Telma 4/2009 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

4 • 2009

Kynttiläpaja valaisee joulun

MARTTIINI

– terävä tieto esille

Beki Oy – raha ei ratkaise motivaatiota

Kokko Googlen kahvoissa Työterveyshuollon ostaminen on taitolaji

Telma

pääkirjoitelma 11.12.2009

Ennakointia ja luottamusta Työturvallisuustyössä korostuu vaarojen ennakointi sekä luottamus yhteistoiminnan osapuoliin. Luottamuksen rakentamisessa työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt ovat usein avainasemassa, mutta työterveyshuollon merkitys on koko ajan kasvamassa. Paineet hyvään työterveyshuoltoon lisääntyvät etenkin nyt, kun entistä enemmän halutaan vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen ja työssä viihtyvyyteen. Toiveita pannaan siihen, että ennakoivalla työterveystyöllä kyettäisiin estämään ennenaikaiset eläkkeellelähdöt tai työurien katkeamiset sairauksien ja työtapaturmien seurauksena. Hyväkään työterveyshuolto ei voi asiaa yksin ratkaista. Olennaisempaa on, mitä tapahtuu päivittäin työpaikoilla: millaista on johtamiskulttuuri, suhtautuminen työturvallisuusasioihin ja henkilöstön todelliset vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä. Työterveyshuolto voi olla työyhteisön kehittämisessä ja muutoksissa tukena ja asiantuntija-apuna, mutta asiat ratkaistaan ja päätökset tehdään päivittäin työpaikalla. Työsuojelutyön painopistettä tulisi siirtää entistä enemmän töiden ja työorganisaatioiden kehittämistyöhön sekä vaarojen ja erilaisten uhkien tunnistamiseen ja ennalta ehkäisemiseen. Etupainotteiseen työsuojelutyöhön tulisi siirtyä tietoisesti ja välittömästi. Ennakoivalla toiminnalla on mahdollisuus saavuttaa pysyvämmät ja paremmat tulokset. Työterveyshuollon osaamista ei aina osata käyttää kehittämistyössä. Se jää liian helposti sairaudenhoitoon ja seurausten korjaamiseen. Välillä vaikuttaa siltä, ettei työterveyshuollolla ole todellisia edellytyksiäkään tarjota riittävästi asiantuntevaa apua. Työterveyshuolto ei aina ole kovin hyvin perillä työpaikan todellisesta tilanteesta eikä tunne työn sisältöjä eikä niitä riskitekijöitä, joita työssä esiintyy. Työterveyshuolto voi toimia hyvin vain silloin, kun se tuntee työpaikan olot ja todelliset ongelmat.

Jorma Löhman Telman toimitusneuvoston pj. jorma.lohman@ttk.fi

Kirsi Tuura

Telma 4 2009

Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen luottamus- ja työsuojeluhenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon w jawesimiehet, w . t työelämätutkijat e l m a - l sekä e herilaiset t i . TSR:n f i ja TTK:n sidosryhmät. edustajat

T e e m a Kuvitus Helena Hajanti

Hyvästä työterveyshuollosta voi olla iso hyöty pk-yrityksen työsuojelutoiminnassa – mutta vain, jos ostaja tietää, millaista palvelua pitää ostaa. Pk-yritykset ovat usein myyjien armoilla. Lue aiheesta sivuilta:

10–16

www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

sten olla pk-yrity a a tt a sa o uolt Yhteistyö Työterveysh siantuntija. a n lu je o su kkaasti, ainoa työ sti ja tulokse a a k k o h te voi toimia ta ovat eet ja tarjon rp ta n a h n astuu ku painossa. V sa ta n ä ä n e kesk myös misesta on työssä jaksa ei voi lä, kaikkea työntekijöil S. 10 ulkoistaa.

Terrräviä huomioita fabrrrriikista!

Sisällysluettelo VAKIOT

Ty öe

lä mä

n ke hiT

Tä mi

iko se n er

isl eh

4 • 2009

6–9

AJANKOHTAISTA

Kannen

24–25 ILMIÖ

n ppaine na Kem kuva An

26–27 ME TEIMME SEN! paja Kynttilä valaisee joulun

tiini

38–39 ELÄMÄN HALLINTA

– terävä tieto esille

Mart

Beki Oy ise ei ratka – raha tiota motivaa

50–51 NÄIN MUINOIN 52–53 MAAILMALTA

Kokko n Googleissa kahvo taitolaji inen on n ostam shuollo ey rv te Työ

54–57 MAAILMALLA 58–59 TYÖN KUVA

Telma 4 2009

18–23 KUN ASIAT PUHUTAAN HALKI,

ongelmia ei synny. Tammelan Talotekniikka on kohtuullisen kokoinen talo, jossa on mukavan matala organisaatio. 26–27 PAKASTERUOKAYHTIÖ APETITILLA

vierastettiin ensin ulkopuolisia konsultteja, mutta pelot hälvenivät, kun päästiin vauhtiin. Lopputuloksena oli kilpailumenestystä. 34–37 BEKI OY:LLÄ HYMY ON HERKÄSSÄ

60–61 TTK-INFO

ja sitoutuminen työhön ja työnantajaan vahvaa. Eikä siihen tarvittu edes rahaa!

62–63 TSR-INFO

44–49 PERINTEIKÄS MARTTIININ

64–65 JULKAISUT

puukkotehdas on täynnä vuosien aikana kertynyttä hiljaista tietoa. Se kaivetaan nyt esiin ja jalostetaan hyötykäyttöön.

ARTIKKELIT

YHTEYSTIEDOT

www.telma-lehti.fi

Kynttilät tekevät joulun moneen kotiin. Maria Drockila hurahti kynttilöihin yli kymmenen vuotta sitten. S. 42

Petri Kokko luisteli itsensä suom alaisten sydämiin. N yt hän kurvailee k ansainvälise nä yritysjohtaja na usko liikaan , joka ei työntekoon . S. 28

i raaka a murjo en. a d n a u R itt vuotta s köyhässä sota 15 sa s n tiuka Leipä o elleen. S. 54 ed maassa Ihmisiä 2

Pääkirjoitelma jorma löhman

17 Ajatelma Pekka SaUri

28–33 Henkilökuva Petri kokko

42–43 Minun työni Marja Drockila

66 Hajatelma Olga Ketonen

Ps. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla

Telma 4 2009

Mervi Ahlroth

ta A j a n k o h ta i s t a työelämästä

”Teoksessa on mahtava määrä käsittämättömiä lyhenteitä, kuten STK, STL, STM, STTK, TKK, TKL, TT, TTK, TTKK, TTL ja TTP. Lopussa on lyhennesanakirja, jonka avulla lukija voi päästä näiden piikkilankaesteiden läpi”, nauratti Eino Ketola yleisöä kirjansa julkistamistilaisuudessa.

Työolojen lähimenneisyyttä yksiin kansiin Neljän organisaation historiateos avaa ison palan työmarkkinoiden lähihistoriaa.

www.tvr.fi www.koulutusrahasto.fi www.ttk.fi www.tsr.fi

Telma 4 2009

Kaksi vuotta arkistojen läpikäymistä, haastatteluja ja kirjoittamista. Aleksis Kiven päivänä ammattihistorijoitsija Eino Ketola napautti tekstiin viimeisen pisteen, ja marraskuussa kilisteltiin kuohujuomaa julkistamistilaisuudessa Pääpostin ravintolassa Helsingissä. Kasvu yhteistoimintaan -historiateos kokoaa yksiin kansiin Työttömyysvakuutusrahaston (ent. Työttömyyskassojen keskuskassa), Koulutusrahaston (ent. Eroraharahasto), Työturvallisuuskeskuksen ja Työsuojelurahaston menneisyyden.

Pähkinänkuoressa voi todeta, että nämä kolmikantaisesti luodut instituutiot olivat perustamisestaan lähtien etu sekä työnantaja- että työntekijäosapuolille: Työnantajat saivat ammattitaitoista työvoimaa paluumuuton ja muun työvoiman liikkuvuuden kautta, minkä lisäksi työturvallisuuden ja -ympäristön kehittyminen lisäsi tuottavuutta. Työntekijöille uudistukset merkitsivät työttömyyskorvausten nousua sellaiselle tasolle, että ne tarjosivat ensimmäistä kertaa aidosti turvaa työttömyyskassan jäsenille.

– En tiedä, kuinka mones olin, jota kirjoittajaksi kysyttiin, mutta päätin ottaa kirjoitustyön vastaan – vaikka suoraan sanoen tämä aihe ei tuntunut yhtään mielenkiintoiselta, Ketola muistelee. – Olin aluksi huolissani, tuleeko teoksesta lihan sijaan pelkkiä luita ja nikamia, mutta sitten historia itse tuli avuksi. Järjestöjen omien etujen ajaminen ja yhteiskuntapoliittiset yhteydet toivat tarinaan toivottua draamaa. – Lauri Haapanen

E L Ä K E I K Ä E I N O U S E PA KO L L A Keinoja työurien pidentämiseen on, ne vaan pitää ottaa käyttöön, miettivät professorit meillä ja muualla. – Pelkällä eläkepolitiikalla työurien pidentäminen ei onnistu. Siihen tarvitaan työolojen kehittämistä, korostaa Tampereen yliopiston työterveyden professori Clas-Håkan Nygård. Työpaikoilla kaivataan erityisesti viisasta ikäjohtamista ja joustavia työjärjestelyjä. Pakolla työhyvinvointiongelmista kärsiviä työntekijöitä ei työssä voi pitää. – Meillä on runsaasti tietoa ja hyviä toimintamalleja. Ne pitäisi vain ottaa käyttöön kaikilla työpaikoilla. Alhaiseen, keskimäärin 59 vuoden eläkkeelle siirtymisikään Nygård näkee kaksi perussyytä: työkyvyttömyyden sekä taantuman aikana lisääntyneen ikääntyvien ihmisten puskemisen työttömyysputkeen. Nygård kaipaa ennen muuta hyvää, ihmiset huomioivaa johtamista, jossa otetaan erilaiset työkykytavoitteet huomioon. – Tykytoiminta ei saa olla keppijumppaa ja sauvakävelyä, vaan sen pitää olla laaja-alaista ja suunnitelmallista työolojen kehittämistä. Työterveyshuollon pitäisi olla moottori, jolla

Määrrärrrahaa ahkerrroin tiin!

voidaan edistää työntekijöiden työssä jaksamista, sanoo Nygård. Suomalaisprofessori saa tukea saksalaisen Wuppertalin yliopiston professori Hans Martin Hasselhornilta, jota pidetään yhtenä maailman johtavista työkykytutkijoista. – Eläkkeellejäänti-ikää pitäisi pyrkiä nostamaan ennen muuta työoloja ja työmotivaatiota parantamalla. Lähtökohtana pitäisi olla, että kukaan ei menetä työn vuoksi työkykyään. Toimenpiteitä on suunnattava myös johtamisen kehittämiseen, erityisesti ikäjohtamiseen. Ikääntyvän väestön vuoksi Euroopan maihin tulee jo muutaman vuoden kuluttua kova työvoimapula. – Nyt ikääntyviä työntekijöitä pistetään surutta ulos työelämästä. Jatkossa heistä on pakko pitää huolta, kun nuoria ei enää tule entiseen tahtiin työhön. Nuoret taas haluavat elämältään muutakin kuin työntekoa ja korkeaa eläkeikää, ja työltä kaivataan yhä enemmän sisältöä ja haasteita. Vapaaajan arvostus on myös kasvanut. – Kari Rissa

M Ä Ä R Ä R A H AT – N Y T ! T YÖSUOJELURAHASTO rahoittaa tutkimus-, kehitys- ja tiedotustoimintaa, joka parantaa työoloja ja edistää työyhteisöjen toiminnan turvallisuutta ja tuottavuutta. VUODEN 2010 MÄÄRÄRAHAT OVAT NY T HAETTAVISSA: • Tutkimus-, kehitys- ja tiedotushankkeet

1.2. ja 1.9.2010 • Henkilökohtaiset stipendit

4.1., 3.5. ja 1.10.2010. • Työyhteisöjen kehittämisavustuksia

voi hakea jatkuvasti.

Miika Kainu

Muista ilmoittaa

Suomessa tunnetaan hyvin keinot, joilla työoloja voidaan kehittää niin, että työntekijät voisivat tehdä nykyistä pidempää työuraa.

www.telma-lehti.fi

marras- joulukuussa toteutetun työsuojeluhenkilöstön vaalin tulokset Työturvallisuuskeskuksen työsuojeluhenkilörekisteriin! www.ttk.fi/rekisteri

Telma 4 2009

A J A N K O H TA I S TA T Y Ö E L Ä M Ä S T Ä

TYÖTUOMIOISTUIN

Tuomio

TÄLLÄ PALSTALLA PUNNITAAN AJANKOHTAISIA ASIOITA

iStockphoto.com

VÄITE:

Äänin 4–0: Työterveyshuolto ei ole resursseista kiinni pk-yrityksessä. Kyse on enemmän asenteesta, tahdosta ja tiedosta.

Pk-yrityksissä ei ole aikaa ja resursseja hoitaa työterveyshuoltoa kunnolla.

Johanna Elonen maalari työsuojeluvaltuutettu LTU-Urakointi Oy

Tarja Lounasmeri työterveyshuollon kehittämispäällikkö Diacor

Paula Ilveskivi lakimies Akava ry

Risto Tuominen lainopillinen asiamies Suomen Yrittäjät

Laki on ollut voimassa vuodesta 2001, että ajanpuute on heikko selitys, jos työterveyshuolto ei ole vieläkään kunnossa. Yhtä onneton selitys on resurssit. Oikea syy on välinpitämättömyys. Edustamassani yrityksessä vietimme juuri virkistyspäivän, jossa oli mukana myös työterveyshuolto. Meillä yrityksen johto todella huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista ja ymmärtää sen merkityksen.

Ei ole totta. Suurin osa esimerkiksi Diacorin asiakkaista on juuri pk-yrityksiä. Nämä työnantajat haluavat pitää huolta henkilöstöstään ja työterveyspalvelu on helppo ostaa ulkoa. Investointikin on esimerkiksi palkkakustannuksiin verrattuna varsin vähäinen. Kyse on siis enemmän tahdosta tai ajattelutavasta, ei ajasta eikä resursseista.

Ei voi yleistää. Joissakin pkyrityksissä asiat on hoidettu hyvin ja työntekijöille tarjotaan työterveyshuoltona palveluja huomattavasti enemmän kuin lainsäädäntö edellyttää. Kattava työterveyshuolto voidaan nähdä kilpailuetuna pyrittäessä rekrytoimaan osaavaa henkilöstöä. Toisaalta on yrityksiä, joissa työterveyshuollon toteuttamisessa on edelleen haasteita.

Tällaista ei ole ainakaan konkreettisesti tullut minun tietooni. Resurssit voivat kyllä olla niukat, mutta ehkä pääasiallisena syynä, jos työterveyshuolto ei toimi, voi olla myös se, että velvollisuudet eivät ole tarkkaan tiedossa.

T I PAT T O M A S T I TA M M I K U U S S A

E R G O N O M I A PA L K I N TO KASKENLINNAAN

TIPATON TAMMIKUU -kampanja on saavuttanut vakiintuneen aseman. Samalla, kun pyhien jälkeen tulee tarkkailtua syötävien määrää, voi kiinnittää huomiota myös juomiseen. Kuukauden kuiva kausi antaa palautetta siitä, missä mennään alkoholin käytön suhteen. Henkilökohtaista terveyden edistämistä tuetaan kampanjasivuston avulla, joka on saanut täysin uuden ilmeen. Uusi sivusto avautuu joulukuun puolivälissä. Kampanjaa voi hyödyntää työpaikkojen päihdetyössä etenkin erilaisten kimppahaasteiden muodossa.

SUOMEN ERGONOMIAYHDIST YS myönsi vuoden 2009 Ergonomiapalkinnon turkulaisen Kaskenlinnan sairaalan suunnitteluryhmälle. Geriatrisen sairaalan suunnittelu ja rakentaminen toteutettiin vuosina 2006–2009. Suunnittelussa oli mukana työpaikan terveydenhuollon ammattilaisista koostunut mallityöhuoneryhmä, joka yhdessä arkkitehtien kanssa kehitteli sairaalan tila- ja välineratkaisuja sekä ergonomiaa ja käytettävyyttä. Eräänä keinona käytettiin rakennettua mallityöhuonetta, jossa ergonomisia puutteita testattiin ja kehitettiin. www.tsr.fi > Hae numerolla 107382 www.ttk.fi /TTK_Uutiset > 27.10.2009

• www.tipatontammikuu.fi • www.ttk.fi/paihteet_tyoelamassa

Telma 4 2009

iStockphoto

Jos Suomen

1 405 000 10

toimihenkilöä käyttää iltaisin

minuuttia omaa aikaa työsähköposteihin vastaamiseen, se tarkoittaa yhteensä

53 092 500 ilmaista työtuntia vuodessa.

S ATA V U O T TA T YÖSUOJELUA T YÖSUOJELUNÄY TTELY täyttää 100 vuotta. Vuonna 1909 Helsinkiin perustettu Työväensuojelus- ja huoltonäyttely jatkaa nykyään toimintaansa Tampereella. Näyttely rakentuu osastoista, joissa on esillä eri alojen työsuojeluratkaisuja ja hyviä käytäntöjä. Kuvatauluin esitellään alan tilastoja, lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa. Vieraat voivat myös kokeilla työssä käytettäviä apuvälineitä ja henkilönsuojaimia. Näyttelyssä on alan laajin video-ohjelmien kokoelma, josta kävijät voivat valita kiinnostavia esityksiä. Näyttely on avoinna virka-aikana ja se on maksuton. www.tyosuojelu.fi/fi/nayttely

www.telma-lehti.fi

Aineistoja ja viisautta työhyvinvoinnin edistämiseksi: www.tyohyvinvointifoorumi.fi

M I T TAV I I VA R AT U K E - V O I T T O O N Mistä on hyvät rakennushankkeet tehty? -kilpailun voitti espoolaisen Mittaviiva Oy:n haastattelututkimuksena tehty kehityshanke Miten se oltais voitu estää? Sen tuloksia voi käyttää rakennustyömaan toiminnan kehittämisessä ja toimintamenetelmien arvioinnissa. Ratuke-hanke järjesti tutkimuskilpailun yhdessä TSR:n kanssa.

Kilpailussa etsittiin keinoja kartoittaa ja ennakoida rakennushankkeiden turvallisuutta. Ratuke on rakennusalan yhteisyritys rakentamisen turvallisuuden kehittämiseksi, mukana rahoittajina ovat Rakennusteollisuus, Rakennusliitto, Työsuojelurahasto ja sosiaali- ja terveysministeriö. www.tsr.fi > Hae numerolla 109311

Telma 4 2009

Teksti Hasse Härkönen • Kuvat Katri Tamminen

Telma 4 2009

Lain mukaan työterveyshuolto on ensisijaisesti ennaltaehkäisevää toimintaa, mutta käytännössä työnantajat panostavat myös sairaudenhoitoon. Pienille yrityksille työterveyshuolto on usein ainoa työturvallisuuden asiantuntija – joskus myös kalleimman kautta, sillä pk-yrityksissä ei ole aina tietotaitoa palvelujen ostamiseen. www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

Kari Kaukinen

uomalaisissa yrityksissä työterveyshuolto on järjestetty yleisesti ottaen varsin kattavasti: noin 90 prosenttia suomalaisesta työvoimasta on työterveyshuollon piirissä. Prosenttiluvun pitäisi tietenkin olla sata, mutta tavoitelukuun ei käytännössä päästä, koska vuosittain syntyy ja kuolee tuhansia yrityksiä. Suomessa on noin 310 000 yritystä. Niistä vain 105 on yli tuhannen työntekijän firmoja, kun taas alle viiden henkilön yrityksiä on peräti 272 000. Pienissä yrityksissä toimivan työterveyshuollon merkitys korostuu. – Jos joku, niin pieni yritys tarvitsee työterveyshuoltoa paitsi terveydenhoidon myös työturvallisuuden näkökulmasta. Työterveyshuolto voi olla yrityksen ainoa työturvallisuusosaaja, sanoo työterveyshoitaja Pirkko Mäkinen. Mäkinen työskenteli yhteensä kymmenen vuotta tarkastajana ja ylitarkastajana Uudenmaan työsuojelupiirissä. Hän siirtyi joulukuun alussa Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijaksi. Jos yrityksessä on alle kymmenen työntekijää, työsuojeluvaltuutettua ei tarvitse valita. Se ei tietenkään häivytä perusasiaa: työnantaja on vastuussa työsuojelusta ja sen toteuttamisesta. – Mutta pienten yritysten kohdalla työterveyshuollolla on todella hyvät mahdollisuudet saada työpaikan olosuhteita paremmaksi. Kaikilla työpaikoilla työterveyshuolto ja oma työsuojelu pitäisi saada toimimaan paremmin yhdessä, koska molempien tavoitteena on mahdollisimman hyvät työolot ja työntekijöiden säilyminen työkykyisinä. Yhteistyössä on paljon mahdollisuuksia. Sisältö ei aina selvää

Riitta-MaijaHämäläinen 12

Telma 4 2009

Mitä työterveyshuolto oikein tarkoittaa? Siihen kysymykseen ei kaikissa pk-yrityksissä osata vastata, vaan käsitykset työterveyshuollosta vaihtelevat paljon. Lakisääteinen työterveyshuolto tarkoittaa työterveyshuoltolakiin perustuvaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, ja se on pakollinen kaikille työnantajille yrityksen koosta riippumatta. Työterveyshuollon ta-

voitteina ovat terveellinen ja turvallinen työympäristö, työhön liittyvien sairauksien ehkäisy ja työntekijöiden toiminta- ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Käytännössä se tarkoittaa työpaikkaselvityksiä, neuvontaa ja opastusta, terveystarkastuksia ja seurantaa sekä työolojen parantamista. Sairaanhoidon järjestäminen taas on työnantajalle vapaaehtoista, vaikka juuri sairaanhoitoon työntekijät useimmiten arjen työterveysasioissa törmäävät. Työntekijöille on tietenkin tärkeää, että sairauden iskiessä he pääsevät nopeasti lääkäriin. – 90 prosentissa niistä yrityksistä, joissa lakisääteinen työterveyshuolto on kunnossa, myös vapaaehtoinen sairaanhoito on otettu mukaan. Se kertoo, että työnantajat kokevat laajan työterveyshuollon itselleen kannattavaksi, Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Kari Kaukinen sanoo. – Hyvinvoiva, terve ja tyytyväinen henkilöstö on tuottavuuden edellytys. Tarjonta määrittää palveluja

Lakisääteisen työterveyshuollon ja vapaaehtoisen sairaanhoidon sekoittaminen keskenään heijastuu välillä myös työterveyspalvelujen hankkimiseen. Moni pieni yritys on pitkälti sen varassa, mitä työterveyshuoltopalvelujen tuottajat heille tarjoavat. Suomen Työterveyshoitajaliiton puheenjohtaja Leila Rautjärvi vertaa tilannetta esimerkiksi tietokoneen ostamiseen. – Molemmissa tapauksissa ostaja on usein riippuvainen myyjän ammattitaidosta ja kyvystä ymmärtää ja kuunnella ostajan tarpeita, koska itse asia ei välttämättä ole maallikolle selvä. Ollaan aika paljon palvelua tarjoavan ammattilaisen antaman tiedon varassa, Rautjärvi sanoo. – Jos yrityksellä on hyvä kontaktiverkko, sen kautta voidaan kysyä kokemuksia erilaisista palveluista. Se auttaa jo hiukan hahmottamaan, mitä yrityksessä todella tarvitaan. Työterveyshuollon sisältö vaihtelee paljon yrityksestä toiseen, mutta Mäkisen ja Rautjärven mukaan yrityksen koolla ei välttämättä ole merkitystä työterveyshuollon järjestämisen tason suhteen. Enemmän

”

Työterveyspalvelujen hankkiminen on kuin tietokoneen ostaminen: ostaja on riippuvainen myyjän kyvystä ymmärtää ja kuunnella ostajan tarpeita. Suunnittelu yhteist yössä

Pirkko Mäkinen

Leila Rautjärvi

vaikuttaa yrityksen johdon yleinen tietämys työterveyshuollon mahdollisuuksista sekä asenne työolojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen. – Varmasti yritysten taidossa ostaa työterveyspalveluja järkevästi ja omia tarpeita vastaavasti on parantamisen varaa. Nyt apua löytyy esimerkiksi Työterveyslaitoksen julkaisemasta Tilaa taiten -oppaasta, joka neuvoo palvelujen hankkimisessa. Mäkisen mukaan pienten yritysten tilannetta hankaloittaa välillä se, että osa yksityisistä palveluntuottajista ei ota asiakkaaksi yrityksiä, jotka eivät lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi osta samalla sairaanhoidon palveluja. Silloin sairaanhoito saa helposti korostetun aseman ennalta ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksella. – Omassa valvontatyössäni on vastaan tullut yrityksiä, jotka ovat valvonnan yhteydessä käydyn keskustelun jälkeen oivaltaneet, mistä työterveyshuollossa on kyse – sitä kautta ne ovat ehkä vaihtaneet työterveyshuollon palveluja tarjoavaa yritystä. Lisää konkretiaa

Työterveyshuollon järjestäminen lähtee siitä, että yritys valitsee palvelun toteuttamistavan: hankitaanko työterveyspalvelut terveyskeskuksesta, lääkärikeskuksesta tai yritysten yhteisestä työterveyshuollosta; käytetäänkö asiakasyritysten perustamaa yhdistystä vai perustetaanko oma työterveysasema. Käytännössä pk-yrityksille viimeinen vaihtoehto ei yleensä ole mahdollinen. www.telma-lehti.fi

Vaikka työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan vastuulla, myös työntekijöiden äänen pitää kuulua asiassa. Lain mukaan työnantajan tulee toimia yhteistoiminnassa työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa työterveyshuollon järjestämisen ja toiminnan suunnittelun yleisiä suuntaviivoja koskevissa asioissa. Työntekijöillä on myös oikeus tehdä ehdotuksia työterveyshuollon toiminnan kehittämiseksi. Työntekijöille tai heidän edustajilleen pitää

antaa riittävän ajoissa tarpeelliset tiedot asioiden käsittelyä varten. Käytännössä työnantaja käy työterveysasioita läpi työsuojelutoimikunnan, työsuojeluvaltuutetun tai niiden puuttuessa mahdollisuuksien mukaan muuten henkilöstön kanssa. Esimerkiksi jos työterveyshuollon palveluja rajoitetaan vapaaehtoisia sairaanhoitopalveluja vähentämällä, siitä pitää sopia työpaikalla yhteistoimintamenettelyn mukaan.

Ensin työpaikalle tehdään työpaikkaselvitys, jossa selvitetään työolot ja määritetään työterveyshuollon tarpeet. Selvitys lähtee liikkeelle perusasioista: mitkä ovat työhön liittyvät kuormitukset ja riskit, millaisissa tiloissa työtä tehdään, keitä työpaikassa on töissä ja niin edelleen. Työnantaja on vastuussa selvityksen tekemisestä, mutta käytännössä sen organisoi työterveyshuolto eli pääasiassa työterveyshoitajat ja -lääkärit. Tarvittaessa mukana on myös työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi. Selvityksen pohjalta laaditaan työterveyshuollon toimintasuunnitelma, joka kertoo miten palvelut käytännössä toteutetaan.

Telma 4 2009

Työpaikkaselvitys pitää päivittää 3–5 vuoden välein, jotta se vastaa yrityksen tilannetta. Toimintasuunnitelma voidaan laatia samalle ajanjaksolle, mutta se tarkistetaan kuitenkin vuosittain, jotta mahdolliset muutokset yrityksen työterveystarpeissa voidaan ottaa huomioon. Pk-yrityksissä toimintasuunnitelmat vastaavat todellisia tarpeita vaihtelevasti. – Yleisesti ottaen toimintasuunnitelmat saisivat mennä konkreettisempaan suuntaan. Niissä näkee sitaatteja suoraan työterveyshuoltolain 12. pykälästä, mutta ei välttämättä kerrota, mitä ne tarkoittavat käytännössä juuri tämän yrityksen kohdalla, Pirkko Mäkinen sanoo. Neuvonta ja ohjaus sekä tiedonkulku yrityksen ja työterveyshuollon välillä ovat hyviä esimerkkejä, joiden kohdalla konkreettiset ja selvät toimintaohjeet olisivat tarpeen. – Hyvä testi on se, että työntekijä lukee toimintasuunnitelman läpi. Jos hänelle selviää, mitä toimintoja yrityksen työterveyshuolto pitää sisällään ja mitä se tarkoittaa hänen kohdallaan, silloin suunnitelma on riittävän konkreettinen ja käytännön- läheinen. Leila Rautjärven mukaan yritysten aktiivisuus vaihtelee paljon työpaikkaselvityksiä ja toimintasuunnitelmaa tehtäessä. – Pienten yritysten kohdalla törmää usein siihen, että yritykset ovat aika passiivisia ja haluaisivat jättää koko asian vain työterveyshuollon harteille. Usein yritystä pitää houkutella yhteistyöhön eikä ymmärretä, että asia on nimenomaan oman yrityksen kannalta tärkeä, hän kuvaa tilannetta.

Lakisääteinen työterveyshuolto tarkoittaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, sairaanhoidon järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista.

Puuttuminen kannattaa

Ennalta ehkäisevän työterveyshuollon on reagoitava ajoissa, jos työpaikalla alkaa näkyä merkkejä työoloja tai -kykyä uhkaavista ongelmista. Mitä aikaisemmin orastaviin ongelmiin puututaan, sitä helpompia ne yleensä ovat ratkaista. – Tässä asiassa toivoisin työterveyshuolloilta rohkeutta. Jos ongelmia huomataan työntekijöiden kertomusten ja kokemusten pohjalta, asiat on otettava puheeksi ja lähdettävä yhdessä työnantajan kanssa hoitamaan tilannetta, Mäkinen sanoo. – Hyvä keskusteluyhteys työpaikan ja työterveyshuollon välillä on olennaisen tärkeä. Jos työnantaja ei tiedä ongelmista, on kohtuutonta odottaa, että työpaikan olosuhteet paranisivat. Mäkinen painottaa, että esimerkiksi työkykyongelmat eivät aina ole pelkästään yhden työntekijän yksilöllisiä ongelmia, vaan niillä voi olla yhteys työjärjestelyihin, työpaikan olosuhteisiin, työyhteisökulttuuriin ja johtamiseen. Silloin työterveyshuollon esille tuomat parannusehdotukset hyödyttävät koko työyhteisöä. Rautjärvi peräänkuuluttaa myös työpaikan ja esimiesten aktiivisuutta, koska yksittäisen työntekijän työkykyongelmat nähdään ensimmäiseksi useimmiten työpaikalla. Työterveyshuollon kanssa laaditut varhaisen välittämisen ja työkyvyn varhaisen tukemisen mallit ovat avuksi. Työntekijän hyvinvointi ei ole vain työnantajan ja työterveyshuollon vastuulla. Itsestä ja terveydestä huolehtiminen on myös jokaisen oma tehtävä, jota ei voi ulkoistaa muille.

Asiakasyrityksen ja työterveyshuollon yhteistyön välineet ja mallit • www.tsr.fi > Hae numerolla 107182 Työterveyshuolto muutoksen kourissa • www.tsr.fi > Hae numerolla 107057 Työterveyshuollon toimittava asiakkaan arjessa • www.tsr.fi > Hae numerolla 106446 Työhyvinvointi entistä enemmän kartalle • www.tsr.fi > Hae numerolla 105259 Työterveyshuolto • www.ttk.fi > Työsuojelu työpaikalla > Työterveyshuolto • www.ttl.fi > Terveys ja työ > Työterveyshuolto

Telma 4 2009

Miika Kainu

Kari Kallio

Insinööreillä ergonomia kohdallaan Tamperelaisessa insinööritoimisto TSS Group Oy:ssä on satsattu työperäisten vaivojen ennalta ehkäisyyn. Suunnittelutyö tapahtuu pääasiassa näyttöpäätteen ääressä, ja päätetyö saattaa aiheuttaa niska- ja hartiakipuja.

–O

lemme fysioterapeutin kanssa käyneet jokaisen työpisteen läpi ja työntekijöitä on opastettu oikeaan työskentelyasentoon. Niska- ja hartiavaivoja työntekijöillä on ollut yllättävän niukasti, samoin sairauspoissaoloja on todella vähän, toimitusjohtaja Kari Kallio kertoo. TSS Groupin 55 työntekijän työterveyshuoltopalvelut hankitaan Tampereen työterveys ry:ltä, jonka jäseninä ja omistajina ovat pirkanmaalaiset asiakasyritykset. Kallion mukaan suuruuden ekonomia toimii: kun työterveyspalvelujen tarjoajalla on paljon asiakkaita, myös työterveyshuollon henkilökuntaa ja asiantuntemusta löytyy runsaasti. TSS Group hankkii yhdistykseltä lakisääteisten palvelujen lisäksi myös sairaanhoitopalveluja. Työntekijöiden nopea hoitoon pääseminen on toimitusjohtajan mielestä tärkeää. Työterveyshuollosta tehdään viisivuotissuunnitelmia ja työpaikan tilanne käydään työterveyshuollon ammattilaisten kanssa vuosittain läpi. – Henkilöstön työkykyä on parannettu ja mitattu työterveyshuollon kanssa yhteistyönä tehdyissä projekteissa, muun muassa kuntoprojektissa. Lisäksi meillä tehdään joka toinen vuosi työkykyindeksimittaus. Kywww.telma-lehti.fi

selyn vastausten perusteella työterveyshuolto kokoaa tulokset ja raportoi niistä meille, Kallio sanoo. Mittauksessa heikoimpaan ryhmään sijoittuvat henkilöt työterveyshuolto haastattelee henkilökohtaisesti ja miettii, mitä tilanteen parantamiseksi olisi tehtävissä. Tiedonkulun erikoislääkäreiltä työterveyshuoltoon ja sieltä edelleen työnantajalle Kallio kokee ongelmalliseksi. – Eräs työntekijämme on ollut pitkällä sairauslomalla. Kun hän aikanaan tuli meille töihin, me ja työterveyshuolto emme tienneet hänen historiaansa. Vasta, kun hän itse jossain vaiheessa kertoi sairaudestaan, asia selvisi meille, Kallio kuvaa ongelmia. – Nyt työntekijä on ollut erikoislääkärin hoidossa, mutta sieltä tieto ei kulje työterveyshuollollemme, joka ei tiedä kaverin tilannetta. Se on hankalaa myös työnantajalle. Kallion mukaan työnantajan pitäisi saada paremmin tietoja työterveyshuollon puolelta, jotta työpaikan ongelmatilanteisiin voitaisiin reagoida. Nyt ongelmien havaitseminen on kiinni ennen kaikkea esimiesten omasta aktiivisuudesta ja taidosta kysyä asioista suoraan työntekijöiltä.

Telma 4 2009

Tietosuoja ei estä yritysten kehitystä

Kari Haring

un työntekijä hakeutuu työterveyshuoltoon, hän voi kertoa asioistaan luottamuksellisesti terveydenhoidon ammattilaiselle. Sairauskertomusta ja muita yksityisasioita koskeva tietosuoja ei kuitenkaan ole este työolojen kehittämiselle: esimerkiksi henkilön työkyvystä voidaan keskustella puhumatta salassapitovelvollisuuden alaisista diagnooseista ja muista terveysasioista. Tärkeää on, että työnantaja, työntekijä ja työterveyshuolto istuvat saman pöydän ääreen ja tilanteesta keskustellaan avoimesti. – Työterveyshuoltolaki edellyttää, että työterveyshuolto tekee muutosesityksiä työpaikalla. Työterveyshuollon on seurattava työntekijöiden hyvinvointia ja sairastavuutta sekä työpaikan ja työyhteisön tilaa, SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring sanoo. – Työterveyshuolto ei voi olla työntekijän puolustusasianajaja eikä työnantajan vahtikoira. Kun noudatetaan voimassa olevia sääntöjä vaitiolovelvollisuudesta, ongelmia ei pitäisi tulla.

Jos työntekijä esimerkiksi omiin oireisiinsa ja terveydentilaansa liittyen kertoo työterveyshuollossa, että hänen mielestään työpaikan valaistus ei ole riittävä, taustalla on usein ajatus, että työterveyshuolto menisi työpaikalle ja arvioisi työoloja. – Kun ihmiset käyvät työterveysasemalla, jo pelkkien käyntien syiden perusteella työterveyshuolto saa hyvän kuvan siitä, millaisia tarpeita työpaikalla on, EK:n ylilääkäri Kari Kaukinen sanoo. Haring ja Kaukinen eivät pidä tietosuojakysymyksiä ongelmana työterveyshuollossa. Paljon suurempia haasteita on esimerkiksi työterveyshuollon tietojärjestelmien kehittämisessä. Myös työterveyshuollon aikapula on usein haasteena. Esimerkiksi työpaikkojen muuttuneisiin olosuhteisiin ei aina ehditä tutustua ajoissa, jolloin työterveyshuollon toimintasuunnitelmien päivitykset voivat viivästyä.

Verkkopalvelu linkittää työterveyshuollon ja työpaikan • www.tsr.fi > Hae numerolla 108112

TUTKIMUS

Työyhteisötarinoita – ongelmista ratkaisukeskeiseen kehittämiseen • www.tsr.fi > Hae numerolla 108342

Vaikutusmahdollisuudet parantavat työhyvinvointia Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka painottaa työelämän henkisten paineiden vähentämistä ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä. – Vaikutusmahdollisuudet ovat suoraan yhteydessä jaksamiseen, ne lisäävät

Telma 4 2009

työntekijän hallinnan tunnetta ja vähentävät sitä kautta sairauspoissaoloja. Mielenterveysongelmat ovat nykyään yleinen työkyvyttömyyden syy. Mankan mukaan olennaista on puuttua ongelmiin ajoissa. – Työterveyshuollon tulisi olla aktiivisesti yhteydessä

työpaikkaan ja sopia ”hälytysrajoista”, jolloin asia pitää ottaa puheeksi. Monet ongelmat selviäisivät varsin pienillä toimenpiteillä. Työterveyshuolto ei kuitenkaan voi ratkaista ongelmia työpaikan puolesta vaan vastuu jää työnantajalle.

Mari Hohtari

a j at e l m a

Masennus, motivaatio ja johtajuus asennuksen osuus työkyvyttömyyseläkkeen perusteista on tällä vuosituhannella noussut jyrkästi. Oireellista on, että mielenterveysperusteet eivät kokonaisuudessaan ole lisääntyneet, mutta masennus on noussut mielenterveysperusteista yleisimmäksi. Samaan aikaan esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus on vähentynyt. Etsimättä tulee mieleen kysymys: onko masennus lopulta hyväksytty luvalliseksi puheenaiheeksi, ja kanavoituiko se aiemmin selkäkivuiksi? Varmasti on parempi, jos masennuksesta voidaan puhua masennuksena ja jos sitä ei tarvitse naamioida ruumiin tuskaksi. Toiselta puolen masennuksen yleistymistä ei pidä kuitata pelkällä tilastoharhalla. Masennus on kokijalleen äärimmäisen totista totta, ja sitä tulee kyetä kaikin tavoin ennaltaehkäisemään ja parantamaan. Olennainen osa masennusta on motivaation katoaminen. Elämä lakkaa merkitsemästä, tulevaisuuden päämäärät sumenevat, jäljelle jää yhä vähemmän syitä pinnistäytyä aamulla ylös sängystä – varsinkin, jos uni on jäänyt vähiin. Motivaation katoamiselle voi tietysti olla monenlaisia syitä. Yksinäisyys, kariutuneet ihmissuhteet tai haaveiden luhistuminen masentavat ja vievät elämänhalun. Kun puhutaan työkyvyttömyydestä, katseet kääntyvät ensi sijassa työelämään. Motivoituminen t yöhön voi sekin perustua moniin eri tekijöihin. Joillekuille saattaa riittää työstä saatava toimeentulo. Yleinen elämänkokemus kuitenkin näyttäisi viittaavan siihen, että useimmat meistä

www.telma-lehti.fi

kaipaavat työnteolta jotain muutakin mieltä ja merkitystä kuin pelkän palkan. Motivaatio vaatii mahdollisimman selkeitä työtehtäviä, selkeää palautetta työtehtävissä onnistumisessa ja tolkullista työtoveruutta. Monesti työhyvinvoinnin mittauksissa huonoimpia arvosanoja saavat juuri työtehtävien selkeyttä ja palautteen saamista koskevat kysymykset. Kenen vastuulla nämä asiat mahtavat työelämässä olla? Valokeila kohdistuu johtajuuteen. Johtajan vastuulla on huolehtia siitä, että kaikki ymmärtävät omat tehtävänsä ja ne kriteerit, joiden perusteella työtä arvioidaan. Johtaja ei kuitenkaan voi keksiä näitä kriteereitä omasta päästään, vaan ne tulee voida johtaa organisaation strategiasta – siitä, mitä tarkoitusta varten organisaatio on ylipäänsä olemassa. Tämän tarkoituksen välittäminen työntekijöille on johtajan keskeinen tehtävä, ja siitä tarkoituksesta pitäisi löytyä aineksia työntekijän motivoitumiselle. Ja mitä motivoituneempi työntekijä, sitä vähemmän jää tilaa masennukselle. Lopuksi lohdullinen paradoksi: vaikka masennuksen osuus työkyvyttömyyden perusteista on noussut, itsemurhien määrä on Suomessa vähentynyt kolmanneksella 1990-luvun laman jälkeen. Ehkä tätäkin selittää se, että masennus on nykyään sallittu puheenaihe. Tai ainakin sallitumpi kuin taannoin.

Motivaatio vaatii selkeitä työtehtäviä, selkeää palautetta ja tolkullista työtoveruutta.

P e k k a S au r i Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja.

Telma 4 2009

Luottoa ilman rajoja Olipa kerran rakennusalan konkarikolmikko, jolla riitti rohkeutta hypätä omilleen. Seitsemän vuoden jälkeen Tammelan Talotekniikka työllistää kuutisenkymmentä henkeä. Taantumasta huolimatta yrityksen hyvästä ilmapiiristä kelpaa ottaa mallia. Teksti Tarja Västilä • Kuvat Laura Vesa

Telma Telma 43 2009 2009

www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

Telma 34 2009

Meillä ei ole konttoristia paperitöihin eikä Neiti Näpsää kahvinkeittoon. innainmaan Citymarket Tampereella on viittä vaille valmis. Tavaraa pukataan jo hyllyille ja varastoon, ja Tammelan Talotekniikan (Tate) sähköasentajat viimeistelevät vuoden päivät kestänyttä urakkaansa. − Edessä on nyt pieni notkahdus lokakuusta maaliskuulle, sitten on odotettavissa, että työmaita taas alkaa olla, miettii luottamusmies Jukka Jokela. − Talvi tulee olemaan hiljainen, mutta tunnelin päässä näkyy kyllä valoa, vahvistaa Heikki Meriluoto, yksi yrityksen omistajista. Valoon on yrityksen perustajakolmikko aina uskonut. Sähköammattilainen Meriluoto ja lvi-osaajat Juha Yrjölä ja Ari Rintamaa pistivät Taten pystyyn vuonna 2002. Tuolloin kaikilla oli takanaan pitkä kokemus palkkatyössä, ja mieli haikaili pois isojen organisaatioiden rattaista. − Tietty kypsyysaste oli saavutettu: parikymmentä vuotta alalla toi jo uskon siihen, että pystytään näihin hommiin. Kyllästyminen byrokratiaan loi halun keskittyä työntekoon, eikä raportointiin ja kaikenlaiseen mälväämiseen. Kolmen koalitio on toiminut: avokonttorissa voidaan tehdä päätökset vaikka minuutissa, vakuuttaa Meriluoto. Matala organisaatio ei tarvitse mammuttipalavereita. Parasta on, kun voi itse päättää, miten urakat järkevästi hoidetaan. Toiminta keskittyy liike-, toimisto-, ja tuotantotilojen kvr-urakoihin eli kokonaisvastuuurakoihin, joissa tatelaiset vastaavat koko hankkeesta, myös aliurakoitsijoiden osuudesta. Työt sisältävät myös lvisaj-urakoinnin ja -suunnittelun eli kaiken lämpöön, veteen, ilmaan, sähköön, automatiikkaan ja jäähdytykseen liittyvän. Yhdessä eteenpäin

Miesten maine oli yrityksen perustamisvaiheessa sen verran kova, että kolmikko sai mukaansa hyviä asentajia. Sama päti asiakkaisiin: luottomiesten matkaan oli hyvä hypätä. Työntekijäjoukko kasvoi nopeasti, ja

Telma 4 2009

tällä hetkellä Taten nimeen vannoo 47 asentajaa ja 12 toimihenkilöä. Lvi-puolella käytetään myös alihankkijoita. Titteleitä ei firmassa viljellä. Meriluodon käyntikortissa lukee nimen alla Sähkö. − Eikä meillä ole konttoristia hoitamassa paperitöitä, ne hoidetaan otona oman toimen ohella. Eikä meillä ole neiti Näpsää kahvinkeittäjänä – kaksi naista on hommissa, toinen asentajana ja toinen projektipäällikkönä. − Olemme saaneet hyvää työvoimaa, vaihtuvuus on todella pientä. Hyviä tarvitaan, sillä jotkut kohteet ovat

todella haastavia, vaikkapa sairaalat, Tampereen hätäkeskus tai Tokmannin 75 000 neliön logistiikkakeskus Mäntsälässä. Ei parane tehdä tössöä. Poikkipuolista sanaa ei saa myöskään työntekijäpuolelta, vaikka omistaja ei olekaan kuulolla. − Jo silloin, kun yritys perustettiin, luvattiin kantaa vastuu myös työntekijöistä. Ketään ei ole pois potkittu, kertoo Jokela. Suomalaisen Työn Liitto myönsi kolme vuotta sitten Tammelan Talotekniikalle Vuoden Uusyrittäjäkilpailun Avainlippu-tunnustuspalkinnon. Valinnassa kiiteltiin muun muassa yrityksen kasvua ja työllistävyyttä. www.telma-lehti.fi

− Kyllähän se mukavalta tuntui, työ oli huomattu. Pikkuisen meitä huvitti työllistämispuoli, kun meille tulleet kaverit olivat lähteneet muualta pois. Sama työvoima liikkui vain uuteen paikkaan. Liikevaihto on kyllä kasvanut tasaisesti joka vuosi, tosin tänä vuonna jäädään hiukan viime vuodesta, miettii Meriluoto. Lupaus siitä, että ketään ei irtisanota, pätee taantumassakin. Yhdessä on sovittu 90 päivää per nokka kestävistä lomautuksista. − Jokainen ymmärtää, että tämä on globaalia. Julkinen rakentaminen on vähentynyt 65 prosenttia, se heijastuu väkisin, Meriluoto sanoo.

Tammelan Talotekniikka Oy urakoi osaltaan Linnainmaan uutta Citymarkettia. Edessä Jukka Jokela (vas.), Pasi Reponen, Heikki Meriluoto, ylhäällä Jouni Virtanen (vas.) ja Kati Pulkkanen.

Telma 4 2009

Jokelan mukaan joustavasti on sovittu, kuka missäkin välissä pitää oman luppoaikansa. Kukaan ei ole kelkasta livennyt, vaikka konttorin puolen lomautukset ovat vapaaehtoisia. − Konttori aloitti tekemällä lyhennettyä työviikkoa. Olisin itsekin halunnut kantaa korteni kekoon, mutta liitosta kertoivat, että siinä olisivat menneet ansiosidonnaiset. Solidaarisuudella voi vain pyyhkiä peräsintä, päättelee luottamusmies. − Lomautukset voi nähdä myös mahdollisuutena. Jos ei ole sähkötöitä, niin voihan sitä muutakin tehdä sillä aikaa, kun kädet käy ja pää toimii. Ei kirveen paikka kaivossa ole – itse tein edellisen laman aikana suutarin hommia. Ei sekään hassumpaa ollut. Luottamus ykkösenä

Meriluoto myöntää, että helpommallakin kuin rakennustyömaalla rahansa saisi. Ala on kilpailtu, ja urakkatarjousten jättäjiä riittää. Hyvä maine auttaa, ja ammattitaidon lisäksi hyvä henki yrityksen sisällä on tärkeää. − Meillä on periaatteena, että kun jotain sovitaan, se myös pitää. Ja jos kentältä tulee jotain kaikuja, niin ne käsitellään saman tien. Jokelan mukaan kaikki epäselvyydet selviävät kysymällä. Pelisäännöistä pidetään kiinni. Reiluus pätee niin työntekijöiden kesken kuin työnantajan ja työntekijän välillä. − Ahneus ja kusetus ovat ikävät yhdessä, sellaiset syövät firmaa. Homma ei parane, jos asioita vetkuttaa, joten aina paras on selvittää heti ja naamakkain. Vien myös anonyymejä viestejä eteenpäin, en pelkää mitään, hymyilee Jokela. Työsuojeluvaltuutettu Jouni Virtanen myöntää naamakkain-mentaliteetin päteväksi. − Tällainen nuorikin asentaja voi asiassa kuin asiassa marssia Hessun puheille. Muiden urakoitsijoiden kanssa voi joskus olla hankaluuksia, kun aikataulu on tiukka ja hommat pitää tehdä tietyssä järjestyksessä. Mutta kyllä niistäkin selvitään. − Jounikin on usein nokkamiehenä työmailla eli katsoo, miten hommat hoidetaan. Ammatillisen osaamisen lisäksi siinä tarvitaan ihmissuhdetaitoja. Pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, toteaa Meriluoto. – Kun teimme Tampereen Siperian alueella kulttuurisestikin merkittävää projektia, niin 20 minuutin työmaakäynnin aikana nokkamiehelle oli tullut 127 puhelua. Ei siinä kovin hermoheikko kaveri pärjää.

Homma ei parane, jos asioita vetkuttaa, joten aina paras on selvittää heti ja naamakkain.

Telma 4 2009

Tessiä ja turvallisuutta

Virtasen mielestä työmotivaatio säilyy hyvänä, kun pienistäkään asioista ei tingitä. − Työasut ovat asianmukaiset: miehet eivät kulje säkeissä, vaan kunnon haalareissa, ja kengät saa itse valita. Olosuhteet kun ovat laidasta laitaan: joskus on lämmin niin kuin täällä konehuoneessa, joskus on perkuleellinen tuuli ja räntää vihmoo. Työmukavuuden lisäksi kunnon vetimissä kulkevat miehet ovat firman kannalta myös imagoasia. Työehtosopimus on luonnollisesti Tammelan Talotekniikallakin työtä määrittävä tekijä. − Homma toimii arkena seitsemästä puoli neljään, siinä kyllä ehtii työt hoitaa, vakuuttaa Jokela. − Tämä on fyysisesti raskasta työtä, ei kukaan jaksa paiskia kellon ympäri. Lisäksi työturvallisuusasiat ovat tärkeitä, kurssit käydään määrävälein. Sähköasennustyöt tarkistetaan kolmeen kertaan, hengenlähtömahdollisuus eliminoidaan alusta loppuun, toteaa Meriluoto. Ilves vai Tappara?

− Hessu järjestää meille pari kertaa vuodessa saunaillan tai jonkun muun tilaisuuden. Kai sekin nyt jotain kertoo, että pystytään saunomaan ja jopa juomaan yhdessä, nauraa Jokela. Viimeiset pari vuotta sessiot ovat olleet avec-tilaisuuksia, joten firman panostus työntekijöittensä viihtyvyyteen ei ole ihan pienemmästä päästä. Kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat käytössä, ja pikkujouluja vietetään Tampereareenalla manselaisittain Kummelien tahdittamina. − Lapissa firmalla on mökki, joka on kaikkien käytössä. Siellä me päästään vetämään rillumareitä rinteessä, kertoo Jokela. Hurtti huumori on tatelaisten valtti. Tampereella kun ollaan, toimiston suihkut on laatoitettu Ilveksen ja Tapparan värein. Miehestä otetaan mittaa sen perusteella, kumman suihkun hän valitsee. − Ilves-miehet ovat pienessä johdossa, tapparalaiset sinnittelevät siinä sivussa, paljastaa Jokela. Firman nimen keksimisestä Meriluoto ottaa kunnian. Tate on myös yleisnimitys talotekniikalle, mutta mies on saanut sen kekseliäästi myös erisnimeksi ja firman viralliseksi logoksi. Yritys sijaitsee Tampereen Tammelan kaupunginosassa, mutta forssalainen Meriluoto on saanut kummasteluja myös lähipitäjä Tammelasta. − Nytkin on yksi työmaa Forssassa, kovasti ihmettelevät, miten Tammelan Talotekniikalla voi olla kuusikymmentä ihmistä töissä. − Mutta kumpi oli ennen, Lontoon Tate vai meidän? heittää Jokela viittauksen modernin taiteen museoon.

Jouni Virtanen

Teoriaa & käytäntöä

Työsuojelurahaston tuella tutkittua www.tsr.fi/tutkittu > Hae hakusanoilla paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen vaatii luottamusta Sopiminen t yöpaikkatasolla on lisääntynyt 1990-luvun lamavuosista alkaen. Työpaikkatason sopiminen pohjautuu tarpeeseen, eikä sopimuspakkoa ole. Monilla työpaikoilla lainsäädännön säännökset sekä työ- ja virkaehtosopimusten määräykset riittävät, eikä toimipaikoilla ole tarvetta nykyistä laajempiin omiin sovellutuksiin.

www.telma-lehti.fi

Eniten paikallisesti sovitaan edelleen joustavista työajoista – siitä on myös myönteisimmät kokemukset. Myös palkka-asioista sovitaan yhä yleisemmin työpaikoilla. Tulospalkkioihin liittyvistä asioista sovitaan jo 60 prosentissa yksityissektorin työpaikoista. Paikallisesti sovitaan paljon myös lomarahojen vaihdosta vapaaseen.

Kolme neljästä työnantajan edustajasta on sitä mieltä, että työpaikkatason sopiminen kohentaa tuottavuutta, toiminnan joustavuutta ja tuloksellisuutta. Henkilöstön edustajat kokevat, että paikallinen sopiminen vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen, henkilöstön työehtoihin ja luottamukseen henkilöstön ja työnantajan välillä.

Telma 4 2009

I L M I Ö Teksti Tarja Västilä

Terve! Suomalaiset ovat saaneet rutkasti lisää elinvuosia.

aailman terveysjärjestö WHO on määritellyt terveyden täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Huh. Määritelmään tuskin yltää yksikään kuolevainen. Professori Jussi Huttunen korostaa, että lääkärin mittaama terveys on vain pieni osa kokonaisuutta – lääkärit kun ajattelevat terveyttä aina sairauksien kautta. − Onko koko ajan liikkeessä olevalla ja pikku kepposia tekevällä lapsella lääkehoitoa vaativa tarkkaavaisuushäiriö – vai onko kyseessä vain reipas pojanviikari, josta aikanaan tulee ministeri tai vuorineuvos? Tärkein on oma koettu terveys – se, miltä ihmisestä itsestä tuntuu. Siihen liittyy riippumattomuus, kyky ja mahdollisuus päättää teoistaan ja huolehtia itse itsestään. − Aivohalvauspotilas voi elää hyvää elämää sopivassa elinympäristössä ja läheisten tukemana. Angina pectoris voi olla nelikymppiselle himoliikkujalle maailmanloppu, 75-vuotiaalle sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Vähäinen sormivamma ei vaikuta historianopettajan elämään, mutta on konserttiviulistille katastrofi, luettelee Huttunen.

Gorilla

LIUKUPORTAITA TERVEYTEEN?

Telma 4 2009

Perimän merkitys terveyteen ei ole niin suuri kuin kuvitellaan. Huttusen mukaan jollakulla saattaa olla niin hyvät geenit, että hän voi elää kuin sika vatukossa. Pääsääntöisesti perimä vain lavastaa näyttämön,

jolla huseeraavat muut tekijät. Sattuma ja kohtalo ovat myös oleellisia rooleja elämäksi kutsutussa näytelmässä. Elinympäristöllä on suuri merkitys. Liikenteen ja teollisuuden päästöjen vaikutusta sepelvaltimotautiin ei käy kiistäminen, ja ympäristötekijät ovat tiettävästi syövän, allergioiden ja hengitystiesairauksien syy. Pienet hiukkaset voivat aiheuttaa suuria haittoja. Toisaalta ihmissuhteiden määrä ja laatu vaikuttavat eliniän odotteeseen: yhdessä eläminen lisää terveyttä. Kokemukset, arvomaailma ja asenteet heijastuvat elämään jopa niin, että jo 10−15 ensimmäisen elinvuoden aikana voidaan ennustaa myöhempi terveys. Arvojen istutus tenavaan ja niiden juurtuminen teiniin kulkevat mukana koko elon taipaleen. Viina on työikäisen väestön suurin kuolinsyy. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 alkoholin käytön suoranaisiin seurauksiin kuoli työikäisenä 1 796 suomalaista. Lisäksi Suomessa 90 prosenttia henkirikoksista tehdään humalapäissään. Euroopassa vain Latvia, Viro, Liettua, Romania, Bulgaria ja Unkari ovat henkirikoskuolleisuudessa Suomen edellä. Elintavat ratkaisevat paljon. Sauhutteleva, roskaruokaa mättävä, viinalla läträävä ja vähän liikkuva joutuu todennäköisesti heittämään hyvästit aiemmin kuin terveitä elintapoja vaaliva kansalainen. Kuntoliikunnan määrä on lisääntynyt, mutta hyötyliikunta vähentynyt. Professori Johan Eriksson vilauttaa luennoillaan mielellään kuvaa, jossa fitness-keskukseen johtaa sekä rappuset että liukuportaat – ja kaikki käyttävät tietysti liukuportaita. Rahakin ratkaisee. Mitä rikkaampi kansakunta, sitä helpompaa on rakentaa terveyttä, sillä elinajanodote ja bruttokansantuote kulkevat käsi kädessä. Seitsemänkymppisellä suomalaisella on tullut elinvuosiensa aikana 22 vuotta lisää ikää: elinajanodote on suomalaisnaisilla 83, miehillä runsaat 76 vuotta. 40-luvulla siirryttiin toisiin maisemiin 61-vuotiaana naisena ja 54-vuotiaana miehenä. Kahvia ja kännyköitä

Mistä niitä elinvuosia on sadellut? Lääketieteen lisäksi kodinkoneillakin on ollut sijansa. Suolaa ei enää tarvita säilömiseen, kun tekniikka hoitaa saman asian: jääkaappien ansiosta sadattuhannet suomalaiset ovat välttäneet aivohalvauksen ja sydäninfarktin. Ansionsa lienee myös kahvisuodatinkeksinnöllä: tutkimukset viittaavat suodatetun kahvin vähentävän diabeteksen vaaraa. Tuberkuloosi ja synnytyskomplikaatiot on voitetwww.telma-lehti.fi

tu, ja vaikka puolet väestöstä sairastuu elinaikanaan syöpään, valtaosa toipuu sairaudestaan. Sydän paranee, sepelvaltimokuolleisuusluvut ovat romahtaneet, astma on menestystarina, suun terveys on kohentunut ja eläkkeelle mennään täydellä hammaskalustolla. Ja kun katsotaan tilastoja vuosilta 1978 ja 2000, kansakuntamme mielenterveydessä ei ole tapahtunut mitään uutta. Terveyspolitiikan ei kuitenkaan Huttusen mukaan kannattaisi tuudittautua keskiarvoihin, sillä ääripäissä on edelleen paljon ongelmia. Miesten itsemurhakuolleisuuden raju lasku vuoden 1990 jälkeen selittyy lääketieteellä – eli depressiolääkkeiden yleistymisellä. − Ei pidä väheksyä myöskään Ollila-hypoteesia: kännykät ovat lisänneet yhteisöllisyyttä ja tuoneet syrjäytyneet yhteisöön. Myös internet vaikuttaa eittämättä terveyteen: potilas hakee tietoa netistä ja potilas–lääkäri-suhde muuttuu tasa-arvoisemmaksi yhteistyöksi. Kansanterveyden dynamiittipötkönä on kuitenkin väestön lihominen ja kakkostyypin diabeteksen yleistyminen. Hurjimmissa ounasteluissa vuonna 2030 Suomessa on kaksi miljoonaa diabeetikkoa. Suurin osa heistä voisi välttää sairauden elintaparemontilla. Angsteista pois

Työelämässä autonomian puute, huonot ihmissuhteet ja pomottelu aiheuttavat Huttusen mukaan tarpeetonta stressiä ja voivat johtaa jopa sepelvaltimotautiin. Samaan suuntaan johtavat myös kyynisyys, aggressiivisuus ja pessimismi. Psykiatrian professori Heli Koivumaa-Honkasen mukaan tyytyväisyys omaan elämään ennustaa monin tavoin yksilön terveyttä, sillä psyykkinen pahoinvointi alentaa kykyä suojata itseään. − Hyvinvoiva ihminen uskaltautuu myös itselleen sopiviin haasteisiin pysyvän puolustusasenteen sijasta, eikä epäonnistuminenkaan suista häntä epätoivoon. Eurobarometrin mukaan suomalaisista 95 prosenttia on tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä elämäänsä. Oikeanlainen omaan napaan tuijottelu auttaa myös pysymään terveenä ja pitkäikäisenä ihan konkreettisesti: metabolisen oireyhtymän ensimmäiset merkit näkyvät pyöristyvässä keskivartalossa. Nuorennumme biologisesti kansakuntana, mutta se, onnistummeko nostamaan maksimielinikää, jää nähtäväksi. Sadassa vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon: 1800-luvun viisikymppinen oli jo vanhus, nyt samanikäinen elää kukkeinta vaihettaan. Suomen vanhimmiksi eläneitä kansalaisia on yhdistänyt työnteko, liikkuminen ja elämänilo. Aika monella on mahdollisuus ainakin viimeksi mainittuu

Mehän elämme laskeaksemme leikkiä toistemme kustannuksella.

Lähteinä: Professori Jussi Huttunen, www. terveyskirjasto.fi ja Terveysakatemia Oulun yliopiston psykiatrian professori Heli KoivumaaHonkasen virkaanastujaisesitelmä

Telma 4 2009

M e t e i mm e s e n !

Teksti Tarja Ranta-Ala-aho • Kuva Anni Kinnunen

Jari Pohjolainen, Urpo Illikainen, Senja Pihlaja, Alpo Simonen ja Pekka Liikanen ovat ylpeitä työturvallisuussaavutuksistaan.

Urpo:

Jari:

”Työhön on tullut varmuutta. Hommia on nyt entistä helpompi tehdä. Työnantajan tuki on ollut takana, muuten ei olisi onnistuttu. ”

”Myönteisyydellä ja ennakkoluulottomalla asenteella on saatu paljon aikaan. Yhteistyö kehittyi kilpailun myötä, kaikki olivat mielellään mukana.”

Puhtaus on puoli ruokaa A

petit Pakaste Oy:n Pudasjärven tehtaan halleissa on vuosittainen suursiivous käynnissä, mutta työntekijöiden ilmeet ovat aurinkoisia kuin sää ulkona. Ja mikseivät olisi, voittajan on helppo hymyillä. Keväällä 2007 Apetit voitti Työturvallisuuskeskuksen elintarviketeollisuuden turvallisuuskilpailun ja 2008 sen seurantakierroksen. Eivätkä voittoon siivittäneet työkalut ole unohtuneet nurkkiin pölyttymään. Pölyisiä nurkkia ei enää edes tunneta, ja työturvallisuus on läsnä koko ajan. Se ei tunnu rasitteena, vaan helpotuksena arkisessa aherruksessa. Se näkyy hymyissä ja hyväntuulisuudessa. Aluksi työsuojelutarkastajan havainnointikierros työpaikalla työympäristön laadun arvioimiseksi pelotti. Pelot hälvenivät, kun tarkastajat antoivat vinkkejä käytännön asioissa, kuten roskien siivoamisessa, tavaroiden säilyttämisessä turvallisilla paikoillaan ja niin edespäin. Kaikki alkoi käydä kuin tanssi – ja käy yhä. 26

Telma 4 2009

Matka kohti parempaa työympäristöä oli pienistä, mutta tärkeistä asioista kiinni. Apuna oli Elmeri-menetelmä, jonka kautta epäkohtiin on helppo puuttua. Elmeri on työkalu, jonka avulla voidaan arvioida laajasti työoloja valaistuksesta ja lämpötiloista poistumisteihin ja työn ergonomiaan. Kilpailuun lähdettäessä Elmeriindeksi oli 71, kilpailun päättyessä 94. Kilpailun pääpalkinnon lisäksi voitto tuli myös leipomoiden sarjassa. – Kyllä sitä silloin rinta rottingilla kuljettiin, nauravat tuotantopäällikkö Urpo Illikainen, työsuojeluvaltuutettu Jari Pohjolainen,

Elintarviketeollisuuden turvallisuuskilpailu 2005–2007 ja työympäristön seurantakierros 2008. • www.ttk.fi/elintarviketeollisuus/

Senja:

”Nyt huomaa epäkohdat ja rohkenee puuttua niihin. Saa sanoa. Siisteys on lisääntynyt, ei ole turhaa rojua väärässä paikassa.”

Elintarvikeyritykset paransivat työympäristöjään turvalisuuskilpailun avulla. • www.tsr.fi > hae numerolla • www.tsr.fi > Hae numerolla 105123 106275

Alpo:

”Seurasin tuolloin sivusta jutun etenemistä. Aluksi ajattelin, että meneepä pikkutarkaksi, mutta nyt edut huomaa. Tavaratkin ovat aina oikeassa paikassa.”

Pekka:

”Olin tekovaiheessa linjalla tekemässä töitä, nyt kunnossapitotöissä. Elmeri on koko ajan takaraivossa.”

varavaltuutettu Pekka Liikanen, pääluottamusmies Alpo Simonen ja linjastotyöntekijä, kilpailun aikainen työsuojeluvaltuutettu Senja Pihlaja. – Voitto on kaikin puolin myönteinen asia, ja imago nousi ilman muuta. Hyvin tärkeänä tehtaalla pidetään sitä, että ilmapiiri on kohentunut – se vaikuttaa hyvinvointiin ja sitä kautta työn tuloksiin. Jatkossa on tarkoitus seurata, ettei tilanne pääse lipsumaan. Pudasjärvellä osataan tarttua asioihin: www.telma-lehti.fi

kukaan ei jää enää sanattomaksi, jos jostain kivistää. Asioihin panostaminen oli lähes ilmaista, avainhenkilöt muistuttavat. Pikkuisen vaivaa se maksoi, mutta euroissa ei juuri mitään. Osa työntekijöistä oli kiinni Elmerin kursseissa ja palavereissa, mutta muutoin elettiin kuin ennenkin: pizzoja valmistui tuolloinkin 30 000 kappaletta päivässä. Telma 4 2009

Teksti Arja Krank • Kuvat Juuso Noronkoski

Rento vierijohtaja Innostunut visionääri siirsi ammattiurheilijan kokemuksen bisneskäyttöön. Petri Kokko johtaa ensisijaisesti itseään ja muistaa ottaa säännöllisesti vähän rennommin.

Telma 4 2009

”

Nykyisin ainoa johtamisen väline on kommunikaatio.

iisi minuuttia päivässä muuttaa elämäsi. Kuulostaa helppoheikin mainoslauseelta, mutta kun tokaisijana on entinen taitoluistelija, nykyinen Googlen maajohtaja ja kysymys on selkäkipujen selättämisestä, alkaa tarjous vaikuttaa kiinnostavalta. Petri Kokko jakaa pilates-ilosanomaa pieneksi hitiksikin nousseessa nettivideossa kaverinsa, päätoimittaja Pekka Seppäsen toimiessa mallina. Koreografia ei ole yhtä harkittua kuin tv:n jumppatytöillä, veikkosten pokka repeilee vähän väliä, ja kun taustalla soi vielä reipas hanuripolkka, katsojan naurulihakset joutuvat todella koville. Mutta vakavasti: jumppahan vaikuttaa ihan järkeen käyvältä hommalta. Onko Kokko aloittamassa uuden aluevaltauksen verryttelylähettiläänä? Miehen tuttu, huomiota herättävän raikuva nauru kajahtaa vastaukseksi Senaatintorin varrella olevassa kahvilassa. – En ole todellakaan ajatellut tehdä lisää jumppavideoita. Tämä homma lähti liikkeelle siitä, että pitkästä urheilijaurasta johtuen selkäni on aivan lopussa. Olen itse tehnyt näitä liikkeitä päivittäin monen vuoden ajan ja suositellut kavereillekin. Mietittiin, että liike-elämässä työskenteleville ihmisille, varsinkaan miehille, ei tämänkaltaisia ohjeita oikeastaan ole. Siispä sellaiset tehtiin. Kokon mukaan johtajat tarvitsevat taukojumppaa päivittäin siinä missä muutkin ja niin, että verryttelyn esteenä ei olisi kuntosalin etäisyys. – Työelämä on mennyt sen verran rajuksi, että johtajien pitää nykyisin pitää huolta kunnostaan. Perinteisellä vuorineuvosmallilla – 50 kiloa ylipainoa ja huonot elämäntottumukset – ei enää oikein pärjää. Kahdeksan tunnin säännöllä

Entisen MM-tason taitoluistelijan voi mitä todennäköisimmin bongata Helsingissä sotkemassa pyörällään

Telma 4 2009

Aleksanterinkadun suuntaan. Petri Kokko nimittäin hoitaa kuntoaan fillaroiden 17 kilometrin pituisen työmatkansa aamuin illoin, säällä kuin säällä, kesät talvet. – Ei ole olemassa huonoa säätä vaan huonot varusteet, todetaan urheiluvälinebisneksessäkin, jossa työskentelin aikaisemmin. Kun puhutaan hommasta, jossa vastuu sekä tuloksesta että työntekijöistä painaa, tarvitaan fyysisen kunnon lisäksi terässä olevaa henkistä suorituskykyä. Kokko lisää joukkoon myös sosiaalisesta terveydestään huolehtimisen. – Itse ylläpidän henkistä kuntoa muun muassa lukemalla. On myös hyvä, että on ystäviä, joiden kanssa voi debatoida ja keskustella. Ja kotonakin on mahdollisuus pallotella asioita tarpeen tullen.

Väitetään, että jos johtaja joutuu tinkimään ajastaan, ensimmäisenä kärsivät perhe ja ihmissuhteet. Kokko ei ole samaa mieltä – hän ei koe joutuneensa luopumaan työn ulkopuolisesta elämästä. – Urheilumaailmasta tulleena tietää, että helposti tulee tehtyä liikaa töitä. Mutta tietää myös, että tuo tie ei vie välttämättä pitkälle. Pyrin pitämään arkipäivissäni kahdeksan tunnin säännöstä kiinni: kahdeksan tuntia sekä työtä, lepoa että vapaa-aikaa. Uskon, että olen näin myös tehokkaampi, mies vakuuttaa ja murustelee croissantia boheemisti viritetylle kaulahuivilleen. Totta kai työpäivät joskus venyvät. Matkustelemisenkin takia johtaja ei pysty tuntejaan laskemaan. Pääasia Kokon mielestä on kuitenkin, että työpäivien venyminen ei olisi sääntö vaan poikkeus. www.telma-lehti.fi

Kokko on lanseerannut työrutiineihinsa urheilumaailmasta myös rytmityksen. Kun urheilusuoritukseen harjoitellaan, vaihtelevilla treeniviikoilla on tärkeä merkitys: ensin on hyvä työviikko, seuraava on revitysviikko ja tätä seuraa lepoviikko. – Joka kolmas viikko yritän pitää töissä rennomman viikon. Pyrin silloin lähtemään aikaisemmin kotiin, buukkaan vähemmän kokouksia ja otan aikaa enemmän asioiden pohtimiseen. Minulle tämä rytmi sopii. Kerran mestari aina mestari

Liki kymmenen vuoden johtajan urasta huolimatta suuren yleisön mielikuvissa Petri Kokolla on todennäköisesti mustat kaunoluistimet jaloissaan. Kun takana

Telma 4 2009

on pitkä ja menestyksekäs urheilu-ura, on leimastaan pääsemättömissä. – Ei se minua haittaa, pikemminkin liikuttaa. Muutama viikko sitten meiltä vaadittiin lehden yleisönosastolla comebackia. Ei kai siitä voi kuin olla mielissään. Kokko lähti hokkarit kirskuen jään päälle ja kiekon perään jo pikkupoikana. Nuorena miehenalkuna hän halusi trimmata kiekkoilutaitojaan, ja siihen löytyi oiva apu taitoluistelusta. Luistelun kaunotaide ja -tekniikka vei nuorukaisen mukanaan jäätanssiuralle. Vuonna 1995 Kokko ja luistelupuoliso Susanna Rahkamo olivat kilpauransa huipulla: Euroopan mestareita, MM-kakkosia sekä olympiatason jäätanssijoita. Samana vuonna pari siirtyi ammattilaisiksi, ja veti viiden vuoden aikana läpi yhteensä 400 näytöstä ja kilpailua. Ammattilaisuran jälkeen vuonna 2001 Kokko hyppäsi Urheilukanavan ohjelmajohtajaksi liki suoraan Hankenin maisterinopinnoista. Kaksi vuotta

Telma 4 2009

myöhemmin tie vei Suomen Niken toimitusjohtajaksi. Mainostoimistomaailmaa mies kokeili vuoden verran Stream Helsingissä, mutta Googlen maajohtajan työ veti pitemmän korren syyskuussa 2006. Kun Kokko tuli Googlelle, hän pääsi ensi töikseen luomaan upouutta maaorganisaatiota. Alkajaisiksi alaisia oli yksi, nyt yhdeksän, ja kun Haminan palvelinkeskus Summan tehtaan tiloissa koekäynnistyy vuonna 2010, työntekijöitä on 50. Googlella on kaikissa maissa oma organisaationsa, koska globaalikin yritys tarvitsee paikallista ymmärrystä. Netin käyttäjät osaavat toki sukkuloida sujuvasti kansainvälisessä verkossa, mutta tulovirtaa tuovilla mainostajayrityksillä sen sijaan saattaa olla hyvinkin erilaisia tarpeita maasta ja kulttuurista riippuen. – Suomalaiset ovat maailman huippua verkon käyttäjinä, mutta samaan aikaan yritykset täällä ovat laiskoja ottamaan netin sovelluksia käyttöön. Huikein haaste

”

Jos ei pysty priorisoimaan omia juttujaan, silloin on vaikea johtaa tiimiäänkään.

Suomessa on saada firmat ymmärtämään sen tuomat edut vaikkapa vientiin: internet mahdollistaa joka ikisen pk-yrityksenkin toimimisen globaaleilla markkinoilla heti ja suoraan, Kokko intoutuu esittelemään. Kaikki lähtee itsensä johtamisesta

Mutta miten ammattiurheilijasta tuli ammattijohtaja? Urheilu on hänen mukaansa hyvä lähtökohta yritysmaailmassa toimimiseen ja johtamiseen – ammattilaisurheilija kun on ikään kuin yrittäjä. – Meille Susannan kanssa selvisi aika varhaisessa vaiheessa, että omaa osaamista täytyy osata myydä, jotta tarvittava rahoitus järjestyisi. Varsinkin silloin, kun lähdimme tuottamaan näytöksiä ja tv-show’ta, liikeelämä tuli vahvasti mukaan. Yhteistyökuviot rahoittajien kanssa tuntuivat niin mielenkiintoiselta, että siitä oli helppo jatkaa opiskelemaan ja työuralle. Kokko kehuu, että työskentely huippuvalmentajien ja -taiteilijoiden, kuten Jorma Uotisen, kanssa on antanut erityisesti eväitä johtamistyöhön. Hänen mielestään tuloksiin päästään yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen ja niihin heittäytymisen kautta. – Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa menestymään. Nykyjohtajan tehtävä on auttaa tiimiään eteenpäin ja saavuttamaan tavoitteensa. Siinä on hyvin paljon samoja lainalaisuuksia. En usko edestä, vaan rinnalta johtamiseen. Urheilutaustasta riittää ammennettavaa. Kokko kertoo, että urheiluympyröissä ei tavoita juuri mitään yksin. Yritysmaailmaankin pätee sääntö, että menestys tulee yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. – Johtaja ei pysty yksin tekemään yhtään mitään, vaan on juuri niin menestynyt kuin hänen tiiminsä on, maajohtaja kertoo ja jatkaa sujuvasti johtamistyön syvimpään ytimeen. – Johtaminen lähtee mielestäni siitä, että pystyy johtamaan itseään. Jos ei pysty priorisoimaan omia juttujaan ja viemään asioitaan eteenpäin, silloin on vaikea johtaa tiimiäänkään, Kokko innostuu selittämään käsien kanssa. Miehen ilmaisu on kaukana peräpohjalaisesta juroudesta. – Väittäisin, että ainoa johtamisen väline nykyisin on kommunikaatio. Meidän täytyy pystyä kertomaan

vakuuttavasti tavoitteet, suunnat, korjaukset, mitä tahansa, ja siihen ei ole muuta välinettä kuin kieli. Tähän meidän Suomessa pitäisi keskittyä todella paljon. On helppo uskoa, että Kokon vahvuudet ovat juuri kommunikoinnissa, energisyydessä, tarttuvassa innostuvuudessa ja visionäärisyydessä. – En varmaankaan soveltuisi vaikeisiin saneeraustilanteisiin niin hyvin kuin nykyiseen työhöni. Erilaisina aikoina tarvitaan erilaista johtajaa. Liikkeestä on helpompi kääntyä

Kun Petri Kokko ja Susanna Rahkamo päättivät ripustaa luistimensa naulaan vuonna 2000, viimeistä näytöstä Hartwall Areenalla oli seuraamassa tuhansia katsojia – monilla oli tippa linssissä. Kokko myöntää, että elämänmuutos ei ollut urheilijoille niin mutkatonta kuin he kuvittelivat. – Ei lopettaminen ole yhdellekään urheilijalle helppoa. Kyllä mekin mietimme, että olisiko vielä pitänyt jatkaa. Pariskunta oli kuitenkin tehnyt suunnitelman pahan päivän varalle: Lopettamisen jälkeen ei jäädä ihmettelemään, vaan tehdään heti jotakin muuta. Myöhemmin mietitään, että oliko siinä järkeä, koska ”liikkeestä on helpompi kääntyä kuin pysähdyksistä”. Kokko kertoo hohottaen, kuinka hän marssi näytöstä seuraavana päivänä lökäpöksyt jalassa Hankenille luennolle. – Susanna oli valmistunut jo urheilu-uran aikana elintarviketieteiden maisteriksi, ja alettiin aika nopeasti odottaa vauvaakin. Nyt lapset ovat kuuden ja kahdeksan vanhoja. Tytär Camilla on luistelukoulussa ja Max-poika muun muassa jääkiekkoilee. Urheilullinen elämäntapa näkyy perheen arjessa, eikä huippu-urheilukaan ole jäänyt kokonaan. Kotona syntyy helposti keskustelua aiheesta, koska Susanna on Taitoluisteluliiton puheenjohtaja ja Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen. Lisäksi hän on mukana suunnittelemassa huippu-urheilun strategiaa opetusministeriön työryhmässä. – Olemme saaneet urheilulta niin paljon, että tuntuu mukavalta, kun voi antaa myös jotakin takaisin.

P e t r i K o kk o • Syntynyt 21.2.1966, Helsingin maalaiskunta. • Kauppatieteiden maisteri. • Perhe: vaimo Susanna Rahkamo ja kaksi lasta. • Googlen Suomen maajohtaja vuodesta 2006 lähtien. • Aiempi työura: Ammattilaisjäätanssija 1995–2000. Urheilukanavan ohjelmajohtaja 2001–2003. Suomen Niken toimitusjohtaja 2003–2005. Stream Helsingin toimitusjohtaja 2005–2006. • Jäätanssin EM 1. sija ja MM 2. sija vuonna 1995 Rahkamon kanssa. • Parin kehittämä Finnstep-tanssi otettiin jäätanssin pakolliseksi ohjelmaksi kaudesta 2008–2009 lähtien. • Kirja, joka teki vaikutuksen: James Surowiecki: The Wisdom of Crowds.

Petri Kokko siirtyy Googlen kansainvälisen myynnin kehitysjohtajaksi Kaliforniaan vuoden vaihteessa.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

Teksti Leena Filpus • Kuvat Miika Kainu

Hyvä henki kannustaa Työhyvinvointi syntyy työntekijöiden arvostamisesta, kuulumisten kyselemisestä ja työnantajan pienistä eleistä. Vastalahjaksi työnantaja saa työhönsä sitoutuneita ihmisiä. aivas kaataa vettä ja tuuli kääntää sateensuojan milloin nurin, milloin niskoin. Ulkona raivoaa syksyn ensimmäinen koiranilma, mutta Siivouspalvelu Beki Oy:n toimistossa on aurinkoista. Valonlähde ei ole ultramoderni designvalaisin. Kyse ei ole hulppeista toimistotiloista, ilmaisesta kokisautomaatista, upottavista sohvista tai työntekijöiden viihdykkeeksi hankitusta PlayStationista. Itähelsinkiläisen Kontulan ostoskeskuksen betonisessa toimistosiivessä on tavallinen toimisto, jonka vaivaton ja lämmin ilmapiiri on lähtöisin ihmisistä. Aamukahvipöydässä tunnelma on nauravaista. On helppo uskoa henkilöstösihteeri Pirjo Haarasen sanaan, että Bekillä työntekijät uskaltavat tulla kertomaan, jos elämän tuiverrus ja tenkkapoo kolhivat. Murheita ei tarvitse jäädä pohtimaan yksin. Siihen Bekillä panostetaan. Esimiehet tuntevat alaisensa nimeltä. He tietävät tarkkaan, mikä kunkin siivoojan työkohteessa on se hankalin kohta, paljonko mihinkin tehtävään menee aikaa ja miten työ tehdään ihan konkreettisesti. – Se ei kuitenkaan riitä. Meillä yrityskulttuuriin kuuluu, että esimies tuntee myös alaisensa, tietää missä hän asuu, ja mikä hänestä on elämässä elämisen

Telma 4 2009

> Taimo Nevalainen on valmis hyppäämään koneensa äärestä myös muihin hommiin, jos yhteinen tekeminen sitä vaatii.

arvoista. Esimiehet käyvät myös tapaamassa siivoojia heidän työpisteissään. Vaihdetaan kuulumiset ja samalla esimiehelle voi kertoa tuoreeltaan mahdollisista pulmatilanteista, Haaranen sanoo. Merkkipäivien muistaminen on itsestäänselvyys. Ei siis vain niiden pyöreiden, vaan myös välivuosien ja nimipäivien. Joululahjankin saa jokainen käteensä henkilökohtaisesti omalta esimieheltään. IHMISENÄ ARVOKAS

Siivous- ja vartiointialalla ollaan keskimäärin kaksi vuotta saman työnantajan palveluksessa. Sitten ruoho alkaa näyttää vihreämmältä kilpailijan puolella, kunnes taas parin vuoden kuluttua vaihdetaan palkanmaksajaa. Bekillä, 30 vuotta vanhassa toisen polven perheyrityksessä, siivoojan työsuhde kestää keskimäärin 10 vuotta. Eräs palveluesimies on ollut firmassa melkein alusta asti. Bekillä työnjohtaja ehtii kouluttaa uudet työntekijät kädestä pitäen. Esimies tekee jokaisen kanssa kaverina töitä ensimmäiset pari kolme päivää. Näin päästään heti talon tavoille, opitaan tuntemaan puolin ja toisin. – Työ on meillä aivan samaa kuin muuallakin, mutta meidän tavallamme työntekijät sitoutuvat työhönsä.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

Työterveyteen vaikuttavista asioista kolmannekseen voisi puuttua työhön liittyvillä järjestelyillä. Aila Nieminen

Silloin he haluavat myös ottaa vastuun tekemisistään ja tehdä parhaansa, palveluesimies Tea Tolvanen sanoo. Bekillä on reilut 60 työntekijää. Toimistossa työskentelee yhdeksän, heistä kaksi on omistajaa. Valtaosa on naisia, suomalaisia ja muutama ulkomaalaistaustainen. Ikähaitari on 18 ja 73 vuoden välillä. Puolet työskentelee kokopäiväisenä, loput osa-aikaisina. Heitä ei motivoida taloudellisilla kannustimilla. – Me tuemme esimerkiksi Punaista Ristiä ja jokaiselle työntekijälle ostetaan Nälkäpäiväleipä. Työhyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta ei ole merkitystä, näkyykö vuoden lopussa tilinauhassa sata euroa enemmän. Paljon tärkeämpää on jokapäiväinen tunnelma, myyntipäällikkö Timo Luukkonen säestää Haarasta ja Tolvasta. – Töihin on kiva mennä, kun tietää, että mielipiteilläni on merkitystä. On hirveän tärkeää, että siivooja

uskaltaa soittaa ja kertoa, jos elämässä on vaikeaa ja siksi työteho normaalia heikompi. Motivoitunut ja työstään ylpeä työntekijä tekee parempaa jälkeä. Se näkyy tyytyväisinä asiakkaina. INGMANIN BEKILÄISET

Siivouspalvelu Beki on erikoistunut toimistokohteisiin, joissa tarvitaan siivousta muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Toimintaalueena on Suur-Helsinki. Vuosi sitten yritys laajensi kotisiivoukseen. Asiakastyytyväisyys on tutkimuksen mukaan 10+. Suurin asiakas on kuitenkin Arla-Ingmanin tehtaat Sipoossa, jossa bekiläiset ovat tehneet töitä jo 20 vuotta. Reilun 7 000 neliön toimisto- ja sosiaalitilojen, varastojen ja tuotantotilojen siivouksesta huolehtii melkein 10 bekiläistä kokopäiväisesti.

T U T K I T T UA PA L K I T S E M I S TA Työhyvinvointia, työssä viihtymistä sekä motivoinnin ja palkitsemisen välistä suhdetta tutkitaan monella saralla. Teknillisen korkeakoulun Työpsykologian ja johtamisen osaston Pokaaliverkosto tarjoaa pk-yrityksille joustavaa, verkostomaista kehittämistukea. Verkoston nettipohjainen toiminta on maksutonta, räätälöidyt työpajakoulutukset maksullisia. Pokaaliverkosto on osa Tykesin rahoittamaa Palkitsemisen oppimisverkosto -hanketta. www.palkitseminen.tkk.fi

Telma 4 2009

Professori Matti Vartiaisen ja tutkija Aino Salimäen johtamassa Palkitsemisen tila ja muutos Suomessa 2008 -tutkimushankkeessa selvitettiin palkitsemisen tämänhetkistä tilaa ja tulevaisuuden suuntia eri sektoreilla. Lisäksi selvitettiin, miten henkilöstön ja johdon palkitseminen on yhteydessä organisaation taloudelliseen tulokseen ja maineeseen. Tutkimus on jatkoa vuosien 2001 ja 2004 selvityksille palkitsemisen tilasta. Hanke on Työsuojelurahaston tukema. www.tsr.fi > Hae numerolla 108125

Elina Moision, Christina Sweinsin ja Aino Salimäen selvitys Miten palkitseminen muuttuu Suomessa – palkitsemisen haasteet ja tutkimustarpeet. Tuottavuuden kehittäminen Suomessa: haasteet ja tutkimustarpeet. Työsuojelurahaston selvitys. www.tsr.fi/selvitys > Hae numerolla 10011 Tutkija Elina Moisio valmistelee väitöstyötä rahallisen palkitsemisen vaikutuksesta innovatiivisuuteen työpaikoilla. www.tsr.fi > Hae numerolla 108387

Tea Tolvanen

Tea Tolvanen on Ingmanilla tuttu. Hän käy viikoittain tehtaalla kuulostelemassa, miten kympeillä, Aila Niemisellä ja Taimo Nevalaisella sekä muilla bekiläisillä menee. Yhdessä Ingmanin tuotantopäällikkö Petri Kastarin kanssa käydään vielä läpi, että siivous on ollut sitä, mitä sovittiin. Tieto asiakkaan ja siivousfirman välillä kulkee suoraan ilman turhia mutkia. Myös se pitää työntekijät tyytyväisenä. Turhanaikaisille huhuille ei ole sijaa. – Me olemme oikeastaan sekä bekiläisiä että ingmanilaisia. Kaikki ingmanilaisetkin kutsuvat meitä nimeltä. Kukaan ei ole vain joku nimetön siivooja, Aila Nieminen sanoo. Arla-Ingmanilla valmistetaan ja pakataan erilaisia maitotaloustuotteita, mehuja, juustoja ja jäätelöä. Hygienia on tehtaassa kaiken a ja o – myös siivouksessa. Sairaana ei töihin tulla ja hygieniasta huolehditaan

Petri Kastari

alueelta toiselle siirryttäessä. Taimo Nevalainen ajaa lattianpuhdistuskonetta, Aila Nieminen siivoaa kärryjen kanssa. Perustyön lisäksi siivoojan on oltava passissa mahdollisia ongelmatilanteita varten. Jos vaikka jäätelönpakkaushihna jostain syystä jumittuu, sula maitoherkku tahmaa lattian pikavauhtia. Taimo Nevalainen on hyvä esimerkki bekiläisestä sitoutuneisuudesta. Työpäivä oli jo ohi ja mies päässyt kotiin. Kännykkä pirahti ja tehtaalta kysyttiin, josko joku voisi tulla siivoamaan, kun lattia lainehtii. Taimo totesi, että vuoro on kyllä ohi, mutta pitäähän työ hoitaa pois – niinpä hän kipaisi takaisin työmaalle. – Ingmanilla on tällaista nauravaista. Moitteen sijaa en keksi. Töihin on mukava tulla, kun ihmiset ovat niin kivoja, Taimo sanoo ja kurvaa putsaamaan kylmävarastojen lattioita.

Tutkija Christina Sweins valmistelee väitöstyötä henkilöstörahastoista palkitsemismuotoina. Henkilöstörahastot ovat yleistyneet parin viime vuoden aikana ja noin 5 prosenttia suomalaisesta työvoimasta kuuluu niiden piiriin. www.tsr.fi > Hae numerolla 106258 Tutkija Aino Salimäki on tutkinut väitöstyössään, miten työsuorituksen arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä vaikuttaa henkilöstön asenteisiin ja käyttäytymiseen. Työssä selvennetään esimerkiksi johtamisen ja esimiestyön haasteita. www.tkk.fi > Hae numerolla 107024

Taimo Nevalainen www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Anu Vallinkoski

Kuvitus Helena Hajanti

Kuva Mervi Ahlroth

Kylätaksi valvoo Epäsäännölliset työajat ja yölliset valvomiset eivät kaikille sovi. Hyvät unenlahjat ja joustava asenne auttavat repaleisen työpäivän puurtajaa.

Telma 4 2009

okakuinen maanantai-ilta vaipuu pimeyteen Launosten kylässä Lopella. Ikkunat pimenevät yksi toisensa jälkeen, kyläläiset menevät yöpuulle. Taksiyrittäjä Uolevi Nurmen kotona valot eivät sammu. Mies odottelee vielä, josko puhelin pirahtaisi kutsuksi myöhäiselle ajolle. Nurmi, 63, on ajanut kylätaksia kotipaikkakunnallaan lähes 30 vuotta. Taksin keltainen valo ilmestyi auton katolle vuonna 1981, kun mies päätti jatkaa kylän eläkkeelle jääneen taksiyrittäjän työtä. Nyt Nurmi työllistää itsensä lisäksi muutaman silloin tällöin ajokeikkaa tekevän rengin. Ajoja riittää myös kemikalion pidon vuosia sitten lopettaneelle Eila-vaimolle. www.telma-lehti.fi

– Tyypillinen työpäivä on mukavan kirjava. Esimerkiksi tänään lähdin viemään asiakasta sairaalaan aamulla vartin yli kuusi. Päivällä oli uimalaan vienti ja haku. Sitten oli kaksi lentokenttävientiä. On ollut miellyttävä päivä, kun ei ole tarvinnut olla jouten. Yhtä eurosadetta on ollut, Nurmi kuvailee. Aina tahti ei ole yhtä kiivas. Arkisin ajot keskittyvät päiväsaikaan. Kauppareissut, uimalakäynnit ja sairaalassa pistäytymiset työllistävät. Viikonloppuisin taksin mittari raksuttaa eniten iltaseitsemän ja aamuviiden välillä, jolloin maksumiehinä ovat ravintolaillan viettäjät. Silloin tällöin puhelin pirahtaa arkiöisinkin – tavallisesti asiakas on menossa tai tulossa lentokentältä.

Telma 4 2009

”

Mä olen sellainen, että kun heitän tuohon sohvalle pitkälleen, niin kohta kuorsaan.

– Vain harvoin tietää aamulla, millainen työpäivä on tulossa – paitsi jos on paljon etukäteistilauksia. Joskus yksi ajo voi muuttaa suunnitelmat usean päivän ajaksi. – Vuosia sitten eräs äijä kysyi, mitä kyyti Rovaniemelle maksaa. Markka-aikaan taksa oli 6 000 markkaa. Hinta kelpasi, ja sitten mentiin. Kyyditsin hilpeän miesporukan ravintola Pohjanhovin ovelle, mutta vahtimestari arvioi, ettei seurueen kunto ollut riittävän hyvä. Kaksi ja puoli päivää siihen matkaan meni. Matkalta piti vaimolle soittaa ja kertoa viipymisestä.

– Kyllä he äidin hoteisiin silloin jäivät, vaikka olivatkin kovasti minun perääni. Joskus oli katkera olo, että teinkö oikein. Piti miettiä, miten saisi kuitattua ja korvattua työmenoja. En ole tässä suhteessa elänyt ihan oikein lasten ja perheen suhteen, Nurmi tunnustaa. Päivisin kotona päivystämiseen liittyy myös mukavia yhteisiä muistoja lasten kanssa. – Joskus leikimme kotona autolla ajamista, panimme tuoleja peräkkäin ja muuta. Nuorempi tyttö olisi halunnut lähteä keikoille mukaan rahastajaksi, Nurmi hymyilee.

PERHE ON JOUSTANUT

Öitään Launosten taksi ei ole nukkunut normaalisti vuosikymmeniin. Keikat katkovat unta tämän tästä. – Mutta mä olen sellainen, että kun heitän tuohon sohvalle pitkälleen, niin kohta kuorsaan. Jos olisi huonouninen, ei pystyisi mitenkään tasaamaan univajetta. Tulisi pirun kärttyisäksi. Nurmi kehuu olevansa hyvä valvomaan. Taitoa ovat kehittäneet epäsäännöllisen työn lisäksi myöhään yöhön kestäneet soittokeikat. – Vanhemmiten valvominen on tullut hieman vaikeammaksi. Jos tilaus tulee kesken unien, kahden kolmen aikaan aamuyöllä, niin kyllä se tuntuu. Myös kahden viikonloppuyön valvominen vaikuttaa. Pyhänä voi tuntua, että on silmät auki, mutta ei tiedä, onko hereillä. Yleensä koetankin saada rengin ajamaan toiseksi yöksi. Univajeen kirimisessä auttaa myös vaimo Eila. Hän ajaa taksia päivisin, kun miehellä on takana yöajoja.

Puhelin soi. Vakioasiakas tilaa kyytiä ravintolaan naapurikaupunkiin Riihimäelle. Nurmi pukee pusakan ylleen ja astelee autolleen. Läheisen rivitalon pihasta kyytiin nousee vuolaasti kylätaksin nopeutta ja joustavuutta kehuva mies. Joustavuutta kylätaksilta todella tarvitaan. Nurmi mainitsee, että kylän ainoan taksin pitää päivystää 24 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden. Lomien ja lyhyiden vapaahetkien ajaksi täytyy hankkia tuuraaja. Arjen suunnittelu ja kotitöiden tekeminen on hankalaa, sillä keikka saattaa tulla koska vain. – Olen kotipihan ruohoakin kolme viikkoa niittänyt, eikä se ole vieläkään valmis, hän tuhahtaa. Tuuraajien ansiosta Nurmi pääsee silloin tällöin hirvimetsälle, saunailtoihin ja kerran vuodessa pariksi viikoksi etelään lomailemaan. – Täällä kotinurkissa ei oikein pysty irrottautumaan töistä ja rentoutumaan, kotona päivystävä Nurmi kertoo. Epäsäännöllinen työ ei ole kuitenkaan suuresti vaikeuttanut harrastamista ja lukuisten kaverisuhteiden hoitamista. – Soitin tanssiorkesterissa bassoa yli 30 vuoden ajan. Se toi tasapainoa työlle. Vaikka kuinka oli väsyksissä perjantaiyön ajosta, niin oli ihan toinen ihminen, kun lauantai-illan ensimmäinen valssi lähti soimaan, pari vuotta sitten musisoinnin jättänyt Nurmi muistelee. Vaikka harrastuksille löytyi sija, perhe joutui joustamaan. – Vaimo ei ole aina tykännyt. Mutta nyt hän on mukautunut. Kun ikää on tullut, ei perhe-elämäkään ole sellaista kuin ennen. Nurmen aloittaessa taksiajot pariskunnan kaksi tytärtä olivat vielä pieniä.

Telma 4 2009

KATKONAISIA ÖITÄ

RISKIT TIEDOSSA

Nurmi aikoo ajaa taksia vielä ainakin pari vuotta, jos vain kunto pysyy hyvänä. – Ehkä vähän pidempäänkin. Seitsemänkymppiseksi saa ajaa. Tosin kunto voi heiketä nopeastikin, hän miettii. Tutkimustulokset epäsäännöllisen työn ja yötyön monille sairauksille altistavasta vaikutuksesta ovat Nurmelle tuttuja. – Ei niitä sovi miettiä. On minulle niistä paljon puhuttu, mutta olen sellainen jääräpää. Ei muuta kun mennään vaan, Nurmi hymähtää. Kolmenkymmenen vuoden ja satojen tuhansien kilometrien jälkeen Nurmi arvelee, että säännöllinen yhdeksästä viiteen -työ ei olisi hänelle sopinut. – En ole koskaan oikein tykännyt, että pitäisi kellon mukaan elää. Kaipa minussa on vähän mustalaisverta.

Kuu komottaa taivaalla, kun Uolevi aloittaa illan urakan.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

Teksti Leena Filpus Kuvat Sarri Kukkonen

Bisnestä intuitiolla

Mikä työpaikka? 

Toimitusjohtaja ja yrittäjä Maria Drockilan kynttiläpajan tärkein arvo on kannattavuus. Kun se on kunnossa, pehmeämmillekin arvoille on tilaa.

Maria Drockila Oy  Vuonna 1998 perustettu kynttilöitä ja lahjatavaroita valmistava ja markkinoiva yritys, jolla on toimipisteet Orimattilassa, Ulvilassa ja Porvoossa sekä noin 500 jälleenmyyntipistettä ympäri Suomen.

– Aluksi tein kynttilöitä kotona kellarissa lahjaksi sukulaisille. Sitten sain sadan kappaleen tilauksen ja perustin yrityksen pystyäkseni laskuttamaan sen. Siinä vaiheessa ei ollut mitenkään selvää, että juuri kynttilät olisivat liiketoiminta, johon heittäytyisin.

 Perustaja ja toimitusjohtaja Maria Drockila, 31.

– Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet yrittäjyyden rankin paikka. Jäin äitiyslomalle toissa syksynä ja pestasin ulkopuolisen toimitusjohtajan. Tarkoitus oli 10 vuoden paahtamisen jälkeen pitää kahden vuoden tauko. Työntekijävalintani oli kuitenkin väärä. Tänä keväänä oli pakko valita äitiysvapaan ja firman välillä. Maaliskuussa en ollut varma, saanko yrityksen vielä jaloilleen. Nyt uskon jo tulevaisuuteen.

 Liikevaihto 1,1 miljoonaa euroa.  Tavoitteena käynnistää franchising-toiminta muutaman vuoden sisällä.  Yrityksen motto: Nautin tästä hetkestä. Olen läsnä tässä tilassa.



 – Kannattavuus on yritykseni tärkein arvo, ilman sitä muilla arvoilla ei ole merkitystä. Se tuli todeksi tänä keväänä, kun jouduin lopettamaan kannattamattoman toimipisteen ja irtisanomaan ihmisiä. Toinen arvo on kehitys, se koskee myös itseäni: peiliin voi olla välillä rankka katsoa. Kolmas on välittäminen. Se nivoutuu kannattavuuteen. Kun yritys menestyy, on helppo välittää työntekijöistä ja palkita vuoden lopussa esimerkiksi provisiolla.

Telma 4 2009

M i n u n

t y ö n i

– Yrittäminen on tullut verenperintönä, kasvoin äitini kukkakaupan takahuoneessa. Olin vasta 19-vuotias perustaessani yrityksen. Sain elantoni muualta siihen asti, kunnes laskin pärjääväni kynttilöillä.

– Kynttilänteko on ekologista. Jätettä syntyy vain raaka-aineen mukana tulevista pakkauksista. Hävikkiä ei ole. Epäonnistuneet kynttilät sulatetaan uudestaan ja käytetään ulkokynttilöihin. Osa jälleenmyyjille lähetettävistä pakkauslaatikoistakin otetaan uusiokäyttöön.

– Kynttiläpajassani työskentelee vakituisesti alle 10 henkeä, sesonkiaikaan jopa 30. Puolet vuoden myynnistä tehdään marras–joulukuussa. Myynti on mennyt tänäkin vuonna suunnitelmien mukaisesti. Taloudellisessa taantumassa ilahdutetaan pienillä asioilla, kynttilät sopivat siihen hyvin.

 – Äitiys on tehnyt minulle esimiehenä hyvää. Työntekijätkin ovat sanoneet, että on helpompi tehdä töitä, kun en ole hengittämässä koko ajan niskaan. On ollut upea nähdä, miten työntekijöihin on voinut luottaa vaikeina aikoina. Heistä on löytynyt mieletöntä vastuunkantoa.

 – Olen käynyt lähihoitajakoulun. Olisi hienoa vielä joskus suorittaa lukio ja lähteä opiskelemaan vaikka kasvatustieteitä tai kaupallisia aineita. Nuorempana olin kateellinen niille, joilla on tutkinto. Enää en ole sen perään niin paljon. Tutkinto on hieno asia, mutta pelkästään se ei kerro ihmisen taidoista.

– Ennen tyttäreni syntymää tein 12-tuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa. Nyt olen oppinut tekemään työni niin hyvin, että vähempikin riittää. Osaan erottaa, mitkä asiat vaativat välitöntä reagointia, ja milloin katsoa läpi sormien.

 www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

 – Teemme vuosittain 60 000 kynttilää. Pohjakynttilä tehdään muotissa, sitten se kastetaan ja koristellaan. Yksi työntekijöistä tekee pohjakynttilöitä vuoden ympäri.

 – Parhaita kynttiläntekijöitä ovat rivakat ihmiset, jotka ovat tottuneet tekemään työtä vauhdilla. Esimerkiksi maatalon emännät ovat aivan loistavia. En itse enää tee kynttilöitä kuin lähinnä näytösluonteisesti ryhmille järjestettävissä kynttiläntekoilloissa. Mutta aiemmin olin siinä tosi hyvä. Tässä eivät analyyttiset taiteilijasielut pärjää, homman on edettävä nopeasti.

 – Yritykseni ensimmäinen työntekijä Virpi Ylitalo kokoaa vuosittain uuden malliston. Minä olen hänen muusansa, kerron, mitä pitäisi tehdä, annan ideoita. Ensi vuoden kynttilämalliston suunnittelun pohjana oli vanha, nahkainen tanhukenkä, pitsiliina ja rutistettu paperipussi. Jokainen työntekijä saa kommentoida ehdotustamme, lopullisen valinnan teen minä. Telma 4 2009

Pitkiä perinteitä kantavalla puukkotehtaalla on valtava määrä hiljaista osaamista. Se kaivettiin esille eteenpäin jalostettavaksi. 44

Telma 4 2009

Hiljainen tieto teräväksi osaamiseksi Teksti Kristiina Gerkman-Kemppainen • Kuvat Anna Kemppainen

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

un isä Janne ja myöhemmin pojat Toivo ja Lauri johtivat aikanaan Marttiinin perheen tehdasta, yrityksen tiedonkulku noudatti hierarkkista kaavaa. Isännän ääni kuului nurkkahuoneesta kaikkialle. Jokainen teki, mitä pyydettiin. Ei tullut mieleenkään ehdotella omia ideoita. Miesjohdon jälkeen, vuonna 2001, toimitusjohtajan tehtävään tarttui Päivi Ohvo. Hän aloitti uransa Marttiinilla vajaat kaksikymmentä vuotta aiemmin myyntitehtävissä. – Lauri Marttiini johti toimintaa perheyrityksen perinteiden mukaisesti. Hän oli isäntä talossaan. Vaikka työntekijöiltä ei kerätty varsinaiseen toimintaan liittyvää palautetta, Lauri halusi aina olla selvillä siitä, miten henkilökunnan perheet voivat. Vaikeuksissa olevia pyrittiin tukemaan, sillä työntekijän perhetausta heijastuu hänen työpanokseensa, Ohvo miettii mennyttä. Syksyllä 2005 kansainvälinen kalastustuotekonserni Rapala VMC osti Marttiini Oy:n koko osakekannan Marttiinin perheeltä. Niin oli seppä Janne Marttiinin vuonna 1928 Rovaniemelle perustama yritys astunut uuteen aikakauteen. Tieto lisää tyytyväisyyttä

Veitsen terää koristava kuvio tehdään etsaamalla. 46

Telma 4 2009

Henkilöstön hyvinvointi on yrityksen hyvinvointia ja päinvastoin. Viime aikoina on herätty huomaamaan, että niin sanottua hiljaista tietoa hyödyntämällä pystytään edesauttamaan koko työyhteisön hyvinvointia. Eikä vain hyvinvointia, vaan myös tuloksellisuutta. Tutkija Marko Kesti on mitannut hiljaisen tiedon vaikutuksia. Hänen mukaansa hiljainen tieto ei ole ainoastaan sitä, että vanhemmat työntekijät siirtävät osaamistaan nuoremmille. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan sananmukaisesti sitä tietoa ja taitoa, jota työntekijät vuosien varrella ovat työstään mieleensä tallentaneet. Heillä on näkemystä ja ideoita, joita ei ole kuitenkaan aktiivisesti houkuteltu esille. Kestin Oulussa toimiva yritys Mcompetence tarjoaa työkaluja ja menetelmiä, joiden avulla yritykset voivat tehostaa tiedonkulkuaan ja samalla innostaa koko organisaatiota tuomaan esille parannusehdotuksia ja luovia ideoita. Hiljainen tieto muuttuu prosessin aikana uusiksi ratkaisuiksi, joilla parannetaan laatua, asiakastyytyväisyyttä ja kilpailukykyä. Marttiinilla lähdettiin hiljaisen tiedon kehittämisprojektiin vuonna 2008 Mcompetencen Jaana Turusen johdolla. Tietoa lähdettiin aluksi keräämään henkilöstöltä kyselykaavakkeen avulla. He saivat kertoa, mitä he esimerkiksi esimiehiltään toivovat.

Marttiinin tehtaan valikoimiin kuuluu yli 400 eri veitsimallia. Kuvan pitkiä veitsiä käytetään lähinnä koristeina ja somisteina. Ne ovat myös suosittuja liikelahjoja. Mirja Paukkunen (edessä) ja Annikki Niemelä viimeistelevät puukahvallisten puukkojen kahvoja hiomanauhalla ennen pinnan vahausta.

– Projekti on päättynyt, mutta prosessi jatkuu. Tavoitteenamme on luoda yhä keskustelevampi ilmapiiri, jossa jokaisen mielipiteitä kuunnellaan. Työterveyshuoltomme raporteista olen huomannut, että sairauspoissaolot flunssan takia ovat vähentyneet radikaalisti. Vielä on liian aikaista sanoa, mistä osatekijästä tämä ilmiö johtuu, mutta suunta on ilahduttava, Ohvo sanoo. Marttiinin ostopäällikkö Pirjo Linho on huomannut, että turhat käytäväkeskustelut ovat vähentyneet sen jälkeen, kun talossa otettiin projektin myötä käyttöön uusi tiedottamisen tapa. Useinhan ihmiset kuvittelevat, että heiltä salataan tietoa. Kun heille ei kerrota, mitä missäkin palaverissa käsiteltiin, he jäävät siihen uskoon, että tietoa tahallaan pantataan. – Tiedottamisen yhtenä periaatteena haluttiin tuoda esille, ettei kaikkien tarvitse tietää kaikkea. Avoimen tiedottamispolitiikan tavoitteena on hälventää käsitystä pimitetyistä tiedoista. Me teimme selvät tiedottamisen linjaukset ja ohjeet. Sekä ulkoisen että sisäisen tiedottamisen toimintatavat on kirjattu kansioihin, joista jokainen voi käydä tarkastamassa, miten mistäkin asiasta informaatiota jaetaan. Linho toimii toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettuna. Sisäiset reklamaatiot ja valitukset puutteellisesta tiedonkulusta ovat selvästi vähentyneet. www.telma-lehti.fi

Marttiinin toimitusjohtaja Päivi Ohvo (oik.), ostopäällikkö Pirjo Linho sekä tuotantopäällikkö Jari Halme muodostavat toimivan tiimin. Telma 4 2009

Yhteisiä kokoontumisia kehittämiseen

Marttiini Oy  Osa kansainvälistä pörssiyhtiötä Rapala VMC Oyj:tä.  Veitsitehtaan kotipaikkakunta Rovaniemi, veitsien tuppia valmistava tehdas Virossa.  Henkilökuntaa Rovaniemellä 40, muualla 20.  Liikevaihto 5,7 milj. euroa.  Marttiini-brändin tärkeimmät vientimarkkinat ovat Saksassa ja Pohjoismaissa.  Fileerausveitset ovat alansa markkinajohtajia PohjoisAmerikassa.  Marttiini on Suomen tunnetuin veitsien valmistaja. Tuotantoon kuuluu yli 400 erilaista veitsimallia, joita myydään yli kahteenkymmeneen maahan.  Ilves on Marttiinin ensimmäinen puukkomalli. Ilves palkittiin parhaana tuotteena Viipurin puukkonäyttelyssä vuonna 1932, ja malli on edelleenkin tuotannossa.

Telma 4 2009

Projektin alussa työntekijät jaettiin kehittämisryhmiin. Ryhmät miettivät toimintatapoja ja käytäntöjä ja esittivät parannusehdotuksia. Marttiinin tuotanto- ja työsuojelupäällikkö Jari Halme sanoo olevansa hyvillään siitä, että hiljaisen tiedon aktivoimisen kautta on pystytty osoittamaan, että epäkohtia voidaan tuoda esille positiivisessa hengessä. Tarkoituksena on parantaa, ei purnata. – Esimerkkinä hiljaisen tiedon esille houkuttelemisen tuloksista on se, että jokainen työntekijä on aktivoitunut ajattelemaan myös seuraavaa työvaihetta, jolloin syntyy synergiaa. Myös samaa tuotannon vaihetta tekevät keskustelevat menetelmistään. Keskustelujen tuloksena on syntynyt uusia, parempia käytäntöjä. Työntekijät pitävät omia ideointipalavereita. Toimitusjohtaja Päivi Ohvo on ollut yllättynyt puheenvuorojen runsaudesta. – Nyt nekin, jotka aikaisemmin eivät sanoneet juuri mitään, ovat aktiivisia ja innostuneita. On tärkeää, että jokainen tuo myös omat aivonsa eikä vain mekaanisen ammattitaitonsa työhönsä. Juuri omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuus lisää motivaatiota ja työn mielekkyyden tunnetta. Esimiesasemassa olevat, ostoista, myynnistä, valmistuksesta ja tuotekehityksestä vastaavat henkilöt kokoontuvat neuvonpitoon tiistaiaamuisin. Kehittämisryhmät pitävät palavereita tarvittaessa. Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kokoonnutaan koko väen voimin. Silloin kaikki ovat saapuvilla, ja kaikilla on myös mahdollisuus puhua. Marttiinilla on takanaan raskas kausi. Laman myötä jouduttiin lomautuksiin ja irtisanomisiin. Uusi, entistä keskustelevampi ilmapiiri yli osastorajojen pehmensi tilannetta, Ohvo arvelee. – Vanhimmat työntekijät ovat olleet meillä töissä vuosikymmenien ajan. Vaikka tuotanto onkin koneellistunut, monet vaiheet tehdään vielä käsin. Käsityöläisen ammattitaito on osa hänen koko identiteettiään, siksi työn menettäminen on erityisen kova isku, toimitusjohtaja miettii. – Mutta tilanne on korjaantumassa ja Marttiini on hengissä. Sen jokainen onneksi ymmärsi hyvin. Jotakin oli tehtävä, jotta toiminta voisi jatkua. Työyhteisöviestinnällä hyvinvointia, TTK 2009 • www.ttk.fi/digijulkaisut Hiljaiset signaalit: menetelmä organisaatioiden henkilöstötuottavuuden kehittämiseen • www.tsr.fi > Hae numerolla 109406

k äy tä n t ö

Hiljaisesta tiedosta hyötyä kuntaprosessissa

Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan sitä tietoa ja taitoa, jota työntekijät ovat työstään mieleensä tallentaneet.

Alkuvuodesta Kemiö, Dragsfjärd, Västanfjärd ja lisäksi Kemiönsaaren terveyskeskuskuntayhtymä yhdistyivät. Uuteen organisaatioon tarvitaan uudenlaista ajattelua. Työsuojelurahaston rahoituksen turvin päästiin mukaan Mcompetencen suunnittelemaan projektiin, jonka tarkoituksena on luoda henkilöstölähtöistä toimintakulttuuria. – Olemme juuri käynnistäneet hankkeen. Ensimmäinen vaihe oli henkilöstökyselyn lähettäminen kahdellesadalle toimijalle. He antavat palautetta esimiesten toiminnasta, työmenetelmistä ja toimintakulttuurista, Kemiönsaaren peruspalvelujohtaja Torbjörn Stoor kertoo alkuvaiheesta. – Tulokset dokumentoidaan ja päätetään kehitysideoista. Sen jälkeen ideat viedään innovaatiomyllyyn, sitten ne vastuutetaan. Seurantapalavereissa katsotaan, miten kehitysideat ovat toteutuneet. Henkilökunnalla on kokemusta ja tietoa, jota hyödyntämällä voidaan parantaa informaation kulkua ja luoda yhteisesti sovittuja hyviä käytäntöjä, kunnissa uskotaan. Muutostilanteessa tavoitteiden selkeyttäminen ja toimiva vuorovaikutus on ensiarvoisen tärkeää. Hiljaista tietoa esille nostamalla henkilöstön ideoita viedään eteenpäin käytännön tasolle toiminnan tehostamiseksi.

Tuottavuuden ja innovatiivisuuden kehittäminen sosiaali- terveystoimen organisaatiossa. • www.tsr.fi > Hae numerolla 109179 Muuta Työsuojelurahaston tuella tutkittua: • www.tsr.fi/tutkittu > Hae hakusanoilla Hiljainen tieto

Oman toiminnan parhaita asiantuntijoita ovat organisaatiossa työskentelevät ihmiset, joilla on toivotun muutoksen sujuvaan toteuttamiseen tarvittava hiljainen tieto. Siksi jokaisen työntekijän näkemysten huomioiminen on oleellisen tärkeää (Nonaka & Takeuchi 1995). Nonaka & Konno (1998) kuvaavat prosessia, joka vaiheittain jalostaa ryhmän hiljaisen tiedon näkyväksi osaamiseksi. Siinä hiljaisen tiedon jalostuminen käytäntöön tapahtuu sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

N ä i n

m u i n o i n

Teksti Teemu Ahola • Kuva Yksityiskokoelma

Soittimia isältä pojalle Kangasalan urkutehdas on nykykatsannossa erikoinen laitos: tuote tehtiin viimeistä nippeliä myöten alusta loppuun saman katon alla.

uomen ensimmäinen urkutehdas syntyi Tampereen naapuripitäjään Kangasalle 1840-luvulla. Yrityksen perustaminen oli tarkkaan säänneltyä: ruotsalaisen urunrakentaja Anders Thulén piti anoa Keisarillisen Suomen senaatilta lupaa valmistaa urkuja maamme kirkkoihin. Lupa heltisi ja Thulén perustama perheyritys toimi lähes 140 vuotta. Neljän sukupolven aikana valmistettiin urkuja yli tuhat. Thulén aikana yritys ei ollut niinkään tehdas vaan käsityöperiaatteella toimiva urkuverstas. Suomessa elettiin vielä ammattikuntien ja palkollisten aikaa. Urkumestarin itsensä lisäksi tehtaalla työskenteli oppipoikia ja pidemmälle ammatissaan ehtineitä kisällejä. Palkka maksettiin vain osittain rahana, mutta tehtailija huolehti myös työntekijöiden asunnoista ja ylöspidosta. Vastaavasti työntekijät sitoutuivat palvelukseen vuodeksi kerrallaan ja paikkaa sai vaihtaa vain syksyisin – maatilojen renkien ja piikojen tapaan. Anders Thulén poika, Bror Axel, toimi tehtaanjohtajana vuosina 1872–1911. Bror Axelin aikakaudella tuotantokapasiteetti kasvoi, tuotantovälineistö koneellistui ja työntekijöitä tarvittiin enemmän. Tuotanto pysyi silti käsityövaltaisena

Telma 4 2009

pienteollisuutena. Samaan aikaan työmarkkinat vapautuivat: palkollissuhteista luovuttiin, palkka maksettiin rahassa ja erilaisia luontaisetuja karsittiin. Tehtailija saattoi myös palkata kausityövoimaa menekin mukaan. Urkuja valmistettiin parinkymmenen miehen voimin. Tirehtööri Thulé oli keskeisessä roolissa niin liikeneuvotteluissa, urkujen suunnittelussa kuin teknisessä kehittämisessäkin. Työntekijäkunnan rungon

muodostivat puu- ja metallialojen vankat ammattilaiset. Puusepät rakensivat urkujen julkisivun, rungon, puupillit ja muut puuosat. Vaskisepät, läkkisepät, vaskenvalajat, sorvarit ja metallityömiehet tekivät tarkkuutta vaativat metallityöt valmistaen koneiston sekä urkupillit, jotka tehtiin sinkistä ja tinasta. Tehdastyö oli vasta ensimmäinen vaihe urkujen rakentamisessa. Valmiit osat piti pakata ja toimittaa joko junalla tai

www.telma-lehti.fi

sukuja: tehtaalle tultiin hyvin nuorena ja tehtiin koko elämän kattava ura. Ammattiylpeys ja käsityötaito säilyivät vuosikymmenten vaihtuessa, mikä näkyi tuotteiden korkeana laatuna ja hyvänä menekkinä. Pienuudestaan huolimatta Kangasalan tehdas hallitsi aikansa urkumarkkinoita Suomessa. Kirkkourkujen lisäksi tehtaan valmistamat urkuharmonit tulivat tutuiksi lukemattomille kansakoululaisille.



hevospelillä kohdekirkkoon. Pystytysmatkalle lähtivät, urkujen koosta riippuen, Thulén valikoimat luottomiehet, työnjohtaja ja pari kolme miestä. Kun urut oli saatu pystytettyä, annettiin asiakkaalle vielä käyttö- ja huoltokoulutus. Lopuksi johtaja Thulé itse viritti urut sointiinsa. Kangasalan urkutehtaalla työ periytyi isältä pojalle sukupolvien ajan sekä tehtaan johdossa että tehdassalin puolella. Urkutehdas synnytti urkujenrakentajien

Kangasalan urkutehtaan konesali vuonna 1912. Etualalla on siivouspuuhissa juoksupoika Erkki Valanki, toisen polven urkutehdaslainen. Valanki teki sittemmin mittavan uran urkutehtaan teknisenä johtajana. Nykyisin tehdaskiinteistössä toimii muun muassa hotelli.

Telma 4 2009



Liikenne on Vietnamissa kaoottista ja onnettomuuksia sattuu paljon. Ihmiset liikkuvat entistä useammin mopoilla ja suuria tavaramääriä kuljetetaan muun muassa polkupyörillä.

Villiä menoa Vietnamissa Kuvat ja teksti Kari Rissa

Telma Telma 44 2009 2009

ietnamissa on eletty voimakkaan talouskasvun aikaa viimeiset kymmenen vuotta. Maahan on syntynyt uusia, kansainvälisille markkinoille etenkin vaatteita ja kenkiä vieviä yrityksiä. Ulkomaankauppaa käyvät suuret yritykset ovat pakon edessä alkaneet hoitaa työsuojeluasiansa verraten vastuullisesti – muuten kauppa ei länsimaihin käy. Talouskasvun taustalle kätkeytyy kuitenkin paljon kurjia työpaikkoja ja kovaa köyhyyttä. Kolmannes Vietnamin väestöstä elää edelleen alle dollarin päivätuloilla. Talouskasvu on lisännyt myös voimakkaasti

m a a i l m a l T A

työtapaturmien määrää. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan Vietnamin 37 miljoonalle työntekijälle sattuu vuosittain jo noin 7,6 miljoonaa työpaikkatapaturmaa. Niissä on kuollut vuosittain 10 000 ihmistä. Määrällisesti eniten työtapaturmia sattuu yhä maaseudulla. Tilastojen mukaan rakennustyöt ovat selvästi vaarallisimpia. Suurimpana riskiryhmänä ovat etenkin maaseudulta kaupunkeihin tulevat ammattitaidottomat työntekijät. Yritysten väliset erot työturvallisuudessa ovat Viet-



Maaseudun perinteisesti raskaissa töissä Vietnamissa sattuu edelleen paljon työtapaturmia.

namissa erittäin suuret. Suurimmalla osalla paikallisista yrityksistä ei yleensä ole turvallisuussuunnitelmia, ei turvallisuusmääräyksiä, ei suojavarusteita. Kypärä voi keikkua työntekijän päässä, mutta muusta työsuojelusta ei ole tietoakaan. Riskejä otetaan paljon, ja esimerkiksi kaiteellisia telineitä käytetään rakennuksilla ja telakoilla vähän. Raskaita töitä tehdään usein ilman kunnollisia apuvälineitä. Teollisilla työpaikoilla melu aiheuttaa edelleen paljon ammattitauteja, ja pölyt ja hitsaushuurut ovat merkittävä tekijä hengitystie- ja keuhkosairauksissa.

www.telma-lehti.fi



Vietnamissa tehdään yhä paljon ruumiillista työtä, esimerkiksi kuormataan kivilasti.

Pienissä työpajoissa työturvallisuudesta ei vielä ole tietoa.

Telma 4 2009

m a a i l m a l l a

Työpaikka kilometritehtaalla Ruandassa työtä on niukasti ja leipä kirjaimellisesti pieninä palasina maailmalla. Siksi pienistäkin onnistumisista iloitaan.

Teksti Lea Taivassalo Kuvat Kirsi Tuura

Telma 4 2009

uandan pääkaupungin Kigalin minibussivarikolla käy kuhina. Asiakkaat etsivät kyytejä, mutta moni työntekijä on tauolla. Heistä yksi on 23-vuotias rahastaja Jean Bosio Shyirambere. – Odotamme tässä noin puolisen tuntia vuoroamme, hän selittää. Shyirambere on työskennellyt rahastajana kolme vuotta enonsa minibussissa. Kigalin julkinen liikenne on järjestäytynyttä, mutta bussien kunto vaihtelee rajusti. Suurin osa ”busseista” on itse asiassa pakettiautoja, jotka on sullottu täyteen istuimia. Shyirambere haaveilee omasta autosta tai vähintään kuskin paikasta. Ajokortti ja tarvittavat vakuutukset ovat kuitenkin kalliita. – Rahastajana olo ei ole mikään unelmatyö. Tämä on vain elämänvaihe. Shyirambere tienaa noin 40 000 Ruandan frangia – noin 50 euroa – kuussa. Palkka vaihtelee riippuen matkustajien määrästä, mutta työpäivän pituus ei. Shyirambere on töissä joka arkipäivä 14 tuntia. – En ole tyytyväinen palkkaani. Se riittää juuri ja juuri elämiseen. Kolmen vuoden aikana Shyiramberelle ei ole sattunut töissä onnettomuuksia. Hänen mukaansa liikenne on Kigalissa rauhallista. Tosin tilastojen valossa Ruandassa on liikenneonnettomuuksia puolet enemmän kuin muualla maailmassa keskimäärin. – Jos töissä sattuisi onnettomuus, vakuutusyhtiö maksaisi sairaalakuluni, Shyirambere vakuuttaa.

Minibussin rahastajana työskentelevä Jean Bosio Shyirambere haluaisi ajaa jonakin päivänä bussia tai jopa omistaa sellaisen.

Korvauskäytäntöä mahdollisen vammautumisen varalta hän ei tiedä. Kysymykset lähinnä ihmetyttävät häntä. Shyiramberen mukaan vain hankalat asiakkaat järkyttävät välillä työpäivää. – Jotkut maksavat liian vähän ja joudun riitelemään. Joskus huomaa, että riitely on turhaa ja on parempi päästää asiakas menemään. Onnellinen päivätyöläinen

Naisia on taksikuskeina Kigalissa vain muutamia. Yksi heistä on 35-vuotias Euphrosine Mnaganyiki, joka on ajanut taksia muutaman vuoden. – Ajoin ajokortin eräässä työllistämisprojektissa,

mutta sen loputtua jäin työttömäksi. Meninkin pankkiin ja otin lainan omaan taksiin. Olen niin onnellinen. Mnaganyikin mukaan taksikuskina tienaa varsin hyvin, vaikka tulotaso vaihteleekin. Asiaa auttaa kuitenkin, että hänen miehensä on myös töissä. – Aiemmin työskentelin vartijana. Tienasin noin 20 000 frangia kuukaudessa (noin 24 euroa). Ellen omistaisi taloani, se ei olisi riittänyt perheen elatukseen. Mnaganyiki kokee Kigalin turvalliseksi paikaksi. Tosin hän työskentelee vain päivisin. – Perheen vuoksi harva nainen ajaa öisin. En osaa sanoa, millaista on päivystää öisin klubien edustoilla. En ole kuitenkaan kuullut, että väkivaltaa olisi, hän pohtii.

www.telma-lehti.fi

Aviomies yllytti Euphrosine Mnaganyikin taksikuljettajaksi.

Telma 4 2009

Sukupuolesta hyötyä

ruanda – Köyhä ja kärsinyt maa  Ruandalaisista 14 prosenttia asuu kaupungeissa ja loput maaseudulla. 90 prosenttia väestöstä työskentelee maataloudessa, teollisuus ja palvelusektori työllistävät vain pienen osan väestöstä.  Ruandan väestöstä alle 25-vuotiaita on vajaa 70 prosenttia. Noin 33 prosenttia kansasta ei ole suorittanut peruskoulua loppuun tai käynyt koulua lainkaan.  Noin 60 prosenttia ruandalaisista elää köyhyysrajan alapuolella eli ansaitsee alle dollarin päivässä.  Työtapaturmien määrää Ruandassa on mahdoton arvioida, koska tilastotietoja ei ole saatavilla.  Virallisia työttömyyslukuja ei ole saatavilla. Arvioiden mukaan alle 25-vuotiaista nuorista työttöminä on noin miljoona.  Keskellä Afrikkaa sijaitseva Ruanda tunnetaan vuoden 1994 kansanmurhasta: kolmen kuukauden aikana tapettiin noin 800 000 ihmistä.

Telma 4 2009

26-vuotias Jean Iturushyaimbabazi seisoo vakiopaikallaan Kigalin keskustan vilkkaan kauppakadun tuntumassa. Hän kauppaa kuusi päivää viikossa puhelinkortteja. Hän työllisti itsensä neljä vuotta sitten ryhtymällä yrittäjäksi. Taksikuljettajan tapaan puhelinkorttimyyjänä näkee vain harvoin naisia. – En tiedä mistä se johtuu. Monet asiakkaat jopa etsivät naismyyjää, joten sukupuoli on hyvää bisnekselle, hän naurahtaa. Iturushyaimbabazi arvioi ansaitsevansa kuukaudessa 30 000–50 000 Ruandan frangia. Hän tekee 12-tuntista työpäivää. – Aurinkoisina kuukausina ansaitsee parhaiten, kun ihmiset liikkuvat kaduilla. Sadekausina joudumme olemaan välillä sisällä ja se vähentää myyntiä. Turvallisuuskysymyksistä häntä huolestuttavat eniten rekisteröimättömät myyjät. Muunlaisia uhkia hän ei osaa työssään kuvitella. Luvattomia myyjiä karsii myyjäorganisaatiossa erillinen turvallisuusvastaava, jolle ”villeistä” myyjistä ilmoitetaan. – Jokaisen myyjän pitää myydä hänelle osoitetulla paikalla. Villejä myyjiä näkee kuitenkin silloin tällöin. Nuori nainen haluaisi opiskella, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta. Hän elättää viisihenkistä perhettä. – Äitini on vanha ja vanhemmat sisarukseni ovat työttöminä. Onhan tämä parempi kuin ei mitään. Niukka leipä pyytämällä

19-vuotias Jean Paul Ntirengenya lähtee joka päivä kotoaan lähimpään kaupunkiin työn perässä. Hänellä ei ole kuitenkaan varsinaista työpaikkaa. – Joskus kerjään, joskus kannan ihmisten tavaroita bussiasemalla. Ntirengenya joutui keskeyttämään koulunsa muutama vuosi sitten, kun hänen isänsä sairastui ja kuoli. Äiti elättää nelilapsista perhettään maanviljelijänä, mutta tulot eivät riitä. Ntirengenyan tapaan suuri joukko lapsia ja nuoria joutuu osallistumaan perheensä elatukseen Ruandassa. – Hyvänä päivänä saatan tienata 800–1 000 frangia. Toivon, että jonain päivänä voisin ansaita elantoni myymällä esimerkiksi keksejä tai muita elintarvikkeita. Väkivaltaan Ntirengenya on törmännyt vain harvoin. Suurin pelko hänellä on joutua katupartioiden kiinniottamaksi. Ruandassa kerjäämiseen puututaan kovalla kädellä, ja viimeksi Ntirengenya oli putkassa muutama viikko sitten. – Olen ollut putkassa kaksi kertaa. Sitä pelkään eniten, koska siellä ei saa välttämättä ruokaa.

m a a i l m a l l a

Jean Iturushyaimbabazi elättää perheensä puhelinkorttimyyjänä. Palkka riittää juuri ja juuri elämiseen.



Jean Paul Ntirengenya haluaa lopettaa kerjäämisen. Hän kerää pääomaa aloittaakseen keksinmyyntibisneksen.



Ezechiel Mugisha panostaa työttömyyden aikana kieliopintoihin.

Koulutetun nuoren on vaikea työllistyä Kigalin kaduilla kävelee vastaan 23-vuotias Ezechiel Mugisha, joka on tulossa työhaastattelusta. Hänellä on tunne, että nyt saattoi tärpätä, mutta työhönottaja lupasi soittaa lähipäivinä. Mugisha on etsinyt vakituista työtä jo pari vuotta, mutta työsuhteet ovat jääneet lyhyiksi. Hän on yksi monista, sillä Ruandassa valtaosa alle 25-vuotiaista nuorista on työttöminä. Erityisesti koulutetun nuoren on vaikeaa löytää työtä. – Opiskelin lukiossa kirjanpitoa ja haluaisin töitä siltä alalta. Tällä hetkellä

www.telma-lehti.fi

etsin kuitenkin mitä tahansa työtä. Vapaista työpaikoista ilmoitetaan lehdissä ja radiossa. Mugisha käy kyselemässä töitä myös suoraan työnantajilta. Hän aloittaa lähiaikoina taloustieteen opinnot yliopistossa, ja haluaisi perustaa tulevaisuudessa oman yrityksen. – En aio luovuttaa. Haluaisin myydä elektroniikkaa, kameroita, puhelimia ja tietokoneita. Tällä hetkellä Mugisha selviää valokuvaajana työskentelevän veljensä avulla. Työttömyyskorvausta Ruandassa ei tunneta.

Telma 4 2009

T y รถ n k u v a Mervi Ahlroth

Telma 4 2009

Lumen taju Yllästunturin valtava silhuetti tervehtii Helsingin Kivikossa Ylläshalliin astuvia. Ympäri vuoden auki olevassa talviurheiluhallissa on reilun kilometrin mittainen hiihtolatu, pulkkamäki, luistinrata ja talven tunnelmaa. Hallissa sivakoi päivittäin viitisensataa ihmistä, ja homman pyörittämiseksi myös markkinointijohtaja Jari Ikkelän on tartuttava lapioon. – On oltava tuntuma lumeen, muuten tätä bisnestä ei voi tehdä, muistuttaa hiihdonopettajataustainen Ikkelä. Vaikka sisätalviurheilua myykin, ei hän toivo huonoja talvia. – Keinotekoinen talvi ei riitä, oikea lumi ulkona tekee hyvää myös meidän toiminnallemme. Me vain madallamme kynnystä talveen, Ikkelä sanoo vesisadetta katsellen. Ilmastonmuutoskeskustelussa ovat tulilinjalla myös isot, energiasyöpöt rakennukset. Ikkelä vakuuttaa, että mielikuva on heidän kohdallaan väärä. – Ympäristö- ja energiaohjelmamme mukaan ensi kesään mennessä käytämme tuulivoimaa, aurinkopaneeleja ja maalämpöä. Hallin hukkalämpö otetaan kesäisin talteen ja säilötään maahan. Tuuli tahkoaa ulkona energiaa, mutta sisällä tuulen puute helpottaa asioita. – Työntekijät on helpompi varustaa muutaman asteen tasaiseen pakkaseen kuin tuuleen, tuiskuun ja miinus kolmeenkymmeneen asteeseen. – Sami Turunen

www.telma-lehti.fi

Telma Telma 44 2009 2009

59 59

Teksti Leena Huovila Kuva Kreetta Järvenpää

KO U L U T TA A

Työsuojeluhenkilöt rekisteriin Työsuojeluvaalit on juuri käyty. Nyt työnantajien on aika ilmoittaa vaalin tulos työsuojeluhenkilörekisteriin, jota ylläpitää Työturvallisuuskeskus TTK.

Tietoa Turvaa Kehitystä

Telma 4 2009

arras–joulukuussa tuhannet työpaikat ovat taas valinneet työsuojeluvaltuutetut ja -varavaltuutetut sekä tarvittaessa työsuojelutoimikunnan tai vastaavan yhteistoimintaelimen. Toimihenkilöillä on halutessaan oikeus valita oma työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Vaalit on tällä kertaa käyty suurimmalla osalla yksityisen sektorin ja liki kaikilla kuntien ja seurakuntien työpaikoilla. Uusi työsuojeluväki ryhtyy toimeen vuoden 2010 alusta. Toimikausi on yksityisellä sektorilla yleensä kaksi vuotta ja julkisella neljä. Nyt on tärkeää, että valitut henkilöt ilmoitetaan työsuojeluhenkilörekisteriin. Vastuu siitä on lakisääteisesti työnantajan, korostaa TTK:n toimitusjohtaja Jorma Löhman. – Valitut on ilmoitettava, vaikka vaihdoksia ei olisi. Rekisteri ei ole kuitenkaan läheskään kattava.

– Suuret yritykset ja kunnat yleensä ilmoittavat hyvin, mutta pienten kohdalla vuotaa. Velvoite jää usein tiedostamatta. TIEDON LÄHTEILLE

Kun nimet ovat rekisterissä, mitä sitten? – Rekisterin kautta pääsee tiedon ja koulutuksen lähteille. Myös Telmalehti tulee maksutta rekisteröidyille – niin kuin myös Työterveyslaitoksen TTT-lehti, Löhman kertoo. Työsuojeluväki on erityinen ajankohtaista työsuojelua ja muuta työelämätietoa ja niihin liittyvää koulutusta koskevan viestinnän kohderyhmä. Se on tärkeää – sitä tärkeämpää, mitä enemmän untuvikkoja on mukana. Esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulla on vaativat tehtävät. Hän hoitaa työsuojelun yhteistoimintaa työnantajan kanssa ja pitää yhteyttä viranomaisiin. Hän on tuntosarvi perehtyessään

oma-aloitteisesti ja kiinnittäessään edustamiensa työntekijöiden huomion työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edistäviin seikkoihin. Valtuutetulla on oikeus keskeyttää työ, josta koituu välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työsuojeluvaltuutetulla ja -varavaltuutetulla on mahdollisuus saada tehtävän edellyttämää koulutusta. Lakisääteisesti valtuutetun ja työnantajaa edustavan työsuojelupäällikön minimikoulutuksesta ei ole määrätty, mikä on Löhmanin mukaan puute. – Uusien kannattaa lähteä kouluttautumaan step by step. Ensiksi voi vaikkapa varmistaa työnantajalta, onko tehty ilmoitus rekisteriin. Sitten voi osallistua ensimmäiselle järjestettävälle työsuojelun peruskurssille. Työturvallisuuskeskus on keskeinen työsuojelun peruskoulutuksen tarjoaja. Viiden päivän peruskurssi on yhteiskoulutusta: osallistujat ovat niin työsuojelupäälliköitä kuin -valtuutettuja, luottamusmiehiä ja työterveyshenkilöstöä. – Yhteiskoulutus on meillä tapana. Se vaikuttaa asenteisiin: näkemys avartuu, rintamalinjoja ei synny. Yhdessä kehitetään työpaikkaa, jossa olisi turvallista tehdä työtä ja joka säilyisi tuottavana ja elinkelpoisena. www.telma-lehti.fi

T yö s u o j e lu h e n k i lö r e k i s t e r i Työsuojeluhenkilörekisteri on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima ja Työturvallisuuskeskuksen ylläpitämä työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön rekisteri, josta määrätään lailla. Rekisterin tarkoituksena on välittää työsuojelutietoa ja -materiaalia sekä tietoa työsuojelukoulutuksen järjestämisestä ja edistää työsuojelun työpaikkakohtaista valvontaa. Tarkoituksena on myös

palvella ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä niiden järjestäessä työsuojelukoulutusta. Työnantajan on ilmoitettava rekisteriin seuraavien henkilöiden syntymäaika ja yhteystiedot: työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutetut, työsuojeluvaravaltuutetut, työsuojelutoimikunnan tai vastaavan jäsenet ja työsuojeluasiamiehet. Lisäksi on ilmoitettava työterveyshuoltopalveluiden tuottaja.

 Ilmoituksen voi tehdä sähköisesti TTK:n verkkosivuilla, www.ttk.fi  Valtion työpaikkojen tiedot toimitetaan Valtiokonttoriin, www.valtiokonttori.fi

LISÄTIETOJA Työturvallisuuskeskus TTK • puh. (09) 616 261 (rekisteri) • rekisteri@ttk.fi

Telma 4 2009

Teksti Leena Huovila Kuva Miika Kainu

Nolla tapaturmaa – täysin mahdollista Nolla tapaturmaa -foorumin työpaikat tietävät, että turmia voi vähentää – ja ”nollatuloskin” on realistinen tavoite. Tekoja se vaatii, ja johdon on oltava juonessa mukana.

olla tapaturmaa -foorumi on suomalaisten yritysten verkosto, jonka perusviesti on, että kaikki tapaturmat voi ehkäistä. Työterveyslaitoksen koordinoima foorumi aloitti vuonna 2003. Nyt jäseninä on 206 työpaikkaa, joissa on 250 000 työntekijää. AGAn Harjavallan yksikkö on ollut mukana liki alusta asti. – Foorumi on hyvä idea. Siellä kokemukset laitetaan kiertoon. Yhteydenpitoa muihin oli ennenkin, mutta verkostossa se on koordinoitua, turvallisuusasiantuntija Kauko Tammi sanoo. Kaasuyrityksessä riskit ovat suuria, mutta kuutena vuonna 20 hengen työpaikalla on tehty ”nollatulos” – ei yhtään poissaoloa vaatinutta turmaa. Siitä hyvästä yritys on saanut Maailman kärjessä -tasoluokituksen.

Työtä kannattaa tutkia. Jotta tekeminen maistuisi ja tuottaisi.

www.tsr.fi 62

Telma 4 2009

S ä h kötö i tä t u r va l l i s e s t i Sähkötöissä on riskejä, joita tekijät eivät tunnista. Työmailla voidaan olla varomattomia ja rikkoa määräyksiä. Noin puolet viime vuosien turmista olisi voitu estää varmistamalla jännitteettömyys silloin, kun työ piti tehdä jännitteettä. Tampereen teknillinen yliopisto teki sähkötyöturvallisuussivuston, joka kertaa turvallisia työtapoja. Sivustolla on myös tarkistuslistoja ja lomakkeita turvallisuuden tueksi. Vaarallisten työskentelytapojen ennaltaehkäisy sähkötöissä www.tsr.fi > Hae numerolla 107271 www.tut.fi/sahkoturvallisuus

Samaan luokkaan on yltänyt myös helsinkiläinen ympäristöalan konsulttiyritys Golder Associates, joka liittyi foorumiin vuonna 2007. Yrityksessä on 50 työntekijää, jotka ovat välttyneet poissaoloja aiheuttaneilta turmilta vuodesta 2006. Työsuojelupäällikkö Tiina Lius pitää hyvin tärkeänä turmista ja läheltä piti -tilanteista oppimista. Yritys on osa kansainvälistä konsernia, ja kun esimerkiksi Kanadassa sattui vuonna 2005 kaksi kuolemaan johtanutta turmaa, ne käytiin tarkasti läpi. Suomessa työntekijät ottivat hiljan näytteitä talosta, jonka purku oli juuri alkamassa, vaikkei työmaa-aluetta ollut merkitty. – Foorumissa vaihdetaan kokemuksia ja materiaalipaketit ovat myös todella hyviä. Tietoa saa hyvistä käytännöistä, joiden hyödyntäminen on kaikkien kilpailuetu. Sitoutumista ja tahtotilaa

Työterveyslaitos selvitti foorumin vaikuttavuutta. Turmat vähenivät vuosina 2004–2007 viidenneksen, vertailuryhmässä kymmenen prosenttia. Jaksolla 2005– 2008 alenema oli 15 prosenttia, kun valtakunnallisessa tilastossa kasvua oli 4,3 prosenttia. – Foorumissa on väitetty olevan valmiiksi hyviä työpaikkoja. Kuitenkin korkein tapaturmataajuus

vuonna 2004 oli 215, mutta luku oli puolittunut 2007, DI, tutkimusinsinööri Henriikka Virta sanoo. Koko ei sanele turvallisuutta. Vuoden 2008 ennakkotiedoissa nollaan ylsi 16 työpaikkaa – yhdeksässä on alle 50 henkeä. – Oma aktiivisuus ja tahtotila ovat tärkeitä: työ on tehtävä itse. Foorumi tarjoaa puitteet ja työkaluja. Itse korostan pienistäkin poikkeamista kertyvän tiedon tärkeyttä. Tapaturmataajuuden laskettua tietokin vähenee, jos pitäydytään vain turmiin. Seurantatutkimus kokosi yritysten hyviä käytäntöjä. Ylitse muiden nousi ylimmän johdon sitoutuminen.

Lisätietoa: Nolla tapaturmaa -foorumin vaikutukset ja vaikuttavuuden arviointi (NOVA) • www.tsr.fi > Hae numerolla 106306 Nolla tapaturmaa -foorumi. Työturvallisuus kohti maailman kärkeä • www.nollatapaturmaa-foorumi.fi

Pienimpienkin ensiaskel

Järjestelmälliseen kehitykseen

Pk-yritysten asenne työturvallisuuteen on myönteinen, mutta tiedonpuute vaivaa. Ratkaisevan askeleen voi ottaa Mistä aloittaisin -verkkosivustolta, jonka räätälöi Tampereen teknillinen yliopisto. Perustiedon saa helposti ja nopeasti, ja etenkin pienimpiä auttanee, kun pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Paketilla on laaja kohderyhmä, sillä yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä tai keskisuuria.

HSEQ-arviointimenettely parantaa järjestelmällisesti yritysten osaamista terveyden, turvallisuuden, ympäristön ja laadun suhteen. Alihankintaketju saa uutta jämäkkyyttä, kun toimittajayrityksiä arvioivat tilaajien koulutetut arvioijat. Menettely on otettu käyttöön ensiksi Pohjois-Suomessa. Jo arvioituja ja 2009 arvioitavia yrityksiä on yhteensä 60. Menettelyn ovat kehittäneet POHTO, Oulun yliopisto ja Laatukeskus.

Uusi verkkosivusto opastaa pienyrityksiä turvallisempaan työympäristöön www.tsr.fi > Hae numerolla 107127 www.tut.fi/pit www.telma-lehti.fi

Turvallisuutta ja terveyttä osaamiskorttijärjestelmästä www.tsr.fi > Hae numeroilla 106275, 107061, 109072

Telma 4 2009

JULKAISUT TSR-KANAVA

Hoivan tekijät! Turvallisesti työmatkalla ulkomailla

Turvallisesti työmatkalla ulkomailla Päivi Rauramo, Kerttuli Harjanne, Kalevi Tiihonen, TTK, 2009 Yritysten kansainvälistyminen ja läsnäolo maailmalla on yleistyvä suuntaus. Samanaikaisesti tiedostetaan työterveyden ja -turvallisuuden merkitys organisaatioiden menestykselle ja maineelle. Turvallinen matkustaminen edellyttää matkakohteen riskianalyysiä ja ennakoivia toimia. Julkaisun ensimmäinen osa käsittelee henkilöstöön liittyviä terveys- ja turvallisuusriskejä. Se on tarkoitettu turvallisuusalan ammattilaisille, työsuojeluhenkilöstölle sekä esimiehille ja johtajille. Toinen osa koostuu työntekijöille tarkoitetuista tarkistuslistoista ja neuvoista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä ja miten omasta turvallisuudestaan voi huolehtia perillä. Lisäksi molemmissa osissa käsitellään erilaisia ulkomaantyön muotoja muutaman päivän työmatkasta vuosia kestävään komennukseen. www.ttk.fi/julkaisut

Työyhteisö muutosmurroksessa. Ihmisyys muutoksen kohtaamisessa Kirsti Ylikoski, Matti Ylikoski, TTK, 2009 Kirja keskittyy ihmisen osaan työelämän muutosmurroksissa. Yhteisen ymmärryksen ja kokemusten jakamisen turvin kestämme muutosta paremmin kuin yksin. Kirjan tarkoituksena on auttaa työpaikan sisäisen keskustelun käynnistymisessä ja helpottaa muutostodellisuuden yhteistä hahmottamista sekä tukea muutoksen valmistelua, johtamista ja toteutusta. www.ttk.fi/julkaisut

Telma 4 2009

Väsynyt mutta sitoutunut. Hoivatyöntekijät kokevat työnsä merkittäväksi ja arvokkaaksi, mutta samalla sekä fyysisesti että henkisesti raskaaksi. Keskiverto suomalainen hoivatyöntekijä on nelikymppinen, kokenut ja kouluttautunut, melko usein määräaikaisessa työsuhteessa oleva nainen. Hän on väsynyt, mutta sitoutunut eli pitää työtään tärkeänä, mutta kokee sen monella tapaa raskaaksi. Riittämättömyyden tunne vaivaa enemmän kuin pohjoismaisia työtovereita,

Armoa työhön Antti Kylliäinen, 2009, Otava Antti Kylliäinen tarjoaa uudella kirjallaan armoa yhä kovenevaan työelämään. Talouslaman kurimuksessa työpaikoille tarvitaan teologin mielestä arvojohtamisen sijasta armojohtamista. Yritysten eettiset säännöt tahtovat vaikeina aikoina unohtua. Kylliäinen kysyy, voisiko työyhteisö olla muutakin kuin villipetojen viidakko? Onko irtisanomisissa unohdettu inhimillisyys? Tämän kirjan toivoo löytävän tiensä jokaisen teollisuusjohtajan työpöydälle. www.otava.fi

Kohti uutta henkilöstön ja talouden tasapainoa kunnassa -opas Kuntasektorin osuus Suomen kansantuotteesta ja työvoimasta on noin viidennes. Kunnat työllistävät 430 000 henkilöä ja vastaavat peruspalveluista. Kuntien taloudelliset resurssit ovat taan-

koska aikaa ei riitä tarpeeksi asiakkaille. Pohjoismainen vertaileva tutkimus selvitti suomalaisen hoivan vahvuudet ja heikkoudet. Tutkija Teppo Kröger sanoo multimedia ja radioohjelmassa, että alan kehittämisessä on tarjolla joko hyvä tai huono kehä, muutoksia kuitenkin tarvitaan.

www.tsr.fi/tsr-kanava www.tsr.fi/ Hae numerolla 106110

tuman myötä kaventuneet, menojen kasvu jatkuu. Kuntaliitto on laatinut oppaan, jonka avulla henkilöstön ja talouden tasapainoa voidaan ylläpitää muutostilanteissa. www.kuntaliitto.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 109279

Yrityksen menestyminen ja henkilöstön työkyky Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT) arvioi, että yli viisi prosenttia vähittäiskaupan tuottavuuden kasvusta 2004–2007 on syntynyt henkilöstön työkyvyn paranemisesta. PTT hyödyntää Työterveyslaitoksen aineistoa vähittäiskaupan ja metalliteollisuuden henkilöstön työkyvystä. PTT tarkastelee, miten henkilöstökyselyjen työhyvinvointikysymykset voi liittää yritysten taloudellisten tunnuslukujen analyysiin. www.tsr.fi > Hae numerolla 106278 www.tsr.fi/TSR-kanava > Korkea tuottavuus ja työhyvinvoinnin taso kulkevat käsi kädessä

ARVOSTELMA

Nyt, aina. Pieni katumusoppi Hilkka Olkinuora, 2009, Tammen Helmi-sarja Pastori Hilkka Olkinuora pohdiskelee katumuskirjassaan hyvän elämän salaisuutta – saarnaamatta, ilman kristillistä hapatusta. Pääsanoma on: älä elämää pelkää, tee rohkeasti valintoja ja ole itsellesi armollinen. Kaikki tekevät virheitä. Katua kannattaa vain rohkeuden puutetta. Olkinuora kutoo lyhyillä ajatuskappaleilla koko elämän kirjon pehmeäksi matoksi, joka lennättää meidät ihmisten keskelle, kauas jumalten tuomion miekasta. Kielikuvat eivät tule kirkonkirjoista, vaan käytännön elämästä. Lohdun sanoja löytyy monille: sinkuille ja sukulaisille, eronneille ja uupuneille. Vanhemmuuden haasteissa pastorin pirtaan mahtuvat kaikenalaiset kodit. Elämämme vertautuu kirjassa vuodenaikoihin: kevään syntyyn, kesän kukoistukseen, syksyn seesteisyyteen ja talven kuolemaan. Siinä se – koko reissu. Jokaisen luvun lopussa saa katua vain elämättä jätettyä elämää. Pelko saa meidät kieltäytymään täydestä tiestä. Olisi hyvä oivaltaa, että avosydäminen uskallus vapauttaa, pystyynkuolleisuus johtaa henkiseen näivettymiseen. Olkinuora kysyy, miksi me nykyihmiset olemme niin yksin? Hän tietää mihin yksilöllisyyden korostaminen meidät vie. ”Pahin kohtalo on olla pakolaisena omassa elämässään.” Me tarvitsemme toisiamme ja uuden ajan yhteisöllisyyttä, avosylisempää välittämistä ympärillämme elävistä. Pelkästään itseämme toteuttamalla olemme tuhonneet yhteisen. Aivan kuin Olkinuora haluaisi sittenkin saarnata, että meidät on tarkoitettu sosiaalisiksi olennoiksi, rakentamaan yhdessä uutta ja elämään sovussa toistemme kanssa. Meidän tulisi viisaina ihmisinä oivaltaa, missä paratiisi on: täällä, maan päällä, jos vain niin haluamme. Olkinuora ei tyrkytä mitään onnenpäivien patenttiratkaisuja, vaan ehdottelee erilaisia näkökulmia itselle arvokkaaseen ja armolliseen elämään. Me voimme kohtuudella olla ihan tavallisia, tyytyväisiä, uteliaita omia itseämme uhkaamatta toistemme hyvinvointia.

JAKSAMINEN

Depis – masennuksen eri muodot Sinikka Luhtasaari , Duodecim Kun mieli on maassa, on tärkeää tunnistaa depression ensi oireet ja hoitaa niitä oikein. Masennus on merkittävä kansansairaus, johon lähes joka toinen suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä. Se tuo mukanaan henkistä kärsimystä ja toimintakyvyttömyyttä, mikä koskettaa myös masentuneen lähipiiriä. Depression hoitoon on monia mahdollisuuksia ja tulokset ovat yleensä hyviä. D-pokkarin tarkoitus on auttaa lukijaa tunnistamaan masennus ja hoitamaan sitä. http://verkkokauppa.duodecim.fi/

Joustava mieli Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta Arto Pietikäinen, Duodecim Tunnista omat tapasi reagoida stressiin ja hyödylliset stressinhallintakeinot. Vapaudu murehtimisesta, univaikeuksista, uupumuksesta ja masennuksesta. Opi jämäkkää vuorovaikutusta, hankalan työyhteisötilanteen kohtaamista ja luovaa ongelmanratkaisua. Joustava mieli tarjoaa nelisenkymmentä käytännön harjoitusta. Kirjaa voi käyttää itsehoito-oppaana tai se soveltuu käsikirjaksi työterveys- ja terveydenhuollon kuntoutusryhmien vetäjille. http://verkkokauppa.duodecim.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 108428

TTK Koulutus | Julkaisut 2010 Julkaisussa esitellään TTK:n koulutusta: työsuojelun perus-, täydennysja erikoiskurssit, ajankohtaispäivät sekä TTK:n monipuolisia työpaikkakoulutuspalveluja ja julkaisutuotantoa. Koulutus- ja julkaisuinfoa löytyy myös internetistä, www.ttk.fi. Painetun TTK Koulutus | Julkaisut 2010 -esitteen voit tilata sähköpostilla: info@ttk.fi

Koulutus J ulkaisut 2010 Publikation er

– Toini Imponen www.helmi-kustannus.fi www.tammi.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2009

H a j at e l m a

Puumia ja susia

Ymmärrän jos hoiva-alan ihminen uupuu varhaiskeski-iässä, mutta meitä sisäsiistejä kermapeffoja en ymmärrä.

Telma 4 2009

uluneen syksyn elukka on ehdottomasti puuma – siis tämä yli nelikymppinen nainen, joka Amerikan malliin saalistaa itseään nuorempia miehiä. Suuren veden takana järjestetään ravintoloissa erikoisiltoja, joissa puumat etsivät itselleen ”puumanpentuja”. Olen itse puumaiässä, ja minua tämä oksettaa. En pysty kuvittelemaan, että vaikka olisinkin vapaalla jalalla, menisin varta vasten yöhön iskemään itseäni nuorempaa miestä. Asioita tietysti tapahtuu; uusia ystäviä ja rakkauksiakin tulee vastaan, eikä iällä ole silloin väliä. Valitettava tosiasia on, että osa meistä puuma-ikäisistä on nykyään ihan sikoja. Eikä pelkästään baaritiskeillä, vaan myös työelämässä. Nuoret miehet kertovat inhoja tarinoita työpaikoista, joissa enemmistö on vanhempia naisia. Muusikot kertovat, että kamalin tyyppi yleisössä on känninen keski-ikäinen nainen. Pahat puumat pelaavat samaa peliä kuin osa keski-ikäisistä äijistä on pelannut nuorempien naisten kohdalla kautta aikojen, niin töissä kuin vapaallakin. Liian moni on joutunut kuulemaan alentavaa, alistavaa, seksististä ja ala-arvoista paskaa ollessaan kategoriassa ”nuori nainen”. Nyt nuoret miehet pääsevät nauttimaan samasta. Kuten sanottua, olen puumaiässä enkä pidä siitä. Minusta jokainen yli 25-vuotias, joka sanoo nauttivansa vanhenemisesta, valehtelee. Alle 18-vuotiaat kaihoavat harhaisten odotustensa kanssa täysi-ikäisyyspäivää. He eivät tajua, että se jumalainen ikä tarkoittaa kaikkia aikuisten asioita: veroja, vastuuta, kilpailua samasta työpaikasta ja takauksia lainoihin. Samaan aikaan minä poistan varmistimen, kun nelikymppinen alkaa kitistä eläkepäivien olevan ”vielä niin kaukana”. Näitä nimittäin löytyy, ja häpeäkseni myös alalta, jota itse edustan: siistiä sisätyötä tekeviä ihmisiä, joiden ainoa rasitus on henkistä laatua. Ymmärrän jos tärkeämpiä hommia tekevä hoito-, hoiva- tai

rakennusalan ihminen uupuu jo varhaiskeskiiässä, mutta meitä sisäsiistejä kermapeffoja en ymmärrä. Kun täytin 40, tajusin olleeni pätkä- ja vakipalkkatyössä yli puolet elämästäni. Se vähän pyörrytti. Asiaa miettiessäni tajusin, että olen nähnyt samassa työpaikassa (joidenkin mielestä liian) kauan olleena ainakin kahden uuden sukupolven innostuneen työuran aloittamisen: omani ja reilut kymmenen vuotta nuorempien. Olin niin pitkään samassa työpaikassa, että työpöydän alla vaani ruma peto. Se peto laittaa vanhemman kollegan heittämään nuoremmalleen lauseita: ”silloin, kun minä aloitin nämä hommat, ne tehtiin näin”, tai ”näin tämä on aina tehty”. Päätin, että minusta ei koskaan tule hapensyövää melkein-katkeraa pitkäaikaistyyppiä, koska olen itse saanut tehdä töitä kaikenikäisten ihmisten kanssa. Olen tavannut innostavia eläkeikää läheneviä työkavereita ja nauttinut heidän opeistaan ja seurastaan. Olen säikähtänyt syntymäkatkeraa kolmikymppistä ankeuttaja-kollegaa. Tällä hetkellä olen työpaikallani toiseksi vanhin eli kollegani ovat suhteellisen nuoria. Toisinaan harmittelen sitä, että en pääse kuulemaan tosikonkareiden juttuja kahvikupin ääreen. Toivon sydämestäni, että kun omat poikani ovat työelämässä, he pääsevät oikeasti vanhempien työkavereiden vaikutuspiiriin. Että maailma ei muuttuisi mainosmiesten unelmaksi, jossa vain nuorilla on kaikki pallot ilmassa. Ja että yhteiskunta ei olisi imenyt kaikkia voimia eläkeikää lähenevistä. Ja te tulevaisuuden puumat: pitäkää näppinne irti minun pojistani, niin työssä kuin yössä!

O lg a K e to n e n Kirjoittaja on Radio Aallon aamujuontaja, joka on puhunut radiossa yli puolet elämästään.

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

4 • 2009

Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. (09) 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi

misy t Karrrrmean s e m Il äivät inimiä! ppaljon rri n! r r e t n kale

Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. (09) 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Kenneth Johansson, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK Toimitus Alma Media Lehdentekijät Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi

Ty öe

Painosmäärä 117 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Acta Print, Tampere 2009 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat). Osoitteenmuutosohje takasivulla.

www.telma-lehti.fi

n ke hiT

Tä mis

iko en er

isl eh

9 4 • 200

aja Kynttiläp valaisee joulun

tiini

– terävä tieto esille

Mart

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Mervi Ahlroth

lä mä

Seuraavat lehdet: Telma 1 • 10 5.3.2010 Telma 2 • 10 28.5.2010 Telma 3 • 10 24.9.2010 Telma 4 • 10 3.12.2010

Beki Oy se ei ratkai – raha iota motivaat

Kokko n Googleissa kahvo taitolaji inen on on ostam eyshuoll Työterv

www.telma-lehti.fi • Tilaukset • Palautteet ja juttuvinkit • Tiedotteet, näköislehti Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen

Telma 4 2009

Itella Oyj

Ensi kerrralla moniarrrvoisuutta!

Voit tilata Telman veloituksetta Telman etusivulta: www.telma-lehti.fi otsikosta Tilaa Telma > tee tilaus Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on teille postitettu. Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu alla. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos

Osoitteesi on saatu alla mainitusta lähteestä:

T e l m a 1/2010 i l m e s t y y 5.3.201 0

Moninaisuus työelämässä