Sammakkopelastajien matkassa

SAMMAKKOPELASTAJIEN

Varhain rakennettu luontosuhde kestää läpi elämän ja pitää yllä terveyttä. Lähdimme 8- ja 11-vuotiaan Touko ja Viljami Tammisen kanssa retkelle Itä-Helsingin metsiin.

MATKASSA

teksti ja kuvat kukka-maria ahokas

–I hminen on osa luontoa, Viljami Tamminen, 8, määrittelee luontosuhdettaan kotonaan Helsingin Laajasalossa. – Joo, koska ihminen on käytännössä eläin, hänen veljensä Touko Tamminen, 11, täydentää määritelmää. Veljekset ovat lupautuneet esittelemään lähiluonnossa sijaitsevia lempipaikkojaan. Nuorena rakennettu luontosuhde kantaa läpi elämän, luonnon terveysvaikutuksiin perehtynyt biologi Adela Pajunen kertoo. Hän on kirjoittanut kirjan

Terveysmetsä. – Elämän varhaisvaiheessa luonnon vaikutus on erityisen vahva ja syvä.

Maailman arvostetuimpiin tiedemiehiin kuuluva ekologi Edward O. Wilson on puhunut biofiliasta eli kirjaimellisesti elämänrakkaudesta, mikä tarkoittaa vetoa kaikkea elävää kohtaan. Hänen mukaansa meillä kaikilla on biofilia sisäsyntyisesti, mutta se täytyy aktivoida lapsuudessa tai se voi jäädä uinumaan. Aktivointi edellyttää kahta asiaa: luontokäyntejä varhaisella iällä ja niihin muiden tukea.

Metsässä tulee pirteäksi

Siis lenkkarit jalkaan, kotiovesta ulos ja tien yli – keskelle syksyistä metsää. Viljami ja Touko Tammisen isä Jari Tamminen kertoo, että veljekset ovat käyneet lähimetsässä aina. Se on heidän lempipaikkojaan.

Tammisen veljekset kulkevat polkuja pitkin tottuneesti ja esittelevät nähtävyyksiä: seikkailukallio, puuhun laudoista naulatut tikkaat, hyvä marjapaikka. Pieni suo on nimetty Yoda-suoksi, koska hämyinen tunnelma tuo mieleen Star Warsista tutun, kurttuisen jediritarin asuinpaikan. – Olemme keränneet karpaloita Vikkullan suolta tädin ja mummin kanssa, veljekset kertovat.

He kertovat keränneensä myös mustikoita yhteensä 11 litraa kesän aikana.

Mikä luonnossa on hauskinta?

– Liikkuminen ja kiipeily, Touko Tamminen sanoo.

– Tulee pirteä olo, kun on käynyt metsässä. Luonnossa ei tarvitse koneita siihen että voi tehdä hauskoja asioita, Viljami Tamminen lisää.

Koneet, etenkin älypuhelimet, vievät ajankäyttötutkimusten mukaan yhä suuremman osan lasten huomiosta vapaa-ajalla. Yhä useampi lapsi ja nuori valitsee sisätiloihin jäämisen ulkoilun sijasta. Meneillään on sukupolvien välinen muutos: ympäristöministeriön selvityksen mukaan alle 25-vuotiaista 14 prosenttia kertoo marjastamisen ja sienestämisen lempiharrastuksekseen. Yli 65-vuotiailla luku on 40 prosenttia. – Suomessa lähiluontoa on tarjolla hyvin kaupungeissakin ja ihmisten retkeilyaktiivisuus kasvaa koko ajan, jos sitä mitataan esimerkiksi kansallispuistokäynteinä, Pajunen sanoo. – Ruudun lumo on kuitenkin voimakas. Lasten ajasta kilpailee myös entistä suurempi joukko harrastuksia. Suuri vaikutus on silläkin, että lasten omatoimisen liikkumisen reviiri on tutkitusti kaventunut huomattavasti. Vanhemmat eivät enää uskalla samoissa määrin sallia lasten heilua omilla seikkailuillaan

kuin mitä he itse tekivät omassa lapsuudessaan. Tässä on kyse ajattelutavan muutoksesta, vaikka elämä ei sinällään ole tilastollisesti muuttunut vaarallisemmaksi, Pajunen sanoo.

Väsyttääkö? Saatat kärsiä luontovajeesta Kirjailija Richard Louv on kehittänyt käsitteen luontovajehäiriö (nature-deficit disorder) kuvatessaan amerikkalaisten lasten elämäntyylin muuttumista. Yhdysvalloissa lapset viettävät ulkona luonnossa aiempaa vähemmän aikaa, mikä johtaa moniin terveysongelmiin. Esimerkiksi allergiat ja astma ovat yleistyneet teollistuneissa maissa.

Selitys piilee mikrobeissa. Maaperän mikrobit, esimerkiksi alkueläimet, bakteerit, levät ja hiivat, ovat ihmiselle hyödyllisiä. Kun elimistö altistuu niille, puolustusjärjestelmä saa sopivaa harjoitusta. Tämä suojaa astmalta ja allergioilta myöhemmällä iällä. – Ihmiselimistön mikrobisto, joka on monella tapaa yhteydessä terveyteen, rakentuu ratkaisevalla tavalla varhaisessa lapsuudessa. Tässä suhteessa olisi tarpeen viedä jo alle yksivuotiaita vauvoja metsään. Kaikenlainen kontakti luon-

toon on hyväksi mikrobien saamisen kannalta: haistelu, maistelu, koskettaminen, hengittely. Metsä on ylivoimainen mikrobien saannin kannalta verrattuna puistoon. Kun grammassa puistosoraa on kymmenisen tuhatta mikrobia, metsämaagrammassa on muutama miljardi! Adela Pajunen sanoo.

Suomalaiset yhdistävätkin luonnon käsitteen nimenomaan metsään. Se on ymmärrettävää, sillä lähimpään metsään on suomalaisen ihmisen kotiovelta matkaa keskimäärin 700 metriä. Moneen maailman maahan verrattuna Suomessa on erityisen helppo paikata luontovajetta.

Sammakko kiipelissä

Varhaiset luontokokemukset luovat pohjaa ympäristöystävälliselle elämäntavalle. Pajusen mukaan läheinen suhde luontoon johtaa siihen, että sitä tekee mieli myös vaalia. Touko ja Viljami Tamminen kertovat esimerkin. – Vartiosaaressa sammakko oli jäänyt jumiin hiidenkirnuun eli jääkauden aikaiseen putkeen joka oli täyttynyt vedellä. Se ei päässyt sieltä pois, joten viritimme kirsikkarasiasta ja kepistä haavin, jolla pelastimme sammakon. Siitä tuli hyvä fiilis. Mutta sen jälkeen meitä kutsuttiin lempinimellä sammakkopelastajat, he hekottavat kertoessaan menneestä kesästä.

Heillä on myös laajemman mittakaavan näkemys siitä, mitä ihminen voisi tehdä luonnon hyväksi. – Puiden kasvattaminen ja kasvien istuttaminen ovat sellaisia keinoja, Touko Tamminen sanoo. Hänen veljensä lisää: – Pitää vähentää lihansyöntiä ja saastuttamista. *

ONKO LUONTO AVOIN KAIKILLE?

Luonto on olennainen osa monien ihmisten vapaa-ajanviettoa. Retkelle pääseminen ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys.

teksti salla rajala ı kuvitus maria leskinen