvisliemikuutio • 1 laakerinlehti • 8 kokonaista maustepippuria • suolaa tarvittaessa maun mukaan • 1 rkl margariinia paistamiseen • 3–4 dl vettä
Perunamuusi (kahdelle) • 1 pss (n. 100 g) maidotonta perunamuusijauhetta • 1 rkl margariinia • suolaa tarvittaessa • 4–6 dl vettä • (2 dl kauramaitoa) • 1–2 mauste- tai suolakurkkua • Puolukoita tai karpaloita • (1–2 tl sokeria)
nuorten luonto
P
akkaa nyhtökaura mukaan sellaisenaan tai kuivaa vaellusta varten. Kuivausta varten riko isoimmat nyhtökaurakimpaleet ja levitä nyhtis tasaisesti vihanneskuivuriin tai uunipellille leivinpaperin päälle. Pilko sipuli ja esikypsennä tarvittaessa hetki kiehuvassa vedessä. Taputtele esikypsennetyistä sipuleista enimmät vedet pois puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla ja levitä ne samoin kuivattavaksi. Kuivaa 40 asteessa 8–12 tuntia. Kokonainen mauste- tai suolakurkku säilyy kylmässä säässä, jäätymiseltä suojattuna tuoreenakin, mutta säilykekurkun voi myös kuivata. Leikkaa säilykekurkku ohuiksi, tasakokoisiksi siivuiksi ja kuivaa samoin kuin yllä. Pakastepuolukoita tai -karpaloita voi kuivata suoraan jäisinä, ja ne voi jättää ”puolikuiviksi”, jos säilytysaika ennen retkeä tai retkellä ei ole pitkä. Pakkaa kuivatut ainekset tiiviisiin retkiastioihin tai suljettaviin pakastuspusseihin. Pakkaa nyhtökaura ja sipuli samaan pakkaukseen ja murenna puolikas kasvisliemikuutio tai lisää kasvisliemijauhe, laakerinlehdet ja maustepippurit sekaan. Pakkaa maustekurkut ja puolukat tai karpalot omiin pieniin pakkauksiinsa. Lisää puolikuivattuihin marjoihin sokeria. Pakkaa margariini sopivaan tiiviiseen rasiaan. Ota halutessasi retkelle muusia varten mukaan pieni tölkki kauramaitoa.
Retkellä Ennallista kuivatut säilykekurkut aivan pienessä tilkassa vettä. Jos kurkkuja liottaa runsaassa vedessä, niiden maku laimenee. Voit lisätä liotusveteen halutessasi hiukan suolaa. Kiehauta vesi käristystä ja muusia varten. Sulata 1 rkl margariinia pannussa ja lisää nyhtökaura, sipuli, liemikuutio tai -jauhe ja mausteet. Lisää vettä noin desilitra kerrallaan, kunnes kuivattu nyhtökaura on palautunut ennalleen. Kuivaamattomana mukaan otettuun nyhtökauraan tarvitaan vähemmän vettä, noin 1½–2 dl. Käristä hetki. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kun käristys on melkein valmista, sekoita muusi pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää kiehautettua vettä muusiaineksen sekaan vähän kerrallaan ja sekoita, kunnes muusi on kuohkeaa. Voit korvata osan vedestä kauramaidolla ja lisätä margariinia ja tarvittaessa suolaa, niin muusista tulee maukkaampaa. Survo keräämäsi tuoreet marjat lusikalla tai haarukalla ja lisää halutessasi sokeria. Puolikuivatut marjat ennallistuvat sokerin kanssa valmiiksi pakkauksessaan. Kokonaan kuivattuihin marjoihin voi lisätä sokeria ja tilkan kiehautettua vettä kuumuutta kestävässä astiassa. Tarjoa nyhtiskäristys ja muusi säilykekurkkujen ja puolukka- tai karpalosurvoksen kanssa.
27
LUONTOPOLULLA
TALVISEURANTA KUTSUU HAVAINNOIMAAN TALVISTA LUONTOA teksti milla aalto kuvat susanna soisalo
Kun syksy taittuu kohti talvea, on aika alkaa tarkkailla talven merkkejä luonnossa. Säiden pakastuminen, maanpinnan jäätyminen ja ensimmäiset lumisateet kertovat, että talvi on tuloillaan. Viimeistään silloin kannattaa avata Luonto-Liiton Talviseurannan nettisivut ja ryhtyä kirjaamaan havaintoja.
T
alven pimeys, kylmä luminen hiljaisuus tai yksitoikkoisen harmaus eivät välttämättä houkuttele retkelle. Luonnossa voi tuntua olevan vähemmän mielenkiintoista nähtävää kuin muina vuodenaikoina. Talviseuranta-kampanja antaa onneksi inspiraatiota talvisiin retkiin. Talviseuranta kutsuu havainnoimaan lunta ja jäätä sekä eläinten talvista elämää. Kampanjan tavoitteena on kerätä kansalaishavainnoinnin avulla tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen talviin sekä innostaa ihmisiä retkeilemään ja tarkkailemaan luonnon ilmiöitä talvisin.
Veden olomuotojen seuranta
Monet mustarastaat talvehtivat linturuokintojen turvin.
28
nuorten luonto
Lumitilannetta voi helposti havainnoida jo pelkästään silmämääräisesti: onko maa kokonaan vai osittain luminen ja minkälaista lumi on rakenteeltaan? Talviseurantaan kerätään kuitenkin myös tarkempia tietoja lumesta, joten halutessasi voit opetella mittaamaan lumen syvyyden ja arvioimaan sen painon. Jos lunta ei tule, voit ilmoittaa Talviseurantaan havaintoja myös pelkäs-
tä maanpinnan jäätymisen tilanteesta. Sitä varten tarvitset ruuvimeisselin tai muun vastaavanlaisen esineen, jolla tökkien voit arvioida maan pehmeyttä. Sula maanpinta antaa periksi, mutta jäinen ei. Jos maa on sula, arvioi myös, miten märkä se on. Maan lumisuuden ja jäisyyden ohella Talviseurannassa seurataan vesistöjen jäätilannetta. Erityisen arvokkaita ovat havainnot vesistöjen jäätymisen ja sulamisen ajoilta, joten veden äärelle kannattaa suunnata tekemään seurantahavaintoja etenkin silloin, kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle tai lauhtuu pakkasjakson jälkeen plussalle. Voit ilmoittaa havaintoja Talviseurantaan milloin ja mistä tahansa. Halutessasi voit käyttää Talviseurannan havaintopalvelua ilman rekisteröitymistä ja jättää sinne vaikkapa vain yksittäisen merkinnän lumen määrästä. Seuranta on kuitenkin antoisinta, kun teet sitä koko talven säännöllisesti ja samalla alueella. Talviseuranta-havainnoista kertyy havaintosarja, jota voidaan käyttää myöhemmin ilmastonmuutosta tutkittaessa. Talvet muuttuvat ilmaston lämmetessä, ja Talviseurannan kaltainen kansalaistiede on yksi tapa kerätä tietoa muuttuvasta luonnosta. Niinpä havainnot onkin hyvä kirjata huolellisesti.
Talvehtijat ja talviturkit Talviseurannassa tarkkailtaviksi eläinlajeiksi on valittu talvisin näkyviä, helposti tunnistettavia nisäkkäitä ja lintuja, joiden havainnoiminen tuo mielenkiintoa
Laulujoutsenia tavataan talvisin vesistöjen sulapaikoilla.
talven retkiin silloinkin, kun lunta ja jäätä ei ole tutkittavaksi. Nelijalkaisista listalla ovat kettu, orava, metsähiiri, lumikko, metsäjänis ja rusakko. Jos näet eläimen, voit ilmoittaa Talviseurantaan, oliko se talvi- vai kesäturkissa. Rusakon ja metsäjäniksen erottaa toisistaan helposti juuri talviturkista, joka on rusakolla harmaa ja metsäjäniksellä valkoinen. Lumikelillä voit etsiä myös eläinten jättämiä jälkiä. Talviseurannan lintuja ovat ruokintapaikkojen vanha vieras punatulkku, yhä yleisemmin talveksi Suomeen jäävä mustarastas, vesistöjen sulapaikoilla viivytte-
levät telkkä ja laulujoutsen sekä avoimien virtavesien äärellä talvehtiva koskikara. Hyvässä Talviseuranta-retkikohteessa pääset arvioimaan lumitilannetta auraamattomalla alueella, katselemaan vesistöä ja tarkkailemaan lintujen talviruokintapaikkaa. Ruokinnan liepeiltä löytyvät usein paitsi talvehtivat linnut myös monet nisäkkäät. Jos eläinten tai niiden lumijälkien etsiminen ja määrittäminen ei ole sinun juttusi, voit suunnata mielenkiintosi helpommin lähestyttävään kohteeseen: lumiukkoihin. Aiemmin lumiukko oli yleinen hahmo talvisessa maisemassa, mutta ilmastonmuutoksen myötä ne ovat käyneet Etelä-Suomessa yhä harvinaisemmiksi. Lumiukkoja näkee usein siellä, missä on lunta ja lapsia – tai lapsenmielisiä. Aina lumiukkoja ei kuitenkaan löydy, vaikka olosuhteet olisivat otolliset niiden esiintymiselle. Entäpä jos rakennatkin lumiukon itse? Voit ilmoittaa myös sen Talviseurantaan! *
Lue lisää Talviseurannasta ja ilmoita havaintosi: talviseuranta.fi
Kuka tästä meni? Talviseuranta-retkellä voi havainnoida myös eläinten lumijälkiä.
nuorten luonto
29
DIY
KIERRÄTETYT KYNTTILÄT
teksti ja kuvat noora ketolainen
Vanhat kynttilänjämät pystyy kierrättämään luomalla niistä uusia kynttilöitä. Itse tehdyt kynttilät valmistuvat helposti ja ovat ihana lahja jouluksi läheiselle tai itselle. Tässä ohjeessa kynttilät valmistetaan valamalla kierrätettyihin muotteihin, mutta voit myös valaa kynttilän suoraan vaikkapa kirpparilta löytämääsi kahvikuppiin tai vanhaan hillopurkkiin.
30
nuorten luonto
1
Valmistele muotit voitelemalla ne sisältä ruokaöljyllä. Näin muotti irtoaa helpommin valmiista kynttilästä.
2
TARVIKKEET: • Kynttilänjämiä. Valitse keskenään saman tyyppisiä, valettuja kynttilöitä. Tuikut eivät sovellu tähän. Paras lopputulos tulee, jos kynttilät ovat keskenään samaa värimaailmaa. Muuten väristä saattaa tulla samea. • Kattila, kauha ja lasta. Valitse vanhat välineet, sillä näitä ei voi käyttää enää ruuanlaittoon kynttilöiden teon jälkeen. Kynttilänjämät voi myös sulattaa vesihauteessa vanhassa metalliastiassa, kuten säilyketölkissä. • Puhtaita kartonki- tai muovipurkkeja, esimerkiksi jogurttipurkkeja. Varmista, että purkit ovat puhtaita ja kuivia, koska muuten kynttilä ei välttämättä pala tasaisesti ja saattaa rätistä. • Tikkumaisia esineitä, kuten grillitikkuja, kyniä tai tikuksi muotoiltua metallilankaa tai foliota. Esimerkissä on käytetty vanhoja kertakäyttöveitsiä. • Kynttilän sydänlankaa • Ruokaöljyä ja suti • Parsinneula • Teippiä • Sakset
Tee purkin pohjaan neulalla pieni reikä. Pujota sydänlanka pohjan läpi ja tee siihen solmu. Voit myös teipata reiän, ettei kynttilämassaa valu siitä ulos.
3
Solmi sydänlangan toinen pää tikun puoliväliin niin, että lanka pysyy pystysuorana, kun tikku on vaakasuorassa muotin päällä. Voit leikata muotin vastakkaisiin reunoihin pienet lovet, jotta tikku pysyy paikallaan.
4
Sulata kynttilänjämät kattilassa hiljalleen matalalla lämmöllä ja poista vanhat kynttilän sydänlangat sulaneesta seoksesta. Varo kuumaa massaa!
5
Kaada sulaa kynttilämassaa muotteihin kauhalla niin, että jätät yläreunaan noin 2 cm tyhjää tilaa.
6 7 nuorten luonto
Anna massan kuivua puolisen tuntia. Paikkaa kynttilään kuivuessa syntyneet kolot ja kuplat sulalla kynttilämassalla.
Anna kynttilöiden kuivua seuraavaan päivään ja irrota ne varovasti muoteista. Leikkaa sydänlangat sopivan mittaisiksi.
31
AJANKOHTAISTA TERVEISET LIITTOVALTUUSTON UUDELTA PUHEENJOHTAJALTA teksti silja aalto kuva milla aalto
M
inut valittiin keväällä Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtajaksi. Olen 27vuotias luontoliittolainen ja toiminut aiemmin liittovaltuuston jäsenenä ja
varajäsenenä. Muissa valtakunnallisen tason luottamustoimissa en ole aiemmin ollut. Paikallisella tasolla olen kuitenkin toiminut Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirissä jo pitkään. Olen ollut piirin taloudenhoitaja viimeiset viitisen vuotta ja aiemmin muun muassa nuortenretkivastaava. Koen järjestötoiminnan nykyään mielekkäänä harrastuksena, jossa pääsen osaamisellani ja kokemuksellani mahdollistamaan toimintaan sopivat puitteet liittomme todellisille aktiivisille tekijöille. Samalla pääsen viettämään aikaa hienojen ihmisten kanssa. Olen kotoisin Turun läheltä Piikkiön pikkukunnasta. Kasvoin luonnon keskellä ja opin luonnonharrastuksen perheeltäni. Minut laitettiin isosiskojeni kanssa Luonto-Liiton lastenkerhoon erityisluvalla
jo ennen kouluikää, vaikka kerho oli suunnattu alakoululaisille. Varhaisteininä aloin siskoni perässä harrastaa lintuja. Minusta kasvoi ensin perinteinen luonnonsuojelija. Tunteitani liikuttivat yksittäisiin luontokohteisiin kohdistuvat uhat, ja tunsin ahdistusta lähinnä oman elinpiirini maisemanmuutoksesta. Pohjimmiltaan tunnen samoin yhä edelleen, mutta opiskelu on muokannut tapaani katsoa ympäröivää maisemaa ja ymmärtää myös globaaleja ongelmia. Lukion jälkeen ensisijainen toiveeni oli päästä opiskelemaan kuvataiteilijaksi, enkä juuri panostanut muihin pääsykokeisiin. Sain kuitenkin paikan Turun yliopiston taidehistoriaan. Valitsin puolivahingossa sivuaineekseni arkeologian, mutta huomasin olevani kiinnostuneempi siitä, joten vaihdoin pian pääainetta. Sisällytin opintoihini myös ympäristötieteen pitkänä sivuaineena. Erikoistuin kulttuuri- ja perinnemaisemiin ja opettelin tekemään muinaisjäännösten kasvillisuuskartoituksia. On ollut silmiä avaavaa tutkia Turun lähiluontoa siitä näkökulmasta, mitä se kertoo menneiden vuosisatojen ihmisistä.
32
nuorten luonto
Ihmisen muokkaaman rakennetun ympäristön ja luonnon ympäristön välillä ei olekaan vastakkainasettelua, vaan käytännössä molempia voidaan pitää kulttuuriympäristöinä. Käsitykseeni ympäristön suojelusta sisältyy nykyään myös muinaisjäännösten, rakennusten ja elävän kulttuuriperinnön suojelu. Ihminen on yksi eläinlaji muun luonnon rinnalla, ja ympäristö vaikuttaa meihin siinä missä me ympäristöömme. Valmistuin arkeologian maisteriksi viime syksynä. Gradun kanssa ponnistelun jälkeen kiire vaihtui hetkessä täydelliseen tekemisen puutteeseen. Olen kuitenkin saanut työskennellä valmistumisen jälkeen arkeologisissa yleisöhankkeissa: ohjannut alakoululaisia arkeologisilla kaivauksilla ja kehittänyt keskiajasta kertovaa mobiilisovellusta lukiolaisten kanssa. Tällä hetkellä teen kokoaikaisesti töitä Turun tartuntatautien valvonnan puhelinkeskuksessa. Haluan ja yritän ehtiä työn lisäksi panostaa Luonto-Liitosta saamaani uuteen luottamustehtävään sen ansaitsemalla intensiteetillä. *
LUONTO-LIITOSSA
TAPAHTUU koonnut sami säynevirta
Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta Älä osta mitään -päivä 26.11. Kulutuskriittinen teemapäivä on vastaisku Black Fridayn kulutusriehalle. Lue lisää ja osallistu tapahtumiin: alaosta.fi Luonto-Liiton vapaaehtoisten hyvinvointipäivä 27.11. Hyvinvointipäivä on tarkoitettu kaikille Luonto-Liiton vapaaehtoistoimijoille ympäri maan. Tapahtuman yhteydessä järjestetään työpaja turvallisemman tilan periaatteista. Ohjaajan toimii kouluttaja ja ympäristöaktivisti Elina Kauppila. Hyvinvointipäivä pidetään Tampereella LHP:n toimistolla (Kuninkaankatu 39) klo 12–18. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: teija.peura@luontoliitto. fi ja sami.saynevirta@luontoliitto.fi Koronaturvallisuus huomioidaan kaikissa tapahtumissa epidemiatilanteen mukaan. Maskeja käytetään ja hyvää käsihygieniaa noudatetaan. Jos tilanne vaatii, tapahtumat toteutetaan etäyhteydellä. Lisätiedot kaikista Luonto-Liiton tapahtumista: luontoliitto.fi/tapahtumat Seuraa: Instagram ja Twitter @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto
Susiryhmä Puhelinkeräys suden suojelulle 1.10.–31.12. Erittäin uhanalainen susi tarvitsee puolustajia! Pahin uhka sudelle on niin laiton kuin laillinenkin metsästys. Tue LuontoLiiton susiryhmän tekemää työtä soittamalla numeroon 0600 10999. Puhelun hinta on 10 € (sisältää palvelumaksun 0,90 €). Lisätiedot susiryhmän tapahtumista: luontoliitto.fi/susiryhma Ota yhteyttä: susiryhma@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram ja Twitter @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä
Hämeen piiri (LHP) Pikkujoulut 10.12. Tervetuloa juhlistamaan kulunutta vuotta ja LHP:n 45-vuotissynttäripäivää! Pikkujoulut järjestetään Kohtaamispaikka Tampurissa (Ota-
valankatu 12 A, Tampere) klo 18 alkaen. Ilmoittauduthan etukäteen, jotta osaamme varata sopivan määrän tarjottavaa. Ilmoittautumiset: lhp@luontoliitto.fi tai viestillä somessa Pieni hyvän mielen joulupuoti ja kahvio 4.–5.12. Ilahduta läheisiä jouluna kestotuotteilla, luontotehtäväpussilla tai adoptiosiilillä. Nauti kahvion vegaanisista herkuista ja tuet LHP:n toimintaa. Tapahtuma järjestetään LHP:n toimistolla (Kuninkaankatu 39, Tampere) klo 11–15. Kerhon- ja leirinohjaajakurssi 28.–30.1.2022. Toiminnallinen ja innostava paketti ohjaajuuteen! Kurssi järjestetään Vahderpään vapaa-aikakeskuksessa Kangasalla. Kurssin käytyäsi voit hakea ohjaajaksi tai johtajaksi luontoleireillemme ja kerhoihimme. Ekokipinä-hanke tarjoaa luonto- ja ympäristötoimintaa 13–17-vuotiaille Tampereella. Joulukuun 12. päivänä on luvassa kasvisruokakokkailua klo 16–19. Tulossa on myös retkiä ja ympäristövaikuttamisprojekteja. Toimintaa järjestetään nuorten toiveiden mukaan. Laita viestiä toiveistasi ryhmän vetäjä Annille: 040 2211 238 Lisätiedot LHP:n ja Ekokipinän tapahtumista: luontoliitto.fi/lhp Ota yhteyttä: lhp@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina, Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri
Varsinais-Suomen piiri (Vasp) Lasten luontoretki Turussa 20.11. Seikkailua, tehtävärasteja ja marraskuisen luonnon ihastelua! Retkikohteena on kiehtova Virnamäen metsä. Retki alkaa klo 13 Halistenkosken padon luota ja päättyy samaan paikkaan klo 15.30. Retki on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Osallistumismaksu: 3 € jäseniltä, 5 € muilta. Ilmoittautumiset luontokerhoohjaaja Milla Mykrälle: mykramilla@ gmail.com Kierrätysjouluaskarepaja 5.12. Tehdään joulukortteja, -koristeita ja -lahjoja kierrätysmateriaaleista! Paikka ja muut lisätiedot tapahtumakalenterissa. Metsäkahvila 19.12. Etsi Vaspin tunnelmallinen pieni joulukahvila Halisten metsästä ja pysähdy viettämään herkkuhetkeä tai osta jouluisia käsitöitä. Tuotot menevät metsien suojeluun. Lisätiedot Vaspin tapahtumista: luontoliitto. fi/vasp Ota yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram ja Twitter @llvasp
nuorten luonto
Facebook: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri
Pohjois-Suomen piiri (Possu) Älä osta mitään -päivän tapahtuma 26.11. Tule korjaamaan, paikkaamaan, parsimaan ja tuunaamaan vanhat vaatteesi! Tapahtumassa on myös ”tuo vaate, vie vaate” -vaihtopiste sekä kahvitarjoilu. Tempaus järjestetään Rovaniemen kansalaistalolla (Rovakatu 23) klo 14–18. Lisätiedot Possun tapahtumista: luontoliitto. fi/possu Ota yhteyttä: sirpa.nevala@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri
Ota seurantaan myös Luonto-Liiton muut piirit ja toimintaryhmät! Uudenmaan piiri (Lup) luppi.fi Instagram @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (Lup) Keski-Suomen piiri (Kessu) luontoliitto.fi/kessu Instagram @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri Pohjanmaan piiri (Polp) polp.fi Instagram @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa – POLP Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu) Instagram @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi Metsäryhmä luontoliitto.fi/metsa Instagram @metsaryhma Itämeriryhmä luontoliitto.fi/itameri Instagram @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä Ilmastoryhmä Instagram @llilmastoryhma Twitter @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä
33
KOLUMNI teksti ja kuva eliana forsström
MIKSI VEGAANIUS HÄMMENTÄÄ?
V
Taas kerran mummon joulupöydässä ei ole mitään minulle sopivaa syötävää. Joulukinkku, lipeäkala ja suklaakonvehdit uppoavat kyllä muuhun sukuun, mutta vegaanille pöydästä löytyy tasan pari palaa leipää. Laatikot ja riisipuurokin on aina tehty maitoon! Kuinka vaikea on ymmärtää, että minä syön kasvisruokaa?
egaani on henkilö, joka ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita. Tyypillisesti ihmiset kyllä tietävät, että vegaani ei esimerkiksi syö lihaa. Usein kuitenkin unohtuu, että muun muassa nahkavaatteet ja villalanka ovat myös eläimistä peräisin. Suurin osa villantuotannosta syntyy lihantuotannon myötä, joten villaa käyttäessä tulee tukeneeksi myös eläinten kasvattamista syötäväksi. Älä anna vegaanille joululahjaksi maitosuklaakonvehteja tai edes lampaanvillasukkia. Meillä ihmisillä ei ole mitään oikeutta käyttää muita eläimiä hyväksemme. Ehkä joskus menneisyydessä oli eettisesti hyväksyttävämpää syödä lihaa ja pitää villasukkia, sillä vaihtoehtoja oli vähän. Nykyään markkinoilla on kuitenkin niin laaja valikoima erilaisia vegaanituotteita, että ihmisen on helposti mahdollista elää täysipainoista ja mukavaa elämää ilman eläintuotteita. Tämä toki pätee vain meillä länsimaissa, onhan vegaaniustrendi kovinkin länsimainen ilmiö. Vegaaniudesta on hyötyä ilmastokriisin hillinnässä. Karjatalouden on osoitettu olevan yksi suurimmista ilmastonmuutosta kiihdyttävistä tekijöistä.
Vegaaniruokavalioon vaihtaminen on tutkitusti tehokkain tapa pienentää omaa ympäristöjalanjälkeä. Vegaaninen ruoka on myös usein hyvinkin terveellistä. Monet kuitenkin ihmettelevät vegaanien elämäntyyliä. Saako ruuasta tarpeeksi proteiinia, ja onko tuollainen elämä nyt edes inhimillistä? Vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen voi olla läheisille epäilystä herättävä muutos. Tutkimustieto kuitenkin puhuu vegaaniuden puolesta. Vastoin yleistä käsitystä vegaanina eläminen ei ole laisinkaan vaikeaa! On totta, että vegaanin tulee kiinnittää huomiota ravintoaineiden saantiin. B12vitamiini on niistä haastavin, sillä sitä esiintyy luonnollisesti ainoastaan eläinperäisissä tuotteissa. Kysyntä kasvipohjaisille B12-valmisteille on kuitenkin nykyään niin suuri, että markkinoilta löytyy useita sopivia lisäravinteita. Joillekin siirtyminen kasvisruokaan tuntuu vaikealta, sillä he pitävät niin
34
nuorten luonto
paljon lihan mausta tai ovat yksinkertaisesti liian tottuneita eläinperäisiin ruokiin. Vegaaniset tuotteet kehittyvät kuitenkin koko ajan paremmiksi. Eikä vegaanisuudesta tarvitse välttämättä tehdä kaikkea määrittelevää identiteettiä! Liharuokaa voi aluksi syödä vaikkapa vielä kerran viikossa. Vegaanina menestymisen salaisuus piilee kuitenkin siitä nauttimisessa. Ei ole mitään mieltä kärsiä kuutena päivämä viikossa pahanmakuisesta kasvisruuasta ja palkita itseään seitsemäntenä iltana liharuualla. Järkevämpää onkin opetella tekemään sellaisia kasvisruokia, joista itse pitää. Erinomaisia vegaanireseptejä onneksi riittää! *
Kirjoittaja on tamperelainen lukiolainen, joka on kiinnostunut ilmasto- ja ympäristöasioihin vaikuttamisesta.
noora ketolainen
nuorten luonto
35
Luonto-Liitto Mannerheimintie 109 00280 Helsinki
LUONTO-LIITON KEVÄTPÄIVÄT 2022
8.–10.4. Taivassalossa Tippsundin leirialueella Ympäristövaikuttamista, retkiä, työpajoja, järjestön kehittämistä, taidetta, saunomista ja luonnossa olemista! luontoliitto.fi/kevatpaivat2022
kuva teemu saloriutta