Telma 2/2011

2 • 2011 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Jussi Järventaus – yrittäjän ääni Täyttä ravia tallilla Prismalla puututaan ajoissa Mainettaan parempi sosiaalityö

Työ joustaa perheen hyväksi

Työhyvinvointikin tahkoaa tulosta

pääkirjoitelma

Telma

26.5.2011

Tärkeintä on luottamus

Kreetta Järvenpää

”

Työhyvinvointi ei ole trendituote, se on ja pysyy keskuudessamme.

yöhyvinvointi kuuluu kaikille ja se on samalla kaikkien oikeus. Kaikki voivat siihen vaikuttaa ja jokainen voi sen myös pilata. Työhyvinvointi ei ole trendi­tuote, se on ja pysyy keskuudessamme.

Sen eteen pitää tehdä työtä joka päivä. Toimenpiteet ovat usein pieniä askeleita, mutta suunta pitää olla yhteinen, sillä työpaikkamme työhyvinvointia parannetaan ja ylläpidetään yhdessä.

Johtamisessa keskeistä on luottamus. Se syntyy vain pitkän tien kautta. Luottamusta ei voi ostaa, se täytyy ansaita. Sen voi helposti menettää, mutta takaisin saaminen vie aikaa, eikä se välttämättä onnistu koskaan.

Kaikkeen työpaikalla tapahtuvaan eivät esimiehet kuitenkaan ehdi tai voi puuttua, vaan työpaikan työhyvinvoinnista ovat vastuussa kaikki työntekijät. Erilaisia tilanteita on paljon ja kaikki tekevät yhteistyötä keskenään. Työtoveri saattaa omalla käyttäytymisellään pilata toisen työntekijän päivän ja aiheuttaa haittaa työhyvinvoinnille, pahimmillaan se voi olla työpaikkakiusaamista.

Luottamukselliset suhteet henkilöstön ja johdon välillä helpottavat asioista keskustelua ja kipeidenkin asioiden ratkaisemista. Työnantajan luottamusta osoittavat erilaiset joustot ja vastaantulot työntekijän vaihtelevissa elämäntilanteissa. Työaika erilaisine järjestelyineen on usein yksi kaikkein keskeisimmistä luottamuksen mittareista. Siinäkin luottamus pitää ansaita, se on osa työpaikan hyvinvointia.

Työntekijät ovat keskenään tarkkoja siitä, että kaikki noudattavat pelisääntöjä ja jos niistä poiketaan, niin siihen puututaan. Tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu on kaiken luottamuksen perusta.

Jorma Löhman Telman päätoimittaja jorma.lohman@ttk.fi

Työhyvinvointi

Kuvitus Kristian Lindbohm

Työhyvinvointia vapaa-ajasta, työhyvinvointia ergonomiasta, työhyvinvointia johtamisesta ja puheeksi otosta. Kaikki tunnustavat, että hyvinvoiva työntekijä on paras työntekijä ja parhaiten luovuutta ja tulosta irtoaa hyvin jaksavasta työyhteisöstä. Alulle on päästy monessa paikassa, mutta paljon on vielä työhyvinvointisarkaa kynnettävänä. www.telma-lehti.fi

Sivut: 6–7 10–18 28–31

Telma 2 2011

3

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

Pieni antaa rrrutistus tia! hyvinvoin

22–25 Skanska näyttää mallia rakennusalan turvallisuuden ja terveyden kehittämisessä. Tärkeintä on miettiä tovi tekemisen tapaa, eikä rynnätä suin päin uusiin työvaiheisiin.

2 • 2011 Työelämän kehiTTämisen erikoislehTi

Jussi Järventaus – yrittäjän ääni Täyttä ravia tallilla Prismalla puututaan ajoissa

Kannen kuva Sarri Kukkonen

Mainettaan parempi sosiaalityö

Työ joustaa perheen hyväksi

Työhyvinvointikin tahkoaa tulosta

10–18 Velvollisuudet töissä,

kotona ja vapaa-ajalla vetävät ihmisiä – varsinkin lapsiperheitä – moneen suuntaan.

Työnantajan asenteella on iso merkitys siihen, miten työntekijä jaksaa arjen pyörityksessä.

28–33 Avoin ilmapiiri ja molemminpuolinen joustaminen tuottavat työpaikalla hyvinvointia. Hyvinvointi taas tuottaa mitattavaa tulosta. Hyvä kierre saadaan aikaan esimiesten johdolla, mutta silti yhteistyönä.

40–45 Sairauksien ja kremppojen hoidossa kotona odottelu ei ole ainoa vaihtoehto. Erilaisilla työjärjestelyillä ja tehtäväkierrolla voidaan pitää sairastunut työntekijä paremmin kiinni työelämässä.

4

Telma 2 2011

Paul Atwater pitää huolta Vancouverissa luksushotellin vieraista. Apuna häärii leppeä Mavis.

52–55

Ihmisiä

Va k i o t

2

6–9

Pääkirjoitelma J O r m a LÖ H MA N

19 Ajatelma

L e e n a Al a - M u r s u l a 34–37 Henkilökuva

j u s s i j ä r v e n tau s 38–39 Minun Työni

To m m i K y ll i ä i n e n 64

Rautalankaa H a r r i Va i n i o

Työ ja elämä

62–63 Julkaisut

20–21 Ilmiö

64

Telmavisa

26–27 Me teimme sen!

65

vaaksa vaaraa

46–49 Elämän hallinta

67 Yhteystiedot

50–51 Näin muinoin 56–57 Työn kuva 58–59 TTK-info 60–61 TSR-info

66 Hajatelma

a n t t i l e i k a s Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

5

Työ ja elämä

Tiukasti, yhdessä, myönteisesti

Maailmassa valmistetaan tänä vuonna lähes

75 000 000 autoa. Suomessa Valmet Automotiven tehdas valmistaa tänä vuonna noin

3 000 autoa.* * ennakkotietoja, luvuissa ei ole

Getty Images

huomioitu Japanin katastrofia.

6

Telma 2 2011

Työhyvinvointi ei ole pehmoilua, vaan yksi ammattimaisen johtamisen osa-alueista. EK haluaa parantaa työelämää ruokkimalla onnistumisia ja jättämällä etujärjestökähinät sivuun.

M

inusta suomalainen työelämä on ihan hyvässä iskussa, ja tätä tukevat myös monet tutkimustulokset. Kouluarvosana on kasin tienoilla, sanoo EK:n johtaja Jukka Ahtela.

Ahtela ei kaihda ristiriitaa lausuntonsa ja työelämän ongelmista kertovan uutisoinnin välillä.

– Todellinen työelämä on otsikoiden takana, työpaikkojen käytännön tasolla. Tietenkään ei kannata turvautua tyhjiin iskusanoihin, kaiken pitää perustua rehellisyyteen. Siksi ongelmat pitää ensin myöntää, sitten poistaa ne sekä panostaa vahvuuksiin.

Ahtela on tullut tunnetuksi niin sanotun työelämäryhmän puheenjohtajana. Ryhmä on hakenut keinoja suomalaisten työurien pidentämiseen, jotta maa selviää muun muassa suurien ikäluokkien eläköitymisen tuomista haasteista.

Työnantajien puolella on herätty siihen, että panostaminen työhyvinvointiin ei ole mikään ”pehmojuttu”.

– Tyky-johtaminen on osa strategista johtamista.

Miika Kainu

Henkilöstöhallinto ja resurssien organisointi eivät voi olla erillään muusta liiketoiminnasta.

Työhyvinvoinnin johtaminen onkin EK:n mukaan nostettava kaikenkokoissa yrityksissä keskeiseksi johtamisen osa-alueeksi. Keinoja ovat muun muassa sairauspoissaolojen hallinta, varhainen ongelmiin puuttuminen ja terveyttä edistävien elämäntapojen tukeminen.

EK on valmistellut asiasta ohjeet jäsenyrityksilleen, mutta vastuu on yrityksissä.

– Meillä on rajalliset keinot paimentaa ketään niitä noudattamaan. Olemme viestineet kuitenkin vahvasti toimitusjohtajia myöten, että asia otetaan tosissaan.

Vaikka se kuulostaakin kliseelle, Ahtelan mukaan vastuu työhyvinvoinnista kuuluu kaikille.

– Toki työnantaja lainkin mukaan vastaa viime kädessä työterveydestä ja -turvallisuudesta, ja oikeanlaista patruunaotetta tarvitaan. Mutta nämä eivät ole mitään saneluasioita, vaan aikuisten ihmisten yhteistä toimintaa.

Jukka Ahtelalla on pitkä kokemus työmarkkina-

www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

pöydistä, hän on työskennellyt EK:ssa vuodesta 1979.

Hän myöntää, että työelämän kehittäminenkin kärsii välillä erilaisista piiloagendoista. Syyllisiä on joka suunnalla.

– Kaikilla organisaatioilla on omia tavoitteitaan, ja arkisessa tohinassa näkökenttä kapeutuu. Mutta kokonaisajattelun tärkeyttä ei voi korostaa yhtään liikaa.

Kokonaisajattelun kautta löytyy oikea tahtotila.

Sen myötä päästään yhteiseen tekemiseen, konkretiaan ja hyviä käytäntöjä monistamaan.

– Asiat eivät muutu hetkessä, mutta meillä alkaa olla hyviä esimerkkejä myönteisen kierteen käynnistymisestä. Esimerkiksi mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden käyrän nousu on taittunut, kun asian eteen on ollut monenlaista hanketta ja rummutusta, Ahtela sanoo.

– Ja kun hyviä toimintamalleja keksitään, niistä pitää tehdä maan tapa. Sellaisten avulla käännämme trendejä oikeaan suuntaan. − Sami Turunen

Jukka Ahtela luottaa työelämän kehittämisessä enemmän yhteistyön porkkanoihin kuin kovaan keppiin. Hän hoitaa omaa työhyvinvointiaan lukemalla ja juoksemalla.

Telma 2 2011

7

keskustelua

Työ ja elämä

 Pidä huolta kesätyöntekijöistä, sillä he vyöryvät nyt työpaikoille. www.kesaduunari.fi tai Kesäduunaripuhelimessa 0800 179 279.  Yksistä vaaleista päästy, seuraavat edessä: vuoden lopussa päättyy 6 575 työpaikan työsuojelun yhteistoimintakausi.

Onko sinun työpaikallasi aika valita uudet työsuojelun yhteistoimintahenkilöt? www.ttk.fi/tyosuojelun-yhteistoiminta

E U : s t a k uu lt u a

EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston pääjohtaja Jukka Takala varoitti Euroopan parlamentin työ- ja sosiaali­asiain valiokunnassa nuoria naisia liiallisesta tunnollisuudesta työelämässä. Takalan mukaan nykyajan työkulttuurissa tunnolliset naistyöntekijät altistuvat siinä määrin riskitekijöille, että heitä uhkaa uupumus jo uran varhaisessa vaiheessa.

Takalan mukaan nuorilla naisilla on taipumus jatkaa kouluajalta tuttua tunnollisen oppilaan mallia ja tehdä kaikki, mitä työnantaja pyytää. Tämä johtaa loppuun palamiseen ja psykososiaalisiin ongelmiin.

Työperäinen stressi kasvussa Työperäinen stressi on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt yhdeksässä EU-maassa, ja sen määrä on laskenut vain Ruotsissa. EU-komissio varoittaa, että stressin aiheuttamat kustannukset ovat nousseet jopa neljään prosenttiin koko EU:n bruttokansantuotteesta.

Tutkimusten mukaan stressi liitetään taustatekijänä jopa 60 prosenttiin työpoissaoloihin Euroopassa.

Uutta tietoa yötyön haitoista Yötyö on uuden tutkimuksen valossa terveydelle jopa

8 Telma 2 2011

aiemmin luultua haitallisem­ paa. Tanskalais- ja saksalaistutkijoiden mukaan yötyön aiheut­tama kehon luonnollisen rytmin epätasapaino vaikuttaa geeniperimäämme, josta on seurauksena pitkäaikaisia aineen­vaihduntahäiriöitä ja mielenterveyshaittoja.

Tutkijat päättelivät, että ihmisen sisäisen kellon häiriintymisen myötä ympäristötekijöihin reagoiva geeni­ perimämme muuttuu. Aineenvaihduntahäiriöt saattavat johtaa jopa työkyvyttömyyteen.

n o p e at

Työkaveri ratkaisee Oletko loistotyyppi, joka ottaa muut huomioon – vai umpimielinen tättähäärä, joka vähät välittää toisten viihtymisestä? Jokainen meistä vaikuttaa siihen, miten töissä jaksetaan. Eläkevakuutusyhtiö Eteran Työkaveruudesta voimaa -hanke tarjoaa kanavan jakaa työkaverikokemuksiasi.

Sivustoilla voit myös testata, millainen työkaveri olet.

Kuljetusalaa väsyttää EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston raportin mukaan kuljetusala johtaa edelleen onnettomuustilastoja, sillä työtapaturmia sattuu eniten juuri kuljetus- ja logistiikkatoiminnassa – EU-maissa keskimäärin 10 prosenttia työhön liittyvistä onnettomuuksista, Saksassa jopa enemmän.

Työterveys- ja työturvallisuusvirasto varoittaa, että väsymys on yleisin haitta­tekijä kuljettajien terveydelle.

Työntekijät valittavat selkäja hartiavaivoista. Suomessa haastatelluista kuljetusalan työntekijöistä 72 prosenttia ilmaisi kuitenkin tyytyväisyytensä työhönsä.

– Anna-Karin Fris

www.etera.fi/tyokaveri www.facebook.com/tyokaveri

Masennuksen kimppuun

Kuvat: Colourbox, Mira Kotamäki

Naiset liian tunnollisia

Työntekijän masennus koskettaa koko työyhteisöä. Sairauden avoin ja asiallinen käsittely lisää yhteisön hyvinvointia, ja hyvä työyhteisö tukee eri keinoin toipilaan onnistunutta työhön paluuta. Mielenterveyden keskusliiton sivuilta löytyy tietoa, tarinoita ja neuvoja siihen, miten vaikeudet voitetaan yhdessä. www.mtkl.fi > Liiton toiminta > Yhteistyöhankkeet

Työtuomioistuin

m u i s ta m e n n ä

 FinnSec 2011 – kansainväliset turvallisuusja suojelualan messut 12.–14.10. Helsingin Messukeskuksessa. www.finnsec.fi  Lisää vuosia elämään, lisää elämää vuosiin, Mielenterveysalan koulutus- ja messutapahtuma 22.–23.11. Wanhassa Satamassa, Helsingissä. www.mtkl.fi/mielenterveysmessut  Uudista ja Uudistu – henkilöstö- ja koulutus­alan ammattitapahtuma 28.–29.9.2011 Finlandia-talo, Helsinki. www.henryorg.fi

Voimaa paluuseen Paluu pitkältä sairauslomalta töihin ja työyhteisöön ei ole aina helppoa. MastDo-kampanja kertoo niistä konkreettisista keinoista, joiden avulla työpaikoilla voidaan tukea työssä jatkamista ja työhön paluuta sairausloman jälkeen. www.mastdo.fi

Selkeää näyttöä Näyttötutkintojen suorittamisella on myönteisiä vaikutuksia työntekijöiden ammattitaitoon sekä ansio- ja työllisyyskehitykseen.

Tulokset ilmenevät Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden Näyttö ratkaisee -tutkimuksesta, jonka tekemistä Työsuojelurahasto tuki.

Näyttötutkintoja suorittaneet arvioivat itse, että heidän työmotivaationsa ja ammatillinen itseluottamuksensa kasvoivat ja kiinnostus työhön lisääntyi. Työnantajien mukaan näyttötutkinnon suorittaneen henkilön tuottavuus parani selvästi ja heille voidaan tarjota monipuolisempia ja haasteellisempia tehtäviä. Näyttötutkinnot myös parantavat yrityksen imagoa. www.tsr.fi > Hae numerolla 109332

www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Väite

Tärkein asia ihmisten työssä jaksa­misessa on se, että perhe­asiat ja yksityiselämä ovat kunnossa.

EI Perheasiat ja yksityiselämä heijastuvat kyllä työssä jaksamiseen, mutta tärkein tekijä on kuitenkin se, mitä ihminen saa työstään sekä millainen työilmapiiri työpaikalla vallitsee. Työnantajien tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota työhyvinvointiin. Työssä hyvinvoiva ihminen jaksaa huolehtia paremmin itsestään myös vapaa-ajalla.

Jarkko Tujula työsuojelupäällikkö, Mölnlycke Health Care Oy EI Toki yksityiselämä vaikuttaa työssä jaksamiseen, mutta ihminen on kokonaisuus eikä voi jakautua työminään ja yksityisminään.

Tärkeimmät tekijät liittyvät kuitenkin työhön ja työyhteisöön.

Työn mielekkyys ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ovat keskeisiä asioita jaksamisen kannalta.

Työyhteisön rakenteet, johtaminen sekä kannustava ilmapiiri vaikuttavat ratkaisevasti työkykyyn ja -motivaatioon.

Marita Ruohonen toiminnanjohtaja, Suomen Mielenterveysseura EI Työssä jaksamiseen vaikuttavat monet asiat: terveydentila ja ikä, työmotivaatio, työroolin selkeys, työilmapiiri ja johtaminen, henkinen ja fyysinen rasittavuus sekä sidonnaisuus ja pakkotahtisuus.

Luonnollisesti myös yksityiselämä ja perheasiat vaikuttavat. Työstä saadaan usein myös tyydytystä, henkistä pääomaa, korjaavia sosiaalisia suhteita ja mielekkyyden kokemuksia tilapäisesti kuormittavan yksityiselämän rinnalle.

Kari Kaarento johtava työterveyspsykologi, Terveystalo EI Kunnossa oleva perhe-elämä tukee työtä ja työhyvinvointi perheelämää. Tärkein työssä jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin itse työ, sen olosuhteet sekä mahdollisuus tehdä omaa työtä riittävän hyvin. Perhe ja yksityiselämä ovat merkittävä voimavara, mutta jos työtä on yksinkertaisesti liikaa tai työ on huonosti organisoitu, ei kunnossa oleva yksityiselämä riitä loputtomasti kompensoimaan tilannetta.

Esa Iivonen johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto KYLLÄ Ihminen on kokonaisuus. Toisinaan voi olla niinkin, että työssä jaksamiseen vaikuttavat eniten työhön liittyvät asiat. Tähän on aika vaikea antaa ehdotonta kyllä tai ei -vastausta.

Jaana Savolainen toimittaja, pääluottamusmies, Helsingin Sanomat

Tuomio Äänin 4–1: perheasiat ja yksityiselämä vaikuttavat työssä jaksamiseen, mutta ne eivät ole siinä merkittävin asia.

Telma 2 2011

9

Perheestä

voimaa työhön 10

Telma 2 2011

Yrityksen tulos ei notkahda, vaikka työntekijät viettäisivät hetken enemmän aikaa perheensä kanssa. Yksittäisen työntekijän urakehityskään ei katkea, vaikka pitäisi puolen vuoden breikin ja satsaisi lapsiinsa. Joustava perheen ja työn yhdistäminen lisää tutkitusti työhyvinvointia sekä työn tulosta. Perhemyönteiselle yrityskulttuurille ei siis pitäisi olla mitään esteitä – kehityksen jarruna on korkeintaan perinteestä ponnistavia ennakkoluuloja.

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Sarri Kukkonen, Mira Kotamäki

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

11

Olivia, 2, ja Veeti, 5, ovat päiväkodissa maanantaista torstaihin ja äidin seurassa kotona perjantaisin.

Anna Kokko

Saija Mauno

apset päiväkotiin, auto Keravan rautatieasemalle ja siitä junalla kohti Helsinkiä. Parinkymmenen minuutin työmatkan aikana Milla Savolainen nauttii omasta ajastaan ja lukee kirjoja. − En ole pitkään aikaan lukenut niin paljon kuin viime syksyn ja tämän talven aikana, Savolainen kertoo.

Sairaanhoitajana työskentelevä Savolainen palasi viime syksynä perhevapaalta töihin ja tekee nyt lyhennettyä työviikkoa Orto-Lääkäreillä. Virallisesti hän tekee kuuden tunnin työpäivää, mutta työnantaja on

12

Telma 2 2011

järjestänyt asian niin, että Savolainen tekee täyttä päivää maanantaista torstaihin ja pitää perjantait vapaana.

Silloin myös lapset jäävät kotiin.

Jousto on tullut tarpeeseen, sillä kahden pienen lapsen perheessä ylimääräistä aikaa ei ole. Kuten usein, myös Savolaisille oli selvää, että äiti jää lasten kanssa kotiin ja lyhennetylle työviikolle. Yhtenä vaikuttimena olivat miehen paremmat tulot. Useissa perheissä ajatellaan, että jos miehen palkka on jo lähtö­kohtaisesti parempi, hänen urakehitykseensä kannattaa panostaa. − Monissa perheissä ei kuitenkaan lasketa, mikä on

”

Jos on jatkuva murhe siitä, kuinka asiat kotona pyörivät, se näkyy työssä.

kannattavaa pitkällä aikavälillä, Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -hankkeen projektipäällikkö Anna Kokko sanoo.

Erilaiset työaikajoustot ja vanhempainvapaat koetaan edelleen urakehitystä jarruttavina tekijöinä, vaikka todellisuudessa niillä saattaa olla urakehitykseen jopa positiivisia vaikutuksia. Eräs it-alalla työskennellyt, hyvässä asemassa ollut mies päätti jäädä vuodeksi vanhempainvapaalle. Työnantaja suostui, vaikka yrityksessä ei ollut vastaavaan totuttukaan. − Vuoden päästä mies palasi työpaikalleen hyvissä voimissa, ja muutaman vuoden sisällä hän oli edennyt

www.telma-lehti.fi

urallaan hyvin. Hänen esimerkkinsä kautta tästä tuli työpaikalla yleisesti hyväksytty käytäntö, akatemiatutkija Saija Mauno kertoo.

Eikä huonoa esimerkkiä näyttänyt maan suurin päivälehti Helsingin Sanomatkaan: se ylensi äitiys­ vapaalta kolme päivää aiemmin töihin palanneen nuoren naisen lehden päätoimittajaksi.

Perinteet painavat

Vaikka moni asia on työn ja perheen yhdistämisessä kehittynyt positiiviseen suuntaan, edelleen työelämän joustoja käyttävät hyväkseen useimmiten äidit.

Telma 2 2011

13

Juuri kuorrriutuneita poikasia!!!

− Pariskunnat saattavat elää hyvin tasa-arvoisesti ennen lapsia, mutta kun saadaan lapsia, roolit tuppaavat muuttumaan perinteisimmiksi, Mauno kertoo.

Mauno on tutkinut työn ja perheen yhdistämistä ja perhemyönteisyyttä eri organisaatioissa. Naisvaltaisilla aloilla ja julkisella sektorilla perhemyönteisyys on tutkimusten mukaan yksityistä sektoria ja miesvaltaisia aloja yleisempää.

Osittain tämä johtuu siitä, ettei miesvaltaisilla aloilla olla yksinkertaisesti totuttu perhejoustoihin.

Naisvaltaisilla aloilla äitiysvapaat ovat tavallisia. Paperi­ tehtaassa isyysvapaata pyytävää miestä voidaan katsoa kieroon. Sosiaalinen paine voi olla niin kova, ettei perheeseen liittyviä joustoja edes uskalleta käyttää.

Vastuu yrityksillä

Kokon mukaan yksi suurimmista ongelmista on työkulttuuri, jossa perinteiset arvot elävät yhä sitkeässä.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaiden lasten isistä joka neljäs haluaisi tehdä työtä osa-aikaisesti, mutta vain kolme prosenttia toteuttaa toivettaan. Äideis­tä joka kolmas haluaisi työskennellä osa-aikaisesti, mutta vain 12 prosenttia tekee näin. Euroopan mittapuulla suomalaisissa lapsiperheissä tehdään normaalia enemmän pitkää työpäivää.

Myös OECD on huomauttanut, että työn ja perheen yhteensovittamista tulisi Suomessa tukea nimenomaan lisäämällä osa-aikatyön mahdollisuuksia. Isien

”

Työaikajoustoilla ja vanhempain­ vapailla saattaa olla urakehitykseen positiivisia vaikutuksia.

14

Telma 2 2011

osa-aikatyö on kuitenkin harvinaista koko Euroopassa.

Tutkimusten mukaan eurooppalaiset isät tekevät usein pidempää päivää kuin lapsettomat miehet.

Anna Kokko muistuttaa, että arvomaailma on kuitenkin kehittynyt koko ajan perhemyönteisempään suuntaan. − Kun 80-luvulla isiltä kysyttiin, mihin he halusivat lisää aikaa, vastaukset olivat kodin remontointiin, metsästykseen ja kalastukseen. 2000-luvulla halutaan lisää aikaa lasten ja puolison kanssa yhdessäoloon.

Mutta paljon on vielä kuitenkin tehtävää.

Parannettavaa olisi etenkin isille suunnatuissa työelämän joustoissa. Hyvänä esimerkkinä toimii perinteisistä naisen ja miehen rooleistaan tunnettu Saksa.

Kun isille korvamerkittiin kahden kuukauden vapaa, isyysvapaiden käyttö nousi kolmessa vuodessa parista prosentista noin kahteenkymmeneen.

Saija Maunon mukaan joustoja tärkeämpää on kuitenkin luoda yleisesti perhemyönteisempää organisaatiokulttuuria. − Yrityksen perhemyönteisyys on tärkeämpi vaikutin kuin joustojen olemassaolo, Mauno sanoo.

Perhemyönteisyys näkyy myös erilaisissa työaikojen ja -paikkojen joustoissa. Monille etätyöpäivät saattavat toimia sekä työn että perheen kannalta tehokkaina ja hyvinä joustoina. Kun työmatkoihin ei mene aikaa, perhe saa enemmän, ja kotona työtkin tulee usein tehtyä tehokkaammin.

Perheen ja työn joustava yhdistäminen lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta ja näkyy sairauspoissaolojen vähenemisenä. Maunon tutkimusten mukaan 70 prosenttia suomalaisista kokee, että perhe-elämä rikastuttaa työntekoa.

Reiluus sitouttaa

Milla Savolainen toimii Orto-Lääkäreiden vastaanotossa kahtena päivänä viikossa ja toiset kaksi leikkaussalissa hoitajana.

Savolaisen aiemmassa työpaikassa perheellisiä jopa vaadittiin käyttämään lapsen sairastuessa työpaikan kustantamia hoitopalveluita. "Perheelliset eivät siitä tykänneet". Hänellä itsellään ei silloin ollut lapsia. Nykyisessä työpaikassa perheeseen suhtaudutaan myönteisesti.

Perheen ja työn yhdistäminen on sujunut jouhe­ vasti. Lasten viemiset ja hakemiset on saatu sovitettua hyvin yhteen, sillä miehellä on joustavat työajat. Tar­ vittaessa tukea ja apua saadaan lähellä asuvilta suku­ laisilta ja ystäviltä. Eniten Savolainen kaipaa aikaa parisuhteelle. − Kerran vuodessa olemme pyrkineet pitämään piden­netyn viikonloppuloman yhdessä ilman lapsia.

Savolaiselle ei tullut mieleenkään, ettei hän uskal­ taisi töihin palattuaan pyytää työnantajalta lyhennet­ tyä työviikkoa. Työnantaja on suhtautunut joustoihin myönteisesti, eikä Savolainen ole kokenut paineita tai kateutta kollegoidenkaan puolelta. Useat heistä ovat tehneet tai tekevät lyhennettyä työviikkoa ja ymmärtä­ vät lapsiperheen haasteet.

Moni lyhennettyyn työaikaan oikeutettu jättää kui­ tenkin edun käyttämättä. Jos työkulttuuri ei kannusta perhemyönteisyyteen, lähiesimies ei ymmärrä perheel­ lisen arkea tai työ on pätkittäistä, jouston pyytäminen voi epäilyttää. Pelätään, että se viestii työnantajalle esi­ merkiksi motivaation puutteesta. Epävarmuus ei roh­ kaise perheen ja työn yhdistämiseen.

Tasapuolisuus ja tietoisuus erilaisista joustomah­ dollisuuksista ovat organisaation johdon ja esimiesten vastuulla. Pelisäännöt on oltava kaikille samat, eivätkä mahdollisuudet saisi olla kiinni siitä, millainen lähiesi­ mies kenenkin kohdalle sattuu. − Olen kuullut tapauksia, joissa samassa yrityksessä yksi työntekijä on joutunut käyttämään omia loma­ päiviään sairaan lapsen hoitamiseen, kun toiselle se on ollut lähinnä ilmoitusasia. Pelisääntöjen pitäisi olla selkeät, reilut ja kaikkien tiedossa, Anna Kokko sanoo.

Yksi suuri ongelmakohta on osa-aikaisen työn mi­ toittaminen. Lyhennettyä työviikkoa saatetaan tehdä samalla työmäärällä kuin normaalia työaikaa. − Jos työntekijällä on aina kiire, hänellä on joko liikaa tekemistä tai työt on huonosti organisoitu. Se on yleensä huonoa johtamista, Saija Mauno huomauttaa. www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

15

Hyvä olo näkyy

Aiemmin ajateltiin, että työ ja perhe on pidettävä toisistaan erillään. Nykyisin ymmärretään, että ihminen on kokonaisuus, jossa työ ja perhe eivät ole erillisiä saarekkeita.

Saija Maunon mukaan ne, jotka kokevat perheen rikastuttavan työntekoa ja toisinpäin, jaksavat muita paremmin. He ovat myös kaikista sitoutuneimpia työntekijöitä, ja tällä on selvä vaikutus työn tulokseen ja motivaatioon. Kun työnantaja ymmärtää, joustaa ja pitää huolta työntekijästään, vaikutukset näkyvät jopa usean vuoden päähän.

Orto-Lääkärien toimitusjohtaja Timo Tavaila on huomannut, että kun työ ja perhe soljuvat yhteen joustavasti, asiakkaat saavat parempaa palvelua. Ja asiakkaat ovat ne, jotka takaavat yrityksen kannattavuuden. − On tärkeää, että ihmisillä on hyvä olla. Jos on jatkuva murhe siitä, kuinka asiat kotona pyörivät, se näkyy työssä. Jos töihin on kiva tulla, se välittyy myös potilaille.

Tavaila on itsekin kolmen lapsen isä. Hän tietää, mitä perheen ja työn yhteensovittaminen vaatii. − Itse olen onnellisessa asemassa, sillä esimiehenä voin säätää helpommin omia aikataulujani. Työntekijöille tämä on isompi juttu. On hyvä, jos voin auttaa heitä siinä. Kun itse tiedän, kuinka joustavuus helpottaa, miksi en tarjoaisi sitä myös työntekijöille.

päivät hän pyrkii päättämään hyvissä ajoin, ja jos on jäätävä kotiin esimerkiksi sairaan lapsen takia, hän voi tehdä etätöitä. Liikunnanopettajana toimivalle vaimolle joustaminen on tarkkaan määritettyjen työaikataulujen kannalta paljon hankalampaa.

Tietenkään toimitusjohtajana töistä ei ole ikinä täysin erossa. Ne tulevat usein helposti mukana kotiin. − Toimitusjohtajana on vähän kuin yrittäjä. Tässä on riski, että on töissä 24 tuntia, Tavaila myöntää.

Orto-Lääkäreillä henkilökunnasta kolmannes tekee lyhennettyä työviikkoa, kaikki naisia. Tavaila kertoo, että usein häneltä kysytään, kannattaako tällainen. − Minulle se on osa riskienhallintaa.

Tavaila piirtää paperille kaavion. − Jos minulla on kolme täysipäiväistä työntekijää tai neljä kuuden tunnin työpäivää tekevää, ja heistä kaksi sairastuu yllättäen, heidän työnsä on helpompi jakaa jäljelle jäävien, lyhennettyä työviikkoa tekevien kesken.

Kuuden tunnin työntekijöitä voi pyytää väliaikaisesti tekemään pidempää työpäivää ilman, että työpäivän pituus venyy kenelläkään yli-inhimilliseksi. − Tällä alalla on vaikea ottaa lennosta tuuraajia, Tavaila selittää. − En koe näitä asioita rasitteena. Se on fakta, että meillä on aina äitejä ja lapsia sairastuu. Ne ovat budjetin reunaehdot.

Joustoista riskienhallintaa

Tavaila on siitä harvinainen toimitusjohtaja, että hän joustaa myös omassa työssään perheen ehdoilla. Työ-

Kolmen lapsen isänä toimitus­johtaja Timo Tavaila ymmärtää, millainen merkitys työpaikan joustavuudella on perheelliselle.

16

Telma 2 2011

Sairaan äidin hoitaminen oli koettelemus, joka vei Leila Marinin jaksamisen äärirajoille.

Enemmän kuin yksin jaksaa kantaa Perheen ja työelämän yhdistäminen mielletään yleensä lapsiperheen haasteeksi, mutta väestön vanhentuessa myös omien vanhempien hoitaminen vaatii koko ajan lisää huomiota. Saarioisella tilanteeseen on reagoitu.

Teksti Anne Karppinen • Kuvat Emil Bobyrev

eila Marin sormeilee keittiön pöydälle nostamiaan ruutuvihkoja. Niistä näkee, miten paljon Marinia on välillä ”ottanut päähän”. Marin hymähtää ja ihmettelee, miten hän on jo voinut unohtaa tarkat vuosiluvut.

Vihkot ovat vuodelta 2007, mutta äidin terveys alkoi heiketä jo 2005. Nyt vanhainkodissa asuva 85-vuotias äiti oli vaatinut Marinia luokseen jo 1990-luvun puolivälissä. Leila Marin jättikin asuinseutunsa sekä www.telma-lehti.fi

hyvän työpaikan Lapissa ja muutti Tampereelle 1996.

– Äiti soitti ja sanoi saavansa rauhassa märäntyä, kun kukaan ei välitä. Minä muutin sitten sokkona Tampereen Nattariin. Muutto oli lopulta järkytys, joten itkuhan siinä tuli.

Marinin äiti oli ollut eläkkeellä 61-vuotiaasta saakka. Hän asui Tampereen Vehmaisissa vanhaa, puulla lämmitettävää omakotitaloa, johon ei tullut edes lämmintä vettä. Pihalla oli kaivo ja saunarakennus.

Telma 2 2011

17

Raskaan elämänvaiheen tunnot on purettu Leila Marinin päiväkirjaan.

Kun äiti alkoi sairastella enemmän, paljastui myös alzheimerin tauti. Marin muistelee, miten äiti alkoi unohdella asioita, laihtua syömättömyyttään ja purkaa kiukkuaan häneen.

– Koskaan ei tiennyt, mitä vastassa oli, sydän kylmänä menin sinne joka kerta. Äiti saattoi korjata hellasta lattialle lentäneen hehkuvan kekäleen harjalla ja kihvelillä roskapussiin…

Marin laskee hoitaneensa äitiään kolmivuorotyönsä ohessa yksin kolmisen vuotta. Oma elämä ja omasta kodista huolehtiminen jäivät, ja oma terveyskin oli vaarassa. Marin hoitaa nyt omaa selkäänsä, joka meni äitiä nostellessa. Matkan varrella puhjennut masennus alkaa jo helpottaa. Unen takaisin saamiseksi hän joutui syömään puoli vuotta lääkkeitä.

18

Telma 2 2011

– Pyysin työpaikalla, että minulle annettaisiin aikaa toipua. Itsekin luulee, että jaksaa ja kestää ja nielee kaikki ärsykkeet. Silloin jopa tuntui, että sain työpaikallani moitteita omasta sairastumisesta. Olin sellaisessa mielentilassa, että jos joku sanoi päivää, saatoin puhjeta itkuun. Äidin tyttäreen kohdistaman kiukun syy selvisi vasta jälkikäteen. Äiti oli vihainen, koska omat pojat, Marinin kolme veljeä, eivät käyneet tämän luona. Kun joku heistä kävi, hän kävi vain kahvilla. Vihkossa on veljen merkintä: ”Poikkesin päiväkahvilla. Äiti joi kaksi senttiä. Ja pikkuleivän.”

– Sukulaisten vierailu kuitenkin piristi äitiä aina, sanoo Marin.

Leila Marin on tuotantotyöntekijä Saarioisilla.

Työnantaja on toteuttanut vuodesta 2004 omaa, yli 55-vuotiaille tarkoitettua senioriohjelmaansa työurien pidentämiseksi. Sen nimissä työtä kevennetään, jos terveydelliset tai muut syyt vaativat.

Ohjelman piirissä on sata työntekijää 800:sta. Yhtiön työntekijöiden ikärakenteeseen se on vaikuttanut niin, että yli 60-vuotiaiden osuus on kasvanut 3,5 prosentista 6,3 prosenttiin. Eläköitymisikä on noussut ohjelman aikana alan keskimääräistä korkeammaksi, 61,5 vuoteen.

Myös sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Lisäksi ohjelma on tehtaanjohtaja Ritva Tuohimaan mukaan vaikuttanut myönteisesti työilmapiiriin ja yhteishenkeen.

– Työyhteisöön kuuluu kaikkia ikäryhmiä, ja jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat järjestelynsä. Ohjelma on auttanut parantamaan asennetta ikääntyviä työtekijöitä kohtaan.

Ohjelma on saanut vuoden 2010 työelämäpalkinnon.

a j at e l m a

Tukimallit oikeaan käyttöön yökyvyn varhaisen tuen malleja rakenne­ taan työpaikoilla ahkerasti. Tarkoitus on helpottaa tarttumista huoleen työkyvystä nopeasti, jo työpaikalla. Lisäksi kuvataan yhteistyötavat työterveyshuollon suuntaan.

Mallien menestystarinat ovat arkisia, kuten seu­ raava: esimies soitti työterveyshuoltoon ja pohti, pitäisikö työpaikalla äkäiseksi muuttunut henkilö ohjata vastaanotolle. Hän päätyi käymään ensin varhaisen tuen tsekkauslistan mukaisen keskuste­ lun. Sen myötä työntekijä sai apua työhön liitty­ vään hämmennykseensä, koki tulevansa kuulluksi, rauhoittui. Vastaanottoa ei tarvittukaan.

Esimiehet ovat kiittäneet mallien ryhdittävän esimiestyötä. Työkykypulmien eri näkökulmien muistaminen ja jatkotoimien sopiminen vaatii herk­ kyyttä kiireessäkin. Helpottaa, kun voi todeta, ettei kyse ole henkilökohtaisesta vahtimisesta vaan tasa­ puolisesta kaikkia koskevasta toimintamallista, josta on yhdessä sovittu.

Työyhteisöissä tasapuolisuutta luonnollisesti arvostetaan. Kokemus oikeudenmukaisuudesta eh­ käisee stressiäkin. Malleihin kuuluva yksilöllinen selvittely voi myös lisätä keskinäistä ymmärrystä työstä ja sen muutoksista sekä erilaisista odotuksista.

Ymmärryksellä voidaan edistää työn hallintaa, työn sujumista ja mielekkyyden kokemusta – eli tukea työkykyä, työn muuttuvat tavoitteet tunnistaen.

Jostain sy ystä malleja käytetään paljon myös kovin myöhäiseen tukeen. Jos puheeksi otta­ minen johtaa eläkeselvittelyihin, kyse ei ole ollut varhain tukemisesta. Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. On hyvä, että terveydenhuollon ja kuntoutuksen keinot saadaan käyttöön. Mutta var­ haisen tuen tarkoitushan ei ollut, että homma me­ nisi aivan terveyspuheeksi. Tarkoitus ei ollut kan­ nustaa työelämän osapuolia pikkulääkäreiksi taikka kahvihuonediagnostiikkaan. www.telma-lehti.fi

Terveysasioiden hoito ei edes yksin riitä, jos työkykyä uhkaa pitkittynyt työpahoinvointi. Silloin pulmien käsittely vain lääketieteellisesti voi tuottaa epätarkoituksenmukaisia työrajoituksia tai sairaus­ poissaoloja tai eläkepapereita – vaikka kannattaisi hakea luovempia ratkaisuja, miten toimia toisin.

Eivät kaikki työssä ilmenevät pulmat johdu työstä, todellakaan. Mutta niihin pulmiin, jotka työstä juontuvat, kannattaa tarttua. Pitäneekin vielä varmistaa, että erilaisissa varhaisen tuen malleissa käytetyt lomakkeet ohjaavat tukemiseen työpaikal­ la. Myös terveysväen joutaa kehittää tapoja puhua; hoksauttaa kysymään ja selvittämään asioita työssä, kannustaa löytämään oikeat ihmiset yhteistyöhön; tukea uhriajattelusta toimijuuteen.

Ihminen voi paremmin, kun on mielekästä te­ kemistä ja aikaansaamisen iloa. Hyvä työ tukee ter­ veyttä, on suorastaan lääkettä. Eikä työkyky ole yhtä kuin terveys. Meillä kaikilla pikku- ja isompivikaisil­ la löytyy kummasti työkykyä, kun oikein oivalletaan ja innostusta tuetaan.

Varhaisen tuen malleista on moneen. Kun niitä käytetään nimen mukaisesti varhaiseen tukeen, tue­ taan ihmisiä jo työpaikoilla, kohti työn sujumista, työssä onnistumista ja yhdessä tekemistä. Sekä li­ säksi myöhäiseen tukeen työterveyden yhteistyössä, silloin kun sitäkin tarvitaan.

Palataan vielä työpaikalla äkäiseksi muuttuneen henkilön tarinaan. Minkälainen hoitoketju olisi voinut kehkeytyä, jos selvittely olisi siirtynyt työ­ paikan ulkopuolelle heti, tai mieliharmin muhittua pitkään? Tuskinpa esimies äkäisen työntekijän mui­ ta mahdollisia koti- tai terveyshuolia ratkoi. Tärkeää oli työssä harmittaneiden asioiden purkaminen työs­ sä, työkyvyn varhaisen tuen tehokkaalla areenalla.

Kokemus oikeuden­ mukaisuudesta ehkäisee stressiäkin.

L e e n a Al a - M u r s u l a Kirjoittaja toimii työterveyslääkäreiden kouluttajana ja tutkijana Oulun yliopistossa.

Telma 2 2011

19

ilmiö Teksti Tarja Västilä • Kuva Colourbox

Märän prosentin Maapallolla riittää vettä. Tosin siitä yli 97 prosenttia lipuu suolaisissa merissä. Jäljelle jäävästä makeasta vedestä valtaosa on varastoitunut jäätiköihin, ja vain prosentti on jaettavana koko ihmiskunnalle.

anoansa sammuttavat ovat sinisellä planeetalla eriarvoisessa asemassa. Kun me täytämme sekunnissa lasim­me kraanasta, Afrikan mantereen kanssasisar käyttää vedenhakumatkaansa neljä−viisi tuntia päivässä.

Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten mukaan jokaisen pitäisi saada päivittäin käyttöönsä 50 litraa vettä. YK:n kehitysohjelma UNDP on varovaisempi: ihmisarvoinen vähimmäismäärä olisi 20 litraa.

Laskennallisesti vettä pitäisi riittää kaikille maapallon 6,9 miljardille ihmiselle. Kuitenkin 1,1 miljardia, joka kuudes ihminen, joutuu sinnittelemään arjessaan ilman puhdasta vettä. YK:ssa on arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä jopa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta.

Valtaosa vedestä menee väärään kurkkuun.

Tasan ei käy litrat

Vähiten makeaa vettä on Afrikassa, Aasiassa ja Lähiidässä eli niissä paikoissa, jotka eivät pääse osalliseksi maapallon suolattoman veden kiertokulusta. On vaikea kuvitella, että 6 000 vuotta sitten Saharassa, nykyisin yhdessä maailman kuivimmista paikoista, risteili jokien verkosto. Ilmaston muuttuessa jokien liplatus vaihtui hiekkalaineiksi.

Jos ei halua tuntea globaalia vesituskaa, voi tuudittautua tietoon, että Suomessa on uusiutuvia vesivaroja eniten henkeä kohden Euroopassa. Tuhansien järvien maassa voimme iloita keväisistä lumen sulamisvesistä ja syksyisistä syyssateista, sillä ne täydentävät entisestäänkin hyviä pohjavesivarantojamme.

Suomi oli myös vesihyvinvoinnin kärjessä vertailtaessa 147 maan vesivarojen määrää, vesihuollon kattavuutta, veden käyttöä ja ympäristön huomioon

20

Telma 2 2011

ottamista. Veden kulutuksessakaan Suomi ei joudu sonnustautumaan aasinhattuun. Keskimäärin jokainen suomalainen kuluttaa vettä 155 litraa päivässä. Yhdysvaltalaiset pitävät kyseenalaista ykköstilaa lähes 600 litralla. Maailman vedenkulutus on kasvanut sadan vuoden aikana huikeat 750 prosenttia.

Vaikka emme ole planeetan lutraajakansaa, voi jokainen itse tykönään miinustaa 155 litrastaan pois 135 ja miettiä, kuinka ihmisarvoista elämää pystyisi elämään. Jo pelkkä vesiklosetin yksi veto saattaa hurauttaa kuusi litraa ja minuutin suihku voi piheimmilläänkin viedä kymmenen litraa juomavettä. Henkilökohtainen hygienia ja WC-huuhtelut napsaisevat päivittäisestä veden­kulutuksestamme valtaosan.

Jos yli miljardi ihmistä joutuu elämään ilman puhdasta vettä, niin yli kaksi miljardia elää ilman kelvollista vessaa ja viemäriä. Joka 15. sekunti maapallolla kuolevan lapsen menehtymisen syy on likaisen veden aiheuttama sairastuminen.

Joko globaali vesituska alkaa kuivata kurkkua?

Missä vesi luuraa?

Vedenkulutuksesta vain pieni osa on näkyvää, suurin osa on piilossa erilaisissa hyödykkeissä. Kaikki viljelty ja kasvatettu on imenyt vettä, ja suurin osa teollisesti valmistetuista tuotteista on vaatinut vettä.

Lähes puolet suomalaisesta vesijalanjäljestä muodostuu maan rajojen ulkopuolella. Oman vesijalanjälkensä voi laskea netistä löytyvällä mittarilla ja päästä samaan tulokseen kuin Helsingin Sanomien Vesiteemaliite: kupillisen kahvia, kahden juustovoileivän, lasillisen appelsiinimehua, omenan ja kananmunan sisältävä aamiainen on niellyt 760 litraa vettä.

tähden Keskivertosuomalaisen vuosittaisesta vesijalanjäljes­ tä, 1 727 kuutiosta, suurin osa tulee lihasta, kahvista ja teollisuustuotteista. Ennen, kun siemaisemme 1,25 desiä kahvia kupistamme, on sen viljelyyn ja jalosta­ miseen tarvittu vettä 140 litraa. Kilo naudanlihaa grillivartaissamme on verottanut 15 500 litraa, mutta kilo kotimaisia tomaatteja on niellyt vain kymmenen.

Vanhoja farkkuja kannattaa kantaa vuosia, sillä yhdet farmarihousut haukkaavat 10 850 litraa.

Tasapainoilu on vaikeaa, jopa mahdotonta. Vesi­ asian­tuntijat eivät esimerkiksi kannata biopolttoaineiden käyttöä, sillä niiden tuotanto vaatii paljon vettä. Ja me tankkaamme bioa juuri siksi, että maailma pelastuisi.

Pyhä vesi

Jos veden luonnolliseen kiertokulkuun sopeutuminen on ollut monen ihmisyhteisön menestyksen tae, yhtä menestynyt strategia on kiertokulun sääteleminen.

Kun ensimmäiset maanviljelyskulttuurit syntyi­ vät suurten jokien varsille, tänä päivänä modernin yhteiskunnan toiminta varmistetaan padoilla. Suurin osa maapallon säännellystä makeasta vedestä on poh­ joisen pallonpuoliskon asutuskeskusten läheisyydessä.

Patoaltaiden veden massa on niin suuri, että se on jopa muuttanut maapallon pyörimisnopeutta.

Ne, jotka säätelevät planeettamme vesivaroja, pite­ levät melkoista vallan valtikkaa. Vedestä taistellaan maiden välillä, muun muassa Egyptissä, Sudanissa ja Etiopiassa kamppaillaan oikeudesta Niilin vesiin. Tais­ telu vedestä synnyttää sisäisiä konflikteja erityisesti kehitys­maissa.

Makean veden strateginen merkitys kasvaa koko ajan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos sanoo, että seuraavien suurten sotien syynä on vesi­ pula.

Valtioiden, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä tar­ vitaan tasa-arvoisemmaksi vesihuomiseksi. Suoma­ laisenkaan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä hörppiessään metsälammen pintaa. Jos hän sen sijaan äityy tilaamaan amerikkalaisen Bling H2O -verkkokaupan kautta itsel­ leen Swarovskin kristallein koristellun vesipullon, täyt­ tyköön puteli piripintaan maailman suolaisista kyyne­ listä. www.telma-lehti.fi

Lähteet: • global.finland.fi • Yle.fi • Yle TV1/Prisma • HS Teema, Vesi • www.kuluttajat.fi • www.vesijalanjalki.org

Telma 2 2011

21

Ko l m e n k e r r o k s e n v ä k e ä Tekstit Sami Turunen Kuvat Miika Kainu ja Jaakko Martikainen

skanska Skanska • Perustettu Ruotsissa 1887.

• Toimintaa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa.

• Maailman kymmenen suurimman rakennusyhtiön ja 500 suurimman yrityksen joukossa.

• Liikevaihto 13 miljardia euroa (2010).

• Henkilöstöä 52 000.

22

Telma 2 2011

Skanska Oy • Ensimmäinen Skanskan haarakonttori Suomeen vuonna 1917.

• Suomen ja Viron yhteenlaskettu liikevaihto 880 miljoonaa euroa (2010).

• Henkilöstöä 3 100, Suomessa 2 700.

Skanskan raksalla jaksaa Rakennusala on aina ollut työtapaturmien tilastoykkönen. Niin ei tarvitse kuitenkaan olla. Määrätietoisella työllä Skanskan tapaturmataajuus on pienentynyt huimasti.

Nyt on otettu tähtäimeen myös rakentajien fyysisen kunnon parantaminen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisy.

www.telma-lehti.fi

Kentän konkari Jari Renlundin valtakunnasta, kerrostalotyömaan katolta Pasilassa näkyvät Linnanmäen pyörittimet ja Helsingin keskustan kattomeri.

Renlund on Skanskan alueyksikön työsuojeluvaltuutettu. Joka toinen viikko hän kiertää työmaita, joka toinen viikko tekee perinteisiä timpurin töitä.

– Teen paljon sairauslomapaikkauksia tai töitä, joita muut eivät ehdi tehdä. Olen usein ensimmäinen, joka tulee uudelle työmaalle pystyttämään työmaakoppeja – ja yleensä viimeinen, joka vastaa vielä sisään muuttaneiden asukkaiden valituksiin, Renlund nauraa.

Työsuojeluvaltuutetun vastuut alkoivat vuonna 1991, alueyksikön valtuutettu Renlund on ollut vuodesta 2002.

– Päivääkään en ole valtuutetun hommia katunut, sillä joka päivä tulee pieniä onnistumisia: saa kaverit tekemään asioita oikein tai jonkun jääräpään pitämään suojalaseja.

Renlund ehättää heti oikaisemaan, että jääriä on äärimmäisen vähän.

– 99 prosenttia työntekijöistä käyttää suojavälineitä todella hyvin.

Oikea asenne turvallisuuteen on syntynyt, koska kaikki ymmärtävät, että tapaturmat käyvät kalliiksi kaikille. Siksi yhteiset tavoitteet on helppo löytää. Myös turvavälineiden kehittyminen on lisännyt motivaatiota niiden käyttämiseen.

– Kamat ovat nykyään hyvännäköisiä ja vaivattomia. Ennen oli vaatteissa vain miesten ja naisten mallit, nyt on rajaton määrä hyvännäköisiä vaihtoehtoja. Ennen suojakengät olivat täynnä terästä ja painoivat paljon, nyt käytetään kevlaria ja muovia, ja kengät ovat todella kevyitä.

Renlund esittelee myös suojalaseja.

– Yksi työkaveri testasi, että kestävät vaikka haulikolla ampua.

Silmävammat ovatkin loppuneet Skanskalla käytännössä kokonaan. Renlundillakin on asiasta kokemusta.

– Kulmahiomakoneen laikka hajosi kesken leikkaamisen ja kappaleet lensivät päin näköä. Ilman laseja olisi varmasti silmä lähtenyt, nyt tuli vain pieni haava poskeen.

Telma 2 2011

23

Tähtäimessä pyöreä nolla

Lisätietoja www.ttk.fi/julkaisut • Työturvallisuus-PAKKA − Rakennustyömaan säännöt, opas, TTK 2008.

24

Telma 2 2011

Paalujuntta paukuttaa rytmikkäästi Helsingin Vuosaaressa. Kerrostalotyömaa on yksi Skanskan työpäällikkö Kimmo Koivumäen yhdeksästä kohteesta.

Tässä vaiheessa töissä on vain muutama työntekijä, mutta urakan edetessä pääluku kasvaa yli viiteenkymmeneen.

Rakennusala on aloista vaarallisin, mutta kehitys on viime vuosina ollut hurjaa. Tapaturmataajuusluvut ovat tippuneet: ennen miljoonaa tehtyä tuntia kohden alalla sattui jopa 90 tapaturmaa, nyt vajaa 70.

– Meillä luku on vain 16, ja välillä käytiin jopa kymmenessä. Tarkoitus on saada tapaturmat nollaan – kova tavoite, mutta ei mahdoton, Koivumäki uskoo.

– Tapaturmat vältetään hyvällä suunnittelulla. Meillä käytetään ennen uutta työvaihetta muutama minuutti sen miettimiseen, miten työ tehdään turvallisesti. Vaikka lyhytkestoisessa työssä se voi joskus viedä aikaa enemmän kuin itse työsuoritus, sen tekeminen on turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Asenteet ovat muuttuneet myös henkilökohtaisten suojainten käytössä.

– Pientä huomauttamista joskus on, mutta nykyään se ei ole taistelua, keskustelu riittää.

Työolosuhteita on kehitetty muutenkin. Nostoja on helpotettu apuvälineillä, ja kuormitusta ovat vähentäneet esimerkiksi kevyemmät rakennuslevyt.

Skanska Jaksava -hankkeen aikana testiryhmän kuntoa ja työn kuormittavuutta mitattiin koko ajan mukana kulkevilla Armband-mittareilla. Kävi ilmi, että vaikka työ on fyysistä, se jos mikä vaatii työajan ulkopuolella kuntoilua ja liikuntaa. Siksi Skanskalla annetaan työntekijöille liikuntaseteleitä sekä mahdollisuus osallistua liikuntakerhoihin.

Rakennuksilla on otettu käyttöön myös aamuiset työmaatreenit.

– Pari kertaa viikossa jumpataan aamuisin, jotta saadaan lihakset lämpimiksi ja vetreiksi päivää varten – ja suurin osa työntekijöistä osallistuu.

Pieni satsaus, iso tulos – Tapaturmien ehkäisyssä on viime vuosina edetty selvästi, mutta tuki- ja liikuntaelin­ sairauksia ei ole saatu haltuun. Ne ovat sairauspoissaolojen selkeä ykkönen, Skanskan työhyvinvointipäällikkö Helena Pekkanen kertoo.

Sairauspoissaoloja Skanskan rakennustyöntekijöillä on noin 4,2 prosenttia. Yksi työntekijä on keskimäärin 10,5 päivää vuodessa poissa, ja poissaoloista lähes 40 prosenttia johtuu tuki- ja liikuntaeli­n­sairauksista (tulesairaudet). Skanska halusi Jaksava-hankkeella vähentää poissaoloja sekä tuottaa lisää tietoa työterveyshuollon kehittämiseen.

– Rakennustyö on luonteeltaan hyvin vaihtelevaa. Välillä on kevyempääkin, mutta toisinaan on erittäin vahvoja pistekuormituksia, jotka ovat tuki- ja liikuntaelimille isoin riski. Vaarat vaanivat huonoissa työasennoissa, liukkaudessa sekä tavaroiden kantamisessa − varsinkin rappusissa.

Skanskalla onkin erityisesti mietitty, miten tavarat toimitetaan työmaalle ja työpisteille.

– Keskeinen ajatus on, että rakentaja tekee muuta kuin roudaa tavaroita.

Nostoissa on käytössä apuvälineitä, mutta niiden toimittaminen työmaalle ei yksinään riitä.

– Niin kauan kuin apuväline on vieras, sitä ei käytetä, ja silloin siitä ei ole hyötyä.

Siksi on varattava aikaa myös kunnolliseen perehdytykseen.

Hankkeen tuloksena on otettu käyttöön monia muitakin uudistuksia: uusille työntekijöille tehdään fyysisen kunnon testit, ergonomiaohjeistusta ja työfysioterapeutin roolia on lisätty ja työterveys on aina mukana töiden suunnitteluvaiheessa.

Satsauksille on syynsä.

– Me haluamme huolehtia, että henkilöstö pääsee terveenä kotiin ja terveenä eläkkeelle. Meillä on myös intressinä, että rakentajia riittää tulevaisuudessakin.

Terve henkilöstö on myös tuottavuus­ tekijä, sillä sairauspoissaolot ovat kallista lystiä.

– Yksi poissaolopäivä maksaa 300 euroa, se tekee vuodessa miljoonia. Siihen nähden tällaiset pienet parannukset ovat erittäin kannattava panostus.

Jaksava-hanke Skanskan kaksivuotisessa Jaksavahankkeessa kartoitettiin rakennustyöntekijöiden fyysistä työkykyä sekä luotiin toimintamalleja turvallisempaan ja ergonomisempaan työhön. Hanke toteutettiin yhteistyössä Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa. www.tsr.fi > Hae numerolla 108250

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

25

M e t e i mm e s e n !

Teksti Sami Turunen • Kuva Pekka Agarth

Mamselli oikeaan asentoon Kajaanin Mamselli on Kajaanin kaupungin liikelaitos, joka vastaa ateria- ja puhtaanapitopalveluista kaupungin kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa sekä kuntayhtymän hoitolaitoksissa. 180 henkeä työllistävässä Mamsellissa laitettiin paikat sekä ihmiset kuntoon.

Aino Schroderus, ruokapalvelutyöntekijä Työhöni kuuluu asiakaspalvelua, siivousta, kokkausta ja keittiötyötä, niissä on hallittava monta asiaa. Työvaiheitani videoitiin ja sykettä seurattiin mittarilla – se oli aika korkea, yli sadan koko ajan.

Työoloja kehitettiin, nostoja vähennettiin, saimme yhden uunin lisää ja luiskat roskien viemistä helpottamaan. Tulevassa remontissa asioita parannetaan lisää.

M i s s ä o lt i i n

M i tä t e h t i i n

M i h i n pä ä s t i i n

Kajaanin Mamsellin väki oli jatkuvasti kärkisijoilla kaupungin henkilöstön poissaololuvuissa. Keski-ikä on yli 50 vuotta. Siivous- ja keittiötyössä on paljon nostamista, hankalia työasentoja sekä kävelyä paikasta toiseen.

Naisvaltaisessa työpaikassa asetettiin tähtäin työhyvinvoinnin lisäämiseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien poissaolojen vähentämiseen sekä ergonomian parantamiseen.

Työterveyslaitoksen kanssa käynnistettiin työkykyhanke, johon työnantaja sitoutui. Työsuorituksia videoitiin ja analysoitiin.

Painotettiin, että työhyvinvointi on kokonaisvaltainen asia. Se rakentuu työergonomian lisäksi myös vapaa-ajan liikunnasta, kulttuurista tai vaikka marjanpoiminnasta.

Sairauspoissaolojen vähenemisestä ja aktiivisesta liikunnasta palkittiin myös pienillä porkkanoilla, kuten hierontalahjakorteilla.

Videokuvausten myötä havaittiin, että joitakin töitä tehtiin auttamattoman huonoissa ja ahtaissa tiloissa, ja asia korjattiin. Työntekijät oppivat itsekin kiinnittämään huomiota työasentoihinsa.

Eri yksiköihin valmennettiin ergonomiavastaavia, jotka kiertävät yksiköissä neuvomassa työasentoja ja -tapoja.

Monet työntekijät innostuivat liikkumaan ja jotkut jopa pitkäjänteiseen painonpudotukseen. Monen tekijän yhteisvaikutuksesta työterveyspalvelujen kustannukset pienenivät vuodessa noin 18 000 eurolla ja poissaolot vähenivät 459 työpäivällä (2009–2010).

26

Telma 2 2011

Henri Kiiskinen, oppisopimuskoulutettava Keittiöala kiinnosti, ja oppisopimuksen kautta saa hyvän työkokemuksen.

Videoanalyysien kautta älysin itsekin, että voi seistä selkä suorassa eikä lysyssä – se kannattaa, jos aikoo tehdä näitä hommia vuosikymmeniä. Oma kunto pysyy kohdallaan rullalautailuilla. Voihan siinäkin sattua kaikenlaista, mutta samalla lailla voi kompuroida täällä keittiössä.

Leena Keränen, ateria- ja puhtaanapitopäällikkö Olin hankkeessa yhteyshenkilönä, joka aikataulutti ja koordinoi asioita. Itse motivoiduin, kun näin, että joillekin syttyi tästä kipinä pitää huolta omasta terveydestään.

Ergonomian parantamiseen laitettu raha tulee aivan varmasti moninkertaisena takaisin.

Lisätietoa Keittiö- ja siivoustyön kuormittavuus vähenee ergonomian keinoin www.tsr.fi > Hae numerolla 109047

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

27

Joustolla tulosta

28

Telma 2 2011

Työyhteisön hyvinvointi syntyy johdon ja työntekijöiden välisestä luottamuksesta. Hyvinvoinnista taas syntyy mitattavaa tulosta.

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Laura Vuoma

Kello kahden kahvitunti on Sitolla suosittu tilaisuus. Tauko antaa mahdollisuuden puhua muustakin kuin työstä, tuumivat Hanne Strandvall (vas.), Mirka Härkönen, Lotta Junnilainen, Timo Myyryläinen, Kristiina Lignell ja Riikka Poutanen. www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

29

oskus huvittaa, kun kuuntelen julkista keskustelua työajan joustoihin liittyen. Se kuulostaa niin van­ hanaikaiselta, Sito Oy:n varatoimitusjohtaja Tapio Puurunen hymähtää. − Meillä on käytössämme kaikki mahdolliset joustot.

Sito on infran ja tietotekniikan konsultointiyritys, joka toimii seitsemällä eri paikkakunnalla. Asiantun­ tijaorganisaatiossa työskentelee noin 350 henkilöä.

Viime vuoden lopulla yritys sijoittui diplomi-insinöö­ rien, arkkitehtien ja teknisen alan korkeakoulututkin­ non suorittaneiden etujärjestön TEK:n tutkimuksessa työhyvinvoinnissa toiselle sijalle.

Työhyvinvointia määritettiin työsuhteen varmuu­ den, työmäärän, esimiehen antaman tuen ja oman työn organisointimahdollisuuksien kautta.

Yksi syy Siton hyvään menestykseen piilee yrityk­ sen strategiassa. Asiantuntijaorganisaatiossa kilpailu parhaasta työvoimasta on kovaa, joten se kannustaa panostamaan hyvinvoivaan työkulttuuriin. Siton kriit­ tisten menestystekijöiden listan ykkösenä on henkilös­ tön sitoutuneisuuden ja motivoituneisuuden ylläpito.

Käytävän taulu kertoo, missä kukin menee.

30

Telma 2 2011

Perinteisestä pehmeästä arvosta on tehty liiketoimin­ nan kovaa ydintä. − Työhyvinvoinnin hyödyt näkyvät suoraan viivan alla, Puurunen muistuttaa.

Joustoa luottamuksesta

Työhyvinvointiin liittyvät asiat ovat usein osana yri­ tysten arvolitanioita ja yleviä puheita. Toinen asia on, näkyvätkö puheet käytännössä. Sitossa asioita on kehi­ tetty määrätietoisesti kymmenen vuotta. Helppoa se ei aina ole ollut. − Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä. Eivät kaikki hank­ keet ole meilläkään onnistuneet. Muutoksen suunnit­ telu on helppoa, mutta se, että toiminnan saa muuttu­ maan, ei ole, Puurunen myöntää.

Tärkeintä työhyvinvoinnin ylläpidossa ja kehittä­ misessä ovat esimiesten valinta ja koulutus sekä luotta­ mus työntekijöiden ja työnantajan välillä. − Meillä ei ole esimerkiksi kellokorttia. On tärkeää, että työntekijöihin luotetaan joustoissa, luottamusmies Timo Myyryläinen sanoo.

Hanne Strandvall näyttää Timo Myyryläiselle työn alla olevia suunnitelmia.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

31

Timo Myyryläinen (vas.) kertoo, että sitolaiset tekevät asioita yhdessä vapaa-ajallakin. Vieressä viihtymässä Kristiina Lignell, Riikka Poutanen sekä Tomi Eskelinen.

− Jos sanomme luottavamme työntekijöi­ himme, mutta meillä olisi kellokortit käytössä, se ei olisi uskottavaa, Puurunen lisää.

Luottamus on ansaittava arkipäivän teoilla.

Kun työnantaja on valmis joustamaan, myös työntekijä joustaa. Luottamus sitouttaa, motivoi ja luo yhteishenkeä.

Puurusen mielestä joustamattomuus joh­ tuu usein laiskuudesta. Sitossa esimerkiksi kesä­ lomat sovitaan hyvissä ajoin, monet äitiyslomil­ ta palaavat tekevät lyhennettyä työviikkoa. Jos työntekijä kaipaa maiseman- tai tehtävänvaih­ dosta, sekin on mahdollista yhtiön sisällä.

Mikäli lapsi sairastuu, työnantaja maksaa tarvittaessa lapselle hoitajan, jos vanhemmat eivät pysty jäämään kotiin. − Mieluiten lasta hoitaa itse, mutta se on hyvä etu, sanoo apulaisosastopäällikkö Mirka Härkönen.

Härkönen on ollut Sitossa seitsemän vuot­ ta. Välillä hän oli äitiyslomalla, jonka jälkeen hän teki pitkään lyhennettyä työviikkoa. Se ei

32

Telma 2 2011

vähentänyt nuoren naisen etenemismahdolli­ suuksia. − Koko ajan olen saanut uusia haasteita, niin paljon kuin olen halunnut. Työn ja per­ heen yhdistäminen on sujunut joustavasti.

Kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat sitolaisilla hyvät, mutta sekin hyväksytään, jos haluaa pysyä paikoillaan. − Kaikkien ei ole pakko edetä organisaa­ tiossa. Kehittyä voi nykyisessäkin tehtävässä, Puurunen huomauttaa.

Voimaa pullasta

Esimiehet ovat toiminnallaan ja esimerkillään työhyvinvoinnin kannalta tärkeässä roolissa.

Sitossa esimiehille on teroitettu, että kaik­ kia on kohdeltava tasapuolisesti eikä ylitöitä saa tehdä kroonisesti. Työtaakkaa tasataan viikko­ palavereissa. Palkitsemisen raamit ja rajat ovat kaikille samat ja kaikkien tiedossa. Omistajat työskentelevät yrityksessä, eikä toimitusjohta­ jalla ole edes omaa autopaikkaa.

− Esimiehet ja johto ovat ottaneet asenteen, että asioista voi keskustella avoimesti, projekti­ päällikkönä ja pääsuunnittelijana työskentelevä Hanne Strandvall sanoo.

Avoin ilmapiiri syntyy esimiesten johdolla, mutta yhteistyönä. Sitä auttavat yhteiset tapah­ tumat ja päivittäiset tauot. Kello kaksi pidetään perinteinen kahvitunti, ja perjantaisin aulassa nautitaan perjantaipullat. Siton sisällä toimii useita epävirallisia ryhmiä, kuten Sito-naiset, Sito-äijät, Sito-nuoret ja Sito-seniorit. − Yhteisistä hetkistä on äärettömästi hyö­ tyä, Myyryläinen sanoo ja muistuttaa, että hyvin­vointi edellyttää aktiivisuutta kaikilta.

Hyvästä voinnista kertoo sekin, että Sitossa työskentelee osa-aikaisesti kymmenkunta eläke­ iän jo ylittänyttä. Osa heistä on mukana seniorijuniori-toiminnassa, jossa konkarit jakavat nuo­ remmilleen kokemuksen tuomaa tietoa ja taitoa.

Vanhin työntekijä on 74-vuotias, eikä ovi ole käynyt ulospäin nuorempienkaan työnte­ kijöiden kohdalla.

Anja Koho

Johdon rooli ratkaisee Vaikka hyvinvointi syntyy yksilön kannalta useammista palasista, johdolla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka työyhteisö voi. Omalla esimerkillään johtajat ja esimiehet vetävät suuntaviivat ja luovat yrityksen kulttuurin.

Valitettavan usein yritysten mainostamat komeat arvot eivät näy käytännössä, ja ilmapiirikartoitusten tulokset käydään läpi informatiivisesti ilman, että ongelmiin oikeas­ti tartuttaisiin.

Yksi mahdollisuus parempaan johtamiseen ja sitä kautta työhyvinvointiin on johdon coaching. Siinä tavoitteita ja keinoja mietitään yhdessä valmentajan kanssa. − Kun on joku henkilö peilaamassa asioita, niiden eteen myös tehdään enemmän, johdon coachingista viime syksynä väitellyt Ilkka Virolainen sanoo.

Coachingissa on kyse oivaltamisesta – asioiden syväl­lisemmästä pohtimisesta ja ajattelumaailman avartamisesta, syy-seuraussuhteiden tajuamisesta – mutta myös siitä, että oivallukset siirtyvät käytäntöön.

Coaching perustuu itsetuntemuksen lisääntymiseen ja sen kautta tapahtuvaan johtajuuden kehittymiseen. Valmennettava joutuu itse etsimään vastaukset kehityskysymyksiinsä. Kun johtaja oppii tuntemaan itsensä ja vahvuutensa, hän pystyy johtamaan myös henkilöstöään paremmin. − Työhyvinvointiin vaikuttavat monet eri tekijät.

Coachingis­sa on mahdollisuus tarkastella, miten nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa ja miten työhyvinvointiin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Oivallukset kehittävät ajattelukykyä, auttavat näke­ mään asioita muiden näkökulmasta ja luovat usein valmentajamaista johtamistyyliä.

www.telma-lehti.fi

Ilkka Virolainen

Hyvinvointi osaksi johtamista

Johdon merkitys työhyvinvoinnissa on tunnistettu myös Finnairilla, jossa on pitkät perinteet työhyvinvointihankkeiden toteuttamisesta. Eri liiketoimintayksikköjen hankkeissa työhyvinvointia on saatu kehi­tettyä positiiviseen suuntaan, mutta nyt sitä ollaan kytkemässä osaksi johtamisjärjestelmää. − Työhyvinvointi on tunnistettu yhdeksi yritysten menestystekijäksi, jolla tarkoitetaan henkilöstön hyvinvoinnin huomioimista osana liiketoiminnan ja henkilöstöpolitiikan tavoitteita, Finnair Terveyspalvelujen johtaja Anja Koho kertoo.

Kohon mukaan on tärkeää, että ylin johto tiedostaa hyvinvoinnin merkityksen tuottavuuden näkökulmasta ja tekee työtä pitkäjänteisesti. − Tämä ei ole mikään trendituote. Tuloksia saadaan aikaan vain sitkeällä yhteistyöllä.

Työhyvinvointiin ei riitä se, että työntekijä yrittää pitää itsestään ja terveydestään huolta. Päävastuu on työpaikalla ja toimivalla esimies-alaisyhteistyöllä.

Keskeistä on, että jokaisella on selkeä käsitys omasta työstään ja sen tavoitteista.

Kohon mukaan työhyvinvointi kuuluu olennaisena osana yrityksen henkilöstöriskien hallintaan. Kun työ on mielekästä, esimiestyö kannustavaa ja työkavereiden välit avoimet, työpaikalla viihdytään ja voidaan hyvin.

Silloin muutoksista ja yllättävistä tilanteistakin selvitään paremmin.

Telma 2 2011

33

Yrittämisen ykkösmies Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan mukaan Suomessa pitäisi nostaa pienyrittäjyyden arvostusta sekä eläkeikää ja laskea yrittäjien verotusta. Lomalla Jussi Järventaus elää kuten opettaa – unohtaa työt ja lataa akkuja.

Teksti Arja Krank • Kuvat Miika Kainu

34

Telma 2 2011

ello käy kohti seitsemää. Aamu on valjennut vehreään espoolaismaisemaan. Jussi Järventaus nousee notkeasti pyöränsä satulaan ja alkaa polkea Espoon Westendistä kohti Helsinkiä.

Järventaus on työmatkapyöräilijä. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja taittaa fillarilla yhdeksän kilometrin työmatkan suuntaansa vähintään kolme kertaa viikossa, kesät talvet, kelillä kuin kelillä. Ajellessa voi kuunnella itseään, olla hetken omissa ajatuksissaan.

Tänään mielessä on myös tuleva, yrittäjäverotusta koskevan seminaarin esitelmä.

– Yleinen luulo on, että yrityksen perustamisen jälkeen koittavat jotenkin kissanpäivät verotuksen suhteen. Iltapäivälehtien kirjoittelu on omiaan lisäämään väärää mielikuvaa. Todellisuudessa keskituloinen yrittäjä maksaa ankarampaa veroa kuin samantuloinen palkansaaja, Järventaus miettii juuri julkaistun tutkimuksen tuloksia.

Väylä levenee monikaistaiseksi ja ruuhkaiseksi, kun edetään kohti maalia, Yrittäjien keskustoimistoa Mannerheimintiellä.

– Ai niin, mulla ei ole vaihtosukkia kuvausta varten, Järventaus manaa, vilkaisee harmaita urheilusukkiaan ja parkkeeraa pyörän toimistotalon autotalliin.

Suihkuun ja kolmannen kerroksen työhuoneeseen.

Työpäivä voi alkaa henkisesti ja fyysisesti virkistyneenä.

– Perusjaksaminen työssäkin lähtee siitä, että pyritään kohti maalia. Kun matkan varrella tulee lisäksi pieniä onnistumisia, se auttaa eteenpäin.

Heikon asialla

Nokian ja metsäteollisuuden menestyksen vuoksi Suomea pidetään suuryritysten kultamaana. Todellisuudessa olemme pienyritysvaltainen maa: vain 0,2 prosenttia yrityksistä on suuryrityksiä. Pk-yrityksissä työskentelee 61 prosenttia kaikkien yritysten työntekijöistä.

Jussi Järventaus ajaa toimessaan pk-sektorin etua esimerkiksi antamalla lausuntoja eduskunnan päätöksenteon taustaksi. Pitkällä aikavälillä Suomen Yrittäjät pyrkii saamaan yrittäjille kannustavammat olosuhteet, jotta Suomeen saataisiin lisää työpaikkoja ja kansantaloutemme kuntoon.

Nokia-klusteri synnytti paljon työpaikkoja pieniin yrityksiin. Järventaus uskoo uudenkin nousun kumpuavan juuri pienistä yksiköistä.

– Yrittäjyys on vastaus, jonka varaan kansantaloutemme tulevaisuudessa nojautuu entistä enemmän. Uskon sen avulla löytyvän uusia, menestyksekkäitä innovaatioita esimerkiksi ict-alalla (tieto- ja viestintäteknologia) sekä ympäristöteknologiaan ja

Telma 2 2011

35

”

Pienen yrittäjän asema on monessa tilanteessa aika alisteinen, näen siinä samaa kuin palkansaajapuolessa. energiatehokkuuteen liittyen. Hoivasektorille on tullut myös paljon osaavaa yrittäjyyttä.

Yrittäjyys ei ole ollut koskaan varmaa, helppoa ja yksinkertaista. Silti yrittäjät tuntuvat jaksavan töissään melkoisen mukavasti. Sampo-pankin laaja yrittäjätutkimus selvitti, että itsenäiset yrittäjät ovat työssäkäyvistä peräti onnellisimpia.

– Yrittäjä on itsensä herra. Hänellä on myös valin­ nan mahdollisuus. Hän tekee omaa, palkitsevaa jut­ tuaan ja antaa myös muille mahdollisuuden työllistyä.

Liikkeenharjoittaja jaksaa tavallisesti puurtaa töissä.

Keskimääräinen vanhuuseläkeikä YEL-vakuutetuilla on 63,7 − hieman korkeampi kuin palkansaajilla.

– Omaa yritystä pitävät voivat vanhemmiten määritellä oman työpäivänsä ja -tehtäviään jaksamisensa mukaan. Ja ainakin hieman isommassa firmassa vetäy­ tyä vaikka hallitustyöskentelyyn. Uskon, että tämä näkyy myöhempänä eläkkeelle jäämisenä.

Kepeänraskas osa

Mutta kaikki yrittäjätkään eivät jaksa hyvin – vastuu painaa ja työpäivät ovat usein ympäripyöreitä. Sairaseläkkeelle jää kuitenkin suhteellisen harva.

– Yrittäjien keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ikä on 54,5 vuotta, kun se palkansaajilla on 2,5 vuotta vähemmän, Järventaus sanoo.

Oli sitten kysymys pienyrittäjästä, isomman firman johtajasta tai työntekijästä yleensä, meidän pitäisi voida työssä paremmin, että jaksaisimme tehdä pidemmän työuran. Yrittäjissäkin mietitään, mistä saataisiin eläkkeitä rahoittamaan lisää työtätekeviä ja veroeuroja tahkoavia.

– Olisi tärkeää saada ihmiset sairaseläkkeiltä takaisin töihin. Mielenterveyden takia eläkkeelle jääneiden määrä on kaiken aikaa kasvanut. Se on kummallista, että työntekijöiden käsitys omasta jaksamisestaan ei samaan aikaan ole huonontunut. Tämä on mysteeri, jota en pysty selittämään.

Järventaus uskoo, että taustalla on ihan oikeita ongel­mia, mutta haluaa tuoda varovasti esiin myös kysymyksen: alammeko jo vaatia työpaikoiltamme sellaista viihtyvyysstandardia, joka itsessään luo turhautumista ja sitä kautta uupumusta.

– Emmehän ole siksi töissä, että siellä on mukavaa vaan siksi, että saisimme toimeentulon. Jos arvostaisimme vähän enemmän työn varsinaista merkitystä, se auttaisi kestämään arjen harmeja paremmin.

Yrittäjät motivoituvat työllensä helpommin, koska heidän toimeentulonsa on välittömästi siitä kiinni.

36

Telma 2 2011

Työntekijäpuoli sen sijaan tuntuu entistä useammin kadottavan työnsä lopullisen merkityksen. Järventauksen mielestä hyvän johtamisen syvin olemus on siinä, kuinka kannustaa työntekijöitä ja itseäänkin.

– Kun ymmärtää panoksensa tärkeyden kokonaisuudessa ja sen vaikutuksen omaan ja muiden toimeentuloon, motivaatio kasvaa. TEM-työolobarometrin (Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri) mukaan pienissä yrityksissä henkilöstö voi paremmin.

Uskoisin, että matalammissa organisaatioissa lähempänä oleva johtaja havaitsee paremmin, kuinka vaikuttaa motivaatioon ja tulokseen.

Pientä bisnestä

Järventauksen työhuone on pröystäilemätön. Maisema aukeaa Mannerheimintietä pohjoisen suuntaan. Toimitusjohtaja istuu nahkatuolilla hyvässä ojennuksessa, mutta silminnähden rentona ja kertoo, kuinka kenraalin pojan tie kulki yrittäjien asioita hoitamaan.

– Kun olin lapsi, asuimme varuskunnissa eri puolella Suomea: Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella ja Kouvolassa. Nuorelle kaverille ne olivat mielenkiintoisia ympäristöjä. Sieltä löytyi kaikenlaista, mikä poika­ porukkaa kiinnosti. Muutimme Espoon Haukilahteen, kun olin teini-ikäinen.

Ammatinvalinnan ajat koittivat 1970-luvun vaihteen kuohuvina vuosina, jolloin maanpuolustus ei ollut suosionsa huipulla. Vahvat ihanteet oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä veivät nuoren miehen opiskelemaan juridiikkaa. Opiskelukaverit olivat ajan mukaan vasemmistoradikaaleja, mutta Järventaus piti kiinni kotoa saaduista isänmaallisista arvoista.

Oikeustieteellisen jälkeen Järventaus toimi muun muassa vakuutusoikeuden parissa puolustamassa usein heikomman sopijaosapuolen etuja. Kun Suomen Yrittäjissä vapautui toimitusjohtajan pesti 1990-luvun lopul­la, näki Järventaus mahdollisuuden yhdistää kiinnostuksensa kohteet: yhteiskunnan päätöksentekoon vaikuttamisen ja heikomman puolustamisen.

– Pienen yrittäjän asema on monessa tilanteessa aika alisteinen, näen siinä samaa kuin palkansaaja­ puolessa. Yrittäjyys yhteiskunnan kannalta ja oikeudenmukaisuuden hakeminen, ne vetivät tähän työhön.

Yrittäjätaustaa miehellä on vain oikeustieteellisen ajalta epäonnistuneen kokeilun verran.

– Tehtiin pientä kiinteistövälitystoimintaa – kokeiltiin, miten siivet kantavat. Emme osanneet kuitenkaan myydä palvelujamme. Lopulta täytyi myydä se ainoakin myynnissä ollut asunto vanhalle luokkakaverille,

Yrittäjyys on sekä loistava tilaisuus että melkoinen haaste, sanoo Jussi Järventaus.

kun kukaan muu ei ostanut, Järventaus kertoo nolon huvittuneena.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan työstä Järventaus kiskaistiin vuodeksi oikeusministerin pallille Kari Häkämiehen lähdön jälkeen vuonna 1998.

– Se oli kasvattava kokemus, huomasin, että ministerillä on kuin onkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

Tosin asiantuntija-asemasta tulleelle oli hankalaa, kun poliittinen taktikointi sai joskus ylivallan ja asioiden hoitaminen mutkistui… Politiikka nyt vain on sellaista. Huomasin senkin, että poliitikot yleensä pyrkivät vilpittömästi hoitamaan kansalaisten asioita.

Vauhtia vastapainoksi

Pöydällä olevasta mobiilista rämähtää yhtäkkiä kovaääninen rock-biisi. Järventaus vastaa puhelimeen, kun 11-vuotias poika soittaa.

– Musiikkivalinta on kyllä tyttärien, en tiedä, mikä biisi se on, Järventaus hekottaa ja kertoo, että kolme tytärtä ovat jo aikuisia ja asuvat omissa kodeissaan.

Työhuoneen seinällä on valokuva hopeanvärisestä, pitkäkeulaisesta urheiluautosta.

– Se on Jaguar E-Type vuodelta 1963. Tykkään ajaa sillä kovaa. Mutta tietenkin sääntöjen puitteissa, Järventaus huomauttaa.

– Ajan Jaggella lähinnä kesäisin. Aiemmin kävimme sillä Eurooppaakin kiertämässä. Nyt vietämme www.telma-lehti.fi

kesät tiukasti mökillä Itä-Hämeessä, Hartolassa.

Vapaa-aikanaan Järventaus antaa aikaa lapsilleen ja pitää sitä liikunnan ohella parhaana työterveyden yllä­ pitäjänä.

– Mökillä veneilemme ja melomme. Lennätämme myös pojan kanssa radio-ohjattavia lennokkeja. Olemme varmaan kesämökkinaapurien kauhu, Järventaus naurahtaa.

Lomalla ollessaan toimitusjohtaja ei ryntää hoitamaan yrittäjien asioita, vaan keskittyy omaan aikaan.

– Tämä on muutenkin niin intensiivistä työtä – viikonloppuisinkin joutuu usein edustamaan. Lomalla keskityn vain omaan ja perheen lomaan.

Kohta 60-vuotias Järventaus alkaa muutaman vuoden päästä hivutella eläkeikää. Ajatus tuntuu vielä kuitenkin etäiseltä.

– Pitkäänhän minä olen tässä työssä jo ollut. Eläkkeelle jään sitten kun jään. Meillä jäsenkunta päättää, koska toimitusjohtaja vaihtuu. Toistaiseksi palaute on ollut hyvin kannustavaa.

Mikä olisi Järventauksen mielestä oikea ikä laittaa työhanskat naulaan?

– Kun elämme jatkuvasti pidempään, jossakin vaiheessa on tarpeen nostaa alinta 63 vuoden eläkeikää. Olkoonkin, että se ei yksin tule ratkaisemaan ongelmaa siitä, että meillä jäädään aivan liian aikaisin eläkkeelle.

Jussi Järventaus • Syntynyt 1951 Helsingissä, asuu Espoon Laajalahdessa.

• Perhe: 11-vuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa, kolme aikuista tyttöä ja elämänkumppani.

• Oikeustieteen lisensiaatti 1976, varatuomari 1980.

• Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja vuodesta 1996.

• Työskennellyt aiemmin lainvalmistelijana oikeusministeriössä, vakuutusalalla sekä Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton toimitusjohtajana.

• Oikeusministerinä Paavo Lipposen I hallituksessa 1998–1999.

• Harrastukset: liikunta, mökkeily ja vanha auto.

Telma 2 2011

37

M i n u n

t y ö n i

Teksti Kati Särkelä Kuvat Juha Tanhua

Hummani hei Kilpahevosia hoidetaan kuin huippu-urheilijoita.

Tommi Kylliäisen tarkkaan suunnittelema valmennusohjelma varmistaa, että ravi-iltana hevosen kunto on kohdallaan.

– Treenin jälkeen hevoset pestään ja ne saavat suola- ja melassipitoista vettä. Jalat kylmätään, jotta vammoilta säästyttäisiin.

M i k ä t y ö pa i k ka?

Tmi Tommi Kylliäinen  Hevosyrittäjä Tommi Kylliäisen toimialaa ovat ravihevosten valmentaminen ja kilpailuttaminen. 23 hevosen talli on toiminut Jokimaan ravikeskuksessa Lahdessa vuodesta 2008.  Työntekijöinä Tommi Kylliäisen lisäksi vaimo Raisa, yksi vakituinen työntekijä sekä työssäoppimisjaksoa suorittavia opiskelijoita muun muassa Ypäjän Hevosopistosta.  Suomessa toimii noin 150 ravihevosten ammattivalmentajaa. Lisäksi moni valmentaa sivutoimisesti. Harrastajavalmentajarekisteriin kuuluu yli 7 000 henkilöä.  Suomessa kilpaillaan 43 raviradalla. Raveja järjestetään 363 päivänä vuodessa, taukoa pidetään vain jouluaattona ja joulupäivänä.

38

Telma 2 2011

– Työpäivä alkaa aamukuudelta koppien siivouksella, kotiin lähdetään neljän maissa.

Tämän päälle ohjastan raveissa 2–4 kertaa viikossa. Tässä on kiinni ympäri vuorokauden.

Hevosvalmennus on enemmän elämäntapa kuin työ.

 – Päivittäin valmennetaan 10–15 hevosta.

Kuten ihmisurheilijoillakin, hevosilla vaihtelevat kilpakausi ja peruskuntovalmennus.

Hiitit eli noin tunnin kestävät tehokkaat harjoitukset ajetaan yleensä kolme hevosta kerralla – hevoset tykkäävät, kun saavat ravata yhdessä. Hiitti ajetaan usein jarrukärryillä, jotta kilpailussa olisi kevyempi mennä.

 – Heiniä kuluu 6–10 kiloa hevosta kohti.

Lisäksi ravurit syövät kauraa ja väkirehua, porkkanat ovat harvinaisempia herkkupaloja.

Syöttöautomaatit ovat iso apu, iltaisin ei enää tarvitse käydä antamassa hevosille ruokaa.

 – Hevonen on pakenija- ja luontoeläin – ei mikään lemmikki. Osa hevosista on öisin ulkona, ne eivät tarvitse samanlaista vuorokausirytmiä kuin ihmiset. Jos hevonen valvoo ulkona yön, se voi nukkua sitten seuraavan tallissa.

– Yksi toistuvista töistä on kengitys. Hevosen kavio kasvaa ja kengät pitää vaihtaa 4–6 viikon välein.

– Hevosista näkee, kuinka ne viihtyvät ulkona. Aitauksessa ne saavat liikkua vapaasti ja yleensä ne ovat vapaaehtoisesti taivasalla sateellakin, vaikka katoskin olisi tarjolla.

 – Omistajat ostavat meiltä hevosten täysihoidon, tallin, valmennuksen ja kisaamisen. Heillä ei ole paljoakaan sanomista raveihin osallistumiseen.

Valmentajana katson, mikä hevonen on sopivassa terässä kilpailemaan.

 – Kisareissuja varten kuorma-autoon pakataan mukaan omat heinät, kaurat ja muut ruuat. Vieraat ruuat olisivat hevoselle vain riskitekijä.

Lisäksi viedään omat valjaat, riimut, loimet, hoitovälineet, ja kilpakärryt.

– Hevoset ja niiden kunto ratkaisee. Hyväkään ohjastaja ei pärjää, jos hevoset eivät ole kunnossa. Lajissa on se ristiriita, että ensin täytyy pärjätä huonommilla hevosilla, jotta pääsee ohjastamaan suurempia lahjakkuuksia.

 – Hevosia ja niiden käytöstä oppii ajan kuluessa lukemaan.

Valmentajan ammattitaitoa on tulkita hevosen kuntoa ja asennetta treeneissä: onko se valmis kilpailemaan, uskaltaako jo ilmoittaa raveihin?

 – Meillä on ollut talli täynnä koko kolme vuotta, mitä olemme hommaa pyörittäneet. Hyvää mainetta kerätään ja pidetään yllä menestymällä raveissa. Kilpailuja en yleensä juurikaan jännitä, vaimo sitäkin enemmän.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

39

Takaisin töihin Sairauslomakierre voidaan katkaista etsimällä uusia, terveydentilaan soveltuvia tehtäviä saman työpaikan sisällä. Eteläsavolaisessa Osuuskauppa Suur-Savossa pyritään tarttumaan ongelmiin mahdollisimman varhain.

Teksti Hanna Moilanen • Kuvat Paula Myöhänen

40

Telma 2 2011

Leena Salorannan tulevaisuus näyttää valoisalta. Työjärjestelyjen ansiosta edessä on vielä useita työvuosia.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

41

”

Aina lepääminen ei ole paras vaihtoehto.

Työssäkäynti voi vahvistaa ja voimistaa.

Varhainen tuki on yhteinen asia. Sami Marttinen (vas.), Mia Ilkka-Moll, Leena Saloranta ja Jukka Pöntinen kannustavat puhumaan asioista työpaikoilla.

nnen kuin sairauslomakierre alkoi, Leena Saloranta ehti työskennellä pari vuotta myyjänä Mikkelin Prismassa. Ilo vakituisesta paikasta himmeni, kun päivittäinen työ maito- ja leipäosastolla kävi fyysisesti liian raskaaksi.

Kevyempi kassatyökään ei sujunut kovin hyvin. Yksitoikkoinen ja samanlaisena toistuva liike kipeytti 53-vuotiaan Salorannan kädet. Hän päätyi leikkausjonoon, ja poissaolot jatkuivat.

– Pitkä sairausloma oli raskas. Minua pelotti, että en enää pääse työelämään kiinni, Saloranta muistelee.

Kun Saloranta palasi töihin, hän päätyi keskustelemaan esimiehensä kanssa työssä jaksamisesta ja pärjäämisestä. Tilanteeseen etsittiin ratkaisua, ja yhdessä päätettiin etsiä toisenlaisia työtehtäviä saman kaupan sisältä.

Nyt Saloranta työskentelee päivittäistavaraosastolla sekä palvelutiskillä, jossa hän myy salaatteja, leikkeitä ja lämpimiä grillituotteita. Nostot ovat kevyempiä, ja kädet saavat monipuolisempaa liikettä kuin aiemmin.

– Huonoimpina päivinä saatan vieläkin sanoa työparille, että tänään en pysty nostamaan kaikkein painavimpia laatikoita. Työkaverit ovat suhtautuneet hyvin.

42

Telma 2 2011

Kaikki ovat auttaneet ja kannustaneet, Saloranta kuvaa.

– Palvelutiskille siirtyminen jännitti, koska en ole ennen tehnyt vastaavaa työtä. Olen kuitenkin sosiaalinen ihminen, ja asiakaspalvelu tuntuu omalta hommalta.

Nopeaa reagointia

Varhaiseen tukeen on panostettu Osuuskauppa SuurSavossa vuodesta 2008 alkaen. Yritys pääsi silloin mukaan Työterveyslaitoksen varhaista tukea käsittelevään tutkimushankkeeseen. Hankkeen kautta on saatu asiantuntija-apua esimerkiksi esimiesten kouluttamiseen.

– Varhaisen tuen idea on se, että meillä on toimiva työyhteisö ja hyvinvoivat työntekijät. Kun työhön liittyvät perusasiat ovat kunnossa, näkyy se myös yrityksen tuloksessa, henkilöstön kehittämispäällikkö Mia Ilkka-Moll Osuuskauppa Suur-Savosta tiivistää.

Tarkoitus on reagoida muutoksiin mahdollisimman aikaisin, oli sitten kyse työkyvystä, työsuorituksista, työn laadusta, sairastelusta tai toistuvasta myöhästelystä. Asian puheeksi ottamisen ja keskustelun jälkeen päätetään yhdessä, millaista apua työntekijän tilanteeseen etsitään.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

43

”Varhaisen tuen mallia saisi käyttää huomattavasti nykyistä enemmän”, työsuojeluvaltuutet­ tu Jukka Pöntinen arvioi.

– Vain osa työssä selviytymisen ongelmista johtuu pelkästään terveydentilasta, Ilkka-Moll muistuttaa.

Suuri osa työpaikan ongelmista voidaan ratkaista työn paremmalla organisoimisella, työaikajärjestelyillä, yhteisten pelisääntöjen kehit­tämisellä tai koulutuksella.

Yhteinen asia

Työsuojeluvaltuutettu Jukka Pöntisen mukaan varhaisen tuen tapauksia on ollut Osuuskauppa Suur-Savossa vuoden sisällä parikymmentä.

– Keskustelun alussa työntekijä usein pelkää, että häntä kytätään tai moititaan. Jälkeenpäin ihmiset ovat poikkeuksetta tyytyväisiä, useissa varhaisen tuen keskusteluissa mukana ollut Pöntinen kertoo.

– Kokemukset mallista ovat hyvät. Aina lepääminen ei ole paras vaihtoehto. Työssäkäynti voi vahvistaa ja voimistaa, päivittäistavaraosaston myyntipäällikkö Sami Marttinen sanoo.

Marttinen antaa kiitosta esimiesten perehdytyksestä malliin. Kaikki esimiehet pääsivät valmennukseen, jossa varhaisen tuen asioita käytiin läpi. Tiedollisen puolen lisäksi valmennus sisälsi pienryhmäharjoituksia ja keskusteluja sekä viestintäkoulutusta ja vuorovaikutustaitoja.

Varhaisen tuen malli on luotava yhdessä­ Varhainen reagointi, puuttuminen, puheeksi­ otto ja tuki – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Malleilla haetaan työpaikoille valmiuksia tarttua asioihin jo ennen kuin niistä tulee ongelmia.

– Tavoitteena on, että työntekijä uskaltaa ottaa asioita puheeksi ja esimies osaa käydä luontevaa keskustelua työnteon esteistä, Mehiläisen työterveyden kehittämisjohtaja Kari-Pekka Martimo sanoo.

Martimo suosittelee varhaisen tuen mallin luomista työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Myös työntekijöiden mukaan ottaminen on tärkeää.

44

Telma 2 2011

– Jos malli luodaan vain henkilöstöhallin­ non tai työterveyshuollon mallina, se ei toimi.

Tämä on yhteinen asia, Martimo muistuttaa.

Myöhemmin työterveyshuollon edustaja voi tulla mukaan varhaisen tuen keskuste­ luihin esimiehen tueksi tai antaa neuvoja erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Suurin vastuu asioiden etenemisestä on kuitenkin lähiesimiehillä.

– Läheskään kaikki työnteon ongelmat eivät ole lääketieteellisiä ongelmia. Jos työn­tekijän selkä väsyy painavissa nostoissa, voidaan miettiä kevyempiä työtehtäviä. Silloin

vältetään tuloksettomat tutkimus- ja hoitokier­ teet, Martimo kuvaa.

– Erikoislääkärit eivät pysty tutkimuksillaan muuttamaan itse työtä. Keskustelu työjärjeste­ lyistä on käytävä työpaikalla.

Martimon mukaan työterveyshuollossa pitäisi oppia arvioimaan nykyistä paremmin ihmisten jäljellä olevaa työkykyä. Toistaiseksi järjestelmä on ohjannut arvioimaan työkyvyt­ tömyyttä, koska sen osoittaminen on työn­ tekijän näkökulmasta erilaisten etuisuuksien saamisen ehto.

”

Suuri osa työpaikan ongelmista voidaan ratkaista työn paremmalla organisoimisella.

– Toivottavasti myös työntekijät rohkaistuvat ottamaan asioita esille. Aina ei tarvitse purra hammasta ja yrittää viimeiseen asti. Asioista puhuminen ei ole heikkouden merkki, Marttinen muistuttaa.

– Viestiä voi tuoda esimiehelle myös työkaverin puolesta. Se on yksi tapa välittää, Ilkka-Moll lisää.

Tulokset näkyvät

Kun uusi toimintamalli otetaan käyttöön, vie oman aikansa, ennen kuin siitä tulee luonteva osa arjen johtamista.

Osuuskauppa Suur-­Savossa varhaiseen tukeen panostaminen näkyy kuitenkin jo vuosittain tehtävän työyhteisökyselyn tuloksissa.

Koko henkilöstölle tehdyssä kyselyssä on kysytty vuodesta 2009 alkaen, havaitseeko oma esimies ongelmat riittävän ajoissa ja tarttuuko hän niihin. Nykyisin 75 prosenttia vastaa kysymykseen myöntävästi.

– Vuosien 2009 ja 2010 välillä tulokset ovat parantuneet merkittävästi, Ilkka-Moll sanoo.

– Asioihin tartutaan ehkä vieläkin liian myöhään.

Varhaisen tuen mallia saisi käyttää huomattavasti enemmän, Pöntinen arvioi.

Varhainen tuki kannattaa myös rahallisesti Sairausvakuutuslaki muuttui vuoden 2011 alusta alkaen. Muutos vaikutti työnantajan saaman ehkäisevän työterveyshuollon korvauksen määrään. Jatkossa suurimman eli 60 prosentin tuen ehtona on, että työpaikka on laatinut varhaisen tuen mallin yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

Muutoksen tavoitteena on vahvistaa työkykyä edistävää ja työkyvyttömyyttä ehkäisevää toimintaa.

Jos varhaisesta tuesta ei ole sovittu, työpaikan saama korvaus on vain 50 prosenttia. www.telma-lehti.fi

Leena Saloranta on tyytyväinen omaan tilan­ teeseensa. Hänellä on vielä useita työvuosia edessä.

Myös työterveyslääkäri ja fysioterapeutti ovat antaneet tukensa uusille työtehtäville.

– Tämä mahdollisuus kannattaa ehdottomasti käyttää. Omalla kohdallani sairauslomat olisivat vain jatkuneet. Kannattaa olla myös avoin työkavereiden suuntaan. Silloin säästyy vääriltä mielikuvilta ja turhilta huhupuheilta.

Lisätietoa www.tsr.fi > Hae numerolla 108069

Lisätietoa www.ttk.fi/julkaisut • Varhainen tuki työkyvyn edistämisessä, opas, TTK 2010. www.ttk.fi/koulutuskalenteri • Työterveyshuolto työhyvinvoinnin tukena -koulutusta, TTK 2010.

Telma 2 2011

45

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Jaana Tapio • Kuvat Laura Vesa

46

Telma 2 2011

Pienen lapsen asialla Sosiaalityöntekijänä joutuu kohtaamaan rankkoja asioita. Työssä jaksaa paremmin, kun omassa elämässä on kaikki hyvin.

osiaalityöntekijän ammatti ei herätä ulkopuolisissa kovin hohdokkaita mielikuvia. Julkisuudessa ovat esillä huostaanotot, ja ”sossun tädit” yhdistetään helposti pelkkään rahan jakoon. Todellisuudessa työkenttä on paljon laajempi.

Tamperelainen Anneli Ollila, 62, on tehnyt sosiaali­työntekijän töitä jo 35 vuotta. Elokuussa on edessä siirtyminen eläkkeelle, mutta ei siksi, ettei virtaa riittäisi. On vain aika antaa tilaa nuoremmille.

Ollila toimii sosiaalityöntekijänä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin päihdepsykiatrian poliklinikalla vauva­perhetyössä. Työ keskittyy päihderaskauksiin.

Tarkoituksena on tukea vauvaperheitä päihteettömään elämään raskauden aikana ja sen jälkeen, jotta syntyvä lapsi saisi elämäänsä hyvät lähtökohdat.

– Yritämme myös saada äidin yhä uudestaan hoitoon, jos hän retkahtaa tai ei tule käynnille. Emme jätä yksin, vaan otamme yhteyttä.

Aina löytyy suunta

Lukiossa Anneli Ollila haaveili kotimaisen kirjallisuuden tai historian opinnoista sekä kotitalous- tai

www.telma-lehti.fi

liikunnanopettajan ammateista. Työ lasten parissa veti kuitenkin puoleensa jo siitä lähtien, kun hän hoiteli pienempiä sisaruksiaan. Ennen sosiaalityöntekijäksi kouluttautumista Ollila tekikin töitä lastenhoitajana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Päätös pysyä lapsityössä vahvistui nuorena äitinä, kun oman lapsen tapaturma johti sairaalakierteeseen.

– Saimme silloin tosi hyvää palvelua, ja se jäi mieleen. Haluan antaa sitä samaa myös muille. Työni kautta olen saanut omalta osaltani auttaa lapsia ja perheitä paremman elämän alkuun tai parempaan huomiseen.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina lisääntynyt, osittain herkistyneen ilmoituskynnyksen vuoksi.

– Tällä hetkellä on todella moniongelmaisia perheitä. Meillä on vuodessa 70–80 päihderaskautta, ja näistä äideistä vähintään kahdella kolmasosalla on myös psykiatrinen häiriö.

Monet asiakkaista ovat aloittaneet päihteiden käytön jo murrosiän kynnyksellä, ja usein myös heidän kumppanillaan on päihdeongelma. Ollilaa ei työn lopu­ton savotta kuitenkaan turhauta.

Telma 2 2011

47

”

Pitää olla johdonmukainen – ei liian salliva, mutta lämmin.

– Toki välillä miettii, että kuinka kauan kannattaa yrittää, mutta ainahan ihmisellä pitää olla uusi mah­ dollisuus. Kun sitten näkee asiakkaita, joilla on se oikea hetki lopettaa päihteiden käyttö, se motivoi uudestaan.

Tämä on vain työn luonne.

Ollilan omassa elämässäkin on ollut menetyksiä ja surua. Hän on kuitenkin pystynyt kääntämään vaikeu­ det voitokseen.

– Ei ole koskaan tullut tilannetta, että olisin heit­ tänyt kirveen kaivoon. Aina on löytynyt suunta eteen­ päin.

Lämpöä ja rajoja

Päihdetyössä onnistumista on vaikea mitata, koska ret­ kahtamisen riski säilyy päihderiippuvaisella koko elä­ män. Ollilalle työ tarjoaa kuitenkin myös onnistumisen kokemuksia. Tuntuu hyvältä nähdä vastasyntynyt, terve vauva tai jonkun ottaessa yhteyttä ja kertoessa, että elä­ mä on lähtenyt parempaan suuntaan.

Sitäkin Ollila pitää jo onnistumisena, että päihderiip­ puvainen hakeutuu hoitoon ja tiedostaa ongelmansa.

– Hiljattain, kun olin kaupassa, joku huusi: ”Anneli, muistatko?” Siinä oli kaunis nuori nainen kahden lapsensa ja puolisonsa kanssa. He kertoivat, kuinka monta vuotta olivat olleet kuivilla, ja että elämä on lähtenyt käyntiin mukavasti ja lapsia syntynyt lisää.

Tuntui hyvältä, että he tunsivat minut ja halusivat ker­ toa elämästään.

Työssä on tärkeää erottaa, että kyse on asiakkaiden elämästä, ei omasta. Työntekijöiden tehtävä on kertoa tarjolla olevista hoitovaihtoehdoista ja olla tukena. Jos asiakas ei sillä hetkellä ole valmis ottamaan apua vas­ taan, pakottaminen ei auta.

– Suurin osa kuitenkin haluaa muutosta ja tukea.

He myös haluavat olla hyviä äitejä.

Vaikka työssä joutuu kohtaamaan vaikeita tilan­ teita, Ollila ei ole koskaan tuntenut itseään uhatuksi.

Useimmiten asiakkaan paha olo purkautuu sanallisesti, eikä välttämättä edes kohdistu työntekijään.

– Aika paljon riippuu siitä, miten käyttää sanoja − että pystyy kääntämään negatiivisen asian positiivi­ seksi tueksi. Itselleni on tärkeää, että ihminen kokee

48

Telma 2 2011

tulleensa kuulluksi, vaikkei päätöksiä aina voida tehdä niin kuin asiakas haluaa.

Vuosien varrella Ollila on oppinut myös ihmistun­ temusta.

– Pitää olla johdonmukainen. Ei liian salliva, mut­ ta pitää olla lämpöä. Monia asioita voi sanoa hyvällä tavalla, vaikka asettaa rajoja.

Elämä kantaa

Ollilan mukaan työssä jaksamisessa auttaa työyhteisö, jossa päätökset tehdään yhdessä. Moniammatilliseen työryhmään kuuluu sosiaalityöntekijöiden lisäksi lääkä­ reitä ja sairaanhoitajia. Asiat eivät ole pelkästään omalla vastuulla, ja kaikesta voi keskustella. Tärkein jaksami­ sen tekijä on kuitenkin, että voi itse hyvin.

– Avain onneen ja jaksamiseen lähtee itsestä ja omasta elämänasenteesta. Sanoin jo nuorena, että olen päättänyt selvitä elämästä. Asiat ratkeavat omalla pai­ nollaan, kun jaksaa odottaa. Kun luottaa siihen, että elämä kantaa.

Jaksamisen kannalta on tärkeää, että voi vapaaaikana tehdä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Ollilalla harrastuksia on paljon.

– Luen, kirjoitan, olen kiinnostunut historiasta, lei­ von, laitan ruokaa, sisustan, teen käsitöitä, lenkkeilen ja jumppaan, liikun luonnossa, saunon, olen ystävien ja perheen kanssa, hoidan kukkia ja yrttejä…

Toimintaa työssä säätelevät tietyt lait ja ohjeet, mutta Ollila on saanut toteuttaa sopivassa määrin myös luovuuttaan.

– Voin esimerkiksi tavata ihmisiä eri paikoissa, työ ei ole sidottu tähän huoneeseen. Kotikäynti antaa myös merkittävän kuvan ihmisestä. Minua kiehtoo tavallinen elämä.

Kun Ollila elokuussa painaa työhuoneensa oven kiinni viimeistä kertaa, voi tulla haikea olo. Hän kat­ soo kuitenkin valoisasti tulevaan. Silloin saavat lisäaikaa ainakin lapsenlapset, ja tarkoitus olisi myös paneutua entistä syvemmin historiaan ja omiin juuriin.

– Jossain vaiheessa osallistun ehkä jossakin muo­ dossa ja pienellä panoksella myös kehitysmaiden lasten tai perheiden auttamistyöhön. Aika näyttää.

Ystävät ja työkaverit ovat Anneli Ollilalle tärkeä voimanlähde. Mona Jerkun kanssa hän käy säännöllisesti syömässä ja juttelemassa.

Lisätietoa Sosiaalityöntekijän sisäinen ura: jaksamista ja jatkamista lastensuojelussa www.tsr.fi > Hae numerolla 108080 www.ttk.fi • Lupa puuttua – Päihdeasiat puheeksi, opas, TTK 2009.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

49

Näin muinoin

Tekst Marita Viinamäki / Työväenmuseo Werstas • Kuva Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto

Tehtaan piipun juurella

50

Telma 2 2011

Perheen ja työn yhteensovittaminen oli reilu sata vuotta sitten kovin toisennäköistä kuin nykyään.

K

ehittyvä teollisuus synnytti Suomeen tehdasyhdyskuntia, joita tehtaan patruunat hallitsivat patriarkaalisesti. Alkuun työntekijät olivat palkollissäännön alaisia ja heidän oli pakko ottaa vuosipesti tehtaalle. Kartanoiden palkollisten tapaan he taipuivat palvelemaan tehdasta sen tarpeiden mukaan.

Työvoima vapautettiin palveluspakosta vuonna 1883, mutta patriarkaalinen hallintotapa jatkui tehdasyhteisöissä 1900-luvun puolelle.

Tehtaan johdolla katsottiin olevan velvollisuus pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista kaikkine perustarpeineen. Tähän kuului asumismahdollisuuksista huolehtiminen, mutta tehdasyhteisöihin perustettiin myös kouluja sekä vanhainkoteja.

Teollinen työ sitoi työntekijät työn ääreen tiukemmin kuin perinteinen maataloustyö. Perhettä ja pitkiä työpäiviä ei ollut helppo yhdistää. Esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa olikin yleistä, että naiset irtisanoutuivat työstä heti avioiduttuaan. Yksinhuoltajaäidin osa oli silti jatkaa, ja kyllä työläisperheiden vaimotkin kävivät tehtaissa töissä. Äitiyslomia ei tunnettu, vaan lasten syntymät merkitsivät noin viikon keskeytystä työhön.

Lapsi saattoi syntyä tehtaan lattiallekin, kuten Forssan kutomossa kerrotaan tapah­tuneen.

Sekä isän että äidin pitkät työpäivät tehtaissa merkitsivät usein sitä, että lapset jäivät päiväksi naapureiden huostaan tai kotiin isompien sisarusten hoidettaviksi. Yhteiskunta ei tullut vielä vastaan lastenhoidon järjestämisessä.

Hieman vartuttuaan myös lapset menivät töihin. Sitä pidettiin normaalina eikä lapsityövoiman pestaamista paheksuttu – työläislasten perheilleen hankkimaa lisäansiota pidettiin ennemminkin hyvänä asiana. 1840-luvulta 1870-luvun alkuun viidesosa tehtaiden työvoimasta oli alle 15-vuotiaita lapsia.

Lapsityövoiman ongelmiin puututtiin 1860-luvulta lähtien ja yhteiskunta näki tarpeelliseksi saada lapset kansakouluihin. Patriarkaalisissa tehdasyhdyskunnissa perustettiin omia kouluja, joihin tehtaan työväen lapset pääsivät.

1800-luvun lopun yhteiskunnallisessa keskustelussa puhuttiin tehdasyhteisöissä elettävästä laumaelämästä, jossa työläisperheiden oli vaikea elää rauhallista ja tervettä perhe-elämää. Kritiikki kohdistui erityisesti asunto-oloihin. Nuorille ja naimattomille oli tarjolla yleensä yhteisasumista tehtaan parakeissa, kun taas perheille varattiin vuokrakasarmeista omia asuntoja tai vuokrattiin edullista tonttimaata oman pirtin rakentamiseen tehtaan maille. Ydinperheen lisäksi asunnoissa eli usein myös alivuokralaisia.

Koskisen työläisperhe Turengin sahalla vuonna 1908.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

51

maailmalla Teksti Tuija Seipell • Kuvat Ted Topping

Kadehdittavan kiva Kanada Kanada on suuri, kaunis ja sympaattinen maa, jossa kaikki tuntuu olevan hyvin. Koiratkin saavat tehdä siellä mukavia töitä.



L Bettina Harvey parturoi valtavan Stanley Parkin puustoa.

aman vaikutukset ovat näkyneet myös Kanadan perinteisesti vahvalla matkailualalla. Vancouver, maan kolmanneksi suurin ja Länsi-Kanadan suurin kaupunki, on suosittu turistikohde, joka on kuitenkin selvinnyt verrattain hyvin.

Vuoden 2010 talviolympialaiset auttoivat monin tavoin. Työtä riitti, kun kisoja varten rakennettiin ja kunnostettiin sekä infrastruktuuria että turismiin ja urheiluun liittyviä rakennuksia. Itse kisat työllistivät tuhansia, ja maailmanlaajuisen huomion uskotaan vaikuttavan pitkälle tulevaisuuteen tuomalla lisää turisteja, sijoittajia, asukkaita ja yrityksiä.

Vancouver on joka vuosi erilaisten Maailman paras kaupunki -listojen kärkipäässä, on sitten kyseessä matkailun, luonnonkauneuden, elintason tai elinolosuhteiden vertailu. Itse kaupungissa on 630 000 asukasta, mutta metropolialueen asukasmäärä on lähes 2,4 miljoonaa − puolet koko Brittiläisen Kolumbian provinssin asukasmäärästä.

Tanssia luonnon kanssa

Bettina Harvey on yksi yhdeksästä ammattipuutarhurista, joiden kadehdittavana työpaikkana on Stanley Park -puisto, Vancouverin suosituin matkailukohde.

Vuosittain puistossa vierailee yli kahdeksan miljoonaa turistia.

Puisto on yli 400 hehtaarin niemimaa, josta suurimman osan peittää metsä satoja vuosia vanhoine jättiläispuineen. Niemimaata kiertää kaikkiaan yli 200 kilometrin tie- ja polkuverkko. Puistossa on uimarantoja, lampia, maauimala sekä tennis-, golf-, kriketti- ja jalkapallokenttiä, kesäteatteri ja ravintoloita. Siellä on myös kaupungin toiseksi suosituin matkailukohde, Vancouver Aquarium.

52

Telma 2 2011

Huhtikuun alkupuolella Harveyn työkenttänä ovatkin Aquariumin lähellä olevat kukkapenkit, joihin hän on juuri istuttanut tusinoittain orvokkeja. Ovelat varikset keksivät, että jos vetää vastaistutetun taimen multatuppoineen ylös, alta löytyy mehukkaita ötököitä.

Taimia ja multaa on aamulla sikinsokin poluilla.

– Pelitilanne on tällä hetkellä varikset 1, puutarhuri 0, Harvey naurahtaa.

Harvey ottaa myös samalta alueelta multanäytteitä, koska tulppaaneita näyttää vaivaavan tuhoisa sieni. Tällaiset pienet takaiskut ovat osa ”tanssia luonnon kanssa”, minkä vuoksi Harvey pitää työstään.

– Me emme kontrolloi kaikkea, emmekä haluakaan. Käytämme esimerkiksi erittäin vähän kemiallisia torjunta-aineita, mikä aiheuttaa sen, että istutusalueet eivät ole tiukan muodollisia tai täydellisiä. Mukaudumme luontoon, emme peitä sitä.

Harvey aloitti Stanley Parkissa kesätyöläisenä vuonna 1991. Hän haki sen jälkeen puiston tiukasti kilpailtuun oppisopimuskoulutukseen, mistä hän neljän vuoden jälkeen valmistui puutarhuriksi.

Kaikki Stanley Parkin 44 puistotyöntekijää – osa heistä osa-aikaisia – kuuluvat Vancouverin jättiläismäisen puisto-osaston piiriin. Puisto-osastolla on yhteensä 2 300 työntekijää.

Turvallisuus kunnossa

Yli kahden vuosikymmenen kokemuksella Harvey tuntee työnsä. Hän on osallistunut myös puutarhurien oppisopimusmateriaalin uudistamiseen. Etenkin työturvallisuusasiat ovat tärkeässä asemassa. Tietotekniikkataitoisena Harvey on auttanut luomaan materiaalia, jolla rutiininomaiset turvallisuusasiat saataisiin kiinnostavammaksi.



Paul Atwater tarvitsee työssään hieno­ tunteisuutta, määrätietoista arvokkuutta ja kykyä järjestellä rikkaiden vieraiden mitä moninaisempia toiveita.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

53

Brittiläisen Kolumbian provinssin työturvallisuusasioita säätää, valvoo ja vakuuttaa WorkSafe BC (Workers’ Com­ pensation Board of British Columbia).

Työssä käytettävä suojavarustus vaihtelee päivit­ täin riippuen tehtävästä, työkaluista ja laitteista. Bettina Harveyn perusvarustukseen kuuluvat vähintään metalli­ kärkiset saappaat, kypärä, heijastava turvaliivi, turvalasit ja kuulosuojaimet.

Harvey kuuluu ammattijärjestöön (CUPE, Canadian Union of Public Employees), jonka neuvotteleman sopi­ muksen mukaan hänen työaikansa on klo 7–15.30, johon kuuluu kaksi 10 minuutin kahvitaukoa ja puolen tunnin lounastauko. Lomaa on viisi viikkoa vuodessa.

Tarkkaa vuosipalkkaansa Harvey ei kerro, mutta se lie­ nee 60 000–70 000 Kanadan dollaria, eli noin 43 600– 50 900 euroa.



Kuninkaallisten hotelli

54

Vancouver on noin Helsingin kokoinen kaupunki – 578 000 asukasta – mutta sen metropolin alueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Telma 2 2011

Vuonna 1887, kun Vancouverin kaupunki oli vasta yk­ sivuotias, Hotel Vancouver avasi ovensa. Hotelli on nyt nimeltään The Fairmont Hotel Vancouver, ja nykyinen rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1939 Kuningas Yrjö IV:n ja Kuningatar Elisabethin vierailun kunniaksi.

Ovimies Paul Atwater on valvonut pääovea kymme­ nen vuotta. Hän aloitti 14 vuotta sitten kantajana yövuo­ rossa ja eteni vähitellen ovimiehen paikalle. Nykyisin myös ovimiehen työhön aikovat hankkivat usein kahden vuoden restonomityyppisen koulutuksen, mutta heidänkin on aloi­ tettava kantajana ja edettävä hierarkiassa ammattitaidon kehittyessä.

Korkeatasoinen ja perinteinen hotelli sijaitsee aivan kaupungin sydämessä, joten se on ihanteellinen asuinpaik­ ka kuuluisuuksille. Atwater on vieraiden ensimmäinen ja viimeinen kontakti, joten hänen tehtävänsä on tärkeä. Hän tuntee vakiovieraat ja tietää heidän toiveensa.

Atwater toivottaa vieraat tervetulleiksi ja hoitaa matka­ tavaroiden, autojen ja taksien järjestelyt. Itse parkkeerauk­ sen hoitaa ulkopuolisen parkkipalvelun henkilökunta.

Hotellilla on kolme kokopäiväistä ja kaksi osa-aikaista ovi­ miestä. Työaika on joko kello 7–15.30 tai 15.30–24, kiirei­ simpinä aikoina lisätään kolmas vuoro, 10–18.30.

Paul Atwater kuuluu Canadian Auto Workers -ammat­ tiliittoon, joka on maan suurin yksityisen alan ammattiliit­ to. Hänellä on vuosittain neljä viikkoa lomaa ja 15 työvuo­ den jälkeen lomaa tulee vielä viikko lisää.

Atwater pitää työstään, joskin pakokaasu huolestuttaa.

– Koska työskentelen jatkuvasti autojen parissa, hen­ gitän pakokaasuja. Se on ainoa huolenaihe, mutta muuten tämä on kivaa työtä. Joka päivä on erilainen.



Hotel Vancouverin työntekijät ovat ammattitaitoisia, heistä suosituin taitaa olla Mavis, kohta 10 vuotta täyttävä labradorinnoutajan ja kultaisen noutajan risteytys.

Huhtikuisena tiistaiaamuna Mavis tallustelee tyytyväisenä ala-aulan marmorilla ja piipahtaa Louis Vuittonin putiikin henkilökunnan aamukokoukseen.

– Hänen ei kyllä kuuluisi olla tuolla, naurahtaa paikalle saapunut Darren Klingbeil, Mavisin omistaja ja hotellin eliittivieraille pyhitetyn Fairmont Gold -kerroksen pitkäaikainen johtaja.

Sekä työtoverit että vieraat rakastavat rauhallista Mavista, joka saa tehdä hotellissa lähes mitä tahansa. Mavis on ollut hotellissa puolitoistavuotiaasta lähtien. Mavis on töissä arkipäivisin kello 8–16. Se saa palkakseen terveydenhoidon, kaikkien ihailun ja hienoja syntymäpäivälahjoja luksusputiikkien henkilökunnalta. Louis Vuitton -kaulapanta on päivittäisessä käytössä.

Mavis viettää osan aikaansa isäntänsä kanssa yhdeksännen kerroksen eliittivieraiden seurana. Se on tavannut muun muassa Kuningatar Elizabethin, Celine Dionin, Elton Johnin, Bill Clintonin, Cindy Crawfordin, Robin Williamsin ja Kanadan viimeisimmät pääministerit.

Mavisin lempiruuat ovat myös gourmet-tasoa: lohi, pekoni, muffinssit, vesimeloni ja mustikat.

Mavis lähtee myös maksutta vieraiden mukaan lenkille.

Vieraat rakastavat Mavisia niin paljon, että se saa päivittäin kortteja, sähköpostia ja lenkkivarauksia. Mukavaa koiranelämää.

Stanley Park on suuri puisto, jossa vaihtelevat luonnontilaiset alueet ja huikeat istutukset.



Koiran virka

Mavis-koira työskentelee arkipäivisin kello 8–16.

Työasuun kuuluu Louis Vuitton -kaulapanta.

Kanada • Väkiluku 32,5 miljoonaa.

• Pääkaupunki Ottawa, (812 000 as.), suurin kaupunki Toronto (2,5 milj. as.).

• Bkt per asukas 38 200 USD. • Viralliset kielet englanti (67 %) ja ranska.

• Pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio, ainoa rajanaapuri Yhdysvallat.

• Elinkeinot: maatalous (2 %), teollisuus (13 %), rakennusala (6 %), palvelut (71 %).

• Maan nimen uskotaan tulleen irokeesien sanasta kanata, joka tarkoittaa ”kylää” tai ”asutusta”.

• Kanadassa minimipalkat, samoin kuin verotus sekä yleinen hintataso, vaihtelevat provinsseittain.

Brittiläisen Kolumbian minimipalkka on ollut maan alhaisin, 8 dollaria per tunti, mutta se on nousemassa asteittain 10,25 dollariin.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

55

T y รถ n k u v a Sarri Kukkonen

56

Telma 2 2011

Kesän ääni Jäätelöautoista myydään kylmää herkkua ympäri vuoden, mutta vaaleansinisten autojen kilkatus kiihtyy, kun kesän kuuma sesonki lähenee.

Yhden Jäätelöauton reitillä on pysähdyspisteitä muutamasta kymmenestä jopa yli sataan paikkaan. Määrä riippuu siitä, missä päin Suomea kierretään: kaupunkialueilla reitit ovat lyhempiä, harvempaan asutuilla seuduilla körötellään pitkiäkin välejä maakuntien teitä − jopa yövy­tään reitin varrella.

Jäätelöautot – Suomen Kotijäätelö Oy – on osa kansainvälistä Nestlé-konsernia.

Vantaalla on Suomen ja samal­la Pohjoismaiden suurin toimipiste. Yhtä sen 19 autosta ajaa Aleksis Elomaa.

– Parasta työssä on itsenäisyys ja vastuu oman reitin hoitamisesta – sekä se, että saa olla tekemisissä asiakkaitten kanssa.

Työ onkin ennen kaikkea asiakaspalvelua: työntekijät ovat jäätelömyyjiä, eivät autokuskeja. Pääasiassa iltapäivisin ja iltaisin tehtävässä työssä vaaditaan iloista asennetta sekä supliikkitaitoa, sillä auton saapuminen ihmis­ten kotinurkille on hetki, jota odotetaan hartaasti.

Myyjän pitää tietää, mitä myy. Siksi työsuhdeetuihin kuuluu luonnollisesti säännöllinen uutuuksien maistelu.

– Sami Turunen

www.telma-lehti.fi

Telma Telma 22 2011 2011

57 57

Teksti Maarit Seeling • Kuva Sami Kulju

Edistämme tiedon jakamista ja hallittua työuraa sekä työelämän vetovoimaisuutta verkostoyhteistyönä ja yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Tuotteistamme työelämän hyviä käytäntöjä ja juurrutamme niitä työpaikkojen ja henkilöstön käyttöön.

• Olemme työhyvinvoinnin tinkimätön rakentaja • Kestävän työuran edistäjä

58

Telma 2 2011

www.ttk.fi www.facebook.com/tyohyvinvointi

• Tuottavuuden mahdollistaja

Työhyvinvointikortti sykäys kehittämiseen Työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa ja siihen satsaaminen hyödyttää kaikkia. TTK:n työ­ hyvinvointikorttikoulutus antaa sykäyksen työ­ hyvinvoinnin kehittämiseen.

T

yöhyvinvointikortin pilottikoulutukset käynnistyivät huhti–toukokuussa. TTK:n asiantuntija Pirkko Mäkinen kertoo ryhmien täyttyneen ennätysnopeasti: pilotoinnista kiin­ nostuneita työpaikkoja oli enemmän kuin koh­ teita tarvittiin. Asialle on suomalaisessa työelä­ mässä yli toimialojen selkeä tilaus.

– Viime aikoina on puhuttu paljon työ­ urien pidentämisestä ja peräänkuulutettu työ­ hyvinvoinnin edistämistä työpaikalla. Selvitys­ ten mukaan monet suomalaiset olisivatkin valmiita jatkamaan työuriaan, jos tietyt asiat töissä ja omassa elämässä olisivat kunnossa.

Esille nousevat esimerkiksi hyvä työyhteisö, hyvä esimiestyö ja terveys. Näitä teemoja on esillä myös työhyvinvointikorttikoulutuksessa, Mäkinen sanoo.

Työhyvinvointikortin valmistelut polkaistiin käyntiin rivakasti. Eri työmarkkinajärjestöjen edustajista muodostetussa niin sanotussa Jukka Ahtelan Työelämäryhmässä sovittiin talvella 2010 kortin kehittämisestä osana työhyvinvoin­ nin edistämistä.

Hankkeen veturiksi nimettiin TTK ja val­ mistelut hoidettiin yhdessä työmarkkinajärjes­ töjen kanssa. Esitys työhyvinvointikortista ja koulutuksen sisällöstä hyväksyttiin TTK:n hal­ lituksessa vuoden lopussa.

Koulutus avoin kaikille

Koulutus keskittyy työhyvinvoinnin perusasioi­ hin. Tavoitteena on saada aikaan työhyvinvoin­ tia edistäviä prosesseja työpaikalla ja tukea eri toimijoiden yhteistyötä. Sitä tukevat koulutuk­ seen kuuluvat oman työpaikan työhyvinvointiti­

lanteen arviointi ja kehittämistarpeiden määrit­ täminen. Koulutuspäivän aikana paneudutaan myös eri toimijoiden rooleihin ja vastuisiin.

Koulutuksen ja tentin suoritettuaan osallis­ tuja saa työhyvinvointikortin todistukseksi kurs­ sin suorittamisesta.

Parinkymmenen pilottikoulutuksen sarjaan on osallistunut henkilöitä monilta toimialoilta.

Piloteista saatujen kokemusten pohjalta kurssin sisältöä vielä rukataan, ennen kuin varsinainen koulutus ensi syksynä käynnistyy.

Koulutuksessa käsiteltäviä teemoja on muun muassa työhyvinvointi johtamisessa, siinä käsi­ tellään työhyvinvointia edistävää päivittäisjohta­ mista ja työhyvinvoinnin huomioon ottamista strategisessa johtamisessa. Työyhteisön toimintaaiheessa paneudutaan yhteistyöhön ja toiminta­ malleihin esimerkiksi ristiriitatilanteissa. Lisäksi käsitellään terveyttä ja työkykyä sekä puheeksi­ ottamista ja varhaista tukemista.

– Työhyvinvointi edistää kestäviä työuria, vä­ hentää sairaus- ja eläkekuluja, edistää työvoiman saatavuutta ja parantaa kansanterveyttä. Työssä voidaan hyvin silloin, kun työyhteisön toimivuus ja johtaminen, työnhallinta, työolot ja -turvalli­ suus sekä omat ja myös työn tarjoamat voimava­ rat ovat kunnossa, Mäkinen huomauttaa.

Hän muistuttaa, että jokainen meistä on omalta osaltaan vastuussa työpaikkansa työhy­ vinvoinnista – palloa ei voi heittää pelkästään organisaation johdolle.

– Työhyvinvointi on työpaikan yhteinen asia, ei vain esimiesten ja henkilöstön edustajien päänvaiva. Laki antaa velvoitteita myös työnte­ kijöille. Työsuojeluhenkilöt edistävät työhyvin­

Työpaikalla, jossa viihdytään, sairastellaan vähemmän. vointia omassa roolissaan ja työterveyshuoltoa voidaan käyttää asiantuntijana kehittämisessä. Koulutuksessa käsitelläänkin työpaikan eri osapuolten rooleja ja vastuita työhyvinvoinnin edistämisessä.

Koulutuksesta vastaa TTK ja sen sopimat yhteistyökumppanit. TTK kouluttaa työhyvinvointikortin kouluttajat, valvoo koulutusoikeuksia ja tuottaa yhteisesti käytettävää koulutusmateriaalia.

Työhyvinvointi syntyy työssä

Työhyvinvointia kehitetään parhaiten siellä, missä arkinen aherrus tapahtuu − eli työpaikoilla. Työhyvinvointi koostuu tavallisista arjen asioista, joiden toimimista voidaan parantaa.

– Kerran minulta kysyttiin kurssilla, mitä työhyvinvinvoinnin kartoitusmenetelmää suosittelisit käytettäväksi, kun vuosittaiset ilmapiirikyselyt tuntuvat saman toistolta? Vastasin, että entäpä jos tänä vuonna ilmapiiritutkimuksen sijaan alkaisitte työntekijöiden kanssa yksiköittäin miettiä, mitkä tekijät haittaavat työn sujumista, Mäkinen kertoo.

– Pyysin miettimään, löytyisikö näiden tekijöiden korjaamisesta alku parempaan työhyvinvointiin.

Työssään hyvinvoivan henkilöstön merkitys yrityksen menestykselle korostuu jatkuvasti. Tehtävässään viihtyvä työntekijä kokee työnsä mielekkääksi ja innostavaksi, mikä näkyy työn parempana laatuna ja tuottavuutena, myös pitempinä työurina.. Työpaikalla, jossa viihdytään, sairastellaankin vähemmän. Yritykselle tämä merkitsee parempaa kilpailukykyä. www.telma-lehti.fi

– Olennaista on, että kaikkiin työhyvinvoinnin tekijöihin voidaan vaikuttaa, korostaa Mäkinen.

Erilaisista työoloselvityksistä saadaan tietoa työhyvinvoinnin kokemuksista eri toimialoilla. Viime aikoina on saatu myönteisiä tuloksia työelämän laadusta esimerkiksi kunta-alalla, yksityisillä palvelualoilla sekä sosiaali- ja terveysalalla. Näillä aloilla on koettu esimerkiksi esimiestyön parantuneen. Myös mahdollisuus osallistua oman työpaikan kehittämiseen ja kouluttautumiseen on lisääntynyt.

– Yhden päivän koulutus ei tietenkään ratkaise työpaikan ongelmia. Tarkoitus onkin ravistella ihmisiä pohtimaan, mitä työhyvinvointi tarkoittaa konkreettisesti käytännön työssä, ja mitä itse kukin voi tehdä omassa roolissaan työpaikkansa hyvinvoinnin parantamiseksi, Pirkko Mäkinen painottaa.

TTK tarjoaa myös syventävää koulutusta työ­ hyvinvointikorttikoulutuksen eri aiheista, jos työpaikat tunnistavat tarvetta lisäkoulutukseen.

Lisätietoja • www.ttk.fi/tyohyvinvointikortti • www.facebook.com/tyohyvinvointi • TTK Kouluttaa: www.ttk.fi/koulutus • TTK Kouluttaa työpaikoilla: www.ttk.fi/koulutus-_ ja_kehittamispalvelut

Telma 2 2011

59

Teksti Leena Seretin

Irtisanomisväylä vuotaa eläkkeelle Työpaikat kannustavat pitkiin työuriin, jos siitä on niille hyötyä. Ikärasismi näkyy lähinnä rekrytoinnissa, jossa nuoria suositaan, selviää Anna Pärnäsen väitöstutkimuksesta.

P

alkansaaja saa harvoin valita itse, missä iässä hän lähtee eläkkeelle. Työstä poistuminen ja siellä pysyminen on eläkejärjestelmän kautta säädettyä. Etenkin työttömyysreitti on työn­ antajan, ammattiosaston ja työntekijän neuvot­ telutulos. Toisaalta eläkepakoakin on selvästi. Jos irtisanomisten yhteydessä on mahdollisuus pääs­ tä työttömyyseläkeputkeen, sitä suosivat usein niin palkansaajat, heidän ammattiosastonsa kuin työnantajatkin.

Anna Pärnänen teki haastattelututkimuk­ sensa Työsuojelurahaston tuella vuosina 2000– 2001 eli kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hän löysi neljäntyyppistä ikäpolitiikkaa.

Teollisuudessa oli tapahtunut selkeä kään­ ne: varhaiseläkereittejä ja työttömyysputkea oli aikaisemmin käytetty vähennysväylänä, mutta työnantajat totesivat ne kalliiksi ja havaitsivat, että hiljaisen tiedon siirtämiseksi tarvitaan myös ikääntynyttä työvoimaa nuorten tueksi.

– Teollisuudessa alettiin toteuttaa työuria pidentävää politiikkaa. Teollisuusyrityksiin olisi hyvä mennä nyt kysymään, mitä työntekijät ja henkilöstöpäälliköt ajattelevat. Oletukseni on, että mikäli uusi taantuma on tuonut tarvetta vähen­tää väkeä, juuri työttömyysreittiä on käy­ tetty väylänä, Pärnänen kuvailee.

Haastattelututkimuksen mukaan julkisella sektorilla, etenkin kunnissa, tuettiin selkeim­ min pitkiä työuria. Kunnissa pelättiin, että suurten ikäluokkien väistyttyä eläkkeelle kunnat

60

Telma 2 2011

häviävät työvoimakilpailussa, koska eivät kykene kilpailemaan palkoilla.

– Samaan aikaan, kun tuettiin pitkiä työuria, rekrytoitiin nuoria varmistamaan tule­ vaisuus.

Kolmanteen kategoriaan kuuluvat palvelu­ alan yritykset, joissa oli tutkimuksen mukaan nuorin ikärakenne.

– Jännä tulos oli, että henkilöstöpäälliköt katsoivat ikäsegmentoinnin tärkeäksi. Diskoihin haluttiin nuoria työntekijöitä, kulmakuppiloihin ja keski-ikäisille vaatteita myyviksi iäkkäämpiä.

Neljäs kategoria oli passiivisen ikäpolitiikan alat, kuten pankit, lehtitalot ja paikallisliikenne­ yritykset. Niissä ei kannustettu pitkiin työuriin, irtisanomisväyliä käytettiin tarvittaessa, mutta rekrytoinnissa suosittiin nuoria, joilla on uutta tietotaitoa ja vanhempia alhaisempi palkkataso.

Työntekijän tahto ei ratkaise

Anna Pärnäsen haastattelututkimus on tehty ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta, joka toi mahdollisuuden joustavaan eläkkeellesiirtymi­ seen 63–68-vuotiaana.

Kymmenen vuotta sitten työttömyyseläke oli vielä mahdollinen, ja työttömyysreitin ikäraja alhaisempi kuin nyt. Sitä myös suosittiin. Esiin­ tyi ikäsolidaarisuutta. Työntekijät ja ammatti­ osastot tarjoilivat yt-neuvotteluissa avokätisesti työttömyysputkivaihtoehtoa, jotta nuoret saavat pitää työpaikkansa.

Kouluttautuminen uuteen ammattiin ei takaa paluuta työmarkkinoille.

Ikä painaa valinnoissa.

Vaikka työhalut olisivat tallella, monilla terveys pettää ja työkyvyttömyyseläke on reitti pois työelämästä, tahtoipa työntekijä sitä tai ei. Iso osa nykyisistä eläkkeellä olevista on työkyvyttömyyseläkkeellä.

– Jos osa työkyvystä on tallella, tämä joukko pitäisi pystyä integroimaan työmarkkinoille. Tässä joukossa on paljon työhalukkaita, kunhan työmäärä ja työolot kohtuullistetaan alentuneeseen työkykyyn, Pärnänen ehdottaa.

Ikäsyrjintää rekrytoinnissa

Varsinaista ikäsyrjintää esiintyy haastattelututkimuksen mukaan työpaikoilla varsin vähän. Sen sijaan rekrytoinnissa ikäsyrjintää esiintyy eli nuoria suositaan vanhempien kustannuksella.

– Erityisesti työpaikan vanha ikärakenne oli syynä siihen, että nuoria suosittiin. Työnantaja näkee nuoressa mahdollisuuden, joka on myös halvempi kuin kokenut työntekijä. Yksittäisen ikääntyneen työttömän kannalta tilanne on musertava. Kouluttautuminen uuteen ammattiin ei takaa paluuta työmarkkinoille. Ikä painaa valinnoissa.

Ikäihmiset eivät halua leimautua työpaikalla erityiseksi joukoksi, mutta erilaisia työaikajoustoja ja työn keventämistä kyllä kaivataan.

– Haastatteluissa tuli ilmi, että vaatimukset ja työtahti ovat kasvaneet kaikilla, ei vain ikääntyneillä.

Työhyvinvoinnin kohentaminen koskee kaikkia, jotta työssä ei uuvuta liian aikaisin.

Puheet kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisestä otetaan työpaikoilla vastaan hieman ristiriitaisesti.

– On tietysti tärkeä tarkastella eläkejärjestelmän kestävyyttä, maksutasoa ja lakisääteistä eläkeikää, mutta yrityksissä lähdetään omista tarpeista. Tutkimuksessani teollisuudessa ja julkisella sektorilla toteutettiin työuria pidentävää politiikkaa organisaatiolähtöisesti ja omien tarpeiden vuoksi. Ei siksi, että eläkejärjestelmä tarvitsee maksajia, Anna Pärnänen sanoo.

Hänen mielestään lakisääteisellä eläkeiällä on kuitenkin vaikutus eläkkeelle lähtöasenteisiin.

– Eläkepolitiikalla voidaan ohjata asenteita ja käytöstä.

Lisätietoa: • Anna Pärnäsen väitöskirja, tarkastettu 3.3.2011, Organisaatioiden ikäpolitiikat: strategiat, instituutiot ja moraali.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 109204 • Lisää tutkimuksia hakusanoilla ikäpolitiikka tai ikääntyminen.

”Eiköhän 42 vuotta vuorotyötä riitä” Anna-Liisa Äikiä elää jännittäviä aikoja: hän täyttää heinäkuussa 63, ja aatos on jäädä kesäloman jatkeeksi lain sallimalle vanhuuseläkkeelle. Äikiä työskentelee Fazerin makeistehtaalla kotelointilinjan hoitajana. Työ on kolmivuorotyötä, välillä fyysisesti raskastakin seisomista.

www.telma-lehti.fi

Äikiä on juuri ollut polvileikkauksessa ja toivoo saavansa polvet kuntoon, jotta jaksaa nauttia eläkepäivistä vilkkaan koiranpentunsa kanssa.

Työuraa Fazerilla on kertynyt komeat 42 vuotta.

– Eiköhän se riitä. Saavat nuoremmat työtä.

Telma 2 2011

61

julkaisut

sa sa tilois suljetuis öissä ja tely säili en sk ö Ty

Työskentely säiliöissä ja suljetuissa tiloissa Juha Merjama, TTK 2011 Työskentely säiliöissä ja vastaavissa suljetuissa tiloissa sisältää vaaratekijöitä, joiden torjunta vaatii erityistä turvallisuuden huomioon ottamista niin töitä suunniteltaessa kuin itse työn suoritusvaiheessakin.

Oppaassa kartoitetaan näihin töihin liittyviä keskeisimpiä vaaroja ja niiden torjuntaa.

• www.ttk.fi/julkaisut

Uuden työn politiikka Tarja Cronberg, Siltala 2010 Entisen työministeri Tarja Cron­bergin kantaa ottava teos suomalaisen työn kipupisteistä ja työelämässä tarvittavista rakenteellisista muutoksista. Työttömyyden hoidossa tulisi koros-

Verkkoaineistoja

tsr.fi/TSR-kanava

Viisastuu, vaurastuu, voimaantuu Hyvä koulutus tukee työelämässä pysymistä. Ammatillinen aikuiskoulutus näkyy palkassa. Osaaminen vahvistuu ja ammattiylpeys lujittuu.

TSR-kanavan ohjelmassa on kaksi tutkijanäkökulmaa koulutuksen vaikutuksiin: KT Erkki Laukkanen ja YTT Noora Järnefelt kertovat väitöstutkimuksistaan, vetävät johtopäätöksiä ja tähyävät myös tulevaan.

Vaihtuvat työolot haastavat matkaajan Työhön liittyy entistä enemmän liikkumista ja yhä useampi tekee mobiilia ja monipaikkaista työtä. Suuri haaste onkin varmistaa terveellinen ja turvallinen työympäristö myös näissä oloissa. Kun työn uusiin vaatimuksiin kyetään vastaamaan, on mahdollista vahvistaa myös työhyvinvointia, sanoo tutkija Ursula Hyrkkänen Turun ammattikorkeakoulusta.

Hyrkkänen kertoo, mitä mobiili työ käytännössä tarkoittaa, mikä työssä kuormittaa, kuinka kuormittavuuden arviointia on kehitetty ja mitä käytännössä voidaan tehdä työolojen hallitsemiseksi ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Voit kuunnella aiheesta myös laajemman haastattelun radio-ohjelmassa Reissussa rähjääntyy?

62

Telma 2 2011

taa palvelua valvonnan sijaan, ja työstä työhön siirtymisen tulisi olla paljon nykyistä vaivattomampaa, Cronberg sanoo. Hänen mielestään myös työkyvyttömyyseläkkeen kynnystä on madallettava ja työvoimatoimistojen resursseja lisättävä.

Myös esimiestyöhön on panostettava tuntuvasti nykyistä enemmän.

• www.siltalapublishing.fi

Seksuaalinen häirintä Hanna Vilkka, PS-kustannus 2011 Seksuaalista häirintää tapahtuu yhtä lailla työpaikoilla, kodeissa, koulumaailmassa, harrastuksissa ja internetissä. Teos sisältää monipuolista tietoa, asiantuntijahaastatteluja ja pohdintaa seksuaalisesta häirinnästä. Siinä neuvotaan, miten tunnistaa ja ehkäistä seksuaalisen häirinnän eri muotoja. Kirja tarjoaa konkreettisia työvälineitä puuttua työpaikkojen häirintätapauksiin.

• www.ps-kustannus.fi

Tunteella – Voimaa tekemiseen Jarkko Rantanen, Talentum 2011 Kirja tarjoaa uudenlaisen näkökulman ihmisten suorituskykyyn, erityisesti työelämässä. Kirjassa tarkastellaan yksitellen erilaisia tunteita: mikä tuo tunne on, mikä sen tarkoitus on, mitä uusin tutkimustieto siitä kertoo, ja ennen kaikkea, miten tuo tunne vaikuttaa suorituskykyymme.

Yleisistä tunneälykirjoista poiketen kirjassa ei tarkastella tunnetaitoja yleisinä taitoina, vaan annetaan vinkkejä täsmällisesti yksittäisten tunteiden hyödyntämiseen työelämässä. Kirja sopii kaikille, jotka haluavat parantaa suorituskykyä työpaikoilla • www.talentumshop.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 110203

Hyvää työpäivää!

Hannu Tamminen, TTK 2011 Julkaisu on taskutieto, jossa esitellään ja perustellaan lyhyesti suomalaisten työpaikkojen toimintaperiaatteet päihdeasioissa työturvallisuuden näkökulmasta, ja lopuksi annetaan perustietoa alkoholin terveyshaitoista.

• www.ttk.fi/julkaisut

Luova ote huippusuoritukseen Eija Mäkirintala, Talentum 2011 Johtajilta ja asiantuntijoilta edellytetään jatkuvaa huippusuoritustasoa ja kehittymistä työssään. Tuntuu kovalta, mutta haaste tarjoaa myös mahdollisuuden uudenlaiseen ajatteluun. Miten ammatillista huippusuoritusta voi kehittää toimialasta ja suorituksen tämän hetkisestä tasosta riippumatta?

Tarvitaan luovaa otetta.

Tutkimustietoon perustuva uudentyyppinen lähestymistapa yhdistää suorituskyvyn ja osaamisen kehittämisen hyvinvointiin.

Luovan otteen avulla pystymme yksin ja yhdessä, tilanteessa kuin tilanteessa antamaan parastamme ja jopa ylittämään itsemme.

• www.talentumshop.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 109260 ja väitöskirja numerolla 106013

keudet sekä tapaturmariskit lisääntyvät. Unettomuudesta onkin tullut 2000-luvun työikäisten painajainen.

Kirja ohjaa selvittämään unettomuuden syitä ja riskitekijöitä. Saat ajantasaista tietoa unettomuuden tutkimuksesta, ehkäisystä ja hoidosta sekä laadukkaan yöunen merkityksestä.

• www.wsoypro.fi

Tue työkykyä – käsikirja esimiestyöhön Kirsi Ahola, Työterveyslaitos 2011 Esimiehet kohtaavat työpaikoilla haastavia tilanteita. Työntekijä voi sairastua pitkään jatkuneen työkuormituksen seurauksena tai muut kriisit häiritsevät työssä selviytymistä. Tällaisissa tilanteissa esimiesten tulisi osata tarttua varomerkkeihin matalalla kynnyksellä.

Puheeksi ottaminen ei ole kuitenkaan helppoa puolin eikä toisin.

Opas tarjoaa esimiehelle lisätietoa ja käytännön opastusta siihen, miten työntekijöiden työkykyä voidaan tukea työpaikalla.

Haasteellisesta asiasta on nyt tarjolla materiaa­lia myös verkossa. Opas koostuu viidestä kokonaisuudesta, jotka käsittelevät masennusta, varhaista tukea ja työhön paluun tukea sekä työhyvinvoinnin edistämistä. Opas sisältää runsaasti tehtäviä, jotka auttavat asioiden esille nostamista.

• www.ttl.fi/tuetyokykya, www.ttl.fi/ verkkokauppa

Unikoulu aikuisille.

Opi selättämään unettomuus.

Markku Partinen – Maarit Huovinen, WSOY 2011 Unettomuus on yleisin unihäiriö, josta tutkimusten mukaan kärsii jo yli miljoona suomalaista. Unettomuuden seurauksena mieliala heittelee ja stressi, keskittymisvai-

www.telma-lehti.fi

Z ja epäjohtaminen Janne Tienari – Rebecca Piekkari, Talentum 2011 Z on symboli uudelle ja vähän pelottavallekin. Se viittaa uusiin sukupolviin ja muutospaineisiin. Ratkaisuksi nousee epäjohtaminen, uudenlainen tapa hahmottaa johtamistyötä.

Kirja käsittelee johtamisen haasteita ja ratkaisuja tuoreiden suomalaisten esimerkkien kautta korostaen moniäänisyyttä, hokematta yhtä totuutta. Se antaa pohjan oman toiminnan kehittämiseksi, ja ehkä muidenkin…

• www.talentumshop.fi

Tiedon silta Työelämän tutkimuksen ja kehittämisen julkaisu · Työsuojelurahasto 2011

Oppilaan hyvä kannattelee rehtoria s.10

Inhimillinen ja tehokas sairaala

6

Työ voi sairastuttaa nivelreumaan

16

Kahden kerroksen työelämä

24

Entistä paremmin jakeluun

30

Tiedon silta Vuosittain Telma-lehden liitteenä ilmestyvä Tiedon silta -julkaisu kertoo havainnollisesti Työsuojelurahaston rahoittamasta tutkimuksesta, jonka tuloksia työpaikat hyödyntävät. Julkaisu on ajankohtainen ja monipuolinen tietopaketti kaikille työelämän kehittämisestä kiinnostuneille. www.tsr.fi

arvostelma

Lupa toimia eri tavalla Anssi Tuulenmäki WSOYpro 2011 Lupa toimia eri tavalla on kirja kaikille, jotka haluavat luoda uutta, sanoo esittelyteksti. Kysymys on kuitenkin puhtaasti yritysjulkaisusta. Anssi Tuulenmäki tuulettaa strategiaa tai oikeastaan sen puutetta sekä eri tavalla ajattelemisen – tai oikeastaan loppuun saakka ajattelemisen – avaamia mahdollisuuksia.

Teos pysyy visusti yritys- ja menestysajattelussa, mutta se on muutenkin lukemisen väärti. Se pöyhii totuttuja lähestymistapoja ja sanoo neuvovansa, mistä voi löytää uutta arvoa toimintaan. ”Jos toistuvasti et tunne aamulla innostusta, olet strategisesti sairas”. Yksilötason strategia on kirjan mukaan agenda, jota ilman ihminen toteuttaa jonkun muun agendaa. Sama pätee yritykseen ja strategiaan. Tuulenmäki pohtii, että päiväkirjat ja muistokirjoitukset ovat outoa kyllä strategisempia kuin useimmat strategiat. Ne tavoittavat oleellisen: kenestä oli kysymys ja millainen hän oli. Vastaava osuvuus on tavoitetasolla harvinaista.

Aitoon tiimityöhön pystyvät parhaiten itsenäiset ihmiset; ajan kuluessa mukavuudesta ja paikallaan pysymisestä joutuu maksamaan koko ajan kovempaa hintaa; on vähemmän epäilyttävää olla antamatta yritykselle mitään kuin pitää hauskaa ja olla ihminen.

Siinä muutamia väittämiä, jotka antavat pohdiskeltavaa. Onko hyvä vai paha, jos työ välillä menee leikiksi?

Tuulenmäki kehottaa kokeilemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kokeilut onnistuvat aina. Joko syntyy se, mitä pitikin tai opittiin, miten se ei ainakaan onnistu. Kaiken kaikkiaan eri tavalla ajatteleminen ja asiakkaiden ajatteleminen kokonaisvaltaisesti ihmisenä on kirjan kiinnostavaa antia.

Tuulenmäki on jaotellut kirjansa selkeästi ja sisältöä voi lähestyä eri tavoin. Mukana on esimerkkejä onnistuneista bisnesratkaisuista ja tulokulmista, ja antaapa kirjoittaja strategisen innovaation toteuttamiseen konkreettiset ohjeetkin. Teksti on sujuvaa ja pidäkkeetöntä, kieli hyvää. Ulkoasusta ja taitosta Stefania Passera ansaitsee erityiskiitoksen. Saattaa olla, että tätä kokonaisuutta tulee selatuksi toistekin – milloin mistäkin tulokulmasta.

– Virve Airola

Telma 2 2011

63

r a u ta l a n k a a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

Unelmatyöpaikkoja tekemässä Pääjohtaja Harri Vainio, millainen talo Työterveyslaitos on?

Se on 750 hengen asiantuntijaja tutkimuslaitos, joka palvelee suomalaista työelämää ja sen laadun parantamista.

Millaisia ihmisiä teillä on töissä?

Lääkärit olivat alkuaikoina keskeisintä henkilökuntaa, mutta nykyään kirjo on laaja: on insinöörejä, psykologeja, sosiologeja, ekonomeja, epidemiologeja… Viimeisin on antropologi, joka tutkii innovaatioantropologiaa.

Mistä teidän rahoituksenne tulee?

Saamme valtionapua 56 prosenttia, loppu tulee oman toiminnan tuotoista, kuten asiantuntijapalveluiden myynnistä ja tutkimustuotoista.

Budjetti on noin 66 miljoonaa euroa.

Mitkä ovat painopistealueenne tällä hetkellä?

Perinteisen riskien tunnistuksen ja eliminoinnin saralla on saatu paljon aikaan 40 vuoden aikana. Nyt pinnalla ovat työssä jaksaminen, mielenterveysasiat, ergonomia sekä kognitiivinen ergonomia eli aivojen jaksaminen. Johtamiseen ja työyhteisöjen toimintaan liittyvät kysymykset ovat yhä tärkeämpiä.

Jos haluamme, että töissä jaksetaan pidempään, pitää löytää lisää työn myönteisiä puolia.

Mihin kaikkiin organisaatioihin TTL sotketaan?

Eniten ehkä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen sekä Työturvallisuuskeskukseen ja työterveyshuoltoon.

Kellä on vastuu siitä, että asiat ja työilmapiiri ovat työpaikalla kunnossa?

Työnantajalla. Se on yksiselitteinen, lakiin kirjoitettu asia.

Esimerkiksi työterveyshuollolla ei ole itsenäistä päätäntävaltaa työpaikan asioista.

T e l m av i s a 1. Työsuojelutoimikunta täytyy perustaa, jos työpaikalla työskentelee vähintään a) 10 b) 20 c) 30 työntekijää.

Teillä on menossa Unelmatyöpaikka-kampanja. Onko tämä sinun unelmatyöpaikkasi?

Kyllä niin voidaan sanoa. Olen ajautunut tänne väitöskirjatyön jälkeen vuonna 1975. Välillä olin Maailman terveysjärjestön palveluksessa Ranskassa ja palasin TTL:ään vuonna 2003. Kaikissa työpaikoissa on aina korjaamisen varaa, mutta tässä asemassa asioihin pystyy jossain määrin vaikuttamaan.

2. Vuori-insinööri Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tampereelle perustamasta puuhiomosta kehittyi myöhemmin a) Nokia b) UPM c) Tampella.

Mitä korjattavaa TTL:ssä on?

Jatkuvan muutoksen hallinta ja asiantuntemuksen kehittäminen, että kyettäisiin olemaan ajan tasalla ja mieluummin vähän edellä. Se vaatii jatkuvaa uteliaisuutta ja eteenpäin katsomista.

3. Palkansaajakeskus­ järjestöistä eniten jäsenliittoja on a) SAK:lla b) STTK:lla c) Akavalla.

Mikä on suurin henkilökohtainen työturvallisuusriskisi?

Liiallinen omistautuminen työlle, tasapaino muun elämän kanssa ei ole aina kunnossa.

4. Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti oli ennen a) Kuopion b) Lahden c) Jyväskylän kaupunginjohtaja.

5. Kunta-alalla työskentelevien keskimääräinen kokonaisansio on a) 2 400 b) 2 600 c) 2 800 euroa/kk.

7. Euroopan kemikaali­ viraston pääjohtaja Geert Dancet on a) belgialainen b) hollantilainen c) tanskalainen.

Oikea rivi: bacb caa

64

Sarri Kukkonen

”Tässä on idea joustavuudesta.

Työelämässä on joustettava oikeassa paikassa, oikean syyn takia, yhteisen hyvän eteen.”

6. Euroopan työterveysja työturvallisuusvirasto tunnetaan myös nimellä a) EU-OSHA b) ENSHPO c) CITRA.

Telma 2 2011

Va a k s a va a r a a

Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne:

Hyttysnaaraat imevät muista eläimistä verta, jota ne tarvitsevat muniensa kehittymiseen.

Hyttysiä (itikka, sääski) on kymmeniä eri alalajeja. EteläSuomessa pistäjä on yleensä metsähyttynen, pohjoisessa korpi- tai taigahyttynen. Nuo inisevät ja sylkensä proteiineilla allergisia paukamia aiheuttavat pirulaiset pilaavat monen raskaan työn raatajan hyvin ansaitun kesäloman.

Telma opastaa

1. Suomalaiset höttiäiset eivät levitä dengue-kuumetta, malariaa tai tappavia tauteja. Älä siis panikoi, äläkä juokse päättömästi pakoon – voit tippua terassilta tai satuttaa itsesi hirsimökin jykevään kulmaan.

Turha keuhkoaminen myös lisää hiilidioksidipäästöjäsi, joten itikan penteleet löytävät sinut entistä varmemmin.

2. Käytä voiteita, suihkeita ja hyttyskierukoita sekä pukeudu peittävästi. Viritä oviin ötökkäverhoja, ikkunoihin hyttysverkkoja, tupaan kärpäspaperia ja sähköisiä karkottimia. Voit kokeilla myös siedätyshoitoa: anna hyttysten imeä vapaasti, jotta saat immuniteetin niiden pistosten vaikutuksille. Tosin se tehoaa lähinnä oman alueesi yhden lajin hyttysiin.

Miika Kainu

3. Pysy koko kesä sisällä.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2011

65

H a j at e l m a

Laura Malmivaara

Ryhmämme yhteenveto fläppiarkilla näytti juuri niin surkealta kuin se olikin.

Kaitsu Kokkolasta motivoi os Kaitsu Kokkolasta sattuu lukemaan tämän, niin paljon terveisiä. Olimme samalla esimieskurssilla 1990-luvun lopulla, ja annoit minulle opetuksen, joka ei unohdu.

Meidät osallistujat, kymmenkunta kappaletta, oli jaettu kahteen ryhmään. Kaitsulla oli työssään ongelma, johon hän toivoi meiltä ratkaisua. Kaitsu kuvasi tilanteen seikkaperäisesti, antoi pari esimerkkiä ja sitten siirryttiin ryhmätyöhuoneisiin uurastamaan. Aikaa oli niukasti, mutta ryhmämme tarttui toimeen päättäväisesti.

Kävimme alustavan keskustelun, heittelimme mielipiteitä ja sitten joku ryhtyi kirjuriksi. Tussi käteen ja ensimmäiset vedot fläppitaululle. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä – mutta sitten kaikki muuttui. Kaitsu tuli sisään huoneeseen, keskeytti keskustelun ja alkoi selittää, vielä kerran, kuinka hankalasta ongelmasta oli kyse ja kuinka kovasti hän toivoi, että aivan tosissamme yrittäisimme löytää hänelle ratkaisuehdotuksia. Näin hän sanoi ja alleviivasi ja meni vihellellen pois.

Tilanne ryhmätyöhuoneessa muuttui täysin. Vilkkaana alkanut keskustelu tyrehtyi, tarmokkaasti vedetyt viivat fläpillä murenivat suttuisiksi käppyröiksi, kello naksutti. Väkisin kakistellen saimme keskustelun uudestaan viriämään, mutta jotain oli kadonnut. Aikarajan umpeutuessa ryhmämme yhteenveto fläppiarkilla näytti juuri niin surkealta kuin se olikin.

Kun palasimme yhteiseen tilaan, alkoi tilin­teko.

Toinen ryhmä oli tehnyt työnsä hyvin. Heidän kuvauksensa tilanteesta oli kirkas ja ratkaisuehdotus sellainen, jonka saattoi

66

Telma 2 2011

kuvitella jopa toimivan. Kaitsu oli toisen ryhmän tuotokseen silminnähden tyytyväinen, taisi pahus jopa paiskata kättä ryhmän puheenjohtajan kanssa.

Meidän vuoromme tuli. Kaitsu katseli ryhmämme ratkaisua ja kysyi, miltä meistä tuntui, kun hän tuli kertomaan, miten tärkeästä asiasta oli kyse. Me siinä mulkoilimme toisiamme ja mietimme, kuka kehtaa sanoa totuuden. Että mulkku mieheksi.

Joku sen sitten pehmeästi muotoiltuna laski ilmoille, ja Kaitsua alkoi naurattaa.

Hän kysyi meiltä, osasimmeko arvata, mitä hän oli toiselle ryhmälle käynyt kertomassa.

Mistäpä me semmoista. No ei kuulemma mitään, sanoi Kaitsu. Hän oli vain mennyt heidän luokseen hetkeksi kuuntelemaan, kysynyt jonkin yhdentekevän kysymyksen ja mennyt pois. Kun kaikki rullaa hyvin, mitä siihen puuttumaan. Meidän ryhmäämme oli tässä kohdassa tahallaan sudittu pensselillä maskiin.

Sellaista ihmistä, jonka korkein tavoite on tehdä työnsä mahdollisimman huonosti, ei varmaan ole olemassa. Jokainen meistä haluaa olla työssään hyvä. Motivaatio on lähtökohtaisesti aina kunnossa, jos on tilaa sitä toteuttaa. Toisin sanoen motivaatiota ei voi kenellekään antaa, mutta sen pois ottaminen on järkyttävän helppoa. Huono esimies, jota edellä demonstroi Kaitsu, tekee sen muutamalla sopivalla lauseella.

antti leikas Kirjoittaja on toimitusjohtaja ja esikoiskirjailija.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

2• 2011

lä ei l ä s e K reta! r r e h a Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. (09) 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. (09) 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR

Seuraavat lehdet: Telma 3 • 11 22.9.2011 Telma 4 • 11 1.12.2011

1 2 • 201

Ty öe

Toimitus Alma 360 Asiakasmedia Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi

ravia Täyttä

Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat).

Osoitteenmuutosohje takasivulla.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

www.telma-lehti.fi

Tä mis

iko en er

isl eh

Ti

tallilla

a Prismall n ajoissa puututaa

pi an parem Mainetta ö sosiaality

staa Työ jou hyväksi perheen

tikin invoin Työhyv

Painosmäärä 117 000

ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu)

n ke hiT

ventaus Jussi Jär ääni jän – yrittä

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen

Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2011

lä mä

tahkoa

a a tulost

www.telma-lehti.fi • Tilaukset

• Palautteet ja juttuvinkit

• Tiedotteet, näköislehti

Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi.

Telma 2 2011

67

Itella Oyj

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä. Yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 3 / 2011 i l m e s t y y 2 2.9 .2 0 11

Aiheena mm: riskienhallinta ja työturvallisuus.

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin.

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.