Nuorten Luonto 3/2021

3/2021

Kuka suojelisi rumilusta? s.4 Eläinten tunteet näkyväksi s.8 Kiehtovat kyyt s.26

Numero 3/2021, 78. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan.

Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Anna Stenius anna.stenius@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa E.H. Engblom, Nora Helsinki, Kaisa Illukka, Noora Ketolainen, Emmi Ketonen, Tytti Korhonen, Hilla Laakkonen, Juuli Lehtinen, Katariina Lehtola, Maria Leskinen, Riina Pippuri, Katariina Riipinen, Ina Rosberg, SiinaRiikka Saine, Aino Saarenmaa, Milla Salonen, Antti Salovaara, Heidi Strengell, Suvi Suitiala, Suvi Sutinen, Sami Säynevirta, Lisse Tarnanen, Tuuli Turtola, Maria Tuunanen Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Kannen kuva Lisse Tarnanen Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

I

Y

STÖMER ÄRI KK MP

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

2

nuorten luonto

Pääkirjoitus milla aalto

L

apsuudessani meillä oli akvaario.

Tarkkailin kalojen elämää ja havainnoin sen sävyjä. Jotkut kalat olivat ystäviä, toiset riidoissa.

Leppoisasti ystävien kanssa uiskennellessaan kalat olivat iloisia.

Joutuessaan konfliktiin ne olivat kiukkuisia. Yksi kultakala masentui, kun sen kumppani kuoli.

Tuolloin tietoa kalojen tunne-elämästä oli vähän. Sen valossa tulkintojani olisi varmaankin pidetty toisen eläimen virheellisenä inhimillistämisenä. Ihminen heijastaa omaa sisäistä maailmaansa muihin eläimiin ja näkee niissä inhimillisiä piirteitä, joita niillä ei välttämättä oikeasti ole.

Kaloilla kuitenkin on tunteita. Nykyään se on tieteellisesti todistettu. Kalat muodostavat keskenään suhteita ja kokevat samoja perustunteita kuin monet muutkin eläimet. Kumppanin menettämisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti kalan mielialaan. ”Masentunut” kultakalani saattoi oikeastikin surra kumppaninsa poismenoa.

– Miksi tällaistakin on pitänyt tutkia, kun kaikki lemmikin omistajat ovat aina tienneet tämän? on yksi vakiokysymyksistä, joita esitetään, kun jostain eläinten käyttäytymistä koskevasta tutkimuksesta uutisoidaan. Se on hassu kysymys, sillä luulo ei ole tiedon väärti. Ihmisen on itse vaikea erottaa, milloin hän tulkitsee eläintä ja milloin ennemminkin itseään.

kuva katariina riipinen

Kun tiede tunnustaa jonkin asian, se ei ole enää yksittäisten ihmisten mielipiteiden varassa. Tieto on arvokasta – myös eläinten oikeuksia puolustettaessa. Faktoilla voi haastaa ummehtuneet, vahingolliset käsitykset.

Tutkimus raivaa tietä uusille tavoille nähdä muiden eläinten maailmaa. Tässä eläinteemaisessa numerossamme puhummekin paitsi eläimistä myös eläintutkimuksesta. Sivulta 12 voit lukea, miten kissojen käyttäytymisen tutkimus auttaa ymmärtämään ja kohtelemaan niitä paremmin. Sivulla 8 kerromme lisää eläinten tunteista.

Ihminen arvottaa ja arvostaa eläimiä eri tavoin. Todennäköisesti tiedät, että sympaattisen näköiset saimaannorppa ja isopanda ovat uhanalaisia, mutta oletko kuullut kitasammesta tai huppukorppikotkasta? Sivulla 4 kysymme, kuka suojelisi rumilusta.

Eläinjuttuja löytyy myös arviopalstalta.

Kyy on vihattu ja pelätty matelija, jonka maineen kohennukseen tähtäävää Kiehtovat kyyt -kirjaa käsittelemme sivulla 26.

Nostamme esiin myös mielenkiintoisen Ankeriaan testamentin. Ankerias lukeutuu Suomen uhanalaisimpiin eläimiin, mutta harvaa kiinnostaa niljaisen, käärmemäisen pohjakalan kohtalo.

En halunnut numeron kansikuvaankaan söpönä pidettyä ja suosittua eläintä. Tunnistatko, kuka kuikuilee kuvassa? *

3/2021

ELÄIN

Sisällys

12 15 18 20 22 24 26 30 31

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai somekanavien kautta yksityisviestillä.

4

rumat uhanalaiset

näe kissa!

32 34 35

Pääkirjoitus Kuka suojelisi rumilusta?

Tiede tekee eläinten tunteet näkyväksi Ympäristökeskustelun käsitteet: Uhanalaisuus Näe kissa! Kotikissa ei ole ihmisestä piittaamaton hiirenpyyntikone Vaikuttava sarjakuva vetoaa tunteisiin Vaatelainaamot haastavat kertakäyttöisen pikamuodin Luonto-Liiton toimintaryhmät: Susiryhmä Herkkuretki: Juhlava retkirisotto Taidehaukka: Eläintarhat villieläinten katsomisen esityksenä Arviot DIY: Paidan värjäys kurkumalla Metsäaktivistin työkalupakista intoa metsiensuojelutyöhön Luonto-Liitossa tapahtuu Kolumni Sarjis

12

24 taidehaukka: eläintarhat

2 4 8 11

nuorten luonto

3

KUKA SUOJELISI

RUMILUSTA? 4

nuorten luonto

Kumman suojeluun lahjoittaisit, kitasammen vai saimaannorpan? Kun tietoisesti tai tiedostamatta valikoidaan luonnonsuojelulle keulakuvia, söpöimmät lajit ovat voittajia ja kitasammen kaltaiset eliömaailman rumilukset jäävät unholaan.

J

okainen tuntee luonnonsuojelun uljaat, kauniit ja söpöt keulakuvat. Valloittavan suloiset lajit, kuten saimaannorppa ja isopanda ovat tuttuja luonnonsuojelujärjestöjen logoista, tuotteista ja koskettavista dokumenteista. Luultavasti osaisit nimetä lukuisia muitakin uhanalaisia lajeja, joiden säilyttämiseksi kerätään rahaa sekä jaetaan tietoutta.

Samanaikaisesti monet rumat, pelottavat ja vähemmän tunnetut, mutta yhtä kriittisesti suojelua tarvitsevat lajit pysyvät piilossa julkisuudelta. Huomio jakautuu uhanalaisten lajien välillä epätasaisesti, vaikka todellisuudessa meillä ei olisi varaa valikoida, mikä laji ansaitsee suojelua ja mikä ei – ainakaan ulkonäön perusteella.

teksti juuli lehtinen kuvitus maria tuunanen

Tietyistä lajeista muodostuu kaupallisen luonnonsuojelun keulakuvia monista syistä, joita ovat muun muassa ”maskottiarvo”, eliöryhmä, elinalue sekä se, miten tunnettu laji on. Merkitystä on lisäksi lajin uhanalaisuusluokituksella, sillä useimmat tunnetut keulakuvalajit ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Suuri yleisö huolestuu – jos edes huolestuu – yleensä vasta kun ilmenee, että jokin laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Jos laji on luokitteluportaikossa vain vaarantunut tai silmällä pidettävä, se pysyy sivussa valokeilasta.

Keulakuviksi muotoutuvat luonnostaan viehättävät lajit, jotka aiheuttavat ihmisissä positiivisia tunteita, sillä ne kasvattavat järjestöjen kassavirtaa ja edistävät niiden toimintaa. Siksi keulakuvat ovat usein eläimiä, yleisimmin nisäkkäitä, sillä ne ovat parhaiten tunnettuja eliöitä.

Kärjistäen voisi sanoa, että suojelujärjestöjä ei lajin uhanalaisuudesta huolimatta kiinnosta sademetsän karikkeessa viipottava, mikroskooppisen pieni hyönteinen tai vaatimattoman näköinen kasvi.

Suosittujen lajien saama huomio on osittain pois lukuisilta muilta uhanalaisilta lajeilta, kun ihminen toiminnallaan asettaa lajit tärkeysjärjestykseen tahallisesti tai tahattomasti. Lajin suloisuus, näyttävyys tai kiehtovuus ei kuitenkaan saisi ratkaista sen suojeluun käytettävää rahallista panosta, sillä jokainen laji on nuorten luonto

5

omassa elinympäristössään sekä koko maailman elonkirjossa tärkeä.

Suojeluun erikoistuneet ammattilaiset onneksemme tekevät suojelutyötä ekologisin perustein niidenkin uhanalaisten lajien eteen, joita suuri yleisö ei tunne. Lohdullista on myös se, että lähtökohtaisesti kaikki luonnonsuojelutyö hyödyttää useampia lajeja riippumatta

6

nuorten luonto

siitä, mihin lajiin toimet kohdistetaan.

Näin kansikuvalajin suojelu saattaa siis epäsuorasti helpottaa muidenkin uhanalaisten lajien ahdinkoa.

Omaa tietämystään muistakin uhanalaisista lajeista kuin luonnonsuojelun kansikuvalajeista voi onneksi kasvattaa itsenäisesti. Listasimme muutamia mielenkiintoisia uhanalaisia lajeja, jotka ei-

vät syystä tai toisesta ole koko kansan tuntemia suojelutyön söpöjä keulakuvia.

Huppukorppikotka Kaljupäinen huppukorppikotka ei ehkä ole Afrikan taivaan korein tai suurin lintu, mutta jättäisi kadotessaan merkittävän aukon Sahelin savannien lajikirjoon. Merkityksestään huolimatta harva on edes kuullut tästä enintään kaksi kiloa painavasta, tummanruskeasta korppikotkasta, saati sitten törmännyt siihen luonnonsuojelun kuvastossa.

Kymmenen vuotta sitten kanta oli enää noin 200 000 yksilöä ja se on ollut selvässä laskussa. Laji viihtyy parhaiten asutuksen läheisyydessä sekä vesistöjen äärellä. Suurimpia uhkia lajille ovat metsästys, myrkyt sekä elinympäristöjen tuhoutuminen.

Kaksikyttyräinen kameli Kaksikyttyräinen kameli on etelänlomilta tuttu, idän eksotiikkaa tihkuva näky.

Kameli ei kuitenkaan todennäköisesti tuo ensimmäisenä mieleesi suojelutyötä, vaikka luonnonvarainen laji on äärimmäisen uhanalainen. Luonnonvaraisena kaksikyttyräisiä kameleita elää Aasian sisäosissa enää alle tuhat yksilöä. Merkittävimpiä uhkia lajille ovat laiton metsästys, veden saannin vaikeudet, ympäristömyrkyt, sudet sekä risteytyminen kotieläiminä olevien kamelien kanssa ja siitä seuraava hedelmättömyys.

Australianaavikkorotta Vaatimattoman näköinen australianaavikkorotta on kertaalleen jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu jyrsijä. Lajin karvapeite on kellertävänruskea, ja noin sata grammaa painava ruumis on vaaksan mittainen. Australianaavikkorotan elintapoja ei tunneta tarkasti, mutta lajin tiedetään elävän pääasiassa ruohikkoisilla ja kallioisilla alueilla sekä avoimissa metsissä Australian pohjoisosissa. Yksilömäärän arvioidaan olevan enää alle tuhat. Lajia uhkaavat maastopalot, joille sen elinympäristöt ovat eri-

tyisen alttiita, sekä pedot, joihin lukeutuvat myös villiintyneet lemmikkikissat ja koirat.

Kitasampi Merihirviötä muistuttava kitasampi on Kaspianmerellä, Asovanmerellä, Mustallamerellä sekä näiden merien laskujoissa esiintyvä vaelluskalalaji. Useiden metrien pituiseksi ja yli 3000-kiloiseksi kasvavaa kitasampea ei enää esiinny lainkaan Adrianmerellä. Lajia uhkaa etenkin jokien patoaminen, mutta myös kalastus, sillä lajin mädistä valmistettava beluga-kaviaari kuuluu maailman arvostetuimpiin. Pitkäikäinen, jopa yli satavuotiaaksi elävä sampi on mätinsä vuoksi yleisesti viljelty kalalaji. *

Luonnonsuojelun mannekiinit teksti tuuli turtola

L

uonnonsuojelun keulakuviksi eli niin sanotuiksi lippulaivalajeiksi valitaan usein eläimiä, jotka herättävät myönteisiä tunteita ihmisissä ja inspiroivat lahjoittamaan rahaa suojelutyöhön. Niiden tarkoitus on kiinnittää suuren yleisön huomio luonnonsuojelukysymyksiin. Samalla suojelusta hyötyvät muutkin saman ekosysteemin eliöt.

Täydellinen lippulaivalaji on suosittu, söpö, näyttävä, suuri tai karismaattinen ja yleensä uhanalainen.

Kaikkien tuntemia lippulaivalajeja ovat muun muassa mustasarvikuono, tiikerit, leijonat, gorillat, orangit, jääkarhu, kirahvi, isopanda, norsut ja kultatamariini. Suomen luonnon lippulaivalajeja ovat esimerkiksi merikotka, saimaannorppa ja Itämeren hylkeet. nuorten luonto

7

TIEDE TEKEE ELÄINTEN TUNTEET NÄKYVÄKSI

8

nuorten luonto

Oletko pohtinut, minkälaista on olla jokin muu eläin kuin ihminen? Tiede selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita eläimillä on. teksti hilla laakkonen ja katariina lehtola valokuvat hilla laakkonen kuvitus maria leskinen

E

läinten tietoisuutta on vaikea mitata, joten tietoa niiden ajatuksista ja tunteista kerätään useimmiten seuraamalla eläinten käyttäytymistä ja tuntemalla niiden biologiset ja psykologiset perustarpeet. Vesi, ruoka ja uni ovat esimerkkejä biologisista perustarpeista, joita kaikki eläimet tarvitsevat elääkseen, ihminen mukaan lukien. Tarve kokea mielihyvää on universaali psykologinen perustarve eläinmaailmassa.

Nisäkkäillä ja linnuilla on seitsemän sellaista perustunnetta, joista tutkijat tietävät jo paljon: ilo, suru, pelko, aggressio, kiintymys, seksuaalisuus ja leikkisyys.

Kahdeksantena perustunteena osa tutkijoista pitää yllättyneisyyttä, mutta sitä on tutkittu toistaiseksi vähemmän. Muilla selkärankaisilla eläimillä kuten, kaloilla ja matelijoilla esiintyy ainakin iloa, pelkoa ja aggressiota, mutta niiden muita perustunteita on tutkittu vasta hyvin vähän.

Kun tutkitaan eläimen tunnetilaa, se sijoitetaan asteikoille negatiivisesta positiiviseen ja rauhallisesta kiihtyneeseen.

Esimerkiksi ihminen on innostuessaan positiivisesti kiihtynyt.

Lyhytaikaisten tunnetilojen lisäksi eläimillä on pitkäaikaisia mielialoja, joilla tarkoitetaan toistuvista tunnetiloista kertynyttä perusvirettä. Hyvinvoivan eläimen mieliala on tasapainoinen ja optimistinen. Kroonisesti stressaantuneen eläimen mieliala on ahdistuneen tai huolestuneen pessimistinen, ja liian virikkeettömässä ympäristössä elävän taas apaattisen pessimistinen. Pitkäkestoisilla mielialoillakin on siis vaikutuksensa eläimen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn.

Korkeasaaren eläintarhassa Helsingin yliopiston ja Arador Innovations -tutkimusyrityksen yhteistyönä.

Lämpökuvantamisesta toivotaan eläinten käyttäytymistutkimukseen ja neurotieteeseen uutta, lupaavaa työkalua tulevina vuosina. Eläimen kokiessa erilaisia tunnetiloja sen pintaverenkierrossa tapahtuu pieniä muutoksia, jotka voidaan tunnistaa tarkoilla lämpökameroilla. Esimerkiksi kiihtymisen myötä eläimen ääreisosien, kuten kuonon, pintalämpötila ensin laskee ja sitten uudestaan nousee.

Tutkimustietoa tarvitaan vielä paljon lisää, jotta lämpötilan muutosten perusteella pystyttäisiin varmasti päättelemään, mitä eläin tuntee. Samanlaisia kehon lämpötilan muutoksia aiheuttavat myös liikunta ja ympäristön lämpötilan muutokset, joten lisätutkimusta tarvitaan, jotta löydetään juuri ne seikat, jot-

ka kertovat tunnetiloista luotettavasti eri eläinlajeilla. Käytännössä tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tarhattujen ja vankeudessa elävien eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Katse tiikeriin Yksi tutkimuksessa tarkastelluista eläimistä on amurintiikeri. Amurintiikeri on suuri, uhanalainen kissaeläin. Tiikeri nauttii vedessä telmimisestä. Luonnossa se on yksineläjä. Tiikerin käyttäytymisen tutkiminen eläintarhassa voi auttaa kehittämään lajin suojelua.

Esimerkiksi ruokailu tuottaa amurintiikerille mielihyvää. Lämpökamerakuvassa tiikerin silmät, kuono ja korvat näkyvät kirkkaina, eli ne ovat muuta kehoa lämpimämmät. Tarkkailemalla muutoksia lämpötiloissa voidaan tulevaisuudessa saada tietoa tiikerin tunnetiloista ja sitä kautta eläimen hyvinvoinnista.

Tutkimusmenetelmien kehitystyön lisäksi Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushankkeessa halutaan selvittää, miten hyvin ihmiset tunnistavat eläinten tunteita niiden ilmeistä ja eleistä. Tutkimusasetelmalla testataan, vaikuttaa-

Tunnetutkimusta lämpökameralla Suomessa tehdään kansainvälisellä mittapuullakin korkealaatuista eläinten tunnetutkimusta. Viisivuotinen Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushanke kehittää muun muassa uutta lämpökuvantamismenetelmää. Tutkimusta tehdään nuorten luonto

9

Valokuvassa Korkeasaaren urostiikeri nauttii liha-ateriaansa ja kokee ruokailusta mielihyvää. Lämpökamerakuvassa tiikerin silmät, kuono ja korvat näkyvät kirkkaampina kuin muu keho. Tutkijat ovat kiinnostuneita lämpötilojen vaihteluista esimerkiksi eläimen ruokaillessa.

ko esimerkiksi lemmikkikissan läsnäolo ihmisen arjessa hänen kykyynsä tunnistaa muiden kissaeläinten, kuten tiikerin, tunteita.

Kun huolehdit lemmikkisi hyvinvoinnista, älä yliarvioi sen tunnetietoutta, vaan muista olla tietoinen sen kokemusmaailman rajoista. *

Ymmärrä lemmikkisi tunteita Monilla meistä on lemmikkieläimiä kotona. Tuntemalla lemmikkinsä biologisia ja psykologisia perustarpeita voi vaikuttaa eläinystävänsä hyvinvointiin.

Kissaeläimet rauhoittuvat, kun niitä tervehtii räpyttelemällä silmiään hitaasti muutaman kerran kiinni ja auki. Kissa vastaa tähän samalla tervehdyksellä.

Koirat nauttivat pureskelusta ja kaluamisesta, sillä se on niille biologinen perustarve. Mikset tarjoaisi koirallesi säännöllistä mahdollisuutta pureskeluun niin kuin lenkkeilyynkin? Eläin ei tunne häpeää tavaroiden pureskelusta omistajan poissa ollessa. Koira pureskelee, koska se tuottaa sille mielihyvää tilanteessa, jossa yksinolo saa sen tuntemaan olonsa stressaantuneeksi.

Myös neitokakadut kaipaavat seuraa.

Jo pelkkä läsnäolosi tukee niiden hyvinvointia. Neitokakadut pitävät myös erilaisista virikkeistä. Esimerkiksi tyhjän pahvilaatikon nakertelu ja ”sisustaminen” on niille mielekästä puuhaa.

On hyvä oivaltaa, että lemmikkieläin ei koe mustasukkaisuutta toisen eläimen saamasta huomiosta omistajalta.

10

nuorten luonto

Tämä teksti syntyi tutkimusharjoittelun aikana, jota Hilla Laakkonen pääsi tekemään Eläinten tunteet näkyväksi -hankkeessa.

Valokuva ja lämpökamerakuva tiikeristä otettiin hankkeen aikana Korkeasaaren eläintarhassa.

Katariina Lehtola on viestinnästä ja vaikuttamisesta innostunut kielitieteilijä, joka toimii Luonto-Liiton metsäryhmässä.

Tutustu tarkemmin eläinten tunteisiin: Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?

Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?

Susani Mahadura – Mielen jäljillä: Eläinten tunteet (Yle Areena)

Ympäristökeskustelun käsitteet:

Uhanalaisuus

teksti siina-riikka saine kuvitus tytti korhonen

E

liölaji on uhanalainen, jos siihen kohdistuu sukupuuttoon kuolemisen eli kokonaan katoamisen uhka. Uhanalaisuus voi johtua esimerkiksi elinympäristön tuhoutumisesta, pirstoutumisesta tai heikkenemisestä, liian voimallisesta pyynnistä tai sisäsiittoisuuden aiheuttamista haitoista. Suomessa arvioiduista lajeista 11,9 prosenttia on uhanalaisia.

Lajien elinvoimaisuutta selvitetään lajikartoituksilla kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokituksessa uhanalaiset lajit jaetaan vaarantuneisiin, erittäin uhanalaisiin sekä äärimmäisen uhanalaisiin, joiden riski kuolla sukupuuttoon on suurin. Uhanalaisuusarvioissa selvitetään, kohdistuuko lajiin uhkia, kuinka suuri on sen tunnettu populaatiokoko ja onko populaatiokoko ajan kuluessa kasvanut vai pienentynyt.

Suhteellisen runsas ja yleinen laji voi olla uhanalainen, jos yksilömäärä on lyhyessä ajassa selvästi vähentynyt ja lajiin kohdistuu merkittäviä uhkia. Joidenkin lajien yksilöitä on luonnostaan vähemmän kuin toisia.

Uhanalaisuusarvioita voidaan hyödyntää tehokkaiden suojelutoimien valinnassa ja toimien kiireellisyyden arvioinnissa.

Lue lisää uhanalaisuudesta: Esko Hyvärinen ym. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 IUCN: The International Union for Conservation of Nature (iucnredlist.org) Hanna Mattila (toim.): Elämän verkko – luonnon monimuotoisuutta edistämässä

nuorten luonto

11

NÄE KISSA!

teksti milla aalto kuvat milla salonen

KOTIKISSA EI OLE IHMISESTÄ PIITTAAMATON HIIRENPYYNTIKONE Kissa on koiran ohella suosituimpia lemmikkieläimiämme.

Kuitenkaan sitä ei aina osata arvostaa tai ymmärtää kunnolla.

Käyttäytymistutkimus auttaa meitä tulkitsemaan eläimiä ja kohtelemaan niitä paremmin.

12

nuorten luonto

turvallisesti tarkkailla ympäristöä. Kissoihin erikoistuneita eläinlääkäreitäkin on alkanut tulla enemmän.

Salonen tosin näkee myös, että ääripäiden ero on kasvanut. Toisessa päässä ovat ne kissanomistajat, jotka hoitavat lemmikkinsä viimeisen päälle hyvin.

Pienimmästäkin huolesta kissa viedään eläinlääkärille. Sen ruokavalioon kiinnitetään paljon huomiota. Koti sisustetaan sen mukaan. Sen kanssa leikitään ja sille tarjotaan mielekästä tekemistä. Se on perheenjäsen.

Vastakohtana ovat ne kissat, jotka on otettu vaikkapa ulkona synnyttäneiden emojen pentueista tietämättä edes, minkä ikäisiä pennut ovat. Ne ulkoilevat vapaana, eikä niiden menemisistä olla kovin kiinnostuneita. Niiden tärkein tehtävä on saalistaa jyrsijöitä.

Valvomatta ulkoilevalle kissalle saattaa käydä kalpaten esimerkiksi autotiellä tai kohtaamisessa isomman petoeläimen kanssa. Lisäksi kissa on Suomen luonnossa vieraslaji, josta on merkittävää haittaa etenkin linnuille.

Kissalla on asiaa

T

iede muokkaa ihmisen käsitystä eläimestä. Vielä viime vuosisadalla eläinten ajateltiin pitkälti olevan eräänlaisia vaistojen varassa toimivia koneita, jotka eivät ajattele tai tunne. Nykyään eläimiä ymmärretään jo paremmin.

Alkeellisen oloisillakin eläimillä on tunteet. Useat eläimet kykenevät ajatteluun, jota ihminen pitää älykkäänä. Monilla lajeilla – jos ei peräti kaikilla – on myös persoonallisuus. Persoonallisuudella tarkoitetaan sellaisia käyttäytymisen piirteitä, jotka ovat suhteellisen pysyviä läpi yksilön elämän.

Biologi Milla Salonen tutkii ihmisen kumppanieläinten käyttäytymistä. Viime syksynä tohtoriksi väitellyt 29-vuotias tutkija työskentelee kissojen ja koirien parissa.

Arvostuksen puutetta – Kissojen heikko arvostus yhteiskunnassamme on iso ongelma. Löytöeläintaloi-

hin päätyneistä kissoista vain noin 10 prosenttia päätyy takaisin siihen kotiin, josta se on lähtenyt. Koirista 90 prosenttia haetaan takaisin kotiin. Se kertoo, miten vähän kissoja arvostetaan, Salonen sanoo.

Koira on tapana tunnistusmerkitä mikrosirulla, mutta kissoja ei useinkaan siruteta. Kadonnutta kissaa ei jakseta aina etsiä, vaan tilalle hankitaan uusi.

Kissanpennun saa helposti ilmaiseksi, sillä pentueita tulee vahingossa, kun taas koirasta yleensä maksetaan, ja niiden kasvatus on tavanmukaisesti suunnitelmallista.

Kissojen arvostus ja hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin hiljalleen nousussa.

– Kasvavissa määrin kissoja pidetään sisäkissoina ja ulkoilutetaan valvottuna.

Kymmenen vuotta sitten oli tosi harvinaista kohdata valjaissa ulkoileva kissa, mutta nykyään se on aika yleistä. Kerrostaloalueilla näkyy myös yhä enemmän verkotettuja parvekkeita, joissa kissa voi

– Osa kissan arvostuksen puutteesta johtunee siitä, ettei sen käyttäytymistä ymmärretä. Ovathan kissan eleet hienovaraisempia kuin koiran. Koiran ja ihmisen välisessä viestinnässä näkyy se, että taustalla on kymmenien tuhansien vuosien tiivis yhteinen evoluutio, Salonen kertoo.

Kissasta tuli kotieläin vasta, kun maanviljelys keksittiin, eikä sen yhteinen historia ihmisen kanssa ole ollut yhtä pitkä ja tiivis. Kotikissalle on kuitenkin kehittynyt sellaista elehtimistä ja ääntelyä, jota se käyttää vain kommunikoidessaan ihmisen kanssa. Esimerkiksi aikuiset kissat luonnossa eivät mau’u toisilleen.

– Kissaa on aivan mahdollista oppia ymmärtämään. Avain on ajan viettäminen sen kanssa. Tarkkailemalla läheltä kissan käyttäytymistä sen elekieli tulee tutuksi.

Jos ei tunne kissan elekieltä, ei välttämättä tunnista, milloin sillä on jokin hätänä. Salonen harmittelee, että monilla kissan omistajilla ei myöskään ole tapana viedä lemmikkiään eläinlääkärille vuosittain terveystarkastukseen. Niinpä vaivat jäävät helposti havaitsematta.

– Olen nähnyt monia seniorikissoja, joiden omistajat pitävät kissaansa terveenä, vaikka se on selkeästi heikossa kunnossa. Sitten kun kissa menehtyy, nuorten luonto

13

sen oletetaan kuolleen vanhuuteen, vaikka oikeasti se olisi voinut elää vielä pitkään, jos sen vaivat olisi tunnistettu ja hoidettu.

Lajityypilliset tarpeet – Toinen iso juttu kissojen hyvinvoinnin parantamiseksi on eläimen lajityypillisten tarpeiden ymmärtäminen, Salonen jatkaa.

Kissan täytyy esimerkiksi saada raapia kynsiään johonkin sopivaan pintaan.

Jos kissalle ei ole tarjottu riittävää raapimispaikkaa, se voi tuhota huonekaluja tai seiniä. Niin tehdessään kissa ei kuitenkaan ole tuhma tai ilkeä, vaan toteuttaa yksinkertaisesti lajityypillistä käyttäytymistään.

– Kissa tykkää venyttäytyä oikein pitkäksi raapiessaan, joten lyhyt kiipeilypuu ei välttämättä täytä sen tarpeita.

Raapimapuu ei saisi myöskään huojua.

Jos kissa tuhoaa sohvaa, järjestä sille parempi raapimapuu, Salonen vinkkaa.

Myös kiipeily ja korkealla sijaitsevissa piilopaikoissa lepäileminen ovat kissalle lajityypillisiä tarpeita. Vaikka kissa onkin peto, se on myös saaliseläin isommille pedoille, joten sen on saatava piiloutua.

– Kun tarve piilopaikkoihin täytetään, kissa ei muutu piileskeleväiseksi, vaan siitä voikin tulla pelottomampi, sillä se tietää, että tiukan paikan tullen se voi paeta tuttuun koloon.

Passiivinen elämä ei tee hyvää. Usein kissaan suhtaudutaan virheellisesti täysin itsenäisenä eläimenä, joka ei kaipaa ihmiseltä mitään muuta kuin ruokaa.

Tosiasiassa se tarvitsee ihmiseltään huomiota, ja sille on syytä järjestää aktivointia.

– Leikittäminen, kouluttaminen, kissaagility, ulkoiluttaminen, silitteleminen ja erilaisten uusien lelujen ja ruokien tarjoaminen täyttävät aktivoinnin eri osaalueita, Salonen listaa.

Jokainen kissa on omanlaisensa persoona, jolla on yksilölliset tarpeensa.

Monet kissat arvostavat lajitoverin seuraa. Kissasosiaaliselle yksilölle se täyttää sosiaalisen tarpeen paremmin kuin pelkkä ihmisen kanssa leikkiminen.

Luovutusikää pidemmäksi Salosen tutkimustyö on tuottanut positiivista kehitystä. Kissan luovutusikä eli suositus siitä, minkä ikäisenä kissanpentu voidaan vieroittaa emostaan ja antaa uuteen kotiin, oli aiemmin 12 viikkoa.

Tutkimustulokset kuitenkin osoittivat, 14

nuorten luonto

että luovutusikää kannattaisi nostaa, sillä pennuista kasvaa keskimäärin tasapainoisempia aikuisia, kun ne vieroitetaan vasta 14 viikon iässä.

– Meidän tutkimuksemme myötä ensin yksittäiset eläinsuojeluyhdistykset alkoivat pitää pentuja 14-viikkoisiksi ennen luovutusta. Sen jälkeen SEY muutti suositustaan.

SEY eli Suomen eläinsuojelu on suomalaisten eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestö, jonka alaisina paikalliset eläinsuojat toimivat. Hiljattain myös rotukissojen kasvattajien järjestö Kissaliitto nosti virallista luovutusikää.

– Kissaliitossa tämä ei toki ole aivan uusi juttu, sillä monet kasvattajat ovat jo aiemmin pitäneet pentuja pidempään emonsa luona.

Liian varhainen luovutusikä on yhteydessä kissan käytösongelmiin, kuten pakko-oireiseen käyttäytymiseen ja aggressiivisuuteen ihmisiä kohtaan.

Ongelmakäyttäytyminen heikentää kissan ja ihmisen suhdetta ja tekee molempien elämästä epämukavaa.

– Kissa, jolla on käyttäytymisongelmia, joutuu todennäköisemmin kier-

toon. Aggressiivista ja hankalaa kissaa ei haluta pitää, mutta sille on myös vaikea löytää uutta kotia.

Salonen muistuttaa, että kuten tieteessä aina, yksittäinen tutkimus ei ole lopullinen totuus, vaan uudet tulokset voivat muuttaa käsitystä. Hän kuitenkin suosittelee, että kissanpentu otettaisiin vasta 14-viikkoisena.

– Tärkeintä on, että kissanpentua ei oteta liian pienenä. Jo kahdeksanviikkoisena pentu on omatoiminen, mutta sen sosiaalisten taitojen kehitys on vasta aivan alussa. Se tarvitsee vielä vuorovaikutusta emon ja sisarusten kanssa, Salonen summaa.

Hän painottaa, että kissanpentua ei kannata ottaa epämääräisistä olosuhteista. Sopivan lemmikin etsinnän voi aloittaa vaikkapa löytöeläintaloista. Hyvästä paikasta kissa luovutetaan valmiiksi rokotettuna ja mikrosirutettuna. *

Kehrää tieteelle! Osallistu kissatutkimukseen: kissangeenit.fi

VAIKUTTAVA SARJAKUVA VETOAA TUNTEISIIN Luonto-Liiton syyspäivien sarjakuvapajassa tutkittiin luontotunteita ja ärsytyksen aiheita. teksti ina rosberg

V

aikuttavan sarjakuvan työpajaa oli kaavailtu jo alkuperäisille, sittemmin koronan peruuttamille kevätpäiville.

Onneksi yhdessä piirtäminen ei vaadi fyysistä läsnäoloa, vaan työpaja muuttui luontevasti osaksi etänä pidettyjen syyspäivien ohjelmaa.

Kahteen työpajaan osallistui yhteensä kymmenisen piirtäjää. Työskentelytapana oli ohjattu metodi, jossa omaa tarinaa hahmoteltiin ensin miellekartan ja tiivistelmän avulla. Niiden pohjalta piirrettiin oma neljän ruudun strippi. Aihepohdinnat ja valmiit sarjakuvat herättivät myös hyviä keskusteluja.

ja tekstin yhdistelmä välittää viestejä tehokkaasti ja piirustus tuo mukaan henkilökohtaisen kädenjäljen.

Sarjakuvan tekeminen on myös aktiivista omien ajatusten työstämistä. Sarjakuvan piirtämiseen voi kulua paljon aikaa, jolloin myös omia ideoita ja ajattelua ehtii kyseenalaistaa monta kertaa. Samalla aukeaa terapeuttisia ulottuvuuksia, kun omia tunteitaan voi jakaa muille taiteellisen työskentelyn kautta.

Vaikka sarjakuvaa käytetäänkin paljon vaikuttamisessa, sitä hyödynnetään luonto- ja ympäristövaikuttamisen välineenä Suomessa vain vähän. Alan tunnetuin tekijä Seppo Leinonen on melko

pitkään täyttänyt yksin ekolokeronsa.

Potentiaalia kuitenkin olisi. Sarjakuvan tekemiseen tarvitaan vähimmillään paperia, kynä ja jotain sanottavaa. Kokeile itse vaikka heti!

Kirjoittaja on työpajan vetäjä ja sarjakuvaharrastaja, jonka töitä voi bongata Sieppolehdestä.

Lue lisää: worldcomics.fi sarjakuvablogit.com seppo.net

Henkilökohtaisuus vaikuttamisen ytimessä

Ilari Sinkkonen

Sarjakuvapajan tehtävänannossa tunteet olivat keskiössä ja jokainen osallistuja sai valita itselleen aiheen, joka herättää tunteita ja tuntuu itselle merkitykselliseltä.

Tunteiden välittäminen onkin oleellista sekä sarjakuvapiirtämisessä että vaikuttamisessa. Näin lukija voi samastua viestiin ja oivaltaa uusia näkökulmia.

Vaikuttavan sarjakuvan mahdollisuudet ovat monet. Esimerkiksi Maailman sarjakuvat ry tekee ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötä omaelämäkerrallisten ”ruohonjuurisarjakuvien” avulla. Suomalaisessa sarjakuvablogiskenessä sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeudet sekä mielenterveys ovat nousseet viime vuosina tärkeään rooliin.

Yhteiskunnan rakenteita ja epäkohtia tarkastellaan sarjakuvissa henkilökohtaisen tarinankerronnan kautta. Ote voi olla humoristinen tai realistinen, mutta yhtä kaikki pointti menee usein perille. Kuvan nuorten luonto

15

Silja Aalto: Aihe ei sinänsä ole minulle tärkeä, vaan se tuli mieleen työpajan tiiviissä ajassa ensimmäisenä. Mietin stand up -koomikkojen tapaan, mikä tällä hetkellä ärsyttää, ja sieltä se kumpusi. Työ on tehty kokonaan pajan aikana parissa tunnissa.

Ina Rosberg: Tässä kuvataan voimattomuutta siitä, kun lähimetsä kaadetaan rakentamisen tieltä. Kaupungeissa ihmiset joutuvat usein tyytymään kliinisen siisteihin viherympäristöihin, jotka eivät vastaa luonnonkaipuuseen.

Milla Aalto: Rakastan lintuja, vaikka ne kakkivatkin ympäriinsä. Puistot ovat täynnä ihmisten roskia ja lemmikkieläintenkin ulosteita, jotka yhtä lailla haittaavat viihtyvyyttä. Miksi juuri hanhia vihataan äänekkäimmin?

16

nuorten luonto

YHTEISKUNNAN LOISET Yhteiskunnallinen arvostus tiettyjä ammatteja kohtaan on täysin kieroutunut.

Ja toisaalta työkyvyttömiä ja työttömiäkin suomitaan ja rangaistaan siitä, etteivät he joko pääse tai kykene töihin ja muka vapaaehtoisesti vöhjäävät kaiket päivät tekemättä mitään.

E. H. Engblom: Opiskelen insinööriksi ja olen aivan liian tietoinen siitä, miten valtava pelkkä koodarin aloituspalkka on verrattuna sellaisiin töihin, joita ilman yhteiskunta ei pyöri. Koodareiden ei ole tarvinnut taistella elintasonsa eteen sen koommin, kun ohjelmointi muuttui niin sanotusti naisten näpertelystä miesten työksi.

On valtavasti, mutta silti yhteiskunnan toiminnan kannalta liian vähän, fyysistä ja henkistä työtä tekeviä, joiden niskoille asetetaan valtavia työmääriä sekä ihmishenkiäkin, mutta joille ei silti makseta oikeaa tai edes kohtuullista summaa raadannastaan…

Tienasin viime kuussa 20 000 €, kun kirjotin pari tuntia koodia päivässä, ja loppuajan pelasin kahvihuoneessa pleikkaa :)

Ja sitten on insinöörit.

Juni Sinkkonen: Lepo ja palautuminen ovat aktivismin kannalta ihan yhtä tärkeitä kuin aktiivinen tekeminen.

nuorten luonto

17

VAATELAINAAMOT HAASTAVAT KERTAKÄYTTÖISEN PIKAMUODIN Pikamuodista ja kertakäyttökulttuurista on päästävä eroon. Vaatelainaamot tarjoavat hieman ympäristöystävällisemmän tavan tuoda vaihtelua arkipukeutumiseen ja päivittää omaa tyyliä. teksti tuuli turtola kuvat vaatepuu ja vaaterekki

M

orsiuspukuja ja frakkeja on vuokrattu jo iät ja ajat kerran elämässä -juhlatilaisuuksia varten. Nykyään vaatelainaamoista haetaan käyttövaatteita myös arkipäivän pukeutumiseen.

Suomeen on tullut viime vuosina useita vaatelainaamoita tyyli- ja ympäristötietoisten kuluttajien iloksi. Ihmisillä on ostoähkyä, ja kulutustottumuksia on alettu kyseenalaistaa.

Monet haluavat toimia ympäristöystävällisemmin. Pikamuotiteollisuuden epäkohdat alkavat olla yleisesti tiedossa.

Yhteinen vaatehuone – Vaaterekin jäsenet käyttävät vaatelainaamoamme niin sanotusti yhteisenä vaatehuoneenaan. Meillä on kahden ja kuuden kuukauden jäsenyyksiä. Meiltä voi myös kertalainata. Jäsenet lainaavat meiltä kaksi tuotetta maksimissaan neljän viikon ajaksi, palauttavat vaatteet puhtaina ja lainaavat käyttöönsä uutta, kertovat helsinkiläisen vaatelainaamo Vaaterekin omistajat Emmi Malmström ja Veera Tuominen.

Vaaterekin valikoimasta löytyy yli kuudenkymmenen kotimaisen merkin vaatteita ja asusteita, jotka lainaamo on ostanut uusina kyseisiltä merkeiltä. Suurin osa valikoimasta 18

nuorten luonto

on naistenvaatteita, mutta paljon löytyy myös unisex-vaatteita.

– Valikoimassamme on vaatteita moneen eri tyyliin, arkeen ja juhlaan. Meillä on monen ikäisiä jäseniä. Kuuntelemme pitkälti jäsentemme tarpeita, millainen valikoiman tulisi olla.

Vaatelainaamo Vaaterekki tarjoaa vastuullisemman vaihtoehdon ostamiselle. Suurin osa jäsenistä on tullut lainaamon käyttäjiksi, koska he haluavat saada vaihtelua pukeutumiseensa ympäristöystävällisemmin.

– Lainaamo on hyvä tapa saada kotimaisia merkkivaatteita käyttöönsä. Kun käyttää lainaamoa, ei ole vaatteiden ostamiseen liittyvää hutiostosten riskiä, eikä jatkokierrätyshaastetta. Monet ovat kertoneet lisäksi säästäneensä rahaa jäsenyyden avulla, kun voivat shoppailun sijaan lainata tarpeen mukaan. Esimerkiksi puolen vuoden jäsenyys maksaa alle kolmekymmentä euroa kuukaudessa, Malmström ja Tuominen kertovat.

Vaaterekki on toiminut kuusi vuotta.

Aiemmat kulutustavat ovat totuttaneet monet jatkuvaan vaihteluun pukeutumisessa, mutta nyt on herännyt tarve toimia kestävämmin.

– Selkeästi lainaaminen ja jakamistalous ovat tulleet ihmisille tutummaksi. Kiertotalous nostaa päätään. Monet saattavat hakea esimerkiksi töitään varten sellaisia vaatteita, joille ei muuten olisi käyttöä. Meiltä ovat useat raskaana olevat saaneet koko odotusajan vaatteet ilman omaksi ostamista. Joka juhlaan ei tarvitse hankkia uutta mekkoa, mutta ei toisaalta käyttää samaakaan.

Laina-ajan jälkeen vaatteet tulee palauttaa pestyinä ja puhtaina takaisin.

Rikki menneet vaatteet, esimerkiksi ratkennut sauma, pitää korjata ennen palauttamista. Kelvottomaan kuntoon menneet vaatteet asiakas on velvollinen lunastamaan itselleen. Monet lainaamon jäsenet ovat kertoneet, että he ovat alkaneet huoltaa myös omia vaatteitaan paremmin lainaamojäsenyyden myötä.

– Vinkkinä kaikille antaisimme sen, että kannattaa tarkastella omia kulutus-

Vaatepuun lainaamoilla on oma visuaalinen lainaamoilme, joka toistuu kaikissa toimipisteissä. Lainaamojen sisustuksessa käytetään mahdollisimman paljon kierrätettyä kalustoa.

tottumuksiaan ja miettiä, olisiko niissä parannettavaa. Hankitko vaatteita tarpeeseen vai hetken huumassa? Mitä vähemmälle käytölle vaate jää, sen turhempi on sen jättämä ekologinen jälki.

– Lainaamista kannattaa kokeilla.

Pukeutumiseen voi saada ison lisän, ja lainaamisessa on myös yhteisöllinen näkökulma. Vaikkapa omassa kaveriporukassa voi harrastaa lainausiltoja. Myös kirppisten suosiminen on suositeltavaa!

Kaikenlaisen kierto- ja jakamistalouden hyödyntäminen on fiksua, Emmi Malmström ja Veera Tuominen kannustavat.

Vaatelainaamo kuin kirjasto Vaatelainaamo Vaatepuu toimii kuin kirjasto. Vaatepuun koko laajaan valikoimaan voi tutustua verkkokirjastossa, missä voi seurata tuotteiden reaaliaikaista saatavuutta sekä tehdä varauksia ja toimituspyyntöjä omaan lähitoimipisteeseen. Toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Tampereella, Turusssa, Jyväskylässä ja Järvenpäässä.

– Vaatepuun vaatelainaamoon voi kuka tahansa tulla sisään, kuten kirjastoihinkin, sanoo Soile-Maria Linnemäki, Vaatepuu-ketjun yrittäjä.

Hän kertoo, että valtaosalla asiakkaista suurimpana motiivina liittyä Vaatepuun jäseneksi on pyrkimys tehdä kestävämpiä valintoja.

– Vaatelainaamosta vaatteita lainatessa shoppailuhimo pysyy hallinnassa. Vaihtelua saa kestävämmällä periaatteella, Soile-Maria Linnemäki kertoo.

Vaatepuun valikoimissa on vain aikaa ja käyttöä kestäviä laatuvaatteita kotimaisilta ja pohjoismaisilta brändeiltä sekä valikoitua vintagea. Valikoimaa saadaan vaihdettua kestävällä periaatteella kierrättämällä vaatteita toimipisteestä toiseen.

Vaatteet pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on maksimoida tuotteiden kierron, huollon ja yhteiskäytön avulla yksittäisten tuotteiden käyttökerrat.

– Vaatteisiin tulee tietysti aina käytön kulumaa. Se on normaalia. Lainatuotteet eivät ole koskaan uudenveroisia, niin kuin eivät omatkaan vaatteet ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Niin omia kuin lainattuja vaatteita tulee huoltaa hyvin, jotta ne kestävät käytössä mahdollisimman pitkään, Linnemäki kertoo.

– Kun vaatteen kunto ei enää täytä lainaamon kriteereitä, se ensisijaisesti myydään sellaisenaan asiakkaalle Vaatepuu-marketin kautta. On monia ihmisiä, joita eivät haittaa pikkuviat, kuten tahrat tai monta kertaa paikatut kainalot.

Jos vaatetta ei voi käyttää sellaisenaan enää missään, olemme tehneet niistä esimerkiksi hiusdonitseja myyntiin. * nuorten luonto

19

LUONTO-LIITON TOIMINTARYHMÄT:

SUSIRYHMÄ Suteen liittyy poikkeuksellisen paljon tunnepitoisia mielipiteitä. Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, joka levittää asiallista tietoa sudesta, pyrkii vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään turhaa pelkoa ja vihaa sutta kohtaan.

20

nuorten luonto

teksti tuuli turtola kuvat susiryhmä

S

usiryhmän toiminnan ja tiedottamisen pääpainona on tällä hetkellä susiin ja muihin eläimiin kohdistuvan salametsästyksen torjunta, vaikuttaminen lasten ja nuorten parissa sekä rakentavien käytäntöjen edistäminen susikonfliktien ratkaisemiseksi.

– Minun työni keskittyy susien ja muiden suurpetojen oikeuteen elää Suomen luonnossa, kertoo Luonto-Liiton suurpetovastaava Franciso Sánchez Molina, tuttavallisemmin Paco.

Tärkeä osa susiryhmän toimintaa ovat susilähettiläiden kouluvierailut, joissa oppilaille kerrotaan petojen merkityksestä osana ekosysteemiä. Susiryhmä vaikuttaa yhteiskunnallisesti ottamalla aktiivisesti osaa Suomen suurpetopoliittiseen keskusteluun. Se on osallistunut myös Maa- ja metsätalousministeriön asettamiin työryhmiin.

– Susiryhmän vapaaehtoisten kanssa teemme kampanjoita, katutempauksia ja verkkotapahtumia. Kirjoitamme kannanottoja, lehdistötiedotteita ja mielipiteitä eri medioihin. Kesäisin ojennamme auttavan kätemme kotieläintiloille, jotka haluavat asentaa sähköiset aidat suojaamaan eläimiään pedoilta.

Susiryhmä on myös järjestänyt suden jälkienseurantaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi ryhmä julkaisee Suden Aika -jäsenkirjettä.

Kohti sopuisaa yhteiseloa Susi esitetään Suomen medioissa yleisesti ottaen negativiisesti – negatiiviset uutiset kun herättävät enemmän mielenkiintoa lukijoissa. Susiryhmä seuraa aktiivisesti kaikkia uutisia susista ja muista suurpedoista niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

– Jaamme Facebookissa olennaisimpia, faktoihin perustuvia uutisia ja artikkeleita suurpedoista. Luomme myös omaa sisältöä nettisivuillemme, jotta voimme inspiroida ihmisiä huomaamaan, kuinka yhteiselämä susien kanssa on mahdollista, Sánchez Molina kertoo.

Kaikkia eläimiä ei vihata samalla tavalla kuin sutta, vaikka ne oikeasti olisivatkin ihmiselle vaarallisia. Esimerkkinä Sánchez Molina mainitsee ampiaisen, jonka pistohin kuoli erään tutkimuksen mukaan Suomessa 23 ihmistä vuosina 1998–2015.

– Suomessa on ikävä kyllä paljon vihaa susia kohtaan, vaikka tilastojen va-

Susiryhmän aitatalkoilla autetaan eläintiloja välttymään susivahingoilta.

lossa sudet eivät ole uhka ihmisille. Yli sataan vuoteen täällä ei ole ollut yhtään tapausta, jossa susi olisi käynyt ihmisen kimppuun.

Sánchez Molina ei ole itse koskaan tavannut sutta luonnossa.

– Olen nähnyt vain suden jälkiä. Sudet ovat arkoja eläimiä, jotka välttävät kohtaamista ihmisten kanssa. Yleisesti ottaen parasta kaikille luonnonvaraisille eläimille on jättää ne omaan rauhaansa, hän sanoo.

Susiryhmän tavoitteena on, että ihmiset ja petoeläimet voivat elää sovussa keskenään. Susia on vuosisatoja vainottu, usein ilman järkevää syytä.

– Jakamalla asiallista informaatiota susien merkityksestä ekosysteemeille toivomme, että voimme muuttaa syvään juurtuneita asenteita näitä upeita ja ekologisesti olennaisen tärkeitä eläimiä kohtaan.

Sudensuojelua ja kulttuuria Keväällä susiryhmä järjesti kirjoituskilpailun yhdessä Kulttuuritoimituksen ja kirjailija Roman Schatzin kanssa. Lisäksi susiryhmä piti suteen liittyviä kansantarinoita käsittelevän Iso hyvä susi -webinaarin. Tapahtumassa esitettiin vanhasta Punahilkka-sadusta uusi susimyönteinen versio, jonka toteutti taiteilija Sanna Liisanantti ja luki kirjailija Rosa Liksom.

Mukaan susiryhmän toimintaan ovat tervetulleita kaikki suurpetojen suojelusta kiinnostuneet. Valtakunnallisen ryh-

män jäseninä on vapaaehtoisia eri puolilta Suomea.

Susiryhmällä on valtakunnallisen toiminnan lisäksi aktiivinen paikallisryhmä Tampereella. Se järjestää erilaisia susiin liittyviä tapahtumia ja luentoja sekä SusiFEST-punkmusiikkifestivaalia VastavirtaKlubilla. Myös Turkuun ollaan perustamassa paikallisryhmää.

– Jos susien ja muiden suurpetojen suojelu kiinnostaa, ota ihmeessä yhteyttä! Työtä on vielä paljon, ja tarvitsemme kaiken mahdollisen avun. Suurpedot voivat elää Suomen luonnossa vain, jos toimimme tarmokkaasti vanhojen kielteisten asenteiden kitkemiseksi ja luomme uuden yhteiskunnan, jossa eläimiä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Viime vuonna susiryhmä täytti 25 vuotta.

– Kiitos kuuluu lukuisille vapaaehtoisillemme, joita ilman emme olisi selvinneet näin pitkälle, Sánchez Molina kiittelee. *

Liity susiryhmään: luontoliitto.fi/susiryhma Allekirjoita kansalaisaloite metsästysrautojen kieltämiseksi lailla: kansalaisaloite.fi/ fi/aloite/8711

nuorten luonto

21

HERKKURETKI

JUHLAVA RETKIRISOTTO

teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

22

nuorten luonto

Sienirisotto on ruskaretken juhlallinen herkku. Syksyn retkillä ja vaelluksilla raaka-aineet löytyvät reitin varrelta.

Huonona sienivuonna risottoon sopivat myös ennakkoon kuivatut metsä- tai herkkusienet. Jos jätät sienet mieluummin muille kulkijoille tai metsän eläimille, samalla perusohjeella risotto onnistuu myös muilla lisukkeilla. Varaa risoton valmistukseen useampi astia ja tavallista retkikokkausta enemmän aikaa.

Sienirisotto (kahdelle) • n. 1 rkl rypsiöljyä • n. ½–1 l tuoreita sieniä tai n. 20 g kuivattuja • n. 1 rkl rypsiöljyä • 2 dl risottoriisiä • 1 salottisipuli tai pieni keltasipuli • 1 valkosipulinkynsi • 2 tl kasvisliemijauhetta tai ½ kasvisliemikuutio • n. 6–7 dl vettä • tarvittaessa maun mukaan suolaa ja mustapippuria • (tuoretta persiljaa tai timjamia)

Pähkinäparmesaani • 30 g cashewpähkinöitä tai (kuorimattomia) manteleita • 1 rkl ravintohiivahiutaleita • 1 maustemitta suolaa

V

almista pähkinäparmesaani kotona. Mittaa cashewpähkinät tai mantelit (n. ½ dl), ravintohiivahiutaleet ja suola korkeaan astiaan ja hienonna sauvasekoittimella pieneksi muruksi, tai pilko pähkinät veitsellä mahdollisimman pieneksi ja sekoita muut aineet joukkoon. Pakkaa pieneen rasiaan tai suljettavaan pakastuspussiin. Pähkinäparmesaanin voi myös korvata noin ½ dl kaupan vegaanista parmesaania.

Jos kuivaat sipulin ja sienet vaellukselle, pilko ne sopiviksi paloiksi ja levitä ohueksi kerrokseksi vihanneskuivuriin tai uunipellille, tarvittaessa leivinpaperin päälle. Kuivaa 8–12 tuntia noin 40 asteessa. Sipulin ja valkosipulin voi pilkkoa aivan pieneksi silpuksi, sienet ohuiksi viipaleiksi. Valkosipulin voi pakata myös tuoreena mukaan. Pakkaa kuivatut sienet rasiaan tai suljettavaan pakastuspussiin.

Pakkaa samoin riisi rasiaan tai suljettavaan pussiin. Mittaa kasvisliemijauhe ja lisää kuivatut sipulit riisin joukkoon. Rypsiöljyn voi pakata pieneen tiiviiseen pulloon tai purkkiin, esimerkiksi pieneen ”inkiväärishotti”-pulloon. Risoton voi maustaa tuoreilla yrteillä, jotka säilyvät viileässä säässä pari päivää suljetussa pussissa. Tuoreen valkosipulin ja puolikkaan kasvisliemikuution voi pakata samaan pussiin yrttien kanssa.

Jos valmistat risoton ohjeen mukaan vaiheittain, tarvitset retkelle mukaan astian, johon voit siirtää paistetut sienet, kattilan tai pannun veden keittämiseen, sekä kattilan, jossa valmistat risoton. Aikaa on syytä varata noin tunti.

Retkellä Puhdista ja pilko keräämäsi sienet. Paista ensin sienet öljyssä ja siirrä odottamaan.

Kuivatut sienet voi liottaa ja paistaa tai lisätä kuivina suoraan risoton sekaan. Käytä liotusvesi risoton nesteenä.

Kiehauta vesi risottoa varten ja jätä sekin odottamaan. Pilko valkosipuli, jos käytät tuoretta. Kuullota riisiä ja sipuleita hetki öljyssä. Murenna kasvisliemikuutio joukkoon, jos liemijauhe ei ollut jo sekoitettuna riisiin. Lisää kuumaa vettä vähän kerrallaan ja sekoita niin, ettei riisi pala pohjaan. Lisää vettä aina kun edellinen on imeytynyt.

Kun riisi alkaa kypsyä, lisää joukkoon pähkinäparmesaani ja sienet. Tarkista maku ja riisin kypsyys, ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria ja vettä. Riisiin saa jäädä hiukan purutuntumaa, kunhan se ei ole kovaa.

Hienonna tuoreet yrtit annosten päälle. nuorten luonto

23

TAIDEHAUKKA teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

ELÄINTARHAT VILLIELÄINTEN KATSOMISEN ESITYKSENÄ 24

nuorten luonto

Onko luonnottomampaa ja kummallisempaa paikkaa villieläimen kohtaamiseen, kuin eläintarha? Taiteen kannalta eläintarhoissa on kiinnostavaa paitsi niiden näyttelymäinen muoto, myös se, kuinka ne rakentavat ihmisen suhdetta eläimiin ja tapaa katsoa eläintä.

M

oderni eläintarhatoiminta alkoi kolonialismin aikana 1800-luvulla. Eläinten vangitseminen oli symbolinen toisinto kaukaisten ja eksoottisten maiden valloittamisesta. Kotimaan uusissa eläintarhoissa kirahvin kaltaiset ennennäkemättömät ihmeotukset muuttuivat kulttuurisiksi muoti-ilmiöiksi. Myöhemmin eläintarhat aloittivat tutkimustoiminnan, ja niiden toiminnan tarkoituksiin liitettiin myös valistustehtävä.

Koska eläintarhat ovat erityisesti perheiden suosiossa, niitä käytetään jonkinlaisena eläinsuhteen kasvattajana. Katseesta paljon kirjoittaneen taidekriitikko ja kirjailija John Bergerin (1926–2017) mukaan perhevierailu eläintarhassa on usein lähes ylitunteellinen tapahtuma. Vanhemmat näyttävät lapsille lastenkulttuurin lukuisien eläinlelujen ja -tarinoiden ”oikeat esikuvat” ja välittävät oman eläinasenteensa eteenpäin.

Esillepano lupaa museonäyttelymäisen elämyksen, jossa nähtävyydet ja objektit ovat kehysten sisällä, hyvin valaistuina ja näkyvillä. Eläintarhakokemus on kuitenkin poikkeuksetta pettymys, koska eläimet ovat piilossa, makaavat liikkumatta tai ovat liian kaukana.

Katariina Nummisen tanssiteoksessa Zoo (Zodiak 2014) materiaalina käytettiin Korkeasaaren eläintarhan ihmisyleisön puheita. Eläimiä kommentoitiin ja moitittiin vapaasti: miksi ne eivät hypi, syö, ui tai hauskuuta ihmiskatsojia? Ikään kuin eläimet olisivat olemassa ihmisen viihtymistä varten. 2000-luvun eläintarhakävijän katse on siis ylimielinen ja vieraantunut, kun se vielä 1800-luvulla oli hämmästelevä.

Terike Haapojan videoteoksissa Cat Valley (2007) ja On Belonging (2021) kuvataan ihmisyleisön heijastuksia eläintarhahäkkien katseluikkunoihin kahden eläinlajin omituisia kohtaamisia heijastellen.

Myös kriitikko John Berger huomauttaa tämän tilanteen luonnottomuudesta.

Siinä missä ihmisen eläinkatse voi olla ylitunteellinen tai ylimielinen, tarhattu villieläinkään ei katso ihmistä kuten luonnonoloissa, vaan se katsoo ohi, kuin ”sokeasti ihmisen tuolle puolen”. Ihminen ei kiinnosta saaliina eikä uhkana.

Tosin kerran marraskuun hämärässä aktivoitunut tiikeri katsoi minua, ainoaa katsojaansa, tarkkaavaisesti. Tunsin kerrankin olevani ensisijaisesti lihapala, ravintoketjun osa.

Ihmisen ja eläimen välinen katse näytteli muinoin keskeistä osaa ihmisyhteisön kehittymisessä. Luola- ja kalliomaalausten ensimmäinen aihe oli eläin. Luultavasti ensimmäinen maali oli eläimen veri. Myös ensimmäiseksi metaforaksi on arveltu eläintä. Samoin kirjainten aihio on eläinhahmoissa.

Ensimmäisiä soittimia tehtiin eläinten ontoista luista.

Ihmiskulttuuri ja taide pohjautuvat siis keskeisesti eläinten kanssa elämiseen: niistä saatuun materiaaliin, niiden tarkkailuun ja eläimiltä oppimiseen. Monimuotoisen villieläinkunnan huvetessa nykyinen eläintarhakävijä on pohjimmiltaan varsin yksin, sillä ihmiseläimellä on ympäristössään enää muutamia kumppani- ja tuotantoeläinlajeja. Eläintarhat ovat tämän historiallisen menetyksen monumentteja.

Siinä missä Katariina Nummisen Zoo-tanssiteoksen tarkkailemat ihmiset pitivät itseään muita eläimiä ylempinä, Tuire Tuomiston ohjaamassa esityksessä Ihmisiä, eläimiä (Todellisuuden tutkimuskeskus 2006) ihmisesiintyjät laitettiin häkkiin katseltavaksi. Tavallaan epäsovinnainen kysymys heräsi: miksei Korkeasaaressa esitellä Homo sapiensia?

Ihmiskunnalla on synkkä historiansa eri tavoin ”poikkeavien” ihmisten esillepanosta, mutta Tuomiston esityksessä tarkastelu kiinnittyi ihmisen ja eläimen sosiobiologisiin yhtäläisyyksiin. Onko mahdollista katsoa ja nähdä ihminen eläimenä, jolla on samoja taipu-

muksia ja kykyjä kuin muilla eläimillä?

Tai onko näytteleminenkin pohjimmiltaan kyky sopeutua tai selviytyä sosiaalisessa ympäristössä?

On ihmeellistä, kuinka ihmisen kulttuuri unohti sukulaisuutensa muuhun luontoon, ja erityisesti toisiin nisäkkäisiin. Eläimen katsominen on ihmiselle aina myös itsensä katselua. Eläimet eivät enää kuulu ihmisen elinympäristöön ja arkeen kuten ennen. Lemmikkejä ja tuotantoeläimiä on lukumäärällisesti on enemmän kuin koskaan, mutta työhevosia tai muita julkisen tilan eläimiä on enää hyvin vähän, villieläimistä puhumattakaan.

Tavallaan edessämme on ristiriita: ihmisen olisi hyvä olla erilaisten eläinten kanssa tekemisissä, ymmärtää niiden läsnäolon ja lajienvälisyyden merkitys, mutta lajista riippuen suoda niille myös oma rauhansa ja tilansa.

Kävin kotiseudullani ja tein kierroksen tutussa kylämaisemassa. Löysin rannalta piisamin kallon sekä ravun sakset, metsässä kohtasin supikoiran polun ja sen vessan, tiellä näin peuran sorkanjäljet ja kököttävän rusakon. Lintutornilla luin havaintokirjan merkinnät läpi ja näin itsekin tämänkesäisiä tuulihaukkoja. Muistelin, kuinka naapuri näki joitakin vuosia sitten kaukoputkellaan karhun tallustelevan aamuvarhaisella peltojen poikki ja nuuhkaisevan riihemme nurkkaa. Karhuja ei oltukaan nähty kymmeniin vuosiin! Nämä kaikki ovat tärkeitä jälkiä ja muistutuksia eläinten läsnäolosta ja erilaisista sukulaisista jakamassa tätä yhteistä maailmaa. *

Kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.

nuorten luonto

25

ARVIOT teksti e. h. engblom kuva antti salovaara

Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen: Kiehtovat kyyt. Madella 2020.

KAUNIS TIETOTEOS JA VÄKEVÄ PUOLUSTUSPUHE VÄÄRINYMMÄRRETYLLE ELÄIMELLE Kyy herättää ihmisissä valtavasti tunteita. Yleensä ne ovat negatiivisia. Käärmeitä vihataan ja pelätään, ja vaikka asenteet hitaasti muuttuvat, kyyt ovat silti useiden mielestä inhottavia ja pelottavia – jopa pahoja. Tieto ja tottuminen voivat olla avaimia asenteiden muuttumiseen.

Y

leensä ihminen on kyyn kanssa tekemisissä vain vahingossa.

Enimmäkseen kyy pysyttelee meiltä piilossa.

Suuri yleisö ei tunne matelijoita kovin hyvin.

Miten suhtautua positiivisesti tai edes neutraalisti johonkin, jonka olemusta ei ymmärrä?

Luontokuvaajaparivaljakko Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen taistelee käärmepelkoa vastaan tiedolla ja vaikuttavilla valokuvilla. Heidän ensimmäinen teoksensa Suomen käärmeet ja liskot (Madella 2013) sai hiljattain seuraajakseen Kiehtovat kyyt. Se on edellisen kirjan täydentävä sisarteos, joka edeltäjänsä tapaan on vaikuttavien luontokuvien ja tieteellisen faktan yhteenpunottu kokonaisuus.

Kiehtovat kyyt on sekä tietokirja, luontokuvateos että rakkauskirje yhdelle Suomen luonnon pelätyimmistä eläimistä.

Kun Latvan ja Tarnasen ensimmäisessä teoksessa käsiteltiin kaikki Suomessa tavattavat matelijat, on tämä kirja omistettu ainoastaan kyylle. Se kertoo kyyn elämänkierrosta, elinympäristöstä, anatomiasta sekä oikeudesta olla olemassa.

Vaikka eläin on outo ja vaikuttaa uhkaavalta, se on itsessään arvokas eikä ansaitse tulla vainotuksi.

26

nuorten luonto

Kokonsa ja kuvapainotteisen ulkoasunsa puolesta Kiehtovat kyyt sopii kahvipöytäkirjaksi. Latvan ja Tarnasen valokuvaustyö on taitavaa, ja aroista eläimistä on saatu hienoa kuvamateriaalia, jota luonnon ystävä mielellään ihailee.

Käärmeitä arastava voi tutustua pelottavaan eläimeen turvallisesti kuvien kautta.

Tunteita ja tietoa Kiehtovat kyyt alkaa tarinanomaisella kertomuksella käärmeen vuodenkierrosta: kevään koitosta aina talven tuloon asti. Kirjassa tarinoidaan koiraiden valmistautumisesta morsiamen etsintään, kamppailusta naaraan huomiosta, naaraan tiineysajasta, synnytyksestä ja lopulta talvivalmisteluista.

Luvussa ”Kyy ja ihminen” paneudutaan kyihin liittyviin ja kyypelkoa vahvistaviin urbaanilegendoihin ja väärinkäsityksiin sekä puhutaan kyyn suojelun tärkeydestä ja kyiden siirtämisestä turvallisesti pois pihoilta tai muista paikoista, joissa niistä voi olla vaaraa ihmiselle tai lemmikkieläimille.

Nämä luvut kuuluvat osioon ”Tunsitko?”, joka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin. Kyyn elämänvaiheista maalataan ihmissydäntä liikuttava tarina koettelemuksista, intohimosta ja selviytymisestä. Ihmisten suhtautuminen

kyyhyn myyttisenä petona haastetaan, jopa tuomitaan: – Pelko ja mielikuvitus ovat toisiaan vahvistava pari, joka sujuvasti ruokkii itseään. Mitään järkiperustetta ei pelolle löydy.

Osiossa ”Tiesitkö?” kerrotaan tieteellistä faktaa kyistä. Esipuheessa mainitaan, että kirjassa on paljon kyytietoa, jota ei ole aiemmin saatu yksiin kansiin.

Faktoja kerrotaan kyyn taksonomiasta, levinneisyydestä, ruumiinrakenteesta ja kehon toiminnasta, myrkyn tuotannosta, aisteista ja lisääntymisestä.

Kuin koulukirjasta konsanaan saa lukija perustietämyksen kyystä ja siitä, miten ja miksi se toimii kuten toimii.

Monia oudoksuttavat piirteet kuten kyyn suomupeite ja myrkyneritys käsitellään selkeästi ja tarkasti. Lukijalle esitellään koko kyyn anatomia kädestä pitäen. Valokuvat tukevat esitettyä tietoa, ja mukana on myös muutama selventävä rakennepiirros kyystä.

Keitä kirja puhuttelee Kokonaisuutena kirja tuntuu hieman hajanaiselta, sillä tekstin kohderyhmä tuntuu vaihtuvan luvusta toiseen. Alun lempeä kerronta sopisi luettavaksi lapsillekin, kun taas luvun ”Kyy ja ihminen” sävy on välillä hyvinkin tyly.

Kirjoittajien huoli kyistä näkyy kautta teoksen, mutta tässä luvussa lukijaa miltei sätitään. On toki ymmärrettävää, että vainottua eläintä puolustetaan vahvalla retoriikalla. Luvun lopuksi puhutellaan vielä muita luontokuvaajia, kun kerrotaan vinkkejä käärmeiden kuvaamiseen.

Kirjan loppupuoliskon sävy on tavanomaista tietokirjatekstiä, jossa tieteellinen termistö on enemmän tai vähemmän vaativaa. Termien selitykset on listattu kirjan loppuun, mutta välillä tuntuu kuin olisi siirtynyt peruskoulukirjan sijaan lukemaan lukiotason opusta. Kirjoittajien vahva taipumus pakottaa päälauseita toistensa sivulauseiksi

on kieliopillisesti riipivää, vaikkei käytännössä juuri vaikeutakaan tekstin luettavuutta.

Vaikka teoksen kohderyhmärajaus tuntuukin hieman rönsyilevältä, voi se olla myös rikkaus. Kirjan eri osiot ovat luettavissa itsenäisesti, sillä ne muodostavat omat koherentit kokonaisuutensa.

Alun tarina kyyn elosta ja loppupuolen faktateksti täydentävät toisiaan, mutta molempia ei tarvitse lukea ymmärtääkseen toista.

Lapset, jotka eivät ole saavuttaneet lukuikää voivat nauttia kirjan kuvista: asennekasvatus alkaa parhaimmillaan varhain. Kyymyyttien murtamisesta saavat enemmän irti aikuiset, jotka ovat

saattaneet itsekin sisäistää jonkin uskomuksen. Valokuvaajille kirja tarjoaa kuvausvinkkejä. Yleistieto kyistä on hyväksi kaikille.

Suosittelen Kiehtovat kyyt -kirjaa myös niille, jotka omistavat jo Suomen käärmeet ja liskot, sillä tämän kirjan teksti on kokonaan uutta ja lajitietoa on lisätty paljon. En myöskään havainnut kuin muutaman valokuvan, joita on käytetty molemmissa teoksissa. *

Kirjoittaja on turkulainen insinööriopiskelija ja pitkän linjan matelijaharrastaja, jota on purrut lemmikkikäärme vain kolmesti.

nuorten luonto

27

Ankeriaista ja muista elämän suurista kysymyksistä Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta. Tammi 2020. Suom.

Maija Kauhanen.

P

atrik Svenssonin Ankeriaan testamentti on taitavasti kirjoitettu kertomus lapsen ja vanhemman suhteesta, äärimmäisen uhanalaisesta ankeriaasta ja ihmisistä, jotka ovat ratkoneet ankeriaisiin liittyviä mysteereitä. Teos kietoo yhteen luonnon- ja ihmistieteitä sekä kirjoittajan elämänhistoriaa. Se kertoo ankeriaan lisäksi ihmisten halusta tietää ja hallita, sekä suhteestamme muuhun luontoon ja läheisiimme.

Ankerias on edelleen tieteelle osin tuntematon, kuin pohjamutaan kätkeytynyt.

Aikamme merkittävimpiä ankeriaskysymyksiä lienee, onko laji kuolemassa sukupuuttoon ja miten ihmisten tulisi muuttaa toimintatapojaan estääkseen tämän. Kirjalla ei ole tarjota valmiita vastauksia – liittyen ankeriaaseen tai elämään ylipäätään – mutta se herättää ajatuksia ja tunteita, koskettaa ja ehkä jopa innoittaa pohtimaan, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää ja miten voisimme taata elämän jatkumisen.

Opas yrttiteen hoitavaan maailmaan Sinikka Piippo ja Pertti Salo: 100 teeyrttiä luonnosta ja puutarhasta.

Minerva 2021.

L

uonto tukee hyvinvointia monella tapaa. Sinikka Piipon ja Pertti Salon 100 teeyrttiä luonnosta ja puutarhasta -kirjassa lähdetään hoitavien yrttien matkaan. Kirjassa esitellään luonnonvaraisia kasveja sekä puutarhan koristekasveja, joista voi valmistaa rohdosvaikutuksiltaan erilaisia yrttiteitä. Kirja on mielenkiintoinen opas lukuisten villiyrttioppaiden rinnalle.

Jokaisesta kasvista on koottu lyhyehkö, mutta monipuolinen esittely. Kasveista kerrotaan perinnetietoa ja mahdollista mytologiaa, ainesosat, vaikutukset ja mahdolliset haitat sekä käyttötapa. Jokaisesta kasvista löytyy myös kiva konkreettinen resepti, miten poimia kasvia oikea määrä ja hauduttaa siitä tee.

Kirja on selkeä, inspiroiva ja konkreettinen opas luonnonkasvien teekäyttöön.

Vaikka kirjassa on esitelty sata kasvia, olisi luonnossamme vielä toiset sata esiteltävää teeyrttiä. Luonto on loputon aarreaitta hyvinvointimme tueksi. Kirjan viimeiselle sivulle on koottu kätevä taulukko, josta voi etsiä sopivia teeyrttejä erilaisiin vaivoihin. Syksyn saapuessa iltoja voi lämmittää luonnonyrttiteellä. riina pippuri

siina-riikka saine

28

nuorten luonto

Polkupyörämatka Andien vuoristoon ja Brasilian hiekkarannoille Jukka Salminen: Kirjeitä Etelä-Amerikasta.

Books on Demand 2021.

M

aailmanmatkaaja Jukka Salminen on kiertänyt pyörällä ympäri palloa jo usean vuoden ajan.

Kirjeitä Etelä-Amerikasta on matkakertomus vuosilta 2013–2015.

Polkupyörällä matkustaminen on verrattain hidasta. Liike syntyy matkaajan lihasvoimasta, ja varsinkin vuoristossa reitit ovat kuluttavia, mutta matkanteon merkityksellisyys korostuu verkkaisuudessa.

Maisemille suodaan aikaa, seikkailu tuntuu enemmän seikkailulta ja saavutukset saavutuksilta, kun aina ei tiedä, mihin seuraavana yönä painaa päänsä.

Salminen kirjoittaa reissustaan mukaansatempaavasti. Hän kertoilee pieniä tarinoita, joissa korostuvat kohtaamiset uusien tuttavien kanssa, sillä pyöräilijän on helppo lyöttäytyä toisten polkijoiden seuraan. Valitettavasti välillä lukija altistuu myös kirjoittajan naisseikkailuille, joiden kuvaukset eivät aina ole korrektimmasta päästä. Teos tarjoaa kuitenkin viihdyttävän nojatuolimatkan ja innostaa hyppäämään itsekin pyörän selkään – vaikka sitten koto-Suomessa. emmi ketonen

Aloittelijan opas ilmastoviisaaseen syömiseen Sanna Mansikkamäki: Kiitos! Helppoja arkiruokia ja ilmastotekoja. Otava 2021.

V

aikka kasvisruokavalion suosio kasvaa etenkin nuorten aikuisten keskuudessa, on suomalaisten ruokailutottumuksissa vielä paljon viilattavaa. Vuonna 2020 suomalaiset söivät lihaa lähes 80 kiloa henkeä kohden, mikä on liikaa sekä ilmaston että terveyden kannalta.

Sanna Mansikkamäki on palkittu ruokatoimittaja, jonka uusin keittokirja sopii etenkin sekasyöjälle, joka haluaa syödä aiempaa ilmastoystävällisemmin, mutta ei vielä ole valmis täysin luopumaan lihansyönnistä.

Vaikka liha ei kuuluisikaan omaan ruokavalioon, voi kirjan kasvisresepteistä ja vinkeistä silti saada uusia ideoita. Satokausiajattelu, ruokahävikin vähentäminen ja kotimaisten herneiden ja härkäpapujen suosiminen ovat hyviä neuvoja jokaiselle.

Kirjan reseptit on jaettu kasvis-, kala- ja liharuokiin. Toivottavasti seuraavaksi saadaan ilmastoviisaita reseptejä myös jälkiruokiin ja leivontaan. aino saarenmaa

nuorten luonto

29

PAIDAN VÄRJÄYS KURKUMALLA

DIY teksti ja kuvat noora ketolainen

Vaatteiden värjäys luonnon omilla väriaineilla on hauskaa ja helppoa! Vanha paita saa uuden elämän pirteän keltaisena, kun se värjätään kurkumalla.

V

ärjäyksessä on tärkeää huomioida paidan materiaali, sillä eri kangasmateriaalit voivat käyttäytyä värjättäessä eri tavalla.

Paras materiaali värjäykseen on luonnonkuitu, kuten pellava tai puuvilla. Silkki ja villa eivät kestä kovin kuumaa vettä.

1 2 3 4

Kun värjäät kangasta luonnon väriaineilla, lopputulos voi vaihdella eikä väristä tule välttämättä yhtä intensiivinen kuin synteettisillä väriaineilla. Väri voi myös haalentua pesussa.

Kurkuman lisäksi värjätä voi monella muullakin luonnon väriaineella – kokeile värjäykseen myös vaikkapa sipulin tai avokadon kuoria tai punakaalia!

Pese värjättävä tekstiili ja kastele se märäksi ennen värjäystä, jotta väri tarttuu paremmin.

Lisää kattilaan vesi ja kurkumajauhe Keitä värilientä n. 30–60 minuuttia riippuen siitä, kuinka intensiivisen värin haluat. Jutussa kurkumaa keitettiin tunti.

Lisää värjättävä tekstiili kattilaan ja pidä vesi lämpimänä n. 20–60 minuuttia. Älä keitä!

Painele ja liikuttele kangasta tasaisen värin saamiseksi.

Huuhtele värjättävä tekstiili viileällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta.

Nosta kuivumaan. Mikäli kuivatat ulkona, vältä suoraa aurinkonpaistetta, sillä se haalentaa väriä.

Vinkki! Voit värjätä myös lankoja samalla tekniikalla.

30

nuorten luonto

TARVIKKEET: • Kuivattua kurkumaa: mitä enemmän, sitä intensiivisempi väristä tulee (jutussa käytetty n. 3 rkl kurkumaa) • Värjättävä materiaali (jutussa värjätty paita ja pellavaliina) • Kattila • Kauha

HUOM! Koska kurkuma on helposti

värjäävää, suojaathan ympäristön ja laitathan yllesi sellaiset vaatteet, jotka saavat sotkeutua.

METSÄAKTIVISTIN TYÖKALUPAKISTA INTOA METSIENSUOJELUTYÖHÖN Metsäaktivistin työkalupakki -koulutussarja järjestettiin useamman luonnonsuojelujärjestön yhteistyönä talven 2020– 2021 aikana. Luonto-Liitto oli yksi koulutuksen järjestäjistä. teksti hilla laakkonen kuva suvi sutinen

K

oulutusiltojen aiheet kattoivat monipuolisesti metsiensuojelutyön vivahteet aina Suomen metsiensuojelun historiasta aktivismiin taiteen keinoin.

Koulutussarja huipentui keväällä 2021 maastokartoitusviikonloppuun Nuuksiossa. Osallistujina oli Luonto-Liiton, Greenpeacen, Elokapinan, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien vapaaehtoisia.

– Luennot olivat todella innostavia ja ilmapiiri lämmin, sanoo Suvi Sutinen, Luonto-Liiton pääkaupunkiseudun metsäryhmän 26-vuotias aktiivi, joka pääsi osallistumaan tähän ihka ensimmäistä kertaa järjestettyyn koulutukseen.

Kurssi kokosi yhteen eri-ikäisten ja -taustaisten osallistujien erilaiset vahvuudet ja osaamisen, mikä teki Metsäaktivistin työkalupakista monipuolisen kokonaisuuden. Kehuja Suvilta saavat myös kurssin järjestelyt. Koulutusiltojen aikana oli mahdollisuus keskusteluihin pienryhmissä, mikä syvensi opittua ja oli etenkin näin poikkeusetäaikana hyvin kaivattu lisä yhdessä tekemiseen.

Ytimessä lajistokartoitus Koulutuksista saaduin tiedoin ja taidoin metsiensuojeluun liittyvän kampanjan järjestäminen on nyt mahdollista Suville. Metsiensuojelun historiasta kertova luento auttoi ymmärtämään, miten on päädytty tilanteeseen, jossa metsiä on yhä suojeltava. Suvi kertoo oppineensa, miten metsiensuojelutyötä käytännössä tehdään ja että kuka tahansa voi suojel-

la metsää vaikka oman mökkitonttinsa ympäristössä.

Suvi lähti Metsäaktivistin työkalupakkiin valmiiksi jo hyvin motivoituneena. Hänellä on halu käyttää oppimiaan taitoja ja tietoja metsäluonnon hyväksi tulevilla Luonto-Liiton metsäryhmän kartoitusreissuilla. Myös kurssilla käydyt muut vaikuttamistavat herättävät kiinnostusta hänessä.

– Suomessa on vielä paljon hienoja metsiä, jotka ansaitsisivat tulla suojelluiksi.

Lajistokartoitus on metsiensuojelutyön ydintä. Siinä Suvia viehättää toiminnan konkreettisuus ja suojelun mahdollistaminen lajistokartoitusosaa-

misella. Hän haluaa kannustaa kaikkia Nuorten Luonnon lukijoitakin opettelemaan tunnistamaan uhanalaisia, vanhan metsän avainlajeja sekä ominaispiirteitä.

Kun niitä löytää suojelemattomasta metsästä, alue saatetaan sen myötä suojella.

– Jo muutaman yleisen lajin opeteltuaan voi lähteä tutkimaan lähimetsää ja innostua kartoituksesta, Suvi rohkaisee. *

nuorten luonto

31

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta Luonto-Liiton ympäristötoimintapäivät 24.–25.9. Jyväskylän Jyvälässä, Palokunnankatu 16. Etsitkö omaa tapaasi toimia ympäristön puolesta? Olitpa sitten vastaalkaja tai kokenut konkari, tule ympäristötoimintapäiville oppimaan uutta, kehittämään ympäristötoimintaa yhdessä muiden kanssa sekä tapaamaan samanhenkistä porukkaa! Osaan ohjelmasta voi osallistua etänä. Ilmoittaudu: sami.saynevirta@luontoliitto.fi Liittovaltuuston syyskokous 25.9. Jyväskylän Jyvälässä ja etäyhteydellä klo 13– 16. Liittovaltuustossa käsitellään sääntömääräiset asiat sekä valitaan Luonto-Liitolle uusi hallitus vuodelle 2022. Kokous on avoin kaikille Luonto-Liiton jäsenmaksun maksaneille. Ilmoittaudu mukaan: sami.saynevirta@luontoliitto.fi Älä osta mitään -päivä 26.11. Kulutuskriittinen teemapäivä on vastaisku Black Fridayn shoppailuriehalle. Lue lisää: alaosta.fi Turvallisemman tilan koulutus ja aktiivien virkistyspäivä 27.11. Tampereella. Tilaisuus järjestetään Luonto-Liiton Hämeen piirin toimistolla osoitteessa Kuninkaankatu 39. Aloitamme päivän vegelounaalla klo 12. Koulutus pidetään klo 13–15. Tämän jälkeen teemme jotain kivaa ja kulttuuripitoista yhdessä! Lisätiedot ja ennakkoilmoittautumiset: teija.peura@luontoliitto.fi ja sami.saynevirta@luontoliitto.fi.

Tapahtuma on luontoliiton aktiivijäsenille maksuton, ja matkakulut korvataan.

Koronaturvallisuus: Kaikissa tapahtumissa huolehditaan epidemiatil anteen vaatimista turvallisuustoimista, käytetään maskeja, noudatetaan hyvää käsihygieniaa ja pidetään turvavälejä. Jos tilanne vaatii, tapahtumat toteutetaan etäyhteydellä.

Lisätiedot Luonto-Liiton tapahtumista: luontoliitto.fi/tapahtumat Seuraa: Instagram ja Twitter @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto 32

nuorten luonto

Ilmastoryhmä Kansainvälinen ilmastolakko 24.9. Osallistumme ilmastomielenosoituksen järjestämiseen eri paikkakunnilla. Seuraa Luonto-Liiton piirien ja ilmastoryhmän paikallisryhmien tiedotusta sosiaalisessa mediassa ja lähde mukaan oman alueesi tapahtumaan!

Ota yhteyttä: ilmastoryhma@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @llilmastoryhma Twitter @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

Itämeriryhmä Itämeritoimijoiden uusien ilta järjestetään syksyllä etäyhteydellä. Muoviton meri -kampanjaa toteuttaneet nuoret eri puolilta Suomea pääsevät tapaamaan toisiaan, kertaamaan kesän kohokohtia ja suunnittelemaan jo ensi kesää. Seuraa tiedotusta!

Seuraa: Instagram @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Metsäryhmä Metsäkartoituskurssi 1.–3.10. Vuosittainen metsäkartoituksen peruskurssi Nuuksiossa tulee taas! Kurssi on LuontoLiiton jäsenille ilmainen, muille 45 €. Paikkoja on rajoitetusti.

Kaadetaan kaava -kampanjan mielenosoitukset Helsingin Kaupungintalolla klo 17:30–18:30 valtuuston kokoustaessa seuraavina päivämäärinä: 22.9., 6.10., 20.10., 3.11., 10.11., 24.11. ja 8.12.2021.

Kaadetaan kaava, ei metsää! on LuontoLiiton metsäryhmän kampanja, jonka tavoitteena on turvata Helsingin jäljellä olevat metsät ja monimuotoinen lähiluonto siirtämällä kaavoitus ja rakennushankkeet alueille, joille voidaan rakentaa tuhoamatta luontoarvoja. Jos haluat tehdä vastaavaa kampanjaa omalla kotipaikkakunnallasi, ota yhteyttä.

Lisätiedot metsäryhmän tapahtumista: luontoliitto.fi/metsa Ota yhteyttä: reija.mikkola@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @metsaryhma

Susiryhmä Nuorten susiretki! Susiryhmä järjestää syksyllä päivän mittaisen nuorten susiretken susireviirialueella asiantuntijaoppaan kanssa. Retken päivämäärän varmistuttua sitä mainostetaan susiryhmän somekanavilla ja nettisivuilla.

Lisätiedot susiryhmän tapahtumista: luontoliitto.fi/susiryhma Ota yhteyttä: susiryhma@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram ja Twitter @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaosto Kevätseuranta 2022 -suunnittelukokous pidetään syksyllä. Tervetuloa keskustelemaan ensi kevään kampanjasta!

Liittyisitkö jaostoon? Onko sinulla ideoita, joiden avulla yhä useammat nuoret innostuisivat lähtemään luontoon? Keksitkö Kevätseurannan ensi vuoden teeman?

Oletko viihtynyt ohjaajana leireillä ja haluaisit saattaa parhaat kokemuksesi myös muiden hyödynnettäviksi? Tule mukaan!

Ota yhteyttä: teija.peura@luontoliitto.fi

Hämeen piiri (LHP) Uusien ilta 17.9. Tampereen Sorsapuistossa. Tule tutustumaan toimintaan ja viettämään tunnelmallista perjantai-iltaa klo 18–20 Sorsapuistoon! Paikalla on toiminnassa mukana olevia aktiiveja, jotka kertovat mitä kaikkia mahdollisuuksia Hämeen piirin toiminta tarjoaa ja miten pääset mukaan sinua kiinnostaviin tempauksiin, tapahtumiin ja toimintaryhmiin tai ohjaajaksi.

Retkikurssi 20.9., 27.9., 4.10. ja 9.10. Maukas retkiruoka, hyvin suunniteltu reitti ja itselle sopivat varusteet tekevät retkeilystä nautintoa. Online-kurssilla opit nämä ja muut retkeilyn perustaidot rennossa ja innostavassa ympäristössä! Viimeisellä kerralla päiväretki.

Retkitoiminnan suunnittelutapaaminen 21.10. Syksyn aikana starttaa piirissä entistä aktiivisempi retkitoiminta! Tule ideoimaan, mihin kaikkialle retket voisivat suuntautua ja haluaisitko niille joitakin erityisiä teemoja? Aikaisempaa retkikokemusta et tarvitse, innostus ja kiinnostus riittää. Tapaaminen järjestetään toimistollamme Tampereella Kuninkaankatu 39:ssä klo 17–19. Ilmoittautumista ei tarvita. Tervetuloa mukaan!

Syyskokous 27.10. Valitaan hallitus vuodelle 2022! Olisitko sinä yksi hallituksen jäsenistä? Hallitus pitää yhdistyksen pyörät pyörimässä, ja voit opetella kaikkea viestinnästä talousasioihin ja tapahtumien järjestämiseen. Uudet jäsenet saavat perehdytyksen. Lisäksi käsittelemme kokouksessa muut sääntömääräiset asiat.

Pientä syötävää ja juotavaa tarjolla. Kuninkaankatu 39, Tampere, klo 18–20.

Ekokipinä-hanke Nuorten ympäristötoiminnan tila on ympäristöasioista kiinnostuneiden 13–17-vuotiaiden nuorten kohtaamispaikka. Rentoa oleskelua ja nuoria innostavia kokeiluja ja tekemistä ympäristön hyväksi. Nuorten ympäristötoiminnan tila tiistaisin klo 18–19:30 Tampereen Monitoimitalo 13:ssa. Tule vain moikkaamaan tai olemaan joka viikko!

Retkitoimintaa. Sinä 13–17-vuotias, jota kiinnostaa luonnossa kulkeminen ja ympäristöasiat, lähde mukaan nuorten retkille!

Kasvisruokaillat. Ekokipinä-hanke ja SPR Tampereen osasto järjestävät yhteistyössä alle 20-vuotiaille kasvisruoan kokkaamista Tampurissa, Otavalankatu 12. Kokkaamme koko syksyn ajan sunnuntaisin klo 16–19 kolmen viikon välein. Seuraavat kerrat ovat 19.9. ja 3.10. Kokkailu ja ruokailu on maksutonta. Huomioimme erityisruokavaliot.

Lisätiedot LHP:n ja Ekokipinän tapahtumista: luontoliitto.fi/lhp Ota yhteyttä: lhp@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri

Varsinais-Suomen piiri (Vasp) Uusien ilta. Syksyn alkajaisiksi pidetään uusien ilta, jossa pääset tutustumaan meihin ja järjestöömme. Oletko utelias Luonto-Liiton toimintaa kohtaan? Haluaisitko kuulla, mitä me teemme ja miten voisit osallistua? Seuraa tiedotusta ja lähde mukaan!

Lasten luontokerho Turussa keskiviikkoisin klo 17–18:30. Kerhopaikkana toimii Vimma osoitteessa Aurakatu 16. Kerho on suunnattu 7–12-vuotiaille lapsille.

Kerho alkaa 8.9. Osallistumismaksu on 30 € lukukaudelta. Ilmoittautumiset kerhoohjaajalle: mykramilla@gmail.com Lasten luontokerho Taalintehtaalla maanantaisin. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: ville.laitinen@luontoliitto.fi Syyskokous 30.9. klo 17. Piiri kutsuu jäsenensä syyskokoukseen. Kokouksessa päätetään ensi vuoden toiminnasta ja valitaan yhdistykselle uusi hallitus. Kun haluat mukaan pyörittämään järjestötoimintaa, saavu syyskokoukseen ja ha-

keudu hallitukseen! Katso lisätiedot ja esityslista piirin nettisivuilta tapahtumakalenterista.

Ompeluilta 5.10. Vaatteiden korjausta ja muokkausta, kangasmerkkien ompelua, herkkuja ja hengailua! Tapahtumapaikkana on Turun yliopiston Kampuskappeli-kerhotila Ylioppilastalo C:ssä, osoitteessa Rehtorinpellonkatu 4C. Tapahtuma on suunnattu nuorille aikuisille.

Lisätiedot Vaspin tapahtumista: luontoliitto.fi/vasp Ota yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram ja Twitter @llvasp Facebook: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Uudenmaan piiri (Lup) Suoretki Nuuksioon 17.–19.9. Tällä retkellä keskitytään kansallispuiston suoalueisiin, kuten vanhojen metsien ympäröimään Soidinsuohon.

Keppieläinvaellus Glimsinjoella 18.9. Voiko karhulla, rusakolla tai ahvenella ratsastaa? Aina ei tarvitse ratsastaa keppihevosella, vaan tällä retkellä ratsuksi sopii myös mikä tahansa Suomen luonnosta löytyvä eläin! Retken ohjaa vannoutunut heppa- ja eläintyttö Ina R. Hinta: 6/8 € aikuisilta, 4/6 € lapsilta (jäsenalennus luontoliittolaisille), sisältää opastetun retken ja bussikuljetukset Ruoholahdesta Leppävaaran kautta kohteelle ja takaisin. Ilmoittaudu: lup-lapset@luontoliitto.fi Sieniretki Granössa 1.–3.10. Retkeillään, sienestetään, saunotaan ja fiilistellään syksyistä saarta. Yöpyminen mökissä tai omassa teltassa. Hinta: 5/10 € (jäsenalennus luontoliittolaisille), sisältää majoituksen ja venekuljetuksen. Aiempaa retkeilykokemusta ei vaadita. Ilmoittautumiset: petro.pynnonen@luontoliitto.fi Perheiden Värisukellus Viikissä 9.10. Syksyiset lehdet tanssivat tuulessa ja hanhet kerääntyvät parviin. On aika kokoontua tarkkailemaan muuttolintuja, ihastelemaan värejä ja tutustumaan luontoon elämysharjoituksia tehden. Kiivetään lintutorniin ihmettelemään lintuja ja tiiraillaan parvia pellon reunassa. Retki järjestetään yhteistyössä Helsingin työväenopiston kanssa. Hinta: 12 €. Ilmoittautuminen: ilmonet.fi, kurssitunnus H215860.

Nuorten syysleiri Benkun Merisaunalla 18.– 22.10. Kesä ja kesäleirit menivät, mutta onneksi on syysleiri! Tule viettämään rentoja ja hauskoja syyspäiviä hyvällä porukalla. Retkeillään, puuhaillaan syksyi-

sessä luonnossa, saunotaan ja ehkä uidaankin.

Lisätiedot Lupin tapahtumista: luppi.fi Ota yhteyttä: petro.pynnonen@luontoliitto.fi, lup-lapset@luontoliitto.fi Seuraa: Instagram @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP)

Keski-Suomen piiri (Kessu) Syysretki Oravivuoreen 25.9. Kiipeämme yhdessä Oravivuoren huipulle näkötorniin ihailemaan Päijänteelle avautuvaa maisemaa. Oravivuori on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja osa Struven ketjua. Lähdemme retkelle Jyväskylästä klo 10 ja palaamme takaisin noin klo 15. Mukaan omat eväät, istuma-alusta ja säänmukaiset vaatteet. Hinta: 4/6 € (jäsenalennus luontoliittolaisille), alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Retkelle otetaan mukaan 15 ensimmäisenä ilmoittautunutta.

Lisätiedot Kessun tapahtumista: luontoliitto.fi/kessu Ota yhteyttä: kessu@luontoliitto.fi, puh.

040 410 8013.

Seuraa: Instagram @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton KeskiSuomen piiri

Ota seurantaan myös Luonto-Liiton muut piirit!

Pohjois-Suomen piiri (Possu) luontoliitto.fi/possu Instagram @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri Pohjanmaan piiri (Polp) polp.fi Instagram @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa – POLP Savo-Karjalan piiri (Saka) luontoliitto.fi/saka Instagram @luontoliitto.saka Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu) Instagram @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

nuorten luonto

33

KOLUMNI

ELÄKÖÖN VILLIT JA VAPAAT LUONNONVARAISET ELÄIMET! teksti sami säynevirta | kuva heini strengell

K

irjoitan tätä tekstiä Suomen luonnon päivänä ja mietin maamme luonnonvaraisia villieläimiä.

Kohtasin tänään koirien kanssa aamulenkillä kaneja, oravia ja variksia. Eilen illalla näin rotan. Olen nähnyt kaupungissa myös kettuja, kanahaukkoja, näätäeläimiä ja lähipuistossa huuhkajankin.

Kesän vietin perinteisesti PohjoisSavossa. Onnistuin ilokseni kohtaamaan supikoiran, näin ruskosuohaukan liitelevän ja sain seurata läheltä räkättirastaiden poikasten kehitystä. Alkukesällä näin ulkosaaristossa rantakäärmeen uivan meressä ja uljaan merikotkan taivaalla.

Luonnonvaraisten eläinten kohtaaminen luonnossa jää mieleen. Siitä jää voimakas ja pitkä muistijälki.

Kun mietin villieläimiä, pohdin samalla myös metsästystä ja kalastusta sekä sitä, kuinka tappamisesta puhutaan harrastuksena tai kannanhoitona.

Eri eläinlajien elämän arvostamiseen suh-

34

nuorten luonto

taudutaan helposti eri tavalla eläinlajista riippuen. Suhteessamme villieläimiin vallitsee lajien välinen epätasa-arvo, ja joitain luonnonvaraisia eläinlajeja kohdellaan edelleen kuin roskaa. Tuntuu myös järjettömältä, kuinka kalat rinnastetaan yleisesti ravintona puhuttaessa kasviksiin.

Mielestäni luonnonvaraisten eläinten kohdalla eettinen näkökulma on unohdettu – tai onko sitä koskaan edes ollutkaan?

Koen, että myös luonnonsuojeluaatteessa eläimet on otettava huomioon yksilöinä ja juuri sellaisina kuin ne ovat: olentoina, joilla on itseisarvo kuten metsillä tai soilla, ja jotka ovat arvokas osa luonnon monimuotoisuutta sekä ekosysteemiä.

Eläimistä keskusteltaessa eettinen pohdinta rajataan usein turkis-, tuotanto-, ja lemmikkieläimiin. Keskustelussa sivuutetaan helposti esimerkiksi su-

pikoiran, valkoposkihanhen tai minkin elämää kunnioittava, arvokas kohtelu, kalojen kyky tuntea kipua ja tuskaa, tai suurpetojen, erityisesti suden, oikeus levittäytyä koko Suomeen, myös Lappiin, jonne sen ei ole annettu asettua.

Toivon, että jonakin vuonna Suomen luonnon päivää juhlitaan myös eri villieläinlajien kunniaksi yhdenvertaisesti ja arvostavasti, sillä kaikki lajit ovat tärkeitä. *

Kirjoittaja on Luonto-Liiton järjestöpäällikkö ja eläinten ystävä. Kuvassa ovat mukana Venäjältä ja Romaniasta adoptoidut perheenjäsenet Aramis ja Anneli.

noora ketolainen

nuorten luonto

35

Luonto-Liitto Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki

nora helsinki: harvinaisen kaunis (2019)