Nuorten Luonto 2/2022

2/2022

Kohti kestävämpää kulttuuriympäristöä s.6 Villiinnytyksen voima s.12 Rakentavia keskusteluja luonnosta s.14

K ULT TUURIYMPÄRISTÖ

2/2022

Kulttuuriympäristö

Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee

3 4 6 11 12 14 16 18 20 22

Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

24 25 26 28 29 30 32 34 36 37 39

TOIMITUS Päätoimittaja Milla Aalto

milla.aalto@luontoliitto.fi Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Avustajat tässä numerossa Milla Aalto, Silja Aalto, Piia Anttonen, Danat Bocharov, Eliana Forsström, Elisabet Heino, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Liisa Keskinen, Noora Ketolainen, Jesse Kiviniitty, Veera Laine, Ville Laitinen, Saini Launonen, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Minna Mononen, Lotta Ojajärvi, Katariina Riipinen, Vilho Ruokolainen, Milla Salonen, Taika Soini, Suvi Suitiala, Helmi Suvisaari, Sami Säynevirta, Taika Tiesmaa, Tuuli Turtola, Sonja Vilmi, Laura Vuoksenmaa, Joona Wallman Kansi Silja Aalto YHTEYSTIEDOT

Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto

Pääkirjoitus Poimitut Kohti kestävämpää kulttuuriympäristöä Ympäristökeskustelun käsitteet: Perinnebiotooppi Perinnemaisemien hiipuva perintö ja villiinnytyksen voima Rakentavia keskusteluja luonnosta Eroon fossiilienergiasta Jälleennäkemisiä ja uusia ystäviä – Luonto-Liiton Kevätpäivät Henkilökuva: Lotta Ojajärvi Luokanopen ilmasto-opas – Tietopaketti alakoululaisten ilmastokasvatukseen Luonto-Liitosta turvallisempi tila Itämeri-koulutusleiri kokosi luontoliittolaisia Örön saarelle Uskallakin uhmata tulevaisuutta Arviot Kolumni: Ei oo vain mun vastuulla Taidehaukka: Mehiläiset, lempilintuset Herkkuretki: Nopea hummus-chorizopasta Diy: Miniterraario kasveille Sitä retkeä en unohda: Kevätretki jylhiin maisemiin Luonto-Liitossa tapahtuu Sarjis

6

18

Kulttuuriympäristöjen suojelu

Luonto-Liiton Kevätpäivät

Tilaukset luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n

sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

I

Y

STÖMER ÄRI KK MP

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

2

nuorten luonto

Pääkirjoitus milla aalto

kuva sonja vilmi

Nuorten Luonto uudistuu! Mitä tuumit muutoksista? Anna palautetta: luontoliitto.fi/lehtipalaute

Haluaisitko avustajaksi? Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Ota yhteyttä päätoimittajaan!

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta:

nuortenluonto.fi

Luonnonvarainen ihminen 30

Taidehaukka: Mehiläiset

Ihminen on kulttuurieläin. Sitä pidetään yhtenä keskeisistä seikoista, jotka erottavat meidät muista eläimistä. Kulttuurievoluutio on tuonut ihmisen kivikaudelta nykypäivään.

Meille lajityypillistä on muokata elinympäristöämme itsellemme sopivaksi, kulttuuriympäristöksi. Muita samantyyppisesti käyttäytyviä eläimiä kutsutaan hauskasti ekosysteemi-insinööreiksi. Suosittu esimerkki on majava, joka muuttaa metsän laajaksi tulvakosteikoksi patoamalla jokia. Näin se luo itselleen otollisen elinympäristön, jossa sen on helppo ruokailla ja pesiä. Samalla se myllertää koko maiseman uudenlaiseksi.

Majavan toiminta ei kuitenkaan tuhoa metsää ja heikennä sen monimuotoisuutta vaan päinvastoin rikastuttaa sitä.

Tulvakosteikoilla viihtyvät monet lajit, joille metsä ilman majavaa ei ole yhtä suotuisa. Toisin kuin majava, ihminen on onnistunut tekemään maailmanlaajuisesti aivan valtavaa tuhoa muokatessaan elinympäristöään tarpeidensa mukaan.

Ihmistoiminta ei kuitenkaan aina ole ollut tuhoisaa, eikä sen olisi pakko olla nytkään. Ihmisen muokkaamissa perinteisissä kulttuuriympäristöissä elää nuorten luonto

runsas lajiston kirjo, mutta kulttuurin muutokset ovat ajaneet seuralaislajimme ahtaalle. Suomen uhanalaisista lajeista heti metsälajien jälkeen toiseksi suurin osuus, yli 24 prosenttia, on kulttuuriympäristöjen lajeja.

Moni ihminenkään ei viihdy jokapäiväisessä elinympäristössään, vaikka sen pitäisi olla rakennettu juuri ihmisen tarpeita varten. Kehitys, joka johtaa sekä muun lajiston katoon että ihmisten hyvinvoinnin heikkenemiseen, ei ole kestävää.

Minkälaista on kulttuuriympäristöjen suojelu ja kestävä kehitys? LuontoLiiton aktiivijäsenenä monelle tuttu arkeologi Silja Aalto kirjoitti meille artikkelin aiheesta (s. 6). Lisäksi saimme hänen maalauksiaan sekä lehden kanteen että jutun kuvitukseksi.

Haastattelimme myös Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistyksen puheenjohtaja Aino Tuomista, joka kertoo, miten uhanalaisia perinnebiotooppeja voitaisiin Suomessakin suojella uudenlaisella, Euroopassa suosiotaan kasvattavalla villiinnytysmenetelmällä (s. 12).

Sinäkin olet pohjimmiltasi luonnonvarainen ihminen. Oletko miettinyt, minkälainen olisi ihanteellisin elinympäristösi?

3

Poimitut

Hyviä uutisia

toimittanut milla aalto tekstit tuuli turtola, milla aalto ja ville laitinen kuvitus elisabet heino ja saini launonen valokuva juuli lehtinen

Merikilpikonnan poikaset palasivat Välimereen

Tekijät

Espanjan Fuengirolassa löydettiin rannalta hotellin edestä valekarettikilpikonnan pesä, josta saatiin pelastettua 30 munaa. Pesäpaikkaa suojeltiin saalistajilta ja rannalla liikkuvilta ihmisiltä yli 200 vapaaehtoisen voimin ympäri vuorokauden. Viimeisen vuoden aikana Sevillan ja Algecirasin villieläinhoitoloissa hoidetuista kilpikonnan poikasista on palautettu mereen 15 yksilöä.

Valekarettikilpikonna on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut laji. Kilpikonnan pesiä tavataan harvoin Välimeren länsipuolella, mutta ilmastonmuutoksen on todettu vaikuttavan myös tämän lajin käyttäytymiseen. Nyt pelastetut kilpikonnat on varustettu satelliittilähettimillä, joiden avulla niiden reittejä, käyttäytymistä ja selviytymistä voidaan tarkkailla.

Andalusian hallitus on sitoutunut tukemaan rannikon puhtaanapitoa ja merien suojelua kymmenellä miljoonalla eurolla. Samalla pyritään myös vähentämään kertakäyttöisten muovipussien tuotantoa.

Juuli Lehtinen on parikymppinen helsinkiläinen

luontofiilistelijä ja biologian opiskelija, joka on toimii Luonto-Liiton jäsenlehtien avustajana. Kirjoittaminen on hänelle rakas harrastus ja vaikuttamisen keino.

Juuli on kiinnostunut erityisetsi kaupunkiluonnosta sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Luonto on hänelle suuri inspiraation lähde ja jokapäiväinen harrastus. Tähän Nuorten Luonnon numeroon Juuli kirjoitti jutun perinnemaisemista (s. 12).

Koeputkikorallit lisääntyvät meressä

Saini Launonen on pitkän linjan luontoliittolainen,

freelancekuvittaja ja ammattipuutarhuri. Hän tutustui Luonto-Liittoon nuortenleirien kautta ja jäikin sitten vuosiksi mukaan tekemään leirejä. Hän on ollut pienestä pitäen kiinnostunut niin kasveista kuin kuvataiteistakin, ja kasvien tutkiminen piirtämällä on pysynyt mukana lapsuudesta saakka. Sainin maalaamia kukkia – ja visenttejä – nähdään tämän numeron perinnemaisemajutun kuvituksessa.

4

Ensimmäiset koeputkessa alkunsa saaneet korallit ovat synnyttäneet seuraavan sukupolven Australian Isolla Valliriutalla. Vuonna 2016 Coral IVF -hankkeessa syntyneet 22 suurta koralliyhdyskuntaa ovat tutkijoiden mukaan kasvaneet sukukypsiksi ja valmiita kutemaan. Kyseessä on Ison Valliriutan ensimmäinen perimäpopulaation perustamisen jälkeen syntynyt korallisukupolvi.

– Emme voisi olla innostuneempia siitä, että korallit ovat kasvaneet mikroskooppisista toukista lautasen kokoisiksi. Ne eivät ainoastaan selviytyneet, vaan nyt ne myös lisääntyvät. Ne tuottavat lisää korallitoukkia, jotka voivat auttaa palauttamaan rappeutuneen Ison Valliriutan, Great Barrier Reef Foundationin toimitusjohtaja Anna Marsden sanoo.

Coral IVF on ensimmäinen hanke, jonka tarkoituksena on palauttaa korallit vaurioituneelle riutalle. Hankkeessa kerätään kutukauden aikana miljoonia korallin munia ja siittiöitä, joista kasvatetut korallit vapautetaan suoraan riutan rappeutuneille alueille.

nuorten luonto

Lastenkirja puolustaa sutta Ruotsinkielinen kuvakirja Vargjakten syntyi halusta puolustaa susia. Kirjan myyntituotot lahjoitetaan Luonto-Liiton susiryhmälle.

Taiteilija Tanja Isin teos Vargjakten ei esitä sutta verenhimoisena petona, vaan kaupunkiin eksyneenä pelokkaana otuksena, joka vain haluaa takaisin metsään omiensa pariin.

Is on lapsesta asti tuntenut sielujen sympatiaa susia kohtaan, mutta vasta aikuisena hän ymmärsi suomalaisen susivihan laajuuden.

Nyt hän haluaa puolustaa susia. Konkreettisena tekona vainottujen eläinten puolesta syntyi lastenkirja.

Tarina on sekoitus Tanja Isin lapsuuden muistoja Pohjanmaalta sekä lennokasta tarinankerrontaa. Ajatuksena on saada niin lapset kuin aikuisetkin näkemään eläimet uudella tavalla. Is uskoo, että tapamme puhua eläimistä esineeseen viittaavalla pronominilla ”se” on yksi syy eläinten huonoon kohteluun. Koska kieli vaikuttaa siihen, miten koemme maailman, juuri kirjallisuuden kautta voi pystyä vaikuttamaan tulevien sukupolvien suhtautumiseen luontoon ja muihin lajeihin.

Luonto-Liitolle piiritoimisto Turkuun Aiemmin vailla omaa toimitilaa ollut Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri on vuokrannut toimistohuoneen Turun Kupittaalta. Toimiston tupaantuliaisia vietettiin toukokuun puolivälissä.

Toimisto sijaitsee asuinkerrostalon katukerroksessa toimitilahuoneistossa, jonka muissa huoneissa on vuokralla pienyrittäjiä. Oman toimistohuoneen lisäksi piirin käytössä on vuokralaisten yhteinen oleskelutila. Toimistolla voi vierailla kokousten, hengailuiltojen ja muiden tapahtumien yhteydessä. Sieltä voi myös lainata piirin retkeilyvarusteita.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin uusi osoite on Itäinen Pitkäkatu 24, 20700 Turku. Toimistolle saavutaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23–25 välistä.

TikTok-vinkki Hyvät uutiset luovat toivoa. Brittiläinen Sam Bentley kertoo TikTok-kanavallaan @sambentley luonnonsuojelun voitoista, ympäristöliikkeen saavutuksista ja kestävämmän elämäntavan innovaatioista sekä valaa toiveikkuutta tulevaisuuteen. Positiivisten ja inspiroivien videoiden pariin on löytänyt jo yli 480 tuhatta seuraajaa.

Kansainvälinen ilmasto- toimintaleiri kutsuu vaikuttamaan Luonto-Liitto järjestää suuren ilmastoleirin 25.– 31.7. Kyyjärvellä Keski-Suomessa. Leirille osallistuu myös Luonto-Liiton kansainvälisen ilmastoverkoston kumppanijärjestöjen nuoria Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Baltian maista.

Leirin ohjelmassa on konkreettista ilmasto- ja monimuotoisuustyötä, työpajoja, toimintakoulutuksia ja keskustelutilaisuuksia sekä paljon muuta ilmasto-ohjelmaa – rentoa ja yhteisöllistä leirielämää unohtamatta.

Leirin rakentuu kolmesta jaksosta. Ensimmäiset kolme päivää on suunnattu vain 15–18-vuotiaille nuorille. Seuraavat kolme päivää on suunnattu etupäässä alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille ja perheille.

Viimeisen kolmen leiripäivän ajaksi perjantaista sunnuntaihin tapahtuma kasvaa ehkäpä jopa Suomen kaikkien aikojen suurimmaksi ilmastotoimintaleiriksi, kun paikalle tulee aktivisteja kaikista maan ympäristöjärjestöistä ja kansalaisliikkeistä. Viikonlopun tapahtuma on nimeltään Maan puolustus ja elon elvytys -leiri. Kaikkiaan ilmastotoimintaleirille odotetaan reilusti yli sataa osallistujaa.

Lisätietoa ja ilmoittautumiset leirille osoitteessa: luontoliitto.fi/ilmastoleiri

nuorten luonto

5

KOHTI KESTÄVÄMPÄÄ KULTTUURIYMPÄRISTÖÄ Elämme jokapäiväistä elämäämme erilaisissa kulttuuriympäristöissä, jotka jaamme sekä toisten ihmisten että monien muiden lajien kanssa. Yhteinen elinympäristömme kehittyy jatkuvasti – sitä on hyvä myös aktiivisesti suojella ja ohjata kestävämpään suuntaan.

6

nuorten luonto

teksti ja kuvitus silja aalto

Ihmisen luonnollinen elinympäristö Ihminen on elinympäristöään voimakkaasti muokkaava eläin. Siinä missä majava patoaa vesistön omiin tarpeisiinsa ja tulee samalla luoneeksi uudenlaisen elinympäristön monille muille lajeille, myös ihminen on aina esihistoriallisista ajoista asti vaikuttanut ympärillään olevaan luontoon.

Kulttuuriympäristöä voidaan pitää ihmisen elinympäristönä, joka on muokattu meidän elinkeinojemme ja tarpeidemme mukaan. Sen pitäisi siis olla ihmiselle sopivin ja miellyttävin paikka elää. Aina rakennettua ympäristöä ei kuitenkaan koeta viihtyisäksi. Ihmisillä on ristiriitaisia näkemyksiä hyvästä elinympäristöstä ja sen kehittymisen suunnasta.

Tuttu maisema on osa ihmisen paikallisidentiteettiä – siihen liittyy muistoja, kokemuksia ja mielipiteitä. Usein eri sukupolvia miellyttävät maisemassa eri asiat. Omaa lähiympäristöään oppii

suojelemaan, arvostamaan ja ymmärtämään, kun ottaa selvää sen historiasta ja syistä joidenkin asioiden uudistumiselle ja toisten säilymiselle.

Luonto, kaupunki ja kestävyys Kulttuuriympäristöissä elää ihmisen rinnalla useita muita lajeja. Suomen Ympäristökeskuksen vuoden 2019 arvioinnin mukaan yli 24 prosenttia uhanalaisista lajeistamme elää kulttuuriympäristöissä.

Vaikka uhanalaisten lajien kannalta merkittävimpiä ovat maatalouteen liittyvät perinneympäristöt, monipuolinen luonto on tärkeää myös kaupungeissa ja taajamissa. Yli 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkialueilla ja kohtaa arjessaan lähinnä kaupunkiluontoa. Lähiluonnon tila ja sen lajiston monimuotoisuus vaikuttavat etenkin kasvavien lasten ja nuorten luontosuhteen muodostumiseen.

Elinvoimaisen ja monimuotoisen luonnon lisäksi kaupunkiympäristön pitäisi olla myös päästöjen ja kulutuksen puolesta kestävää. Kestävyydellä ja kestävällä kehityksellä tarkoitetaan yleensä jonkin asian todennäköisyyttä vaikuttaa myönteisesti sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen kehitykseen. Rakennetussa ympäristössä puhutaan myös kulttuurisesta kestävyydestä, mutta tällaisen kehityssuunnan hahmottaminen on useimmiten haasteellista eri ihmisryhmien ristiriitaisten tavoitteiden ja arvostusten takia.

Onneksi kestävän kulttuuriympäristön tavoitteet monilta osin tukevat toisiaan. Esimerkiksi historiallisesti ja arkkitehtuurisesti merkittävät puistot ja puutarhat suojelevat myös kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja sitovat hiilipäästöjä. Kierrättämisen sääntö koskee usein myös rakennuskantaa: on ympäristöystävällisempää säästää ja uunuorten luonto

7

delleen käyttää vanhaa kuin rakentaa tilalle kokonaan uutta.

Rakentamisen ja purkamisen tasapainottelua Ympäristöliikkeen aktiiveille ainakin luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulaki ovat usein tuttuja. Kaupungeissa ja taajamissa paikallisesti tärkeiden virkistys- ja maisema-alueiden luontoarvot eivät useinkaan riitä perusteluksi suojelupäätökselle. Niiden säilyminen voidaan kuitenkin turvata muiden lakien ja säädösten avulla.

Suomessa asutus on ollut jo esihistoriallisella ajalla tiheimmillään samoilla alueilla, joille se nykyäänkin suurimmaksi osaksi sijoittuu. Tämän vuoksi kaupunkiympäristöistä löytyy runsaasti muinaismuistolain suojelemia kohteita.

Rautakaudella ja keskiajalla asumiseen, hautaamiseen tai viljelyyn käytetyillä alueilla kasvillisuus on usein monipuo8

lista ja lajistoon kuuluu muinaistulokkaita sekä muita vanhoista maankäyttötavoista hyötyviä kasvilajeja.

Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on Piikkiön Hadvalan niittyjen säästyminen rakentamiselta. Piikkiö on Kaarinan kaupunkiin kuuluva vanha kirkkopitäjä Varsinais-Suomessa. Sen keskustassa sijaitsevan Hadvalan kylän kasvillisuudesta tehtiin 80-luvun alussa raportti, joka nimettiin muistokirjoitukseksi alueen niittykasveille, sillä niiden arveltiin jäävän pian kerrostalorakentamisen alle.

Hadvalassa tehdyt havainnot useista muinaistulokaslajeista herättivät kuitenkin tutkijoiden mielenkiinnon. Arkeologit löysivät seuraavana vuonna kylän mäennyppylöiltä jäännökset rautakautisesta asutuksesta ja hautapaikoista. Suojeltuina muinaisjäännöksinä ne säästyivät rakentamiselta. Nykyään asuintalojen välissä kohoaa kukkaloistollaan ilahduttavia ulkoilualueita. Vaik-

nuorten luonto

ka niittykasvien oli ennustettu katoavan, niiden määrä itse asiassa kasvoi 2000-luvulle tultaessa maisemanhoidon myötä.

Turussa puolestaan on jo vuosikymmeniä kiistelty erinäisten vanhojen rakennusten, etenkin puutalojen, purkamisesta. Vaikka asiantunteva museoviranomainen suosittelisi rakennusten säästämistä kulttuurihistoriallisen arvon takia, ne voidaan siitä huolimatta raivata pois täysin laillisin päätöksin. Sen sijaan, jos rakennuksen ullakolta löytyy pohjanlepakon lisääntymis- tai talvehtimispaikka, sen tuhoaminen on kiellettyä Euroopan Unionin luontodirektiivin nojalla.

Ihmisten innokkuus suojella itselleen tärkeitä rakennuksia saattaakin lisätä lepakkokartoitusten määrää ja siten parantaa niiden suojelutilannetta. Kuitenkin, jos motiivina ei ole huoli uhanalaisesta lepakosta, vaan muusta syystä ei-toivotun uuden kaavan hidastaminen

tai kaataminen, saatetaan tehdä turhia ja jopa valheellisia ilmoituksia lepakkohavainnoista. Tällaiset tapaukset heikentävät luonnonsuojelun mainetta ja uskottavuutta. Aiheeton vetoaminen luontodirektiiviin ruokkii myös itse lajeihin kohdistuvaa ärtymystä.

Purku-uhan alta elinvoimaiseksi museokohteeksi Moni tuntee Kuralan Kylämäen, jossa toimii maaseudun perinteistä elämänmenoa esittelevä museo. Kurala oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suosituin museokohde, jossa vierailijoita kävi yli 120 000. Harva kuitenkaan tietää, että Kylämäen paikalle oli tarkoitus rakentaa kerrostaloalue.

Kuralan kylä siirtyi osaksi Turun kaupunkia jo vuoden 1939 kuntaliitoksen yhteydessä, mutta muutos alkoi vaikuttaa maatilojen elämään vasta vuosikymmeniä myöhemmin maan arvonnousun

myötä. Eräs rakennusliike osti Kuralan kylän alueita vuonna 1971 asuinkerrostalojen rakentamista varten ja myi ne väliaikaisesti Turun kaupungille asemakaavoitettaviksi.

Uudelleenkaavoitus keskeytyi muinaismuistolain mukaisen selvitystyön takia. Seuraavina vuosina Kuralan mäeltä tehtiin useita rautakautiseen asutukseen ja kalmistoihin liittyviä löytöjä.

Museovirasto ja Turun kaupunki eivät olleet yksimielisiä muinaisjäännöksen laajuudesta ja sen vaikutuksesta kaavan etenemiseen, joten tapaus siirtyi valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Kuralan Kylämäki suojeltiin lopulta valtioneuvoston päätöksellä 1980-luvun alussa rautakauden muinaisjäännöksiin perustuen. Kylän rakennushistoriallista arvoa tai rakennusten kohtaloa ei käsitelty kiistassa juuri lainkaan, vaikka muun muassa alan opiskelijat julkaisivat aiheesta artikkeleja. Suojelukiistan nuorten luonto

päättymisen aikoihin maatilojen toiminta oli loppunut, ja pitkään jatkuneen purku-uhan takia rakennuksia ei ollut kunnostettu lainkaan. Alueen arvoa ja potentiaalia oli vaikea nähdä.

Vastuu Kuralasta siirtyi myöhemmin Turun museokeskukselle, ja rakennukset sisustuksineen entisöitiin 1950-luvun ulkoasuun. Museo on nyt toiminut 35 vuotta, ja perinteisten maankäyttötapojen ylläpito on tehnyt historiallisesta kohteesta myös luontoarvoiltaan merkittävän.

Kulttuuriympäristöjen suojelu Hadvalan ja Kuralan esimerkit kertovat siitä, miten luonnon monimuotisuuden, muinaisjäännösten ja rakennetun kulttuuriperinnön suojelu limittyvät yhteen ja edistävät kulttuuriympäristön kestävää kehitystä.

Monet ihmiset eivät koe luonnonsuojelua omaksi asiakseen silloin, kun luon9

to on kaukana jokapäiväisen elinpiirin ulkopuolella. Rakennetun ympäristön sisällä tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevat luontokohteet saattavat herättää huomattavasti suurempia intohimoja myös niissä, jotka eivät normaalisti ota kantaa ympäristökysymyksiin. Kulttuuriympäristön suojelussa piilee mahdollisesti suuri potentiaali aktivoida uusia ihmisiä mukaan ympäristöliikkeeseen.

Luonnon ja kulttuurin raja on kuitenkin epäselvä – vai onko sitä ylipäätään olemassa? Kaupunkien ulkopuolella maa- ja metsätalousympäristöt ovat myös ihmisen muokkaamia. Maaseudun maisemiin liittyy elinkeinoon ja kulttuuriin sitoutuneita muistoja vuosisatojen tai jopa vuosituhansien ajalta.

Minne ikinä ihminen kulkeekaan, hän vie kulttuurin mukanaan ja antaa ympäristölle sekä tarkoituksellisesti että huomaamattaan kulttuurisia merkityksiä. Kevyetkin rakenteet – pitkospuut, suuntaviitat, laavut ja nuotiopaikat – edustavat retkeilykulttuuria. Ne tehdään tietyistä kulttuurisista syistä juuri sen näköisiksi kuin ne yleensä ovat. Metsien suojelu edistää samalla myös eränkäyntiin liittyvän aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilymistä.

Pohjimmiltaan kulttuuriympäristöä suojellaan hyvin samanlaisista syistä kuin muutakin ympäristöä. Vaikka se on ihmisen rakentamaa tai muokkaamaa, sen käyttötavat vaikuttavat paitsi muiden lajien menestymiseen myös ihmisten omaan viihtymiseen ja suhtautumiseen luontoon.

Kulttuuriperintö Muinaistulokkaat ovat kasvilajeja, jotka ovat levinneet Suomen luontoon ihmisen

mukana niin varhain, ettei niiden saapumisesta ole kirjallisia mainintoja. Yleensä muinais- ja uustulokkaiden välisenä aikarajana pidetään 1600-luvun alkua. Muinaistulokkaisiin kuuluu sekä aikoinaan tarkoituksella istutettuja hyötykasveja että ihmisen toiminnasta hyötyviä niin sanottuja rikkakasveja.

Muinaismuistolaki suojelee kaikkia kiinteitä muinaisjäännöksiä eli merkkejä Suo-

men aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Muinaisjäännösalueelle voidaan tarvittaessa rakentaa, mutta tämä edellyttää alueen kokonaisvaltaista tutkimusta arkeologisilla kaivauksilla. Kaivaustutkimusten korkea hinta tekee useimmiten alueille rakentamisesta kannattamatonta.

Arkeologia on tieteenala, joka tutkii menneiden aikojen kulttuureita aineellisten todisteiden perusteella. Yleensä arkeologia muodostaa käsityksiä esihistoriasta, mutta se voi auttaa ymmärtämään myös sellaisia historiallisen ajan asioita ja ilmiöitä, joista kerrotaan heikosti kirjallisissa lähteissä. Tutkimusaineistoa voivat olla esimerkiksi vanhat esineet, rakennukset tai muut rakenteet, kuten haudat tai tiet, mutta myös rakentamisesta ja valmistamisesta syntyvä jäte tai asumisen ja elinkeinojen muokkaama maisema ja maaperä.

Kirjoittaja on taidehistoriaan ja ympäristötieteeseen erikoistunut arkeologian maisteri, joka on tutkinut etenkin Turun seudun muinaisjäännösten nykyistä kasvillisuutta.

Kirjallisuutta Rakennussuojelu ajassa – Pohdintoja rakennetun ympäristön suojelusta. Toim. Kirsti Kovanen Vaikuttava kulttuuriympäristö. Toim. Piritta Häkälä, Riitta Niskanen & Anna-Riikka Vadèn Mitä on kulttuuriperintö? Toim. Outi TuomiNikula, Riina Haanpää & Aura Kivilaakso Eletty ja muistettu tila. Toim. Taina Syrjämaa & Janne Tunturi

10

nuorten luonto

Ympäristökeskustelun käsitteet

PERINNEBIOTOOPPI teksti silja aalto kuva milla aalto Perinnebiotoopit ovat pitkän ajan kuluessa muodostuneita luontotyyppejä, joihin ovat vaikuttaneet perinteiset elinkeinot eli maatalouden eri muodot ennen koneellistumista ja tuotannon tehostumista. Perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi avoimet nummet ja niityt, sekä puustoiset hakamaat, metsälaitumet ja lehdesniityt.

Ennen kemiallisten lannoitteiden yleistymistä karjanpito oli välttämätöntä viljelysten lannoittamiseksi, ja karja sai rehun

sijasta ruokansa suoraan niityiltä ja laitumilta. Niittämisen ja laiduntamisen mukana ympäristöstä poistuu ravinteita, jolloin korkeakasvuisempi kasvillisuus vähenee.

Matalakasvuiset karujen paikkojen kasvit menestyvät niukkaravinteisissa kasvuympäristöissä, ja muodostavat monimuotoista kasvillisuutta, jonka rinnalla elää runsaasti perhosia ja muita hyönteisiä.

Kun niittäminen tai laiduntaminen loppuu, ravinteet eivät enää kulkeudu kasvil-

nuorten luonto

lisuuden mukana pois maaperästä, ympäristö alkaa rehevöityä ja eliölajiston monimuotoisuus vähenee. Rehevöitymisen lisäksi perinnebiotooppien lajistoa uhkaa elinympäristöjen pirstaloituminen – niille sopivat ympäristöt ovat liian pieniä ja sijaitsevat liian kaukana toisistaan, jotta laji voisi lisääntyä elinvoimaisesti.

11

teksti juuli lehtinen kuvitus saini launonen

PERINNEMAISEMIEN HIIPUVA PERINTÖ JA VILLIINNYTYKSEN VOIMA

12

nuorten luonto

Perinnemaisemien lajisto on muovautunut vuosituhansien saatossa. Nyt se on vaarassa hävitä metsittyvien ja katoavien perinnemaisemien mukana. Villiinnytys voisi auttaa näiden monimuotoisten elinympäristöjen säilyttämisessä.

Mammuttiaron rippeet Perinnemaisemien juuret ulottuvat pitkälle esihistoriaan, mammuttiaron aikaan, jolloin jääkauden laiduntava megafauna, kuten mammutit ja visentit, pitivät yllä omaleimaista ekosysteemiä.

Megafauna katosi lopulta 9000 vuotta sitten, jolloin myös ilmasto muuttui.

Nykyään perinnebiotooppeina tunnetut elinympäristöt ovat lajistoltaan eräänlaisia mammuttiaron perillisiä, joita ihminen kotieläimineen ylläpitää.

Maatalouden leviämisestä pohjoiseen on merkkejä yli 7000 vuoden takaa. Koneistumista edeltäneessä maatalousyhteiskunnassa maata viljeltiin, laidunnettiin, niitettiin ja kaskettiin.

Lajisto muovautui muutosten mukana, mutta maasto pysyi avoimena ja olosuhteet suotuisina monimuotoisuuden kukoistukselle.

Perinnemaisemiin lukeutuvat niityt, kedot, hakamaat, kaskimetsät, nummet, perinnetilat sekä vanhat rakennetut ympäristöt ovat arvokkaita monesta syystä, joista yksi on niiden lajisto ja siihen heijastuva historia.

Runsaan vuosisadan kuluessa maatalous on koneellistunut ja tehostunut valtavasti, eikä perinnemaisemille tyypillinen lajisto ole ehtinyt sopeutua muutokseen. Evoluution näkökulmasta kyse on ollut silmänräpäyksestä. Hiljalleen osa lajeista sopeutunee taas uusiin elinympäristöihin, mutta muutosnopeuden takia valtaosa lajeista on uhanalaistunut merkittävästi. Niitä uhkaavat myös muut tekijät, kuten vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Suurin osa entisistä perinneympäristöistä on nykyisin peltoina, metsätalousmaina ja rakennettuina alueina.

Perinnemaisemien suojelu perustuu ihmisen ylläpitäviin toimiin jäljellä olevilla alueilla, esimeriksi kasvillisuuden niittoon ja perinteiseen kotieläinlaidunnukseen. Hoitotoimet suunnitellaan aina alueen historia ja tarpeet huomioiden. Keskeisintä on metsittymisen ja umpeen kasvamisen estäminen sekä vä-

häravinteisuuden ylläpito, jotta lajiston vaatimat olosuhteet säilyisivät.

Megafaunan paluu Eurooppaan Kiinnostava uusi menetelmä perinnemaisemien suojeluun on rewilding eli villiinnytys. Sen tavoitteena on korjata luonnon prosesseja ja palauttaa ympäristön luonnontilaisuutta niin, ettei ihmisen tarvitsisi enää aktiivisesti hoitaa sitä. Käytännössä villiinnytystä voidaan toteuttaa alueen ehdoilla esimerkiksi laiduntamalla ympärivuotisesti tai palauttamalla luontoon ekosysteemille tärkeitä avainlajeja, kuten isoja eläimiä.

Villiinnyttämisellä voidaan tukea ja lisätä paitsi luonnon monimuotoisuutta myös ihmisten hyvinvointia ja köyhtyvien alueiden liiketoimintaa. Lisäksi sen avulla voidaan torjua ilmastonmuutoksen haittoja. Suomessa villiinnytystä edistää vuonna 2017 perustettu Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistys, jonka kattojärjestö on Euroopassa toimiva Rewilding Europe.

Yhdistyksen puheenjohtaja Aino Tuominen on optimistinen villiinnyttämisen tulevaisuuden suhteen.

– Rewilding Europen alla on toteutettu monipuolisesti erilaisia villiinnytyshankkeita, niin pieniä kuin suuria.

Monet isoista hankkeista saavat EU-rahoitusta, ja EU:n lainsäädäntöä on muokattu yhä paremmin tukemaan villiinnytyksen periaatteita, Tuominen intoilee.

Hän kertoo, että Euroopassa on muun muassa palautettu luontoon jo kertaalleen luonnosta kadonnnutta megafaunaa: visenttejä, alkukantaisia nautoja sekä villihevosia. Hollannissa villiinnyttämisellä on Tuomisen mukaan pitkä historia, ja villiinnytetyt kohteet ovat siellä matkailijoidenkin suosiossa.

Suurten eläinten luonnonvaraiseen laiduntamiseen perustuvia alueita löytyy myös Baltiasta.

Villimpi ja kiehtovampi luonto Tuomisen mukaan Etelä-Suomen talouskäytössä olevilla mailla villiinnytyksen nuorten luonto

menetelmät voisivat auttaa EU:n asettaman 30 prosentin suojelutavoitteen saavuttamisessa.

– Haluamme lisää tilaa luonnolle ja monipuolisempia suurikokoisia suojeltuja alueita. Ei ainoastaan suota ja vanhaa havumetsää, vaan lisää myös hyvin harvinaisiksi käynyttä niittyluontoa ja lehtimetsää. Haluamme tehdä Suomen luonnosta vahvasti monimuotoisen, villimmän ja kiehtovamman, Tuominen luonnehtii yhdistyksen tavoitteita.

Tuomisen mukaan perinnemaisemien villiinnytyksen etuna on mahdollisuus lisätä luonnontilaisten alueiden määrää ilman, että nykyisiä suojelualueita tarvitsee muokata. Toiminnassa pitää ottaa kuitenkin huomioon monia tekijöitä, kuten sen sosiaalinen hyväksyttävyys, maanomistajien ja metsästäjien tarpeet sekä herkkien luontoalueiden suojelu. Ristipaineista Tuominen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä kattojärjestö Rewilding Europe on toteuttanut hankkeita onnistuneesti monissa maissa.

Tuominen näkee, että luonnonvarainen ympärivuotinen laiduntaminen voisi Suomessakin tukea perinnemaisemien lajiston säilymistä. Hyvän lajiyhdistelmän muodostaisivat esimerkiksi hevoset, naudat ja visentit, sillä niiden laidunnustavat eroavat toisistaan ja ne pärjäävät todennäköisesti myös villien petoeläinten kanssa.

Ensiksi alueita pitäisi kuitenkin laajentaa yhdistämällä laiduntamiselle liian pieniä perinnemaisemia toisiinsa.

Lopullisena tavoitteena ovat luonnonvaraisiksi vapautettujen eläinten laiduntamat kymmenien neliökilometrien niityt Hollannin malliin, mutta kokeilut täytyisi aloittaa pienemmistä alueista ja etsiä Suomeen soveltuvia käytäntöjä ennen laajempia hankkeita.

Lue lisää: villiinnytys.fi perinnemaisemat.fi 13

RAKENTAVIA KESKUSTELUJA LUONNOSTA Luontodialogi kokosi eri taustoista tulevia nuoria keskustelemaan luonnon merkityksestä nuorille sekä siitä, mikä innostaisi nuoria pysäyttämään luontokatoa.

Erilaiset tulokulmat on otettava huomioon, jotta luontoa voidaan puolustaa tehokkaasti ja pitkäjänteisesti.

teksti taika tiesmaa, liisa keskinen ja vilho ruokolainen kuvitus maria leskinen

Luontosuhde on yksilöllinen ja muuttuva

Maaliskuussa Sitran suuri luontodialogipäivä -kampanja kutsui ihmiset pohtimaan luonnon merkitystä suomalaisille. Yli sadan ympäri Suomen järjestetyn keskustelutilaisuuden antia käytetään Sitran Luontoviisas Suomi 2035 -vision rakentamisessa. Vision tarkoitus on luoda näkymiä tulevaisuuden luontopositiiviseen Suomeen, jossa luonnon köyhtyminen on pysäytetty eri tahojen yhteistyöllä.

Nuorten biodiversiteettivaikuttajien verkosto lähti mukaan kampanjaan ja järjesti oman keskustelutilaisuuden eritaustaisten nuorten näkökulmasta.

Mukana keskustelussa oli opiskelijoita, maatalousyrittäjiä sekä aktivistitaustaisia henkilöitä.

Kantavana teemana keskustelussa oli luonnon merkitys nuorille. Mistä nuorten luontosuhde koostuu? Mitkä asiat koetaan innostavina luonnon puolesta toimimisen kannalta tai päinvastoin esteinä toiminnalle?

Keskustelijat avasivat omaa luontosuhdettaan lapsuuden kasvuympäristöstä käsin. Käydyt keskustelut osoittivat luontosuhteen yksilöllisyyden: samanlaisista kasvuympäristöistä huolimatta keskustelijoille oli muodostunut omanlaisensa luontosuhde. Kaupungissa kasvaminen tarkoitti yhdelle sitä, että luonto oli jäänyt etäisemmäksi, kun taas toinen oli retkeilyn kautta kehittänyt vahvan luontosuhteen.

Samanlaisia yksilöllisiä eroja oli myös maalla kasvaneiden henkilöiden välillä. Siinä missä yhden luontosuhde oli ollut lapsuudesta lähtien vahva, päätyi toinen toteamaan, ettei maalla kasvava välttämättä osaa arvostaa luonnon lähellä asumista. Jollekin kokemus ihmisen rajusti muokkaamasta ja lajiköyhästä maaseudun luonnosta tarkoitti sitä, että vahva luontosuhde oli syntynyt vasta myöhemmin.

14

nuorten luonto

Myös muiden keskustelijoiden puheenvuoroista kävi ilmi, kuinka luontosuhde oli saattanut kehittyä myöhemmällä iällä esimerkiksi ammatinvalinnan tai järjestötoiminnan kautta. Käydyn keskustelun pohjalta voidaan todeta, että yksilöllisyyden lisäksi luontosuhde on kaikkea muuta kuin muuttumaton.

Keskustelijat painottivat luontosuhteessa myös eri näkökulmia. Osalla luontosuhteessa korostui mahdollisuus olla tekemisissä koskemattoman luonnon kanssa ja halu korostaa luonnon itseisarvoa. Toisilla luontosuhteesta nousi esille ajatus ekosysteemipalveluiden, kuten ruoantuotannon tärkeästä roolista.

Tämän todettiin tekevän näkyväksi riippuvuutemme luonnosta, mikä puolestaan korostaa luontosuhteen tärkeyttä.

Painotuksista huolimatta monen luontosuhteen kulmakivenä tuntui olevan käsitys ihmisen ja luonnon erottamattomuudesta. Tämän lisäksi keskus-

telijoita yhdisti näkemys siitä, miten tärkeä rooli luontosuhteella on luontokadon ymmärtämisessä ja torjumisessa. Tulevaisuudessa onkin tärkeää, että kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus luoda läheinen luontosuhde. Käydyn keskustelun perusteella olisi oleellista oppia ymmärtämään luonto sekä omana kokonaisuutenaan että ihmisille välttämättömien palveluiden tarjoajana.

Ihminen, talous ja luonto eivät ole erillisiä Keskustelijat päättivät yhdessä keskittyä keskustelun lopuksi ihmisen, luon-

non ja talouden välisiin yhteyksiin. Näkökulmissa oli edelleen painotuseroja, mutta laaja yksimielisyys tuntui vallitsevan siitä, että talous ja luonto ovat toisiinsa kytköksissä olevia asioita, eivätkä toisilleen alisteisia, kuten asia monesti nähdään.

Talous on riippuvainen luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, mutta myös luonto on riippuvainen talouden ja siten ihmisten hyvinvoinnista, sillä taloudellisesti haastavissa olosuhteissa luonnon huomioiminen jää herkästi vähemmälle.

Talous ei kuitenkaan saisi määrittää ihmisen toimintaa, vaan se pitäisi pikemnuorten luonto

minkin valjastaa palvelemaan luontoa – ja ihmistä sen osana.

Vaikka keskustelu liikkui pääosin yleisellä tasolla, kuultiin tilaisuudessa myös konkreettisia esimerkkejä erityisesti ruokavalioihin liittyen. Keskustelu ryöpsähti liikkeelle ajatuksesta, voiko muilta vaatia kestävyyttä edistäviä toimenpiteitä, jos ei aina itsekään kykene toimimaan "oikein". Aiheen tiimoilta syntyi keskustelua muun muassa vegaanisesta ruokavaliosta, omavaraisuudesta ja vastakkainasettelun rikkomisesta.

Osallistujat muistuttivat kasvissyönnin, ja eritoten vegaanisen ruokavalion, potentiaalista ruokavalion ympäristökuormituksen pienentämisessä. Toisaalta esiin nostettiin lihakarjan potentiaali esimerkiksi perinneympäristöjen monimuotoisuuden ylläpitäjänä ja siten myös positiivisen ympäristövaikutuksen luojana. Alkuperäinen ajatus siitä, voiko muilta vaatia jotain sellaista, mihin ei itse ole valmis, jäi pohdinnoissa lopulta takaalalle.

Vaikka ratkaisuihin asti ei tällä kertaa päästykään, tuntui keskustelu tuoneen osallistujille uusia oivalluksia. Eri näkökulmia ja ihmisryhmiä monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti huomioiva keskustelu on välttämätöntä, jotta pystymme tekemään laajasti hyväksyttävissä olevia päätöksiä luonnon tilan parantamiseksi. Muuten uhkana on päätyminen entistä voimakkaampaan vastakkainasetteluun, jossa luonnon huomioiminen jää päivänpolitiikan varjoon, eikä pitkäjänteiseen päätöksentekoon kyetä. Siksi olisikin olennaista varmistaa, että rakentavia keskusteluja luonnosta käydään myös jatkossa.

15

teksti veera laine kuvat aino huotari

EROON FOSSIILIENERGIASTA

Mistä Suomi saisi energiansa, jos fossiilisista polttoaineista luovuttaisiin?

Sähköistyvät energiamarkkiat – Tilanne on erilainen yhteiskunnan eri sektoreilla: liikkuminen, asuminen ja lämpö vaativat erilaisia energiaratkaisuja, kertoo Miikka Salo, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori, joka on erikoistunut energiaitsenäisyyteen ja uusiutuviin energiamuotoihin.

Mietittäessä siirtymää pois fossiilisista polttoaineista täytyykin ottaa huomioon, miten ratkaisemme näihin liittyvät kysymykset.

Sähköllä on ollut helpoin osa, ja se onkin muutoksen edelläkävijä. Lämmöntuotannossa ollaan siirtymässä pois hiilen ja turpeen polttamisesta. Suomessa on myös jo paljon lämpöpumppuja.

– Suora sähkölämmitys varmasti nostaa profiiliaan, Miikka Salo ehdottaa.

Liikenteen osalta olemme olleet täysin kiinni fossiilisissa polttoaineissa. Muutos liikenteen sähköistymisen suuntaan näyttäisi kuitenkin olevan meneillään – eikä pelkästään yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnallisesti. Salo ei näe, että Suomessa tapahtuisi mitään ihmettä asian suhteen, vaan että nykyiset menetelmät ja koneet vain kehittyvät ja halpanevat.

Maatalous on Suomessa riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Esimerkiksi teollisten lannoitteiden hinta on sidoksissa fossiilisen energian hintaan. Tukemalla maatilojen energiaomavaraisuutta, kuten biokaasun tuotantoa, voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisesta tuontienergiasta. Kierrätyslannoitteiden käyttö puolestaan tehostaa tärkeää ravinteiden kiertoa.

Suomessa muutos on ollut pitkälti lähtöisin Euroopan unionista. EU on asettanut jäsenmailleen suosituksia, sillä yksittäisten muutosten mittakaava ei ole sellaisenaan riittänyt.

– Kuitenkaan ei ole ollut niin, että Suomelle ei olisi ollut mitään sananvaltaa.

EU:n toiminnalla ja ilmastokeskustelulla on ollut suuri vaikutus Suomen

energiapolitiikkaan, mutta on myös muita seikkoja, jotka täytyy ottaa huomioon pohdittaesa muutoksen syitä.

Energian geopoliittinen rooli on tunnistettu kauan, ja myös Eurooppa on ymmärtänyt heikon asemansa. Nyt se on Venäjän sotatoimien myötä korostunut, sillä iso osa Euroopassa käytettävästä fossiilisesta energiasta tulee Venäjältä.

– Energia on aina ollut vallankäytön väline ja tulee myös olemaan, Salo toteaa.

– Suomessa on ajateltu, että asiat ovat vain teknisiä, ikään kuin niihin ei

16

nuorten luonto

Geopolitiikka vauhdittaa muutosta

liittyisi geopoliittisia puolia. Emme voi missään nimessä sallia Venäjän hallinnoiman ydinvoimalan rakentamista tänne.

Energiamuotojen ongelmat – Meillä on ongelmana, että energian kulutus tulee oletuksen mukaan vain kasvamaan. Ennen puhuttiin enegian säästämisestä, millä tarkoitettiin enegian vähempää käyttöä. Nykyisin puhutaan energiatehokkuudesta. Se puolestaan tarkoittaa, että pyritään minimoimaan hukkaan menevä energia.

Hanasaaren kivihiilikasa on pian historiaa. Helsinki lopettaa hiilen polton laitoksessa keväällä 2023. Päätös on merkittävä, sillä Hanasaaren hiilivoimala on Suomen kolmanneksi suurin teollisuuden päästölähde.

Uusiutuvakaan energia ei ole täysin ongelmatonta. Aurinko- ja tuulivoiman kohdalla pitää ottaa huomioon talvet ja tuulisuuden vaihtelu. Kaikkia jokia ei voida padota vesivoimaa varten, vaan niitä pitäisi päin vastoin vapauttaa.

Ydinvoimaan liittyy vaikeita kysymyksiä ydinjätteen säilyttämisestä ja turvallisuuspolitiikasta.

Maakaasua sanotaan usein vähiten vahingolliseksi uusiutumattoman energian lähteeksi, mutta senkin käytöllä on haittoja. Salo kertoo maakaasun päästökertoimen olevan pienempi kuin kivihiilen, mistä johtuen maakaasua on pidetty väliportaana pyrkimyksessä irrottautua hiilestä.

Suomessa maakaasua on käytetty tuulivoiman sähkön tasaamiseen. Vaikka maakaasua pidetään yleisesti muita fossiilisia energianlähteitä siedettävämpänä vaihtoehtona, se ei kuitenkaan ole osa fossiilienergiasta vapaata tulevaisuutta.

Kivihiilestä irtautumiseen liittyy myös monia mutkia. Sen tiedetään saastuttavan valtavasti, mutta silti sitä käytetään, sillä se oli alun perin edullista ja sen polttoon on investoitu paljon rahaa.

Siitä irtautumisen koetaan olevan kallista, aikaavievää ja vaikeaa.

Suomen vaikea turvekysymys Turpeelle on Suomessa paljon kysyntää.

Sitä poltetaan energiaksi, minkä lisäksi sille on käyttöä muun muassa hevostallien kuivikkeena ja kukkamullassa.

Turpeen käyttö on kuitenkin hyvin ongelmallista. Sen kerääminen tuhoaa suoluontoa ja sen päästökerroin energiapoltossa on suurempi kuin kivihiilen.

Turvetuotanto on kuitenkin tuonut Suomeen työpaikkoja ja tavallaan omavaraisuuttakin. Vielä parikymmentä vuotta sitten sille odotettiin valoisaa tulevaisuutta. Suomalaista turvetta verrattiin jo milteipä norjalaiseen öljyyn, ja nuorten luonto

siitä kaavailtiin valmistettavaksi uutta biopolttoainetta.

– EU ei kuitenkaan katsonut sitä toisen sukupolven biopolttoaineeksi, ja mahdollisuudet kaatuivat siihen. Turpeen käyttö tulee isossa mittakaavassa laskemaan. Sen käyttö on jo vähentynyt vauhdikkaammin, kuin aiemmin ajateltiin, Salo kertoo.

Ukrainan tilanne on herättänyt politiikassa uusia ajatuksia turpeen käytön lisäämisestä. Salo ei kuitenkaan näe, että turvetta käytettäisiin tulevaisuudessa kovin isossa mittakaavassa.

– Minun mielikuvani mukaan nopeassa muutoksessa voi kuitenkin olla haasteita, kuten kysymys rahasta, eli miten muutokset maksetaan, Salo pohtii lopuksi.

Kirjoittaja on 16-vuotias nuori, joka on kiinnostunut vaikuttamisesta ja kirjoittamisesta.

17

JÄLLEENNÄKEMISIÄ JA UUSIA YSTÄVIÄ Luonto-Liiton Kevätpäivät teksti helmi suvisaari kuvat jesse kiviniitty

Kymmenen erilaista työpajaa Vaikka Kevätpäivien sää ei ollut erityisen keväinen, oli tapahtuman tunnelma silti aurinkoinen. Kevätpäivillä uudet ja vanhat luontoliittolaiset kohtasivat monipuolisen ohjelman merkeissä. Viikonlopun aikana järjestettiin kymmenen erilaista toiminnallista työpajaa, joista jokainen osallistuja löysi varmasti mieleisensä.

Retkeilystä kiinnostuneille oli tarjolla työpajat retkiruoanlaitosta ja oman retkipäiväkirjan tekemisestä. Retkiruokatyöpajassa päästiin valmistamaan retkikeittimellä omena-kaurapaistosta ja kinuskikastiketta. Lisäksi Tippsundin lähimaastoossa ulkoiltiin käärmeretken, Kevätseuranta-retkien ja varhaisaamun linturetken merkeissä. Pöllöretki valitettavasti peruuntui huonon sään vuoksi.

Kevätpäivillä päästiin myös askartelemaan ja tekemään käsitöitä. Neulakintailutyöpajassa opeteltiin perinteistä neulontamenetelmää, jolla valmistettiin vaatteita Suomessa jo rautakaudella. Lasten luontokerhossa muovailtiin 18

Huhtikuussa päästiin viettämään Luonto-Liiton Kevätpäiviä kahden vuoden tauon jälkeen. Järjestön väentapaamiseen saapui yli 60 osallistujaa eri puolilta Suomea. Vastuu Kevätpäivien järjestämisestä oli Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirillä, joka kutsui väen koolle Taivassaloon Tippsundin leirialueelle.

eläimiä taikasavesta ja tutkittiin mikroskoopilla meren pieneliöitä. Luonnonkosmetiikan työpajassa valmistettiin kasvonaamiot savesta.

Myös Nuorten Luonto oli mukana Kevätpäivillä. Päätoimittaja Milla Aallon vetämässä työpajassa mietittiin yhdessä, miten lehteä voitaisiin kehittää.

Työpajassa todettiin, että Luonto-Liiton ihmiset ja tapahtumat saisivat näkyä lehdessä entistä enemmän. Kaikki osallistujat olivat sitä mieltä, ettei paperilehteä pidä korvata kokonaan verkkolehdellä. Lehden sisältöön ideoitiin lisää lyhyitä ja helposti silmäiltäviä juttuja pidempien artikkelien oheen.

Ympäristövaikuttamisen linjat Kevyemmän sisällön lisäksi ohjelmaa järjestettiin myös ympäristövaikuttamisen painavammista teemoista. Ympäristövaikuttamisen työpajassa suunniteltiin yhdessä Luonto-Liiton uutta ympäristöohjelmaa seuraavalle viidelle vuodelle. Ympäristöohjelman avulla määritellään Luonto-Liiton ympäristönuorten luonto

poliittisen vaikuttamistoiminnan tavoitteet ja keinot.

Työpajassa kiinnostavimmiksi aiheiksi nousivat metsät, ennallistaminen ja ympäristökasvatus. Näiden lisäksi käsiteltiin energiaa, vesistöjä ja kulutusta.

Metsien osalta tärkeimmiksi vaikuttamisen keinoiksi nousivat muun muassa suojeltavien metsien kartoitus, hakkuiden pysäyttäminen sekä kaupunki- ja lähimetsien tärkeyden korostaminen.

Ennallistamisen avulla pyritään elvyttämään taantuneiden tai uhanalaisten lajien kantoja. Ennallistamistoimet tukevat EU:n biodiversiteettistrategiaa ja sen tavoitteisiin pääsemistä. Vieraslajien torjunta on tärkeä osa ennallistamista, sillä vieraslajit vievät elintilaa alkuperäislajeilta.

Luonto-Liitolla on tärkeä rooli myös ympäristökasvatuksessa. Järjestö edistää lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia sekä opettaa kansalaisvaikuttamisen taitoja. Yksi kansalaisvaikuttamisen keino ovat mielenosoitukset, mihin tarjottiin koulutusta myös Kevätpäivillä.

Työpajassa käytiin läpi mielenosoituksiin liittyviä turvallisuusasioita ja tehtiin yhdessä käytännön harjoitus mielenosoituksessa toimimisesta.

Yhdessäoloa ja tutustumista Työpajojen lisäksi Kevätpäivillä järjestettiin myös monenlaista vapaamuotoista ohjelmaa ja tekemistä. Tapahtumassa pääsi tutustumaan matalalla kynnyksellä muihin luontoliittolaisiin ympäri Suomen muun muassa saunailtojen, historiallisten tanssien ja mystisten metsäbileiden merkeissä. Lauantai-illan kruunasi artistivieras Barbora Xun musiikkiesitys. Iltapala-aikaan ohjelmassa oli nakkimukityöpaja, jossa äänestettiin parasta vegaanista nakkia.

Kevätpäiville osallistuneet Anni, 17, ja Asseri, 33, lähtivät tapahtumaan tavatakseen muita luontoliittolaisia. Annille tämä oli ensimmäinen kerta Luonto-Liiton Kevätpäivillä.

– Minulla ei ole aiempaa kokemusta Luonto-Liiton toiminnasta, mutta olen kiinnostunut retkeilystä, luonnosta ja luonnontieteistä, Anni kertoo.

Luonto-Liiton valtuuston toiminnassa mukana olleelle Asserille tapahtuma oli jo neljäs laatuaan.

– Osittain pakotin itseni näille Kevätpäiville tapaamaan muita luontoliittolaisia pitkän tauon jälkeen, Asseri naurahtaa.

Sekä Annin että Asserin mielestä Kevätpäivien parasta antia olivat muut osallistujat sekä monipuolinen ohjelma.

Molemmat uskovat osallistuvansa tapahtumaan myös seuraavana vuonna.

– Kivointa Kevätpäivillä ovat olleet työpajat ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Osallistuin retkiruokatyöpajaan ja käärmeretkelle. On ollut tosi kivaa! Anni kertoo.

– Parasta näillä Kevätpäivillä oli kokonaisuus. Kevätpäivät ovat aina voimaantumisen juhla. Siellä näkee, mitä muut tekevät Luonto-Liitossa, ja saa innostusta omaan toimintaan, Asseri sanoo.

Ensi vuonna Kevätpäivät järjestää Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri, joten keväällä 2023 tavataan Oulun seudulla.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton viestintäharjoittelija.

Kevätpäivien sponsoreina toimivat Jalotofu, Meeat, Vegem, Vöner, Makuliha ja Sauvon säilyke, jotka lahjoittivat tapahtumaan vegaanisia elintarvikkeita. nuorten luonto

19

Henkilökuva

LOTTA OJAJÄRVI

teksti helmi suvisaari kuva lotta ojajärvi

20

nuorten luonto

Lotta Ojajärvi on 21-vuotias viestinnän opiskelija Tampereelta.

Lotta on ollut mukana Luonto-Liiton toiminnassa lähes 12 vuotta, ensin leiritoiminnassa ja nykyisin myös Uudenmaan piirin hallituksessa. Lotan mielestä parasta Luonto-Liiton toiminnassa ovat samanhenkiset ihmiset.

miten lähdit mukaan luonto-liiton toimintaan?

minä vuodenaikana on mukavinta olla leirillä?

Minulla on pitkä historia Luonto-Liiton kanssa. Ekan kerran lähdin mukaan toimintaan 10-vuotiaana, kun äiti laittoi meidät ystäväni kanssa Luonto-Liiton leirille Bengtsåriin. Siitä lähtien olen ollut joka kesä samalla saarella, ensin leiriläisenä, sitten leiriohjaajana ja myöhemmin johtajana. Nykyään olen mukana myös hallitustoiminnassa.

Olen ollut leireillä kaikkina vuodenaikoina. Kesä on ehdottomasti paras, koska onhan siinä sitä jotain, kun saa vain nauttia pitkistä illoista ja kaikesta ihanasta kesämeiningistä. Syksyssä tykkään siitä, kun pääsee esimerkiksi sienestämään, ja on hiljaista ja pimeää. Talvileireillä on kylmä, mutta silloin on kiva tutkiskella talviluontoa ja eläinten jälkiä.

mikä on tärkeintä leiriohjaajan työssä?

Leiriohjaajana tehdään vapaaehtoistyötä, ja siksi on tosi tärkeää, että siitä nauttii. Itselleni palkitsevinta ovat hyvät luontokokemukset, joita pystyy leiriläisille tarjoamaan. Leirillä ohjaajan tärkeä tehtävä on olla leiriläisten kanssa ja heidän tukenaan. Etenkin lasten leireillä on tärkeää pyrkiä olemaan vastuullinen ja välittävä, vaikka olisitkin itse ohjaajana vasta 15-vuotias. sinulla on pitkä kokemus luonto-liiton leireiltä. mikä on ollut antoisinta?

Ehdottomasti se, että luontoliittolaiset ovat ihan tosi kivaa porukkaa! Kaikilla on kiinnostus luontoon ja ympäristöön, vaikka ihmiset tulevat tosi erilaisista taustoista ja maantieteellisesti eri paikoista. Se on mielestäni todella iso vahvuus. On tyyppejä, joihin olen tutustunut ihan siellä lastenleirillä, ja nykyään ollaan yhteydessä leiritoiminnan ulkopuolellakin. Joitain ihmisiä taas näkee vain leireillä, mutta aina on yhtä kivaa, ihan kuin oltaisiin nähty viime viikolla. mikä on hienoin leirimuistosi? entä huonoin?

olet ollut mukana myös luonto-liiton uudenmaan piirin hallitustoiminnassa. oletko kokenut päässeesi sitä kautta vaikuttamaan?

Hallituksessa mietitään, millaista toimintaa piirissä halutaan järjestää.

Tuntuu, että hallitustoiminnassa oma ääni pääsee kuuluviin ja pääsee oikeasti vaikuttamaan itselle tärkeään järjestöön. Itsekin lähdin mukaan puolivahingossa. Menin huvikseni seuraamaan syyskokousta vuonna 2018, ja sitten päätin lähteä hallitukseen mukaan. On ollut tosi mukavaa. Jos kiinnostaa yhtään hallitustoimintaan lähteminen, niin kannattaa laittaa rohkeasti sähköpostia oman lähipiirin toiminnanjohtajalle tai hallituksen puheenjohtajalle. leirikesä 2022 on alkamassa. mitä sanoisit lapselle tai nuorelle, joka vielä miettii luonto-liiton leirille osallistumista?

Ekana tulee mieleen, että onhan se ihan parasta ikinä! Vaikka ei tuntisikaan ketään, niin aina saa kavereita. Kun uskaltaa lähteä leirille mukaan, kokee varmasti ikimuistoisen viikon.

Niitä (hienoja) alkaa olla jo aika monta. Esimerkiksi pari kesää sitten leirijohtajana, kun pientä leiriläistä alkoi kauheasti itkettää koti-ikävän takia, sanoin, että mitäs jos mentäisiin laiturille. Oli ihan tyyni meri, ja me näimme kun kalat hyppivät siellä ja niillä oli selvästi aivan oma maailmansa. Leiriläinen oli aivan haltioitunut tästä tilanteesta, ja kotiikävä unohtui tosi nopeasti kaloja katsoessa. Kun käveltiin takaisin rannasta, vastaan tuli vielä pienenpieni käärmeenpoikanen. Ensin leiriläinen pelästyi, mutta lopulta hän halusi soittaa kotiin – ei enää kotiikävän takia, vaan koska rantakäärme oli niin siisti juttu. Tällaisten hetkien takia teen tätä työtä.

Viime kesänä yhtenä päivänä satoi niin paljon, että jouduimme tekemään patoja leirikylään. Leiriläisten makuupussit kastuivat, ja teltastakin tuli sade läpi. Kaikenlaisia asioita tapahtuu, mutta niihin ei voi kauheasti vaikuttaa. nuorten luonto

21

LUOKANOPEN ILMASTO-OPAS Tietopaketti alakoululaisten ilmastokasvatukseen Luokanopen ilmasto-opas tarjoaa alakoulun opettajille tietoa ja käytännön työkaluja ilmastoaiheiden käsittelyyn. Kaikille avoimessa oppaassa ilmastonmuutosta tarkastellaan yli oppiainerajojen.

teksti minna mononen kuvitus sonja vilmi Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, joka koskettaa meistä jokaista, ja siksi myös siihen liittyvää tietoa on saatavilla runsaasti. Aiheesta uutisoidaan, puhutaan sosiaalisessa mediassa, ja pelkästään googlaamalla jokainen saa eteensä hieman erilaisen kattauksen tietoa. Kun tiedon määrä lisääntyy, on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, kuka aiheesta puhuu ja mistä tieto on peräisin.

– Ilmastonmuutoksesta on tärkeää puhua lapsille ja nuorille myös koulumaailmassa, jotta he saisivat aiheesta ajankohtaista ja luotettavaa tietoa ja osaisivat ottaa asian huomioon myös tulevaisuudessa, luokanopettaja Anna Muotka sanoo.

Muotka on kehittänyt yhdessä kollegansa Aino Kinnin kanssa luokanopettajien opetus- ja kasvatustyön tueksi 1.–6.-luokkalaisille suunnatun Luokanopen ilmasto-oppaan, jota kuka tahansa opettaja 22

nuorten luonto

Opi ilmastonmuutoksesta!

YOUTUBE-VINKKEJÄ: Kasvihuoneilmiö: youtu.be/WfE4-PpqvIY Ilmastonmuutos ja sen ratkaisut: youtu.be/sM84YrX2-20 Ilmastonmuutos on pirullinen ongelma: youtu.be/I_oHyCGkRTA

voi käyttää opetusmateriaalina käsitellessään ilmastokriisiä oppitunneillaan.

Oppaassa on luokanopettajille suunnattua tietoa ilmastokasvatuksesta sekä alakoululaisten tarpeisiin koottua tietoa ilmastonmuutoksesta. Marraskuussa 2019 julkaistu opas täydentää vuonna 2016 ilmestynyttä yläkoululaisille ja lukiolaisille suunnattua Open ilmasto-opasta.

Laaja yhteiskunnallinen ongelma Luokanopen ilmasto-opas pohjautuu Muotkan ja Kinnin pro gradu -tutkielmaan, jossa he tutkivat ilmastokasvattajien, luokanopettajien ja luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä alakoulujen ilmastokasvatuksesta.

Ajatus oppaan toteuttamisesta syntyi Muotkan havaittua, että usein haastateltujen opettajien tiedot ja taidot ilmastonmuutoksesta olivat puutteellisia, eikä alakouluikäisille ollut saatavilla kovinkaan laajaa ilmastonmuutosta käsittelevää oppimateriaalia. Sen hetkinen oppilaiden koulusta saama tieto koostui muutamasta aihetta käsittelevästä kappaleesta.

– Kaikki ilmastonmuutokseen liittyvä tieto oli linkitetty nimenomaan ympäristöoppiin, vaikka ilmastokriisin ratkaiseminen on laaja yhteiskunnallinen ongelma, joka ei liity pelkästään biologiaan tai maantietoon.

Oppaan sisältöä onkin mahdollista ja suositeltavaa käsitellä vaikkapa äidinkielessä. Kuhunkin osioon on merkitty tieto siitä, mihin opetussuunnitelman sisältöihin ja tavoitteisiin juuri kyseinen osio sopii. Opettaja voi itse päättää, kuinka paljon hän opasta luokkansa opetuksessa hyödyntää.

– Luokanopettajan työn paras puoli on itseohjautuvuus. Saa itse päättää, kuinka tunnit käyttää, Muotka sanoo.

Kolmiosaiseen oppaaseen sisältyy info-osio ilmastonmuutoksesta, ilmas-

tokasvatusosio sekä opetusmateriaali. Opetusmateriaali on jaettu kolmeen eri kokonaisuuteen: 1.–2.-luokkalaisille, 3.–4.-luokkalaisille sekä 5.–6.-luokkalaisille suunnattuihin kokonaisuuksiin.

Kussakin opiskeltavat asiat on tuotu esiin erilaisten tarinoiden muodossa, joihin liittyy myös tehtäviä.

Verkkossa julkaistuun oppaaseen pääsevät tutustumaan niin opettajat kuin kaikki muutkin aiheesta kiinnostuneet. Opettajat voivat itse tulostaa haluamansa materiaalit opetuskäyttöön.

Oppaasta ei ole olemassa painettua versiota, koska ilmastokriisiä koskevan tiedon määrä lisääntyy jatkuvasti. Muotkan mukaan opasta tullaan päivittämään mahdollisesti jo tämän vuoden lopulla.

– Olisi turhaa tehdä vain yhden ajan julkaisu, joka jossakin vaiheessa vanhenee. Kun opas on verkossa, siinä näkyy ajantasainen vuosiluku ja tietoja on helppo päivittää.

Positiivista palautetta Luokanopen ilmasto-opas on saanut erittäin positiivista palautetta julkaisunsa jälkeen. Muotkan mukaan sekä opettajat että oppilaat ovat olleet materiaalista todella innostuneita. Hän muistuttaa, että oppilas voi myös itse halutessaan vinkata oppaasta opettajalleen, mikäli Luokanopen ilmasto-opas ei ole vielä käytössä omassa koulussa.

– Voi vaikka sanoa opettajalle, että täällä käsitellään ilmastonmuutosta paljon laajemmin kuin meidän oppikirjoissa ja nämä materiaalit on todettu tosi hyviksi, että olisipa siistiä, jos meidänkin luokalla käytettäisiin näitä.

Oppimateriaali on kokonaisuudessaan kaikille täysin maksuton ja vapaa tekijänoikeuksista. Muotka kertoo, että opettajat voivat vapaasti muokata sen ideoita itselleen sopiviksi. Esimerkiksi kuvat ovat jaettavissa ja jatkojalostuskelpoisia. nuorten luonto

Muita tarjolla olevia maksuttomia oppaita ovat Nuorten Akatemian nuorisotyön ilmastokasvatusta käsittelevä julkaisu ja puoli vuotta sitten julkaistu Varhaiskasvatuksen ilmasto-opas. Muotka on iloinen siitä, että ilmastokasvatukseen liittyvää materiaalia löytyy nykyään enemmän, sillä vielä kymmenen vuotta sitten sitä oli huomattavasti vähemmän tarjolla.

– Ja aina kannattaa muistaa, että näihin asioihin voi perehtyä myös itse. Voi esimerkiksi kehitellä kavereiden kanssa omia tietovisoja ilmastonmuutokseen liittyen, Muotka vinkkaa.

Tulevaisuuden haaveena Muotkalla on jatkaa työtä oppaiden tekemisen parissa. Seuraavaksi hän haluaisi toteuttaa luokanopettajille suunnatun luontokatoon liittyvän oppaan.

– Jos joskus löytyisi aikaa ja rahoitus, niin olisi tosi kiva tehdä luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen liittyvä opas. Luontokato ja ilmastokriisi linkittyvät toisiinsa, joten kokonaisuuden voisi päivittää myös suoraan Luokanopen ilmasto-oppaan sisältöön ja pitää oppaan nimen samana, tai sitten miettiä konseptia uudelleen.

Kirjoittaja on psykologian yliopisto-opintoihin tähtäävä helsinkiläinen eläinten ja luonnonsuojelun ystävä.

Kuvittaja on kemiläislähtöinen kahvinjuoja, jonka taiteeseen voi tutustua osoitteessa: mirrekala.artstation.com Luokanopen ilmasto-opas on ladattavissa osoitteesta: luokanopenilmasto-opas.fi Kaikki jutussa mainitut oppaat: ilmastokirjo.fi

23

LUONTO-LIITOSTA TURVALLISEMPI TILA teksti tuuli turtola kuvitus sonja vilmi

Turvallisemman tilan koulutusta on Luonto-Liitossa vetänyt aiheeseen erikoistunut kouluttaja Elina Kauppila. Hänen mukaansa turvallisemmassa tilassa on yksinkertaisimmillaan kyse siitä, että ihmisten erilaisuus huomioidaan ja jokaiselle mahdollistetaan turvallisempi osallistuminen. Tämä tarkoittaa vallan eri muotojen tunnistamista ja näkyväksi tekemistä, mutta myös sitä, että toimintaan osallistuminen tehdään eri tavoilla mahdolliseksi.

– Näitä kysymyksiä ovat kaikki meidän oletuksemme liittyen vaikkapa ihmisten kyvykkyyteen, voimavaroihin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, ihonväriin, uskontoon, kulttuuriin, ikään, yhteiskuntaluokkaan tai muihin piirteisiin, joiden perusteella luokittelemme ja syrjimmekin toisia tietoisesti ja tiedostamatta, Kauppila kertoo.

Turvallisemman tilan periaatteissa kysymys on siis ennakkoluulojen, vallan ja luokittelujen tiedostamisesta sekä niiden tietoisesta purkamisesta. Näin luodaan turvallisempaa toimintaympäristöä ihmisille, jotka eivät ole aiemmin saaneet tilaa tai tulleet kuulluksi.

Kysymys on tärkeä, kun halutaan edistää tasa-arvoista ja yhdenvertaista toimintaa ja luoda yhteisö, jossa moninaisuus on keskeinen arvo.

– Toivoisin, että kaikki yhteisöt pitäisivät näitä kysymyksiä olennaisina, Kauppila sanoo.

Luonto-Liitossa kehitetään turvallisemman tilan periaatteita.

Turvallisemman tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan kaikille yhdenvertainen, kunnioittava ja saavutettava toimintaympäristö.

Turvallisemman tilan käyttöönottoa ja toteutumista voidaan edistää koulutta-

malla kaikkia yhteisön toimijoita näistä kysymyksistä ja pitämällä tätä – usein vaikeaakin – aihetta esillä.

– Aihe on monelle uusi, eikä kukaan osaa näitä kysymyksiä etukäteen. Sen takia on todella olennaista, että oppimisen ilmapiiri on olemassa, ja avoimesti voidaan esimerkiksi antaa palautetta silloin, kun vaikkapa rakenteellisen rasismin piirteitä nousee esiin.

Rakenteellisella rasismilla tarkoitetaan työelämässä, koulutuksessa tai palveluissa esiintyvää rodullistavaa käytöstä, joka syrjii joko suoraan tai epäsuorasti tiettyjä ihmisryhmiä.

Aiheesta on Luonto-Liitossa pidetty tähän mennessä yksi Kauppilan ve-

24

nuorten luonto

Koulutusta syrjinnän torjumiseen

tämä koulutustilaisuus. Koulutus sisälsi asiatietoa turvallisemmasta tilasta, harjoituksia liittyen jokaiseen omiin kokemuksiin ja toimimiseen yhteisöissä sekä konkreettisia suunnitelmia Luonto-Liiton toimintaan.

Kauppila pitää koulutuksia tilauksesta eri yhteisöissä, ja aihe on hänelle tärkeä myös henkilökohtaisesti.

– Olen todella kiinnostunut siitä, miten osallisuutta, toimijuutta ja turvallista yhteisöllisyyttä voidaan kehittää.

Pidän tätä tosi tärkeänä yhteiskunnallisena kysymyksenä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat minulle keskeisiä arvoja ja eettisiä kysymyksiä, joita haluan edistää, Kauppila sanoo.

ITÄMERI-KOULUTUSLEIRI KOKOSI LUONTOLIITTOLAISIA ÖRÖN SAARELLE teksti helmi suvisaari kuva taika soini Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna koulutettiin Luonto-Liiton uusia Itämeri-lähettiläitä Örössä Saaristomeren kansallispuistossa. Lähettiläät saivat koulutuksen tulevan kesän Muoviton meri -tapahtumiin. Tapahtumia järjestetään 30, ja niissä siivotaan rantoja ympäri Suomen.

Koulutuksen lisäksi John Nurmisen Säätiön Kirsi Kurki-Miettinen oli ker-

tomassa osallistujille Itämerestä ja sen suojelusta. Leirillä tehtiin myös luonnon ennallistamistöitä ja tavattiin saarella asuva perhostutkija Jaakko Kullberg.

Leirin tunnelma ja maisema olivat mitä upeimmat. Saarella havaittiin muun muassa lännenkylmänkukka, maakotka, kyy ja valkohäntäpeura. Leirille osallistui 21 Itämerestä kiinnostunutta nuorta. nuorten luonto

Itämeri-koulutusleiri oli ensimmäinen laatuaan, ja ensi vuonna varmasti nähdään jälleen merellisissä maisemissa. Tule kesällä mukaan Muoviton meri -tapahtumiin siivoamaan Itämeren rantoja yhdessä lähettiläiden kanssa!

25

USKALLAKIN UHMATA TULEVAISUUTTA teksti sami säynevirta kuvat piia anttonen ja ami

Luonto ei halua meille pahaa – miksi me haluaisimme sille pahaa?

Omassa elämässä on tapahtunut hienoja asioista. Olen töissä Irti Huumeista ry:llä kokemusasiantuntijana huudikoutsina ja pääsin mukaan Ihmisoikeusliiton vaikuttajaryhmään, hän kertoo.

– Olen myös menossa puhumaan Päihdepäiville kuntoutumisesta ja päihdepalveluista. Kuulijoina on sosiaalialan työntekijöitä ja varmaan päättäjiäkin.

Ympäristö ja eläimet

Ami on 24-vuotias espoolainen nuori, joka harrastaa kuntosalilla käyntiä ja musiikkia. Viime syksynä hän osallistui Luonto-Liiton, Nuorten Akatemian ja Kriminaalihuollon tukisäätiön perustaman Uskallakin uhmata tulevaisuutta -nimisen nuorten ympäristöryhmän toimintaan.

Ryhmä kokoontui viikoittain, ja kasvot tulivat tutuiksi. Nuortenryhmässä pohdittiin ympäristö-, luonto- ja eläinkysymyksiä, vegekokkailtiin hävikkiruoasta ja vierailtiin Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.

Amille kuuluu kesän kynnyksellä hyvää.

– Olen iloinen, että aurinko paistaa ja on lämmintä. Siitä tulee hyvä mieli.

Ami ei seuraa paljon uutisia, mutta ympäristöön ja eläimiin liittyvät asiat saavat hänet miettimään.

– Pohdin, millaisissa oloissa eläimiä kasvatetaan. Mietin asiaa myös ympäristön kannalta. Lehmien kasvattaminen vie tilaa ja saastuttaa. En syö punaista lihaa, tosin en tykkää sen maustakaan.

Oman työnsä kautta Ami on nähnyt huonossa kunnossa olevia ihmisiä, joilla on koiria, ja hän on ihmetellyt, miten he pystyvät huolehtimaan eläimistään, kun eivät pysty pitämään itsestäänkään huolta.

– Vegaanien kanssa tulee puhuttua näistä asioita, Ami sanoo. Hän haluaisi osallistua johonkin toimintaan aiheen tiimoilta itsekin, mutta se tuntuu vielä vieraalta.

– En oikein tiedä mistä voisi aloittaa, vaikka tiedostan epäkohtia. Olen vasta nyt alkanut välittää asioista, kun ei ole aina jotain muuta mielessä. Itseäni kiinnostaa, mitä voisin tehdä toisin ja millä olisi vaikutusta. Kaipaisin enemmän tietoa.

Amin unelmana on iso talo ja mahdollisuus pitää eläimiä, kuten kanoja, ja tarjota niille hyvät oltavat.

26

nuorten luonto

– Haluaisin kasvattaa myös omat ruoat takapihallani. Tällä hetkellä kasvatan kotonani salaattia, rucolaa, ruohosipulia, chiliä ja mansikoita. Tänä kesänä ehkä myös tomaatteja. Ärsyttää ostaa ruokaa kaupasta, kun se ei ole ehkä niin puhdasta.

Liikenne ja rakentaminen kuriin Ami haluaisi vähentää liikenteen päästöjä ja hillitä rakentamista.

– Liikenteen päästöt saastuttavat ympäristöä. Bensa-autot pitäisi kieltää ja sähköautojen hintoja olisi laskettava siten, että auton hinta ei olisi hankinnan este. Pääkaupunkiseudulla on tunkkainen ilma liikenteen takia, hän kertoo mielipiteistään.

– Olisi myös tärkeää, ettei kaikkea kaupunkiluontoa tuhottaisi sen takia, että päästään vain rakentamaan lisää taloja. Jos kaadetaan metsää, olisi hyvä ennallistaa muuta luontoa.

Amin mielestä kerrostalojenkin pihoilla voisi olla kasvimaita, missä voisi kasvattaa vaikkapa perunaa ja porkkanaa. Hän ajattelee, että kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen olisi muutenkin tärkeää.

– Nautojen tuotantoa olisi syytä vähentää ja siihen tuhlattu tila muuttaa kasviperäiseen ruoantuotantoon ihmisille.

Lisäksi Ami mainitsee, että uusiutuvia energiamuotoja, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa, pitäisi hänen mielestään tehostaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

– Ajattelen, että luonto ei halua meille pahaa. Miksi me haluaisimme sille pahaa?

Ami, mitä sinulle tulee mieleen seuraavista sanoista?

ITÄMERI

Vapaus, veneily, kalat ja uimarannat.

SUSI

Huikea eläin.

ILMASTOKRIISI

Betonihelvetti, luonto on tuhottu, puhdasta ilmaa ei enää ole.

METSÄ

Tästäkin tulee mieleen vapaus ja myös puhtaus ja että sielu lepää.

KESÄ

Lämpö, parasta aikaa elää.

TULEVAISUUS

Pelottaa.

RAUHA

Onnellisuus, lintujen laulu, vapaus olla ihanan luonnon äärellä.

nuorten luonto

Uskallakin uhmata tulevaisuutta -ryhmä vieraili Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.

Ryhmä poseeraa kuvassa Archie-nimisen entisen ravurin kanssa.

27

Arviot Palkittu tietokirja puiden seuralaislajeista Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen: Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit. Gaudeamus 2021.

Vuoden tiedekirjaksi 2021 valittu Puiden asukkaat vie katseemme kaarnan alle ja lehvästöihin tarkastelemaan puiden seuralaislajien elämää. Yleistajuista kirjaa puista riippuvaisista lajeista ei ole ollut aiemmin saatavilla, joten palkittu teos on todella tervetullut.

Puiden asukkaat on sujuvasti kirjoitettu mutta painava teos, josta myös perehtynyt lukija oppii uutta. Esimerkiksi tummalupot ovat vaaleita luppoja aurinkoisemmissa osissa puuta melaniininsa takia!

Kirja on jaoteltu lukuihin kunkin puun ja sille tyypillisen seuralaislajiston perusteella.

Puiden eri ikävaiheille tyypillistä lajistoa pohjantikasta korkkikerroskääpään ja korpikol-

vaan on havainnollistettu myös piirroksilla.

Metsäpuiden lisäksi mukana on jalopuita ja puumaisia pensaita.

Hyönteiset ovat seuralaislajeista erityisen hyvin edustettuina. Aineiston runsauden myötä teksti on toisinaan luettelomaista, eivätkä ekologiset suhteet ole aina syvällisesti avattuja. Jo valmiiksi paksu teos olisi tosin siinä tapauksessa jo niin järeä, ettei se varmaan enää menisi popularisoidusta kirjasta.

Loppupuolen metsien suojelun tilaa käsittelevä osio on oleellinen tuomaan esille sen, miten kirjan eliöiden tulevaisuus saataisiin turvattua. laura vuoksenmaa

Majavaliven päiväkirja Pepe Forsberg & Paula Forsberg: Majavan mailla. Minerva 2021.

Muistatko Ylen Majavaliven? Majavan mailla kertoo sen toteutuksesta. Teos on projektin tehokaksikko Pepe ja Paula Forsbergin päiväkirja ja valokuva-albumi Evon majavametsän tapahtumista.

Vaiherikas kirja kuvaa vuodenkiertoa villien eläinten ja jännittävän mediaprojektin parissa. Tekstissä on valitettavan paljon tyhjäkäyntiä: se koostuu pääosin ilmeisen editoi-

mattomista päiväkirjamerkinnöistä. Kuvat ovat usein hämäriä ja epätarkkoja, mutta niihin on dokumentoitu mielenkiintoisia hetkiä.

Tekstin ohessa on QR-koodeja Facebookissa julkaistuihin videoihin. Kirjan lopusta löytyy hyödyllisiä retkivinkkejä Evolle, josta tekijät – kuten myös varmasti useimmat lukijat – toivovat kansallispuistoa. milla aalto

Vaellusvarusteiden ABC Ossi Määttä: Vaellusvarusteet. SKS Kirjat 2022.

Retkitoimittaja Ossi Määttä kertoo uutuuskirjassaan, mitä 2020-luvun retkeilijän tarvitsee tietää valitakseen hyvät vaellusvarusteet kaikkiin vuodenaikoihin. Erilaiset kamppeet esitellään seikkaperäisesti. Lisäksi annetaan vinkkejä niiden valintaan, käyttöön ja huoltoon. Laadukkaat kuvat havainnollistavat tekstiä.

Määttä yrittää tuoda tasapuolisesti esille vaeltamisen eri koulukuntien näkökulmia mutta esittää vahvasti myös omia mielipitei-

tään, mikä lukijan on hyvä ottaa huomioon.

Ansioituneelta teokselta olisi ehkä toivonut vahvempaa ympäristönäkökulmien käsittelyä – onhan vaellusharrastus kaiken velkaa luonnolle.

Vaellusvarusteet on hyödyllinen käsikirja paitsi aloittelevalle myös kokeneemmalle vaeltajalle. Vaikka osa tiedosta vanhentuu nopeasti, kokonaisuutena hyvä perusteos pitänee kuitenkin pintansa pitkään. milla aalto

28

nuorten luonto

Kolumni

EI OO VAIN MUN VASTUULLA Kenen vastuulla ilmastonmuutoksen hillitseminen on?

Yritysten, valtioiden, yksilöiden? teksti ja kuva eliana forsström

Ottaen huomioon kuinka suureksi ongelmaksi ilmastonmuutos on jo päässyt kasvamaan, tietenkin meidän kaikkien tulisi tehdä voitavamme. Kansainvälisesti kokonaiset 71 prosenttia kaikista päästöistä on kuitenkin vain sadan yrityksen aikaansaannosta. Näin todennut raportti on vuodelta 2017, mutta en usko tilanteen siitä paljoakaan parantuneen.

Todellinen muutosvoima on siis valtioilla ja yrityksillä. Silti vastuuta ilmaston suojelemisesta sysätään todella paljon yksilöiden harteille! Lehdet listaavat energiansäästövinkkejä, yritykset kannustavat vastuulliseen kuluttamiseen, valtiot järjestävät kampanjoita kierrättämisen tärkeydestä… Tämä kaikki on toki todella hienoa ja hyödyllistä, auttaahan se aina vain enemmän ihmisiä kantamaan kortensa kekoon. Yritysten ja valtioiden pitäisi kuitenkin myös tehdä oma osansa, joka tietysti on hiukan suurempi.

Liiallinen vastuun kasaaminen yksilöiden niskaan aiheuttaa myöskin kaikenlaisia paineita ja ahdistusta.

Lentohäpeä on sekä käsitteenä että kokemuksena monelle tuttu. Ilmastonsuonuorten luonto

jelijapiireissä ainakin itselläni on kovat paineet todistella olevani yhtä ”kestävä” ja ”hiilineutraali” kuin muut, ja kaikista vaikeinta on myöntää olevansa ”vain” viikonloppuvegaani. Ilmaston suojeleminen ei kuitenkaan ole mikään kilpailu.

Se kuinka monta kertaa viikossa syöt lihaa, ei määritä arvoasi ihmisenä. Jokainen tekee voitavansa, ja se riittää oikein hyvin. Harva ilmastonsuojelija tuomitsisi toista tämän ilmastotekojen määrän perusteella.

Voimme yhdessä oppia entistä paremmiksi ilmastovaikuttajiksi! Ensimmäisenä vaikuttamisen tekona voisimme painostaa valtioita ja yrityksiä tekemään oman osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, koska se on todellakin tarpeen. Siirtämällä vastuuta yksilöiden harteilta suuren kokoluokan ilmastokuormittajille kasvatamme ilmastotekojen vaikuttavuutta ja vähennämme yksilöiden stressiä.

Kirjoittaja on tamperelainen lukiolainen, joka on kiinnostunut ilmasto- ja ympäristöasioihin vaikuttamisesta.

29

Taidehaukka

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa. kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja

MEHILÄISET, LEMPILINTUSET teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

30

nuorten luonto

Mehiläiset ovat esiintyneet ihmisen kuvakulttuurissa ja taidehistoriassa pääasiassa kolmella tavalla. Vanhimmat mehiläiskuvat esittivät hunajankeruuta. Sittemmin mehiläiset nähtiin henkisinä ja uskonnollisina vertauskuvina. Nykytaiteessa mehiläisen ja ihmisen kulttuurit esitetään yhteistyössä, ja tiedettä ja teknologiaa käytetään välineinä mehiläisten maailman ymmärtämiseen.

Taide saa käyttövoimansa ihmettelystä.

Kun ajatellaan mehiläisten tanssiviestintää, suunnistustaitoa, rakennustekniikkaa, yhteiskuntatoimintaa – jo näiden perusteella mehiläinen vaikuttaa yhdeltä ihmeellisimmistä hyönteisistä.

Ihmiskunnan vanhimmat tunnetut mehiläiskuvat on löydetty Itä-Espanjan luolasta, jonka hunajankeruuta villimehiläispesästä kuvaava kalliomaalaus on ajoitettu ajalle 8000–2000 eaa. Keskiajalla mehiläisiä jo tarhattiin, ja pyöreäkupuiset olkipesät pääsivät myös kirjoihin, taideteoksiin ja uskonnolliseen kuvastoon. Mehiläisillä oli hunajantuottamisen lisäksi myös vertauskuvallisempi tehtävä kuvastaa muun muassa kristillistä työetiikkaa ja järjestäytynyttä seurakuntaa.

Italialainen yleisnero Francesco Stelluti piirsi vastakeksityn mikroskoopin avulla ensimmäisen tieteellisen mehiläispiirroksen, Melissografian, vuonna 1625. Kuvasta innoittunut paavi otti mehiläiskuvan oman sukunsa vaakunatunnukseksi, ja tämä Barberini-suvun mehiläismotiivi tulee edelleen vastaan kaikkialla Roomassa: suihkulähteissä, rakennuksissa, veistoksissa, tapeteissa, tekstiileissä, seinämaalauksissa. Myös Vatikaanin museon kuuluisasta karttahuoneesta voi bongata lukuisiä mehiläisiä karttamaalausten yksityiskohdissa.

Paavi oli siis merkittävä mehiläistaiteen edistäjä!

Suomalaisen kuvataiteen kenties tunnetuimman mehiläisen voi löytää Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Lemminkäisen äiti (1897). Kohtauksessa Lemminkäinen on kuollut ja hänen äitinsä on tullut Tuonelaan. Äiti rukoilee mehiläistä tuomaan parantavia voiteita.

Kalevalan runossa mehiläistä puhutellaan mielilinnuksi, liukkaaksi linnuksi, metsän kukkien kuninkaaksi ja jopa mieheksi kepeäksi, vaikka työläismehiläiset ovat naaraita. Hyönteisen puhuttelu on liikuttavan kaunista, mikä kuvastanee mehiläisen arvostusta ja ihmetystä ihmismielissä: ”Mehiläinen maasta nou-

si, simasiipi mättähältä; jopa lenti löyhytteli, pienin siivin siuotteli.”

Viime vuosikymmeninä moni taiteilija on ryhtynyt mehiläistenhoitajaksi.

Taiteellisen mehiläistarhauksen lähestymistavat ovat vaihdelleet teknisemmistä teosideoista henkistyneisiin rinnakkaiselon kokemuksiin. Taiteilijat ovat tutkineet ja käyttäneet mehiläisten morfologiaa ja materiaaleja ja yhdistäneet ihmisen ja mehiläisen tekemiä rakenteita. Pesiä on varustettu tekniikalla ja näin on kerätty dataa, tallennettu kuvaa ja ääntä mehiläisten tekemisistä.

Onko tämä mehiläistarhaustaide yhteistyötä vai hyväksikäyttöä? Saako mehiläisiä häiritä taidetta varten? Kuinka voimme varmistaa, etteivät he stressaannu taidehäiriöistä? Nykytaidemaailma on loputtoman uutuudenjanoinen ja mehiläisten elämästä saa uutta ahmittavaa silmille ja mielelle. Taiteilijat itse perustelevat tekemisensä empatian, merkitysten ja ymmärryksen tuottamisena. Teosten perustellaan laajentavan ihmisen kykyä havainnoida ja aistia eiinhimillistä eliökuntaa.

Kanadalainen kuvanveistäjä Aganetha Dyck työskentelee elävien tarhamehiläisten kanssa: Dyck asettaa mehiläispesiin erilaisia esineitä, joihin mehiläiset sitten rakentavat kennojaan. Teokset ovat siis yhdistelmä ihmisen ja mehiläisen ”veistotaitoa”. Kennotetut posliinipatsaat ovat kummallisia ja kiehtovia ja niissä on erikoinen scifi-henki.

Belgialaisen biotaiteilija AnneMarie Maesin mehiläisprojekteissa pesiä valvotaan erilaisilla tutkimusvälineillä ja saatua tietoa hyödynnetään sekä tutkimuksessa että esitellään taidenäyttelyissä.

Biotaiteessa käytetään usein materiaalina orgaanista ainetta ja yhdistetään luonnontieteiden menetelmiä taiteelliseen toimintaan.

Taiteilijat Christina Stadlbauer ja Ulla Taipale ovat pyörittäneet monitaiteellista projektiaan Melliferopolis Suomessa ja ulkomailla. Esimerkiksi heidän puistoinstallaatiossaan Airstrip for Pollinators katsojat saattoivat istua kuusikulmaisten design-pesien päällä ja seurata tapahtumia pölyttäjille suunnitellussa kukkapenkissä. Ainakin tämä taideteos hyödytti myös mehiläisiä.

Omassa projektissani Mehiläisaktivistit (2014) osallistujat saivat kokeilla käsinpölytystä kasvitieteellisessä puutarhassa. Teoksen taustalla olivat kuvat Kiinasta, joissa tikapuilla seisovat ihmiset pölyttivät hedelmäpuita käsin. Ihmisellä on valtava urakka edessään, mikäli menetämme ilmaisen hyönteispölytyksen ”insectageddonin”, hyönteisten joukkotuhon, myötä. Ihmistyövoima tai robottimehiläisen kaltaiset keksinnöt eivät korvaa millään oikeiden mehiläisten valtavaa työmäärää. Opiskellaanko tulevaisuuden ammattikoulussa käsinpölyttäjän tutkintoa?

Ekologiset teemat kuvataiteessa: 5 näyttelyvinkkiä kesälle!

1 2 3 4 5

Sinebrychoffin taidemuseo (Helsinki): Linné ja pieni pala paratiisia. Näyttely kertoo puutarhasta kulttuurin ja luonnon rajamaastossa. Avoinna 28.8.2022 asti.

Järvenpään taidemuseo: Ihmisille ja kuoriaisille – Puutarhan salaisuus. Avoinna 28.8.2022 asti.

Turun taidemuseo: Observe These Words. Liinu Grönlundin ja Okku Nuutilaisen näyttely tarkastelee uhanalaisia sammakoita. Avoinna 10.6.–28.8.2022.

Wäinö Aaltosen museo (Turku): Antti Laitisen performansseissa puulla on keskeinen rooli sekä materiaalina että elävänä organismina. Nähtävissä 28.5.–18.9.2022.

Seinäjoen taidehalli: Farming. Noelia Mora Solvezin näyttely luo humoristisen zoomorfisen maailman ihmis-lampaineen ja jättiläismatomiehineen. Avoinna 30.6.–10.12.2022. nuorten luonto

31

Herkkuretki

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

NOPEA HUMMUSCHORIZOPASTA

32

nuorten luonto

Herkullisen hummuspastan voi valmistaa päiväretkellä ”suoraan purkista”.

Kuivattu hummus ennallistuu vaelluksella myös maukkaaksi leivänpäälliseksi.

Pastaa voi tuunata ja annoskokoa kasvattaa helposti lisäämällä erilaisia vihanneksia tai vaikkapa villiyrttejä. Huomioi kirsikkatomaatin kuivaamisessa pidempi kuivausaika ja riittävä kuivuus, etteivät ainekset homehdu.

Hummus-chorizopasta (kahdelle) • 150–200 g pastaa • n. 300 g hummusta • n. 200–250 g vegaanista chorizoa (esim. Vegem, Muu) • 250 g kirsikkatomaatteja • 1 punasipuli • 5–10 dl vettä • 1–2 maustemittaa mustapippuria • suolaa tarvittaessa • lisäksi tuoreita yrttejä tai villiyrttejä

Valmistelu

Retkellä

Levitä kuivattava hummus leivinpaperille tasaiseksi, ohueksi kerrokseksi. Pilko kirsikkatomaatit viipaleiksi tai vähintään neljään lohkoon. Revi tai nypi chorizo leivinpaperin päälle. Pilko punasipuli ja valkosipuli melko pieniksi paloiksi ja esikypsennä kiehauttamalla tai kaatamalla kiehuvaa vettä niiden päälle siivilässä. Taputtele enimmät vedet sipuleista ja rasva chorizosta. Kuivaa 40 asteessa 8–12 tuntia. Tomaatit voivat vaatia pidemmänkin kuivatusajan – varmista niiden kuivuus, etteivät liian kosteiksi jääneet ainekset homehduta koko ruokaa.

Murustele kuivunut hummus jauheeksi. Hummus on melko rasvaista, mutta säilyy kuivattuna viileässä jonkin aikaa. Hummusta saa myös valmiina jauheena.

Pakkaa hummus omaan pakkaukseensa ja chorizo, tomaatti ja sipulit omaansa.

Pakkaa tuoreet yrtit ja mausteet vielä erikseen omiin pakkauksiinsa. Jos liotat kuivatut ainekset erikseen retkellä, mittaa pasta omaan pakkaukseensa. Jos keität ainekset yhdessä, pakkaa pasta samaan pakkaukseen chorizon, tomaatin ja sipulin kanssa.

Hummuksen, chorizon ja kirsikkatomaatit voi ottaa päiväretkelle mukaan myös tuoreena. Sipulit kannattaa kuitenkin pilkkoa valmiiksi jo kotona. Tuoreiden ainesten kanssa mukaan kannattaa ottaa myös tilkka öljyä.

Jos kuivasit ainekset, etenkin chorizo kannattaa liottaa etukäteen. Samassa pakkauksessa chorizon kanssa ennallistuvat myös tomaatit ja sipuli. Kaada ainesten päälle sen verran vettä, että ne peittyvät.

Ainekset voi liottaa tiiviisti suljettavassa astiassa tai kahdessa sisäkkäisessä suljettavassa pakastuspussissa. Keitä pasta. Chorizon, tomaatin ja sipulin voi myös lisätä keitettävän pastan joukkoon, jolloin ne ennallistuvat pastan kypsyessä.

Kun pasta on melkein kokonaan kypsää, kaada keitinvesi pois ja säästä noin 2 dl toiseen astiaan. Lisää kuivattu hummus ja liotetut ainekset liotusvesineen pastan joukkoon. Sekoita, kunnes hummuksesta on tullut tasainen kastike. Lisää keitinvettä vähän kerrallaan tarvittava määrä. Mausta pippurilla ja esimerkiksi tuoreilla yrteillä.

Lisää tarvittaessa suolaa.

Leivänpäälliseksi hummus ennallistuu nopeasti ja helposti kuumassa vedessä. Lisää vettä vähän kerrallaan ja sekoita, kunnes hummus on tasaista. Kylmässä vedessä ennallistuminen on hitaampaa.

Päiväretkellä tuoreista aineksista kokatessa pilko tai revi chorizo pieniksi paloiksi. Paista chorizoa, sipulia ja tomaatteja kattilassa tilkassa öljyä. Siirrä ainekset toiseen astiaan odottamaan. Keitä pasta. Kun pasta on kypsää, kaada vesi ja säästä tilkka keitinvettä. Lisää chorizo ja muut aineksen pastan joukkoon. Lisää hummus. Sekoita ja lisää tarvittaessa keitinvettä. Mausta.

HUOM! Vaihekuvissa pasta ja hummuskastike on valmistettu erikseen.

nuorten luonto

33

Diy

MINITERRAARIO KASVEILLE teksti ja kuvat noora ketolainen

Miniterraario on oma pieni maailmansa purkissa.

Pienen puutarhan kokoaminen vaatii vähän sorminäppäryyttä mutta on hauskaa puuhaa ja valmistuu yllättävän nopeasti!

34

nuorten luonto

Terraarion voi tehdä joko avoimeen tai suljettuun purkkiin. Erityisesti suljettua terraariota ei tarvitse kastella kovin usein, sillä kosteus kiertää purkissa luonnostaan. Liika kastelu myös kasvattaa sisällä olevia kasveja, joten kasvit saattavat pian pyrkiä ulos purkista. Avatun purkin terraariota on hyvä kastella useammin.

Purkin pohjalle laitetaan ruukkusoraa, jotta mahdollinen ylimääräinen vesi ei jää multaan vaan valuu soran joukkoon. Jos multa on liian kosteaa, kasvien juuret voivat homehtua.

Purkin kokoamisessa vain mielikuvitus on rajana! Purkkiin voi rakentaa oman minimaailman – voisiko siellä asua jokin hahmo tai löytyisikö sieltä pieni mökki ja pikkukivistä rakennettu polku?

Tarvikkeet • Lasipurkki. Purkki voi olla avoin tai suljettu, ja mitä suurempi se on, sitä helpompi sinne on asetella kasveja. Tähän käy esimerkiksi vanha suolakurkkupurkki.

• Ruukkusoraa • Kasvimultaa • Kasveja. Voit ottaa pieniä pistokkaita jo olemassa olevista kasveistasi tai kysellä niitä läheisiltä. Suljetussa purkissa viihtyvät kosteampaan ilmastoon sopivat kasvit, kuten saniainen, viirupiilokukka ja pitsilehti. Avoimessa purkissa voi olla myös kuivemmassa viihtyviä kasveja, kuten kaktuksia, aloeita tai muita mehikasveja. Huomioithan, että kuivempien olosuhteiden kasvit eivät sovi kostean sammaleen kanssa.

• Sammalta. Ethän kuitenkaan kerää sammalta metsästä, ellei sinulla ole maanomistajan lupaa. Tässä terraariossa käytetty sammal on lemmikkiliikkeestä ostettua kuivattua sammalta, jota on pidetty yön yli vedessä. Sammalta voi myös löytää puutarhaliikkeistä.

• Koristeeksi kiviä, simpukoita, oksia, käpyjä jne. Kerääthän vain maahan pudonneita oksia ja käpyjä.

• Pieniä työvälineitä, esimerkiksi lusikka tai syömäpuikko • Paperia suojaamaan alustaa

Valmistus 1 Laita purkin pohjalle soraa muutaman senttimetrin verran.

2 Laita soran päälle multaa niin, että kasvit juurineen mahtuvat siihen.

3 Istuta haluamasi kasvit alkaen isoimmasta kasvista. Voit jakaa kasvia pienempiin osiin tai leikata siitä korkeimpia lehtiä pois, jos se ei mahdu sellaisenaan purkkiin. Tee multaan kuoppa, lisää kasvi kuoppaan ja laita multaa tiiviisti kasvin ympärille. Voit käyttää asetteluun lusikkaa tai syömäpuikkoa. Varmista, että kasvilla on tilaa kasvaa hiukan, joten ethän laita sitä ihan lasin viereen.

4 Halutessasi peitä mullan pinta sammaleilla ja koristeilla.

5 Kastele koko komeus vedellä. Trooppiset kasvit pitävät myös vesipullolla suihkuttelusta. Sulje suljetun terraarion kansi.

6 Sijoita terraario sopivaan paikkaan. Avoin terraario voi olla aurinkoisessa paikassa. Suljetulle terraariolle parempi paikka on epäsuorassa paisteessa, koska muuten kasvit saattavat palaa.

nuorten luonto

35

Sitä retkeä en unohda

palstalla kysytään luonto-liiton retkille ja leireille osallistuneilta, oliko kiva reissu.

KEVÄTRETKI JYLHIIN MAISEMIIN haastattelu helmi suvisaari kuva joona wallman

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP) järjesti huhtikuussa keväisen viikonloppuretken Repoveden kansallispuistoon. Retki sopi mainiosti myös aloittelijoille, sillä yöpyminen hoidettiin mukavasti Karhulahden vuokrakodassa. Osallistujia retkellä oli viisi, ja matkaa taivallettiin viikonlopun aikana yhteensä 28 kilometriä. Retkelle osallistui myös Vilho, joka oli ylioppilaskirjoitusten jäljiltä elvyttävän toiminnan tarpeessa. Vaikka luonnossa liikkuminen on Vilholle tuttua, oli tämä vasta toinen pidempi viikonloppureissu.

mikä oli reissun paras hetki? entä huonoin?

mikä oli retken paras ruoka?

Paras hetki oli Olhavanvuorella. Lähelle ykkössijaa pääsevät Mustalamminvuoren näkötorni sekä kodalta nähty huikaisevan kirkas tähtitaivas. Huonoin hetki sattui, kun tajusimme puolittain eksyneemme matkalla Lapinsalmeen ja jouduimme nöyrtyneinä palaamaan lähes samaa reittiä takaisin. Hetken huonoutta lisäsi se, että olin jättänyt kartan majapaikkaamme.

Mukanani olleet kuivaruoat olivat parhaimmillaan vain tavanomaisia, joten tähän on varmaan pakko nimetä lakupatukat. Ne piristivät sekä mieltä että kehoa – etenkin silloin kun eksyttiin.

Eksymisen voisi kai nimetä tällaiseksi. Tosin oikeaa eksymisen vaaraa nyt ei missään vaiheessa ollut, pysyimmehän merkatuilla reiteillä.

mikä oli hienoin luontohavainto?

Tähän on monia hyviä ehdokkaita, joita kaikkia yhdistää havaintopaikka, Olhavanvuori. Hienoimmaksi voisin nostaa vuoren alla olleen pienehkön järven tai lammen pitämän, ilmeisesti veden kevätkierrosta johtuneen molskahtelun, jollaista en muista aikaisemmin todistaneeni. mikä oli tärkein tavara, joka sinulla oli mukana? entä mikä oli turhin painolasti?

Sanotaan tärkeimmäksi vaikka makuupussi, sillä ilman sitä olisi luultavasti ollut hankala nukkua. Turhia asioitakin tietysti oli monta, mutta mikään niistä ei ollut erityisen painava.

36

sattuiko matkalla kommelluksia?

nuorten luonto

lähtisitkö uudestaan?

Voiko tähän vastata ei? En nyt ainakaan heti samalle retkelle lähtisi, onhan Suomi täynnä toinen toistaan upeampia retkikohteita. Tänä keväänä olen lähdössä vielä useille LUPin järjestämille retkille, kuten Sipoon Kaunissaareen.

LuontoLiitossa tapahtuu koonnut sami säynevirta Vilhon mielestä retken paras paikka oli upea Olhavanvuori.

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta Kesäleirit: Luonto-Liiton piirit järjestävät luontoleirejä lapsille, nuorille ja perheille.

Tutustu kesäleiritarjontaan: luontoliitto.fi/ leirikesa2022 Liittovaltuuston syyskokous 24.9. Syksyn valtuustokokous järjestetään LuontoLiiton Hämeen piirin toimistolla Tampereella. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: sami. saynevirta@luontoliitto.fi Koronaturvallisuus huomioidaan tapahtumissa epidemiatilanteen mukaan. Jos tilanne vaatii, tapahtumat toteutetaan etänä tai siirretään.

Lisätiedot: luontoliitto.fi/tapahtumat Instagram ja Twitter @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto

Ilmastoryhmä Uhanalaisajot 25.–27.7. Polkupyöräilytempaus Uhanalaisajot järjestetään Tampereella, Jyväskylässä ja Vaasassa sekä mahdollisesti myös muissakin kaupungeissa. Osa pyöräilijöistä matkaa Kyyjärvelle Luonto-Liiton kansainväliselle ilmastotoimintaleirille. Lisätiedot: otso.piitulainen@luontoliitto.fi Kansainvälinen ilmastotoimintaleiri 25.– 31.7. Kesän suuri ilmastoleiri järjestetään Keski-Suomessa Kyyjärvellä. Lue lisää tämän lehden sivulta 5!

Ilmasto & taide – kansainvälinen oppimisleiri 3.–8.8. Ilmasto & taide -leiri järjestetään Kemiönsaarella. Lisätiedot: ville.laitinen@luontoliitto.fi

Instagram @llilmastoryhma Twitter @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

nuorten luonto

37

Itämeriryhmä Muoviton meri -kiertue tuo esille merten roskaantumista ja keinoja, joilla voi vaikuttaa merten tilaan. Lisäksi tapahtumissa kannustetaan rannoilla olevia ihmisiä siivoamaan yhdessä tarjoamalla heille siivousvälineet. Tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea kesä–elokuussa. Lisätiedot: otso.piitulainen@luontoliitto.fi ja ville. laitinen@luontoliitto.fi

Instagram @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Susiryhmä FinFur Animus 30.6.–3.7. Luonto-Liiton susiryhmä on esittelemässä sudensuojelutoimintaa FinFur Animus 2022 -tapahtumassa. Susiryhmä on tänä vuonna tapahtuman hyväntekeväisyyskohde. Tapahtumaan voi tutustua osoitteessa: animus.finfur.net

Lisätiedot: luontoliitto.fi/susiryhma Instagram ja Twitter @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Hämeen piiri (LHP) Retkitaidot haltuun! -viikonloppu Kintulammin majalla Tampereella 8.–10.7. Opetellaan suunnistamaan, tekemään tulet, laittamaan ruokaa retkikeittimillä ja avotulella sekä suunnittelemaan ja valmistautumaan retkelle lähtöön. Iltaisin saunotaan ja fiilistellään kesäiltoja nuotiolla sekä tietenkin nautitaan luonnosta ja toistemme seurasta. Eikä haittaa ollenkaan, jos perusretkeilytaidot ovat jo hallussa – pääset jakamaan halutessasi omaakin osaamistasi. Viikonloppu on tarkoitettu 18–28-vuotiaille. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontoliitto. fi/lhp/toiminta/leirit LHP:n retkiryhmä on retkeilystä kiinnostuneiden nuorten ja nuorten aikuisten (noin 16–29-vuotiaiden) verkosto, jossa retkeillään, opitaan uutta ja ennen kaikkea vietetään mukavaa aikaa luonnossa. Uudet jäsenet sekä kaikenlaiset toiveet ja ideat ovat tervetulleita! Lisätiedot ja liittyminen WhatsApp-ryhmään: Milja Holmi puh. 040 5044 121 Ekokipinä – nuorten ympäristötoimintaa Tampereella: Kasviskokkailua Nuorten tila Murussa 16.6. Kokkaillaan maistuvaa kasvisruokaa, opetellaan yhdessä jotain uutta!

Kokkailu järjestetään torstaina 16.6. kello 16–20 osoitteessa Liikekatu 3, Tampere. Ei 38

osallistumismaksua. Lisätiedot: Kaisa Kuuppo, puh. 040 2211 238, kaisa.kuuppo@luontoliitto.fi Kasviskokkailua Tesoman nuorisotila Nuorkassa 30.6. Kokkailu järjestetään kello 16– 20 osoitteessa Tesomankatu 4 A, Tampere.

Ei osallistumismaksua. Lisätiedot: Kaisa Kuuppo (ks. edellinen tapahtuma)

Lisätiedot : luontoliitto.fi/lhp Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri

Uudenmaan piiri (LUP) Juhannushengailu Benkussa 23.–27.6. Keskikesän fiilistelyä Bengtsårin leirisaarella! Lisätiedot: lup@luontoliitto.fi Itämeripäivän tapahtuma Lauttasaaressa 25.8. Tule ideoimaan ja järjestämään Itämeripäivän tapahtumaa. Onko jokin retki, leikki tai muu aktiviteetti, minkä ohjaamista haluaisit kokeilla? Tapahtuma järjestetään yhdessä Helsy ry:n kanssa. Lisätiedot: lup-lapset@luontoliitto.fi Leiripalaute Östersundomissa 2.–4.9. Palataan vielä kerran leirikesän tunnelmiin.

Käydään läpi leirien sujuvuutta ja leiripalautteita, kehitetään toimintaa sekä tietysti vietetään rento viikonloppu leirityyppien kanssa. Lisätiedot: lup@luontoliitto.fi Sieniretki Granön saarelle 30.9.–2.10.

Retkeillään syksyisessä luonnossa sieniä tunnistaen ja poimien. Iltaisin saunotaan ja tunnelmoidaan hämärtyvää syksyä. Lisätiedot: lup@luontoliitto.fi Tule töihin kerho-ohjaaksi! Syksyllä jatkuvat taas lasten viikottaiset luontokerhot Uudellamaalla. Kerhot kokoontuvat 1,5h/ viikko. Palkka noin 110–150 €/kk. Hae ohjaajaksi: lup-lapset@luontoliitto.fi

Lisätiedot: luppi.fi Instagram @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP)

OTA SEURANTAAN MYÖS LUONTOLIITON MUUT PIIRIT JA TOIMINTARYHMÄT! Metsäryhmä luontoliitto.fi/metsa Instagram @metsaryhma ja @natureleagueinternational Twitter @llmetsaryhma ja @NatureLeagueInt

Varsinais-Suomen piiri (Vasp) luontoliitto.fi/vasp Instagram ja Twitter @llvasp Facebook: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Keski-Suomen piiri (Kessu) luontoliitto.fi/kessu Instagram @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton KeskiSuomen piiri

Pohjanmaan piiri (Polp) polp.fi Instagram @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa – POLP

Savo-Karjalan piiri (Saka) luontoliitto.fi/saka Instagram @luontoliitto.saka Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto

Pohjois-Suomen piiri (Possu) luontoliitto.fi/possu Instagram @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri

Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu) Instagram @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

nuorten luonto

noora ketolainen

nuorten luonto

39

Luonto-Liitto Mannerheimintie 109 00280 Helsinki

ILMASTOLEIRI 25.–31.7.2022 Tule mukaan Luonto-Liiton kansainväliselle Ilmastotoimintaleirille Kyyjärvelle Keski-Suomeen!

Leirillä on luvassa monenlaista ympäristötoimintaa. Pääset kokeilemaan luonnonhoito- ja ennallistamistöitä käytännössä. Ennen kaikkea pääset tutustumaan muihin ympäristötoiminnasta kiinnostuneisiin!

Leirille tulee osallistujia Suomesta, muista Pohjoismaista ja Baltiasta.

25.–27.7. Nuorten leiri 15–18-vuotiaille.

27.–29.7. Leiri on avoin kaikenikäisille, myös perheille.

Leirin järjestävät yhteistyössä Luonto-Liiton ilmastoryhmä ja K eski-Suomen piiri.

Leiriä tukee Pohjoismainen k ulttuuripiste.

kuvitus danat bocharov

Ilmoittaudu: luontoliitto.fi/ilmastoleiri