Nuorten Luonto 1/2023

KOTI

Uusi maa, uusi koti s. 8

Hyvää oloa huonekasveista s. 16

Kodinsiivous haltuun s. 27

1/2023

Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luontoliitto ry.

Luontoliitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luontoliitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

TOIMITUS

Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi

Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Avustajat tässä numerossa Ari-Pekka Auvinen, E.H. Engblom, Siiri Heikkilä, Saara Heikkinen, Viima Iivonen, Kaisa Illukka, Mia Johansson, Anni Kanniainen, Noora Ketolainen, Veera Laine, Juuli

Lehtinen, Jon Leirdal, Maria Leskinen, Sara Luukkonen, Olli Manninen, Kaisa Mikkola, Hilja

Mustonen, Riina Pippuri, Katariina Riipinen, Miriam Ronkainen, Ina Rosberg, Milla Salonen, Teemu Saloriutta, Kati Schenk, Suvi Suitiala, Sami Säynevirta, Sonja Thomas, Tuuli Turtola, Jussi Vierimaa, Miia Vistilä

Kansi Merileena Reunanen

YHTEYSTIEDOT

Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki

09 684 4420 nuortenluonto.fi

Twitter @nuortenluonto

Tilaus ja osoitteenmuutos luontoliitto.fi/liity

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto

Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa

Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus Poimitut

Luontoliitossa tapahtuu

Uusi maa, uusi koti

Luonnonsuojelu yhdistää

"Jos saat oireita kotona, muuta pois"

Räsymatto antaa vanhalle tekstiilille uuden elämän

Huonekasveista hyvää oloa

Ympäristökeskustelun käsitteet: Ekotehokkuus

Luontomarssi vaatii Suomen seuraavaa hallitusta pysäyttämään luontokadon

Kevätseuranta: Kevät perinnemaisemissa

Luonnonmetsien kartoitusta Saamenmaalla

Arviot

15 minuuttia päivässä: Ota kodinsiivous haltuun!

Taidehaukka: Taide katsoo sutta ja näkee ihmisyyteen

Sitä retkeä en unohda: Locheja, lampaita ja leireilyä Ylämaalla

Diy: Tupsunauha

Herkkuretki: Korealaistyylinen metsäramen

Sarjikset

"Suomi on nyt kotini!"

Sisäilmaongelma ajoi kodittomaksi

Nuorten Luonto uudistuu! Mitä tuumit muutoksista? Anna palautetta: luontoliitto.fi/lehtipalaute

Pääkirjoitus

teksti milla aalto kuva katariina riipinen

Haluaisitko avustajaksi? Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Ota yhteyttä päätoimittajaan!

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi

Kotiviidakko

Kevätaurinko paistaa jo ikkunasta, mutta ulkona on yhä talvisen väritöntä. Huonekasviharrastajan kotona on kuitenkin vehreää ja eloisaa. Kasvit innostuvat kasvamaan lisääntyvän valon myötä taas reippaammin, mutta valo paljastaa myös pölyt ja kuivat lehdet. Alkaa olla multienvaihdon ja keväthuollon aika.

Ympäristötietoinen välttää ostamasta turvepohjaista kukkamultaa, sillä polttoturpeen lailla myös kukkamullan turve nostetaan soilta, mikä köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Parhaat kukkaruukut löytyvät tietysti kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista tai syntyvät itse tehden. Vanha kolhiintunut kahvikuppi saa uuden elämän pienen huonekasvin ruukkuna.

Ekosiivouksen helpot niksit

Luonnon vihertymisen odotus saa usein kaipaamaan myös lisää vihreyttä kotiin, mutta uusia huonekasvejakaan ei ole pakko lähteä ostamaan kaupasta. Pistokkaita voi pyytää kavereilta ja sukulaisilta tai saada kasvinvaihtotapahtumasta. Näyttäviä ja nopeakasvuisia viherkasveja voi myös kasvattaa itse siemenestä: kun syöt mangon tai avokadon, ota siemen talteen ja idätä se. Jos kuitenkin ostat kasvin

kaupasta, varmistu sen alkuperästä, ettet tule tukeneeksi kasvien keräilyä luonnosta myyntiin.

Lannoitetta ja multaakin voi tehdä itse bokashi-tekniikalla, jossa ruoantähteet kompostoidaan tehokkaasti fermentoimalla. Kasvien mahdollisista tuhoötököistä pääsee useimmiten eroon käyttämättä myrkkyjä, kunhan määrittää tuholaislajin ja ottaa selvää sen biologisesta torjunnasta.

Kun hoitaa huonekasvejaan parhaansa mukaan ympäristöystävällisesti ja luonnonmukaisesti, saa pitää kodissaan pientä palaa ihmeellistä kiehtovaa luontoa ilman, että toistaa ihmiselle niin oudon tyypillistä tapaa tehdä tuhoa luonnolle samalla, kun pyrkii pääsemään lähemmäs sitä.

Lue lisää huonekasviharrastuksesta sivulta 16.

PS. Luontoliitto täyttää 80 vuotta, minkä kunniaksi järjestön logo uudistettiin ja nimen kirjoitusasu modernisoitiin. Näet juhlavuoden logon lehden kannessa. Onnea rakkaalle järjestöllemme!

Poimitut

tekstit milla aalto, anni kanniainen, veera laine kuvitus siiri heikkilä valokuva ari-pekka auvinen

Tekijät

Siiri Heikkilä on vastavalmistunut graafinen suunnittelija ja kuvataiteen harrastaja. Luovuus on pysynyt hänen matkassaan pienestä pitäen. Erityisesti maalaaminen akryyliväreillä nousi teini-iässä harrastuksista tärkeimmäksi. Luonto on ollut aina lähellä Siirin sydäntä, mutta työharjoittelu Luontoliitossa on myös ollut silmiä avaava kokemus. Siirin kuvituksia löytyy tämän Nuorten Luonnon sivuilta 4 ja 6.

Hyviä uutisia

Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti etenee

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace haastoivat marraskuussa Suomen valtion oikeuteen riittämättömien ilmastotoimien takia. Nyt korkein hallintooikeus on ottanut asian käsittelyyn. Ratkaisua odotetaan tänä keväänä. Suomen ensimmäisessä ilmasto-oikeudenkäynnissä selvitetään, pitääkö hal lituksen noudattaa omaa ilmastolakiaan. Ilmastolakiin on kirjattu, että Suomen on oltava hiilineutraali viimeistään vuonna 2035.

Raakutetaan joet monimuotoisiksi!

Syksyllä 2021 käynnistetty LIFE Revives -hanke on edistynyt. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kantoja. Hankkeen budjetti on melkein 16 miljoonaa euroa. Suomessa hanke kohdistuu 69 jokeen.

Poikasia kasvatetaan keinotekoisesti esimerkiksi Konneveden tutkimusasemalla Jyväskylässä. Kahden vuoden hoidon jälkeen ennen heikkokuntoiset raakut kutivat. Poikaset istutettiin Mustion- ja Ähtävänjokeen. Raakkuja on palautettu luontoon yhteensä yli 130 000 yksilöä.

Erityisesti Etelä-Suomen raakkukannat ovat vanhoja. Keinokasvatusta tarvitaan populaation pelastamiseksi. Ohessa kunnostetaan jokia, poistetaan vieraskaloja ja parannetaan virtausoloja. Näin elinympäristö on suotuisampi paitsi raakuille myös isäntäkaloille. Terve raakku puhdistaa vettä ja parantaa ekosysteemiä myös itse.

Jyväskylän yliopistossa arvellaan, että raakkukannat saattavat moninkertaistua tulevaisuudessa. LIFE Revives -projektia voi seurata Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa.

2000 hehtaaria metsää suojeluun

Luonnonperintösäätiö ostaa lahjoitusvaroin metsäalueita ja takaa niille pysyvän suojelun. Tavoitteena on saada vuosittain tuhat hehtaaria uusia suojeltavia alueita.

– Säätiö toteutti Lopella yhdessä Von Hertzen Brothers -yhtyeen kanssa kampanjan, joka oli nimeltään Blue Forest. Kauppahinta oli 340 000 euroa, ja sillä saatiin noin 50 hehtaaria suojelupinta-alaa, kertoo säätiön toiminnajohtaja Pepe Forsberg

– Ostimme joulukuussa 2022 myös kuuden hehtaarin alueen Nurmijärveltä ja raakkujen elinpiiriin kuuluvan joenkaistaleen rantalehtoineen Lippamosuvannolta, hän summaa mennyttä vuotta.

Lahjoitus Luonnonperintösäätiölle on suosittu joululahja, mutta myös muita juhlia varten voi ostaa säätiöltä esimerkiksi metsälahjakortteja. Kymmenellä eurolla voi suojella 20 neliötä ikimetsää. Lahjoitustuotot menevät suoraan metsien suojeluun. – Vuonna 2022 säätiö suojeli yhdessä valtion metsälahjakampanjan kanssa noin 2000 hehtaaria suomalaista luontoa. Uusia suojelualueita saatiin 24 kappaletta, Forsberg toteaa.

Kansainvälinen sopimus tähtää luontokadon pysäyttämiseen

Joulukuussa Montrealissa järjestetty YK:n luontokokous sopi tavoitteista, joilla pyritään pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja vahvistamaan luonnon tilaa vuoteen 2030 mennessä. Lähes 200 valtion tekemän sopimuksen tavoitteena on suojella 30 prosenttia maapallon pinta-alasta.

Ympäristöjärjestöt ovat pääosin tyytyväisiä päätöksiin. Niissä huomioidaan ilmastokriisin ja luontokadon välinen yhteys. Kehittyville maille luvataan merkittävä rahoitus luonnonsuojeluun. Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja alkuperäiskansojen

oikeudet otetaan myös huomioon. Valitettavasti tuotannon ja kulutuksen ekologi-

sen jalanjäljen pienentämiselle ei kuitenkaan asetettu määrällisiä tavoitteita.

Luontokadon pysäyttämiselle on sovittu tavoite kahdesti aiemminkin, mutta siinä ei ole onnistuttu, sillä tavoitteiden toimeenpano on jäänyt heikoksi. Uuteen sopimukseen sisältyvät myös vaatimukset toimeenpanosta. Sopimus on nimeltään Kunmingin-Montrealin sopimus kokouksen järjestäjäkaupungin sekä suunnitellun alkuperäisen järjestäjäkaupungin mukaisesti.

Suomi toteuttaa uuden sopimuksen tavoitteita osana kansallista biodiversiteettistrategiaansa, jonka kunnianhimoa pitää nyt nostaa. Suomea sitoo myös EU:n biodiversiteettistrategia.

TikTokvinkki

Luontoliiton vasta perustettu vaikuttajaryhmä tekee harvojen joukossa suomenkielistä, nuorille suunnattua luontosisältöä. Ota seurantaan @luontoliitto ja lähde mukaan poluille! Sometyöryhmään voi myös hakea mukaan ottamalla yhteyttä: toivanenpauliina@gmail.com

Luontoliitossa tapahtuu

Vegaanikokkikurssi

18.3. Helsinki

Kokkikurssilla Pasilan veturitalleilla opit kokkaamaan isommallekin porukalle. Kurssi on tarpeellinen, jos haluat kokiksi leireille. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luppi.fi

Ympäristönuorten ryhmä

26.3., 23.4., 7.5. ja 21.5. Tampere

Ympäristönuorten ryhmä kokoontuu joka toinen sunnuntai klo 16–19 Tampurissa (Otavalankatu 12a). Toiminta on avointa kaikille ympäristö- ja ilmastoasioista kiinnostuneille 13–19-vuotiaille nuorille. Ilmoittaudu kullekin kerralle etukäteen: IG @ekokipina tai puh. 040 221 1238

Kotaretki Repoveden kansallispuistossa

24.–26.3. Kouvola

Haluatko oppia retkeilemään talvisäässä ja kokea hienoja maisemia hiljaisempana vuodenaikana? Lähde Uudenmaan piirin retkiryhmän kanssa Repovedelle kotaretkelle! Majoitumme mukavasti meille varatuissa kodissa ja vaellamme kansallispuistossa tutustuen sen luonnonnähtävyyksiin. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: retkiryhma.pkseutu@luontoliitto.fi

Keski-Suomen piirin kevätkokous

28.3. Jyväskylä

Tsekkaa kokouspaikka ja esityslista: luontoliitto.fi/kessu

Retki äänestyskopille ja nuotiokahveille

28.3. Helsinki

Tapaamme Vuosaaren metroasemalla ja siirrymme yhdessä lähimmälle ennakkoäänestyspaikalle. Sen jälkeen suuntaamme Uutelaan, missä nautimme pientä syötävää ja juotavaa nuotiotulen ääressä. Lisätiedot : luppi.fi

Linturetki Viikissä

27.4. Helsinki

Viikissä on vapun aikoihin vuoden paras lintuaika! Tavataan heti aamuvarhaisella klo 05 Viikin koetilalla. Retki on maksuton ja kaikille avoin, olitpa sitten aloittelija tai kokenut lintuharrastaja. Ilmoittautuminen: lup@luontoliitto.fi

Nuorten vappuretki

28.4.–1.5. Savonlinna Kaipaatko vapuksi luonnonrauhaan, mutta et tiedä, mihin menisit? Uudenmaan piiri järjestää retken Savon sydänmaille viikonlopuksi. Lähtö Helsingistä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: retkiryhma.pkseutu@ luontoliitto.fi

Liittokokous

6.5. Turku

Luontoliiton valtakunnallinen liittokokous eli järjestön ylin päättävä kokous järjestetään tällä kertaa Turussa. Luvassa järjestöpolitiikan mehukkainta ydintä sekä parasta oheisohjelmaa luonnossa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Vesiötökkäretki Porlassa

18.5. Lohja

koonnut sami säynevirta kuvitus siiri heikkilä

Ratsastusretki Virossa

16.–20.6. Muhu

Tihusen tila Muhun saarella on erikoistunut ratsastusretkien järjestämiseen. Matkaamme Muhuun lautalla ja bussilla. Hinta 200 € sis. matkat, majoituksen, oppaan palvelut ja aamiaiset kohteessa. Ratsastusretket, muut palvelut ja ruokailut päätät ja maksat erikseen. Oma matkavakuutus on välttämätön. Vain Luontoliiton jäsenille. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: lup@luontoliitto.fi

Ympäristötoimintaleiri

14.–18.6. Tuusula

Luontoliiton ympäristötoimintaleirillä yhdistyvät käytännön luonnon ennallistamistyöt, ilmasto-, luontokato- ja muihin ympäristökriiseihin, ihmisoikeuksiin sekä politiikan tekemiseen liittyvät workshopit, paneelit ja ohjatut keskustelut sekä taidelähtöiset menetelmät. Taidelähtöiset menetelmät on yleiskäsite, johon lukeutuu monenlaisia työskentelytapoja ja taidemuotoja – esimerkiksi yhteisötaide, soveltava ja osallistava teatteri sekä yhteisömusiikki. Lisätiedot: elo.vanhanen@luontoliitto.fi

Uudenmaan

30.3. Helsinki

piirin

ja sen paikallisyhdistysten kevätkokoukset

Tervetuloa Lupin, Enyn ja Valun kevätkokouksiin klo 18 Pasilan veturitalleille. Kokouksissa käsitellään sääntömääräiset asiat ja päätetään nimenmuutoksesta. Myös etäosallistuminen on mahdollinen. Lisätiedot : luppi.fi

Tutustutaan viisipiikin ja tassiluteen kotilampareisiin ja muihin pikkueläimiin haavien ja seulojen avulla. Samalla havainnoidaan alueen lintuja. Retki soveltuu kaikenikäisille ja se on maksuton. Kumpparit jalkaan ja matkaan! Lisätiedot ja ilmoittautuminen: lup@luontoliitto.fi

Luontoliiton kevätpäivät

19.–21.5. Hailuoto

Pohjois-Suomen piiri kutsuu kaikki luontoliittolaiset ja luonnosta kiinnostuneet järjestön valtakunnalliseen väentapaamiseen Hailuotoon!

Tule Luontoliiton kesäleireille!

Nuortenleirit Hangon Bengtsårissa: luppi. fi/leirit

Muut leirit löydät piirien sivuilta ja someista.

OTA SEURANTAAN LUONTOLIITON PIIRIT JA TOIMINTARYHMÄT

Pohjois-Suomen piiri (Possu)

luontoliitto.fi/possu

Instagram @luontoliitto_possu

Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen

piiri

Savo-Karjalan piiri (Saka)

luontoliitto.fi/saka

Instagram @luontoliitto.saka

Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto

Pohjanmaan piiri (Polp)

polp.fi

Instagram @luontoliitto_polp

Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa

Keski-Suomen piiri (Kessu)

luontoliitto.fi/kessu

@kessu_luontoliitto

Facebook: Kessu – Luonto-Liiton KeskiSuomen piiri

Hämeen piiri (LHP)

luontoliitto.fi/lhp

Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina

Facebook: Luontoliiton Hämeen piiri

Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu)

Instagram @kaasu.luontoliitto

Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

Varsinais-Suomen piiri (Vasp)

luontoliitto.fi/vasp

Instagram ja Twitter @llvasp

Facebook: Luontoliiton Varsinais-Suomen piiri

Uudenmaan piiri (Lup)

luppi.fi

Instagram @luppiry

Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri

Ilmastoryhmä

luontoliitto.fi/ilmasto

Instagram @llilmastoryhma

Twitter @ilmastoryhma

Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

Metsäryhmä

luontoliitto.fi/metsa

Instagram @metsaryhma @natureleagueinternational Twitter @llmetsaryhma @NatureLeagueInt

Itämeri-ryhmä

luontoliitto.fi/itameri

Instagram @itameriryhma

Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Susiryhmä

luontoliitto.fi/susiryhma

Instagram ja Twitter @susiryhma

Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Virtavesiryhmä

luontoliitto.fi/virtavesiryhma

Luonnonharrastusryhmä

luontoliitto.fi/toiminta/toimintaryhmat/ luonnonharrastus-ja-ymparistokasvatus

Osallistu juhlavuoden kunniaksi kirjoitushaasteeseen!

Lasten ja nuorten oma Luontoliitto täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Kirjoita sen kunniaksi tarina monimuotoisen luonnon ihmeestä!

Uudenmaan piiri rekrytoi

Uudenmaan piiri rekrytoi leireille ohjaajia, johtajia, apuohjaajia, kokkeja ja apukokkeja. Lisäksi haussa on ohjaajia lasten luontokerhoihin ja perheretkille. Katso lisätiedot ja hae töihin: luppi.fi

Juhlavuosi huipentuu syksyllä 2023 tapahtumaan, jossa on esillä myös kirjoitushaasteen antia. Osallistujien kesken jaetaan kirjapalkintoja. Myös kunniamainintoja on luvassa.

Juhlahaasteen kirjoituksia julkaistaan Luontoliiton eri foorumeilla juhlavuoden aikana.

Osallistu haasteeseen: luontoliitto.fi/ juhlahaaste

UUSI MAA, UUSI KOTI

teksti sami säynevirta kuvat merileena reunanen

Sayma Naznin Prova ja Felix Odunayo Omobepade

haaveilevat hyvästä elämästä, perheestä ja työstä sekä hyvistä teoista luonnolle, ympäristölle ja ihmisille.

Sayma on muuttanut Suomeen Bangladeshista ja Felix Nigeriasta. He toimivat vetäjinä Luontoliiton kansainvälisessä Nature Lovers Group -toimintaryhmässä. Sayma ja Felix opiskelevat ympäristöalaa ja kestävää kehitystä ammattikorkeakoulu Noviassa.

Suomi on nyt kotini

Felix kuvailee Suomea hyväksi maaksi asua. Hän ylistää Suomen korkeatasoista koulutusta ja kehuu tapaamiaan ihmisiä mahtavan ystävällisiksi. Suomalainen luonto kiehtoo Felixiä:

– Täällä luonto on hyvin erilaista verrattuna Nigeriaan. Suomessa on erilaiset vuodenajat, ja on tuntunut hyvältä kokea talvi ja kylmä pakkanen. Täällä olen nähnyt myös elämäni ensimmäistä kertaa lunta. Nigeriassa on ainoastaan kuiva- ja sadekausi. Suomi on nyt kotini!

Saymaa ilahduttaa, että Suomessa luonto on aina lähellä. Hänen kotikaupunkiinsa Dhakaan verrattuna Suomessa on puhdas ilma ja metsäluonto aina lähellä myös Helsingin kaltaisessa kaupungissa.

– Pidän siitä, että Suomessa kierrätetään ja lajitellaan jätteet. Bangladeshissa jätehuoltoa ei juurikaan ole. Täällä voi juoda huoletta vettä. Bangladeshissa se ei ole mahdollista, sillä vesi on likaista ja se pitää aina keittää ennen juomista, Sayma sanoo.

Turvallisuutta ja tasa-arvoa

Felix ja Sayma sanovat yhteen ääneen, että Suomessa on turvallista olla ja liikkua. Molemmat harmittelevat sitä, että Nigeriassa tai Bangladeshissa ei voi mennä yksin iltaisin ulos turvattomuuden takia.

Felixin mielestä Suomessa myös sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu paljon paremmin verrattuna Nigeriaan. – Nigeriassa on sukupuolisyrjintää. Lisäksi maassa on valtava ero rikkaiden ja köyhien välillä, Felix harmittelee.

Sayma on ollut yllättynyt suomalaisten täsmällisyydestä.

– Aikakäsitys on Suomessa hyvin erilainen verrattuna Bangladeshiin. Täällä ollaan todella täsmällisiä. Jos sovitaan tarkka kellonaika tapaamiselle, niin se myös tarkoittaa sitä, hän naurahtaa.

Tie Luontoliittoon

Sayma ja Felix löysivät Luontoliiton sattumalta. Sayma tapasi vuosia Luontoliitossa toimineen Riitan bangladeshilaisessa hääjuhlassa Helsingissä. Riitta

kertoi Saymalle Luontoliiton toiminnasta saaden Sayman innostumaan.

Sayma houkutteli mukaan opiskelijakaveri Felixin, ja he päättivät käynnistää yhdessä muutaman vuoden hiljaiseloa viettäneen Nature Lovers Group -toimintaryhmän.

– Järjestimme Helsingissä rantojensiivoustalkoot viime syksynä. Talkoisiin osallistui mukava määrä vapaaehtoisia, Sayma muistelee.

Nature Lovers Group on myös järjestänyt Helsingissä Punavuoren vastaan-

ottokeskuksessa luontoaiheisen piirustuskilpailun.

– Lisäksi olemme osallistuneet erilaisiin tapaamisiin sekä kokouksiin ja pääsimme mukaan Educa-messuille esittelemään Luontoliiton toimintaa. Tulevaisuudessa haluaisin, että ryhmämme tekee metsäretkiä ja vierailuja esimerkiksi kansainvälisiin kouluihin, Felix kertoo.

Luonto tarvitsee puolustajia

Sayman mielestä kiertotalouteen ja kulutustottumuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Felix painottaa meriluonnon tärkeyttä ja kuinka merten roskaantumisen torjuntaan on panostettava.

– Suomessakin rannoilla voisi olla huomattavasti parempi jätehuolto, sillä ihmiset viihtyvät meren äärellä. Tämä voisi toimia esimerkkinä koko maail-

malle. Kun olimme puhdistamassa rantoja, ne olivat todella roskaisia, Felix kertoo.

Sayma on surullinen siitä, kuinka Bangladeshissa bengalintiikereitä metsästetään laittomasti. Tiikeriä ei suojele edes se, että kyseessä on Bangladeshin kansalliseläin.

Luontoon kohdistuvat vääryydet, kuten laiton metsästys, kalastus ja metsien riistohakkuut, ovat Felixin suurimpia huolia Nigerian luontoon liittyen.

Sayma ja Felix toteavat yhteisesti, että eri maiden hallitusten pitäisi olla tiukempia ympäristön- ja luonnonsuojelussa. He peräänkuuluttavat myös ympäristökasvatusta.

– Nigeriassa ei ole ympäristökasvatusta. Tai jos on, niin se on todella vähäistä, Felix harmittelee.

– Pidän tärkeänä, että ympäristökasvatusta tehdään myös käytännössä eikä

vain opetella kirjasta. Kouluissa pitää olla luontoon ja ympäristöön liittyvää toimintaa, Sayma tähdentää.

Toimintaryhmä kutsuu

– Henkilökohtaisilla valinnoilla on merkitystä samoin kuin päättäjien päätöksillä. Menkää luontoon ja rannoille. Tehkää asioita, jotka eivät vahingoita luontoa, Felix kannustaa.

– Ympäristö on yhteinen kotimme. Pidetään siitä yhtä hyvää huolta kuin niistä kodeista, joissa asumme, Sayma sanoo.

– On tärkeä miettiä tulevia sukupolvia ja jättää heillekin jotain hyvää. Luonto on myös muiden lajien koti ja heilläkin pitää olla rauha elää, Sayma ja Felix summaavat.

– Nature Lovers Group on Luontoliiton kansainvälinen vapaaehtoisten

LUONNONSUOJELU YHDISTÄÄ

muodostama englanninkielinen toimintaryhmä. Ryhmä on hyvä tapa päästä mukaan luonto- ja ympäristötoimintaan, jos ei osaa vielä suomea, Sayma kertoo.

Nature Lovers Groupin toiminnasta saa lisää tietoa ryhmän Facebook-sivulta. Mukaan ovat tervetulleita kaikki, kaikista kansalaisuuksista.

– Pääasia on positiivinen yhteishenki, ryhmänvetäjät naurahtavat.

Luontoliiton kansainvälisen englanninkielisen ryhmän toimintaan voi tutustua Facebook-sivulla Nature Lovers Group.

Kirjoittaja on Luontoliiton järjestöpäällikkö.

Luonto koskettaa meitä kaikkia. Se vaikuttaa meihin ja me kaikki vaikutamme siihen. Tämän päivän maailmassa luontosuhteen ja luonnonsuojelun merkitys on erityisen tärkeää nostaa arvoonsa. Siihen voimme järjestötoiminnalla vaikuttaa usein eri tavoin.

teksti sara luukkonen kuva merileena reunanen

Luonto on voimavara, jonka parissa ja jonka hyväksi toimiminen kuuluu jokaiselle. On tärkeää, ettei esimerkiksi kielimuuri ole esteenä tai hidasteena toiminnalle. Luontoliiton tavoitteena on kutsua kaikki luonnosta kiinnostuneet lapset ja nuoret toimimaan luonnossa ja sen puolesta.

Tavoite on kultaakin arvokkaampi. Järjestötoiminta tarjoaa mahdollisuuksia itselle tärkeiden asioiden parissa toimimiseen ja niihin vaikuttamiseen sekä ihan uusien juttujen löytämiseen

ja ihmisiin tutustumiseen. Toiminta voi avata monenlaisia ovia elämässä niin harrastusten, ihmissuhteiden, hyvinvoinnin kuin koulutus- ja työurankin suhteen.

Sayman ja Felixin hyppääminen Nature Lovers Groupin kelkkaan on hieno esimerkki luontoliittolaisesta toimintakulttuurista ja sen avoimuudesta.

teksti miia vistilä kuvitus viima iivonen

"JOS SAAT OIREITA KOTONA, MUUTA POIS"

Home- ja kemikaaliyliherkkyyteen sairastunut ja kuukausiksi kodittomaksi jäänyt Janne toivoo, että asunnoista pidettäisiin parempaa huolta ja että sisäilman laatuun kiinnitettäisiin huomiota.

Espoolainen 26-vuotias Janne (nimi muutettu) oli lähes puoli vuotta asunnoton vuonna 2022. Hän oli muuttanut edellisen vuoden alussa asuntoon, jossa sairastui vähän yli vuodessa home- ja kemikaaliyliherkkyyteen. Hän joutui jäämään terveysongelmiensa vuoksi pois töistään. Pahimmillaan hän kärsi jatkuvasta kuumeesta, yskästä ja väsymyksestä ja sai sairaalahoitoa vaatineen sydänlihastulehduksenkin.

Terveydenhuollossa Jannen oireiden yhteys kodin ilman laatuun kiistettiin, mutta kun kotona olo lopulta pahensi välittömästi oireita ja vain ulkona parvekkeella oli enää siedettävää olla, Janne hyväksyi, että hänen täytyy muuttaa.

– Näin jälkeenpäin ajatellen tein virheen siinä, että yritin pitkään vaan kestää, enkä muuttanut pois ajoissa, vaikka kotona haisi oudolta ja terveysongelmani pahenivat. Valitin kyllä ilman laadusta isännöitsijälle, mutta kesti viikkoja ennen kuin tulivat edes katsomaan. Si-

säilman tutkimuksia tehtiin vasta, kun olin jo muuttanut pois.

Nuorten turvatalo auttoi

Janne päätyi kuukausiksi erilaisiin tilapäismajoituksiin: ensin nukkumaan vanhempiensa olohuoneeseen ja myöhemmin parvekkeelle, asunnottomien hätämajoitukseen, SPR:n nuorten turvataloon, kavereiden sohville, laivoille ja hosteilleihin. Sopivia tilapäismajoituksiakin – sellaisia, joissa oireet helpottivat – oli vaikea löytää, ja muutenkin saada apua.

– Vaikka kerroin, mistä asunnottomuuteni johtui, minut ohjattiin tilapäismajoituksessa nukkumaan huoneeseen, joka tunnettiin huonosta ilmastaan. Tai en voinut saada kaupungilta uutta asuntoa, kun minulla oli vielä vuokrasopimus vanhaan asuntooni voimassa, vaikka olin jo irtisanoutunut ja muuttanut pois.

Tilapäismajoituksista paras oli SPR:n nuorten turvatalo, jonne Janne jäi puo-

leksitoista kuukaudeksi. Siellä voi kuitenkin vain nukkua öisin, päivät piti viettää muualla. Sairauksista oli vaikea toipua, kun ei ollut rauhallista paikkaa, jossa levätä kunnolla. Samalla hän etsi asuntoa.

Asunto, jossa oireet alkoivat helpottaa, löytyi lopulta. Ensin tuli vuokrattua yksi huono.

– Ajattelin liikaa järjellä, että kun tässä on puulattia, niin tämän täytyy olla hyvä. Mutta ei se niin mene. Herkistyneenä täytyy lopulta luottaa intuitioon, missä tulee hyvä olla, Janne pohtii.

Herkistyneenä Jannelle ehti kertyä kokemusta materiaaleista:

– Muovimaton päälle liimattu laminaatti on yleensä herkistyneelle huono, mutta muista ei yleensä voi suoraan sanoa, mikä on huono ja mikä hyvä. Muista

materiaaleista riippuu, miten tiloja on pidetty, onko rakenteisiin päässyt kosteutta ja toimiiko ilmanvaihto.

Homeherkkyys helpottanut

Jannen yleinen terveydentila on parantunut paljon viime vuoden huonoimmista ajoista.

– Uskon, että altistuin homeelle jo lapsuudenkodissani, ja tämä viime vuoden asuntoni laukaisi jo pidempään kytemässä olleet ongelmat. Pahimmillani herkistyneenä en voinut olla vanhemmillanikaan sisällä, mutta nyt voin taas käydä ja toivun nopeasti. Kotiin tulon jälkeen pitää vain pestä hiukset ja vaatteet, kun haju tarttuu niihin.

Jannen kokemusten mukaan haju lähtee pesussa huonommin keinokuituisista kuin luonnonkuituisista vaatteista.

Janne luopui vaatteistaan ja osasta tavaroitaan, joita käytti asunnossa, jossa sairastui. Hän reagoi niihin jääneeseen hajuun.

– Pinttynyt haju ei lähde millään! Ostin sitten uusia halpoja vaatteita tilalle. Tavaroitakin heitin pois paljon, mutta osa on vielä kellarissa odottamassa, jos herkistyminen vähenee niin, että voin taas käyttää niitä.

Kemikaaliyliherkkyyskin on helpottanut, vaikka se vaikuttaakin yhä arkeen.

– Pahimmillaan, kun kävin kaupassa, haistoin siivousaineet jo pitkältä. Nyt en haista niitä käytännössä ollenkaan.

Nyt Janne pyrkii parantamaan terveyttään ja yleiskuntoaan.

– Syön enimmäkseen tuoreita ruokia. Nukkuisin mielelläni ulkona, mutta en ole löytänyt makuupussia, joka ei haise kemikaaleilta, jota voisin käyttää.

Ilmanvaihdosta kannattaa huolehtia

Muuttaessaan nykyiseen asuntoonsa Janne puhdisti ensimmäisenä sen ilmanvaihtokanavat.

Häntä harmittaa, ettei sisäilman laatua oteta riittävästi huomioon asuntojen ylläpidossa. Jannen kokemuksen mukaan varsinkaan vuokrattavia asuntoja ei useinkaan hoideta kunnolla.

– Vähintään puolessa asunnoista, joita kävin katsomassa, oli jonkinlainen sisäilmaongelma. Ja tässäkin asunnossa oli suihku rikki ja kesti monta viikkoa, ennen kuin se tultiin korjaamaan.

Janne epäilee, ettei tilanne asuntomarkkinoilla tule lähiaikoina paranemaan.

– Jos ilmanvaihdosta huolehtiminen jää vuokralaisen vastuulle, mutta tämä ei tiedä tai osaa sitä tehdä, niin se jää tekemättä. Eikä omistajilla ole useinkaan kiinnostusta remontoida asuntoja, jos huonommassakin kunnossa oleviin löytyy aina joku asukas. Remontointi maksaa ja remontin aika on pois vuokratulosta.

Vaikka terveysongelmien yhteys sisäilmaan usein kiistetään, home- ja kosteusvaurioilla on väliä esimerkiksi asuntokaupoissa. Janne korostaa asukkaan omaa vastuuta:

– Jos saat kotona oireita, sinnittely ei hyödytä, eikä kannata odottaa apua esi-

merkiksi isännöitsijältä tai terveydenhuollosta. Säädä ensin ilmanvaihto kuntoon ja jos se ei auta, niin muuta pois.

Kirjoittaja on Voima -lehden toimitussihteeri ja kirjoittaa kulttuurista, taloudesta ja erilaisista vähemmistöaiheista.

Kuvittaja on abstraktien konseptien visualisointia ja herkullisia tekstuureja rakastava freelancer, jonka taidetta voi ihailla Instagramissa: @viimaiivonen.

teksti e. h. engblom kuvat hilja mustonen ja jussi vierimaa

RÄSYMATTO ANTAA VANHALLE TEKSTIILILLE UUDEN ELÄMÄN

Kun kylmä hohkaa ikävästi lattiasta tai parketti kaipaa sisustuksellista lisäilmettä, päättää moderni ihminen helposti lähteä kodinsisustuskaupoille. Maton voi kuitenkin tehdä kätevästi myös itse. Materiaalit saattavat löytyä omasta vaatekaapista, ja tekemiseen saa ohjausta ympäri maan.

Suomessa syntyy joka vuosi 70–100 tuhatta tonnia tekstiilijätettä. Määrä on jatkuvassa nousussa.

Tekstiilijätteen kierrätystä kehitetään, mutta kierrätyspisteet ovat vielä harvassa. UFF:n vaatekeräyslaatikoita on toki ollut katukuvassa jo kauan, mutta niihin kelpaavat vain ehjät ja käyttökelpoiset vaatteet.

Tunnollinen kierrättäjä saattaa kerätä talteen vanhoja lakanoita ja rispaantuneita vaatteita siinä toivossa, että saisi vielä vietyä ne asiaankuuluvaan keräysastiaan. Lumpuille voi kuitenkin tarjota uuden elämän myös itse: omatekoinen räsymatto kestää käyttöä helposti parisenkymmentä vuotta, hyvin tehtynä jopa sukupolvelta toiselle.

Taitokeskukselle oppimaan

Vaikka mattomateriaalit eli kuteet löytyisivätkin omasta takaa, ei kutomistai-

to ole nykypäivän yleistietoa. Onneksi apua saa monilta tahoilta, kuten kansalaisopistoilta ja opintokeskuksilta.

– Täysin kokematonkin kutoja voi tehdä meillä maton, kertoo Taitoliiton viestintäkoordinaattori Johanna Aydemir.

Taitoliitto on valtakunnallinen käsityötaitojen edistämisen verkosto, jonka alaisuudessa toimivat Taitoyhdistykset järjestävät käsityökursseja, -kerhoja ja -työpajoja sekä harjoittavat yleistä käsityöneuvontaa ympäri Suomen.

Taitokeskusten matonkudontakursseilla opetellaan ensin kuteiden valikointia ja leikkaamista, minkä jälkeen pääsee tekemään oman mattonsa kangaspuilla. Taitokeskukselta voi myös vuokrata kangaspuut käyttöönsä vaikkapa viikonlopuksi.

Lointa – eli kangaspuihin viritettävää lankariviä, jonka varaan kangas kudotaan – ei tarvitse laittaa itse, vaan Taitokeskuksen työntekijät tekevät sen

valmiiksi. Etukäteen pitää miettiä maton haluttu pituus ja leveys, sillä loimi suunnitellaan sen mukaan.

Kun kuteet on leikattu, tarvitsee ne vain kutoa loimen lomaan. Lopuksi matto leikataan irti tukeista, joihin loimi on sidottu. Loimen päät solmitaan mattohapsuiksi, ja matto on valmis.

Mikä soveltuu matonkuteeksi?

Historiallisesti räsymattoon on kelvannut kaikenlainen materiaali. Kun 1800-luvun lopulla tekstiilijätettä alkoi kotitalouksissa syntyä, kudottiin se mattoihin ja muihin räsyvalmisteisiin. Sotaja pula-aikana mattomateriaalina käytettiin jopa voipaperia ja muovipusseja. Rikkinäisiä sukkahousujakin on voinut päätyä kuteiksi, ovathan ne jo valmiiksi oikean muotoisia.

– Kaikkea kangasta ei mattoon kannata laittaa. Jos kangas purkautuu hel-

posti kuteiksi leikatessa, päästää se langanpätkiä yhtä lailla osana mattoa, Aydemir varoittaa.

Esimerkiksi villakankaita Aydemir ei suosittele matonkuteiksi. Puuvillan ja puuvillasekoitteet hän sen sijaan mainitsee hyviksi materiaaleiksi:

– Puuvilla kestää paitsi käyttöä myös rajua kuuraamista.

Kudemateriaaleja hankkiessa kannattaa suosia tekstiilejä, joista saa leikattua helposti mahdollisimman pitkää jatkuvaa kaistaletta. Vanhat lakanat ja verhot ovat siis sekä muodoltaan että materiaaliltaan oivaa tavaraa.

Mattoon voi kutoa muistoja

Parimetrinen matto ei synny muutamasta vanhasta paidasta. Jos kudemateriaalia ei ole tarpeeksi omasta takaa, lisää on helppo hankkia. Sukulaisilta ja paikallisista Facebook-ryhmistä kannattaa kysellä vanhoja joutotekstiilejä. Parikin vuosikymmentä vanha kangas on todennäköisesti laadukkaampaa kuin uusi.

Materiaalia löytää myös kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Lisäksi Taitokeskukset myyvät valmiiksi leikattua ja kerittyä trikookudetta, joka on tyypillisesti tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia.

Perinteinen mummolan räsymatto on satunnaisen kirjava, mutta omasta matosta voi suunnitella juuri sellaisen kuin itse haluaa. Kudemateriaaleja etsiessä kannattaa miettiä värimaailmaa. Vaaleat lakanat voi helposti värjätä pesukoneväreillä ennen kuteiksi leikkaamista.

Maton ulkomuoto muuttuu myös erilaisilla sidoksilla. Perinteinen räsymatto tehdään palttinasidoksella, mutta lointa muuttamalla saadaan helposti näyttävämpi matto.

– Mattoon voi kutoa myös muistoja. Vanhat, rakkaat vaatteet jäävät elämään pysyvästi maton raitoina, sanoo Aydemir.

Monisatavuotista käsityöperinnettä

Itse tehty räsymatto on arvokas käyttöesine ja sisustuselementti, jonka myötä pääsee osaksi monisatavuotista käsityöperinnettä. Käsin tehdessä mieli rentoutuu. Vipukangaspuiden kolahdellessa ja kankaan muotoutuessa aika kuluu mielekkäästi.

Käsin tekeminen asettaa kaupassa myytävien tuontimattojen hinnat uuteen kontekstiin. Mikä yhden maton todellinen hinta pitäisi olla, jotta kaikki valmistusketjuun osallistuneet saisivat

työstään reilun palkan? Maton tehneenä osaa myös paremmin arvioida kaupan mattojen materiaaleja ja työn laatua.

Räsymattoon saa uppoamaan ison määrän vanhoja tekstiilejä, jotka muuten päätyisivät jätteeksi. Vanhan vaatteen elinkaarta voi pidentää helposti kymmenillä vuosilla, kun sen kutoo mattoon.

Räsymatto on vain yksi perinteinen esimerkki kangasjätteen uudelleenkäytöstä. Taitoliiton ja muiden vastaavaa toimintaa harjoittavien tahojen nettisivuilta tai toimitiloissa käymällä saa lisätietoa monenlaisista käsityötekniikoista, joihin voi upottaa vanhaa tekstiiliä.

Räsytekniikoita käyttämällä sekä huojentaa omaa kulutusahdistustaan että pitää osaltaan hengissä vanhaa käsityökulttuuria.

Kirjoittaja on käsityöharrastaja, jonka omaan räsymattoon on kudottu monet kavereiden farkut.

HUONEKASVEISTA HYVÄÄ OLOA

Kasveille sävellettyä musiikkia, kauniita ruukkuja, köynnösten valloittamia huoneita – sosiaalinen media pursuaa kasveja. Instagramissa aihetunnisteella #plantsofinstagram on 15 miljoonaa postausta ja #plantmom-tunnisteella kolmisen miljoonaa.

Moderneissa esteettisissä suuntauksissa kasvit kietoutuvat muodin ja sisustuksen ympärille. Vaikka yhteiskunta kaupungistuu ja teknologisoituu, jokin vetää ihmisiä kohti kasvien maailmaa. Mikä kasveissa viehättää?

Varjoviikunasta rahapuuksi

Suhtautuminen kasveihin on vaihdellut aikojen saatossa. 1700–1800-luvun Euroopassa huonekasveja jopa pelättiin. Aikalaislehdissä varoiteltiin asettamasta kasveja makuuhuoneeseen, sillä luultiin, että niistä vapautuisi pimeässä haitallisia aineita.

Jo 1800-luvun lopulla huonekasvien uskottiin parantavan ilmanlaatua. Suurten kaupunkien hiilipäästöt saastuttivat ilmaa. Ratkaisuksi tarjottiin kasveja, joita kutsuttiin jopa ilmakehän lääkäreiksi. Todellisuudessa huonekasvien vaikutus huoneilmaan on verrattain pieni.

Myös Huonekasviseura ry:n jäsen Emilia Schulman on törmännyt kasveihin liittyviin uskomuksiin.

– Ensimmäiset huonekasvini hankin vuonna 2009. Olen lapsuudesta asti kärsinyt unettomuudesta. Kasvirohtoihin tutustuessani törmäsin kasviin nimeltä rohtopassio eli Passiflora incarnata . Pitihän sellainen sitten hankkia. Unettomuuteen siitä ei ollut apua, mutta (rohtopassioista) muodostui intohimo.

Aaloe, ainoa ystäväni

Kaikilla kasveilla ei ole lääkinnällisiä vaikutuksia, mutta niiden vaikutus mielenterveyteen on mielenkiintoinen tutkimusaihe.

Vuonna 2021 Environmental Research -lehdessä julkaistussa kyselyssä haastateltiin 328 bulgarialaista nuorta aikuista koronapandemian aikana. Mitä enemmän henkilön ympärillä oli kasveja, sitä lievempiä ahdistus- ja masennusoireet olivat.

Toinen tutkimus tehtiin kyselynä Portlandin yliopistossa vuosina 2020–2021. Kohderyhmänä olivat asuntoloissa asuvat ahdistuneet tai masentuneet

teksti anni kanniainen kuvitus viima iivonen valokuva mia johansson

opiskelijat. Tutkimuksessa havaittiin, että huonekasvit piristivät ja auttoivat muodostamaan positiivisia rutiineja.

– Kasvien hoitaminen voi olla antoisa harrastus ja kehittymisen näkeminen palkitsevaa. Toisaalta suuresta kasvikokoelmasta voi tulla myös kohtuuttomia paineita. Taloudelliset erot asettavat ihmisiä erilaiseen asemaan, ja voi tulla paineita siitä, että ”pitäisi” olla tietynlaisia kasveja, Schulman pohtii.

Schulmanilla on myös omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista.

– Olen kasviharrastukseni aikana sairastanut kaksi hieman vakavempaa masennuskautta. Minulta on kuollut kymmeniä kasveja. Sen lisäksi, että olen hädin tuskin jaksanut huolehtia välttämättömistä asioista, olen saanut syyn soimata itseäni siitä, että harvinaiset ja rakkaat kasvini kuolevat. Olen pyrkinyt opettelemaan armollisuutta. Oma hyvinvointini menee aina kasvien edelle.

– Masennuksen suosta nousemisen ensimmäisiä merkkejä on ollut se, että kiinnostukseni kasveihin on herännyt uudelleen. Moni kasveista on huomaa-

matta kasvanut ja voinut paremmin kuin olen odottanut.

Ongelmallinen onnenkäpy

Vaikka huonekasviharrastus on pääosin hyvän mielen hommaa, siihen liittyy myös negatiivisia ilmiöitä. Emilia Schulman nostaa ensimmäiseksi esiin turpeen käytön kasvualustassa.

– Turve on yleisin kasvualustamateriaali kasvihuoneilla. Useimmat pussimullatkin ovat todellisuudessa turpeen ja hiekan seosta. Turve ei uusiudu niin nopeasti, että sitä voisi kerätä riittävästi soilta.

Turpeen vaihtoehtoja ovat savirouhe, Leca-sora, perliitti, kaarna sekä erilaiset seokset. Kookoskuitu on yleistynyt turpeen korvaajana, mutta palmuplantaasit ovat vähintään yhtä ongelmallisia kuin soiden liika kaivelu.

Toisena ongelmana Schulman pitää kasvien ryöstökeruuta. Kasvien runsas luvaton kerääminen vaarantaa kantoja luonnossa.

– Stephania erecta -kasvi nousi pari vuotta sitten todelliseksi hitiksi kasviharrastajien keskuudessa. Kasvista maksettiin kymmenistä euroista yli sataan euroon kappaleelta. Kävi ilmi, että

kasvit oli mitä todennäköisimmin kaikki kerätty luonnosta. Ne päätyivät kertakäyttökasveiksi ja roskiin.

Löydän asiaa tutkiessani Plant Circle -lehden artikkelin, jossa on haastateltu hollantilaista kasvihuoneenpitäjä Rogier van Vugtia. Van Vugt on tutkinut Stephania -kasvien ryöstöviljelyä Thaimaassa. Instagram-viesteissä hän kertoo, että ryöstöviljelyä on vaikea jäljittää, mutta erectan lajisukulainen kaweesakii on vielä uhanalaisempi.

Viirivehkoja vastuullisesti

Jos huonekasviharrastuksen haluaisi aloittaa eettisin ja ympäristöystävällisin keinoin, miten tulisi toimia? Emilia Schulmanilla on muutamia vinkkejä. – Kannattaa aloittaa siitä, että tuntee kotinsa ja sen kasvuolosuhteet. Paljonko valoa ja tilaa on tarjolla? Minkä kokoiseksi kasvi kasvaa? On tutustuttava yleisimpiin kasvituholaisiin ja niiden torjuntaan. Näin tulee välttäneeksi monta turhaa kasvikuolemaa.

Toiselta kasviharrastajalta saatu pistokas on ympäristön kannalta parempi kuin isoista kaupoista ostettu massatuotettu yksilö. Jos kasveja ostaa marketeista, kannattaa suosia kotimaista kasvituotantoa ja panostaa siihen, että pakkaa kasvin lämpimästi.

– Ekologisin huonekasvi on se, joka pysyy hengissä.

käsitteet

EKOTEHOKKUUS

Ekotehokkuus tarkoittaa hyödykkeiden ja palveluiden tuottamista resursseja säästäen ja negatiiviset ympäristövaikutukset minimoiden.

Tätä politiikassa ja teollisuudessakin käytettyä ideaa voidaan soveltaa myös asumiseen. Kodin ekotehokkuuden parantaminen on keino esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään, sillä asuminen on merkittävä osa jokaisen ympäristöjalanjälkeä. Fiksujen valintojen, kehittyvän teknologian ja kohtuullistamisen myötä ekotehokkuus ei kuitenkaan tarkoita askeettisuutta vaan säästeliästä ja kestävää asumista.

Ekotehokas asuminen lähtee siitä, että kodissa ei ole ylimääräistä asuinpintaalaa, jonka vaikutukset kertaantuvat muiden tekijöiden kohdalla. Asuinneliöiden ohella tärkein yksittäinen asia on energia – mistä se tulee, kuinka paljon sitä kuluu ja miten tehokkaasti sitä käytetään. Lisäksi kodin ekotehokkuutta määrittävät aina rakennusvaiheesta arjen asumiseen kaikki valinnat materiaalien, laitteiden, lämmitystavan, veden kulutuksen, pintojen, esineiden elinkaaren ja korjattavuuden, eristyksen, pihan sekä kierrätyksen ja jätteiden käsittelyn suhteen.

Jokainen voi siis vaikuttaa asumisensa ekotehokkuuteen ainakin jollakin tavalla, esimerkiksi säästämällä energiaa, suosimalla kestäviä ja kierrätettyjä kalusteita tai huomioimalla luontoarvot kotipihassa. Omaa kotia laajemmin ekotehokkuutta voi lisätä muun muassa edistämällä sen toteutumista omassa taloyhtiössä.

teksti juuli lehtinen kuvitus sonja thomas

LUONTOMARSSI VAATII SUOMEN SEURAAVAA HALLITUSTA PYSÄYTTÄMÄÄN

LUONTOKADON

Ympäristöjärjestöjen yhteinen suurmielenosoitus järjestetään 18.3. ympäri Suomen. Luontomarssi kääntää huomion luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen ja ilmastokriisiin. Tämän kevään eduskuntavaaleista on tultava luontovaalit.

LUONTOMARSSIN VAATIMUKSET

Seuraavan hallituksen tulee pysäyttää luontokato:

• Suojella viimeiset vanhat metsät sekä yhteensä 30 prosenttia Suomen maa- ja vesialueista

• Turvata riittävä luonnonsuojelurahoitus sitomalla se yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta

• Säätää ilmastolakia vastaava luontolaki sekä uudistaa metsälaki ilmasto- ja luontotavoitteiden mukaiseksi

Seuraavan hallituksen tulee siirtyä ilmastotavoitteista tekoihin:

• Laatia hiilinielujen pelastuspaketti ja rajoittaa metsien hakkuita

• Korjata taloudelliset ohjauskeinot niin, että ne vahvistavat kestävää maankäyttöä, maataloutta, liikennettä ja energiataloutta sekä noudattavat "saastuttaja maksaa"

-periaatetta

• Ohjata kysyntää ja kulutusta kohti ilmastoystävällistä arkea

Tule mukaan Luontomarssille: www.luontomarssi.fi

Eduskuntavaalien ennakkoäänestysaika on 22.–28.3. Vaalipäivä on 2.4.

Nyt eletään viimeistä vuosikymmentä, jolloin luontokato voidaan kääntää luonnon elpymiseksi ja ilmaston kuumeneminen pysäyttää tasolle, jolla maapallo säilyy ihmiselle elinkelpoisena. Luontomarssi järjestetään eduskuntavaalien alla, jotta niin päättäjien kuin äänestäjienkin huomio saadaan kiinnitettyä ilmastokriisiin ja luontokatoon.

Luontomarssi vaatii, että vaalikaudella 2023–2027 päättäjien on varmistettava riittävä tila luonnolle ja taattava riittävät päästövähennykset kaikilla sektoreilla. Ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen on otettava huomioon kaikessa politiikan teossa.

Samalla on varmistettava toimien ja kustannusten jakautumisen oikeudenmukaisuus, kansalaisten mahdollisuus osallistua päätöksentekoon myös vaalien välissä sekä tuettava yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia, siirtymäaloilla työskenteleviä ja maailman köyhimpiä.

Luontomarssi järjestetään ympäri Suomen. Tapahtumia on tulossa muun muassa Helsinkiin, Tampereelle, Jyväskylään, Turkuun, Ouluun, Kuopioon, Raaseporiin ja Suomussalmelle. Marssin järjestävät Luontoliitto, Greenpeace Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Natur och Miljö, Elokapina, Ei polteta tulevaisuutta ja Climate Move.

toimittanut milla aalto kuvitus miia vistilä

Kevätseuranta

KEVÄT

PERINNEMAISEMISSA

Perinnemaisemia ovat erilaiset perinnebiotoopit kuten hakamaat, metsälaitumet, kedot, niityt ja lehdot. Kevätseurannan teemalla haluttiin kiinnittää huomioita näihin uhanalaisiin elinympäristöihin ja juuri niille ominaiseen lajistoon.

Perinnemaisemissa viihtyvistä lajeista valittiin Kevätseurantaan kuusi teemalajia. Kevätseurannan vakiolajeista teemalajin tittelin saivat kottarainen, kimalainen sekä kullero. Uusia teemalajeja taas olivat kuovi ja keto-orvokki sekä laiduntamassa nähdyt lampaat ja lehmät.

Muuttolinnut keväthangilla

Vuoden 2022 Kevätseuranta käynnistyi runsaslumisen talven päätteeksi. Lumipeite olikin tiukassa, sillä se piti koko maata otteessaan aina pitkälle huhtikuuhun saakka. Pohjoisessa Lapissa lunta riitti vielä toukokuun puoliväliin asti.

Kevät eteni kuitenkin lumesta huolimatta, ja ensimmäiset muuttolinnut

Vuonna 2022 Luontoliiton Kevätseurannan teemana olivat perinnemaisemat. Perinnemaisemissa kunnon kuhina ja kukoistus alkaa melko myöhään keväällä, oikeastaan vasta kesän korvalla, kun maisema jo vihertää ja lämpö sallii lampaiden ja lehmien tulon laitumille tekemään arvokasta maisemanhoitotyötä. saapuivat jo totutun aikaisin, helmikuun puolenvälin jälkeen. Ensimmäisenä havaintoja alkoi tulla laulujoutsenista, jotka saapuivat heti vesistöjen alkaessa hiljalleen sulaa. Kun pälvipaikkoja alkoi pilkottaa lumen keskeltä, saapuivat kiurut ja kottaraiset. Maaliskuun puolessa välissä kuului jo peiponkin sirkutusta.

Koska kevät oli kylmä ja yöpakkasia esiintyi koko maassa vielä huhtikuussakin, monet kevään seuraajat olivat muuttolinnuista sekä aikaisin heränneistä lajeista huolissaan. Kysymyksiä muuttolintujen lisäruokinnasta ja auttamisesta tuli Kevätseurantaan aiempaa runsaammin.

Kolea kevät

Kun terminen kevät alkoi huhtikuun alkupuolella, saapui se rytinällä lähes koko Suomeen. Käsivarren Lapissa termistä kevättä saatiin totutusti odottaa kuitenkin toukokuun alkupuolelle asti.

Vaikka terminen kevät alkoikin, sää pysyi kuitenkin yhä verrattain viileänä.

Huhtikuisia t-paitakelejä ei koettu viime keväänä lainkaan, vaan yli 20 asteen lämpötiloja mitattiin vasta toukokuun puolenvälin jälkeen.

Pajut aloittivat kukintansa pääsiäisen jälkeen, ja niiden myötä runsastuivat myös kimalaiset. Valkovuokot eivät ehtineet juhlistamaan äitienpäivää, vaan niiden kukinta runsastui vasta reippaasti toukokuun puolenvälin jälkeen.

Toukokuun loppu antoi kuitenkin maistiaisen saapuvasta kesästä, kun helleraja rikkoutui ensimmäistä kertaa. Vihdoin lämpimät ja aurinkoiset päivät siivittivät luonnon kukoistukseensa – koivut puhkesivat lehteen, tuomet kylpivät kukkamerissä ja mustikan kukat koristivat metsiä kesäkuun alussa jo Lappia myöten.

Vähemmän havaintoja

Kevätseurantaan osallistui jälleen yli tuhat innokasta kevään tarkkailijaa. Havaintoja koko keväältä kertyi yli 8000.

teksti saara heikkinen kuva riina pippuri

Havainnot jäivät kuitenkin hieman alle vuosittaisen keskiarvon, joka on noin 10 000 havaintoa.

Vähempää havaintomäärää saattaa selittää se, että seurattavaa oli alkukeväästä verrattain vähän, kun useat lajit ilmestyivät kolean sään vuoksi hieman totutusta aikataulusta myöhässä. Kielot eivät ehtineet edes aloittaa kukintaansa Keski-Suomen yläpuolella ennen Kevätseurannan päättymistä kesäkuun alussa.

Koska teemalajit olivat tänä vuonna osittain myöhäiskevään lajeja, eniten havaintoja niistä keräsivät kimalainen (292 havaintoa) sekä kottarainen (136 havaintoa), joita pystyi havainnoimaan jo heti alkukeväästä. Perää teemalajihavainnoissa pitivät myöhäiset kukkijat kullero (20 havaintoa) sekä keto-orvokki (50 havaintoa). Yllättävän vähän havaintoja (61) tuli myös lehmistä ja lampaista, jotka viileistä säistä johtuen toki pääsivätkin vasta kovin myöhään ulos laitumille.

Kaikista seurattavista lajeista eniten havaintoja keräsivät ikisuosikki laulujoutsen (501 havaintoa), Suomen yleisin lintulaji peippo (446 havaintoa) sekä nokkosperhonen (418 havaintoa). Kaikkein vähiten havaintoja seurantaan tuli hankalasti havaittavista lepakoista (22 havaintoa) sekä kulleron lisäksi kukintansa myöhään aloittaneesta oravanmarjasta (40 havaintoa).

Kirjoittaja toimi Luontoliiton Kevätseurannan koordinaattorina vuonna 2022.

Luontoliitto kiittää kaikkia Kevätseurantaan osallistuneita! Uusi Kevätseuranta on taas alkanut. Tutustu kampanjaan ja ilmoita havaintosi: kevatseuranta.fi

LUONNONMETSIEN KARTOITUSTA SAAMENMAALLA

Vietin kesäkuussa vapaaehtoisena kymmenen päivää Sodankylässä ja Inarissa kiertäen suojelemattomia luonnonmetsiä osana Greenpeacen Saamenmaan kartoitusprojektia.

Metsäkartoittajat Riestovaaran huipulla.

teksti miriam ronkainen kuva olli manninen

Yhteensä kartoitukseen osallistui kahdeksan kartoittajaa. Reilun viikon aikana näin tuhatvuotiaita ikimetsiä ja luonnontilaisia soita, peseydyin tunturikoivujen reunustamissa kirkkaissa puroissa ja löysin uhanalaisia lajeja Inarinjärven rantamänniköistä.

Pääsin valitettavasti tutustumaan myös avohakattuun luonnonmetsään, ikimännikön päälle suunniteltuihin mökkitontteihin sekä taimikoiden, yksipuolisten talousmetsien ja metsäautoteiden tiheään verkostoon.

Luontokartoittajan päivä

Tyypillinen kartoituspäivä alkaa telttaleirissä kaurapuuron ja pikakahvin saattelemana. Kartan ja eväiden lisäksi varusteisiin kuuluu GPS-laite, kompassi, muistiinpanovälineet, luuppi sekä toki tärkeimpänä kumisaappaat.

Kun leiri on kasattu, lounas pakattu ja kartat jaettu, lähdetään pareittain matkaan. Joskus reitti kohteelle kulkee mukavasti tietä tai talviuraa pitkin, välillä taas joutuu rämpimään avoimella suolla auringonpaisteessa vaivaiskoivikon ulottuessa vyötäröön asti.

Päivät ovat usein pitkiä, ja jos kohde on erityisen kiinnostava, voi työpäivä venähtää reilusti yli kahdeksan tunnin. Vettä ei onneksi tarvitse kantaa mukana litrakaupalla, koska reitin varrelle sattuu lähes aina lähde tai puhdas virtavesi.

Yöpaikkana toimii useimmiten metsäautotien reuna tai kääntöpaikka, mutta myös Riestovaaran huippu linkkimastoineen tuli reissulla testattua. Pitkän päivän jälkeen uni tulee teltassa lähes heti.

Luonnontilaisuutta arvioimassa

Kartoitettavat kohteet on valikoitu kaukokartoitusaineistojen perusteella. Aineistojen pohjalta voidaan tehdä rajauksia potentiaalisista luonnonmetsistä, mutta varmuuden metsän tilasta saa vasta paikan päällä.

Kohteet pyritään luokittelemaan johonkin kolmesta vaihtoehdosta: luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai muu metsä. Linjalaskennalla arvioidaan lahopuun ja kantojen määrää hehtaarilla. Kohteet valokuvataan huolellisesti.

Muistiinpanoihin merkitään myös huomioita esimerkiksi kasvupaikkatyy-

pistä, puuston ikärakenteesta ja puulajeista, palokoroista eli metsäpalojen jäljistä ja erityisen vanhoista puista. Aina rakennepiirteiden tulkitseminen ei ole kovin yksiselitteistä, ja rajanveto eri kategorioiden välillä voi olla melko vaikeaa.

Tärkeässä roolissa ovat myös uhanalaiset, silmälläpidettävät ja luontoarvoja indikoivat lajit. Eniten apuna käytetään sammalia, jäkäliä ja kääpiä, mutta muitakin lajiryhmiä kannattaa pitää silmällä. Pohjoisen ikimetsissä voi törmätä jopa erityisesti suojeltavaan lajiin, kuten lutikkakääpään.

Kartoituksen tulokset raportoidaan ja toimitetaan monille eri tahoille, kuten ELY-keskuksille, Metsähallitukselle, päättäjille, paliskunnille ja ympäristöjärjestöille.

Ikimetsien arvo

Kartoitusreissun kolmantena päivänä Sodankylässä näin ensimmäistä kertaa elämässäni todennäköisesti täysin luonnontilaisen metsän.

Päivän reitti kulki jängällä pienten kangasmetsäsaarekkeiden läpi. Pysähdyimme kartoitusparini kanssa kaatuneelle kelolle istumaan ja syömään eväitä. Ihastelimme metsää ja sen monisatavuotiaita mäntyjä, järeitä lahopuita ja käppyräisiä aavemaisia keloja. Ehdimme evästauon verran hehkuttaa luonnonmetsän kauneutta, mutta heti matkaa jatkettuamme edessä aukesi nuori tasaikärakenteinen talousmetsä.

Koskematonta metsää on jäljellä metsistämme alle prosentin verran. Näistä ikivanhoista metsistä suurin osa sijaitsee Ylä-Lapissa, missä luonnonmetsiä hakataan edelleen. Kesäkuun alkupuolella selvisi, että Metsä Group oli hakannut talvella jopa 400-vuotiasta metsää Inarissa.

Saamenmaalla vanhat metsät ovat luonnon monimuotoisuuden lisäksi elintärkeitä porojen jäkälälaitumia. Tavallisen talousmetsän hakkuukierto on liian nopea, jotta poroille talvisin tärkeitä luppometsiä ehtisi syntyä. Hakkuut haittaavat myös maajäkälien kasvua ja pirstovat laidunalueita. Siksi laajat yhtenäiset suojelualueet ovat välttämättömiä perinteiselle poronhoidolle.

Suurin osa Pohjois-Suomen luonnonmetsistä on Metsähallituksen eli valtion

omistuksessa. EU:n biodiversiteettistrategia edellyttää kaikkien luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelua. Näiden metsien sijaintia on pyritty selvittämään Suomen ympäristökeskuksen Luonnonmetsät-hankkeessa.

Metsähallitus ei kuitenkaan ole suostunut luovuttamaan olennaisia tietoja tutkimuskäyttöön ”liikesalaisuuteen” vedoten. Valtion suojelualueilla muun muassa lajistoinventointeja tehdään ahkerasti, mutta suojelemattomien metsien kartoitus on vielä lähes täysin vapaaehtoistyön varassa.

Mukaan kartoituksiin

Metsäaktiivina joutuu usein kohtaamaan Suomen luonnon heikon tilan, ja uhanalaisuuslukemat osaa jo lähes luetella ulkomuistista. On kuitenkin helpottavaa huomata, että luonnonmetsiä on vielä jäljellä, ja vaikka metsä ei olisikaan täysin koskematon, uhanalaiset lajit saattavat silti selvitä, jos luonnontilaisuuden piirteitä on säilynyt tarpeeksi.

Metsäkartoituksen ehdottomasti paras puoli on se, että sitä ei tarvitse tehdä yksin. Monenlaisesta osaamisesta on hyötyä, ja tiimin jäsenten erilaiset vahvuudet täydentävät toisiaan.

Luonnonmetsien kartoitusta oppii parhaiten tekemällä. Lajiekspertti ei tarvitse olla, vaan yksinkertaisimmillaan kartoitusta voi tehdä huolellisesti valokuvaamalla ja raportoimalla metsästä löytyviä monimuotoisuudelle arvokkaita piirteitä. Olennaista on myös osata argumentoida suojelun puolesta ja sopeuttaa perustelut käsillä olevaan kohteeseen.

Helppo tapa päästä kartoituksessa alkuun on käydä kartoituskurssi, joita järjestää esimerkiksi Luontoliiton metsäryhmä. Mitä enemmän metsiä kartoitetaan, sitä todennäköisemmin monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet löydetään ja saadaan suojelun piiriin.

Kirjoittaja on 22-vuotias biologian opiskelija ja ympäristöaktivisti Helsingistä. Instagram: @miikkuro

Juttua varten on haastateltu projektin koordinaattori Jarmo Pyykköä.

KATSE IHMISEN

KÄYTTÄYTYMISBIOLOGIAAN Miten löytää toimivimmat vaikuttamiskeinot?

teksti tuuli turtola kuva jon leirdal

Miksi ympäristökriisi etenee, vaikka tiedämme siitä koko ajan enemmän? Tunnemme ympäristötuhon vaikutukset, mutta kun pitää hankkia elanto tai lomailla, ekotietoisuus unohtuu. Maria Katajavuoren kiehtova teos Valas lasimaljassa kertoo ympäristökriisin paradokseista ja avaa biologisia ja kulttuurisia malleja, jotka ohjaavat ylikulutukseen.

Maria Katajavuori on luonnonsuojelubiologiaan erikoistunut ekologian tohtori. Hän on kotoisin Turun seudulta, mutta asuu nykyään Norjassa Lillehammerin pikkukaupungissa, jossa hän tekee töitä Norjan luonnontutkimusinstituutille. Valas lasimaljassa on hänen toinen julkaistu teoksensa, ja se oli ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi viime vuonna.

Teoksen nimessä valas symboloi ihmistä.

– Kuten valas, olemme laji muiden joukossa, ja kuten kaikkien muidenkin eläinten käyttäytymistä, ihmisen käyttäytymistä ohjaavat biologiset rajoitteet. Emme ole kehittyneet kierrättämään tai käyttämään julkista liikennettä, eikä evoluutio ole tehnyt lajistamme ehdottoman epäitsekästä ekoaktivistia.

Toisaalta niin meidän kuin valaidenkin valintoja ohjaavat perimän lisäksi ympäröivät olosuhteet.

– Jos valas suljetaan ahtaaseen akvaarioon tai ihminen kaupunkiin ilman julkista liikennettä, ovat sen toimintamahdollisuudet rajalliset. Onneksi yhteiskuntarakenteemme ei ole jäykkä akvaarioallas, vaan hauras lasimalja, jonka voimme särkeä – siispä olemme ikään kuin valas lasimaljassa, Katajavuori kertoo.

Kirjan kannen kuvitus on huomiota herättävä. Erilajisten nisäkkäiden, lintujen, hyönteisten, kasvien, matelijoiden ja jopa sienten kuvien päälle on vedetty punaiset rastit. Onko tilanne todella näin huono?

– Kirjan kannesta päättää kustannustoimittaja, ja kuvitus on eittämättä lannistava. Kaikki lajit eivät tietenkään ole katoamassa, mutta hälyttävän monien lajien lajeista populaatiot ovat romahtaneet, joten sikäli kansi on ehkä ennemmin realistinen kuin pessimistinen, Katajavuori sanoo.

Juuret Luontoliitossa

Katajavuorella on taustaa Luontoliitossa.

– Toimin useamman vuoden vapaaehtoisena Luontoliiton Varsinais-Suomen piirissä. Vedin muun muassa luontoretkiä, olin mukana monenlaisissa luontokartoituksissa ja toimin varapuheenjohtajana, hän kertoo.

– Itse asiassa moni kirjassa kuvaamani tapaus on kehittynyt Luontoliiton kautta. Luvun neljä liito-oravakeissin parissa työskentelin juuri Luontolii-

ton Varsinais-Suomen piirin puolesta, ja luvun viisi aarninappuja kartoitimme Luontoliiton metsäryhmän kanssa.

Kirjallaan Katajavuori haluaa kääntää ympäristöväen huomion ihmisen käyttäytymisbiologiaan. Sen tuntemuksesta on huima apu ympäristönsuojelukeinoja suunniteltaessa.

– Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, ettei ympäristövalistus valitettavasti yleensä saa meitä kuluttamaan kestävämmin, eikä ympäristöongelmista tiedottaminen siksi ehkä ole niin tehokas apu kuin voisi toivoa. Sen sijaan esimerkiksi lasten ja nuorten positiiviset luontokokemukset voivat nostaa ekoinnostusta aikuisiällä.

– Mitä paremmin ymmärrämme lajimme käyttäytymistä, sitä toimivampia vaikuttamiskeinoja osaamme kehittää, Katajavuori summaa.

Kaikille ympäristöstä kiinnostuneille

Idea teokseen alkoi syntyä kirjailijan mielessä muutaman vuoden aikana.

– Erityisesti väitöskirjan tekemisen aikana pohdin, millä keinoin ihmisen käyttäytymiseen voidaan todella vaikuttaa. Keräilin tänä aikana kasan muistiinpanoja mielenkiintoisista ajatuksista, tutkimuksista ja luontokokemuksista, jotka hiljalleen muovautuivat kirjaksi. Retkeily niin Kanadan metsissä kuin Siperian tundrallakin oli oivaa aikaa antaa ajatusten lentää ja työstää kirjan tarinaa, minkä jälkeen teksti syntyi tutkijatoimistossa kuin itsestään.

Katajavuori tuottaa tekstiä sekä tutkijana että vapaana kirjoittajana. Vaikka kirjan aihe on raskas, teksti on kevyttä tarinankerrontaa, joten se on viihdyttävää luettavaa haastavista teemoista huolimatta.

– Itse ahmin vapaa-ajallani niin fiktio- kuin faktakirjallisuuttakin. Suosittelen kirjaani kaikille ympäristöasioista kiinnostuneille, erityisesti niille, joita vaikuttamiskeinojen heikko teho turhauttaa. Esittelen tekstissä lukuisia yllättäviä tapoja, joilla niitä voitaisiin parantaa, Katajavuori kertoo.

Lopuksi hän haluaa sanoa Nuorten Luonnon lukijoille, mitä olisi itse toivonut saaneensa kuulla valitessaan urapolkua:

– Moni miettii varmasti kysymystä, mikä minusta tulee isona, ja suurin osa yhteiskunnan tarjoamista ammateista tuntuu vain edistävän ekokatastrofia. Itse päädyin ekologiksi, koska toivoin sen auttavan elonkehää, mutta myöhemmin olen tajunnut, että ehkä tehokkaampaa olisi tutkia, ei niinkään muita lajeja, vaan ihmistä ja yhteiskuntaa. Miten muuttaa lajimme käyttäytymistä ja talousrakenteita kestävämmiksi? Ympäristöpsykologia ja kokeilevat taloustieteet kaipaavat kipeästi lisää ympäristömielisiä tutkijoita!

Syvällisesti luonnon ja ihmisyyden lainalaisuuksista

Valas lasimaljassa valottaa ihmisen ja muiden eliöiden yhteneväisyyksiä yhdistämällä biologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Katajavuori vertaa ekonomista kilpailua evolutiiviseen kilpailuun, ihmisen luonnonvarojen käyttöä tunturisopulien sammalsyöpöttelyyn ja solujen vanhenemista kulttuurien itsetuhoisuuteen osoittaen, kuinka samat lainalaisuudet pätevät yli systeemirajojen geenitasolta maailmantalouteen.

Lukija pääsee Katajavuoren matkassa seikkailemaan Kanadaan, Huippuvuorille, Siperiaan ja Skotlantiin. Katajavuoren tiukasta ja rikkaasta tekstistä loistaa asiantuntemus ja syvällinen paneutuminen aiheeseen. Valas lasimaljassa on viihdyttävää mutta samalla totista luettavaa, joka herättää ajattelemaan.

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa – Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan. Atena 2022.

Tutkimusmatka mahdollisten olentojen pariin

Arik Kershenbaum: The Zoologist's Guide to the Galaxy – What Animals on Earth Reveal about Aliens–and Ourselves. Viking-Penguin 2020.

Miltä vieras elämä toisilla planeetoilla voisi näyttää? Tähän kysymykseen on koittanut moni populaarikulttuurin teos vastata, mutta Zoologist’s Guide tarttuu aiheeseen eläintutkijan ja evoluutiobiologin näkökulmasta. Kirjassa pohditaan muun muassa sitä, miltä vieras elämä voisi näyttää, miten se saattaisi liikkua ja voisiko se saavuttaa älykkyyden, pohjautuen tietoihimme luonnonlaeista ja evoluution kulusta Maapallolla.

Kirja on mainiosti kirjoitettu. Tiukka tiede ja jännittävien uusien mahdollisuuksien poh-

dinta ovat hyvässä tasapainossa. Vaikka emme tiedäkään, onko muualla elämää ja millaista se voisi olla, sen pohtiminen on mielenkiintoista, ja samalla voi oppia uutta myös oman planeettamme eliöistä. Kaikille evoluutiobiologista ja tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneille on luvassa monia mielenkiintoisia hetkiä tämän teoksen parissa. Valitettavasti kirjaa ei ole (ainakaan vielä) käännetty suomeksi.

kati schenk

Tutun tupsukorvan monet puolet

Paavo Hellsted ja Juha Laaksonen: Orava – Metsien tuttu tuntematon. Tammi 2022.

Orava lienee kaikille tuttu eläin, mutta tutussakin otuksessa on monia yllättäviä piirteitä. Suomalainen tietokirja sukeltaa kotoisan punaoravamme maailmaan, mutta mainitsee myös kurren läheiset ja kaukaisemmatkin serkut. Kirja käsittelee oravaa monelta kantilta ja kertoo esimerkiksi oravan aikanaan tärkeästä asemasta turkiseläimenä sekä oravan roolista kulttuurissa. Pääpaino teoksessa on kuitenkin oravan biologiassa ja käyttäytymisessä.

Kirja on jaettu mukavan lyhyisiin lukuihin ja kappaleisiin, joskaan niiden järjestys

ei aina tunnu ihan loogiselta, vaan aihe välillä hyppelee. Teksti on kuitenkin erittäin mukavaa luettavaa, ja kauniisti ja runsaasti kuvitetusta kirjasta löytyy varmasti paljon uutta ja mielenkiintoista ihan kaikille luonnosta ja huiskahännistä kiinnostuneille. Lopussa annetaan myös vinkkejä oravien tarkkailuun vaikka omalla kotipihalla.

kati schenk

Minkälainen eläin on lehmä?

Mauri Leivo: Lehmilaitumilla. Docendo 2022.

Tunnetuin tuotantoeläimemme lehmä on lopulta meille vieras. Mauri Leivon uutuuskirja Lehmilaitumilla tutustuttaa lehmän elintapoihin ja laidunarkeen. Mitä lehmästä jää jäljelle, kun koti- ja tuotantoeläimen rooli riisutaan sen yltä?

Biologi ja luontokuvaaja Leivo tarkastelee lehmää kiinnostavana eläinlajina ja yksilönä siitä saatavan hyödyn sijaan. Koska lehmiä näkee laitumilla enää harvoin, useimpien suomalaisten suhde niihin on heikennyt tai kokonaan kadonnut. Siksi Leivo halusikin tehdä maanläheisen lehmäkirjan, joka sopii kenen tahansa luettavaksi.

Leivo kertoo elävästi kohtaamisistaan lehmien kanssa. Hän esittelee mielenkiintoisia ja yllättäviäkin seikkoja niiden käyttäytymises-

tä ja elämästä. Lukija saa tietää, minkälainen eläin lehmä on, mitä perustarpeita sillä on ja mitkä asiat tekevät siitä tyytyväisen. Kaunis ja runsaasti kuvitettu teos houkuttelee lukemaan. Lehmiä jo yli 20 vuotta kuvanneen Leivon kuvissa on tunnusomaista taiteellisuutta ja herkkyyttä.

Lehmilaitumilla on puheenvuoro lehmien laiduntamisen ja ympärivuotisen ulkoilun puolesta. Laidunnus on lehmän synnynnäinen käyttäytymistarve, olennainen osa lehmänä olemista. Tuttu ja samalla tuntematon lehmä on saanut arvoisensa teoksen.

tuuli turtola

15 MINUUTTIA PÄIVÄSSÄ

Ota kodinsiivous haltuun!

teksti miia vistilä kuvitus maria leskinen

Siivouksessa pääsee helpoimmalla, kun päättää tavaroille paikkansa ja pitää kodin jatkuvasti siistinä. Tahrojen poisto onnistuu myös ilman voimakkaita, ympäristöä kuormittavia kemikaaleja.

– Ympäristöystävällisyys ja helppous liittyvät yhteen. Kun pitää kodin paikat jatkuvasti kunnossa, ei tarvita suursiivouksia eikä ympäristöä kuormittavia vahvoja aineita, neuvoo Marttaliiton kotitalousasiantuntija Niina Silander

Siivota kuitenkin täytyy terveyden, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden vuoksi. Pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja ilmastoinnista huolehtiminen auttavat pitämään kodin hengitysilman hyvänä, ja pintojen puhtaanapito esimerkiksi keittiössä pitää terveydelle haitalliset bak-

teerit poissa. Tavaroiden järjestys helpottaa arkea ja selkeyttää mieltä.

Lähtökohtana hyvä perusjärjestys

Siivouksessa pääsee helpoimmalla, kun puhdistaa tahrat tuoreeltaan ja ylläpitää kodissa hyvää perusjärjestystä niin, että kaikille tavaroille on oma paikkansa. Silloin kodin siistinä pitämiseen riittää 15 minuuttia päivässä.

– Siinä ajassa ehtii siistiä keittiön tasot, laittaa tavarat paikalleen ja tehdä yhden siivousasian esimerkiksi hoi-

taa tiskit tai imuroida, riippuen tietysti kuinka iso koti on, Silander pohtii.

Näin ei tarvita erillisiä viikkosiivouksia tai suuria kevät- tai joulusiivouksia.

Pölyjen poistamiseen pinnoilta riittää usein kuivalla mikrokuituliinalla pyyhkiminen. Tahrojen poistamiseen tarvitaan kostutettua liinaa ja pesuainetta. Tahrojen poistaminen aloitetaan aina miedoimmilla aineilla, joista siirrytään vahvempiin, jos tarvitaan.

Käsitiskiaine sopii yleispuhdistusaineeksi lähes kaikkeen. Siitä tehdään samanlainen liuos kuin käsitiskiä varten – muutama tippa ainetta isoon astiaan vettä – ja pinnat pyyhitään siihen kostutetulla liinalla. Mieto käsitiskiaineliuos on pH-neutraalia, eikä sitä tarvitse erikseen huuhdella pinnoilta pois, jos se ei jätä pintoja liukkaiksi tai tahmaisiksi.

Silander neuvoo käyttämään eri liinoja keittiössä, vessassa ja muissa kodin tiloissa. Liinat on helppoa erottaa toisistaan, kun ne ovat erivärisiä.

– WC-istuimen puhdistamisessa on tärkeintä, että liinaa käytetään vain tähän tarkoitukseen, jotta bakteerit ja lika eivät leviä muille pinnoille. Pöntönpuhdistusliinat kannattaa säilyttää selvästi erillään muista liinoista ja värikoodata.

Rasvalle emästä, kalkille hapanta

Jotkut tahrat tarvitsevat erityistä käsittelyä. Tällaisia ovat esimerkiksi rasva- ja kalkkitahrat. Niiden poistamiseksi täytyy tuntea hiukan siivouksen kemiaa. Rasvatahrat poistetaan emäksisillä aineilla, kalkkikertymät taas happamilla.

Rasvatahroja syntyy etenkin keittiössä. Vaikka monet rasvatahrat lähtevät käsitiskiaineella, joihinkin voidaan tarvita järeämpiä aineita. Ympäristöystävällisiä rasvatahrojen poistoon sopivia emäksisiä aineita ovat esimerkiksi mäntysuopa ja sooda. Mäntysuopa on saippualiuosta, jossa on vettä, lipeää ja mäntyöljyä, ja se sopii esimerkiksi uunin puhdistukseen.

Ruokasoodalla taas voi puhdistaa pinttyneitä tahroja esimerkiksi astioista. Sooda on vahvasti emäksistä, joten siitä tehtyä vesiliuosta voi käyttää rasvaisten pintojen, kuten pinttyneen keraamisen lieden, puhdistukseen. Soodaa voi myös ripotella suoraan esimerkiksi pinttyneeseen kahvi- tai teekuppiin ja hangata kevyesti liinalla.

Happamista aineista ympäristöystävällisimpiä ovat sitruuna ja etikka, joita voi käyttää kalkkitahrojen poistoon sellaisenaan tai veteen laimennettuna. Kalkkisaostumia syntyy pinnoille kaikkialla, missä käytetään vettä.

Ensin pinta pyyhitään happamaan liuokseen kastetulla liinalla ja sitten huuhdellaan pelkkään veteen kastetulla liinalla. Etikalla tai sitruunalla voi näin puhdistaa myös ikkunoita ja muita lasipintoja.

Aina ei tarvitse tehdä liuoksia. Huuhdella silti täytyy.

– Kalkkeumia voi puhdistaa kylpyhuoneen laatoista esimerkiksi leikkaamalla sitruunan puoliksi ja hankaamalla sillä, Silander vinkkaa.

Vessanpönttö ja viemärien tukkeumat

Wc-pöntön puhdistukseen ja viemärien avaamiseen käytetään usein turhan vahvoja kemikaaleja.

– Viemärin avaamista kannattaa ensin kokeilla soodalla ja etikalla ennen kuin lähtee ostamaan vahvempia putkenavaaja-aineita, Silander neuvoo.

Soodalla ja etikalla viemäri avataan kaatamalla sinne ensin desilitra soodaa, sitten kaksi desiä etikkaa. Kun kuplinta

muutaman minuutin päästä lakkaa, lasketaan hanasta kuumaa vettä päälle.

Pinttyneen lian puhdistamiseksi vessanpöntöstä voi tehdä niin sanotun wc-pommin: sitruunahaposta ja ruokasoodasta muotoillun kapselin, jonka voi pudottaa pönttöön ennen puhdistamista.

– Marttojen ohjeesta syntyy kerralla 16 kappaletta wc-pommeja, eli ei se ole

niin iso vaiva, kun kerran tekee. Toki voi myös vain annostella pönttöön 1 rkl soodaa ja 1/2 rkl sitruunahappoa ja antaa vaikuttaa viisi minuuttia ennen pesua.

Lisää siivousneuvoja Marttojen nettisivuilla: martat.fi

Taidehaukka

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa. kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.

TAIDE KATSOO SUTTA

JA NÄKEE

IHMISYYTEEN

Kansanperinne ja populaarikulttuuri ovat vahvistaneet epäluuloa ja pelkoa sutta kohtaan. Punahilkka, iso paha susi ja ihmissusitarinat ovat olleet enemmänkin vertauskuvia ihmisestä itsestään kuin tutkielmia eläimestä nimeltä Canis lupus.

Suomalaisissa kansansaduissa susi on esitetty usein vähä-älyisenä hahmona. Susi on kulttuurinen sijaiskärsijä, johon ihmiskunta on projisoinut epätoivotut piirteensä.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Länsimaisesta kulttuurihistoriasta löytyy positiivisiakin susitarinoita, kuten Rooman myyttisten perustajien Romuluksen ja Remuksen kasvattiäiti naarassusi. Tätä susihahmoa on kuvattu paljon roomalaisessa taiteessa, mutta yllättävin Roomassa kohtaamani versio oli leipomon ikkunaan asetettu pullataikinasta leivottu susiemo.

Myös nykytaide voi pyrkiä korjaamaan vääristynyttä susisuhdettamme. Eläintä ei tarvitse esittää sympaattisena tai inhimillistettynä, vaan useammista näkökulmista ja tiedostaen ristiriitaisten susitunteidemme kulttuuriset syyt.

Kuvataiteessa tämän hetken tunnetuin susikuvaaja lienee taidemaalari Samuli Heimonen, jonka kiinnostuksen suteen herätti juuri susikeskustelun tunteikkuus ja rajuus – aiheen kiinnostavuus psykologisessa mielessä. Heimonen on sanonut maalaustensa susien rakentuvan puoliksi havainnosta ja puoliksi latautuneista odotuksistamme. Maalaukset ovat ihmisen susikatseen peili eli tutkielmia siitä, miten eri tavoin suden voi nähdä. Samalla ne rakentavat uutta liittoa suden kanssa, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin.

Pohjoisen ihmisen susisuhde on vaivannut myös ruotsalaista kirjailija Kerstin Ekmania (s. 1933), jonka Sudentaljaromaanitrilogiasta on tehty elokuva Susi (2008). Ekman palasi susiaiheeseen vielä uusimmassa romaanissaan Suden jälki (2022), joka kuvaa vanhan metsästäjän susiasenteen muutosta. Ekman kuvittelee ja näyttää jotain, mikä todellisuudessa tuntuu mahdottomalta. Aloin heti kuvitella Suden jäljen päähenkilö Ulfin tilalle Suomen Metsästäjäliiton johtajia

tai Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä. Voisiko fiktio muuttua faktaksi?

Susikuvitteluun on johdattanut myös Toisissa tiloissa -esitystaidekollektiivin teos Susisafari (2014–2021), jonka osallistujat saivat kokea maailmaa suden näkökulmasta. Tässä yöaikaan tapahtuneessa vaellusesityksessä tekijät ja osallistujat muodostivat susilauman, joka kohtasi yöllisen kaupungin villin mutta sosiaalisen pedon näkökulmasta. Esitys kysyi, miltä tuntuu olla susi – kuinka suden ja ihmisen sosiaaliset suhteet eroavat. Susisafarin tarkoituksena oli herättää ymmärrystä ja empatiaa sutta kohtaan samastumisleikin avulla.

Ruumiillista samastumista harjoiteltiin myös Teatterikorkeakoulun koreografian opintojen susiteemakurssilla parikymmentä vuotta sitten. Opiskelijat saivat tutkia sutta muun muassa biologisesta, yhteiskunnallisesta ja tietenkin tanssijoille keskeisestä liikkeen ja estetiikan näkökulmasta. Suden liike ihmisen tulkitsemana – kiehtovaa! Olisiko se muutakin kuin jolkottelua, ehkä

jopa suden tanssia? Suden tarkasteleminen oman kehon kautta saattoi lisätä tanssijoiden empatiaa tätä muunlajista kohtaan.

Viime vuonna kohtasin Wäinö Aaltosen museossa Turussa eriskummallisen, liikuttavan suden. Se oli Teija ja Pekka Isorättyän Mekaaninen susi (2018), täytetystä sudesta valmistettu robottihärveli. Lähestyessäni robosutta se alkoi sähistä ja hyökkäillä kohti. Satuin osumaan juuri sen ajastettuun liikkumishetkeen. Taiteilijat olivat löytäneet nuhjuisen täytetyn suden entisen torniolaisen koulunsa kellarista ja halusivat kunnioittaa sen elämää. He irrottivat sudelta poskihampaan ja selvittivät dna-analyysillä suden taustan. Paljastui, että eläin oli kaadettu 1930-luvulla Inarin susilaumasta, jota ei enää ole olemassa. Susiyksilö sai siis jatkoelämän robotisoituna taideteoksena, mikä tuntui hyvin hämmentävältä.

Luontosuhde taiteissa nyt: 3 vinkkiä kevääseen!

1 2 3

Metsäsonaatti. Kuopion kaupunginteatterin monitaiteinen esitys tarkastelee ihmistä ja luontoa, luontosuhdetta ja ympäristökriisiä. Ensi-ilta keväällä 2023. Silentopia. Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen esitys tarkastelee tanssin, livemusiikin ja tieteen keinoin ihmisen toiminnan merkitystä planeettamme hyvinvoinnille. Esitykset Tanssin talossa Helsingissä 14.–15.4. Überhund – taiteen kiehtovat koirat. Taidenäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilossa 2.2.–29.4. ja Jyväskylän taidemuseossa 26.5.–1.10.

Sitä retkeä en unohda

LOCHEJA, LAMPAITA JA LEIREILYÄ

YLÄMAALLA

Vaellus Skotlannin West Highland Waylla

palstalla kysytään luontoliiton retkille ja leireille osallistuneilta, oliko kiva reissu.

haastattelu kati schenk

kuva kaisa mikkola

Skotlannissa asuva retkikurssien ohjaaja Kaisa halusi

järjestää lokakuussa Luontoliitolle vaelluksen Skotlannin West Highland Waylle. Neljä innokasta vaeltajaa matkusti

Suomesta junalla Skotlantiin ja vaelsi sitten viidessä päivässä 90 kilometriä Ardluista Fort Williamiin. Matkalla koettiin niin päivänpaistetta, sadetta kuin sateenkaariakin

Ylämaan vuorten ja soiden keskellä. Matkastaan kertovat vaellukselle osallistuneet Ida ja Paula.

mikä oli reissun paras hetki? entä huonoin?

P: Paras hetki oli ehkä se, kun hankalan sadepäivän jälkeisenä päivänä lounaalla paistoi aurinko ja levitimme kamat kuivumaan. Hämmästyksekseni ne oikeasti kuivuivat. Istuimme kivikolla auringossa ja söin lempiretkiruokaani. Koko edellisen päivän jatkunut kaatosade taas oli ehkä reissun ikävin asia. Toisaalta sinä iltana nauroimme paljon teltassa tilanteellemme. Loppuvaelluksesta hauskaa oli myös arvoitusten ja vitsien kertominen vaeltaessa.

I: Paras hetki oli ehkä ekan aamun tähtitaivas. Oltiin leiriydytty korkean kukkulan päälle, ja kun aamulla herättiin keittämään aamupuuroja trangialla, näkyi kirkas tähtitaivas, ja vähitellen vuorten takaa nousi aurinko. Tätä kaikkea pääsi suoraan teltasta seuraamaan. Huonoin hetki oli, kun huomasin kuivien sukkien olevan lopussa. Onneksi Paula auttoi ja suostui lainaamaan.

mikä oli hienoin luontohavainto?

I: Oli siistiä nähdä, että Skotlannissa oikeasti on lampaita joka puolella, ja yksi villivuohi nähtiin myös!

P: U-kirjaimen muotoinen laakso oli tarunomainen. Sitä reunustavat puuttomat ruskeat raidalliset rinteet kaareutuivat todella symmetrisesti ja näyttivät kauniilta synkässä valaistuksessa, vaikka pilvet piilottivat vuorten huiput.

mikä oli paras paikka, missä retken aikana kävit?

P: Tykkäsin kovasti symmetrisen pyöreistä vuorista suon takana. Toinen suosikkimaisemani oli edellä mainitsemani U:n muotoinen laakso.

I: Tosi vaikea valita vain yhtä. Yksi hienoimmista oli ehdottomasti Rannoch Moor, vaikka me ei harmi kyllä löydettykään Roope Ankan sukulinnaa. Oli myös siistiä vaelluksen lopussa saapua Skotlannin korkeimman vuoren Ben Nevisin luo. Sen huippu oli poikkeuksellisesti näkyvissä.

mikä oli tärkein tavara, joka sinulla oli mukana? entä mikä oli turhin painolasti?

I: Tärkein tavara oli varmaan trangia. Ruoka ja lämpö on kyllä sellaisia perustarpeita, ettei niistä voi joustaa. Ostin Lontoon juna-asemalta romaanin. Eloonjäämisen kannalta fiktiivinen kirja on varmaan turhin asia kantaa mukana, mutta toisaalta iltoja teltassa sai sen avulla hyvin kulumaan.

P: Huomasin makuualustan tärkeyden silloin, kun siihen tuli viimeisenä yönä pieni reikä. Makuualusta on öisen lämmön kannalta yhtä ratkaiseva kuin makuupussi. Turhaa tavaraa ei juurikaan ollut mukana.

mikä oli retken paras ruoka?

P: Suosikkiruokani oli Couscous med linser og spinat . Se oli taivaallista ja muistelen sitä edelleen! Sitä syödessä tuli kyllä hyvä mieli.

I: Kaurapuuro ehdottomasti!

sattuiko matkalla kommelluksia?

I: Koko ekan päivän satoi kaatamalla, ja illalla kaikki vaatteet olivat aluskerroksia myöten litimärkiä. Onneksi seuraavana päivänä päästiin kuivattamaan vaatteet aurinkoiselle rannalle pienen joen varrelle.

P: Makuualustaani tuli reikä, kun varmaan astuin sen päälle, eikä se kestä yhdellä jalalla päällä seisomista.

lähtisitkö uudestaan?

P: Joo!

I: Milloin vain! Skotlanti on upea paikka, ja oli erityisen siisti kokemus päästä vaeltamaan siellä.

TUPSUNAUHA

teksti ja kuvat noora ketolainen

Tupsuista valmistettu koristenauha on hauska piristys huoneeseen. Sen voi laittaa roikkumaan vaikka oven yläpuolelle tai ikkunaan. Myös yksittäisiä tupsuja voi ripotella koristeeksi sinne tänne, tehdä avaimenperän tai kiinnittää pipoon.

Tupsut valmistuvat helposti kierrätysmateriaaleista. Kirpputorit pursuavat kaikenlaisia lankoja, ja tupsuihin käyvätkin hyvin monenlaiset langat. Täytyy kuitenkin muistaa, että mitä paksumpi lanka, sitä tuuheampi tupsu. Tämä on myös loistava tapa saada kaikki jämälangat käyttöön! Tupsujen tekoon on myös myynnissä erillisiä tupsukehikkoja, joita löytyy lankaja askarteluliikkeistä. Tässä ohjeessa kehikko tehdään itse pahvista.

Tarvikkeet

• Lankaa

• Pienet ja terävät sakset

• Kynä

• Paksua pahvia, esimerkiksi puhdas pizzalaatikko

• Kahvikuppi tai vastaava esine, jolla voi piirtää pyöreän muodon. Mitä isompi, sitä isompi tupsu. Tässä on käytetty halkaisijaltaan noin 5 cm leveää kahvikuppia.

• Kolikko, kartonkisen juomatölkin korkki tai vastaava pieni esine, jolla voi piirtää pyöreän muodon

Valmistus

Valmista kehikko tekemällä kaksi isompaa ympyrää kahvikupilla ja niiden sisälle pienempi ympyrä kolikolla.

Leikkaa ympyrät viivoja pitkin ja leikkaa niihin noin sentin levyinen reikä langan menoaukoksi.

Laita pahvikiekot päällekkäin ja ala pyörittämään lankaa tasaisesti niiden ympärille, kunnes kiekko näyttää muhkealta. Mitä enemmän lankaa, sitä muhkeampi tupsusta tulee. Lankojen on hyvä olla melko napakasti kiekkojen ympärillä. Lankaa ei tarvitse kierittää aivan kiekkojen reunoille asti, etteivät ne tipu pois. Pätkäise lanka haluamaasi kohtaan ja pidä siitä sormella kiinni.

Leikkaa langat poikki kiekkojen ulkoreunojen välisestä aukosta. Pidä toisella kädellä tiukasti kiinni langoista, jotta ne eivät karkaa.

Leikkaa lankakerästä noin 20 cm pitkä lanka. Pujota pitkä lanka ulkoreunojen välistä koko kiekon ympäri ja kiristä tiukaksi. Tee kaksi solmua. Poista pahvikiekot.

Siisti tupsun reuna saksilla. Pitkän langan voi joko jättää tupsuun, jos käyttää tupsua koristeena tai avaimenperänä, tai leikata sen lyhyeksi.

KOREALAISTYYLINEN METSÄRAMEN

Nuudelit kypsyvät retkellä nopeasti, ja ramen-annokseen sopivat monenlaiset täytteet. Korealaistyylistä, pehmeän tulista ja hapanta makua annokseen tulee kiinankaalista fermentoimalla valmistetusta kimchistä. Jos et kaipaa tulisuutta, lisää kimchin sijaan annokseen vaikkapa maissia ja nori-merileväsuikaleita. Tofu otetaan mukaan tuoreena, joten vaeltajan kannattaa kokata ramen heti retken alkupuolella. Tarvittaessa tofunkin voi kuivata, mutta kuivattu tofu ennallistuu huonosti ja jää melko sitkeäksi. Jos löydät pakastekuivattua tofua, voit käyttää sitä. Ramen-annokset voi valmistaa myös ruokatermoksessa.

Valmistelu

Pese tai kuori porkkanat. Leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi esimerkiksi kuorimaveitsellä tai raasta karkeaksi raasteeksi. Huuhdo lehtikaali ja poista paksu lehtiruoti. Revi tai pilko lehdet muutaman sentin kokoisiksi suikaleiksi. Pilko esimerkiksi siitake- tai herkkusienet ohuiksi viipaleiksi tai käytä valmiiksi kuivattuja sieniä. Pilko kimchi pieniksi paloiksi ja taputtele nestettä pois puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla. Jos kuivaat vihannekset, taputtele myös porkkana- ja lehtikaalisuikaleet kuiviksi pyyhkeellä tai talouspaperilla. Levitä kasvikset, sienet ja kimchi tasaisesti vihanneskuivuriin tai uunipellille.

Ramen-nuudelikeitto (kahdelle)

• n. 200 g vegaanisia (pika-ramen)nuudeleita (esim. Nongshim Kimchi Ramyun)

• 200–300 g (savu)tofua

• 2 porkkanaa

• 2–4 lehtikaalin lehteä

• n. 100 g tuoreita sieniä tai pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita

• n. ½ dl vegaanista kimchiä (tai pakaste- tai säilykemaissia)

• n. 2–3 rkl soijakastiketta

• (seesami- tai rypsiöljyä valmisteluvaiheessa)

• (4 tl kasvisliemijauhetta tai 1 liemikuutio)

• (1–2 tl misotahnaa, gochujang-tahnaa)

• (valkosipulinkynsi, inkivääriä)

• 10–12 dl vettä

• Päälle lisäksi: seesaminsiemeniä, nori-merilevää, paahdettua sipulia

Ramen-liemen voi maustaa nuudeleiden valmiilla liemijauheella tai kasvisliemijauheella, mutta lisämausteeksi sopivat soijakastike, misotahna tai fermentoitu korealainen chilitahna gochujang sekä inkivääri ja valkosipuli. Pilko inkivääri ja valkosipuli ohuiksi viipaleiksi tai hienonna aivan pieneksi. Sipaise misotahna ja gochujang-tahna leivinpaperiin. Levitä kuivattavat valkosipuli ja inkivääri viipaleina tai hienonnettuina leivinpaperin päällä kuivuriin tai uunipellille. Tahnat voi myös kuivata ohuelti leivinpaperille levitettyinä.

Kuivaa tofu puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla. Voit myös jättää sen pariksi tunniksi kuivumaan painon alla. Pilko sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Paista palat rapeiksi pannulla tilkassa seesami- tai rypsiöljyä. Jos käytät maustamatonta tofua, voit maustaa sitä lisäämällä pannulle paistovaiheessa lisäksi noin ruokalusikallisen soijakastiketta. Jos kuitenkin haluat kuivata tofun myöhemmin syötäväksi, älä paista sitä vaan leikkaa se aivan ohuiksi, parin millimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Taputtele viipaleet vielä pyyhkeellä tai talouspaperilla kuiviksi ja levitä vihanneskuivuriin tai uunipellille.

Kuivaa aineksia 40 asteessa 8–12 tuntia. Pakkaa nuudelit mukaan sellaisenaan tai siirrä ne retken roskakuorman vähentä-

miseksi yhteen pakkaukseen. Ota mukaan tarpeellinen määrä nuudeleiden liemijauhetta. Jos lisäät liemeen soijakastiketta ja miso- tai gochujang-tahnaa, yksi nuudelin liemijauhe riittää hyvin kahden annoksen maustamiseen. Voit maustaa liemen myös nuudelin liemijauheen sijaan kasvisliemijauheella, soijakastikkeella ja tahnoilla.

Pakkaa tuoreet tai kuivatut vihannekset, sienet ja tofu tiiviiseen astiaan tai suljettavaan pakastuspussiin. Pakkaa kuivatut tai tuoreet inkivääri, valkosipuli ja tahnat leivinpaperin väliin taitettuna omaan pakkaukseensa. Pakkaa päälliset, kuten seesaminsiemenet, nori-merileväsuikaleet tai paahdettu sipuli omaan pakkaukseensa. Soijakastike kulkee kätevästi mukana sushi-annospusseissa tai tiiviisti sulkeutuvassa pienessä pullossa.

Retkellä

Kiehauta vesi. Kokoa annokset – laita liemen mausteet sekä nuudelit ja täytteet astiaan tai ruokatermokseen. Kaada kiehuvaa vettä niiden päälle niin, että nuudelit ja täytteet peittyvät melkein kokonaan, tai ruokatermos miltei täyteen. Anna nuudeleiden turvota hetki. Sekoita sitten mausteet kunnolla liemeen ja nuudelit irtonaisiksi. Painele täytteet liemeen ennallistumaan tai lämpenemään muutamaksi minuutiksi. Ripottele päälle seesaminsiemeniä, nori-merileväsuikaleita tai paahdettua sipulia.

Vinkki! Nori-merilevää on saatavana myös pieninä snack-pakkauksina.