Ryoppy 3 2015 by Leila Rannanjärvi

OULUN MERENKÄVIJÄT RY:N JÄSENLEHTI

3/2015

RYÖPPY Maakrapu meren armoilla, s. 10  Garfieldillä regatassa Ulvössä, s. 12 Gotland runt, s. 16  Kalmarista kotiin – Our Cat at Sea, s. 20

RYÖPPY

Ω Ω sisältö

– ryöppy 3/2015, lokakuu 2015

Ryöppy 3/2015 3 4 6 7 8 9 10 12 16 20 24 25 26 27

Alakko nää ryöpyttäjäksi? Ruorin takaa Uusia toimihenkilöitä Junnukesä Ompun toiminta Kesäkioski Maakrapu meren armoilla Garfieldillä regatassa Ulvössä Gotland runt Kalmarista kotiin – Our Cat at Sea Den unge den gamle och en vega Telakkasäätiö Historiikki Syyskokous

Kansikuva: "Ulvö-regatta 2015" Taina Ruokonen

Oulun Merenkävijät ry postiosoite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . pl 37, 90101 oulu pankkiyhteys . . . . . . . . . . . . . . nordea oulu, 205018-125927 iban: fi07 2050 1800 1259 27, bic: ndeafihh kotisivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . www.oulunmerenkavijat.fi kuva-arkisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . oulunmerenkavijat.kuvat.fi rekisteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fi hallitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . hallitus@oulunmerenkavijat.fi

RYÖPPY

ryöpyn toimitus. . . . . . . . . . . . . ryoppy@oulunmerenkavijat.fi venerekisteri . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi osoitteenmuutokset . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi issn-l. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (painettu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (verkkojulkaisu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8739

ΩΩ pääkirjoitus

– leila saari, vt. päätoimittaja

Alakko nää ryöpyttäjäksi?

yöpyn muodonmuutoksen toteuttanut päätoimittaja Petteri Parhi vetäytyi monivuotisesta urakastaan kesällä perheen kasvaessa. Vuoden 2010 alusta Ryöppy on ollut värillinen ja a4-kokoinen. Neljän lehden vuosikustannus on n. 7000 €. Onko tarkoituksen mukaista, että seuramme kustannuksista lähes 20 % menee lehden painatukseen ja jakeluun? Onko lehti veneilyseuran ydintoimintaa? Tiedotus on totta kai tärkeää. Tänä vuonna olemme ottaneet käyttöön myös tekstiviestit aikaisempien kanavien, kuten uutiskirjeiden ja kotisivujen lisäksi. Kotisivuillamme on nyt uusi webmaster, Kimmo Väärälä. Hänen henkilöesittelynsä löytyy sisäsivuilta. Myös Facebookissa tiedotetaan merenkävijöitä kiinnostavista asioista. Olemme hallituksessa

vakavissaan pohtineet lehden tulevaisuutta. Suuremmatkin mediat siirtyvät vähitellen digitaalisiin kanaviin. Kerro hallitukselle, mitä mieltä olet. Haluatko jatkossakin 4 värillistä lehteä kotiin kannettuna? Tule syyskokoukseen torstaina 12.11, sillä ensi vuoden talousarvio vahvistetaan siellä. Lehden jatkon edellytys on myös sitoutunut päätoimittaja. Tämän lehden jutut olen minä pyydystänyt ja vuoden viimeisen Ryöpyn toimittanee Markku Hurskainen. Luonnollisesti olisi vaivattomampaa, jos ”toimituksessa” olisi jatkuvuutta. Alakko nää ryöpyttäjäksi? Jos ilmoittaudut ennen syyskokousta, niin pääset halutessasi myös hallitukseen. Tässä lehdessä on kaksi erilaista tarinaa purjehduskilpailuista Pohjanlahden länsirannalla. Jussi Ponkala kertoo SY Garfieldin kokemuksista Ulvö-regatassa. Hanna Stark-Heikkinen ja Tero Heikkinen puolestaan etsivät jo lapsenvahtia ensi kesälle, jotta voisivat osallistua SY Neidolla myös ensi kesänä Gotland Runttiin. Kolmas Ruotsin vesillä liikkuva juttu kertoo merikissan paluusta kotisatamaan. Kissanäkökulmaa ei Ryöpyssä olekaan ennen nähty! Onpa lehdessä myös kirjaesittely; ruotsalainen nuorimies ylittää Atlantin Albin Vegalla, siis vain 8,25 m pitkällä purjeveneellä. Mielenkiintoinen kirja, jota ilmeisesti ei vielä ole suomennettu. Unna Vuotisjärvi loihti tämän Ryöpyn graafisen ulkoasun. Unnasta on myös henkilöesittely sisäsivuilla. Jos haluat Ryöpyn myös tulevina vuosina, ilmoittaudu päätoimittajaksi, valokuvaajaksi tai juttujen kirjoittajaksi. Seuraava Ryöppy ilmestyy joulun alla. Sinne tule ainakin valokuvauskilpailun voittajakuvat, kilpailupalkintojen saajat sekä avovesikauden päätösillallisella palkitut. Merikissa jatkaa purjehdusta ja muitakin juttuja on jo luvassa. Nyt olisi hyvä sauma uuden päätoimittajan aloittaa. leila saari ii varakommodori, vt. päätoimittaja

RYÖPPY

Ω Ω kommodori

– matti ruokonen

Ruorin takaa Avovesikausi on pian takana ja jääkausi lähestyy vääjäämättä. On aika tarttua hankkeisiin (tai keksiä uusi tekosyy niiden siirtämiseksi), jotka ovat siirtyneet kiireisen purjehduskauden alta tuota tuonnemmaksi. Kesä oli sateinen ja kylmäkin elokuuta lukuun ottamatta, mutta kuten aiemminkin huomasin jälleen, ettei merellä useinkaan sada niin paljon kuin mantereella. Reilulla pariviikkoisella Korkealtarannikolta Porin jazzeille, sieltä Mikkelinsaarille ja lopuksi Ouluun suuntautuneella kisa- ja hupailupurjehduksella ei merellä satanut pisaraakaan vettä - mantereella kyllä sitäkin enemmän; kyllä purjehtiminen aina maissa kärvistelyn voittaa.

Veneiden katsastuksista Muuan vuosi sitten oli OM:llä turvallisuuden teemavuosi, jonka yhtenä tärkeimmistä tavoitteista oli se, että OM -läiset veneet katsastetaan ennen kesäkuun loppua. Tässä onnistuimmekin hyvin; yli 90% jäsentemme veneistä katsastettiin määräaikaan mennessä. Tänä kesänä tilanne olikin sitten toinen: elokuun alussa yli 30% OM:n jäsenten veneistä oli katsastamatta, vaikka katsastuksesta tiedotettiin keväällä ahkerasti niin Ryöpyssä kuin kotisivuillakin, ja yksi uutiskirjekin aiheesta lähetettiin jäsenistölle. Fakta on se, että elleivät seurat saa katsastettua jäsentensä veneitä, on olemassa se vaara, että viranomaiset ottavat asian hoitaakseen. Telakkasäätiö on jo jokunen vuosi sitten päättänyt, ja siitä ilmoittanutkin OM:n ja OPS:n jäsenistölle, ettei katsastamattomia veneitä nosteta säätiön toimesta eikä niitä sallita säätiön hallinnoimalla alueella. Loppukesästä lähetimme paimenkirjeen ja 50 € sakkomaksun katsastamattomien veneiden omistajille. Tätä kirjoittaessani tilanne onkin huomattavasti parempi: lähes kaikki veneet, jotka kuuluu katsastaa, on katsastettu. Runsaasta tiedottamisesta huolimatta, epäselvyyksiä katsastuksessa näyttäisi edelleenkin olevan, joten Jos olet myynyt veneesi, sinun on itse päivitettävä tiedot jäsenrekisteriin, muuten lasku katsastuksesta kilahtaa postilaatikosta. Rekisterinhoitaja ei pysty seuraamaan veneiden myyntiponnisteluiden onnistumista.

RYÖPPY

Ω Ω Jos lähdet ulkomaille veneinesi, ilmoita siitä talou-

denhoitajalle niin laskua ei lähetetä. Ω Ω Jos veneesi viettää kesän telakalla, ilmoita siitäkin

taloudenhoitajalle katsastuslaskun välttämiseksi. Ω Ω Seuran jäsenten veneet on katsastettava, vaikka

omistajat eivät seuran lippua veneissään käyttäisikään. Ω Ω Katsastusajan varauksesta on veneen omistajan huolehdittava itse, pelkkä katsastusmaksun maksaminen ei riitä. Rästikatsastuksetkin ovat jo tältä kaudelta ohi; siitä suurkiitos katsastajille ja uudelle katsastuspäälliköllemme Kimmo Väärälälle. Pohdimme hallituksessa talven aikana keinoja tiedottamisen parantamiseksi entisestään, mutta toki asia on niinkin, että jokin ”vastuu on lukijallakin”.

Toppilan satamahanke sekä vesiliikuntakeskus Toppilan venesatama ja sen yhteydessä oleva vesiliikuntakeskushanke on lopultakin hieman nytkähtänyt eteenpäin. Kaava on tällä hetkellä valtuustokäsittelyssä ja vahvistunee muutaman viikon kuluessa. Kaavaan on hyväksytty kaikki toivomamme kerrosneliöt ja toiminnot, jotka OM:n ja OPS:n hanketyöryhmä on esittänyt. Oulun kaupungin edustajien kanssa on alustavasti neuvoteltu alueen rakentamisen aikataulusta, mahdollisesta alueen vuokrasta jne. Tulevana talvena

Elleivät seurat saa katsastettua jäsentensä veneitä, on olemassa se vaara, että viranomaiset ottavat asian hoitaakseen.

aloitetaan alueella katurakentaminen, ja hanketyöryhmän esitys kaupungille on, että sataman ruoppauskin aloitettaisiin mahdollisimman pian. Hankeryhmän seuraava tärkein tehtävä on varmistaa, että STO:n juniorit pääsisivät muuttamaan vesiliikuntakeskuksen tiloihin jo tulevan kauden aluksi, kesäkuussa 2016. Tämä näyttääkin hyvin todennäköiseltä ellei palokunnan öljyntorjuntakaluston Virpiniemeen muutossa ilmaannu mutkia. Seuraava tapaaminen Oulun kaupungin edustajien kanssa on marraskuussa. Tuoreimmat tiedot hankkeen etenemisestä ja edellä mainitusta tapaamisesta kerron asiasta kiinnostuneille torstaina 12.11.2015 pidettävän syyskokouksen jälkeen.

Röytän majakuulumisia Syyskesällä Röytässä pidetyt halontekotalkoot onnistuivat hienosti. Arviolta seuran paatteja oli paikalla reilusti yli kymmenen, ja halkoja saatiin tehtyä parin kesän tarpeisiin. Röytän saunaa on huolella kunnostettu, ja saunassa on uuden kiukaan lisäksi nyt myös uudet hienot lauteet. Vaikkei saunan remontointi kuulukaan seuramme ydintoimintoihin, niin olihan siellä mahdottoman mukava kylpeä leppoisissa löylyissä uusilla, puhtoisilla lauteilla istuskellen. Saunan remontti toteutettiin talkoovoimin. Tästä suurkiitos kuuluu remontin organisoijalle majaisäntä Seppo Parhille, kiukaantekijä Aaro Ponkalalle ja lau-

teiden loihtija Tero Hämälälle sekä heidän tehokkaille apulaisilleen. Majaisäntämme Seppo on ilmoittanut lopettavansa isännöintitoimen hoitamisen tähän syksyyn ja aikovansa suunnata kohti uusia haasteita. Uusi majaisäntä on jo ehditty valita: Röytän majaisäntänä on tästä syksystä alkaen Petteri Ylikotila.

Kauden päätösillallinen ja syyskokous Viime talvena hallitus päätti, että lipunlaskupäivän päätösillallinen ja pikkujoulu yhdistetään myöhemmin syksyllä pidettäväksi kauden päätösillalliseksi. Tapaamme siis illallisella lauantaina 14.11. Johteenpookissa. Tervetuloa kaikki yhdessä syömään, juhlimaan ja viettämään iltaa kesän purjehduksia muistellen. Tilaisuudessa jaetaan kiertopalkinnot ansioituneille seuran puuhahenkilöille. Ennen päätösillallista tapaamme tietenkin syyskokouksessa. Syyskokous pidetään torstaina 12.11.2015 klo 18 Johteenpookissa. Tulkaapa kaikki paikalle valitsemaan hallitukseen uusia jäseniä, päättämään tulevan vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmasta ja kuulemaan Toppilan satamahankkeen etenemisestä. matti ruokonen kommodori

RYÖPPY

Ω Ω uusia

toimihenkilöitä

Merenkävijöiden sivujen suhteen on luoda ”käytettävät” sivut, mahdollisimman yksinkertaisesti ja niin että juuri se ihminen jolla sinne sivuille päivitettävää on kykenee tekemään päivityksen ihan itse. Myös informaatio veneilijöille pitää olla helposti jäsenistön löydettävissä.

Kimmo Väärälä, Katsastuspäällikkö, Webmaster Olen 50-vuotias ja leipätyöni teen it-alan parissa. Veneily on ollut kautta-aikojen veressä. Nuorempana olen veneillyt kesäisin Turun saaristossa, joka pikku hiljaa jäi kun tuli muita harrastuksia ja perhekin kasvoi. Kipinä veneilyyn syttyi uudestaan nelisen vuotta sitten. Olen suorittanut Kuljettaja-Koneenhoitaja II kirjan -80 luvulla ja 1+8 ilmatyynyalusta ajelin pohjois-suomessa -90 luvun alussa. Turvallisuus on minulle se ykkösjuttu veneilyssä ja vanhana veneidenkorjaajana ajattelin että voisin antaa työpanokseni veneilijöille Oulun Merenkävijöissä katsastajana ja nyt katsastuspäällikkönä. Liian usein vesillä näkee huonosti varustettuja veneitä joita sitten muut veneilijät/ meripelastus joutuvat pelastamaan. Katsastuksessa kaikki oleelliset varusteet ja niiden mukana olo varmistetaan, myös veneen kuntoon kiinnitetään huomiota tarvittaessa. Tavoitteeni Oulun Merenkävijöiden katsastuspäällikkönä on jakaa tietoa ja ymmärrystä siitä mitä merellä tarvitaan. Toki myös 100% vuosikatsastus on tavoitteena, siis niin että kaikkien Oulun Merenkävijöiden jäsenien vesillä olevat veneet katsastetaan. Veneily on koko perheelle soveltuva yhteinen harrastus. Siinä yhdistyvät liikunta, virkistäytyminen, oppiminen, yhdessäolo ja luonnosta nauttiminen. Veneily vaatii paitsi oikeat välineet, myös osaamista, ymmärrystä ja tervettä asennetta. Webmasteriksi tulin osittain vahingossa, lähinnä koska olen toteuttanut erilaisia www sivu ratkaisuja eri yrityksille ja urheiluseuroille. Tavoitteeni Oulun

RYÖPPY

Unna Vuontisjärvi, Taittaja Olen Unna Vuontisjärvi, Ryöppy-lehden uusi taittaja. Olen ammatiltani graafinen suunnittelija ja työskentelen oululaisessa animaatiostudiossa. Liittyessäni Oulun Merenkävijöiden jäseneksi viime keväänä, minua pyydettiinkin heti mukaan seuran toimintaan Ryöpyn uutena taittajana. Olen liikkunut merellä lapsesta asti, mutta purjehdukseen tutustuin vasta noin kuusi vuotta sitten, kun vanhempani ostivat ensimmäisen purjeveneensä. Toissa kesänä purjehdus todella vei mukanaan ja olen siitä asti opiskellut purjehdusta kihlattuni ja perheeni opastuksella. Tänä kesänä olen päässyt osallistumaan useampaan tiistikseen, purjehtinut Oulusta Luulajaan ja käynyt useamman kerran Iin Röytässä. Kesän ehdoton kohokohta oli kuitenkin Suomen purjelaivasäätiön purjehdus Maltalta Kroatiaan. Minusta on mukava antaa oma panokseni seuran toimintaan. Ryöpyn taittaminen on ollut vaivatonta, kiitos edeltäjäni, Juha Rissasen, joka on luonut Ryöpylle toimivan ja tyylikkään ulkoasun. Toivon paljon hyviä kuvia ja mielenkiintoisia juttuja taitettavaksi tuleviin julkaisuihin.

Optareita Toppilansalmessa Laura Santala

Sailing Team Oulu Kausi 2015 on saatu päätökseen myös junioripurjehduksen puolella. Kauteen mahtui paljon vesitunteja, oppimisen iloa sekä uusia purjehtijoita. Menneellä kaudella järjestimme viikkoharjoitusten lisäksi kolme purjehduksen alkeiskurssia sekä alueleirin Kemissä. Harjoitusten lisäksi Sailing Team Oulun purjehtijat ottivat aktiivisesti osaa niin ranking- kuin myös kadettisarjan kilpailuihin. Alla seuramme junioreiden mietteitä menneestä kaudesta.

Heidi Keskimaula Purjehduskausi 2015 alkoi uudessa veneluokassa, zoom8. Kesällä treenejä oli jopa 4 kertaa viikossa, ja kehitystä tuli paljon lisää. Valmentajat ovat olleet tosi kannustavia ja antaneet jatkuvasti hyviä vinkkejä, Ja treeneihin on kiva mennä myös koska Sailing Team Oulun treeneissä on tosi hyvä yhteishenki! Minun kauteni huipentuu syyskuun lopussa oleviin zoom8 SM-kisoihin, joihin olen treenannut ahkerasti. Sen jälkeen pian treenit jo loppuvat, mutta jään hyvillä fiiliksillä odottamaan innolla seuraavaa kautta!

Helmi Inget Harrastan kilpapurjehdusta optimistijollalla. Nyt on meneillään neljäs kausi Sailing Team Oulun treeneissä. Kesän kohokohta oli pohjoismaiden mestaruuskisat, jotka tänä vuonna pidettiin Suomessa Kantvikissa. Lisäksi Etelä-Suomessa on tullut reissattua paljon karsinta- ja rankingkisojen sekä erilaisten valmennusleirien perässä. Reissaaminen on työlästä, mutta olen saanut uusia kavereita ja tutustunut valmentajiin. Oulussa treenaaminen on hauskaa, treeneihin pääsee pyörällä ja harjoituksissa on hyvä meininki. Oulun treeneissä parasta on ollut innostava tunnelma.

Joona Ollila Aloitin harjoitukset toukokuun loppupuolella. Harjoituksissa oli hauskaa säistä huolimatta. Kemin alueleiri oli 7-10.7. ja leirin jälkeen oli Kemin Regatta ja sieltä tuli voitto alle 12-vuotiaiden sarjassa. Veljeni kanssa meillä oli monet tiukat kisat. Elokuun alussa tuli sitten se, jota olin odottanut koko kesän, SM-kilpailu, jossa osallistuin kadettisarjaan ja sijoituin 36. Syksyn harjoituksiin en ole ehtinyt osallistua, koska muut harrastukset pukkaavat päälle. Nyt täytyy odottaa pitkä talvi, että pääsee vesille. Valmentajan näkökulmasta kulunut kausi oli todella toiminnantäyteinen. Purjehtijoiden määrä harrastuksissa, oli suurempi kuin ikinä ennen. Harjoituksia, leirejä ja kursseja järjestettiin läpi koko kesän. Vaikka toimintaa ja tekemistä oli paljon, onnistuimme yhdessä purjehtijoiden ja valmentajien kanssa pitämään tunnelman harjoituksissa hyvänä läpi koko kauden. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja nyt veneet on jo pakattu halliin talviteloille odottelemaan jälleen uutta kautta. Vesillä vietetyn kesän jälkeen juniorit ovat palanneet koulunpenkille ja muiden harrastusten pariin. Valmentajat puolestaan ovat palanneet takasin opintojensa pariin tai siirtyneet muihin talviystävällisempiin töihin. Olen ollut mukana Sailing Team Oulun toiminnassa alusta asti, ensin purjehtijana ja vuodesta 2010 valmentajana. Sailing Team Oulun toiminta on kehittynyt ja mennyt eteenpäin vuosi vuodelta, en malta odottaa mitä kausi 2016 tuo tullessaan. Ensi kesää odotellen, laura santala sto:n vastuuvalmentaja

RYÖPPY

Ω Ω omppu

& kesäkioski

Kesäkioski Ankkuri

Omppu tiistiksessä. Kuva: Markku Vimpari.

Ompun kesä 2015 Ompulla kävi kesän 2015 aikana 109 erillistä purjehtijaa. Ompun köydet irrotettiin laiturista 75 kertaa ja kippareina toimi yhteensä 11 henkilöä. Yön yli kestäviä retkipurjehduksia Ompulta tehtiin Hailuotoon ja Röyttään. Varjakan saaressa rantautumismanööverejä harjoiteltiin harva se viikko. Ompun toimintaan osallistuneet purjehtijat olivat pääosin opiskelijoita ja myös purjehduskoulusta siirtyi perinteisesti pieni joukko Ompulle jatkamaan harjoitteluaan. Kipparipulasta johtuen Ompun toiminta kuitenkin yski tänä kesänä hieman. Muutamia viikko-ohjelman mukaisia purjehduksia ei saatu toteutettua ja toisinaan purjehdukset avattiin viime hetkellä eikä purjehtijoita aina löytynyt näille pikalähdöille. Kuten yhdistystoiminnassa yleisesti, myös Ompulle on ollut vaikeahko löytää riittävää määrää sitoutuneita kippareita läpi kauden. Jatkon suhteen tämä ongelma on tiedostettava. Ompun kesää 2015 voi kuitenkin pitää toiminnan epäsäännöllisyydestä huolimatta onnistuneena. Kesälle 2016 etsitään uutta vetäjää ja samalla toiminnan konseptia voidaan tarkastaa. Kiitokset Ompun ympärillä touhunneelle, tiiviille kouralliselle seuran toimintaan sitoutuneita purjehtijoita! sanna viinonen

RYÖPPY

Syksyllä 2014 Telakkasäätiön tekemässä kyselyssä OM:n ja OPS:n jäsenille nousi esille tarve saada kahvilapalveluita Johteenpookiin. Asiaa pohdittuamme innostuimme asiasta ja päätimme kokeilla, miten saisimme kahvilan pyörimään kevään vilkkaimman veneenkunnostussesongin. Puhtaasti kaupallisin perustein kahvilan pyörittäminen ei olisi onnistunut, mutta Oulun kaupungin kesätyöseteleiden avulla nuorten palkkaus kesäkahvilaan oli mahdollista ilman suurta taloudellista riskiä. Telakkasäätiön puuhamiehet muuttivat tornin alakerran kioskiksi ja haimme luvat kuntoon kaupungin terveysviranomaisilta. Palkkasimme seitsemän 14 – 17 vuotiasta nuorta kesäkahvilan myyjiksi. Kioski avattiin lipunnostoviikonloppuna toukokuun alussa ja suljettiin Juhannuksen jälkeen. Kesän säästä huolimatta asiakkaita oli toukokuun aikana kohtuullisesti, kesäkuu oli jonkin verran hiljaisempi. Taloudellisessa mielessä kioskin pyörittäminen ei ollut kultakaivos, mutta tulos oli etumerkiltään oikea – plussan puolelle jäätiin noin 650 euroa. Tosin voiton saaminen ei ollut kioskin tavoitteena, sen tarkoitus oli tarjota jäsenistölle kahvia ja pullaa hyvässä seurassa, veneen kunnostuksen lomassa. Jäsenistön antama palaute kioskista oli positiivista ja näillä näkymin kioski avataan jälleen ensi toukokuussa. markku hurskainen

ΩΩ pullopostia

- kuulumisia meiltä ja maailmalta

Uusi merkittävä jäsenetu SPV:n jäsenseurojen jäsenille Karttakeskus ja Suomen Purjehdus ja Veneily ovat solmineet yhteistyösopimuksen lokakuun alusta. Yhteistyö tuo SPV:n seurojen jäsenille merkittävän uuden jäsenedun, sillä Karttakeskus tarjoaa liiton jäsenille alennuksia sen omista sekä Liikenneviraston kartoista. Alennukset koskevat myös Karttakeskuksen muita veneilytuotteita. Yhteistyö mahdollistaa jatkossa myös SPV:n ja Karttakeskuksen kesken tehtävän tuotekehitysyhteistyön. Suomen Purjehdus ja Veneilyn hallituksen jäsen ja veneilyturvallisuustoiminnon puheenjohtaja Martti Laisi on iloinen uuden yhteistyösopimuksen synnystä. – On äärimmäisen tärkeää, että veneilijöillä on käytössään ajantasaiset ja laadukkaat kartat heidän liikkuessaan vesillä. Kun Karttakeskus tarjoaa jäsenillemme merkittävän jäsenedun, tällä hetkellä suurimman mahdollisen alennuksen karttatuotteista, edistämme myös veneilyturvallisuutta, Laisi toteaa. Karttakeskuksen liiketoimintajohtaja Janne Kostamo on myös tyytyväinen alkaneesta yhteistyöstä. – Haluamme tuoda kortemme kekoon suomalaisen veneilyturvallisuuden edistämiseksi tarjoamalla SPV:n jäsenyhdistysten jäsenille helpon tavan hankkia laadukkaita ja ajantasaisia veneilykarttatuotteita. Yhteistyö mahdollistaa myös veneilykarttoihin liittyvän tuoteinformaation jakamisen jäsenistölle, Kostamo jatkaa. Suomen Purjehdus ja Veneilyn jäsenseurojen jäsenet saavat Karttakeskuksen tuotteista alennuksia seuraavasti ajalla 5.10-17.12.2015: Ω Ω Liikenneviraston julkaisemista merikartoista 40% alennus Karttakauppa.fi –verkkokaupasta tehdyistä ostoista. Ympärivuotinen jäsenetu: Ω Ω Liikenneviraston julkaisemista merikartoista -10% Ω Ω Karttakeskuksen veneilytuotteista ja muista Kartta-

keskuksen julkaisemista painetuista veneilytuotteista -15% Ω Ω Loisto PC –navigointiohjelmistosta -20%

Edut jäsen voi lunastaa rekisteröitymällä Karttakauppa.fi –verkkokauppaan (koodi: stun1250) osoitteessa https://www.karttakauppa.f i/f i/karttaklubi/spv. Kirjautuessa tulee kirjoittaa (ei kopioida) tuo kampanjatunnus stun1250. Voit myös esittää messutapahtumissa omalla nimellä tulleen Nautic –jäsenlehden Karttakeskuksen osastolla. Alennukset ovat aina henkilökohtaisia ja koodin käyttöä ja seuratietoja tarkistetaan tarvittaessa. Lisätietoja veneilykoordinaattori, koulutuspäällikkö Mirja Rosenbergiltä, SPV:n toimistolta tai Karttakeskuksen verkkosivuilta.

Sähkö ja vene Muutamassa vuodessa veneissä käytettävien sähkölaitteiden määrä on huomattavasti lisääntynyt ja monipuolistunut. Nopeasti kehittyvä tekniikka tuo veneilijöille paljon uusia mahdollisuuksia. Samalla uudet laitteet ja teknologiat asettavat kuitenkin veneiden sähköjärjestelmille uusia vaatimuksia, jotka veneilijän on tärkeää tuntea. Myös direktiivit, standardit ja ohjeet ovat tänä aikana muuttuneet ja täydentyneet. Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry on tehnyt veneilijöille Sähkö ja vene oppaan, jossa käsitellään asioita sähkölaitteista, akuista, korroosiosta häiriöistä ja ukkossuojauksesta. Lataa opas STEK:n www-sivuilta http://www.stek.f i/veneilijan_sahkoturvallisuus/ f i_FI/Sahko_ja_vene_opas/ kimmo väärälä katsastuspäällikkö

Seuramme uusiksi jäseniksi on kevään jälkeen hyväksytty: Riku Eskelinen, Valtteri Heikkinen, Kaike Kaisti, Jarkko Kaleva, Tiina Kellokumpu-Tyvelä, Vesa Lahti, Jukka Lähtevänoja, Markku Oikarinen, Mikko Pesola, Kasperi Pesu, Tommi Riehunkangas, Jyrki Tyvelä, Jussi Vepsäläinen. Juniorijäseniksi ovat liittyneet: Aleksi Annunen, Pyry Björk, Onni Himanen, Elle Lukkarila, Sete Lukkarila, Viljami Pasma,Oskari Piirainen, Venla Tammelin ja Inka Tirilä.

RYÖPPY

MAAKRAPU– noviisin MERENpurjehdusvuosi ARMOILLA

"Vuosi sitten jätin puutarhan haravointihommat väliin ja purjehdin kaveriporukalla Röyttään. Se oli sisämaan asukille ja auttamattomalle maakravulle lähtölaukaus seikkailulle purjeiden, köysien, tuulten ja aaltojen maailmassa."

pussa Kansigastina spinnun kim . issä tiks tiis n elokuun alu

RYÖPPY

OM:n purjehtijakurssilla käytetään myös kurssilaisten omia veneitä. Tässä Immi pinnassa SY Aydinissä, jonka omistajaparin rouva oli myös kurssilla. Heidän veneensä kotisatama on Varjakassa ja siksi perässä liehuu Oulunsalon merenkävijöiden lippu.

RYÖPPY

Spinnu lentää ja gastia naurattaa! Meneillään Ompun teemaharjoitukset

Prologi: Optimistijollalla Kallavedellä Olen kotoisin sisämaasta, eikä meri ole minulle tuttu. Toki vesillä kulkemisesta on kokemusta soutuveneen, moottoriveneen ja autolautan myötä. Kerran olen ollut kuunarin kyydissä Helsingin edustalla. Silloin soi haitari, aurinko paistoi ja maistelimme kuohuviiniä. Purjehtimiskokemusta minulla kuitenkin on – optimistijollalla. Alakouluikäisenä pääsin opettelemaan tuttavaperheemme luona jollatouhuja. Kallaveden ulapalla myötätuuli tarjosi joutuisan kulun. Valitettavasti kukaan ei muistanut opettaa minulle luovimista, joten tuulen yltyessä en päässyt takaisin lähtörantaan, vaan tein hätärantautumisen läheiseen saareen. Muutaman tunnin kuluttua minut tultiin hinaamaan pois soutuveneellä. Tapahtuma oli lähestulkoon traumaattinen.

Kaikki alkoi Röytän talkoista Viime syksynä olimme sopineet vaimoni Immin kanssa käyttävämme viikonlopun kotipihan syystöihin. Alkuviikosta saimme tarjouksen lähteä purjehtimaan Ompulla Röyttään OM:n majan syystalkoisiin. Sinnikkään houkuttelun jälkeen maltoin jättää pihapuuhat sivuun ja suostuin lähtemään merelle. Kun kaikki oli uutta ja outoa purjehduskavereista termistöön, niin matkahan toki jännitti. Usean tunnin purjehduksen aikana tuli kuitenkin tutuksi skuuttaaminen, vimppeli, merestä sojottavat muovipylväät ja myötätuulipurjeen käyttöön liittyvä broutsaaminen. Myöhemmin olen oppinut, että broutsi ei kuitenkaan ole tavoiteltava asia spinnun käytössä. Majalla tutustuimme mainioihin merenkävijöihin ja ehdimme osallistua talkoisiinkin. Paluupurjehduksen jälkeen maankamara tuntui huojuvan ainakin pari päivää, mutta onnistunut ja innostava reissu jätti purjehduskipinän.

Perusasiat kuntoon Kevättalvella päätimme liittyä OM:n jäseniksi, jotta saisimme pienen alennuksen kevään purjehduskurssista. Tiesimme kurssin suosiosta, joten hoidimme ilmoittautumisen saman tien hakuajan alettua. Kurssin teoriaosuus meni palautellessa mieleen edellisen syksyn kokemuksia ja uusia asioita opiskellessa. Johteenpookissa oli mukava tunnelma, eikä audiovisuaalisten järjestelmien ajoittainen tökkiminenkään haitannut. Parasta antia oli luonnollisesti käytännön purjehdusharjoittelu. Tutuksi tulivat Kyrönkarin karmea matala, vinssien iiläiset ja vaasalaiset sekä nousut ja laskut tuuleen. Joren vendaäksiisissä muodostui otsahien lisäksi gastirutiinia ja käsitystä purjehduksen perusteista. Vihdoin tajusin myös, mistä luovimisessa on oikein kyse ja kuinka vene voi liikkua vastaiseen tuuleen. Purjehduskurssi antoi mitä lupasi: riittävät taidot miehistössä toimimiseksi. Lisäksi se tarjosi mahdollisuuden tutustua niin muihin kurssilaisiin kuin kouluttajiinkin.

Vesille! Kun perusasiat oli saatu haltuun, niin tavoitteena oli päästä purjehtimaan. Seuran kouluvene Omppu tulikin tutuksi kesän aikana. Kiitokset Sannalle ja kaikille Omppuaktiiveille mukavasta kesästä! Kesäkuun lopulla purjehdimme Marjaniemeen Bättre Folk -festivaaleille. Tyylikkäin mahdollinen saapumismuoto kyseisille hipsterifestareille on ilman muuta purjevene. Voin lämpimästi suositella kyseistä lämminhenkistä tapahtumaa. Menomatkalla opin, kuinka levankia säädetään tiukalla luovilla, ja paluumatkan pläkällä selvisi, mitä naftapasaati tarkoittaa. Kesän mittaan kävin treenaamassa Ompulla spinaakkerin käyttöä ja tiistiksissä kilpailemassa kippariMarkuksen gastina. Kun perusasiat olivat kunnossa, oli mukava pestautua miehistöksi myös muihin veneisiin. Samalla tulivat tutuksi erilaiset tyypit – niin veneet kuin purjehtijatkin. Aina ei selvitty kommelluksitta, mutta arvokasta oppia karttui. Heinäkuun lopulla purjehdustauti oli jo sen verran pitkällä, että varusteita ja kirjallisuutta oli pakko tilata netistä. Röytän elojuhlissa oli kalseasta säästä huolimatta lystiä!

Yhteisöllistä touhua Olin syksyllä 2014 varsin skeptinen purjehtimisen suhteen, mutta nyt olen erittäin iloinen, että vaimoni houkutteli minut vesille. Purjehdus on tarjonnut upean mahdollisuuden perehtyä Ouluun ja lähiseutuun mereltä päin. Oulussa vasta reilut kaksi vuotta asuneena Oulun Merenkävijät on avannut oven uusille kaveri- ja ystävyyssuhteille. Purjehtiminen on yhteisöllistä ja sosiaalista touhua niin veneessä kuin laiturissakin. Asioiden jämptiä hoitamista ja luotettavuutta arvostetaan, mutta apua saa, kun sitä pyytää. Ensimmäisen purjehduskesäni päättyessä ymmärrän aiempaa paremmin oululaisen merimiehen tunnelmia laulussa Täällä selekiällä merellä (1869): Ei ole majani mantereella, ei korvessa kotini, vaan aavassa meressä aalloilla heiluvill’ siell’ on mun asuntoni. hannu savolainen Kuvat Hannu Savolainen ja Immi Kormi

RYÖPPY

GARFIELDILLÄ RE G A TA S S A U L V Ö S S Ä

lvö regatta purjehdittiin 8 -11. heinäkuuta Ulvössä. Regatta on vuosittainen toistuva Pohjanlahden suurin regatta, johon tänä vuonna osallistui 58 venekuntaa, joista Suomesta yhdeksän venekuntaa. Näiltä Perämeren vesiltä mukana olivat tänä vuonna meidän lisäksi Ruokosen Matin kipparoima Mighty Atom (Elan 340) ja Piteåsta Ove Lundmarkin Feelgood (X-102). Ulvö on Ruotsin pohjoisella Selkämerellä Umeån ja Sundsvallin välissä. Siellä on korkearannikko, höga kusten, komeimmillaan. Itse olin purjehtinut noilla vesillä aikaisemmin vain kaksi kertaa ja isäni Aaro ”papa” Ponkala ei koskaan. Näistä syistä sitten muotoutui mieleeni tunne, että reissuun on lähdettävä. Regatta purjehditaan lomakauden keskellä. Asialla on kaksi puolta. Se mahdollistaa veneen siirrot kohtuullisen helposti. Huonona puolena voi olla gastien värväys, jotka mahdollisesti ovat omilla kesäpur-

RYÖPPY

jehduksillaan tai muuten lomailemassa perheiden kanssa. Tietenkin ajoissa liikkeellä ollessa asiat helpottuvat, mutta nyt me olimme kovin myöhässä. Ehkäpä juuri siksi saimmekin veneeseen kaksi todella kokenutta purjehtijaa, Huttusen Heikin ja Heinosen Jarin. Enemmänkin miehistöä olisi saanut olla, mutta nyt oltiin tuolla porukalla liikkeellä. Garfieldin kotisatama on Torniossa, josta läksimme matkaan koko porukalla. Autolla Ulvön seudulle tulee Oulusta noin 650 kilsaa, joten melkeinpä miellyttävämmin 230 merimailin matkan purjehtii. Menomatkaan varasimme 2.5 vuorokautta, joka mahdollisti 2 yöpymistä laiturissa. Ensimmäisen yön olimme Holmön Byvikenissä ja toisen jo Ulvön lähistöllä Trysundassa. Menomatka sujui helposti, parhaimmillaan taitoimme matkaa spinnulla kahdeksaa solmua hienossa auringonpaisteessa, mutta sangen paljon oli myös tyyntä ja moottoriajoa sekä ajoittaista sadetta.

Kilpailun fasiliteetit oli järjestetty Ulvö hotellin yhteyteen. Regatassa purjehditaan kolmena päivänä saaristorata, joiden maali on aina Norra ja Södra Ulvön välisessä salmessa aivan hotellin ja laitureiden edustalla, yleisölle hyvällä paikalla. Useimmat kääntömerkit olivat luotoja, jotka noilla vesillä pystyy sivuuttamaan turvallisesti kymmenen metrin päästä. Radoissa oli sopivasti mutkia eli kaikkia suuntia sai purjehtia ja pituudet kohtuulliset noin 15 mailia. Eka starttiin Gnäggen Raceen sattui spinnulähtö. Jari oli pinnassa, papa barduunoissa, Heikki skuuteissa ja minä keulalla ja osin pianossa. Kevyessä tuulessa tilanteet vaihtelivat. Tulimme alamerkille (Gnäggenille) aivan hyvin, mutta spinnua laskiessa laukaisin vahingossa ison nostimen spinnun sijaan. Siihen tuhrautui sen verran, että seitsemän venettä

meni edelle. Ja se maksoi vielä lisää, kun seuraavaa luotoa kiertäessä jäimme paikalleen pläkään. Edellä menevillä tuuli paremmin. Spinnulla Garfield kulkee ja muutaman veneen poimimme maaliin tultaessa. Tuloksissa olimme sijalla 11. Toisena päivänä oli vuorossa Ulföskrinet Race. Startti oli jälleen Ulvön länsipuolella. Eka legi Ulföskrinetille oli luovia, tuulta oli mukavasti noin 6 m/s koko päivän. Lähtö ja luovin alku sujuivat hyvin, mutta vähitellen vajosimme sijoituksia alaspäin ja etenkin ylämerkille tulimme huonolla reitinvalinnalla. Sivutuulen slööreillä kuin myös lenssillä purjehdimme aivan hyvin. Toki takana Feelgood löysi hyvät tuulet ja me sivuutimme huonosti kohdalle sattuneen matalikon. Sijoituimme sijalle 10.

Viimeinen kilpailu oli Pelle Melinders minnessegling Ulvön saarten ympäri, tällä kertaa vastapäivään. Lähdössä Ulvön itäpuolella oli pohjoistuulta n. 4-5 m/s eli alkuun varsin pitkä luoviosuus. Reitinvalintamme oli yksi uloimpia. Voi olla, että se ei ollut aivan paras mahdollinen tai ainakin vierestä startannut Mighty Atom purjehti meidän edelle. Ulvön pohjoisnokalla seisoimme kaikki tyvenessä. Tyvenessä onnistuimme ohittamaan Mighty Atomin. Koska uusi tuuli tuli vastakkaisesta suunnasta etelästä, karkasivat kärkiveneet kauaksi. Luimme tuulen siftejä ja reikiä oikein hyvin tuolla pitkällä luoviosuudella Ulvön saarten länsipuolella. Ulvön Eteläkärjen jälkeen pystyimme spinnulla ohittamaan muutamia veneitä. Sijoituksemme oli 7. Albin expressit ajoivat omana luokkana ja sen voitti Johan Neovius (WSF), pienen SRS- luokan voitti Anders Carlsson (IF) ja suuren SRS- luokan Thomas Hammarström (X-102). Kokonaistuloksissa olimme kahdeksantena. Se oli aivan hyvin, olimmehan luokassamme toiseksi paras suomalaisvene. Koska noin vähällä yhteisellä purjehduskokemuksella olimme liikkeelle, on aivan luonnollista, että regatan edetessä sijoituksemme paranivat. Regatassa oli monentasoisia purjehtijoita. Kärjessä oli varsin hyvä taso, mutta erot häntäpäähän suuret. Se on siinä mielessä palkitsevaa, että eritasoiset purjehtijat saavat vertaisiaan kilpakumppaneita.

RYÖPPY

Lähdimme paluumatkalle sunnuntaina aamupäivällä. Aluksi oli vastaista pohjoistuulta, joka melko äkkiä tyyntyi. Aloitimme konemarssin kohden Oulua. Seuraavana aamuna olimme menossa Kokkolan korkeudella lähellä Ruotsin rantaa, kun koillistuuli heräsi. Aloimme luovia kohden Marjaniemeä. Tästä luovista tulikin odottamattoman pitkä, kun moottorin öljyt karkasivat pilssiin. Uutta öljyä oli mukana liian vähän, joten moottoria emme voineet toistaiseksi käyttää. Tuuli oli hyvä luovituuli koko päivän n. 4-7 m/s ja kiinnityimme väsyneitä Marjaniemeen tiistaina aamuyöllä klo 02. Viimeinen legi Marjaniemestä Ouluun sujui hienossa sivumyötäisessä. Kiitokset Papa, Heikki ja Jari. Hieno reissu ja ei tuo siirtomatka oikeastaan niin kovin pitkä ole taittaa hyvissä olosuhteissa muutamalla henkilöllä. Se on sitten toinen tarina, milloin seuraava reissu Ulvön regattaan tulee. Aika näyttää. jussi ponkala www7.idrottonline.se/OrnskoldsviksSS-Segling/Foreningen/Arbetsrum/Ulvoregattan/ www.facebook.com/Ulvoregattan Kuvat: Taina Ruokonen

RYÖPPY

Kisamiehistö: Erkki Toivonen KaP (vas), Niilo Saviaro KePS, Hanna Stark-Heikkinen OM, Tero Heikkinen OM, Reijo Stark KTPS ja Markku Vimpari OM

GOTLAND RUNT Ens vuonna Runttiin! Syksyllä 2014 veneennoston aikoihin laiturikammon virittyä kumpusi Hannalla idea osallistumisesta seuraavana kesänä Gotlant Runtiin eli nykynimeltä ÅF Offshore Raceen. Parin viikon tutkimustyön jälkeen oli tarvittavien varusteiden ja juoksevien kustannusten ylimalkainen budjetti selvillä, ja päätös tehtiin sitten pian: mikäli Hanna saa järjestettyä lastenhoidon, Tero oli valmis valmistelemaan veneen kisaan. Ja pian oli Tytti-mummo ylipuhuttu, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tekemään varustehankintoja: AIS, uusi VHF DSC-toiminnolla, käsi-VHF, myrskyfokka, VHFantenni mastonhuippuun jne. Neito-vene (Jungfru 37 vuodelta 1985) oli 80- ja 90-luvulla kiertänyt saaren jo seitsemän kertaa, mutta turvallisuusvaatimukset olivat kohonneet merkittävästi. Valtaosa hankinnoista tehtiin kertaostoksena venemessuilta. Kevään koettaessa alkoivatkin sitten Terolla asennustyöt, jotka lopulta sujuivat yllättävän kivuttomasti. Miehistön hommaaminen kisaan sujui myös yllättävän helposti. Tilaisuutta osallistumiseen ei kuitenkaan näillä leveyksillä tule montaa kertaa kohdalle. Myös siirtomiehistön hankinta loksahteli kesän lähestyttyä pikkuhiljaa kohdilleen.

RYÖPPY

Torstai-iltana juhannuksen aatonaattona Hanna sitten lopulta starttasi 4 hengen siirtoporukan kanssa Johteenpookista kohti Tukholmaa. Vimparin Markku huomautti jo heti koneen käynnistyttyä että latausjännite oli turhan matala. Matkan edettyä oli selvää että koneen laturi ei saa akkuja likimainkaan täyteen, ja muutaman suunnittelu ja teoretisointipuhelun jälkeen Teron kanssa päädyttiin tekemään diodi-virityksellä laturiin turbo. Alkukesän kovat etelänpuoleiset tuulet kääntyivät juuri sopivasti siirron ajaksi pohjoisen puoleisiksi, joskin kevenivätkin niin että iso osa matkasta jouduttiin taivaltamaan koneella. Välipysähdykset tehtiin Raippaluodossa ja Ekerössä, ja Ruotsin puolella Gräddössä oltiin melko lailla 4 vuorokauden matkan jälkeen. Loppumatkalle Tukholman keskustaan oli aikaa vielä 3 vuorokautta, eli matkan tahtia hidastettiin. Kisasatama Tukholman keskustassa oli päiväsaikaan varsin levoton. Kisaorganisaatio soitti tanssimusiikkia varsin äänekkäästi ja ohikulkevan lauttaliikenteen tekemä vellova aallokko takasi veneessä hyvän valmistelun merenkäyntiin. Tero, appiukko-Reijo ja Niilo-gasti tulivat lentäen paikalle. Venettä tyhjen-

neltiin kisapainoon, tehtiin reitit paperikartoille ja kahteen plotterijärjestelmään ja tehtiin veneeseen viimeviilauksia. Markun rakentama dioditurbo laturiin todistettiin toimivaksi ja edulliseksi. Veneen katsastus oli oma episodinsa. Hanna ilmoittautui kisatoimistoon valmiiksi veneen katsastukseen. Miehet katselivat pitkin neniään, heittelivät niskoja, eivätkä olleet ollenkaan kiinnostuneita katsastamaan venettä - eihän nainen voi tietää missä veneessä on varapinna ja miten se pannaan kiinni! Varustekartan pohjaakaan ei suostuttu antamaan, piirrä itse! Lopulta löytyi asiallinen katsastaja, ja uuden ankkurikettingin hankinnan jälkeen vene oli katsastettu. Hanna taitaa olla ensimmäinen pohjoismaalainen nainen, joka on saanut katsastettua veneensä Runttiin ilman miehistä apua. Kyllä ruotsalaisilla on vielä opettelemista… Sunnuntaina 28.6. oli sitten suuri hetki, kun startti oli vuorossa klo 10:10. Ison purjeen nostossa huomattiin että 2 läpilattaa oli asennettu väärin kisapurjeen vaihdon yhteydessä, mutta ripeä gastikunta hoiti asian näppärästi. Hanna otti kevyissä ja ailahtelevissa tuuliolosuhteissa unelmastartin, ja matkaan päästiin oman lähtöryhmän toisena. Vapaat joskin olemattomat tuulet ja Teron pieteetillä hoitama I-genuan skuuttaus johtivat varsin pian reiluun kaulaan muuhun fleettiin nähden. Tunnelmat olivat heti katossa! Saaristopätkällä saimme pian kiinni ja ohitettua aiemmin lähteneitä veneitä, joskin myötäisellä isompirikiset veneet rynnivät myös takaa kiinni ja edelle. Luovipätkät sen sijaan sujuivat selvästi vahvemmin, useampi lähtökohtaisesti kovakulkuisempi vene jäi taakse jopa suojanpuolelta.

Almagrundetilta jatkettiin luovia. Oli säänavigoinnin aika. Tero oli kevättalvella perehtynyt alustavasti säänavigointiin. Etelätuuli oli ennusteiden mukaan kääntymässä lännelle. Suuntasimme siis länteen, mutta pidättäydyimme konservatiivisesti lähellä reittiviivaa. Ensimmäisen vuorokauden täyttymisen jälkeen tuuli kääntyikin lännelle ja taktiikka tuotti kohtuullisesti tulosta. Idässä pysyttäytyneiden veneiden via dolorosa alkoi. Jälkikäteen katsottuna rohkeampi vaihtoehto länteen mahdollisimman kauas olisi tuottanut todennäköisesti vielä paremman tuloksen. Visbyn tienoolla aloimme saada sijoitustietoja. Alkumatkasta olimme olleet oman luokan (SRS C, ”Ruotsin LYS”) yhdeksäs ja Visbyssä kuudestoista. Olimme positiivisesti yllättyneitä. Visbyyn jälkeen tuulet ja meri alkoivat nousta. Luovi alkoi tuntua työltä. Tuuli nousi kovimmillaan kuitenkin vain 10 metriin ja paksukankainen I genua jatkoi työtään isossa aallokossa moitteetta. Reijo oli luovilla kuin omassa autotallissaan, eikä koskaan aiemmin reilun 10 vuoden aikana ollut päässyt tällä veneellä luovilla niin kovaa kuin nyt. Aaltojen kasvaessa myös keulaventtiilin pitämättömyys muodosti ongelmia. Jokaisesta kannelle lyöneestä aallosta leikkaantui sisään hiukka vajaa litra vettä ja keulapiikissä oli todella märkää. Lisäksi Tukholmassa katkennut keulaluukun sarana ja sen pikafixaus ei ollut täysin pitävä. Tästä syystä veneissä kuitenkin on pilssipumput. Gotlannin eteläkärjessä Hoburgs revillä päästiin kuitenkin myötäiselle. Pilkkopimeässä isossa aallokossa kohtuullisessa tuulessa spinnun nosto onnistui kuitenkin hyvin. Tero jäi yhden gastin kanssa aja-

se startissa.

Oma lähtöryhmä jäi iloisesti taak

RYÖPPY

”Tuonkin mä oon ohittanu” oli tuttu lausahdus muita veneitä kohdatessa. ennen maalia. Tämä yksilö (First 36.7) ohitettiin ainakin 5 kertaa, viimeisen kerran juuri

maan, ja muu porukka painui ansaituille unille. Tuuli keveni varsin pian, samoin aallokko. Rytmin löytymisen jälkeen lenssi sujui mallikkaasti VMG-taulukoita viitteellisenä käyttäen. Ulkona oli selvä tuulivyöhyke, jossa tuuli 4-6m/s, vyöhykkeen rannan- ja aavanpuolella tuuli tippui 2-3 metriin. Ahkera jiippailu ja leikkailu tuntui tuottavan tulosta, laskujemme mukaan ohitimme yön ja aamun aikana 7 venettä. Valitettavasti vain yksi oli omasta luokastamme, näin ollen sijoitus ei parantunut joskaan taakse luovilla jääneet ”lenssiveneetkään” eivät päässeet edelle. Aamupäivästä tuli sitten kauan odotettu pläkä. Reilun tunnin seisoskelun jälkeen vene kuitenkin lähti jälleen liikkeelle. Iltapäivästä tuuli käänsi jälleen luoteelle, eli pääsimme taas luovimaan. Meri ja tuuli olivat kuitenkin rauhallisia tällä kertaa. Oli taas säänavigoinnin vuoro. Ennusteet lupasivat tuulen kääntymistä pohjoiseen ja joidenkin tuntien päästä takaisin luoteen kautta lännelle. Oli selvää että pohjoistuulella oli otettava styyran halssi kohti länsilounasta. Kuin nakutettuna, tuuli kääntyi parissa minuutissa ennen Gotska sandötä pohjoiseen. Siispä venda länteen. Tuuli kuitenkin samalla vaimeni kovasti ja alkoi esiintyä todella suuria kääntymiä puolelta toiselle. Välillä suunta oli lähes etelään, välillä länteen, välillä lounaaseen, ja vauhti pari solmua. AIS:sta katsottuna vain pari venettä oli valinnut saman suunnan. Tähän-

RYÖPPY

kö me nyt jäätiin? Epätoivo alkoi kalvaa, ja kipparin vastuu painoi vähintään tonnin. Miksi me tänne lähdetiin? Sijoitus enää 26.! Viimeiseksi jäädään! Koneella kotiin? Yön aikana tuuli kääntyi lopulta lännelle ja Gotska sandöstä päästiin kunnialla ohi lännen puolelta. Vilkaisu AIS:iin kuitenkin paljasti, että myös itäpuolen reitin valinneet keikkuivat suunnaltaan vaihtelevassa heikossa tuulessa. Saimme todennäköisesti läntisellä reitillä lännestä nousevan tuulen ensin, ja matka kohti Almagrundetia alkoi jälleen taittua. Ehkä omintakeinen reitti sittenkin toi tulosta? Almalle päästiin keveässä luovituulessa ja loppupätkällä tuuli kääntyi vielä sivusta melko myötäiselle. Viimeisen parin tunnin aikana saman mittaluvun veneitä näkyi ympärillä ja alkoi kova loppukiri – kuka on maalissa ensin? Uusi spinnu toimi hyvin keveässä sivutuulessa eivätkä isompirikiset veneet päässeet karkuun. Maaliviivalla olimme tiistaina iltapäivällä 74 tunnin 26 minuutin kisaamisen jälkeen. Sijoitus lopulta oman ryhmän 17., paras suomalaisvene! Olimme Runttineitsyinä hyvinkin tyytyväisiä tulokseen. Pohdittavaa ja parannettavaa vielä jäi. Säänavigoinnin merkitys on todella suuri, siihen on perehdyttävä jatkossa tarkemmin. Emme myöskään huomanneet hankkia sääinformaatiota AIS:sta, edellä olevien veneiden tarkkailu olisi varmaan tuonut taktiikkaa varten lisätietoa. Kahdeksannen kerran Runttiin osal-

Neljä tapaa nukkua.

Tuuletusta maaliintulon jälkeen.

listuneesta veneestä löytyi vielä lisää hiomista, joskin kokemus herätti myös luottamusta kolmikymppistä kohtaan. Kotimatkalle Tero lähti vielä osittain uudistuneen siirtomiehistön kanssa. Tuulet olivat keveitä ja moottori keräsi tunteja. Päivittäistarkastuksissa alkoi löytyä runsaasti löystyneitä pultteja, puoli-irtonaisia sokkia ynnä muuta pientä – mailit kuluttavat venettä enemmän kuin aika. Paluu sujui kuitenkin käytännössä

ongelmitta. Idänpuoleisten tuulten vuoksi määräsatamaksi valkkaantui Oulun sijasta Kemi ja siirtomiehistö saikin loppumatkan istua auton kyydissä. Kokemus oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen ja herätti ainakin meissä halun lähteä kisaan ensikin kesänä. Olisiko lehden lukijoissa vapaaehtoisia lastenhoitajia viikoksi? ;-) hanna stark-heikkinen ja tero heikkinen

RYÖPPY

KALMARISTA KOTIIN - OUR CAT AT SEA Merikissan elämää Olen merikissa Hurre ja kerron nyt hieman itsestäni sekä merimatkoistani. Miehistöstäni koostuu kapteenista ja perämiehestä; itse toimin aluksen päällikkönä ja roolissani vastaan aluksen ja miehistön yleisestä järjestyksestä ja säännöllisestä rytmistä. Aloitin purjehduksen yksivuotiaana; syyskuussa 2012 alukseni Exter jätti kotisatamamme ja purjehti kohti etelää. Nyt olen neljävuotias ja takaisin kotisatamassamme jonne palasimme elokuussa yhden Kokkolan ja kahden Kalmarin kesän ja talven jälkeen. Tässä välissä koimme monta hienoa legiä, satamaa ja ankkuripaikkaa, minä kasvoin aikuiseksi ja keräsin merikokemusta sen veraan että kehtaan itseäni merikissaksi kutsua!

Siperiankissojen sopivuudesta merille Olen nelivuotias eli täysi-ikäinen siperiankissakolli. Siperiankissat, myös siperianmetsäkissoiksi meitä kutsutaan, koodi SIB, kuuluvat samaan näyttelykategoriaan norjalaisen metsäkissan ja maine coonin kanssa. Olen käynyt kerran, vuodenikäisenä, näyttelyssä. Sen koomin en ole näyttelyitä harrastanut. Toki minusta on hienoa tavata muita kissoja mutta näyttelyihin komistautuminen eli suihkut, shampoot, föönäykset ja sen sellaiset eivat ole merikissaa varten vaan viihdyn paremmin merillä ja metsissä ja annan tuulen tuulettaa turkkini ja aamukasteen kastella tassuni! Siperiankissan erityisominaisuuksista mainittakoon kolme. Ensiksi, meillä on kolmikerroksinen turkki jonka päällyskerros hylkii tehokkaasti vettä ja untuvainen aluskerros lämmittää. Tämä on eduksi kun haluan ulkoilla pakkasella tai työskennellä kannella sateella. Toiseksi, takajalkamme ovat etujalkoja pidemmät, olemme siis voimakkaita kiipeilijöitä ja hyppääjiä. Sitten kun miehistöni on varustanut aluksen alumiinimaston kiipeämiseen sopivaksi, niin pääsen tositoimiin: Kuulemani mukaan maine coonit eli amerikan metsäkissat ovat menestyneet laivakissoina silloin kun laivat mastoineen olivat puuta; tarinan mukaan nämä vahvat ja älykkäät kissat kiipesivät mastoon ja auttoivat navigoinnissa - tai niin minä ainakin tekisin jos mastoni olisi kiipeilyyn sopiva! Sitä odotellessa täytyy miehistöni tyytyä navigoinnissamme merikarttoihin, elektroniikkaan ja minun vaistojani vähemmän kehittyneisiin aisteihinsa! Ja toki jatkan treenaamista maissa, mäntyihin karauttaminen pitää lihakset kunnossa. Kolmanneksi, norjanmetsäkissasta siperiankissan erottaa kasvojen pyöreämpi muoto ja kompaktimpi kehonrakenne; tänäkin kesänä minulta tiedusteltiin monta monituista kertaa että olenko norjanmetsäkissa ja yhtä monta kertaa sain sanoa että ”jag är siberisk, ingen norsk”. Kaiken kaikkiaan, metsäkissana passaan mielestäni aika hyvin myös merille!

Vene-elämästä Usein minulta kysytään että miten kissa pärjää veneessä. Viihdyn mainiosti ja voin hyvin; kesän jälkeen olen pirteä, turkkini kiiltää ja lihaskuntoni on loistava. Veneilyn kuntouttava vaikutus yllätti minut sekä miehistöni; arvioni on että kyseessä on virikkeellisen ympäristön, ulkoilmaelämän ja rajoitetun tilan ja veden aiheuttaman jatkuvan liikkeen vaatima kontrolloidun liikkumisen yhdistelmä. Kauden päätyttyä koen miehistöni tavoin voimakasta eroahdistusta aluksestamme ja turhautumista maalle asettumisesta - raikkaassa ilmassa veden äärellä eläminen ja oleminen sekä säännöllinen rytmi ovat ehkä tervehdyttävin mahdollinen elämäntapa. Tänä kesänä miehistöni sai vahvistukseni siitä että ei kannata lähteä vesille ilman minua: Voin kertoa, että olin hyvin pöyristynyt kun kapteeni ja perämies jättivät minut kaupunkiin väliaikaismiehistön kanssa elokuisen Vaasa-Pietarsaari legin ajaksi. Parista asiasta en pidä, ne ovat kovaa pauketta aiheuttavat ilotulitus ja metsästys. Pari veneviikonloppuani on mennyt veneessä sisällä kyyhötellessä kun olen säikähtänyt näitä kovia ääniä esimerkiksi Venetsialaisten ja sorsastuskauden aikana. Aluksen ollessa kulussa nukun; yleensä purjehdimme päiväuniaikanani eli kymmenestä kuuteen. Tänä kesänä teimme ensimmäiset yliyönpurjehdukset ja silloin halusin käydä kannella tarkastamassa sijainnin, mahdollisen muun liikenteen sekä miehistön virkeyden. Moottorilla ajo on minusta epämiellyttävää ja meluisaa, ja silloin nukun peräkajuutassa, se on hiljaisin paikka. Purjehtiessa vietän aikaa peräkajuutassa, paitsi myötätuulella olen keulakajuutassa tai jopa kajuutan sohvalla. En ole syytä kertonut vielä miehistölleni mutta ehkä voin hieman vihjata että se liittyy menon tasaisuuteen ja vähempään kolinaan etukannella.

RYÖPPY

Veneilyvarusteista Pidän veneessä mukana omaa matkustushyttiäni, samaa jota käytän auto- ja junamatkoilla. Sijoitan sen kajuutan sohvan nurkkaan ja siinä nukun monesti yöni. Henkilökohtaiset bisnekseni hoidan yksityisessä modcat-toiletissani. Lisäksi minulla on raapima- ja kiipeilypylväs kiipeilytreeniä ja kynsienhoitoa varten sekä joitain palloja ja muita kompakteja liikuntavarusteita joilla yleensä pelaan öisin. Ruokailupiste minulla on salongin pöydän alla mutta monesti miehistöni syö istumalaatikossa ja silloin syön itsekin siellä. Pidänkö kalasta? Ei, en pidä raaasta kalasta, kypsänä jotkut sortit kelpaavat. Kalojen tarkkailu satamissa on minusta kuitenkin hauskaa viihdykettä. Katka- ja taskurapu ovat suosikkiherkkupalojani mutta vielä en ole seilannut sellaisella merellä josta niitä voisi pyytää; kalastustaidotkin ovat vielä miehistöni kehityssuunnitelman opittavaa-listalla odottamassa.

sua veneen sisällä ja spiderman-tyyppistä kiipeilyä salongin sohvannojilla. Tätä viimeksi mainittua lajia miehistöni tukee vaihtelevasti: kapteeni on huolissaan että sohvanselkämyksen kangas kärsii ja vaatii kohta uusimista ja perämies odottaa että sohvanselkämyksen kangas kärsii ja vaatii kohta uusimista (mieluisamman väriseksi). Harjoittelen myös öisin palloilla. Mutta ennen kaikkea, parasta aamuyössä on että voin tarkkailla karttapöydän ikkunasta lintumaailman tapahtumia. Kun urheilusta alettiin puhua, niin tässä lienee syytä mainita, että en pidä uimisesta vaikka uimatasolla oleskelu ja vesielämän tarkkailu onkin yksi suosikkipuuhiani veneessä. Kerran olen käynyt uimassa yhteysaluksen aallon pudotettua minut uimatasolta satama-altaaseen, ja todettakoon että se liikuntalaji on nyt koettu ja jätän mielellään uimiset miehistölleni; siinäpä onkin vahtimista kun he monesti uivat sekä aamulla että illalla!

Päivärytmistä ja kuntoilusta

Satamaelämästä

Menen illalla ajoissa nukkumaan, yhdeksän tai kymmenen aikaan. Jos miehistöni kököttää myöhään pappateltassa niin toki silloin luonnollisesti valvon heidän toimiaan, ja siis valvon myöhään. Kuitenkin, aikainen unirytmi on tärkeä sillä herään mielellään auringon noustessa. Jos on valoisaa läpi yön, niin silloin herään mieluiten neljältä, koska heräävässä luonnossa tapahtuu eniten, tunnen itseni virkeäksi ja monesti teenkin aamutreenin miehistön vielä nukkuessa. Tyypillisesti se sisältää intervallijuok-

Kun saavumme satamaan, nousen heti kannelle; venyttelen huolellisesti ja sitten kipaisen kannelle katsomaan, minne on tultu. Tietysti tiedän jo tämän ilman katsomistakin; kissoillahan on hienostunut sisäinen navigointijärjestelmä jonka avulla tiedämme minne on tultu jos on aikaisemmin kyseisessä sijainnissa oltu. Tästä mainittakoon kotisatamaan paluu. Kun kolmen vuoden jälkeen ensimmäisen kerran kiinnityimme Hietasaaren laituriin, niin heräsin kyllä mutta painuin takaisin pehkuihin saman tien -

RYÖPPY

olinhan täällä jo ensimmäisenä kesänä jonkun verran aikaani viettänyt! Satamissa minusta on viihdyttävää satamaelämän seuraaminen: Veneitä tulee ja menee, ihmiset seurustelevat ja yleensä myös lintuja on paljon! Saattaapa joku nenäkäs västäräkki ihan veneeni mantookille istahtaa tai kirkuva pääskynen vantilla levähtää! Kaikista jännittävintä on laitureihin tutustuminen, erityisesti pimeällä jolloin saattaa päästä jahtaamaan yöperhosia. En vaan pääse laitureille niin usein kuin haluaisin, samoin miehistöni estää luontaisen kiinnostukseni osoittamisen muita veneitä kohtaan. Haluaisin kovasti tutustua toisiinkin veneisiin ja vierailla niissä mutta ei! Tänä kesänä aloitin uuden tavan: ollessamme laiturissa keulasta kiinnittyneenä on hauskaa loikoilla veneen keulassa. Siitä on näppärä tarkkailla satamaa, ja saanpa samalla uusia tuttavuuksia kun moni veneilijä pysähtyy juttelemaan!

Huippuhetkistä Mieluisin tapa viettää aikaa veneessä on ankkuroituminen suojaiseen lahteen tai poijussa loikoilu. Laiturikiinnityksiin verrattuna tämä on nopea tapa kiinnittyä ja vaatii miehistöltä huomattavasti vähemmän touhuamista ja stressaamista. Reissullamme etelä-Ruotsiin opimme että ankkuripaikkoja löytyy tosi paljon. Jos matkalla on kiire, niin silloin ei kannata käyttää aikaa satamiin siirtymiseen kun oppaiden avulla löytyy suojaisia ankkuripaikkoja läheltä väyliä. Vapaasti kelluvassa kiinnityksessä on näppärää että alus liikkuu hitaasti puolelta toiselle, silloin näkymät vaihtuvat kuin itsestään. Lintuvalikoima on paras:

parhaimmissa paikoissa ovat sekä metsälinnut lähellä rannan puissa ja pensaissa että vesilinnut saattavat uida tai lentää ihan sydämentykytystä aiheuttavan läheltä. Kirkasvetisissä lahdissa voi nähdä isojakin kaloja risteilevän alukseni ohitse ja paljon pienempiä eväkkäitä parveilevan ja molskauttelevan illan hyönteiskuhinassa. Oma työnsä näissäkin kiinnityksissä on ja velvollisuudet kutsuvat: Poijukiinnitykset käyn aina tarkistamassa, onhan poiju kunnossa ja veneen kiinnitys huolellisesti tehty. Ankkuroituneen aluksen kontrolloiminen vaatii kuitenkin enemmän työtä, kun pitää varmistaa että kiinnitys pitää koko ajan. Jos lähistöllä on muitakin veneitä, niin pitää huolehtia, että ankkuri ei laahaa ja etäisyydet pysyvät riittävinä. Mutta kuitenkin sanoisin että näissä parkkeerauksissa virikemäärä on huipussaan, monen sorttista siivekästä ja merenelävää, joista kalmarinseudun meduusat eksoottisimpina mainittakoon, löytyy ja paljon!

Merimatkoistani Tässäpä lyhyt raporttini merikissan arkipäivästä veneessä ja vesillä. Tähän mennessä merimatkani ovat ulottuneet pohjoisimmillaan Kemiin ja eteläisimmillään Kalmariin mutta niihin palaan toisella kerralla: Kerron silloin parhaimmat vinkkini merikissoille ja muille veneilyn ystäville. Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja leppoisaa tulevan merikauden odotusta! merikissa hurre Kuvat Jari M Heinonen

RYÖPPY

KUMINAUHALLA YLI ATLANTIN DEN UNGE, DEN GAMLE OCH HAVET – över Atlanten i en Vega

Thomas Grahn och Sven Yrvind, 2012

ämä ruotsinkielinen kirja löytyi Örnsköldsvikin kirjakaupasta sadepäivän kauppakierroksella kesällä 2015. Luin kirjan varsin nopeasti iltapalana Otiumin salongissa ennen nukkumaan menoa. Yöllä unissa matka sitten jatkui… Kirja kertoo alle 20 vuotiaan Thomasin unelmasta purjehtia yli Atlantin. Hän ostaa kaverinsa kanssa purjeveneen, Ruotsissa 60- ja 70 luvulla eniten valmistetun (3500 kpl) Albin Vegan. Vega on 8 metrinen pitkäkölinen 10 metrisellä mastolla varustettu tukeva perhevene. Kun lähdön hetki läheni venekaveri halusikin luopua koko hankkeesta. Yllättäen Thomas sai tukea Ruotsin kuuluisimmalta matkapurjehtijalta, Sven Yrvindiltä, joka sitoutui lähtemään mentoriksi hankkeeseen ja lupasi yhdessä purjehtia menomatkan Floridaan. Kirja kertoo kuinka yli 30-vuotias Maja-vene pikaisesti varustellaan pitkälle avomeripurjehdukselle muutamien yritysten sponsoroimana. Sven Yrvind teetätti veneeseen mm. uuden komposiittimuovisen peräsimen. Svenin jääräpäisyyden johdosta veneen ”automaattiohjaus” perustui veneenrakentaja John Letcherin kuminauhaviritykseen ja se toimi suurimman osan matkasta ongelmitta.

RYÖPPY

Muutos, jonka Sven Irlannissa vaati veneeseen, oli WC-pytystä luopuminen. Mitä vähemmän läpivientejä veneessä on, sen parempi, oli perustelu. Lisäksi pytyn poistaminen toi lisää varastotilaa ruokatavaroille ja siivoustakin oli hieman vähemmän veneen sisälle tiedossa. Näin matka alkoi Ruotsin länsirannikolta, ensin pitkin rantoja Norjan Kristiansandiin ja sieltä Pohjanmeren yli Skotlantiin. Sven opasti nuoren Thomasin kapteenin rooliin ja avomeripurjehtijaksi. Nuori mies, joka ei ollut tätä ennen edes yön yli purjehtinut, saatikka ollut poissa kotoaan kahta viikkoa pitempään. Pohjanmeri näytti heti voimansa ja kasteli koko veneen. Vaikka ikkunat oli uusittu tuli vesi kaikista muista kuivuneista saumoista veneeseen. Kuivaamista ja korjaamista löytyi yllin kyllin. Matka jatkui kanavia pitkin läpi Skotlannin Irlannin merelle. Pisin legi kulki Skotlannin Kinsalesta Madeiran länsipuolelta kaartaen suoraan Floridaan. Matka kesti 54 vuorokautta. Työjako veneessä oli se, että Yrvind ”vain” mentoroi mutta teki kuitenkin 1/3 vartiovuoroista. Suurimpia virheitä varustelussa oli vanhan moottorin uusimatta jättäminen. Volvo Penta temppuili, niin että moneen satamaan ajettiin purjein.. Yrvind jäi Floridaan tuttujensa luokse ja Thomas pyörähti Karibialla reissun, kunnes alkoi taas maa poltella jalkojen alla ja hän päätti purjehtia takaisin Ruotsiin - yksin. Ja sen hän teki, samaa reittiä kuin oli tullutkin. Atlantin yli Skotlantiin ja kanavien läpi Pohjanmerelle. Ja lopulta takaisin kotiin Hunnebostrandiin. Kirjan alkuosa koostuu Kapteenin ja Yrvindin napakoista kertomuspätkistä – elävistä päiväkirjamerkinnöistä pitkin matkaa. Kertomukset paljastavat matkalaisten sisäiset myrskyt ja tyynet. Thomasille tämä on todellinen elämänkoulu merellä pärjäämiseen. Kirja toimii hyvänä purjehdusruotsin oppikirjana. Kaikkia sanoja ei ymmärrä, mutta asia kyllä menee perille ja kielen sävyistä oppii nauttimaan. Kannattaa katsoa lisätietoja matkasta: www.majaventure.com Lisätietoja Thomasin mentorista, venesuunnittelija Svenistä: www.yrvind.com Kirjan saa lainaksi meiltä, kunhan tuo Leila saa luettua sen ensin loppuun. tuomo riekki

SATAMAN KANTILTA

eneilykausi 2015 alkaa olla lopuillaan. Tätä lehteä luettaessa useimmat veneet taitavat olla jo talviteloillaan halleissa tai satamakentällä pressuilla peitettynä. Kulunut kesä oli sataman toimintojen kannalta aika tavalla rutiininomainen. Merkittävä korvausinvestointi oli B-laiturin osittainen uusiminen. Laiturin vanha ja huonokuntoinen alkupää uusittiin tehdasvalmisteiseksi betonilaituriksi. B-laiturin uudempi osa jätettiin hyväkuntoisena jatkamaan palveluksessa. Rutiininomaisuudesta poikkesi toukokuun puolivälissä isojen veneiden laskussa sattunut vahinko. SY Christinaa mobiilinosturilla nostettaessa ja siirrettäessä veteen laskua varten veneen keulan rakenteeseen kuuluva tukikettinki osui Tallu III- purjeveneen antennimastoon sillä seurauksella, että kaikki mastossa olleet VHF-, GPS- ja tutka-antennit vaurioituivat. Vaurioituneiden antennien ja niihin liittyvien laitteiden pakollisen uusimisten kustannukset kohosivat yllättävän korkeaksi eli yli 6000 euron. Nosturiyritys ja Telakkasäätiö sopivat keskenään vahingosta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta purjeveneen vahingot korjanneille yrityksille. Syynä keväiseen vahinkoon näyttää olleen se, että SY Christinan asento muuttui sivuttaissiirron aikana niin, että vene kääntyi poikittain siirtosuuntaansa nähden eikä enää mahtunut kulkemaan sille suunnitellulla kulkureitillä vaan osui SY Tallu III:een. Välittömänä syynä tapahtuneeseen lienee ollut se, että SY Christinan ohjausköysissä olleiden huomio kiinnittyi siirron aikana pois siirrettävänä olleesta veneestä ja veneen asento muuttui edellä kuvatuin seurauksin. Sattunut vahinko herätti arvioimaan vastuu- ja turvallisuuskysymyksiä erityisesti veneiden siirroissa, nostoissa ja laskuissa mutta myös kokonaisuudessaan satama- ja telakointitehtäviä hoidettaessa. Oman lisäpiirteensä arviointiin tuo se, että mainitut tehtävät hoidetaan pääosin talkoopohjalta. Telakkasäätiöllä on vastuuvakuutus sellaisten vahinkojen varalta, joista Säätiö on voimassaolevan oikeuden mukaan vastuussa. Vastuuvakuutus voi tällaisissa tapauksissa korvata osittain sattuneen vahingon. Itsestään selvää tämä ei kuitenkaan ole. Vastuuvakuutusehdoissa vakuutuksenottaja, eli Säätiö, on velvollinen huolehtimaan siitä, että vahingon syntymisen estämiseksi on tehty liki kaikki mahdollinen. Lisäksi sellaisessakin tapauksessa, jossa vahingonkorvauksen edellytykset ovat olemassa, jää Säätiön maksettavaksi vakuutuksen omavastuu. Keväisessä vahingossa

vakuutusyhtiö epäsi korvauksen vetoamalla vakuutusehtojen vakuutetulta edellyttämään suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteeseen. Telakkasäätiön ja laituri- ja telakointipaikan haltijan kesken tehdyssä vuokrasopimuksessa on kohta nro 13, joka kuuluu seuraavasti: ”Säätiö ei vastaa säätiön hallinnassa olevalla alueella eikä veneiden siirroissa, nostoissa ja laskuissa tapahtuvista vahingoista. Veneen omistajalla on oltava veneen vahinkoja vastuuvakuutus ”. Tällä sopimusehdolla Säätiö pyrkii siihen, ettei se joudu mahdollisten vahinkojen maksumieheksi. Sitä seikkaa, missä määrin kyseinen vuokrasopimuksen ehto sitoo esimerkiksi veneen vakuuttanutta vakuutusyhtiötä ei onneksi ole tarvinnut testata. Tallu II:n tapauksessa näin olisi ehkä voitu tehdä, mutta siihen ei menty muun muassa siksi, että nosturiliike otti pääasiallisen vastuun vahingon korvaamisesta. On myös syytä epäillä, ettei Tallu II:n vakuutusyhtiö olisi suostunut korvaamaan vahinkoa pelkästään vuokrasopimuksen ehdon perusteella, koskapa vahingon syntymiseen näytti vahvasti vaikuttaneen nostossa/siirrossa tapahtunut virhe. Keväinen haveri oli onneksi harvinainen poikkeus Telakkasäätiön toiminnassa. Vuosikymmeniä on veneitä nostettu Telakalle syksyisin ja laskettu takaisin veteen keväisin ilman merkittäviä vahinkoja. Kuitenkin veneiden siirtoihin ja nostoihin liittyy merkittäviä riskejä. Paitsi omaisuusvahingon, myös henkilövahingon vaara on olemassa. Esimerkiksi silmämääräisesti arvioiden luokattoman heikkorakenteisia venekärryjä näyttää edelleen olevan satamakäytössä. Kun tällainen kärry hajoaa kuljetuksen aikana tai vaikkapa talvisäilytyspaikalla lumikuorman tai myrskytuulen myötävaikutuksella henkilövahingonkin vaara on olemassa. Tällaisen kärryn omistajan kannattaisi tutkia oman venevakuutuksensa ehtoja. Kattaako veneen vastuuvakuutus esimerkiksi venetrailerin hajoamisen seurauksena toiselle osapuolelle aiheutuvat henkilö- ja omaisuusvahingot? Telakkasäätiön hallitus on päättänyt ryhtyä tarpeellisiin järjestelyihin satamatoimintojen turvallisuuden parantamiseksi. Eri osapuolten vastuita turvallisuusasioissa on määrä selkeyttää. Myös veneiden omistajien sekä veneiden nosto- ja laskutöihin osallistuvien talkoolaisten toivon skarppaavan turvallisuuden parantamiseksi satamassamme. reino aula puheenjohtaja telakkasäätiö

RYÖPPY

Iin Röytän toimijoiden perustajajäsen Pentti Auranaho ja kansanedustaja Mirja Vehkaperä pitivät ensin juhlapuheensa ja leikkasivat sitten nauhan.

Hiekkakentällä on useampi tukeva pöytäryhmä.

Kesäkeittiön avajaisia vietettiin Iin Röytässä lauantaina 6.6. Kuvat Leila Saari ja Tuomo Riekki

Rahoittaja jakoi pieniä mainoslahjoja.

Meripelastajat kuljettivat juhlavieraita ja purjeveneet juhlaliputtivat.

Kesäkeittiön nimikilpailun voitti Röytän Messi.

RYÖPPY

Seurojen yhteisenä talkooponnistuksena valmistui Iin Röyttään viime syksynä kesäkeittiö ja keväällä myös lasten leikkipaikka turvahiekkoineen.

Kesäkeittiön varustuksiin kuuluu mm. sähköliesi, puutakka ja tiskauspiste. Vesi nousee merestä ja imeytyy asiallisesti. Sinne tiskaamaan. Miksei myös ruuanlaittoon ja syömäänkin.

Teemu Leppälän (OM) suunnittelema kesäkeittiö vihittiin käyttöön lauantaina 6.6. juhlallisin menoin.

OULUN MERENKÄVIJÄT RY 2015

SYYSKOKOUS

Aika: Paikka:

Torstaina 12.11.2015 klo 18 Hietasaari, Kansankentäntie 11, Johteenpooki

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11.

Kokouksen avaus Kokouksen järjestäytyminen Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Hyväksytään kokouksen työjärjestys Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalenterivuodeksi Vahvistetaan toimintasuunnitelma Vahvistetaan tulo- ja menoarvio Valitaan yhdistykselle kommodori, varakommodori ja kaksi hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille varamiehet Muut asiat Kokouksen päättäminen

Kahvitarjoilu!

Oulun Merenkävijät ry:n hallitus nimi ja titteli

puhelin

sähköpostiosoite

Matti Ruokonen, kommodori

040 480 9955

kommodori@oulunmerenkavijat.f i

Tom Tallberg, i varakommodori

040 555 0436

tom.tallberg@oulunmerenkavijat.f i

Leila Saari ii varakommodori

050 355 0504

leila@oulunmerenkavijat.f i

Laura Santala

050 521 2697

laura.santala@oulunmerenkavijat.f i

Jarkko Limnell, kilpailupäällikkö

040 777 6599

kilpailupaallikko@oulunmerenkavijat.f i

Sanna Viinonen, omppu

040 724 2012

sanna.viinonen@oulunmerenkavijat.f i

Saku Wennerstrand

040 550 9633

saku.wennerstrand@oulunmerenkavijat.f i

Markku Hurskainen

0400 485 322

markku.hurskainen@oulunmerenkavijat.f i

Ari-Pekka Salovaara

050 487 2575

ari-pekka.salovaara@oulunmerenkavijat.f i

Janica Ilola, taloudenhoitaja

040 571 3113

taloudenhoitaja@oulunmerenkavijat.f i

Jari Keskimaula, junioripäällikkö

040 565 4523

junioripaallikko@oulunmerenkavijat.f i

Tulevat tapahtumat 12.11.2015 Syyskokous Oulun Merenkävijät ry:n syyskokous on Johteenpookissa torstaina 12.11. Kokouksessa vahvistetaan jäsen- ja liittymismaksut, hyväksytään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä täydennetään hallitusta. Esityslista takakannen toisella puolella. Tervetuloa!

14.11. 2015 Oulun Merenkävijöiden avovesikauden 2015 päätösjuhla. Merenkävijöiden avovesikauden päätösjuhlaa vietetään lauantaina 14.11.2015 alk. klo 18.30 Johteenpookissa. Tilaisuus on uudenmuotoinen meidän kaikkien juhla, jossa haluamme nostaa esille muitakin tunnustuksen ansainneita, kuin purjehduskilpailuissa menestyneitä. Katselemme myös valokuvakilpailun satoa. Tilaisuus korvaa aiemmat lipunlaskuillalliset ja pikkujoulut. Tilaisuus on tarkoitettu hiukan juhlallisemmaksi yhdessäolonhetkeksi. Tästä syystä pukukoodiksi on valittu smart casual, jolla luomme juhlan tuntua ja arvostusta palkittavia ja toisiamme kohtaan. Illalliskortti maksaa 29,50 € ja se tulee olla maksettuna 1.11.2015 mennessä seuran tilille FI07 2050 1800 1259 27. Kirjoita viestikenttään kenen tai keiden maksu on kyseessä. Ilmoittautumislinkki löytyy kotisivuiltamme, mainitse myös erikoisruokavaliosi ilmoittautumisen yhteydessä. Huomaathan että paikkoja on rajoitetusti, varaa siis paikkasi heti sekä ilmoittautumalla että maksamalla illalliskortit.

OULUN MERENKÄVIJÄT RY pl 37, 90101 oulu