Nuorten Luonto 4/2022

Planetaarinen ruokavalio vaalii ihmisten ja elonkehän hyvinvointia s.6

Perinteinen joulumenu vegaanisesti s.10 Hävikkiruoka haltuun s.13

Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

TOIMITUS

Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi

Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Avustajat tässä numerossa E. H. Engblom, Aino Huotari, Viima Iivonen, Kaisa Illukka, Anni Kanniainen, Noora Ketolainen, Tytti Korhonen, Elli Kummala, Veera Laine, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Enni Manninen, Minna Mononen, Riina Pippuri, Katariina Riipinen, Ina Rosberg, Milla Salonen, Kati Schenk, Suvi Suitiala, Sami Säynevirta, Sonja Thomas, Tuuli Turtola, Miia Vistilä Kansi Viima Iivonen

YHTEYSTIEDOT

Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto

Tilaukset luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

3 4 6 9 10 13 14 16 18 20 23 24 28 30 32 34 37 38

Pääkirjoitus Poimitut

Planetaarinen ruokavalio vaalii ihmisten ja elonkehän hyvinvointia Ympäristökeskustelun käsitteet: Veganismi Jouluruokaa tarjoo kunnon väki – Perinteinen joulumenu vegaanisesti Hävikkiruoka haltuun Kolumni: Luonnon ja eläinten ystävän joulupöytä Uusi sivusto tarjoaa selkoa hiilikompensaation kiemuroihin Henkilökuva: Enni Manninen Paikalliset osaavat parhaiten Kolumni: Kasvissyöjä ja metsästäjä Arviot

Taidehaukka: Jäkälien ja sammalten osa taiteessa Sitä retkeä en unohda: Ruskan loistoa ja räntäsadetta Diy: Joulukoriste kierrätetyistä materiaaleista Herkkuretki: Jouluretken saaristolaisherkut Luonto-Liitossa tapahtuu Sarjikset

nuorten luonto

Pääkirjoitus

milla aalto kuva katariina riipinen

Nuorten Luonto uudistuu! Mitä tuumit muutoksista? Anna palautetta: luontoliitto.fi/lehtipalaute

Haluaisitko avustajaksi? Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Ota yhteyttä päätoimittajaan!

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi

Vegaanin joulusilakat

Ryhdyin kasvissyöjäksi vasta hiljattain. Viime vuonna kotonamme laitettiin ensimmäistä kertaa kokonaan vegaaninen jouluateria. En ole ikinä ollut suuri joulukinkun fani, enkä ollutkaan syönyt sitä moneen vuoteen, mutta silakoita, lohta ja juustoja olin herkutellut jouluisin valtavia määriä, joten niiden tilalle piti keksiä jotain. Loppujen lopuksi vegaanisen jouluaterian suunnitteleminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa, sillä ideoita uusiin kasvipohjaisiin jouluherkkuihin löytyy nykyään joka puolelta – ja monet perinteiset suomalaiset juhlaruuat ovat vanhastaankin kasvisruokia.

Ruokakulttuurin saralla yksi merkittävimmistä viime aikojen kirjatapauksista on ollut varmasti Anniina Ljokkoin ja Liisa Kasken Perinnevegeä , joka ansaitsi tänä vuonna myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Kirjan mukaan itämerensuomalaisissa kulttuureissa on perinteisesti syöty paljon kasvisruokia ennen kuin eläinteollisuus keksittiin. Nykyisenlainen lihan ja muiden eläintuotteiden ylenpalttinen kulutus on hyvin moderni ilmiö.

korvaamisesta erikoisilla uusilla keksinnöillä, vaan nykyajan haitallisista rakenteista eroon pääsemisestä ja juurille palaamisesta.

Tästä ruokateemaisesta numerostamme sinäkin voit poimia ideoita joulupöytääsi. Tarjoamme peräti 11 herkullista reseptiä. Sivulta 10 löydät helpon perinteisen joulumenun kasvipohjaisena ja sivulta 34 saaristolaistyyliset eväät jouluretkelle. Maistuisiko esimerkiksi munakoisosilakka? Se ei sisällä kalaa, mutta nimi ei kuitenkaan ole erheellinen ja harhaanjohtava, sillä silakka tarkoitti alun perin suolalientä, johon voitiin säilöä paitsi kalaa myös kasviksia.

Perinnevegeä on täynnä tämäntyyppistä hauskaa tietoa ruokahistoriasta. Kun otan taas jouluna esille tarjoiluastian, jonka olen nimennyt Joulusilakkapurkiksi, koska siitä on tarjoiltu jouluisin silakkaa, voin laittaa siihen nyt vegaanista kasvis- tai sienisilakkaa, ja purkki saa pitää nimensä.

Herkkuretki: Jouluretken saaristolaisherkut

Kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymisessä ei välttämättä olekaan siis kyse luopumisesta ja perinteisen ruuan

Tekijät

Viima Iivonen on nuori turkulainen kuvittaja ja graafikko. Luovassa työssä häntä inspiroivat muun muassa luonnossa esiintyvät erilaiset tekstuurit ja muodot. Kaupunkilaistuneeksi luontonörtiksi itseään kuvaava Viima rakastaa sitä tunnetta, kun pitkän tauon jälkeen metsään päästessä muistaa, kuinka hyvä siellä on olla. Hän on vasta löytänyt Luonto-Liiton ja aloittanut Nuorten Luonnon avustajana, mutta ihmettelee, miksei ole jo pienestä pitäen ollut mukana. Tähän numeroon Viima teki kannen ja jouluruokareseptien kuvitukset (s. 10).

Hyviä uutisia

Luonnonsuojelun uroteko Nepalissa: villien tiikerien määrä kaksinkertaistui

Nepalissa elää tällä hetkellä 355 luonnonvaraista tiikeriä. Tiikerien määrä on kasvanut jopa 290 prosenttia vuodesta 2010, jolloin maa sitoutui kansainväliseen tavoitteeseen kaksinkertaistaa tiikerien määrä. Tuolloin Nepalissa eli arvioiden mukaan 121 luonnonvaraista tiikeriä.

Onnistumisen taustalla ovat tiikerin elinympäristöjen ja niitä yhdistävien metsäkäytävien suojelu sekä yhteistyö paikallisten yhteisöjen kanssa muun muassa laittoman villieläinkaupan kitkemiseksi. Tiikeri on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen laji. Elinympäristöjen katoaminen ja salametsästys ovat tiikerien suurimpia uhkia.

Vuonna 2016 tiikereitä arvioitiin elävän koko maailmassa 3890 yksilöä. Määrä oli vain murto-osa entisestä, sillä 1900-luvun alussa luonnonvaraisia tiikereitä arvioidaan olleen noin sata tuhatta. Lohduton tilanne sai valtiot, joiden alueella tiikereitä elää, toimimaan. Vuonna 2010 ne asettivat tavoitteekseen tiikerien määrän tuplaamisen vuoteen 2022 mennessä.

Nepal on ensimmäinen valtio, joka julkisti päivitetyt tiedot tiikerikannan koosta. Tiikerivaltioita ovat Bangladesh, Bhutan, Indonesia, Intia, Kambodža, Kiina, Laos, Malesia, Myanmar, Nepal, Thaimaa, Venäjä ja Vietnam.

Sukupuuttoon kuolleeksi luultu lintu löytyi Borneon viidakosta

Säderintatimali (Malacocincla perspicillata) oli viimeksi nähty 172 vuotta sitten, ja sen uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon. Paikalliset lintubongarit ovat kuitenkin onnistuneet näkemään sen Borneossa.

Säderintatimalia on kutsuttu ”Indonesian linnuston suurimmaksi arvoitukseksi”. Merkittävä löytö osoitti paikallisten ihmisten, lintuharrastajien ja tutkijoiden verkostojen merkityksen Indonesian biologista monimuotoisuutta koskevien tietojen keräämisessä, erityisesti heikosti tunnetuista lajeista. Se on tärkeää etenkin maan syrjäisillä alueilla, joihin tutkijat eivät helposti pääse.

Säderintatimalin dramaattinen uudelleenlöytö osoittaa, kuinka huonosti tunnettu on Indonesian monimuotoinen linnusto, joka on Aasian suurin. Indonesian saariston lukuisilta, vähän tutkituilta saarilta löytyy yli 1 700 lintulajia.

Säderintatimali kuuluu varpuslintuihin. Se on noin 16 senttimetriä pitkä ja väriltään harmaanruskea.

TikTok-vinkki

Saksalainen Maya Leinenbach julkaisee inspiroivia vegaaniruokareseptejä tilillään @fitgreenmind. Selkeät ja helposti lähestyttävät reseptit ja viihdyttävät videot tekevät kasviskokkailuun tutustumisesta hauskaa.

toimittanut milla aalto tekstit milla aalto ja tuuli turtola kuvitus sonja thomas valokuva viima iivonen

Hae luontovaikuttajaksi!

Oletko idearikas luontotyyppi, joka tykkää esiintymisestä, videokuvauksesta sekä erilaisten sisältöjen luomisesta sosiaalisen median kanaviin? Haluaisitko oppia yhä paremmaksi mediasisältöjen tuottajaksi ja vaikuttajaksi alan ammattilaisten opastuksessa?

Luonto-Liitto hakee nuoria mukaan ryhmään, jossa luodaan Luonto-Liitolle sisältöjä esimerkiksi Tiktokiin ja Youtubeen. Vapaaehtoiset somevaikuttajat saavat itse päättää siitä, kuinka paljon haluavat viikoittain tai kuukausittain osallistua ideointiin ja sisältöjen tuottamiseen.

Hakijoilta toivotaan erityisesti halua kehittyä erilaisten kuvaa, videota, grafiikkaa, ääntä ja tekstiä sisältävien mediasisältöjen tekijänä, ryhmätyötaitoja sekä luonnonharrastustaustaa tai intohimoa ympäristövaikuttamiseen.

Luonto-Liitto tarjoaa vaikuttajaryhmän vapaaehtoisille muun muassa koulutusta ja opastusta esiintymiseen, mediasisältöjen tuottamiseen ja seuraajien hankkimiseen, työkokemusta esiintymisestä, järjes-

töviestinnästä ja sisällöntuottamisesta sekä LuontoLiiton julkaisemia työnäytteitä.

Luonto-Liiton aktiivit valokeilassa

Ensi vuonna juhlitaan Luonto-Liiton 80-vuotista taivalta. Sen kunniaksi järjestö haluaa antaa tunnustusta aktiivijäsenilleen ja vapaaehtoisilleen. Vuonna 2023 Luonto-Liiton Instagramissa ja Facebookissa pyörii Kuukauden tekijä -somesarja, jossa esitellään järjestön toimijoita.

Ketä sinä ehdottaisit Luonto-Liiton kuukauden tekijäksi? Kyseessä voi olla esimerkiksi leiri- tai kerhoohjaaja tai jonkin toimintaryhmän aktiivinen jäsen –tai kuka vain Luonto-Liiton laajasta verkostosta. Lähetä ehdotuksesi Kuukauden tekijäksi sähköpostitse osoitteeseen some@luontoliitto.fi.

Hae Luonto-Liiton somevaikuttajaksi lähettämällä sähköpostia sometyöryhmän vetäjä Pauliina Toivaselle: toivanenpauliina@gmail.com

PLANETAARINEN RUOKAVALIO VAALII IHMISTEN JA ELONKEHÄN HYVINVOINTIA

Kestävän ruokavalion pohjana on monipuolinen kasvisruoka. Punaista lihaa suositellaan alle sata grammaa viikossa. Planetaariseen ruokavalioon siirtyminen edellyttää globaaleja ruokapoliittisia muutoksia ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä.

Päivitetty lautasmalli

Planetaarinen ruokavalio – alun perin englanniksi planetary health diet eli planetaarisen terveyden ruokavalio – on tutkijaryhmän laskelma siitä, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä voimme tuottaa ympäristön kannalta kestävästi, jotta maapallo pystyisi ruokkimaan kymmeneen miljardiin kasvavan väestömäärän.

Laskelman tulos on vahvasti kasvispainotteinen ruokavalio, mutta lihaa, kalaa ja maitotuotteita on laskettu jonkin verran mukaan. Ruokavalion pohjana ovat täysjyväviljat ja vihannekset. Ruokavalion periaatteita voidaan soveltaa monenlaisiin ruokakulttuureihin.

Osittain suositukset vastaavat tuttua lautasmallia, jossa ateriasta puolet koostuu kasviksista. Planetaarisessa ruokavaliossakin suositellaan hedelmiä ja kasviksia syötäväksi yhteensä noin puoli kiloa päivässä.

Suurin ero siihen, miten Suomessa nyt yleisesti syödään on lihan ja maitotuotteiden merkittävästi pienempi määrä.

Planetaarisen ruokavalion päivittäisiin suosituksiin kuuluu esimerkiksi noin 230 grammaa täysjyväviljoja ja riisiä, 300 grammaa vihanneksia, 200 grammaa hedelmiä ja 250 grammaa meijerituotteita.

Alle sata grammaa päivässä suositellaan syötäväksi esimerkiksi palkokasveja (75 grammaa), perunaa ja muita tärkkelyskasveja (50 grammaa) ja pähkinöitä (50 grammaa). Rasvan vuorokausisuositus on noin 50 grammaa, josta suurin osa olisi tyydyttymättömiä rasvahappoja. Sokereita on laskettu mukaan noin 30 grammaa.

Lihan, kalan ja kananmunien suositusmäärät ovat niin pieniä, että niitä on parempi tarkastella vuorokautta pidemmällä ajanjaksolla. Viikossa suositellaan syötäväksi kalaa ja siipikarjan lihaa kumpaakin 200 grammaa. Punaista lihaa suositellaan syötäväksi alle 100 grammaa viikossa.

Kananmunia planetaariseen ruokavalioon kuuluu kuusi kappaletta kuukaudessa.

Grammamäärien laskemisen sijaan kannattaa huomioida ruokavalion yleiset periaatteet ja soveltaa niitä. Esimerkkimäärät on laskettu 2500 kalorin päivittäiseen tarpeeseen, joka ei välttämättä vastaa omaa tarvetta.

Omien ruokatarpeiden tunnistamista edesauttaa tietoinen, riittävän hidas syöminen, jossa huomioidaan ruoan makuja ja omaa nälän ja kylläisyyden tunnetta. Kohtuullista syömistä edesauttaa myös syöminen muiden ihmisten seurassa, planetaarisen ruokavalion tutkijat neuvovat.

Raportti kannustaa myös etsimään uusia makuja lautaselle. Meillä on yli 30 000 syötävää kasvia, joissa riittää kokeiltavaa eliniäksi, tutkijat muistuttavat Eatforumin nettisivulla.

Suunnittelu säästää resursseja

Planetaarisen ruokavalion periaatteiden seuraaminen on helpompaa, jos suunnittelee viikon tai pidemmänkin ajan ateriat ainakin pääpiirteittäin ennalta. Esimerkiksi joka toinen päivä voi olla kasvispäivä tai joka toinen ateria vegaaninen. Lihaa ja kalaa voi ripotella halutut määrät eri kohtiin viikkoa.

Suunnittelu ja suurempien ruokamäärien valmistaminen tai preppaaminen kerralla kannattaa myös ajan ja rahan säästämiseksi sekä hävikin vähentämiseksi. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä. Kotioloissa hävikkiä voi vähentää suunnittelun ohella myös kokkaamalla tähteistä.

Reseptejä tähderuokiin ja vinkkejä muihin arjen kestäviin valintoihin löytyy esimerkiksi kotitalousneuvontaa antavien Marttojen sivustolta. Järjestön mukaan kestävä ruoka on terveellistä, turvallista, eettistä, ekologista, herkul-

teksti miia vistilä kuvat aino huotari

Lokakuussa 2021 Helsingissä järjestetyssä Nuorten ilmastohuippukokouksessa kaikki tarjoilut olivat vegaanisia.

Maailmassa on yli 30 000 syötävää kasvia. Suomen luontokin tarjoaa lukemattomia makuja.

lista ja taloudellista, ja näihin kaikkiin löytyy sivustolta ohjeita. Esimerkiksi ruoan turvallisuuteen vaikuttaa sen oikeanlainen säilytys ja valmistustapa.

Taloudellisuus taas korostuu etenkin ruuan ja energian hintojen noustessa. Ukraina on tärkeä maataloustuottaja, ja Venäjän hyökkäys maahan vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin ja saatavuuteen globaalisti. Samalla se muistuttaa, että ruokavalioissa ei ole kyse vain yksilön valinnoista, vaan kansallisesta ja kansainvälisestä politiikasta.

Kohti planetaarista ruokapolitiikkaa

Planetaarisen ruokavalion toteuttaminen vaatii laadukasta kasvispainotteista ruokaa tukevaa paikallista ja maailmanlaajuista ruokapolitiikkaa. Paikallisesti se tarkoittaa esimerkiksi ravitsevan ja maukkaan kasvisruuan tarjoamista useammin suurkeittiöissä, kuten oppilaitoksissa, ja vahvempaa panostusta kasvien viljelyyn. Tähän suuntaan ruokapolitiikkaa Suomessa nyt hitaasti käännetään.

Elokuussa julkaistu Ministeriöiden tulevaisuuskatsaus 2022 kuvaa nykytilannetta: ”Suomi on lähes täysin omavarainen viljojen, lihan, perunan ja maidon

tuotannossa, mutta kasvihuone- tai puutarhakasvien sekä kalojen osalta omavaraisuusastetta tulee nostaa.”

Proteiiniomavaraisuudenkin astetta halutaan kasvattaa, ja siinä kasviproteiinit vertautuvat lihaan ja ”uusiin ja alihyödynnettyihin” proteiininlähteisiin. Silti kasviproteiini- ja öljykasvialan kasvua halutaan edistää Suomessa esimerkiksi panostamalla alan tutkimukseen, tuotantoon ja vientiin ”mukaan lukien uudet proteiinilähteet, viljelytekniikka, vertikaaliviljely ja kasvinjalostus” sekä perustamalla palkokasveille huoltovarmuusvarastot.

Globaalisti planetaariseen ruokavalioon siirtyminen vaatii taloudellisen

nuorten luonto

eriarvoisuuden vähentämistä. Kansaivälisen ruokapolitiikan tutkimusinstituutin mukaan planetaariseen ruokavalioon siirtyminen ei olisi taloudellisesti mahdollista monille eteläisen Afrikan ja ItäAasian ihmisille.

Kirjoittaja on toimittaja ja kuvittaja, jolta ilmestyi juuri elämäntaito-opas 100 muistikirjavinkkiä

Planetaarisen ruokavalion laskelma julkaistiin lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä vuonna 2019. Työryhmän loppuraportin löytää projektin eatforum.org -sivulta.

Ympäristökeskustelun käsitteet VEGANISMI

teksti

Veganismi on elämäntapa ja eettinen katsantokanta, jonka mukaan eläimiin kohdistuvaa riistoa tai vahingontuottoa tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. Vegaanin ruokavalio on kasvipohjainen. Hän ei syö eläinperäisiä tuotteita, kuten maitoa, lihaa, kananmunaa tai hunajaa. Hän ei myöskään kuluta eläinperäisiä tuotteita tai palveluita.

On olemassa eri näkemyksiä siitä, mitkä palvelut ja tuotteet lasketaan vegaanisiksi. Monille vegaaneille on tärkeää vält-

tää ruoan lisäksi myös muiden eläinperäisten tuotteiden, kuten nahkavaatteiden tai ihorasvojen, käyttämistä. Vegaanit saattavat vastustaa eläintarhoja, ratsastusta, sirkusta tai muita palveluja, joissa käytetään eläimiä.

Sanaa ”vegaani” käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1944. Aktivisti Donald Watson perusti tuolloin The Vegan News -nimisen uutiskirjeen. Vegan -sanan hän muodosti kasvissyöjää tarkoittavan vegetarian -sanan ensimmäisestä ja viimeisestä tavusta.

nuorten luonto

Vegaanista ruokavaliota voi noudattaa monista syistä. Yksi niistä on sen ympäristöystävällisyys. Suurin osa ruoantuotannon päästöistä on peräisin liha- ja maitotaloudesta. Veganismin on osoitettu olevan jopa kaikista ympäristöystävällisin ruokavalio. Eläintuotanto vaatii enemmän pintaalaa kuin kasvipohjaisen ruoan tuotanto. Jos eläintuotannosta luovuttaisiin, pintaalaa vapautuisi luonnolle. Näin lisättäisiin myös hiilinieluja.

anni kanniainen kuvitus tytti korhonen

JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI

Perinteinen joulumenu vegaanisesti

Joulun perinneruoissa on rutkasti makuja, suolaa ja sokeria. Siirapin makeus tuo juhlan tunnelmaa muuten mietojen arkiruokien keskelle, ja suola on aina ollut tärkeä säilöntäaine. Esimerkiksi silakka tarkoitti alun perin suolalientä, johon voitiin säilöä kalan sijaan vaikkapa sieniä – sienisilakkaa. Kasvipohjaisilla ruoilla on ollut vankka asema ruokaperinteessämme, eikä ideoita vegaaniseen jouluruokaan tarvitse hakea kaukaa. Lihan ja muiden eläintuotteiden kulutus on kasvanut nykyiselle tasolle vasta viime vuosisadan loppupuolella. Uusien vegaanisten elintarvikkeiden myötä siirrytäänkin oikeastaan lähemmäs perinteitä.

Lanttulaatikko (iso vuoka tai monta pienempää)

• n. 2 kg lanttua tai valmista lanttusosetta

• 4 dl kaura- tai soijakermaa

• 2 dl korppujauhoa

• 1–2 dl siirappia

• n. 3 tl suolaa

• 1 maustemitta inkivääriä

• ½–1 maustemittaa valkopippuria

• n. ½ maustemittaa muskottipähkinää

Vuoan voitelemiseen ja pinnalle:

• n. 2 rkl margariinia

• n. 1 dl korppujauhoa

Kuori ja pilko lantut ja keitä ne kypsiksi. Lisää lanttujen keitinveteen noin 2 tl suolaa. Kaada lanttujen keitinvesi toiseen astiaan. Soseuta lantut survimella tai sauvasekoittimella ja lisää keitinlientä tarvittava määrä. Voit myös käyttää valmista sosetta.

Sekoita lanttusoseeseen kaura- tai soijakerma, korppujauho ja siirappia vähän kerrallaan välillä maistaen. Lisää myös mausteita ja tarvittaessa suolaa vähän kerrallaan.

Voitele uunivuoka tai -vuoat (n. 3 l) ja kaada seos vuokaan. Kuvioi pinta lusikalla, ripottele päälle korppujauhoa ja muutama nokare margariinia. Paista 175 asteessa noin 2 tuntia.

Sinappihunnutettu nyhtökaurapaisti

• 2 pkt (480 g) maustamatonta nyhtökauraa

• 1 iso jauhoinen peruna (n. 200 g)

• ½ dl korppujauhoa

• ½ dl perunajauhoa

• ½ dl rypsiöljyä

• 1 dl omenasosetta

• 1 dl kaura- tai soijakermaa

• 1 rkl Dijon- tai muuta vahvaa sinappia

• 1 tl suolaa

• ½ tl kuivattua timjamia

• ½ tl kuivattua rosmariinia

• ½ tl kuivattua salviaa

• ½–1 maustemittaa mustapippuria

Kuorrutukseen:

• 2–3 rkl makeaa sinappia (tai muuta sinappia ja ½ tl sokeria)

• 1 rkl rypsiöljyä

• 2–3 rkl korppujauhoa

• kokonaisia neilikoita

Pese ja pilko peruna, älä kuori. Keitä kypsäksi. Kaada nyhtökaura kulhoon ja murenna isommat palat. Muussaa peruna haarukalla ja sekoita nyhtökauran joukkoon. Lisää korppu- ja perunajauho ja sekoita huolellisesti.

Sekoita toisessa kulhossa öljy, omenasose ja kaura- tai soijakerma tasaiseksi. Lisää sinappi ja mausteet. Kaada seos nyhtökauran joukkoon ja sekoita hyvin.

Muotoile nyhtökaurataikinasta kostutetuin käsin paisti voideltuun uunivuokaan tai uunipellille leivinpaperin päälle. Tasoittele paistin pinta.

Sekoita makea sinappi ja öljy, ja sivele se tasaisesti nyhtökaurapaistin pintaan. Voit myös käyttää samaa sinappia kuin taikinaan ja lisätä ½ tl sokeria sinappikuorrutteen makeuttamiseen. Ripottele päälle korppujauhoa ja töki paistin pintaan halutessasi kokonaisia neilikoita.

Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Tarkkaile paistia uunissa – jos se alkaa lässähtää, laske uunin lämpötilaa. Anna paistin vetäytyä ainakin pari tuntia.

Paistinkastike

• 2 rkl margariinia

• 2 rkl vehnäjauhoa

• 3 dl kaura- tai soijakermaa

• 1–2 dl vettä

• 2 tl Dijon- tai muuta vahvaa sinappia

• ½ tl kuivattua timjamia

• ½ tl kuivattua rosmariinia

• suolaa tarvittaessa

Sulata margariini kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauho. Kaada kattilaan kauratai soijakermaa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisää tilkka kylmää vettä, ja sekoita, kunnes kastike on tasaista. Anna kiehua hetki miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisää sinappi ja mausteet. Lisää tarvittaessa vielä vettä, kunnes kastike on sopivan paksua. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Sienisalaatti

• 250 g suolaan säilöttyjä sieniä, esim. rouskuja

• 1 pienehkö kirpeä omena

• 1 pieni punasipuli

• ½ dl makeuttamatonta vegaanista vispiä (esim. Oatly)

• 100 g kaura- tai soijafraichea

• 1 rkl omena- tai valkoviinietikkaa

• ripaus sokeria

• ripaus mustapippuria

• suolaa tarvittaessa

Huuhtele tai liota suolasieniä tarvittaessa suolaisuuden vähentämiseksi. Pilko omena ja sipuli pieniksi paloiksi. Pilko tarvittaessa myös sieniä pienemmiksi.

Vatkaa vispi kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää fraiche ja sekoita. Lisää sienet, omena, sipuli ja etikka. Mausta ripauksella sokeria ja mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia tai yön yli.

Chilisuklaatryffelit

• 300 g tummaa suklaata

• 2 dl kaura- tai soijakermaa

• 50 g margariinia

• ½ dl tomusokeria

• 1–2 tl chilitahnaa (esim. sambal oelek)

Pinnalle:

• n. 1 dl tummaa kaakaojauhetta

Sulata suklaa kerman joukossa kattilassa miedolla lämmöllä, älä keitä. Anna jäähtyä hetki ja lisää sitten margariini, tomusokeri ja chilitahna. Sekoita huolellisesti ja anna jäähtyä.

Pyörittele jäähtyneestä massasta kahdella lusikalla pyöreitä parin sentin nokareita. Pyörittele tryffelit kaakaojauheessa. Säilytä valmiit tryffelit suljetussa rasiassa jääkaapissa.

Lue lisää itämerensuomalaisista perinneruoista: Perinnevegeä. Anniina Ljokkoi ja Liisa Kaski. SKS Kirjat 2021.

Poimi myös Herkkuretkipalstalta saaristolaistyyliset alkupalat joulupöytään!

Valmista porkkala Herkkuretki-palstan pikaohjeen mukaan tai paahda 4–6 isoa porkkanaa 175 asteessa noin 45 minuuttia karkeaan merisuolaan peitettynä. Käytä marinadiin 2 rkl rypsiöljyä, 1 rkl viinietikkaa, ½ tl nestesavua ja jätä suola pois. Suikaloi kypsät porkkanat ja marinoi yön yli.

Käytä sinappisen munakoisosilakan kastikkeeseen tuorejuuston sijaan 100 g kaura- tai soijafraichea ja ½ dl vegaanista majoneesia. Jätä rypsiöljy ja kuuma vesi pois ja lisää sinappia maun mukaan. Mausta tuoreella tillillä ja anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia.

Savuisesta punajuuri-soijarouhetahnasta tulee kuohkea mousse, kun lisäät joukkoon ½ dl makeuttamatonta vegaanista vispiä vaahdoksi vatkattuna. Anna vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

HÄVIKKIRUOKA HALTUUN

Ruokahävikkiä voi kukin ehkäistä kotonaan monin keinoin, kuten järkevällä ateriasuunnittelulla. Iso osa ruokahävikistä muodostuu kuitenkin jo ennen kuluttajan ostopäätöstä.

Tyypillinen esimerkki hävikkiin menevästä ruoasta kaupoissa on päiväysvanha tuote, jonka kauppias heittää roskiin. Useimmat kaupat yrittävät kuitenkin välttää hävikkiä alentamalla tuotteen hintaa päiväyksen lähestyessä. Lisäksi monet antavat ylijäänyttä ruokaa hyväntekeväisyyteen.

Parasta ennen -päivänsä ohittaneiden tuotteiden lisäksi myymättä jää myös täysin tuoretta ruokaa, joka ei päädy edes kaupan hyllylle. Tällaisia tuoteeriä syntyy esimerkiksi, kun valmistaja uusii pakkauksia tai kun tuotteessa on kosmeettinen vika. Tällöin tuote ei ole parasta laatua, eikä se kelpaa kaupan

hyllyyn, vaikka tuotteessa itsessään ei olisikaan mitään vikaa.

Perinteinen roskisdyykkaus ei ole kaikkien juttu, mutta hävikkiruokaa voi pelastaa myös muilla menetelmillä.

Hukkaeriä halvalla nettikaupoista

Ruotsalainen Matsmart.fi ja sen kotimainen vastine Fiksuruoka.fi ostavat tuottajilta vähittäismyyntiin kelpaamattomia tai päiväystään lähestyviä tuote-eriä. Esimerkiksi kuivatuotteissa ne saattavat myydä myös parasta ennen -päiväyksen ohittanutta mutta yhä syömäkelpoista ruokaa.

Hävikkinettikaupoissa hinnat ovat lähimarkettia edullisempia ja suurpakkauksia on paljon. Siitä huolimatta on hyvä muistaa ostaa vain tarpeeseen, ettei ruoka lopulta päädy sittenkin roskikseen. Molemmista kaupoista saa ruuan lisäksi muitakin käyttötuotteita.

Hävikin torjujan noutoruokasovellukset

Suurimmassa osassa Suomea toimiva ResQ Club -mobiilisovellus on alusta, jolla ravintolat myyvät edulliseen hintaan hävikkiruokaa, esimerkiksi buffetlounaiden jämäannoksia. Sovellus on ilmainen, ja sieltä voi helposti valita haluamansa annokset. Ruoka maksetaan sovelluksen kautta ja noudetaan itse ravintolasta.

Unwasted on samalla periaatteella toimiva sovellus, jonka kautta saa ostettua ruokaa myös kaupoista ja laitosruokaloista.

teksti sonja thomas kuvitus miia vistilä

LUONNON JA ELÄINTEN YSTÄVÄN JOULUPÖYTÄ

Joulu on ruoan juhlaa. Joulunpyhinä pöydät notkuvat herkkuja. Suomalainen joulumenu pitää usein sisällään lihaa, ja ylivoimaisesti suosituin pääruoka on kinkku. Jopa 75 prosenttia suomalaisista kotitalouksista hankkii joulukinkun. Kinkun ohella myös monet muut perinteiset jouluruoat sisältävät joko lihaa, kalaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Olisiko joistain perinteistä hyvä luopua?

teksti minna mononen kuvitus viima iivonen

Joulu on kerran vuodessa, ja silloin maukkaasta ruoasta on lupa nauttia täysin siemauksin läheisten kanssa runsaasti katetun pöydän äärellä. Menua on saatettu suunnitella tarkoin ja kauan, ja raaka-aineiden laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota poimimalla ostoskoriin parasta mahdollista. Kuinka moni kuitenkaan pysähtyy pohtimaan syvemmin sitä, minkälaisten vaiheiden kautta eläinkunnan tuotteet ovat kaupan hyllylle päätyneet?

Tietous tuotantoeläinten kohtelusta ja oloista on kasvanut viime vuosina, ja vakavat puutteet monien tuotantotilojen toiminnassa ovat nousseet esiin. Tämä on saanut ainakin osan meistä harkitsemaan omaa lihankulutustamme ja vauhdittanut myös poliittista keskustelua tuotantoeläinten oloista. Kaikki tuotantotilat eivät toki ole samanlaisia, vaan

jotkin tilat tarjoavat eläimille jopa lain vähimmäisvaatimuksia paremmat olot.

Noin 450 000 sikaa menettää henkensä joulukinkkuperinteemme vuoksi joka vuosi. Määrä kuulostaa hurjalta, eikä tunnetta helpota tieto siitä kärsimyksestä, jota valtaosa sioista joutuu kokemaan. Syntymästään saakka suurin osa tuotantosioista kasvaa ahtaissa tiloissa, eikä pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten tonkimaan kärsällään maata. Harva sika pääsee koko elämänsä aikana ulkoilmaan. Luomutiloilla sikojen olot ovat hieman paremmat. Luomusertifikaatti edellyttää muun muassa tilavampia karsinoita, virikkeiden tarjoamista sekä mahdollisuutta ulkoiluun osan vuotta. Suomessa luomutuotannon osuus on kuitenkin hyvin vähäinen: joulukinkuista vain noin kaksi prosenttia on luomua.

Luomusikaa ei saa ohjata teurastettavaksi sähköpiiskan avulla, mutta muuten tuotantosian elämän loppu on yhtä tuskaisa tuotantotavasta riippumatta. Kaikki siat ohjataan niin sanottuun tainnutuskehtoon, jossa ne tukehdutetaan hiilidioksidilla. Tuotantosian elämä jää lajin luonnollista elinikää huomattavasti lyhyemmäksi, sillä 15–20 vuoden sijaan se saa jatkua vain noin puolen vuoden ajan.

Vegaaninen joulumenu on paitsi eläinten myös ympäristön kannalta pa-

rempi valinta. Eläinteollisuus on yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen ja luontokadon aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Etenkin tuotantoeläinten rehun viljelyllä on valtavat ympäristövaikutukset. Suomalainenkin sika syö Brasilian sademetsiin raivatuilla pelloilla kasvatettua rehusoijaa.

Eläintuotteiden korvaaminen vegaanisilla vaihtoehdoilla on hyvä ratkaisu myös siksi, että kasvisruoka on usein terveellisempää ja ravitsevampaa. Joulupöytä ilman kovaa eläinrasvaa sisältäviä

ruokia on kevyempi valinta – ei enää perinteistä kinkkuähkyä!

On monta hyvää syytä valita vegaaninen joulu.

Kirjoittaja on psykologian yliopisto-opintoihin tähtäävä helsinkiläinen eläinten ja luonnonsuojelun ystävä.

UUSI SIVUSTO TARJOAA SELKOA HIILIKOMPENSAATION

Keskiajalla ihminen saattoi saada syntinsä anteeksi käymällä anekauppaa: Jumala sovitti aneen ostaneen henkilön synnit. Nykypäivänä syntejä ovat muovitavaran ostaminen, tehotuotettu ruoka sekä lentomatkailu. Niiden anekauppaa kutsutaan hiilikompensaatioksi. Pakollinen hiilikompensaatio on laissa säädettyä, mutta on myös vapaaehtoisia kompensaatiopalveluita.

Sitä oikeaa etsimässä

Vapaaehtoista hiilikompensaatiota tarjoavat palvelut lupaavat, että tuotetut ilmastopäästöt hyvitetään toisaalla. Lentomatkustus tuottaa paljon hiilidioksidipäästöjä. Matkustaja voi maksaa vapaaehtoisen hyvitysmaksun. Rahoilla saatetaan istuttaa puita tai kannattaa ympäristöystävällisä energiaa, ja matkustajan tuottamat päästöt on hyvitetty eli kompensoitu. Tilanne on plus miinus nolla.

Hiilikompensaatio kiinnostaa myös ympäristöystävällisyyttä tavoittelevia yrityksiä. Kun päästöjä ei voi muilla keinoilla vähentää, hiilikompensaatiohankkeet auttavat.

Luonnonvarakeskus eli Luke on julkaissut Hiilikompensaatioinfo-sivuston, joka antaa tietoa vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta Suomessa. Sivustolla on mahdollista tutkia eri päästökompensaatiotapojen vaikutusta ilmastoon. Tapoja ovat esimerkiksi metsitys, maanparannusaineiden käyttäminen ja metsän suojeleminen.

– Perustimme sivuston, koska perustietoa hiilikompensaatiosta on vaikea löytää tarpeeksi selkeässä muodossa. Keräsimme informaatiota yhteen osoitteeseen asiasta kiinnostuneiden saataville, kertoo Luken tutkija Heli Miettinen

– Ostaja, kuten kansalainen, yritys tai kunta, saa tukea päätöksensä tekoon. Myös markkinoille pyrkivä uusi palveluntuottaja hyötyy sivustosta. Hän saa tietoa, mitä asioita toiminnassa tulee ottaa huomioon ja minkälaisia riskejä hän voi kohdata.

Säännöt toiminnalle

Hiilikompensaatiotoiminta on verrattain uutta, eikä yhteisiä pelisääntöjä ole vielä määritelty.

Vuonna 2019 Compensate-nimisen suomalaisyhtiön katsottiin keränneen rahaa lainvastaisesti. Arpajaishallinto piti hiilikompensaatiota vastikkeettomana hyväntekeväisyystoimintana. Rahankeruulle olisi pitänyt hankkia lupa. Tämän jälkeen rahankeräyslakia on pyritty uudistamaan hiilikompensaatiohankkeiden hyväksi.

– Sääntöjen ja sääntelyn puute aiheuttaa haasteita markkinoilla. Osa hankkeista voi olla huonosti suunniteltuja. Niissä ei ole käyty läpi toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja riskejä. Myös hankkeen seuranta voi olla puutteellista, kertoo Heli Miettinen.

Valtiot tai yrityksen ulkopuoliset tahot eivät valvo hankkeiden luotettavaa toteutumista. Huijauksien tai virheiden riski on olemassa. Ostajalla on iso vastuu.

– Meillä ei ole tällä hetkellä olemassa yhtenäistä valvontajärjestelmää. Mikäli hankkeella on hiilikompensaatioon tarkoitettu standardi, toimintaa seurataan kyseisessä standardissa määritellyllä tavalla.

– Ostajan on hyvä selvittää tämä ennen ostopäätöstä. Miten myyjä on varmistanut, että päästövähennys on todellinen? Todentaako riippumaton osapuoli hankkeessa saavutettavia tuloksia? Riippumattoman osapuolen suorittama toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi on aina hyvä ja tavoiteltava asia.

Hankkeet on suunniteltava ja toteutettava hyvin. Kompensaatiolla pitää olla todellista vaikutusta. Sen pitää toteutua muiden ilmastotekojen ohella. Joskus päästöt voivat lisääntyä tai niiden vaikutus voi olla kirjattu väärin. Jos esimerkiksi metsää suojellaan kompensaatiotoimilla, hakkuita saatetaan lisätä muualla. Eri yritykset saattavat myös kirjata saman toimen useamman kerran.

Koska tällaisia virheitä on helppo tehdä, valvontaa tarvitaan.

Kompensaatio on työkalu muttei ratkaisu

Ympäristöjärjestö Greenpeace on pitänyt hiilikompensaatiohankkeita viherpesuna ja omatunnon puhdistamisena, aivan kuin modernina anekauppana. Huolta on herättänyt myös se, että osa hankkeista on toteutettu kolmannen maailman maissa, toisinaan ilman siihen osallistuneiden henkilöiden täyttä ymmärrystä.

– Vasta ne päästöt, joita ei ole mahdollista vähentää, voidaan kompensoida. Kompensaation ei pidä oikeuttaa kuluttamisen tai päästöjen kasvua, huomauttaa Heli Miettinen.

– Kompensaatio yksinään ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Se on lisätyökalu. Meillä ei vielä ole menetelmiä ja mahdollisuuksia vähentää päästöjä tarpeeksi.

Hiilikompensaatiossa ei siis välttämättä ole kyse pelkästä omatunnon puhdistamisesta, vaan ilmastotoimien vauhdittamisesta.

– Ensimmäinen ja tärkein asia, jotta vähähiilinen tulevaisuus saavutetaan, on omien päästöjen vähentäminen. On olennaista ymmärtää ja hahmottaa oman toimintansa vaikutuksia. Yritykset voivat tavoitella mahdollisimman vähähiilistä toimintaa tai tuotantoa, yksityinen kuluttaja omaa elämäntapaansa, Miettinen pohtii.

Kirjoittaja on filosofisisissa ja historiallisissa vesissä uiskenteleva tamperelainen runoilija ja toimittajaopiskelija, jonka pyrkimyksenä on parantaa maailmaa tarina kerrallaan. Seuraa Instagramissa: @anni. kanniainen

haastattelu elli kummala kuva enni manninen

ENNI MANNINEN

Enni Manninen toimii Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin puheenjohtajana. Hän on oululainen biologian opiskelija, joka on ollut Possun hallituksessa kolme vuotta. Enni on kulkenut luonnossa lapsesta asti, ja rakkaus luontoon sai hänet valitsemaan opiskelualansakin.

mitä kaikkea puheenjohtajan pestiisi sisältyy?

Järjestän kokouksia ja tapahtumia ja edistän asioita. Keväällä järjestimme esimerkiksi ilmastoryhmän työpajan ja syksyllä olin Oulun metsämarssin järjestämisessä mukana. Kuulun myös Luonto-Liiton liittovaltuustoon. Kesän vietin kuitenkin opiskelun parissa kenttäkursseilla, joten en ole ehtinyt toimia puheenjohtajan roolissa niin paljon kuin haluaisin.

Meillä on aika vähän porukkaa Possun hallituksessa, joten yritämme jatkuvasti rekrytoida uusia ihmisiä esimerkiksi yliopistolta. Jos saisi aktivoitua uusia tyyppejä mukaan, voisi heidän kanssaan tehdä enemmän leirejä, retkiä ja tapahtumia.

miten päädyit puheenjohtajaksi?

Viime syksynä hallitusta valittaessa Possulle ei saatu puheenjohtajaa. Olin itse silloin kiinnostunut tehtävästä, mutta aikani ei riittänyt siihen, sillä olin liian kiireinen opintojen kanssa. Hallitusta ei saatu kasaan, kunnes lopulta totesin, että voin lähteä puheenjohtajaksi. Olisi kuitenkin kiva saada jotain aikaiseksi, ja siihen tarvitaan hallitus. mikä puheenjohtajuudessa on parasta? entä haastavinta?

Tässä tehtävässä tuntee, että pystyy vaikuttamaan asioihin. Meillä on paljon kehitysideoita Possun toiminnalle. On hienoa olla asemassa jossa pystyy edistämään asioita, mutta haasteena on kiire. Monet puheenjohtajan tehtävät vievät yllättävän paljon aikaa. Toivon, että minulla olisi enemmän aikaa puheenjohtajuudelle, mutta tämä on kuitenkin vapaaehtoistyötä. Opiskeluni vievät paljon aikaa myös tulevaisuudessa ja haluaisin edistää myös omaa kimalaistutkimustani. Tässä roolissa ei onneksi tarvitse jäädä yksin: saan paljon tukea muilta hallituslaisilta.

Olemme hallituksessa ideoineet, että jatkossa meillä olisi selkeät hallituspestit, joita markkinoisimme uusille aktiiveille. Meillä olisi esimerkiksi erikseen somevastaava, jotta puheenjohtajan ei tarvitsisi kaiken muun lisäksi huolehtia somettamisestakin. Uudet ihmiset lähtevät helpommin mukaan, kun heillä on selkeä rooli, mitä he tekevät. Näin puheenjohtajallekaan ei kasautuisi niin paljon vastuuta. voiko piirin puheenjohtajana oikeasti vaikuttaa asioihin?

Voi! Tämä on merkityksellistä työtä. Olen saanut aktivoitua uusia ihmisiä mukaan toimintaan ja päässyt vaikuttamaan, vaikka vain vähän-

kin. Esimerkiksi Oulun metsämarssista tuli hyvä olo: paikalla oli lähes 200 ihmistä.

kuka voi ryhtyä puheenjohtajaksi?

Oikeastaan kuka vaan. Puheenjohtajaksi ryhtyessä ei tarvitse välttämättä osata mitään. Jos ei ymmärrä jotain, voi aina kysyä muilta apua. Ensimmäisessä kokouksessa minäkin ihmettelin, mitä minun pitää tehdä, mutta yhdessä ja naurun avulla siitä selvittiin. Olen saanut paljon tukea myös entiseltä puheenjohtajalta.

mikä on kivointa possussa?

On mielenkiintoista, että meidän piiriin kuuluu yli puolet Suomen pinta-alasta. Täällä olisi paljon kaupunkeja, joissa aloittaa toiminta, mutta tällä hetkellä toimintaa on vain Oulussa. Olemmekin herätelleet Rovaniemeä, Kuusamoa ja jopa Inaria ympäristövaikuttamisen pariin. Pohjois-Suomi on laaja alue, johon mahtuisi monenlaista toimintaa. Täällä on paljon tilaa pitää esimerkiksi retkiä.

Ensi vuodelle meillä onkin suunnitteilla leirikoordinaattorin palkkaaminen, jotta saadaan järjestettyä enemmän leirejä. Sillä on suuri merkitys, että lapset pääsevät tutustumaan luontoon, ovathan he meidän tulevaisuutemme toivo.

Possun hallituksessa kivointa on se, että meillä on paljon lajiosaamista. Hallitus koostuu tällä hetkellä enimmäkseen biologian opiskelijoista. Meillä on paljon tietämystä eri eliölajeista ja luonnon toiminnasta, ja sitä on voitu hyödyntää leireillä ja luontoharrastustoiminnassa. Lisäksi meillä on alalla paljon tuttuja, jotka voivat vetää esimerkiksi linturetkiä.

Ai niin, Possussa aloitetaan pian myös käsityö- ja taidekerho, jossa voidaan yhdessä oppia esimerkiksi vaatteiden korjausta ja kestävää tapaa käyttää tekstiilejä!

mitä haluaisit sanoa ihmisille, jotka miettivät hallitustoimintaan lähtemistä?

Luonto-Liiton toimintaan voi aina lähteä mukaan, jos vain tykkää luonnosta ja haluaa tehdä ympäristövaikuttamista. Hallitustoiminnassa voi hyödyntää omia vahvuuksiaan: jos olet vaikka hyvä valokuvaaja, voit olla valokuvausvastaava. Kaiken kuitenkin oppii tekemällä. Kokouksissa on yleensä rento tunnelma. Tämä ei ole haudanvakavaa hommaa.

Tulkaa meidän syyskokoukseen! Meillä on tosi kiva porukka Oulussa, ja lisää tekijöitä tarvitaan aina.

PAIKALLISET OSAAVAT PARHAITEN

Yli 80 prosenttia maapallon elonkirjosta sijaitsee alkuperäiskansojen hallinnoimilla alueilla. Paikalliset perinteiset elämäntavat ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta paremmin kuin erilliset suojelualueet, jotka erottavat ihmiset luonnosta. Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoon ja toimintaan nojaava suojelu myös purkaa siirtomaavallan ajoilta perityviä alistavia perinteitä ja vahvistaa ihmisten elinmahdollisuuksia alueilla.

teksti miia vistilä kuvitus maria leskinen

Alkuperäiskansoilta viedään maat Alkuperäiskansat hallinnoivat vain noin 22 prosettia maa-alasta, mutta 80 prosenttia elonkirjosta sijaitsee näillä alueilla, käy ilmi Siemenpuu-säätiön Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua -julkaisusta. Kokoelmaan on kerätty yhdeksän esseetä ja yksi valokuvakooste alkuperäiskansojen näkökulmasta luonnonsuojeluun eri puolilta maailmaa. Yksityiskohtien kautta kuvataan, miksi vallalla oleva käsitys luonnonsuojelusta ihmisistä eristettyine suojelualueineen ei riitä luontokadon pysäyttämiseen ja mitä haittaa siitä on.

Suojelun mittarit huomioivat vain luonnontieteelliset muuttujat, ja koska suurin lajikirjo on alkuperäiskansojen mailla, suojeluun otetaan asutettuja maita. Luonnonsuojelualueen perustaminen tarkoittaa usein sitä, että alueella asunut alkuperäiskansa tai muu paikallisväestö, joka on elänyt alueella pitkään ympäril-

lään olevaa luontoa kestävästi käyttäen, ajetaan väkivaltaisesti mailtaan ja ”suojelijat” ryöstävät heidän tavaransa.

Karkotuksessa tuhoutuu paikkaan ja sen ihmisiin liittyvää tietoa ja kulttuuria, jossa ihminen on osa luontoa. Usein ihmisen ja luonnon suhdetta tukevat erilaiset henkimaailmaan liittyvät uskomukset ja rituaalit.

Elävän, ekologisesti kestävän ja laajan elonkirjon säilyttävän kulttuurin tilalle perustetaan paikallisilta kielletty alue, joka luonnonsuojelun varjolla varataan turisteille ja eliitin hyödyksi sekä virkistyspaikaksi. Tämä on siirtomaaajoilta jatkunutta kolonisaatiota, jota nyt harjoittavat yritykset, järjestöt, kansainväliset toimijat ja paikalliset eliitit.

Luonnonsuojelualue on tehoton

Luonnonsuojelualue voi auttaa yhden lajin säilymisessä, mutta lajien kirjoa se ei maailman mittakaavassa kovin hyvin

suojele. Monet lajit ovat sopeutuneet alkuperäisasukkaiden elämäntapaan, esimerkiksi laidunnuksen sykliin, joka suojelun myötä päättyy. Silti suojelualueet saavat kannatusta. YK:ssa valmistellaan niin sanottua 30/30-mallia, jossa 30 prosenttia maapallon maa-alueista ja 30 prosenttia meristä suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Alkuperäiskansojen järjestöt vastustavat esitystä.

Mallin kannatus ei perustukaan ekologiseen tehokkuuteen, ja ihmisoikeudet siitä on unohdettu kokonaan. Se nojaa maailmankuvaan, jossa ihminen on luonnosta erillinen ja luonto erikseen suojeltavaa, sekä valtapolitiikkaan, jossa alueiden kohtalosta päättävät muut kuin siellä asuvat ihmiset. Usein taustalla on rasistista ajattelua, jossa ympäristönsä parhaiten tuntevat alkuperäiskansat nähdään tietämättöminä ”jaloina villeinä”, jotka ”valkoisen pelastajan” täytyy nostaa kehityksen kelkkaan ja sivistää.

Kehitys tarkoittaa luonnon näkemistä elävän elinympäristön sijaan resurssina ja myytävänä tuotteena, jota voidaan myydä: rakennetaan esimerkiksi patoja ja kaivoksia.

Yhteisösuojelualue ylläpitää luontoa ja kulttuuria

Dekolonisaatio on näiden rasististen rakenteiden purkamista. Luonnonsuojelun dekolonisaatiossa valtaa siirretään takaisin paikallisille ihmisille, jotka saavat itse päättää mitä suojelevat ja miten.

Nyt alkuperäiskansat asuttavat 40 prosenttia suojelualueista, mutta hallinnoivat vain yhtä prosenttia. 30/30-tavoite ei määrittele miten luontoa suojellaan. Tavoitteen voisi toteuttaa paikallisen väestön ehdoilla. Luonnosuojelualueiden sijaan pitäisi perustaa yhteisösuojelualueita, joiden lähtökohtana olisi paikallinen elämäntapa, tieto ja tapakulttuuri, ehdottaa intialainen Arunopol Seal.

Paikallinen väestö voisi käyttää alueitaan esimerkiksi marjastukseen, sienestykseen, kalastukseen ja laidunnukseen perinteisillä kestäviksi todetuilla tavoilla. Näin suojeltaisiin tehokkaasti laaja-alaisia elinympäristöjä ja lajien kirjoa. Tiede ja perinnetieto täydentäisivät toisiaan.

Moni hyötyy nykymallista

Lajien määrä ja lajikirjon vaihtelu kertovat vastaansanomattomasti elämäntavan ekologisesta kestävyydestä. Vaikka luontokato on yleisesti tunnustettu ongelma, harva on sen ratkaistakseen valmis luopumaan rahasta ja vallasta. Päinvastoin muutoksen pitäisi tuoda lisää rahaa. Yritykset, järjestöt ja valtiolliset toimijat tekevät voittoa nykyisellä luonnonsuojelulla, ja ympäristötuhojen ekologiset kompensaatiot on sisällytetty yritysten tuloslaskelmiin.

Moni valtiokaan ei ole valmis luopumaan vallastaan, kuten oikeudesta hallita maata ja päättää, mitä luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä, kuten kaivosyhtitöitä, alueillaan toimii.

Suomikaan ei ole ratifoinut alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta suojaavaa ILO 169 -sopimusta. Sopimus suojaisi saamelaisten taloudellisia, sosiokulttuurisia ja poliittisia oikeuksia, joihin myös maaoikeudet lukeutuvat.

Eivätkä kaikki valtiot välitä luontokadosta. Brasiliassa on Jair Bolsonaron presidenttikaudella aktiviisesti vähennetty alkuperäiskansojen oikeuk-

sia asuinalueisiinsa ja helpotettu kansainvälisten suuryritysten mahdollisuuksia tuhota Amazonian sademetsää viljelymaaksi tai karjankasvatukseen avoimen kolonialistisella ja rasistisella politiikalla.

Lakeja voi muuttaa

Dekolonialisoidussa mallissa perinnetieto ja tapaoikeus tulisivat kansallisen lain tilalle. Esimerkiksi saamelaiset saisivat itse päättää, ketkä Tenolla kalastavat ja kuinka paljon. Todennäköisesti he sallisivat maltillisen kalastamisen paikallisille, kun nyt ainoat vaihtoehdot ovat joko kuka vain, joka kalastusluvan ostaa, tai ei kukaan.

Lainsäädäntöä voidaan dekolonisoida esimerkiksi sisällyttämällä siihen alkuperäiskansan tapoja tai antamalla kahden järjestelmän elää rinnakkain, jolloin on tärkeää määritellä selkeästi, missä asioissa seurataan alkuperäiskansan hallintojärjestelmää, missä valtioiden lakeja.

Lainsäädäntöön on yhdistetty alkuperäiskansan maailmankuvaa esimerkiksi Uudessa Seelannissa, jossa maoreille pyhä Whanganui-joki sai oi-

keushenkilön aseman. Whanganuihin laillisesti kuuluvaksi lasketaan myös sen sivujoet ja ”kaikki sen fyysiset ja metafyysiset elementit”, kertoo aasialaisesta Salween-joesta kirjoittava tutkija Saw John Bright

Hän toivoo Salweenille vastaavaa asemaa. Kiinasta Thaimaan kautta Myanmariin virtaavan joen liepeillä asuu paljon eri alkuperäiskansoja, joiden elämäntapaa ja ympäristöä kiinalaisyritysten patohankkeet uhkaavat.

Kunnioitus suojelun tilalle Lakien ohella ajattelutavankin pitää muuttua, summaa professori Antti Salminen. Suojelu ei ole päämäärä, vaan seuraus kestävästä elämäntavasta.

Kulttuurin muutos vaatii materiaalista, henkistä ja hengellistäkin muutosta: täytyy ymmärtää, että ihminen ja luonto eivät ole minkään suhteen osapuolet, vaan ihminen sisältyy luontoon. Elävän luonnon ohella tulee kunnioittaa myös elotonta laajemmin kuin vain resursseja, kuten vettä ja kiviä. Tulee kunnioittaa myös kuolemaa osana luontoa, ja kaikkea sitä, mitä ei vielä ole, ei tule ja mistä ei vielä tiedetä.

KASVISSYÖJÄ

METSÄSTÄJÄ

Kun ystäväni kertoo innoissaan juuri kaadetusta hirvestä, minä siirrän ajatukseni muualle. Hän säästää minut hurjimmilta kuvailuilta tiedostaen niiden aiheuttavan huonoa olo minussa. Vaikka me olemme erilaisia, emmekä jaa samanlaista suhtautumista metsästykseen, emme riitele asiasta.

En ole syönyt lihaa lähes neljään vuoteen. Minua ei haittaa, jos muut syövät lihaa, mutta toivon kuitenkin heidän tietävän, mistä liha on peräisin.

Lopetettuani lihansyönnin mielipiteeni metsästyksestä ei kuitenkaan täysin muuttunut. On tärkeää, että esimerkiksi hirvi- ja peurakantoja pidetään tasaisena, ettei eläinten määrä ryöpsähdä valtavaan nousuun, sillä se veisi tilaa muilta lajeilta. Toki nykyinen tilanne on ihmisen aikaansaama: jos luonnonvaraisia petoeläimiä olisi enemmän, ne pitäisivät riistaeläinten määrän tasapainossa.

Suhtautumiseni metsästykseen myös vaihtelee riistalajin ja metsästystyylin mukaan. Hirvieläinten metsästystä tarvitaan nykytilanteessa niiden määrän tasaamiseksi, jolloin luonnon voidaan katsoa hyöytyvän siitä. Toisaalta vaikkapa mäyrien metsästys on mielestäni turhaa. Ihminenkään ei juuri hyödy siitä

taloudellisesti, eivätkä luolametsästysmenetelmät ole hyviä niin riistaeläimille kuin metsästyskoirillekaan.

Ystävälleni metsästys on tärkeä harrastus, jota tehdään yhdessä koirien kanssa, ja hänen perheensä saa myös osan elannostaan metsästämällä. Itse en voisi kuvitella enää edes harkitsevani lihansyöntiä, saati kuvitella eläimen tappamista itse. Se ei kuitenkaan ole haitannut ystävyyttämme.

Mielestäni on hyvä pyrkiä siihen, että asioista voi puhua ilman, että välttämättä heti tuomitsee toisen ihmisen. Kun maailmankuvat ja elämäntyylit ovat keskenään erilaisia, voi oppia ainakin sen, etteivät asiat ole aina aivan mustavalkoisia.

Kirjoittaja on lukiolaisnuori, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta ja vaikuttamisesta.

teksti ja kuva veera laine

SEIKKAILU

OTTAA KANTAA

KOLONIALISMIIN

teksti sonja thomas kuva milla aalto Turkulaisen Camilla Kantolan esikoisromaani Linnunsolu on sydämeltään poliittinen. Tarinan ytimessä ovat ympäristöarvot ja kolonialismi, mutta seikkailuakaan ei puutu.

–

Halusin kirjoittaa jännittävän ja viihteellisen seikkailun sydäntäni lähellä olevista teemoista, Camilla Kantola kertoo.

– Koulutukseltani olen sosiologi, joten olen tietysti kiinnostunut yhteiskuntaan liittyvistä teemoista. Kirjan tekoprosessi on ollut vuosien mittainen, ja ympäristöteemat ovat toistuneet uutisoinnissa eri muodoissa ajankohtaisina. Siitä ne tarttuivat myös Linnunsoluun .

Yhteiskunnat, todelliset taikka fiktiiviset, kiehtovat Kantolaa. Linnunsolun tapahtumat sijoittuvat ihmiskunnan kolonisoimalle kaivosplaneetalle. Kolonialismin teema nousee esiin Kobaldin alkuperäisasukkaiden kobaldinmyyrien kautta.

– Halusin luoda ihmisille täysin vieraan kansan tai kulttuurin, jota kautta pääsin tarkastelemaan kysymyksiä ihmisyyden rajoista. Politiikka liittyy minusta myös olennaisesti samoihin kysymyksiin. Halusin myös tarkastella kapitalismin toimintaa ihmisten haltuun ottamassa paikassa.

– Kaivostuotanto ja sen voitot vaikuttavat paljon ihmissiirtokunnan toimintalogiikkaan. Kobald-planeetalla vallitsee

nimellisesti demokratia, mutta kaikki on kaupallisen kaivosyhtiön omistuksessa. Siirtokuntalaisten saama informaatio on rajallista, mistä johtuen päättäjiin ei kohdistu suuria paineita tehdä muutoksia käytäntöihin.

Kukaan ei muuta maailmaa yksin

Kaivostoiminta vaikuttaa todellisuudessakin ympäristöön hyvin tuhoisasti, varsinkin, jos toimintaa ei käytännössä voida säädellä. Tällainen on tilanne Linnunsolussa . Kantolan romaanissa päätöksenteko ja suhde ympäristöön kulkevat käsi kädessä. Itse päätöksentekijätkin ovat ihmisiä. Niin myös päähenkilö, poliittista uraansa luova Ardri.

– Halusin päähenkilöksi hahmon, jossa käy esiin se, miten yksilöt reagoivat tilanteeseen, jossa erilaiset arvot ja totuudet ovat ristiriidassa aiheuttaen vaikeita valintatilanteita. On ollut antoisaa päästä kirjoittamaan auki kompromissipolitiikkaan liittyvää retoriikkaa, jolla puolustellaan kestämättömiä päätöksiä. En kuitenkaan halunnut tehdä propagandateosta vaan pohtia, mitä eri puolia päätöksenteon tilanteissa on, ja

miten yksilöt voivat toimia omien mahdollisuuksiensa rajoissa.

Linnunsolu valaiseekin hyvin, miksi ympäristöpolitiikka on ulkoa päin katsottaessa turhauttavaa – se on sitä myös sisältä päin. Kantolalle demokratian prosessit ovat tuttuja niin akateemisesti kuin käytännön kokemuksen kautta. Hän on työskennellyt poliittisten järjestöjen taustajoukoissa pitkään.

Kantola toivoo lukijoidensa nauttivan seikkailusta. Siinä sivussa hän haluaa Linnunsolun innostavan ihmisiä miettimään.

– Haluaisin ihmisten kysyvän itseltään, miten he voisivat vaikuttaa päätöksentekoon silloinkin, kun päättäjät kiistävät vastuunsa. Toivoisin, että minulla itselläni olisi tarjota valmiita vastauksia, mutta ei ole. Niinpä tyydyn herättämään ajatuksia ja toivomaan, että tarpeeksi moni ihminen tarttuu niihin.

– Kukaan ei muuta maailmaa yksin. Jos tarpeeksi moni ihminen haluaa muutosta, se onnistuu kyllä. En halua kylvää epätoivoa vaan mieluummin haluan puhua siitä, että muutos on mahdollinen.

Ihmisiä ja muukalaisolentoja politiikan rattaissa

Camilla Kantola: Linnunsolu. Nysalor-kustannus 2022.

Linnunsolu on yhteiskunnallisen tieteiskirjallisuuden ystävän pakolukemistoa. Romaanissa seikkaillaan ulkoavaruuden siirtokunnassa. Ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen, mutta yhteiskunta ja sen valtarakenteet noudattavat edelleen Maan tuttuja käytäntöjä. Cobaldisyhtiön kaivossiirtokunta koostuu tavallisista ihmisistä, mutta koko järjestelmällä on yksi tavoite: ottaa hyöty irti planeetan luonnonvaroista.

Sankarimme Ardri luo poliittista uraansa näissä oloissa, ja kirkassilmäisen pojan idealismia koetellaan paljon ja hartaasti. Camilla Kantola käsittelee edustuksellisen demokratian ongelmia, kun kaiken arvo määritetään kapitalismin säännöillä. Planeetan alkuperäisasukkaat toiseutetaan hirviöiksi, joilla on pimeitä voimia käytössään, ettei kukaan siirtokuntalainen vahingossakaan kyseenalaistaisi Cobaldiksen oikeutta planeetan luonnonvaroihin.

Teoksen ydin on, että poliittisten rattaiden välissä on aina ihminen, tai kobaldinmyy-

nuorten luonto

rien tapauksessa muu tietoinen olento. Kuivimmat osat poliittisesta prosessista Kantola osaa käydä läpi nopeasti ja soveltuvan hirtehisellä huumorilla. Ardrin mielen sisään on helppo päästä, ja häntä repivät ristiriidat ovat aitoja ja samastuttavia. Politiikan pyörteet saavat päähenkilön mielenterveydenkin järkkymään. Myös ympäröivät hahmot tuntuvat ihmisiltä, jotka toimivat omien lähtökohtiensa sanelemilla tavoilla.

Järkipuheella vetoamiseen uskovan Ardrin vastavoimanaan toimii Manwila, planeetan luonnon ja alkuperäisasukkaiden puolustaja, jota pidetään terroristina. Heidän välistään tasapainoilua on mielenkiintoista seurata. Ardrin matka ja muutos on käsinkosketeltavaa ja laittaa lukijankin kysymään, miten paljon järjestelmää voi muuttaa sisältä käsin ja milloin se on hajotettava ulkoa.

sonja thomas

Tarkkaa kuvaa ja tietoa hyppyhämähäkeistä

Sami Karjalainen: Suomen hyppyhämähäkit – Katso silmiin ja ihastu! Docendo 2022.

Suomen hyppyhämähäkit on uraauurtava tietoteos ja vaikuttava valokuvakirja. Opus on kannesta kanteen täynnä sekä luonnossa että studiossa otettuja, suuria ja tarkkoja valokuvia, joiden kautta lukija pääsee katsomaan näitä pieniä eläimiä suoraan niiden monituisiin silmiin.

Kirjassa esitellään kaikki 41 Suomessa havaittua hyppyhämähäkkiä, kerrotaan niiden elinympäristöistä ja -tavoista sekä opastetaan lajintunnistuksessa. Kuvauksista on myös lyhyet englanninkieliset tiivistelmät. Karjalai-

nen on sepittänyt kirjassa mainittujen, Suomen ulkopuolella tavattavien hypykkien suomenkieliset nimet.

Kansainvälisestikin tarkasteltuna teos on harvinaisen seikkaperäinen mutta myös kansantajuinen, sillä alan kirjallisuus usein keskittyy tunnistamaan hämähäkkejä vain sukupuolielinten perusteella. Tämä vaatii eläimen tappamista, säilömistä sekä mikroskopointia. Karjalainen pyrkikin laatimaan tunnistusoppaan, jota kuka tahansa lukija voisi hyödyntää.

Monipuoliset ja terveelliset sienet

Sinikka Piippo ja Pertti Salo: Terveyttä sienistä. Minerva 2020.

Syksyllä luonnon kukoistus hiipuu, kun kasvit valmistautuvat talveen. Ennen lumea koittaa kuitenkin mielenkiintoisten sienten vuoro. Sinikka Piipon ja Pertti Salon Terveyttä sienistä -kirjassa tutustutaan tarkoin valittujen suomalaisten sienten maailmaan. Kirja tarjoaa uutta syventävää tietoa monille tutuista sienistä, kuten haperoista, käävistä, tateista ja vahveroista. Terveysnäkökulma sienten maailmaan on erityisen kiehtova.

Sienistä on koottu lyhyehkö mutta monipuolinen esittely hyvien tunnistuskuvien kera. Sienistä kerrotaan historiaa, vaikutus ja roh-

tokäyttö sekä tarkka luettelo ainesosista. Mukana on myös reseptejä leivonnaisista ruokiin.

Kirja on inspiroiva ja konkreettinen opas sienten terveysvaikutuksiin. Kirjan viimeisille sivulle on koottu sanasto, josta löytyy selitykset monille uusille termeille, joita kirjaa lukiessa vilahtaa. Eletään jo myöhäistä syksyä, mutta luonnosta löytyy läpi talven kääpiä, joihin kirjan avulla on kiva tutustua!

Mistä on suomalainen ympäristöliike tehty?

Teemu Vaarakallio (toim.): Viimeinen siirto – Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään. S&S 2021.

Ympäristökirjallisuus on täynnä teoksia, jotka kertovat ympäristön tilasta ja siitä, miten olemme tuhoamassa sen. Tämä teos on kaikkea muuta – valaiseva katsaus siihen, mitä suomalaisella ympäristöliikkeellä on historiassaan, mitä sen parissa tapahtuu juuri nyt ja millaisia tulevaisuudennäkymiä siihen liittyy. Se huomioi kiinnostavasti jaotelluissa osioissaan ja luvuissaan taidokkaasti eri tasot yksittäisestä arjen aktivistista valtioon, joista kaikista liike lopulta koostuu. Teoksessa kuuluu monien asiantuntijoiden ääni, ja näkyvyyttä saavat niin kotimaiset kuin kansainvälisetkin kampanjat ja liikkeet. Se auttaa ymmärtämään, millaisia tavoitteita, motiiveja ja ihmisiä liikkeissä on ja miksi ne ovat tärkeitä.

nuorten luonto

Kirjaa voi suositella kaikille ympäristöliikkeestä kiinnostuneille, mutta etenkin niille, joille se on vieras ja joilla oma vaikuttamiskanava on vielä löytämättä. Teoksesta saa inspiraatiota, uskoa tulevaan ja rehellisen kuvan nykytilanteesta. Se ei turruta lukijaansa kylmäävällä kyynisyydellä tai kuorruta tulevaisuutta utopistisilla haavekuvilla, vaan pitää realistisen otteen alusta loppuun. Kokonaisuutena kyseessä on tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka teemat ovat pitkään kaivanneet täydennystä kotimaisessa ympäristökirjallisuudessa.

Elämäntehtävänä kurkien suojeleminen

Riitta Saarinen: Kurkikuiskaaja. Docendo 2022.

Riitta Saarisen uutuuskirjassa tutustutaan kurkien suojelijana tunnetun Jouko Alhaisen ja kurkien yhteiseen matkaan. Toimittaja Riitta Saarinen on tutustunut Jouko Alhaiseen kirjoittamiensa lehtijuttujen kautta.

Kurkikuiskaajaksi kutsuttu Jouko Alhainen on huolehtinut kotitilallaan kymmenistä siipirikoista tai orvoksi jääneistä kurjista, joista osa on voinut palata luontoon. Lentokyvytön Kookka on ollut Joukon hoivissa vuodesta 1993 lähtien. Kirjassa Alhainen kertoo elämäntehtävästään kurkien parissa. Kiinnostus

luontoon ja luonnonsuojeluun heräsi hänessä jo lapsena. Vuosien mittaan hän on rengastanut tuhansia lintuja ja kerännyt tutkimustietoa.

Kirja on tunteita herättävä. Siinä on omakohtaisia tarinoita ja kiinnostavaa tietoa kurjista. Kirjan lukuisista havainnollisista kuvista vastaa valokuvaaja Tapio Tuomela . Tuomela on tuntenut Alhaisen vuosikymmenten ajan ja ollut mukana lukuisilla yhteisillä linturetkillä.

tuuli turtola

Seitsemän viikkoa merta ja lintuja

Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut – Kahden saaristotutkijan melontaseikkailu Pentti Linkolan jäljillä. Otava 2022.

Mitä tapahtuu, kun tutkijapariskunta päättää toistaa Pentti Linkolan vuonna 1974 soutuveneellä tekemän suuren lintulaskentamatkan Salosta Poriin läpi saariston? Panu ja SannaMari Kunttu kertovat uutuuskirjassaan seikkailustaan, jonka he toteuttivat kesällä 2020 kajakeilla meloen.

Kaikki luodon linnut on yhdistelmä matkapäiväkirjaa ja tietokirjaa. Sivut vilisevät saariston lintuja, ihmisiä ja paikkoja. Lukija voi miltei haistaa meren tuoksun. Reissutunnelmoinnin lomaan on nivottu taidokkaasti hyvin painavaa tietoa luonnon tilasta ja historian kulusta saaristossa. Välillä kerronta tuntuu etenevän turhankin hitaasti, kun joitakin ai-

hepiirejä käsitellään niin seikkaperäisesti, että matkakertomus pysähtyy pitkäksi aikaa. Kirja olisi hyötynyt tarkemmasta oikoluvusta, sillä lukuisat kirjoitusvirheet häiritsevät elämystä.

Pentti Linkola on ristiriitainen hahmo: hänen panoksensa luonnonsuojelulle on kiistämätön, mutta hän esitti myös äärimmäisiä mielipiteitä, jotka ovat yksinkertaisesti tuomittavia. Kuntut tunsivat Linkolan henkilökohtaisesti, ja he onnistuvat ansioituneesti kirjoittamaan hänestä sekä kunnioittaen että kritisoiden.

milla aalto

Taidehaukka

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa. kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja

Joulun aikaan jäkälien ja sammalten estetiikasta tulee äkkiä mieleen askartelu. Vaan haluaisiko sammal itse päätyä ovikoristeeksi? Jäkälät ja sammaleet ovat suosittuja paitsi kranssimateriaalina myös piirtämisen, makrokuvauksen ja muun visuaalisen esityksen kohteina.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Erityisesti jäkälien haarautuva puumainen muoto ja erikoiset värit kiinnostavat ihmistä. Jos kuitenkin tarkastellaan näitä eliöryhmiä nykytaiteen näkökulmasta, eikä vain perinteisissä lajikuvissa, miten muuten nämä eliöt voivat näyttäytyä ihmissilmälle?

Kuvataiteessa jäkälien ja sammalten kanssa on työskennellyt jo vuosikymmeniä islantilais-tanskalainen installaatiotaiteen tähti Olafur Eliasson Moss Wall (1994) koostuu harmaaporonjäkälän (Cladonia rangiferina) peittämästä suuresta seinästä.

Oikeastaan teos on kuin valtava jäkäläryijy. Kun jäkälä kuivuu, se kutistuu ja haalistuu, kunnes kasteltuna jäkäläinstallaatio jälleen laajenee ja pöyheytyy, väri muuttuu ja taidetilaan leijailee jäkälän tuoksu. Mistä teoksen jäkälä oli peräisin, sitä tarina ei kerro. Vielä 1990-luvulla taiteen ympäristöeettisyys ei ollut niin pinnalla kuin nykyisin.

Eliasson on jatkanut sammalteemaa useissa muissa teoksissaan, muun muassa valokuvasarjassa The Moss Valley Series (2002) ja julkisen tilan valo- ja sammalseinäteoksessa Untitled (Lichtvorhang/Mooswand) (2002).

Ympäristötaiteessa ja ympäristötaidekasvatuksessa kymmenisen vuotta sitten nosteessa olivat sammalgraffitit. Murskatusta sammaleesta, oluesta ja sokerista sotkettiin mössö, jolla maalattiin kuvia ja viestejä kivipinnoille ja betoniseiniin. Muutamassa kuukaudessa pinnoille alkoi kasvaa sammalkuvio. Sammalgraffitit tosin kuivuvat ja rapistuvat helposti ilman ylläpitoa ja säännöllistä kostutusta.

Nykykeramiikkataiteessa suomalaisen Kim Simonssonin Moss People -veis-

tokset (2017–2019) on päällystetty hohtavanvihreällä ”sammalspraylla”. Nämä sammalhahmot muistuttavat fantasialuonnonlapsia. Simonsson on myös kuvannut veistoksia erilaisissa luonnonympäristöissä, jolloin veistoksen ja ympäristön välille syntyy erilainen tarina kuin pelkistetyissä galleriatiloissa. Sammalspray ei tosin ole orgaanista sammalta vaan kemiallinen pinnoite, joka vain esittää sammaleisuutta.

Amerikkalainen nykytaiteilija Rachel Sussman on jäljittänyt maailman vanhimpia eläviä olioita teoksessaan Oldest Living Things in the World (2004–2014). Teokseen valittujen eliöiden tuli olla vähintään 2000 vuotta vanhoja. Myös jotkut jäkälät ja sammaleet läpäisivät taiteilijan ikäkriteerin.

Sussmanin esittelemä antarktinen sammal, jonka iäksi määritettiin 5500 vuotta, herättää kunnioitusta. Millaista olisi elää paikallaan vuosituhansia? Entä kun ihminen tulee tuhoamaan elinympäristön? Sussman itse on ihmetellyt myös Grönlannin karttajäkälien verk-

kaista pitkää elämää: ne kasvavat vain yhden sentin sadassa vuodessa.

Toinen jäkälien aikaan ja kestoon viittaava teos on esitystaiteilija ja -tutkija Tuija Kokkosen Maus & Orlovski -kollektiivin esitys Kronopolitiikkaa – III muistio ajasta (2010–). Se pyrkii ihmisiän ylittävään, loputtomaan kestoon: se suuntaa huomion luonnonolioiden ja prosessien ajallisiin suhteisiin. Yksi esityksen haara on verkkosivu, jossa on jäkäläkuvia. Samat jäkälät jatkavat hidasta, ihmisnäkökulmasta ikuista elämäänsä sekä luonnollisilla kasvupaikoillaan että internetin digitaalisessa maailmassa –luultavasti kauemmin kuin me tämän ajan ihmiset.

Luontosuhde taiteissa nyt: 3 vinkkiä joulun aikaan!

1

Elina Länsman: Minun ajassani, sinun paikassasi. Maalauksia ja grafiikkaa suhteesta paikkaan ja pohjoiseen luontoon Saamelaismuseo Siidassa (Inari) 17.1.2023 asti.

Markku Heikkilä & Jaakko Heikkilä: Kolme jokea. Kuvataidenäyttely Lapin kolmesta joesta ja elämästä jokien varsilla Rovaniemen taidemuseossa 8.1.2023 asti.

Helsinki Dance Company & Valtteri Raekallio: Lomonosovin moottori. Tanssiteos Antti Salmisen spekulatiivisen fiktion pohjalta Helsingin kaupunginteatterissa 31.12.2022 asti.

Sitä retkeä en unohda Syysvaellus Käsivarren erämaassa

palstalla kysytään luonto-liiton retkille ja leireille osallistuneilta, oliko kiva reissu.

RUSKAN LOISTOA JA RÄNTÄSADETTA

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjesti syyskuussa viikon vaelluksen Käsivarren erämaa-alueelle. Retken aikana päästiin ihailemaan Lapin ruskan hehkuvia värejä, mutta myös kokemaan runsaasti sadetta ja vähän luntakin. Vaellukselle lähti tällä kertaa vain kolme osallistujaa: retken johtajan lisäksi ensimmäiselle Lapin-vaellukselleen osallistunut Mikko sekä jo runsaammin vaelluskokemusta omaava Heidi.

mikä oli reissun paras hetki? entä huonoin?

m: Paras hetki oli, kun tupa tai mikä lie yöpymispaikka näkyi. Huonointa oli, että pääseminen sen jälkeen määränpäähän kesti kauhean pitkään.

h: Paras oli se, kun kauniin ilta-auringon saattelemana olimme jo lähes perillä tuvalla, ja maltoin silti vielä pysähtyä rauhassa varvikkoon makoilemaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan sinistä taivasta. Huonoin oli se, kun kurkkukipu alkoi, sillä loppureissu oli auttamatta flunssan värittämä.

mikä oli hienoin luontohavainto?

h: Ehkä ensimmäinenä näkemämme puro putouksineen, tai sitten vaivaiskoivujen upea ruskainen värikirjo.

m: Maaruska ja meno- ja paluubussin ikkunasta nähdyt keltaiset koivun lehdet.

mikä oli paras paikka, missä retken aikana kävit?

h: Suuri seitakivi vaaran rinteellä oli vaikuttava, sillä se herätti ajatuksia menneistä sukupolvista ja sai miettimään, miten kauan sen luo on jo tultu erilaisten toiveiden ja ongelmien kanssa.

m: Saarijärven autiotupa oli paras. Siellä oli oikein kaasuliesi. mikä oli tärkein tavara, joka sinulla oli mukana? entä mikä oli turhin painolasti?

m: Turhana painolastina oli yksi pullo liikaa marinolia. Tärkeimpänä tavarana oli kaksi vesipulloa ja suklaata.

h: Jos ei ajattele perusjuttuja, kuten makuupussia ja -alustaa, niin kävelysauvat olivat tärkein tavara, sillä ne helpottivat menoa epätasai-

sessa ja ajoittain rakkaisessa maastossa – sekä omaani, että seurueen toisen jäsenen. Turhin oikeasti merkittävän painoinen asia oli ohut kesämakuupussi, jonka otin varalta mukaan kylmiä telttaöitä ajatellen.

mikä oli retken paras ruoka?

m: Paras ruoka oli kuivattu hirvenliha ja sen lisuke ja mausteet. h: Hirvi-nuudeliwokki chow mein -kastikkeella taisi tosiaan olla suurin kulinaristinen nautinto, mutta kaali-soijabolognese oli myös todella maukasta. sattuiko matkalla kommelluksia?

h: Henkilökohtaisesti suurin kommellus oli sairastua flunssaan, mutta onneksi se vaikutti lähinnä omaan fiilikseen.

m: Matkani merkittävin kommellus oli, kun vedin sluibat kivikkoisessa maastossa matkalla Termisjärveltä Saarijärven autiotuvalle. Onneksi mitään ei mennyt pahemmin rikki. lähtisitkö uudestaan?

h: Ehkä miettisin pienoisesti, haluanko lähteä uudelleen niin sateiseen säähän, mutta säästähän ei koskaan voi varmasti tietää ainakaan kovin pitkälle, joten enköhän lähtisi. Kivikkoista Kalottireittiä pitkin en tosin enää kulkisi, vaan valitsisin enemmän omia polkuja ja vähintään yhden vaaran huiputuksen.

m: Vaeltaminen rinkka selässä oli vähän liian raskasta minun makuuni, mutta kevyemmillä varusteilla ja päiväretkille voisin kyllä lähteä.

JOULUKORISTE KIERRÄTETYISTÄ MATERIAALEISTA

Joulun taikaa voi tuoda kotiin itse tehdyillä joulukoristeilla. Nämä paperiset joulukoristeet valmistuvat nopeasti yhdessä illassa ja niihin voi käyttää monipuolisesti erilaisia kotoa löytyviä kierrätystarvikkeita. Jos kotoa ei löydy vanhoja joulukortteja, voit maalata itse tyhjään kartonkipakkaukseen omat jouluiset kuviot ja käyttää sitä materiaalina. Hauska idea on myös tulostaa kuvia läheisistä ja tehdä lahjaksi joulun persoonallisin koriste!

Tarvikkeet

• Paperimateriaalia: vanhoja joulukortteja, kartonkia tai vaikkapa vanhoja kirjansivuja

• Pyöreän muotin tekemiseen esimerkiksi metallitölkki tai juomalasi

• Narua tai lankaa • Liimaa • Kynä • Sakset

• Halutessasi helmiä koristeeksi

Vinkki: Tämän joulukoristeen voi tehdä myös millä tahansa muodolla, kunhan se on symmetrinen. Koristeessa voi olla sydän, kuusi tai neliö!

Piirrän tölkin avulla ympyrä valitsemallesi materiaalille.

Leikkaa ympyrä irti mahdollisimman tarkasti. Käytä sitä mallina ja leikkaa yhteensä vähintään kuusi samanlaista ympyrää. Ympyröitä voi olla myös enemmän, jos haluaa runsaamman pallon. Esimerkkikoristeissa ympyröitä on kahdeksan.

Taita kaikki ympyrät keskeltä puoliksi. Taitoksen sisäpuolelle jää se osa, jonka haluat jäävän näkyviin.

Liimaa ympyrät yksi kerrallaan yhteen niin, että ympyröiden puolikkaat osat ovat tarkasti vastakkain. Jätä viimeinen ympyrä liimaamatta.

Taita naru puoliksi ripustuslenkiksi ja liimaa se kiinni keskiosaan niin, että ulkopuolelle jää lenksu. Narun alaosaan voi laittaa tässä vaiheessa myös esimerkiksi helmen ja tehdä helmen alapuolelle solmun, jotta se ei tipu pois.

Liimaa viimeinen ympyrä ja leikkaa pois mahdolliset epätasaisuudet. Odota liimauksen kuivumista.

Herkkuretki

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

JOULURETKEN SAARISTOLAISHERKUT

teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

Jouluiset saaristolaisleivät eivät ole varsinaista vaellusruokaa, mutta täytteiden ainekset voi kuivata, jolloin ne eivät jäädy jouluretkellä. Varaa mukaan sopiva määrä saaristolaisleipää – jokaista täytettä riittää noin neljälle leivälle. Valmistamiseen tarvitset yhden kattilan ja paljon tarjoiluastioita. Retkellä lisättävien mausteiden määrä on helpompi arvioida, jos mittaat retkilusikkasi tilavuuden kotona.

Pikaporkkala

• 1–2 isoa porkkanaa

• 5 dl vettä keittämiseen

• ½ tl nestesavua (esim. Poppamies) tai käytä suolana savusuolaa

• 1 rkl viinietikkaa

• 2 tl suolaa

• 1 tl rypsiöljyä

• n. ½ dl kuumaa vettä liotukseen

Lisäksi vegaanista (kaura)tuorejuustoa, kuivattua tilliä, saaristolaisleipää

Pikkelöintiliemi

x 2

• ½ dl kuumaa vettä

• 2 rkl sokeria

• 1 rkl viinietikkaa

Savurouhetahna

• 1 dl etikkapunajuurta

• 1 dl soijarouhetta

• n. ½ tl nestesavua tai korvaa osa liemijauheesta savusuolalla

• 1 tl kasvisliemijauhetta

• 1 maustemitta kuivattua timjamia tai persiljaa

• ½ maustemittaa mustapippuria

• 1 dl kuumaa vettä

• 1 tl rypsiöljyä

• n. ½ prk vegaanista (kaura)tuorejuustoa

• suolaa tarvittaessa

Pikkelöidyt sienet

• 1 dl kuivattuja suppilovahveroita löyhästi mitattuna

• n. ½ tl kokonaisia rosé- tai maustepippureita

• 3 kokonaista neilikkaa

• 1 laakerinlehti

• (n. ½ tl sinapinsiemeniä)

• (1 tähtianis)

Munakoisosilakka ja sinappikastike

• 1 munakoiso (n. 300 g)

• 5–8 dl vettä keittämiseen

• 2 rkl viinietikkaa

• 2 tl suolaa

• n. ½ dl kuumaa vettä liotukseen

• n. ½ prk vegaanista (kaura)tuorejuustoa

• 1 tl sinappia (tai n. 10 g annospussi)

• 1 tl rypsiöljyä

• ½–1 tl viinietikkaa

• ½ tl sokeria

• ½ tl kuivattua tilliä

• ½ maustemittaa mustapippuria

• 1–2 tl kuumaa vettä

• suolaa tarvittaessa

Pikkelöity punasipuli

• 1 pieni punasipuli

Kaurapannacotta ja glögikarpalot (neljä pientä annosta tai kaksi isompaa)

• 2 rkl kaura(juoma)jauhetta (esim. Puhtikaura)

• 1 rkl sokeria

• ½ tl agar agaria

• 1 maustemitta vaniljajauhetta tai korvaa osa sokerista vaniljasokerilla

• ½ maustemittaa suolaa

• 2 dl kylmää vettä

• 1 tl rypsiöljyä tai margariinia

• 2 dl karpaloita tai puolukoita

• 1 dl vettä

• 2–3 rkl sokeria

• glögimausteita, esim. kanelitanko, kuivattua inkivääriä, kokonaisia kardemumman palkoja, kokonaisia neilikoita, pomeranssinkuorta

Valmistelu

Pese munakoiso, poista kannat, ja leikkaa se pituussuunnassa puoliksi. Leikkaa puolikkaat vielä pituussuunnassa puoliksi ja pilko tasakokoisiksi ½–1 cm viipaleiksi. Mittaa kattilaan vesi, omena- tai valkoviinietikka ja suola. Keitä munakoisoja noin 10 minuuttia. Jos et kuivaa aineksia, vähennä etikan ja suolan määrä noin puoleen, koska osa mausta liukenee liotusveteen. Pese tai kuori porkkana, ja leikkaa se

esim. kuorimaveitsellä pitkiksi, ohuiksi suikaleiksi. Keitä porkkanasuikaleita 5–10 minuuttia mausteliemessä. Voit korvata nestesavun käyttämällä suolana savusuolaa tai jättämällä savun kokonaan pois. Pilko punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi.

Hienonna etikkapunajuuret pieneksi silpuksi. Sekoita punajuurisilppu soijarouheeseen ja lisää joukkoon halutessasi nestesavua. Perkaa suppilovahverot tai käytä valmiiksi kuivattuja.

Jos et kuivaa aineksia, sekoita sinappikastike valmiiksi ja lisää munakoisosilakka maustumaan jo kotona. Tee savurouhetahna valmiiksi. Säästä nokare tuorejuustoa porkkalaleipien voiteluun. Lisää porkkalan sekaan öljy. Voit myös pikkelöidä sipulin ja sienet valmiiksi kotona ja pakata ne valutettuna mukaan.

Jos kuivaat ainekset, levitä munakoiso, porkkana, sipuli ja suppilovahverot tasaisesti vihanneskuivuriin tai leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä punajuuri-soijarouheseos tasaiseksi kerrokseksi. Sinapin voi kuivata sivelemällä sen ohuelti pienelle leivinpaperin palalle. Kuivattavat karpalot kannattaa rikkoa tai survoa kevyesti esim. haarukalla, puolukat kuivuvat kokonaisinakin. Kuivaa 40 asteessa 8–12 tuntia.

Varaa kaikille ennallistettaville aineksille oma pieni kannellinen astia tai kuumuutta kestävä, suljettava pakastuspussi. Pakkaa kuivattu munakoiso, porkkana ja sipuli omiin pakkauksiinsa. Pakkaa retkellä lisättävät etikka, öljy, suola, sokeri ja mausteet sopiviin pakkauksiin – etikka ja öljy esimerkiksi pieniin pulloihin. Murustele kuivattu sinappilevy pakkaukseen kastikkeen mausteiden kanssa tai pakkaa mukaan pieni sinappiannospussi. Pakkaa sienet mausteiden kanssa ja savurouheseos kasvisliemijauheen ja mausteiden kanssa. Pakkaa karpalot tai puolukat omaan pakkaukseensa ja glögimausteet esimerkiksi juustoharso- tai teenhaudutuspussiin. Se-

koita pannacotan ainekset vettä ja rasvaa lukuun ottamatta keskenään. Pakkaa mukaan myös saaristolaisleipä ja tuorejuusto. Suojaa tuorejuusto tarvittaessa jäätymiseltä esimerkiksi käärimällä se villasukkaan.

Retkellä

Jos olet kuivannut ainekset, aloita kiehauttamalla vettä niiden ennallistamiseksi ja pikkelöintilienten valmistamiseksi. Kaada vettä kuivatulle munakoisosilakalle ja porkkalalle niukasti, vain sen verran, että ne juuri peittyvät. Lisää porkkalan joukkoon myös öljy. Mittaa pikkeliliemen ainekset sipulin ja sienten sekaan ja kaada kuuma vesi niiden päälle. Sekoita tai ravistele niin, että sokeri liukenee. Lisää savurouheseokseen kuuma vesi ja öljy ja sekoita. Ainekset ennallistuvat ja pikkelöityvät noin puolessa tunnissa ja jäähtyvät samalla viileässä säässä.

Sekoita pannacotan ainekset huolellisesti kylmään veteen. Siirrä lämmölle ja kun seos alkaa kiehua, keitä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää tarvittaessa vettä ja lopuksi öljy tai margariini. Kaada pannacotta esimerkiksi mukeihin hyytymään. Pannacotta hyytyy viileässä säässä noin puolessa tunnissa

Pese kattila kevyesti pannacotan valmistuksen jälkeen. Lisää kattilaan tuoreet tai kuivatut karpalot tai puolukat, vesi ja sokeri. Lisää myös glögimausteet sekaan pussissaan. Keitä 5–10 minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Poista glögimausteet. Siirrä hilloke syrjään jäähtymään tai kaada pannacotan päälle mukeihin. Glögimausteesta irtoaa jouluista makua vielä esimerkiksi teehen tai kuumaan mustaherukkamehuun.

Valmista leivät. Voitele ensin porkkalaleivät tuorejuustolla. Jaa jäljelle jäänyt tuorejuusto puoliksi. Sekoita toinen puoli ja muut sinappikastikkeen ainekset valutetun munakoisosilakan joukkoon. Sekoita toinen puoli savurouhetäytteeseen. Anna täytteiden tekeytyä hetki. Asettele porkkala voidelluille leiville ja koristele pikkelöidyllä punasipulilla. Ripottele päälle kuivattua tilliä. Levitä seuraaville leiville savurouhetäytettä ja koristele pikkelöidyillä suppilovahveroilla. Sinapinsiemenet ja rosépippurin voi syödä, mutta muiden mausteiden joutumista leivälle kannattaa välttää. Täytä vielä viimeiset leivät sinappisella munakoisosilakalla ja ripottele päälle kuivattua tilliä.

Kumoa pannacotta lautaselle ja asettele glögikarpalot tai -puolukat sen päälle, tai tarjoa se mukeista. Nauti talven tunnelmasta.

LuontoLiitossa tapahtuu

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta

Älä osta mitään -päivä 25.11. Vastaisku Black Fridayn ylikulutusjuhlalle! Piirit järjestävät tapahtumia ympäri maan. Katso lisätiedot tapahtumista piirien somekanavilta ja nettisivuilta.

Liittovaltuuston kokous 15.4. LuontoLiiton valtuuston kevätkokouksessa tarkastellaan järjestön viime toimikauden tuloksia sekä myönnetään Siilin piikki ja Siilin peukku -palkinnot. Kokous on avoin kaikille jäsenille, mutta matkakulut korvataan vain valtuutetuille. Lisätiedot: sami. saynevirta@luontoliitto.fi

Liittokokous 6.5. Luonto-Liiton ylintä päätösvaltaa käyttävä liittokokous järjestetään keväällä 2023 Turussa! Liittokokous valitsee liittovaltuuston jäsenet ja puheenjohtajan. Haluatko mukaan vaikuttamaan koko järjestön toiminnan linjoihin? Hae valtuustoon! Lisätiedot valtuuston puheenjohtajalta: silja.aalto@luontoliitto.fi

Luonto-Liiton kevätpäivät 18.–21.5. Pohjois-Suomen piiri kutsuu luontoliittolaiset valtakunnalliseen väentapaamiseen Hailuotoon! Seuraa tiedotusta.

massa on myynnissä susiryhmän ja AKL:n ja tukituotteita. Lisätiedot: susiryhma@ luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/susiryhma Instagram ja Twitter @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Hämeen piiri (LHP)

Leirin- ja kerhonohjaajakoulutus 17.–19.2. 2023. Koulutus järjestetään Vahderpäässä Kangasalla. Järjestämme kimppakyytejä Tampereelta. Koulutus on kattava tietopaketti ohjaamiseen, ympäristökasvatukseen ja leirin järjestämiseen. Kurssin käytyäsi voit hakea Luonto-Liiton leireille ja kerhoihin töihin ohjaajaksi ja/tai johtajaksi. Lisätietoja ja ilmoittautuminen koulutukseen löytyy nettisivuiltamme. Ilmastoryhmä toimii Tampereella! Suunnitellaan ja ideoidaan yhdessä miten haluamme vaikuttaa! Tule tapaamisiin tai laita viestiä: lhp@luontoliitto.fi

OTA SEURANTAAN MYÖS LUONTOLIITON MUUT PIIRIT JA TOIMINTARYHMÄT!

Ilmastoryhmä

luontoliitto.fi/ilmasto Instagram @llilmastoryhma Twitter @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

Metsäryhmä

luontoliitto.fi/metsa Instagram @metsaryhma ja @natureleagueinternational Twitter @llmetsaryhma ja @NatureLeagueInt

Itämeriryhmä

luontoliitto.fi/itameri Instagram @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Uudenmaan piiri (Lup)

Lisätiedot: luontoliitto.fi/lhp Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri

Varsinais-Suomen piiri (Vasp)

Metsäkahvila ja joulumyyjäiset 18.12. Legendaarinen metsäkahvila ilmestyy taas tarjoilemaan herkkuja! Seuraa tiedotusta ja etsi meidät. Voit myös tulla mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään kahvilaa. Ota yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/vasp Instagram ja Twitter @llvasp Facebook: Luonto-Liiton VarsinaisSuomen piiri

Lisätiedot: luontoliitto.fi/tapahtumat Instagram ja Twitter @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto

Susiryhmä

Vegaanimetallia ja punkkia 29.1. Metalliyhtyeet Times Of Desperation (Ruotsi) ja Cageless (Suomi) sekä punk-yhtye Unfilial (Suomi) esiintyvät Luonto-Liiton susiryhmän ja Aseistakieltäytyjäliiton hyväksi. Ikärajaton tapahtuma järjestetään Rauhanasemalla Helsingissä osoitteessa Veturitie 3. Sisäänpääsymaksu on 8 euroa. Tapahtu-

Pohjois-Suomen piiri (Possu)

Vegekahvila 13.12. Tule herkuttelemaan vegejoulukahvilaan! Tsekkaa lisätiedot Possun somekanavilta.

Lisätiedot: luontoliitto.fi/possu Instagram @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri

luppi.fi Instagram @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri

Keski-Suomen piiri (Kessu)

luontoliitto.fi/kessu Instagram @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton KeskiSuomen piiri

Savo-Karjalan piiri (Saka)

luontoliitto.fi/saka Instagram @luontoliitto.saka Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto

Pohjanmaan piiri (Polp)

polp.fi Instagram @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa –POLP

Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu)

Instagram @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

koonnut sami säynevirta