Tealma 3/2011

3 • 2011 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Toimitilan rakentamisen haasteet Leipomon virkeä rytmi Paula Risikko työelämän ykkösvahti

Tapaturmien kalleus on helppo laskea

Ulkomaisuus lisää turvallisuutta

pääkirjoitelma

Telma

22.9.2011

Häviääkö työturvallisuus työelämästä?

”

Turvallisesti tehty työ turvallisilla välineillä ja menetelmillä tuottaa myös hyvää laatua.

untuu, että työturvallisuus on lähes poistettu uudesta hallitusohjelmasta, niin harvoin se ohjelmassa mainitaan. Ilmeisesti riittää, että työturvallisuuslaki on uudistettu vuonna 2002, ja asiaa ei tarvitse jatkuvasti korostaa.

Toivottavasti tämä ei ole vinkki työpaikoille, jotka nyt tuntuvat keskittyvän täysin palkein työhyvinvoinnin edistämiseen.

Työhyvinvointi on noussut työelämätaivaan uusimmaksi tähdeksi. Suuri osa työelämän kehittämiseen erikoistuneista konsulteistakin on jo päivittänyt materiaalinsa nykytrendiin sopivaksi. Ilmiössä ei ole mitään moitittavaa niin kauan, kun muistetaan, että tämäkään erinomaisesti työelämään istuva termi ei yksinään asioita ratkaise. Tarvitaan ihmisiä tekemään muutokset.

Monen yritysjohtajan mielestä työturvallisuus on edelleen kovaa valuuttaa ja helpoin tapa lisätä liikevaihtoa. Turvallisesti tehty työ turvallisilla välineillä ja menetelmillä tuottaa myös hyvää laatua.

Kun haetaan parasta mahdollista tuottavuutta sekä henkilöstön viihtyvyyttä ja motivoituneisuutta, on työturvallisuus edelleen keskeinen tekijä. Se on entistä tärkeämpää nyt, kun erilaisten ja eri maalaisten toimijoiden monimutkaiset verkostot tekevät töitä yhdessä. Siksi sana työturvallisuus esiintyy Telman tässä numerossa keskimääräistä useammin.

Työturvallisuus näkyy vahvana myös EU:n työterveys- ja -turvallisuusviraston toiminnassa.

Uusi johtaja Christa Sedlatschek on ilmoittanut viraston yhdeksi painopistealueeksi edistää entisestään tieteellisen tutkimuksen soveltamista työpaikoilla. Tätä missiota Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus ovat monen muun toimijan lisäksi toteuttaneet Suomessa jo vuosikymmeniä. Olemme siis oikealla tiellä.

Määränpääkin taitaa jo näkyä?

Kreetta Järv enpää

Kenneth Johansson Toimitusneuvoston puheenjohtaja kenneth.johansson@tsr.fi

R i s k i e n h a l l i n ta Kuvitus Helena Hajanti

Suomessa kuvitellaan, että koska meillä on säädetty pilvin pimein lakeja ja asetuksia työturvallisuuteen, asiat ovat kunnossa.

Väärin. Suomi ei ole työturvallisuuden mallimaa, ja suurin syy on lepsuissa asenteissa. Väärä asenne voi tappaa, ja siksi väärät asenteet pitää kitkeä työpaikoilta.

Asennemuokkaus alkaa ylimmästä johdosta, mutta koskee jokaisen työpaikan jokaista ihmistä.

Sivut: 10–19 22–27 28–32

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

3

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

työ Rrrankka kat n vaatii rrraet! suojaim

22–27 tapaturmista aiheutuneet suorat tappiot

Kannen kuva Sarri Kukkonen

yrityksille on helppo laskea. Siitä huolimatta liian monessa yrityksessä ei edelleenkään nähdä turvallisuutta yhtenä menestystekijänä.

28–32 10–19 Kun Rudus siirtyi

ulkomaiseen omistukseen, johdolle asetettiin tiukat tavoitteet myös turvallisuudessa. Silloin alkoivat työturvallisuusasioissa puhaltaa uudet tuulet. Kuvassa Jouko Juslenius.

Pitkissä alihankintaketjuissa löytyy usein joku heikko lenkki. HSEQ-menetelmällä on onnistuttu luomaan metsäteollisuuden kunnossapitoon ehjä kokonaisuus.

42–45 Forssan Asentajat OY sai suunnitella itselleen uuden hitsaushallin alusta asti. Projekti oli herkullinen – mutta haastava.

4

Telma 3 2011

34–35

Elektroniikkaromu lisääntyy, ja niiden kierrätysbisnes paisuu paisumistaan. Stena Technoworldilla otettiin vaaralliset metallit ja purkupölyt hallintaan.

Ihmisiä

Va k i o t

2

6–9

Pääkirjoitelma Kenneth JohanssoN

33 Ajatelma

Y ua n K a r p pa n e n 36–39 Henkilökuva PAu l a r i s i kko 40–41 Minun työni

J e n n i AV i k a i n e n 64

Rautalankaa J u s s i k au m a

66 Hajatelma

J o h a n n a ko r h o n e n

Työ ja elämä

62–63 Työn kuva

20–21 Ilmiö

64

Telmavisa

46–49 Elämän hallinta

65

vaaksa vaaraa

50–53 Maailmalla

67 Yhteystiedot

54–55 Näin muinoin 56–57 TTK-info 58–59 TSR-info 60–61 Julkaisut

Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

5

Työ ja elämä Teksti Hasse Härkönen Kuva Aleksi Poutanen

Uudessa hallitusohjelmassa on mainittu sana työ

869 kertaa, sana selvitetään 99 kertaa.

Työura on mainittu 4 kertaa, ja työelämän kehittäminen 2 kertaa.

Työturvallisuus on mainittu

1

Sarri Kukkonen

kerran.

6

Telma 3 2011

Ituja työelämän parantamiseen Työhyvinvointia ja työkyvyttömyyden ehkäisemistä lähestytään hallitusohjelmassa monesta suunnasta. Jos ohjelma toteutuu, konkreettisia toimia saadaan käyntiin tämän vaalikauden aikana.

V

arman ylilääkäri Jukka Kivekkään mukaan uusi hallitusohjelma luo hyvät mahdollisuudet työelämän parantamiseen. Ohjelmassa kirjataan useita keinoja työhyvinvoinnin kohentamiseksi. Jatkossa kyse on ennen kaikkea siitä, miten linjaukset muuttuvat konkreettisiksi toimiksi.

Työurien pidentäminen on selkeä tavoite, ja se tulee esiin ohjelman useista työhyvinvointia ja sosiaalivakuutuksia käsittelevistä kohdista. Koska eläkeikään ei puututa, työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen on keskeisiä kysymyksiä.

– Työkyvyttömyyttä koskevat ratkaisut tehdään eri paikoissa. Ihmiset miettivät omaa tilannettaan kotonaan, ja työpaikoilla pohditaan työhön palaamisen mahdollisuuksia ja työhyvinvointia. Terveydenhuollossa arvioidaan ihmisten työkykyä, ja Kela ja eläkelaitokset tekevät oman osansa. Hallitusohjelmassa kysymystä lähestytään samalla tavalla useista suunnista ja monella kärjellä, Kivekäs kiittelee.

– Suomessa on tapahtunut asennemuutos työssä jatkamisen puolesta, ja hallitusohjelman kirjaukset vahvistavat sitä.

Vaikka yleinen taloustilanne on epävarma, suomalaisten ikärakenne ja sen vaikutukset työelämään ovat muuttumaton fakta. Kivekkään mukaan juuri ikäkysymyksen

tuomiin haasteisiin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan pitkäjänteisesti eikä antaa lyhytaikaisen talousvaihtelun hämärtää kokonaiskuvaa.

– Hallitusohjelmaan kirjattujen asioiden toteuttaminen vaatii jonkin verran taloudellisia resursseja, mutta toisaalta näitä resursseja syntyy lisää, jos ihmiset pysyvät töissä. Jos tällainen hyvän kierre saadaan liikkeelle, se ruokkii itse itseään.

Kivekkään mielestä yksi hallitusohjelman vahvuus on, että työelämään osallistumista ja sieltä poissaolemista ei nähdä niin mustavalkoisena kuin aiemmin.

Kahden ääripään väliin on tullut uusia työn tekemisen muotoja ja joustavuutta. Esimerkkeinä ovat osasairauspäiväraha, osatyökyvyttömyyseläke ja korvaava työ.

– Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kiinnitetään ohjelmassa paljon huomiota. Samoin työuran eri vaiheissa olevien ryhmien ikäjohtamisen tarve on ymmärretty.

Jos hallitusohjelman kirjaukset toteutuvat, konkreettisia toimenpiteitä voidaan nähdä melko pian. Esimerkiksi työelämän kehittämisstrategian on tarkoitus valmistua jo ensi vuoden alkupuolella, joten työryhmän esityksiä voitaisiin alkaa toteuttaa nopeasti.

www.telma-lehti.fi

Jukka Kivekäs löytää tuoreen hallituksen ohjelmasta paljon kohtia, joilla saadaan työelämän kehittämiseen positiivinen kierre.

Poimintoja h a l l i t u s o h j e l m a s ta • Työhyvinvointia ja työssä jaksamista kehitetään työpaikkojen johdon ja henkilöstön yhteistyönä.

Vakiinnutetaan --- verkostomaiseen toimintaan perustuva työhyvinvoinnin edistäminen jatkamalla sosiaali- ja terveysministeriön Työhyvinvointifoorumia.

• ...työryhmä valmistelemaan työelämän kehittämisstrategiaa, joka valmistuu vuoden 2012 alkupuolella.

Tavoitteena on parantaa työllisyysastetta, työelämän laatua, työhyvinvointia ja työn tuottavuutta.

• TEM asettaa hallituskauden ajaksi pysyvän kolmi- kantaisen työryhmän seuraamaan, arvioimaan ja tekemään tarvittavia ehdotuksia työelämän sääntelyyn ja kehittämiseen.

• TTL:n organisoimana perustetaan johtamisen kehittämisverkosto, joka levittää esimiestaitoja työpaikoille.

Telma 3 2011

7

nyt keskustellaan

Työ ja elämä  Palkansaajat kyselivät raamiratkaisujen perään, EK sanoi ei, hallitus lupaili jotain siltä väliltä. Syksyn mittaan nähdään monta värikästä näytelmää ja kuullaan huikeita verbaalisia suorituksia.

Parlamentti arvostelee työsuojelustrategiaa Euroopan parlamentin työ- ja sosiaalivaliokunta pitää EU:n nykyistä työsuojelustrategiaa riittämättömänä. Valiokunta huomauttaa, että EU-lainsäädäntöön tulee sisällyttää työympäristön psykososiaalisten riskien hallinta. Eniten haittaa työntekijöille aiheuttavat puutteelliset työjärjestelyt ja johtamistyyli.

Parlamentti pitää myös hälyttävänä työhön liittyvien syöpätapausten lisääntymistä ja pelkää, että työpaikoilla altistutaan edelleen asbestille.

Parlamentaarikot toivovat, että tapaturmien ehkäisemistoimet ulotettaisiin paremmin myös määräaikaisiin työntekijöihin, työn ulkoistamisen myötä itsenäisinä toimiviin ammatinharjoittajiin ja alihankkijoihin. EU:n viisivuotisstrategia on määrä uusia ensi vuonna.

ikääntyminen puhuttaa EU:n komissio on rahoittamassa laajaa väestön ikääntymistä koskevaa tutkimusohjelmaa.

Pyrkimyksenä on edistää keinoja, joilla pidetään eurooppalaiset pidempään työelämässä ja ikääntyneet ihmiset mahdollisimman pitkään aktiivisina ja terveinä.

8

Telma 3 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean suomalainen jäsen Leila Kurki herätti kesällä huomiota keskusteluavauksellaan eurooppalaisessa ministerikokouksessa Puolassa, kun hän peräänkuulutti taloudellisen huoltosuhteen kasvun hillitsemistä. Kurjen mukaan pelkästään eläkeiän nostamisella ei vaikuteta ikääntymisen ja eläköitymisen tuomiin haasteisiin, vaan sen sijaan olisi työllistettävä työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ryhmät, kuten vastavalmistuneet ja alityöllistetyt.

Sedlatschek EU-OSHA:n johtoon Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston OSHA:n uudeksi johtajaksi on nimitetty Saksan työterveyslaitoksen viestintä- ja ohjelmapäällikkö Christa Sedlatschek. Hän aloitti uudessa tehtävässään syyskuussa Jukka Takalan siirtyessä eläkkeelle.

Sedlatschek on toiminut työsuojeluasioiden parissa viraston perustamisesta lähtien.

Johtokautenaan hän aikoo kehittää eurooppalaisten työpaikat entistä turvallisemmiksi edistämällä tieteellisen osaamisen soveltamista käytännön ratkaisuihin, joilla lisätään terveyttä ja tuottavuutta.

– Anna-Karin Fris

 Syksy tuo oppilaitosten työssäoppijat työpaikoille. Muista kunnon opastus ja neuvonta – työturvallisuusasioissakin paras oppi tulee hyvän esimerkin kautta. n o p e at

Ei valvontaa ilman luottamusta

monessa hankkeessa samaan aikaan. Syyskuun 16. päivä vietettiin ensimmäistä kansallista etätyöpäivää.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tarkasteltiin järjestelmiä, joilla pyritään valvomaan työn laatua ja määrää sekä työpaikan sääntöjen noudattamista.

Yleisesti ottaen henkilöstö suhtautuu elektroniseen valvontaan varsin mutkattomasti. Luottamus nähtiin edellytyksenä sille, että valvontajärjestelmiä voitiin ottaa käyttöön. Valvontaan liittyi myös jännitteitä. Joidenkin järjestelmien nähtiin haittaavan itse työn tekemistä.

• www.etatyopaiva.fi

Terveysalalla kuormitusta Kuntatyöntekijöistä huonoiten työssä jaksavat terveysalalla työskentelevät, selviää Kevan teettämästä tutkimuksesta.

Fyysistä työkykyään piti hyvänä tai erinomaisena 73 prosenttia työntekijöistä – kolme vuotta aiemmin määrä oli 85 prosenttia. Vain kolmannes on sitä mieltä, että työnantaja yrittää parantaa ja ylläpitää työhyvinvointia.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 109129

Etätyö pirstoutuu Säännöllisesti kotonaan etätyötä tekevien määrä on kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa, mutta joukko on kuitenkin vain 7–8 prosenttia työntekijöistä. Tyypillisin etätyötä tekevä ryhmä on ylemmät toimihenkilöt.

Pirstaloitumista lisää, että etenkin asiantuntijat ovat kiinni

• www.keva.fi

ColourBox

EU : s t a k u u lt u a

m u i s ta m e n n ä

Kansainväliset turvallisuusja suojelualan FinnSec 2011 -messut pidetään 12.–14.10.2011 Helsingin Messukeskuksessa.

TTK:n näyttelyosasto (7c20).

TTK järjestää 13.10. Työhyvinvointiseminaarin. www.finnsec.fi 58. Työterveyspäivät, Työn monet kasvot. 25.−26.10.2011, Helsingin Messukeskus. www.ttl.fi/tyoterveyspaivat

Mastotyö vaatii kestävyyttä Mastotyöntekijöiden elimistöön ja lihaksistoon kohdistuu ajoittain ylikuormitusta. Tämä kävi ilmi Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jota Työsuojelurahasto tuki. Mastotyöntekijöiden keskimääräinen hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittuneisuus oli 48 prosenttia yksilökohtaisesta maksimikapasiteetista. Arvo ei saisi ylittää 50 prosenttia. Kuitenkin 40 prosentissa tehdyistä mittauksista suositus ylittyi.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 108339

Akustiikka on kokonaisuus Avotoimistojen huono akustiikka heikentää työsuoritusta merkittävästi. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa meluhaitat vähenivät selvästi vain, kun huoneakustiset olosuhteet trimmattiin kokonaisvaltaisesti. Vaimennus hoidetaan kattoon, seiniin ja kalusteisiin sijoitetuilla vaimennusmateriaaleilla sekä korotetuilla sermeillä.

Peiteääni saadaan aikaan puheenpeittojärjestelmällä, jonka tarkoitus on korottaa hieman taustaääntä, jotta puhe ei erotu niin selvästi. Peiteääni ja vaimennus pitää kuitenkin toteuttaa yhtä aikaa, muuten investoinnit valuvat hukkaan.

• www.ttl.fi

www.telma-lehti.fi

Työtuomioistuin

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Väite:

Ammatillisessa koulutuksessa panostetaan riittävästi työturvallisuuden ja turvallisten työtapojen opettamiseen.

KYLLÄ Keskeinen osa ammattitaitoa on työturvallisuusosaaminen, ja se sisältyy kaikkien 53 ammatillisen perustutkinnon perusteisiin ja arviointikriteereihin. Opetuksessa on kuitenkin jatkuvasti syytä kiinnittää asiaan korostetusti huomiota.

Työpaikoilla esimiesten, työpaikkaohjaajien ja jokaisen työntekijän rooli opiskelijan työturvallisuusasioihin perehdyttämisessä on keskeinen, koska osa opiskelusta tapahtuu työssäoppimisjaksoilla.

Mirja Hannula koulutusasiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK KYLLÄ Omissa ammateissani olen ainakin saanut tarpeenmukaiset turvallisuuskoulutukset. Toki tämä on varmaan alakohtaista.

Elise Sajo media-assistentti, vartija, kansainvälisen kaupan opiskelija, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu EI Työturvallisuustietämys on lisääntynyt ja oppilaitoksissa opetetaan perusteet turvalliseen työntekoon.

Myös ne oppilaitokset, joissa oppilaat suorittavat työturvallisuuskortin, antavat hyvät eväät turvalliseen

työskentelyyn. Myös yritysten omalla työhyvinvointi- sekä turvallisuuspolitiikalla on tärkeä asema asioiden soveltamiseen työelämässä. Turvallisuuskoulutus ja siihen panostaminen maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti niin yrityksissä kuin yhteiskunnallisesti.

Väitteeseen, että koulutus on riittävää, vastaus on ei – loput perustelut voi lukea tapaturmatilastoista.

Tommi Aapakari työnopastaja, STX Finland, Rauman telakka KYLLÄ Olen huomannut, että monissa ammatillisissa kouluissa, joissa olen käynyt, panostetaan työturvallisuuteen huomattavasti enemmän kuin omina kouluvuosina. Mutta kehitettävää aina riittää, ja valvonta on yksi iso osa-alue, mitä tulee tehostaa. Lähes kaikki kyllä tietävät säännöt, mutta kuinka moni niitä noudattaa, onkin sitten eri asia.

Henri Karvinen korjausrakentaja, NCC Rakennus oy KYLLÄ Kun itse opiskelin, opetuksen perusta lähti aina siitä, että miten teen työssäni tämän osa-alueen itselleni ja muille turvallisesti.

Inga-Maria Kaarenoja kassatyöntekijä, Prisma, Vaasa

Telman tuomio Äänin 4–1:

ammatillisessa koulutuksessa panostetaan riittävästi työturvallisuuden opettamiseen.

Telma 3 2011

9

10

Telma 3 2011

Vammoja asenteissa Suomalainen työturvallisuuskulttuuri ei välttämättä ole niin hyvää kuin luulemme. Vaikka lakeja, asetuksia ja ohjeistuksia piisaa, niistä ei ole apua, jos niistä ei käytännön työssä piitata. Uusi, ulkomainen omistaja saattaa viedä yrityksen työturvallisuuskulttuurin aivan uusille – huomattavasti paremmille – urille.

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Sarri Kukkonen

Telma 3 2011

11

”

Hyvä työturvallisuus ei takaa prosessiturvallisuutta.

un Ruduksesta tuli vuonna 1999 osa irlantilaista CRH-konsernia, työturvallisuuskulttuurissa alkoivat viuhua uudet tuulet. Vaikka yritys kuului omalla toimialallaan Suomen parhaimmistoon työturvallisuudessa, konsernin tilastoissa se piti armotonta häntäpäätä.

– Eräs irlantilaisen omistajan edustajista kysyi kerran, montako aiotte vielä tappaa ennen kuin pistätte asiat kuntoon, Rudus Oy:n työturvallisuuspäällikkö Kari Lohva kertoo.

Kun muualla konsernissa tapaturmataajuus eli tehtyjen työtuntien ja sattuneiden tapaturmien suhde liikkui kolmen tietämillä, Ruduksella huideltiin 60:ssa.

Osittain suuri ero johtui siitä, että Suomessa tapaturmat raportoidaan tunnollisemmin kuin monissa muissa maissa, eikä täällä tunneta kevennetyn työn käsitettä. Nämä ovat kuitenkin pieniä tekijöitä suuressa kuvassa.

– Turvallisuusasiat eivät ole meillä Suomessa ollenkaan hyvin. Ne ovat ihan eri tasolla kuin monessa muussa maassa. On liikojen luulemista ja omahyväistä asennetta, kun ajatellaan, että ollaan kaikessa hyviä, Rudus Oy:n toimitusjohtaja Lauri Kivekäs sanoo.

– Meillä arvostetaan riskinottoa ja olemme työntekijöinä itsenäisiä. Suomessa ei juuri tarvita työnjohtoa, mutta turvallisuusasioissa se ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä asia. Meillä loukkaannutaan, jos joku tulee huomauttamaan jostakin.

Johdolle ukaasi

Ruduksella on tehty paljon työtä turvallisuuden eteen.

Vuoteen 2005 mennessä tapaturmataajuus saatiin laskemaan reiluun 30:een. Tämä ei kuitenkaan riittänyt.

– Vaikka olimme parantaneet paljon, olimme edelleen Euroopan huonoin. Konsernin johdosta tehtiin selväksi, että jos tulokset eivät parane, Suomen johdossa tehdään muutoksia. Sanottiin, että jos te ette saa aikaan parannusta, me tulemme laittamaan asiat kuntoon, Kivekäs kertoo.

– Paine oli kova ja välttämätön. Silloin työturvallisuudessa siirryttiin ihan eri tasolle.

12

Telma 3 2011

CRH:sta annettiin Rudukselle kuudentoista määräyksen kokoelma, joka perustui yleisimpien kuolemansyiden analysointiin. Osa määräyksistä oli tiukempia kuin Suomen laissa.

Kivekäs laskee, että työturvallisuuden paranemisen tuomissa säästöissä ollaan jo investointeihin verrattuna plussan puolella. Pitkällä tähtäimellä tapaturmavakuutuksissa säästetään jopa 700 000 euroa vuodessa, ja lisää säästöjä tulee sairauslomien vähenemisestä.

Tätä nykyä Ruduksen tapaturmataajuus on viiden luokkaa, mutta tavoitteena on päästä 2–3 tapaturman tasolle.

Suomessa se on jo hyvä. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi rakennusalalla työtapaturmataajuus vuonna 2007 oli 41,8, teollisuudessa 19,9 ja kuljetus-, varastointi- ja tietoliikennealalla 22,4. Lukuun oli laskettu vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet tapaturmat. Ruduksella perusteeksi riittää yhden päivän poissaolo.

Monisyinen kokonaisuus

VTT:n erikoistutkija, psykologian tohtori Teemu Reiman ei suoralta kädeltä aseta suomalaista työturvallisuuskulttuuria muita huonommalle tasolle.

– Monet suuret yritykset niin Suomessa kuin muuallakin ovat alkaneet kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja näkevät sen yhtenä kilpailuvalttina. Myös tällaisten yritysten alihankkijat ja niiden ostamat pienemmät firmat joutuvat kehittämään omaa työturvallisuuttaan riippumatta siitä, kuka emoyrityksen omistaa, Reiman sanoo.

Työturvallisuuden tason arvioinnin ongelma on, miten sitä mitataan.

– Jos katsotaan vain historiatietoa, mitä se kertoo tästä hetkestä? Työturvallisuuden mittaamisessa pitäisi käyttää enemmän positiivisia turvallisuusmittareita, esimerkiksi kuinka hyvin riskejä ymmärretään ja kuinka asioita johdetaan, Reiman sanoo.

Turvallisuuteen vaikuttavat monet asiat, ja joskus eri turvallisuusalueet saattavat olla ristiriidassa keskenään.

Hyvä työturvallisuus ei takaa prosessiturvallisuutta.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

13

Älä rrryntää sinne alle!

Jouko Kemppi

14

Telma 3 2011

Turvallisuusajattelun pitää olla integroitu muihin toimintoihin niin, ettei siitä tule vastavoimaa.

Erikoistumisen trendissä on vaarana, että esimerkiksi turvallisuusjohtaminen voi joutua erilleen muista johtamisen osa-alueista.

– Erikoistuminen johtaa helposti putkinäköön.

Ollaan kiinnostuneita vain omasta alasta. Jos johtajat ovat omissa norsunluutorneissaan, se saattaa aiheuttaa kentällä ristipainetta.

Päätökset, jotka johtajista voivat tuntua rationaalisilta ja näyttää paperilla hyviltä, saattavat olla työntekijälle ristiriitaisia: tuotantojohtaja vaatii tätä ja turvallisuusjohtaja toista.

– Sitten, kun jotain tapahtuu, syytetään työntekijää, eikä esimerkiksi pohdita, miksi tämä työ tehtiin kiireessä tai miksi onnettomuus tapahtui.

Reimanin mukaan suuret onnettomuudet sattuvat usein silloin, kun turvallisuuden ja johtamisen eri alueet eivät keskustele keskenään, eikä turvallisuuden eri osa-alueita ole osattu erottaa toisistaan.

Esimerkiksi Meksikonlahden öljynporauslautan katastrofissa onnettomuus tapahtui, vaikka BP:n johtajat olivat olleet samana päivänä paikalla tarkastamassa työturvallisuuden tilaa. Prosessiturvallisuutta oli laiminlyöty.

– Nenän edessä tehtiin riskialttiita päätöksiä, mutta johtajat kiinnittivät huomiota lähinnä kypärän käyttöön, Reiman kertoo.

Myös vuonna 2005 sattuneessa Texas Cityn BP:n öljyjalostamon räjähdyksessä ongelma aiheutui oletuksesta, että työturvallisuus oli hyvällä mallilla. Kun työtapaturmista aiheutuvien poissaolojen määrä oli keskeisin mittari ja poissaolot olivat vähentyneet, tehtaalla uskottiin, että myös kokonaisturvallisuus oli parantunut.

Eri turvallisuuden osia ei oltu erotettu toisistaan, ja prosessiturvallisuudesta vastaavilla ihmisillä oli tehtaassa huono status. Heidän muistioitaan ei luettu. Kun prosessiturvallisuus unohdettiin, syntyi vaarallisia tapoja ajaa laitosta – lopputuloksena laitoksen räjähdyksessä kuoli 15 ja loukkaantui noin 500 ihmistä.

– Kun seurataan simppeleitä indikaattoreita ja tuudittaudutaan hyvänolon tunteeseen, turvallisuusjohtamisen järjestelmät voivat olla myös vaarallisia, Reiman sanoo.

Turvallisuudessa ei koskaan saavuteta täydellistä tasoa. Tutkija kuitenkin muistuttaa, että erityisesti silloin, kun yrityksissä tehdään tappiota ja töitä kiireellä, turvallisuuteen pitäisi panostaa entistä enemmän.

Jouko Juslenius

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

15

Juuri silloin turvallisuudesta yleensä karsitaan, ja juuri silloin riskit kasvavat.

Perehdytys kuntoon

Kun yrityksissä tehdään tappiota ja töitä kiireellä, turvallisuuteen pitäisi panostaa entistä enemmän.

Ruduksella suurin haaste on ollut saada aikaan asennemuutos, ja sen suhteen yrityksessä tehdään edelleen töitä. Jokainen palaveri aloitetaan työturvallisuusasioilla, ja konsernissa sattuneet vaaralliset tilanteet ja tapaturmat käsitellään erikseen.

Vuoden alussa alettiin järjestää pienryhmätapaamisia, joissa ryhmät keskustelevat erilaisista turvallisuusriskeistä ja pohtivat niihin ratkaisuja.

– Pienryhmissä käydään läpi myös läheltä piti -tilanteita. Jokaisen tulisi osallistua niihin kerran neljännesvuodessa, Rudus Betonituote Oy:n tuotanto- ja työsuojelupäällikkö Jari Rautiainen kertoo.

Lisäksi yritys on hankkinut viidellä miljoonalla eurolla erilaisia työturvallisuusvälineitä, kuten peruutuskameroita ja liukuestekenkiä. Kenkien avulla liukastumistapaturmat saatiin pudotettua nollatasolle.

Ruduksella on Espoossa myös tiettävästi Euroopan ainoa turvapuisto, johon on lavastettu erilaisia vaaratilanteita ja todellisuudessa sattuneita onnettomuuksia.

Viime vuonna koko henkilöstö passitettiin sinne katsomaan omin silmin, miten pienistä asioista hengenmenetys voi olla kiinni. Esimiehiä ja johtajia on myös koulutettu puuttumaan ja antamaan palautetta.

Suomessa puuttuminen on kuitenkin paikoin vaikea pala. Itsenäisessä työskentelytavassa se koetaan kiusantekona ja vahtaamisena.

– Tämä on ollut haastavaa. Moni työntekijä kokee, että astuu kaverin varpaille, jos puuttuu asioihin, turvallisuuspäällikkö Kari Lohva huomauttaa.

Kun prosessi etenee niin kuin pitää, tapaturmia sattuu harvoin.

– Meillä viimeiset kolme tapaturmaa ovat sattuneet silloin, kun työntekijä on vaihtanut omasta työstään toisen työhön. Perehdyttämiseen pitäisi satsata, Rudus Betonituotteen työsuojeluvaltuutettu Jouko Juslenius sanoo.

– Toinen ei ehkä tajua asioita, jotka ovat itselle selviä. Perehdyttämisessä täytyisi olla myös ulkopuolista näkökulmaa. Kun turvallisuuskierroksille otetaan mukaan ulkopuolisia, löytyy aina uusia asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Älä ammu viestintuojaa

Liina Hukkinen

16

Telma 3 2011

Raudoittajan apumiehenä työskentelevä Juslenius on ollut Ruduksella seitsemäntoista vuotta. Sinä aikana työturvallisuuskulttuurissa on otettu isoja harppauksia.

Kun hän aloitti alalla, tehtaiden lattiat olivat täynnä tavaraa ja moni tuli töihin pienessä myötäisessä.

– Kaikki leikattiin rälläkällä. Nykyisin eivät kipinät paljon lentele, Juslenius kertoo.

Tärkeässä roolissa työturvallisuusriskien ehkäisyssä on vaaratilanteiden raportointi ja analysointi. Ruduksella tähän on kannustettu eri tavoin, muun muassa arpomalla ilmoitusten tekijöiden kesken erilaisia palkintoja.

Aiemmin henkilöstö sai ilmoitusten teosta korvauksen. Kun siitä luovuttiin, vähenivät Jusleniuksen mukaan myös vaaratilanneilmoitukset.

Johdon yksi keskeinen haaste asennemuutoksessa onkin henkilöstön motivointi. Työturvallisuusajattelun on lähdettävä johdosta, mutta lopulta jokaisen työntekijän on löydettävä oma motivaationsa.

Kuvat Teemu Kuusimurto

Turvapuistossa herätellään huomaamaan Rudus Turvapuisto Espoon Ämmässuolla on kokemus, jonka jälkeen työturvallisuutta ei voi olla ajattelematta uudesta näkökulmasta.

V

uonna 2009 avattuun puistoon on lavastettu viisikymmentä yleisintä ja oikeasti sattunutta onnettomuutta ja vaaratilannetta.

Kun näkee nuken makaamassa maassa pystyssä olevan raudoitusteräksen lävistämänä ja tietää, että kyseessä on oikeassa elämässä tapahtunut onnettomuus, ihoa kylmää ja mahasta ottaa. Tämäkin olisi vältetty, jos raudanpää olisi esimerkiksi taivutettu.

Otaniemessä rakennusalaa opiskeleva Toni Luhtapuro on kesän ajan toiminut Turvapuiston yhtenä kouluttajana. Heinäkuuta lukuun ottamatta puistossa on ollut vilkasta, kun Rudus ja sen yhteistyökumppanit ovat kierrättäneet paikalla erilaisia ryhmiä. Syksyisin Turvapuistossa vierailee myös opiskelijoita.

Luhtapuro on itse työskennellyt opintojensa ohella lähinnä pienemmissä rakennusalan yrityksissä. Hän myöntää, että moni työturvallisuutta koskeva asia yllätti hänet Turvapuistossa aloittamisen jälkeen.

– Niissä firmoissa, missä minä olen ollut, perehdyttäminen näihin asioihin on ollut nollatasolla.

Tänään puistossa on vierailemassa Ruduksen yhteistyökumppanin Parma Oy:n Consolis-konsernin johtoa eri maista.

Ruotsalaisen Strångbetongin Charlotte Bergman kehuu Turvapuistoa paikaksi, jossa onnettomuuksia pystytään havainnollistamaan hyvin. Bergmanin mukaan skandinaavisissa maissa uskotaan yleisesti, että työturvallisuus on hyvällä tolalla. Tehtävää on kuitenkin paljon, kuolemantapauksia sattuu edelleen.

Se johtuu Bergmanin mukaan osittain siitä, että rakennusala käy taas kuumana ja alalle tulee paljon nuoria ja kokemattomia työntekijöitä.

– Tällainen puisto olisi hyvä olla muissakin maissa, Bergman sanoo.

• www.turvapuisto.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

17

Kannusta puuttumiseen

3T Ratkaisujen hallituksen puheenjohtaja Heikki Laitisen mukaan vaaratilanteiden seuraaminen on tehokas tapa aktivoida henkilöstöä seuraamaan ympäristöään valppaammin. Tiedostamisen myötä oma käyttäytyminen usein muuttuu.

3T Ratkaisut on työturvallisuuden, riskienhallinnan ja tuottavuuden kehittämisen konsulttiyritys. Yrityksen tekemien kyselyiden mukaan ohjeiden noudattaminen ja kuuliaisuus ovat Suomessa hyvällä tolalla, mutta yhdessä kehittämiseen ei vieläkään panosteta tarpeeksi. Avainasemassa on aktiivinen ja sitoutunut esimieskunta.

Ilmoituksesta palkitseminen ja siihen reagointi osoittavat työntekijälle arvostusta. Usein työsuojelusta saa kuitenkin negatiivista palautetta. Syyllistämisen kulttuuri elää tiukassa, ja pelko vähentää ilmoitusten tekoa.

– Koetaan, että laiminlyönnistä seuraa jotakin negatiivista, Laitinen huomauttaa.

Ruduksella ilmoituksiin ja vaaratilanteisiin suhtaudutaan oppimisen näkökulmasta.

– Pitää olla mieluummin hyvä kuin paha poliisi: opastaa, ei rankaista, Kari Lohva sanoo.

Palkitsemisen lisäksi Ruduksella on kuitenkin käytössä myös sanktiojärjestelmä, mutta Lohva ei muista, että sitä olisi koskaan jouduttu käyttämään.

Sanktioita voidaan käyttää silloin, jos työntekijä laiminlyö turvallisuusmääräyksiä toistuvasti.

– Se on ihan sama, jos ei noudattaisi työaikoja, Lohva huomauttaa.

Lisätietoa

www.tsr.fi > Hae numerolla 106357.

Julkaisu: Turvallisuuskriittiset organisaatiot.

Onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen.

Kuvat Juha Sinisalo

Amerikkalaiset vaativat enemmän

J

okaisen tulijan on käytävä ensin läpi kymmenen minuutin pituinen työturvallisuusperehdytys. Ilman sitä Technip Offshore Finlandin alueelle ei pääse sisään.

Perehdytyksessä kerrotaan pähkinänkuoressa tärkeimmät työturvallisuusasiat. Tarkoitus on tehdä satunnainenkin kävijä tietoiseksi ympäröivistä riskeistä. Tiedostaminen ja ympäristön havainnointi ovat oleellinen osa riskien ehkäisyä.

Entisellä Rauma-Repolan tehtaalla työturvallisuutta ruvettiin kunnolla parantamaan ensimmäisen kerran, kun omistajaksi tuli norjalainen yhtiö.

Ranskalaisen Technip-konsernin myötä turvallisuuteen on entisestään laitettu lisää panoksia.

Vaateisiin ovat vaikuttaneet ratkaisevasti myös amerikkalaiset asiakkaat.

Sopimuksia ei allekirjoiteta, ennen kuin työturvallisuutta koskevat asiat on

18

Telma 3 2011

tarkistettu paikan päällä. Turvallisuusasiat ovat yritykselle selkeä kilpailuvaltti.

Konsernin toimitusjohtaja Roland Bianciotto ei kuitenkaan näe suomalaisen, amerikkalaisen tai ranskalaisen turvallisuuskulttuurien ja -metodien välillä suuria eroja. Ongelmat ovat toisaalla.

– Turvallisuudella on hintansa. Joillain yrityksillä ei ole varaa ja toiset eivät investoi turvallisuuteen tarkoituksella, koska työvoimaa löytyy ja se on halpaa, Bianciotto sanoo ja viittaa yritysten turvallisuuskulttuuriin maailmanlaajuisesti.

Technipillä tapaturmissa pyritään nollatavoitteeseen. Tavoitteena on olla työturvallisuudessa oman alansa referenssiyritys.

– Inhimillisiä virheitä tapahtuu silloin tällöin, mutta pyrimme siihen, että vuoro ja päivä kerrallaan selvitään

ilman tapaturmia, tuotantopäällikkö Mauri Puuska kertoo.

Työturvallisuuskulttuurin muutos on ollut haastavaa erityisesti tehtaassa, jossa on useita pitkäaikaisia, yli 30 vuotta työskennelleitä henkilöitä.

– Uusien tapojen tuominen ei ole ollut maailman helpoin juttu, työntekijöiden pääluottamusmies Antti Kiviranta tunnustaa.

Saman myöntävät myös tehtaalla yli 40 vuotta työskennelleet levysepät Kari Muurinen ja Jorma Holm.

– Pikkuhiljaa me jääräpäätkin aletaan uskoa, miehet hymyilevät.

Muurisen mukaan työturvallisuus on mennyt hyvään suuntaan ja jos työntekijät eivät itse ole tajunneet sen merkitystä, joku muu on pitänyt huolen, että kehitystä tapahtuu.

Pitkälle on kuitenkin tultu niistä ajoista, jolloin työvarustukseksi kelpasivat kotoa tuodut kengät.

surf

"Amerikkalaiset käyvät tehtaalla neljä kertaa vuodessa ja työturvallisuusasiat ovat aina asialistalla ykkösenä", kertoo turvallisuuspäällikkö Jarmo Kivi.

> Technipin tavoit-

teena on olla työturvallisuudessa oman alansa referenssiyritys.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

19

ilmiö Teksti Tarja Västilä • Kuva Mira Kotamäki

Ihminen pystyy hallitsemaan jo likipitäen kaikkia maailman luonnonilmiöiden edessä on pakko nostaa kädet

Myrsky ja mylväys

Lähteet: • LUOVA-projekti 2008–2010, liikenne- ja viestintäministeriön loppuraportti.

• ilmatieteenlaitos.fi, ilmasto.org, flcenter.net, ilmastonmuutosjakehitys.fi, myrskyvaroitus.com, suomenkuvalehti.fi • STT, Helsingin Sanomat, Suomen Omakotilehti, Myrskyuutisten historiaa Suomessa/Leevi Korpela, Miten hirmumyrskyjä nimetään/Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

20

Telma 3 2011

apaninpäivä seitsemän vuotta sitten hiljensi koko maapallon. Intian valtameressä tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttamat tsunamit surmasivat yli 200 000 ihmistä, heidän joukossaan 179 suomalaista.

Liekö suuri suomalaisten menehtyneiden määrä saanut viranomaisten hälytyskellot soimaan myös lintukodossamme, sillä maanjäristys-hyökyaaltokatastrofin kaltaisten onnettomuuksien viranomaistoimintaa selvittämään asetettiin Martti Ahtisaaren johtama tutkintalautakunta. Lautakunta päätyi esittämään, että Suomeen muodostettaisiin jatkuvasti päivystävä luonnononnettomuuksien syntymistä ja niiden vaikutuksia tarkkaileva varoitusjärjestelmä.

LUOVAksi kutsuttu järjestelmä on sittemmin edennyt jo testausvaiheeseen. Asiantuntijalaitosten ja turvallisuusviranomaisten välille on rakennettu tietokanava, joka tuottaa ja välittää nopeasti luonnononnettomuuksista ajantasaista ja ennakoivaa informaatiota.

Järjestelmän avulla analysoidaan uhkia, riskejä ja toteutuneita luonnonkatastrofeja maailmanlaajuisesti.

Kaikki keskeiset viranomaiset on valjastettu luonnonilmiökuriireiksi. Ilmatieteen laitoksen toimialaan kuuluvat erilaiset sääilmiöt, Seismologian instituutin kontolla ovat maanjäristysvaroitukset ja Suomen ympäristökeskus hoitaa vesistötulviin liittyvät varoitukset.

Lähivuosina koottava LUOVA-kriisiportaali palvelee julkista tiedottamista ja sen kautta pystytään tarvittaessa varoittamaan kansalaisia. Mattimeikäläiset voivat tarkistaa portaalista myrsky-, ukkos-, metsäpalo-, tulva-, merivedenkorkeus-, maanjäristys- tai tsunamitilanteen, -vaikutuksen ja -ennusteen niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Ilmasto muuttuu

Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on jo yli 20 vuotta arvioinut ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia. IPCC:n mukaan ilmaston muuttuminen lisää äärimmäisiä sääilmiöitä, voimakkaita sateita ja tulvia sekä kuivuuskausia. Kesällä 2010 lämpöennätykset rikottiin 17 maassa. Lämmennyt ilmakehä sitoo enemmän kosteutta ja lisää alueellisesti ukkosmyrskyjen voimaa.

Yhdysvaltain ilmatieteen laitos on laskenut kahden asteen lämpenemisen trooppisilla merialueilla lisäävän suurimpien myrskyjen maksimituulennopeutta 5–12 prosenttia. Kun moiset myrskyt pämähtävät mantereelle, tuhot moninkertaistuvat nykyisestään.

Vaikka trooppiset merialueet ovat suhteellisen kaukana koto-Suomesta, on täälläkin saatu kokemuksia raivoisista luonnonilmiöistä. Finanssialan keskusliiton mukaan vakuutusyhtiöt korvasivat kesän 2010 myrskytuhoja yli 50 miljoonan euron arvosta. Normaalivuosina summa on 10 miljoonaa.

Myrskyn etenemisvauhdista voi ottaa esimerkin vuoden takaa. Elokuinen Sylvi-rajuilma syntyi iltapäivällä eteläisessä Baltiassa, saavutti Tallinnan iltakahdeksalta ja tuntia myöhemmin Suomen rannikon. Kymmeneltä Sylvi oli ohittanut Lohja–Lahti-linjan. Salamointi jatkui paikallisena vielä puolenyön jälkeen PohjoisPohjanmaalta Venäjälle saakka. Sylvi puhkui tuulta 32 metriä sekunnissa, kun myrskyn määritelmän täyttää jo 20,8 metriä. Pirkanmaalla saatiin jopa kahdeksansenttisiä rakeita. Maasalamoita räiski vuorokauden aikana yli 24 000, jolla päästiin jo 2000-luvun ennätykseen.

asioita, mutta pystyyn.

Ennen Sylviä Suomea riepotteli kolme muuta ”naista”: Asta, Veera ja Lahja. Ennen Veera-myrskyn tuloa Lounais-Suomen aluehallintovirasto kehotti ihmisiä varautumaan pitkiin sähkökatkoksiin ja muihin häiriöihin hankkimalla ruokaa, vettä, lääkkeitä, radion ja paristoja vähintään viikon tarpeisiin.

Löytyykö omasta kaapistasi moinen varanto, jos Veera tai joku muu vieras saapuu yllättäen ja kutsumatta kyläilemään pihamaallesi?

Nimi vieraalle

Koska Suomessa on vakiintunut nimipäiväkalenteri, erityyppiset myrskyt nimetään riehumispäivänsä mukaan. Se, että viime vuonna maata jylläsi neljä naista, on vain sattumaa. Myrskyille ja rajuilmoille on annettu nimiä ainakin 60-luvulta lähtien.

Sääaiheisen nettisivuston, Finnish Lightning Centerin (FLC), innokkaat sää- ja myrskykeskustelijat ovat listanneet rajuilmojen nimiä ja koonneet 23 erinimistä riehujaa. Naisista Maire, Sanna, Sirkka, Manta, Alli, Janika, Irene, Virve sekä mainitut Asta, Veera, Lahja ja Sylvi ovat saaneet omat myrskynsä 50 vuoden aikana. www.telma-lehti.fi

Miehistä ovat kunnostautuneet Turo, Aarno, Mauri, Iivari, Jorma, Unto, Visa, Pyry ja Leo. Myrskyisin miehistä on Unto, joka on raivonnut kahdesti.

Tasa-arvoisin luonnonilmiö on ollut Säde-Uljas.

Sääilmiöt kiinnostavat: FLC:n sivuilla pistäytyy vuodessa puoli miljoonaa kävijää. Oma lukunsa ovat myrskybongarit, jotka tilastoivat, seuraavat ja taltioivat myrskyjä. Yhtenä myrskybongauksen muotona lienee myrskyjen keräily: alan guruna voidaan pitää, omien sanojensa mukaan pää kenossa pilviä pikkupojasta katsellutta Leevi Korpelaa, joka on taltioinut Suomen myrskyhistoriikin lehtien uutisoinnin perusteella aina vuodesta 1912 lähtien.

Jos myrskyihin haluaa kunnolla hurahtaa, voi ammentaa tietoa muun muassa myrskyvaroitus.com-sivustolta, jonka taustalta löytyy viisi kotimaiseen ”äärevään säähän” uppoutunutta Ilmatieteen laitoksen meteorologia.

– Tästä harrastuksesta saa kokemuksia, elämyksiä ja adrenaliinia. Kun näkee kunnon luonnonilmiön, tajuaa, että ihminen on niin pieni, sanoo Pauli Jokinen, yksi myrskyvaroituksen meteorologeista, taannoisessa Helsingin Sanomien haastattelussa.

Jos edes jostain myrskystä haluaa selkävoiton, on syytä keskittyä tunnemyrskyjen ruotimiseen kotona tai työpaikalla. Myrskyt vesilasissakin on vielä helppo taltuttaa, mutta luonnonmyllerrysten edessä ihminen voi vain kasvattaa nöyryyttään. Kaikkea ei voi, eikä pidäkään, hallita.

Telma 3 2011

21

Marko Kestin ydinviestejä on, että turvallisuutta ei ensisijaisesti luoda rahalla vaan ajattelulla ja asenteilla.

22

Telma 3 2011

Teksti Anne Karppinen • Kuvat Jukka-Pekka Moilanen

Turvallisuudella tahkotaan tuottavuutta Tuottavuus nousee parhaiten tapaturmia ehkäisemällä ja työelämän laatua parantamalla.

Tieto on kansantalouden kannalta merkittävä, onhan kyse viime kädessä yritysten kilpailukyvystä.

Tuottavuuden ja työelämän laadun yhteyden syvällinen ymmärtäminen näyttää olevan silti vaikeaa.

yöhyvinvointi on monessa yhtiössä keskeinen arvo. Ilman hintalappua työn tekemisen kulttuuriin liittyvät päätökset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa huomiota.

– Tässäkin raha on hyvä renki, mutta huono isäntä, pohtii henkilöstötuottavuuden asiantuntijayritys Mcompetencen kehitysjohtaja Marko Kesti.

– Raha ohjaa lyhytjänteisiin maksimivoittoihin, jolloin pitkällä jänteellä ei tehdä parasta eikä kyetä kehittämään toimintaa. Työelämän laatua kehittämällä voidaan yrityksen tuottavuutta parantaa kaikkein parhaiten. Jo siihen, että välttää tapaturmia, kannattaa panostaa.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

23

Tapaturmasta aiheutuvia kustannuksia • Vahingoittuneen työntekijän menetetyn työajan kustannukset, joita vakuutus ei korvaa.

• Toisten työntekijöiden menetetyn työajan kustannukset (alentunut työteho).

• Sairaanhoitokustannukset, joita vakuutus ei kata.

• Vahingoittuneen alentunut työkyky työhön paluun jälkeen.

• Ylityökustannukset.

• Koneiden ja materiaalin korjaaminen.

• Sijaistyövoiman kustannukset.

• Työnjohdon työajan menetykset.

• Ajankäyttö tapaturman tutkintaan.

• Tuottavuus- ja laatumenetykset.

• Vakuutusmaksujen kasvaminen.

• Tapaturmakorvausten lisäksi muita mahdollisia korvauksia ruumiinvammasta, kivusta ja särystä sekä aineellisista menetyksistä.

• Tapaturman aiheuttamat raivaus- ja pelastuskustannukset .

• Oikeudenkäyntikuluja ja sivullisten omaisuusvahinkoja.

Tapaturmista aiheutuneet liikevaihdon ja käyttökatteen menetykset voidaan laskea yrityskohtaisesti hyvinkin tarkkaan. Kesti on haarukoinut väitöstutkimuksessaan muistisäännön, jonka mukaan yksi työtapaturma keskisuuressa teollisuusyrityksessä tarkoittaa liikevaihdollisesti 25 000 euron ja käyttökatteeksi muutettuna 10 000 euron menetystä.

Vastaavasti työelämän laadun parantamiseen tehtyjen sijoitusten kannattavuus voidaan mitata. Kestin tutkimuksessa kuntapuolen toimijan satsaus työhyvinvointia edistävään hankkeeseen maksoi jo vuodessa itsensä takaisin yli nelinkertaisesti.

Kallista sähläämistä

Tapaturmataajuus on näkyvin osa työkulttuurin laadusta, ja työturvallisuuteen sijoittaminen on enemmän työtapojen muuttamista kuin rahallisia satsauksia. Vaikeinta on ymmärtää, miten pienet ja arkiset asiat ovat

24

Telma 3 2011

yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen – työmotivaatioon, työssä viihtymiseen, työn laatuun ja sujuvuuteen sekä viime kädessä tuottavuuteen.

Jos työ ei suju, syntyy kiire, joka aiheuttaa virheitä, jotka voivat johtaa tapaturmiin. Samalla kiire ruokkii sähläämistä, kun joutuu etsimään, korjaamaan, hakemaan ja odottamaan turhaan.

– Kun kaikkeen tähän kuluu vähemmän aikaa, löytyy varsinaisen liiketoiminnan tekemiseen lisää kapasiteettia – ja vielä samalla henkilöstömäärällä. Kuluja ei tarvitse lisätä. Se tarkoittaa tuottavuuden nousua, Kesti huomauttaa.

Kesti perääkin keskustelevaa, huomioivaa ja aktiivisesti epäkohtiin tarttuvaa tekemisen kulttuuria.

Jo tapaturmien määrän seuraaminen johtaa automaattisesti siihen, että työhön vaikuttavia tekijöitä mietitään etukäteen. Työntekijöillä on valtavasti hiljaista tietoa ja asiantuntemusta siitä, miten työ voidaan

”

Työn ääressä tapahtuva kehittäminen vaikuttaa tuottavuuteen – johdon taholta tulevat kehittämisvaatimukset kannattavuuteen.

Marko Kesti

Turvallisuuden hinta on helppo laskea A jatellaan keskisuurta teollisuusyritystä, jossa on 600 työntekijää ja jonka liikevaihto on 165 miljoonaa euroa. Yrityksen tapaturmapoissaolojen määrä on kaksinkertainen valtakunnalliseen keskiarvoon nähden.

Tapaturmia sattuu miljoonaa tehtyä työtuntia kohti 50. Tavoitteena olisi tapaturmataajuuden vähentäminen alle 20:n.

Työtapaturmien aiheuttamat poissaolot aiheuttavat työpanoksen menetyksen, joka

www.telma-lehti.fi

vastaa noin viittä työntekijää.

Liikevaihdoksi muutettuna kapasiteettivaje on 800 000 euroa ja käyttökatteen menetyksenä vajaa 300 000 euroa.

Liikevaihdon menetystä ei luonnollisesti synny, jos yritys korvaa tapaturmien takia menetetyn työpanoksen esimerkiksi sijaistyönä tai ostopalveluna.

Tästä aiheutuu kuitenkin 400 000 euron kuluerä, joka heikentää merkittävästi kannattavuutta eli käyttökatetta.

Yksi tapaturma aiheuttaa siis esimerkkiyhtiölle 25 000 euron liikevaihdon ja käyttökatteessa noin 10 000 euron menetyksen.

Mikäli tapaturman aiheuttama työpanos korvataan, aiheutuu siitä lisäkuluja noin 15 000 euroa.

Näissä kuluissa on huomioitu välittömät sekä välilliset kulut, joita syntyvät työn keskeytyksestä, tuotannon menetyksistä ja ylimääräisen työvoimakapasiteetin ylläpitämisestä.

Työelämän laadun parantuminen vähentää poissaoloja ja parantaa työn sujuvuutta, mikä näkyy tehollisen työajan kasvuna eli työn tuottavuuden parantumisena. Esimerkin yrityksessä viiden prosentin parannus työelämän laadussa tuo viisi miljoonaa euroa lisää liikevaihtoa, mikä tarkoittaa kolmen prosentin kasvua. Vaikutus käyttökatteeseen on kaksi miljoonaa euroa eli käyttökate paranee kymmenen prosenttia.

Telma 3 2011

25

Takaisin töihin Jos työntekijä on ollut pitkän aikaa sairaana, hän ei ehkä jaksa tehdä samaa työtä kuin ennen sairauslomaa. Työntekijä, esimies ja työterveyslääkäri tai -hoitaja voivat yhdessä keskustella, millaista ja miten paljon työtä työntekijä jaksaa tehdä.

Viisas työnantaja järjestää, että työntekijä voi jäädä osasairauslomalle, jolloin hän voi tehdä omaa työtään sen verran kuin jaksaa. Hän voi myös tehdä muunnettua tai korvaavaa työtä.

Osasairausloma Osasairausloma tarkoittaa, että työntekijä voi tehdä töitä vain osan viikkoa, esimerkiksi 3 päivää. Tai hän voi tehdä töitä vain osan päivää, esimerkiksi 4–6 tuntia.

Muunnettu työ Muunnettu työ tarkoittaa, että työntekijä voi tehdä omaa työtään, mutta hän tekee vain sellaisia työtehtäviä, joita hän jaksaa tehdä hyvin.

Korvaava työ Jos työntekijä ei jaksa tehdä samaa työtä kuin ennen poissaoloa, työnantaja voi myös antaa työntekijälle jotain kevyempää työtä.

Osasairauspäiväraha Osasairauspäivärahan tarkoitus on tukea työkyvyttömän henkilön työssä pysymistä ja paluuta työhön. Kokoaikaisessa työsuhteessa oleva sopii työnantajansa kanssa työhön paluusta osa-aikaisesti. Tältä ajalta hän saa

tehdä turvallisemmin, mielekkäämmin, tehokkaammin ja näin olleen tuottavammin.

Rahanarvoista kuuntelemista

Moni yhtiö korjaa tehtyjä virheitä mahdollisimman tehokkaasti, mutta ei kiinnitä huomiota virheiden uusimisen ehkäisemiseen. Tulipalojen sammuttaminen vie yksinkertaisesti niin paljon aikaa, että kehittäminen unohtuu. Tai työyhteisössä uskotaan, että korjaamiseen tarvitaan massiivinen järjestelmä.

– Monella pienellä, työn ääressä tehdyllä toimenpiteellä syntyy kumulatiivinen vaikutus. Siksi työntekijöiden näkemyksillä on iso merkitys. Heitä pitää kuulla, esitetyt asiat tulee kirjata ja ne on syytä käsitellä kokouksissa sekä korjata havaitut epäkohdat. Palaveriagendan muuttaminen kehittämistä tukevaksi ei maksa mitään, mutta tuottaa sitäkin enemmän.

Kesti huomauttaa, että systemaattinen, jo neljään työntekijöiden esittämään epäkohtaan puuttuminen vuodessa antaa nopeasti huomattavan vipuvaikutuksen.

– Tuottavuuden nousu on taattu, kun jokainen työntekijä käyttää toiminnan kehittämiseen noin neljä tuntia jokaista kehittämistoimenpidettä kohden. Optimaalisimmat kehityskohteet ovat nimenomaan työnte-

26

Telma 3 2011

Kelan maksamaa osasairauspäivärahaa.

Osasairauspäiväraha on tarkoitettu 16–67-vuotiaalle kokoaikatyötä tekevälle työntekijälle tai yrittäjälle. Osasairauspäivärahaa maksetaan ilman omavastuuaikaa, kun se jatkuu välittömästi sairauspäivärahan tai kuntoutusrahan jälkeen.

Osa-aikaiseen työhön paluu on vapaaehtoinen järjestely, johon tarvitaan sekä työntekijän että työnantajan suostumus. Se ei saa vaarantaa terveyttä eikä toipumista. Työajan on vähennyttävä 40–60 prosenttia aiemmasta ja yrittäjällä työmäärän tulee vähentyä 40–60 prosenttia.

Lähteet: Kela, TTL

kijöiden havainnoista poimittuja. Johdon vaatimuksesta tapahtuviin kehittämisiin ollaan väsyneitä, sillä ne eivät kohdennu oikein itse työn tekoon.

Ero on siinä, että työn ääressä tapahtuva kehittäminen vaikuttaa tuottavuuteen – johdon taholta tulevat kehittämisvaatimukset yleensä kannattavuuteen.

Laatua ihmisistä

Kesti sanoo myös huomanneensa, että työelämäinnovaatioiden kautta syntyvä työn laadun paraneminen ja vaikutus tuottavuuteen eivät ole toimialasidonnaista.

– Luonnollisesti siksi, että ihmiset ovat toimijoina kaikilla aloilla. Tullaan siis takaisin ihmisiin, ei esimerkiksi raportointijärjestelmiin.

Vaikeus on siinä, että työyhteisössä vain harva on työn kehittämisen osaaja. Kyse on psykologisista ja inhimillisistä tekijöistä sekä kyvystä huomioida ja arvostaa muita ja muiden mielipiteitä. Tällaista emotionaalista älykkyyttä työyhteisöihin kaivattaisiin paljon enemmän.

General Electricin pääjohtaja Jack Welchiä lainaten Kesti toteaa, että henkilöstöjohtamisen pitää nousta yhtä tärkeäksi kuin talousjohtaminen. Sen suhteen Suomessa on vielä paljon tekemistä.

Rikkinäinen mies Oulul aisen Jari Hyypän elämä muuttui reilu viisi vuotta sitten, kun silloin 49-vuotiaan kirvesmiehen ura katkesi betonilattiaan.

Aamun työnjaossa 10.4.2006 Hyyppä sai määräyksen mennä rakentamaan sisäkattoa.

Yksi miehistä puuttui, ja työ vaati käsiparin lisää. Puolentoista metrin korkeudelle kiivettyään Hyyppä huikkasi työpariaan heittämään sorkkaraudan. Hyypän piti irrottaa katosta purkumiesten jälkeensä jättämä lankunpätkä.

– Ei se oikein irronnut. Otin sitten omalla painolla. Teline kaatui ja tulin betonilattiaan lankkukasan päälle suoraan selälleni. Onneksi en lyönyt päätäni.

Elementtiasentaja ja kirvesmies Hyypän alaselästä vaurioitui pari nikamaa ja välilevy.

Halvaantuminen oli kolmesta millistä kiinni.

Matka Oulun yliopistolliseen sairaalaan alkoi nopeasti. Selkä kuvattiin. Hyyppä vietti sairaalassa neljä vuorokautta ja sen jälkeen neljä kuukautta kureliiveissä kotona. Lääkitys oli vahva, eikä elo vieläkään suju ilman päivittäisiä särkylääkkeitä.

Inhimillinen vahinko Luvut Hyyppä muistaa hyvin. Ennen työkyvyttömyyseläkepäätöstä hänet tutki seitsemän yksityislääkäriä. Hän kävi kahdesti magneettikuvauksessa. Vuosien varrella pyydetyistä lausunnoista ja oikeuden pöytäkirjoista on kertynyt kymmenen sentin mapillinen asiakirjoja.

Kolme vuotta Hyyppä taisteli kohtalostaan.

Suustaan päästelemiään värikkäitä adjektiivejä Hyyppä ei ole laskenut.

Apuna oli lakimies omasta ammattiliitosta, sillä yksityinen asianajaja sanoi oikeusprosessin olevan turha.

– Liitosta löytyi ihminen, joka sanoi heti, että asian käsittely ottaa aikaa ja päättyy hyväksyttyyn päätökseen. On kuulemma ihan normaalia tällaisissa tapauksissa, Hyyppä kertoo katkerimmasta vaiheesta.

Hän ihmettelee edelleen vakuutusyhtiön linjauksia ja tapaa, jolla tuli kohdelluksi: eräässä vaiheessa hänet vaadittiin oppisopimuksella työkokeiluun. Hetken aikaa hän kävi työssä.

www.telma-lehti.fi

Jari Hyyppä

– Työnantaja totesi, että mitä hän rikkinäisellä miehellä tekee, kun tarjolla on ehjiäkin.

Työkyvyttömyyseläkkeellä hän on ollut kesästä 2009. Katkera tai vihainen hän on oikeastaan vain vakuutusyhtiölle.

– Kaikki oli rakennuksella oikein, työturvallisuuslain mukaisesti. Se olisi voinut tapahtua kenelle tahansa. Se tietysti harmittaa, kun ei voi juosta. Olin kova lenkkeilemään ja hiihtämään. Painoakaan ei saisi kertyä, etteivät nikamat rasitu, mutta kuitenkin kahdeksan, yhdeksän kiloa on tullut lisää.

Särky säätelee Jo 1970-luvun lopulta saakka rakennustöissä ollut Hyyppä sanoo olleensa, muiden sanoja lainaten, liiankin tarkka työoloistaan.

Niiden piti olla kohdillaan.

Kiire rapauttaa rakennuksilla työn laatua ja turvallisuutta, joka kaikkinensa on kuiten-

kin parantunut vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen verrattuna. Silti Hyyppä pitäisi hyvänä, että rakennuksille tehtävistä tarkastuskäynneistä ei ilmoitettaisi ennakkoon.

54-vuotias Hyyppä ei enää kaipaile työmaalle. Elämä sujuu kotona ja mökillä sekä vaimon kanssa vähän matkustellessa.

Autolla ajaminen on tuskallista ja määrää päivämatkat.

– Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta vahingon tapahduttua ihmistä pitää kohdella asianmukaisesti, sanoo Hyyppä.

Työturvallisuuden laiminlyönti voi johtaa suuriinkin tragedioihin. Lapualta kotoisin oleva Hyyppä muistaa patruunatehtaan räjähdyksen 13.4.1976, jolloin 40 ihmistä kuoli. Hyypän oma onnettomuus lähes päivälleen 33 vuotta myöhemmin tuntuu sen rinnalla pieneltä, mutta silti hänenkin elämänsä muuttui ratkaisevasti kesken aktiivisen aikuisiän.

Telma 3 2011

27

Turvallisuud Teksti Hilkka Lahti Kuvat Aleksi Makkonen

28

Telma 3 2011

Pitkissäkin alihankintaketjuissa turvallisuus säilyy kunnossa, kun kaikki toimivat samoilla säännöillä. Metsäteollisuuden kunnossapitoyritys Efora Oy vaatii samaa turvallisuustasoa niin omilta kuin alihankkijoiden työntekijöiltä.

den ehyt ketju www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

29

Kunnossapitoasentajat Leo Klaavuniemi (kuva oik.) ja Tapani Pesonen (kuva viereisellä sivulla) ovat vaihtamassa oksansulkusyöttimeen laakereita.

30

Telma 3 2011

fora Oy huolehtii Stora Enson paperi- ja sellutehtaiden kunnossapidosta kuudella paikkakunnalla Suomessa. Yrityksellä on omia työntekijöitä 1 100, mutta lisäksi tarvitaan satoja palvelun- ja materiaalintoimittajia, hankintajohtaja Kalevi Rantala Eforasta kertoo.

– Kunnossapitotyöt eivät yleensä ketjuunnu yhtä alihankkijaa pidemmälle, mutta isoissa projekteissa tai erityisosaamista vaativissa tehtävissä myös alihankkija saattaa ulkoistaa osan toimintaansa, hän kertoo tehtaiden toimittajaketjuista.

Paperi- ja sellutehtaalla työskentelevät samoissa tiloissa, usein rinta rinnan, niin tuotannosta vastaavat storaensolaiset kuin kunnossapidosta vastaavat eforalaiset toimittajayritysten työntekijöiden kanssa.

– Työturvallisuuden perusta on kirjattu alihankkijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin. Meillä jokaisella on oma roolimme ja vastuumme. Jos yhteistoiminta ei pelaa, silloin ketju toimii yhtä huonosti kuin sen heikoin osanen.

Efora oli tilaajayrityksenä mukana HSEQ-arviointia kehittäneessä projektissa. Menetelmässä arvioidaan palvelutoimittajien työturvallisuus, työterveys, ympäristöasiat ja laatu. Tähän mennessä noin 70 Eforan toimittajayritystä on arvioitu HSEQ-menetelmällä. Tavoitteena on arvioida ainakin isoimmat sopimustoimittajat.

– HSEQ-hankkeen avulla halusimme auttaa toimittajayrityksiä oman toiminnan kehittämisessä ja saada sitä kautta myös parempia alihankkijoita ja turvallisempaa tekemistä.

Kun työpaikalla toimivat yritykset on arvioitu samoin kriteerein ja kehityskohteet on tuotu esiin, se kannustaa yrityksiä kehittämään toimintatapojaan järjestelmällisesti.

– HSEQ luo toiminnalle yhteiset pelisäännöt. Palautteen antaminen puolin ja toisin on hyvä keino kehittää turvallisempia toimintatapoja. Jos me huomaamme alihankkijan toiminnassa turvallisuuspuutteita, niihin puututaan. Haluamme saada kehitysehdotuksia myös omasta toiminnastamme.

Ketju arvioinnissa

Laadukas on turvallinen

Alihankintaketjun seuraaminen ei ole vaikeaa, sillä toimittajayritysten käyttämät alihankkijat pitää hyväksyttää myös Eforassa.

– Edellytämme, että toimittajayritys vaatii myös omilta alihankkijoiltaan saman, mikä heiltä itseltään vaaditaan, Rantala sanoo.

– En ole vielä tavannut yritystä, jossa työn laatu on hyvää, toiminta järjestelmällistä, työterveyttä tukevaa ja ympäristön huomioivaa, mutta jonka työturvallisuus olisi huono, sanoo kunnossapitopalvelupäällikkö Jorma Heikkinen Stora Enson Veitsiluodon sellutehtaalta.

” www.telma-lehti.fi

Turvallinen tapa työskennellä on nopein ja paras tapa tehdä työtä – se on hyvin suunniteltu ja järjestelmällinen.

Telma 3 2011

31

HSEQ

Seppo Väyrynen

"Turvallisen työn työkalut ovat melko yksinkertaiset. Kun työntekijöillä on tarpeeksi tietoa ja asenne kohdallaan, olemme jo pitkällä", kunnossapitopalvelupäällikkö Jorma Heikkinen sanoo.

32

Telma 3 2011

– pa lv e lu to i m i t ta j i e n a r v i o i n t i

HSEQ on työkalu, jonka avulla tilaajayritykset voivat arvioida toimittajayrityksiä.

– Työterveys, työturvallisuus, ympäristöasioiden huomioon ottaminen ja laatu ovat osa palveluyritysten ammattitaitoa ja kilpailukykyä. Se on asia, jota tilaajayritysten pitää osata vaatia ja jota toimittajayritysten pitää osata tuottaa, professori Seppo Väyrynen Oulun yliopistosta perustelee.

HSEQ on turvallisuusjohtamisen ja myös verkostojohtamisen työkalu, koska verkottuvat alihankkijat muodostavat ketjuja, ja tilaajayrityksen pitää hallita se kokonaisuudessaan.

– Keskeistä on se, että toiminta tapahtuu yhteisellä työpaikalla ja nimenomaan ison isännän hallitsemalla tehdasalueella. Taustalla on myös laki selvitysvelvollisuu-

desta ja vastuusta, kun käytetään ulkopuolista työvoimaa.

HSEQ-menetelmä kehitettiin Oulun yliopiston tuotantotalouden osastossa. Menetelmän kehittämisessä olivat mukana tilaajayritykset Rautaruukki, Outokumpu, Metsä-Botnia, Efora ja Kemira.

Menetelmässä arvioitava yritys saa ensin kysymyslistan itsearviointia varten. Yrityksen väki käy läpi omat toimintatapansa ja hakee eri asiakirjoja, tilastoja ja sertifikaatteja arviointinsa tueksi.

He kokoavat keskuudestaan edustajat varsinaiseen arviointitilaisuuteen, johon kokoontuvat lisäksi tilaajayritysten ryhmän nimeämät arvioijat. Arviointi tehdään kolmen vuoden välein ja kustannukset jaetaan.

– Varsinaisessa arvioinnissa käydään läpi kaikki HSEQ:n neljä

Turvallinen tapa työskennellä on usein nopein ja paras tapa tehdä työtä – se on hyvin suunniteltu ja järjestelmällinen. Sellutehtaalla pidetään turvavartteja kerran kuukaudessa eri aiheista. Kaikkien tehtaassa toimivien työntekijöiden tapaturmat ja vaaratilanteet kirjataan ja raportoidaan. Turvallisuuspoikkeamat käydään läpi päivittäin.

Turvallisuuteen liittyviä kehitysehdotuksia kerätään ja ne myös käsitellään ja toteutetaan. Havaintoja tehdään kaikesta tehtaalla tehdystä työstä, ei vain omalta työsaralta.

– Turvallisuushavainnot ovat tulospalkkiotekijä.

Sellutehtaalla tehtiin 6,8 ilmoitusta työntekijää kohden vuonna 2010, Heikkinen huomauttaa.

Asiakkaan edustajat tekevät turvallisuuskierroksia säännöllisesti tehtaalla, ja myös johto tekee omia turvasafareitaan.

– Työturvallisuus perustuu yrityksen työturvallisuuskulttuuriin ja työntekijän asenteeseen. Se koskee myös johtajia ja esimiehiä, sillä työturvallisuus lähtee johtajien sitoutumisesta.

Arjen työkulttuuria

Turvallisuustyötä on tapahtuneiden asioiden käsittely, ennakointi ja havaittuihin turvallisuuspuutteisiin reagoiminen. Esimerkkinä on sellutehtaalla vuoden alussa käyttöön otettu kirjallinen vaaranarviointi, joka vaaditaan myös alihankkijoilta. Ennen jokaista

osiota ja annetaan pistearvio.

Mahdollisiin epäkohtiin puututaan ja niiden korjaustoimenpiteet tarkistetaan. Arviointiryhmä tekee loppuraportin, Väyrynen kertoo.

Tilaajayritykset saavat käyttöönsä kaikki verkostossa tehdyt arvioinnit. Toimittajayrityksen ei tarvitse osallistua kuin yhteen arviointiin, joka palvelee kaikkia tilaajia. Se antaa toimittajayrityksille myös eväitä parantaa osaamistaan HSEQ-asioissa.

Arvioinnista ollaan kehittämässä myös kevennettyä versiota, joka soveltuu paremmin pienyrityksille.

Lisätietoa: www.tsr.fi > Hae numeroilla 107061, 109072 ja 109357

työtä käydään läpi vaaranarvioinnin muistilista, johon kirjataan mahdolliset riskit ja kuormitustekijät.

Sellutehtaalla on joka päivä oman väen lisäksi viidestä seitsemään toimittajayritysten työntekijää, vuosiseisokkien aikana 450. Sellu- ja paperitehtaille tulevat työntekijät käyvät läpi tehdas- sekä tehtäväkohtaisen turvallisuuskoulutuksen. Silloin ihmiset osaavat toimia oikealla tavalla, tulivatpa he mistä yrityksestä tahansa.

– Seisokkien aikana töitä tehdään ympäri vuorokauden ja työkohteita on eri puolella sellutehdasta. Se on haaste myös työturvallisuudelle. Suunnittelemattomuus ja yllättävät tilanteet aiheuttavat suurimmat vaaratilanteet, Heikkinen listaa.

Samat alihankkijat toimivat tehtaalla yleensä vuodesta toiseen, mutta joka vuosi ennen seisokkia Heikkinen kokoaa esimiehet yhteen kerratakseen, miten tehtaalla toimitaan.

Alihankkijoiden osaaminen on kehittynyt harppauksin viimeisen vuosikymmenen aikana. Ei ole enää reppumiehiä, jotka tulevat ja lähtevät, vaan he ovat osa porukkaa.

– Eforan täytyy osata vaatia, mutta myös valvoa. Sitä saat, mitä mittaat, ja se koskee myös omaa toimintaa.

Lisäaineistoa: Turvallisuusjohtaminen teollisuuden palveluissa − Palveluntoimittajan opas. TTK 2010, www.ttk.fi/julkaisut

Sarri Kukkonen

a j at e l m a

Osallistavaan työkulttuuriin sallistuin heinäkuussa SuomiAreenan Maisterit mopin varressa -paneelikeskusteluun. Aihe on ajankohtainen, sillä se nostaa esiin Suomessa asuvien korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ongelman: moni heistä työskentelee koulutustaan vastaamattomissa töissä.

Se on pahimmanlaatuista tuhlausta.

Keskustelu oli antoisaa, kun puhuttiin ulkomaalaisten työnsaantiin liittyvistä kysymyksistä, mutta työssä olevien ulkomaalaisten tilanteesta ei juuri keskusteltu. Loppuvatko ongelmat siihen, kun ulkomaalainen on saanut työpaikan? Onko Suomi todella kansainvälinen maa, joka sitoo osaavia ihmisiä?

Keskustelun aikana kaikki olivat sitä mieltä, että suomalaisilla on Suomessa verkosto, jonka kautta he saavat töitä. Aina nuorella on joku täti, joka järjestää tälle harjoittelupaikan, josta nuori alkaa rakentaa omaa verkostoa. Moni työilmoitus ei tule edes julki, ennen kuin paikka täyttyy tuttavien välityksellä.

Toimiiko Suomi näin myös urakehityksessä?

Kun työpaikalla on mahdollisuus ylentää joko suomalainen tai ulkomaalainen, miten päätös tehdään? Suhteilla vai puhtaasti osaamisen perusteella?

Suomalaiset yritykset, jotka ovat rakentaneet liiketoimintaa Kiinaan, korostavat jatkuvasti suhteiden tärkeyttä. Minusta tuntuu, että Suomessa suhteet ovat yhtä tärkeitä – elleivät vielä tärkeämpiä. Kiinalaiset pomot eivät palkkaa työntekijää, joka ei tee töitä. Suomalainen esimies saattaa kuitenkin palkata jonkun pelkästään suvun takia.

Suomessa ei ole johtoasemissa paljon ulkomaalaisia. Törmäävätkö ulkomaalaiset työntekijät Suomessa lasikattoon? Onko strateginen partnership-verkosto nykyisin vain hieno nimi vanhalle hyvä veli -johtamispiirille? Jos näin on, se tuskin vetää lahjakkaita ulkomaalaisia Suomeen töihin.

Vaikka korkeasti koulutettu ulkomaalainen saisi mieluisan työn Suomessa, mutta ei etene

www.telma-lehti.fi

uralla osaamiseensa nähden, hän ei pysy täällä.

Työpaikan viihtyvyydelläkin on suuri merkitys sitouttamisessa. Eräs ystäväni, joka opiskeli diplomi-insinööriksi Suomessa, lähti kotimaahansa muutaman vuoden jälkeen. Muistan yhä hänen perustelunsa: ”olen kuin hiiri työpaikalla”. Työpaikalla hänestä tuntui täysin ulkopuoliselta, eikä hän pystynyt vaikuttamaan asioihin.

Miten tilanne korjataan? Ulkomaalaiset täytyy integroida suomalaiseen yhteisöön. Se on tosin helpommin sanottu kuin tehty.

Haluan itsekin kovasti tietää, miten voisin integroitua tähän yhteiskuntaan. Olen liian usein kokenut niin työpaikalla, hiekkalaatikoilla, kotibileissä kuin muissa tapahtumissa, että suomalaiset juttelevat mieluummin vain suomalaisille, riippumatta siitä, puhuuko ulkomaalainen suomea vai ei. Syyt ovat usein tahattomia ja harmittomia: ujous tai vieraan kielen pelko. Oli syy mikä tahansa, ulkomaalainen jää pois suomalaisesta yhteisöstä.

Jos seurassa on ulkomaalainen, suomalaisten täytyy olla rohkeampia ja tulla juttelemaan.

Kysykää ulkomaalaisen taustasta ja osoittakaa kiinnostusta. Arvostamme kiinnostusta meitä kohtaan, vaikka se vaikuttaisikin yksityisyyteen puuttumiselta. Kiinalaisena olen tottunut kiinalaisten ystävällisiin kyselyihin siviilisäädystäni, työstäni, asunnostani ja jopa tuloistani. Tämän jälkeen luulen kestäväni suomalaisten uteliaisuuden mainiosti.

Pienet asiat – kuten englanniksi vaihtaminen ulkomaalaisen liittyessä joukkoon tai jonkun asian selittäminen erityisesti ulkomaalaiselle – osoittavat ystävällistä asennetta. Se auttaa sitomaan päteviä työntekijöitä Suomeen.

Kiinalaiset pomot eivät palkkaa työntekijää, joka ei tee töitä.

Suomalainen esimies saattaa palkata.

Y ua n K a r p pa n e n Kirjoittaja on liikkeenjohtokonsultti Synocus Oy:ssä. Hän on asunut Suomessa kahdeksan vuotta.

Telma 3 2011

33

M e t e i mm e s e n !

Teksti Matti Välimäki • Kuva Emil Bobyrev

Pölyt pois pinnoilta

työsuojeluvaltuutettu Kimmo Kulosaari:

Kun hallin lattiaan laitettiin muovipinnoite, eron huomasi heti.

Pinnoitteelta on paljon helpompi poistaa pölyä kuin vanhalta betonilattialta. Työntekijät ovat ylipäätään hyvin motivoituneita kehittämään työturvallisuutta ja työhyvinvointia.

Stena Technoworld purkaa elektroniikkalaitteita ja kierrättää niiden raaka-aineita.

Parikymmentä henkeä työllistävässä Porin yksikössä kiinnitetään erityishuomiota siihen, että laitteiden sisältämät kemikaalit eivät aiheuta työntekijöille terveysriskejä.

M i s s ä o lt i i n ?

M i tä t e h t i i n ?

M i h i n pä ä s t i i n ?

Kansainvälisen Stena Technoworld -konsernin Porin yksikössä puretaan miljoona kiloa elektroniikkajätettä kuukaudessa. Lähtötilanne oli normaali – työpaikalla ei ollut esimerkiksi tavallista enempää sairauspoissaoloja. Stenalaiset olivat tietoisia elektroniikan sisältämistä haitallisista aineista ja pölyltä suojauduttiin kertakäyttömaskien avulla. He halusivat kuitenkin lisää tietoa riskeistä sekä toimenpideehdotuksia, joilla työturvallisuutta voitaisiin kehittää.

Stena osallistui Työterveyslaitoksen tutkimukseen, jota Työsuojelurahasto rahoitti. Tutkimuksen tavoitteena oli oppia tunnistamaan purettavien elektroniikkalaitteiden kemialliset haittatekijät ja riskit sekä ehkäistä riskejä entistä paremmin.

Tutkimuksessa seurattiin muun muassa yleistä pölytilannetta sekä veri- ja virtsakokeiden avulla työntekijöiden altistumista kemikaaleille.

Hankkeen myötä tehtiin useita uudistuksia. Teollisuushalliin tuli suuri keskusimuri ja lattiaan muovipinnoite.

Työntekijät saivat henkilökohtaiset hengityssuojaimet, joissa on vaihdettava filtteri.

Reitti ruokasaliin ohjattiin kulkemaan sosiaalitilojen kautta. Työvaatteiden vaihtotiheyteen ja käsien pesuun kiinnitettiin huomiota.

Toimenpiteet ovat selvästi vähentäneet elektroniikkapölylle altistumista.

34

Telma 3 2011

trukkikuski Hannu Syrjä:

Kuljetan trukilla saapuvaa tavaraa sekä valmista mursketta, lisäksi puran manuaalisesti esimerkiksi televisioita. Uudet hengityssuojaimet ovat paljon parempia kuin vanhat kertakäyttömaskit, niiden läpi on helpompi hengittää, ei pyörrytä. On myös hyvä, että suojaimet ovat henkilökohtaisia. Toisen hikistä maskia ei ole kiva käyttää. tuotantopäällikkö Pilvi Salovaara:

Hankkeen myötä saimme kemiallisiin aineisiin liittyviä konkreettisia vinkkejä.

Emme unohda jatkossa myöskään muita työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Teemme kaikkemme, jotta murskausta edeltävässä purkutyössä ei syntyisi viilto- tai pistohaavoja ja jotta hallipihalla trukkien ja kuorma-autojen keskellä olisi turvallista liikkua.

Lisätietoa: • www.tsr.fi > Hae numerolla 107060

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

35

Pohj  36

Telma 3 2011

Paula Risikko lähti politiikkaan mukaan ”maan hiljaisten asianajajaksi”. Ministeri satsaisi erityisesti ongelmien ehkäisyyn – se on hänen mielestään inhimillisintä taloudenpitoa.

Teksti Arja Krank • Kuvat Sarri Kukkonen

alainen puurtaja www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

37

Paula Sinikka Risikko

• Terveystieteiden tohtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulun vararehtori.

• Syntynyt 4.6.1960 Ylihärmässä, asuu Seinäjoella.

• Vanhemmat: autoilija Eino Edvin Pelttari ja kampaaja Eeva Annikki Pelttari.

• Perhe: puoliso järjestöpäällikkö Heikki Tapani Risikko ja kuusivuotias tytär Aino Taika Huanzhen.

• Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 2003, peruspalveluministeri vuodesta 2007, sosiaali- ja terveysministeri 2011–.

• ”Eduskunnassa asiat on otettava asioina. Jos alakaa miältään pahoottamahan joka tölövääsystä, sitähän olis jatkuvasti kontillansa.

Ja meillä ei pohojammaalla ole ollut tapana konttia.”

38

Telma 3 2011

ruununhakalaisten kivilinnojen suojassa sijaitsevan sosiaali- ja terveysministeriön ala-aulan tiskille on tuotu pullaa, ja muheva tuoksu leviää ympäri rakennusta. Kuudennessa kerroksessa eteisaulan pöydällä kellii selällään kissaveistos, jonka metalliseen turkkiin aamuauringon säteet kimpoavat lasitiilien läpi.

Aika viipyilee, kunnes sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko pyrähtää ovesta punamustassa, valkoisin palloin koristellussa mekossaan. Risikko pyytelee anteeksi myöhästymistään. Tämä on taas yksi niistä aamuista, kun lehtien otsikot ovat herättäneet kansalaiset kyselemään kommentteja.

– Kello soi vähän ennen seitsemää ja siinä vielä vähän loikoilin. Ajattelin, että tästä sitä sitten kirmaastahan työpaikalle, kunnes puhelimet alkoivat soida, Risikko kertoo leveällä pohjalaisnuotilla.

– Sitä on aamuisin niin fiksoitunut kaavoihinsa, että kun väliin tulee joku muuttuja, asiat eivät rullaakaan tavallisella painollaan.

Noin puolet viikosta Risikko jakaa aamurutiininsa perheensä kanssa Etelä-Pohjanmaalla. Arkiaamuna kello soi Seinäjoella jo neljältä. Ohjelmaan kuuluu koiran ulkoilutus puoli viideltä, ennen kuin pitää lähteä Helsinkiin suuntivalle junalle.

– Työpäivät ministeriössä venyvät todella pitkiksi, koska pyrin olemaan Seinäjoella vähintään yhden illan viikolla.

Ministerin työpäivään kuuluu kokouksia, kokouksia ja eduskunnan istuntoja.

– Eilen oli varmaan seitsemän kokousta. Työskentelen nyt eri sektorilla kuin aiemmin, ja siksi tapaan paljon asiantuntijoita ja kuuntelen heiltä evästystä työhön, entinen peruspalveluministeri kertoo.

Politiikan myöhäisherännäinen

– Sanoin aikoinaan, että jos mä lähären politiikkaan mukaan, viäkää mua piirille.

Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Risikko piti politiikkaa silkkana suhmurointina. Hän sai kuitenkin sairaanhoitajakoulussa ollessaan voimakkaan mission puolustaa potilaiden oikeuksia.

– Mietin, että tehtäväni on kuulla maan hiljaisten ääntä ja taistella niitten puolesta, jotka eivät itse jaksa.

Sairaanhoitajana ja opettajana minua pyydettiin kahdenkymmenen vuoden aikana ehdokkaaksi kaikkiin vaaleihin. Ehkä se johtui siitä, että en ole koskaan kumartanut kuvia ja olen aina pyrkinyt hoitamaan asiat diplomaattisesti ja yhteistyössä.

1990-luvun puolessa välissä Risikko alkoi tehdä terveystieteiden väitöstutkimusta. Hän tutki, kuinka

sosiaali- ja terveydenhuolto muuttuvat ja millaista ammattitaitoa uudella vuosituhannella tarvitaan. Tutkimustyö sai tulevan tohtorin miettimään vakavasti osallistumista yhteisistä asioista päättämiseen.

– Olen tämmöinen poliittinen myöhäisherännäinen. Lähdin mukaan, kun taas kyseltiin. Purematta en kuitenkaan niellyt sitä, mikä olisi oikea puolue.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan Risikko ei tullut valituksi. Kuntavaaleissa äänimäärä riitti, ja Risikko pääsi vaikuttamaan Seinäjoen kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen riveissä. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 2003 hänet valittiin kansanedustajaksi.

– Täytyy sanoa, että ensimmäinen puoli vuotta eduskunnassa oli ihan kauheaa. Ihmettelin, mikä ihme tämä paikka on, että täällä on ihan eri säännöt kuin muualla. Sitten ajattelin, että ei hemmetti vieköön, kyllä nämä asiat opitahan.

Risikko käytti ensimmäisen kesän eduskuntaan perehtymiseen. Syksyllä homma alkoi sujua.

– Tajusin, että täällä jokaisella täytyy olla oma hiihto. Ei kannata kuikuilla sinne naapurihin, että kuinka siellä tehdään. Täytyy myös ymmärtää, että politiikassa ei pikavoitoilla pärjätä.

Kolmikannasta käytäntöön

Sixpäkki-hallituksen yhdessä suuntimisen vaikeudesta Risikko sanoo, että hankaukset eivät johdu siitä, että meillä on erilaisia puolueita.

– Politiikka on suurta kompromissien taidetta, Risikko tiivistää.

Samassa mekolle läikähtää kahvia. Ministeri kaataa suvereenisti vissyä servetille ja hankaa tahran pois. Puhe ei keskeydy toimenpiteen ajaksi.

– Ongelmat tulevat siitä, että maailman taloudellinen tilanne on vakava. Nyt pitäisi pystyä pitämään yhdessä Suomi maailmankartalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön näkövinkkelistä tälle hallituskaudelle riittää myös lukuisia haasteita. Ministeriö pähkäilee muun muassa sitä, miten saada ihmiset tekemään pidempää työuraa. Yhteiskunnan verovarat hupenevat. Samaan aikaan väestö ikääntyy, sosiaali- ja terveysmenot kasvavat. Yhtälö on Risikon mukaan erittäin haastava.

– Silloin, kun rahat ovat tiukassa, täytyy todella tarkkaan miettiä, mikä on vaikuttavin toimenpide: satsataanko asioiden korjaamiseen, ongelmien ehkäisemiseen vai molempiin. Minusta parasta ja inhimillisintä taloudenpitoa on satsata erityisesti sairauksia ja sosiaaliongelmia ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Työelämää ja työurien pidentämistä pitää Risikon mielestä kehittää kolmikantana valtion, työnantaja- ja

työntekijäjärjestöjen kesken, jotta toimet saataisiin työpaikoilla myös käytäntöön. Hallitus on antanut lakiehdotuksen niin sanotusta 90 sairauspäivän säännöstä.

Tulevaisuudessa 90 sairauspäivärahapäivän jälkeen työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky, ja työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa mahdollisuudet jatkaa työssä.

– Että voisiko esimerkiksi työn tai työajan uudelleenjärjestelyillä auttaa työntekijää palaamaan työhön?

Risikko toivoo, että lakiukaasin toimet eivät jäisi ainoaksi satsauksiksi organisaatioissa. Työterveyslaitoksen ja hyvinvoinnin palveluyhtiö Excentan tuoreen tutkimuksen mukaan työpaikkojen hyvinvoinnin kehittämiseen laitetaan työpaikoilla liian vähän rahaa. Yritykset toteavat usein, että hyvinvoinnin johtamiseen ei ole riittävästi aikaa ja henkilöresursseja.

– Työterveyshuollosta voisi kuitenkin saada hyvän parin työhyvinvoinnin johtamiseen, ja samalla saa siihen uhratut omat rahat käyttöön vaikuttavasti, Risikko summaa.

Työtapaturmien ehkäisy ei ole – isoista ponnistuksista huolimatta – tuottanut riittävää tulosta. Työtapaturmien määrä nousee edelleen.

– Toki täytyy mainita, että kuolemaan johtaneet tapaturmat ovat vähentyneet. Mutta miksi onnettomuuksia on niin vaikea saada kuriin, en oikein tiedä.

Laki ei ole ministerin mielestä ratkaisu kaikkiin ongelmiin.

– Jos se auttaisi, että kirjoitettaisiin lakiin, että oo varovaanen, niin kirjoittaisin sen sinne vaikka heti.

Kohtuutta ja lepoa

Ministerin työhuoneen hyllyllä on askartelutyö, joka kuvaa onnellista otusta.

– Se on Mato Matala, jonka tyttäreni teki kierrätysmateriaaleista. Meidän kuusivuotias on mainio, hän tempaa kerta kaikkiaan mukaansa.

Risikon mielestä perheen pariin siirtyminen auttaa parhaiten hoitamaan omaa työkuntoa, vaikka asioita ei aina pystykään jättämään työpaikalle Helsinkiin.

– Kun menee kotiin, Afrikan Tähti -peli on auki lattialla. Mieli tyyntyy, kun alkaa pelailla tytön kanssa.

Risikon perheeseen on kuulunut aina isoja koiria, jotka pitävät huolen siitä, että emäntä liikkuu. Nykyinen dalmatialainen livahti joukkoon vähän vahingossa.

– Eräänä jouluna koirahoitolasta soitettiin, että olisiko majatalossa tilaa yhdelle koiralle. Siinä kävi sitten niin, että dalmatialainen jäi meille asumaan. Kun sen kanssa painuu talon takana olevaan metsikköön lenkille, sieltä ne voimat löytyvät. www.telma-lehti.fi

”

Nukkumisen taito on tärkeää.

Silloin, kun käy oikein kierroksilla, kannattaa nukkua asioiden päälle.

Risikko noudattaa elämässään ohjetta: kohtuus kaikessa ja riittävästi unta.

– Nukkumisen taito on tässä hommassa tärkeää.

Silloin kun käy oikein kierroksilla, kannattaa nukkua asioiden päälle. Kaksi asiaa, joiden merkitystä ei ymmärretä riittävästi, ovat uni ja ravitsemus. Sillä, mitä ja miten syöt, on hirveän iso merkitys jaksamiseen.

Ministerin työn ruokailurytmi ei aina anna mahdollisuutta lautasmallin, ravintoympyrän tai -kolmionkaan noudattamiseen.

– Jos on seitsemän kokousta päivässä ja kaikissa juot kahvia ja napostelet keksejä, niin makaat kyllä illalla kotona sohvalla aivan uupuneena. Yritän elää siten kun puhun, mutta eihän se aina onnistu.

Telma 3 2011

39

M i n u n

t y ö n i

Teksti Kati Särkelä Kuvat Sarri Kukkonen

Pullantuoksuinen perhe M i k ä t y ö pa i k ka?

Leipomo K. E. Avikainen

Jenni Avikainen aloittaa työt ennen aamuneljää.

Pienessä perheleipomossa on laaja tuotevalikoima, pitkä työpäivä ja monenlaisia työtehtäviä.

 Jenni Avikaisen vanhemmat perustivat leipomon vuonna 1950-luvulla Riihimäellä. Nykyisessä osoitteessa Helsingin Kalliossa on leivottu 46 vuoden ajan.  Perheyrityksessä työskentelevät Jenni Avikaisen lisäksi äiti Elvi Avikainen ja veli Olavi Avikainen.

Lisäksi palkkalistoilla on leipuri Mikki Hellsten.  Noin puolet leipomon herkuista myydään paikan päällä omasta myymälästä, puolet toimitetaan lähiseudun tavarataloihin ja kahviloihin.

Jenni Avikainen

– Tämä työ on elämäntapa. Taikinan teko aloitetaan kolmen–neljän aikaan aamuyöstä ja viimeiset askareet tehdään neljän aikaan iltapäivällä. Myymälä suljetaan viideltä. Viikonloput ovat sentään vapaapäiviä. Isän aikaan töitä tehtiin myös lauantaisin.

 – Ensimmäiseksi aamulla aloitetaan leivistä.

Taikina punnitaan, riivataan, laitetaan liinojen väliin nousemaan ja sitten paistetaan. Leipien jälkeen tehdään pullia, viinereitä ja lihapiirakoita, viimeiseksi munkit ja kakut. Makeita ja suolaisia kahvileipiä tehdään kymmeniä erilaisia.



40

Telma 3 2011

Olavi Avikainen

– Ostetuimpia tuotteita ovat omenamunkit, joiden sisään leivotaan tuoretta omenahaketta sekä tietenkin ruisleipä. Ruisleipätaikinasta muotoilemme erilaisia eläinhahmoja, ja niitä on tehty bisneslahjoiksikin asiakkaan mallikuvan mukaan.

 – Uunissa on aina jotain paistumassa.

Paistoajat päätetään tuntuman mukaan, ei tässä jouda minuutteja laskemaan. Joka viikko uuniin unohtuukin jotain palamaan.

 – Minulla on leipomishommia takana yli 30 vuotta, aloitin 17-vuotiaana. Isä opetti minut työhön, hän oli taitava leipuri ja kärsivällinen opettaja. Nyt 13-vuotias tyttäreni Pinja harjoittelee samoja taitoja.

 – Isä sai aikanaan astmaoireita jauhopölystä, ja hänen täytyi lopettaa työt.

Myös nuorempi veljeni alkoi oireilla, ja hän siirtyi muihin hommiin. Minä ja Olavi olemme tainneet saada geenit äidin puolelta, kun pöly ei tunnu meitä haittaavan.

Elvi Avikainen

 – Kaikki työt ovat kivoja, mutta kakkuja ja joulupipareiden koristuksia on mukavinta tehdä.

Käsin koristellut joulupiparkakut menevät kuin kuumille kiville.



 – Olavi hoitaa leipomisen ohessa konttoria, hakee aineksia tukusta sekä toimittaa valmiit tilaukset lähiseudun kauppoihin ja kahviloihin. Meidän tuotteita myydään esimerkiksi Stockmannilla ja Hakaniemen hallissa. Myymättä jääneet leivonnaiset toimitetaan Hurstille tai Pelastusarmeijalle.

 – Vaikka meillä onkin käytössä perinteiset reseptit, leipomotuotteet muuttuvat myös trendien mukaan.

Kolmekymmentä vuotta sitten ei ollut puhettakaan erilaisista rajoituksista ja allergioista. Nyt on kysyntää hyla- ja gluteenittomille tuotteille, rasvan pitäisi olla kasvirasvaa ja suolaa pitäisi aina vain vähentää.



www.telma-lehti.fi

– EU on tuonut oman lisänsä leipomoalan yrittäjän arkeen. Terveysmääräysten takia omavalvontaa on nykyisin paljon – omia tekemisiä pitää kirjata ja raportoida liiankin kanssa.

Mikki Hellsten ja Pinja Avikainen

– Vappu on huippukiireistä aikaa. Yksi paistaa munkkeja, ja ne menevät samaa tahtia, kun toinen ehtii niitä myymälään kantaa. Muita sesonkeja ovat laskiainen, pääsiäinen ja joulu. Ylioppilasjuhlien aikaan kakkuja tehdään yötä päivää.

 – Monet reseptit ovat pysyneet samoina 1950-luvulta alkaen. Uuttakin tosin keksitään jatkuvasti. Viimeisimpiä kokeiluja ovat esimerkiksi aurinkokuivatulla tomaatilla maustetut leivät.

Kotona ei tule leivottua juuri ollenkaan − kai sitä saa tarpeekseen tehdä täällä.

 – Yhdessä tehdään pitkiä päiviä. Jokainen osaa hommat ja voi tarpeen mukaan tuurata toisia.

Jotkut ihmettelevätkin, miten voi tehdä veljensä tai äitinsä kanssa näin tiiviisti töitä. Mutta ei meille riitoja tule, meidän äiti on niin ihana.



Telma 3 2011

41

Ko l m e n k e r r o k s e n v ä k e ä Teksti Sami Turunen • Kuvat Laura Nissinen

Uuden hallin haasteet

Forssan Asentajien vanhat toimitilat kävivät ahtaiksi ja epäkäytännöllisiksi, joten uudet piti saada. Ajatus, että työn pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä, on houkutteleva, mutta täydellisen lopputuloksen saavuttaminen ei ole itsestäänselvyys.

Tilaa bisnekselle Vanha halli oli matala, siinä oli pienet ovet ja tavaraa meni samasta aukosta sisään ja ulos. Siinä lähtökohdat, joiden takia Forssan Asentajat Oy lähti suunnittelemaan uutta hallia vuonna 2007. Tammelan puolelta löytyi viisi hehtaaria maata, ja asiat kunnan suuntaan luistivat hyvin.

Yhtiö muutti uusiin tiloihin Teräsmiehentielle tammikuussa 2009.

Toimitusjohtaja Janne Vihreäsaari on ollut töissä ainoastaan Forssan Asentajat Oy:ssä. Hän tuli taloon vuonna 1997, ensin tuotantoon ja asennuksille, lisäopintojen jälkeen hommat jatkuivat tarjouslaskennassa, suunnittelussa ja työnjohdossa.

Hän osti firman itselleen vuonna 2000.

Kokonaan uuden teollisuustilan rakennuttaminen on sekä helppoa että vaikeaa.

– Kun tekee alusta asti, voi tehdä millaisen vaan, mutta siitä pitää tulla parempi kuin entisestä. Pitää

42

Telma 3 2011

huomioida monta asiaa: mitä koneita on, mitä pitää hommata lisää, kuinka monta hitsauspistettä, miten ne sijoitetaan… ja sitten piirretään seinät ympärille.

Omistaja piirsi itse pohjakuvat, jotka arkkitehti piirsi virallisiksi suunnitelmiksi. Vihreäsaari ei kysellyt paljon muiden näkemyksiä.

– Oletin tietäväni, millainen hallin pitää olla. On siihen tehty pieniä muutoksia tavaroiden siirtelyn suhteen, ja ovet olisivat saaneet olla saapuvan tavaran puolella vieläkin isommat.

Työterveyslaitoksen asiantuntija osallistui suunnittelukokouksiin. Hän otti kantaa ilmastointiin, lämmönkeruuseen sekä hitsauspisteiden kohdepoistojen sijoituksiin ja määriin.

– Hänen neuvostaan osa valaistuksesta on siirretty seinille, se auttaa kuvien lukemisessa työpisteillä. Halliin ei tullut perinteisiä palonilmaisimia, vaan katossa on haistelijat,

joille on opetettu, mitä käryjä hallissa saa ja mitä ei saa olla. Alkuvaiheessa järjestelmä ei esimerkiksi tunnistanut lakatun puun hajua ja löi hälyt päälle, Vihreäsaari kertoo.

Hitsaushallin lisäksi kokonaisuuteen valmistui myös erillinen maalaamo, hiekkapuhalluspaikka ja toimistotilat sekä pukutiloina toimiva väestösuoja. Tilat valmistuivat keskelle taantumaa, joten yritys painii edelleen nousseiden käyttökustannusten aiheuttamien talousvaikeuksien kanssa. Investointi kuitenkin kannatti.

– Uudessa hallissa voimme tehdä rakenteita, joita ei vanhassa hallissa mahtunut tekemään. Työolosuhteet, erityisesti valaistus ja ilmanvaihto sekä henkilökunnan tilat ovat parantuneet.

Melua on pyritty vaimentamaan työpisteiden välisillä suojaverhoilla.

– Kun ollaan teräksen kanssa tekemisissä, melua ei saa kuitenkaan kokonaan pois.

Forssan asentajat Oy • Henkilökunta 28, joista toimihenkilöitä 9.

• Valmistaa ja asentaa teräs- rakenteisia kaiteita, portaita, katoksia ja seinärakenteita.

Käytössä myös puu ja lasi.

• Tunnettuja kohteita muun muassa Verkatehtaan julkisivu Hämeenlinnassa, Helsinki- Vantaan lentoterminaalien rakenteita, Helsingin Musiikkitalo, Scandic Tampere, pysäköinti- halli P-Hämppi Tampereella, kauppakeskus Veturi Kuusankoskella, Länsilinkki-alikulku Mechelininkadulla Helsingissä .

• Hallin omistava Koy Teräsmies perustettu 2007.

• Vuodesta 2002 tytäryhtiö Only Fast Oy, joka on keskittynyt moottoriajoneuvoihin ja henkilöstövuokraukseen.

Telma 3 2011

43

Parempaa ilmaa Jos toimitusjohtaja tuntee Forssan Asentajat, Janne Pyykkö ei jää yhtään huonommaksi.

Hän on ollut talossa 21 vuotta, joista työsuojeluvaltuutettuna 19 ja pääluottamusmiehenä kymmenkunta vuotta.

Entisessä hallissa suurin ongelma oli ilmanvaihto.

– Toiminnan laajetessa tuli työntekijöitä ja hitsauspisteitä koko ajan lisää. Ilmanlaatu alkoi heikentyä. Yleisilmanvaihto oli olematon, ja kohdepoistoja oli vain muutama.

Varsinkin talvisin ongelmat korostuivat, kun ovia ei voinut pitää auki.

Tilanne oli lähes sietämätön, vaikkei suoranaisia terveyshaittoja voitukaan osoittaa.

– Kun savua hengitti koko päivän, väsymystä oli aina iltapäivisin havaittavissa.

Työterveyslaitos tuli mukaan ratkaisemaan ongelmia. Ensin tehtiin hankesuunnitelma entisten tilojen korjaamiseksi, ja asioita saatiin hieman parannettua.

– Kohdepoistojen käytössä järjestettiin koulutusta, mutta sen vaikutus tahtoi jäädä väliaikaiseksi. Asenteeseen pyrittiin vaikuttamaan, ja kerroimme hitsaushuurujen vaikutuksista, mutta ei sekään kovin pitkään aina auttanut, työsuojeluvaltuutettu suree.

Koska vuokratiloissa ei haluttu lopulta tehdä suuria investointeja, päädyttiin uuden hallin rakentamiseen. Hallista tuli uusi työympäristön kehittämishanke.

– Täydellinen tästä ei tullut, mutta kohti parempaa kuitenkin. Jos työntekijäpuoli olisi ollut enemmän mukana suunnitteluvaiheessa, olisi voitu tehdä muutamia asioita vieläkin paremmin.

– Työpisteiden sijoittelua ja nostureiden määrää olisi voinut vielä parantaa, sillä niiden huomioiminen rakennusvaiheessa on halvempaa kuin jälkikäteen tehtynä.

– Yleensä ottaen kaikki ovat tyytyväisiä, ja uudet tilat ovat aina uudet. Kohdepoistot, valaistus, lämpötila, ilmastointi... ja kahvihuoneessa viihtyy kesälläkin, Pyykkö luettelee onnistuneita asioita.

– Ulkoiset puitteet ovat kunnossa, vielä kun saataisiin petrattua yleisessä siisteydessä. Nurkissa pyörii turhaa tavaraa, jotka pitäisi siivota omille paikoilleen.

44

Telma 3 2011

Isompiin piireihin Pasi Anttilalla on 15 vuoden kokemus maalarin töistä, mutta nykyinen työpaikka on uusi. Oppisopimuksella alalle opiskellut ja aiemmin automaalaamossa töitä tehnyt Anttila ”kypsyi entiseen”, ja halusi tehdä jotain uutta.

– Täällä oli jo jokunen tuttu, ja kun kerran kysyin Vihreäsaarelta töitä, hän pyysi käymään.

Anttila on ollut töissä Forssan Asentajilla kolmisen kuukautta. Entisestä hallista hänellä ei ole kokemusta, mutta uusi maalaamo tuntuu käytännön työssä toimivalta.

– Hyvä täällä on maalata, ei ole käryjä ja uudet imurit imevät nekin vähät hyvin.

Forssan Asentajien kaltaisessa firmassa tehdään hieman rouheampaa jälkeä kuin automaalaamossa, mutta työn periaatteet ovat pitkälle samat.

– Hieman on vielä opettelua, onhan tässä isommat ruiskut, ja maalattavat osat ovat hieman järeämpää tavaraa.

Ensi kuukaudet ovat menneet pitkälti uuden opetteluun. Isojen ja painavien palkkien nostelu nosturilla sekä siirtely trukilla ovat vaatineet perehtymistä ja perehdyttämistä. Myös palosuojausmaalien koodikielen opettelu ottaa aikansa.

– Muutama sata kiloa maalia on tullut vedettyä, joten alkaa se tutuksi tulla.

Suojautuminen maalikäryjä vastaan hoituu kohdepoistoimurien lisäksi myös henkilökohtaisella, kasvot peittävällä maskilla sekä haalareilla.

Edelliseen työpaikkaan verrattuna Anttila kiittelee uuden työpaikan isompaa kokoa, joka tuo myös lisää työkavereita.

– Mikäs tässä, mukavaahan täällä on ruiskutella.

Lisätietoa • www.tsr.fi > Hae numerolla 108136

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

45

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Arja Krank • Kuvitus Helena Hajanti

Uusille urille Joskus kroppa pettää tai entinen työ ei muusta syystä enää onnistu.

Jouko Ollila ei arvannut aikoinaan ammattikoulun maalarilinjalla, mitä kaikkea työura voi tuoda tullessaan.

ellokalleksi Jouko Ollila itseään kutsuu. Nykytermein määriteltynä hän on työntutkija tai menetelmäsuunnittelija. Työnkuvaan kuuluu seurata urakkahommia tekevien metallimiesten työn sujumista Transtechin Kajaanin tehtaalla, jossa valmistetaan muun muassa kaksikerroksisia junanvaunuja ja raitiovaunuja.

Työntutkija Ollila mittaa vanhaan malliin ”kellokallena” työhön kuluvaa aikaa, mutta ei siksi, että miehistä rutistettaisiin viimeinenkin hikipisara työnantajan piiskan alla. Ollilan työn tarkoitus on järkeistää työkohteita, että aikaa ei menisi hukkaan vaikkapa huonon ergonomian tai työturvallisuuden puutteiden vuoksi.

46

Telma 3 2011

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

47

Arto Tulima

Ollilan pintakäsittelijän työ vaihtui opiskeluun ja toimistohommiin, kun työperäinen astma yllätti.

– Keväällä 2004 yölliset hengitysvaikeudet menivät niin pahaksi, että oli pakko alkaa miettimään ammatinvaihtoa. Oli hirveän raskas luopua työstä, jota oli aina tehnyt. Yhtään ei tiennyt, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Innokkaalle töitä?

Jouko Ollilan työura on ollut täynnä muutoksia, mutta onneksi uusia polkuja on löytynyt vanhojen umpeuduttua.

– Mittaamalla lasketaan myös tuotteelle työn arvo eli se, mitä työn tekemiseen saa mennä aikaa. Tieto on urakkapalkan pohjana. Työni helpottaa työnantajaa määrittelemään henkilömäärän, joka työhön tarvitaan.

Yksi tehtävä on, että työn alkuperäiselle tilaajalle pystytään kertomaan, kuinka kauan työn tekemiseen menee.

Kaikki eivät vieressä seisovasta työntutkijasta pidä.

Ollilalla on kuitenkin tatsia, joka auttaa pärjäämään.

Hän on itse seisonut mitattavan saappaissa suuren osan työurastaan.

– Olen ollut tässä samassa työpaikassa maaliruisku kädessä kaksikymmentä vuotta ja olisin varmaan vieläkin, jos pystyisin.

48

Telma 3 2011

Kainuu vuonna 1979 – eletään mustavalkoisessa Kekkoslovakiassa, Kajaanissa työtilanne ei ole hääppöinen.

Kostamuksen työmaa itärajan takana on iso työllistäjä.

Jouko Ollila on 16-vuotias ja miettii ammatinvalintaa peruskoulun jälkeen. Rakennusala vetää puoleensa.

– Kirvesmies, putkimies tai maalari olivat kiinnostavia ammatteja. Velipoika on maalari, ja hänen perässään lähdin ammattikouluun maalarilinjalle.

Vuonna 1981 nuorimies valmistuu ja pääsee leivän syrjään kiinni. Viisi vuotta kuluu mukavasti rakennustyömailla, kunnes hän saa rakennusyhtiö Lemminkäisellä työskennellessään työkomennuksen tavaravaunuja valmistavalle tehtaalle junavaunuja maalaamaan.

Rautaruukki oli perustanut tehtaan nostamaan kainuulaisia työttömyyden kurimuksesta, joka johtui Otanmäen kaivostoiminnan lopetuksesta. Uudella tehtaalla valmistettiin puutavaran kuljetusvaunuja sekä autovaunuja Neuvostoliiton ja Suomen kahdenväliseen kauppaan.

– Tehdas oli mielenkiintoinen työpaikka. Olin jo aiemmin tehnyt ruiskumaalausta ja osasin homman.

Komennus kestää puolitoista kuukautta. Ollila palaa rakennuksille, joissa työt kuitenkin seisovat talvisin. Maalari rohkaisee mielensä ja soittaa junavaunutehtaalle.

– Löytyisikö innokkaalle miehelle teiltä töitä?

Siitä lähtien Ollila on ollut saman tehtaan, tosin vaihtuvien työnantajien, leivissä. Tehdas myytiin välillä espanjalaiselle Talgolle, mutta se ostettiin takaisin suomalaisomistukseen 2007.

– Täällä suhdanteiden vaihtelu näkyy välittömästi.

Kun Venäjän-kauppa aikoinaan tyrehtyi, satoja vaunuja jäi pihalle. Se oli masentavaa. Pari kertaa olen ollut lomautettuna lyhyen ajan. Mutta lamat tulevat ja menevät, aina on selvitty.

Henki salpautuu

Kevät 2004 on Kainuun tehtaalle hyvää aikaa: tehdään matkustajavaunuja Espanjaan ja vanhojen kelta-vihreiden ratikoiden peruskorjauksia Helsingin raitiovau-

” nuliikenteeseen. Ollilan kädenjälki näkyy esimerkiksi punavalkoisten IC-junien pinnoissa.

Perheeseen syntyy kolmas lapsi, tytär. Keskimmäinen lapsista, tytär, on aloittamassa koulutien. Poika on lukiossa, hän on ehtinyt samaan ikään kuin isänsä ammattikouluun lähtiessään.

Alkuvuodesta maaliskuussa Ollila on alkanut saada yöllisiä hengenahdistuskohtauksia ja kömpii usein hädissään avaamaan makuuhuoneen ikkunan. Unettomina öinä on aikaa miettiä. Miten oireet aina alkavatkin seuraavana yönä siitä, kun vaunuja on kitattu? Toukokuussa altistus puhkeaa hurjana astmakohtauksena, ja mies saa lähetteen Työterveyslaitokselle.

Kesän ajaksi Ollila ohjataan työnjohdon avuksi työntekijöiden koulutukseen. Maalaushommiin hän pääsee tilapäisesti itse halutessaan. Kittaamishommiin ei ole asiaa, koska työterveyslääkäri epäilee epoksialtistusta. Keuhkojen tilanne paranee kesän aikana.

Syksyllä Ollila otetaan sisään Työterveyslaitokselle.

Sairaalassa epoksialtistuksen jälkeisenä yönä on taas helvetti irti. Keuhkojen tilavuus laskee puoleen normaalista. Edessä on ammatinvaihto.

– Työnantajani suhtautui asiaan todella hyvin.

Pääsin vähäksi aikaa maalauspuolelle tekemään menetelmän kehitystyötä. Siinä ei tarvinnut olla epoksien kanssa tekemisissä. Pomo kysyi sitten, mille tuntuisi lähteä työntutkijan koulutukseen. Aloitin koulutuksen keväällä 2005 Kirkkonummella Johtamistaidon opistossa. Koulu kesti puoli vuotta, ja lähiopetusta oli kerran kuussa.

Yritys haki kurssin rahoitukseen korvausta vakuutusyhtiöltä, joka suostui maksamaan uudelleenkoulutuksen.

– Jos joillain on ollut ongelmia työnantajien tai vakuutusyhtiöiden kanssa, niin minulla ei ole ollut. Ei ole tarvinnut kuin käydä koulussa silloin tällöin ja opiskella työn ohessa. Olen saanut palkan ihan normaalisti, eikä koulutus ole maksanut minulle mitään.

Eläkkeelle ja takaisin

Viiden hehtaarin tehdashallissa on kova melu. Hitsauskoneet sirisevät. Laikat leikkaavat metallia vinkuen. Maalisuihkut suhisevat rytmikkäästi tehtaan sisällä olevassa maalaamossa, joka on oma maailmansa.

Transtechin 400 työntekijää ahertaa pääsääntöisesti kahdessa vuorossa uusia vihervalkoisia kaksikerroksisia junavaunuja VR:lle ja lähivuosina raitiovaunuja HKL:lle. Tehtaalla tehdään myös kaivoskoneita ja nostopuomeja suomalaiseen teollisuuteen ja muualle maailmaan – aina Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. www.telma-lehti.fi

Sairaalassa on taas helvetti irti.

Keuhkojen tilavuus laskee puoleen normaalista.

Edessä on ammatinvaihto.

Ollilan työstä puolet on tehdashallissa tapahtuvaa työn seuraamista ja työvaiheiden dokumentointia. Toinen puoli työajasta menee tietokoneen ääressä yhteenvetoja laatiessa.

Vuoden 2008 lama näkyi tehtaalla: kun työt vähenivät, ei työntutkijalla ollut mitattavaa. Ollila paineli lomautusilmoituksen saatuaan työvoimatoimistoon.

– Sain kuulla, ettei tällaista ammattia kuin työntutkija tai menetelmäsuunnittelija ole olemassakaan.

Kun olin menettänyt ammattini sairauden vuoksi, työnvälitys ohjasi minut kysymään vakuutusyhtiöstä, mitä tehdään. Ifistä tuumattiin, että saan tapaturmaeläkkeen siksi aikaa, kun jatkoa mietitään. Joku päivä meni mietiskellessä, että on alle viisikymppisenä joutunut eläkkeelle – onpa sekin nyt koettu.

Nyt Ollila opiskelee taas työn ohella, tällä kertaa työteknikoksi Rastorissa Kajaanissa, Oulussa ja Helsingissä. Vakuutusyhtiö maksaa työnantajalle, ja mies saa normipalkan.

– Työnantaja saa hyvitystä, että kahtellee täällä, Ollila vitsailee Kainuun murteella, vaikka työssä ei ole tietenkään kysymys pelkästä katselemisesta.

Koulutus on loppusuoralla. Pari vuotta on kulunut kirjoja tankatessa. Syyskuussa, kun opiskelija valmistuu, työt jatkuvat työntutkijan tehtävissä.

– Tänä päivänä töitä taas riittää. Toivottavasti pääsisi kokeilemaan työnjohtajan hommiakin oikein kunnolla.

Työteliäs maalaripoika joutui työelämän kautta koulun penkille. Nyt isoimmat opiskelut saavat miehen mielestä riittää.

– 30 vuoden koulutauon jälkeen on joutunut opettelemaan opiskelunkin, että osaa lukea ja kirjoittaa oikeaa asiaa. Sen verran on myös matematiikkaa tullut luettua, että osaa auttaa tarvittaessa 14-vuotiaan läksyissä. Mielenkiintoista aikaa tämä on ollut, mutta nyt on hyvä jo päästä tavalliseen työrytmiin.

Telma 3 2011

49



50

Anita Bodnárne on hoitovapaalla pienen Aron-poikansa kanssa. Unkarissa naiset jäävät kolmeksi vuodeksi kotiin, kun lapsi syntyy, sillä pienille ei ole päivähoitopaikkoja. Kassalla työskentelevä Bodnárne on sitä mieltä, että lapsen on hyvä olla kotona ensimmäiset vuodet.

Telma 3 2011



maailmalla

Teksti Terhi Friman • Kuvat Tanja Mikkola

Eszebet Paulovics opettaa kolmasluokkalaisia. Unkarin kouluissa korostetaan päässälaskutaidon merkitystä. Opettajan ammatti ei ole enää kovinkaan arvostettu. Moni opettaja joutuu tekemään sivubisnestä.

Unkarissa pelätään työelämän heikennyksiä Unkarin työelämä ei rullaa hyvällä tavalla. Työttömiä on paljon, palkat ovat pienet ja äärioikeistolainen hallitus kaavailee uusia työntekijän asemaa heikentäviä lakeja.

Vaikea tilanne saattaa olla kuitenkin alku paremmalle.

www.telma-lehti.fi

U

nkari on elänyt mielenkiintoisen ajanjakson. Kommunistinen järjestelmä kaatui vuonna 1989 pehmeästi. Sen jälkeen maassa koettiin villin kapitalismin aika, jonka huumassa tehtiin myös monia virheitä.

Unkarilaiset perustivat paljon yrityksiä, joista suurin osa on mennyt nurin tai kadonnut muuten. Maahan perustettiin myös uusia ammattiliittoja. Nyt joka alalla on monta liittoa, eikä yhdelläkään ole oikeasti sananvaltaa.

Taloudellinen taantuma on purrut Unkariinkin pahasti. Talous lähti laskukierteeseen vuonna 2008. Useat perinteiset

teollisuudenalat, kuten terästeollisuus, on kadonnut lähes kokonaan. Unkarissa moni saa leipänsä maataloudesta tai palvelualalta.

Nyt talous on jo paremmalla mallilla, mutta vuosi sitten valittu äärioikeistolainen hallitus kaavailee lukuisia työntekijän asemaa heikentäviä lakiuudistuksia. Muun muassa työttömyyden alueelliset erot työttömyydessä ovat suuret.

– Ei näytä kovinkaan hyvältä. Jaksan uskoa, että vaikea tilanne yhdistää kansaa ja antaa ammattiyhdistysliikkeelle enemmän valtaa, pohdiskelee Zoltán Lázslo.

Telma 3 2011

51

Lázslo on ammattiosaston sihteeri Nokian tehtaalla Komáromissa, jonne perustettiin teollisuuspuisto kymmenisen vuotta sitten. Teollisuuspuistossa on monia eri alojen yrityksiä, ja sen saaminen oli varsinainen onnenpotku Slovakian rajalla sijaitsevalle pikkukaupungille.

Lázslo on ollut aiemmin metallityöläisenä bussitehtaassa sekä yrittäjänä. Hän opiskelee työn ohessa yhteiskuntatieteitä yliopistolla ja seuraa kotimaansa hankalaa tilannetta kiinnostuneena.

– Unkarilaiset ovat hyvin pessimistisiä, mutta kaikesta huolimatta on ollut rikkaus kokea kaikki tämä.

Itse jaksan uskoa siihen, että Unkarin tilanne on parinkymmenen vuoden kuluttua parempi kuin nyt.

Kakkostyötä tarvitaan

János Bátovszky

52

Telma 3 2011

Pohjoismaiset yritykset ovat Unkarissa haluttuja työnantajia. Lázslo kertoo, että jos suomalaisissa firmoissa on ongelmia, ne aiheutuvat unkarilaisesta keskijohdosta, joka ei pidä ay-toiminnasta. Se liitetään edelleen sosialismiin. Keskijohto haluaa johtaa työntekijöitä pelolla.

– Unkarilaiset eivät pitäneet siitä, että suomalaiset isot johtajat olivat näkymättömiä. Unkarilaisille on tärkeää, että omistajat ja johtajat tunnetaan. Nykyisin Nokian johtajat vierailevat tuotannossa säännöllisesti.

Korkean teknologian tuotteita valmistavan Elcoteqin tehtaalla Pécsissä ollaan melko tyytyväisiä. Parhaat ajat ovat takanapäin: nykyisin suomalaisyrityksellä on töissä noin 3 000 työntekijää, kun hyvinä aikoina tehdas työllisti yli 8 000 ihmistä. Irtisanomisten myötä keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevä tehdas siirtyi 12-tuntiseen työpäivään. Töissä ollaan kolme päivää ja sitten kolme päivää vapaalla.

Ammattiosaston sihteeri Béla Novadárzky sanoo, että vaikka järjestelylle on paljon kannattajiakin, perheelliset ihmiset eivät siitä pidä.

– Unkarissa moni tekee kahta työtä, ja peräkkäisinä vapaapäivinä teollisuuden liukuhihnatyöläisen on helppo mennä töihin maalariksi tai siivoajaksi.

Työntekijät eivät silti valita, sillä on ylipäätään hyvä, että on työpaikka. Palkka on parempi kuin unkarilaisissa tehtaissa, ja olot ovat asialliset. Metallityöläisen keskipalkka on noin 70–80 000 forinttia (reilu 400 euroa) kuukaudessa. Elcoteqilla keskipalkka on noin 120 000 forinttia (660 euroa).

Elcoteqin tehtaan ammattiosaston varapuheenjohtaja Lászlo Flogl harmittelee sitä, että Unkarissa työtä tekevän kansan asiat menevät koko ajan huonommiksi.

Palkat ovat pienet, mutta eläminen kallista. Esimerkiksi Pécsin kaupungissa kaksion vuokra on pari sataa euroa kuukaudessa, ja lisäksi kaasulämmitys maksaa paljon.

– Rehellisen työn tekeminen muuttuu koko ajan huonommaksi. Millään alalla työntekijällä ei mene

hyvin, ainoastaan rikkailla ja poliitikoilla, Novadárzky harmittelee.

Kehitys kangertelee

Sarolta Kupcsik työskentelee Miskolcin kaupungin matkailutoimistossa. Hän pitää uudesta työstään, johon kuuluu asiakkaiden neuvominen, opastusten järjestäminen ja tulkkina toimiminen.

Miskolc on Unkarin toiseksi suurin kaupunki, ja siellä on tällä hetkellä paljon työttömiä. Järjestelmän muutoksen jälkeen kaupungista hiipui kaivosteollisuus lähes kokonaan, eikä korvaavia isoja työllistäjiä ole ilmaantunut.

Kupcsik teki aikaisemmin työtä unkarin ja suomen kielen opettajana. Hän vaihtoi alaa, koska väsyi suureen työmäärään ja lapsiin, joille ei ole asetettu rajoja.

– Unkarin kielen opettajalla oli paljon kokeiden ja kirjoitelmien korjaamista, eikä siitä maksettu eri korvausta.

Unkarissa on paljon työttömiä opettajia. Siitä huolimatta opettajia koulutetaan monessa eri yliopistossa lisää. Moni onkin vaihtanut alaa. Palkka on huono, noin 150 000 forinttia (825 euroa) kuussa, ja useat tekevätkin kakkostyötä siivoajana tai yksityisopettajana.

Budapestin lähellä sijaitsevassa Csömörin kaupungissa rehtori János Bátovszky harmittelee opettajien tilannetta.

– Ennen opettajan työtä arvostettiin ja palkkakin oli keskitasoa. Nyt opettajat ansaitsevat saman verran kuin esimerkiksi sairaanhoitajat.

Mathhias Kuninkaan koulu haluaisi kehittää opetusta ja opettajien ammattitaitoa, mutta koululla ei ole rahaa kouluttaa opettajia uuteen interaktiiviseen menetelmään riittävän nopeasti.

Luokanopettaja Eszebet Paulovics kertoo, että Unkarin koulujärjestelmä perustuu Itävalta-Unkarin aikaan.

– Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Lapset ovat lapsia ja säännöt tiukat.

Epäasiallista käytöstä ei sallita, eivätkä alakoululaiset saa esimerkiksi meikata tai värjätä hiuksiaan. Perusopetuksessa pidetään tärkeänä matematiikkaa ja varsinkin päässälaskutaitoa. Liikuntatunteja on joka päivä.

Ja musiikkia, Unkarissa kun ollaan.

Pitkät työvuorot maan tapa

Unkarissa lähes kaikki naiset jäävät kolmeksi vuodeksi kotiin, kun perheeseen syntyy lapsi. Oikeus päivähoitoon alkaa vasta kolmen vuoden iässä, ja on harvinaista, että naiset palaisivat töihin sitä aikaisemmin.

Marketin kassalla työskentelevä Anita Bodnárne on kotona parin vuoden ikäisen poikansa Aron Sandorin kanssa.

– Pidän tilanteesta ja uskon, että pojalle on hyvä olla kolme ensimmäistä vuotta äidin kanssa. Olisi hankalaa palata vielä töihin, koska työvuorot ovat pitkiä. Äiti ja poika käyvät unkarilaiseen tapaan pari kertaa viikossa torilla ostamassa hedelmiä ja vihanneksia.

– Työ kassalla ei ole kivaa, mutta ei toisaalta tylsääkään. Pääasia, että on työpaikka, jonne palata.

Unkarilaiset rakastavat toreja ja kukkakauppoja.

Kukkakaupassa riittää katsomista ja kokemista.

– Tulin alalle oppisopimuksella. Tykkään tästä työstä ja opin joka päivä jotakin uutta. Vanhemmat kollegat ovat antaneet minulle paljon. Työssä saa käyttää paljon mielikuvitusta, kertoo Miskolcilaisen kukkakaupan myyjä Krisztina Viki.

Kukkamyyjän työpäivät ovat pitkät. Työvuoro kestää 10,5 tuntia. Palkka on Vikin mukaan ”keskiverto”

www.telma-lehti.fi

ja riittää elämiseen. Mihinkään ekstraan ei ole varaa.

– Meillä on yksi lapsi, täytyy alkaa säästämään hänen koulutustaan varten. Tiukkaa se tekee, mutta sellaista tällä hetkellä Unkarissa on. Rakastan tätä maata ja uskon, että paremmat ajat ovat edessäpäin.

Samoilla linjoilla on sairaanhoitaja Marika Jozsefue. Hän sanoo, että Unkarin terveydenhuoltojärjestelmä on hyvä ja potilaat hoidetaan hyvin, vaikka työ onkin kiireistä. Sairaalan työvuorot ovat 12-tuntisia, mikä on hänen mielestään hyvä. Ennen työskenneltiin kolmivuorotyössä, mikä kuormitti enemmän.

– Nyt emme tarvitse niin paljon hoitajia, kun jokainen tekee pitkää vuoroa. Omaa aikaa jää enemmän.

Aikaa tarvitaan, sillä moni sairaanhoitaja käy rikkailla siivoamassa, koska palkka on riittämätön.

– Itse toimin sivutoimisesti räätälinä.

Elcoteqin tehtaalla tehdään työtä liukuhihnalla.

Palkka on parempi kuin unkarilaisissa yrityksissä.

Unkarilaisille on tärkeää, että omistajat ja johtajat tunnetaan.

Telma 3 2011

53

Näin muinoin

Teksti Emma Kurki / Työväenmuseo Verstas • Kuva Työväenmuseo Verstaan kuva-arkisto

Sormet suojaan!

54

Telma 3 2011

Tästä se alkoi: ”Tasoita työntekijän tietä kaikilla toimintaaloilla suojelemalla häntä tapaturmilta ja ammattitaudeilta, sekä kohottamalla hänen hyvinvointiaan ja työniloaan.”

V

ielä 1800-luvulla Suomessa ei juurikaan kiinnitetty huomiota työturvallisuuteen. Esimerkiksi teollisuustöitä tehtiin usein ilman tarpeellisia suojuksia tai asianmukaista vaatetusta – työergonomiaan liittyvistä seikoista ei edes puhuttu.

Työntekoon tehtaissa ja muissa työympäristöissä osallistuivat niin miehet, naiset kuin lapsetkin. Työ oli raskasta, päivät pitkiä ja itse työvälineissäkin saattoi olla puutteita. Työtapaturmat olivat yleisiä.

Työsuojeluasiaan tarttui ensimmäisenä kansanedustaja Vera Augusta Hjelt (1857–1947). Hän oli kansakoulunopettajana ja ensimmäisenä naispuolisena ammattientarkastajana nähnyt, millaisia seurauksia puutteellisilla työoloilla oli. Tukholmassa käydessään Hjelt tutustui paikallisen työväenyhdistyksen perustamaan työsuojelunäyttelyyn. Hjelt näki näyttelyn mahdollisuudet ja teki vuonna 1907 aloitteen samanlaisen näyttelyn perustamisesta myös Suomeen. Alussa oleva lainaus on Vera Hjeltin muotoilema tunnuslause työsuojelunäyttelylle.

T yösuojelunäy ttely perustettiin Helsinkiin teollisuushallinnon virkahuoneistoon vuonna 1909. Tuolloin sen nimi oli Työväensuojelus- ja huoltonäyttely.

Myöhemmin Sosiaalimuseoksi kutsutun näyttelyn intendenttinä toiminut

Hjelt kiteytti näyttelyn perusajatuksen näin: ”Teollisuustyössä sattuu usein tapaturmia. Moni työntekijä menettää henkensä, toiset saavat kärsiä ruumiinvamman seurauksista ja monen terveys sortuu epäterveellisissä työhuoneistoissa työtä tehdessään. Yhteiskunnassa on levitettävä tietoa työväenhuollosta, työväensuojeluksesta on herätettävä edesvastuun tunnetta ja ajanmukaisia suojalaitteita järjestämällä on, mikäli mahdollista, ammatinvaarat poistettava. Tätä varten on Helsinkiin järjestetty pysyväinen näyttely työväensuojelusta ja huoltoa varten.”

Eräs Työsuojelunäyttelyn päätehtävistä oli vaikuttaa asenteisiin työpaikoilla ja tarjota erityisesti työnantajien näkyville erilaisia työsuojelun vaihtoehtoja.

Vuonna 1973 näyttely siirrettiin Tampereelle, missä se yhä toimii.

Näyttelyn perimmäinen tarkoitus on siirtymävaiheessa tapahtuneista muutoksista huolimatta säilynyt ennallaan. Vaikka näyttelyä kutsuttiinkin sen alkuaikoina lyhyesti Sosiaalimuseoksi ja sotien jälkeen sen laajat esinekokoelmat muistuttivatkin museokokoelmia, ei näyttely nykyisin vastaa juurikaan mielikuvaa museosta. Päinvastoin, näyttelyssä on esillä ja kokeiltavana eri alojen uusimpia työturvallisuuteen ja ergonomiaan liittyviä välineitä sekä työturvallisuuden huomioimisen tärkeyttä havainnollistavaa, jatkuvasti päivittyvää materiaalia.

Suomessa käytetty valistuskuva 1920-luvun Saksasta. Metallityöntekijät esittelevät työtapaturmissa vammautuneita käsiään.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

55

Teksti Maarit Seeling

Työsuojelu on yhteinen asia Yksityissektorin työpaikoilla järjestetään työsuojeluvaalit marras–joulukuun aikana, kun nykyisten työsuojelun yhteistoimintahenkilöiden toimikausi päättyy. Työsuojelutyö on ennen kaikkea osallistumista ja yhdessä tekemistä.

Jokaisen panosta tarvitaan.

T

yöpaikkaan, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään kymmenen työntekijää, on lain mukaan valittava työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Toimihenkilöillä on oikeus halutessaan valita oma työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Vaalit voidaan toteuttaa pienemmilläkin työpaikoilla työpaikkakohtaisesti siitä sopien.

Tulevissa työsuojeluvaaleissa valitaan työsuojeluhenkilöitä toimikaudelle 2012–2013, ellei työpaikalla sovita yhteistoiminnassa, esimerkiksi työsuojelutoimikunnassa, perustellusta syystä neljästä vuodesta.

– Työsuojelun tavoitteena on taata turvalliset ja terveelliset työolot ja tukea työntekijöiden työkykyä. Se on yhteistyötä ja koskee kaikkia työpaikalla työskenteleviä. Oman työn ja työympäristön vaarat on tunnistettava ja tiedettävä, miten niiltä suojaudutaan, Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo tiivistää.

Vähintään 20 työntekijän työpaikalla toimii lisäksi työntekijöiden ja työnantajan yhteistyöelimenä työsuojelutoimikunta tai muu vastaava yhteistoimintaelin, jonka tehtävänä on työntekijöiden turvallisuuden, terveyden ja työkyvyn edistäminen yhteistyössä työpaikalla.

56

Telma 3 2011

– Työnantajan on annettava työpaikalla tietoa työntekijöiden oikeudesta valita työsuojeluvaltuutettu. Työsuojelupäällikön tehtävä on käynnistää vaalien järjestelyt riittävän ajoissa.

Työntekijöiden kannattaa myös olla aktiivisia ja ottaa yhteyttä työnantajaan vaalien järjestelyistä sopimiseksi. Olennaista olisi, että asioita hoidettaisiin myönteisessä hengessä. Vähän vanhakantainen edunvalvontatavoite luo helposti heikon pohjan yhteistyölle, Rauramo pohtii.

Työ tekijäänsä neuvoo

Henkilöstön hyvinvointi on yhteydessä myös tuotteiden ja palveluiden laatuun. Työsuojelussa onkin Rauramon mukaan kyse kaikkien edusta. Työsuojelu on oikeanlaisen toimintatavan ylläpitämistä. Pienillä työpaikoilla työntekijät eivät kuitenkaan aina ole tietoisia oikeudestaan työsuojeluvaltuutetun valitsemiseen. Välttämättä edes työnantaja ei tunne velvoitteitaan.

– Työsuojeluvaltuutettu on työpaikan sisäinen asiantuntija, kehittäjä sekä ennen kaikkea henkilöstön äänen tulkki. Hän toimii välittäjänä ja tukena silloin, kun työpaikalla on ongelmia, johtuivat ne sitten fyysisistä olosuhteista tai ilmapiiristä, Rauramo määrittää.

Työsuojeluvaalit tulossa!

hän itse toimi tehtävässä. Työsuojelun valvonta on viranomaistoimintaa. Käytännössä siitä vastaavat työsuojelun aluehallintoviraston vastuualueilla toimivat työsuojelutarkastajat.

Sami Kulju

Henkinen työsuojelu merkittävää

Päivi Rauramo

Hän neuvoo jokaista olemaan itse aktiivinen ja osallistumaan työsuojeluvaaleihin sekä työympäristönsä ja työyhteisönsä tilan seurantaan.

– Viime kädessä työnantaja on aina vastuussa siitä, että lain henkeä noudatetaan ja työpaikalla on työturvallisuusriskien hallintaan perustuva työsuojelun toimintaohjelma. Se kattaa työolojen kehittämistarpeet ja siinä kerrotaan, miten työturvallisuus on organisoitu ja miten vastuut on jaettu.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävänä on puolestaan perehtyä edustamiensa työntekijöiden työympäristön ja työyhteisön turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttaviin asioihin. Nykyisessä työsuojelussa korostuvat usein henkiset asiat, muun muassa työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Silti parantamista löytyy edelleen myös fyysisessä, teknisessä ja toiminnallisessa työympäristössä. Työsuojeluvaltuutetulta vaaditaan valpasta mieltä.

– Valtuutetuksi ryhtymistä ei ole syytä pelätä. Työ kyllä opettaa tekijäänsä ja koulutusta on tarjolla. Usein ajatellaan, että tehtävän vastaanottaminen merkitsee vastuun kasvamista. Tästä ei ole kyse; ainoastaan mahdollisuudet toimia hyvien asioiden puolesta paranevat, Rauramo kannustaa.

Työnantajaa työsuojelun yhteistoiminnassa edustaa työnantajan nimeämä työsuojelupäällikkö, ellei www.telma-lehti.fi

Tiedon lisääntyessä jokaisella työntekijällä on Rauramon mielestä moraalinen velvollisuus noudattaa annettuja ohjeita, puuttua havaittuihin epäkohtiin ja välittää tietoa edelleen.

– Työturvallisuuskeskuksesta saa kyllä aiheeseen liittyvää tietoa, koulutusta ja opastusta. Ainakin työsuojelupäällikön kannattaisi käydä ensin kursseillamme, jos työpaikalla ollaan vasta käynnistämässä toimintaa, eikä ole oikein selkeää käsitystä siitä, mitä tehdä.

Päivitetyt vaaliohjeet löytyvät Työturvallisuuskeskuksen nettisivulta. Ohjeet on tarkoitettu auttamaan vaalien käytännön järjestelyissä.

Viime aikoina työsuojelun rinnalla on alettu puhua trendikkäämmin työhyvinvoinnista. Rauramon mielestä käsitteet olisi hyvä pitää yhdessä, jotta ne eivät lähtisi liiaksi eriytymään. Hän toteaa, että työsuojelutoiminnassa edistetään joka tapauksessa työhyvinvointia.

Tiedon kulku saattaa vaikeutua, jos samojen asioiden parissa tehdään töitä monella eri taholla.

– Nyt olisi aika miettiä uusia tapoja organisoida työsuojelu niin, että se tuottaa oikeasti tuloksia ja että henkilöstö voi hyvin. Tarvitaan uusia ideoita ja paikallisolojen tuntemusta. Ei riitä, että pidetään vaalit ja toteutetaan lakisääteinen minimi. Se ei ole edes työsuojelun idea, Rauramo summaa.

TTK neuvoo ja opastaa • Työsuojeluvaltuutetuilla ja -varavaltuutetulla on lain mukaan oikeus saada työsuojelukoulutusta, ja kouluttautuminen on käsiteltävä kahden kuukauden kuluessa valinnasta.

Työturvallisuuskeskus tarjoaa muun muassa monipuolista työsuojelun peruskoulutusta.

• Työturvallisuuskeskus ylläpitää lakisääteistä työsuojeluhenkilörekisteriä, johon työnantajan on velvollisuus ilmoittaa vaalien jälkeen työpaikan työsuojeluyhteistoimintaan nimettyjen ja valittujen henkilöiden yhteystiedot. Rekisterissä on tällä hetkellä 6 575 työpaikkaa, joiden toimikausi on päättymässä vuoden lopussa.

Lisätietoja • Työsuojeluvaaliohjeet ja -henkilöstön tehtävät: www.ttk.fi/tyosuojeluvaalit • Työsuojeluhenkilörekisteri: www.ttk.fi/tyosuojeluhenkilorekisteri/ • TTK:n vaalipäivystys lokakuusta alkaen: p. (09) 616 261 • Sähköpostiviestintää: info@ttk.fi tai etunimi.sukunimi@ttk.fi • Keskustelua, kysymyksiä, neuvoja: www.facebook.com/tyohyvinvointi • TTK kouluttaa: www.ttk.fi/koulutuskalenteri • TTK:n koulutus- ja kehittämispalvelut: www.ttk.fi/koulutus-_ja_kehittamispalvelut

Telma 3 2011

57

Teksti Leena Huovila

Uusi työkalu pienyritysten työturvallisuuteen Työturvallisuus jää pienyrityksissä liian helposti muun päivittäisen toiminnan varjoon. Nyt työturvallisuuden kehittämiseen voi tarttua entistä helpommin, kun pk-yritykset saivat omat, yksinkertaiset täsmäohjeet turvallisuuden hallintaan ja johtamiseen.

T

urvallisuusjohtaminen ei ole toteutunut Suomessa laajassa mitassa. Työtapaturmien lukumäärä pysyi pitkään suhteellisen vakiona, mutta vuodesta 2005 alkaen luku kääntyi nousuun. Koska suuryrityksissä tapaturmataajuus on alentunut ja lähestyy nollaa, pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kehitys on ollut päinvastainen.

Monissa pienyrityksissä esimerkiksi riskienarviointi voi olla täysin tuntematon asia. Tai se on tehty 15 vuotta sitten, mutta toimintaympäristö on sen jälkeen täysin muuttunut. Lain vaatimia työsuojelun toimintaohjelmiakaan ei useimmiten ole.

Suomen yrityksistä alle kymmenen työntekijän yrityksiä on 94 prosenttia, ja niiden osuus työvoimasta on 28 prosenttia. Alle 50 työntekijän yrityksiä on kaikkiaan 99 prosenttia, ja niissä on 48 prosenttia työvoimasta.

– Pienyrityksissä korostuvat toiminnan kannalta akuuteimmat asiat, kuten tilaushankinnat ja -sopimukset, asiakaspalvelu, laatutyö ja työntekijöiden johtaminen. Työturvallisuuteen ei juuri jää aikaa eikä rahaa. Johdon pitäisi sitoutua siihen, mutta se ei ole sisäistänyt, että terve työntekijä on tuottava työtekijä, sanoo tutkija Pertti Palukka Tampereen teknillisen

Pk-yrityksen turvallisuusjohtaminen:

P

ienyrityksen työturvallisuuskehä -riskienarviointimalli sisältää kolme osiota: tapaturmien torjunta, varautumissuunnitelma ja henkilöstön perehdyttäminen.

Tapaturmien torjunta tarkoittaa lähinnä ennakoivaa vaarojen arviointia, jota varten kehitettiin kartoituslomake. Varautumissuunnitelma tarkoittaa poikkeustilanteita, jotka

58

Telma 3 2011

vaativat ennakkovarautumista esimerkiksi häiriöihin ja ensiapuun sekä niissä toimimiseen.

Henkilöstön perehdyttämisen ja kouluttamisen tavoitteena on riskitietoisuuden lisääminen, turvallisen toiminnan aikaansaaminen niin yksilö- kuin yritystasolla sekä sen varmistaminen, että kaikki osallistuvat työturvallisuustyöhön.

Työturvallisuuteen panostaminen on investointi tulevaisuuteen. yliopiston turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksiköstä.

– Työturvallisuuden yhteyttä tuottavuuteen ei siis ymmärretä. Osaamista ei ole, koska turvallisuusasiantuntijoita ei ole varaa palkata ja sopivia materiaaleja puuttuu.

Helposti ja selkeästi

Yksikkö kehitti Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa pienyrityksille soveltuvan mahdollisimman yksinkertaisen työturvallisuuden toimintamallin. Sellaiselle on ollut pitkään tarvetta.

– Turvallisuuden hallintaan ja johtamiseen on jo ennestään ollut olemassa useita menetelmiä ja työkaluja, mutta pk-yrityksiin vaikeaselkoiset ja byrokraattiset mallit eivät ole sopineet niiden vaatiman suuren panostuksen vuoksi, Palukka sanoo.

Malli koostuu riskienarviointimallista Pienyrityksen työturvallisuuskehä ja sitä avaavasta laajemmasta ohjekirjasta Pk-yrityksen turvallisuuden hallinta. Niiden kehittämiseen ja testaamiseen osallistuivat tutkimuksessa mukana olleet pienyritykset, joita oli kuusi: neljä edusti metalli- ja koneteollisuutta, yksi putkieristysalaa ja yksi valmisti sisustuspatjoja ja -peitteitä. Työntekijöitä yrityksissä oli 2–17.

Palukka ja tutkijakollega Sanna Anttila keräsivät yrityksistä haastatteluilla, keskusteluilla ja havainnoinnilla työturvallisuuden ongelmia, pullonkauloja ja hyviäkin käytäntöjä. Aineistona käytettiin myös muissa maissa pk-sektorille kehitettyjä työturvallisuusoppaita.

Kun malli alkoi muotoutua, kuunneltiin yritysten mielipidettä, ja sen pohjalta työtä jatkettiin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman helppo ja selkeä käyttää.

Investointi tulevaisuuteen

Tampereen Terästyö Oy:n konepajan päällikkö Arto Sulin oli yrityspuolella hankkeen primus motoreita.

Metallifirmoissa 30 vuotta työtä tehneelle miehelle työturvallisuus on ollut tärkeää, ja sitä hän haluaa viedä eteenpäin. Näkemykseen ovat vaikuttaneet myös ne kuolemaan johtaneet työtapaturmat, joita aiemmilla työpaikoilla on sattunut.

– Turhia kuolemia, vain kiireen ja hosumisen takia.

Sulinin mukaan työturvallisuus hyödyttää kaikkia, eikä tarkoitus ole suinkaan vaikeuttaa työtä.

– On jokaisen etu, kun tapaturmat pystytään välttämään. Ihmisen hyvinvoinnista, niin suojautumisesta kuin tapaturmien ehkäisystä, on pidettävä huolta ennakoivasti.

Pertti Palukka korostaa, että työturvallisuuteen panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

– Turvallisuudella on suora yhteys tuottavuuteen.

Johdon pitää sitoutua turvallisuuden kehittämiseen ja saada myös työntekijät mukaan.

Lisätietoa: Turvallisuusjohtamismalli pk-yrityksille • www.tsr.fi > Hae numerolla 109298

malli ja ohjekirja Pk-yrityksen turvallisuuden hallinta -ohjekirja kuvaa tarkemmin turvallisuuden johtamista ja vaarojen arviointia. Mallissa on kolme vaihetta: turvallisuustoiminnan toteutus, työturvallisuussuunnitelma ja työpaikan tarkastelu.

Turvallisuustoiminnan toteutus kattaa työturvallisuuskehän asioita, mutta siinä selitetään tarkemmin vaarojen kartoitusta esimerkkien avulla. Työturvalli-

www.telma-lehti.fi

suussuunnitelma kuvaa tärkeitä asioita, kuten kehittämiskohteita, vähennettäviä vaaratekijöitä, tarvittavia resursseja sekä tavoitteisiin vievää hyvää taktiikkaa.

Työpaikan tarkastelussa arvioidaan työturvallisuusjärjestelyjen tehokkuutta. Lisäksi muistutetaan kaikkien osallistumisen tärkeydestä sekä työturvallisuusviestinnästä, jotka ovat avainasemassa parannettaessa turvallisuutta.

Telma 3 2011

59

julkaisut

Palo- ja pelastusalan työturvallisuus ja työhyvinvointi Paavo Tiitta, TTK 2011 Opas tarjoaa palo- ja pelastusalan työsuojelutoimintaan työkaluja turvallisuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Se on tarkoitettu kaikille alueellisissa pelastuslaitoksissa, puolivakinaisissa tai sopimuspalokunnissa sekä teollisuuspalokunnissa toimiville. Se soveltuu opetusaineistoksi myös paloja pelastusalaa opiskelevien ammatilliseen koulutukseen.

• www.ttk.fi/julkaisut

Toimiva asbestipurku

Turvallisesti telineillä

Anders Ekman, TTK 2011 Verkkojulkaisussa esitellään asbestikäsittelyn vaatimia erityistoimenpiteitä. Siinä on huomioitu lainsäädännön vaatimukset.

Se sisältää menettelyehdotuksia asbestipurkutyön turvalliselle suorittamiselle. Julkaisu soveltuu kaikille asbestinpurkutyön osapuolille kuten tilaajille, suorittajille ja rakennuksen käyttäjille.

Kari Rissa, Petri Heikkilä, TTK 2011

• www.ttk.fi/julkaisut

Multimedia

Kunnossapitotöiden turvallisuutta voi parantaa Suomessa on tuotettu työpaikkojen ja oppilaitosten käyttöön multimediaohjelmia osana eurooppalaista kunnossapidon turvallisuuskampanjaa. Niissä käydään läpi huolto- ja kunnossapitoon liittyviä työtapaturmia ja pohditaan toimia, joilla vakavia onnettomuuksia voitaisiin ehkäistä.

STM:n työsuojeluosaston tuottamissa ohjelmissa on mukana tapaturmatutkinnan ammattilaisia ja turvallisuusasiantuntijoita.

Multimediaohjelmia voi vapaasti katsoa ja ladata verkossa. Reilun kymmenen

minuutin ohjelmat soveltuvat paitsi oman tietämyksen laajentamiseen, erityisesti turvallisuusosaamisen vahvistamiseen työpaikoilla ja oppilaitoksissa.

Verkkopalvelun tapaukset perustuvat todellisiin tilanteisiin, ja Työpaikkaonnettomuuksien tutkintajärjestelmän tuottamiin TOT-raportteihin. Tapausohjelmien lisäksi palvelusta löytyy Hyvien käytäntöjen -kilpailussa menestyneiden suomalaisten toimintamallien esittely sekä puheenvuoroja työturvallisuuden merkityksestä.

• www.parhaatkaytannot.fi/kaikkikunnossa

Hyvinvointia työstä – Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla.

Tuomo Alasoini, Tykes-ohjelman raportti, 2011 Työministeriön ja Tekesin toteuttamat työelämän kehittämisohjelmat (TYKE, Tykes) ovat tukeneet työelämän kehittämistä tuhansilla suomalaisilla työpaikoilla. Kirjaan on koottu kehittämistyöstä saatuja kokemuksia kuuden teeman kautta: työprosessit, työn organisointi, esimiestyö, työyhteisön toimivuus, työkyvyn ja ulkoisen verkostoitumisen kehittäminen. Teos käsittelee myös Suomen työelämän keskeisiä tulevaisuuden kehittämishaasteita, suomalaista tapaa kehittää työelämää ja työelämän laatua Suomessa verrattuna muihin Euroopan maihin.

• www.tekes.fi/julkaisut

60

Telma 3 2011

Dvd-ohjelma esittelee telinerakentamisen vaarallisia ja turvallisia toimintatapoja. Se soveltuu työntekijöiden perehdyttämiseen ja opastukseen rakennus- ja kunnossapitotöissä. Ohjelmaa voidaan käyttää myös Työturvallisuuskorttikoulutuksessa. Ohjelma sisältää Asennus virheellisesti ja oikein -opetusohjelman (13 min) sekä Asennus oikealla tavalla -mallisuorituksen (8 min).

• www.ttk.fi/julkaisut

Suomen työelämän muutoskuvia 2000-luvulla – Tutkimuksesta vaikuttavaan kehittämiseen?

Päivi Järviniemi, TEM-analyyseja 35/2011 Raportissa käsitellään Suomen työelämän muutosten keskeisiä ilmenemismuotoja 2000-luvulla sekä tarkastellaan työelämän kehittämisen perustana olevan tutkimustiedon tarvetta ja käyttöä. Raportin lähtökohtana ovat työelämän muutosta koskevat tutkimustietoon perustuvat väitteet ja visiot, joihin vastaamalla voisi vaikuttaa entistä täsmällisemmin ja tehokkaammin työelämän muutokseen.

• www.tem.fi

Ääniergonomia Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus 2011 Hyvä ja toimiva ääni on tärkeä osa puheammattilaisen työkykyä ja ammattitaitoa. Jotta työssään paljon puhuvan on helppo tuottaa miellyttävältä kuulostavaa ääntä, hänen täytyy tuntea äänensä rajat ja mahdollisuudet sekä äänen häiriytymisen riskit.

Oppaassa on tietoa muun muassa äänentuotosta, äänen tutkimisesta sekä hyvästä ääniympäristöstä.

• www.ttk.fi/julkaisut • www.ttl.fi/verkkokauppa

Johda ihmistä.

Teologiaa johtajille.

Tapio Aaltonen, 2011 Vallalla ollut hallinnoiva johtaminen on tullut tiensä päähän ja uutta etsitään. Johtaminen on yksilösuoritus, mutta johtajuus on myös ryhmän ominaisuus. Se tarvitsee tuekseen talous- ja insinööritieteitä mutta myös ihmistieteitä. Mitä opittavaa johtajilla on teologiasta? Teologia ja uskonnot ovat uusien johtamiskäsitysten merkittävä lähde. Ne osoittavat, että länsimaisten organisaatioiden rakenteet ovat luonteeltaan uskonnollisia, ja että länsimaista kulttuuria ei voi ymmärtää ilman kristinuskon ymmärtämistä.

• www.talentumshop.fi

Hypotermia.

Kylmät haitat työssä ja vapaa-aikana.

Ilmarinen – Lindholm – Läärä ym., Työterveyslaitos 2011 Hypotermia-käsikirjassa on käytännön toimintaohjeita sekä ulkona liikkujille että työskenteleville. Kirjassa kerrotaan kylmän vaikutuksista, vammojen ehkäisystä sekä vaatteille ja varusteille asetetuista vaatimuksista. Mukana myös ensiapuohjeita onnettomuustilanteisiin.

Hyvinvointia vuorotyöhön Härmä – Kandolin – Sallinen ym., Työterveyslaitos 2011 Kun vuorotyön haittoja halutaan vähentää, keskeisiä keinoja ovat työvuorojen suunnittelu ja työn organisointi, työterveyshuollon järjestämä säännöllinen terveysseuranta, koulutus ja tiedottaminen.

Jokainen työntekijä voi myös itse helpottaa sopeutumistaan vuorotyöhön: miten nukkua päivällä, miten vuorotyössä tulisi aterioida, miten kannattaa harrastaa liikuntaa tai mitä tehdä, kun väsymys käy sietämättömäksi.

• www.ttl.fi/verkkokauppa

Työyhteisösovittelun kehittäminen ratkaisukeskeisenä prosessina Kuusamossa suurin työnantaja on Kuusamon kaupunki, jossa työskentelee 1 300 työntekijää viidellä eri toimialueella. Joulukuussa 2008 tuli esille, että useissa eri työyhteisöissä koetaan erilaisia ristiriitoja, kiusaamista sekä epäasiallista kohtelua. Kyselyssä todettiin, että esimiehet kokevat tarvitsevansa työvälineitä ristiriitojen käsittelyyn.

Kaupungin johtoryhmä sitoutui sovittelutoiminnan aloittamiseen ja jatkamiseen.

Kaupunki myönsi määrärahan kehittämishankkeelle, jossa tuotettu aineisto ja sen jatkotyöstäminen palvelevat suomalaisen työyhteisösovittelumenetelmän kehittämistä ja laajempaa soveltamista.

Hankkeen aikana syntyneiden käytännön kokemusten pohjalta voidaan löytää vastauksia siihen, miten sovittelumenetelmä sopii työyhteisöjen konfliktien ja ristiriitojen käsittelyyn.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 109284

arvostelma

Toisinajattelua strategisesta johtamisesta Saku Mantere – Kimmo Suominen – Eero Vaara (toim.), WSOYpro 2011 Niiden, jotka ovat päättäneet lopettaa strategiakirjojen lukemisen siksi, etteivät ne sisällä mitään uutta, kannattaa hetkeksi pyörtää päätöksensä.

Neljätoista itseään toisinajattelijaksi kutsuvaa tutkijaa tuulettaa lennokkaasti strategisen johtamisen luutuneita käsityksiä. Teksti on niin vetävää, ettei lukemista pysty jättämään kesken.

On saavutus, että oleellinen on saatu alle 200 sivuun, eikä viihteellisiä keinoja ole kaihdettu.

Käsittelytapa, jossa ei etsitä syyllisiä eikä ylistetä yhtä oikeaa oppia, vaan pidetään hauskaa, avaa luultavasti pinttyneimpiäkin ajattelun solmuja.

Aivan mullistavaa uutta kirja ei esitä, vaan pikemminkin kertaa strategisen johtamisen 2000-luvun keskeisimmät löydökset. Tämä ei tietenkään vähennä kirjan arvoa, päinvastoin: on aivan eri asia olla tietoinen kuin ymmärtää ja kyetä toimimaan toisin. Se pelottaa johtajia, vaikka juhlapuheissa vannotaankin dialogin nimeen: viime kädessähän strategiassa kamppaillaan vallasta.

Kuten kirjassa todetaan, länsimaiset organisaatiot ovat edelleen kiinni hierarkkisessa ajattelussa ja toiminnassa, ja kuilun umpeen kurominen vaatinee yhden jos toisenkin sukupolven. Erityisesti viimeinen pääluku sisältää turtuneellekin lukijalle uusia, inspiroivia aineksia samalla, kun valotetaan laajasti hyväksyttyjen konventioiden nurjia puolia.

Kirjan haasteena on ollut sovittaa monen kirjoittajan ajatuksen lento harmoniseksi kokonaisuudeksi ilman, että lukija joutuu kohtamaan saman asian yhä uudelleen. Tässä ei aivan onnistuta. Turhan paljon on sisäistä toistoa ja viittaamista. Kiitoksen ansaitsee tietokirjallisuuden rajoja rikkova ilmaisu, jossa on irtauduttu strategiajargonista ja jopa ilveillään sen kustannuksella. Paikoin lukija kokee olevansa osa sketsiä, jonka roolihahmot voi kuvitella omaan työyhteisöönsä. Raikasta lukemista itse kullekin, koska strategiahan on meidän jokaisen asia!

– Elisa Juholin Kirjoittaja on viestinnän tutkija, joka on viime vuodet tutkinut ja kehittänyt työyhteisöviestintää.

• www.ttl.fi/verkkokauppa

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

61

T y รถ n k u v a Emil Bobyrev

62

Telma 3 2011

Aamun virkku – Vilkaistaan mittaria, haistellaan tuulia ja katsotaan, mitä taivaalta putoaa, kuvaa Neea Tiainen hetkeä ennen töiden alkua.

Tiainen kuuluu ammattikuntaan, jota ilman suomalaiset eivät saa päiväänsä käyntiin. Hän jakaa lehtiä aamukahvipöytiin luettavaksi, kuutena päivänä viikossa.

Kalenteri ei täyty silkasta lehdenjaosta, sillä hän ehtii myös opiskella kasvatustieteitä ja valmentaa salibandyjoukkueita. Hän myös toimii vapaaehtoisena rikos- ja riitaasioiden sovittelijana.

– Joskus vedän samoilla silmillä yöhön asti, kun kahden maissa aloitan jakamisen. Kolme neljä tuntia siihen menee, sitten vasta uniputki päälle.

Kunto kasvaa töitä tehdessä: kahdella jakopiirillä Tampereen Pyynikillä kerrostaloja riittää. Jakaja on myös säiden armoilla.

– Kumpikohan on pahempaa: syksyn sateet, märät lehdet ja rappurallit vai 30 asteen pakkanen ja liukkaat lumiköntit. Mutta ei auta itku, pitää vain olla varovainen.

Neea on jakanut lehtiä jo viisi vuotta, joten kurjat kelit häviävät työn mielekkyyden rinnalla. Itsenäisyys ja aamuöinen, kaunis kaupunki vetävät pidemmän korren.

– Viimeisen piirin jaettuani näen Pyhäjärven pilkottavan puunlehtien lomasta ja kuun maalaavan siltaa tyynen veden pintaan.

– Tarja Västilä

www.telma-lehti.fi

Telma Telma 33 2011 2011

63 63

r a u ta l a n k a a

T e l m av i s a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

1.

Kreikkalaisten keskimääräinen eläköitymisikä vuonna 2009 oli a) 57,5 vuotta b) 59,5 vuotta c) 61,5 vuotta.

Tilastojen taitaja Toimitusjohtaja Jussi Kauma, mitä Tapaturmavakuutuslaitosten liitto tekee?

Valtaosa tehtävistä on kirjoitettu lakiin. Me maksamme korvaukset tapauksessa, jos työnantajalla ei pienuutensa takia ole tarvinnut olla vakuutusta tai jos kelvoton työnantaja on jättänyt vakuutukset ottamatta.

Me pidämme myös tilastoja joka ikisestä työtapaturmasta.

Annamme oikeusneuvontaa ja tutkimme kaikki kuolemaan johtaneet työtapaturmat. Niitä sattuu vuodessa noin 50, joista työmatkoilla 20. Tiedotamme niistä työpaikkaonnettomuuksien tutkintajärjestelmän (TOT) kautta, jotta niistä voidaan ottaa oppia.

Teillä on komeat tilat Bulevardilla, kuka toimintaanne rahoittaa?

Vakuutusyhtiöt, viime kädessä heidän asiakkaansa eli työnantajat, jotka maksavat tapaturmavakuutusmaksut.

Toimintabudjetti on vähän yli viisi miljoonaa, meitä on 32 työntekijää.

Mitkä ovat suurimmat haasteenne?

Juuri nyt uudistetaan tapaturma-, ammattitauti- ja kuntoutukseen liittyviä lakeja. Niistä on tulossa yksi yhteinen laki, me olemme työ- ja tutkimusrukkanen siinä kirjoitustyössä.

Miten laki vaikuttaa tavallisen duunarin arkeen?

Kovasti mietitään, mitä työnteko nykyään on ja miten korvataan esimerkiksi etätyön tapaturmia, jotka eivät tapahdu suoranaisesti töissä tai työmatkoilla.

Ketkä ovat lähimpiä yhteistyökumppaneitanne?

Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos, Tilastokeskus ja ennen kaikkea vakuutusyhtiöt.

Niiden kautta saamme maailman parhaita tilastoja. Työmarkkinajärjestöt ovat mukana hallinnossamme.

Suomessa tapahtuu jatkuvasti yli 100 000 työtapaturmaa vuosittain, miksi niitä ei saada vähenemään?

Pitää muistaa, että tilastointiperusteet eri maissa ovat erilaiset, ja on mahdotonta sanoa tarkasti, ovatko asiat meillä hyvin vai huonosti.

Mutta on totta, että vaikka lainsäädäntö on kunnossa, tapaturmia sattuu paljon. Se viittaa siihen, että Suomessa ei ole kunnollista turvallisuuskulttuuria, täällä otetaan typeriä riskejä. Kyse on asenteista. Myös työmatkatapaturmia tapahtuu kummallisen paljon, 19 000 vuodessa.

2.

Miesten osuus työpaikkatapaturmista on a) 58 b) 67 c) 74 prosenttia.

3.

Kansainvälinen työjärjestö ILO sai vuonna 1969 a) Nobelin rauhanpalkinnon b) ensimmäisen suomalaisen puheenjohtajan c) sakot laittomasta uhkauksesta.

Työelämän kehittämisen parissa häärää paljon organisaatioita, mihin teidät yleensä sotketaan?

Meitä on vaikea sotkea, koska meillä on varmaan Suomen pisin nimi!

4.

VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro työskenteli ennen johtajana a) DB Schenkerillä b) Carlsbergillä c) STX Europella.

Olet työskennellyt vakuutusalalla myös New Yorkissa ja Lontoossa, mitä jäi mieleen?

Lontoon City on uskomaton: jos yhtäkkiä perjantai-iltapäivänä pitää vakuuttaa iso öljynporauslautta, Lontoossa se onnistuu.

5.

Suomessa työntekijöiden sairastaminen maksaa joka vuosi a) 3 miljardia b) 13 miljardia c) 33 miljardia euroa.

Mikä on suurin henkilökohtainen työturvallisuusriskisi?

Onneksi olen pankki- ja vakuutusalalla, se on aloista matalariskisin.

Isoin riski lienee työmatkapyöräily.

6.

Työministeri Lauri Ihalainen oli SAK:ssa töissä a) 19 vuotta b) 29 vuotta c) 39 vuotta.

– Sami Turunen

64

Telma 3 2011

Oikea rivi: cba bacc

”Tämä kirurgin solmu on yksinkertainen ja selkeä.

Sopiva tavoite meille.”

Aleksi Poutanen

7.

Suomalaisten keskimääräinen työaika on nyt noin 1 700 tuntia vuodessa.

Työaika vuonna 1960 oli a) 2 500 b) 2 200 c) 2 000 tuntia.

Va a k s a va a r a a

Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne: Valoisa aika lyhenee syksyllä viidellä minuutilla päivässä.

Ilman heijastinta pimeässä kulkevalla jalankulkijalla on jopa kymmenkertainen kuolemanriski verrattuna heijastinta käyttävään.

Suomen liikenteessä kuolee vuosittain noin 50 jalankulkijaa ja keskimäärin 27 polkupyöräilijää. Pimeä vuodenaika vaatii erityistä valppautta työmatkoilla.

Telma opastaa: 1. Käy tä heijastinta vaatteissasi ja lamppua pyörässäsi.

Vaikka näet autot hyvissä ajoin, ne eivät näe sinua.

Heijastin näkyy jopa 200 metrin päähän, mutta ilman heijastinta erotut vasta, kun auto on 40–45 metrin päässä sinusta.

2. Jos heijastin jää kotiin, liiku varovaisesti ja vältä viime hetken syöksähdyksiä suojatielle. Lumisella tai märällä kelillä taajamanopeuksilla ajavan auton pysähtymismatka on 40 metriä.

3. Autoilija, muista ennakoiva ajotapa ja riittävä turvaväli.

Mira Kotamäki

– Linda Finell

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2011

65

H a j at e l m a

Vaihdetaan puheenaihetta

Toivon yhteiskuntaa, jossa raja työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan välillä on matala ja joustava.

airaalan johtaja, 58-vuotias nainen, kertoo lehtihaastattelussa jättävänsä työnsä pian, koska seitsemän vuotta samassa tehtävässä on hänestä tarpeeksi. Mitä hän nyt aikoo, haastattelija kysyy. Nainen ei kerro, mutta parin päivän kuluttua julkaistaan uusi uutinen: nainen siirtyy johtajaksi toiseen, suurempaan sairaalaan.

Asianajaja, 72-vuotias mies, kertoo hoitavansa vaativia toimeksiantoja oman erikoistumisalansa – kiinteistöoikeuden – asioissa.

Hän ottaa vain kiinnostavia ja mutkikkaita juttuja, joissa pitkästä kokemuksesta on etua.

Rutiinit hän jättää nuoremmille.

Matkustan bussilla, jota ajaa arviolta seitsemänkymppinen mies. Hänen ajotyylinsä on vakaa ja leppoisa. Arvioin matkalaukkuni kuljettajalle liian raskaaksi, ja nostan sen itse bussin tavaratilaan.

Syömme illallista uusien tuttujen kanssa.

Nämä kuusikymppiset ovat täynnä suunnitelmia: muuan pariskunta on lähdössä tutkimustyöhön Polynesiaan, yhden naisen on päästävä ajoissa nukkumaan, koska seuraavana päivänä on aikainen kokous. Kukaan ei puhu eläkkeelle jäämisestä, kunnes yhtäkkiä käy ilmi, että useimmat näistä puuhakkaista työntekijöistä ovat jo eläkkeellä. Nyt heillä on siis mukavasti aikaa tehdä töitä, kun he voivat itse säädellä määrät ja aikataulut.

Tarinat ovat Yhdysvalloista kesältä 2011. Kuilu suomalaiseen eläkekeskusteluun on syvä. Suomessa 58-vuotiaan naisen ei todellakaan odoteta siirtyvän uralla eteenpäin, 72-vuotias kiinteistöekspertti kuulostaa oudolta ja samanikäinen bussikuski lähinnä

66

Telma 3 2011

vaaralliselta. Kuusikymppisten päivällisillä tavallisin puheenaihe on eläkkeelle pääsy.

Jos joku Suomessa sanoo sanaparin ”työurien pidentäminen”, hän saa lokaa niskaansa joka suunnalta. Silti tapaamani amerikkalaiset eivät vaikuttaneet lainkaan onnettomilta, päinvastoin. Silloinkin, kun työnteon motiivi oli surkea eläke, osa-aikaisesti työskentelevä eläkeläinen saattoi olla elämänsä sisältöön varsin tyytyväinen.

Hyvin tyypillistä on, että yhdysvaltalainen eläkeläinen käyttää aikaansa ja energiaansa myös vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi luonnonpuiston retkeilijöiden neuvomiseen. Eikä kukaan ihmettele harmaatukkaista, jo vähän koukkuselkäistä luennoitsijaa, museo-opasta tai lasten leikittäjää yhteisötalon leikkikentällä.

En toivo sellaista Suomea, jossa kahdeksankymppisen on henkensä pitimiksi pakko järjestää kaupassa hyllyjä. Sen sijaan toivon yhteiskuntaa, jossa raja työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan välillä on mahdollisimman matala ja joustava. 69-vuotiaan pitäisi halutessaan ja kyetessään voida toimia osaaikaisena palkansaajana, omaishoitajana ja eläkeläisenä niin, että yhdistelmä on taloudellisestikin mielekäs. Ihmisen elämä ei ole joko tai, vaan kaikkea yhdessä.

Keskustelukulttuurin muuttamiseen meillä on valta vaikka saman tien. Kuuttakymmentä lähestyvien kanssa on todella mahdollista puhua muustakin kuin eläkkeestä.

Johanna Korhonen Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

3• 2011

llisen a v r r Tur inen u t n u t mies!

Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Asiakasmedia Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi

Seuraavat lehdet: Telma 4 • 11 1.12.2011 Telma 1 • 12 1.3.2012 Telma 2 • 12 24.5.2012 Telma 3 • 12 20.9.2012 Telma 4 • 12 5.12.2012

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen Painosmäärä 118 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2011 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat).

Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde takasivulla.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

www.telma-lehti.fi • Tilaukset

• Palautteet ja juttuvinkit

• Tiedotteet, näköislehti

Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi.

Telma 3 2011

67

Itella Oyj

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tilaa Telma > Tee tilaus.

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä.

Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 4 / 2 0 1 1 i l m e s t y y 1 . 1 2 .2 0 11

Aiheena mm: Taide ja työelämä

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin.

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.