Telma 4/2011 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

4 • 2011 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Tuskaa ja tunnetta – taiteilijat kertovat

Olli Lindholm 30 vuotta yötyötä Tanssien iloa kahvilaan

Taide haastaa työelämän

pääkirjoitelma

Telma

1.12.2011

Taiteella työtä kehittämään

”

Taide on saapunut työpaikoille montaa kautta.

len havainnut, että monet työelämän yhteistyökumppaneistani ovat olleet aiemmin tekemisissä taiteen kanssa. Moni on soittanut nuoruudessaan jotain soitinta, kirjoittanut runoja, näytellyt harrastajateatterissa, tehnyt keramiikkatöitä tai maalannut öljyväreillä. Sitkeimmät ovat onnistuneet säilyttämään harrastuksensa myös kiivastempoisen työnsä ohessa. Arvostan heitä. Taide on viimeisen kymmenen vuoden aikana saapunut työpaikoille montaa kautta. Muistan, kun kirja Forte! Tarinoita taiteen merkityksestä liiketoiminnan kentässä ilmestyi vuonna 2003. Se on kokoelma puheenvuoroja, joista käy ilmi, että taiteen tekijät kohtaavat työssään samantyyppisiä haasteita kuin teollisuudessa ja palvelualoilla johtamis- ja kehittämistehtävissä toimivat. Monella työpaikalla onkin käytetty taiteen eri muotoja apuna työelämän ongelmien ratkaisussa. Telmassa kerrotaan muun muassa improvisaatioteatteri Stella Polariksesta sekä Art goes work -hankkeesta. Tässä numerossa taideammateissa toimivat vakavoituvat myös työturvallisuuskysymysten äärelle. Taidetta tehdään usein ympäristössä, joka ei välttämättä ole terveellisin ja turvallisin työn tekijän kannalta, ja boheemin elämän ihannointi hidastaa turvallisen käyttäytymisen leviämistä. Paljon on kuitenkin saatu aikaan. Telmalle tarjoutui myös mahdollisuus osallistua ainutlaatuiseen pelastusharjoitukseen. Harjoitus osoitti, kuinka nopeasti Helsingin uusi Musiikkitalo hätätilanteessa tyhjenee. Se myös muistutti, että tällaisten kulttuurilaitosten turvallisuudessa on kysymys yhtä paljon asiakkaiden, taiteilijoiden kuin henkilöstönkin turvallisuudesta. Lukiessasi tätä taide-Telmaa voit samalla pohtia, onko taiteen ja työn symbioosissa kyse turvallisuudesta, työturvallisuudesta, hyvinvoinnista vai työhyvinvoinnista. Tässä kaikki tältä vuodelta – toivottavasti maistui!

Kreetta Järv en

pää

Kenneth Johansson Toimitusneuvoston puheenjohtaja kenneth.johansson@tsr.fi

L u o va t y ö k ä y t y ö s t ä Kuvitus Helena Hajanti

Taide on elämyksiä ja haltioitumista, mielihyvää tai kiukkua lietsovaa. Taide voi olla kannanotto tai julistus, kuvaa, ääntä, arkkitehtuuria tai kokeilevan poikkitaiteellista performanssia. Taide on isoa tai pientä, vanhaa tai modernia, jatkuvasti elävää tai pysyvän klassista. Taiteen tekeminen on äärimmäisen kovaa työtä.

www.telma-lehti.fi

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

ti Rrrrennos vaan, ri! viuluviika

24–29 Taiteen keinoin työyhteisöön voi tuoda uutta virtaa. Kahvila Antellissa laitettiin tanssiksi.

4 • 2011 Työelämän kehiTTämisen erikoislehTi

Kannen kuva Laura Oja

Tuskaa ja tunnetta – taiteilijat kertovat

Olli Lindholm 30 vuotta yötyötä Tanssien iloa kahvilaan

Taide haastaa työelämän TE0411_041111.indd 1

30–35 7.11.2011 12.39

10–20 Taide tarjoaa ihmisille iloa, nautintoa ja isoja elämyksiä. Taiteen tekijöille se teettää paljon raskasta työtä.

Kulttuurilaitosten ja taiteellisten ihmisten johtamisessa on omia niksejään. Toisaalta siinä pätevät samat johtamisen lainalaisuudet kuin muuallakin.

50–53 Kreikka on maa , jossa yrittäjältä vaaditaan sitkeyttä ja byrokratian sietokykyä sekä kärsivällisyyttä työturvallisuuden suhteen.

Telma 4 2011

44– 45 Pianonvirittäjä ei tarvitse absoluuttista sävelkorvaa, mutta puusepäntaidoista on hyötyä.

Ihmisiä

Va k i o t

6–9

Pääkirjoitelma Kenneth JohanssoN

21 Ajatelma r i s to p e l ko n e n 38–43 Henkilökuva olli lindholm 64 Rautalankaa k at r i s i p i l ä 66 Hajatelma mila teräs

Työ ja elämä

62–63 Työn kuva

22–23 Ilmiö

Telmavisa

36–37 Me teimme sen

vaaksa vaaraa

46–49 Elämän hallinta

67 Yhteystiedot

54–55 Näin muinoin 56–57 TTK-info 58–59 TSR-info 60–61 Julkaisut

Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Työ ja elämä

Teksti Tiia Lappalainen Kuva Minna Kurjenluoma

Musiikkitalo turvallisuustestissä

Suomen 360 harrastajateatterissa esitettiin viime vuonna yhteensä 788 näytelmää, joista ensi-iltoja oli 673. Yhteensä harrastajateatterissa kävi

Ennen virallisia avajaisia Helsingin uudessa Musiikkitalossa suoritettiin ainutlaatuinen pelastusharjoitus, johon osallistui noin 800 tavallista katsojaa.

782 286

iime kesäkuussa Musiikkitalossa parveili joukko hämmästeleviä, ihastelevia ja innokkaita ihmisiä. He olivat ensimmäinen yleisö, joka pääsi testaamaan Musiikkitaloa käytännössä – ennen kuin taloa oli virallisesti edes avattu. Noin 700–800 katsojan avulla testattiin muun muassa esitystekniikkaa, hiilidioksidipitoisuutta, lämpötilaa ja pelastussuunnitelmia. Harjoituksessa oli mukana 22 järjestyksenvalvojaa ja 14 tarkkailijaa. Laajuudessaan harjoitus oli ainutlaatuinen Suomessa. – Jos pelastusharjoitus järjestetään varusmiesten ja opiskelijoiden avulla, se ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Tämä on uniikki tilaisuus. On myös tärkeää, että vartiointiliikkeiden henkilökunta pääsee testaamaan työnkuvaansa, Helsingin Pelastuslaitoksen paloesimies Timo Ustinov sanoo. Harjoitus tehtiin Musiikkitalon omasta toiveesta jo ennen virallisia avajaisia.

katsojaa.

Getty Images

Eroon ruuhkista

Telma 4 2011

Helsingin Pelastusliiton koulutuspäällikön Viljami Vuorelan mukaan Musiikkitalon turvallisuuden suurimmat haasteet ovat talon sokkeloisuudessa ja erikoisissa poistumisratkaisuissa. Isossa salissa joutuu esimerkiksi nousemaan

Pelastusharjoituksen avulla Musiikkitalosta saatiin entistä turvallisempi.

rappuja poistumisteille päästäkseen. Salista poistuminen on kuitenkin aina mahdollista ylipaineistetun käytävän kautta. – Savunpoisto on automaattinen, ja vaikka lavan keskellä polttaisi pientä juhannuskokkoa, salin ei pitäisi täyttyä savusta, paloturvallisuudesta vastaavan L2 Paloturvallisuus Oy:n palotekninen suunnittelija Tommi Nieminen sanoo. Harjoituksessa pitkien poistumisreittien ja portaiden kiipeämisen todettiin olevan haasteellista erityisesti vanhuksille. Tositilanteessa ne luovat riskin, että ihminen väsyy ja voi paniikin syntyessä jäädä muiden jalkoihin. Ongelmien ehkäisemisessä suuri merkitys onkin selkeällä ja rauhallisella ohjeistamisella ja hyvällä tiedonkululla. – Erikoistilanteissa ihmiset seuraavat toisiaan ja jotkut uloskäynnit ovat suositumpia kuin toiset. Siinä on haastetta, miten ihmiset ohjataan myös muille reiteille, Vuorela sanoo. Tietyissä kohdin poistumiseen olisi tarvittu parempaa ohjeistusta. – Harjoituksen avulla saimme selville ruuhkapaikat. Tämän takia lisäsimme kaksi järjestyksenvalvojaa

www.telma-lehti.fi

permannon pääreiteille. Päivitettyjen ohjeiden mukaan saamme ohjattua poistujat tasaisemmin eri poistumisreiteille, pelastussuunnitelman laatimisesta vastaava Timo Hakokorpi L2 Paloturvallisuudesta kertoo. Nopeaa toimintaa

Lisäksi Musiikkitalossa havaittiin, etteivät palokellot kuuluneet riittävän hyvin talon ulkopuolelle. Näin osa ihmisistä oli jo tulossa takaisin sisälle, kun harjoitus oli vielä käynnissä. – Asiakkaiden ohjaaminen poistumisen jälkeen takaisin sisälle oli asia, jota ei ollut ennen harjoitusta ohjeistettu, mutta tämäkin on nyt otettu huomioon, Hakokorpi sanoo. Kokonaisuudessaan pelastusharjoitus sujui hyvin. Pääsali tyhjeni 2 minuutissa 36 sekunnissa – siis varsin nopeasti. Suunnitelmiin jouduttiin tekemään vain pieniä korjauksia. Harjoituksen jälkeen Musiikkitalon turvallisuudesta vastaavalle henkilökunnalle on pidetty 30 tunnin laajuinen kurssi hätätilanteita koskien. Myös turvallisuustekniikan ohjauksia tarkistettiin ja päivitettiin harjoituksen kokemusten perusteella.

Telma 4 2011

nyt keskustellaan

EU : s ta k u u lt u a

Magneettikentät huolena EU:n komissio on antanut uuden direktiiviehdotuksen työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisille kentille altistumisesta. Ehdotus puuttuu nimenomaan lyhyellä aikavälillä esiintyviin haitallisiin terveysvaikutuksiin eikä kata pitkäkestoisia vaikutuksia. Direktiivissä ehdotetaan raja-arvoja, jotka koskevat ajallisesti ja taajuuksiltaan vaihtelevien kenttien aiheuttamille altistumisille. Edellisen direktiivin toimeenpano keskeytettiin viisi vuotta sitten magneettiresonanssikuvauslaitteiden valmistajien vastustukseen.

Naisnäkökulmaa riskianalyysiin Naisten altistumista vaarallisille aineille väheksytään etenkin palvelualalla ja sairaanhoidossa. EU:n työsuojeluviranomaiset huomauttavat, että naisten altistumista syöpää aiheuttaville aineille ei huomioida riittävästi taustatekijänä naisten työperäisissä sairauksissa. Naisilla on myös suurempi alttius kärsiä masennuksesta tai ahdistushäiriöistä. Näitä ei kuitenkaan riittävästi yhdistetä naisten haastavaan roolijakoon, joka koskee epätyypillisen työn tekemistä tai kotityön ja varsinaisen työn yhdistämistä. Naiset tekevät yhä enemmän

Telma 4 2011

epätyypillisiä työsuhteita ja altistuvat miehiä yleisemmin epävarmuudesta johtuvalle väsymykselle. Naiset myös potevat huonoa itsetuntoa, motivaation puutetta ja tyytymättömyyttä työhönsä. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA huomauttaa, että naisiin tulisi kohdistaa erityistä tukea esimerkiksi palvelualoilla, joissa väkivalta lisääntyy, sekä opetusalalla, jossa muun muassa nettihäirinnän määrä on ollut kasvussa.

Tänä vuonna joulupäivä osuu sunnuntaille, tapaninpäivä maanantaille. Se tietää monessa perheessä pitkää työviikkoa vanhemmille ja yksinäisiä päiviä lapsille. Pitäisikö välipäiviin saada lisää lakisääteisiä vapaita työ- ja perheelämää yhteensovittamaan?

n o p e at

Colourbox

Työ ja elämä

Stressi ei hellitä Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA varoittaa, että työstä johtuvat stressiperäiset oireet ovat edelleen kasvussa. Noin joka neljäs eurooppalainen työntekijä kärsii stressistä. Työperäisen stressin kokemus syntyy kohtuuttomiksi koettujen vaatimusten seurauksena, mutta myös siksi, että toimenkuvaa ei pysty hallitsemaan eikä tehtäviin saada riittävästi tukea. EU-OSHA painottaa erityisesti häirinnän ehkäisemisen tärkeyttä. Virasto suosittaa työpaikoille toimenpiteitä konfliktiratkaisuun ja työympäristön uudelleen suunnitteluun sekä uhrien neuvontaa ja tukemista rahallisin korvauksin. – Anna-Karin Fris

Kunniaa akustiikkatutkijalle Tapio Lokille on myönnetty Akatemiapalkinto tieteellisestä rohkeudesta. Lokki on akustiikan tutkija, ja hän työskentelee Aalto-yliopiston Mediatekniikan laitoksella. Lokin tutkimusryhmän työn tuloksena on saatu entistä tarkempaa tietoa siitä, miten ihmiset kuulevat ja kuuntelevat konserttisaleissa. – Musiikkia voisi aivan hyvin kuunnella kaiuttomassa tilassa, mutta silloin se kuulostaisi aika tylsältä. Vasta huone, jossa musiikkia soitetaan, saa musiikin soimaan.

Kaupunginteatterien haasteet Kaupunginteattereilla on aivan omanlaisiaan ongelmia. Näistä keskeisiä ovat kaupunkiomistajan epäjohdonmukainen teatterin resursointi ja hallintomuodoista johtuvat omistajaohjauksen ongelmat. Myös lehdistön rakentama mielikuva teatterista johtajansa kautta ja edellisten johtajien jäljiltä purkamattomat ongelmat aiheuttavat teattereissa ongelmia. Marjatta Häti-Korkeila haastatteli väitöskirjaansa varten vuosina 2004–2008 yli kahtakymmentä teatterilaista viidessä isossa kaupunginteatterissa.

m u i s ta m e n n ä

Meistä on moneksi -kampanjan ajatuksena on saada eritaustaiset ja -kieliset ihmiset tekemään enemmän yhdessä. www.meistaonmoneksi.fi Work goes happy -kiertue kutsuu kaikki parantamaan työpaikkojen henkeä. Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus mukana kiertueella. www.wgh.fi

Kuunnelmilla käsiksi kipupisteisiin Työyhteisön jännitteistä ja ilmapiiristä kertova fiktiivinen kuunnelma toimii erinomaisena alustuksena, kun työyhteisö haluaa keskustella tilastaan ja kehitysmahdollisuuksistaan. Suomen Kansallinen Kuunnelmateatteri tuotti vastavuoroisia keskustelumalleja sosiaalisen median ja kuunnelmien keinoin. Pilottiprojekti tuotti kolmen kuunnelman sarjan, jossa käydään läpi episodi kuvitteellisen Alfa-Financing -sijoituspankin arjesta. • www.tsr.fi > Hae numerolla 110371

Rummut hiljaisiksi Aalto-yliopisto kehitti rumpujen vaimenninsarjan, joka vähentää musisoinnin melupäästöjä. Vaimennetun setin melussa voi viettää yli tuplasti aikaa verrattuna tavalliseen rumpusettiin. Akustiset mittaukset lisäsivät merkittävästi ymmärrystä vaimenninsarjan käyttäytymisestä. Työsuojelurahasto rahoitti kehitystyötä. • www.tsr.fi > Hae numerolla 108090

Työtuomioistuin

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Väite:

Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu järjestää henkilökunnalle teatteri- ja konserttikäyntejä sekä muita kulttuuririentoja.

KYLLÄ Työntekijöiden fyysinen ja henkinen jaksaminen vaikuttaa suoraan koko työyhteisön hyvinvointiin. Kulttuuripalvelut ovat kohtuuhintainen tapa järjestää työntekijöille virkistystä. Virike-seteli mahdollistaa näidenkin palveluiden tarjoamisen työntekijöiden käyttöön verovapaasti jopa 400 eurolla vuodessa. Tommi Saarikivi toimitusjohtaja, Suomen Teatterit ry EI Tärkeämpää olisi panostaa sellaisiin toimenpiteisiin, joilla edistetään työpaikan yhteishenkeä. Hyvinvointi syntyy tasapainosta työn ja omien voimavarojen välillä. Työhyvinvoinnin edistäminen on win-win-toimintaa: sekä työntekijä että työnantaja ovat voittajia. Ari Sipilä apulaisjohtaja, Teknologiateollisuus ry KYLLÄ ”Velvollisuudessa” on tällaisessa yhteydessä aina vähän negatiivinen pakkokeinon klangi, mutta työnantajien pitäisi vapaaehtoisesti ymmärtää, että kulttuuri on virikkeitä antavaa ja siten sillä on ihmismielelle lataava vaikutus. Sitä paitsi esimer-

kiksi teatteriesitys saattaa antaa ajattelemisen aihetta, mikä ei ole ainakaan haitaksi työelämässä. Rolf Bamberg kulttuuritoimittaja, Uutispäivä Demari KYLLÄ On tutkittu, että kulttuuriharrastukset ovat hyödyksi terveydelle. Jos työnantaja sijoittaa kulttuuriin, se on melkein kuin ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja sosiaalityötä. Taide tuo paitsi lepoa, myös merkityksiä elämään. Taiteen kokeminen ja tekeminen ovat vuorovaikutusta, josta saa voimaa. Taide herättää ajatuksia, synnyttää keskusteluja ja laajentaa mielikuvitusta ja luovuutta, joista on vain etua työelämässä. Paavo Arhinmäki kulttuuri- ja opetusministeri KYLLÄ Taide kannattaa aina. Taiteen tehtävä ei ole vain viihdyttää, vaan se myös tekee näkyväksi jotain sellaista, mihin arkitieto ei ylety. Se on tieteen veroinen voimavara. Taide auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Taide on jokaisen perusoikeus. Anne Saveljeff tiedottaja, Teatteri- ja mediatyöntekijät TEME

Telman tuomio Äänin 4–1: työnantajan Colourbox

kuuluu järjestää työntekijöille kulttuuririentoja.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Luomisen tuskaa Luovat ammatit ovat rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Taiteilijat altistuvat erilaisille riskeille siinä missä teollisuus- tai toimistotyöläinen, ja boheemi elämäntapa tai yrittäjähenkinen kilpailu paikasta auringossa eivät ainakaan helpota tilannetta. Taiteilijan työ on kuitenkin myös vapautta, oivallusta, ajatuksen lentoa, hienoja elämyksiä sekä kohtaamisia yleisön kanssa. Tekstit Jussi-Pekka Aukia, Tiia Lappalainen ja Sami Turunen • Kuvat Laura Oja, Juha Tanhua ja Pentti Vänskä

Telma 4 2011

”

Asenteiden kehittämistä haittaa erityisesti boheemimyytti, jota kaikki – taiteilijat itsekin – haluavat pitää yllä.

usiikkilääketieteeseen perehtynyt korvalääkäri Miikka Peltomaa konsultoi muusikkojen terveyteen liittyvissä erityiskysymyksissä Sibelius-Akatemiaa, Kansallisoopperaa ja molempia suuria helsinkiläisorkestereita. Lisäksi hänen potilainaan on runsaasti yksittäisiä muusikoita ja musiikinopiskelijoita kaikkialta Suomesta. Peltomaa kertoo, että yleisimmät muusikkojen terveysongelmat liittyvät liikuntaelimien kulumiseen ja rasittumiseen. Muusikon ammattiin liittyy myös kovasta psyykkisestä kuormituksesta aiheutuvia mielenterveysongelmia sekä kuuloon liittyviä ongelmia. – Alkoholi ei sen sijaan ole klassisen musiikin ammattilaisille enää samanlainen ongelma kuin joskus aikaisemmin. Alan koventunut kilpailu on pitänyt siitä huolen. Ammattimuusikoksi kasvamiseen arvioidaan tarvittavan kymmenen vuotta ja noin 10 000 harjoittelutuntia. – Harjoittelu jatkuu samanlaisena läpi koko uran, ja samojen liikkeiden jatkuva toistaminen rasittaa liikuntaelimiä, Peltomaa sanoo. Kipu on varoitus

Muusikot eivät useinkaan tule hakemaan sairauslomaa, vaan he sinnittelevät vaivansa kanssa ja hyväksyvät kivut osaksi ammattiaan. Peltomaa uskoo, että terveysongelmista vaikeneminen johtuu korkeasta työmoraalista ja huonoksi muusikoksi leimautumisen pelosta. – Onneksi asenteet ovat hiljalleen muuttumassa. Esimerkiksi kipu pitäisi aina nähdä varoituksena, johon on reagoitava, ennen kuin tilanne pahenee. Lähes jokainen muusikko kohtaa psyykkisiä paineita: oikealta ja vasemmalta tulee nuorempia, kauniimpia

Telma 4 2011

ja osaavampia kilpailijoita, joiden kanssa pitäisi kilpailla näkyvyydestä. – Orkesterien ja oppilaitosten virkoihin on aina kymmeniä hakijoita, joista vain yksi saa paikan. Sama koskee apurahoja. Jännitystä ja pettymyksiä on yllin kyllin tarjolla. Ei ole mikään ihme, että muusikoilla on esiintymispelon ohella monenlaisia mielenterveyden ongelmia – ahdistusta, jännitystä, pelkotiloja ja masennusta, Peltomaa kuvaa tilannetta. Taustalla on asenteiltaan vääristynyt koulutusjärjestelmä. Korkeakouluissa lähes kaikkia koulutetaan solisteiksi, ja musiikkioppilaitoksissakin menestyksen mittari on ammattilaisen ura. – Taidealojen ylikoulutus on merkittävä uhka monen nuoren mielenterveydelle. On väärin kouluttaa nuoria aloille, joilla ei saa töitä. Liikaa ääntä

Muusikon ammatti altistaa kuulovammoille, jotka puolestaan haittaavat työntekoa. Muusikoilla on runsaasti tinnitusta eli korvien kroonista soimista sekä kuulon alentumia. – Mittausten mukaan sinfoniaorkesterissa on vain muutamia paikkoja, joilla melutaso ei ylitä EU:n meludirektiivin raja-arvoja. Harjoittelukoppien pieni koko vaikuttaa samansuuntaisesti, Peltomaa pahoittelee. – Myös muusikoiden asenteissa olisi vielä parantamista, sillä etenkin vanhempaa muusikkopolvea korvatulpat alkavat kiinnostaa vasta sitten, kun kuulo alkaa pettää. Vaikka laulajien esiintymisiä perutaan sairastumisien takia tämän tästä, laulajat eivät ole sen sairaampia kuin muutkaan ihmiset. – Kovan kilpailun vuoksi ammattilaulajiksi valikoituneilla on järjestään terve tekniikka ja instrumentti.

Erja Unkari

He kuitenkin sairastuvat hengitystieinfektioihin siinä missä muutkin, mikä tietysti haittaa juuri laulamista, Peltomaa kertoo. – Vaikka lääkäriin kohdistuu tällaisissa tilanteissa paineita, muistutan heitä, että sairaana laulaminen ei pelkästään riskeeraa tulevaa konserttia, vaan saattaa aiheuttaa myös pitempiaikaisia ongelmia. Asenteiden merkitys

Taidegraafikko Heli Salonen on työskennellyt neljän vuosikymmenen ajan taiteilijana ja opettajana. Työsuojeluasioihin hän alkoi perehtyä 1980-luvun lopulla saatuaan työperäisiä nivel- ja hengitysoireita. Siitä lähtien Salonen on pyrkinyt edistämään turvallisempia työtapoja perinteisen taidegrafiikan teossa. Hän on muun muassa julkaissut taiteilijan työsuojeluoppaan ja ylläpitää alaan liittyviä verkkosivuja. – Kuvataiteilijat alkavat arvostaa työsuojelua vasta sairastuttuaan, Salonen tylyttää. Asenteiden kehittämistä haittaa erityisesti boheemimyytti, jota kaikki – lehdistö, yleisö ja taiteilijat itsekin – haluavat pitää yllä. – Eräskin kollega heitti, että viinaanhan me kaikki kuollaan, kun puhuimme työsuojeluasioista. Taiteilijoista kertovissa lehtijutuissa ateljeessa täytyy vallita joko täysi kaaos tai sisustuslehtimäinen idylli. Asiallinen työtila, jossa taiteilija työskentelisi ahkerana kuulo- ja hengityssuojaimineen, ei kelpaa. Pölyt kuriin

Sotkuinen työhuone on itse asiassa yksi pahimmista taiteilijan terveyttä uhkaavista asioista. Pölyttömyys ja kunnollinen ilmanvaihto estäisivät monta allergiaa. – Minulla on varastopunkkiallergia, jollaisen saavat yleensä vain leipomoissa ja vastaavissa paikoissa työswww.telma-lehti.fi

Aina uuden äärellä

”

Minulla on takana 31 vuotta Radion sinfoniaorkesterin ykkösviulistina. Työ RSO:ssa edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja uuden opettelua. Orkesteri esittää ja nauhoittaa runsaasti nykymusiikkia ja harvinaisempaa ohjelmistoa, jota soittajat eivät tunne ennakolta. Huippuorkesterin korkea työmoraali ja jatkuvasti kohonnut vaatimustaso asettavat henkisiä ja fyysisiä haasteita, joihin on helppo vastata, kun kaikki on kunnossa, mutta jotka nostavat tien pystyyn, jos terveys pettää. Minun ongelmana ovat olleet olkapäiden pinnetilat, joita on jouduttu leikkaamaan useampaan otteeseen, viimeksi viime vuonna. Pinnetilaan sisältyy ahtautta, tulehdusta, kalkkeutumista, rustonkasvua ja luupiikkejä. Vaiva on viulisteille varsin tavallinen. Soittoasento on ongelmallinen. Kun muusikko joutuu opiskeluvuosinaan ja uransa aikana toistamaan samoja liikkeitä miljoonia kertoja, tulee kipuja ja kulumia. Olkapäähän voi sattua niin paljon, että soittaminen – ja ainakaan orkesterissa vaadittava, tarkkaa hienomotoriikkaa vaativa soittaminen – käy mahdottomaksi. Palasin toukokuussa pitkältä sairauslomalta. Olkapäät ovat kestäneet, vaikka Helsingin uuden musiikkitalon avajaiskuukausi on ollut todella kiireinen. Otan päivän kerrallaan. Suurin haaste on oman soiton rakentaminen sille tasolle, millä sen pitää olla. Siihen menee ainakin vuosi. Soittaminen ei ole samanlainen taito kuin pyörällä ajaminen, joka opitaan, ja joka sitten on hallussa aina. Erja Unkari, Radion sinfoniaorkesteri

Radion Sinfoniaorkesteri esiintyy säännöllisesti Helsingin Musiikkitalossa.

Telma 4 2011

Lavan lumo Pörrrhistelevä tipu!

kentelevät. Myös taiteilijan työhuoneessa on paljon jauhemaisia ja pölyäviä aineita, Salonen kuvaa. Erilaisiin vanhoihin valokuva- ja painomenetelmiin liittyy valtavasti erilaisia myrkkyjä. Salonen pahoittelee, että ne ovat viime aikoina kokeneet renessanssin. Toinen vastaava terveydelle vaarallinen trendi on värien sekoittaminen itse jonkinlaisessa luomuhengessä. – Pigmenttijauheet altistavat turhaan myrkylliselle pölylle. Pitää ainakin ottaa selvää siitä, mitä aineita käsittelee. Ja vaikka käyttäisikin hengityssuojaimia, valmiit värit ovat joka tapauksessa turvallisempia. Yrittäjyys painaa

Heli Salosen töitä on esillä muun muassa Galleria Duetossa, Helsingissä. www.helisalonen.fi

Telma 4 2011

Tuki- ja liikuntaelinvaivoja tulee jossakin vaiheessa käytännössä kaikille taiteilijoille. Se johtuu työn fyysisestä ja ajoittain kiihkeästä luonteesta. – Etenkin näyttelyjen lähestyessä päivät venyvät ylipitkiksi levon, joskus jopa ruoan ja yöunen, kustannuksella. Monet vetävät tauluihinsa viimeisiä siveltimenvetoja vielä galleriassa ennen avajaisia. Avajaispäivä painaa päälle, sillä näyttelyn voi käytännössä perua vain vakavan sairauden takia. Kilpailun lisääntymisen takia taiteilijan on nykyisin myytävä itseään eri medioissa, tehtävä portfolioita ja huolehdittava muutenkin markkinoinnistaan. Kuvataiteilija on yrittäjä, jonka odotetaan tekevän työtä kuolemaansa asti. Taiteilijaeläkkeen saanti on todellinen lottovoitto. – Kaikki joutuvat tasapainoilemaan teostensa myytävyyden ja oman taiteellisen näkemyksensä seuraamisen välillä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että julkinen tuki kohdistuu niille, jotka myyvät jo muutenkin hyvin, Salonen kuvaa. – Yhä vaikeampaa on hinnoitella taulut niin, että ihmisillä olisi varaa ostaa niitä. Hintaa nostavat nykyisin muun muassa arvonlisävero ja kehystämiskustannukset, jotka on nykyisin sälytetty taiteilijan kontolle. www.taidetyosuojelu.net

”

Pääsin Teatterikorkeakouluun vasta 25-vuotiaana, sitä ennen olin tehnyt jo paljon isoja rooleja harjoittelijana ja iltanäyttelijänä. Uskon, että se hyödytti paljon. Motivaatio oli valtavan suuri, tiesin tarkkaan, mitä oppeja tarvitsen. Näyttelijä ei ole ikinä valmis. Jokainen rooli, jokainen ohjaaja, teksti ja vastanäyttelijä opettavat. Työ on jatkuvan epävarmuuden ja riittämättömyyden kanssa työskentelyä, joka kerta uusi näytelmä lähtee tyhjältä kentältä. Sen toki tietää, ettei epävarmuuteen kuole. Työ on hyvin fyysistä. Sinä itse – jalat, pää, kädet ja sielu – on se oma työkalu. Tekstiä on valtavasti, aivojen pitäisi toimia täydellisesti, ja sitten tulee kolmituntinen huhkiminen valoissa, syke koko ajan korkealla. Työtä tehdään kuutena päivänä viikossa. Aamulla harjoitellaan ja illalla joko harjoitellaan tai vedetään näytös. Vilkkaimmalla kaudella, kun monta näytelmää on päällä, saattaa olla seitsemän näytöstä viikossa. Sunnuntai on vapaapäivä. Iän myötä palautuminen on hitaampaa, eikä yksi päivä aina riitä. Vaikka olisi halu tehdä, keho ei enää pysy mukana, ja sitten ei mene yksikään repliikki päähän. Rakastan kirjallisuutta, tekstejä ja ryhmätyötä. Ryhmä on työn kirous ja paras puoli. Kun on oikeita ihmisiä ympärillä, siitä syntyy aina jotain ihmeellistä. Ryhmälle on aina alisteinen ja siitä on vastuussa. Siksi näyttelijät ovat niin usein sairaana töissä. Jos olen poissa, voi olla, että kukaan muukaan ei voi harjoitella. Ja jos teet pääroolia ilman varamiehitystä ja täysi sali odottaa, on todella vaikeaa jäädä pois. En ikinä pelkää mennä lavalle, päinvastoin se on minun turvapaikkani. Jokainen kerta on aina uusi prosessi yleisön kanssa. Varsinkin pienillä näyttämöillä se vaatii reagointia ja täyttä tilanteessa olemista. Siitä syntyy se teatterin taika, siitä että siellä on ihminen, ja vastassa on toinen ihminen.

Lumikki Kouki, näyttelijä, Lahden kaupunginteatteri

Tohvelisankarin rouva Lahden kaupunginteatterissa.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Uuden harjoitteleminen on fyysisesti ja henkisesti vaativin vaihe, sanoo tanssija Antti Lahti.

Telma 4 2011

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Ideoiden jytinää Koko kroppa pelissä

”

Lajien synty ja Pieniä draamallisia muunnelmia, 8.-10.12., Sotku, Kuopio.

Telma 4 2011

Tanssijan arki määrittyy sen mukaan, harjoitellaanko uutta esitystä, esitetäänkö vanhaa vai pidetäänkö kroppaa yllä. Uuden harjoitteleminen on fyysisesti ja henkisesti vaativin vaihe. Silloin joudutaan menemään uusille alueille. Pitää olla skarppina, ettei tule yllätyksiä. Vuonna 2003 selkäni jouduttiin leikkaamaan välilevyn pullistuman takia. Silloin oli vaarana, että joutuisin lopettamaan urani. Koin sen raskaaksi ajaksi. Tanssi oli ainoa ammattini. Kuitenkin jo puoli vuotta leikkauksen jälkeen esiinnyin. Nykyisin reagoin kehon pieniinkin viesteihin, etteivät kivut kehity isommiksi ongelmiksi. Nuoruuden uhkarohkeus on muuttunut tarkkailuksi siitä, mitä kropassani tapahtuu. Tanssijan työssä vaaratilanteita syntyy, jos puitteet eivät ole kunnossa, oma valmistuminen menee pieleen, ei osaa itse tai työkaverit eivät osaa esitystä tarpeeksi hyvin. Kun ihminen esimerkiksi heitetään paikasta a paikkaan b, onnistuminen on sekunnin sadasosasta kiinni. Tanssijat ovat hirveän sitkeää porukkaa. Tiedän paljon ihmisiä, jotka työskentelevät kivun kanssa hammasta purren. Jos joku loukkaantuu, esitykset saatetaan joutua kokonaan perumaan. Pienemmillä ryhmillä ei ole resursseja harjoittaa valmiiksi toista miehitystä. Ennen kuin tanssitaiteessa päästään työturvallisuusasioihin, joudutaan ponnistelemaan monien muiden perusasioiden, kuten työehtosopimuksen mukaisen palkan eteen. Välillä sattuu, sille ei mahda mitään. Tämä on ammatinvalintakysymys. Jotain kertoo, että tanssijoiden tapaturmavakuutusten prosentit ovat korkeat. Minimissä lähtökohtana on, etteivät loukkaantumiset saa kaatua työntekijöiden niskaan. Antti Lahti, tanssija ja taiteellinen johtaja, tanssiteatteri Minimi, Kuopio

”

Synnyin kuvanveistäjän pojaksi, se on vaikuttanut myös omaan ammatinvalintaan. Kävin Kuvataideakatemian ja opiskelin kuvaveistolaitoksella. Jotkut taiteilijat elävät myydyillä töillä, toiset apurahoilla ja osa tekee useaa työtä. Jotta eläisi pelkästään myynnillä, pitää olla hyvä tekijä, myyntimies, omata sosiaalisia taitoja sekä hallita bisnestä. Itse teen ensisijaisesti taidetta, joka koskettaa itseäni ja ehkä muitakin. Työni ovat usein isoja tai moniosaisia installaatioita, joten ne eivät mahdu yksityiskotiin tai niitä ei voi myydä osina. Toki niitä silti on myynnissä ja eri kokoelmissa. Apurahat eivät välttämättä riitä elämiseen, vuokranmaksuun ja veistosten tekoon. Kun on lapsia, ei voi asua työhuoneella ja elää pienesti. Opetan Art Omniassa Espoossa kuutisen tuntia päivässä, loppu on omaa aikaa, jolloin teen omia töitä työhuoneellani. On pakko tehdä taiteellista työtä, että jaksaa opettaa, ja olen hyvä opettaja vain, jos voin myös tehdä itse. Kun kehittelee asioita nuorten kanssa, se ruokkii myös omia ideoita. Yksin kellarissa ei samalla lailla kupli. Tein aikoinaan paljon töitä lasikuidusta. Vaikka pidin maskeja ja suojavaatteita, lasikuidusta haihtuva styreeni meni ihosta läpi. Se on raju aine. Olin vuoden työskentelyn jälkeen ihan pihalla, päässä heitti ja keskittymiskyky huononi. Siksi pidän paussia lasikuitutöistä ja keskityn muun muassa kierrätysmateriaaleihin ja keramiikkaan. Kuvanveistäjän työssä on paljon riskejä, ja vaikka lähteekin inspiraation vallassa tekemään, tulisi silti aina olla huolellinen. Omniassa työtiloihin ei pääse, ellei ole suojalasit, kuulosuojaimet ja haalarit päällä. Iso osa työtä on sitä, että pyörittelee mielessään asioita, jotka yhdistyvät ja parhaimmillaan muodostavat uusia, isompia kokonaisuuksia. Silloin ollaan uuden äärellä, siitä syntyvät ne hyvät kiksit. Nuorempana saattoivat ideat jytistä päässä niin, ettei saanut nukuttua koko yönä. Nykyään jytinä alkaa keskittyä onneksi enemmän aamuihin.

Sakari Kannosto, kuvanveistäjä

Kannoston töitä on esillä 6.6–9.9.2012 Ceramega-tapahtumassa Voipaalan taidekeskuksessa.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Hyvän kuvan puolella

”

Hyvä kuva on ennen kaikkea näkemistä. Asia pitää nähdä ennen kuin ryhtyy sohimaan, sommittelu ja valaisu tulevat sitten perässä. Hyville kuvaajille on aina tilaa, ja hyvin tehty työ poikii uutta työtä. Lehtikuvaajan keikkapalkkio muodostuu kuvauksesta, kuvankäsittelystä ja matkoista, ja tuntimäärä vaihtelee. Tärkeintä on hyvä journalismi, sen tekemiseen menee aikaa. Tekijänoikeusasiat ja pakkoyrittäjyys ovat puhuttaneet viime aikoina. Pakkoyrittäjyys on sekä harhaanjohtava että totuudenmukainen termi. Tietenkään kenenkään ei ole pakko tehdä mitään, mutta todellisuudessa työt loppuvat monessa lehtitalossa, jos sopimuksia ei allekirjoita. Vastakkainasettelu lehtitalojen ja freelancereiden välillä ei kuitenkaan helpota tilannetta. Hyvin kohdellut työntekijät ovat lojaaleja ja viime kädessä hyödyttävät työnantajaansa. Suurin syy tilanteen kärjistymiseen on varmaan mediamaailman kriisi. Kukaan ei näytä tietävän, mihin ollaan menossa. Nyt olisi fiksumpaa katsoa kokonaisuutta sen sijaan, että tehdään hätiköityjä päätöksiä. Freen toimeentulo vaihtelee. Välillä on hiljaisempaa, ja lamat vaikuttavat − silloin syödään vähemmän. Alussa oli hirveää, kun puhelin ei soinut, mutta vaihteluun tottuu. Oppii luottamaan tiettyyn tasaisuuteen, olemaan panikoimatta ja vetämään henkeä. Rahan kanssa ei pidä tietysti urpoilla, ei pidä ostaa uutta kameraa velaksi, jos ei ole keikkoja tiedossa. On kiinnostavaa elää aikaa, jolloin ala on murroksessa. Se on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Jos toimitaan harkiten ja journalismi edellä, murros voi tuottaa uusia innovatiivisia toimintatapoja. Laura Oja, freelance-valokuvaaja

Laura Oja on kuvannut tämän jutun kuvista itsensä, Erja Unkarin ja Sakari Kannoston. www.lauraoja.com

Telma 4 2011

Petteri Kitti

a j at e l m a

Taiteesta terveyttä erveyden suhde taiteeseen kertoo jotain hyvin olennaista terveyden olemuksesta, mielen ja tunteen biologiasta. Terveys on alun perin tarkoittanut ehjää – ja monessa sukulaiskielessä tarkoittaa vieläkin. Eheyden kokemuksen pohjana on sielun ja ruumiin keskinäinen harmonia. Tiedetään, että epämiellyttäviksi koetut tunnetilat vaimentavat elimistön puolustuskykyä ja altistavat sairauksille, mutta esteettiset elämykset ja myönteiset elämänkokemukset edistävät terveyttä ja hyvinvointia. On sanottu, että taiteen tehtävänä on antaa elämälle mieli, ja että taiteiden terveysvaikutukset perustuvat kohtaamiseen. Luovat taiteet eivät synny tyhjästä, vaan taiteilijan omasta elämysmaailmasta. Taiteen sisältö ei siten ole irrallista vaan todellista, yhtä aikaa yksityistä ja yleisinhimillistä. Kohdatessaan taideteoksen katselija, kuuntelija tai lukija käy sanatonta vuoropuhelua teoksen sanoman kanssa ja omien mielikuviensa kesken. Yleisinhimillisyyden vuoksi taideteokset ovat omiaan käynnistämään vapauttavaa ja terapeuttista keskustelua. Taide avaa sulkeutuneen oven yksinäisyydestä ulkomaailmaan toisten ihmisten pariin. Psykiatri Sami Pirkola sanoo: ”Onnistuessaan taideteos tiivistää jotain olennaista ainutlaatuisella, koskettavalla tavalla. Monelle tällaisen enkelin kosketuksen tarjoaa musiikki.” Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kulttuuriharrastukset ja sosiaalinen osallistuminen kartuttavat sosiaalista pääomaa, edistävät terveyttä, parantavat elämänlaatua ja pidentävät elinajanodotetta. Sosiaalinen pääoma on yhteisön sisäistä koheesiota ja osallisuutta. Se kertoo jäsentensä yhteishengen vahvuudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja yhteisten rientojen arvoasemasta. Yhteisissä kulttuuririennoissa kohdataan samanhenkisiä ihmisiä, samaistutaan ja liitytään joukkoon. Joukon mukana oleminen, toisten kohtaaminen ja yhteenkuulumisen elämys ovat olen-

www.telma-lehti.fi

nainen osa terveyden olemukseen kuuluvaa eheyden kokemista. Sosiaalisen osallistumisen kohteet ovat hyvin erilaisia. Ne voivat liittyä musiikki-, teatteri-, kuva- ja elokuvataiteeseen, tai kohteena voivat yhtä hyvin olla työpaikkojen kerho- tai seurakuntatoiminta, liikunta ja luontoharrastus. Taidetta on käy tett y parantamisen välineenä antiikin ajoista saakka. Taideterapian menetelmien valikoima käsittää koko laajan taiteen kentän. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä jaksamaan sairauden taakan kantamisessa, herättää toivoa ja vähentää ahdistusta. Suomessa on tehty korkeatasoista tutkimusta musiikkiterapian vaikutustavoista ja merkityksestä erityisesti aivohalvausoireiden ja masennuksen hoidossa. Luovuus ja kätten taidot ovat tärkeitä tekijöitä nuorten henkiselle kasvulle. Siksi niiden pitäisi olla olennainen osa peruskoulun opetusohjelmaa. Kansainvälisten PISA-vertailujen mukaan oppimistulokset ovat suomalaisissa kouluissa maailman parhaita. Kysyn silti, varataanko kouluissa riittävästi aikaa aikuistuvien nuorten itseymmärryksen kasvulle ja luovuudelle, sosiaalisille taidoille ja taidekasvatukselle. Tai syntyykö ulkoa opituista tiedon sirpaleista sellainen matkaevääksi kelpaava eheä maailmankuva, joka auttaa kohtaamaan väistämättä edessä olevat elämän rosot? Yksi syvähenkinen elämys taiteen – musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden – parissa saattaa tuottaa katharsikseksi kutsutun puhdistumisen kokemuksen ja herättää kaipuun tavoitella ihmisyyden korkeinta tasoa. Kirjastokortti ja työnantajan kulttuuriseteli ovat hyvän elämän passeja.

Taiteen tehtävä on antaa elämälle mieli.

R i s to P e l ko n e n Kirjoittaja on arkkiatri, joka harrastaa kaarnan veistoa.

Telma 4 2011

ilmiö Teksti Tarja Västilä • Kuvat Minna Haveri

Ihan itse tehty elämä Itseoppineet nykykansantaiteilijat ovat niitä miehiä ja naisia, jotka tallaavat omia polkujaan. Apurahoja ei anella eikä kruunupäitä kumarrella. Kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuva taide lymyää maaseudun pihamailla ja ilostuttaa satunnaista ohikulkijaa.

uistitiedon mukaan Kustan-Jussi myi maalauksin koristelemiaan hevosen länkiä 1800-luvulla Kristiinankaupungin torilla. Kauppa kävi, kunnes joku alkoi epäillä kruusattujen länkien olevan itse belsebuubista, ja taiteilija joutui luopumaan synnillisestä harrastuksestaan. Samalla vuosisadalla Jalasjärvellä Liinu Ilkka veisteli puukolla puisia pääskynpesiä. Sana kiiri, ja Liinun linnut lehahtelivat pesineen ympäri Suomenmaata. Aika monta längen- ja linnunlentoa ehti tapahtua, ennen kuin pirteissä, verstaissa ja pihoillaan itseään ilmaisseet kansantaiteilijat pääsivät kotikyliään suurempaan tietoisuuteen. Visuaalisen nykykansantaiteen esiinmarssittajana pidetään valokuvaaja Veli Granöä, jonka valokuvanäyttely ja Onnela-kirja keskittyivät ilmiön kuvaamiseen 1980-luvun lopulla. Maaseudun sivistysliitto (MSL) ja Kaustisella toimiva Kansantaiteenkeskus alkoivat kymmenen vuotta myöhemmin systemaattisesti etsiä itseoppineita suomalaistaiteilijoita. Hankkeelle saatiin nimi Granöltä, itse tehty elämä, jonka lyhensi ITEksi MSL:n kulttuuri-tuottaja Raija Kallioinen. Ulkomailla puhutaan outsider-taiteesta, mutta kyllä meidän ITEmme kuulostaa omemmalta kuin ulkopuolisuutta kuvastava englantilaissana. Hard ITE hallelujah

Kun ilmiölle saatiin nimi, saatiin ilmiön takana oleville lukuisille kansantaiteilijoille myös arvo ja arvostus. Ensimmäinen valtakunnallinen takapihan taiteilijoiden näyttely – Haihatus – järjestettiin millenniumvuotena keskellä metsää, vanhalla kyläkoululla Hartolassa. Esillä oli luovuutta, hulvattomia ideoita kylähulluutta, ja tunteen paloa. Mottokin oli: Rajaton luovuus

Telma 4 2011

on jokaisen oikeus ja haihatteleminen tärkeää. Raimo Auvisen Pölkkypäiden parlamentti otti pistäytyjät vastaan: pöllikasan päihin luodut naamat tuijottivat uteliaina M.A. Nummisen suojeleman näyttelyn vieraita. Kymmenessä vuodessa on otettu pitkiä ITE-loikkia. Nykytaiteen kehto, Kiasma, avasi vuonna 2005 ovensa ITE-taiteilijoille. Ja seuraavana vuonna taidelajin edelläkävijä, kuvataiteilija Erkki Pirtola kuvasi Lordin euroviisumenestystä ITE-taiteen voittona. Vuotta myöhemmin veistostaiteilija Viljo Rönkkönen sai taiteen Suomi-palkinnon, ja vuonna 2008 hänen veistonpuistonsa, Parikkalan patsaspuisto valittiin vuoden kotimaiseksi matkailukohteeksi. ITE-museo on jo parisen vuotta toiminut K.H. Renlundin museon yhteydessä Kokkolassa. Maanläheinen taiteenlaji on saanut myös nettiportaalinsa, josta löytää muun muassa keskeisten kansantaiteilijoiden esittelyt. Viime vuonna nykykansantaide sai akateemisen loppusilauksen, kun aiheesta ilmestyi taiteen maisterin Minna Haverin väitöskirja. Haveri toteaa, että nykykansantaide on tekijänsä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta – tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa hyvää elämää. Mistä on ITE tehty?

Harmaantuneista laudanpätkistä, lastuista, käkkärämännyistä, luonnonkivistä, aidantolpista, peltijätteestä, betonista, vaaterievuista, traktorin renkaista, metalliromusta, äänenvaimentimista – niistä on ITE tehty. Maallikolle arvoton kierrätysmateriaali tai luonnosta ammennetut ainekset saavat ITE-teoksessa uuden elämän. ITE-taide voi olla veistoksia, maalauksia, piirroksia, käyttöesineitä, keksittyjä soittimia, puutarhoja, arkkitehtuuria, koristeltuja laitteita eli mitä tahansa.

Viljo Rönkkönen: Pihatie

Idea on materiaalien ja tekniikoiden kekseliäässä yhdistämisessä: omaperäisestä luovuudesta kasvaa sanoma, tarina, huumori, kannanotto tai maailmankatsomus. Suomalainen kansantaide viihtyy ympäristöissä: se suunnitellaan ja rakennetaan tiettyyn paikkaan galleriamaisesti. Luonnon rapautumisprosessit voivat olla osa teosta. Valtaosa suomalais-ITEstä on pihaveistoksia, jotka muodostavat teosryhmiä tai teemallisia kokonaisuuksia. Suomen, jopa maailmanlaajuisesti tunnetuin kokonaisuus sijaitsee Parikkalan Koitsanlahdessa, jossa ja jonne Viljo Rönkkönen rakensi lähes 500 betonipatsasta yli 50 vuotta kestäneen luomiskautensa aikana. Sisimmän tulkkeja

Harva iteilijä kutsuu itseään taiteilijaksi. Kyse on omaksi iloksi tekemisestä, kokeilemisen innosta, luomisen vimmasta – ja elämäntavasta. Jos älykästä oivallusta ja hersyvää huumoria kaipaa, kannattaa pyörähtää ITE-taiteen ääreen ja miettiä, mistä elontiellä on oikein kysymys. Aiheita kumpuaa niin historiasta kuin päivänpolitiikasta. Martti ”Halkoliiteri-Picasso” Hömpin lautaveistokset pursuavat yhteiskuntakritiikkiä, ironiaa ja härnäystä. Protestitaiteilija Ensio Tuppurainen on ripotellut kotinsa pihamaan täyteen yhteiskunnallisista vääryyksistä ja päättäjien kykenemättömyydestä kertovia kylttejä: ”Poliitikon kusi kiehuu päässä silti järki jäässä. Ennen vaalia on hyvä sinut muistamaan mutta jälkeen muisti rupee luistamaan.” Kansanelämä ja oma elämä on suosittu kuvauskohde. Arja Alhoranta on tallentanut komeaan kyntäjäpatsaaseensa maaseutuperinnettä. Kuvittaa ja kertoa voi patsailla, esineillä ja rakenwww.telma-lehti.fi

Alpo Koivumäki: Pantteri2

teilla. Edvin Hevonkoski loi yli kilometrin pituisen Edvinin polun, jonka varrella pääsee ihmettelemään pariasataa eri tyyleillä toteutettua, puuta, jätemetallia ja autopesuloiden harjoja hyödyntävää veistosta. Keskeisimpiä teemoja ovat kansalliskirjallisuus ja rauhanaatteeksi kääntyneet sotamuistot. Seitsenveljeksiseen katraaseen kuuluneelle taiteilijalle erityisesti Seitsemän veljestä tarjosi oivan samaistumis- ja luomiskohteen. Kotinsa lähelle Hevonkoski rakensi Rauhan sillan. Raamatun kehotuksen takoa miekat auroiksi taiteilija tulkitsi niin, että sillankaiteet muodostuvat alaspäin suunnatuista kymmenistä kiväärinpiipuista. Sillan yläpuolella roikkuva mustepullo symboloi tietoa, joka vähentää tehokkaimmin sodan uhkaa. ITE-taiteilijamme suosivat myös eläinaiheita, sekä kotieläimiä että metsän asukkeja. Niilo Rytkösen pihapiiri on täynnä lintuja, vasikoita, kuttuja, majavia, kärppiä ja karhuja. Alpo Koivumäki on mennyt pidemmälle ja kasvattanut Alpon savannin, jossa kotkan koivet on tehty paineletkusta ja sulat autonkumeista, oksankarahka äänenvaimentajasta, härkä traktorin renkaasta ja virtahevon pää öljypohjasta. Yksin viihtyvä poikamies ei ollut pahemmin kotikyläänsä kauempana käyskennellyt, kun ranskalaiset löysivät Alpon ja kutsuivat hänet Burgundiin eläimen tekoon. Valkoisiksi maalatut vanhat työkoneet, kuten kurjiksi muotoillut aurat, toimivat uskossa olevan käsitetaiteilija Juha Vanhasen sananjulistajina. ”Pyhä henki rupes sanomaan, että katopa, Juha, nuo aurat, jokka sää oot laittanut, ny ne lentää kaikki samanarvosena. Että enää ei tiedä, mikä oli puhki, mikä linkku, mikä kaatopaikalta --- Että ku mulla on näitä kierrätysromuja, niin nythän mulla on hengellistäkin romua. Että tähän tuli: se on kierrätys, taide ja evankelisointi yhdessä.”

Lähteitä: • www.nykykansantaide.fi • www.msl.fi • Minna Haveri: Nykykansantiede, Maahenki 2010

Telma 4 2011

Taiteesta iloa työhön Voiko taide helpottaa työelämän oravanpyörässä pyörimistä? Edistääkö kulttuuri työhyvinvointia? Onko luovuudesta lääkkeeksi? Kyllä, kyllä ja kyllä. Teksti Tarja Västilä • Kuvat Mira Kotamäki

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

on yksilöitä ” Työpaikalla tarpeineen, mutta se on myös yhteisö omine tarpeineen.

Ravintola Antell osallistui Art goes work -projektiin (ks. sivu 29), mukana olivat myös keittiömestari Seppo Jantunen ja kokki Jared Gregory.

aideteollisen korkeakoulun ulkopuolella vihmoo syysmyrsky, ja päivä on mitä otollisin keskustella kulttuurin vaikutuksesta työhyvinvointiin: on kansalliskirjailijan syntymäpäivä. Liput liehuvat tuulta ja sadetta uhmaten kuin kertoen, että luovuuden puolesta kannattaa liputtaa, taistella tuulimyllyjä vastaan kuin Aleksis Kivi aikoinaan. Työhyvinvointikeskustelussa taiteen merkitys on jo saanut valtiotasoisen ja poikkihallinnollisen nuijankopautuksen, kun Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma julkistettiin viime vuonna. Viisivuotinen ohjelma päättyy vuonna 2014. – Kulttuuri alkaa vähitellen jalkautua työpaikoille. Sosiaali- ja terveysalalla taiteella on vahvimmat juuret, esimerkiksi hoitolaitoksissa kulttuurin merkitys on oivallettu. Työpaikoilla taide ei ole vielä noussut tärkeimpien teemojen joukkoon, mutta lähelle on jo päästy, sanoo tutkija Cecilia von Brandenburg. – Työpaikkojen mukaan saaminen ei ole ollut helppoa, kun ei ole ollut riittävästi tietoa. Olisikin tärkeää, että taide huomioitaisiin niin yritysjohtajien koulutuksessa kuin laajemmin työhyvinvoinnin edistämisessä. Von Brandenburg työskentelee taiteen tohtoriopiskelijana Aalto-yliopistoon kuuluvassa Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistelee väitöskirjaansa aiheesta Taide, työ ja hyvinvointi. Von Brandenburg on koulutukseltaan myös taidekasvattaja, taideterapeutti ja kuvataiteilija. Ei siis ihme, että tutkimuksien ja selvityksien tekijät ovat vuosien varrella osanneet kolkuttaa juuri hänen ovelleen pyytämään pohtia kanssaan entistä tärkeämmiksi nousevia hyvinvointikysymyksiä. Yksi uraa uurtavista tutkimuksista oli Työturvallisuuskeskuksen vuonna 2003 tilaama raportti kuvataiteesta työhyvinvoinnin ja tyky-toiminnan tukena. – Taide on ajattelun apuväline, kiteyttää tutkija. – Se voi muuntaa ajattelu- ja toimintatapoja ja näkökantoja, sekä jättää jälkiä työyhteisöön. Taide auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan toisia ihmisiä uusin aistein. Paljon irti taiteesta

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vahvisti tammikuussa strategian, joka kantaa nimeä Sosiaalisesti kes-

Telma 4 2011

tävä Suomi 2020. Linjauksissa on kiinnitetty erityistä huomiota työympäristöä ja työhyvinvointia koskeviin työsuojelun osa-alueisiin. STM on asettanut tavoitteeksi, että elinikäinen työssäoloaika pitenee kolmella vuodella vuoteen 2020 mennessä. Vaikka taide- ja kulttuuri-sanoja ei linjauksissa vilahtele, maallikkokin ymmärtää, että turvallinen ja viihtyisä työpaikka, mielekkäät tehtävät, työpaikalla vallitseva luottamus ja yhteistoiminta sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen vaativat uusia keinoja. – Taiteella on paljon annettavaa työhyvinvoinnin kehittämiseen: työn kokeminen omaksi, työstä saatava ilo, tunteiden käsittely, hetkessä elämisen taito, kyky elää epävarmuudessa, henkinen kasvu ja tasa-arvon huomioon ottaminen, luettelee von Brandenburg. Hänen mukaansa kulttuuria ei ole perusteltua ajatella työstä irrallisena, vain vapaa-ajan kautta hyvinvointia edistävänä ilmiönä. Taide ja kulttuuri olisi tuotava mukaan myös työelämän käytäntöihin. Työterveyshuollossa yhtenä toimintamuotona voi olla taideterapia, mutta muutakin tarvitaan. Taidelähtöisillä menetelmillä voidaan edistää työntekijöiden osaamista, tukea työnohjausta tai lisätä pelkästään työympäristön esteettisyyttä ja viihtyisyyttä. – Työhön liittyvien taitojen edistämisessä taiteella on sijansa. Työhyvinvointikeskustelussa usein aistit unohtuvat, kokonaisvaltainen näkemys ihmisestä jää syrjään. Kun taide on keino käsitellä tunteita, kehittää ajattelua ja löytää uusia näkökulmia, se tuo myös lisäarvoa arkipäivän tekemiseen. Aisteja avaavalla taiteella on kauaskantoisia vaikutuksia: kun ihmistä ei nähdäkään oravanpyörässä juoksevana, vain tulosta tekevänä työntekijänä, voivat työpaikatkin näyttäytyä luovina tiloina, joissa viihdytään ja uurastetaan iloisina eläkerajapyykin tuolle puolen. – Parhaimmassa tapauksessa taide opettaa inhimillisyyttä ja toisista välittämistä, kiteyttää von Brandenburg. Yksilön tarpeet yhteisössä

Kuntoutuksen ja mielenterveystyön asiantuntijakolmikko julkaisi taannoin Hullun työn tauti -nimisen lukemiston. Teos perustui Työsuojelurahaston ja Kuntoutussäätiön rahoittaman tutkimushankkeen loppuraporttiin.

Asiakaspalvelupäällikkö Tanja Riissanen vastaa Antellin salin toiminnasta.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

> Cecilia von Brandenburg (oik.) toi Art goes work -projektillaan aivan uudenlaista työn iloa Hanna Roschier-Holmbergin luotsaamaan Antellin ravintolaan. Kylmäkkö Anna-Maija Lehto valmistaa sämpylöitä, joita menee päivässä jopa pari sataa kappaletta.

Eero Riikonen, Mikko Makkonen ja Ilpo Vilkkumaa kuvasivat kirjassaan suomalaisten työntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista ja työn ilosta. Kolmikon mukaan työpaikan ”takapihan” puheet kertovat paljon enemmän kuin virallinen liturgia: pitäisi kuunnella arjen asiantuntijoita, työntekijöitä, ja tutkia, millaisin sävyin ja vertauskuvin tekijät kertovat työstään. Siten löydetään hyvinvoinnin lähteille ja saadaan avaimia arkisen työn iloon. – Lopputulokseen keskittyvä ajattelu voi välineellistää ihmisen ja vieraannuttaa hänet syvimmistä arvoista. Pahimmillaan myös pyrkimykset työhyvinvoinnin edistämiseen eivät kohtaa yksilön tarpeita, vaan perustuvat silkkaan teknologia-ajatteluun, toteaa von Brandenburg. Jos työ muuttuu omaksi, se lisää hyvinvointia. Riikosen mukaan työelämän ongelmien ratkaisut voivat olla asiakysymysten sijaan tyylikysymyksiä, ja työhyvinvointia pitää tarkastella ennemmin taitoja taidelajina kuin silkkana tietona. Työn puhe vilisee raakoja

Telma 4 2011

faktoja, mutta kun halutaan ilmaista työhyvinvointia, perusmetaforat löytyvät helpommin taiteesta. Mutta ne ovat myös vaikeasti selitettäviä. – Olisi ymmärrettävä työhyvinvointiin liittyvien ilmiöiden yksilöllisyys, mikä edellyttäisi käsityömäistä otetta, toteaa von Brandenburg. – Ihminen elää oman kokemuksensa kautta, mutta taide on lokeroitu osaksi kulttuuria. Lokeroajattelussa ei ole helppoa ottaa huomioon yksilön näkökulmaa. Työn ilon kokeminen merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ja vaikka ihmiset ovat samassa työpaikassa, he ovat silti eri tilanteissa elämässään. Muutoksen avainasemassa on työpaikkojen johto, jonka siis Riikosta mukaillen kannattaisi kuunnella työpaikan takapihalta kaikuvia kertomuksia. Myös STM:n strategia nostaa johtamisen työhyvinvoinnin kulmakiveksi. Työnantajat ja työn kehittäjät tarvitsevat aistejaan: heidän pitää nähdä ja haistaa, mitä tarpeita ja toiveita suorittavalla portaalla on parantua hullun työn

”

Työpaikan "takapihan" puheet kertovat paljon enemmän kuin virallinen liturgia.

taudista. Kolikolla on toinenkin puoli: työntekijöiden on myös otettava vastuuta työolojen kehittämisestä. Työyhteisötaidoilla on suuri merkitys, ja kumppanuus on työolojen kehittämisen avaintekijä. Työpaikalla on yksilöitä tarpeineen, mutta se on myös yhteisö omine tarpeineen. – Taide voi antaa sykäyksiä muuntaa työelämän yksipuolisia näkökulmia ja rajoittuneita ratkaisumalleja. Syntyy niin kutsuttu jaetun kokemuksen tila, joka antaa mahdollisuuden kuunnella, olla vierellä, mukana ja myös kritisoida. Vuorovaikutuksen lisäksi on kyse suvaitsevaisuudesta. Matkalla motivaatioon

Ihmisellä on kaipuu vaikuttaa oman elämänsä asioihin. Jos työntekijä jatkuvasti törmää byrokraattisiin rajoituksiin, seurauksena on tyytymättömyyttä ja ristiriitoja. Usein taiteilijoita tai taiteen konsultteja kutsutaankin työpaikalle konfliktitilanteissa, jolloin taiteen avulla pyritään etsimään ratkaisukeinoja. Myös muutosprosesseissa hyödynnetään taideammattilaisten apua. Taidelähtöiset menetelmät ovat osa kokemuksellista oppimista ja luovaa ongelmanratkaisua. Työterveyshuoltoon liitetty taideterapia voi toimia burnoutin ja stressin ehkäisijänä. – Taiteellisten metodien avulla pyritään yllätyksellisyyteen: ihminen oivaltaa, että tämäkin on mahdollista ja näinkin voidaan toimia. Yhdessä etsiminen synnyttää luovan tilan, joka tuo iloa ja mielekkyyttä elämään, von Brandenburg sanoo. – Eväitä voi saada myös kommunikaatio- ja tiimitaitoihin tai tilanteisiin, joissa kohdataan asiakkaita tai oman tiimin jäseniä. Taiteen avulla voi löytää uusia johtamistapoja. Visuaalisen taiteen työpajoissa hahmottamiskyky kehittyy, ja kehollisten harjoitusten kautta oppii luottamusta ja rohkeutta. Taiteen työpaikalle tuomat arvot voivat liittyä henkilöstön osaamiseen, hyvinvointiin, sosiaaliseen vastuullisuuteen ja loppujen lopuksi kestävään kehitykseen. Eikä unohtaa sovi myöskään taidetta teoksina työpaikan seinillä. Von Brandenburgin mukaan taide voi myös jäädä yrityksissä pintasipaisuksi ilman syvempää merkitystä. Silloin se ei johda yrityskulttuurin inhimillistämiseen. – Muutos on mahdollista vain, jos yrityksissä on aitoa halua tehdä asioita toisin.

www.telma-lehti.fi

Luottamusta tanssilla Ilo sai vallan, kun lounasravintolan ja kahvilan työntekijät pistivät keholla koreasti. Vaikka Antellin ravintolassa Helsingin Arabianrannassa ei lounasaikaan ehdi ottaakaan valssiaskelia, tanssi on tuonut työyhteisöön pirteän lisän arjen aherruksen oheen. Kahtena iltapäivänä työntekijät raivasivat lounaspöydät sivuun ja antoivat kehon puhua. Euroopan sosiaalirahaston tukemaan ja ammattikorkeakoulu Novian koordinoimaan Art goes work -projektiin osallistuneet antellilaiset pääsivät uusin keinoin edistämään yhteistyötään, harjoittamaan tiimitaitojaan, rakentamaan luottamusta ja tukemaan työhyvinvointiaan. – Kun Cecilia nappasi hihasta ja kysyi suostumusta, mietimme ainoastaan, miten käytännössä pystymme asian järjestämään. Meillä käy päivittäin ravintolassa lounastamassa 600–700 henkeä ja kahvilankin puolella on koko ajan vilskettä, kertoo ravintolapäällikkö Hanna RoschierHolmberg. Hiljaisimpana hetkenä kesän alussa seitsemän kymmenestä vakituisesta työntekijästä antautui tanssija Petra Pesosen vietäväksi kahden työpäivän päätteeksi. Projektitutkija Cecilia

von Brandenburg asettautui kameran taakse taltioimaan seitsikon harjoituksia. – Teimme musiikin ja äänen mukaan ryhmänä improvisaatio- ja mielikuvaharjoituksia tai luottamusharjoituksia pareina, jolloin toinen kaatui ja toinen otti kiinni. Roolejakin vaihdettiin: kun itse olen työpaikalla ryhmänvetäjä, oli hyvä välillä olla myös käskytettävänä. Kaatuilimme ja kompastelimme, mutta ei se tahtia haitannut, kertoo Roschier-Holmberg. – Meillä on hyvät välit, työskentelemme lähekkäin, autamme toisiamme, työtehtävät sekoittuvat, kommunikoimme keskenämme ja asiakkaiden kanssa koko ajan. Uskon, että toisenlaisessa työyhteisössä tämäntyyppinen toiminta lähentäisi työntekijöitä toisiinsa. Meille se oli kiva piristys, ja kaikki olivat innoissaan. Hauskaa on ollut myös jälkeenpäin, kun olemme muistelleet, mitä kaikkea tuli tehtyä. Von Brandenburg kiittelee ryhmän antautumista, ennakkoluulottomuutta ja rentoa asennetta. Eikä kuulemma antellilaisten hersyvä kikatus niin vain mielestä unohdu. Toistakymmentä yritystä Uudellamaalla on vastannut Art goes work -projektin kutsuun kyllä. Taiteilijoita on mukana parisenkymmentä, ja kolmivuotinen projekti levittää iloa työpaikoille aina vuoden 2013 kevääseen asti.

Telma 4 2011

Oman tiensä teatteri Luovien ihmisten johtamisessa on omat niksinsä, sillä taiteilijat eivät ota aina huomioon ympäröivää työyhteisöä. Tietyt lainalaisuudet kuitenkin pätevät samoin kuin missä tahansa johtamisessa: pitää kuunnella, tehdä päätöksiä ja kantaa niistä vastuu. Teksti Virve Airola Kuvat Miika Kainu

Telma 4 2011

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

”

Pelkästään taiteilijoiden tarpeesta ei voi lähteä, asioita on tarkasteltava taloudenkin kannalta.

apsäkki Osuuskunta syntyi vuonna 2000 tarpeesta luoda omintakeista, laadukasta, suomalaista musiikkiteatteria freelance-ammattilaisten voimin. Omat tilat löydettiin vuonna 2009 Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmasta Helsingistä. Vanha elokuvateatteri kunnostettiin ja katutasoon perustettiin ravintola, joka toimii myös erilaisten esitysten areenana. Teatterinjohtaja Reetta Ristimäki on oopperalaulaja, opettaja ja organisaattori. – Kapsäkki on tarjonnut työtilaisuuksia esittäville taiteilijoille sekä säveltäjille, ohjaajille ja tekstintekijöille. Toteutamme vuosittain 1–3 kantaesitysteosta. Kokonaisuus on haastava. Osuuskunnassa on jäseniä 35 ja palkkalistoilla vuosittain noin 150 freelanceria. Julkinen rahoitus on alan pienimmästä päästä, vaikka Kapsäkki on tällä hetkellä vapaan kentän suurin toimija. – Tämä on vaativa sarka. Työ edellyttää hyvää stressinsietokykyä ja joustavuutta. Kaikki elää ja muuttuu koko ajan, mutta silti fokuksessa on oltava vain lopputulos. Ristimäen johtamisen kulmakivet löytyvät kuuntelemisen taidosta. – Vuorovaikutus ja keskustelu ovat kaiken ydin. Minulle hyvä fiilis, yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekeminen on ollut aina tärkeää. Oppia liike-elämästä

Kapsäkin johtajan käytännön työtä helpottavat hyvät hermot ja maltti sekä se, ettei ota hirveän henkilökohtaisesti sen enempää taiteilijan kuin johtajankaan hommaa. – Johtaminen on hieman kuin ohjaajan työtä. Koko ajan järjestellään olosuhteita, roolituksia, aikatauluja ja palikoita niin, että jokainen yksilö saa tuotua

Telma 4 2011

sen parhaan itsestään esiin – sen, minkä ansiosta hänet on siihen tehtävään haluttu. Ristimäki sanoo hahmottavansa melko helposti suuriakin kokonaisuuksia. – Taiteilijoiden ongelma on usein katsoa asioita omasta navasta käsin. Pelkästään taiteilijoiden tarpeista ei voi lähteä, asioita on tarkasteltava myös talouden kannalta – ja markkinoinnin, yleisön ja tekniikan kannalta. Kaikki näkökulmat on otettava huomioon. Kapsäkissä on opittu tuntemaan myös liike-elämän lainalaisuudet. Ohjelmistoa ja osaamista on pystyttävä markkinoimaan yleisölle niin, että ihmiset tietävät, mistä on kysymys. Olennaisen tärkeää on organisointitaito. Sen Ristimäki sanoo olevan osin perittyä, osin koulutettua. – Tällaisessa yhteisössä homman ottaa vastuulleen se, joka siihen kykenee. Vastuun kantaja

Tärkeintä pienenkin teatterin johtamisessa on kuitenkin määrätietoinen päätöksenteko. – Kykenen ja uskallan tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä. Se on ehkä syy, miksi olen valikoitunut johtajaksi tässä meidän porukassa, Ristimäki arvelee. Mutta johdettiinpa taiteilijoita, lapsia tai insinöörejä, aina on tärkeää kertoa miksi. – Asioiden avaaminen jää helposti tekemättä alalla kuin alalla. Ärsyttävintä ja hedelmättömintä on antaa ohjeita ja määräyksiä kertomatta, miksi näin toimitaan, teatterinjohtaja sanoo. – Pyörimme marginaalissa ja toimimme laitakaupungilla. Näkyvyyden kannalta se on ongelma. Uskon kuitenkin, että on paljon ihmisiä, joita viehättää tällainen musiikki-, teatteri- ja taiteilijayhdistelmä. Heidät pitää vain houkutella astumaan kynnyksen yli.

< Kapsäkki on vahvasti myös lasten teatteri. > Reetta Ristimäki korostaa, että taidelaitoksen johtaminen vaatii aivan samaa määrätietoisuutta kuin minkä tahansa työpaikan johtaminen.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Sielu pelissä T

aiteilijat ovat tehneet projekti- ja pätkätyötä maailman sivu ja kehittäneet jatkuvasti omaa osaamistaan ja tulkintakykyään. Luovien alojen työn tekemisen malleista ja tavoista voi ottaa oppia myös muualla. Jatkuva muutos on itsestäänselvyys, jota taiteilijat ovat kautta aikojen käyttäneet hyväkseen. Suurin osa heistä etsii jatkuvasti uutta ja haastaa omaa osaamistaan. Kun alttoviulistina vuosia konsertoinut Eija Mäkirintala alkoi vuosituhannen vaihteessa kehitellä muusikoiden kanssa Huippusuoritus & hyvinvointi -konseptia, hänen ajattelutapansa herätti kiinnostusta myös muualla. – Kun menin taidetaustani kanssa organisaatioihin, sain uuden heijastuspinnan ajattelulleni. Olin vaistomaisesti rakentanut valmennuskonseptiini luovan perusotteen, mikä ei muualla ollutkaan itsestään selvää. Mäkirintala kehitti valmennuksensa taiteilijoille, joilla intohimo työhön ohitti usein oman hyvinvoinnin. Yrityselämään Mäkirintalan valmennukset tarjoavat tutkimustiedolle perustuvan lähestymistavan huippusuorituksen, hyvinvoinnin ja luovuuden kehittämiseen yksilö- ja organisaatiotasoilla. – Luoville aloille hakeutuvat ihmiset uskovat olevansa luovia ja antavat itselleen siihen mahdollisuuden. Heillä on erittäin vahva sisäinen motivaatio, intohimokvaliteetti. Muilla aloilla usko omaan luovuuteen ei ole itsestään selvää.

Jatkuvaa peilausta Työn vaihtelevuutta pidetään usein epävarmuutena, ja sen tuoma rikkaus jää helposti näkemättä. – Eri ihmisten kanssa eri projekteissa toimiessaan löytää koko ajan jotain uutta. Oma osaaminen lisääntyy ja rikastuu. Uusia näkökulmia löytyy sekä työhön että itseen, Mäkirintala muistuttaa. Kaikki yhteinen tekeminen kuitenkin lähtee siitä, että ihminen johtaa itseään. Se tarkoittaa, että pohtii tilannetta ja sen tekijöitä, mutta ei ole sen armoilla. Aina voi muuttaa omaa asennettaan tai voi pyrkiä muuttamaan ympäristötekijöitä. Huippuosaajat arvioivat omaa tekemistään koko ajan. He arvioivat vaistomaisesti,

Telma 4 2011

mikä tilanteessa toimii, mikä ei ja säätävät koko ajan toimintaansa sen mukaan. – Se edellyttää, että oma ammatillinen tietotaito on niin hyvin hallussa, että tilanteen havainnointiin ja vuorovaikutukseen jää resursseja. Tällainen ihminen on myös tietoinen siitä, mitä halutaan saada aikaan. – Hälytyskellojen pitää aina soida, jos joku sanoo, ettei ole vaihtoehtoja. Niitä on aina, kysymys on siitä, havaitsemmeko ne. Mäkirintala korostaa, ettei työhyvinvointiin ihmeitä tarvita. – Riittää, että perusasiat ovat kunnossa: ihmisillä on selkeä käsitys siitä, mitä heiltä odotetaan, heillä on siihen riittävät resurssit sekä luottamus siihen, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Lisätietoja: Eija Mäkirintala (FT) on Altonova Oy:n perustaja, huippusuoritus-valmentaja ja Business Coach. Hänen coaching-aiheinen väitöskirjansa (2008) oli Suomessa alan ensimmäinen. Valmennuskirja ”Luova ote huippusuoritukseen – resonanssi ratkaisee” julkaistiin keväällä 2011. www.tsr.fi > Hae numerolla 106013, 109260

Huippusuoritukseen pääsemistä edesauttaa • Motivaatio • Itsensä johtaminen • Usko omaan luovuuteen • Ketteryys ja kekseliäisyys • Kuuntelu ja vuorovaikutus • Vaihtoehtojen näkeminen • Hyvä fiilis ja merkityksen kokeminen • Toiminnan päämäärän ja kokonaisuuden hahmottaminen Lähde: Eija Mäkirintala

Mitä uutta ja jännittävää luettavaa löytyykään tästä pinosta?

Turun kirjastossa vastuut ovat selkeämpiä kuin aikaisemmin, kertoo Inkeri Näätsaari (istuu pöydän päässä). Teksti Matti Välimäki Kuvat Suvi Elo

Uudet raamit sivistykselle T

urun kulttuuritoimi kehitti yhdessä Net Effect Oy:n kanssa organisaatioidensa toimivuutta ja palvelukykyään. Kulttuuritoimenjohtaja Minna Sartes kertoo, että kehityshankkeelle oli selvä tilaus. Kulttuuritoimessa ei ollut tehty aikaisemmin ulkoisen asiantuntijan ohjaamaa kehittämistyötä. – Myös erilaiset työhyvinvointikyselyt kertoivat, että johtajuuden ja organisaation kehittämiselle oli tarvetta, Sartes huomauttaa. Net Effectin kehitysjohtaja Janne Marniemen mielestä Turku oli edelläkävijä, kun se lähti selkeyttämään johtamisjärjestelmiään. Perinteisesti ne voivat olla kulttuurialalla varsin monimutkaisia, koska hallinnollisten johtajien lisäksi palettiin kuuluu usein myös taiteellisia

www.telma-lehti.fi

johtajia ja vaihtuvia produktioita. – Taiteellinen johtaminen ei saa mennä yli kaiken muun niin, että tuloksena on taloudellinen katastrofi tai ihmiset voivat huonosti, Marniemi miettii. – Johtamisen suhteen kulttuuriala ei ole spesiaaliala. Taiteellinen johto on tärkeä. Mutta kun raamit ovat kunnossa, taidekin voi organisaatiossa hyvin, Sartes muotoilee. Hankkeen ensimmäinen osio käsitti hankehallinnan, johtamisen ja strategiaprosessin. Toiseen osioon kuuluivat johtamisjärjestelmän, prosessien ja työhyvinvoinnin kehittäminen museokeskuksessa, kirjastossa ja orkesterissa. – Tutkimuksen mukaan henkilöstö on jo huomannut, että muutoksia on tapahtunut − posi-

tiiviseen suuntaan. Johtamisjärjestelmiä on selkeytetty ja sitä kautta johtajat ovat saaneet parempia työkaluja johtamiseen. Nyt tavoitteena on saada muutokset pysyviksi, Sartes kertoo. Hankkeen myötä esimerkiksi kirjastossa on madallettu hierarkiaa siirtymällä toimipaikkakeskeisestä linjaorganisaatiosta tuottamisen ja asiakasnäkökulman pohjalta määriteltyihin toimintayksiköihin – esimerkiksi aikuisten palvelut, lasten ja nuorten palvelut sekä lähipalvelut. Samalla, osittain myös eläköitymisen myötä, organisaatiosta on poistunut yksi hierarkkinen taso. – Yleinen kokemus on, että organisaatio toimii. Vastuut ovat selkeämpiä kuin ennen, kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari kertoo.

Lisätietoja: www.tsr.fi > Hae numerolla 108447

Kehittämisessä on keskitytty myös niin sanotun sisäisen sopimusohjausmallin juurruttamiseen. Sen tarkoituksena on lisätä päämäärätietoista johtamista. Esimerkiksi, kun kulttuurilautakunta luo toiminnalle yleiset tavoitteet, yksittäinenkin työntekijä tietää, mitä häneltä konkreettisesti odotetaan. Kirjaston työntekijälle tämä voi tarkoittaa muun muassa tiettyä asiakaskontaktimäärää per aikajakso. – Meidän täytyy kuitenkin pitää huolta siitä, että emme ole liikaa kiinni numeroissa. Keskeiset asiat ovat arvot ja miten ne näkyvät toiminnassamme ja suhteessa asiakkaisiin, Näätsaari sanoo. – Tärkeimpiä arvojamme ja kaiken perusta ovat sivistyksen vaaliminen ja ilon tuottaminen.

Telma 4 2011

M e t e i mm e s e n !

Teksti Kati Särkelä • Kuva Laura Nissinen

Paula Jordan, rehtori

”Meillähän ääni ei ole melua, mutta musiikki voi silti aiheuttaa kuulo-ongelmia. Nyt voimme tarjota tietoa, jolla opettajat voivat itse seurata melukuormitusta. Opettajamme ovat muusikoita, jotka soittavat aktiivisesti myös vapaaaikanaan. Ratkaisevaa on koko päivän yhteiskuormitus.”

Vähän hiljempaa Kuulo on muusikon tärkein työväline. Espoon musiikkiopistossa halutaan pitää huolta niin opettajien kuin opiskelijoiden kuulosta. Meluntorjuntaohjelman noudattaminen kirjataan työsopimuksiin.

M i s s ä o lt i i n ?

M i tä t e h t i i n ?

M i h i n pä ä s t i i n ?

Meluntorjunta on musiikkialalla haastavaa: tavoitellaan vahvaa ja soivaa ääntä, mutta samalla olisi suojauduttava liian suurelta kuulon kuormitukselta. Melusta voi seurata pysyvä tai tilapäinen kuulovaurio, kipuja, väsymystä, tinnitusta ja stressiä. Opettajat ovat voimakkaiden äänien ympäröimänä useita tunteja päivässä. Sen lisäksi useimmat soittavat myös vapaa-aikanaan.

Meluton musiikkioppilaitos -hanke käynnistyi 2007 Työterveyslaitoksen kanssa. Hankkeeseen osallistui myös Pop&Jazz Konservatorio, jossa tehtiin oma sähköisen musiikin tarpeiden mukainen meluntorjuntaohjelma. Mittauksiin osallistui 25 Espoon musiikkiopiston opettajaa ja mitattuja opetustunteja kertyi yhteensä 277. Kuulosuojaimilla melu saadaan tyypillisesti alenemaan 20 desibeliä. Kuormitusta vähentää myös esimerkiksi etäisyyden kasvattaminen sekä vaimentavat pintamateriaalit luokkatiloissa.

Espoon Musiikkiopisto kokosi meluntorjuntaohjelman, jonka tavoitteena on pitää opettajien päivittäinen melualtistus alle 80 desibelissä. Eri soittimille on määritelty desibeliarvot, joiden mukaan opettajat voivat arvioida työpäivänsä äänikuormitusta ja suunnitella viikkolukujärjestyksensä. Ohjelman toissijainen tavoite on, että opettajat ja oppilaat tuntevat voimakkaiden äänitasojen vaikutukset kuuloon ja voivat suojautua henkilökohtaisin suojaimin. Opisto kustantaa opettajille oman korvan mallin mukaan tehdyt kuulosuojaimet.

Telma 4 2011

Oppilaiden melukuormitus ei kasva niin suureksi, että suojaimia tarvittaisiin. Pienet opiskelijat soittavat korkeintaan tunnin pari päivässä ja äänen voimakkuus on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi torvisoittokunnan konserteissa. Lyömäsoittimien harjoituksissa suojaimia kuitenkin käytetään. 8-vuotias Eeva Valkonen on vastikään aloittanut pasuunansoiton opiskelun.

Janne Laine, pasuunansoiton opettaja

”Esimerkiksi big band -keikkojen jälkeen olen huomannut kuuloa haittaavia oireita. Onneksi mitään pysyvää vaivaa ei ole kehittynyt, ja jotta niin ei kävisi, käytän kuulosuojaimia opettaessani. Suojaimista on kyllä haittaa silloin, kun itse soittaa, koska soittimen ääntä ei kuule normaalisti – mutta toisaalta niitä ilmankaan ei voi olla.”

Lisätietoa: • www.tsr.fi > Hae numerolla 107319 • www.emo.fi/projektit

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Puh

Telma 4 2011

hdistunut legenda Nuoresta punk-diggarista on kehittynyt 30 vuodessa koko kansan lemmikkilaulaja ja keski-ikäisten kiintotähti. Uran mukana on ollut nousua ja laskua, mutta Yö-yhtyeen mollisointuinen iskelmäikoni Olli Lindholm on pudonnut aina tukevasti jaloilleen. Teksti Arja Krank • Avauskuvan on ottanut Yön miksaaja Mika Äikäs, joka katsoo bändiä yleensä edestäpäin yhdessä valomiehen kanssa. Muut kuvat on ottanut lavaroudari Teemu Lehtimäki.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Olli Lindholm pyörittää Yön laulajana isoa organisaatiota, josta lavalla näkyy vain pieni osa.

otellin hissistä astuu mies, jonka habitus on vankka, lähellä ladon ovea. Ryhti on hieman kumarassa, mutta vaalea hiuskuontalo on liki tavaramerkinomaisesti pystyssä. Olli Lindholm on pukeutunut mustaan, mutta ei ihan rock-kliseisimpään tapaan – puseron rinnuksissa loistava kohokirjoitus kertoo tyylitietoisesta valinnasta. – Hankin esiintymisvaatteenikin Bossilta tai Sandilta. Haluan kunnioittaa yleisöä ja vaadin, että muukin bändi tekee niin. Kun ihmiset vaivautuvat katsomaan meitä, heidän kuuluu saada esitys, jonka eteen on nähty vaivaa. Hotellin ravintolassa ihmiset aterioivat äänekkäästi. Hälinä ja kilinä ajaa etsimään rauhaisaa soppea. Lindholm sanoo lakonisesti, että kuulolaite ei tullut mukaan. Miehen kasvoilta on turha etsiä veikeää hymyä – se ei ollutkaan vitsi! – Mulla on vaikeuksia kuulla, mitä puhutaan, jos ympärillä on meteliä. Kuulo on mennyt keikkaillessa piloille. Käytän tarvittaessa kummassakin korvassa kuulolaitetta. Yö-yhtyeen pitkän taipaleen aikana on ehtinyt tapahtua paljon, mutta tänään yhtye on elämänsä vedossa. Monien mutkien kautta Lindholmistakin on tullut salonkikelpoinen bändileaderi, jota revitään haastatteluihin päivälehtiä myöten. – Ei olisi uskonut, että tulee aika, jolloin on sovittuna kuusikin haastattelua päivää kohden. Muusikon työ on ollut jo pitkään paljon muutakin kuin soittamista. Alaan kuuluu, että silloin kun tapahtuu uutta, muusikon täytyy tehdä myös markkinointia.

Telma 4 2011

Nyt Yölle tapahtuu: menossa on 30-vuotiskiertue, uusi levy ja kirjanjulkistus. – Mutta kun kiertue pääsee vauhtiin, aion keskittyä pelkästään esiintymisiin. Juuret iskelmässä

Olli Lindholmin musiikilliset juuret ovat melankolisissa, vanhoissa iskelmissä. Jamppa Tuomisen, Veikko Lavin ja Erkki Junkkarisen laulamat melodiat tarttuivat lapsen korviin Pomarkussa Raimo-enon levysoittimesta. 1970-luvun lopulla radiosta raikaava Pelle Miljoona räjäytti nuorukaisen tajunnan rockimpaan suuntaan. – Se oli hetki, jolloin palomiehen ura jäi ja musiikki vei Lindholmin pojan mennessään. Musiikin kuuntelu ei enää riittänyt, piti päästä itsekin soittamaan, Lindholm kuvailee Yhden yön tarina -kirjassa. Viikonloppuisin isojen esiintyjien lavakeikkoja seuratessa Lindholmille muodostui vahva – ja myöhemmin pysyväksi osoittautunut – mielikuva siitä, millainen bändin täytyy olla. – Pitää tulla kansan pariin, kiertää, tehdä paljon

”

Koska ihmiset vaivautuvat katsomaan meitä, heidän kuuluu saada esitys, jonka eteen on nähty vaivaa.

keikkoja. Keikan täytyy antaa kuulijalle jotakin, ja keikan loppuessa sekä yleisöllä että esiintyjillä tulisi olla kaikkensa antanut olo. Ainakin vielä 1980-luvulla yhtyeet perustettiin varsin sekasortoiselle fiilis- ja kaveripohjalle. Nuori muusikonalku Lindholmkin keräsi musiikista intoilevat kaverinsa kasaan ja perusti bändin, joka esiintyi ympäristön pikkupaikoissa. Yhdellä keikalla pystytukkainen Lindholm kohtasi pystytukkaisen kosketinsoittaja-säveltäjä Jussi Hakulisen. Siitä kohtaamisesta syntyi Yö. – Kun kerroin Jussille, että punk-diggailun ohessa kuuntelin myös iskelmää, ja että se liikutti kummasti, Jussi nyökkäsi ymmärtäväisesti. Niin sai alkunsa ajatus bändistä, joka soittaisi rokkia sähkökitaroilla, mutta mollisoinnuilla ja jossain määrin jopa iskelmävaikutteisesti. Yön ensimmäinen levy, Varietee, ilmestyi vuonna 1983. Levyn tunnetuimmat kappaleet, kuten Särkynyt Enkeli, En saanut sua pilviin tai Likaiset legendat, soivat tänä päivänäkin radiokanavilla taajaan. Kolmekymmentä vuotta on uskomattoman pitkä ikä bändille. Muusikot ovat tulleet ja menneet, Lindwww.telma-lehti.fi

holm on ainoa alkuperäisjäsen. Hakulinenkin otti etäisyyttä monen vuoden ajan, mutta palasi säveltämään Yön kappaleita. Pitkälle uralle mahtuu listojen top-sijoituksia, huikeaa suosiota ja platinalevyjä, mutta myös jyrkkää alamäkeä ja varattomuutta, joka on yhtenä syynä bändin pitkään ikään. Ensimmäisen suosioromahduksen jälkeen bändiä ei voinut velkojen takia pistää telakalle. Vaatimaton Lindholm selittää pitkää suosiota myös Suomi-rock-kentän köyhtymisellä. – Antiikki kiinnostaa, koska ei ole tullut isoja nuoria nimiä, jotka tekisivät niin hyvää musaa, että tällaiset viisikymppiset äijät alkaisivat näyttää naurettavilta. Kun katsoo tänään Suomen soitetumpien listaa, biisit ovat kivoja, mutta voiko niitä esittää lavalla? Isot egot vaarana

Lindholm kertoilee asioita totisena. Mies ei naura kertaakaan koko haastattelun aikana. Hän myöntää olevansa vakava tyyppi – oma äitikin ihmettelee pojan saamaa Positiivisin porilainen -titteliä vuonna 2009.

Telma 4 2011

On äärimmäisen tärkeää, että bändissä ei ole liian rakkaita ihmissuhteita. Sydänystävät on erikseen.

Telma 4 2011

– Eihän se enää moniin vuosiin kovin positiivinen ole ollut, enemmän surumielinen ja usein kovin kärttyinen, Helmi Lindholm luonnehtii Likaiset Legendat – 30 vuotta Yötä -kirjan sivuilla. Liekö ammatin raskaus miehen vakavoittanut. Musiikin kiertolaiselämä on tunnetusti kuluttavaa hommaa. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan rokkareiden työ keikalla voidaan luokitella keskiraskaasta raskaaseen. – Työssä on raskaat puolensa, mutta asiat voi tehdä monella tavalla. Jos ajattelee vaikka meidän Lapin-kiertueita silloin, kun vielä käytettiin runsaasti alkoholia, keikat olivat ihan jumalattoman raskaita. Nykyisin, kun me menemme Lappiin, hiihdämme ja laskettelemme. Ollaan siinä iässäkin, että ei jaksa viittä keikkaa viikossa, jos vaan örveltää. Lindholm laittoi pullon korkin kiinni kymmenen vuotta sitten. Pari Yön soittajaa on seurannut perässä omasta aloitteestaan. Muutenkin yhtyeen toiminta on muuttunut ammattimaisemmaksi. Lindholm on ottanut bändissä tiukan johtajan roolin. – Laulaja on yleensä bändissä se, joka sanoo, mitä pitäisi tehdä. Siihen on sitten muiden tyytyminen. Työyhteisöjen suurin ongelma on mun mielestä liiallinen demokraattisuus. Jos tehdään joku päätös, joka sisältää viisi päätöstä, on se mahdotonta toteuttaa, Lindholm puhuu suoraan. Ryhmädynamiikalla on merkitystä, kun luovat ihmiset tekevät yhdessä töitä pyöreitä vuorokausia. Egojen yhteentörmäys on suurin vaara. – Täydellinen ryhmädynamiikka syntyy siitä, että kaikki tietävät paikkansa ja tekevät siinä parhaansa. Eihän firmassakaan kaikki voi olla toimitusjohtajia, joku on vähäisemmässä vakanssissa, mutta kokonaisuuden kannalta ei yhtään vähempiarvoisempi. Lindholm suhtautuu nykyisin vakavasti omaan ja muiden työhyvinvointiin. Bändillä on muun muassa työterveyshuolto tamperelaisella lääkäriasemalla. Innokas urheilumies kehaisee, kuinka omalääkäri on Tampereen Ilveksen, Suomen maajoukkueen ja kansainvälisen olympiajoukkueen lääkäri, joka näkee heti, mistä ongelma on kiinni. – Soittajien yleisin terveysongelma on, että paikat on jumissa soittamisesta ja pitkästä ajamisesta. Työterveyshuolto passittaa pojat tavallisesti hierontaan tai fysikaaliseen ja antaa ohjeita venyttelyyn. Ei se mene niin, että maataan kaksi tuntia sohvalla ja sitten rykäistään lavalle soittamaan.

Lava on vaaran paikka tapaturmienkin kannalta. Lindholmin vuosien jalkaleikkauskierre sai alkunsa Vantaan Myötätuulirockissa 2003, kun laulaja sai akillesjänteensä revähtämään näyttävässä sisääntulossa. Keikan alun mies vetäisi maassa maaten, ennen kuin ambulanssimiehet nostivat hänet tuolille laulamaan. Ammattimaisia suhteita

Lindholm on kohottanut työkuntoaan jo useiden vuosien ajan säännöllisesti urheillen, tosin ensin väärällä tavalla. – Vedin salilla maksimirautaa, eli niin paljon kuin lähtee. Siinä vaan tukki itsensä, ja rintarankakin oli kuin mannerlaatta. Edellisen keikkarundin jälkeen hankin personal trainerin, joka on opettanut aukaisemaan paikat. Lindholm ei vietä vapaa-aikaansa bändin kanssa. Soittajiin hän haluaa pitää ammatilliset ja asialliset välit – ja suorat puheet. Tärkeintä on, että tullaan toimeen. – Silloin kun perustettiin bändiä, oltiin kaikki kamuja, mutta eihän me tiedettykään paremmasta. On äärimmäisen tärkeää, että bändissä ei ole liian rakkaita ihmissuhteita. Sydänystävät on erikseen. Keikkamuusikon henkinen hyvinvointi lähtee ennen kaikkea kodista ja perheestä. – Kaikkein hienoin tunne on, kun tulee kotiin vaikkapa kolmelta yöllä. Avaan oven ja huomaan, että jaaha, poikakin on tullut reissuiltaan ja tytär ja vaimo nukkuvat rauhallisesti. Kaikki on kunnossa. Muusikko on nähnyt monet muutkin ammatit. Levyseppähitsarin koulutuksen saanut Lindholm on tehnyt töitä myös siivoojana, vaatekaupan myyjänä, taksikuskina ja kiinteistönhoitajana. Omat lapset ovat nyt ammatinvalintaiässä. Lindholm ei pahastu, vaikka lapset innostuisivat musiikista ammattina, mutta ei siihen kannustakaan. – Saavat tehdä ihan mitä lystäävät, kunhan eivät ole toimettomana. Töitä täytyy tehdä, ihan sama työskenteleekö postinkantajana vai suuren firman talousjohtajana. Luppoaika ei selvästikään sovi Lindholmille. Keikkarundi on vasta päässyt alkuun, kun hän jo ihmettelee, mitä tekisi pitkällä lomalla sen jälkeen. – Ajateltiin, että lähdetään Thaimaaseen perheen kanssa, mutta eihän sielläkään voi koko kevättä olla. Pitää vissiin alkaa taas säveltämään uusia lauluja.

Olli Ilari Lindholm • Syntynyt 19. maaliskuuta 1964 Porissa, asuu Tampereella. • Yö-yhtyeen laulaja, säveltäjä ja ajoittain kitaristi. • Yön debyyttilevy Varietee ilmestyi vuonna 1983. • Perhe: Satu-vaimo, 16-vuotias tytär ja 18-vuotias poika. • Kitaristina Appendixyhtyeessä 1980-luvulla. • Voitti Iskelmä-Finlandia -palkinnon vuonna 2008. • Oli Idols-laulukilpailun vieraileva tuomari Helsingin koelauluissa keväällä 2011. • Motto: Ei saa kusta toisen niskaan ja väittää, että sataa vettä. • Yön kotisivut: likaisetlegendat.com

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

M i n u n

t y ö n i

Teksti Jussi-Pekka Aukia Kuvat Sarri Kukkonen

Vanhan virittäjä Jarkko Mäen työ pianojen ja flyygelien korjaajana vaatii monenlaista erityisosaamista. M i k ä t y ö pa i k ka?

F-musiikki Oy:n pianoverstas  Viiden pianonvirittäjäteknikon työpaikka Vantaalla, Pohjoismaiden suurimman soitinmyymälän yhteydessä.  Pianojen ja flyygelien korjausta ja huoltoa pikkuvioista täydellisiin peruskorjauksiin.  Myytäväksi tulevien uusien instrumenttien huolto esittely- ja luovutuskuntoon.  Asiakkaita yksityishenkilöt, laitokset ja konserttisalit.

 Vastaavia verstaita on Suomessa vain kourallinen, lisäksi yksittäiset pianonvirittäjät kunnostavat soittimia omilla työhuoneillaan.

Telma 4 2011

− Äitini oli musiikkikauppias. Menin armeijan jälkeen pianotehtaalle töihin, koska halusin vähän kevyempiä hommia kuin pelkkää pianojen kantamista perheen firmassa.

 − Opiskelin työn ohessa pianonvirittäjäksi Hellaksen pianotehtaalla Rajamäellä. Siellä oli alkuvuosina vielä satakunta työntekijää, mutta 1990-luvun alun laman seurauksena meitä oli jäljellä lopulta enää viisi. Uudessa tilanteessa piti oppia tekemään kaikkia työvaiheita, minkä vuoksi kehityin monitaitoiseksi.

– Pienessä viiden hengen tiimissä kukin edustaa toisaalta omaa erityisosaamistaan ja toisaalta pääsee tarttumaan työhön kuin työhön.

 − Virittämisen perustaidot oppii vuodessa, mutta vasta vuosikymmenessä ne saa kunnolla haltuun.

 – Varsinaisessa virittämisessä ei – toisin kuin luulisi – tarvita musikaalista korvaa, sillä siinä kuunnellaan pianosta yhtäaikaisesti soitettavien intervallien keskinäistä huojuntaa ja samaa ääntä soivien kielikuorojen sävelpuhtautta. Sen sijaan pianon soinnin muokkauksessa herkkä korva ja musikaalisuus ovat tarpeen.

 − Viritän vuodessa vain satakunta pianoa tai flyygeliä, sillä virittäminen – äänien toistuva takominen ja sävelkorkeuksien jatkuva tarkkailu – on monotonista ja henkisesti rankkaa työtä. En myöskään erityisemmin pidä pianonvirittäjän arkeen kuuluvasta ihmisten ovien takana kiertämisestä, vaan viihdyn paremmin verstaalla.

 − Peruskorjauksessa soittimen kaikupohja korjataan ja jännitetään uudelleen, vaihdetaan uudet kielet ja viritystapit. Kuusipuisen kaikupohjan kunnostus vaatii osaamista, eikä siinä ei ole varaa virheisiin.

– Viritystukki, johon kielet kiinnittyvät, on korjaajalle todellinen haaste, sillä sen on kestettävä kielten aiheuttama 20 tonnin vetovoima. Laatumerkeissä se kestää yleensä korjaamattakin.

 − Soittimesta uusitaan lisäksi kosketinkoneiston kuluneet osat ja huovat. Tarvittaessa paikataan myös pintojen naarmut ja kolhut. Sen jälkeen koneisto säädetään, soitin viritetään ja ääni muokataan halutuksi.

 − Vanhan pianon peruskunnostus vie työaikaa noin sata tuntia, flyygelin jopa 200 tuntia. Työmäärän takia flyygelin kunnostus maksaa 7 000–13 000 euroa, pianon 4 000–8 000 euroa. Kunnostettu laatusoitin on toisaalta soittimena liki uudenveroinen ja kestää kotikäytössä jopa puoli vuosisataa.

 − Esimerkiksi kaikki Suomeen yli sadan vuoden aikana tuodut kalliit Steinwayflyygelit ja -pianot kunnostetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Vanhat soittimet korjautetaan myös nostalgiasyistä.

 – Mekaniikan korjaaminen ja pintakäsittelyn teko vaatii tarkkuutta, mutta kaikkein vaikein asia on säätää soittimen lopullinen ääni juuri kohdalleen. Tässä työssä voi koko ajan kehittyä paremmaksi.



www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Anne Karppinen • Kuvitus Helena Hajanti

Syvintä taid

detta sielusta Työuupumuksesta toipuminen vaatii viisautta, jota on vaikea tieteellisesti ja kliinisesti määritellä. Kun pohja pettää, aukeaa tunteiden aikaikkuna. Se nostaa pintaan varhaisiakin kokemuksia, joiden selvittäminen on toipumisen edellytys. Taiteen keinoin traumahistoria on puhdistettavissa ja käännettävissä voimavaraksi.

aukaalainen Ukko Kärkkäinen on saanut elämältä lahjan, jota yhden ihmisen on lähes mahdoton kantaa: kyvyn tuntea voimakkaasti. Lahjansa hän on ottanut käyttöön ja jalostanut siitä ymmärryksen lähteen, josta ammentaa – siis sen mukaan kuin uskaltaa ja jaksaa. Mielen ja tunteiden voima on fyysistä voimaa vahvempaa ja menee tietoisen mielen läpi. Mennessään se voima jyrää pyhät päätökset kypsästä aikuismaisesta toiminnasta. Tapahtunutta ei voi järkevästi selittää, kovin moni ei edes ole tietoinen historiassaan olevien traumojensa käskyvallasta. Työpaikoilla seuraamukset näkyvät toisten syömisen kulttuurina.

www.telma-lehti.fi

Lapsuuden traumat käskyttävät

Ukko Kärkkäiselle repesi aikoinaan eteen ammottava railo. Kauniaisten sotavammasairaalasta saatujen, perhettä koskevien dokumenttien läpikäyminen osoittautui ilman ammattiauttajia valtavan raskaaksi. Lapsuuden traumat alkoivat purkautua ensin kirjoittamalla, sitten psykodraaman avulla ja muotoilemalla. Pienen lapsen tuskaa valui keramiikkasaveen ja hätä kanavoitui äänettömäksi huudoksi, joka vapautti kerros kerrokselta aikuista miestä ahdistuksestaan. Työ jatkuu edelleen. – Tiede invalidisoi ihmisen sisäistä todellisuutta, kun ihmisenä olemista yritetään purkittaa tulitikkulaatikoihin. Olen maksanut lähestulkoon

Telma 4 2011

”

Työpahoinvointi on osa sitä laskua, minkä maksamme sielun myymisestä euroille. elämäni hinnan siitä, että en siirrä omassa menneisyydessäni olevaa negatiivista eteenpäin. Työyhteisöissäkin tärkein työkalu on peili. Politiikka ei muuta maailmaa, taide muuttaa! Kyse on valtavista prosesseista, joita on vaikea sanoittaa. Ne voi tuoda näkyviksi taiteen kautta. Ukko Kärkkäisessä puhuu omalla tavallaan uupumuksen pioneeri. Alitajunta vaati tulla näkyväksi ensimmäisen kerran vuonna 1989, jolloin kukaan ei vielä tuntenut käsitettä loppuunpalaminen. Silloin vuoriteknikko Kärkkäinen ymmärsi, miten uupumus oli tuhonnut hänen kompetenssinsa teknisellä alalla. Hän oli tullut työmotivaation elinkaaren päähän, haitallisen toiminnan vuosiin. Oli löydettävä alueet, joita trauma ei ollut tahrannut. Alkoi työnohjaajaksi kouluttautuminen ja osallisuus masennuksen hoidon uusien mahdollisuuksien kartoittamisessa. – Ne olivat huikeita työaikoja! Sain tehdä työtä luovasti, käytin runoutta, luontokuvia, tuoksuja ja valjastin kaikki aistikanavat koulutuksessa… Aloin puhua alkuunpalamisesta ja uutta luovasta masennuksesta. Kun ihmisellä on kosketus omiin tunteisiinsa, hänen inhimillisyytensä, kykynsä olla ihmiselle ihminen kasvaa eksponentiaalisesti. Luovuus on tunteiden viisautta

Koko aikuisikänsä Ukko Kärkkäinen on ”vetänyt pönttöönsä niin paljon tietoa mielen mekanismeista kuin mahdollista”. Se on ollut yksi selviytymiskeinoista. Hän on myös antautunut tuskalle, sillä huutamalla, itkemällä, maalaamalla, kirjoittamalla eli tunteilla ja taiteella hän lääkitsee itseään. Vihkoihin on kertynyt jo 14 000 runoa, muuta tuotantoa edes mainitsematta. Kun Kärkkäiselle valkeni äitinsä luovuuden kielteisyyden syyt, oli kuin satatuhatta volttia olisi mennyt miehen läpi. Äiti oli kirjoittanut novelleja ja näyttänyt ne omille vanhemmilleen, jotka olivat pitäneet tyttärensä aikaansaannoksia höpö-höpönä. Omissa lapsissaan purkautuvaa luovuuden virtaa Ukko Kärkkäinen vaalii ja arvostaa. Anna-tyttären maalaus isästä ja pajulinnusta huokuu rauhaa. Kun nuorimmaisen Meri-tyttären sormet tanssivat pianonkoskettimilla, keveä sävel kantaa olohuoneesta ulko-

Telma 4 2011

ovelle pysähtyneen vieraan korviin, koskettaa sielua ja jättää uutta luovan puhtaan muistijäljen kotiin tuomisiksi. Taide nostaa tunteet pintaan. Ukko ja hänen vaimonsa tekstiilitaiteilija Inkeri Kärkkäinen perustavat elämänsä toivoon paremmasta. Osa sitä on ajatus erilaisesta tyky-päivästä, jonka voi toteuttaa Vihtavuoren Järvilinnan taiteilijayhteisössä. Työssään, elämässään uupuneen auttajalle tärkeintä on uskaltaa olla ei-tietämisen tilassa. Samanlaista rohkeutta Kärkkäiset kaipaavat työpaikoille. Jos lähestyttäisiinkin työnilon ja -imun etsimistä avautumalla taiteelle ja sen äärellä syntyvälle yhteiselle kokemukselle? Jos vaikka näin työpaikalle syntyisikin siellä toimivan yhteisön yhdessä tekemä taideteos? Miten voimaannuttavaa se olisikaan? Ja kun ihminen voimaantuu, hän sitoutuu työhönsä, ei toimi vain sidottuna konemaisena osana yhteisöään. Voimaantunut yhteisö ruokkii jäseniään. Sanoin määrittelemätön tunne

Työelämän ongelma on sen kyvyttömyys tunnistaa, suvaita ja arvostaa aitoja tunteita. Kuitenkin työlleen

Mikko Vähäniitty

omistautunut ja siitä nauttiva tekee työtään tunnepohjaisesti. Kärkkäinen tuhahtaa taas kuulleensa esimerkin mitä tunneälyttömimmästä johtamisesta. Lattemaidot kiehuvat hellalle korostaen ukkomaista tuohtumusta. – Tunnekylmyyden taustalla on tosiasia, että euroarvo on mennyt ohi ihmisarvon. Yhteiskunta on menettämässä sieluaan. Sitä on tieteellisesti vaikea avata, lyyrisesti asian voi ilmaista. Työpahoinvointi on osa sitä laskua, minkä maksamme sielun myymisestä euroille. Tunne taipuu huonosti kaikkien samalla tavalla ymmärtäviksi sanoiksi. Se on paremmin lähestyttävä taiteen keinoin. Aloitetaan kritiikistä. Ukko Kärkkäisen yksi viesti kuulostaa olevan, että sen, jolla on valta arvioida ja arvottaa muita, pitäisi olla erityisen tietoinen vaikuttimistaan, niin taidekriitikon kuin esimiehenkin. – Semmoinen, joka tekee sielustaan työtä, voidaan ampua alta aikayksikön hengiltä muutamalla sanalla. Semmoinen on edesvastuutonta, sielutonta, ymmärtämätöntä ja kyynistä toimintaa. Suuri osa ihmisistä elää yksityistä aikuis- kuin myös työelämäänsä Kärkkäisen mustekalastrategian mukaan. Mustan aukon päällä kantena olevaa ruumista pitävät paikoillaan reunoille kurottuvat lonkerot. Kun lonkerot www.telma-lehti.fi

lipsuvat, musta aukko imaisee sinnittelijän uupumukseen Paavo Johannes Kärkkäinen, joka Ukko Kärkkäinen oli huhtikuuhun 2010 asti, sukelsi mustaan aukkoon kolmesti, mutta joka kerta luovuus on estänyt hukkumasta. Vaimonkin oli välillä vaikea lähestyä Ukosta purkautuneita teoksia, vaikka Inkeri Kärkkäinen on vahva taiteilija myös itse. Luovuus on ihmiselle erittäin tuhoisaa – varsinkin silloin, kun sitä ei saa käyttää, kristallisoi Kärkkäinen. – Ellei luovuus pääse laajenemaan persoonan kasvun suunnassa, se koituu kuolemaksi, täräyttää Kärkkäinen ja nauraa komeasti päälle, sillä oivallus on elämäntehtävän arvoinen. Tätä löytöään hän haluaa usuttaa muutkin tutkimaan, sillä hautausmaat ovat täynnä kunnollisia työntekijöitä, joiden lahjakkuus on latistettu. Uupumus avaa tunteiden ikkunan menneisyyteen. Alitajunta hakee sieltä käsikirjoituksia käsitellä käsillä olevia tunteita. Siksi on tärkeää, että on tietoinen omista opituista malleistaan. Ne heijastavat käsityksiä omista kyvyistä, minäkuvasta ja itsetunnosta. Negatiivisten muistojen läpikäyminen on raskasta, mutta välttämätöntä, mikäli mielii rajoittavista uskomuksista eroon.

Telma 4 2011



Perheyritystä Kreikassa pyörittävät Aris Mitsopoulos ja Hanna Kylmänen jaksavat uskoa tulevaisuuteen, vaikka maan taloustilanne on vaikea.

– Olemme pärjänneet tähän asti, joten toivomme, että selviämme jatkossakin, pariskunta sanoo.

Telma 4 2011



maailmalla

Teksti Lea Taivassalo • Kuvat Sini-Marja Niska

Valomainoksia ja toimistokalusteita valmistava Epigramma - A. Mitsopoulos on harvinainen yritys tämän päivän Kreikassa. Se on velaton ja maksaa edelleen täyttä palkkaa työntekijöilleen. Useimmat yritykset ovat leikanneet palkkoja talouskriisin alettua.

Kypäräkapinaa Kreikassa Työturvallisuusajattelu on Kreikassa varsin uutta. Vain pieni osa työtapaturmista päätyy tilastoihin, sillä niiden ilmoittaminen voi johtaa hankaluuksiin.

www.telma-lehti.fi

teenalaisen lähiökadun liikenne takkuilee. Nosturiauto peruuttelee vähän väliä tielle, kun se hakee hyvää paikkaa autoliikkeen pihassa. Tarkoitus on vaihtaa lamput liikkeen korkean valomainoksen sisälle. – Kypärät ovat taas jääneet matkasta, huokaisee Epigramma – A. Mitsopoulos & Co:n markkinointipäällikkö Hanna Kylmänen työmaata seuratessaan. Kylmänen on yrittänyt istuttaa kypärää kreikkalaisen työmiehen päähän viimeisen vuosikymmenen ajan, mutta se on vaikeaa. Vastalauseita on monia: kypärä on tukala kuumilla ilmoilla, kampaus kärsii tai ilman on pärjätty aiemminkin. Työturvallisuusajattelu

on maassa yleisestikin varsin uutta. – Onhan se välillä turhauttavaa, sillä työntekijöitä pitäisi vahtia koko ajan. Heti kun silmä välttää, kypärät vaihtuvat lippikseen ja suojatyövaatteet jäävät nurkkaan. Niitä ei ole totuttu käyttämään eikä hyötyjä tunnisteta. Kylmänen omistaa valomainoksia ja toimistokalusteita valmistavan yrityksen yhdessä kreikkalaisen miehensä Aris Mitsopouloksen kanssa. Yritys valmistaa, mutta myös ripustaa ja huoltaa mainoskylttejä. 1800-luvun lopulla perustettu perheyritys on yksi Kreikan vanhimmista edelleen toimivista yrityksistä. Aiemmin ripustustöitä tehtiin tikapuiden ja vinssien avulla.

Telma 4 2011

– Nykyisin nosturi tekee toiminnasta turvallisempaa. On todellinen ihme, että satavuotisen historian aikana ei ole sattunut vakavampia turmia, Mitsopoulos kiittelee. Palkkoja vaikea leikata

Epigramma on harvinainen yritys tämän päivän Kreikassa. Se on velaton ja maksaa työntekijöilleen edelleen täyttä palkkaa ja ne hoidetaan ajallaan. Yritys maksaa paikallisen tavan mukaan palkkaa 14 kuukaudelta: ylimääräistä palkkaa maksetaan jouluna sekä pääsiäisenä ja kesällä. – Yleinen suositus on, että kaikki siirtyisivät 12 kuukauden sopimuksiin. Se johtaisi käytännössä palkkojen alentamiseen, joten siitä olisi sovittava erikseen työntekijöiden kanssa, Mitsopoulos tarkentaa. – Tällä hetkellä vielä pärjäämme, mutta ongelma on, ettei kukaan tiedä, milloin talouslama loppuu. Tulevaisuutta ei voi suunnitella. Palkkojen leikkaamista Mitsopoulos pitää viimeisenä vaihtoehtona. Palkkataso on jo nyt varsin matala, joten hänen mielestään sitä ei voi lähteä noin vain laskemaan. – Ateenassa elinkustannukset ovat korkeat, ja työntekijälle on jäätävä jotain käteenkin. Täällä ei kukaan elä 30 euron päiväpalkalla. Mitsopouloksen mukaan työnantajamaksuja voitaisiin sen sijaan alentaa. Ne ovat tällä hetkellä 38 prosenttia palkkatulosta, eikä niiden vastineeksi saa juuri mitään. Julkinen sektori ei toimi, ja jopa verikoetta saattaa joutua jonottamaan kuukausia. Tämä tekee esimerkiksi työtapaturmatilanteesta kestämättömän. Yleisestikin järjestelmä on vanhanaikainen ja jäykkä. Ilmoitettu tapaturma johtaa työolojen tarkastukseen tehtaalla, ja pienikin havaittu rike johtaa suureen sakkoon ja saattaa sulkea tehtaan kuukausiksi. – Totuus on se, että pienemmät työtapaturmat pyritään hoitamaan muuten kuin vakuutuksen kautta. Pienemmillä yrityksillä ei ole muuta mahdollisuutta. Yrityksessä ei ole sattunut koskaan vakavampia turmia, mutta muutama vuosi sitten työntekijä loukkasi itsensä ripustuksessa. Kyse oli kokeneesta työntekijästä, joka halusi tehdä ripustuksen omalla tavallaan,

Byrokratia hankaloittaa yritysten toimintaa Kreikassa. Esimerkiksi mahdollisista ylitöistä pitäisi ilmoittaa verohallinnolle etukäteen.

Telma 4 2011

Työturvallisuusajattelu on varsin uutta Kreikassa. Esimerkiksi suojakypärää ei usein näe kreikkalaisen työmiehen päässä. vastoin työnjohdon ohjeita. Tukirakenne kuitenkin petti ja työntekijä jäi roikkumaan parinkymmenen metrin korkeuteen. – Veimme hänet yksityiseen sairaalaan ja maksoimme kulut ja täyden palkan toipumisajalta. Näin yritykset toimivat, jos se on mahdollista.

yhteiskunnassa kytevä lakkoherkkyys vähentää kilpailukykyä. – Pari vuotta sitten pääsatama oli lakossa, emmekä saaneet sieltä raaka-aineitamme. Se johti ongelmiin monikansallisen asiakkaamme kanssa, ja lopulta menetimme asiakkuuden.

Rekrytointi helpottunut

Uuvuttava luparuljanssi

Talouskriisi on ratkaissut yrityksen rekrytointiongelman, työvoimaa on tarjolla jonoksi asti. Tällä hetkellä vakituista henkilökuntaa on nelisenkymmentä, mutta isojen projektien aikana määrä saattaa jopa tuplaantua. – Kreikassa ammattikoulutus ei ole kovin arvostettua, joten ammattitaitoista väkeä ei ole paljon ja heistä kilpaillaan. Tällä hetkellä meillä on ensimmäistä kertaa se tilanne, että voimme valita henkilökuntamme, Kylmänen kertoo. Myös pimeää työvoimaa on tarjolla aiempaa enemmän. Monen ahdinko on valtava, sillä välillä ihmiset tarjoutuvat tulemaan töihin jopa ruokapalkalla. Yritys ei näihin tarjouksiin tartu. – Meillä kaikki menee virallista kautta eli sosiaaliturvamaksut ja verot hoidetaan. Olemme tähän asti pärjänneet näin ja haluamme niin myös jatkaa. Yrityksen liikevaihdosta yli puolet kertyy Kreikassa toimivien monikansallisten yritysten toimeksiannoista. Mitsopoulos arvelee, että ilman niitä yrityksen tarina olisi loppunut jo ajat sitten. Monikansallisten yritysten kanssa toimiessa kaiken on oltava läpinäkyvää. – Puhtaasti kreikkalaisilla markkinoilla emme pärjää kilpailussa, sillä maassa on tuhansia yrityksiä, jotka eivät ole koskaan maksaneet mitään virallisia maksuja.

Tehtaan pihamaalta kantautuva tasainen pauke ja kilinä kertoo, että lounastunti on päättynyt. Epigramman tehdas sijaitsee tehdasalueella Ateenan laidalla. Mitsopoulos osti tontin muutamia vuosia sitten ja maksoi siitä kolminkertaisen hinnan muuhun tonttimaahan verrattuna. Tehdasalue tuotti kuitenkin pettymyksen. Kävi ilmi, että alue on ollut tekeillä jo parikymmentä vuotta, eikä esimerkiksi kunnon katuja ole vieläkään rakennettu. Toinen yllätys oli alueella asuvat ihmiset. – Tonttimme naapurissa on asuintalo. Jos naapurimme keksii valittaa vaikka melusta, saatamme joutua lähtemään täältä, vaikka meillä on kaikki luvat kunnossa ja asukas on itse väärässä paikassa. Tämä on Kreikkaa. On todella vaikea toimia oikein, Mitsopoulos harmittelee. Byrokratian vaivaamassa Kreikassa lupien olemassaolo on kuitenkin tärkeää. Esimerkiksi toimeksiantojen kanssa yrittäjän on oltava tarkka, sillä usein työn tilaaja ei selvitä tai hanki tarvittavia lupia. Työn peruuntuminen tai muut hankaluudet jäävät helposti yrittäjän kannettaviksi. Yrityksen historian yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä on Ateenan olympiastadionin olympiarenkaiden ripustus. Valtavia renkaita oltiin asentamassa paikoilleen vain päiviä ennen vuoden 2004 kisoja, kun ilmeni, ettei aiottuun paikkaan saa porata lainkaan. Suunnittelussa ei ollut huomioitu, että renkaita oltiin kiinnittämässä historiallisesti arvokkaaseen seinään. Työt jouduttiin keskeyttämään. – Asian selvittämiseen meni aikaa, mutta renkaat saivat olla paikallaan. Kyllä siinä ehti tulla jo kyselyjä, että miksi renkaissa ei ollutkaan valoja kisojen alkaessa, Kylmänen muistelee. Vastoinkäymisistä huolimatta Kylmänen jaksaa uskoa, että yrittäjänä voi pärjätä myös Kreikassa. Tärkeintä on positiivinen asenne ja pitkä pinna.

Kapuloita rattaisiin

Yrittäjäpariskunta huokaisee, kun aletaan puhua byrokratiasta. Toimintaa hankaloittaa esimerkiksi se, että mahdollisista ylitöistä on ilmoitettava verohallinnolle etukäteen. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua nopeasti. Liiketoimintaa hankaloittavat myös niin sanotut suljetut ammatit, joka tarkoittaa, että uusien yrittäjien mukaantuloa on rajoitettu hallinnollisilla määräyksillä. Tämä on johtanut useilla aloilla hintakartelleihin. Esimerkiksi kuorma-autoilijoiden ammattikunta on ollut suljettu 1980-luvulta lähtien, eikä yhtään uutta lupaa ole myönnetty. Rahtien hinnat ovatkin nousseet pilviin, ja se taas vaikeuttaa koko liike-elämää: kaikki on kallista. Myös

www.telma-lehti.fi

Tilastojen peittämää ● Kreikassa valtaosa työ-tapaturmista jää tilastojen ulkopuolelle. Kreikan työministeriön tilastojen mukaan vuonna 2009 ilmoitettiin noin 6 300 työtapaturmaa. Vertailun vuoksi: TVL:n tilaston mukaan Suomessa korvattiin palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmia 122 890 vuonna 2009. ● Eniten työtapaturmia tapahtuu rakennusalalla. ● Kreikassa on noin 11 miljoonaa asukasta. Keskimääräinen palkka on noin 1 300 euroa kuussa. Keskimääräinen viikkotyöaika 40,8 tuntia. ● Ennen talouskriisiä arvioitiin, että noin 65 prosenttia työvoimasta työskenteli palvelusektorilla ja noin 22 prosenttia teollisuudessa. Työttömien määrä on nyt kasvanut kaikilla aloilla, ja esimerkiksi rakennussektori on romahtanut.

Telma 4 2011

Näin muinoin

Teksti Teemu Ahola / Työväenmuseo Werstas • Kuva Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto

Taiteilijat reklaamitöissä M

ainosjulisteiden kehitys kertoo monimuotoisesti yhteiskuntamme muutoksesta. Esimerkiksi julisteiden teko on muuttunut reilun sadan vuoden aikana melkoisesti. Kun maamme mainosala –”reklaamitoiminta” – otti 1900-luvun alussa lapsenaskeliaan, olivat ammattitaiteilijat avainasemassa sen kehittämisessä. Kasvavan ja kehittyvän kulutustavarateollisuuden markkinointiin tarvittiin tyylikkäitä ja oivaltavia julisteita. Värivalokuvista tai offset-tekniikasta ei vielä tiedetty mitään, joten mainostöissä oli kosolti sarkaa ammattitaiteilijalle. Ainakin 1930-luvulle saakka mainosammattilaiset olivat pääsääntöisesti hankkineet koulutuksensa Ateneumissa tai maamme piirustuskouluissa. Työelämän tarjoama säännöllinen tulo oli monelle taiteilijalle välttämättömyys ja toisaalta se mahdollisti myös oman taiteellisen toiminnan päätyön ohessa. Mainosjulisteiden varsinainen läpimurtokausi oli 1900-luvun alussa. Tuolloin julistetaiteen saralla kunnostautui myös maamme tunnetuimpiin taiteilijoihin lukeutunut Akseli Gallen-Kallela. Vuonna 1907 hän piirsi Bil-Bol-automainoksen, jonka teemaa ja kuvakieltä on aatteellisesti pidetty Kalevalan Kyllikin ryöstön sukulaisena. Mestaritaiteilija työsti lukuisia muitakin mainosjulisteita vuosien 1880–1920 aikana. Mainosjulisteiden tärkeyteen havahduttiin myös kuluttajien osuustoimintaliikkeessä ja taiteilijoita palkattiin mainososastoille. Osuustukkukauppa OTK:n mainonnan

Telma 4 2011

ohjaksia pitivät 1930-luvulla käsissään kuvataiteilijat Theodor Björnström ja Eino Finne. Samaan aikaan Elannon mainontaa hoiti Pekka Puupäätä piirtänyt taiteilija Ola Fogelberg. Tuohon aikaan mainosjulisteet olivat usein todellisia taideteoksia. Esimerkiksi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n mainoskeskus keskittyi toiminnan alusta alkaen nimenomaan julistesuunnitteluun. Toinen tärkeä ammattitaiteilijan taitoja vaatinut tuotealue oli myyntipakkaukset. Tätä työtä varten olivat omat taiteilijansa. Taiteilijoilla oli työssään varsin vapaat kädet. Vapautta rajoittivat oikeastaan vain kustannukset, pakkaustekniikka ja materiaali. Esimerkiksi lait ja asetukset eivät vielä 1930-luvulla juurikaan puuttuneet pakkausten suunnitteluun. Mainosjulisteiden ja tuotepakkausten taiteellinen kunnianhimo oli siis varsin korkealla. Tilanne alkoi muuttua viimeistään 1960-luvulla, jolloin tavaramäärän paljous kasvoi äärimmäisen nopeasti. Tällä oli mainosmateriaalin ulkomuotoa ja teemoja yhtenäistävä ja yksinkertaistava vaikutus, mikä oli sinänsä luonnollista. Mainosjulisteet kertovat kiehtovan monipuolisesti suomalaisen elintason ja talouden kehityksestä. Samalla ne avaavat toisenlaisen näkökulman maamme taiteilijoiden elämään ja työhön. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton mainoskeskuksen valistusjuliste vuodelta 1949.

Suomalaisen mainosalan uranuurtajia olivat nimekk채채t taiteilijat, jotka hankkivat lis채elantoa kiihtyv채n kulutuksen kustannuksella.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

Teksti Maarit Seeling

Tori käytännön tekoihin Työturvallisuuskeskuksen (TTK) uusi sähköinen työalusta tarjoaa työkaluja työhyvinvoinnin kehittämiseen. Vuoden vaihteessa avautuva Työhyvinvoinnin kohtaamispaikka verkossa on tori, jossa työhyvinvoinnista vastaavat voivat kokoontua, koota, suunnitella ja vastuuttaa kehittämisen tehtävät.

yöhyvinvoinnin kohtauspaikalla asiakkaita ohjataan keskittymään työhyvinvointia keskeisesti kannatteleviin asioihin: työhyvinvointi osana johtamista, työyhteisön toimivuus, työn ja työympäristön vaarat sekä kuormittavuus, osaamisen kehittäminen sekä terveyden ja työkyvyn edistäminen. – Kohtaamispaikan kehittämisen lähtökohtana on ollut auttaa työpaikkoja keskittymään olennaiseen. Työhyvinvoinnin tason nostamiseksi ei riitä pelkästään liikuntaseteleiden jakaminen, vaan sen täytyy olla olennainen osa johtamista. Työhyvinvoinnin kohtaamispaikka auttaa kokoamalla yhteen hajanainen tieto ja osaajat, Työturvallisuuskeskuksen työhyvinvointipalvelujen asiantuntija Jarna Savolainen tiivistää. Kehittämistä tuetaan työkaluilla, joilla voi arvioida kunkin osa-alueen nykytilaa ja kehittämistarpeita, kirjata kehittämistoimet sekä aikatauluttaa ja jakaa tehtävät kullekin henkilökohtaisesti. Torilta on saatavilla myös työhyvinvoinnin asiantuntijoiden ideat ja tuki. – Uusi palvelumme tekee mahdolliseksi työhyvinvointia edistävien ja haittaavien osatekijöi-

Telma 4 2011

den näkyväksi tekemistä. Omaan työhön saa innostusta ja tukea, sillä kohtaamispaikka auttaa ratkaisujen löytämisessä. Ratkaisuja työpaikan tilanteeseen voi kysyä myös puolueettomilta asiantuntijoilta. Uusi verkkopalvelu on käyttäjille ilmainen, Savolainen kertoo. Mahdollisimman laajan osaamisen saamiseksi TTK etsii kohtaamispaikkaan myös verkostokumppaneita, joiden kanssa palvelua jatkossa kehitetään. Torihenkeä nostattaa myös työhyvinvoinnin teemakuukaudet ja niihin liittyvät materiaalit. Vastuullisten kohtauspiste

Ongelmana Savolaisen mukaan työpaikoilla usein on, että työhyvinvoinnista vastaavat toimivat erillään toisistaan. Esimerkiksi esimiehet tekevät tärkeitä henkilöstön työhyvinvointiin liittyviä päätöksiä, mutta eivät välttämättä vaihda tietoja ja keskustele keskenään vaikutuksista, joita päätöksillä on työpaikkaan kokonaisuudessaan. – Uusi palvelumme tarjoaa tähän yhden ratkaisun. Kohtaamispaikalla työhyvinvoinnista

Työsuojeluvaalitulos TTK:n rekisteriin Työturvallisuuskeskus TTK ylläpitää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoimaa, lakisääteistä työsuojeluhenkilörekisteriä, johon työnantajan velvollisuus on ilmoittaa vaalien jälkeen työpaikan työsuojeluyhteistoimintaan nimettyjen ja valittujen henkilöiden yhteystiedot. Käytännössä ilmoituksen tekee työsuojelupäällikkö tai muu työnantajan velvoittama henkilö. Ilmoituksen voi tehdä nykyään sähköisesti TTK:n verkkopalvelun kautta: https://www.ttkrekisteri.fi. TTK:n rekisterin mukaan 6 575 työpaikalla vaalikausi päättyy vuoden lopussa.

Sami Kulju

Lisätietoja www.ttk.fi/tyosuojeluhenkilorekisteri rekisteri@ttk.fi P. 09 61 6261/rekisteri

Jarna Savolainen

vastaavat voivat vaihtaa kokemuksiaan ajasta ja paikasta riippumatta. Samalla he saavat ohjatusti yhteistä ymmärrystä työhyvinvoinnista ja näkevät, mistä osaalueesta kukin vastaa, Savolainen määrittelee. Kohtaamispaikka sopii myös yksittäisten tiimien ja heidän esimiestensä yhteiseksi työalustaksi. Työhyvinvoinnin ylläpito kuuluu meille kaikille. Kortista alkuvauhtia

Työhyvinvoinnin kohtaamispaikka täydentää TTK:n keväällä 2011 käynnistämän Työhyvinvointikorttikoulutuksen aihealueita ja tarjoaa apuja asioiden jatkotyöstämiseen itsenäisesti. Koulutuksen tavoitteena on käynnistää työhyvinvointia edistäviä prosesseja työpaikalla ja lisätä eri toimijoiden yhteistyötä. TTK:n asiantuntija Pirkko Mäkinen arvioi, että Työhyvinvointikortin haltioita on vuoden loppuun mennessä noin 700−800. – Kohtaamispaikassa voi esimerkiksi jatkaa korttikoulutukseen liittyvän arviointitehtävän työstämistä sekä määrittää vastuita ja aikatauluja, jotta suunnitelmat etenisivät käytännön tasolle, Mäkinen toteaa. Hän kertoo kiinnostuksen koulutukseen kasvaneen tasaisesti. www.telma-lehti.fi

– Työpaikkakoulutuspyyntöjä tulee useampia joka viikko ja uskon, että ensi vuoden avoimiin koulutuksiin riittää tulijoita. Syksyn avoimet koulutukset ainakin täyttyivät melko nopeasti. Koulutuksen teemat sovittiin valmisteluyhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Pilottikoulutuksetkaan eivät osoittaneet niihin Mäkisen mukaan muutostarvetta. Etenkin työpaikkakoulutuksissa voidaan kuitenkin teemojen painotuksia ja käsittelyaikaa räätälöidä tarpeen mukaan. – Työhyvinvointikortti-koulutus auttaa löytämään yhteisen kielen – eli mistä puhutaan, kun puhutaan työhyvinvoinnista ja sen edistämisestä tai kehittämisestä.

Lisätietoja • www.tyohyvinvointikortti.fi, tyohyvinvointikortti@ttk.fi • Työhyvinvoinnin kohtaamispaikka: www.ttk.fi • Facebookissa keskustelua, kommentointia, uusinta uutta työhyvinvoinnista. www.facebook.com/tyohyvinvointi • Päivä työhyvinvoinnille -blogissa TTK:n asiantuntijoiden näkemyksiä työhyvinvoinnista. www.ttk.fi/paiva_tyohyvinvoinnille_blogi

Telma 4 2011

Teksti Leena Huovila

Improvisoi! Voiko työyhteisöä muuttaa interventiotutkimuksen ja teatterin keinoin? Sitä kokeilivat VTT ja improvisaatioteatteri Stella Polaris.

mprovisaatioon perustuvan vuorovaikutuskoulutuksen uranuurtaja Stella Polaris ja VTT yhdistivät voimansa auttaakseen työyhteisöjä kehittämään sisäistä ja ulkoista kommunikointikykyään. – Tietoyhteiskunnassa vuorovaikutustaidot ovat nousemassa maailmanlaajuisesti kärkiasiaksi. Improvisoi!-hankkeessa halusimme parantaa ryhmädynamiikkaa, kollektiivisuutta ja yhteistyökykyä työyhteisössä. Tätä kaikkea työyhteisö tarvitsee muutoksessa, VTT:n erikoistutkija Tapio Koivisto sanoo.

Pilottikohteina vuosina 2010–2011 Työsuojelurahaston tuella toteutetussa hankkeessa olivat Vantaan kaupunginkirjasto, Lempäälän vanhustenhuolto ja Raision kaupunki. Rakentavaan vuorovaikutukseen

Vuorovaikutuskoulutus auttaa analysoimaan omaa ja muiden ilmaisua. Tärkeää on kuuntelu, läsnäolo, sanaton viestintä ja vaihtelevat toimintatavat. Koulutuskertoja oli kolme. Teemat olivat rakentava vuorovaikutus, statusilmaisu ja niin sanottu case-impro.

Jokainen vastuussa omasta ilmaisustaan –

Telma 4 2011

n iso askel, kun koulutukseen osallistunut sanoo tulleensa tietoiseksi ilmaisustaan. Enempää ei voi odottaa. Pallo on nyt hänellä. Onhan jokainen itse vastuussa omasta ilmaisustaan, näyttelijä, improvisaatio- ja vuorovaikutuskouluttaja Micke Rejström Stella Polariksesta sanoo. Rejström osallistui Improvisoi!-hankkeeseen kouluttajana. Stella Polaris toi 1990-luvulla improvisaatiopohjaisen vuorovaikutuskoulutuksen Suo-

meen. Yli kuudentoista vuoden ajan rakentavaa vuorovaikutusta on koulutettu sadoissa työyhteisöissä. – Ei liene toimialaa, jolla emme olisi vierailleet. Tietoisempi ja mielekkäämpi ilmaisu sopii kaikkiin työyhteisöihin alasta riippumatta. Yhdessä toisten kanssahan työtä tehdään. Kun ihmiset saavat ilmaisukapasiteettinsa käyttöön, he saavat myös osaamisensa parem-

On vanhakantaista ajattelua, että ulkopuoliset asiantuntijat voisivat muuttaa toimintamalleja. Rakentavassa vuorovaikutuksessa harjoiteltiin tyrmäämättä toimimista. Kun toinen esittää idean, ei sanota ”Joo mutta” vaan ”Joo ja”, jolloin tilanne pääsee kehittymään. Statusilmaisu tarkoittaa sen tiedostamista, että omalla ilmaisullaan jokainen antaa ja ottaa tilaa – eri ihmisten kanssa eri tavalla. Statusta pitäisi voida varioida joustavasti tilanteen mukaan. Case-improssa harjoiteltiin arkisen työelämän oikeita ongelmatilanteita. Esimerkiksi vanhustenhuollon työntekijät harjoittelivat, kuinka kohdata omaisten negatiivista palautetta. – VTT:n tutkijat vetivät vuorovaikutuskoulutuksen rinnalla tulevaisuusverstaita, joissa työyhteisön jäsenillä oli mahdollisuus määritellä, mihin työyhteisöä halutaan kehittää ja miten. Parantuneita vuorovaikutustaitoja ja riskinottokykyä oli tarkoitus hyödyntää muutosprosesseissa, Koivisto kertoo. Koiviston mukaan hanke onnistui parantamaan työntekijöiden ja työntekijäryhmien kommunikaatiota. Mitä tulee toimintamallien muuttamiseen, hänen mukaansa on vanhakantaista ajattelua, että ulkopuoliset asiantuntijat voisivat muuttaa niitä. – Työyhteisöt alkoivat toimia itse valitsemaansa suuntaan. Muutosprosessit ovat kaikissa organisaatioissa käynnissä.

min esiin. Sillä on Rejströmin mukaan vaikutusta työhyvinvointiin, jaksamiseen ja tuottavuuteen. Mitä huonommat ajat, sen tärkeämpää se on. Improvisoi!-hankkeessa koulutuskertoja oli kolme. Koulutus luo oppimiselle turvalliset olosuhteet ja romuttaa pelot. Kolmannella kerralla saattoi selvästi havaita kehitystä ilmaisussa ja työyhteisön ilmapiirissä. – Yksi tärkeimpiä asioita on erilaisuuden hyväksyminen. Kukaan meistä ei voi valita työtovereitaan,

www.telma-lehti.fi

Tietoiseksi omasta käytöksestä

– Projekti oli virkistävää vaihtelua arkiseen työhön, johtava informaatikko Ville Karinen Tikkurilan kirjaston aikuisten osastolta sanoo. – Yksinkertaiset, leikinomaiset harjoitukset tekivät näkyväksi vuorovaikutustilanteiden dynamiikkaa ja ongelmia. Harjoitukset auttoivat tulemaan tietoiseksi omasta käytöksestä ja toiminnasta työyhteisössä. Mikään patenttiratkaisu tämä ei tietenkään ole – sellainen, jonka jälkeen kaikki heti muuttuisi – mutta hyvä alku kuitenkin. Voin suositella lämpimästi vuorovaikutuskoulutusta. Hankkeen tulevaisuusverstaissa hahmoteltiin myös kirjaston palvelumallin muuttamista. Se työ on vielä Karisen mukaan vaiheessa. – Valtakunnallisestikin kirjastokenttä on käymistilassa, ja muutokseen vastaaminen on jatkuva projekti. Kirjasto muuttuu käyttäjiensä olohuoneeksi, jossa on monenlaista sosiaalista toimintaa, Karinen sanoo.

Lisätietoa: • www.tsr.fi > Hae numerolla 109318

ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Ei voi olla niin, että koska kemiat eivät muka jonkun kanssa kohtaa, ottaa jo aamulla herätessä päähän. Ilmaisusta tulee tyrmäävää, ja rämmitään loputtomassa suossa, Rejström sanoo. – Rakentavassa vuorovaikutuksessa erilaisuuden voi oppia näkemään kiinnostavana mahdollisuutena. Kaiken lähtökohta on aito läsnäolo ja kuunteleminen tietoisella tasolla.

Telma 4 2011

julkaisut

Palaute kuuluu kaikille

Työnilo Marja-Liisa Manka, WSOYpro 2011 Henkinen pahoinvointi, kiire, ristiriitojen runsaus, kiusaaminen, eläkkeelle pako ja masennus – siinäkö työelämän koko kuva? Miten työstä voi iloita? Kirjassa tartutaan työnilon reseptiin: hyvä johtaminen, yhteisöllisyys, joustava toimintatapa ja työn hallinta saavat hyvälle mielelle. Kirjassa kerrotaan keinoista, joista hyötyy koko työyhteisö, koska menestys piilee innostuneissa ja hyvinvoivissa työntekijöissä. • www.wsoypro.fi

Kaiken keskellä yksin Tarja Heiskanen – Liisa Saaristo (toim.), PS-kustannus 2011 Miltä tuntuu, jos on 150 puhelinnumeroa, mutta ei ketään, kenelle soittaa? Vapaaehtoinen yksinolo voi olla tietoista rauhan hakemista, mutta yksinäisyyteen liittyy myös kielteisiä tunteita. Yksinäisyyden lähtökohtien tiedostaminen auttaa ymmärtämään yksinäisyyttä ja tukemaan yksinäisiä ihmisiä.

Risto Ahonen – Sirke Lohtaja-Ahonen, Infor 2011 Jokainen tarvitsee palautetta, sillä ilman palautetta ei tiedä, onnistuiko vai ei. Jotta jokainen saa palautetta, palaute on erotettava johtamisesta ja saatava jokaisen ihmisen arkipäivän työkaluksi. Vain hyvin annettu palaute kehittää; huonosti annettu palaute herättää vain ärtymystä ja hämmennystä. Kirja porautuu ihmisten palautetta kohtaan tuntemiin pelkoihin. Se murtaa myytit sekä kertoo, mitä palaute on ja mitä se ei ole.

Johtajuuden rakentuminen – Eväitä lähijohtamiseen Birgitta Romppanen – Anita Kallasvuo, Kansanvalistusseura 2011 Taitava johtaja pitää kurssinsa oikeana ja työyhteisönsä motivoituneena. Kirja tarjoaa käytännön työvälineitä johtamiseen ja rohkaisee pohtimaan johtajuuden taustalla vaikuttavia ilmiöitä. Se käsittelee johtajuuden ydinkysymyksiä: johtajaroolin ottamista ja johtajuutta erilaisissa tilanteissa, työyhteisön perustan luomista, hyvien suhteiden ylläpitämistä ja hankalien ryhmäilmiöiden hallitsemista. • www.kansanvalistusseura.fi

• www.infor.fi

• www.ps-kustannus.fi

TSR-KANAVA

Strategiantekijä osaa kysyä

Hyvää yötä!

Perinteisiä strategiakäsityksiä tuulettava professori Saku Mantere sanoo, että työpaikan ihmiset saa varmemmin mukaan, kun he voivat käsitellä kysymyksiä valmiiden vastausten sijaan. Strategia ei ole hetken leiskahdus, vaan pitkäjänteistä vuoropuhelua. TSR-kanavan ohjelmassa Mantere haastaa strategiseen toisinajatteluun, jonka peruskysymys voisi kuulua: onko tästä jollekin ihan oikeasti hyötyä?

Unettomuus vie puhdin niin työssä kuin vapaallakin. Pahimmillaan unihäiriöt kasvavat terveysriskiksi. Varsin usein ratkaisuksi tarjotaan lääkkeitä, mutta kasvavassa määrin myös hoitoja ilman pillereitä. TSR-kanavan multimediaohjelmassa Työterveyslaitoksen ja Yleisradion työterveyshuollon yhteistyöstä ja unettomuuden lääkkeettömästä ryhmähoidosta kertovat psykologi Heli Järnefelt ja psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Ullamaija Keskinen. • www.tsr.fi/TSR-kanava

TTK Koulutus | Julkaisut 2012

Kaikkien aivot käyttöön

Julkaisussa esitellään TTK:n keskeiset toiminnot, avoin koulutus 2012, työpaikkakohtaiset tilaus- ja kehittämispalvelut, Työhyvinvointi- ja Työturvallisuuskortit sekä julkaisutuotantoa. Ajantasaiset koulutustiedot ja julkaisutarjonta löytyvät verkosta, www.ttk.fi. Painetun TTK Koulutus – Julkaisut 2012 -esitteen voit tilata sähköpostitse: info@ttk.fi

Sirkku Heinonen – Rea Klingberg – Päivi Pentti, WSOYpro 2011 Monipuolisesti ajateltu on paremmin tehty. Yritysten menestyminen ratkaistaan hyvällä ajattelulla, ja mitä enemmän maailmassa on epävarmuutta, sitä tärkeämpää on laadukas ajattelu ja toiminta. Kirja on käytännönläheinen teos esimiehille ja johtajille, jotka haluavat saada koko työryhmän ajattelun hyötykäyttöön. Kirjan avulla luot ajattelua edistävän ilmapiirin ja ohjaat ryhmäsi irti urautuneista toimintamalleista. • www.wsoypro.fi

Telma 4 2011

Kuinkas sitten kävikään? Kertomuksia rakennustyömaan työtapaturmista Sivustolle on koottu omakohtaisia kertomuksia rakennustyömaan työtapaturmista. Kertomukset perustuvat Miten se oltais voitu estää? -haastattelututkimuksen tutkimusaineistoon. Kertomukset tarjoavat näkökulman elämään ja ajatuksiin, joita vakava onnettomuus tai läheisen työtoverin kuolema aiheuttaa. Tarkoitus ei ole pelotella, vaan alleviivata tosiasiaa, että turvallisuus on vakava asia. Kertomukset on julkaistu myös kirjana, jota voi ostaa Suomen Rakennusmedia Oy:stä. • www.tsr.fi > Hae numerolla 110373

Jatkuvaa kasvua Ohjaus Esa Leskinen Ryhmäteatterin uusi kantaesitys on vaiherikas tarina siitä, kuinka tuiki tavallinen perheenisä ja pesunkestävä perusinsinööri menettää työpaikkansa, ryhtyy yrittäjäksi ja saattaa maailmantalouden ennennäkemättömän sekaannuksen valtaan. Esitys tutkii komedian keinoin käsitystä jatkuvan talouskasvun välttämättömyydestä sekä tavallisen ihmisen tarvetta löytää yhä kaoottisemmaksi käyvästä maailmastaan edes jonkinlainen tarkoitus. • www.ryhmateatteri.fi

arvostelma

Varasto Ohjaus Taru Mäkelä Suomalaista työläiselämää on kuvattu näytelmäelokuvissa varsin vähän. Aki Kaurismäen työläiselokuvat ovat enemmän ihmiskohtaloiden kuin itse työn kuvausta, ja Veikko Aaltosen hienot leffat taas puhtaita dokumentteja. Siksi on hienoa, että Taru Mäkelä on tarttunut työpaikkojen arkeen, ja varsinkin sen nurjempaan puoleen. Varasto perustuu jokunen vuosi sitten edesmenneen Arto Salmisen romaaniin. Niin Varasto kuin muutkin Salmisen kirjat ovat loistavan tiiviitä, jo valmiiksi hyvin elokuvamaisia teoksia, jossa äärimmäisen tiukaksi hiottu, aforistinen ilmaisu lyö kättä rujojen, kyynisten ja ihmisen pimeitä puolia kuvaavien teemojen kanssa. Vahva yhteiskuntakritiikki, kylmäävä ja välillä puistattavakin satiiri tulee päälle tavalla, jollaiseen kukaan muu ei ole Suomessa pystynyt. Varasto on kertomus yhdestä työpaikasta, maalikaupan varastosta, jossa rehellisyys, toveruus ja moraali ovat kyseenalaisia käsitteitä. On harmi, että piinallisen terävästä alkuperäistekstistä on kesytetty elokuvassa turhan kevyttä, pinnallista komediaa, joka rakentuu nykivän irrallisista kohtauksista. Alleviivaavan ronski kiroilukaan ei auta,

kun sanoman syvyys ja vimma eivät välity riittävällä tehokkuudella jotenkin typistetystä dialogista. Esko Salminen kannattelee huikealla karismallaan elokuvaa hetkittäin, mutta yleensä tiukkailmaisuinen Kari-Pekka Toivonen on laitettu tulkitsemaan Rouskun roolin turhan heppoisesti, silmiään pyöritellen ja kaukaisuuteen lihapulla suussa tuijotellen. Miljöö on aidontuntuinen, ja elokuva tekee hyvää työtä kuvaillessaan työelämää koruttomasti ja karusti. Työpaikan erilaiset suhteet ovat tosielämässä usein ihan muuta kuin työhyvinvoinnin ihannemaailmassa. Sitä on turha pyöristellä, edes elokuvissa – siksi leffan loppuun liimattu korni, alkuperäisteoksesta irtautumista alleviivaava epilogi on täysin turha. − Sami Turunen

Viulistin soitto-ergonomia Käsikirjoitus Katarina Porander Hyvä soitonopetus tukee kehon luonnollisia asentoja ja toimintoja ja tähän soiton opettaja tarvitsee koulutusta. DVD antaa käytännönläheistä tietoa kehon asennoista ja toiminnoista viulua soitettaessa. DVD:llä käsitellään tyypillisiä virhetoimintoja ja niiden vaikutuksia soittotekniikkaan. Lisäksi esitellään harjoitusliikkeitä, jotka tukevat virhetoimintojen poisoppimista. Myynti nuottikauppa Ostinaton kautta.

Taidekuvan äärellä – katso, koe, jaa

• www.tsr.fi > Hae numerolla 110212

• www.kansanvalistusseura.fi/kauppa

www.telma-lehti.fi

Satu Itkonen, Kansanvalistusseura 2011 Kirja johdattaa käytännönläheisesti taideteosten ja niiden kuvien äärelle. Tehtävät ja esimerkit antavat ideoita moniaistiseen ja -puoliseen taiteen tarkasteluun. Kirjan avulla voi ryhtyä vaikkapa vertaisryhmän vetäjäksi, sillä lähestymistapa ei edellytä taideteorioiden tuntemusta. Erityisesti virikeohjaajat, toimintaterapeutit, kuva- ja sanataideopettajat, luokanopettajat sekä taide- ja museoalan ammattilaiset löytävät siitä ideoita omaan toimintaansa.

Telma 4 2011

T y รถ n k u v a Sarri Kukkonen

Telma 4 2011

Aarteiden vaalija Danzigilainen taiteilija Anton Möller tarttuu siveltimeensä 1500–1600-lukujen taitteessa. Hän maalaa pohjoiseurooppalaisen tyylin mukaisesti puulevyille kuvan nuorehkosta naisesta. Puvun valkoiset laskokset hohtavat muutoin tummanpuhuvassa taulussa. Yli neljäsataa vuotta myöhemmin reissussa rähjääntynyt neito löytää tiensä konservaattori Jukkapekka Etäsalon työhuoneeseen Suomen kansallismuseossa. Puupaneelit ovat hajonneet kolmeen kappaleeseen, ja konservointi alkaa liimauksella. Vanhempaan taiteeseen perehtyneelle Etäsalolle taulu asettaa haasteen poikineen: likaja lakkakerroksen turvallinen poisto vaatii useita eri menetelmiä, ja vasta sitten päästään korjaamaan maalauksen muita vaurioita. Vaikka pumpulipuikkoa pitelevä käsi on osaava, vakaa ja kärsivällinen, kestää yli vuoden, ennen kuin puvun harmaat laskokset alkavat hohtaa valkeutta. Samaan aikaan Etäsalo on toki ehtinyt tutkia, dokumentoida ja turvata monia muitakin kulttuuriperintöaarteita, jotta ne säilyisivät myös tulevien sukupolvien ihasteltaviksi. – Tarja Västilä

www.telma-lehti.fi

Telma Telma 44 2011 2011

63 63

T e l m av i s a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

Muusikon asiamies Toimitusjohtaja Katri Sipilä, mikä on Teoston tehtävä ja tarkoitus? Teosto on ollut olemassa 1920-luvulta saakka ammattimaisen suomalaisen musiikin menestyksen mahdollistamiseksi. Tekijät eivät voi itse valvoa musiikkinsa käyttöä − me teemme sen, jotta he voivat keskittyä luovaan työhön. Miten se tapahtuu? Me teemme musiikin käyttäjien kanssa sopimukset ja keräämme korvaukset musiikin julkisesta esittämisestä radiossa, televisiossa, taustamusiikkina ja tapahtumissa. Hoidamme käyttöluvat myös äänitallenteisiin sekä verkko- ja mobiilikäyttöön. Rahat tilitetään kulujen vähennysten jälkeen tekijöille. Edustamme myös ulkomaisia tekijöitä Suomessa. Teosto myös kehittää taiteilijoiden toimintaedellytyksiä, verotus-, sosiaaliturva- ja eläkeasioita sekä alan lainsäädäntöä.

saadaan laillisen käytön piiriin, ja tekijöille heille kuuluva siivu. Millä ongelman kimppuun päästään? Tarvitaan lainsäädäntöä, tiedotusta, viestintää, ehkä sanktioitakin. Mukaan täytyy saada teleoperaattorien kaltaisia isoja toimijoita, jotta sisällöt hankittaisiin laillisin keinoin. Meillä ollaan näissä asioissa jäljessä verrattuna moniin muihin maihin. Miten nykymuusikot tulevat toimeen taloudellisesti? Edustamastamme 25 000 musiikintekijästä noin puolet saa vuosittain korvauksia, joka on keskimäärin pari tonnia – ei sillä juuri makkaraa leivälle hankita. Monet toimivatkin studiomuusikkoina tai opetustehtävissä. Niitä, jotka elättävät itsensä ja työllistävät vielä muitakin on vain kourallinen.

1. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja on a) Mari Mörö b) Saila Susiluoto c) Tuula-Liina Varis.

Millainen toimitusjohtaja Teostolla on? Musiikista innostunut, joka on mielellään parantamassa tekijöiden toimintaedellytyksiä, sillä musiikilla on muitakin kuin taloudellisia merkityksiä. Olen itse nuorena soitellut viulua, mutta aikuisena ollut enemmän kuuntelupuolella.

2. Paljonko on koulutetun näyttelijän vähimmäispalkka kuukaudessa? a) 2 122 euroa b) 2 772 euroa c) 3 331 euroa.

Mikä on suurin henkilökohtainen työturvallisuusriskisi? Se, että innostun työstä liikaa enkä osaa pitää huolta palautumisesta. Musiikki kuitenkin tarjoaa irrottautumiskeinon.

3. Kuka ohjasi elokuvan Työväenluokka (2004), joka kertoi tehdastyöläisten epävarmuudesta? a) Veikko Aaltonen b) Aki Kaurismäki c) Virpi Suutari.

Missä menee työn ja vapaa-ajan raja musiikin kuuntelussa? Kun istun konserttisaliin tai klubin jakkaralle, laitan silmät kiinni ja antaudun musiikin vietäväksi, olen aika lailla vapaalla. – Sami Turunen

4. Taiteen keskustoimikunnan apurahoja ja avustuksia sai vuonna 2010 yhteensä a) 3 500 b) 4 900 c) 7 200 hakijaa.

Millaisella budjetilla te toimitte? Esityskorvauksia kertyi viime vuonna kotimaasta reilu 50 miljoonaa, organisaation pyörittämiseen menee rahasta noin 13 prosenttia. Olemme yksi maailman tehokkaimmista tekijänoikeusjärjestöistä.

Telma 4 2011

Suomalaisen musiikin markkinointia ja levitystä maailmalla edistää a) MySpace b) Musex c) FinMusic.

6. Verotonta tuloa on a) äitiysavustus b) sairauspäiväraha c) koulutuspäiväraha.

”Tämä kirurgin solmu on yksinkertainen ja selkeä. Sopiva tavoite meille.”

Kreetta Järvenpää

Mitkä ovat isoimmat haasteenne tänä päivänä? Tekijänoikeudet, sillä luovaan talouteen liittyy yhä enemmän taloudellisia intressejä. Musiikin käyttö on murroksessa. Ennen oli helppoa, kun ostettiin cd-levyjä. Nyt kaikki musiikki on netissä tai mobiilissa, ja valtaosa on vertaisverkoissa tai piraattisaiteilla. Ongelma on se, miten tämä valtava määrä

Työnantajan palkansaajalle kustantaman matkapuhelimen luontoisetuarvo on kuukaudessa a) 10 euroa b) 20 euroa c) 30 euroa.

Oikea rivi: caa abab

r a u ta l a n k a a

Va a k s a va a r a a

Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne: Suomalaiset ovat kulttuurikansaa, ja kulttuuritapahtumien kirjo kasvaa kiivaasti. Kulttuurissa voi piillä vaaroja, jotka vaativat valmistautumista.

Telma opastaa: 1. Voimakas äänentaso on aina terveyshaitta, tietävät Suomen 300 000 kuulovammaista. Katri Helenan konsertissa on vielä turvallista, mutta ryystöheviä soittavan saksalaisen äijälauman kanssa on oltava jo tarkempi. Apteekin edulliset korvatulpat toimivat hyvin, mutta raskaamman musiikin sekakäyttäjä voi viritellä korvilleen legendaariset Peltorin suojaimet. 2. Kulttuuriharrasteiden vaatetukseen on vaikea antaa yleispätevää ohjetta. Sisätiloissa toimii sifonkileninki, mutta rock- ja kesäteatterikesään on syytä varautua kumisaappailla, shortseilla, aurinkorasvalla ja sadetakilla.

Miika Kainu

3. Jos sinulla ei ole varaa maksaa satoja euroja isojen stadionkonserttien eturivin paikoista, kiikarit ovat oiva apuväline.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2011

H a j at e l m a

Irmeli Jung/Otava

Kutsumustyössä

Toivon yhteiskuntaa, jossa raja työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan välillä on matala ja joustava.

Työssä on pistettävä itsensä likoon kokonaan. Tunteitaan ja kaikkea elämänkokemustaan täytyy voida käyttää. Vilkas mielikuvitus, kurinalaisuus ja ahkeruus ovat välttämättömiä. Työpaikka voi olla työhuone, bussi, metsä, mikä tahansa. Oikeastaan töissä on oltava koko ajan. Ideoita pitää ottaa vastaan jatkuvasti, joten varsinaista lomaa on vaikea pitää. Työyhteisönä ovat ne henkilöt, jotka olet itse kuvitellut. Olet vastuussa heistä. Koulutusvaatimuksia ei ole. Monilla tämän alan ammattilaisilla on kuitenkin takanaan paljonkin opintoja ja kurssitusta. Yksi projekti näissä töissä kestää muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Työhön kuuluu julkisia esiintymisiä sen jälkeen, kun työn tulos on julkistettu. Stand up -koomikon taidoista on hyötyä, mutta hätätapauksessa voit esittää ujoa erakkoa. Työsi onnistumista arvioidaan julkisesti – jos olet riittävän onnekas. Työstä saa palkkion, jos tulos ylittää tietyn kynnyksen. Palkkiot alan ammattilaisilla ovat keskimäärin 2 000 euroa vuodessa. Eläkkeelle näistä töistä ei ole tapana jäädä.” Jos kirjailijoita rekrytoitaisiin lehti-ilmoituksella, se voisi kuulostaa tuolta. Mitään ilmoituksia ei tietenkään tarvita. Kustantamot saavat vuosittain satoja käsikirjoituksia uusilta kirjailijakandidaateilta. Kirjailija on yhä arvostettu taideammatti. Ja suomalaisten pöytälaatikot pullistelevat teksteistä. Viimeinenkin ammattiin liitetty romantiikka katoaa kuitenkin alalle ryhtyneiltä nopeasti. Työ on rankkaa ja vaatii omistautumista. Saarikoskimainen tai mellerimäinen elämäntapa ei enää käy laatuun. Nykyään kirjailija menee kapakan sijaan kuntosalille, jotta

Telma 4 2011

kestää sitkeästä istumatyöstä koituvat vaivat. Kirjailijaliiton teettämän kyselyn mukaan kirjailijoiden taloudellinen asema on koko ajan heikentynyt. Kirjanimikkeitä ilmestyy enemmän kuin koskaan, mutta silti kirjojen myynti ei ole noussut. Kirjailijan on vaikea Suomen kokoisessa maassa elättää itseään pelkästään keskittymällä omaan työhönsä. Vaikka työ on epävarmaa ja liksat useimmiten vaatimattomat, moni kynäniekka huomaa edelleen kirjoittavansa kirjoja. Joskus kuulee puhuttavan kutsumuksesta. Joidenkin kohdalle homma ikään kuin vain lankeaa. Arkisemmin ammatinvalintaansa voi selittää vaikka jatkuvalla tarpeella kirjoittaa. Se on kuin krooninen köhä, josta ei pääse irti edes kirjoittamalla. Kirjailija jäljittää tarinoita, unelmoi, kuuntelee, tarkkailee. Hän on taitava varas, joka sieppaa siskolta siniset silmät ja lapselta lauseenparren. Hän kompastelee jatkuvasti asioihin, joista hän tuntee tarvetta kirjoittaa. Kyse on muustakin kuin työstä: tavasta elää ja havainnoida maailmaa, monta kertaa myös silkasta kirjoittamisen riemusta. Kirjailija-sanassa on viehättävä, käsityöläisyyteen viittaava kaiku. Kirja on ikään kuin kangas, jota kirjailija kirjailee. Hän sommittelee värejä, miettii lankoja, mutta pitää kuitenkin kokonaisuuden käsissään. Luovuus vaatii aikaa ja vapautta. Niistäkin kirjailija saa nauttia ainakin silloin, kun ei henkensä pitimiksi tee muita töitä. Joku toimii vahtimestarina, toinen opettaa. Kolmas kirjoittaa kolumneja – esimerkiksi juuri monista ammattinsa erikoisista piirteistä.

Mila Teräs Kirjoittaja on kirjailija, joka julkaissut muun muassa Telma-lastenkirjoja.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

4• 2011

aito Liekö dia strrrr s?! riu vaarr Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Asiakasmedia Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi

Seuraavat lehdet: Telma 1 • 12 1.3.2012 Telma 2 • 12 24.5.2012 Telma 3 • 12 20.9.2012 Telma 4 • 12 5.12.2012

1 4 • 201

Ty öe

lä mä

iTT n keh

äm ise

ko n eri

isl eh

Tuskaa etta ja tunn lijat – taitei kertovat

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen

dholm Olli Lin a 30 vuott yötyötä iloa Tanssien an kahvila

a Taide h

Painosmäärä 113 800

astaa ty

öelämä

n 7.11.2011

12.39

dd 1

1_041111.in

TE041

Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2011 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset. Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat). Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde takasivulla. Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

www.telma-lehti.fi • Tilaukset

• Palautteet ja juttuvinkit

• Tiedotteet, näköislehti

Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi. Telma 4 2011

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tilaa Telma > Tee tilaus. Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 1 / 2 0 1 2 i l m e s t y y 1 . 3 .2 0 1 2

Aiheena mm: Työelämän kansainvälistyminen

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.