Telma 2/2008 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

Työelämän kehittämisen erikoislehti

2 • 2008

Aaltojen alla

Kirkoissa soivat muutoksen kellot

Life Coaching – elämä kuntoon

Minna Karhunen

Kaupungin kunnon johtaja Työelämän muutosta voi hallita

Telma

pääkirjoitelma 30.5.2008

Muutoksen tuulia työterveyshuoltoon Me työssäkävijät olemme tottuneet, että saamme terveyspalvelumme suureksi osaksi työterveyshuolloltamme. Jo 80 prosenttia työpaikoista tarjoaa tämän edun lakisääteisen velvoitteen lisäksi. Useat työterveyshuoltoa tarjoavat organisaatiot ovat viime aikoina muuttuneet voittoa tavoitteleviksi yrityksiksi, joista jotkut ovat pörssissä tai sijoitusrahastojen hallussa. Asiakkaat – työpaikat – ovat ryhtyneet vaatimaan yhä enemmän palveluja vastaanoton ja laboratoriokokeiden lisäksi. Työterveyshuolto pyrkii kehittämään lisäpalveluja, mutta esiin nousee ainakin neljä kysymystä. Miten KELA suhtautuu korvauskäytännössään laajennettuun palveluun? Mitä palveluja yritykset voisivat tarvita? Mitkä ovat nykyisen työterveyshuollon mahdollisuudet palvella uusissa tarpeissa? Mikä on potilaan asema laajennetussa palvelussa? Työterveyshuolto on henkilöstön kehittämisen strateginen osatekijä. Siksi siitä pitää saada aikaan keskustelua. Mikä on yksittäisen työterveyslääkärin näkökulma? Mitä lääkäri tekee, kun uupunut työntekijä tulee vastaanotolle – sairaslomaa, sopivia pillereitä ja takaisin hullunmyllyyn? Onko tämä eettisesti oikein? Haluaako yritys kuulla työntekijän ongelmista, jotka ehkä johtuvat tökkivästä työprosessista? Voiko lääkäri kommentoida huonoa johtamista? Mitä tekee työterveyslääkäri, kun saneerauksen jälkeen jäljelle jäänyt henkilöstö voi huonosti? Onko eettisesti oikein, ettei lääkäri ota asiaa puheeksi johdon kanssa? Vai antavatko vastaanottotunnit ja verinäytteet riittävän katteen, jota ei haluta riskeerata? On myös lääkäreitä, jotka kysyvät potilaaltaan, saako hän ottaa yhteyttä esimieheen, jotta hiertävä prosessiongelma voitaisiin ratkaista yhdessä. Löytyy jopa lääkäreitä, joilla on halu ja taito tuoda esille ratkaisukeinoja. Valoa on siis näkyvissä, mutta liian harvoin. Suomen työterveyshuoltojärjestelmä on ollut sosiaalinen innovaatio, mutta nyt on tullut aika tehdä uusi innovaatiohyppy. Asiakkaat kaipaavat osaavia ja rohkeita pioneereja.

Peter Rehnström Miika Kainu

päätoimittaja peter.rehnstrom@tsr.fi

Telma 2 2008

www.telma-lehti.fi

Teksti Arja Krank Kuvitus Helena Hajanti

T y ö e l ä m ä n k e h i tt ä m i s e n e r i k o i s l e h t i

Myyttejä murtamassa Työelämän tutkimusta kootaan saman sateenvarjon alle. Suomen Akatemia lähtee luotaamaan työn tulevaisuutta ja 2000-luvun haasteita poikkitieteellisessä Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus -tutkimusohjelmassaan. Nelivuotisessa hankkeessa on mukana satakunta suomalaista tutkijaa. Erillisiä hankkeita on 19, joista osassa on mukana useita alatutkimuksia. Akatemian ohjelmapäällikkö Petteri Pietikäinen kertoo, että vaikka tutkimusohjelma on täysin suomalainen, jokaisella tutkimuksella on tärkeitä linkkejä ulkomaille. Vuosien 2008–2011 aikana tehtävä selvitystyö on saanut yhdeksän miljoonan euron rahoituksen Suomen Akatemialta, opetusministeriöltä ja Työsuojelurahastolta. – Hankkeessa pyritään saamaan pirstaloitunut tutkimuskenttä tekemään ja jakamaan osaamistaan keskenään. Etsimme yhteisvoimin vastausta kysymykseen, kuinka ihmiset saataisiin mukaan työelämään, viihtymään työssä ja pysymään työelämässä pidempään. Työntekijöitä pitäisi tulevaisuudessakin riittää kasvattamaan valtion taloutta ja hoitamaan ikääntyneitä. Esimerkiksi lääketieteen, työterveyden, psykologian, sosiologian ja filosofian alan tutkijat pohtivat eritoten sitä, miten pitäisi vastata työelämän muutoksiin. – On selvää, että kun maailma on muuttunut, työelämäkin on murroksessa. Taloudesta on tullut globaalia ja itsenäisempää politiikkaan nähden. Teollistuminen on vaihtunut erittäin nopeassa tahdissa tietoyhteiskunnaksi. Pietikäinen kertoo, että tutkimusohjelmassa lähestytään työhyvinvoinnin käsitettä myös kriittisesti. Hänen mukaansa on tärkeää ottaa selvää, mitä työhyvinvointi todella tarkoittaa eri ihmisille ja onko se oikeastaan huonontunut. – Perinpohjainen selvittäminen on myös myytin murtamista. Oletuksia kun pidetään herkästi totuuksina. On siis hyvä kysyä, mikä osa työhyvinvoinnin huonontumisesta johtuu siitä, että asiaa on nyt vain tutkittu enemmän.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2008

keraa työtä.

utosta ja ah a, asennemu

s vaatii ajatte

uto Hallittu mu

S. 10

Kiinan tule vien olymp iakisojen komeiden k ulissien tak ana olisi paljon korj attavaa. S. 52

Surutta päin muutosta!

Sisällysluettelo

? B; >J H?A E?I EH TI ?I; D ; ?JJ uC EN ER IKO ISL r D A ;> TÄ MIS Bu Cu 2 • 2008 JO z; N KE HIT LÄ MÄ TY ÖE

Vakiot

Artikkelit

6–9

10–19 M uutos on tullut työelämään jäädäkseen.

ajankohtaista

Kannen

20–21 ilmiö–aivot 40–41 Näin muinoin 50–55 Maailmalta

jo Rönk

kuva Pir

jenn oje lto A alt Aa alla

kö

56–57 Me teimme sen!

issaa Kir koiss Kirko so ivatt ksenn soiva uto mu utokse mullo t ke kellot

58–59 Julkaisut

ng hi Coac hing fe Li ntoonn fe Cokuac Li – elämä kuntoo – elämä

60–61 Työn kuva

unen a Karh MinnKa rhunen Minna

ungginin ja allita uaupnpunn KKaku onjojohhtataja staa vvooii hhallita tost o n n muuuuto ku n yöelämänn m ä TTyöeläm 12.5.2008

71 08.indd _T208_1005

09:50:32

62–63 TTK-info 64–65 TSR-info 67 Yhteystiedot

Telma 2 2008

22–27 Muutoksen kellot ovat kumisseet, kun kirkko on paininut viime vuosina isojen asioiden kanssa. 34–37 Elämä pienemmissä kaupungeissa tarjoaa nuorille naisille vähemmän uravaihtoehtoja – mutta muuten parempaa elämää. 42–45 Paikallinen sopiminen lisääntyy, mutta on hyväksyttävä, että se ei sovi kaikkialle. 46–49 Life Coaching, elämäntaitovalmennus ohjaa kohti unelmia. Huuhaata vai vakavaa puuhaa?

www.telma-lehti.fi

Matti Honkasen ura Kotkan seurakunnassa on yli 40 vuoden mittainen. S. 22

htovaa,

ie työ on k Sukellus

a. Alalle

arallist mutta va

t. rvaohjee u t a s s a istum

S. 38

on valm

Ihmisiä 2 Pääkirjoitelma Peter Rehnström 28–32 Henkilökuva Minna KArhunen 33 Ajatelma Timo KAuppinen 38–39 Minun työni sukeltaja 66 Hajatelma Tapio liinoja

Telma 2 2008

A j a n k o h ta i s ta t y ö e l ä m ä s t ä

Rohkeasti töihin Tänäkin kesänä työpaikat täyttyvät nuorista, kun EK:n jäsenyritykset palkkaavat 150 000 ja kunnat 40 000 nuorta. Nuorten vyöry kesätöihin tarkoittaa sitä, että työpaikoilla riittää uusia kasvoja ja opittavia asioita. – Erilaisten töiden antamista nuorille ei pidä pelätä. Nuoret osaavat tehdä töitä turvallisesti, kun vaan saavat hyvän vastaanoton, perehdytyksen ja tukea työssä. He haluavat tehdä paljon ja oppia uutta, muistuttaa asiantuntija Jukka Mäkeläinen Työturvallisuuskeskuksesta. Samaa todistaa myös Helena Vartia, joka menee töihin SSP Finlandin ravintoloihin HelsinkiVantaan lentoasemalle. Ensikosketus työpaikkaan tuli, kun hän oli siellä yhdeksännellä luokalla työelämään tutustumisen TET-jaksolla. Viime kesänä hän oli SSP:llä töissä kokonaisen kesän. – Alkuun jännitti, että pärjäänkö kielillä. Kaikki meni kuitenkin mainiosti, työyhteisö oli mukava ja sain myös hyvää, palkallista koulutusta. Erilaista tekemistä SSP:llä riittää, sillä työ ei ole sidottu yhteen paikkaan: yhtiö pyörittää lentoaseman pariakymmentä ravintolaa ja kahvilaa. Kirjallinen työsopimuskin on Vartialla kunnossa. – Työnantaja vaatii sitä ihan itsestäänselvyytenä, hymyilee arkkitehtuurin opiskelija. Puhelin auttaa Kesätyöläiset saavat tänäkin suvena neuvoja ja apua SAK:n Kesäduunari-puhelimesta. Maksuton info on palvellut kolme kesää nuoria kesätöihin menijöitä. Vuosittain tulee noin 700 soittoa ja satakunta yhteydenottoa netin kautta. Palkka on ylivoimaisesti kysytyin asia, seuraavana tulevat työaikakysymykset. Järjestösihteeri Anita Spring SAK:sta muistuttaa, että puhelimessa annetaan tietoa, neuvoja ja yhteystietoja, mutta ei lähdetä neuvottelemaan kenenkään puolesta. – Ei edes sen pizzakuskin, jolle maksettiin ihan liian vähän palkkaa ja joka joutui kustantamaan bensatkin itse, Spring hymähtää.

Kesäduuunari-puhelin, 0800 179 279 www.sak.fi/kesaduunari Opastus lyhytaikaiseen työsuhteeseen www.ttk.fi/julkaisut/tiedot/25044.html Työn opastus ja perehdyttäminen www.ttk.fi/tyoturvallisuus/hallinta/opastus/

Telma 2 2008

Helena Vartia käyttää kesänsä lentomatkustajia ruokkien.

Sarri Kukkonen

Tekstit Lauri Haapanen, Arja Krank, Netta Norro, Sami Turunen ja Tarja Västilä

H y v ät k äy tä n n ö t pa l k i ta a n EU:n t yöterveys- ja turvallisuusv irasto panostaa riskien arviointiin kaksivuotisella kampanjalla. 2008–2009 käytävän kampanjan mottona on ”Terveellinen työ yhteinen etu!” – Riskien arviointi ja läpikäynti työpaikoilla on juuri sitä turvallisuuden tekemistä, jolla saadaan tuloksia, yli-insinööri Hannu Alén sosiaalija terveysministeriöstä painottaa. Kampanjan osana virasto pyytää työpaikkoja nimeämään 29.8.2008 mennessä ehdokkaita Euroopan hyvistä käytännöistä myönnettävien palkintojen saajiksi. Palkintoja jaetaan yhdeksättä

kertaa. Tällä kertaa palkitaan tahoja, jotka ovat edistäneet merkittävästi ja innovatiivisesti yhtenäistä johtamistapaa riskienarvioinnissa. Tällaisia voivat olla käytännössä toteutetut johtamisen toimet, joilla edistetään työoloja, -turvallisuutta sekä tuottavuutta – ja ennen kaikkea vähennetään työpaikan riskejä. Sosiaali- ja terveysministeriö, hannu.stalhammar@stm.fi

Työsuojelutietopankki: http://fi.osha.europa.eu/ www.riskithaltuun.fi

Kuntien t yöolot luupin all a Kunta-alan työpaikoilla esiintyy määräaikaisten ja tilapäisten sekä ulkomaalaistyövoiman eriarvoista kohtelua. Yleisintä määräaikaisten eriarvoinen kohtelu oli terveydenhuollossa. Kuntasektorilla väkivaltakokemuksia oli moninkertainen määrä muihin sektoreihin verrattuna. Kaikkiaan 17 prosenttia kuntatyöntekijöistä oli joutunut työssään väkivallan tai sen uhkan kohteeksi, yli puolet jopa useita

kertoja vuoden aikana. Lisäksi 28 prosenttia oli itse ollut työpaikka kiusaamisen kohteena vuonna 2007. Tiedot ilmenevät Työturvallisuuskeskuksen julkaisemasta neljännestätoista Kunta-alan työolobarometrista, johon haastateltiin 672 kunta-alalla työskentelevää syksyllä 2007.

Telma Turvallisuus -messuilla 3.–5.9. Tampereella, tule sinäkin! Katso lisää s. 63

www.ttk.fi/julkaisut/ekirjat/ kuntabaro2007.pdf

t yö e l ä m ä k a i pa a l a at u a Suomen talous on kasvanut viime vuosina hyvin, mutta menestys ei saa olla vain suhdanteiden varassa, muistutettiin Helsingissä järjestetyssä tuottavuusyhteistyöseminaarissa huhtikuussa. Yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kestävän rahoituksen turvaavat korkea työllisyys ja hyvä tuottavuuskehitys yhdistettynä alhaiseen työttömyyteen. STTK:n puheenjohtaja

Mikko Mäenpää harmitteli, että tuottavuuden parantaminen ymmärretään liian usein työpaikkojen vähentämisenä ja työtahdin kiristämisenä, vaikka juuri työelämän hyvinvointi lisää tuottavuutta. – Työelämän laadussa ei ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia, ja tähän tilanteeseen puuttuminen on yksi tulevaisuuden haasteista.

Seminaarin järjesti Tuottavuuden pyöreä pöytä, jonka työmarkkinajärjestöt perustivat vuonna 2007. Yhteiseen tavoitteeseen pyrkivää pyöreää pöytää voidaan pitää kansainvälisestikin ainutlaatuisena mallina, sillä monissa Euroopan maissa sanasta tuottavuus ei pystytä työnantajien ja -tekijöiden kesken edes puhumaan. Suomalainen yhteistyö onkin herättänyt ulkomailla kiinnostusta.

Telma 2 2008

Sarri Kukkonen

A j a n k o h ta i s ta t y ö e l ä m ä s t ä

Pa r a d o k s e j a t u r va l l i s u u d e s s a Suomessa rekisteröidään vuosittain miljoona tapaturmaa. Osa niistä tapahtuu työelämässä, mutta edelleen vaarallisin paikka on koti lähiympäristöineen. – Paradoksi on, että liikunta, jonka pitäisi pitää meitä kunnossa, aiheuttaa tapaturmista kolmanneksen, pohti eduskunnan puhemies Sauli Niinistö Kohti turvallisempaa Suomea -seminaarissa. Huhtikuun lopulla pidetty seminaari oli osa kansainvälistä työturvallisuuspäivää. Niinistö muistutti muistakin paradokseista:

esimerkiksi parantuneet kevyen liikenteen väylät ja niillä lisääntynyt liikenne lisää myös kevyen liikenteen onnettomuuksia. – Turvallisuus on monimutkainen, ei aina ihan looginen asia. Turvallisuus täytyykin nostaa sisäisen turvallisuuden ohjelmaehdotuksen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja resursoida siihen riittävästi, puhemies linjasi. Hallituksen mukaan Suomesta halutaan Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. www.ttk.fi > tyoturvallisuuspaiva

T u rva i s k u j a sähköalalle Sähköala patistaa väkeään tapaturmien ehkäisyyn työpaikoilla. Syy on selvä: sähköammattilaisten tapaturmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan sähkötapaturmien taustalla on usein kiire sekä puutteet turvallisten työtapojen hallinnassa. Suurin osa sähköalan tapaturmista johtuu muista kuin sähköisistä syistä: putoamiset, liukastumiset ja terävään esineeseen kolhimiset aiheuttavat satoja tapaturmia vuosittain. Tukesin, Sähkö- ja teleura koitsijaliiton, Sähköalojen ammattiliiton ja Sähköturvallisuuden edistämiskeskuksen yhteiseen kampanjaan kuuluvassa nettitestissä jokainen sähköammattilainen voi testata turvallisuustietouttaan ja toimintatapojaan. www.tukes.fi/ sahkoammattilainen

T yöterveyslaitoksen koordinoima Nolla tapaturmaa -foorumi viettää tänä vuonna viisivuotissyntymäpäiviään. Suomalaisten työpaikkojen vapaaehtoisesti muodostamaan foorumiin on liittynyt jo 173 työpaikkaa, joissa on yli 200 000 työntekijää. Työpaikat edustavat kaikkia teollisuuden aloja ja kokoluokkia. Yhteisenä pyrkimyksenä on saavuttaa nollataso tapaturmien määrässä.

Tykes Tekesiin T yöelämän kehittämisohjelma Tykesistä tuli maaliskuussa osa Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin toimintaa. Työntekijät siirtyivät Tekesin tiloihin Helsingin Pasilaan. Työpaikkojen toimintatapojen kehittymistä tukevan Tykes-ohjelman (2004–2009) rahoittamissa projekteissa kehitetään yritysten toimintaa, tavoitteena sekä tuottavuuden että työelämän laadun parantuminen. Yhdistymisen taustalla on tarve kehittää innovaatiotoimintaa entisestään ja etsiä hyötyjä teknologia-, liiketoiminta- ja työelämä-

– Alusta saakka mukana olleiden osalta näyttäisi siltä, että tapaturmakehitys on ollut myönteistä, vaikka yleisesti työtapaturmien lukumäärä on ollut kasvussa, kertoo tutkimusinsinööri Pirkko-Liisa Rasa Työterveyslaitoksesta. Vuoden 2007 tilaston mukaan korvattujen työtapaturmien ja ammattitautitapausten määrä oli 143 500, lisäys edellisvuoteen verrattuna oli 3,8 prosenttia. www.nollatapaturmaa-foorumi.fi www.tvl.fi > Tilastot

osaamisen yhteensovittamisesta. – Yhteistyötä on ollut ennenkin, mutta tämä avaa lisää mahdollisuuksia yhdistää erilaista osaamista projekteissa ja ohjelmissa, Tekesin teknologiajohtaja Tuomo Alasoini muotoilee. – Suomella on kansallisena haasteena tuottavuuden kasvattaminen arvonlisäyksen tai tehokkuuden lisäämisen kautta. Siinä työelämän kehittäminen on merkittävässä roolissa, lisää Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara. – Käytännössä yhdistyminen takaa Tykesin toiminnan myös vuoden 2009 jälkeen. www.tekes.fi

Miika Kainu

V i i s i v u ot ta kohti nollaa

T a p a t u rm a va k u u t u s l a k i t yön all a Sosiaali- ja terveysm inisteriön asettama työryhmä on valmistellut ehdotusta tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistamisen linjauksista. Tapaturmavakuutuslaki on vuodelta 1948, sitä on viilattu 1980-luvulla. Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää epäselvää lainsäädäntöä ja saattaa se nykyajan tasalle. Tarkennusta tarvitsee muun muassa se, koskeeko laki jatkossa esimerkiksi etä- ja pätkä työtä.

A j a n k o h ta i s ta t y ö e l ä m ä s t ä 8

Telma 2 2008

T u rva l l i s u u d e n s u u r ta pa h t u m a syyskuussa Kansainväliset Turvallisuus-messut järjestetään tänä vuonna yhdessä Kiinteistöturvallisuus- ja Työhyvinvointimessujen kanssa. Tampereen Messukeskuksessa 3.–5. syyskuuta pidettävä suurtapahtuma tarjoaa viimeisintä tietoa turvallisuuden eri sektoreilla toimiville yrityksille ja ihmisille. Tänä vuonna messut ovat suuremmat kuin kertaakaan aikaisemmin. Messuilla esitellään alan uusinta tekniikkaa, tuotteita ja palveluita. Kokonaisuutta täydentävät seminaarit, koulutukset ja tietoiskut sekä erilaiset työ- ja toimintanäytökset. Messut järjestää Tampereen Messut Oy yhteistyökumppaneinaan muun muassa sosiaalija terveysministeriön työsuojeluosasto, Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus. Ennen varsinaisia messuja verkkosivuilla voi tutustua ennakkoon messuosastoihin virtuaalisesti 26.8.2008. www.turvallisuusmessut.fi www.kiinteistoturvallisuus.fi www.tyohyvinvointimessut.fi

– Soveltamisalan selkeyttäminen sisältää monta erillistä kysymysaluetta, muun muassa millaisia työnteon muotoja pakollisen vakuutusturvan tulisi koskea ja liittyykö turvaan aukkoja, kuten missä kulkee työsuhdetyön ja yrittäjätyön raja, hallitusneuvos Jaakko Hannula STM:stä kertoo. Pohdinnan alla on ollut myös esimerkiksi se, miten korvattavuuteen vaikuttavat tapaturmasta riippumattomat tekijät, kuten aikaisempi sairaus. Seuraavaksi keskitytään uuden lain pykälien laatimiseen. Toisen vaiheen oletetaan valmistuvan vuoden 2009 aikana.

Apua, perjantai ja 13. päivä! Tapaturmapäivä 13.6. www.tapaturmapaiva.fi

S ata m at u r va l l i s u u s s y y n i s s ä Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa toteutetun Satamien turvallisuustietokanta -hankkeessa luotiin Stuuva-tietokanta. Satamissa toimivat yritykset raportoivat Stuuvaan turvallisuuspoikkeamat eli läheltä piti -tapaukset, tapaturmat, onnettomuudet, materiaalivahingot ja ympäristöpoikkeamat. Stuuvan on ottanut käyttöön 22 yritystä Kotkan ja Haminan satamista, minkä lisäksi sitä käyttävät onnettomuustutkintakeskus, Satamaoperaattorit ry sekä hankeyritysten työterveyshuollot. Stuuva-tietokantaa on tarkoitus laajentaa myös muiden Suomen satamien käyttöön. www.tsr.fi -> hae numerolla 105074 www.stuuva.fi

T yösuojeluva lv o n ta va a r a s s a Hallituksen budjettikehysesityksessä vuoteen 2015 asti on tarkoitus vähentää työsuojeluvalvonnan henkilöresursseja. Hallituksen esityksessä valvonnan nykyisestä 450 henkilötyövuodesta vähennetään sata henkilötyövuotta. Päätöksen taustalla on valtion tuottavuusohjelma. Linjaus on ristiriitainen, sillä eduskunta on edellyttänyt hallitukselta huolenpitoa työsuoje-

lupiirien valvontavelvoitteiden toteutumisesta. Työsuojelupiirien tehtävänä on edistää työpaikkojen turvallisuuden hallintaa, mutta viime vuosina ne ovat saaneet tehtäväkseen myös ulkomaalaislain, työelämän yksityisyyden suojan ja yhdenvertaisuuslain valvonnan. – Vanhasen hallitus näyttää tavoittelevan työsuojeluvalvonnan romuttamista. Työtapaturmien määrä on kasvanut, harmaa talous rehottaa ja työvoiman liikkuvuus vaatii entistä enemmän valvontatyötä, muistuttaa SAK:n johtaja Lauri Lyly.

– Jos esitys toteutetaan, lakeja ei enää pystytä valvomaan entiseen malliin, jolloin työsuojelun laittomuudet lisääntyvät, pohtii sosiaalija terveysministeriön ylijohtaja Mikko Hurmalainen. EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen suhtautuu asiaan rauhallisesti: – Järkevä ratkaisu varmasti löytyy, mutta asiassa päästään eteenpäin vasta, kun sitä aletaan yksityiskohtaisesti purkaa.

www.työsuojelu.fi

Telma 2 2008

Suoraa puhetta

Toimivat uudistukset eivät synny paperilla, joten Irma Saarinen (vas.), Riitta Virtanen, Minna Palmu ja Maarit Lepistö antavat aanelosille kyytiä Ifin toimitiloissa Espoossa.

Telma 2 2008

Ifiä on myllerretty viime vuosina rankasti. Muutoksia ei ole suotta surkuteltu, vaan ne on otettu omiin käsiin. Teksti Anne Hyvönen Kuvat Kirsi Tuura

ja naisenergiaa

Telma 2 2008

Riitta Virtanen

Maarit Lepistö

on Pohjoismaissa, Baltiassa sekä Venäjällä toimiva vahinkovakuutusyhtiö, joka kuuluu Sampo-konserniin. If syntyi alun perin ruotsalaisen Skandian ja norjalaisen Storebrandin fuusiossa. Vuonna 2002 yhtiöön liitettiin Sammon vahinkovakuutustoiminta. Sampo-konserni osti Ifin osakkeet vuonna 2004, jolloin Ifistä tuli Sammon tytäryhtiö. Ifin lähihistorian nopeat muutokset on otettu hyvin haltuun yhtiön henkilövakuutusosastolla Espoossa. Menestyksen salaisuus on työsuojelupäällikkö Irma Saarisen mukaan yksinkertainen: asiakaspalvelun työntekijöillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa suoraan omaan työhönsä ja osallistua aktiivisesti kehitystyöhön. Saarinen toteaa, että ylimalkaan toimintatapojen muutokset organisaatioissa tuppaavat epäonnistumaan, jos muutos tehdään pelkästään ylhäältä alaspäin. Yhtä

Telma 2 2008

tärkeää on varmistaa, että henkilöstön osaamisesta ja hyvinvoinnista huolehditaan. – Emme useinkaan käytä termiä muutoksenhallinta, koska osallistumme muutoksiin koko ajan. Ne kuuluvat arkeemme, miettivät työsuojeluvaltuutettu Riitta Virtanen, erikoiskäsittelijä Minna Palmu ja palvelupäällikkö Maarit Lepistö. Lepistön mukaan toimintatavan muutos lähtee nimenomaan asiakaskäyttäytymisen muuttumisesta. Siihen tuovat lisämausteensa uudet johtamisen tavat ja nykyinen pohjoismainen yhteistyö. Ifissä on muuttunut työn sisällön lisäksi myös työympäristö, kun kaikki pääkonttoritoiminnot Espoossa ja Turussa on siirretty avokonttoreihin. Aluksi kaikki suhtautuivat asiaan epäilevästi: ne, jotka olivat tottuneet työskentelemään omissa huoneissaan, protestoivat äänekkäimmin.

Irma Saarinen

”

Minna Palmu

Muutokset tuppaavat epäonnistumaan, jos muutos tehdään pelkästään ylhäältä alaspäin.

Muutos oli kuitenkin tarkoin perusteltu ja siihen valmistauduttiin hyvissä ajoin. Kun käytännössä alettiin nähdä, että avokonttorissa työskentelyssä on paljon myönteisiä puolia, ryhdyttiin muutokseen luottavaisin mielin. Kaikki samalla viivalla

Minna Palmu ja Maarit Lepistö pitävät erityisen hyvänä ratkaisuna sitä, että myös niin sanotut asiantuntijat on istutettu asiakaspalvelijoiden lähettyville. Lisäksi työssä saa vertaistukea, kun työtoveri voi aina auttaa, jos jokin tieto puuttuu. Avokonttori on koulinut ihmisiä sujuvaan ja hienotunteiseen käytökseen. – Tasavertaisuus on vahvistunut entisestään. Yksi tekijä on se, ettei kellään ole omaa työhuonetta. Olemme kaikki tärkeissä tehtävissä, Irma Saarinen sanoo.

Pääkonttorilaisten työsuojeluvaltuutettu Riitta Virtanen kertoo, että hän käsittelee työssä koettuja henkisiä paineita, joita syntyy muun muassa organisaatiomuutosten aikana. – Jos kaikki menee hyvin, minulla on hiljaista, mutta jos jotain on pielessä, niin postia alkaa tulla. Autan ihmisiä, jotta nämä voisivat jaksaa työssään. Minun ei tarvitse tietää, mitä fyysisiä sairauksia ihmisillä on. Niitä hoitaa työterveyslääkäri, hän sanoo. Kiusaamisen suhteen Ifissä on nollatoleranssi. Virtanen on ollut työsuojeluvaltuutettu viitisen vuotta. Hänen tietoonsa on tullut tuona aikana ainoastaan yksi ainoa tapaus, joka oli lähellä kiusaamista. Minna Palmu antautuu kehumaan työilmapiiriä hämmästyttävän hyväksi. Pääsyynä ovat työpaikan säännölliset kokoukset, joissa sana on vapaa ja ideat lentävät.

Telma 2 2008

”

Nurkan takana puhuminen on vähentynyt. – Kun työyhteisössä on yli 80 prosenttia naisia, voisi luulla, että se huonontaisi ilmapiiriä. Mutta ei: solidaarisuutta löytyy ja on hyvä, että yksikössä työskentelee eri-ikäisiä naisia, miettii puolestaan Lepistö. Online-työtä

Korvauspalvelun näkökulmasta työtavat ovat muuttuneet paljon. Minna Palmu tuli taloon vuonna 1996, jolloin oli menossa vakuutusyhtiö Kansan fuusio. Käsittelijällä riitti silloin töitä. – Asiakkaat tekivät korvaushakemukset paperilla. Meillä oli kasapäin mappeja, joista piti juosta katsomassa korvausohjeita. Nyt kaikki on toisin. – Korvaushakemukset tehdään joko puhelimitse tai netin kautta. Vakuutusten ehdot ovat yksinkertaistuneet ja kaikki ohjeet löytyvät intrasta. Asiakas haluaa saada korvauspäätöksen heti ja näin tapahtuukin noin 70 prosentissa päätöksistä. Ifissä käsitellään 60 ihmisen voimin pelkästään yksityisasiakkaiden henkilökorvauksia yli 200 000 ta pausta vuodessa. Palmun mielestä työntekijät ovat voineet vaikuttaa työtapoihin ja työvälineiden kehittämiseen. Heillä on myös helposti lähestyttävä esimies. Maarit Lepistö ottaa kehut tyynesti vastaan ja kehuu puolestaan tiimikokouksien henkeä. – Keskustelumme on hyvin avointa, ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Nurkan takana puhuminen on vähentynyt.

väitös

Kun vakuutusyhtiö Amerikan mallin otti Vakuutusalan esimiesten ja alaisten suhteissa ongelmana on yhteisten pelisääntöjen ja käytäntöjen puuttuminen. Näin selvittää kauppatieteiden tohtori Kari Pöllänen johtamisen ja organisaation alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan. Myös käsitykset hyvästä johtamisesta ovat esimiehillä ja alaisilla lähes päinvastaiset. Työnantajat pitävät tärkeänä ohjaukseen perustuvaa tehokasta valvontaa,

Telma 2 2008

työntekijät näkevät sen haitallisena hiostuksena. Pölläsen väitöskirjatyössä on nimetty 24 johtajuuskriteeriä. Kymmenen kärjen joukosta löytyi ainoastaan kolme johtajille ja alaisille yhteistä kriteeriä: yhteistyö, keskinäisen luottamuksen ylläpito ja työolosuhteet. Työssä on vertailtu vakuutusalan käytäntöjä Suomessa ja Yhdysvalloissa. Yhteenvedon perusteella

johtamisen kulttuuri Suomessa on amerikkalaistunut. Turvattu työpaikka ja turvallisen työnantajan imago ovat mennyttä. Tulosta pitää tulla ja irtisanomisia on perusteltu taloudellisilla syillä. Vakuutusalan toimihenkilöiden mielipiteissä johtajien pätevyydestä tapahtui kyselyiden perusteella radikaali muutos. Vastanneista 51 prosenttia oli vuonna 2000 sitä mieltä, että hänen edustamansa

vakuutusyhtiön johtaminen oli kunnossa. Vuonna 2003 tätä mieltä oli enää reilu viidennes, 22 prosenttia. Lisäksi organisaatiomuutosten ja johtamiskäytäntöjen muutokset ovat aikaansaaneet positiivisen lopputuloksen vain joka viidennen vakuutustoimihenkilön mielestä. – Alaisten roolia organisaatiossa ja osana johtajuusprosessia on tutkittu hyvin vähän, sanoo Pöllänen. – Johtajuustutkimus on koh-

• Kari Pöllänen: The Finnish Leadership Style in Transition – A Study of Leadership Criteria in the Insurance Business, 1997–2004 • Väitöskirja kokonaisuudessaan: www.hanken.fi/public/publ > Ekonomi och Samhälle

distunut pääasiassa itse johtajaan ja hänen roolinsa erityispiirteisiin. Jotta totuus saataisiin selville, olisi jatkotutkimuksissa paneuduttava siihen, millaisia ovat tehokkaat ja hyvät alaiset ja miten alaisten omi-

naisuudet vaikuttavat esimiesten ja alaisten suhteisiin. Kari Pöllänen väitteli johtamiskriteereistä ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, Hankenilla, tämän vuoden alussa.

Telma 2 2008

Teksti Anne Hyvönen • Kuvat Kirsi Tuura

Rohkeasti päin konflikteja Muutos on työelämän arkea. Konflikteja ei pidä pelätä, niihin pitää tarttua.

yöelämää uudistetaan usein liian kapeaalaisesti, bisnesmaailman oppien mukaan. Kaikkia töitä ei voi muuttaa ja hallita samalla kaavalla. Työpaikkojen ongelmiin ei voi vastata vain rautalangasta väännetyillä organisaatiouudistuksilla, sanoo vapaa tutkija ja tietokirjailija Jaana Venkula. – On toki olemassa töitä, joiden tuloksia ja laatua voidaan ja kannattaa mitata numeroilla ja eri kriteereillä. Hyvä työtulos ja työilmapiiri syntyvät siitä, miten ihmisten ammattitaitoa arvostetaan, saavatko he kysymyksensä kuuluviin, kun muutoksista ja ongelmista puhutaan, Venkula arvioi. – Elämän ja myös työelämän syvin olemus on

Telma 2 2008

epävarmuudessa, hyvissä ja huonoissa yllätyksissä. Ihminen menestyy, jos hän osaa kohdata eteensä tulevia konflikteja. Niiden kohtaamista voi harjoitella työtovereiden kanssa, eikä siihen tarvita muodikasta yksilöpsykologiaa. – Meillä korostetaan liikaa sitä, että työ luistaa, kun emootiot ovat kunnossa ja työntekijällä on ”oikea asenne”. Taitojen ja toimintatapojen kehittäminen on sen sijaan katveessa, väittää Venkula. Ammattitaito kunniaan

Työntekijän kokemus osaamattomuudesta alkaa kehittyä, kun hän luulee olevansa tyhmä ja arvelee kaikkien

muiden ymmärtävän työpaikan arvot, visiot ja strategiat. Hän ei kuitenkaan uskalla paljastaa ”tyhmyyttään” kysymällä. Juuri kysymisen ja kyseenalaistamisen taito olisi kuitenkin paikallaan. – Sen lisäksi yhä useammalle tulee tunne siitä, että aika menee muuhun kuin varsinaiseen työhön. Valtaosan ajasta vie puuhastelu kokouksineen, hankkeineen ja raportointeineen. Tämän jälkeen vuoron saa kyynisyys. – Ajatellaan, että ”teen nämä hommat eikä ole väliä, jos tämä ei tunnu järkevältä – teen koska on määrätty”, Venkula luonnehtii. Sitten hiipii paikalle emotionaalinen uupumus. Tämän tien päässä saattaa häämöttää työelämän loppu.

Venkulan oma ajattelu, koulutus ja julkaisutoiminta on tähdännyt siihen, miten toimintakyky saadaan liikkeelle ja kompetenssi vahvistumaan. Kompetenssi muodostuu kolmesta ulottuvuudesta. Ensimmäinen on ammattitaito. Taito kehittyy konfliktien kohtaamisessa. Venkula painottaa myös, että ongelmat syntyvät erilaisista työtehtävistä, eivät persoonista. – Toiseksi kompetenssin tunnetta lisää tieto siitä, että minua tarvitaan ja pääsen kehittymään. Näin organisaatiouudistusten aikaan moni miettii, tarvitaanko hänen panostaan enää seuraavan uudistuksen jälkeen. Kolmas kompetenssin ulottuvuus on eettisen toiminnan taidot. Ei arvokeskustelut tai -strategiat vaan toiminnan ja tekojen eettisyys.

Jaana Venkula kehottaa kohtamaan työelämän sellaisena kuin se on – täynnä inspiroivia yllätyksiä.

Telma 2 2008

”

Konfliktien tukahduttaminen on kaikkein pahinta.

Jaana venkula l Jaana Venkula (VTL, FM) on sosiaalipsykologi, työelämän kouluttaja, vapaa tutkija, tietokirjailija ja mediakriitikko. l Hän toimi tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa 1980–1990-luvuilla. Näihin vuosiin mahtuu myös päätoimittajuus Tiedepolitiikka-lehdessä. l Venkula on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon tieteellisestä julkaisutoiminnastaan ja Helsingin yliopiston tiedotuspalkinnon ansioistaan tieteen popularisoijana. l Venkulan uusin kirja on Kysymisen taito (Kirjapaja, 2007). Muita aiheeseen liittyviä kirjoja häneltä ovat Tekemisen taito (Kirjapaja, 2005) sekä Epävarmuudesta ja varmuudesta (Kirjapaja, 2005).

Jaana Venkula sanoo, että työn laatua ei voi mitata pelkillä kylmillä numeroilla.

Etiikasta ja arvoista puhutaan paljon, mutta mikä on eettisesti oikeaa toimintaa? – Se ei löydy työpaikkojen arvolistoista, asiakkaiden toiveista saati tulostavoitteista, Venkula muistuttaa. Kolme kysymystä

Jokaisessa työyhteisössä pitäisi voida tehdä omaan toimintaansa nähden kolme kysymystä: toiminko oikeudenmukaisesti, kannanko vastuuni ja hoidanko velvollisuuteni niiden hyvien asioiden edistämisessä, joita työyhteisö tekee. Työelämän keskeinen pulma on usein se, ettei näitä kysymyksiä esitetä. – Eettisyys ei ole siis mikä tahansa arvolista, eikä myöskään sellainen, jonka voi kopioida kilpailijalta. Kun kännykkäteollisuuden keskeinen tavoite on kehittää kommunikaatiota, on myös alan työn eettinen päämäärä johdettava siitä. Hoitoalalla eettinen tavoite on lievittää kärsimystä, tutkimuksessa edistetään totuutta. Luottamus on avain

Ihmisten keskinäinen luottamus syntyy sen perusteella, kuinka he tulkitsevat toistensa toimintatapoja.

Telma 2 2008

– Luottamus ei synny niin, että sanoo olevansa rehellinen, sillä toiminta saattaa paljastaa valheen, Venkula sanoo. – Luottamuksella on merkitystä myös ihmisten terveyteen, kuten useiden tutkimusten perusteella on todettu. Yhteisöissä, joissa vallitsee keskinäinen luottamus, ihmiset elävät vanhemmiksi kuin yhteisöissä, joissa luottamusta ei ole. Konfliktien kohtaamistaitoa pitäisi harjoitella ottamalla esiin työpaikalla kaikki mieltä kaihertavat kysymykset. Näistä pitäisi keskustella ja jokainen voisi tuoda esille omat päänsärkynsä. – Nythän tapahtuu päinvastoin: kutsutaan paikalle kallispalkkainen konsultti tai johto pähkäilee ongelmia keskenään. Kuitenkin alempana organisaatiossa havaitaan työhön liittyvät ongelmat nopeammin. Näitä oireita pitäisi kuunnella eikä niitä saa pelätä, muistuttaa Venkula. – Työpaikkakonfliktit ovat sekä innovaatioiden lähde että ihmisten kehittymisen avain. Konfliktien tukahduttaminen on kaikkein pahinta. Nykyisin ahdistusta tukahdutetaan yhdenmukaisilla organisaatiomuutoksilla.

tutkimus

Eristyneisyys etätyön kiusana Tietotekniikan ja etätyön lisääntyminen on viime vuosien suurimpia muutoksia työelämässä. Muutoksen jäljet näkyvät. Hajautettua ja virtuaalista työtä tutkittiin vuosina 2003–2007. Työsuojelurahasto tuki hanketta. Virtuaalityön huonoja puolia on puolestaan tutkittu professori Matti Vartiaisen johdolla Teknisen korkeakoulun työpsykologian ja johtamisen laboratoriossa. Tutkimuksen mukaan etätyö tai niin sanottu hajautettu työ kuormittaa, koska työntekijä kärsii eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunteista. Vaikka työntekijät voivat turvautua

sähköpostiin, puhelinkonferensseihin tai videoneuvotteluihin, mikään ei korvaa ihmiskontaktia. Kasvokkain tapaaminen ja keskustelu ovat oleellisia työhyvinvoinnille. Hajautettu työ suorastaan laajentaa kuormittavien tekijöiden kirjoa. Kun työtä tehdään maantieteellisesti etäällä ja joskus vielä aikaerojen vuoksi eri tahtiin, vuorovaikutus ja yhteistyö vaikeutuvat. Muualla työskentelevä kokee usein, ettei hän kuulu työyhteisön sisäpiiriin, jossa tieto kulkee no peasti suusta suuhun. Tutkija Anu Sivusen väitöskirjassa (Jyväskylän yliopisto) pohditaan myös hajautetun työn tekemistä teknologian keskellä. Tiiviitä ja tuloksellisia viestintäsuhteita voidaan hänen mielestään

Toinen näkökulma

Muutos on arkea T yön muutosta päivitellään isoissa kriiseissä, kuten Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa. Ne koskettavat kuitenkin vain pientä osaa työvoimasta. Lähes kaikkia koskettavat sen sijaan työn jatkuvat, epädramaattiset muutokset. Niitä ei havaita, vaikka juuri niistä syntyy huono olo ja työt eivät suju entiseen malliin. – Viihtymättömyyden tunne on yleensä kovin jäsentymätön. Jo yksistään se auttaa, että ihminen tietää, minkä vuoksi jokin on pielessä, sanoo Verven tutkimusjohtaja, lääketieteen tohtori Jorma Mäkitalo.

Mäkitalo on ollut luomassa menetelmiä, joilla yhteisöt ja yksilöt voivat selkeämmin arvioida tilaansa ja toimintaansa muuttuvassa työssä. – Työelämän tutkimus on pitkään ollut hyvin pirstaleista sekä kymmeniä eri teemoja sisältävää, ja se on osin tutkijoiden syy. Myös yksittäisen työpaikan tasolla tarvittaisiin kokonaiskuvan muodostamista. Lupaava vaihtoehto tällaiseen on tarkastella eri muutoksia työpaikan ydinprosessin eli tuotantokapasiteetin tasolla. Mäkitalon mukaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa työn muutos on

Teksti M • Raportti: Kokko Niina, Vartiainen Matti. (2006).

Hajautetun työskentelyn vaatimukset ja hyvinvointitekijät. Teknillinen korkeakoulu, Espoo www.tsr.fi -> hae numerolla 103081 • Anu Sivunen, väitöskirja: Vuorovaikutus, viestintäteknologia ja identifioituminen hajautetuissa tiimeissä. 2007 http://julkaisut.jyu.fi/?id=978-951-39-3046-2 • Muuta aiheesta: www.ttk.fi/kansainvaliset

solmia pelkästään teknologian avulla, mutta hän korostaa myös kasvokkain tapaamisen merkitystä – varsinkin tiimin käynnistysvaiheessa. Tämä on tärkeää tiimin identiteetin kannalta. Tietotulva tai kielteiset asenteet teknisiä välineitä kohtaan saattavat vaikeuttaa tiimin vuorovaikutusta. Välineitä ei myöskään käytetä järkevästi ja aina ei ehditä edes miettiä, mikä väline olisi parasta valita mihinkin tilanteeseen.

• Jorma Mäkitalo, väitöskirja, 2005: Work-related well-being in the transformation of nursing home work • www.tsr.fi > hae numerolla 101026 • www.verve.fi Muuta aiheesta: • Pasi Valtee: Uhkista mahdollisuuksia, TTK 2002. www.ttk.fi/julkaisut/tiedot/22010.html

jatkuvaa. Sitä ei voida etukäteen suunnitella, toteuttaa, mitata ja seurata, kuten niin monissa työyhteisöissä vielä luullaan. – Ajatus siitä, että työpaikkojen muutos on ongelma, joka osuu kohdalle harvoin ja menee äkkiä ohi, voidaan haudata.

Telma 2 2008

Teksti Mikko Juuti

Historian Ihminen ei olisi mitään ilman aivoja,

ivot, turhaa pään täytettä, uskoi kreikkalainen filosofi ja luonnontutkija Aristoteles. Kreikkalaisten mielestähän maailmankaikkeus rakentui neljästä pääelementistä, joilla pärjättiin: maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta. Vähänpä Kreikan poika tiesi. Aristoteles oli oikeasti vakuuttunut, että aivot olivat turhaa tavaraa. Hän uskoi tunteiden ja järjen sijaitsevan sydämessä. Syvällisissä tutkimuksissaan Aristoteles oli tullut tulokseen, että uurteiset aivot ovat ihmisruumiin jäähdytyskoneisto. Ehkä Aristoteleellä oli kirjastokortti egyptiläisten papyruskammioihin, sillä myös muinaiset pyramidinrakentajat väheksyivät aivojen merkitystä. Muumionlaittajat sulloivat hellävaroen ruukkuihinsa kaikki muut sisuskalut, mutta aivot jäivät palatsin koirille. Kummallista välinpitämättömyyttä, sillä Egyptin lääkäreillä oli kuitenkin varsin hyvät tiedot aivoista ja niihin liittyvistä sairauksista. Ainakin kalloja porattiin heti, kun pieninkin merkki migreenistä oli tulossa.

demmälle. Hän esitti, että hermoissa on nestettä, joka kuljettaa tietoa aistielimistä aivoihin. Tunteiden ja järjen osalta ranskalaisfilosofi ei kuitenkaan päässyt puusta pidempään. Ranskasta Oxfordiin, sillä ehkä filosofilta ei kannata kysyä aivojen toiminnasta. Anatomian professori Thomas Willis uumoilikin ensimmäisenä, että aivoissa on eri tehtäviin erikoistuneista alueita – sensorisia ja motorisia keskuksia. Willisin keksimiä nimityksiä käytetään yhä. Aivot eivät ole vain motoriikkaa ja sensoreita. Aivoista puhuttaessa törmäämme lähes aina älykkyyden käsitteeseen. Mutta kuka pystyy määrittelemään älyk-

Tuhatluvulle tultaessa filosofit olivat saaneet väistyä kirkonisien tieltä. Nuo dogmeihinsa kangistuneet vallanpitäjät eivät suuremmin aivoista välittäneet. Itse asiassa kirkko kielsi kaikki kirurgiset toimenpiteet, sillä ihmisen keho oli pyhän luomistyön prosessi ja sillä siisti. Sitä ei sopinut sorkkia, ja oppineita ohjattiin vähemmän hienovaraisesti suuntaamaan tarmonsa teologisiin kysymyksiin. Kyllähän keskiajalla ihmisiä yritettiin parantaa, leikkauksiakin tehtiin. Tomerimmin päitä aukoivat kiertelevät parturit, joilla tuskin oli kovinkaan syvällistä käsitystä tekemisistään. Kallonporaus oli hulluuden siementä poistettaessa suositumpi keino kuin Prozacin kirjoittaminen nykyään. Nykyaikaisen anatomian isäksi nimetty Andreas Vesalius teki – periaatteessa kiellettyjä – ruumiinavauksia. Hän selvitti hermorakenteita ja havaitsi ihmisten ja monien nisäkkäiden aivojen muistuttavan toisiaan. Descartes meni sata vuotta myöhemmin pi-

Aristoteles oli tullut tulokseen, että uurteiset 20

Telma 2 2008

Kuva Plugi

aivoituksia vaikkei aina olekaan uskottu näin. kään ihmisen? Onko kansainvälisen huippuyrityksen toimitusjohtaja älykkäämpi kuin oopperalaulaja? Kumpi on fiksumpi, matematiikan professori vai kehollista älykkyyttään hyväksikäyttävä jääkiekkoilija? Pohdinta lienee turha. Professori ei todennäköisesti pysy luistimilla pystyssä ja lätkäjätkä ei osaa laskea kymmeneen. Toimitusjohtaja käyttää aivokapasiteettinsa yt-neuvotteluihin ja käyttäytyy illallisilla moukkamaisesti. Tutkijatkin ovat yksimielisiä siitä, että älykkyydellä on monia ilmenemismuotoja ja vahvuudet jakautuvat eri osa-alueille. Toiset käyttävät kieltä luovasti, toiset ymmärtävät lukuja. Arkkitehti osaa todennäköisesti avaruudellisen hahmottamisen taidon, kun taas muu-

sikko osaa lukea nuotteja ja kuulee soinnut oikein. Eikä pidä väheksyä sosiaalista älykkyyttä. Kyky tulkita toisten ihmisten käytöstä ja tunteita on tärkeä taito varsinkin työyhteisöissä. Aivoihin liitt y y edelleen paljon mystiikkaa, vaikka tutkimus onkin harpannut jättiaskelin kallonporaajien päivistä. Lohduttava tieto on, että ihmisestä tulee koko ajan älykkäämpi. Tutkijoilla on tuloksien takia mennyt sormi suuhun, mutta näyttäisi, että ihmisten keskimääräinen älykkyys on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana. Osa tutkijoista pitää ilmiön syynä parantunutta ravintoa, osa nyky-yhteiskunnan monimutkaisuutta, joka antaa joka päivä aivoille uusia ärsykkeitä ja virikkeitä. Viinan vähyydestä älykkyytemme lisääntymistä on turha syyttää. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että alkoholi ei sittenkään tuhoa aivosoluja, vaan vaikuttaa kemiallisesti siten, että solujen välinen yhteistyö vaikeutuu viinan kihotessa päähän. Kippis sille. Humalassa tulee usein mieleen outoja asioita. Silloin myös kinataan paljon, ja aika usein kiistakumppanina on vastakkaista sukupuolta edustava henkilö. Hyvät miehet, seuraavan kerran kun kännissä haukutte vaimoanne älykääpiöksi, kannattaisi olla varuillaan. Naiset ja miehet ovat näet yhtä älykkäitä, mutta älykkyys voi ilmentyä eri tavoin. Naiset ovat keskimäärin nokkelampia sanankäyttäjiä, kuten humalainen mies joutuu usein toteamaan. Miehet puolestaan pärjäävät loogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä pikkaisen paremmin – mutta eivät todistettavasti juovuksissa. Kaikessa on lopulta kysymys seksistä. Osa tutkijoista näet uskoo, että älykkyyden kehittyminen johtui nimenomaan seksistä. Tutkimus vakuuttelee, että naiset valitsivat kumppaneikseen miehiä, jotka olivat luovia. Hyvät luovuusgeenit välittyivät eteenpäin ja lyhyessä ajassa ihmiselle kehittyivät aivot, jotka etsivät aina uusia ratkaisuja. Evoluution huippu lienee mies, joka pystyy kehittelemään todella monimutkaisia tekstiviestejä päästäkseen naisen kanssa sänkyyn.

aivot ovat ihmisen jäähdytyskoneisto.

Telma 2 2008

Usko, toi 22

Telma 2 2008

T y ö e l ä m ä n k e h i tt ä m i s e n e r i k o i s l e h t i

Miksi emme yhdessä käydä vois… Kotka-Kymin seurakuntayhtymässä yhteisen tahdin ovat löytäneet Kymin kirkkoherra Juha Raatikainen (vas.), Kotkan seurakunnan diakoni Anne Suomalainen, hautaustoimen päällikkö Raimo Heikkinen, hallintojohtaja Jorma Korpela, toimistosihteerit Tarja Pakkanen ja Ulla Spännäri, Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Lamminen ja kiinteistötoimen erityisammattimies Matti Honkanen.

ivo ja muutos Seurakuntapakkaa on sekoitettu 2000-luvulla rivakasti. Kotkan, Kymin ja Langinkosken seurakuntien hynttyyt lyötiin yhteen kolme vuotta sitten. Soraäänet ovat vaihtuneet varovaiseen nyökyttelyyn ja yhteinen tahto on löytynyt. Teksti Tarja Västilä • Kuvat Sarri Kukkonen

Telma 2 2008

öytä on yhtä leveä kuin sen ääreen kerääntyvien työympäristötoimikunnan jäsenten hymyt. Kotka-Kymin seurakuntayhtymässä on leppoisa aamupäivän tunnelma. Jos siirtää aikajanaa 1970-luvun loppuun, jolloin Karhulan, Kymin ja Kotkan pakkoliitos toteutettiin, niin tähän päivään saadaan myös rosoa. Tuosta ajasta peräisin oleva jännite ei ollut tyystin vielä 2000-luvulle tultaessa hälventynyt, ja se heijastui myös Kotka-Kymin seurakuntayhtymän syntyhetkeen. Hautaustoimen päällikön R aimo Heikkisen mukaan ”vanhojen partojen” muutosvastarinta oli kova. − Vähitellen hekin huomasivat, ettei ”ryhmä rämä, suunta tämä” pitänytkään paikkaansa, miettii Heikkinen. − Ennen todettiin, että Kotkasta mennään vain kerran sillasta yli, Parikalle, hymähtää kiinteistötoimen erityisammattimies, työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies Matti Honkanen. Parikka on Kymin puolella sijaitseva hautausmaa. Sittemmin siltaa on kuljettu tiiviiseen tahtiin – ja elävien kirjoissa. Linjat on saatu luotua ja kulku eteenpäin on määrätietoista, miettii hallintojohtaja Jorma Korpela. Hän tuli viisi vuotta sitten Kotkaan miettimään uutta hallintomallia. − Olemme onnistuneet monessa, mutta ratkaisuja vaativat asiat vievät aikaa. On myös pystyttävä pysähtymään, mitä teemme ja miksi. ”Missä olemme?” ja

Yli 90 prosettia kirkon työn tekijöistä on tyytyväisiä työhönsä.

”Mitä muutos tarkoittaa?” ovat olennaisia kysymyksiä. On luotava turvallinen tausta yhteisille tavoitteille. Ilman luottamusta ei voi rakentaa parempaa yhteistoimintamallia. Korpelan mukaan seurakuntayhtymä on nimenomaan palveleva yhteisö, joka antaa pohjaa varsinaiselle seurakuntatyölle. Ylhäältä sanelu ei luo luottamusta, joten seurakuntayhtymässä on valittu toisenlainen lähestymistapa. − Ihmisiä pitää kuunnella. Haamujen karkottamista

Seurakuntayhtymän kolmesta seurakunnasta Kymi on suurin, seurakuntalaisia parikymmentätuhatta. Kirkkoherran virkaan kaksi vuotta sitten astunut Juha Raatikainen luotsaa seurakuntaa, jonka työntekijöistä kaksi kolmasosaa on vaihtunut viime vuosina. Tuulinen paikka? − Enemmänkin sattumaa, toteaa Raatikainen. Sattuman taustalla on samanaikaisesti tapahtuneita eläkkeelle siirtymisiä, äitiyslomia ja vuosien virkavapauksia, joten vaihtuvuutta ei voi panna viihtymättömyyden piikkiin. Tuoreen kirkon työolobarometrin tuloksen siitä, että yli 90 prosenttia kirkon työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä, voi siis istuttaa Kymiin sopivaksi. Raatikainen myöntää, että kirkkoherran saappaat tuntuivat alussa suurilta. − En ollut aiemmin johtanut työyhteisöä, joten tulin kokemattomana kehittämään yhteisöä, jota menneisyys oli traumatisoinut. Lähdimme liikkeelle perustehtävien selkeyttämisestä. Työajattomassa yhteisössä oli tärkeää määritellä työn rajat, jotteivät ihmiset palaisi loppuun. Tärkeää oli myös karkottaa niitä menneisyyden haamuja. Ja kun Työsuojelurahasto uskoi projektiimme, rahoituskin järjestyi, kiittelee Raatikainen. Kirkkopalvelujen kehittämispäällikkö, työyhteisökonsultti Raimo Turunen ja Mikkelin tuomiokapitulin hiippakuntasihteeri Ulla-Maija Harju saatiin kaivamaan esiin kymiläisen työyhteisön piilotajuntaa ja uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia. Eväitä sai myös Raatikainen, jonka vaativaa pestiä niin oman seura-

< Ulla-Maija Harju. > Anne Suomalainen tekee diakoniatyötä Kotkan seurakunnassa.

Telma 2 2008

< Raimo Heikkistä motivoi työntekoon kuntalaisilta tuleva palaute. > Jorma Korpelan mukaan myös epäonnistumiset on myönnettävä ja vaihdettava tarpeen vaatiessa suuntaa.

kunnan 25 työntekijän lähiesimiehenä kuin yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana kevennettiin. − Tunsin, etteivät työntekijät saa oikeutettua tukea, kun oma uupumus oli lähellä. Jorma Korpela toteaakin, että nimenomaan esimiestyö ja vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä murrosvaiheessa. Seurakuntayhtymässä on kiteytetty yhtymän rooli yksiselitteisesti: yhtymä on työntekijöitään arvostava sekä heidän osaamistaan ja jaksamistaan tukeva yhteisö. Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Lammisen mukaan johtamistyyli eri toimintayksiköissä on selkiintynyt. − Aikaisemmin johtajuus roikkui ilmassa, nyt se on konkreettisesti olemassa. Pisimmällä työyhteisökehitys onkin juuri Kymin seurakunnassa, entisessä murheenkryynissä. Pienimmissä seurakunnissa, 10 000 jäsenen Kotkassa ja 12 000 jäsenen Langinkoskella, tullaan kuitenkin vankasti perässä. Huoneentaulu eläväksi

Viime marraskuussa toteutetun piispantarkastuksen yhteydessä järjestettiin nimetön kysely Kymin seurakunnan työilmapiiristä. Hyviä arvioita saivat niin ryhmässä työskentely kuin asenteet työntekijöitä kohtaan. Kun kyselyn kohta ”ristiriidat ja erimielisyydet tukahdutetaan tai jätetään ilmaan” sai merkintöjä, hälytyskelloja ei jätetty kilkattamaan. Yhteistyökumppaniksi otettiin työterveyshuolto. − Työterveyshuolto ja työntekijät miettivät yhdessä työsuojeluvaltuutetun ja pääluottamusmiehen kanssa, miten työhyvinvointia parannettaisiin, kertoo Korpela. Seurakuntayhtymällä on myös vapaaehtoinen työkykyrahasto, jonka ansiosta jokainen halukas pääsee työnohjaukseen. Kaiken kaikkiaan Kotka-Kymin seurakuntayhtymässä arvostetaan työsuojeluasioita: hallintokaavioon on piirretty työympäristötoimikunta, jossa on edustajia jokaiselta työalalta. − Muutoksessa se on erittäin tärkeä toimielin, korostaa Korpela, joka toimii myös Kirkon hallintovirkamiehet -edunvalvontajärjestössä. Yhdistys on muun muassa tehnyt aloitteen erillisen työhyvinvointi asiantuntijan viran perustamisesta kirkkohallitukseen.

Telma 2 2008

BArometri

Työhyvinvointi mallillaan Tuoreen Kirkon alan työolobarometrin mukaan työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi ja hyödylliseksi. Rakennemuutosseurakunnissa arvioinnit ovat kriittisempiä kuin muilla kirkon työpaikoilla.

• 99 prosenttia kirkon työntekijöistä pitää työtään merkityksellisenä ja hyödyllisenä. • Yli 90 prosenttia on tyytyväisiä työhönsä. Työviihtyvyyttä lisäävät työn mielenkiintoisuus, vaihtelevuus ja itsenäisyys. • Noin 95 prosenttia katsoo voivansa käyttää ammattitaitoaan ja kykyjään työssään. • Työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa työtään koskeviin asioihin. • Työntekijät ovat varsin tyytyväi-

siä työnantajan tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin. • Kolme neljästä pitää työpaikkaansa varmana. • Kahdeksan kymmenestä kokee työpaikat tasa-arvoisiksi. • Naispappien syrjinnän koetaan vähentyneen. • Työntekijöiden mukaan työkyvyn ylläpitoon tähtäävät toimet ovat lisääntyneet 2000-luvulla. • Sosiaaliset suhteet kirkon työpaikoilla ovat parantuneet.

• www.ttk.fi/julkaisut/ekirjat/kirkkobarometri_2007.pdf Kirkon työolobarometri toteutettiin neljännen kerran. Barometrin tiedot perustuvat 537 kirkon työntekijän haastatteluun. Tutkimuksen toimeksiantajina olivat Kirkkohallitus ja Työturvallisuuskeskus ja sen toteutti Tilastokeskus.

• Rakennemuutoksella on vaikutusta käsityksiin työsuhteen varmuudesta, kehittymismahdollisuuksista, koulutuksen riittävyydestä ja päätöksenteon etääntymisestä. • Useampi kuin joka neljäs kokee, että työnantajan työlle antama arvostus on riittämätöntä. • Yli puolet on sitä mieltä, että työpaikalla on liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden. • Joka neljäs tekee viikoittain töitä yli normaalin työajan. • Joka viides kokee työuupumuksen selvänä vaarana. Työuupumus onkin vakavin kirkon työntekijöiden kokema terveydellinen vaara.

• Arviot tiedonvälityksen avoimuudesta ovat aiempaa kriittisempiä: etenkin yli 500 työntekijän seurakunnissa tiedonvälitys koetaan vähemmän avoimeksi. • Esimiestyön onnistuminen ar vioitiin aiempaa heikommaksi. • Ristiriidat kirkon työpaikoilla ovat yhteydessä työn organisointiin, mutta vaikeita ongelmia on vain kahdessa prosentissa seurakunnista. • Useampi kuin joka neljäs pitää todennäköisenä, että saattaa vaihtaa työpaikkaa seuraavan viiden vuoden aikana muun työnantajan kuin kirkon tai seurakunnan palvelukseen.

PAJU

Palkka vastuun mukaan Kaksivuotinen tutkimusprojekti Palkkausjärjestelmäuudistus kirkon alalla (Paju) saatiin päätökseen maaliskuussa. Projektin rahoittajia olivat Työsuojelurahasto ja Teknillinen korkeakoulu. Järjestelmän soveltaminen käytäntöön on vasta alkanut, joten tällä hetkellä ympäri Suomea opetellaan uuden järjestelmän logiikkaa ja harjaannutetaan johtoa, esimiehiä ja työntekijöitäkin uudenlaiseen palkanmäärityksen kulttuuriin. Uusi palkkausjärjestelmä koostuu tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta, jotka yhdessä muodostavat työntekijälle maksettavan palkan. Tehtäväkohtaista palkanosaa kutsutaan peruspalkaksi ja se perustuu tehtävän vaativuuden arviointiin. Henkilökohtainen palkanosa koostuu vuosisidonnaisesta palkanosasta, mahdollisesta harkin-

Telma 2 2008

nanvaraisesta palkanosasta sekä henkilökohtaisesta lisästä. Harkinnanvarainen palkanosa perustuu työsuorituksen ja ammatinhallinnan arviointiin. Tehtävän vaativuuden arviointi ja henkilökohtainen vuosisidonnainen palkanosa on jo otettu käyttöön, ensi vuonna on mahdollisuus myös harkinnanvaraiseen henkilökohtaiseen lisään. Uusi palkkausjärjestelmä on tuonut mukanaan uusia vaatimuksia ylimmälle johdolle, esimiehille, työntekijöille ja työntekijöiden edustajille. Keskeisin uudistus on lähes kaikkien tehtävien tuominen saman järjestelmän piiriin. Toinen mer-

• www.tsr.fi > 105342

kittävä osa liittyy keskusjohtoisen päätöksentekoprosessin purkautumiseen: palkka-asioista päättäminen on siirtynyt organisaatioiden itsensä tehtäväksi. Työnantaja tekee palkkaratkaisut, mutta myös työntekijöitä kuunnellaan ja heidän kanssaan neuvotellaan. Kolmas keskeinen osa uudistusta on, että neuvottelemisen myötä uusi järjestelmä lisää esimiesten ja työntekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta. Vuosittaiset tehtäväkuvan ja henkilökohtaisen palkanosan tarkastamiset antavat työntekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa omaan palkkaansa. Palkkausjärjestelmän määritteitä ovat oikeudenmukaisuus, yhteneväisyys ja kannustaminen. Niukkenevilla työmarkkinoilla myös seurakunnat kilpailevat uudella tavalla tulevista työntekijöistä. Lisäksi kirkko haluaa osoittaa olevansa reilu ja hyvä työnantaja.

Uudistuksen sisältö ei ole pelkkää rahaa. Kentän hyvät kokemukset haluttaisiin myös keskushallintoon tukemaan seurakuntien henkilöstöjohtamista. Korpela allekirjoittaa myös työolobarometrin kehittämiskohdat: tiedottaminen, sisäinen tiedonkulku ja avoimen keskusteluympäristön vahvistaminen kuuluvat työsarkaan. − Meidän on pohdittava, mikä on tehtävämme, mitkä ovat vastuut, valtuudet, tehtäväjaot ja aikataulut sekä mikä on yksilön kannalta paras tapa mennä kohti uutta. Emme ole osanneet varata riittävästi aikaa nimenomaan työntekijän kohtaamiseen yksilötasolla. Työn ilosta myös palkkaa

Aikaa Korpela olisi toivonut myös kirkon palkkausjärjestelmäuudistukselle, jossa hänen mukaansa ei riittävästi huomioitu paikallistason valmistelua ja perehtymistä. Uudistuksen sisältö ei ole pelkkää rahaa. Lähtökohtana on tarkka tehtäväkuvaus, ja kun työn vaativuus kasvaa, myös palkkaa korotetaan. KotkaKymin kokoisen seurakuntayhtymän 170 työntekijäjoukon tehtävistä on yli sata erilaista kuvausta. − Niin tärkeää asiaa kuin palkkaa ei saisi juosta kokoon kiireellä. Tiukat takarajat ovat tuoneet paineita suurille seurakunnille ja seurakuntayhtymille. Kiire on koetellut meitä melkoisesti, myöntää Korpela. Hänen sanoihinsa yhtyy Kotkan seurakunnan diakoni, työympäristötoimikunnan puheenjohtaja Anne Suomalainen. − Ei herätä luottamusta, jos niin isolle asialle kuin palkkausuudistukselle ei ole aikaa. Kirkko ei ole koskaan palkoillaan pröystäillyt, ja uudistuksella on tarkoitus kohottaa myös alan arvostusta. − Poika meni pääkaupunkiseudulle varastotöihin ja sai enemmän palkkaa kuin isänsä 18 vuoden pappisuran jälkeen, hymyilee isä Raatikainen. Palkkaa ei sen sijaan pohdita Suntionkadun päässä olevalla kauniilla kirkonmäellä, Helilän seurakuntatalolla. Aurinko paistaa ja päivän työt ovat kohta takanapäin. Vahtimestari Tuija Laurila on nyt ”omalla paikallaan”, sillä kolmen seurakunnan yhdistyttyä myös työalue laajeni ja työntekijät kiertävät eri puolilla tarpeen mukaan. − Seurakuntarajoja ylitetään myös muun muassa suntion oppisopimuskoulutuksessa, jossa töitä tehdään eri kohteissa, kertoo Kymin kirkon suntio Kiia Hynninen.

Sekä Laurila että Hynninen myöntävät, että he tuntevat työn iloa joka päivä. Kymin kirkkoakin kunnostanut Matti Honkanen siteeraa velmuillen: − Jos tuntee työn iloa, kannattaa istahtaa sen verran, että kohtaus menee ohi. Tiedä sitten, paljonko Honkanen on itse työuransa aikana halunnut istuskella, sillä mies on viihtynyt seurakunnan leivissä 42 vuotta. Vieressä vuosiaan laskeva Raimo Heikkinen häviää Honkaselle nuorukaisen iän verran: Heikkinen on paiskinut hautaustoimessa töitä 25 vuotta. − Ihmisiltä tuleva palaute ratkaisee: tässä kokee tekevänsä tärkeää työtä. Eteenpäin elävän mieli: siltoja ylitetään KotkaKymin seurakuntayhtymässä muutoinkin kuin fyysisesti. Vaikka hallintojohtaja Korpela toteaakin yhtymän olevan vielä ”matkalla”, niin on siellä päästy silti jo pitkälle.

Suntio Kiia Hynninen pitää Kymin kirkon juhlakunnossa.

· www.tsr.fi > hae numerolla 107042

Telma 2 2008

Teksti Arja Krank • Kuvat Miika Kainu

Myönteisen muutoksen johtaja Kovia kokenutta Karkkilaa luotsataan yhteisvoimin. Kaupunginjohtajakin puhuu mieluummin me-hengestä kuin itsestään. 28

Telma 2 2008

T y ö e l ä m ä n k e h i tt ä m i s e n e r i k o i s l e h t i

Telma 2 2008

”

Työntekijä on ainoa, joka pystyy sanomaan, kuinka työtä pystyy tuottavasti tekemään.

L e x K a r kk i la Nykyisin osana kuntalakia oleva Lex Karkkila laadittiin Karkkilan ajauduttua lainojensa kanssa valtion syliin vuonna 1994. Laki tehtiin suojaamaan kuntalaisten palveluja kunnan taloudellisessa ahdingossa. Lain mukaan sisäasiainministeriö voi hyväksyä luottolaitoksen kunnalle myöntämän lainan korkotukilainaksi ja myöntää sille valtion varoista korkotukea sekä myöntää kunnalle valtion varoista vakautuslainaa.

os joku olisi aikoinaan kertonut Minna Karhuselle, että hänestä tulee jonakin päivänä Karkkilan kaupunginjohtaja, hän ei olisi ottanut puhujaa tosissaan. Kaupungin 1990-luvun puoliväliin kulminoitunut ahdinko kun oli tullut nuorelle kansanedustajalle tutuksi eduskunnan käsitellessä niin sanottua Lex Karkkilaa. Nyt pikkukaupungilla menee jo paremmin. Valtava velkataakka on pystytty puolittamaan, ja uusia asukkaita muuttaa veronmaksajiksi. Viime vuonna kaupunki palkittiin työministeriön Hyvä työnantaja -palkinnolla. Karhunen on luotsannut Karkkilaa kaupunginjohtajana kolme vuotta. – Kaupungin eteen on tehty kovaa työtä. Ihmiset on pitänyt saada uskomaan, että lamanjälkeisessä Karkkilassa on laadukasta elämää. Karhunen ojentaa ylpeänä nipun uusia kaupungin esitteitä, joissa visuaalinen ilme on hienosti yhteneväinen. Kun Karhunen aloitti kaupunginjohtajana, hänellä oli vahva missio ihmisten johtamisesta innostamalla ja motivoimalla. Melko tuore hallintotieteen maisteri halusi kiihkeästi nähdä, toteutuvatko hänen ajatuksensa myös käytännössä. – Tämä oli ensimmäinen haasteellisen johtajuuden virkani, ja on ollut ihanaa huomata, kuinka metodi todella tuottaa tulosta. Tämä porukka jotenkin odotti uudenlaista johtajuutta. Kaikki lähtivät täysillä mukaan elinkeinoelämää myöten. Karhunen hörppii kahvia golfmukistaan työhuoneessaan Högforsin tehtaan toimistorakennuksenakin palvelleella Kaupungintalolla. Aivan vieressä kuuluu rahan ääni, kun uudelleensyntynyt tehdas tahkoaa veroeuroja myös kaupungille. Kriisi herkistää

Kaupunginjohtajan työstä Karkkilassa ei voi oikeastaan puhua, jos ei ensin puhu syistä, jotka kaupungin aikoinaan konkurssiin ajoivat. Minna Karhunen haluaa valottaa historiaa. – Kunta lähti 1990-luvulla – aivan oikein – varautumaan teollisuuden rakennemuutokseen. Kun alueen suurin yksittäinen työllistäjä, Högforsin tehdas, irtisanoi lähes kaikki työntekijänsä, ryhdyttiin kunnassa

Telma 2 2008

rakentamaan työllisyyttä ja metalliteollisuuden työpaikkoja. Kaupunki otti ulkomaista suojaamatonta valuuttalainaa lähes 200 miljoonaa markkaa. Sitten tuli devalvaatio, joka moninkertaisti lainamäärän. – Nyt on helppo sanoa, että olisi pitänyt tehdä toisin. Päättäjät tekivät kuitenkin päätöksiä parhaan tietämyksensä mukaan, Karhunen myöntää. Karhunen valittiin kaupunginjohtajaksi tilanteeseen, jossa uppoava laiva oli saatu jo takaisin pinnalle. Muutosjohtaja Tauno Moilanen oli vetänyt kaupungin konkurssin ja akuutin saneerausvaiheen läpi. Karhusen edeltäjä Kari Korkiakoski jatkoi säästölinjaa, kunnes säästettävää ei enää ollut. – Karkkilaan haettiin selkeästi henkilöstöjohtamisen osaajaa. Tulin hyvään saumaan, koska ihmisissä alkoi jo näkyä voimien vähenemistä ja uskon loppumista. Porukka otti uudet tuulet vastaan innokkaasti. Kriisi näkyi silloin ja näkyy yhä edelleen kaupungin organisaatiossa. Uusi kaupunginjohtaja opetteli heti virkakautensa aluksi sanojen merkitystä. – Ei ole ihan sama, miten trauman kokeneille ihmisille puhuu. Esimerkiksi sana ”tehostaminen” voi olla todella loukkaava niille, jotka ovat sen läpikäyneet. Myös ne, joita ei irtisanottu, traumatisoituivat. He kokivat syyllisyyttä siitä, että saivat jäädä. Vaativaa johtamista

– Kunnan johtaminen on yksi vaikeimpia johtamisen alueita, Karhunen sanoo. Kunnassa intressiryhmiä on monia. Ensinnäkin kuntalaisille pitäisi pystyä tuottamaan laadukkaita ja yhtä hyviä palveluja kuin muissakin kunnissa. Haasteita tuottaa se, että nykyisin kunnan talous ohjaa palvelujen tasoa. Aiemmin valtio ohjasi palveluja valtionosuuksilla, ja perusoikeudelliset yhtäläiset palvelut taattiin tiukalla lainsäädännöllä. Toinen kunnan johtamisen sidosryhmä ovat päättäjät, joilla voi olla hyvinkin ristiriitaiset odotukset palvelutuotannolle ja johtamiselle. Toisaalta edellytetään, että kunnan talous olisi tuottavaa, toisaalta päättäjiin itseensä kohdistuu painostusta asukkaiden taholta, eikä vaikeita rajauksia palvelutuotantoon uskalleta tehdä.

Karkkilassa se tarkoittaa, että aina vain pienemmillä resursseilla pitäisi tuottaa sama tulos. – Meillä virkamiehillä on vaikea paikka. Tuotamme luottamushenkilöille kyllä paljon ehdotuksia tuottavuuden lisäämiseksi, mutta ne kaatuvat helposti. Yleisellä tasolla on helppo sanoa, että säästetään, mutta ehdotukset blokataan herkästi, Karhunen miettii. Eikä tässä vielä kaikki. Kunnanjohtajan työtä määrittävät myös valtion julkishallinnon tuottavuusohjelmat, jotka liittyvät kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Toisaalta pihtejä kiristävät sektoriministeriöistä tulevat lainsäädännön velvoitteet. – Tästä hyvänä esimerkkinä tamperelaisen Koukkuniemen sairaalan tapaus. Siinä lääni määräsi lisäämään hoitajien määrää. Vanhusten kannaltahan se on hyvä, mutta kunnan kannalta hurjaa. Palkata pitää, oli rahaa tai ei. Eteenpäin yhteistuumin

Karkkilaa lähdettiin aikoinaan nostamaan pinnalle paniikin vallassa. Kaikki irtoava omaisuus myytiin. Virkoja ja toimia lopetettiin. Sata ihmistä irtisanottiin. Parissa vuodessa asukasmäärä laski noin kuudella sadalla ja veroprosentti nostettiin huimaan kahteenkymmeneen. Peruskorjaukset jätettiin tekemättä kymmeneksi vuodeksi. Kaupungin tilanne ei Karhusen mukaan ole vieläkään hirveän hyvä. Tilannetta ei paranna se, että Karkkilaan kohdistuvat nyt samat tuotto-odotukset kuin muihin kuntiin. – Meillä on kouluverkko jo karsittu ja leikkaukset leikattu ajat sitten. Käytin kaupunginhallituksen puheenvuorossa vertausta mustalaisen hevosesta: juuri, kun hevonen oppi olemaan syömättä, se kuoli pois. Kaupungille pitäisi jo alkaa antamaan ruokaakin. Karhunen tietää, että henkilöstöstä löytyy tarvittavia resursseja, kun itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä kehitetään. Karkkilan kaupungissa on todella panostettu henkilöstöön. Kehittämishankkeita on useita kymmeniä – ja mikä parasta – kaikkia ei vedetä saman myllyn läpi. Kukin työyhteisö voi valita itselleen sopivat kehittämistoimet.

– Olen kuntien yhdistämisen puolella, kaikki sen kyllä tietävät. Kunnan itsenäisyys nähdään Karkkilassa itseisarvona. Mutta kyllä tyhjän kukkaron diktatuurikin heikentää itsenäisyyttä, sanoo Minna Karhunen.

Telma 2 2008

– Uskon, että kun henkilöstöön panostaa viisi yksikköä, voi säästää kymmenen yksikköä. Osaaminen on työtä tekevissä ihmisissä, ja työntekijä on ainoa, joka pystyy sanomaan, kuinka työtä pystyy tuottavasti tekemään. Myös esimieskoulutukseen on satsattu paljon. Esimiesportaan ohuus oli ajan myötä muodostunut ongelmaksi. Ruljanssi pyöri epätuottavasti itseohjautuvien tiimien voimin. – Meillä oli lopulta erittäin vähän esimiehiä. Heidän työtään ei arvostettu eikä pidetty tuottavana. Kun esimiehien virkoja palautettiin, kritiikki oli ankaraa.

Mielestäni lähellä olevia johtajia tarvitaan miettimään kokonaisuuksia, suunnittelemaan ja kehittämään sekä johtamaan työn tekemistä. Karkkilalaiset pelastavat Karhusen mukaan kaupunkiaan ”talvisotahengellä”. Porukka venyi uskomattomiin mittoihin, kun tilanne oli tiukka ja säästökuuri rankka. – Ongelmia on edelleen, mutta periaatteena on, että vedetään yhtä köyttä, paaluttaa Karhunen. – Ei tapella eikä huudella ja haukuta toreilla, vaan hoidetaan vaikeudet yhdessä siellä, missä ne kuuluukin hoitaa.

Minna Karhunen

Sydämeltään partiotyttö Minna Karhunen kasvoi johtajaksi sudenpentujen rivistä. Nuori journalisti Minna Karhunen valittiin aikoinaan eduskuntaan 23-vuotiaana. Sitä ennen hän oli työskennellyt toimittajana Hyvinkään uutisissa, Nykypäivässä ja Uudessa Suomessa. Kansanedustajana Karhunen viihtyi kaksi kautta. Kolmannen kynnyksellä vuonna 1999 oli muutoksen aika. – Lähdin opiskelemaan hallintotiedettä siksi, että minusta tulisi isona kaupunginjohtaja, Karhunen nauraa. – Se oli suuri unelmani. Ja täytyy myöntää, että viihdyn työssäni hirveän hyvin. Karkkilaan Karhunen muutti kaupunginjohtajan viran takia 2005. Muutosjohtajan taitoja ei tarvinnut käyttää perheeseen. – Mies on Pohjois-Karjalasta ja asunut siellä sun täällä. Hän tuli minun perässäni Hyvinkäällekin, joten paikan vaihto ei aiheuttanut eripuraa.

Telma 2 2008

Muutosvastarintaa ei kuulunut myöskään lasten taholta. Perheen lapset olivat vuonna 2005 kymmenen vuoden kummallakin puolen, ”sopivan ikäisiä”. Nyt teini-ikäinen tytär ei lähtisi Karkkilasta minnekään. Ole valmis Kun Vihdin Hill Side -golfkenttä avautuu, Karhusen perheen vanhemmat ja poika virittelevät mailojaan kuntoon pelikautta varten. – Työkaverien antaman kahvimukin tekstin mukaan huonoinkin golfpäivä voittaa reilusti parhaan työpäivän, Karhunen kertoilee. Hän muistuttaa vielä yhdestä tärkeästä harrastuksesta. – Olen ihan partiotyttö. Minusta on varmaankin tullut johtaja siksi, että olen ollut partiojohtajana pienestä lähtien, Karhunen kertoo ja hehkuttaa menevänsä kesällä partioleirille johtajaksi.

Partiolaisten periaatteina ovat yhdessä päättäminen, elämyksellisyys, ryhmässä toimiminen, tekemällä oppiminen ja toiminta luonnossa. Partio on kuuluisa johtamisjärjestelmästään. Karhusen mukaan ei ole ihme, että monella tunnetulla yritysjohtajalla on partiotausta. Karhusen johtoajatuksena on inhimillisyys. Työssään hän viihtyy ihmisten lähellä. Naisjohtajana hän kokee olevansa rennompi ja helpommin lähestyttävä. – Olen ylpeä naisjohtaja, mutta en tiedä onko nainen jotenkin parempi henkilöstöjohtaja. Toiset ovat leadereita ja toiset managereja. Se on persoona-, ei sukupuolikysymys. Ihmissuhteita ja ystäviä kaupunginjohtaja ei vaihtaisi mihinkään muuhun. – En voisi ikinä elää ilman ystäviä. Kun saimme kuulla, että koira on tiineenä, piti heti kilauttaa kahdellekymmenelle kaverille.

a j at e l m a

T y ö e l ä m ä n k e h i tt ä m i s e n e r i k o i s l e h t i

itkän ajan talouskehitys kertoo jatkuvasta yhteiskunnan rakennemuutoksesta, jota luonnehtii siirtyminen maataloudesta teollisuuteen, palveluihin ja edelleen tietoyhteiskuntaan. Mikään aikaisempi yhteiskuntamuoto ei ole hävinnyt kokonaan, mutta rakennemuutoksen kautta se on antanut sijaa uudelle. Talouselämän näkökulmasta rakennemuutoksen taustalla on globalisaatio. Globalisaation idea on hyvin yksinkertainen. Tiedonvälitys- ja kuljetuskustannusten halpeneminen sekä tavaroiden ja palveluiden liikkumisen esteiden poistaminen ovat johtaneet eri talousalueiden läheisempään yhteistoimintaan. Näin ollen globalisaatio merkitsee myös pääoman ja tiedon laajempaa liikkumista. Tämä taas aiheuttaa sen, että työpaikkoja häviää ja niitä syntyy. Globalisaatio on kiihdyttänyt Euroopan talouskasvua. Haittapuolena ovat irtisanotuille koituvat työpaikan vaihtokustannukset, terveydelliset kustannukset sekä palkanmenetykset. Rakennemuutosta helpottamaan on EU luonut sopeutumisrahaston. Suomen työmarkkinajärjestöjen joustoturvasopimus auttaa niin ikään irtisanomisuhan alle joutuneita kouluttautumaan uudelleen ja etsimään uutta työpaikkaa. Sopimus on Ruotsin vastaavan sopimuksen tavoin edelläkävijä Euroopassa. Maiden välistä rakennemuutosta kuvaa työllisyyden kasvu ja työpaikkojen väheneminen. Vuosina 2000–2005 työpaikkojen lisäys on ollut suurinta Espanjassa ja Irlannissa. Myös Ranskasta löytyy alueita, joilla työllisyys on kasvanut nopeasti. Kasvua löytyy myös Italian pohjois- ja keskiosista sekä Kreikasta. EU:n uusissa jäsenmaissa työpaikkoja on menetetty enemmän kuin niitä on syntynyt. Ainoat selvät poikkeukset ovat Latvia ja Puolan pieni maakunta Slaskie. Selvästi eniten työpaikkoja on kadonnut Saksasta ja Puolasta, huonosti on mennyt myös Rans-

kassa Lorrainen alueella. Suomessa ja Ruotsissa työpaikkoja on syntynyt jonkin verran enemmän kuin niitä on kadonnut. Vuosina 2000–2005 työpaikkoja on hävinnyt edelleen maataloudesta, mutta myös teollisuudesta, erityisesti vanhoissa EU-jäsenmaissa. Sen sijaan uudet jäsenmaat ovat onnistuneet saamaan investointeja vanhoista EU-maista ja luomaan näin työpaikkoja erityisesti auto- ja sähköteollisuuteen. Kaikissa EU:n jäsenmaissa maatalouden ja tekstiiliteollisuuden työpaikat ovat vähenemässä. Kasvusektoreita ovat palveluja rakennussektorit ja liike-elämän palvelut. Yksityistämiskehityksestä huolimatta kasvusektoreita ovat myös julkisen palvelun terveydenhuolto sekä sosiaalija opetustoimi. Nokia on tunnettu kännyköistään – ja myös 2 300 työpaikan siirrosta Saksan Bochumista Romaniaan. Nokian rakennemuutos on jatkoa vuoden 2007 kuudelle, eri maissa toteutetulle yrityssaneeraukselle. Niissä työpaikkoja vähennettiin 14 670 henkilöllä. Näiden vastapainoksi Nokia ilmoitti lisäävänsä työntekijöitä kolmeen eri otteeseen yhteensä 15 750 henkilöllä. Nettolisäys oli yli tuhat työpaikkaa. Globalisaatio ja sen tuoma rakennemuutos ei kuitenkaan ole pelkkää työvoiman siirtymistä paikasta toisen. Jos nobelisti Joseph Stiglizin ennusteeseen on uskomista, rakennemuutoksen tuloksena kehittyy uusi globaali kansalaisyhteiskunta, joka sulattaa yhteen talouden, politiikan, kulttuurin ja ympäristöpolitiikan.

Timo Kauppinen

Globalisaatio Euroopan muokkaajana

Globalisaatio merkitsee paitsi tavaroiden ja palveluiden, myös pääoman ja tiedon laajempaa liikkumista.

T i m o K au p p i n e n Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Euroopan elin- ja työolojen tutkimussäätiössä Dublinissa. Euroopan suuria yrityksiä koskevaa saneeraustietoa voi lukea Euroopan elin- ja työolojen tutkimuslaitoksen verkkosivuilta: www.eurofound.europa.eu.

Telma 2 2008

T y ö e l ä m ä n k e h i tt ä m i s e n e r i k o i s l e h t i

Sopivan kokoista elämää Kokkola on pystynyt tarjoamaan Maunulan perheelle parhaat elämisen edellytykset: haastavat työpaikat, kohtuuhintaisen asunnon, hyvät palvelut sekä lähisuvun muodostaman turvaverkon. Teksti Paula Larjo • Kuvat Mikko Lehtimäki

Telma 2 2008

”

Täällä lapsiperheen on hyvä asua ja tehdä työtä.

aatusuunnittelija Petra Maunula, 30 vuotta, on asunut koko ikänsä Kokkolassa. Pieni poikkeus oli opiskeluaika, jolloin Maunula asui neljä vuotta Turussa ja opiskeli Turun ammattikorkeakoulussa. Turkuun hänet houkutteli kiinnostava opiskelupaikka. – Olin lukioaikana työharjoittelussa kaupungin ympäristötoimessa ja kiinnostuin alasta. Hain yhteishaussa Turun kestävän kehityksen koulutusohjelmaan ja pääsin sisään. Myös Maunulan nykyinen aviomies, silloinen poikaystävä, Markus Maunula suuntasi etelään ja vaihtoi opiskelupaikkansa Kokkolan Tekusta Turun ammattikorkeakouluun. Vaikka tilapäinen asuinpaikka olikin muualla, oli kotikaupunki vahvasti kuvioissa mukana. – Teimme kesät töitä Kokkolassa, Markus sinkkitehtaalla ja minä kaupungilla. Kaksi viimeistä opiskelukesää työskentelin Kemiralla, Petra Maunula kertoo. haastavia projekteja

Päivät perhepäivähoidossa, illalla Venlalla on aikaa vanhemmilleen. 36

Telma 2 2008

Petra Maunula valmistui Turun ammattikorkeakoulusta ympäristösuunnittelijaksi keväällä 2002. Tällöin suunnitelmissa oli muuttaa sinne, mistä töitä löytyy. – Kun molemmille tarjottiin mielenkiintoista työpaikkaa Kokkolasta, emme kieltäytyneet. Paluu ei tuntunut huonolta vaihtoehdolta. Petra Maunula työskenteli aluksi projektitöissä kaupungin ympäristötoimessa, ja Markus Maunula viimeisteli lopputyötään kokkolalaiselle yritykselle. Vuonna 2004 perheeseen syntyi Venla-tytär, ja Petra Maunula jäi äitiyslomalle. Kun Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalla avautui laatusuunnittelijan paikka, hän kiinnostui, postitti työhakemuksensa yritykseen ja sai paikan. Tytär Venla sai hyvän hoitopaikan lähellä asuvan perhepäivähoitajan luota. – Hoitopaikan saanti ei ollut itsestäänselvyys, sillä paikat ovat muuttovoittoisessa kaupungissa tiukassa.

Laatusuunnittelijan työssä Petra Maunula vastaa toimintajärjestelmän ylläpidosta ja kehittämisestä. Toimintajärjestelmä käsittää laatu-, ympäristö- ja työterveys- sekä työturvallisuusjärjestelmät. – Olen saanut ympäristöpuolen koulutuksen, joten laajempi tehtävänkuva tuntui mielenkiintoiselta. Minulla on työstäni vielä paljon opittavaa, joten haasteita riittää. Maunulan tavoitteensa on kehittyä tämän hetkisessä työtehtävässään ja oppia hoitamaan se hyvin. Lisäksi hän haluaa panostaa perheeseen. – Aika näyttää, missä tehtävässä työskentelen tulevaisuudessa. Vakituinen työ ja suuri konserni antavat tähän hyvän lähtökohdan. Toisaalta toivon, että myös Venla voisi saada jonain päivänä sisaruksia. Kokkolaan kannattaa palata

Maunulat ovat ostaneet mukavan kokoisen rivitaloosakkeen läheltä Kokkolan keskustaa. Vapaa-aikanaan perhe oleskelee kotona, tapaa tuttuja ja ulkoilee. Petra ja Venla käyvät kerran viikossa jumpassa ja vanhemmat lenkkeilevät säännöllisesti yhdessä. Venlan isovanhemmat ovat vielä töissä, joten he eivät pysty hoitamaan tyttöä säännöllisesti päiväsaikaan. Sen sijaan iltaisin isovanhemmat ovat korvaamaton apu lastenhoidossa. – Olemme myös halunneet keksiä Markuksen kanssa uutta yhteistä tekemistä ja käyneet Kaupunginteatterissa, Petra Maunula kertoo. – Joskus kyllä tekisi mieli konserttiinkin, mutta sellaista mahdollisuutta ei täällä ole. Kaiken kaikkiaan Maunulat viihtyvät Kokkolassa hyvin. – Kokkolasta on hyvä lähteä muualle opiskelemaan ja nähdä maailmaa. Tänne kannattaa kuitenkin palata, koska täällä lapsiperheen on hyvä asua ja tehdä työtä. Kokkola on lapsen kokoinen kaupunki, Petra Maunula sanoo siteeraten entistä esimiestään.

tutkimus

• www.tsr.fi > hae numerolla 107055

Toiveena sopivasti työtä ja perhe-elämää Suurten kasvukeskusten ulkopuolella asuminen asettaa omat haasteensa nuorten naisten työllistymiseen. Määräaikaiset t yösuhteet ovat lähes kaikille nuorille naisille tuttu juttu. Syrjäisemmillä seuduilla sopivia työpaikkoja on kuitenkin tarjolla vähemmän kuin suurissa kasvukeskuksissa, kenties ei ollenkaan. Työpaikkarakenne on usein yksipuolinen ja erityisesti maaseudulla niin sanottuja naistyöpaikkoja on vähän. Korkeasti koulutetuille töitä on erityisen nihkeästi. Muualle opiskelemaan lähteneet naiset eivät aina palaakaan kotiseudulleen, vaan hakeutuvat töihin kasvukeskuksiin varmemman leivän toivossa. Syrjäseutujen kehitys vaarantuu, kun työikäiset tekevät työnsä ja maksavat veronsa muualla. – Keskeinen kysymys pienissä kasvukeskuksissa ja harvaan asutuilla alueilla onkin, miten saada työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaamaan paremmin, toteaa tutkija Kristiina Niemi Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta. – Työmarkkinat ovat voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneet miesten ja naisten aloihin. Naisten suurempi työllistyminen miesvaltaisille aloille ja päinvastoin tasapainottaisi työmarkkinoita. Toisaalta alueiden palvelukulttuurin vahvistaminen toisi naisille uusia työpaikkoja. Perhe ja työ tärkeitä Kokkolan yliopistokeskus Chydenius julkaisi viime vuoden lopulla tutkimuksen nuorten naisten elämänlaadusta suurten kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla. – Tutkimuksen taustalla ja tutkimusaiheen suuntaajana oli KeskiPohjanmaan työllisyysstrategia, jossa korostetaan naisten ja nuorten merkitystä maakunnan työmarkkinoiden tulevan toimivuuden kan-

nalta, Kristiina Niemi kertoo. Niemi haastatteli tutkimusta varten 21 keskipohjalaista nuorta naista. Hän kertoo, että suurin epävarmuustekijä naisten elämässä olivat määräaikaiset työsuhteet. – Osaa määräaikaisuudet vaivasivat enemmän, osaa vähemmän elämäntilanteen mukaan. Jotkut kokivat määräaikaisuuksien hankaloittavan omaa ja perheen taloutta ja sen suunnittelua. Osa oli sopeutunut määräaikaisuuksiin ja näki ne myönteisenä asiana tietyssä elämän- ja työuran vaiheessa. Siitä, kohdellaanko naisia työmarkkinoilla eri tavoin kuin miehiä, oltiin kahta mieltä. Osa haastateltavista koki, ettei sukupuolella ollut merkitystä työmarkkinoilla, osa naisista taas oli sitä mieltä, että sillä oli merkitystä ja että heillä oli siitä omakohtaista kokemusta. Suurin osa haastateltavista näki, että heidän työuransa oli edennyt toivotulla tavalla. He myös näkivät tulevaisuutensa työmarkkinoilla valoisana. Naiset arvostivat koulu-

tusta, ja suurin osa haastatelluista hankki itselleen lisäkoulutusta työn ohella. – Harvalla naisista oli erityisen suurta kunnianhimoa uransa suhteen, mutta heiltä löytyi halua edetä uralla pidemmällä aikavälillä. He kokivat työn tärkeäksi, muttei elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeimpänä naiset pitivät perhettä. Tavallinen arki oli useimmille hyvää elämää. Lähisukulaisten läsnäoloa arjessa arvostettiin. – Suku vaikutti myös usealla naisella siihen, että he halusivat asua kotiseudulla, lähellä vanhempien ja muiden läheisten turvaverkostoa. Haastatelluilta kysyttiin, millaista heidän elämänsä on kymmenen vuoden kuluttua. – Odotukset ja toiveet liittyivät selkeimmin perheeseen ja työhön. Naiset toivoivat, että heillä ja heidän puolisoillaan on töitä, ja monet toivoivat työsuhteen muuttuneen määräaikaisesta vakituiseksi.

Venla Maunula, 4, pitää Petra Maunulan, 30, vireessä ja sopivan kiireisenä.

Telma 2 2008

Teksti Pauliina Lunna Kuvat Pirjo Rönkkö

Pinnan alla Ammattisukeltajan työ on fyysisesti vaativaa ja vaarallista. Kohteet muuttuvat päivittäin, ja veden alla kuvataan, polttoleikataan, hitsataan ja porataan, kertoo Kari Mustamaa. Mikä työpaikka? 

Sukellus-Kotka Oy  1978 perustettu perheyritys  Kymmenen sukeltajaa, kaikki miehiä  Neljä täysvarusteltua sukellusyksikköä  Työkohteina voimalaitokset, satamat, putket



– Vedenalainen työ on tullut minulle verenperintönä. Pappani oli kalastaja, isäni merivartija ja veljeni on sukeltaja. Itselläni ei ole koskaan ollut ammatinvalinnan vaikeutta.

 – Isoveljeni Lasse kävi aikoinaan armeijassa sukelluskurssit. Kun menin itse sotaväkeen Upinniemeen, oli selvää, että hakeuduin sukelluspuolelle. Jo armeija-aikana pidettiin huolta siitä, että sukeltajat saavat hyvän fyysisen kunnon ja paljon käytännön harjoitusta. Armeijan jälkeen pääsin heti sukellushommiin ja työskentelin merivartiostossa.



Kari Häkkinen (vas.), Kim Högblom ja Kari Mustamaa.

Telma 2 2008

M i n u n

t y ö n i

Kari Mustamaa.

– Välillä homma on ankeata, varsinkin syksyllä. Veden alla on huono näkyvyys, ja kurja keli on varsinkin pintamiehelle ikävää, silloin veden alla tarkenee paremmin. Mutta homma tehdään aina loppuun saakka.

– Yhdessä työn tilaajan kanssa teemme riskikartoituksen. Tilaajalla on vastuu, että työ suoritetaan turvallisesti. Riskialttius on ilmeinen esimerkiksi vesivoimaloissa, joissa on virtaava vesi. Kartoitamme muun muassa, ettei henkiliina jää pahaan paikkaan virtauksen viemänä. Jokin aika sitten sukeltajamme oli nostamassa kiveä, kivi lipesi pohjaan ja henkiliina jäi puristuksiin kiven alle. Onneksi apu saatiin nopeasti paikalle ja sukeltaja ylös vedestä.

 – Sukellus-Kotka Oy:n ostin vuonna 1991. Lasse tuli myöhemmin osakkaaksi. Veljeni hoitaa tarjoukset ja paperityöt, itse viihdyn sukelluksen parissa ja fyysisessä työssä. Välillä sukelluksessakin mietin kuumeisesti tulevien työkohteiden suunnittelua.

 – Työ on fyysistä ja raskasta. Mutta yleensä sukeltajat pitävät niin paljon työstään, että huonot puolet unohtuvat, koska työ on niin vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

 – Meillä on neljä täysvarusteltua yksikköä, joissa jokaisessa on kolme sukeltajaa. Kaikkien sukelluspuvut on tehty mittatilaustyönä ja kypärät ovat henkilökohtaiset. Jokaisessa sukellusautossa on muun muassa polttoleikkauskalusto, videolaitteet ja hitsaustarvikkeet. Varusteet ja työvälineet täytyy tässä ammatissa olla aina kohdallaan.



 – Sukeltajan työssä jokainen kohde ja paikka on täysin erilainen. Jokaisessa työssä täytyy funtsia ja malttaa suunnitella, miten ne tulee hoitaa. Töitä tehdään tunneleissa, lika-altaissa, putkissa, kanaaleissa, tehtaissa, voimalaitoksissa, atomivoimaloissa sekä satamissa. Tällä hetkellä tämä sukellusyksikkö peruskorjaa vanhaa luotsiaseman laituria ja aallonmurtajaa Boistön saaressa.

Sukellusalalle turvaohjeet Veden alla rakennustöitä tekevien turvallisuuden parantamiseksi on valmistumassa suomalainen turvallisuusohjeistus. Ohjeiden avulla sukellusammattien harjoittaminen, työn tilaaminen ja teettäminen saadaan samalle tasolle muiden ammattialojen kanssa. Työn tuloksena syntyvät ammattisukelluksen turvaohjeet, vedenalaisen rakentamisen turvaohjeet sekä julkaisu sukelluslääketieteestä ja sukellusfysiologiasta.

 – Ala on vaarallinen ja työturvallisuus on oleellinen osa sukeltamista. Laitteet ja puvut täytyy olla kunnossa ja sukeltajan mukana veteen menevä henkiliina ja apupullot kuuluvat varusteisiin. Sukellustehtävässä on aina oltava kolme henkilöä: sukeltaja, varasukeltaja ja pintamies. Sukeltajalla on oltava apumies pinnalla ja onnettomuuden sattuessa pelastajat. Sukeltajaa kuunnellaan koko ajan pinnalla laitteiden avulla.

www.tsr.fi > hae numerolla 107133



Telma 2 2008

N Ã¤ i n

m u i n o i n

Teksti Eino Ketola • Kuva Lehtikuva

Sulkakynästä läppäriin Toimistojen työolot ovat kulkeneet pitkän tien.

eskiajan munkit kopioivat pyhiä kirjoituksia seisten ja tukeutuen korkeaan pulpettiin, jolla olivat mallikirja, uusi pergamentti ja mustepullo. Kalliit tarveaineet vaativat sulkakynän käyttäjältä varmuutta, kauneudentajua ja hioutunutta motoriikkaa. Munkkien seisaaltaan kirjoittamista saatetaan nykyisin suositella selkävaivoista kärsiville toimistotyöntekijöille. Hyvä niin, mutta oliko maalaustaiteen munkkien kumara selkä syntynyt työstä, rukouksesta vai nöyryyden ja vaatimattomuuden filosofiasta? Käsin kirjoittamisen valtavirta vei istumatyöhön. Lääkäri Bernardino Ramazzini totesi vuonna 1713, että työntekijät, jotka istuivat paikallaan ja kumartuivat katsoen alaspäin, muuttuivat vähitellen kumarahartiaisiksi. He kärsivät jalkojen tunnottomuudesta ja jäykkyydestä sekä iskiaksesta ja ristiselän kivuista. Kirjapainon keksiminen muutti luostarin elämän, mutta alkoi myös kartuttaa tiedon määrää. Kaupallinen ja tekninen kulttuurimme siirsi parissa vuosisadassa sadat miljoonat ihmiset istuviin ammatteihin. Likaiseen ja meluisaan tehdastyöhön verrattuna toimistotyö oli hienoa. Se säästi köyhänkin lian ja hien nöyryytykseltä, vei hänet lähemmäs valtaa. Kaulusköyhälistö oli silti toimistoissa melkein kuin tehtaassa: esimiehen valvova katse piti

pirteänä, kuuma tai kylmä vaivasivat ja kiireestä tuli ainainen seuralainen. Kirjoituskoneet valtasivat suomalaiset konttorit 1900-luvun alussa. Naiset puolestaan valtasivat kirjoituskoneet. Vuosisadan alkupuolen helsinkiläinen konttori oli melko eläväinen työpaikka. Laivojen sumutorvet ja junien vihellykset kertoivat tavaran kulkevan. Tupakansavuja tuuleteltiin ikkunoista. Lehtipoikien huudot, hevosenkenkien kopina katukiveyksellä, raitiovaunujen kellot ja pyörien kirskuna sekoittuivat kirjoituskoneiden rätinään. Teollisten ammattien räikeimmät työsuojeluongelmat ratkaistiin 1900-luvun aikana. Kun tietokonetekniikka kietoi enemmistön työikäisistä suomalaisista kuvaruutuyhteyteen 1980-luvulta alkaen, Ramazzinin asentohavainnot saivat seurakseen valaistus-, melu- ja ilmastointiongelmat, psyykkisen hyvinvoinnin edellytykset, työpaikan sosiaaliset suhteet, organisaation ja johtamiskulttuurin, internetin sekä globalisaation hyödyn ja ahdistuksen. Näyttää siltä, että unohdamme vanhat viisaudet, kun ihastumme uuteen tekniikkaan. Nöyryyden maailmankuva ei taida meitä vetää kumaraan, mutta ahne läppärin käyttö tekee sen taatusti. Vastalääkkeeksi Ramazzini esitti viisaasti – jo kaksi vuosisataa sitten – ”vapaa-ajan liikunnallisia harjoituksia, missä muodossa tahansa”.

Kansaneläkelaitoksen 1956 valmistunut toimitalo Töölössä oli aikansa huippua toimistosuunnittelun saralla. Talon oli piirtänyt alusta loppuun Alvar Aalto.

Telma 2 2008

Teksti Leena Seretin â&#x20AC;˘ Kuvat Juuso Westerlund

Paikallinen sopiminen on hyvĂ¤osaisten herkkua: sopiminen tyĂśpaikalla luonnistuu, kun luottamussuhteet pelaavat ja tahtotila yrityksen menestymiseen on korkealla. Kun tasapaino vinoutuu, sopimuksia lattiatasolla ei synny.

Puntit tasapainossa 42

Telma 2 2008

etso Automation Oy:llä Helsingin Roihupellossa pyyhkii hyvin. Virtausjärjestelmiä paperi- ja selluteollisuuteen sekä öljy- ja kaasuputkistoon tuottavalla ”raskaan metallin” pajalla työskentelee 350 alan ammattilaista. Metsolla on totuttu tekemään paikallisia sopimuksia. Tärkein niistä on taannoinen sopimus siirtyä tuntipalkasta kuukausipalkkaan. Työajoistakin on päästy sopuun. – Meillä on nyt kuusi erilaista työaikamallia, pääluottamusmies Erkki Kakkonen sanoo. Metsolla toimitaan kirjanoppineesti. Tuoreen tutkimuksen mukaan niin nyt kuin aiemminkin sopu työajasta syntyy helpoimmin paikallisesti. Aloite paikalliseen sopimiseen tulee yleensä työnantajalta, mutta Turun yliopiston tutkimuksen mukaan työntekijät tekevät aiempaa enemmän ehdotuksia etenkin palkka- ja työaika-asioissa. Perälauta paikallaan

Metso Automationilla on sovittu työaikojen lisäksi myös palkoista. Monilla teknologiateollisuuden työpaikoilla ei päästy sopimukseen valtakunnallisesti sovitusta prosentin palkkapotista, mutta Metsolla päästiin. – Osa palkkapotista suunnattiin niille, jotka olivat jääneet palkkakuoppaan. Väeltä riitti solidaarisuutta, Kakkonen sanoo. Sen sijaan tulospalkkioista ei ole päästy sopuun, kuten tutkimus yleisellä tasolla antaisi olettaa. – Vuosi vuodelta tehdään parempaa tulosta, mutta ei se näy työväen kukkarossa. Kriteerejä tulospalkkioon tiukennetaan koko ajan. Kakkonen on sitä mieltä, että perusta paikalliselle sopimiselle on työehtosopimus. – Työehtosopimus on nyt ehdottoman tärkeä perälauta. Raja tullut vastaan

”Metalliteollisuuden sopimuksissa on jo 1990-luvun alusta lähtien ollut voimakas paikallisen mahdollisuus”, Metso Automation Oy:n henkilöstöjohtaja Tapio Mäkeläinen ja pääluottamusmies Erkki Kakkonen sanovat.

Telma 2 2008

Erkki Kakkosen mielestä ollaan jo rajamaastossa, voiko paikallista sopimista enää lisätä. – Metsolla ei ole ollut ongelmia, mutta työmarkkinoilla pitää ylipäätään oppia neuvottelemaan työpaikkatasolla, ennen kuin uutta löysää köyden päästä annetaan liitoista työpaikkatasolle. Metso Automation Oy:n henkilöstöpäällikkö Tapio Mäkeläisen mukaan metalliteollisuuden sopimuksissa on jo 1990-luvun alusta lähtien ollut voimakas paikallisen sopimisen mahdollisuus. – Alussa opeteltiin puolin ja toisin, mutta liittojen tuella on opittu uusia käytäntöjä.

Turun yliopiston tutkimuksen mukaan noin puolet työntekijöistä ja neljännes työnantajista on sitä mieltä, että nykytila paikalliseen sopimiseen on tyydyttävä. Etenkään kuntatyönantajat eivät haluaisi lisätä paikallista sopimista nykyisestään. Kuntatyönantajat ovat nykykäytännön kannalla etenkin siksi, että kuntasektorilla voi sopia asioista hyvin laajasti. Lisää sopimisen mahdollisuuksia toivoo vain harva henkilöstön tai työnantajan edustaja. Yhteinen tahtotila

”Sopimisesta oli molemmille osapuolille hyötyä. Kun asioista aidosti sovitaan työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken, toimintatapa tuottaa hyödyllisiä vaikutuksia työnantajille, henkilöstölle ja yhteiskunnalle. Kysymys on niin sanotusta win-win-win-vaikutuksista”, kirjoittaa oikeustieteen professori Martti Kairinen tutkimuksen yhteenvedossa. Erkki Kakkonen allekirjoittaa tutkimustuloksen, jos ja kun paikallisen sopimisen puntit ovat tasapainossa. – Paikallinen sopiminen ei voi toteutua ilman sekä työntekijöiden että työnantajien yhteistä tahtotilaa. Molemmille osapuolille täytyy olla hyötyä. – Nykyään suuret ratkaisut yritysmaailmassa tehdään nopeasti, eikä firmoilla aina ole malttia katsoa tulevaisuuteen vähän pidemmälle. Onneksi Metsolla työnantaja ei ole liian levoton. Itselläni riittää uskoa, että kaikkea ei voi siirtää Suomesta Kiinaan, ja kannattaa tehdä voitavansa, että työpaikat Suomessa säilyvät. Ei se silti tarkoita työsuhteiden ehtojen dumppaamista, Kakkonen miettii. Sopimuskulttuuri ottaa ja antaa

Kakkonen muistuttaa, että loppupelissä omistajat toimivat kuten tahtovat, eikä siinä riitä hyväkään paikallinen sopiminen. Asianmukaiset neuvottelusuhteet ja rehellisyys ovat Tapio Mäkeläisenkin mielestä paikallisen sopimisen ehdottomia edellytyksiä. – Hyvässä sopimuskulttuurissa osataan antaa ja myös ottaa, jos niin halutaan. Mikäli toistuvasti päädytään vain työehtosopimuksen pläräämiseen ja ulkopuolisten asiantuntijoiden mielipiteisiin, ei paikalliselle sopimiselle ole edellytyksiä, Mäkeläinen sanoo. – Uskon, että ainakin teknologiateollisuuden alalla on luotu ja säilytetty tuhansia työpaikkoja paikallisen sopimisen ehdoilla. On muistettava, että enää millään aloilla ei ole villiä länttä, vaan tilaajat ja kuluttajat haluavat läpinäkyvyyttä koko valmistusketjussa.

teoriaa&käytäntöä

Työelämän arkipäivää Turun yliopisto on tutkinut paikallista sopimista viidentoista vuoden ajan. Paikallisesta sopimisesta on tullut suomalaisen työelämän arkipäivää. Erikoistutkija Heikki Uhmavaara näkee sopimisen kehityksessä yhteiskunnalliseen tilanteeseen kytkeytyviä suuria linjoja. – Lamavuosina oli tarve sopia henkilöstöjärjestelyistä. 1996 tuli voimaan uusi työaikalaki, joka vapautti työaikojen sääntelyä ja toi muassaan joustot, joista piti sopia työpaikkakohtaisesti. Vuosituhannen vaihteessa ovat yleistyneet erilaiset talokohtaiset palkkausjärjestelmät, jotka nekin edellyttävät sopimista. Nyt eletään voimakasta rakennemuutoksen aikaa ja tarve sopia henkilöstöjärjestelyistä on taas noussut pintaan. Edelleenkään kaikilla toimialoilla ja yrityksissä ei tehdä paikallisia sopimuksia lainkaan. Uhmavaaran mukaan kyse ei ole välttämättä siitä, ettei osata tai haluta sopia, vaan yrityksissä tullaan toimeen lakien ja työehtosopimusten määräysten puitteissa. – Tosin noin viidennes työnantajista näkee, että lakien ja työehtosopimusten mahdollisuudet sopimiseen ovat riittämättömät. Kolmannes luottamusmiehistä katsoo, että tarvetta paikalliseen sopimiseen olisi, mutta sopimuksiin ei päästä. Syynä voivat olla henkilösuhteet, luottamuspula tai työpaikan ilmapiiri. Rakennusalalla ja finanssialalla on suhteellisen paljon toimipaikkoja, joissa ei ole ollut tarvetta paikalliseen sopimiseen vaan on voitu toimia yleisten normien puitteissa. Heikki Uhmavaaran

mukaan taustatekijänä on pikemminkin alojen luonne kuin haluttomuus sopia. – Rakennusalallakin on yrityksiä, joissa paikallisia sopimuksia on ollut tarvetta tehdä ja niitä on tehty hyvin tuloksin, joten kokonaisuutena ala edustaa paikallisen sopimisen keskitasoa. Pankki- ja vakuutusala ovat ottamassa suuren loikan keskitetystä hajautettuun sopimuskulttuuriin. Finanssialan työehtosopimuksiin on tullut palkkakeskustelumalli, joka pakottaa jokaisen työntekijän ja työnantajan opettelemaan paikallista sopimista.

Pa i k a l l i n e n sopiminen Mistä sovitaan?

l Työajoista l Kannustavista palkkausjärjestelyistä Miksi sovitaan?

l Hyötyä työnantajille ja työntekijöille (noin 50 %) l Hyötyä työehdoille (noin 75 %) l Hyötyä tuottavuudelle (noin 75 %) l Hyötyä henkilöstön hyvinvoinnille (noin 60 %) Mitä tapahtunut?

l Henkilöstö kokee vastavuo roisuuden vähentyneen l Työnantaja kokee sopimus tilanteen riittävän tasavertaiseksi.

• www.tsr.fi > hae numerolla 105055 • www.tsr.fi/tutkittu > hakusanoilla paikallinen sopiminen Lähteet: • Kairinen, Uhmavaara, Murto: Paikallinen sopiminen yksityisellä sektorilla, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja A 121, Turku 2008-04-02. • Ihalainen, Kivelä, Uhmavaara, Kairinen: Sovittaisiinko paikallisesti, Työministeriön työpoliittinen tutkimus 335/2007.

Telma 2 2008

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Virve Airola  Kuva Miika Kainu  Kuvitus Helena Hajanti

Oman elämän koulussa 46

Telma 1 2008

leellista on tunnistaa oman hyvinvoinnin esteet ja hyvinvointia tuottavat asiat. Ulkopuolinen voi auttaa selvittämään, mistä kannattaa lähteä liikkeelle. Näin kuvaa elämäntaitovalmennusta, Life Coachingia, Mirka Råback. Terveystieteen maisteri valmistui huhtikuussa elämäntaidon valmentajaksi. Siis valmentamaan ihmistä oman elämänsä elämisessä? – Tässä lähdetään ihmisestä itsestään, hänen ehdoillaan ja hänen kokonaistilanteestaan. Tyypillisessä terveysneuvonnassa ihmisille jaetaan tietoa ja heille kerrotaan, kuinka elämäntapoja pitäisi muuttaa. Niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, sanoo terveyskasvatusta pääaineenaan lukenut Råback. Pelkkä tieto ei riitä, sen me kaikki elämänparannusta yrittäneet tiedämme. Emme laihdu kehottamalla

tai lopeta tupakanpolttoa, vaikka tiedämme, että lopettaminen olisi terveellistä. Älä odota kriisiä

Päivi Rauramo on työelämän kouluttaja Työturvallisuuskeskuksessa, erikoisalueenaan työhyvinvointi. Kun yhteistyöverkostoista tuttu Råback kertoi etsivänsä valmennettavia, Rauramo lähti innolla mukaan. Hänellä on työssään paljon koulutuspäiviä, hän toimii tukihenkilönä, ohjaa ja kouluttaa. 50-vuotispäivän lähestymisen myötä hänelle tuli tarve parantaa omaa oloa. – Oli ihanaa olla itse ohjattuna. Minua tuetaan ja autetaan, jotta jaksan toimia tuloksekkaammin omassa tehtävässäni. Työ on keskeinen osa elämää. Se heijastuu vapaa-ajan hyvinvointiin, mutta myös vapaa-ajan hyvinvointi heijastuu työhön.

Elämääkin voi suunnitella. Se vaatii itsekuria ja hyvän sparraajan.

Telma 2 2008

Pohdiskeleva ennakkotehtävä auttaa käymään läpi elämän osa-alueita ja hahmottamaan omia tavoitteita. Rauramolla ja Råbackilla on ollut sen jälkeen neljä istuntoa, ja konkreettiset tapaamiset ovat nyt ohi. Rauramo asetti kuitenkin tavoitteensa syntymäpäiväänsä kesällä ja lupasi raportoida, mikä on lopputilanne. Usein ihmiset pysähtyvät miettimään vasta kriisin jälkeen, mitä ainutlaatuiselta elämältään haluavat. Missä ollaan nyt, mikä on terveydentila ja mitä kohti haluaa kurkotella. – Elämäntaidon valmennus mahdollistaa vastaavan pohdiskelun laajemmin ja ennakoivasti. Elämäänsä voi saada uutta suuntaa, ennen kuin on tarvetta kuntoutukseen tai tapahtuu kriisi. Elämään voi saada lisää vuosia tai lisää elämää vuosiin. Parhaimmillaan saa molempia, Rauramo summaa.

Ihminen pysähtyy miettimään vasta kriisin jälkeen, mitä hän elämältä haluaa.

Unelmien kartoitus

Valmennuksen avainasemassa ovat omat unelmat. Ne auttavat hahmottamaan, mitä ihminen todellisuudessa itse haluaa. Itse tavoitteeseen valmennus ei ota kantaa. Henkisen maailmansa, uskonsa ja elämänjärjestyksensä jokainen saa pitää oman vakaumuksensa mukaisina. Ihmiseen kohdistuu paineita ja tarpeita, ja monesti tuntuu, että elämä kuluu niihin vastatessa. – On tärkeää hahmottaa, onko tämä sitä, mitä minä itse haluan. Sen määrittely voi olla yllättävän hankalaa, Mirka Råback painottaa. – Ensin mietitään yhdessä, mikä on se todellinen unelma. Unelmaan voidaan liittää erilaisia tunteita ja mielikuvia – tehdä siitä niin todellinen kuin mahdollista. Rauramo löysi kuvan, joka muistuttaa häntä tavoitteesta. Se on nyt sekä tietokoneen taustakuvana että vaatehuoneen seinällä. – Kun unelmia vähän konkretisoi, niistä tulee mahdollisuuksia. Minulle tulee tästä mieleen sellainen oman elämän kehityskeskustelu, Rauramo miettii.

Tavoite saattaa tuntua niin suurelta ja kaukaiselta, että tie sitä kohti tuntuu mahdottomalta. Silloin mietitään, mikä on ensimmäinen askel ja edetään askelma kerrallaan. Matkan varrella saatetaan tarvita muistuttamista siitä, mitä kohti mennään. Itsestä kiinni

– Toimenpiteitä on mietittävä realistisesti. Jos ihminen haluaa uuden työn, ei ihannetyöhön voi noin vain siirtyä, Råback painottaa. Ensin mietitään, mitä ihannetyö olisi. Mistä sellainen työ voisi löytyä ja mitkä ovat omat valmiudet siihen? Yhdessä mietitään myös nykyistä työtä, siinä jaksamista sekä voimavarojen riittämistä uuden työn hakemiseen. – Joskus on löydettävä keinot jaksaa tämänhetkisessä tilanteessa, ennen kuin voi ajatella jatkavansa eteenpäin. Keskeinen kysymys on, mitä voin tehdä itse. Sellaiset tosiasiat, joihin ei voi itse vaikuttaa, on pystyttävä hyväksymään. – Ei niiden murehtimiseen kannata käyttää hirveästi aikaa. Näiden pohtiminen on kuitenkin keskeistä: miten päästän ajatukseni irti siitä, mihin en voi vaikuttaa, ja suuntaan ne asioihin, joihin voin. Rauramo muistuttaa, että työhyvinvoinnin osaalueilla on asioita, joita organisaatiossa toteutetaan henkilöstön hyväksi, sekä asioita, joita työyhteisö voi tehdä yhdessä. – Näiden lisäksi on paljon asioita, jotka ovat kiinni yksilöstä itsestään. Nekin pitää käydä läpi, tarttua niihin ja sitoutua asettamiinsa tavoitteisiin. Realistisesti irti arjesta

Usein omat tarpeet ja hyvinvointia tuovat asiat jäävät muiden asioiden ja toisten tarpeiden jalkoihin. – Ajatellaan, että ne voi jättää syrjään: toteutan ne, kunhan ensin teen sitä ja suoritan tätä. Ajan kuluessa tulee pahoinvointia siitä, ettei niitä saanut tehtyä.

Life Coaching

Kahden kauppa El ämäntaidon valmentaja ohjaa asiakasta elämään todellisten toiveittensa mukaista elämää. Valmentaja auttaa asiakasta luomaan sellaisen elämäntavan, joka tekee hänen syvimmistä toiveistaan totta. Valmentaja auttaa ihmistä selvittä-

Telma 1 2008

mään, mitä hän todella haluaa työltään, ihmissuhteiltaan sekä muilta elämänalueilta. Ennen kaikkea hän auttaa laatimaan käytännöllisen toimintasuunnitelman laadukkaammalle elämälle. Asiakkaan mahdollisuudet nähdään rajattomina ja myönteisinä, olipa hänen

Valmennustapaamisten tavoite on juuri se, että ryhdytään toimeen. Voinko ottaa jo tänään ensimmäisen askeleen? Kyse on myös arjesta irrottautumisesta. – Vaikka tämä on hyvin realistista, Mirka usutti minua miettimään, mitä vielä voisin unelmoida. Puro lähti uusillekin urille, huomasin mistä kaikesta olen haaveksinut ja kiinnostunut, Rauramo kertoo. Valmennus on heijastunut myös kotiin. – En ole saarnannut enkä puhunut, mutta myönteiset jutut tarttuvat. Kiireestä kirosana

Rauramo pohtii, miten paljon ihmiset valittavat jaksamisongelmia, ylipainoa ja unihäiriöitä miettimättä, mistä ne johtuvat ja miten elämää voisi viedä parempaan suuntaan. Hänen mielestään kiire-sanan voisi julistaa kirosanaksi. Jos sitä lakkaa käyttämästä ja hokemasta, se häviää helpommin. – Kiire on oire siitä, että jotain on pielessä. Nykyajan tehokkuusvaatimusten keskellä monet tärkeät asiat jäävät helposti syrjään: oma terveys, mieluisat harrastukset, ystävyyssuhteet, liikunta. Myös ne pitää laittaa kalenteriin, ei tehtäväksi sitten, jos jää aikaa. Valmennuksesta huolimatta ihmisellä itsellään on vastuu elämästään. – Kuten painonhallinnassa tai liikunnassa, valmentajalla on tärkeä rooli. Mutta tavoitteeseen pääsee vain, jos itse on tosissaan ja ottaa vastuun. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, opinnot saatu loppuun ja monenlaisista vaikeuksista on selvitty, Rauramon päämäärä on selvä: – Haluan löytää itselleni hyvää oloa, antaa itselleni luvan olla huolehtimatta koko ajan.

Elämäntaitoja käsikynkässä eteenpäin, tuumivat Mirka Råback (vas.) ja Päivi Rauramo.

menneisyytensä mikä tahansa. Valmennus kuitenkin edellyttää asiakkaalta voimavaroja mennä eteenpäin – se ei ole terapiaa eikä sovellu vaikeitten menneisyyden ongelmien ratkaisuun. Valmennuksen kohteena voi olla yksilö, pienryhmä, tiimi, työpaikkaosasto, avainhenkilö tai yritys.

• www.lifecoach.fi • www.mirkaraback.fi • www.elamantaidonvalmentajat.fi • www.namaste.fi

Lisää työn ja elämän tasapainosta: • www.ttl.fi > Tiedotteet • www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/

Telma 2 2008



Pyssy pois. Aseita kieltäviä merkkejä löytyy 15–50 päivittäisen murhan maassa niin päiväkodeista, rakennustyömailta kuin puistoistakin.

Telma 2 2008

m a a i l m a l T A

T y ö e l ä m ä ä m a a i l m a lta



Soweton taksiasema. Julkinen liikenne on lähes olematon, ja yleisin kulkuväline kaupungeissa on taksi eli minibussi. Taksiasiakkaista kilpaillaan joskus äärimmäisin keinoin, joko ampumalla toisen taksiyhtiön kuskia tai tämän kyytiläisiä.

Ei aseita työmaalle Teksti Camilla Lehtinen • Kuvat Kenneth Lehtinen

Muista pestä kädet. Varo – ikkunanpesijöitä töissä! Aseeton vyöhyke. Kimberleyn hampurilaisravintolan keittiöstä, Kapkaupungin toimiston sisäpihalta ja Johannesburgin päiväkodista löytyvien kylttien tekstit kertovat työturvan erilaisista maisemista Etelä-Afrikassa. Etelä-Afrikan kaupunkien toimistoissa mietitään kaluste-ergonomiaa ja työviihtyvyyden parantamista kuin Suomessa ikään. Muutaman kilometrin päässä slummien taksikuskit miettivät, miten suojautua aseellisilta hyökkäyksiltä. Tuhannet kaivostyöläiset marssivat vuosittain kunnon työkyvyttömyyskorvauksen puolesta.

48 miljoonan asukkaan EteläAfrikassa raportoitiin viime vuonna yli 300 000 työtapaturmaa. Työperäisiä terveysongelmia ilmenee vuosittain noin 10 000. Todelliset luvut ovat huomattavasti suurempia, sillä etenkin laitonta siirtotyövoimaa käyttävät työnantajat jättävät jopa kuolemantapaukset ilmoittamatta. Eniten onnettomuuksia sattuu ammattitaidottomille työntekijöille, joita palkataan joko osaavan väen puutteessa tai säästön toivossa. Työpaikkoina turvattomimpia ovat alihankintatöitä tekevät pk-yritykset. Suuryrityksissä onnettomuuksia sattuu vähemmän, ja työturva vastaa usein länsimaista tasoa.

Etelä-Afrikan työministeriön laskujen mukaan työssä tapahtuvat onnettomuudet ja työperäiset sairaudet lohkaisevat 3,5 prosentin osuuden maan bruttokansantuotteesta. Viime vuonna se tarkoitti noin 3,5 miljoonan euron kuluja. Niin valtionhallinnon, liikeelämän kuin työelämän edustajat sitoutuivat virallisesti kuusi vuotta sitten työturvan parantamiseen ja yhtenäistämiseen. Sitoumuksen käytännön tuloksia ei vielä tiedetä. Keskustelu aiheesta ainakin on vilkastunut, mikä yhdessä hyvän talouskasvun kanssa näyttäisi vähitellen muuttuvan myös käytännön työturvateoiksi.

Telma 2 2008



Pekingin Olympialaisia varten rakennettua uimahallia, ”Vesikuutiota”, vartioidaan tarkasti yötä päivää.

Olympialaisten pimeä puoli Pekingin olympialaisten rakennustöiden työturvallisuus on paremmalla tasolla kuin Kiinassa yleensä. Silti rakentaminen on vaatinut jo kuuden työntekijän hengen. Teksti ja kuvat Kari Rissa

Telma 2 2008

m a a i l m a l l a

ekingissä tehdään olympiakylän kiireisiä viimeistelytöitä. Avajaisiin on aikaa reilut pari kuukautta. Kutakuinkin aikataulussa ollaan. Kisakylä on 12 neliökilometrin suuruinen. Eri puolilla avaraa ja puistomaista aluetta tuhannet työntekijät istuttavat puita ja pensaita ja asvalttikoneet levittävät kaduille mustaa pintaa. Linnunpesäksi ristityllä teräsrakenteisella stadionilla tehdään kuumeisesti sisätöitä. Sinne ei ole ulkopuolisilla asiaa. – Kaikki rakennustyöt valmistuvat ajallaan, lupaa rakentamisen ympäristöasioista vastaava johtaja Yang Shuan.



Olympialaisten lehdistökeskuksena toimivan suuren näyttelyhallin ulkoseiniä viimeisteltiin kuumeisesti huhtikuun alkupäivinä. Rakennustelineet olivat kiinalaisen yksinkertaiset. Olympialaisten mittavat rakennustyöt käynnistyivät viisi vuotta sitten. Parhaimmillaan töissä on ollut yli 30 000 kiinalaista työntekijää. Kisakylään on noussut 31 urheilupaikkaa sekä 45 harjoitustilaa, urheilijoita varten on rakennettu upouusia majoitustiloja. Pekingin keskustasta 19 kilometrin päässä sijaitseville kilpailupaikoille pääsee upouudella metrolla. – Työturvallisuus on ollut yksi rakentamisen kriittisistä kohdista. Olemme lähteneet siitä, että kaikkia Kiinan lakeja ja määräyksiä noudatetaan, Yang korostaa. Rakennustöiden uhrit

Kiinalaisille Pekingin olympiakylä on ollut näytön paikka. Vaikka työturvallisuuteen on panostettu, rakentamisesta ei ole selvitty ilman uhreja. Huhtikuun alkuun mennessä olympiatyömailla oli kuollut kuusi työntekijää. Kaksi kuolemaan johtanutta työtapaturmaa sattui Pekingin kaupungin työsuojeluviraston varajohtajan Ding Zhenjuanin mukaan päästadionin rakennustöissä vuosina 2006 ja 2007. Vuonna 2007 kuusi työntekijää

kuoli sortumassa olympiakylän metroradan rakennustyömaalla. Muiden työpaikkatapaturmien määrää kiinalaisviranomaiset eivät ole halunneet julkistaa. Kuolemantapaustenkin määrä haluttiin salata pitkään. Pekingin työturvallisuus on ollut kutakuinkin samalla tasolla kuin Ateenan olympialaisten, jos mittarina käytetään työpaikkakuolemien määrää. Kansainvälisen Olympiakomitean mukaan Ateenan kisojen kiireisissä rakennustöissä 2004 kuoli ainakin 14 työntekijää. Sydneyssä vuonna 2004 kuoli vain yksi työntekijä. Turvallinen vesikuutio

Olympiakylän yksi suurimmista ylpeydenaiheita on uusi uimahalli. Se hohtaa valoa, joka pääsee sisään läpinäkyvästä muovista valmistetusta kattorakenteesta. 35 metriä korkean teräsrunkoisen uimastadionin rakennustöissä ei sattunut yhtään vakavaa työtapaturmaa. – Etenkin runko oli erittäin haastava rakentaa. Jouduimme tekemään paljon töitä korkeilla paikoilla. Meillä oli hyvät rakennusaikaiset telineet ja kaikkien oli käytettävä turvaköysiä, kun he olivat ylhäällä töitä tekemässä, kertoo uimahallin rakentamisesta vastannut Fu Chengping.

Yang Shuan on vastannut olympialaisten ympäristöasioista.

Telma 2 2008



Suurin osa valtaisaa olympiakylää rakentaneista työntekijöistä on tullut Pekingiin muualta Kiinasta. Parhaimmillaan uimastadionin työmaalla oli yhtä aikaa yli 2 000 työntekijää. Rakennustyöt kestivät yli neljä vuotta. – Vesikuutio rakennettiin lähes kokonaan kiinalaisin voimin. Onnistuimme hyvin, koska meillä on paljon kokemusta teräsrakentamisesta. Koska kyse oli olympialaisten yhdestä näkyvästä päänäyttämöstä, halusimme kiinnittää erityistä huomiota myös turvallisuuteen. Siirtotyöläisten kurja asema

Tällä hetkellä Pekingissä nousee uusia pilvenpiirtäjiä joka puolella kaupunkia. Käynnissä on arviolta jopa noin 10 000 rakennustyömaata. Töitä niillä tekee jopa noin miljoona rakentajaa. Heistä suurin osa on

Pekingiin muualta maasta tulleita siirtotyöläisiä. Myös olympialaisten rakentajista valtaosa on maaseudulta ja eri pikkukaupungeista muuttaneita siirtotyöläisiä. Suurin osa Kiinan työtapaturmista sattuu juuri näille kouluttamattomille siirtotyöntekijöille. He joutuvat tekemään usein jopa 17 tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa, ilman ylityökorvauksia, kertoo Human Rights Watch -järjestön raportti. Vuosi vertani -raportissa on selvitetty Pekingin alueen työoloja. Palkkojaan siirtotyöläiset joutuvat usein odottamaan jopa vuoden verran. Monelle maksetaan myös selvästi alhaisempaa palkkaa kuin lain mukaan saisi. Raportin mukaan Pekingin rakennustyömailla on noin 10 000 siirtotyöläistä. Suurimmalta osalta heistä

Olympiakylässä yritetään tosissaan Korkealla rakentaminen aiheutti haasteita, kertoo uimahallin rakennustöistä vastannut Fu Chengping.

Telma 2 2008

– Olympialaisten rakennustöissä on työturvallisuuteen kiinnitetty enemmän huomiota kuin yleensä Kiinan rakennustyömailla, arvioi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Pekingin toimiston johtaja Constance Thomas. Kiinalaiset ovat halunneet teh-

dä olympialaisten suorituspaikkojen ja majoitustilojen rakentamisesta mallityömaita. – Työntekijöitä on koulutettu ja suojainten käyttöön on kiinnitetty paljon huomiota, Thomas kertoo. Thomas toivoo, että olympialaisten rakentamiseen omaksutut uudet aiempaa turvallisemmat

m a a i l m a l l a

toimintatavat alkaisivat vähitellen levitä muille työmaille koko maassa. – Kiina on kuitenkin edelleen yksi maailman vaarallisimmasta maista. Rakennustöiden lisäksi myös kaivostoiminta ja liikenne tappavat paljon työntekijöitä. Vuonna 2007 työtapaturmissa kuoli maan omien viranomaisten ilmoituksen mukaan noin 101 000

Teksti Arja Krank

Kiinalaisen kimuranttia Suomalaiset työntekijät, varsinkin naiset, ovat pärjänneet Kiinassa hyvin.

puuttuu kokonaan sosiaalija työsuhdeturva. Heillä ei myöskään ole mahdollisuuksia asianmukaiseen sairaanhoitoon. Asunto-olosuhteet ovat ahtaissa majoitustiloissa kurjat. – Huolimatta monen vuoden julkisista puheista Kiinan hallitus ei ole huolehtinut, että palkkaus ja sosiaaliturva olisivat kunnossa. Sosiaaliturvan osalta hallitus edelleen diskriminoi siirtotyöläisiä, arvostelee Human Rights Watchin Aasian alueen johtaja Sophie Richardson. Monet rakennusyritykset ovat myös laiminlyöneet siirtotyöläisten työtapaturmavakuutuksen ja sairaanhoidon, koska näin säästetään 30–35 prosenttia työntekijäkustannuksia. Jos sattuu työtapaturma, työntekijät jätetään usein oman onnensa varaan.

ihmistä eli keskimäärin 277 ihmistä joka päivä. Kuolemantapausten määrä putosi edellisvuoteen verrattuna lähes 30 prosenttia. ILO:n tuoreimpien tilastojen mukaan Kiinassa sattuu vuosittain noin 70 miljoonaa yli kolmen päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa eli noin neljäsosa maailman kaikista työtapaturmista. Tapaturmaluvut ovat vain arvioita, sillä niistä puuttuvat tiedot maataloustöissä sattuneista työtapatur-

Kiinalaisten kanssa neuvottelu on kovaa puuhaa, ja he osaavat asiansa. Erään paikallisen hankintapäällikön pasmat menivät kuitenkin täysin sekaisin, kun neuvottelujen osapuolena olikin pätevä eurooppalainen nainen. Guangzhoun alueella ulkomaalaisia – ja varsinkaan uranaisia – ei paljon näy. – Mies istui pää kallellaan pöydän ääressä ja huokasi aika ajoin, että ulkomainen, nainen ja vielä tehtaalla töissä, Perlos Oyj:n Guangzhoun tehtaalla työskennellyt Saana Viikman nauraa. Viikmanin mielestä ulkomaalaisen naisen on helppo työskennellä Kiinassa. Paikallisessa kulttuurissa ei ole nähtävissä rajoitteita naisjohtajille, eikä naisten työtä yleensä väheksytä. – En törmännyt kolmen

mista ja ammattitaudeista. Niiden määrää ei tiedä Kiinassa kukaan. Karkeakin tilastovertailu kuitenkin osoittaa, että Kiina on edelleen työsuojelun kehitysmaa. Työtapaturmien määrä työntekijöiden lukumäärään suhteutettuna on esimerkiksi Suomeen verrattuna viisinkertainen ja maailman parhaisiin maihin verrattuna jopa kymmenkertainen. – Täytyy myös muistaa, että Kiina on valtava maa. Täällä on erittäin

vuoden aikana tabuihin, tai ainakaan niistä ei minulle kerrottu. Kiinalaiset tosin antavat länsimaalaisille paljon anteeksi kohteliaisuussyistä. Jos jotakin ongelmia on, ne johtuvat Viikmanin mukaan kulttuurin erilaisuudesta. Viikman kertoo esimerkin kommunikoinnin vaikeudesta. – Kerran pidimme neuvottelua uuden japanilaisen asiakkaan kanssa. Paikallinen projektipäällikkö katseli neuvotteluhuoneen pöydällä olevia maan lippuja – Kiina ja Japani sulassa sovussa vierekkäin. Päällikkö vetäisi henkeä kiinalaisittain. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ei ole hyvin. Pitkällisen tiedustelun tulos oli kaarteleva. Vanhoillisten kiinalaisten mielestä kun viisas ihminen ymmärtää vihjaavastakin vastauksesta. Lopulta päällikkö sai vaivoin sanotuksi, että ei ole hyvä laittaa Kiinan ja Japanin lippua lähekkäin. – Suurin haaste on kuitenkin huomata, milloin ”yes” tarkoittaa suomalaisittain kyllä, milloin taas kiinalaisittain ”kuuntelen, mutta en rekisteröi mitä puhut”, Viikman kuvailee.

paljon hyvin hoidettuja kansainvälisesti toimivia yrityksiä, joilla ei ole varaa lyödä laimin työturvallisuutta. Mutta täällä on myös erittäin paljon vanhoja, työoloiltaan todella kehnoja yrityksiä. Kaikki huonot yritykset eivät ole Kiinan valtion tai kiinalaisten omistamia. Myös monissa ulkomaalaisten, etenkin hongkongilaisten ja taiwanilaisten omistamissa teollisuuslaitoksissa työsuojelun taso on edelleen erittäin kehno.

Telma 2 2008

Me teimme sen! Teksti Anu Vallinkoski • Kuva Marjaana Malkamäki

Torat oikenivat puhumalla Yritysfuusion kitkoihin haettiin apua koko henkilöstölle suunnatusta Voimia-hankkeesta.

Anne-Maria: Pienryhmissä kaikilla oli mahdollisuus sanoa, mikä on hyvin ja mikä huonosti

Telma 2 2008

Tampereen Hervannassa Comforta Oy:n pesulassa oli viime vuoden alussa kireä tunnelma. Takana oli työntekijöiden mieliä kiristänyt yrityskauppa, jossa yksityinen tekstiilipalveluyritys Comforta osti kunnallisessa omistuksessa olleen Laitospesula Oy:n. Comforta järjesti Laitospesulan työntekijöille tiedotustilaisuuden yrityskaupasta tammikuussa 2006. Samalla henkilöstölle ilmoitettiin, että toiminta siirtyy vuoden kuluttua uuden omistajan tiloihin. Irtisanomisia oli tiedossa.

Merja: Ammattitaito lisääntyi työnkierron ansiosta.

Comfortan Hervannan yksikköä tuolloin johtanut Merja Koivu totesi jo kaupan alkumetreillä, että kahden yrityskulttuurin sovittaminen yhteen ei onnistu käden käänteessä. Tukea tarvittiin. Avuksi emoyhtiö Lindström Oy pyöräytti liikkeelle Voimia-hankkeen. Elokuussa 2006 alkaneen puolitoistavuotisen hankkeen aikana molempien yhtiöiden työntekijöille

• Comforta Oy: Voima-hanke • www.tsr.fi > hae numerolla 106268

järjestettiin infotilaisuuksia ja psykologin luentoja. Työterveyshuolto selvitti työntekijöiden työkunnon. Osa henkilöstöstä siirtyi vapaaehtoisesti eläkeputkeen. Irtisanotuille ja taloon jääville oli tarjolla psykologin palveluita. Yhteistyötä tehtiin myös työvoimatoimiston kanssa. – Parasta hankkeessa oli, että opettelimme keskustelemaan asiallisesti, Comfortan pääluottamusmies Jarkko Tuomisto viittaa työntekijöiden, esimiesten ja johdon viikoittaisiin infotilaisuuksiin. Projektia vauhdittamaan palkattu yritysvalmentaja Leila Kouvonen veti lukuisia pienryhmätilaisuuksia niin työntekijöille kuin esimiehillekin. Pienryhmät puivat fuusion mukanaan tuomia pulmia ja kehittivät keinoja kohentaa yhteistyötä ja kehittää työtapoja. – Jos tätä ei olisi ollut, olisimme varmaan olleet tois-

Jarkko: Opimme keskustelemaan asiallisesti.

temme niskassa kiinni, Laitospesulan entinen pääluottamusmies Anne-Maria Lampinen-Sipilä napauttaa. Koivun mukaan hankkeen päätavoitteena oli yhteisen kulttuurin rakentaminen ja tuottavuuden vaaliminen. – Se on edellytys sille, että voimme olla olemassa. Sen vuoksi meidät tänne on palkattu. Kun tuottavuutta kehitetään, satsataan aina myös työhyvinvointiin. Ilman työhyvinvointia ei tule tuottavuutta eikä toimitusvarmuutta, lopulta ei tule kannattavuuttakaan, toteaa Merja Koivu. Hankalista lähtökohdista huolimatta projekti tuotti tuloksia. Työhyvinvointi ei laskenut, sairauspoissaolot vähenivät, työntekijöiden osaaminen kasvoi lisääntyneen työkierron ansiosta, vuokratyövoiman suhteellinen osuus vähentyi ja toimitusvarmuus parani.

Voimia-hankkeen tekijöitä: Entinen Laitospalvelun pääluottamusmies Anne-Maria LampinenSipilä (vas.), Comfortan kehitysjohtaja ja projektin johtaja Merja Koivu, Comfortan Hervannan pääluottamusmies Jarkko Tuomisto ja yrityskonsultti Leila Kouvonen vetivät Voimiahankkeelle suuntaviivoja projektiryhmässä.

Leila: Sairauspoissaolot vähenivät.

Telma 2 2008

julkaisut

Esimiehen käsikirja Työhyvinvoinnin portaat – viisi vaikuttavaa askelta

Harri Hietala – Keijo Kaivanto – Elisa Valvisto, 2006, Talentum

Päivi Rauramo, TTK, 2008, Edita Kirja tarjoaa käytännönläheisen toimintamallin työhyvinvoinnin kestävään kehittämiseen. Kirja perustuu Maslowin tarvehierarkiateoriaan. Tarvehierarkian korkein porras on mahdollista saavuttaa, mikäli aiempien portaiden tarpeet on riittävän hyvin tyydytetty. Näin ihminen pääsee hyödyntämään olemassa olevaa potentiaaliaan täysipainoisesti. Jokaiselle työhyvinvoinnin portaalle on koottu hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä organisaation ja yksilön näkökulmasta sekä arviointimenetelmiä.

Uudistetussa painoksessa on uutta tietoa työhyvinvoinnin johtamisesta, työyhteisötaidoista, poissaolojen hallinnasta, työväkivallan ehkäisystä, luottamuksen rakentamisesta ja monikulttuurisuudesta. Kirja (20 €) on tarkoitettu työsuojelun ja työterveyshuollon ammattilaisille, henkilöstön kehittämisestä vastaaville, johtajille ja esimiehille sekä kaikille omasta ja läheistensä hyvinvoinnista kiinnostuneille ihmisille. www.ttk.fi/julkaisut

Perehdyttämisen suunnittelu ja toteutus

www.talentumshop.fi

Pirkko Kangas – Juha Hämäläinen, 2007, TTK Julkaisu tukee perehdyttämisen ja työnopastuksen suunnittelua ja toteutusta käytännönläheisesti. Siinä on perustietoa perehdyttämisen merkityksestä, perehdyttämissuunnitelmasta, työnopastuksesta, työturvallisuuteen opastamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä

aikuisten oppimisesta. Opas (7 €) on tarkoitettu henkilöstöhallinnolle, esimiehille, työpaikkakouluttajille ja -ohjaajille, työnopastajille sekä työsuojelun yhteistoimintahenkilöille. www.ttk.fi/julkaisut

multimedia

Sosiaalinen pääoma on terveellistä omaisuutta Työpaikan sosiaalinen pääoma vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston toteuttama tutkimus osoitti, että vähäinen sosiaalinen pääoma voi aiheuttaa masennusta. Työpaikan psykososiaalisella ilmapiirillä voi muutenkin olla suuri merkitys mielenterveydelle.

TSR-kanavan multimediaohjelmassa Sosiaalinen pääoma on terveellistä omaisuutta Työterveyslaitoksen asiantuntijat, tutkimusprofessori Jussi Vahtera ja erikoislääkäri Tuula Oksanen kertovat, mitä sosiaalinen pääoma käytännössä tarkoittaa, miten sitä pystytään mittaamaan ja miten arvokasta

Käsikirja koostuu kansiosta, internet-palvelusta ja uutiskirjeestä kerran kuussa. Käsikirja on esimiehen henkilökohtainen neuvonantaja työsuhde- ja henkilöstöasioissa. Kaksi kertaa vuodessa päivitettävässä kansiossa neuvotaan, miten työlainsäädäntöä sovelletaan käytännössä ja miten henkilöstöasioissa on viisainta toimia. www.esimiehenkasikirja.fi -palvelussa (250 €) on lainsäädäntöä, oikeustapauksia, artikkeleita, kysymyspalsta sekä sopimus- ja lomakemalleja. Verkossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin ja muilla käyttäjillä on mahdollisuus kommentoida vastauksia ja vaihtaa ajatuksia.

omaisuutta voi työpaikalla kartuttaa. Sosiaalisen pääoman kehittämisellä voidaan edistää koko työyhteisön hyvinvointia. Työyhteisöt voivat hyödyntää ohjelmaa omassa toiminnassaan. www.tsr.fi/TSR-kanava www.tsr.fi -> 103432

Pysytään työssä – opas vammaisten työntekijöiden tukemiseen Sosiaali- ja terveysministeriö, 2007 Oppaassa käsitellään vaikeasti liikunta- ja aistivammaisten työntekijöiden tarvitsemia erityisjärjestelyjä työelämässä. Käytännönläheinen opas toimii hakuteoksena ja polkuna tarkemman tiedon lähteille. Julkaisu auttaa erityisesti työterveyshuollon ammattihenkilöstöä ja asiantuntijoita tukemaan vaikeavammaisten henkilöiden työhön palaamista ja työssä pysymistä. Sen toivotaan myös rohkaisevan vaikeavammaisia jatkamaan työssä vammastaan huolimatta. Lisäksi oppaan toivotaan muokkaavan työelämässä asenteita myönteisemmiksi vaikeavammaisia kohtaan. www.stm.fi/julkaisut

Telma 2 2008

Arvostelma

Tutkielmia työorganisaatioista

Tietoyhteiskunta ja työorganisaatioiden muutos Harri Melin – Tero Mamia, 2007, Turun yliopisto

Vanteet vinossa Seppojuhani Ruotsalainen, 2008, TTK Dvd-elokuva kertoo koulukyytejä ajavan taksinkuljettajan elämänkriisistä. Hänen alkoholinkäyttönsä on pitkän suurkulutuksen jälkeen laajentunut työajalle. Hän arvioi väärin palamisaikoja ja ajaa päihtyneenä. Puoliso ja ystävä yrittävät kannustaa häntä hillitsemään juomistaan, huonolla menestyksellä. Kunnes tapahtuu käänne. Dvd-elokuvan (25 €) tarina korostaa päihteiden käytön dramaattisia vaikutuksia, joita tuskin kukaan haluaa katsoa läpi sormien. www.ttk.fi/julkaisut

Henkilöstön arvon mittaaminen Paula Liukkonen, 2008, Talentum Onko organisaatio tuloksentekoja kilpailukykyinen? Toimiiko se yhteisten arvojen mukaisesti? Kirja (62 €) antaa perusopit talous-, hyvinvointi- ja henkilöstötyön seurannalle sekä sisällön keskustelussa käytettäville sanoille. Kirja tarjoaa konkreettisen seurantajärjestelmän organisaation kehittämiseen ja henkilöstöhallintotyöhön. www.talentumshop.fi

Tampereen yliopistoon on muodostunut nuorehkojen tutkijoiden ryhmä, joka on perehtynyt työnsosiologiseen tutkimusperinteeseen. Ryhmä on soveltanut tietämystään useassa eri hankkeessa, etenkin suomalaisen työelämän ja sen muutoskehityksen erittelyyn. Kirja esittää päätulokset noin sadalla toimipaikalla toteutettuihin henkilöstökyselyihin, teemahaastatteluihin ja toimipaikoista koottuihin tietoihin pohjautuvasta tutkimuksesta, jonka tavoitteena oli eritellä työorganisaatioiden muutosdynamiikkaa ja siihen liittyviä ongelmia. Kirja koostuu johdannosta, yhteenvedosta ja kuu-

desta erillisestä artikkelista, joista kaksi on englanniksi. Alkuun johdatellaan työorganisaatioiden muutostutkimuksen teoriaperinteeseen. Sitten siirrytään erittelemään empiirisesti joustavuutta, etätyötä, organisaatioiden ja henkilöstön vastavuoroisuuden vaikutuksia luottamukseen ja sitoutumiseen, sekä hyvinvoinnin ja organisaatioiden taloudellisen menestyksen välisiä yhteyksiä. Yhteenveto nostaa esiin hankkeen peruskysymyksen tietoyhteiskunnan ja työorganisaatioiden kehityksen yhteyksistä. Melin toteaa todellisuuden jäävän usein melko kauas niistä hyvän ilmapiirin ja vastavuoroisuu-

den periaatteista, joiden on toistuvasti havaittu olevan eduksi sekä tuloksellisuudelle että henkilöstön hyvinvoinnille. Ratkaisuksi esitetään henkilöstön osallistamiseen perustuvaa organisaatioiden kehittämistä. Kirja on osoitus tekijöidensä ammattitaidosta, vaikka huonohkolla englannilla kirjoitettujen konferenssipaperien suomentaminen olisi ollut paikallaan. Eri luvuissa toistuvat yhden ja saman tutkimusasetelman kuvaukset olisi voinut karsia pois. Hieman väliraporttimaisena kirja jättää lukijan odottelemaan tutkimusryhmän varsinaista suurta synteesiä. – Antti Kasvio

Työsopimuslaki käytännössä Harri Hietala – Tapani Kahri – Martti Kairinen – Keijo Kaivanto, 2008, Talentum Teos on käytännönläheinen ja ajantasainen esitys työsopimuslaista. Siinä esitellään ja vertaillaan eri lainkohtia muutoksineen ja kerrotaan, miten lakia sovelletaan käytännössä. Jokaisen pykälän yhteydessä on tiivistelmä sen keskeisestä sisällöstä sekä kooste tärkeimmistä oikeus-

tapauksista, niin korkeimmasta oikeudesta, hovioikeuksista, käräjäoikeuksista kuin työtuomioistuimesta. Teoksessa (86 €) on otettu huomioon sekä uusi että vanha oikeuskäytäntö, jolla on edelleen merkitystä. Teos antaa työsopimuslain käytännön soveltajalle keskeiset perustiedot vuonna 2001 uudistuneesta työsopimuslaista ja sen aiheuttamista muutoksista. www.bookplus.fi

Työ murroksessa Antti Kasvio – Johanna Tjäder, 2007, TTL Mihin suuntaan työ muuttuu ikääntyvien ihmisten Suomessa ja miten? Kisa parhaista paikoista kiihtyy ja kansainvälinen kilpailu ja rakennemuutokset ajavat tehostamaan toimintaa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Kirja tar-

joaa näkökulmia työelämän kehitystrendeistä, verkottumisesta ja laadullisista muutoksista. Kirja pohtii henkilöstön hyvinvoinnin ja yritysten menestyksen välisiä yhteyksiä sekä epävarmuustekijöitä pirstaloituvassa työelämässä. www.ttl.fi/julkaisut

Telma 2 2008

T y ö n k u v a Kreetta Järvenpää

Telma 2 2008

Turvallista huvia Linnanmäen huvipuistossa työskentelee helmi–marraskuun aikana yli 600 kausityöntekijää. Kun mukaan lasketaan siivous ja vartiointi, teatteri sekä Merimaailma, on luku tuhat ihmistä. Kausityöläisten keskiikä on noin 20 vuotta, puolet heistä tyttöjä. Keskimäärin yksi kausityöntekijä on Lintsillä neljänä vuonna, ja joka kesä puolet heistä on uusia. Poikkeuksiakin on: vuoristoradan jarrumies Matti Kainulainen, 78 vuotta, on ollut Lintsillä jo kolmenakymmenenä kesänä. Myös Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen säilyttää tuntuman lattia-, tai oikeastaan korkean tason työhön toimimalla välillä jarrumiehenä. Kausityöntekijät saavat koulutusta nelisenkymmentä tuntia. – Yhä isompi osa siitä on asiakaspalvelu- ja turvallisuuskoulutusta. Työnsä osaava henkilökunta on ykkösasia, koska heidän mukanaan huvipuisto seisoo tai kaatuu, sanoo Räikkönen. – Joka ikinen päivä tarkastamme itse joka ikisen laitteen ennen porttien avaamista. Linnanmäellä starttasi toukokuun alussa jo 59. kesä. Puistoa isännöivä Lasten päivän säätiö on kerännyt lastensuojelutyöhön vuosien aikana yhteensä 61 miljoonaa euroa. – Sami Turunen www.tsr.fi > hae numerolla 105167 ja 108079 www.linnanmaki.fi

Telma 2 2008

k o u l u tt a a Syksy

2008

Työturvallisuuskeskus, TTK – Tiedon logistiikkakeskus

Työturvallisuuskeskus TTK kouluttaa syksyllä 2008

Työelämän laaja-alaista kehittämistä

T YÖ H Y V I N V O I N T I



Tieto liittyy kaikkeen

toimintaan 

Kohderyhmä laajentunut

työsuojelu- ja työterveys henkilöstöstä esimiehiin ja luottamushenkilöstöön 

Asiantunteva, palveleva,

luotettava, kehittyvä 

Tietoa Turvaa Kehitystä Telma 2 2008

8.10.2008 Turku Tavoite: ymmärtää työn häiriöiden taustoja ja löytää ratkaisukeinoja työhyvinvoinnin edistämiseen ja tuottavuuden parantamiseen Kohderyhmä: työpaikkojen henkilöstö, kehittäjät ja esimiehet, työsuojelu-, työterveys- ja luottamushenkilöstö. Sisältö: psykososiaaliset riskitekijät sairauspoissaolojen taustalla, esimiesten ja alaisten työyhteisötaidot, hyvä ihmisten johtaminen, esimiesten ja alaisten yhteistyö mobiilityössä

Työhyvinvoinnin portaat – viisi vaikuttavaa askelta

www.ttk.fi

Työyhteisötaidoilla työhyvinvointia ja tulosta

9.–11.9.2008 Naantali Taustaa: Koulutus tähtää työhyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen, kestävään edistämiseen. Perustana ovat ihmisen perustarpeet. Koulutuksessa tutustutaan porras portaalta yksilön, yhteisön ja organisaation mahdollisuuksiin ja keinoihin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Kohderyhmä: työsuojelu- ja työterveyshenkilöstö, esimiehet, henkilöstön kehittäjät, muut asiasta kiinnostuneet. Sisältö: työelämän muutokset ja hyvinvointi, työterveys ja -turvallisuus hyvinvoinnin perustana, työn monipiirteinen kuormitus, hyvän työyhteisön tunnuspiirteet, työhyvinvoinnin mittarit ja johtaminen, osaaminen ja työkyky, työ innostuksen lähteenä, työhyvinvointisuunnitelman laadinta, liikuntaa ja rentoutumista.

Päihderiskien hallinta – työpaikan päihdeohjelma 11.9.2008 Kuopio 9.10.2008 Seinäjoki Taustaa: Alkoholin tuontia ja verotusta koskevien säädösten muutokset sekä huumetestejä koskevan lainsäädännön päivitykset edellyttävät työpaikkojen päihdeohjelmien uudelleen arviointia. Tavoitteena on yhteistyössä välttää päihdehaittoja jatkossakin. Painopiste on ehkäisevässä toiminnassa. Kohderyhmä: työsuojelu- ja työterveyshenkilöstö, henkilöstöjohto. Sisältö: yhteistoiminta päihdeasioissa, ennakoivan toiminnan periaatteet, varhaisen puuttumisen periaate, mini-interventiot riskikuluttajan tueksi, päihdeohjelman ja hoitoonohjausmallin laatiminen.

Miika Kainu

TTK messuilla T u r va l l i s u u s 2008, K i i n t e i s töt u r va l l i s u u s 2008 j a T yö h y v i n v o i n t i 2008 - m e s s u t Turvallisuusalan kansainväliset messut järjestetään 3.–5.9.2008 Pirkkahallissa Tampereella. Työturvallisuuskeskus järjestää messuille seminaareja ja tietoiskuja. TTK:lla on myös oma messuosasto A829. Messuosastolla esitellään TTK:n koulutus- ja asiantuntijapalveluja sekä uusimpia julkaisuja. Tule keskustelemaan ajankohtaisista työturvallisuuteen, työhyvinvointiin, tuloksellisuuteen, esimiestyön ja yhteistoiminnan edellytyksiin liittyvistä aiheista. Telma-lehti on näyttävästi mukana osastolla.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset

Työturvallisuuskeskus TTK www.ttk.fi, p. (09) 616 261

T YÖ T U R VA L L I S U U S

Vaarojen selvittäminen ja arviointi kunnissa ja seurakunnissa 24.9.2008 Jyväskylä Kohderyhmä: työsuojelu- ja työterveyshenkilöstö, yhteistyöja kehittämisryhmien jäsenet, esimiehet, muu henkilöstö.

T YÖ S U O J E L U N P E R U S T E E T Kaikki alat:

Asiantuntija- ja esimiestyö 1. jakso: 17.–18.9. ja 2. jakso: 16.10.2008 Helsinki.

M U U AV O I N KO U L U T U S Työturvallisuuskeskus järjestää syksyllä 2008 avoimena koulutuksena myös: · Työsuojelun peruskursseja · Työsuojelun perusteet -kursseja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi · Työsuojelun täydennyskursseja · Työsuojelun tietoiskuja · Työsuojelun ajankohtaispäiviä.

M U U T KO U L U T U S PA LV E L U T Työturvallisuuskeskus TTK tarjoaa työpaikoille niiden tarpeiden mukaista työsuojelun peruskoulutusta ja muuta koulutusta ja konsultaatiota työhyvinvoinnin, työturvallisuuden, tuottavuuden, tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseksi.

T u r va l l i s u u s 2008 T T K : n s e m i n a a r i t: Paikka: Seminaaritila 7, B-halli Osanottajamäärä: tilaan mahtuu 350 osanottajaa Kadonneen työhyvinvoinnin metsästys 3.9.2008 klo 11–12 ja 4.9.2008 klo 11–12 Asiantuntija: Päivi Rauramo, TTK Työturvallisuuskorttijärjestelmän kehittämistarpeet 3.9.2008 klo 13–14 ja 5.9.2008 klo 13–14 Asiantuntijat: Jukka Mäkeläinen, TTK (3.9.) ja Jaana Aho, TTK (5.9.) Esimiehet ja alaiset tuottavuuden ja työhyvinvoinnin tekijöinä 4.9.2008 klo 13–14 ja 5.9.2008 klo 11–12 Asiantuntija: Tarja Räty, TTK

T T K : n t i e to i s k u t: Paikka: Työhyvinvointi 2008 -messujen ohjelmalavalla Päivittäin 3.–5.9.2008 klo 11–11.30 ja 13–13.30 Vähemmän ja viisaammin – Huugon kanssa tai ilman Asiantuntijat: Hannu Tamminen, TTK ja Leena Merilehto, Elämäntapaliitto

T yö h y v i n v o i n t i 2008 T TK:n ja T TL:n seminaari: 4.9.2008 klo 11–12.30 Toimistojen ääniympäristö – ongelmat ja ratkaisukeinot Paikka: D-halli, 2. kerros, Pyry & Fokker -kokoustilat Osanottajamäärä: tilaan mahtuu vain 30 osanottajaa Asiantuntijat: Annu Haapakangas ja Valtteri Hongisto, Työterveyslaitos (TTL) sekä Eija Åback, TTK. Rekisteröidy messuvieraaksi: www.turvallisuusmessut.fi

Telma 2 2008

Teksti Liisa Strann • Kuva Sarri Kukkonen

RA h o i tt a a

TSR – linkkinä tutkimuksesta käytäntöön www.tsr.fi -sivut ovat rahaston tuella syntyneen tieteellisen ja käytännön tiedon levityskanava Suomen työelämään tiedon hyödyntäjille ja välittäjille.

Täsmätukea Työsuojelurahastolta Suomi tarvitsee päteviä työelämän tutkijoita. TSR:n stipendit antavat monia mahdollisuuksia.

yösuojelurahaston stipendit ovat tärkeä tuki työelämän tutkijalle ja ne hyödyttävät myös Suomen työelämää. Kyseessä voi olla väitöstutkimuksen loppuun saattaminen, tutkijastipendi, post doctoral eli tohtorin tutkinnon jälkeinen tutkimustyö tai osallistuminen oman alan kansainväliseen konferenssiin. – Apurahojen avulla jalostetaan työelämän tutkimustuloksia, hyödynnetään niitä käytäntöön ja julkaistaan kansanomaisessa muodossa. Stipendirahoitus turvaa ennen kaikkea uusien työelämätutkijoiden sukupolvien kouluttautumista ja syntymistä, perustelee Työsuojelurahaston johtaja Riitta-Liisa

Lappeteläinen stipendirahoituksen merkitystä. Stipendejä haettiin Työsuojelurahastolta vuonna 2007 noin miljoonalla eurolla ja myönnettiin vajaa puoli miljoonaa 102 tutkijalle. Stipendihakemuksia tuli 153 kappaletta, mikä on lähes neljännes vähemmän kuin edellisenä vuonna. – Olemme huolissamme stipendien lukumäärän laskusta. Tämä suuntaus on pysäytettävä ja rohkaistava nuoria tutkijoita hakemaan stipendejä. Olemme myös helpottaneet sellaisten apurahojen myöntämisperusteita, joita haetaan tohtorin tutkinnon jälkeiseen yksin työskentelyyn, Lappeteläinen kertoo.

Stipendit • Hankkeen aiheen on kohdistuttava työelämän tutkimus- ja kehitystyöhön. • Stipendi on tarkoitettu tutkijanurallaan pitkälle edistyneille. • Hakijalle tai hänen työnantajalleen jää omavastuu kustannuksista. • Työsuojelurahaston stipendien hakuajat: 2.1., 2.5. ja 1.10. • Työsuojelurahaston tutkijastipendi, 16 000 euroa, on tarkoitettu korkeatasoiseen väitöskirjan valmisteluun työskentelyn toiseksi tai kolmanneksi vuodeksi.

Telma 2 2008

• Stipendi väitöskirjan loppuunsaattamiseen, eli käytännössä muutaman kuukauden työskentelyyn, jonka lopputuotoksena on esitarkastukseen valmis käsikirjoitus.

• Stipendi konferenssimatkoihin ja niiden kulujen kattamiseen. • Stipendi muuhun apurahatoimintaan, kuten post doctoral -opiskeluun ulkomailla tai painotuotteen viimeistelyyn.

Matkastipendi tukee kansainvälistymistä Tutkija Jarmo Lehtonen osallistui Etelä-Afrikassa järjestettyyn viidenteen kansainväliseen työn ja oppimisen tutkimusta koskevaan Researching Work and Learning -konferenssiin vuoden 2007 joulukuussa. Matkan mahdollisti Työsuojelurahaston matkastipendi. – Stipendirahoitus on vapaana tutkijana työskentelevälle lähes ainoa mahdollisuus osallistua kansainväliseen konferenssiin. Vaikka internet mahdollistaakin nopean ja joustavan tiedonsaannin ja yhteydenpidon ympäri maailmaa, se ei korvaa henkilökohtaista kanssakäymistä samoista aihepiireistä kiinnostuneiden tutkijoiden kanssa. Lehtonen tutkii työelämän laatua ja erityisesti vuoropuheluun perustuvia kehittämismenetelmiä ja prosesseja. Hän kuuluu vuonna 1995 perustettuun Laatuverkostoon, joka koostuu yliopistoissa, kunnissa, kuntien työnantajaorganisaatioissa, ammattiliitoissa ja muissa tutkijayhteisöissä työskentelevistä tutkijoista ja kehittäjistä. Laatuverkoston jäsenet esittelivät konferenssissa tutkimus- ja kehittämistyötään käsitellen muun muassa suomalaisen vuoropuheluun perustuvan työelämän tutkimuksen ja kehittämisen teemoja. Lehtonen havaitsi yhtymäkohtia Laatuverkoston ajattelutapaan Sydneyn teknillisen yliopiston ryhmän kehittämästä integroitujen kehityskäytäntöjen toimintatavasta. – Organisaatioissa tulisi saada aikaan pysyviä kehittämisrakenteita, keskusteluareenoja, joille samat osanottajat kokoontuisivat toistuvasti käsittelemään ajankohtaisia asioita.

Työhyvinvointia opettajille Erikoissuunnittelija Helena Rajakaltio tekee Työsuojelurahaston tutkijastipendillä väitöstyötään. Aiheena on koulussa tapahtuvat muutokset: miten koulun toimintakulttuuri on muuttunut, ja tukeeko muutos opettajien ammatillista kehittymistä ja työhyvinvointia? Entä tukeeko uusi johtamisjärjestelmä pedagogisen johtamisen toteutumista? – Alustavien tulosten perusteella koulun keskeisin muutos näyttää olevan sen pysyvässä kehittämisrakenteessa. Tämä tarkoittaa säännöllisiä foorumeita, tiimejä, jaettua johtajuutta ja työorganisaation uutta mallia, Rajakaltio sanoo.

Työsuojelurahaston määrärahat Työsuojelurahaston on tarkoitus rahoittaa tutkimus-, kehitys- ja tiedotustoimintaa, joka parantaa työoloja ja edistää työyhteisöjen toiminnan turvallisuutta ja tuottavuutta. · Tutkimus- ja kehitysmäärärahat · Tiedotus- ja koulutusmäärärahat · Työyhteisöjen kehittämisavustukset · Stipendit

hakuajat 1.2. ja 1.9. hakuajat 1.2. ja 1.9. jatkuva haku 2.1., 2.5. ja 1.10.

• Hakemuslomakkeet ja -kriteerit Työsuojelurahasto: www.tsr.fi > Rahoitus. • Lisätiedustelut vain puhelimitse: (09) 6803 3311, klo 8.30–16.00.

Kouluun muodostunut työorganisaatio tuntuu Rajakaltion mukaan vahvistavan yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Se näyttää myös tukevan opettajien työhyvinvointia. Näin silti, että Rajakaltion tutkimassa koulussa on erittäin vaativa oppilasaines: viidesosa on maahanmuuttajia ja erityisoppilaita on paljon. Rakenteellisten muutosten myötä kouluun on kehittynyt jaettu johtajuus, joka tukee pedagogista johtajuutta ja lisää opettajien kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia. Rajakaltio peilaa näitä havaintoja tuoreisiin kansainvälisiin tutkimustuloksiin. – Ongelmallista on, että eri opettajaryhmät ovat joutuneet keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan uudessa, yhtenäisessä perusopetusuudistuksessa. Rajakaltion väitöstutkimuksen on määrä valmistua vuonna 2009.

Jarmo Lehtonen: • 5th International Conference on Researching Work and Learning, 2–5.12.2007, Etelä-Arikka. Stipendi, jarmo.lehtonen@ajatuskyna.inet.fi • www.tsr.fi/tutkittu > hae numerolla 107365 Helena Rajakaltio: • Koulun johtajuus ja työkulttuurin muutos -väitöskirja, helena.rajakaltio@uta.fi • www.tsr.fi/tutkittu > hae numerolla 105444

Telma 2 2008

H a j at e l m a

Uhrimieltä

Kreetta Järvenpää

os olisin kelpo savupiippukapitalisti, ottaisin töihin vain näyttelijöitä. Voisin olla varma, että sorvin ääreen tullaan kunnosta riippumatta, palkasta ei nurista ja hevillä ei lakkoon kukaan heilahda. Naamaa väännetään, mutta ilme on taloon päin kallellaan, vaikka pää olisi irti. Lisäksi näyttelijöiden välinen keskinäinen kateus takaisi työnantajan tyytyväisyyden – ei tarvitsisi hajottaa, sen kun hallitsee. On vanha totuus, että teatteriesitys perutaan vain näyttelijän kuolleen ruumiin yli. Se ei kuulu asiaan, sillä yleisöä ei petetä ja kaveria ei jätetä – joukon petturuus vertautuu maansa myymiseen. Tänäkin iltana jossain päin Suomea joku masha tai versinin replikoi lavalla 40 asteen kuumeessa. Siinä on aitoa palavien silmien hehkua. Onko kyseessä senlaatuinen kutsumusammatti, että uhrautuminen terveydenkin kustannuksella kuuluu asiaan? Onko näyttelijä taidepuolen sairaanhoitaja? Sairastuvalla pelastetaan ihmishenkiä, teatteri- tai elokuvakatsomoon istunut saa ehkä hengen ravintoa. Jotain etäistä sukua ammatit saattavat olla.

Hyvä juttu vaatii alleen pienen kriisin, hyssyttely tuottaa vaimean lopputuloksen.

Telma 2 2008

Teatteri on lähteny t tarinan kertomisesta. On yksi ihminen, joka kertoo muille tarinan. Se kolahtaa jos on kolahtaakseen. Jos hyvin menee, tälle runonlaulajalle tulee puhdetta myös naapurikylästä. Ja hetken päästä lavalle hinkuaa jo useampi yrittäjä. Suomi on jostain luojan lykystä teatterien luvattu maa: ei niin pientä pitäjää etteikö ensi kesänäkin joku näytelmä pyörisi. Ja hyvä niin. Puhe ja tarina on keskeistä myös sairaan hoitamisessa, piikin ja pillerin ohella. Se, että potilas huomioidaan jotenkin, ajattelevana ja tuntevana ihmisenä. Tarinan ei tarvitse olla pitkä, se voi olla muutama lause, sana. Se hetki saattaa olla hoidon kannalta oleellisen tärkeää. Sille pitää antaa mahdollisuus. Maailman vauraimmassa maassa se ei voi olla rahasta kiinni. Tai sitten raha ohjautuu väärään paikkaan ja

sairaanhoitajan pussiin sitä päätyi viime vuoden kamppailujenkin jäljiltä liian vähän. Ei hyvä niin. Ei ole aikaa. Aikaa ei ole oikeille asioille. Matalalla palkalla uhrautujia pidetään hiljaisesti pölhökustaina. Kvartaalitaloudelle ymmärrettävämpää ovat johdolle suunnatut reimat palkka- ja optiolisät. Johtajan tonni on kohta hoitajan euro. Ja sitten hypätään takaisin stagelle. Lapinlahden Linnut olivat keikalla Lestijärven lavalla 1980-luvun lopulla. Päätin kokeilla, miten yleisö pystyy kannattelemaan käsillään laulajaa. Dead Kennedys -yhtyeen Jello Biafran viitoittamaa tietä hyppäsin korkealle ja kauas. Lennon loppuvaiheessa näin pohjalaisteinien kauhistuneet ilmeet, kun he väistivät sadan kilon satakuntalaisruhoa. Keikan loppuajaksi menin kovaäänisten taakse nyppimään tikkuja kyynärvarsista. Mitä opimme? Ehkä sen, että orastavan rokkitähden kannattaa käyttää uhrautumisessaan yleisön edessä lievää harkintaa. Tai sitten laihduttaa. En mennyt keikan jälkeen esittelemään työsuojeluvaltuutetulle vammojani. Mutta teatterissa se on pari kertaa ollut mielessä. Erään kerran lavastaja oli keksinyt peittää koko näyttämön muruiksi jauhetuilla tietokoneilla, ja puolet porukasta oli parin läpimenon jälkeen potentiaalisia pölykeuhkoja. Kerran taas epävarman ja mielenvikaisen ohjaajan kettuilu ylitti porukan sietokyvyn. Molemmissa tapauksissa tuloksena oli mainio esitys. Hyvä juttu vaatii alleen aina pienen kriisin, hyssyttely tuottaa vain vaimean lopputuloksen. Siinä saattaa piillä näyttelijän tarve steppailla kuumehoureessakin. Voi kai sitä uhrimieleksikin kutsua. Lasaretin uhrauksiin on vielä pieni matka.

Ta p i o L i i n o j a Kirjoittaja on näyttelijä, laulaja ja sanatyöläinen.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

2 • 2008

Kuka tästä kaikesta vastaa?!

Telma Työelämän kehittämisen erikoislehti www.telma-lehti.fi telma@telma-lehti.fi

Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. (09) 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Eerikinkatu 2, 00100 Helsinki Puh. (09) 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Peter Rehnström, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK TY ÖE

Toimitusneuvosto Peter Rehnström ja Marja-Leena Jylhä, TSR Jorma Löhman ja Eija Åback, TTK Sami Turunen ja Merja Mäkelä, Lehdentekijät

LÄ MÄ

N KE HIT

TÄ MIS

IKO EN ER

2 • 2008

n Aaltoje alla

Toimitus Alma Media Lehdentekijät Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Mervi Ahlroth

ISL EH

a Kirkoiss soivat ksen muuto kellot

hing Coac Lifemä kuntoon – elä

en Karhun Minna

in Kaupungjohtaja llita a voi ha kunnon muutost n ä m ä el Työ

Painosmäärä 110 000 Repro Faktor Painopaikka Acta Print, Tampere 2008 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi.

Seuraavat lehdet: Telma 3 • 08 3.9.2008 Telma 4 • 08 5.12.2008

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2008

Itella Oyj

Räpistellään verrrkossa!

Telma verkossa:

www.telma-lehti.fi Verkossa myös • Osoitteenmuutokset ja tilaukset • Palautteet ja juttuvinkit

Some of Telma´s stories are available in English at www.telma-lehti.fi Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen www.telma-lehti.fi

T e l m a 3/ 2008 i l m e s t y y 3. 9. 2008

Teemoina muun muassa riskienhallinta ja turvallisuusjohtaminen