Nuorten Luonto 1/2022 by Nuorten Luonto

Uhanalaiset vaelluskalamme s.7 Nuoret muoviroskaa vastaan s.22 Lumen ja jään maa s.24

1/2022

Vesi

Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee

3 4 6 7 10 12 14 16 18 20 22 23 24 27 28 30 32 34 36

Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. TOIMITUS Päätoimittaja Milla Aalto

milla.aalto@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Anna Stenius anna.stenius@luontoliitto.fi Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Avustajat tässä numerossa Kseniya Chapkevich, Anni Eskonen, Eliana Forsström, Lauri Humalajoki, Kaisa Illukka, Ilmari Karonen, Matleena Kehus, Noora Ketolainen, Emmi Ketonen, Ida Korhonen, Tytti Korhonen, Emilia Kosonen, Hilla Laakkonen, Veera Laine, Ville Laitinen, Juuli Lehtinen, Leena Leppäranta, Maria Leskinen, Sini Malminiemi, Jesse Matilainen, Veikko Piiroinen, Roni Rekomaa, Sonja Repetti, Katariina Riipinen, Aino Saarenmaa, Varpu Sairinen, Milla Salonen, Teemu Saloriutta, Kati Schenk, Nea Siemann, Suvi Suitiala, Sami Säynevirta, Tuuli Turtola, Sonja Vilmi Kansi Matleena Kehus

36 38 39

Pääkirjoitus Poimitut Ympäristökeskustelun käsitteet: Vesivoima Virtavedet – Salaperäinen osa luontoa uhattuna Ilmasto otsikoihin – Ajankohtainen ilmastotieto kuuluu kaikille Meribiologi käyttää luovuuttaan ymmärtääkseen suuria kysymyksiä Luontokato metsissämme Ilmastotyötä yli rajojen Henkilökuva: Eliana Forsström Kevätseuranta 2021 – Monimuotoiset joutomaat Luonto-Liiton toimintaryhmät: Itämeri-ryhmä Saaristomeri kutsuu – Itämeri-ryhmän purjehdusleirillä opitaan merestä Arviot Kolumni: Kesyt ja villit ystävät Taidehaukka: Laulavasta hauesta levävaloihin ja korallidiskoon Herkkuretki: Kanaton keitto ja siemennäkkäri Diy: Kuorintaa kotona Sitä retkeä en unohda: Telttailua tykkylumen keskellä Ajankohtaista: Tervehdys Luonto-Liiton hallituksen uudelta puheenjohtajalta Luonto-Liitossa tapahtuu Kolumni: Ei enää muovia mereen! Sarjis

Salaperäiset virtavedet

Meribiologi luonnon peruskysymysten äärellä

YHTEYSTIEDOT

Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto Tilaukset luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n

sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

STÖMER ÄRI KK MP

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

nuorten luonto

Pääkirjoitus kuva sonja vilmi Nuorten Luonto uudistuu! Mitä tuumit muutoksista? Anna palautetta: luontoliitto.fi/lehtipalaute

Haluaisitko avustajaksi? Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Ota yhteyttä toimitussihteeriin! Nuorten Luonto löytyy myös verkosta:

nuortenluonto.fi

Pienistä puroista 22

Itämeri-ryhmä kampanjoi puhtaan meren puolesta

Eksyin viime kesänä ihmeelliseen paikkaan. Maantien varressa metsän reunassa huomioni kiinnittyi yhtäkkiä voimakkaaseen veden solinaan. Arvelin äänen tulevan ojan rummusta, mutta se kuuluikin metsästä. Poikkesin äänen perässä tieltä puiden katveeseen. Vain pätkän matkan päästä edessäni oli tavattoman hieno näky: keskellä sankkaa, paksun sammalikon verhoamaa kuusikkoa virtasi reipas puro. Vesi putosi kiveltä kivelle soittaen metsäpuron laulua. Liukas kivikko, jyrkkä rinne ja virran ylle kaatuneet kuuset tekivät etenemisen vaikeaksi, kun yritin kulkea ylös puron vartta. Olin löytänyt aarteen. Virtavedet ovat paitsi osa muita ekosysteemejä myös aivan oma, ainutlaatuinen ekosysteeminsä. Niissä ja niiden ympärillä kuhisee monimuotoista elämää. Suomessa virtavesien tila on kuitenkin heikko. Löytämäni kaltaiset purot tuhoutuvat usein metsähakkuissa, vaikka metsälaki teoriassa suojeleekin niitä. Avohakkuut, soiden ojitus, maatalouden valumat ja muut päästöt samentavat vesiä. Tuhannet padot estävät vaelluskalojen ikiaikaisen matkan, eikä patoamattomissakaan virroissa ole vältnuorten luonto

milla aalto

tämättä niille enää kutupaikkoja, sillä kivikot on raivattu pois selluteollisuuden tukinuiton tieltä. Tässä numerossa puhumme vedestä. Luonto-Liitolla on kaksi toimintaryhmää, joiden huomion keskiössä on vesiluonnon suojelu: Itämeri-ryhmä sekä aivan hiljattain perustettu virtavesiryhmä. Molemmilla ryhmillä on tekeillä merkittävää toimintaa, jonka vaikutuksista varmasti kuullaan vielä. Kun haluat päästä mukaan tekemään työtä virtavesien tai meren puolesta, nämä toimintaryhmät ovat juuri sinua varten. Selaa sivulle 7 lukeaksesi enemmän virtavesien suojelusta ja sivulle 22 lukeaksesi Itämeri-ryhmästä. Luonto-Liiton toiminta laajenee uusille luonnon- ja ympäristönsuojelun osa-alueille, kun nuoret aktiivijäsenet aloittavat kampanjoita tai perustavat toimintaryhmiä. Useat samojen aihepiirien parissa eri tavoin työskentelevät ryhmittymät ovat ympäristöliikkeen voimavara. Yhä useampi ihminen voi löytää laajasta tarjonnasta oman tapansa aktivoitua toimimaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki.

Poimitut

Luonto-Liitto muutti bisneshotelliin

toimittanut milla aalto valokuvat roni rekomaa ja valo kuvitus matleena kehus

Keskustoimiston uusi koti Helsingissä on VALO Hotel & Work Kun Luonto-Liitto vuosi sitten ryhtyi etsimään uusia toimitiloja, keskeisimmiksi kriteereiksi määriteltiin ympäristöystävällisyys, toiminnallisuus ja kohtuullinen hinta.

Tekijät Veikko Piiroinen on Luonto-Liiton uuden virtavesiryhmän varapuheenjohtaja. Hän lähti mukaan perustamaan toimintaryhmää, sillä häntä on aina kiehtonut virtavesiluonto ja perhokalastajana hän on havainnut virtavesien hälyttävän tilan Suomessa. Luonto on Veikolle paikka rauhoittua. Siellä hän pyrkiikin viettämään mahdollisiman paljon aikaa, etenkin virtavesien äärellä. Tähän Nuorten Luontoon hän kirjoitti jutun virtavesien suojelusta.

Kilpailutettuaan suuren määrän erilaisia toimitiloja, järjestö muutti lopulta VALO Hotel & Work -toimistohotelliin. VALO on sekä hotelli että toimisto. Huoneet toimivat päivisin työtiloina ja öisin hotellihuoneina. Ratkaisu nostaa tilojen käyttöastetta ja vähentää rakentamisen tarvetta. – Tällaisten rakennusten yleistyminen mahdollistaisi turhien toimistojen purkamisen ja rakennetun alan vapauttamisen takaisin luonnolle. Luonto-Liitto käy jatkuvasti taisteluita kaupunkien vielä rakentamattomien luontoalueiden puolesta. Olemme ylpeitä siitä, että oma toimistomme ei lisää rakentamisen tarvetta. Entä jos kaikki hotellit toimisivat samanlaisella konseptilla? pohtii Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Riku Eskelinen. VALO sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla, kattavien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Paikalle pääsee helposti myös keskuspuistoa pitkin polkupyörällä ja kävellen. – On hienoa, että samaan aikaan, kun Luonto-Liitto etsi itselleen sopivia tiloja, me VALOssa olimme pohtineet, miten saada tiloihimme pysyvästi ympäristöjärjestöjä ja ekologisuudesta kiinnostuneita tahoja, jotka tukevat ajatusmalliamme kiinteistöjen matalan käyttöasteen nostamisesta, iloitsee VALOn liiketoimintajohtaja Erno Launo. Tänä vuonna VALO ja Luonto-Liito järjestävät yhdessä ympäristöteemaisia keskustelutilaisuuksia, nuorten luontoaiheisten toimintaryhmien kokoontumisia sekä Luonnonvalo-iltoja. Ensimmäisessä Luonnonvalo-illassa alustajana toimii tieteiskirjailija ja ympäristöaktiivi Risto Isomäki.

Luonto-Liiton keskustoimiston uusi osoite on Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki. 4

nuorten luonto

Hyviä uutisia Luonnonperintösäätiölle 32 uutta suojelualuetta Luonnonperintösäätiö osti vuoden 2021 aikana metsää suojeltavaksi yhteensä 2 547 000 eurolla. Summalla perustettiin 32 uutta luonnonsuojelualuetta. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistui myös lahjoitusten keräämiseen järjestämällä joulukuussa metsäkahvilatempauksen Turussa. Kahvilan tuotot lahjoitettiin suoraan Luonnonperintösäätiölle. Lahjoitussummaksi kertyi muutamassa tunnissa liki 600 euroa. Luonnonperintösäätiö on perustettu jo vuonna 1955 suojelemaan Suomen luontoa, etenkin metsiä. Se hankkii omistukseensa alueita, joille se takaa luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Säätiö kerää rahaa alueiden ostamiseen. Maanomistaja voi myös lahjoittaa alueensa suoraan säätiölle.

Iltasatukerho tuo lempeää yhteisöllisyyttä pandemia-arkeen Luonto-Liiton Discord-palvelimella luetaan iltasatuja t-alkuisina viikonpäivinä: tiistaisin, torstaisin ja tänään. Iltasatukerhossa Luonto-Liiton aktiivit lukevat ääneen erilaisia tekstejä toisilleen. Lukijaksi voi vapaaehtoistua kuka tahansa osallistujista. Vakiintuneet satuhetket ovat tiistaina ja torstaina klo 21:30 alkaen, mutta välillä satukerho kokoontuu myös spontaanisti muina iltoina. – Iltasadut ovat tuoneet säännöllistä yhteisöllisyyttä korona-arkeen. On mukavaa, kun tietää, että tiettyihin aikoihin on ihmisiä paikalla ilman erillistä sopimista. Luetut tekstit ovat olleet monipuolisia ja usein tosi kiinnostavia. Niistä on herännyt keskusteluja myös tekstichatin puolella, kertoo nimimerkki Lumppari, joka on osallistunut satukerhoon sekä lukijana että kuuntelijana. Iltasatuina on kuultu niin tietokirjoja, aikakauslehtiä, runoja, fiktiota, tieteellisiä artikkeleita kuin perinteisiä satukirjojakin.

Tärkeintä ei ole itse teksti vaan yhteinen rauhoittumishetki päivän päätteeksi. – Iltasatukerho on jotain, mitä en tiennyt kaipaavani. Aikuisena pääsee kuuntelemaan ihan liian harvoin iltasatuja, ja kerho on ollut ihana vastaus tähän. Se tarjoaa myös hyvin matalan kynnyksen etämeininkiä: ei kameroita, ei tarvetta puhua, saa vain kuunnella, mutta on kuitenkin jokin yhteys johonkuhun, kuvailee nimimerkki Arkkis. Iltasatukerho syntyi helmikuussa 2021. Vuoden loppuun mennessä satuhetkien osallistujalaskennan lukema oli 341. Osallistujista iso osa on Luonto-Liiton leiriaktiiveja, joille iltasatuhetket ovat tuttuja leirielämästä. Discord on pikaviesti- ja puhelusovellus, jota voi käyttää mobiililaitteella tai tietonuorten luonto

koneella, äppinä tai selainversiona. LuontoLiiton Discord-palvelimella on reilut sata jäsentä. Iltasatukerhon lisäksi siellä pidetään lukupiiriä, kahvihetkiä, bileitä ja muita tapahtumia sekä jutustellaan teksti- ja äänikanavilla.

Liity Luonto-Liiton Discordiin: tinyurl.com/ luontoliitondiscord

Ympäristökeskustelun käsitteet

VESIVOIMA

teksti juuli lehtinen kuvitus tytti korhonen

Vesivoima on virtaavan veden liikeenergiaan perustuva uusiutuvan energian muoto. Vesivoimalaitoksessa veden liikkeestä saatava energia muunnetaan haluttuun muotoon, yleensä sähköksi. Energiaa tuotetaan virtavesien, yleensä 6

jokien, äärellä. Vesivarastoina käytetään luonnollisia tai keinotekoisia järviä sekä patoaltaita. Toinen vesivoiman muoto perustuu veden potentiaalienergiaan, jota saadaan kerättyä johtamalla esimerkiksi vuoristojärven vettä alas laaksossa olevaan altaaseen. Tulevaisuudessa uudeksi vesivoiman muodoksi saattaa nousta aaltovoima, jossa hyödynnetään meren aaltojen energiaa.

nuorten luonto

Vesivoima on uusiutuvuutensa ja hiilineutraaliutensa vuoksi hyvä energianlähde, mutta sen käyttöön liittyy ongelmia, joita ei ole onnistuttu poistamaan. Virtavesien patoaminen vaikuttaa alueen ihmisiin sekä vesieliöiden liikkumiseen ja lisääntymiseen, vaikka patojen yhteyteen on rakennettu erilaisia kiertoratkaisuja. Esimerkiksi vaelluskalojen pääsy kutupaikoille vaikeutuu tai estyy kokonaan reitillä olevien patojen vuoksi. Lisäksi veden korkeuden sekä virtaaman vaihtelut kiihdyttävät rantojen eroosiota ja aiheuttavat haittoja rantojen kasvillisuudelle sekä linnuille.

teksti veikko piiroinen valokuva roni rekomaa kuvitus jesse matilainen

VIRTAVEDET

Salaperäinen osa luontoa uhattuna

Pieni soliseva puro voi olla täynnä elämää tai pelkkä likaoja. V irtavesiksi luokitellaan kaikki sisävedet, joissa virtaa vesi. Niihin kuuluvat siis joet, purot, norot, kanavat ja keinotekoiset uomat. Virtavedet laskevat aina isompaan vesistöön, kuten mereen, järveen tai isompaan uomaan. Virtavedet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska ne ovat sekä osa muita ekosysteemejä että muodostavat täysin oman ainutlaatuisen ekosysteeminsä. Virtavedet kasvavat suuremmiksi lähestyessään vesistöä, johon ne laskevat. Puroja pienemmät virtaavat vedet eli norot saavat alkunsa lähteistä, joten noroissa ei välttämättä edes virtaa vesi läpi vuoden. Silti nekin ovat merkityksellisiä. Jokien ja purojen äärellä on aina ollut paljon elämää. Niiden tärkeys muodos-

tuu niiden tarjoamasta makeasta vedestä, elintilasta sekä ravinteista eliöille, kuten kaloille, ravuille, simpukoille ja meille ihmisille. Virtaavista vesistä riippuvaiset vaelluskalat kuten taimen, lohi ja vaellussiika tarvitsevat virtaavia vesiä lisääntyäkseen.

Este elämän jatkumiselle Suomessa virtavesistöjä on laiminlyöty jo pitkään. Jokien luonnollista virtaa on hyödynnetty jo yli sadan vuoden ajan energiantuotantoon vesivoimalaitoksilla ja niiden padoilla. Jokien kuohuvista koskista on siirretty kaloille suojapaikkoina olleita kiviä jokien reunoille, jotta tukkeja on voitu uittaa teollisuuden käyttöön. Suomessa on tuhansia virtavesiä tukkivia patoja. Suurin osa padoista on hyvin pieniä, joilla ei ole enää merkitystä energiantuotannon tai maatalouden kannalta. Suuria patoja on noin 500, joista hyvin pieni osa on merkittäviä energiantuotannolle. nuorten luonto

Suurin osa Suomen isoista joista on padottu, kuten maamme pisin joki Kemijoki. Kemijokeen rakennettiin ensimmäinen pato vuona 1948. Se esti Suomen mahtavimman lohikannan nousun Euroopan suurimmille poikastuotantoalueille. Kemijoen lohen tuho on yksi monista surullisista esimerkeistä. Suurien ja pienien patojen lisäksi nousuesteenä puroissa on usein huonosti suunniteltu ja toteutettu tierumpu, jota pitkin vaelluskalat eivät pääse nousemaan. Nousuesteen purkaminen mahdollistaa kaloille nousemisen ylemmäs puroa tai jokea uusille lisääntymisalueille.

Kari Stenholm on Vantaanjoki-vastaava Virtavesien hoitoyhdistyksessä. Hän on tehnyt työtä Vantaanjoen puolesta kaikkiaan yli kaksikymmentä vuotta, ensin sivutoimisesti töiden ohella ja nyt päätoimisesti. Stenholm kertoo virtavesien kiinnostaneen häntä jo pienestä pojasta lähtien samasta syystä kuin nykyään: virtaava vesi, sen salaperäisyys ja äänet, sekä kiinnostus tietää, kuinka paljon elämää pinnan alla piileksii. Stenholmia ovat kiinnostaneet erityisesti kalat, sillä hän teki nuorempana usein vaellus- ja kalastusreissuja Lapin virtaaville vesille. – Jopa vielä 2010-luvun alussa virtavesitietoisuus oli Suomessa paljon vähäi-

sempää. Vasta hiljattain on ymmärretty laajemmin virtavesien mahdollistavan monen lajin elämän, vesivoimalan näennäisesti vihreän energian haittapuoli ja kalojen vapaan kulun merkitys virtavettä ylävirtaan ja turvallisesti alavirtaan, sanoo Stenholm. Tietoisuus on lisääntynyt, ja sen hyödyt näkyvät jo. Stenholm kertoo syitä miksi itse ryhtyi virtavesiaktiiviksi: – Vantaanjoen vesistön elvyttämisen aloitin, kun huomasin kuinka paljon vesistöön tuli puhdistamattoman jäteveden päästöjä, joista julkisuudessa vaiettiin. Ryhdyin kaivelemaan esiin päästötietoja, julkaisemaan niitä ja vaatimaan päästöjen lopettamista. Sen seurauksena jätevesipäästöt ovat merkittävästi vähentyneet, mutta edelleen niitä on. – Suomessa mikään vesistö ei ole niin hyvässä kunnossa, että vesistön tilaa ei voisi auttaa. Jopa Lapin puhtailta näyttävissä vesissä saattaa olla hyvinkin huono vaelluskalakanta.

nuorten luonto

Näitä vaelluskalojen lisääntymistä estäviä patoja halutaan purkaa ja virtavesiä ennallistaa luonnon monimuotoisuuden kohentamiseksi, koska lähes kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia.

Suojelutyön ahkeruus palkitaan

Virtavesiluonnossa oppii Virtavesistä voi saada paljon tietoa netistä ja kirjoista, mutta kuten Stenholm toteaa, tärkeintä on mennä virtaveden ääreen viettämään aikaa, katselemaan ja kuuntelemaan veden virtausta. Silloin herää monia kysymyksiä, ja tiedonhaun jälkeen tieto jää paremmin mieleen. Yhdistelmä teorian opiskelua sekä virtavesiluonnossa olemista on Stenholmin mukaan paras tapa oppia tuntemaan virtavesiä. Virtaveisen suojelussa tarvitaan tiettyjä taitoja. Stenholm sanoo, että yleisesti tärkein taito on olla aidosti kiinnostunut virtavesistä. – Tärkeää on osata kohdistaa työ sinne, missä se tuottaa hedelmää.

Luonnon elvyttäminen Laiminlyötyjä virtavesiä ennallistetaan eri keinoin. Ennallistamiseen kuuluu nousuesteiden poisto, koskialueiden kunnostaminen ja tarvittaes-

sa lajien palauttaminen vesistöön istutuksilla. Koskialueita kunnostetaan luomalla koskiin lohikaloille kutusoraikkoja, asettamalla kiviä sopivan virtaaman luomiseksi sekä vesieliöiden suojapaikoiksi ja mahdollistamalla syvyysvaihtelu koskissa. Lohi ja taimen tarvitsevat kuteakseen pyöreäkulmaista soraa, joka on asetettu riittävän nopeaan virtaan paksuksi matoksi. Syvyysvaihtelu tarjoaa isoimmille kaloille paikkoja jossa ne voivat levätä ja olla suojassa. Jos paikallista taimenkantaa ei enää ole, voidaan vesistöön istuttaa lajia joko poikasistutuksilla tai mätirasiaistutuksilla. Tätä kuitenkaan ei saa tehdä ilman Ely-keskuksen lupaa. Luonto-Liittoon perustettiin viime vuoden lopulla virtavesiryhmä. Ryhmään kuuluu innokkaita virtavesistä ja niiden suojelusta kiinnostuneita nuoria. Sen tavoitteena on parantaa virtavesiluonnon ja vaelluskalojen suojelun tilaa. Virtavesiryhmän toiminta on vasta aluillaan ja lisää jäseniä etsitään. Ryhmä tulee tekemään suojelua eri tavoin: tiedonjakoa virtavesistä ja vaelluskaloista, poliittista vaikuttamista, virtavesikartoituksia, kunnostusta sekä muuta virtavesien suojeluun liittyvää toimintaa.

Virtavesiaktiiveja tarvitaan! Miten osallistua toimintaan? 1. OPISKELE AIHETTA JA LEVITÄ OIKEAA TIETOA Voit kertoa tutuille ja tuntemattomille Suomen virtavesien tilasta esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

2. PUUTU EPÄKOHTIIN Virtavesiin kohdistuu haitallisia hankkeita. Tätä vastaan voi toimia ottamalla yhteyttä hankkeesta vastuussa oleviin viranomaisiin, haitan aiheuttajiin ja virtavesijärjestöihin.

3. OSALLISTU KUNNOSTUKSIIN Virtavesien kunnostus on tärkeää käytännön työtä vaelluskalojen hyväksi. Kunnostuksiin voi osallistua paikallisjärjestöjen kautta. Virtavesikunnostamisen on luvanvaraista toimintaa, joten sitä kannattaa tehdä vain asiantuntijoiden kanssa.

Kirjoittaja on 17-vuotias helsinkiläinen lukiolainen, joka haluaa aktiivisesti parantaa virtavesien tilaa. Liity mukaan virtavesiryhmään suojelemaan tärkeitä virtavesiämme! Ota yhteyttä: virtavesiryhma@luontoliitto.fi

Virtavesiryhmäläiset Marianne, Antti ja Veikko talvisella Mätäjoella. nuorten luonto

nuorten luonto

ILMASTO OTSIKOIHIN Ajankohtainen ilmastotieto kuuluu kaikille

Ideaalitilanteessa ilmastonmuutos olisi yksi median vakionäkökulmista. Ilmasto otsikoihin -kampanjan tavoitteena on, että ilmastouutiset saavat tilaa mediassa ja tavoittavat yhä enemmän ihmisiä.

Nuorten vapaaehtoisvoimin toteuttama Ilmasto otsikoihin -kampanja tähtää ilmastonmuutoksen näkyvyyden lisäämiseen mediassa. Bambin, Iidan, Elsan ja Katjan toteuttama kampanja sai rahoituksen Suomen Kulttuurirahaston ja nuorisoalan kattojärjestö Allianssin Ilmastonmuutosvoima-yhteishankkeen kautta. Idea eri alojen osaamista yhdistelevään kampanjaan kumpusi halusta muuttaa median suhdetta ilmastonmuutokseen. Kestävää kehitystä, maantiedettä ja vertailevaa politiikantutkimusta Skotlannissa opiskellut Elsa avaa monenlaista osaamista edustavan kampanjatiimin alkuvaiheita: – Varsinaisen kampanjaidean ensimmäisen siemenen sain vuoden 2020 lopulla kiinnostavan webinaarin jälkeen. Otin yhteyttä Aino Huotariin ja kerroin ideoistani myös Instagramissa. Sitä kautta meitä oli pian monipuolinen ryhmä kasassa ja aloimme miettiä, mitä tehdä seuraavaksi taitojamme hyödyntäen.

Ilmasto näkökulmaksi Kampanjan ydinajatus on, että medialla ja journalisteilla on todella tärkeä rooli tietoisuuden lisäämisessä sekä ihmisten sopeutumisessa muuttuviin olosuhteisiin. Nuoret tahtoisivat nähdä ilmastonmuutoksen pysyvänä näkökulmana, joka tulisi esiin nykyistä laajemmin esimerkiksi uutisissa. Nykyinen näkyvyys ei ole riittävää, sillä monia aiheita käsitellään edelleen täysin ilman ilmastonmuutosnäkökulmaa.

– Ilmasto- ja ympäristökysymysten vähemmälle huomiolle jättäminen luo virheellistä kuvaa siitä, että kulutuksemme, elämäntapamme ja politiikkamme voisivat pysyä ennallaan ilman vakavia vaikutuksia sekä meihin ihmisiin että muihin eläimiin, tiimi painottaa. Tiimin mielestä medioiden tulisi sitoutua ottamaan sekä ekologisen että sosiaalisen vastuullisuuden näkökulma normiksi kaikkia uutisaiheita käsiteltäessä. Muutokseen vaaditaan aktiivista toimintaa ja rohkeutta – siksi kampanja vetoaa nimenomaan journalisteihin. – Olisi hienoa, jos toimittajat etsisivät rohkeasti uusia näkökulmia ilmastonmuutoksen käsittelyyn myös luonnontieteiden ulkopuolelta ja uskaltaisivat kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä esimerkiksi talouskasvusta tai eläintuotannosta, kampanjan taustalla vaikuttava Aino Huotari muotoilee.

Väistämätön muutos Ilmastokriisiin liittyvät olennaisesti kysymykset vastuunkannosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, sillä sen vaikutukset eivät jakaudu tasan ihmisten ja alueiden kesken. Tiimi näkee ihmisen ja luonnon välisen suhteen käsittelyn vahvasti demokratiakysymyksenä. – Poliittisilta päättäjiltä ja yritysjohtajilta tulisi aktiivisesti kysyä, missä ilmastotavoitteiden ja -lupausten kanssa mennään, ja heidän puheitaan tulisi tarkastella kriittisesti. Toimittajat myös edustavat Suomessa pitkälti valkoista keskiluokkaa, joten jo moninaisempi tenuorten luonto

teksti juuli lehtinen kuvitus maria leskinen

kijöiden joukko voisi syventää ilmastoaiheenkin käsittelyä, Huotari selvittää ilmastojournalismin suhdetta politiikkaan. Ilmastokriisiin vastaamisessa toinen puoli koostuu ilmastonmuutoksen hidastamisesta erilaisin toimin ja toinen taas muuttuviin olosuhteisiin sopeutumisesta. Vaikka onnistuisimme hidastamaan ilmastonmuutosta, silti muutos on väistämätöntä – sekä ihmisen että ympäröivän luonnon täytyy sopeutua. Jotta ihmiset voivat sopeutua elämäntapojen ja ympäristön muutoksiin, täytyy heillä olla tietoa ja työkaluja siihen. Työkaluja ja konkretiaa kaivataan uutisointiin, sillä nykyisellään uutisista saa helposti sellaisen kärjistetyn kuvan, että koko ongelma tullaan ratkaisemaan vaivattomasti teknologiaa hyödyntäen lähitulevaisuudessa. Toisaalta vastuu esimerkiksi ylikulutuksesta sysätään usein suoraan yksilölle, vaikka tärkeämpää olisi pureutua yhteiskunnallisiin ilmiöihin yksilöiden toiminnan taustalla.

Kuvasto monipuolistuu Uutisia ja muita media-artikkeleita tulisi käyttää näiden tavoitteiden täyttämiseen entistä enemmän, sillä niillä

on valtava potentiaali vaikuttamisessa ja tiedonvälityksessä. Erityisen tärkeää olisi saada lisää suomenkielistä sisältöä, sillä se tuo aihetta lähemmäksi ihmisiä ja parantaa ilmastotiedon tavoittavuutta. Tehtävää on vielä paljon, jotta median täysi potentiaali ilmasto- ja ympäristöasioiden käsittelyssä saataisiin käyttöön. Tiimin mukaan toivonpilkahduksia kuitenkin on jo nähty. – Positiivista on muun muassa se, että kuvasto on monipuolistunut ja pelkistä jääkarhuista ja sademetsistä on siirrytty yhä enemmän myös kuvastoon, joka näyttää toimijuutta ja kokijuutta: miten ilmastokriisi vaikuttaa ihmisten elämään, mitä sen hillitsemiseksi tehdään ja millaista huolta ihmiset ympäristötuhon edessä kokevat, tiimi valaisee. Kampanjan alustana on sosiaalinen media, jossa sen tilit jakavat huomioita ja tietoiskuja kampanjateemoista sekä haastavat etenkin journalismin parissa työskenteleviä ottamaan ekokriisiä enemmän esiin. Kampanjan tiimoilta on

järjestetty muun muassa verkossa seurattavia paneelikeskusteluja. Pian sille avataan myös nettisivut.

Kirjoittaja on ihmisen ja ympäristön suhteesta kiinnostunut biologian opiskelija ja luontointoilija. Kuvittaja on kuvataiteen ja psykologian opettaja. Instagram: @maria.leskinen Seuraa kampanjaa sosiaalisessa mediassa: @IlmastoOtsikoihin

MERIBIOLOGI KÄYTTÄÄ LUOVUUTTAAN YMMÄRTÄÄKSEEN SUURIA KYSYMYKSIÄ

Meribiologi Sonja Repetti on kiinnostunut niin meren pienistä eliöistä kuin ihmisistäkin – isoa kuvaa unohtamatta. Ilmastonmuutos on vahvasti esillä tutkimuskysymyksissä. teksti hilla laakkonen kuvat sonja repetti 12

nuorten luonto

Mikroskoopin läpi kuvatussa vesinäytteessä näkyy erilaisia leviä. Keskellä on kryptofyytti, jota ympäröi kaksi piilevälajia: veneen muotoinen Phaeodactylum tricornutum ja laatikkoketjumainen Diatoma tenuis. Ympyränmuotoinen solu oikealla Diatoma-piilevän vieressä on tarttumalevä Diacronema.

–On tärkeää ymmärtää luonnon prosessien peruskysymyksiä, jotta voidaan ratkoa suuria ongelmia, kuten ilmastonmuutosta, sanoo Sonja Repetti. Sonja tutkii työkseen kasviplanktoneja. Ne ovat yhteyttäviä yksisoluisia eliöitä, jotka elävät vedessä ajelehtien. Alkueliöistä tiedetään paljon vähemmän kuin esimerkiksi kasveista ja eläimistä. Mikroskooppisen pienet kasviplanktonit muodostavat vesiekosysteemeissä ravintoverkon pohjan ja ovat tärkeitä koko systeemin toiminnalle. Ne sitovat paljon energiaa, jota suuremmat eliöt hyödyntävät ravintona. Levät tuottavat geeliä, jota on myös ihmisten hammastahnoissa. Tiedon lisääntyessä Sonjan arvostus merten alkueliöitä kohtaan on entisestään kasvanut. – Tuottavathan ne suurelle osalle maapallon organismeista elintärkeää happea!

Sosiaalista ja luovaa työtä Sonja on opiskellut Helsingin yliopistossa Ympäristönmuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmassa. Nyt suunnitteilla on jatkaa väitöskirjatutkijaksi. Sonjasta piti tulla omien sanojensa mukaan puheterapeutti, sillä hän halusi tehdä ihmislähtöistä työtä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Tutkijana hän on saanut huomata, kuinka sosiaalista myös tieteenteko on. Muiden tutkijoiden havaintoja, tuloksia ja johtopäätöksiä hyödynnetään omien tulosten tulkinnassa. Tietoja jaetaan niin kasvokkain kuin verkossakin. – Usein tutkijat keskittyvät yhteen eliöryhmään, ekosysteemiin tai luonnonprosessiin, joka heitä kiinnostaa eniten. Minä valitsin kasviplanktonin,

koska kiinnostuin näistä vähemmän tunnetuista alkueliöistä eräällä yliopiston luennolla. Sonja kertoo, että meribiologina hän pääsee myös käyttämään luovuuttaan laatiessaan tutkimusasetelmia ja suunnitellessaan kokeita laboratorioon.

Tulevaisuutta tutkimassa

– Joskus ympäristön tilasta oppiminen on vähän pelottavaakin, mutta tieto auttaa ymmärtämään, minkälaisia haasteita meremme kohtaa, ja miten niitä voidaan torjua. Meribiologi itse suosii kasviksia ruokavaliossaan ja tuntee vastuuta omista kulutustottumuksistaan.

Tällä hetkellä Sonja tekee perustutkimusta Itämeren ennustetun makeutumisen ja kasviplanktoneliöyhteisöjen sopeutumisen parissa. Suuri kysymys alalla on Itämeren tila ja sen tulevaisuus ihmisen aiheuttamien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, keskellä. Opintojen tuoma ymmärrys on kuitenkin lisännyt Sonjan optimistista suhtautumista tulevaisuuteen, sillä moni tutkija tekee paljon työtä yhteisen hyvän edistämiseksi niin perustutkimuksen saralla kuin soveltavillakin tieteenaloilla. nuorten luonto

LUONTOKATO METSISSÄMME teksti ja kuvat ida korhonen

Kun menin 17-vuotiaana Luonto-Liiton metsäryhmän kartoituskurssille, en tiennyt, kuinka paljon se tulisi muuttamaan omaa luontosuhdettani. Olin silloin utelias luonnonsuojelijan alku, joka oli huolissaan ympäristön tilasta mutta ei vielä löytänyt tapojaan toimia. Tulin kurssille tietämättä juuri mitään. En osannut tunnistaa metsälajeja, tietoni metsäekologiasta olivat olemattomat ja suunnistustaidotkin riittivät lähinnä kansallispuistojen merkityillä reiteillä pysymiseen. Viisi vuotta myöhemmin minusta on kasvanut lahopuuta rakastava metsäaktivisti, joka innostuu suunnattomasti löytäessään pienen pientä kotelosientä kuusen kaarnalta. Olen oppinut kuinka uhanalaisia lajeja ja metsän rakennetta kartoittamalla voidaan suojella metsiä, mutta ennen kaikkea olen oppinut, miksi Suomen metsiä pitää suojella.

Kestävän metsätalouden myytti Metsätoiminta on vienyt minut kirjaimellisesti Hangosta Utsjoelle, ja samalla olen nähnyt, miltä kotimaani luonto näyttää. Kun matkustaa läpi Suomen, näkee paljon hakkuuaukkoja, taimikoita ja nuoria istutusmetsiä, mutta todella vähän vanhaa metsää. Vaikka noin 75 prosenttia Suomen pinta-alasta luokitellaankin metsämaaksi, oikeaa metsää on vain murto-osa tästä määrästä. Uusimman VMI:n eli valtakunnan metsien inventoinnin mukaan yli puolet Suomessa kasvavista puista on 14

Suomessa on paljon puita, mutta vain vähän metsää. Luonto, josta olemme ylpeitä ja jonka olemme tottuneet ottamaan itsestäänselvyytenä, on ahdingossa – ja vaarassa kadota. läpimitaltaan alle 2,5 senttimetriä paksuja, siis kahden euron kolikon halkaisijaa ohuempia. Siitä huolimatta vanhoja metsiä ja luonnonmetsiä hakataan yhä niin valtion, kuntien ja yritysten kuin yksityistenkin maanomistajien toimesta. Joulukuussa Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa hakataan vuosittain noin 30 000 jalkapallokentällisen verran monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä. Suomen hakkuumäärien sanotaan olevan kestäviä, sillä metsää ei hakata yli vuotuisen kasvun, ja laki velvoittaa varmistamaan uusien taimien kasvun hakatulle alueelle. Tällä taataan, ettei tänä vuonna hakattu puumäärä ole poissa ensi vuoden tuotoista ja että teollisuudelle voidaan turvata tasainen puunsaanti. Metsätalouden ”kestävyys” ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua, sillä kyse on vain teknis-taloudellisesta kestävyydestä. Ekologinen kestävyys on jätetty huomiotta, metsien sosiaalisista ja kulttuurillisista arvoista puhumattakaan. Yksinkertaistettuna metsätaloudessa on kaksi suurta ongelmaa: metsää hakataan määrällisesti liikaa ja hakattavien metsien joukossa on monimuotoisuudelle erityisen arvokkaita luonnonmetsiä.

Valtio hakkaa luonnonmetsiä Viime syksynä Luonto-Liiton metsäryhmä oli yhdessä Elokapinan ja Greenpeacen kanssa vastustamassa hakkuita nuorten luonto

kahdessa valtion omistamassa arvokkaassa luonnonmetsässä, Karttimonjoella Suomussalmella ja Häädetkeitaalla Parkanossa. Molemmilla kohteilla Metsähallitus, valtion metsiä hallinnoiva yhtiö, oli täysin tietoinen luontoarvoista ja uhanalaisista lajeista alueilla, joiden hakkuut se aloitti. Molemmissa tapauksissa hakkuut kuitenkin keskeytyivät. Karttimonjoella ne ovat olleet pysähdyksissä jo noin viisi kuukautta. Karttimonjoki ja Häädetkeidas ovat esimerkkejä järjestelmällisestä luonnon monimuotoisuuden heikentämisestä valtion – eli meidän kaikkien – omistamissa metsissä. Suomi on sitoutunut tavoitteeseen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategia vaatii jäsenmaitaan suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat metsät. Tästä huolimatta Suomi jatkaa arvometsien hakkuita. Metsähallitus on jopa kieltäytynyt luovuttamasta tutkijoille valtion metsävaroja koskevia tietoja, joita biodiversiteettistrategian toimeenpanoon tarvittaisiin.

Ikioma ympäristöongelmamme Kun kävelin Häädetkeitaalla -23 asteen pakkasessa tarkistamaan, etteivät hakkuut ole jatkuneet, ikävöin vanhaa luontosuhdettani. Vartioimme aluetta jo toista viikkoa, minua väsytti ja palelsi ja kaipasin kotiin. Ajattelin aikaa, jolloin vietin kesät vaelluksilla ja luontoleireil-

Metsäaktivisti Vilma luonnonmetsästä hakatun puupinon päällä Häädetkeitaalla.

lä ja talvet hiihtoretkillä kansallispuistojen rajojen suojassa. Nyt olen oppinut, että suojelualueen rajojen takaa aukenee usein avohakkuu, ja että luonnonsuojelua ei Suomessa tapahdu, jos sitä ei vaadita. Olen oppinut, että yli puolet Suomen puista on sormenpaksuisia, metsäojia on Suomessa niin paljon että ne yltäisivät kaksi kertaa kuuhun ja takaisin, ja valtion metsiä hallinnoiva yhtiö hakkaa luonnonmetsiä sekä pimittää tietoa niin tutkijoilta kuin kansalaisiltakin. Yli 800 metsälajia ja lähes 80 prosenttia metsäluontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Nykyiset pienet ja pirstaloituneet suojelualueet eivät riitä ylläpitämään metsäluonnon monimuotoisuutta. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kolme prosenttia. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan määrä pitäisi kymmenkertaistaa, jos luontokato todella halutaan pysäyttää.

Uhanalaisten lajien listalta voi poistua kahdella tavalla: joko niin, että lajin kanta kasvaa taas elinvoimaiseksi, tai kuolemalla sukupuuttoon. Nykymenolla metsälajien kohtalo on mitä todennäköisemmin jälkimmäinen. Pohjoista metsäluontoa ei voida suojella missään muualla kuin täällä. Luontokato metsisämme on meidän ikioma ympäristöongelmamme, ja olisi aika ottaa se tosissaan.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja, ympäristöaktivisti ja metsätieteiden opiskelija.

nuorten luonto

ILMASTOTYÖTÄ YLI RAJOJEN

teksti ville laitinen kuvitus kseniya chapkevich

Lähde mukaan nuorten kansainväliseen ilmastotoimintaan!

nuorten luonto

pajoja, toimintakoulutuksia ja keskustelutilaisuuksia sekä paljon muuta ilmasto-ohjelmaa – rentoa ja yhteisöllistä leirielämää unohtamatta. Leiri rakentuu kolmesta toisiaan kasvattavasta jaksosta. Ensimmäiset kaksi päivää on suunnattu vain 15–18-vuotiaille nuorille ja seuraavat kaksi päivää kaikenikäisille luontoliittolaisille. Viimeisen kolmen leiripäivän ajaksi tapahtuma kasvaa suureksi, ehkäpä jopa Suomen kaikkien aikojen suurimmaksi ilmastotoimintaleiriksi, kun paikalle tulee aktivisteja kaikista Suomen ympäristöjärjestöistä ja kansalaisliikkeistä.

Ilmastoliikkeen kesän huipentuma

HUOMIO! Tämä juttu on kirjoitettu tammikuussa. Lehden mennessä painoon Venäjä on juuri aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan. Poliittisen tilanteen takia junamatka ja venäläisten nuorten aktivistien pääsy leirille ei toteudu esitetyllä tavalla. Luonnonsuojelu- ja ilmastotyön sekä kansalaisyhteiskunnan tukeminen yli rajojen on nyt kenties tärkeämpää kuin koskaan. Seuraa tiedotusta ilmastohankkeen muutoksista Luonto-Liiton verkkosivuilta ja somekanavilla.

Luonto-Liiton ilmastoryhmä järjestää kesäkuun puolivälissä junamatkan Vienanmeren rannalla sijaitsevaan Arkangelin kaupunkiin. Matkalla järjestetään ilmastoaiheisia työpajoja sekä verkostoidutaan arkangelilaisten ja pietarilaisten nuorten ilmastotoimijoiden kanssa.

Ilmastojuna vie Arkangeliin Junamatka Pietarista Arkangeliin kestää lähes 24 tuntia. Matkaa tehdään tunnelmallisessa venäläisessä yöjunassa, jollainen on tuttu palkitusta Hytti nro 6 -elokuvasta. Matkalla saatetaan myös pysähtyä yhdeksi yöksi häikäisevän upeaan Kenozerskyn kansallispuistoon. Arkangelissa osallistutaan työpajoihin ja tapahtumiin paikallisen Eco42-ympäristöjärjestön nuorten ilmastotoimijoiden kanssa sekä tutustutaan pohjoisvenäläiseen arktiseen ympäristöön. Työpajoissa käsitellään muun muassa kestävää matkailua, jota junamatka itsessäänkin on. Ilmastoryhmä haluaa osoittaa, että hyvinkin eksoottisin ja mielenkiintoisiin kohteisiin pääsee maata pitkin matkustaen ja melko vaivattomasti.

Ilmastojunamatkalle mahtuu mukaan enintään 15 osallistujaa, jotka valitaan hakemusten perusteella. Matka on suunnattu Luonto-Liiton ilmastoryhmäläisille ja ilmastotoiminnasta kiinnostuneille noin 18–28-vuotiaille. Matka kestää kokonaisuudessaan noin kahdeksan päivää ja ajoittuu suunnilleen välille 15.–23.6. Tarkemmat päivämäärät varmistuvat vasta maaliskuussa, kun junaliput kyseiselle junayhteydelle tulevat myyntiin. Mukaan matkalle lähtee Suomen ympäristökeskuksen ilmastotutkija Hanna Mela. Hanketta rahoittaa ympäristökeskuksen lisäksi myös Suomen ympäristöministeriö.

Jatkona ilmastoleiri Suomessa Ilmastojunamatkan jatkoksi pidetään kansainvälinen ilmastotoimintaleiri 25.– 31.7. Kyyjärvellä Keski-Suomessa. Leirille osallistuvat myös uudet kumppanit Arkangelista. Venäläisten lisäksi paikalle kutsutaan toimijoita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Baltian maista. Leirin ohjelmassa on konkreettista ilmasto- ja monimuotoisuustyötä, työnuorten luonto

Ilmastotoimintaleirin tarkoituksena on koota monipuolista mutta hajanaista ilmastoliikettä yhteen ja tiivistää sen rivejä. Lisäksi tavoitteena on edistää ilmastoliikkeen sukupolvien välistä kohtaamista ja oppimista. Leirille sapuu myös Luonto-Liiton ilmastoryhmän Uhanalaisajot-polkupyöräkulkueita eri puolilta Suomea. Uhanalaisajot alkavat 25.7. ja päättyvät Kyyjärven leirille viimeistään 27.7. Pyöräilytempauksen osallistujat edustavat uhanalaisia eliölajeja teeman mukaisilla asuilla. Kaikkiaan ilmastotoimintaleirille odotetaan reilusti yli sataa osallistujaa. Koronaturvallisuuteen otetaan oppia partiolta, joka onnistui järjestämään viime kesänä tuhansien osallistujien suurtapahtuman ilman koronatartuntoja. Viikonlopun tapahtuma on nimeltään Maan puolustus- ja elon elvytysleiri. Leiri on kesän huipentuma ilmastotoimijoiden välisille Yhteyksien kesä -tapahtumien sarjalle.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton vapaaehtoisvastaava. Lisätiedot matkasta ja leiristä: ville.laitinen@luontoliitto.fi Kuvittaja Kseniya Chapkevich työskentelee ilmastojunahankkeessa. Instagram: @kseniya_chapkevich

Henkilökuva

ELIANA FORSSTRÖM

nuorten luonto

haastattelu ja kuva anni eskonen

Eliana Forsström on 17-vuotias tamperelainen, joka on ollut noin vuoden mukana Luonto-Liiton paikallistoiminnassa Hämeen piirissä ja sen nuorisotoimintaa kehittävässä Ekokipinä-hankkeessa. Elianan mielestä ihmisellä ei ole mitään oikeutta tuhota luontoa.

eliana, miten tulit mukaan luonto-liiton toimintaan? mitä kaikkea olet tehnyt?

olet nyt lukiossa. oletko jo miettinyt, minne jatkat sen jälkeen?

Näin Ekokipinän mainoksen kaupungin nuorisopalveluiden Instagramissa ja innostuin, koska en ollut aiemmin törmännyt yhtä laajamittaiseen nuorille suunnattuun ilmasto- ja ympäristötoimintaan Tampereella. Osallistuin eräiden Ekokipinän kautta järjestettyjen roskienkeruutalkoiden suunnitteluun ja jäin mukaan toimintaan. Olen ollut roskienkeruutalkoiden lisäksi mukana Älä osta mitään -kampanjassa, nuorten retkellä Helvetinjärvellä sekä kasvisruoan kokkailuilloissa. Ekokipinän Instagram-tilillä tuodaan nuorille myös yleisemminkin esille vaikuttamisen mahdollisuuksia, ja olen ollut mukana sen sisällöntuotannossa. Lisäksi olin vapaaehtoisena Hämeen piirin Eloisa syyskuu -viikonlopussa Kortejärvellä.

Aikomukseni on hakea yliopistoon, ehkä yhteiskuntatutkimuksen alalle. Ei siis täysin ympäristöön liittyvä suunnitelma. Aion kuitenkin perehtyä ilmasto- ja ympäristöasioihin tulevaisuudessakin ja vaikuttaa niihin aktiivisesti vapaa-ajalla.

mikä on sinulle ympäristönsuojelussa ja vaikuttamisessa tärkeintä? Tekemisen mielekkyys. Se että voi tehdä juuri omien voimavarojensa mukaan ja että näkisi ahkeroinnistaan olevan konkreettista hyötyä. mistä innostuksesi ympäristönsuojelua kohtaan kumpuaa?

tämän nuorten luonnon numeron teema on vesi. mitä ajatuksia aihe herättää? Puhdas vesi on elinehto kaikelle elämälle maan päällä. Meidän tulee pitää siitä kiinni nyt ja tulevaisuudessa. olet myös osallistunut nuorten luonnon tekemiseen. mitä sanoisit muille lehden lukijoille, jotka ehkä myös miettivät juttujen tekemistä lehteen? On mukavaa, että Nuorten Luonto tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden nuorille journalistiikasta kiinnostuneille saada ajatuksiaan esille. Täällä ei tarvitse heti olla täydellinen, vaan tukea ja opastusta saa matkan varrella.

Ymmärtääkseni useilla ihmisillä vaikuttamisen palo ympäristön- ja ilmastonsuojeluun kumpuaa läheisestä suhteesta luontoon. Minun kohdallani ei kuitenkaan ole näin. Toki näen terveen luonnon objektiivisesti tärkeänä asiana, enhän minä tätä hommaa muuten tekisi, mutta en minä mistään metsässä rämpimisestä erityisemmin piittaa. Ennemminkin näen, että ihmisellä ei ole mitään oikeutta tuhota luontoa, ja niissä paikoin, missä niin on jo päässyt käymään, meidän velvollisuutemme on korjata virheemme. oletko kokenut päässeesi vaikuttamaan ympäristöasioihin luonto-liiton toiminnan kautta? Kyllä vain. Toimintamme on niin meistä nuorista itsestämme lähtöistä, että koen päässeeni tekemään juuri niitä asioita, joita olen halunnutkin. Ekokipinä on luonut loistavat puitteet lähteä toteuttamaan niitä yhdessä muiden innokkaiden kanssa. Toivon, että samankaltaista toimintaa järjestetään tulevaisuudessakin, ja että sen osallistujamäärä kasvaa entisestään. Isommalla porukalla on aina enemmän ideoita ja voimaa. nuorten luonto

Kevätseuranta 2021

teksti ilona tuovinen kuvat nea siemann

MONIMUOTOISET JOUTOMAAT Kevätseuranta 2021 innosti jälleen sadat suomalaiset ulos tarkkailemaan kevään merkkejä. Vuoden teeman myötä tutustuimme lähemmin joutomaihin.

Hidas alkukevät

Kevätseurannassa käsiteltiin joutomaita laveasti rajaamatta sanan merkitystä mihinkään tiettyyn luokitukseen. Joutomaiksi kelpasivat niin teollisuusalueiden reunat, suunnittelematta jääneet kaupunkipläntit, jättömaa-alueet, taajamien pientareet kuin maatalouskäytöstä poistuneet ja ihmisen näkökulmasta villiintyneet alueet. Ihmiselle joutavat joutomaat avautuivat jännittävinä luontokohteina, joissa riitti keväistä kuhinaa. Teeman myötä kiinnitimme huomiota joutomaiden merkitykseen luonnolle: ne ovat elinympäristöjä monipuoliselle lajistolle ja turvapaikkoja uhanalaisille lajeille. Kevätseurannan perinteisten noin 40 vakiolajin lisäksi teemalajeina olivat pajun kukinta, sisilisko, kivitasku, etelänruttojuuren kukinta ja verilude. Pajun kukinta johdatti pohtimaan kevätkukkijoiden merkitystä pölyttäjille. Kivitaskua opeteltiin erottamaan tutummasta harmaasta kevätlinnusta västäräkistä. Etelänruttojuuren kukinta käänsi ajatukset vieraslajien uhkiin. Hurjalta kuulostava mutta tosiasiassa harmiton verilude osoittautui hankalaksi löytää.

Kylmän talven päätteeksi Kevätseurantakampanja polkaistiin käyntiin helmikuun lopulla. Alkukevättä vietettiin vaihtelevissa tunnelmissa. Lumikerros peitti vielä pitkälti koko Suomea. Välillä saatiin aurinkoisia säitä, välillä taas värjöteltiin lumimyräkässä. Kevät lähti perinteisesti liikkeelle Lounais- ja Etelä-Suomesta. Varhaiset kevätmuuttajat laulujoutsen ja kiuru palasivat helmikuun loppupuolella. Edellisen vuoden erityisen nopeasti edenneeseen kevääseen verrattuna vuoden 2021 alkukevät oli kuitenkin hidas. Aivan maaliskuun lopulla saatiin nauttia lämpimistä ja aurinkoisista ilmoista. Terminen kevät alkoi länsirannikolla 20. maaliskuuta, ja Etelä-Lapissakin vain kolme päivää myöhemmin. Termisellä keväällä tarkoitetaan vuorokauden keskilämpötilan nousua plussan puolelle. Keväinen luontokin vilkastui. Yksittäisiä havaintoja leskenlehdistä oli kerätty jo pitkin alkukevättä, mutta nyt keltaiset kukat puskivat joukoittain esiin. Sinivuokotkin puhkesivat kuk-

nuorten luonto

kaan. Kurjet, peipot ja töyhtöhyypät palasivat suorastaan kertarysäyksellä. Lintujen kevätmuutto eteni lämpimän sään vauhdittamana aina Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle asti.

Lämpöä ja takatalvea Pääsiäisen tienoilla pajun kukinta alkoi ympäri maan Lappia lukuun ottamatta. Valkovuokko puhkesi kukkaan eteläisessä Suomessa. Vieraslaji etelänruttojuurtakin havaittiin jo kukassa. Kukkien puhkeamisen myötä myös hyönteismaailma heräsi eloon. Havaintoja sitruunaja nokkosperhosten liihottelusta kertyi ympäri Suomea. Lämpimät ilmat hellivät huhtikuun puoleen väliin saakka, jolloin pieni takatalvi jarrutti kevättä. Sammakot kuitenkin ryhtyivät kudulle. Huhtikuun lopulla lintujen kevätmuutto ehti jo monipuolisena pitkälle Lappiin. Vapun kunniaksi koivut puhkesivat hiirenkorville eteläisessä Suomessa. Etelärannikolla terminen kesä alkoi toukokuun toisella viikolla. Terminen kesä katsotaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila pysyttelee 10 as-

Kun pajunkissaan ilmestyy keltaisia heteitä tai vihreitä emejä, pajun kukinta on alkanut. Kevätseurannassa kerättiin havaintoja kaikkien pajujen kukinnasta – pajua ei tarvinut määrittää lajilleen.

teen yläpuolella. Rentukka, mustikka ja käenkaali puhkesivat kukkaan. Koivut viheriöivät jo Keski-Suomessa, ja pajun kukinta alkoi vihdoin myös Lapissa. Toukokuun lopulla ilmassa leijui tuomien huumaava tuoksu ja myös mustikan kukinta runsastui. Kesän kynnys innoitti viimeiset kukkijat esille. Kieloja päästiin ihastelemaan aina Etelä-Lapissa saakka. Inarista ilmoitettiin pohjoisin kullerohavainto.

Tuhatpäin osallistujia Kevätseurantaan osallistui tuhatpäinen joukkio luonnontarkkailijoita. Havaintoja kertyi yhteensä 9675. Havaintojen kokonaismäärä oli pienempi kuin edellisvuonna. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, sillä kevät eteni verrattain hitaasti. Yleensä kiireinen huhtikuu ja toukokuun alku vietettiin tavanomaista viileämmässä säässä, mikä hidasti kevättä ja keväänseuraajien intoa. Lämmin loppukevät vauhditti kuitenkin mukavasti kevään havainnointia, ja suuri osa Kevätseurantaan ilmoitetuista havainnoista painottuikin poikkeuksellisesti loppukeväälle. Eniten havaintoja kertyi perinteisesti laulujoutsenesta, peiposta sekä leskenlehden kukinnasta. Teemalajien osalta taas pajun ja etelänruttojuuren kukinta keräsi suurimman määrän havaintoja. Vähiten havaintoja ilmoitettiin kulleron kukinnasta, lepakoista sekä teemalaji veriluteesta.

Sisilisko viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Joutomaat tarjoavat sille paljon hyviä piilo- ja lekottelupaikkoja.

Kirjoittaja toimi Luonto-Liiton Kevätseuranta-kampanjan koordinaattorina keväällä 2021. Osallistu Kevätseurantaan! Löydät havaintovihkon tämän lehden välistä.

nuorten luonto

Luonto-Liiton toimintaryhmät:

ITÄMERIRYHMÄ Luonto-Liiton Itämeri-ryhmä kokoaa yhteen meren suojelusta kiinnostuneita nuoria. Tavoitteena on puhtaampi ja monimuotoisempi Itämeri.

teksti tuuli turtola kuvat lauri humalajoki

Itämeri-ryhmä edistää Itämeren suojelua muun muassa järjestämällä koulutuksia ja työpajoja, tuottamalla ympäristökasvatusmateriaaleja ja osallistumalla Itämerta käsittelevään julkiseen sekä ympäristöpoliittiseen keskusteluun ja työryhmiin. Muita toimintamuotoja ovat Itämeriaktiivien leirit, kesäkurssit ja suunnittelupäivät, joita on järjestetty Suomen lisäksi Virossa ja Venäjällä. Itämeri-ryhmä tekee yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa. Luonto-Liiton Itämeri-koulukiertueella Itämeri-lähettiläät kertovat oppilaitoksissa meren tilasta, sen suojelusta ja omien valintojen merkityksestä merelle. Luonto-Liitto kouluttaa uusia kouluvierailijoita vuosittain. Tänä keväänä koulutus järjestetään 5. maaliskuuta. Itämeri-ryhmän toimintaan voi kuka tahansa tulla mukaan. Ryhmä on rento ja tarjoaa mahdollisuuksia kaikille meren suojelusta kiinnostuneille.

Nuoret muoviroskaa vastaan Kesäisin ryhmä järjestää Muoviton meri -kiertuetta, jossa rantaroskalähettiläät jalkautuvat uimarannoille. Viime kesänä järjestettiin 14 tapahtumaa kymmenellä eri paikkakunnalla. – Tänä vuonna tapahtumia on tulossa vielä enemmän. Kannattaa seurata Luonto-Liiton Itämeri-ryhmän Instagramia ja nettisivuja. Niiden kautta tämän 22

nuorten luonto

SAARISTOMERI KUTSUU Itämeri-ryhmän purjehdusleirillä opitaan merestä Luonto-Liiton Itämeri-ryhmä järjestää keväisen koulutusleirin 6. – 8.5. Saaristomeren kansallispuistossa Örön saarella. Matkat taittuvat ympäristöystävällisesti purjelaivalla.

kesän tekijöitä aletaan kevään aikana huhuilla mukaan, kertoo Laura Haikonen, joka toimi viime kesänä Muoviton meri -kampanjan koordinaattorina. Viime vuoden kuuma hellekesä muuttui epävakaaksi juuri kiertueen alkaessa. Tämä vaikutti merkittävästi tavoitettujen ihmisten määrään. Tänä vuonna koordinointi aloitetaan toukokuussa, jotta kiertue saadaan käyntiin jo kesäkuussa. – Viime kesänä meriroskalähettiläinä oli suuri joukko 12–16-vuotiaita nuoria, joista monet ovat ilmaisseet kiinnostuksensa toimintaan myös jatkossa. Kiertueen tapahtumat olivat yhtä lukuun ottamatta rantojensiivoustalkoita. Erilainen tapahtuma järjestettiin Kotkassa merikeskus Vellammossa, missä siivoustalkoiden sijaan pureuduttiin teemaan toiminnallisella rastiradalla. Tulevana kesänä Muoviton meri -tapahtumia järjestetään ympäri Suomea vähintään 15 kappaletta. Tapahtumien meriroskalähettiläille maksetaan osallistumisesta palkkio. Lisäksi lähettiläät pääsevät toukokuussa mukaan viikonlopun mittaiselle koulutusleirille Saaristomerelle.

teksti ville laitinen Koulutusviikonloppu on suunnattu LuontoLiiton kesän 2022 Muoviton meri -lähettiläiksi aikoville, nykyisille Itämeri-kouluvierailijoille sekä kaikille Luonto-Liiton Itämeritoiminnasta kiinnostuneille. Leirille mahtuu 25 osallistujaa, jotka valitaan hakemusten perusteella. Örön linnakesaarelle matkataan purjelaiva Eugenialla Kemiönsaaren Kasnäsista. Eugenia on kemiönsaarelainen replika vanhasta Saaristomerellä purjehtineesta Eugeniasaaristojahdista, joka oli rakennettu vuonna 1879. Purjehduksen lisäksi viikonlopun aikana opitaan Itämeren luonnosta niin pinnan alta kuin päältäkin, kun Metsähallituksen suojelubiologit pitävät Itämeri-aiheisia koulutuksia. Suojelubiologien opastuksella päästään myös tekemään konkreettisia luonnonhoitotöitä saaristoluonnon monimuotoisuuden eteen. Tulevan kesän Muoviton meri -lähettiläille on luvassa koulutuspaketti kesän tapahtumista. Itämeri-kouluvierailijoille ja muille järjestetään syventävää Itämerikoulutusta.

Örö oli aiemmin puolustusvoimien käytössä, mutta kuuluu nykyään Saaristomeren kansallispuistoon. Vaikuttavan luonnon lisäksi Örössä kiehtookin myös historia. Nähtävillä on monipuolista rakennuskantaa yli sadan vuoden ajalta. Tsaarin aikaisella kasarmialueella toimii nykyään ravintola, hotelli ja museo. Örön vierasvenesatama on vilkas. Saaresta onkin tullut Suomen suosituimpia kesämatkailukohteita, mutta keväällä siellä on vielä rauhallista.

Hae mukaan Itämeri-koulutusleirille: luontoliitto.fi/itameri

Kiehtova linnakesaari Liity Itämeri-ryhmään! Ota yhteyttä: ville.laitinen@luontoliitto.fi Instagram: @itameriryhma

Örö on yksi Suomen tärkeimpiä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien keskittymiä. Saari on tunnettu erityisesti arvokkaasta perhos- ja kasvilajistostaan sekä todella monipuolisista suojelluista luontotyypeistä. Näistä arvokkaimmat ovat korvaamattomat paahdenummet ja hiekkarannat, jotka ovat säilyneet saaren ollessa suljettuna linnakkeena. nuorten luonto

LUMEN JA JÄÄN ERISTÄMÄ KANSA ON OPPINUT ELÄMÄÄN TALVIOLOSUHTEISSA

Arviot

Matti Leppäranta on erikoistunut jäätyvien järvien ja merien tutkimukseen ja kirjoittaa aiheesta kansantajuisia tietokirjoja.

teksti emmi ketonen kuva leena leppäranta Tammikuun puolivälissä Lahdessa on lunta parikymmentä senttiä. Väistyvä talvi on muistuttanut geofysiikan emeritusprofessori Matti Leppärantaa lapsuuden lumisista talvista 1960-luvulla, jolloin tutkijan talviset ulkoiluharrastukset saivat alkunsa. Työuransa Leppäranta aloitti vuonna 1974 Merentutkimuslaitoksella, mistä hän siirtyi 1990-luvun alussa yliopistolle. Nyt eläkepäivillään hän ehtii paremmin kirjoittaa tietokirjoja, viimeisimpänä veden kiinteistä olomuodoista sekä niiden merkityksestä Suomen luonnolle ja suomalaisille. – Luonnontieteellinen kansankirjallisuus on meillä koskettanut elävää luontoa, mutta elinympäristömme fysiikasta ei viime vuosikymmeninä ole juurikaan julkaistu kirjoja, Leppäranta huomauttaa. Ennen tätä hän on tehnyt työryhmänsä kanssa suurelle yleisölle kirjoja järvistä ja meristä, etenkin Itämerestä. Uutuuskirja Lumen ja jään maa käsittelee Leppärannan erikoisalaa, ja sen

Matti Leppäranta Lahden Vesijärven jäällä.

nuorten luonto

tekeminen on elänyt pitkään muiden kirjaprojektien rinnalla. Aineistoa on kertynyt vuosien saatossa mappeihin ja tietokoneelle, joten kirjan sisältö oli ikään kuin jo valmiina varsinaisen kirjoitustyön alkaessa.

Pohjoisen oppeja Lumen ja jään peittämästä maasta ja vesistöistä on ollut suomalaisille sekä iloa että haittaa vuosien saatossa. Leppäranta mainitsee esimerkkinä liikkumisen, joka on muuttunut rajusti viime vuosikymmeninä. Aiemmin saatettiin saarissa jäädä pitkäksikin aikaa saarroksiin, kun vasta kantavilla jäillä voitiin ottaa jäätiet käyttöön. Nykyään merireitit pidetään auki jäänmurtajilla. – Onhan siitä toki ollut hyötyäkin, kun olemme oppineet elämään ja toimimaan pohjoisessa luonnossa. Leppärannan mukaan tietoa ja taitoa voi ammentaa myös menneestä. Juuri aloitetussa tutkimushankkeessa hän on mukana tulkitsemassa luonnontieteen näkökulmasta ”vesiviisauksia” eli vanhan kansan viisauksia ja sananlaskuja vesiympäristöstä.

Entisaikojen viisaudet ovat pitkälti saaneet väistyä tieteen ja tekniikan edistyttyä, mutta niiden palauttaminen nykypäivään auttaa meitä ymmärtämään syvemmin sekä arvostamaan ympäristöämme. Suomi tunnetaankin nykyään kansainvälisenä uranuurtajana, mitä tulee tieteen ja tekniikan taitamiseen arktisissa oloissa. Toisaalta nykyään myös matkailuala osaa hyödyntää talvikelejä sekä lumen ja jään ihmeitä, ja talviliikunta ylipäätään on suosittua kaikkialla Suomessa. Leppäranta muistuttaa, että reki ja sukset ovat jopa pyörää vanhempia keksintöjä!

– Esimerkiksi rusakolla ei ole lumessa suojaväriä kuten jäniksellä, ja jäniksen käpälät sopivat leveämpinä paremmin lumella liikkumiseen. Niin lumen ja jään tutkimuksessa kuin muutenkin Leppäranta korostaa monitieteisyyttä. On hyvä pyrkiä ymmärtämään talveamme fysiikan lakien, elävän luonnon, kansanperinteen sekä taiteen ja kulttuurin näkökulmista. Lopuksi emeritusprofessori muistuttaakin monipuolisen lukemisen ja perusasioiden oppimisen merkityksestä.

Lumen merkitys luonnolle – Luonto puolestaan on meillä sopeutunut lumen ja jään hallitsemaan talveen. Luonto ensin mukautuu olemassa oleviin olosuhteisiin ja oppii myöhemmin myös käyttämään niitä hyväkseen. Lumi antaa suojaa kasvillisuudelle ja maaperälle sekä lumeen sopeutuneille eläimille. Leppäranta puhuu lumifiileistä ja lumifobeista. Poro on selkeä lumifiili, mutta hirvelle lumessa liikkuminen on hankalampaa.

Laaja ja yleistajuinen tietoteos lumen ja jään elementeistä Matti Leppäranta: Lumen ja jään maa. Vastapaino 2021. Geofysiikan emeritusprofessori Matti Leppäranta lähestyy uudessa teoksessaan veden kiinteitä olomuotoja monipuolisesti mutta yleistajuisesti. Kirjoittaja pohjustaa teosta aluksi historialla kertoen muun muassa alueen asuttamisesta jääkauden väistymisen jälkeen. Leppäranta kirjoittaa ensin lumesta, sen erilaisista olomuodoista ja sen luomista mahdollisuuksista. Erilaiset luonnonilmiöt selitetään perin pohjin mutta niin, että kuka tahansa kykenee ymmärtämään, minkälaiseen mekanismiin vaikkapa lumivyöryt perustuvat. Jään osuus on kirjassa huomattavasti laajempi johtuen siitä, että jäätä käsitellään erikseen kolmessa eri luvussa, ensin järvien ja merialueiden osalta, sitten hieman erikoisempina olomuotoina: kuurana, routana ja ikijäänä. Kirjasta saa kattavan ja monipuolisen kuvan Suomen arktisista oloista myös sanaston osalta. Suomessa on erityisen laaja lumi- ja jääsanasto. Lumen ja jään kulttuurisia merkityksiä viljellään kosolti. Mukana on runsaasti kuvia maalauknuorten luonto

sista, vanhoja arkistovalokuvia ja runositaatteja. Aiheesta on tehty monella tapaa helposti lähestyttävä, ja kultturiviittaukset ovat varsin osuvia. Teoksen ajallinen kaari ulottuu jääkaudesta nykypäivään. Kenties laajan historiallisen aineiston pohjalta olisi voinut vetää vielä enemmän suuntaviivoja tulevaan. Kokonaisuudessaan Lumen ja jään maa yllättää positiivisesti kuvatessaan Suomen luonnon ja ympäristön ilmiöitä, joita nykyisin varsinkin EteläSuomessa harvoin pääsee näkemään. emmi ketonen

Mertensuojelun klassikko 70 vuoden takaa Rachel Carson: Meren ihmeet. Tammi 1953. Suom. Hilkka ja Jussi Koskiluoma. Rachel Carson (1907–1964) tuli kuuluisaksi teoksestaan Äänetön kevät (1962), joka toi ympäristömyrkyt suuren yleisön tietoon ja myötävaikutti ympäristöliikkeen syntyyn. Ennen sitä hän kirjoitti meristä: jo vuonna 1951 häneltä ilmestyi kirja The Sea Around Us, joka julkaistiin suomeksi nimellä Meren ihmeet. Kirja koostuu kolmesta osiosta, joissa käsitellään merta ja ihmisen suhdetta siihen eri näkökulmista. Teos ei ole tietokirjamaisen raskas, vaan myötätuntoa herättelevä puheenvuoro merten tilasta. Kerronta on runollista, kaunista ja ehkä hieman mystifioivaakin. Sen voimalla käsitellään raskaitakin teemoja, kuten liikakalastusta ja luon-

tokatoa. Faktojen taakse on valjastettu vankka asiantuntijajoukko. Carson oli hyvin perillä aiheesta, sillä hän teki pitkän uran Yhdysvaltojen kalastusasian toimistossa. Häntä kiinnosti ihmisen ja meren suhde kaikessa salaperäisyydessään. Meren ihmeiden lukeminen voimistaa halua suojella meriä. Sen myötä voi tavoittaa merten eliöistä jotakin sellaista, joka muuten jäisi oman kokemusmaailman ulkopuolelle. Klassikkoteos on myös hyvä lukuvinkki vaikkapa äidinkielen tai maantiedon esseetä tai esitelmää varten. hilla laakkonen

Hernerokasta Härkikseen – itämerensuomalaisen kasvisruoan historiaa Anniina Ljokkoi ja Liisa Kaski: Perinnevegeä. SKS Kirjat 2021. Keittokirjan lukeminen on harvoin juurruttava kokemus, mutta näköjään sekin on mahdollista. Perinnevegeä sisältää yli 50 kasvisruokareseptiä, mutta ennen kaikkea se pitää yllä arvokasta kulttuuriperintöä. Ruoka on paljon muutakin kuin kehon käynnissä pitävää polttoainetta. Ruoan kautta voi sukeltaa eri alueiden ja kenties oman sukunsa historiaan. Muisto kaurakiisselistä voi yllättäen houkutella esiin tarinoita, jotka vievät Karjalan kannakselta hämäläisen ruokapöytään. Kirja muistuttaa, että eläinperäisten ainesten runsaus suomalaisessa ruokapöydässä on teollis-

tumisen ajan ilmiö. Yltäkylläinen voin, kerman ja lihan kulutus kuvaa suhteellisen lyhyttä aikaa lähihistoriastamme. Suomessa on syöty härkäpapua jo 600–700 -luvuilla ja kauramaitoa on osattu valmistaa satoja vuosia. Ehkä nykyinen ruokavallankumous onkin vanhojen, jo kerran unohdettujen taitojen uudelleen opettelua. aino saarenmaa

Vertaistuellisia rakkauskirjeitä luontoihmisille Meeri Koutaniemi, Minna Jakosuo ja Petteri Saario: Rakkauskirjeitä luonnolle. Readme.fi 2021. Rakkauskirjeitä luonnolle on nimensä mukaisesti kahden luontoihmisen kirjeenvaihdosta syntynyt teos, jota värittävät Koutaniemen luontokuvat. Vaikka lukujen teemat saattavat sinkoilla minne sattuu, pääasiassa kirjeet ovat arjen ylistämistä, pienillä yksityiskohdilla iloittelemista sekä välillä lähes thoreaumaista luonnon kuvaamista ja rakastamista. Myös kritiikki ja ympäristöahdistus ovat läsnä. Aiheet ovatkin kiinni nykyhetken tapahtumissa, pandemiaa unohtamatta. Teoksen suurin vahvuus on ehkä samaistuttavuus. Kerronta on paljasta ja aitoa. Viestittelyn myötä rakentuu kaksi herkkyydessään vahvaa 26

nuorten luonto

henkilöhahmoa, joiden kokemuksiin ja ajatuksiin lukija voi yhtyä. Opus on vertaistuellinen kurotus muiden luontoihmisten suuntaan, mutta suurimmaksi jännityksen aiheeksi kirjaa lukiessa itselleni jäi, löytävätkö kirjoittajat valoa tunnelin päästä ja oppivatko he mitään toisiltaan. sini malminiemi

KESYT JA VILLIT YSTÄVÄT

Kolumni

teksti veera laine kuva emilia kosonen

Katsoin sitä silmiin. Näin, kuinka se kävi sisäistä kamppailua. Se epäröi, mutta otti siitä huolimatta askeleen kohti minua. Minä seisoin liikkumatta. Sitten hevonen henkäisi korvaani ja oli aivan lähellä. Pysyin yhä paikallani. Se oli taianomaista. Kertaluontoista. Olen tullut aina paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa. Parhaat ystäväni ovat olleet eläimiä. Olin jo pienenä se tyttö, joka pelasti matoja ja kotiloita. Jokaisen eläimen kanssa luottamuksen muodostaminen on omanlaisensa tie. Onnistuminen kuitenkin niin palkitseva, että kaikki epäonnistuneet kerrat menettävät merkityksensä. Sieluntoverini, hevonen nimeltä Hessu, muutti koko maailmani. Se raotti ovea maailmaan, jollaisessa se itse elää. Maailmaan, jossa eleillä ja teoilla on sanoja suurempi merkitys – ja jossa on lukuisia ihmiselle käsittämättömiä vaaroja, kuten matot tai väärässä paikassa olevat autot. Villin eläimen maailma on todella erilainen kuin ihmisen. Se poikkeaa myös merkittävästi täysin ihmisiin tottuneen eläimen elämästä. Esimerkiksi koirat ovat kulkeneet ja kehittyneet rinnallamme satojen tu-

hansien vuosien ajan. Koiran voi kouluttaa tottelemaan ja tekemään temppuja. Se luottaa ihmiseen, joka on sille hyvä ja kohtelee sitä oikein. Susi puolestaan on kesykoiran villi kantamuoto, joka ei omaa luottoa ihmiseen lemmikkieläimen tavoin. Susi on villieläin ja ansaitsee elää sellaista elämää, mikä on sille luonnollista. Villieläin tarvitsee vapautensa, luonnollisen elinympäristönsä, lajitoverinsa ja oikeanlaista ruokaa. Nämä eivät yleensä toteudu, kun villieläin on ihmisen vankina. Liian moni kesyyntynyt tai kesytetty villieläin kärsii ihmisen vuoksi. On paljon turistirysiä, joissa eläimet eivät voi hyvin. Voimme nähdä etelänmatkoilla norsuja, joilla ratsastetaan, ja kissapetojen, kuten tiikerien, poikasia ihmisten ”lemmikkeinä” ja rahan saannin välineinä. Eikä pidä unohtaa liian pienissä häkeissä eläviä lintuja, jotka kuuluisivat vapauteen. Vähintä, mitä nuorten luonto

eläinten ystävinä voimme tehdä, on olla tukematta näitä paikkoja. Onneksi ihminen ei aina ole villieläimen vihollinen. On yksilöitä, jotka eivät pärjäisi ilman ihmisen apua ja tukea. Suomessakin uhanalaisia lajeja on saatu suojeltua eläintarhoissa. Myös lintujen ruokkiminen talvella auttaa niitä. Villieläin voi hyötyä ihmisen avusta, mutta on kuitenkin muistettava, etteivät sen tarpeet ja vaistot katoa edes kesyyntymisen myötä.

Kirjoittaja on 16-vuotias nuori, joka on kiinnostunut vaikuttamisesta ja kirjoittamisesta.

Taidehaukka

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Taide sukeltaa pinnan

LAULAVASTA HAUESTA LEVÄVALOIHIN JA KORALLIDISKOON

alle 28

nuorten luonto

Kalat ja muut vedenelävät ovat ihmisille vaikeita samastua, nähdä yksilöinä tai empatian kohteina. Pinnanalaiset maailmat olioineen ovat kuitenkin kiehtoneet ihmisen mielikuvitusta, eivätkä luotaimet ja sukellusvälineet ole vielä kyenneet näkemään kaikkea tai ratkaisemaan jokaista arvoitusta. Miltä esimerkiksi tuntuu elää vedessä?

Hauki lienee kotimainen taidekala numero yksi. Hauen leukaluusta tehtiin Väinämöisen kantele, Tuonelan hauki on ollut monen teoksen pääpahis, ja Akseli Gallen-Kallelan maalaus Suuri hauki (1904) löytyy freskoversiona (1928) myös Kansallismuseon katosta. Koska kotimaisen säveltaiteen myyttinen alku lienee tässä leukaluussa, Musiikkitalon edustan veistoskilpailun voitti Reijo Hukkasen teos Laulupuut (2012), jonka kolme osaa koostuu 13-metrisestä laulavan oloisesta metallihauesta, flyygelinkansista ja halkopinosta. Veistos on saanut innoituksensa Aaro Hellaakosken runosta Hauen laulu (1928), jossa hauki ihmeenomaisesti nousee järvestä kuusen latvaan laulamaan virttä ja puremaan punaista käpyä. Useat muusikot ovat säveltäneet Hauen laulun, jossa kala kuitenkin tulkintaperinteen mukaan symboloi ihmisen asioita, eikä kerro itse hauesta mitään. Nykyfolkloreksi voisi kutsua Juhani Karilan romaania Pienen hauen pyydystys (2019), joka leikkii kansantarustolla ja luo maagisen maailman, jota asuttavat kaikenlaiset myyttiset oliot arkisesti ihmisten rinnalla. Kirja on saavuttanut suuren suosion, käännöksiä tehdään ja painoksia otetaan lisää. Salaisuus on ehkä juuri tässä nykyihmisen ympäristössä, josta järki, tiede ja teknologia ovat vieneet merkitykselliset kanssaeläjät kuten näkit, peijoonit ja taikahauet. Mutta toki kalamaailmassa voi olla ihmettä ja taikaa ilman sepitteen väritystäkin. Jos asiassa voi kilpailla, ankerias lienee myyttisin kala elintapojensa ja olemuksensa vuoksi. Ankeriaan kiehtovuusansioiksi luettakoon ainakin arvoituksellinen matka Sargassomerelle, kalan muodonmuutos ja lasiankeriaan kummallisuus. Patrik Svenssonin kirjoittama Ankeriaan testamentti (2019) edustaa kerronnallista tietokirjallisuutta ja palkittiinkin tietokirjallisuutena, mutta ankeriaan ta-

pauksessa todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää ja merkityksellisempää. Myös eläinsuhdetta pohtivassa nykyteatteriesityksessä Herra Tossavainen (Kiasmateatteri 2006) yksi esiintyjä kertoi juuri ankeriaan arvoituksesta. Nykytaiteille on ominaista kuvitella elämää toislajisten nahoissa ja aistein. Kuvataiteilija Tuula Närhinen asetti projektissaan The Landscape Seen Through Animal Eyes (2002) rakentamiaan neulanreikäkameroita eri ympäristöihin. Vedostetut kuvat antoivat ikään kuin väläyksen, miltä esimerkiksi vedenpohjassa näyttää kalan silmin. Astetta pitemmälle samastumisessa vei Toisissa tiloissa -ympäristöesitystaidekollektiivin teos Suuri Koralliriutta (2018). Nelituntisessa esityksessä osallistujat loivat yhdessä koralliriutan ja sen eliöyhteisön valojen, musiikin ja hehkuvien ihomaalien avulla. Esitys alkoi työpajaosuudella, jonka aikana opittiin muodostamaan koralliriutan vedenalainen maailma eli elävä veistos ja sen alati muutoksessa oleva koreografia. Tapahtumaa seuraavana päivänä järjestettiin kaikille avoin hiljainen mielenosoitus, jossa korallit ilmaisivat huolensa merten tilasta. Koralliharjoitteeseen itsekin osallistuneena samastumistani häiritsivät kova lattia ja ihmisruumiini ilmeiset rajoitteet, enkä päässyt ensin millään meritunnelmaan. Psykedeelinen disko kuvitellussa merenpohjan yössä oli kuitenkin niin hauska, että jäykistely unohtui. Minä diskoilevana korallina – miksei niinkin!? Taideryhmä Fern Orchestran tuottamassa esityksessä Mareld (2021) johdatettiin puolestaan levien maailmaan tanssin ja audiovisuaalisen taiteen avulla. Esityksen keskiössä nähtiin yksisoluiset mikrolevät eli panssarisiimalevät, joita on ollut maailman merissä 77 miljoonaa vuotta. Levät voivat saada aikaan bioluminesenssi-ilmiön ja olla siten itsevalainuorten luonto

sevia. Vaikka itse soluja ei voida havaita paljain silmin, niiden aikaansaama valoilmiö voidaan kuitenkin nähdä. Ilmiö on tunnettu Itämeren alueen kansanperinteessä. Esityksessä matkattiin meren kerrosten läpi turvallisesta ihmisyydestä yksisoluisen organismin toiseuteen kysyen, miltä yksisoluisuus tuntuu. Turun Kaupunginteatterissa nähdyn esityksen tärkein motivaattori olikin herättää ihmiset ajattelemaan silmälle näkymättömän luonnon merkitystä elämälle ja sen jatkuvuudelle. Teos syntyi ryhmän levätutkijan ja taiteilijoiden yhteistyönä. Tulevaisuuden mahdollisia meriolioita on hahmotellut Tuula Närhisen teos Frutti di Mare (2008). Tässä 36 akvaarion installaatiossa on esillä Helsingin rannoille huuhtoutuneesta meriroskasta rakennettuja olioita. Ne edustavat taiteilijan mukaan uudenlaisia merilajeja aiemmin tuntemattomasta merestä nimeltä Muovimeri. Nämä merieliöt näyttävät samaan aikaan värikkäiltä ja hassuilta yksilöiltä, mutta silti myös kammottavalta roskalta.

Kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.

Herkkuretki

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

JA SIEMENNÄKKÄRI

KANATON KEITTO

nuorten luonto

Kanaton keitto on helppo ja nopea retkiruoka. Kuivatut keittoainekset kannattaa liottaa retkikeittimen polttoaineen ja ajan säästämiseksi. Laita ainekset likoamaan lounasta varten aamiaisella tai päivällistä varten lounastauolla. Keiton lisukkeeksi paistetaan rouskuvia ja paahteisia siemennäkkäreitä.

Valmistelu Tarvittaessa sulata ja pilko kasviproteiinisuikaleet kuivaamista varten pieniksi, tasakokoisiksi kuutioiksi. Pese vihannekset ja kuori peruna ja porkkanat. Pilko kukkakaali ja parsakaali pieniksi nupuiksi. Hienonna sipuli. Pilko muut vihannekset pieniksi, noin 1 x 1 cm kokoisiksi paloiksi. Esikypsennä peruna, porkkanat ja kukkakaalin nuput keittämällä niitä pari minuuttia. Sipulin voi esikypsentää kaatamalla muiden vihannesten keittoveden niiden päälle siivilässä. Jäähdytä esikypsennetyt vihannekset ja taputtele enimmät vedet pois puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla. Jos kuivaat ainekset vaellusruoaksi, levitä ne tasaisesti vihanneskuivuriin tai uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivaa 40 asteessa 8–12 tuntia. Kaalit saattavat vaatia hiukan tavallista pidemmän kuivausajan. Pakastemaissin voi levittää kuivumaan jäisenä. Pakkaa kuivatut tai jäähdytetyt esikypsennetyt vihannekset tiiviisiin retkiastioihin tai suljettaviin pakastuspusseihin. Pakkaa suikaleet omaan tai vihannesten kanssa samaan pakkaukseen. Pakkaa kasvisliemijauhe kuivattujen ainesten sekaan tai omaan pakkaukseensa. Pakkaa kookosmaitojauhe, ravintohiivahiutaleet ja mausteet omiin pakkauksiinsa. Kookosmaitojauheen ja ravintohiivahiutaleet voi myös yhdistää, mausteet kääriä pieneen folionyyttiin ja suolaa pakata mukaan annospusseissa. Pakkaa rypsiöljy tiiviiseen purkkiin tai pieneen pulloon. Mittaa siemenet ja ripaus suolaa suljettavaan pussiin tai valmiiksi sekoitusastiaan.

sää kiehautettua vettä niin, että ainekset peittyvät. Lisää kasvisliemijauhe ja mausteet. Keitä kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää vettä tarvittaessa. Lisää lopuksi kookosmaitojauhe ja ravintohiivahiutaleet. Sekoita ja nosta keitto syrjään hautumaan. Lusikoi pannulle nokare näkkäriseosta ja levitä tasaiseksi. Pinnoittamattomalla pannulla näkkärit kannattaa paistaa leivinpaperin päällä. Paista melko pienellä liekillä ja tarkista välillä, ettei näkkäri pa-

la. Käännä näkkärit tarvittaessa aterimella auttaen pannun reunan kautta ympäri. Näkkäreistä ei tule retkikeittimellä yhtä rapeita kuin uunissa paistamalla. Jos keitto ehtii jäähtyä näkkäreiden paiston aikana, lämmitä se lopuksi uudestaan. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kanaton keitto (kahdelle) • n. 150–250 g ”kanan kaltaisia” kasviproteiinisuikaleita (esim. Beanit, The Vegetarian Butcher, Oumph) • 1 iso peruna • 2 porkkanaa • ½ sipuli • ½ paprika • ½ kukkakaali tai 1 pieni • ½ parsakaali tai 1 pieni • 1 dl pakaste- tai säilykemaissia • 4 tl kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio • 4 rkl kookosmaitojauhetta • 1 rkl ravintohiivahiutaleita • 1 tl kurkumaa • ½ tl paprikajauhetta • 1 maustemitta mustapippuria • cayennenpippuria tai chilirouhetta ja inkivääriä maun mukaan • suolaa tarvittaessa • n. 1 rkl rypsiöljyä • n. 1 l vettä

Retkellä Jos olet kuivannut keittoainekset, ne kannattaa keittoajan lyhentämiseksi liottaa etukäteen – etenkin kasviproteiinisuikaleet. Kaada ainesten päälle sen verran vettä, että ne peittyvät. Liotusvesi lasketaan mukaan koko keiton vesimäärään. Ainekset voi liottaa tiiviissä suljettavassa astiassa tai kahdessa sisäkkäisessä suljettavassa pakastuspussissa. Kiehauta vettä keittoa ja näkkäreitä varten. Aloita siemennäkkäreiden valmistus lisäämällä 2 rkl kiehuvaa vettä ja ½ rkl rypsiöljyä siementen sekaan kuumuutta kestävässä astiassa. Sekoita ja jätä turpoamaan 10–15 minuutiksi. Kaada kasviproteiinisuikaleet ja vihannekset liotusvesineen kattilaan ja lisää n. 1 rkl rypsiöljyä. Jos pakkasit keittoainekset mukaan kuivaamattomina, paista niitä hetki kattilan pohjalla rypsiöljyssä. Li-

Siemennäkkärit (4 kpl) • 1 rkl auringonkukansiemeniä • 1 rkl seesaminsiemeniä • 1 rkl kurpitsansiemeniä • ½ rkl pellavansiemeniä • ½ rkl chiansiemeniä • 2 rkl kuumaa vettä • ½ rkl rypsiöljyä • ripaus suolaa

nuorten luonto

KUORINTAA KOTONA

Diy

teksti ja kuvat noora ketolainen

Talven kuivattamaa ihoa on hyvä huoltaa välillä. Kuorinta vartalolle ja käsille valmistuu kätevästi keittiön aineksista! Laita taustalle soimaan rauhoittavaa musiikkia, sytytä kynttilöitä ja pidä oma tunnelmallinen koti-spa.

Kahvikuorinta vartalolle Käytetyt kahvinpurut voi hyödyntää helposti vartalonkuorinnassa. Kasvoille kuorinta ei ikävä kyllä sovi, sillä purut ovat liian isoja kasvojen herkälle iholle.

TARVIKKEET

VALMISTUS

• 1 dl käytettyjä kahvipuruja • 1 dl sokeria • 0,75 dl kookosöljyä • 1–2 rkl juoksevaa hunajaa • 1 appelsiininkuori • Sekoitusastia • Lusikka • Ilmatiivis lasiastia

1 Sekoita ensin kahvipurut ja sokeri. Lisää

joukkoon kookosöljy. Jos kookosöljy on kovettunut, sitä voi lämmittää ensin varovasti mikrossa tai vesihauteessa, jolloin se muuttuu juoksevammaksi. Varo kuitenkin lämmittämästä liikaa! 2 Lisää seokseen hunaja ja raastettu appelsii-

nin kuori. Sekoita. 3 Lusikoi seos puhtaaseen lasipurkkiin, jos

aiot käyttää kuorintaa myöhemminkin. 4 Pyöritä voide hellävaraisin liikkein varta-

lolle ja huuhtele huolellisesti pois. Koska käytetyt kahvinpurut sisältävät väkisinkin hieman vettä, säilyy tämä kahvikuorinta-aine noin kolme vuorokautta.

nuorten luonto

Sokerikuorinta käsille Talvella kädet kuivavat herkästi, ja koska käsiä tulee pestyä monta kertaa päivässä, sokerikuorinta on niille sopivaa hemmottelua

TARVIKKEET

VALMISTUS

• 1 dl sokeria • 1 dl kookosöljyä • Jos mahdollista: eteeristä tuoksuöljyä, kuten sitruunaa tai minttua. Varmista, että se sopii iholle! • Sekoitusastia • Lusikka • Ilmatiivis lasiastia

1 Sekoita sokeri, kookosöljy ja eteerinen

tuoksuöljy keskenään tasaisiksi. Purkita kuorinta-aine. 2 Pese kätesi huolellisesti ennen kuorinnan

levittämistä. Ota sokerikuorintaa niin paljon kuin tarvitset ja hiero käsiä yhteen pyörivin liikkein. Käsistä tulee todella pehmeät! 3 Jos kuorinta-ainetta jäi yli, säilytä astia vii-

leässä ja kuivassa paikassa.

HUOM! Ethän huuhdo kotitekoista kosmetiikkaa suoraan viemäriin. Voit kierrättää sen biojätteenä pyyhkimällä kuorinnan jälkeen vartalon talouspaperilla ennen huuhtelua ja laittamalla paperin biojätekeräykseen.

nuorten luonto

Sitä retkeä en unohda

palstalla kysytään luonto-liiton retkille ja leireille osallistuneilta, oliko kiva reissu.

haastattelu kati schenk kuvat ilmari karonen

TELTTAILUA TYKKYLUMEN KESKELLÄ

nuorten luonto

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri eli Lup järjesti jo perinteeksi muodostuneen uudenvuodenretkensä tällä kertaa Sallan seudulle. Kahdeksan urheaa retkeilijää telttaili viikon verran tykkylumen peittämien kuusien keskellä Kolmiloukkosen lammen rannalla. Mukana olivat myös Temmi ja Joona, joilla molemmilla oli jo ennestään kokemusta telttailusta talvella. Temmi oli ollut Lupin retkillä ennenkin, kun taas Joona kuuli retkelle vapautuneesta peruutuspaikasta alle vuorokausi ennen lähtöä.

Joona (ylhäällä) ja Temmi viihtyivät talviretkellä, vaikka vaellus vaihtuikin keliolosuhteiden vuoksi telttaleireilyyn.

mikä oli reissun paras hetki? entä huonoin? j: Paras hetki oli se, kun ensimmäisen revontuliyön jälkeen näin toisena yönä revontulet kipinävuorossa. Huonoin hetki oli se, kun tajusin, että retkellä koko ajan kiusannut opportunistinen päästäinen oli syönyt juustoni lisäksi myös leivät ja pähkinät. t: Eli sen takia mun ruuat säilyivät päästäiseltä, kun sun ruuat oli helpommin saatavilla? Yksi erityisen hyvä hetki oli se, kun toisen kerran telttaa siirrettyämme teltta oli todella hyvin pystyssä! Huonointa oli se hetki, kun piti todeta, että tänäkin yönä kamiinan piippu on tukossa ja lämmittäminen pitää lopettaa – ja oli luonnollisesti retken kylmin yö. mikä oli hienoin luontohavainto?

j: Leiripaikaltamme katsoen lammen vastarannan tulipaikka, mistä saimme polttopuuta. Tein myös sinne retken yksin ensimmäisenä kokonaisena retkipäivänä. mikä oli tärkein tavara, joka sinulla oli mukana? entä mikä oli turhin painolasti? t: Tärkeimmät kaksi tavaraa jaetulla ykkössijalla: noukkarit (paksut nahkarukkaset, joiden sisällä on villatumput) ja peritty erittäin hyvä untuvatakki. Turhaahan mulla oli aivan liian paljon, että voisin yhtä yksittäistä esinettä nimetä. Veikkaan, että ainakin kolme kiloa turhaa tavaraa, esimerkiksi sadeviitta.

sattuiko matkalla kommelluksia? t: (nauraa) Eipä hirveästi juuri sattunutkaan… Suuri koko retkeä leimaava kommellus oli se, että kuvitellusta ja ennakoidusta kilometrien päivittäisestä etenemisestä poiketen saimme leiripaikan jopa puolen kilometrin päähän taksin jättöpaikasta, ja siinä telttailimme koko viikon. Puoli metriä puuterilunta esti liikkumisen millään välineillä – ainakin kun mukana oli monta kiloa turhaa romua. j: Edellä mainittujen kommellusten lisäksi sukkani jäätyi kiinni kengän sisälle ja kelvoton ruokatermari hukkui metsään. lähtisitkö uudestaan?

j: Tärkein esine minulla oli pitkä villainen kaulahuivi, ja turhin esine oli makuupussilakana, koska minun makuupussini on niin lämmin, ettei lakanalle tullut käyttöä edes 30 asteen pakkasessa.

t: (epäröimättä) Joo. j: Kyllä.

j: Yötaivaan ilmiöt. it u k

se t M a ria

ski nen

t: Samoilla linjoilla mennään, saman paikan poronkäristys.

mikä oli paras paikka, missä retken aikana kävit?

j: Rovaniemen asemaravintolan poropitsa paluumatkalla.

mikä oli retken paras ruoka? t: Kuukkeli, en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista.

t: Hanhilammen laavu.

nuorten luonto

Ajankohtaista

teksti ja kuva varpu sairinen

Tervehdys Luonto-Liiton hallituksen uudelta puheenjohtajalta Palasin vuosien jälkeen Luonto-Liiton hallitukseen, tällä kertaa puheenjohtajan rooliin. Odotan innolla, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Sain ensimmäisen kokemukseni LuontoLiitosta, kun lähdin seitsemänvuotiaana leirille Benkkuun eli Bengtsårin leirisaarelle. Äitini kertoo edelleenkin tarinaa siitä, kun hän tuli hakemaan minua Benkun bussilta. Bussista astui mutainen tyttö silmät loistaen: ”Äiti, luontoleirillä oli ihanaa!” Olin Benkussa siitä lähtien joka vuosi lasten- ja sitten nuortenleireillä. Kun olin liian vanha nuortenleireille, siirryin leiriohjaajaksi ja aktiiviksi Luppiin eli Luonto-Liiton Uudenmaan piiriin. Leireillä tutustuin muihin samoin ajatteleviin, joista monet ovat edelleenkin parhaimpia ystäviäni. Toimin Luonto-Liitossa vuosien varrella moninaisissa luottamustehtävissä, esimerkiksi Uudenmaan piirin hallituksessa, Luonto-Liiton hallituksessa ja liittovaltuustossa sekä metsäryhmän aktiivina. Luontoliittolaisuus oli minulle myös ponnistuslauta laajempaan ympäristötietoisuuteen ja -aktivismiin. Olin 36

monessa mukana alakulttuureista Maan Ystävien perustamiseen. Löysin aktivismista myös oman urapolkuni. Lähdin opiskelemaan Alankomaihin, ja opintojeni jälkeen työskentelin kahdeksan vuoden ajan Alankomaiden Maan Ystävien action coordinatorina. Kolme vuotta sitten palasin Suomeen koordinoimaan ympäristöjärjestöjen ilmastovaalikampanjaa. Sen jälkeen toimin Greenpeacen vapaaehtoiskoordinaattorina. Kun minulta kysyttiin, josko olisin kiinnostunut Luonto-Liiton hallitukseen liittymisestä, innostuin ajatuksesta heti, vaikka minun pitikin miettiä pitkään, onko minun ikäiseni kääkän paikka enää nuorisojärjestön hallituksessa. Harkinnan jälkeen totesin, että miksipä ei. Luonto-Liitto on säilynyt minulle aina tärkeimpänä henkisenä kotina, vaikka olenkin toiminut niin vaihtoehtoliikkeissä, Maan Ystävissä kuin Greenpeacessakin. Minulla on laaja yli 25 vuoden kokemus ympäristöaktivismista ja poliittisesta vaikuttamisesta ja toivonkin voivani tuoda hallituksesta käsin omaa osaamistani takaisin Luonto-Liittoon. Tämänhetkisen ilmasto- ja monimuotoisuuskriisin aikana Luonto-Liitolla on selkeä rooli Suomen ympäristöjärjestökentässä lasten- ja nuorten ympäristöjärjestönä, jossa tämän hetken ja tulevaisuuden vaikuttajat oppivat luonnosta sekä omista vaikuttamismahdollisuuksistaan. Yhdessä toimimalla luomme tasa-arvoisen ja kestävän tulevaisuuden niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville.

nuorten luonto

LuontoLiitossa tapahtuu koonnut sami säynevirta

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta Luonto tutuksi – lajintuntemusta ja luontotietoa aloittelijoille 22.3. Koulutuksessa perehdytään lajintuntemukseen ja tarjotaan hyödyllistä luontotietoa Luonto-Liiton kerhojen ja leirien ohjaajille. Koulutus sopii myös kaikille luonnonharrastuksen aloittelijoille! Lisätiedot ja ilmoittautuminen: ilona.tuovinen@luontoliitto.fi Luonto-Liiton Kevätpäivät Taivassalossa 8.–10.4. Luonto-Liiton väentapaamisessa teemoina jälleennäkemiset ja uudet ystävät. Kun haluat tutustua Luonto-Liittoon, kevätpäivistä on hyvä aloittaa! Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontoliitto.fi/kevatpaivat2022 Liittovaltuuston kevätkokous Helsingissä 23.4. Kevätvaltuusto kokoontuu LuontoLiiton keskustoimistolla VALO Work & Hotelissa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: sami.saynevirta@luontoliitto.fi Koronaturvallisuus huomioidaan kaikissa tapahtumissa epidemiatilanteen mukaan. Jos tilanne vaatii, tapahtumat toteutetaan etäyhteydellä tai siirretään.

Lisätiedot: luontoliitto.fi/tapahtumat Instagram ja Twitter: @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto

Ilmastoryhmä Power Shift Espoossa 18.–20.3. Power Shift on tapahtuma kaikille ilmastotoimijoille! Teemana luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen väliset kytkökset. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: powershift.fi/ power-shift-2020 Kansainvälinen ilmastoleiri 25.–31.7. Lue lisää tämän lehden sivulta 16 ja ilmoittaudu mukaan!

Instagram: @llilmastoryhma Twitter: @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

Itämeri-ryhmä Itämeri-koulutusleiri Örössä 6.–8.5. Purjehdusleiri kaikille Luonto-Liiton Itämeri-vaikuttajille! Lue lisää tämän numeron sivulta 23. Lisätiedot ja hakeminen: ville.laitinen@ luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/itameri Instagram: @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Hämeen piiri (LHP) Kevätkokous 12.4. Tervetuloa Hämeen piiriin kevätkokoukseen! Käsittelemme kokouksessa sääntömääräiset asiat. Tarjolla pientä syötävää ja juotavaa. Kokous järjestetään klo 18–20 osoitteessa Kuninkaankatu 39, Tampere. LHP:n retkiryhmä on retkeilystä kiinnostuneiden nuorten ja nuorten aikuisten (noin 16–29-vuotiaiden) verkosto, jossa retkeillään, opitaan uutta ja ennen kaikkea vietetään mukavaa aikaa luonnossa. Uudet jäsenet, toiveet ja ideat ovat tervetulleita! Lisätiedot ja liittyminen WhatsApp-ryhmään: Milja Holmi, puh. 040 5044 121 Ekokipinän nuorten ympäristötoimintaa: Ympäristö- ja ilmastoasioista kiinnostuneiden nuorten ryhmä kokoontuu parittomien viikkojen sunnuntaisin klo 16–19. Kevään aikana tulossa myös ulko- ja retkitoiminta sekä ympäristövaikuttamisprojekteja! Lisätiedot: Anni Eskonen, puh. 040 2211 238

Lisätiedot: luontoliitto.fi/lhp Ota yhteyttä: lhp@luontoliitto.fi Instagram: @luontoliitto_hame ja @ekokipina Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri

päiviä? Lisätiedot ja hakeminen: mykramilla@gmail.com

Lisätiedot: luontoliitto.fi/vasp Ota yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi Instagram ja Twitter: @llvasp Facebook: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Uudenmaan piiri (Lup) Kevätkokous 24.3. Tervetuloa Luonto-Liiton Uudenmaan piirin, Espoon Nuorten Ympäristönsuojelijoiden ja Vantaan Luonnonystävien kevätkokouksiin klo 18 Veturitalleille, Aleksis Kiven katu 88, Helsinki. Kokouksissa käsitellään sääntömääräiset asiat. Etäosallistumislinkki tapahtumakalenterissa. Leirinohjaajakurssit Östersundomin leirikeskuksessa 18.–20.3. ja 22.–24.4. Opi perustaidot lasten- ja nuortenleirien vetämiseen! Kurssit on tarkoitettu leirinohjaajaksi hakeneille. Lisätietoa leirinohjaajien työstä sekä kurssi-ilmoittautumisen löydät piirin verkkosivuilta kohdasta Leirille töihin. Lisätiedot: petro.pynnonen@luontoliitto.fi Retki Repovedelle 1.–3.4. Repoveden jylhän kauniit maisemat kutsuvat! Erinomainen tilaisuus päästä viikonlopuksi ihailemaan kansallispuistoa hyvässä seurassa. Majoitus mukavasti vuokrakodassa. Ilmoittautuminen Lupin verkkosivuilla. Lisätiedot: joonawee@gmail.com Keppieläinretki Töölönlahdelle 2.4. Keppariretki on täällä taas! Kuka sanoi, että ratsun täytyy aina olla hevonen? Tällä retkellä voit ratsastaa vaikka rusakolla tai ahvenella. Retki on suunnattu noin 8–13-vuotiaille huoltajineen. Ilmoittautuminen 30.3. mennessä: lup-lapset@luontoliitto Online-retkikurssi torstaisin 5.–19.5. Opi retkeilyn perustaidot! Elämäsi helpottuu ja retkeilystä tulee nautintoa. Verkkoluennot: 5.5. klo 17–20 Ruoanlaitto ja tulenteko, 12.5. klo 17–20 Turvallista retkeilyä, 19.5. klo 17–20 Retkivarusteet ja niiden huolto. Ilmoittautuminen Lupin verkkosivuilla.

OTA SEURANTAAN MYÖS LUONTOLIITON MUUT PIIRIT JA TOIMINTARYHMÄT! Metsäryhmä luontoliitto.fi/metsa Instagram: @metsaryhma ja @natureleagueinternational Twitter: @llmetsaryhma ja @NatureLeagueInt

Susiryhmä luontoliitto.fi/susiryhma Instagram ja Twitter: @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Pohjois-Suomen piiri (Possu) luontoliitto.fi/possu Instagram: @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton PohjoisSuomen piiri

Keski-Suomen piiri (Kessu) luontoliitto.fi/kessu Instagram: @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri

Pohjanmaan piiri (Polp) polp.fi Instagram: @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa – POLP

Savo-Karjalan piiri (Saka) luontoliitto.fi/saka Instagram: @luontoliitto.saka Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto

Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu) Instagram: @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

Varsinais-Suomen piiri (Vasp) Kevätkokous ja Earth Hour Turussa 26.3. Tervetuloa kevätkokoustamaan ja viettämään Earth Houria klo 18–22 Vaspin upouudelle toimistolle! Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Saapumisohje, esityslista ja ilmoittautuminen verkkosivuilla. Vapaaehtoiseksi Kevätpäiville! Tulisitko mukaan järjestämään Luonto-Liiton Kevät-

Lisätiedot: luppi.fi Ota yhteyttä: petro.pynnonen@luontoliitto.fi, lup-lapset@luontoliitto.fi Instagram: @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP)

nuorten luonto

Kolumni

EI ENÄÄ MUOVIA MEREEN!

teksti ja kuva eliana forsström

Tyynenmeren jätepyörrettä voisi sanoa maailman suurimmaksi kaatopaikaksi. Eräiden tutkijoiden mukaan se on Yhdysvaltojen Texasin osavaltion kokoinen, toisten mukaan jopa kaksi kertaa osavaltiota suurempi. 80–90 prosenttia tästä jätemäärästä on muovia.

Kotiplaneettamme meret ovat täynnä muovia. Meressä saattaa vuonna 2050 olla jo massaltaan enemmän muovia kuin kaloja. Muovi päätyy mereen pääosin huonosti hoidetuilta kaatopaikoilta vesistöjen läheisyydessä, kaupunkien kaduilta huuhtoutuvien valumavesien mukana taikka roskaamisen ja jätteiden mereen dumppaamisen myötä. Merissä muoviroskat vahingoittavat ja tappavat eläimiä. Muoviin kuolee lintuja, kilpikonnia ja merinisäkkäitä, kuten hylkeitä ja valaita. Muovi ei hajoa käytännössä koskaan, vaan pilkkoutuu aina vain pienemmiksi mikromuovihippusiksi. Mikromuovia päätyy eläinten ravinnon mukana niiden kehoihin ja sitä kautta myös ihmisiin, jotka syövät kyseisten eläinten lihaa. Me ihmiset tuotamme ja käytämme nykypäivänä aivan liikaa muovia, paljon enemmän kuin olisi tarpeen. Äärimmäisiä esimerkkejä tästä ovat kauppojen valmiiksi kuoritut ja muoviin pakatut hedelmät. Luonto on kehittänyt hedelmille historian saatossa mainion luontaisen kuoren, ja me korvaamme sen muovilla. Kun muovin valtavaan käyttömäärään lisätään vielä sen riittämätön uudelleenkäyttö ja paikoittain epäonnistunut loppusijoitus, on katastrofaalinen yhtälö valmis. Meidän on vähennettävä muovin käyttöämme. Voimme välttää mikromuo-

veja sisältävää kosmetiikkaa, lopettaa muovisten pillien käytön, suosia muovittomiin pakkauksiin pakattuja tuotteita ja käyttää muovikassin sijaan kangaskassia. Muovikassit voi uusiokäyttää esimerkiksi roskapusseina ja muovirasiat eväsrasioina. Lisäksi netistä löytyy lukuisia yksityiskohtaisempia ja mielikuvituksellisempiakin ideoita muovin vähentämiseksi omassa arjessa. Muovista eroon pääseminen ei kuitenkaan ole pelkästään kuluttajien vastuulla. Toimia tarvitaan valtioiden ja esimerkiksi EU:n tasolla, jotta koko muoviroskaa tuottavan systeemin toiminta muuttuisi. Maailmalla tällä hetkellä esimerkiksi kertakäyttöiset muovipussit ovat jo kieltäneet Kenia, New Yorkin osavaltio, Thaimaa ja Ruanda. Lisäksi tutkijat kehittävät koko ajan uusia tapoja sopeutua tilanteeseen ja korjata muovikyllästettyä maapalloamme. Yksi esimerkki tästä on maatuvi-

nuorten luonto

en muovien keksiminen ja käyttöönotto. Ensisijainen korjausliike on kuitenkin muovin käytön vähentäminen ja jo olemassa olevan muoviroskan hyötykäyttö ja fiksumpi loppusijoitus. Mennään yhdessä kohti muovitonta tulevaisuutta!

Kirjoittaja on tamperelainen lukiolainen, joka on kiinnostunut ilmasto- ja ympäristöasioihin vaikuttamisesta.

noora ketolainen

nuorten luonto

Luonto-Liitto Mannerheimintie 109 00280 Helsinki

LUONTO-LIITON KEVÄTPÄIVÄT Tippsundin leirialueella Taivassalossa 8.–10.4.2022

luontoliitto.fi/kevatpaivat2022

VARAA PAIKKASI:

Nuorten Luonto 1/2022

Articles inside

Uhanalaiset vaelluskalamme s

Nuoret muoviroskaa vastaan s