Telma 2/2012 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

2 • 2012 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Karsten Slotte – Fazerin futaava luotsi Risainausta Porvoossa Islanti nousee talouden tuhkasta Tuulisten mastojen miehet

Luottamuksella parempaan

Jorma Löhman

”

Meillä on jo kaikki tarvittava tieto, vain teot puuttuvat.

24.5.2012

Aletaan hommiin yön alla olevan Kansallisen työelämän kehittämisstrategian tavoite on, että Suomen työelämä olisi Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Taas tehdään selvityksiä ja tutkimuksia siitä, miksi työ ei suju ja miksi työ ei ole mielekästä. Miksi tuottavuus ei kasva eivätkä ihmiset jaksa työelämässä? Eikö tätä ole jo riittävästi tutkittu ja selvitetty, kysyy pitkään työelämässä toiminut asiantuntija. Meillä on jo kaikki tarvittava tieto, vain teot puuttuvat. Itsekin yli 40 vuotta työelämässä olleena joudun usein toteaman, että tämä on nähty ja tästä on ennenkin puhuttu. Miksi emme toteuta näitä hienoja visioita ja tavoitteita? Perimmältään kysymys on pienten asioiden kuntoon laittamisesta ja jatkuvasta parantamisesta, yhteistyöstä työpaikalla ja keskinäisestä luottamuksesta. Työn sujuvuuteen vaikuttavia asioita ovat työnteon laadukkuus ja luotettavuus, osallistuminen, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, selkeät ohjeet ja ohjeistukset, työyhteisön ilmapiiri sekä avoimuus ja kommunikaatio. Monet näistä ovat osa hyvää johtamista. Mutta suuri osa on jokaisen itsensä tekemää työtä ja myönteistä asennoitumista työhön ja työpaikan muihin työntekijöihin. Sujuvan ja mielekkään työn seurauksena on parempi työhyvinvointi ja parempi tuottavuus. Lopputuloksena voi olla Euroopan paras työelämä.

Kr ee

tta

Jä

rve

ää

Jorma Löhman Telman päätoimittaja jorma.lohman@ttk.fi

K e h i t y s t ä l u o t ta m u k s e l l a

Työelämää ei kehitetä ylevillä strategioilla tai ylhäältä annetuilla pompööseillä julistuksilla. Työelämä kehittyy työpaikoilla, jossa uskalletaan antaa periksi yhtäällä ja kokeilla uusia tapoja toisaalla. Tämä vaatii vahvaa luottamusta. Sen rakentaminen on pitkä, mutta palkitseva tie. www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

ävän Hirrrrvitt ! pelottavaa

10–20

Kannen kuva Taavetti Alin

Hyvän työyhteisön rakentamiseen ei konsultteja tarvita. Kuunteleminen, kunnioittaminen ja välittäminen riittää.

24–29 62–63 Työ satametrisissä

mastoissa on hurjapäiden hommaa, jossa ensisijainen asia on turvallisuus.

Turvallisuus alkaa jo suunnittelupöydältä, jatkuu tuotantolaitoksen rakennusvaiheessa ja muuttuu käyttöönoton jälkeen prosessiturvallisuudeksi.

30–35 Kun tankki on puoliksikin täynnä , matka jatkuu. Periaatetta sovellettiin hankkeessa, joka painottaa tärkeintä asiaa työssä jaksamisessa: työn kirkasta sisältöä.

Telma 2 2012

40–41 Willatar on yhden naisen yritys , jonka materiaali koostuu vanhasta ja muiden hylkäämästä. Lopputuloksena syntyy uniikkia muotia.

Ihmisiä

Va k i o t

6–9

Pääkirjoitelma J o r m a lö h m a n

21 Ajatelma Juha T Hakala 42–47 Henkilökuva K a r s t e n s lott e 64

Rautalankaa pa s i y l i ta lo

66 Hajatelma j y r k i l e h to l a

Työ ja elämä

60–61 Julkaisut

22–23 Ilmiö

Telmavisa

36–39 Elämän hallinta

vaaksa vaaraa

48–49 Me teimme sen

67 Yhteystiedot

50–53 maailmalla 54–55 Näin muinoin 56–57 TTK-info 58–59 TSR-info

Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Työ ja elämä Teksti Päivi Lehto-Trapnowski Kuva Katri Tamminen

Leijonia, rohkeutta ja innostusta Karkota leijonat, älä potki joukkuekaveria nilkkoihin ja astu kehiin, jos toiselta laulu lakkaa. Näillä askeleilla luodaan suomalaisten ihannetyöpaikka.

Suomessa on 250 uimahallia, 3 000 yleistä uimarantaa sekä

mprovisaatioteatteria harrastava Jussi Mankki on pitkän linjan työyhteisön kehittäjä ja esimies. Nykyisin hän on puheenjohtajana Hub Helsingissä – yhteisössä, jossa luovan alan tietotyöläiset ja yhteiskunnalliset pienyritykset voivat verkostoitua. Mankin kokemuksen mukaan ihmisillä on luontainen kyky innostua eikä heitä tarvitse erikseen motivoida. Esimiehen tärkein tehtävä on olla tappamatta innostusta ja keskittyä eliminoimaan innostusta tukahduttavat tekijät, kuten epäoikeudenmukaisuus, yhteenkuulumattomuus ja epävarmuus. – Kun ihminen juoksee pakoon leijonaa, pelko syrjäyttää korkeamman ajatustoiminnan ja luovuuden. Esimiesten tärkein tehtävä on karkottaa leijonat – eli pelot, jotka tappavat innostuksen, Mankki tiivistää. Luottamuksen ilmapiiriin päästään, kun luovutaan keskinäisestä kilpailusta. Mankin 1990-luvulla johtaman ohjelmistotalon motto oli ”Olemme jalkapallojoukkue, ei potkita toisiamme nilkkoihin”. Sovittiin, että jos koodauksessa oli virhe, sitä ei saanut etsiä yksin tuntia kauempaa, vaan piti pyytää apua muilta.

1osin400 000 uimataidotonta

Colourbox

ihmistä. Viime vuonna hukkui 41 suomalaista.

Telma 2 2012

– Halusimme luopua yksinäisen ratsastajan ihanteesta ja luoda yhteisöllisyyttä. Ajatus vaati totuttelua, mutta tuotosten laatu koheni. Kaikki pohjautuu positiiviselle vuorovaikutukselle – sille, ettei tyrmää toista puhumalla päälle tai vilkuilemalla kännykkää. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi. Vasta sen jälkeen voidaan kehittää yhteisöllisyyttä. Mankki kyseenalaistaa perinteiset organisaatiorakenteet. – Miksei tiimillä voisi olla vastuu suuremmasta kokonaisuudesta, ja se päättäisi yhdessä, mitä kukin haluaa tehdä? Miksei yhden alueen vastuuta voi jakaa kahden ihmisen kesken? Improvisaatioteatterin lauluringissä kukin menee vuorollaan keskelle ja alkaa laulaa. Jos sanat unohtuvat, kaveri tulee pelastamaan ja alkaa vuorostaan laulaa. Luottamus toisiin on niin vahva, että omaa vuoroa tuskin maltetaan odottaa. – Samaan luottamukseen pitäisi pyrkiä työpaikoilla ja ymmärtää, että moka on lahja. Se auttaa pudottamaan kulissit ja rakentamaan luottamusta.

www.telma-lehti.fi

INFO Kansalliseen työelämästrategiaan liittyvän kansalaiskyselyn mukaan ihannetyöpaikalla tehdään innostavia töitä luottamuksen, positiivisuuden ja yhteistyön ilmapiirissä. Työtehtäviin ja -aikaan voi itse vaikuttaa. Kaikki antavat parhaansa ponnistelussa kohti yhteistä päämäärää. Ihannetyössä on paljon yrittäjämäisiä piirteitä, toisaalta kaivataan riittävää ohjausta ja pysyvyyttä. Työ- ja elinkeinoministeriön kyselyyn osallistui 4 655 vastaajaa.

Jussi Mankki ja Samuli Karjalainen sekä Hubissa vaihdossa oleva espanjalainen Iranzu Guijaro viihtyvät Hubin luovassa ympäristössä.

Lisätietoa • www.tem.fi/files/32751/

Parempaa_elamaa_tyolla_ kansalaiskyselyn_yhteenveto_2012.pdf

Telma 2 2012

nyt keskustellaan

EU : s t a k u u lt u a

Epävarmuus huolettaa Työolosuhteet huonontavat eurooppalaisten työntekijöiden yleistä hyvinvointia. Tuoreessa tutkimuksessa viidesosa haastatelluista koki, että mielenterveys on vaarassa. Huoli oli erityisen suuri maataloussektorilla toimivilla, koneteollisuuden naistyöntekijöillä sekä naisjohtajilla alaan katsomatta. Työpaikkojen fyysinen kuormitus ei ole juuri vähentyneet 20 vuodessa ja esimerkiksi epämukavat asennot sekä toistuvat kädenliikkeet ovat lisääntyneet. Psykososiaalisista seikoista omien työtehtävien itsenäinen hallinta on avainasemassa: sydänsairauksien riski kasvaa, jos itse ei pysty vaikuttamaan työmenetelmiin tai töiden järjestykseen. Arvio eurooppalaisten työssäviihtyvyydestä esitettiin huhtikuussa Brysselissä. Tutkimuksen takana olivat muun muassa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofund sekä Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA.

EU aikoo puuttua syrjintään EU:n komissio selvittää parhaillaan, tulisiko naisten asemaa yritysten hallituksissa

edistää lainsäädännön keinoin. Euroopan parlamentti on herättänyt huomiota vaatimalla naisten edustuksen lisäämistä sekä poliittisessa päätöksenteossa että talouselämässä. Vuotuisessa tasa-arvokatsauksessaan parlamentti esittää, että liki kolmannes eurooppalaisten yritysten johtotehtävistä tulisi täyttää naisehdokkailla kolmen vuoden sisällä. Naisten osuus johtotehtävistä tulisi lisätä 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Parlamenttia huolettaa myös sukupuolten välinen palkkaerojen kasvu ja naisten epävarmojen työolosuhteiden lisääntyminen.

Vuorotyö lisää diabetesriskiä Laajan amerikkalaistutkimuksen mukaan vuorotyö lisää naisilla rajusti riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen. Yövuoroja tekeviä sairaanhoitajia seuraamalla todettiin, että jo muutaman vuoden vuorotyö nostaa viidellä prosentilla riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Riskialttius nousee vuosien saatossa. Yli 20 vuotta vuorotyötä tehneiden joukossa riski sairastua osoittautui 60 prosenttia korkeammaksi kuin muilla naisilla. – Anna-Karin Fris

Telma 2 2012

Monissa firmoissa, varsinkin isoissa, täytetään pilkulleen työterveyshuollon ja yhteistoiminnan minimivaatimukset. Mutta miksi monessa työpaikassa ei mennä sen pidemmälle? Mikä estää tekemästä vielä paremmin?

n o p e at

Colourbox

Työ ja elämä

Jauhopöly kuriin Jauhopöly altisteena on tuttu ja paljon tutkittu, mutta toimenpiteet altistumisen vähentämiseksi eivät ole olleet riittäviä. Leipomoiden jauhopölyn hallintaan on nyt kehitetty uusi menetelmä, joka kuvataan Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen Pölyt pois yhteistyöllä -oppaassa. www.ttk.fi/julkaisut

Työpaikkakuolemat vähentyneet Kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien määrä vähentyi hieman viime vuonna. Työpaikkatapaturmissa kuoli vuonna 2011 yhteensä 28 työntekijää, vuonna 2010 luku oli 33. Tiedot perustuvat TVL:n ennakkoarvioon tapaturmaluvuista. www.tvl.fi

Työtuomioistuin

m u i s ta m e n n ä

Turvallisuus-, Security- ja Työhyvinvointi-messut 5.–7.9.2012 Tampereen Messukeskus. TTK mukana seminaareilla ja messuosastolla. www.turvallisuusmessut.fi

Väite: Nykyisen työelämän kiireessä ja paineissa väsyneimpiä ja stressaantuneimpia ovat esimiehet.

WGH-työhyvinvointikiertue 3.10. Tampere, 10.10. Lahti, 16.10. Turku ja 6.11. Jyväskylä. TTK mukana esityksin ja näyttelyllä. www.wgh.fi

KYLLÄ Esimiehet ovat usein ”kahden tulen välissä”, johdon asettamat tavoitteet ja työnjohtotehtävät voivat olla hankalia yhteensovittaa. Esimiehille tulisi löytyä nykyistä enemmän tukea alaisilta ja johdolta, jotta esimiehet selviäisivät hyvin paineisessa tehtävässään. Mauri Jussila Toimitusjohtaja, johtava lääkäri, Tampereen Työterveys

KYLLÄ

Parhaille työpaikoille palkintoja Tuottavuuden pyöreä pöytä on palkinnut kunniamaininnoilla tuottavuutta ja työelämän laatua samanaikaisesti kehittäneitä työpaikkoja. Palkittuja ovat Levypyörä Oy, RTK-Palvelu Oy, Oulun kaupungin opetustoimi, Atria Suomi Oy, Teknologiateollisuuden Hyvä työ – Pidempi työura -hankkeen pilottivaihe ja Nakkila Group Oy sekä Vaasan kaupungin kotija laitoshoidon Ikäkeskuksen viriketoiminnan työyksikkö. www.tuottavuustyo.fi

Colourbox

Viestintä ratkaisee Mielekkäässä organisaatiomuutoksessa on keskeistä laadukas viestintä, henkilöstön osallistuminen ja tuen saaminen muutoksen aikana. Tiedot perustuvat eurooppalaiseen tutkimushankkeeseen organisaatiomuutosten vaikutuksista työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin Suomessa, Hollannissa, Puolassa ja Tanskassa. www.tsr.fi > Hae numerolla 109395

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Stressi on usein yhteydessä ammattitaitoon ja osaamiseen. Esimiestyössä tarvitaan ammattiosaamisen ohella ihmissuhdetaitoja, kykyä delegoida ja luottaa muiden osaamiseen. Myös persoonalliset ominaisuudet ovat merkityksellisiä. Edellä mainitut seikat sekä niissä olevat osaamispuutteet saattavat aiheuttaa esimiehelle stressiä. Anne Somer Asiantuntija, varatuomari, Sivistystyönantajat ry

KYLLÄ Kaikilla esimiehillä ei ole ammattitaitoa ja organisointikykyä hoitaa tehtäväänsä. Jotkut saattavat stressaantua, koska huomaavat, että eivät pysty pitämään asioita hyppysissään.

Voi aiheuttaa myös ylilyöntejä, jos esimies ei pysty myöntämään, että oma tehtävä saattaa olla hänelle liian haasteellinen. Elina Snellman JHL:n luottamusmies, Palmia

KYLLÄ Työnantaja ja alaiset asettavat esimiehelle ehtoja ja vaatimuksia, ja hänen tulee kahden tulen välissä tyydyttää molempia. Työnantaja ei anna keinoja ja välineitä täyttää alaisten vaatimuksia, ja esimies jää hämmästyttävän usein vaille työnantajan tukea joutuessaan ristiriitaan alaistensa kanssa, kun hän toteuttaa työnantajan määräyksiä. Matti Hämäläinen Järjestösihteeri, Kaupanalan Esimiesliitto KEY

KYLLÄ Kiireen keskellä esimiehillä on suuri vastuu, kun hoidettavat asiat kasaantuvat. Tällöin suurien kokonaisuuksien yhtäaikainen hallinta, delegointi, töiden oikeudenmukainen jakaminen ja seuranta aiheuttavat suuria paineita, väsymystä ja stressiä. Mikko Juuti Viestintäpäällikkö, Helsingin liikuntavirasto

Telman tuomio Äänin 5–0:

Sarri Kukkonen

Stressaantuneimpia työelämässä ovat esimiehet.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Laura Oja

Kuunnellen, kysye Luottamus takaa, että työelämää voidaan kehittää kaikille paremmaksi paikaksi. Organisaation vahva sisäinen luottamus johtaa idearikkaaseen, positiiviselle kehitykselle alttiiseen työympäristöön, jollaisessa ihmiset viihtyvät. Luottamus syntyy pienistä asioista: vastuun jakamisesta, kuuntelemisesta sekä ennen kaikkea johtajien ja esimiesten esimerkillisestä toiminnasta. Kun kehityksen esteet – epäluulo, pelko, kyräily ja kyynisyys – raivataan pois tieltä, saadaan työstä vähemmän kuormittavaa.

Telma 2 2012

yen, kannustaen

www.telma-lehti.fi

Telma 22 2012 2012 Telma

”

Aktiivinen kommunikaatio on yksi luottamuksen keskeisistä tekijöistä.

iellä täällä asiakkaiden joukossa vilisee keltasinisiä paitoja. Tavaratalon apulaisjohtaja, henkilöstöjohtaja, asiakaspalvelija – ei väliä tittelistä, kaikilla on samat työvaatteet. Suomen parhaaksi valitulla työpaikalla vannotaan yhdessä tekemisen ja työntekijöihinsä luottavan ilmapiirin nimiin. – Jos tavaratalon johtaja ajaa trukkia lauantai-iltana, niin kyllä se osoittaa esimerkkiä muillekin, Vantaan Ikealla työskentelevä asiakasneuvoja Ville Linkoheimo naurahtaa. Esimerkin avulla johtaminen on listattu yhdeksi Ikean arvoista.

Telma 2 2012

– Esimies on aina tarkassa syynissä, ja pienetkin jutut huomataan. Jos esimiehen tauot ovat muuta kuin työntekijöiden tauot, se ei luo hyvää kuvaa, Ikea Oy:n henkilöstöjohtaja Sari Härkönen sanoo. Ikea valittiin tänä vuonna Great Place to Work -instituutin tutkimuksessa toistamiseen Suomen parhaaksi työpaikaksi suurten yritysten kategoriassa. Härkösen mukaan työntekijöiden vastauksissa korostui erityisesti se, että Ikealla jokainen uskaltaa ja saa olla oma itsensä. Yhteydenpito esimiehiin koettiin helpoksi. Linkoheimo on työskennellyt Ikealla vasta puoli vuotta, mutta hän on aina uskaltanut mennä kysymään neuvoa. Uuteen työntekijään luotetaan, ja työntekijä

voi luottaa siihen, että hän saa tarvittaessa apua ja ohjausta. – Kukaan ei kävele ohi, jos näkee, että toinen on pulassa. Jos joku ei tiedä vastausta, hän ei käännä selkäänsä, vaan kertoo, kuka voisi auttaa, Linkoheimo sanoo. Suoria kontakteja

Tuloksista, tavoitteista ja muutoksista informoidaan Ikean tavarataloissa säännöllisesti. Joka aamu henkilökunnalle kerrotaan keskusradion kautta muun muassa myyntitilastot ja asiakasmäärät – sekä päivän ruokalista, joka saa kehuja työntekijöiltä hinta-laatu-suhteestaan. www.telma-lehti.fi

Lopuksi toivotetaan kaikille hyvää päivää. Aktiivinen kommunikaatio on yksi luottamuksen keskeisistä tekijöistä, ja Ikealla se näyttäisi toimivan. Henkilöstölehti ilmestyy viikoittain, ja esimiehet ovat mukana työntekijöiden arjessa tekemällä samoja töitä heidän kanssaan. Tietoa jaetaan tiimipalavereissa ja ilmoitustauluilla. Tavaratalon johtaja käy läpi tavoitteet ja talouden tunnusluvut henkilöstön kanssa. Palautetta annetaan suoraan, rehellisesti ja heti. – Kun asiat hoidetaan saman tien kuntoon, niitä ei tarvitse jäädä murehtimaan, Linkoheimo sanoo. Asiakaspalvelupäällikkönä toimiva Sari Wallenius sekä virheellisiä ja palautettuja tuotteita käsittelevä

Sari Wallenius, Ville Linkoheimo ja Tuoma Ala-Luopa kehuvat Ikean työilmapiirin vapautta, vastuuta ja yhteishenkeä.

Telma 2 2012

Pallomeri rrrrules!

> Hyvä työympäristö antaa tilaa myös leikille. Pallomeressä uivat Sari Härkönen, Sari Wallenius, Tuomas Ala-Luopa ja Ville Linkoheimo.

Tuomas Ala-Luopa korostavat, että avoimuus ja rehellisyys sekä vastuun jakaminen ovat tärkeitä menestystekijöitä. Niillä rakennetaan hyvää henkeä, motivaatiota ja luottamusta. – Työntekijöitä kuunnellaan koko ajan, Wallenius sanoo. Esimerkki lähtee Härkösen mukaan suoraan Ikean perustajasta Ingvar Kampradista. Kun ruotsalainen miljardööri vieraili Suomessa, hän meni johtajien sijaan suoraan henkilöstön keskelle, tavarataloihin. Kun työntekijöitä kuunnellaan ja ideointiin ja ajatusten jakamiseen kannustetaan, syntyy myös uusia ratkaisuja ja käytäntöjä, joilla työtä voidaan tehostaa. Palaute on hyvästä

Luottamus on yksi organisaatioon sitoutumisen ja työhyvinvoinnin, mutta myös menestyksen tärkeimmistä tekijöistä. Se mahdollistaa yrityksen riskinoton, joka lisää menestysmahdollisuuksia erityisesti aloilla, joissa tuotekehitys, jatkuva muutos, ideat ja innovaatiot ovat keskeisessä asemassa. Mitä vähemmän luottamusta on, sitä heikommin työntekijät uskaltavat ottaa riskejä ja jakaa ideoitaan. Suomen epähierarkkisessa työkulttuurissa luottamuksella on yleensä ollut vahva sija. Työelämän muutokset – työmuotojen monipuolistuminen, etätyön

Kirsimarja Blomqvist

Telma 2 2012

lisääntyminen, kansainvälistyminen ja erilaisuuden lisääntyminen, esimiesten vähentyminen ja koventunut kilpailu – ovat kuitenkin asettaneet luottamukselle uusia haasteita ja lisänneet sen painoarvoa. Jos työtä tehdään kaukana muusta organisaatiosta tai autonomisten ja itseohjautuvien tiimien kautta, on luottamuksen oltava vahvalla pohjalla. Mikäli yritys haluaa saada työntekijöidensä hiljaisen tiedon ja luovuuden käyttöönsä, avoimen ja rohkaisevan ilmapiirin on oltava kunnossa. – Se on kurja merkki, jos kokouksissa ollaan hiljaa. Se voi olla johdolle ja koko organisaatiolle turmiollista, Lappeenrannan yliopiston tietojohtamisen professori Kirsimarja Blomqvist huomauttaa. – Asian voi ajatella niin, että kun palautetta ja lunta tulee tupaan, on onnistunut esimiehenä. Luottamus on silloin vahva. Esimiehen on tärkeää kestää myös arvostelua. Esimies on jatkuvan tarkkailun alla. Kun joku avaa suunsa ja sanoo mielipiteensä, muut tarkkailevat, miten esimies reagoi. Jos ideat ammutaan kerta toisensa jälkeen alas, ei tarvitse odottaa kauankaan, että ne tyrehtyvät. Poissa olevien moittiminen on helppo keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta samalla se herättää epäluottamusta: miten minusta puhutaan silloin, kun itse en ole paikalla. Se, miten ongelmatilanteet ratkaistaan, on luottamuksen kannalta oleellista. – Esimieheltä vaaditaan taitoa reagoida pieniinkin ongelmiin nopeasti. Herkkyys ja taju oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta ovat pinnalla yhä enemmän. Ongelmat tulevat entistä herkemmin esiin. Jos työntekijä lukee työnantajastaan kertovat uutiset lähinnä lehtien sivuilta, luottamus kärsii väistämättä. Kaikkien asia

Luottamus syntyy hyvin yksinkertaisista asioista, mutta sen rakentaminen ei ole helppoa. Ihmiset kuulevat ja näkevät asioita eri tavoin, ja jokaisen suhtautumiseen vaikuttaa myös oma henkilöhistoria. Toinen voi kokea haasteet, muutokset ja ideoinnin työtä motivoivana tekijänä, toista ne saattavat pelottaa. Toinen ottaa palautteen mahdollisuutena, toinen negatiivisena kritiikkinä. Entistä vaikeampaa luottamuksen rakentamisesta tulee, jos se on kertaalleen menetetty. Silloin auttavat muun muassa nopea reagointi, ongelmien myöntäminen ja sen varmistaminen, etteivät samat ongelmat toistu uudelleen. Irtisanomistilanteissa on muistettava, että irtisanomiset koskettavat niitäkin, jotka saavat pitää paikkansa.

Telma 2 2012

– Silloin päätösten perustelu, reiluus ja avoimuus ovat tärkeitä asioita, Kirsimarja Blomqvist sanoo. Vaikka esimiehen on hyvä tuntea alaisensa, jokaista työntekijää varten ei voida luoda omanlaisia järjestelmiä. Oikeudenmukaisella kohtelulla ja toisen ihmisen ymmärtämisellä päästään kuitenkin jo pitkälle. Kommunikaatiota on harvoin liikaa. Ihmisillä on suuri tarve tuntea itsensä arvostetuksi. Jos luottamusta annetaan, sen arvoisia halutaan myös olla. Esimies on luottamuksen rakentamisessa esimerkki ja aloitteentekijä. – Jos muut säästävät ja esimies matkustaa ensimmäisessä luokassa, hän ei toimi kovin hyvänä roolimallina, Blomqvist huomauttaa. < Hyvä henki ja luottamus antavat motivaatiota työn kehittämiseen, tuumii Tuomas Ala-Luopa.

Luottamus ei kuitenkaan ole yksisuuntaista. Myös työntekijän on osallistuttava hyvän ilmapiirin luomiseen ja otettava vastuuta kommunikaation toimimisesta esimiehen suuntaan ja työntekijöiden keskuudessa. Esimies voi auttaa alaisia ymmärtämään rooliaan kertomalla avoimesti omasta työstään. Jos hän asettaa itsensä alttiiksi ja kysyy mielipiteitä alaisiltaan, hän kannustaa samalla heitä rohkeuteen. Esimiehen ei tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta hän voi käydä välillä kahvilla tai lounaalla työntekijöiden kanssa tai tuoda kahvihuoneeseen pullapitkon. Kyvykkyyden lisäksi luottamukseen liittyvät vahvasti tunne ja teot. Myönteisen tunteen vaikutukset korostuvat erityisesti muutostilanteissa. – Suomessa ollaan helposti asialinjalla. Pieni myönteinen fiilis helpottaa kuitenkin hurjasti tekemistä. Työpaikalla voidaan nauraakin, Blomqvist muistuttaa.

Teksti Sami Turunen • Kuva Kari Hulkko

Sopimalla eteenpäin Työministeri, SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen on aina halunnut rakentaa työelämää pitkäkestoisten ratkaisujen ja yhteistyön kautta.

minuuttia ja 12 sekuntia. Sen verran työministeri Lauri Ihalaiselta tulee heti alussa luontevasti asiaa, ennen kuin hän malttaa hengähtää ja ottaa ensimmäisen kulauksen kahvistaan. Työmarkkinoiden grand old manin puheessa kohtaavat kasvu, työelämän rakennemuutoksen kolmas aalto, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhdistäminen, työllisyysasteen nosto ja työkyvyttömyyseläkkeelle valumisen estäminen. Ihalainen toistaa monta kertaa, kuinka työelämä on suurempien muutosten edessä kuin koskaan. Hänellä on edessään powerpoint-printtejä, joista hän selaa esille kuvaa, sanaa ja numeroa. Puhetta rytmittävät tutun aktiiviset kädet, joilla on viitottu työelämän suuntia vuosikymmeniä. Ihalaisen silmät alkavat loistaa, kun hän pääsee lempiaiheeseensa: työpaikkojen sosiaalisiin suhteisiin ja luottamukseen.

Telma 2 2012

– Ne ovat meidän vahvuustekijämme ja suunnaton voimavara työelämän muutoksessa. Meillä on pitkä perinne yhdessä tekemisessä, luottamushenkilörakenteessa, kyvyssä sopia. Se on se suomalainen malli, joka kestää tiukan paikan tullen kriisitkin. Siksi sitä ei saa päästää rapautumaan. Yhteinen polku

Ihalaisen varjo on hyvässä mielessä pitkä. Aina kun muistellaan työmarkkinapolitiikan kulta-aikaa, muistetaan nostaa esiin sopiminen, maltillisuus, vastuullisuus – ja Lauri Ihalainen. Ihalainen on itse kiusaantunut, jos hänen rooliaan korostetaan. Hän suostuu kuitenkin vähän arvioimaan, kuinka arvostus on ”reppuun kerätty”. – Olin tietysti pitkään mukana ja tunnen molempia osapuolia… Vaikka vaikeitakin asioita on ollut, en ole tärvellyt suhteita mihinkään suuntaan. Nykyroolissa on

etua, että tuntee järjestöjen sielunelämän ja kulttuurin. Hyvän luottamuksen rakentaminen niin henkilökuin järjestötasolla on vuosikymmenien työ. – Aina pitää muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Minultakin meni kauan ymmärtää, että ei riitä, että olet omasta mielestäsi vaikka kuinka oikeassa. Se ei johda sopimiseen. Pitää ymmärtää toisen osapuolen intressit ja hakea se yhteinen polku. Hyvän luottamuksen kautta voi hakea uusiakin polkuja, jos yksi umpeutuu. Aina on oltava takataskussa vaihtoehtoisia avauksia, ja pitää voida luottaa siihen, että toinen osapuoli ei käytä niitä pohdintoja väärällä lailla hyväkseen, Ihalainen muistuttaa. – Luottamuksen voi menettää vain yhden kerran. Vaikka olisi mahdollisuuskin, selkävoittoja ei näissä asioissa pidä kenenkään ottaa. Pitkällä aikavälillä se on tuhoisa tie. Ihalainen viihtyi koko työuransa SAK:ssa, puheenjohtajanakin hän teki liki 20 vuoden uran. Siinä ajassa hän ehti kiertää yrityksiä, kohdata ihmisiä niin duunari- kuin johtajatasolla. – Se on aina ollut hienoa, miten luottamusmiehet sekä toimitusjohtajat ovat silmiinpistävän ylpeitä työpaikastaan. Ammattiylpeyden lisäksi koetaan ylpeyttä yhteisestä menestystarinasta, luovista järjestelyistä, joilla www.telma-lehti.fi

on selvitty myös kriiseistä, ministeri muistelee ministeriössään Etelä-Esplanadin varrella. Esimerkin voimalla

Ihalaisen edessä on muistilehtiö. Työelämän kysymykset ja monet ratkaisutkin ovat hänellä verissä, ja hän havainnollistaa ajatuksenjuoksujaan piirtelemällä nuolia, kaaria ja kaavioita. Niitä tarvitaan, kun työministeri avaa lempilapsensa, TEMin työelämästrategian kiemuroita. Strategialla halutaan tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Työ- ja elinkeinoministeriö ei ole strategioineen yksin, sillä työhyvinvoinnista ja työelämän kehittämisestä riittää Suomessa nyt puhetta. Mutta aina, kun päästään yksi askel eteenpäin, jostain putkahtaa asioita, jotka vievät kehitystä ainakin henkisesti kaksi askelta taaksepäin: isoja irtisanomisia, johdon kohtuuttomia palkkioita, tuloksen repimistä henkilöstövähennysten kautta. Kynän rapina lehtiöllä pysähtyy. Ihalainen huokaa. – Eihän se asiaa auta, jos kohtuuden periaate ei toteudu. Kaikkia tuloksentekijöitä pitäisi palkita. Ihalainen myöntää, että lunta on tullut tupaan myös, kun ”ison rysäyksen” paikkakuntia on viime vuosina riittänyt. Kadonnut on niin perinteistä teollisuutta kuin tietotekniikka-alaa, viimeisin synkkä uutinen oli

Lauri Ihalainen raamittaa hyvän työyhteisön huoneentaulun kolmesta tärkeästä asiasta: keskinäinen arvostus, luottamus ja tasavertainen yhteistyö.

Telma 2 2012

”

Hyviä esimerkkejä tarvitaan, kaikki ei ole Suomessa pielessä.

isojen varuskuntien lakkautukset. Nämä rakennemuutokset näkyvät otsikoissa, mutta niistä nouseminen ei, muistuttaa ministeri ja kertoo esimerkin. – Autotehtaan lopettamisen myötä Uudenkaupungin työttömyys pomppasi aikoinaan yli 30 prosentin. Pitkäjänteisen työn myötä se on nykyään kevyen hiilijalanjäljen ja ympäristöystävällisen teknologian kaupunki. Mutta se oli 20 vuoden projekti. Myös tällaisia onnistumisia pitäisi viedä julkisuuteen. – Hyviä esimerkkejä tarvitaan, kaikki ei ole Suomessa pielessä. Tärkein pääoma

Työnantaja on usein työpaikalla se osapuoli, jolla on valta käynnistää, vauhdittaa tai jarruttaa kehi-

tystä. Työväenliikkeen kasvatti Lauri Ihalainen muistuttaa, että työntekijöiden pitää silti kantaa oma vastuunsa. Palkka ja edunvalvonta ovat asioita, joista täytyy pitää kiinni, mutta hän kaipaa muunkinlaista aktiivisuutta. – Vastakkainasettelukin kuuluu elämään, mutta mikään kehittäminen ei ole palkansaajilta pois. Kannattaa tehdä paikallista yhteistyötä rohkeasti, yli työehtosopimusten perussisältöjen. Työntekijät voivat antaa yritykselle sellaista henkistä pääomaa, jota sillä ei muuten ole. Lehtiö alkaa olla täynnä omintakeista työelämägrafiikkaa, tilastot on selattu ja luvut luettu. Pitkän linjan sovunrakentaja miettii tovin ja muistuttaa vielä asiasta, joka on palkansaajillekin keskeinen. – Tuottava työelämä on myös paremmin palkkaa maksava työelämä.

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Miika Kainu

Kouluissa jaetaan vastuuta Kahden opettajan mallista haetaan ratkaisuja nykykoulun kasvaviin haasteisiin. Samalla se vähentää opettajien henkilökohtaista taakkaa.

Telma 2 2012

elsingin Munkkivuoren ala-asteen rehtori Anne Karikoski ihmettelee puheita, joissa kouluja kehotetaan tulevaisuudessa jakamaan johtajuutta. – Minun mielestäni sitä tehdään jo. Olen ollut rehtorina reilut kymmenen vuotta ja jo ennen minua täällä oli johtoryhmä. Rehtorista, apulaisrehtorista, erityisopettajasta ja luokanopettajasta koostuva johtoryhmä jakaa toisilleen vastuualueita ja tietoa ja välittää niitä sitten opettajakunnalle. Rehtorin ovi on aina auki, punainen valo palaa vain poikkeustapauksissa. Apua uskalletaan pyytää ja asioista keskustellaan. Kaksi vuotta sitten Munkkivuoressa aloitettiin samanaikaisopetuksen kokeilu, jossa toinen opettaja

Pareittain työskentely ja jaettu johtaminen on tuonut opettajien työhön haastetta ja uutta näkökulmaa, tuumivat Anne Karikoski ja Kirsti Palomäki.

Telma 2 2012

tulee muutaman kerran viikossa vierailulle toisen opettajan luokkaan, jossa he vetävät tunnit kahdestaan. Opettajille tämä on aiheuttanut omat haasteensa, sillä uudenlainen, kahden opettajan opetustapa muuttaa oleellisesti perinteistä opettajan työtä. Se haastaa selkeämpään vastuun jakamiseen ja yhdessä tekemiseen. – Meidät on opetettu olemaan yksin. Kun siihen tulee toinen mukaan, tulee helposti olo, että joku tarkkailee minua. Osalle se on ollut helpompaa, osalle vaikeampaa, opettaja Kirsti Palomäki sanoo. – Itse en ole kokenut sitä niin, että joku olisi minua arvostelemassa. Se on vienyt opetusta avoimempaan suuntaan. Samalla näkee, millaisia eri luokat ovat ja voi poimia muilta opettajilta ideoita omaan työhön. Jaettua johtamista suurempana haasteena koulumaailmassa ovat kuitenkin yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, jotka vaikuttavat suoraan koulun arkipäivään, kuten opettajien ja rehtorin lisääntyneet tehtävät sekä perheiden ja lasten huonovointisuus. Vanhempien vaatimukset koulua kohtaan ovat kasvaneet, eikä opettajien ja rehtorin näkemystä arvosteta enää entiseen malliin. – Omista oikeuksista pidetään kiinni, vaikka joku toinen kärsisi. Kun mennään kohti amerikkalaista mallia, myös opettajista saattaa tulla varovaisempia puuttumaan häiriökäyttäytymiseen, Karikoski pohtii.

Lisätietoa

• Marjo Kyllösen väitöskirjatutkimus Tulevaisuuden koulu ja johtaminen. www.tsr.fi > Hae numerolla 109422

Irtisanominen kuormittaa johtajia

Taru Feldt

Telma 2 2012

Jyväskylän yliopiston psykologian professori Taru Feldt tutki yhdessä työryhmänsä kanssa johtajien työn eettistä kuormittavuutta eli eettisesti haastavia tilanteita ja niistä johtuvaa stressiä. Tyypillistä eettiselle kuormittuneisuudelle on, ettei johtaja tiedä, mikä olisi oikea tapa toimia tai hän joutuu toimimaan omia arvojaan tai sääntöjä vastaan. Eniten eettistä kuormittuneisuutta aiheuttivat irtisanomistilanteet – erityisesti, jos johtaja tiesi, että irtisanottavalla on vaikea elämäntilanne tai uudelleen työllistyminen on haastavaa. Tutkimuksen yllätys oli kuitenkin siinä, että lähes joka toinen vastaaja koki kuormittaviksi tilanteet, jotka

liittyivät jollain tavoin vuorovaikutustaitoihin. – Monet johtajat kokivat olevansa yksin, eivätkä tienneet, mikä olisi oikea päätös. Myös työntekijöiden väliset ristiriidat ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa alaisten ja kollegoiden kanssa aiheuttivat eettistä kuormittuneisuutta, Feldt kertoo. – Luku on turhan iso ja yllättävä. Se kertoo, että johtajat tarvitsevat koulutusta ja tukea eettisesti vaikeiden tilanteiden kohtaamiseen. Lisäksi kuormittavuutta aiheuttivat arvoristiriidat omien esimiesten ja yrityksen arvojen välillä. Se osa vastaajista (16 %), joka ei koskaan ollut kokenut johtajan työtään eettisesti kuormittavaksi, työskenteli

yrityksissä, joissa organisaation kulttuuri koettiin eettiseksi. – Näissä paikoissa keskustelu ristiriidoista oli sallittua, eikä ongelmille sen enempää hymistelty kuin naurettukaan. Epätietoisuutta ei ollut, sillä toimintamallit olivat selkeät, läpinäkyvät ja eettiset. – Tiia Lappalainen

Lisätietoa

• www.tsr.fi > Hae numerolla 108124 • www.jyu.fi > Hae nimellä Eettinen kuormittavuus johtajien työssä

Esa Melametsä

a j at e l m a

Tee työsi huonommin! nnen nykyistä työtäni autoin yliopistoopiskelijoita, joilla oli ollut matkallaan ongelmia. Syystä tai toisesta heiltä oli jäänyt opintoihinsa kuuluva pro gradu tekemättä. Jälkikäteen arvioiden tuo vuosikymmenen kestänyt pätkäpötkötystyöni oli huippuhomma. Ette ehkä usko, mutta kaikkina tuhansina aamuina lähdin töihin valoisin mielin. Koin näet aidosti tekeväni tärkeää työtä. Tunsin, että olin jokin jossakin ja minulla oli paikka. Vuosien varrella luin tuhansia ahdistuneiden opiskelijoiden raapustuksia, jotka osoittivat, että akateemiseen maailmaan totisesti mahtuu merkillisiä kiinnostuksen kohteita. Joukossa oli opiskelija, joka halusi ehdottomasti kirjoittaa tutkielmansa havumetsien kaarnakuoriaisista (tiedättehän, Coleoptera Carabidae). Eräs kiinnitti palavan katseensa selkäydinvammaisiin, parisuhteessa eläviin keski-ikäisiin naisiin, muuan pureutui internetin noitiin ja yksi Kofi Annanin Millennium-ohjelmaan. Loput 896 olivat kiinnostuneita aivan muista aiheista. Älkää kysykö, mihin tuota kaikkea porautumista tarvittiin. Vaikka virtuaalinen ystäväpiirini oli virittänyt vastaanottimensa noinkin erilaisille taajuuksille, heitä kaikkia yhdisti sama vaiva, totaalinen blackout. Gradu ei vain ottanut syntyäkseen. Kuultuani riittävän monta elämäntarinaa minulle alkoi paljastua hämmentävä salaisuus. Suojattini eivät olleetkaan luusereita, he eivät olleet tuossa jamassa laiskuuttaan. Päinvastoin, suurta osaa saattoi nimittää perfektionistiksi. Monen gradu oli hyytynyt alkusijoilleen, koska satasivuinen tutkielma oli jotakin aivan liian massiivista. He eivät tienneet, miten afrikkalainen norsu syödään. He olivat niin varmoja epäonnistumisestaan, että olivat päättäneet olla yrittämättä. Aikani päätä raaputeltuani luulin

www.telma-lehti.fi

löytäneeni langan pään. Kysyin: miksi tavoittelet kympin suoritusta, kun kehnompikin suoritus tuo sinulle maisterin paperit? Kysymykseni järkytti kuuden laudaturin ylioppilaita. Aikansa ryittyään säälimättöminkin itsensäruoskija kuitenkin hyväksyi ajatuksen. Joku yltyi jopa hörähtelemään: voisiko sellainen olla mahdollista? Miksi ei! Yliopiston skaala ulottuu ykkösestä viitoseen. Jo ykkösen gradu on hyväksytty, vaikka onkin tosi huono. Silti se on hyväksytty. Ja kun hihat käärittiin, hiilivaunu jurskahti liikkeelle. Eikä se vain liikkunut, pian se klonksutteli iloisesti kilkattaen. Työhön tuli rentoutta, tuloksia alkoi syntyä. Uskokaa tai älkää, tämä oivallus on työurani suurimpia. Aloin soveltaa sitä myös omiin töihini. Aloin arvioida työpöytäni huojahtelevia paperikasoja. Aloin jupista itselleni: kaikelle tuolle ei tarvitse myydä sieluaan! Ja niin todella oli. Kun otin käteeni ensimmäisestä pinosta ”Nilssonin paperin”, huomasin, että minun ei tarvinnut uhrata sille viikkoa, ei puoltakaan päivää. Opin huomaamaan, että moniin tekemättömiin töihin kelpasi seiskan suoritus, joskus jopa häpeällisen hätäinen vilkaisu. Nykyään väitän, että jopa yksi työelämäuupumuksen selittäjistä piilee typerässä tinkimättömyydessämme, siinä, ettemme suostu tyytymään vähempään. Modernilta työelämältä ei kuitenkaan armoa tipu, se tuottaa työtä eteemme kiihtyvällä tahdilla. Kenenkään aika ja voimat eivät riitä sen kaiken ikuiseen viilaamiseen. Ellemme muuta tapojamme, meidän käy huonosti. Työ on tehtävä niin huonosti kuin mahdollista.

Moniin tekemättömiin töihin kelpasi seiskan suoritus.

Juha T Hakala Kirjoittaja on professori Jyväskylän yliopistossa.

Telma 2 2012

I l m i ö Teksti Tarja Västilä • Kuvitus Helena Hajanti

Työn sankari tunnemyrskyssä Pelkällä järjellä ei työpaikalla pitkälle pötkitä. Jos tunteet osaa suunnata oikein, ne edistävät terveyttä ja työhyvinvointia. istä näitä tunteita oikein tulee? Kurkistus aivojen sopukoihin tuo vastauksen: kun ympäristöstä tulee sopiva ärsyke tai ajattelutoiminta alkaa jyllätä, limbinen järjestelmä aktivoituu ja syntyy tunne. Järjestelmä on tahdosta riippumattomien toimintojen, motivaation ja mielentilojen säätelyyn osallistuvien aivojen alueella, ja nimensä se on saanut aivokuoren sisäreunasta eli limbuksesta. Tunteet tulevat aivoista, vaikka sydän sanoisi toisin. Pää surisee, posket punoittavat, silmät kyynelehtivät ja kipinöivät, ääni tärisee, kädet hikoilevat. Suunsa voi vielä pitää supussa, mutta nonverbaaliset tunneilmaisut ovat kontrollin ulkopuolella. Yhdysvaltalaispsykologi Paul Ekman on tutkinut empiirisesti, että vihalle, inholle, pelolle, ilolle, surulle ja pelästymiselle on universaalit ilmeet, jotka tunnistetaan kaikissa kulttuureissa.

Telma 2 2012

Tunteiden avulla työelämästä ei tule vain mielekästä ja tyydyttävää, vaan myös tehokasta ja tuloksellista.

Kiasman taannoisessa näyttelyssä limbus valjastettiin kuvaamaan unohduksen ja epävarmuuden tilaa. Ajatukseen voi yhtyä: tunnereaktio ei ole hallittua, se syntyy hetkessä – jälkeenpäin voi harmittaa niin, että haluaa unohtaa. Teologisena käsitteenä limbus eli limbo tarkoittaa helvetin esikartanoa. Sen voi työelämässäkin ymmärtää, jos on tuiskahdellut väärille ihmisille väärään aikaan väärässä paikassa – tai firman juhlissa. Toisaalta Tukholman yliopiston Stress Research Instituten kymmenvuotisen seurantatutkimuksen mukaan raivokohtauksen pidättely lisää miesten sydänkohtausriskiä. Texasin yliopiston tutkijalla Eddie Harmon-Jonesilla on ratkaisu: hän kehottaa asettumaan makuuasentoon ennen kiukunpuuskaa, sillä loikoillessaan ihminen on vähemmän hyökkäävä. Kanavoi turhautuminen

Työyhteisövalmentaja Jarkko Rantanen on perehtynyt tunneilmastoon kirjassaan Tunteella! Voimaa tekemiseen. Rantanen siirtäisi kokonaan syrjään hyödyttömät juupas-eipäs-tunteita -pohdiskelut ja kehottaa sen sijaan miettimään, miten tunteet vaikuttavat toimintaan ja suorituskykyyn. Kun tunteet tiedostaa, tunnetietoa voi hyödyntää työpaikalla, johtamisessa, koulutuksessa ja työyhteisöjen kehittämisessä. Kirjasta saa muun muassa vinkkejä, miten hämmennystä, uteliaisuutta, vihaa, surua, häpeää ja ylpeyttä sekä hilpeyttä, myötätuntoa, innostusta ja vau-tunnetta voi hyödyntää organisaatioissa. Jokaisella tunteella on oma tehtävänsä ja vaikutuksensa toimintaan, ajatteluun, päätöksentekokykyyn ja ympäristöön. Ilman tunteita ei synny mitään. Tunteiden avulla työelämästä ei tule vain mielekästä ja tyydyttävää, vaan myös tehokasta ja tuloksellista. Kirjoittaja ei väheksy turhautumisen tunteitakaan,

sillä niihin sisältyy suuria mahdollisuuksia: turhautuneella ihmisellä on vielä paljon tahtoa jäljellä. Hän ei ole luovuttanut, joskaan ei osaa kanavoida energiaansa oikeaan suuntaan. Negatiiviset tunteet tulisikin saada hyötykäyttöön ja iänikuisesta marinasta päästä tavoitteelliseen toimintaan ja uuden alkuun. Marja-Liisa Mankan, Maija-Leena Kaikkosen ja Sanna Nuutisen Hyvinvointia työyhteisöön -oppaan mukaan monet työyhteisön ristiriidat ja jumitilanteet johtuvat nimenomaan käsittelemättömistä tunteista. Tunteiden ohitus jättää jäljelle vain mekaanisia työsuorituksia, ja työpaikassa ei synny uusia innovaatioita eikä työyhteisö kehity. Kolmikko nostaa tunnejohtamisen eli tunteiden havainnoimisen myös johtamisen kulmakiveksi. Kuusi voittaa yhden

Tunnetutkija, psykologi Mikael Saarisen mukaan tunneäly on metataito, joka ohjaa muiden taitojen hyödyntämistä. Se on kykyä tunnistaa, ilmaista, analysoida ja säädellä omia ja toisten tunteita erilaisissa tilanteissa. Tunteet auttavat selviytymään ja sopeutumaan, mutta niillä on myös vahva sosiaalinen rooli. Ne ovat viestinnän välineitä. Tunteet ovat lajinkehityksen myötä syntyneet tukemaan vuorovaikutusta: tunnetilan jakaminen ryhmän – lauman – jäsenten kesken on tärkeää. Oman tunnetilan jakaminen edesauttaa ryhmässä toimimista. Kaikilla tunteilla on sijansa, mutta vain oikein ajoitettuna ja ilmaistuna. On hyvä antaa enemmän tilaa positiivisille kuin negatiivisille tunteille. Saarisen mukaan kolme myönteistä tunnetta yhtä kielteistä kohti edistää yksilötasolla terveyttä, tiimityöskentelyssä suhteen pitäisi olla 6:1. Työpaikoille kannattaa hankkia niitä sohvia: loikoillessa voi lamaannuttaa kiukkuaan sekä kerryttää mielihyvän tunteita, joita voi jakaa kollegoille.

Lähteet mm: • Terveyskirjasto • Kiasma • Helsingin Sanomat • New Scientist 2009, • Jarkko Rantanen: Tunteella! Voimaa tekemiseen • Manka, Kaikkonen, Nuutinen: Hyvinvointia työyhteisöön • Saarinen: Tunneälykäs esimiestyö • oppivataivot.fi • paulekman.com

Telma 2 2012

Teksti Vesa Ville Mattila • Kuvat Kaisu Jouppi

Hyvin suunniteltu on turvalliseksi tehty Hyvä suunnittelu maksimoi työn ja työpaikan turvallisuuden. Se kuitenkin edellyttää määrätietoista toimintaa rakennushankkeen alkumetreiltä lähtien.

Telma 2 2012

prosessi” Tuotantolaitoksen turvallisuus heijastuu työ-

turvallisuuteen jo rakennushankkeen aikana.

uorma-autot kurvailevat lasteineen, nosturit nykäisevät palkkeja paikoilleen, rälläkkä ja moottorisaha säestävät taustalla. Keväällä 2013 käyttöön otettava Fortumin voimalaitos nousee tasaiseen tahtiin Järvenpäässä. Suomen mittakaavassa keskikokoinen laitos tuottaa sekä sähköä että lämpöä pääasiassa biomassaa polttamalla. Hankkeen suunnittelusta, hankinnoista, rakennustyömaasta ja projektinjohdosta vastaa Pöyry Oyj. Turvallisuus on ollut yksi hankkeen keskeinen teema alusta alkaen. – Tuleviin ratkaisuihin pystytään parhaiten vaikuttamaan konseptivaiheessa. Tuotantolaitoksen prosessiturvallisuus heijastuu työturvallisuuteen jo rakennushankkeen aikana ja myöhemmin koko laitoksen turvallisuuteen, sanoo prosessiturvallisuutta Pöyryllä johtava Juha Sipilä. Luontainen turvallisuus kärjessä

Turvallisuuden suunnittelua ja toteutusta ei voi kopioida, sillä jokainen hanke on ainutkertainen. Prosessiturvallisuuden periaatteita noudattamalla kukin hanke kuitenkin etenee hallitusti. Periaatteista ensimmäinen on luontaisen turvallisuuden maksimointi. Tuotantolaitoksissa se usein tarkoittaa vaarallisten ja terveydelle haitallisten aineiden minimointia. Samalla prosesseja koetetaan yksinkertaistaa sekä hillitä vaikkapa paineita ja lämpötiloja. – Luontaisen turvallisuuden miettiminen vähentää tarvetta tehdä myöhemmin muita hankalasti ja kalliisti toteutettavia turvallisuusratkaisuja. Se, mitä ei ole, ei voi vuotaa, Sipilä muistuttaa. Toinen prosessiturvallisuuden periaate keskittyy passiiviseen suojaukseen. Esimerkiksi rakennuksen

Telma 2 2012

Polttoaineen varastosiilo on Järvenpään voimalaitoksen suurimpia valutöitä. Voimalaitostyömaan sujuva eteneminen on vaatinut tarkkaa työvaiheiden rytmittämistä. Turvallisen työympäristön suunnittelu alkaa jo rakennusmontun pohjalta.

Telma 2 2012

Jaakko Kuusisto

Pekka Korhonen

urakoitsijoiden kanssa jopa ” Pidämme päivittäin koordinaatiopalavereja.

teräsrakenteet suunnitellaan pysymään pystyssä tulipalosta huolimatta. Kolmas periaate on aktiivinen suojaus, johon kuuluvat erilaiset suojalaitteet ja hälyttimet. Voimalaitoksessa kyseeseen tulee prosessin turva-automaatiojärjestelmä. Laitoksen valmistumisen ja käyttöönoton yhteydessä prosessiturvallisuus tuo arkeen muun muassa henkilöstön koulutusta koskevia menettelytapoja. Turvallisuuden suunnittelu ja toteutus jatkuvat moninaisina myöhemminkin. Yksi kriittisimmistä kysymyksistä liittyy prosessin ja organisaation muutoksiin. Miten ne vaikuttavat laitoksen turvallisuuteen? Asennetta peliin työmaalla

Myös työmaa-aikainen turvallisuus perustuu jämptiin järjestelmällisyyteen. – Olemme määritelleet turvallisuuden periaatteet, tavoitteet ja tasot. Kaikki sopimuskumppanimme velvoitetaan noudattamaan niitä, taustoittaa apulaisprojektipäällikkö Jaakko Kuusisto Fortumista. Rakennusprojektin alihankkijoiden turvallisuuden tasoa tarkastellaan ensin tarjousneuvotteluissa, sitten sitä koetellaan käytännössä. – Läpikäyn kaikkien urakoitsijoiden turvallisuus- ja työsuunnitelmat ja valvon niiden noudattamista. Joskus hienot turvallisuusjärjestelmät osoittautuvat hieman toisenlaisiksi kuin todellisuus. Avainasemaan nousee työnjohdon asenne, kertoo Pöyryn työturvallisuuspäällikkö Anniina Simola.

Telma 2 2012

Parhaillaan Järvenpään voimalaitosta rakentaa sata ammattilaista, loppukesästä heidän määränsä yli kaksinkertaistuu. Koska kaikkien tulee tuntea turvallisuuden pelisäännöt ja toimia niiden mukaisesti, Simola perehdyttää jokaisen työntekijän sekä yleisiin että erityisesti tämän työmaan turvallisuusseikkoihin. Työt täytyy rytmittää

Rakentamisen rinnalla Järvenpäässä alkavat vähitellen myös laitoksen mekaaniset asennustyöt. Kun samoilla kulmilla häärii usea urakoitsija, täytyy työmaapäällikkö Pekka Korhosen rytmittää työt etenemään jouhevasti. – Jos kolme nosturia koukkisi puomit ristikkäin, tulisi tukku vaarallisia tilanteita ja aikatauluviiveitä. Sellaisen välttämiseksi pidämme urakoitsijoiden kanssa viikoittain, jopa päivittäin, koordinaatiopalavereja työmaapiirustusten äärellä, Korhonen sanoo. – Työmaalla tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta. Vain sillä tavalla tällaista isoa laivaa voidaan luotsata karien ohi. Rutiineihin kuuluvat myös jokaviikkoiset kierrokset, jolloin työmaapäällikkö ja työturvallisuuspäällikkö läpikäyvät kunkin urakoitsijan työmaaalueet: vastaavatko ne asetuksia ja määräyksiä, ovatko työolosuhteet turvalliset? Voimalaitoksen valmistuttua sen turvallisuus on paljolti käytöstä vastaavan henkilöstön harteilla. Rekrytointeja tehdään jo nyt, sillä perinpohjainen koulutus vie aikaa.

Resilienssi ennakoi muutokset VTT on selvittänyt Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa ennakoivan turvallisuuden johtamista. Resilience engineering eli resilienssi kuvaa organisaatiota, järjestelmää tai yksilöä, jolla on turvallisuudelle tärkeä kyky ennakoida, tarkkailla, reagoida ja oppia. Perinteisessä riskinarvioinnissa ennakoidaan vaaratilanteita. Resilienssissä puolestaan ennakoidaan vahingon todennäköisyyden kasvuun liittyviä muutoksia. Parhaimmillaan resilienssi luo uusia mahdollisuuksia tunnistaa jo varhaiset muutokset ja poikkeamat sekä analysoida vaaratilanteen kehitys – ennen vahingon sattumista.

Lisätietoja: • www.tsr.fi > Hae numerolla 107 262

Telma 2 2012

ko l m e n k e r r o k s e n v ä k e ä Sanat Sami Turunen • Kuvat Miika Kainu ja Mikko Vähäniitty

Telma 2 2012

Irti

kaikesta turhasta Uusi työn kehittämisen malli selkeyttää työnkuvia ja vähentää kuormitusta työyhteisössä. Tankki vielä puoleksi täynnä -mallin perusajatus on, että työpaikalla keskitytään vain oleelliseen eli itse työhön, sen sisältöön ja tekemiseen. Menetelmän edut nousivat esiin jo pilottiyhteisöissä, KK-Kunto Oy:n Jyväskylän ja Kuopion yksiköissä. Valmistuessaan malli on hyödynnettävissä lähes millä tahansa työpaikalla.

Aikaa ajatella, tahto tehdä ”Monella työpaikalla ei välttämättä tiedosteta, miksi työtä oikeastaan tehdään. Perustehtävän hämärtyminen heijastuu viimekädessä asiakkaisiin huonona palvelukokemuksena ja monina ongelmina. Työtä on usein paljon, ja jos ei ole aikaa perata omaa toimintaa, se näkyy kyseenalaistamattomina rutiineina, kuormittavuutena ja kiireenä. Ne eivät paranna työn tuloksia. Monesti yritysten koulutus on sattumanvaraista toimintaa, joka ei juuri näy arjen työssä. Valmennuksen tulisi vaikuttaa työn muuttumiseen ja tuottaa prosessi, jossa työntekijät voivat ymmärtää työn perustehtävän kirkkaasti ja konkreettisesti. Työn mielekkyys edistää innostumista ja antaa voimia niin yksilö-, tiimi- kuin yhteisötasolla. Tankki vielä puoleksi täynnä -hanke lähtee siitä, että haetaan ratkaisuja työyhteisön kehittämiseen. Lähtökohtana on, että jäljellä olevien voimavarojen kautta työstä selvitään, kunhan rakennetaan perustehtävää tukevat toimintatavat. Jos keskitytään ongelmiin, niitä varmasti löytyy. Jokaisen täytyisi työpaikalla sisäistää, mikä on onnistunut työsuoritus. Hankkeen punaisena lankana on kaiken tekemisen peilaaminen suhteessa asiakkaaseen. Asiakaskeskeinen työn kehittäminen tankkaa pitkällä aikavälillä työyhteisöä tavalla, jossa opitaan työssä ja voimaannutaan työn tekemisen kautta. Tankki-malli auttaa organisaatiota oppimaan tavan tehdä muutoksia asiakaskeskeisesti ja ketterästi. KK-Kunto valikoitui pilotiksi, koska siellä on sopiva moniammatillinen työyhteisö. Siellä perustehtävä selkeytyi ja töiden päällekkäisyyksiä saatiin karsittua. Samalla asiakkaan palvelu parani. Tankki-malli on vietävissä mihin tahansa työyhteisöön. Työn kehittämisen ratkaisut pitää aina etsiä työn kautta, ei henkilösuhteiden tai sen kautta, kenen kanssa on kiva tehdä töitä. Muuten dynamiikasta tulee dynamiittia.” Soile Aho psykologi, Psykologipalvelu Fokka Oy

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Tavoitteena aina työelämä ”Toteutamme kollegoiden kanssa tiiminä Kelan ammatillisia kursseja sekä Aslak-kuntoutuskursseja. Kuntoutusprosessit kestävät muutamasta päivästä kuukausiin, maksimissaan vuoden jaksoihin. Ohjaamme asiakkaita uudestaan työelämän suuntaan tekemällä heidän kanssaan ammatillisia suunnitelmia. Pohdimme heidän työkykyään, rajoitteitaan, motiivejaan sekä harjoittelemme työelämätaitoja ja työhyvinvointiin liittyviä asioita. Erityisesti nuorten kohdalla opetellaan myös arjen hallintaa. Olemme mukana tukemassa asiakkaita myös työharjoittelujaksoilla. Ammatillisessa kuntoutuksessa toimimme myös realisteina. Ei ole tarkoitus, että ihminen hakkaa päätään seinään erilaisissa kokeiluissa. Pyrimme löytämään alusta asti oikeansuuntaisen reitin kohti työelämää – joko uudelle alalle tai uudenlaiseen työnkuvaan entisellä alalla. Asiakaskunta on nykyään aika erilaista kuin vajaa kymmenen vuotta sitten. Diagnoosien määrä on kasvanut, ja yhdellä asiakkaalla voi olla useampia ongelmia. Työssä on ylä- ja alamäkiä, ja suuntaa joudutaan joskus tarkistamaan. Parhaan palkinnon saa, kun on myötäelänyt pitkää prosessia asiakkaan vierellä, ja näkee, kuinka hänelle kerääntyy motivaatiota ja tarvittavia voimavaroja, ja hän ohjautuu työelämän suuntaan. Sen takia tätä tehdään. Opiskelen työn ohessa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, ja työstän opinnäytetyönä Tankki-hankkeesta palvelua. Se on tuonut omaan työhön uusia ajatuksia ja erilaisen tavan tehdä asioita. Kun mietimme oman työmme rooleja, eri ammattiryhmien tekemistä ja työn kirkastamista, Jyväskylän yksikkö toimi peilinä Kuopion suuntaan. Yhdessä saimme hyviä ideoita, joista osa lähti elämään ja kehittymään. Tässä työssä nauru pidentää ikää. Me teemme asiakastyötä, jossa kokonaisvaltaiset ongelmat ovat läsnä päivittäin. Se vaatii välillä rankkaakin huumoria ja sitä, että pääsee puhkumaan tuntojaan työkavereille. Yhteen hiilen puhaltaminen on meillä iso voimavara.” Aino Lahti Ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja ja palvelupäällikkö, KK-Kunto Oy / Jyväskylä

Telma 2 2012

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Selkeys pitää terveenä ”Minulla on rapiat 30 vuotta kokemusta ammatillisesta kuntoutuksesta, ja olen johtanut vuodesta 2008 KK-Kunnon sekä Jyväskylän että Kuopion yksiköitä. Molemmat ovat periaatteessa hyvin samanlaisia yksiköitä, joissa on samalla lailla koulutettua henkilökuntaa. Kuopion yksikkö tuotti kuitenkin tappiota, siellä oli hirvittävän paljon sairauslomia ja hieman tulehtunut tilanne. Toimintaa piti järkeistää, ja Soile Aho Fokka Oy:stä tuli siinä vaiheessa apuun. Lähdimme pohtimaan ilmiötä, ja aika pian selvisi, että Jyväskylässä perustehtävä oli selkeä, Kuopiossa ei. Siellä kyllä oli paljon yhteistä tekemistä työajan ulkopuolella ja näennäisesti hyvä henki, mutta itse työn tekemisen tavoite oli hieman kadoksissa. Muutosta lähdettiin puimaan avoimesti yhdessä. Tarkoitus oli yhdenmukaistaa yksiköiden toimintaa ja katsoa, mikä on sairastamisen takana. Mietimme asioita erilaisissa, isommissa ja pienemmissä ryhmissä, ja jossain vaiheessa tapahtui oivallus: keskitytään työhön, ei mihinkään muuhun. Kun jokainen tietää, mitä tekee ja mitä työkaveri tekee, työt eivät mene päällekkäin. Tajuttiin, että jos minä en tee työtäni, ei toinen pysty tekemään omiaan. Näiden oivallusten ja niitä seuranneiden toimenpiteiden jälkeen sairauslomat laskivat dramaattisesti. Yksi opetus myös oli, että kaikkea parantamista ei kannata yrittää keksiä itse. Meilläkin on todella kovaa perusosaamista, mutta viimeisin kehittämisen tieto kannatti ostaa muualta. Vaikka olemme Soilen kanssa ihan erilaisen taustan ihmisiä, löysimme toistemme ajatukset todella hyvin.” Seppo Salpakoski aluejohtaja, KK-Kunto Oy

Telma 2 2012

M i k ä t y ö pa i k ka?

KK-Kunto • Valtakunnallinen ammatillista kuntoutus- toimintaa tekevä yritys. • Toimipisteet Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Porissa ja Tampereella. • Helsingin, Jyväskylän ja Kuopion yksiköt aiemmin osa Invalidiliittoa.

Jyväskylän toimipiste • Liikevaihto noin miljoona euroa. • Henkilökuntaa 14: lääkäri, kuntoutuspsyko- logeja, kuntoutussosiaali- työntekijöitä, ammatillisen kuntoutuksen ohjaajia, työfysioterapeutti, kuntoutussuunnittelija sekä tukipalveluja. • Tutkimus- ja kurssitoiminnan piirissä vuosittain yli 8 000 asiakasvuorokautta ja yli 300 henkilöasiakasta.

Lisätietoa Tankki vielä puoliksi täynnä -hanke: www.tsr.fi > Hae numerolla 110190

Telma 2 2012

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Tarja Västilä

Telma 2 2012

Kuvitus Helena Hajanti

Kuva Katri Tamminen

Kun Nukkumatti ei tulekaan Laulun mukaan sininen uni on kiinni vain ovelle kolkuttavasta pienestä hepusta. Tommi Slottella on toisenlaiset kokemukset. Unettomuudesta ikänsä kärsinyt mies vaihtoi lääkkeet rutiineihin ja rauhoittumiseen.

akuuhuoneessa piti olla mahdollisimman isoja kelloja, jotta varmasti näki, paljonko on vielä aikaa nukkua. Vieressä oli aina luettavaa, kun uni ei kuitenkaan tule. Lääkepurkista sai varman keinon, mutta miestä arvelutti aamuinen, tokkurainen ajokunto. Hermo oli kireällä, muisti pätki, työmotivaatio kärsi. Ylen äänisuunnittelijana työskentelevä Tommi Slotte on tänä päivänä kuin uudestisyntynyt: unettomuuden vuosikymmenet on selätetty ja uni saapuu jokainen yö. – Olen ollut kovin huono nukkumaan pienestä lähtien. Osasyynä oli varmasti ylitunnollisuus: jos www.telma-lehti.fi

myöhästyin koulusta vaikka viisi minuuttia, se oli kova paikka. Kiltti asenne on näkynyt työelämässäkin liikana pusertamisena ja suorittamisena, tunnollisena tekemisenä. – Vasta ikä on antanut perspektiiviä, olen oppinut löysäämään ja jättämään raivoisan kellon perässä juoksemisen. Unta tosin ei sekään tuonut. Pidin huonoa nukkumista osana omaa itseä, ominaisuutena, joka on annettu ja jonka kanssa pitää oppia olemaan. En osannut hakea siihen apua, vaikka se vaikutti sekä perheettä työelämään. Unilääkkeiden nappailun Slotte aloitti vuosikausia sitten.

Telma 2 2012

Unettomuusoireita on kolmanneksella työikäisistä vuosittain ja kroonisena kymmenellä prosentilla.

– Ihan niitä perinteisiä, stydejä. Se oli varma keino: kun heitti napin suuhunsa, nukkui varmasti. Aloin sitten jossain vaiheessa empiä, kun tuntui, että olin jatkuvassa tokkurassa. Se oli luonnollinen seuraus, kun vasta puolenyön jälkeen hiivin useamman tunnin pyöriskelyn jälkeen ottamaan unilääkettä. Sen vaikutus kesti yli heräämishetken. Oli noloa pyytää kaveria ajamaan työkeikalla, kun tunsi, ettei itse pysty, Slotte muistelee. – Kulman takana kurkisti jo riippuvuus. Tajusin, etten ole hyvällä tiellä. Ongelmaan kiinni

Muutama vuosi sitten Ylessä etsittiin vapaaehtoisia unitutkimusryhmiin. Radio- ja tv-talon työterveyshuollolle unihäiriöt eivät olleet uusi asia: noin neljännes yleläisistä tekee epäsäännöllisiä työaikoja, jotka aiheuttavat nukahtamisvaikeuksia, öisiä heräämisiä, riittämätöntä unensaantia ja huonoa unta. Ainakin viidennes vuorotyöläisistä käytti unilääkkeitä. – Kun bongasin tiedotteen asiasta, ilmoittauduin heti mukaan. Lääkäri ja hoitaja sekä psykiatrinen erikoissairaanhoitaja haastattelivat eri ammattiryhmistä olevat hakijat. Kaikki eivät ryhmiin päässeet, mutta itsellä onni potkaisi, Slotte kertoo. Pelkät epäsäännölliset työajat eivät riittäneet kriteereiksi. Nukkumiset, vireys, sairaudet, lääkitykset, terveyskäyttäytymiset ja taustat tentattiin perinpohjaisesti. Lisäksi hakijat pitivät unipäiväkirjaa. – Ryhmään piti sitoutua: olla sitkeä, löytää aikaa ja nähdä vaivaa. Koin olevani erittäin motivoitunut, vaikka prosessissa riitti ihmettelemistä. Kyselylomakkeita täytettiin useita, lisäksi oli fysiologisia mittauksia. Uitin sylkitamponeita suussani iltaisin ja aamuisin, kroppaa seurattiin liiketunnistimella. Slotte pitää parhaimpana antina ryhmätapaamisia, joissa sai keinoja itsensä ohjaamiseen ja tehtäviä edesauttamaan unentuloa. Ryhmässä pystyi luottamuksellisesti jakamaan kokemuksia ja kuulemaan muiden kohtaloista. – Omassa ryhmässäni oli vajaat kymmenen henkilöä, joista pari tipahti pois matkan varrella. Itselle ei tullut missään vaiheessa lopettamisajatuksia, koin saavani juuri oikeat avaimet omiin lukkoihini. Mielekkäät mallit

Alusta asti suunta oli kohti lääkkeetöntä vaihtoehtoa. Slottelle alkoi kirkastua, että konsteja unen hakemiseen on monia, jopa itselle sopivia. – Rauhoittuminen alkoi jo kaksi tuntia ennen nuk-

Telma 2 2012

kumaanmenoa: läppäri pois, telkkari kanavalle, jossa ei tarvitse ajatella, tahti hiljaisemmaksi ja valot himmeämmiksi. Kun aiemmin tiirailin kelloja ja laskin vähän väliä, paljonko vielä on aikaa nukkua, poistettiin kaikki kellot näkyvistä. Sängyn vieressä olleet Tekniikan Maailmat siirtyivät muualle, ja Slotte hommasi sarastusvalolampun heräämistä varten. Hän oppi pomppaamaan ylös, jos uni ei tullut vartissa, ja tekemään jotain rauhallista unta odotellessa. Rutiinit tepsivät. – Noudatan orjallisesti koko ketjua, olen noudattanut nyt yli kaksi vuotta – ja nukun satavarmasti. Jos jokin rutiineista jää pois, nukkuminen ei onnistu. Kun sain ajatusmallista kiinni, ei ole tarvinnut napin nappia ottaa. Sain juuri käteeni 24 kuukauden seurantaraportin, jossa kaikki osatekijät ovat kunnossa. Hyvä uni, parempi mieli

Kunnon unella on ollut suuri vaikutus Slotten koko elämään. Yleinen mieliala, muisti, työmotivaatio ja suorituskyky ovat parempia kuin ikinä. Turhat painolastit ovat karisseet: Slotte ei enää stressaa, jos jokin yö tulee nukuttua huonommin. – Ennen iskin nyrkkiä pöytään ja nappia naamaan, nyt satunnainen unettomuus ei muserra henkisesti. On helpottavaa tietää, että uni tulee varmasti seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana yönä. Osaan olla itselleni lempeämpi ja armollinen, sisu ei mene enää kaulaan neljän tunnin unien jälkeen. Olen lopettanut itseni piiskaamisen. Jopa viime vuoden aikana, jolloin yli 20 vuotta Ylellä viihtyneellä Slottella oli toistasataa matkapäivää, hän ei joutunut turvautumaan pillereihin. Epäsäännöllisiä työaikoja on riittänyt ja vuorokausirytmit ovat heittäneet volttia: esimerkiksi konserttitaltioinnit ja nuorisokanavien klubikeikat loppuvat vasta yösydännä ja aamuohjelmat alkavat ennen sarastusta. – Tulevan kesän viiden viikon työputki on Lontoon olympialaisissa, jossa on suurin piirtein sama aika kuin Suomessa. Vancouverin kisoissa aika oli kymmenen tuntia nurinpäin, ja kun työ alkaa liki heti perille päästyä, univaikeuksista kärsiville rytmin kääntämiset ovat melko äkäisiä. Unensa löytänyt Slotte on jakanut ilosanomaansa auliisti. – Olen valmis mainostamaan kokemustani ja metodeitani kaikille kohtalotovereille. Sen verran mukavaa tämä uusi elämä on.

Tommi Slotten yleinen mieliala, muisti ja suorituskyky ovat parempia kuin ikinä.

Unen mallia muillekin Unettomuuden arviointi ja hoito työterveyshuollossa -hanke sai alkunsa Ylen tarpeesta tehostaa unettomuuden hoitoa. Se alkoi TSR:n tukemalla kehittämishankkeella vuonna 2008 ja toteutettiin Työterveyslaitoksen ja Ylen työterveyshuollon yhteistyönä 2009–2012. Tutkittavat valittiin Ylen työterveyslääkärin arvion perusteella. Osallistujiksi haarukoitui 33 säännöllistä ja 26 epäsäännöllistä työaikaa tekevää. He olivat kärsineet vähintään kolme kuukautta unettomuudesta, joka ei johtunut elimellisistä vioista. Työterveyshuollon hoitajat ohjasivat seitsemää ryhmäkäyntiä ja yhtä yksilökäyntiä.

www.telma-lehti.fi

Hoitoryhmistä viisi oli säännöllistä ja neljä epäsäännöllistä työaikaa tekeville. Osallistujien oireita ja mahdollisia seurannaisvaikutuksia arvioitiin kahdesti ennen hoitoa, heti hoidon jälkeen sekä seurantamittauksissa hoidon päättymisen jälkeen. Päämittareina käytettiin unipäiväkirjaa ja kyselymenetelmiä, joilla arvioitiin unettomuusoireita, koettua haittaa, unettomuutta ylläpitäviä haitallisia ajatusmalleja, psyykkistä ja somaattista oireilua, elämänlaatua ja työkykyä. Unettomuudesta kärsineet tutkitut arvioivat, että unettomuuden lääkkeetön ryhmähoito paransi unta. Monet mittarit vahvistivat tunte-

musta. Epäsäännöllistä työaikaa tekevillä myös psyykkinen elämänlaatu ja osallistujan arvioima työkyky paranivat. Nämä tulokset säilyivät ja osittain paranivat seuranta-aikana. Unettomuusoireita on kolmanneksella työikäisistä vuosittain ja kroonisena kymmenellä prosentilla. Tutkijat päättelevät tutkimuksen osoittaneen, että kognitiivis-behavioraalinen eli lääkkeetön ryhmähoito on työterveyshuoltoon soveltuva hoitomenetelmä unettomuuteen. Unettomuuden arviointi ja lääkkeetön hoitaminen voidaan toteuttaa nykyisin työterveyshuollon voimin, lyhyellä lisäkoulutuksella. • www.tsr.fi > Hae numerolla 108332

Telma 2 2012

M i n u n

t y ö n i

Teksti Kati Särkelä Kuvat Kreetta Järvenpää

Vanhan uusi tarina

M i k ä t y ö pa i k ka?

Tekstiilikäsityöyritys Willatar vanhassa Porvoossa  Tekstiilikäsityöyrittäjä Outi Karikivi on yrityksen ainoa työntekijä.  Willattaressa valmistetaan vaatteita ja asusteita, joiden yhteisenä nimittäjänä on materiaalien kierrättäminen.  Karikivi vetää tilauksesta myös huovutus- ja risainauskursseja.

 Outi Karikiven ja Tarja Heikkilän kirja Tahdon – Ekologisia hääunelmia, ilmestyi vuonna 2011  www.willatar.fi

Toisen tarpeeton on toisen aarre. Outi Karikivi huovuttaa, tuunaa, risainaa, värjää ja ompelee uusia luomuksia kirpputorivaatteista.

– Willatar oli minulle ehdottomasti arvopäätös, olen nyt kutsumusammatissani. Viihdyin päivähoidon tehtävissä 25 vuotta, viimeksi päiväkodin johtajana. Yrittäjäksi ryhtyminen merkitsi luopumista turvatusta toimeentulosta ja eläkevirasta.

 – Slow’sta, hitaasti tekemisen tärkeydestä, ei vielä puhuttu seitsemän vuotta sitten, kun lopetin työni päiväkodissa. Minulle hitaat aamut olivat tuolloin kultaakin kalliimpi henkireikä. Aamu oli aika, joka ruokki luovuuttani – aika, jolloin voi kerätä inspiraatiota päivää varten.

 – Etsin vaatteita ja kankaita kirpputoreilta, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Käytän tarpeetonta ja toisten pois heittämää, villapaitoja, valoverhoja, pellavaliinoja. Kierrätyskankaiden lisäksi käytän teollisuuden ylijäämätavaraa, kuten vetskareita ja vyönsolkia.



Telma 2 2012

– Olen ommellut 14-vuotiaasta lähtien. Leikin pitkään paperinukeilla, suunnittelin niille muotiasuja. Tuunasin jo silloin itselleni vaatteita isän paidoista ja veljen farkuista. Etsin materiaaleja armeijan ylijäämäkaupoista, kirpputoreja ei nykytyyliin vielä ollut.

 – Minulle on tärkeää, että tekstiileillä ja työtiloilla on historia takanaan. Aina tarinaa ei tiedä, mutta sen voi kuvitella. Kankaan iällä ei sinänsä ole merkitystä, tärkeintä on, että se puhuttelee ja herättää tunteita.

 – Työvamma, kipeytynyt olkapää on vaivannut jo parin vuoden ajan, se joudutaan ehkä leikkaamaan. Viime syksynä olinkin alamaissa. Mietin tulevaisuutta, pystynkö jatkamaan töissä, tässäkö tämä nyt oli? Olen suunnitellut, että opiskelen Willattaren rinnalle vielä uuden ammatin.



– Mitään tekstiilialan koulutusta minulle ei ole. Kaiken olen oppinut kantapään ja virheiden kautta. Virheitä ei pidä pelätä. Jos saa ohjeet, ne kannattaa kuitenkin aina muistaa lukea tarkkaan, siinä säästyy työtunteja.

 – Neljä lastani on aina puettu kirpputorivaatteisiin. Se oli harkittu valinta ja jonkinlaista kapinaa kalliita merkkituotteita vastaan. Säästyneet rahat antoivat mahdollisuuden matkusteluun ja silloisen kotimme, vanhan talon ylläpitämiseen.



www.telma-lehti.fi

– Ihmisen kekseliäisyys on loputon ilon aihe. Aiemmin nousin yöllä toteuttamaan unessa näkemääni ideaa. Nykyisin riittää, että kirjaan ajatuksen, ja sitten jatkan unia.

 – Työssä ei uuvu, kun saa tehdä sellaista työtä, jota sydänjuuriaan myöten rakastaa. Yrittäjänä päivät toki venyvät, mutta toisaalta on vapaa muiden aikatauluista.

Telma 2 2012

Makean tiukka johtaja Fazerin konsernijohtaja elää intensiivisesti paitsi työssään myös jalkapallokatsomossa. Entinen maalivahti tuumaa, että oma paikkansa täytyy voida myös kyseenalaistaa. Teksti Arja Krank • Kuvat Sarri Kukkonen

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

tarvitse aina edetä. ” EiVoiuralla ottaa myös sivuaskeleita ja joskus takapakkiakin.

elsingin Kluuvikadulla pönöttävä kukko päästäisi varmasti mahtavan kiekauksen, jos sille olisi suotu ääni. Kuvanveistäjä Björn Weckströmin luoma patsas on vahtinut Fazerin kahvilan, tuttavallisemmin Fasun, edustaa parisenkymmentä vuotta. Jo yli 120 vuotta samassa paikassa toiminut kahvila on lähes samannäköinen kuin aikoinaan. Herkkuja notkuvia tiskejä valvoo pylväiden väliin viritetty yhtiön perustajan, Karl Fazerin, kuva. Kulmapöydässä Fazerin konsernijohtaja Karsten Slotte lopettelee päivän kolmatta kokoustaan, vaikka ei olla päästy edes lounasaikaan. Tapaamisissa on puitu muun muassa Suomen ja EU:n taloudellista tilaa ja valtion juuri päättyneitä budjetin kehysneuvotteluja. Kun budjettikukkaron nyörejä kiristellään, vaikutukset tuntuvat Fazerissakin. Jo vuoden ajan kerätty makeisvero ja tuleva arvonlisäveron korotus vaikuttavat suoraan tuotteiden menekkiin. – Tuloverotus ja arvonlisävero ovat mielestäni valtion rahoituksen hyvää perustaa, kunhan ne ovat reilut. Toivoisin, että ruoan arvonlisävero olisi mahdollisimman alhainen, että kaikilla olisi mahdollisuus ostaa ruokaa ja käyttää palveluja tasa-arvoisesti. Makeisverolla kartutetaan kassaa mutta haetaan myös terveyshyötyjä. Slotte ei usko hintapiiskan toimivan kovin hyvin. – En usko, että verotus yksin poistaa esimerkiksi diabetesongelmia. Paremmin toimisi, jos perustettaisiin diabetekseen keskittyvä ohjelma. Slotte ei voi olla mainitsematta tässä yhteydessä suklaan terveyshyötyjä, joita jotkin tutkimukset jo osoittavat. Johtaja rakastaa itse suklaata, mutta syö sitä toki järkevästi. Lempisuklaata ei tarvitse tässä kahvilassa kaukaa etsiä. – Uskon että olen saanut viehtymyksen Fazerin siniseen jo äidinmaidossa, niin kuin moni muukin suomalainen. Mutkan kautta herkkukonserniin

Diplomiekonomi Karsten Slotte on Pohjanmaan poikia ja yrittäjäsuvun vesa. Isovanhemmat omistivat aikoinaan kenkä- ja nahka-alan yrityksen. – Olen elänyt pienestä asti kaupassa. Voisi sanoa, että vietin lapsuuteni tiskin alla, Slotte kertoo leppoisasti hymyillen. Konsernijohtaja muistelee, kuinka lapsuuden ym-

Telma 2 2012

päristö oli turvallinen. Vikkelä poika sai rauhassa keksiä omia juttujaan. Intohimoista suurin oli jalkapallo. – Yhteen aikaan elämään ei muuta mahtunutkaan. Kiinnostus kauppatieteisiin vei Slotten ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelemaan ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun, Hankenille. Sieltä tie kulki Vientikoulutussäätiön (nyk. Finpro) ulkomaankoulutusjaksolle Saksaan. Slotte muistelee tuota aikaa lämmöllä. Perhe, jossa silloin oli vaimon lisäksi kaksivuotias poika, viihtyi hyvin kansainvälisessä ympäristössä. – Puolitoista vuotta Hampurissa avasi silmäni kansainväliseen kauppaan. Se antoi myös luottamuksen siitä, että osaan asian. Suomeen palattuaan mies työskenteli Finprossa edistämässä Suomen vientiä. Elettiin 1980-lukua ja talouden mukavaa nousukautta. Vuosikymmenen puolivälissä Slotte nimitettiin vientipäälliköksi ja myöhemmin vientijohtajaksi Suomen Sokeriin ja Vaasanmyllyyn vientijohdon tehtäviin. Pankkikriisin aikaan, 1990-luvun alussa, nuorta johtajaa kutsui Leipurien Tukun toimitusjohtajan pesti. 37-vuotias johtaja joutui ensi töikseen saneeraamaan yritystä. – Se oli kovin kouluni työelämässä. Silloin ei puhuttu burn outista, mutta sen sanon, että tiukoilla olin. Tuntui pahalta, kun oli pakko irtisanoa hyviä työntekijöitä. Slotte kiittelee perhettään jaksamisesta – kun kotiasiat olivat kunnossa, työhönkin jaksoi keskittyä. Kolmen kovan vuoden jälkeen hän vaihtoi takaisin Vaasanmyllylle ja sieltä vuosituhannen loppuvuosina Fazerille. – Varmaankin ”sokerileipuritausta” oli avuksi, kun hain Fasulle, Slotte hymyilee. Cloetta Fazerin konsernijohtajan roolissa hän muutti kesällä 2000 Tukholmaan. – Oli kasvun paikka mennä suomalaisena johtajana Ruotsiin. Ruotsalaiset pitävät suomalaisista työntekijöinä, mutta eivät välttämättä pomona. Slotte kuvailee ruotsalaista demokratiaa kaiken kaikkiaan myytiksi. – Kokoushuoneissa pitää toki osata diskuteerata ja ottaa kaikki mukaan päätöksentekoon. Strategian mukainen toimeenpano, implementointi ja sitoutuminen asioihin sujuu siellä kuitenkin nopeasti, Slotte kehuu. Ei tartuta pikkuasioihin

Kahvilan pöydän keskellä on syvennys, jossa lasin alla on Fazerin Sininen -konvehteja. Puhutaan lehtijutuista,

Karsten Slotte • Syntynyt 1953 Kokkolassa. • Diplomiekonomi • Perhe: vaimo ja kaksi lasta sekä yksi lapsenlapsi. • Oy Karl Fazer Ab:n konsernin varatoimitusjohtaja tammikuusta 2007 ja konsernijohtaja lokakuusta 2007 lähtien. • Cloetta Fazer AB (publ) konsernijohtaja 2002– 2006. • Työskennellyt toimitusjohtajana ja vientijohdossa myös Vaasanmyllyssä sekä Leipurien Tukun LT-Tukku Oy:n toimitusjohtajana. • Elintarviketeollisuusliitto ry:n puheenjohtaja. Vakuutusyhtiö Varman, Onninen Oy:n, Fiskars Oyj:n, Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n hallituksen jäsen.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

Haluan, että kun lopetan työt, ystävät jäävät edelleen jäljelle.

ja Slotte muistaa vastikään törmänneensä itseensä lehden sivuilla. Hän hymyilee ystävällisesti silmälasiensa takaa. – Minut oli jossakin lehdessä listattu vaikutusvaltaisimpien suomalaisten joukkoon. En oikein tuntenut itseäni tästä yhteydestä, hän naurahtaa. Mies rankattiin myös 20 parhaan yritysjohtajan joukkoon muutama vuosi sitten Kauppalehti Optiossa. Slotte kokee vahvuudekseen kyvyn fokusoida laajasti. – Konsernijohtajana ei voi takertua pikkuasioihin. Täytyy pystyä seuraamaan yrityksen toimintaympäristöä ja sen muutoksia ja suunnitella strategioita tilanteen mukaan. Hyvän johtajuuden resepti on taas, ja aina, niin kovin ajankohtainen. Slotte sanoo, että hyvä johtaja, oli hän millä tasolla hyvänsä organisaatiossa, pystyy viestittämään tavoitteet alaisilleen ja sparraamaan heitä toimintaan ja kilpailuun. Slotte korostaa, että hyvä johtajuus ulottuu huipulta tuotantotiloihin asti.

Telma 2 2012

– Viestinnän täytyy tapahtua dialogina, jotta kaikki osapuolet kokisivat tavoitteet realistisiksi. On myös tärkeää, että ihmiset kokevat työssään henkistä turvaa, että tämä työ on mun juttu ja selviän siitä. Kannustava ja kommunikoiva ilmapiiri ei synny pelolla tai syyllistämällä. Se perustuu Slotten mielestä toisten ihmisten sellaiseen kunnioittamiseen, joka ei ole kiinni asemasta. – Jämäkkä voi olla, mutta klikkejä ei selvitetä pomottelulla ja huutamalla. Ne ratkaistaan analyyttisesti. Henkistä turvaa on myös varmuus työn säilymisestä. Slotte neuvoo kuitenkin nuoria, omia lapsiaankin, että yhteen paikkaan ei kannattaisi jämähtää, vaan tehdä itsensä houkuttelevaksi työnantajille. – Ei uralla tarvitse aina edetä. Voi ottaa myös sivuaskeleita ja joskus takapakkiakin. Tärkeää on laajentaa omia kokemuksia. Slotte vetää pöytään henkilökohtaisen esimerkin. – Ei minunkaan tarvitse olla aina konsernijohtaja.

Fazer edustaa perinnettä suomalaisessa makeis- ja leipomobisneksessä. Fazerin kahvila Kluuvinkadulla on puolestaan tärkeä pala Helsinkiä.

Jos sovin Fazerilla johonkin toiseen työhön paremmin, voin sitä aivan hyvin tehdä. Sitä paitsi hyvän johtajan täytyy kyetä myös kyseenalaistamaan oma asemansa. Pitää uskaltaa kysyä, olenko oikea ihminen tähän työhön juuri tällä hetkellä. Suklaata ja sosiaalisuutta

Ennen puolen päivän ruuhkaa joukko turisteja ihmettelee Fasun suojeltua sisustusinteriööriä. Kahvilapöydässä jokunen asiakas tekee tietokoneella töitä. Hattupäiset, leivosta syövät vanhat rouvat puuttuvat tänään kuvasta. Vanha herra nauttii päivästä ja ostaa tiskiltä oluen. Slotte juttelee asioista hievahtamatta, mutta rennosti. Hänestä välittyy rauha ja keskittymiskyky. Johtaja kertoo, että hän elää tiiviisti työasioissa, mutta ei vie niitä koskaan kotiin. – Pystyn pitämään työasiat ja vapaan erillään, ja se on suuri lahja. Henkilökohtainen verkostonikin löytyy www.telma-lehti.fi

muualta kuin työstä. Haluan, että kun lopetan konsernijohtajan työt, ystävät jäävät edelleen jäljelle. Hyvän elämän resepti voisi Slotten mielestä sisältää myös runsaan suklaansyömisen. Se ei näy päällepäin – konsernijohtaja muistuttaa varreltaan korkeushyppääjää. Lieneekö tuoreimmissa tutkimustuloksissa havaittu suklaan hoikentavuus sittenkin totta. – No, joudun kyllä herkuttelun takia katsomaan paljon peiliin. Vaimo pitää joskus tiukkapipona, kun lähden kuntosalille seitsemältä aamulla. Käyn salilla kolmesti viikossa ja reippailla aamukävelyillä joka toinen aamu. Johtajan henkisen hyvinvoinnin salaisuus löytyy myös säännöllisestä elämästä. – Se ei tarkoita arkirutiinia, vaan esimerkiksi perheen ja erityisesti lastenlasten kanssa vietettyä aikaa. Tuttavat ja lähipiiri tuovat elämään sisältöä työn vastapainoksi. Karsten Slotte sanoo olevansa iloinen siitä, että hänen kasvojaan ei tunnisteta Fasulla – tai jalkapallokatsomossa. Juuri, kun hän saa lauseen sanottua, viereiseen pöytään saapuu iso seurue, jonka jäsenistä muutama tervehtii miestä iloisen kovaäänisesti. Mutta takaisin jalkapalloon. Se on seurannut tiiviisti mukana Slotten elämässä poikavuosista lähtien. Vaikka mies ei itse kentälle enää lähdekään, seuraa hän jalkapalloa omien sanojensa mukaan todella paljon. – Näin FC Barcelonan livenä vuonna 1974 Saksassa, ja siitä lähtien joukkue on ollut suosikkini. Saksan sarja on minulle kaikkein rakkain, ja siellä Bayern München paras joukkue. Tottenhamia seuraan myös tiiviisti. Ensimmäisessä tv-pelissä, jonka koskaan näin, Tottenham voitti Englannin cupin. Se oli juhlaa. Voisiko jalkapallolla ja johtamisella olla jotakin yhteistä? – Toki voi. Pelikentältä löytyy aivan vastaavat paikat kuin organisaatiossa. Konsernijohtaja voisi olla valmentaja tai keskushyökkääjä, tilanteesta riippuen. Talousjohtaja taas voisi olla hyvä maalivahti, Slotte nauraa. – Itse pelasin nuorena maalivahtina. Nyt olen siirtynyt kentän laidalle koutsiksi tutkaamaan pelin kulkua.

Telma 2 2012

M e t e i mm e s e n !

Teksti Anu Vallinkoski • Kuva Minna Kurjenluoma

Erja Ylikotila lastenhoitaja

Kevyttä hoitoa Helsingin kaupunki kehitti neljän päiväkodin kanssa välineen työn psykososiaalisen ja fyysisen kuormituksen arviointiin ja hallintaan. Koko päivähoidon henkilöstölle suunnitellulla työkalulla voi analysoida työtä ja puuttua työn rasituksiin – siis auttaa jaksamaan töissä paremmin ja pidempään.

Monica Miiluvaara työfysioterapeutti

”Välineemme on yksinkertainen. Olemme listanneet yksityiskohtaisesti tilanteita, jotka kuormittavat töissä. Työpaikalla listaa voi käydä läpi yksin tai yhdessä esimiehen tai työtovereiden kanssa. Näin keskustelemalla saa hyvän kokonaiskuvan kuluttavista tilanteista. Tällöin niiden syihin on helpompi puuttua.”

Telma 2 2012

”Päiväkodissa on monia kuormituksen paikkoja, on nostoja ja kyykistelyä. Lisäksi olemme moneen suuntaan tekemisissä: lapset, vanhemmat ja työkaverit − paljon ihmissuhteita ja konfliktin mahdollisuuksia. Myös jatkuva muutos kuormittaa. Esimerkiksi työtoverin sairastuminen voi panna päivän suunnitelmat uusiksi.”

Vesa Talvitie työterveyspsykologi

”Kunnon ammattilaisen kuuluu tietää, mikä omassa työssä kuormittaa ja miten sitä voi hallita. Päiväkodissa pitää paitsi osata hoitaa ja kasvattaa lapsia, myös tietää, miten hommissa pysyy järjissään ja ehjänä 42 vuotta. Se on pitkä aika. Opiskelijoille ei kai vieläkään opeteta kuormituksen hallinnasta mitään.”

www.telma-lehti.fi

Kirsti Alanko päiväkodinjohtaja

”Psykososiaalisen kuormituksen hallinnan kannalta on keskeistä, että työpaikalla on keskusteltu ongelmatilanteiden hoitamisesta. Kun toimintatavat ovat yhtenäiset, ei kuormitus osu vain yhteen ihmiseen, vaan paineet voi jakaa tiimin tai esimiehen kanssa.”

Telma 2 2012

maailmalla Teksti Sari Peltonen • Kuvat Nanna Dís Jónsdóttir, Björgvin Hilmarsson ja Jón Gauti Jónsson

Kuuman ja kylmän maa Talouskriisistä toipuvassa Islannissa työskennellään jäätiköillä ja laavapelloilla. äätikönkielekkeitä, vesiputouksia, mustaa laavahiekkatasankoa ja sinivihreänä horisontissa hohtava Atlantti – Björgvin Hilmarssonin työpaikan näköala on taatusti yksi maailman parhaista. 36-vuotias Hilmarsson työskentelee jäätikköoppaana Skaftafellissa, Vatnajökull-jäätikön kupeessa Islannin etelärannikolla. Biologiaa ja journalismia opiskellut Hilmarsson palasi ulkomailta kotisaarelleen vuonna 2008, juuri, kun maata koetellut talouskriisi oli pahimmillaan. Oman alan työt olivat kiven alla, mutta matkailualaa kruunun

Telma 2 2012

heikentynyt kurssi vilkastutti. Niinpä jääkiipeilyn intohimoinen harrastaja teki harrastuksestaan työn ja ryhtyi jäätikköoppaaksi. Talvella Hilmarsson työskentelee pääasiassa Icelandic Mountain Guidesin Reykjavikin-toimistossa ja vastaa päivystävään puhelimeen. Se soi aamukahdeksasta puoleen yöhön, kun asiakkaat tai kentällä olevat oppaat tarvitsevat apua. Toukokuusta syyskuulle hän asuu Skaftafellin luonnonpuiston perusleirissä pari viikkoa kerrallaan. Vapaaviikot kuluvat perheen luona Reykjavikissa.

Skaftafellissa Hilmarsson opastaa päivittäin eritasoisia retkiä Euroopan suurimmalle Vatnajökull-jäätikölle. Aloittelijoiden kanssa tehdään helppoja parin tunnin kävelyitä, syödään eväitä ja ihastellaan jään eri muotoja ja maisemia. Kokeneempien kanssa kiivetään jäätikön korkeimmille huipuille. Työvarustus riippuu retkestä. – Mukana on aina hakku, kenkiin kiinnitettävät raudat, köyttä ja ensiaputarvikkeita. Haastavammilla retkillä myös esimerkiksi lapioita ja hätäsuoja, Hilmarsson listaa. Yleensä kantamuksia kertyy muutama kilo. Työasussa on monta kerrosta: ensin alle pehmeä, eristävä pohjakerros, sitten lämmin välikerros ja päällimmäiseksi veden- ja tuulenpitävä pintakerros. Yritys tukee hankinnoissa ja tarjoaa varavarusteita. Turvallisuudesta ei tingitä. Vain yrityksen oman koulutusohjelman läpikäyneet saavat opastaa. Koulutukseen kuuluu esimerkiksi reitinvalintaa, pelastustaitoja ja ryhmänjohtamista. Täydennyskoulutusta järjestetään jatkuvasti, ja Hilmarsson opettaa paljon itsekin. – Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. On kyettävä kommunikoimaan ihmisten kanssa haastavissakin oloissa. Björgvin Hilmarsson ei saa tarpeekseen kiipeilystä

www.telma-lehti.fi

työssään, vaan suuntaa luontoon myös vapaa-ajallaan. Mikä vetää extreme-kokemusten pariin? – Nautin, kun voin viettää aikaa luonnossa. Kiipeämällä pääsee näkemään paikkoja, joissa moni ei ole käynyt. Välillä, kun on märkä, kylmä, väsynyt ja sormet verillä, mietin, miksi ihmeessä teen tätä. Mutta jo kotimatkalla sitä alkaa suunnitella seuraavaa reissua. Lama muutti asenteita

Biologi, toimittaja-valokuvaaja, jääkiipeilijä, opas. Björgvin Hilmarsson on mainio esimerkki nuoren polven islantilaisesta moniosaajasta. Luovien alojen liiton puheenjohtaja Ása Rikhardsdóttirin mukaan pienessä maassa tarvitaan björgvineitä. – Meitä on niin vähän, että jokaisen on tehtävä montaa asiaa, jotta voimme pitää yllä pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Rikhardsdóttirin mukaan lama on muuttanut asenteita. – Lama sai pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää. Ihmiset viettävät nyt enemmän aikaa luonnossa ja perheen kanssa ja tekevät työtä, josta nauttivat − sen sijaan, että tekisivät vain hulluna rahaa.

Telma 2 2012

Islanti • Nimi Islanti sanasta Ísland, jään maa. • Euroopan toiseksi suurin saari. • 317 000 asukasta. • Pääkaupunki Reykjavik, kieli islanti. • Valuutta: Islannin kruunu (ISK), 1 EUR = 160 ISK. • BKT 27 460 euroa/asukas. • Elinkeinot: palvelut (70 %), teollisuus (24 %), kalastus (7 %). • Kalastus tuottaa vientituloista 40 %. • Energia: geoterminen (27 %), vesivoima (73 %), öljy (0,1 %). • Maan rakennuksista 87 % lämpenee geotermisella energialla. • Tasaverojärjestelmä, veroprosentti noin 35 %. • Minimipalkka riippuu ammatista, iästä ja kokemuksesta. Esimerkiksi koneinsinöörin minimipalkka on 225 400 kruunua eli 1 400 euroa. • Työttömyysaste 7 % (ennen talouskriisiä 0–2 %).

Mekaanikot Sigurður Kristinsson (vas.) ja Viðar Einarsson päivystysvuorossa Hellisheiðin geotermisessa voimalassa. Konehuoneessa työskentelevien turvavarustukseen kuuluu suojakypärä, turvaliivit, teräsvarvassaappaat ja korkeajännitesuojatut työkalut.

Telma 2 2012

Myös työmarkkinajärjestöjen keskusliiton Snorri Már Skúlason allekirjoittaa asennemuutoksen. Hänen mukaansa islantilaiset ottivat työn aiemmin itsestäänselvyytenä, mutta ovat nykyään kiitollisia siitä, että työtä on. Toistakin muutosta Skúlason toivoo. – Säästäminen ei ole perinteisesti kuulunut vahvuuksiimme. Kun olin nuori 1970-luvulla, oli tapana tuhlata koko palkkapussi saman tien, ettei inflaatio veisi rahoja. Mutta ehkä me pikkuhiljaa opimme myös säästämään. Se voi olla vaikeaa, sillä saarivaltion palkkataso ei ole noussut samassa tahdissa hintojen kanssa. Minimipalkat sovitaan ammattijärjestöjen kesken. Palkat ovat varsin alhaisia ja ne riippuvat toimialasta, henkilön iästä, koulutuksesta ja kokemuksesta. Esimerkiksi toimistotyöntekijän aloituspalkka on vain 212 230 kruunua eli noin 1 326 euroa. Käytännössä palkat määräytyvätkin markkinaperusteisesti. Islannin tilastokeskuksen huhtikuussa 2012 teettämän tutkimuksen mukaan islantilaisten keskipalkka on 360 000 kruunua eli noin 2 280 euroa kuussa. Ylityökorvausten ja muiden lisien jälkeen se on 470 000 kruunua eli noin 2 940 euroa. – Islantilaiset tekevät paljon töitä. Normaali työviikko on noin 45-tuntinen, sillä ylityötunneilla täydennetään palkkatuloja, selvittää Skúlason.

Työpaikka tulivuorella

Siinä, missä Björgvin Hilmarssonin työpaikan lattiana on kilometrin paksuinen ikijää, Kristinn Hrafnssonin jalkojen alla maa melkein kiehuu. Hrafsson työskentelee Hellisheiðin geotermisessä voimalassa, Hengillin tulivuoren kupeessa. Viimeisessä, 2000 vuoden takaisessa purkauksessa syntyneet sammalpeitteiset laavapellot hehkuvat auringossa syvänvihreinä. Kuumat lähteet höyryävät vuoren rinteillä. Hrafnsson ei ehdi ihailla maisemia. Yksi voimalan turbiineista on sammutettu huollon ajaksi ja se on saatava käyntiin. Hrafnssonin tiimi seuraa tilannetta valvomon näyttörivistöltä. Turbiinit tuottavat sähköä höyrystä, joka syntyy 2000 metrin syvyyteen ulottuvissa porakaivoissa lämmenneen veden noustessa maanpinnalle. Hellisheiðin voimala tuottaa yhteensä 303 megawattia sähköä. Lisäksi voimalasta johdetaan 130 megawattia kuumaa vettä parinkymmenen kilometrin pituisia, liki metrin paksuisia, maan pinnalla luikertelevia teräsputkia pitkin Reykjavikin kaukolämpöverkkoon. Näin lämpenee 95 prosenttia kaupungin asunnoista. Orkuveita Reykjavikurin palveluksessa jo 23 vuotta viihtynyt Hrafnsson vastaa sekä läheisen Nesjavellirin voimalan että Hellisheiðin päivittäisestä toiminnasta. Mutta on hän ehtinyt urallaan muutakin.

Lama laittoi monet pohtimaan arvoja. Islantilaiset viettävät aiempaa enemmän aikaa perheen kanssa ja tekevät työtä, josta nauttivat. – Opiskelin insinööriksi Reykjavikissa ja lähdin sen jälkeen merille valaanpyytäjäksi. Aluksella oli höyrymoottori, joten minulle kertyi kokemusta höyryn kanssa toimimisesta. Kun jäin maihin, tulin töihin tänne. Tiimityötä ja turvatoimia

Hellisheiði on Islannin viidestä geotermisestä voimalasta uusin ja yksi maailman suurimmista. Sen uusin osa otettiin käyttöön viime vuonna. Lasiseinäisessä voimalassa näyttää samalta kuin missä tahansa avokonttorissa, mutta seinän takana konehuoneessa virtaa kiehuvaa vettä ja korkea jännite. Henkilökunnan perusvarustukseen kuuluvat suojakypärä, turvaliivit, teräsvarvassaappaat ja korkeajännitesuojatut työkalut. Voimalassa siirryttiin vastikään uuteen järjestelmään, jossa turvatoimia seurataan sähköisesti. – Toimiva seurantajärjestelmä, oikeat välineet ja tietotaito ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on oikea asenne. Työntekijöiden on kannettava vastuunsa, Hrafnsson sanoo. Lähiseudun kahden geotermisen voimalan ja kahden vesivoimalan henkilökuntaa on yhteensä noin 35. Mekaanikot ja insinöörit työskentelevät aamukahdeksasta iltaviiteen, lounasta syödään puolen päivän aikaan. Mekaanikoista kaksi päivystää viikon kerrallaan. He asuvat läheisessä asuntolassa ja ovat hälytysvalmiudessa vuorokauden ympäri. Hrafnssonin ajasta suurin osa kuluu huolto- ja ylläpitotehtävien aikataulutukseen ja tiimin johtamiseen. Voimala vaatii jatkuvaa monitorointia ja ylläpitoa. Jos jotain sattuu, toimitaan ennalta laaditun perussuunnitelman mukaan. Sellainen on esimerkiksi tänään tehty turbiinin pysäytys. – Kiddi, tuletko katsomaan, ei tämä tahdo lähteä, oranssiin turvaliiviin pukeutunut nuori insinööri Vigfus Örn Sigþórsson huikkaa. Hrafnsson puristaa kättä kiitokseksi ja kumartuu takaisin näytön ääreen.

www.telma-lehti.fi

Björgvin Hilmarssonin työpaikka on Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull.

Telma 2 2012

Näin muinoin

Teksti Teemu Ahola • Kuva Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto.

Huolenpitoa patruuna

Telma 2 2012

ahengessä Kun työ tehtaissa oli ennen raskasta ja vaarallista, yhteisöllisyys ja hurtti huumori olivat työssä jaksamisen kulmakiviä. Vaikka työt ovat keventyneet, huumoria tarvitaan edelleen.

erinteinen tehdastyö on ollut koneista ja laitteista huolimatta aina raskasta ahertamista. Vaikka erilaiset innovaatiot kehittivätkin työprosesseja, säilyi ihmisvoiman merkitys keskeisenä aina 1970-luvulle saakka. Vasta silloin laajamittaisemmat automaatioprosessit siirsivät ihmisen työn tekijästä työsuorituksen valvojan rooliin. Toinen merkittävä muutos on tapahtunut työympäristöissä, jotka olivat tehtaissa usein jopa terveydelle vaarallisia. Esimerkiksi tekstiilitehtaan suurissa kutomosaleissa saatettiin tehdä töitä sadan desibelin metelissä. Kehräämösaleissa puolestaan ilma oli kosteaa ja sakeana pölystä. Työympäristön työntekijöille aiheuttama fyysinen kuormitus oli melkoinen. Raskasta työtä kompensoitiin usein yhteisöllisin menetelmin. Työporukat hitsautuivat yhteen yksiköiksi, joissa työntekijät tunsivat toisensa ja kevensivät tunnelmaa monin eri tavoin. Esimerkiksi erilaiset työntekijöiden toisistaan keksimät lempinimet olivat hyvin suosittuja. Vaikka tehtaat olivat hierarkkisesti järjestäytyneitä, pitivät keskenään samanvertaiset työntekijät yhtä hurtillakin huumorilla. Lapinniemen kutomon laitosmiesporukka työpaikallaan vuonna 1926.

www.telma-lehti.fi

Tehtaat saattoivat olla omia yhteiskuntiaan yhteiskunnan sisällä. Niillä oli omat kirkkonsa, koulunsa, kauppansa, terveysasemansa sekä harrastus- ja juhlatalonsa. Kuorot, urheiluseurat ja muut yhteiset harrastukset olivat tehtaalaisten keskuudessa suosittuja. Tehtaat rakennuttivat työntekijöilleen myös omia asuinalueita. Siten työ tehtaalla laajentui porttien ulkopuolelle ihmisten elämään ja vapaa-aikaan. Työtovereiden kanssa harrastettiin yhdessä ja asuttiin naapureina, ja kesälomia saatettiin viettää tehtaan mökeissä yhtiön omalla virkistysalueella. Nämä olivat omiaan kasvattamaan me-henkeä ja ylpeyttä ”omasta” tehtaasta. Samalla se oli kokonaisvaltaista raskaan työn kompensaatiota. Yhteisöllisyys ja sosiaalisten etuuksien järjestäminen työntekijöille oli myös työnantajan edun mukaista. Työntekijöiden pysyminen töissä turvasi tuotannon jatkuvuuden. Koneet pyörivät tasaiseen tahtiin ammattitaitoisen työntekijäkunnan käsissä. Maailma on muuttunut noista patruunoiden päivistä. Kukaan tuskin kaipaa raskasta työtä tai terveydelle haitallisia tehdassaleja. Työelämän luomat rasitteet ja vaatimukset eivät toisaalta ole poistuneet mihinkään, ne ovat vain muuttaneet muotoaan. Siten yhteisöllisyys ja hurtti huumori ovat edelleen työpaikkojen tärkeitä voimavaroja.

Telma 2 2012

T e l m a n ta k a n a T T K

Teksti Maarit Seeling

Parempaan työturvallisuu Työpaikoilla, joissa on monta toimijaa, työturvallisuutta voidaan kehittää toisilta oppimalla. UPA-hanke tarjoaa työkaluja ulkopuolisen palveluntarjoajan työturvallisuuden tason arviointiin ja nostamiseen. Ideana on tarjota isojen yritysten työturvallisuusosaamista myös alihankkijoille.

Jukka Mäntynen

Telma 2 2012

Sami Kulju

rilaiset pelisäännöt, puutteet tiedonkulussa ja ohjeistuksessa tai se, ettei yksinkertaisesti tunnisteta vieraan työympäristön uhkatekijöitä, voivat aiheuttaa työpaikoilla monenlaisia vaaratilanteita. Työturvallisuuskeskuksen yhdessä suomalaisten suuryritysten kanssa kehittämä UPA-arviointimenettely on järjestelmällinen tapa alihankintatöiden työturvallisuuden arviointiin ja jatkuvaan kehittämiseen. Palvelutarjoajan työturvallisuusosaamista selvitetään kysymyssarjan avulla. – Suuryritykset tilaavat runsaasti töitä erilaisilta palvelutarjoajilta. UPAn tavoitteena on edistää yhteisillä työpaikoilla Nolla vahinkoa -ajattelua. Hankkeeseen osallistuneet metsäteollisuuden suuryritykset haluavat tarjota aliurakoitsijoilleen samaa turvallisuustasoa kuin omalle henkilöstölleen, hankkeessa mukana ollut, Stora Ensoa edustanut turvallisuusasiantuntija Kari Ritolahti kertoo. Ritolahti korostaa, että turvallisuusarvioin-

neista hyötyvät niin työn tilaaja kuin palvelun tarjoajakin. Yhteistyökumppanit saavat tuekseen ison talon osaamisen lisäksi selkeän tilannearvion ja kehityssuunnitelman toimintatapojensa kehittämiseen. Tilaajan on puolestaan helppo valita tarjoajien joukosta toimittaja, jonka tietää jo valmiiksi täyttävän tietyt kriteerit. Viime kädessä kysymys on kuitenkin vastuista, joista kumpikaan osapuoli ei voi livetä. Niiden täyttämiseksi vaaditaan yhtenäiset toimintatavat. – Tilaajankaan toiminta ei aina ole täydellistä. Tämä on hyvä kanava ajatustenvaihtoon ja parannusehdotusten tekemiseen. Pienemmät yritykset usein turhaan aristavat omien ehdotustensa tekemistä. Toimenpiteistä sovitaan yhdessä

Alkuun palveluntarjoaja selvittää itse työturvallisuuden lähtötasonsa kysymyssarjan avulla. Arvioinnin tulosten pohjalta tilaajan nimeämä

uteen UPAlla

koulutettu arvioitsija tekee yhteistyössä asianosaisen kanssa turvallisuusarvioinnin työpaikalla. Kehitystoimenpiteistä ja aikatauluista sovitaan yhdessä. – TTK järjestää kuluvan kevään aikana kaksi arvioitsijakoulutusta. Lisäksi olemme varautuneet järjestämään koulutuksia ensi syksynä ja sen jälkeen aina tarpeen mukaan, TTK:n asiantuntija Jukka Mäntynen kertoo. Koulutukseen voivat hakeutua kaikki urakoitsijavalintoja tekevät – mikseivät myös työsuojelupäälliköt ja -valtuutetut, jotka myöhemmin ovat työmaalla tekemisissä urakoitsijoiden kanssa. Päivän kestävän koulutuksen kantavana ajatuksena on nimenomaan urakoitsijan ja työn tilaajan välinen yhteistyö. Toinen vähintään yhtä tärkeä asia, jota kurssilla korostetaan, on Mäntysen mukaan se, että urakoitsijalla on oikeus saada tilaajalta käyttöönsä työn turvalliseen tekemiseen tarvittavat tiedot. – Etenkään pienimmät yritykset eivät ole tästä oikeudesta aina tietoisia. Uskon arvioitsijakoulutuksilla olevan kysyntää yksistään jo sen vuoksi, että suuryritykset käyttävät hankkeissaan yhä enemmän ulko-

puolisia palveluntarjoajia. Arviointien avulla he voivat varmistaa, että urakoitsijat pystyvät myös turvallisuusmielessä laadukkaaseen työsuoritukseen. Työsuojelukouluttaja Rauno Vuorisalo Siikarantaopistosta on tähän mennessä arvioinut noin kymmenen rakennusalan yrityksen työturvallisuuden. Opistolla on opetushallituksen määräämä työsuojelun kehittämisvelvoite. Vuorisalo sanoo, että UPA-hanke on yksi keino herättää pienet ja keskisuuret yritykset tajuamaan työsuojeluyhteistyön merkitys ja nostaa se uudelle tasolle. Arvioitsijan tulo arvioinnin kohteena olevalle työpaikalle onkin hänen mukaansa otettu vastaan erittäin positiivisesti. Jokaisessa Vuorisalon arvioimassa yrityksessä on syntynyt erilaisia työturvallisuuden kehittämisideoita. – Monissa näistä yrityksissä on vain yksi henkilö, jonka osaamiseen toiminta on perustunut. Tarjouslaskelmia tehdessä työsuojeluun liittyvät asiat ovat saattaneet yksinkertaisesti unohtua. Oleellista on luoda pari tuntia kestävissä arviointitilaisuuksissa avoin keskusteluilmapiiri, Vuorisalo summaa.

Lisätietoja • www.ttk.fi/upa

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

T e l m a n ta k a n a T S R

Teksti Maarit Seeling

Rakennusalan työnjohto kokee arvostuksen nousseen Rakennusalan työnjohtajien tuntema arvostus ja kokemukset työpaikan työilmapiiristä ovat viime vuosina parantuneet. Tosin työnjohto kokee työympäristön lämpötilan vaihtelut, kylmyyden, melun, pölyisyyden ja likaisuuden haittaavampina kuin aikaisemmin.

uun muassa nämä tiedot ilmenevät Työterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin rakennusalan työnjohdon työn ja työkyvyn muutoksia 2000-luvun aikana. Vastaavanlaiset selvitykset on aikaisemmin tehty vuosina 1990 ja 2001. Hankkeessa sovellettiin niin sanottua muutospaja-toimintaa, jossa työntekijät itse analysoivat ja kehittävät omaa työtään. – Tavoitteena oli selvittää, miten työnjohdon ja heidän esimiestensä työ ja työkyky ovat muuttuneet. Haluttiin myös löytää työkaluja, joilla voidaan parantaa työmaalla toimivan työnjohdon työtä, työoloja ja työkykyä, projektin vastuuhenkilönä toiminut erikoistutkija Minna Savinainen Työterveyslaitokselta kertoo. Rakennusalalla on Savinaisen mukaansa tapahtunut runsaasti työnjohdon tehtäviin kohdistuvia muutoksia sitten edellisen selvityksen. Esimerkiksi vaatimukset ovat uusien lakien myötä kiristyneet ja ulkomaalaisten osuus työpaikoilla sekä urakoiden ketjuuntuminen ja aliurakointi ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti työnjohdon työmaalla oloaika on vähentynyt ja etenkin vastaavien työnjohtajien tekemän toimistotyön määrä kasvanut.

Telma 2 2012

– Työnjohdolla ei välttämättä ole paljon kontakteja työterveyshuoltoon. He ovat harvoin poissa, mutta mahdollisesti kerralla pitemmän aikaa. Väsymisen merkkejä ei siten huomata työterveyshuollossa riittävän varhain, Savinainen selvittää. Stressikokemukset lisääntyneet

Rakennusalan työnjohto pitää työtään hyvin itsenäisenä ja tärkeänä, mutta henkisesti melko kuormittavana. Työnjohdon kokema stressi on lisääntynyt 2000-luvulla. – Työnjohto joutuu nykyään valvomaan projekteja huomattavasti enemmän kuin ennen. Kokonaisuuksien hallinta on yhä vaikeampaa, kun aliurakoitsijoilla on omat työntekijänsä. Ennen työntekijöiden ammattiylpeys oli suurempi. Tekemisiä ei tarvinnut ohjata yhtä paljon, hankkeeseen osallistuneen Rakennusliike Reponen Oy:n toimitusjohtaja Mika Airaksela pohtii. Kuitenkin alalla olevat ovat yleisesti ottaen innostuneita työstään. Niiden osuus, jotka uskovat terveytensä puolesta pystyvänsä työskentelemään nykyisessä ammatissa eläkeikään saakka, on kaksinkertaistunut kahdenkymmenen vuoden aikana.

Pahimmillaan esimiehiltä ei heru tukea, ja kilpailu työstä voi tehdä kollegasta vihollisen.

Nykyinen kehityssuunta on Airakselan mukaan oikea. Se ei kuitenkaan vielä riitä nostamaan alaa tarvittavaan nousuun. Airaksela perää pikaisia toimia alan koulutustason ja sitä kautta yleisen osaamisen ja arvostuksen nostamiseksi edelleen. – Rakennusalalta puuttuu tietynlaista osaamista erityisesti suunnittelupuolelta. Lisäksi EU:sta tulee koko ajan uusia vaatimuksia työnjohdolle, vaikka edellistenkään määräysten mukaista koulutusta ei ole annettu riittävästi, Airaksela huomauttaa. Avoimuutta lisättävä

Turvallisuuteen kiinnitetään rakennustyömaalla paljon huomiota. Yritysjohto kannustaa oikeisiin työtapoihin, mutta silti peräti 40 prosentissa yrityksistä se sallii työturvallisuusriskit, jos aikataulu on tiukka. Myös läheltä piti -tilanteita jätetään tutkimuksen mukaan raportoimatta useammassa kuin joka kolmannessa yrityksessä. Syynä on pelko kielteisistä seurauksista. – Aiempiin tutkimuksiin verrattuna avoimuus alalla on lisääntynyt. Asioista pystytään keskustelemaan ja myös ongelmatilanteita voidaan tuoda esiin

työpaikalla. Silti tiedottaminen on edelleen akilleen kantapää meidänkin alallamme. Sitä tulisi vielä parantaa, Airaksela sanoo. Minna Savinainen muistuttaa, että töiden takkuamisen taustalta löytyy useimmiten joku ristiriita organisaation rakenteissa ja nykyisten toimintatapojen välillä. – Usein rakenteet eivät enää vastaa nykymaailman odotuksia. Silloin pitää muuttaa myös toimintatapoja ja välineitä. Olisikin hyvä keskustella töiden organisoinnista yhdessä syyllistämättä ketään yksilöä. Toisaalta ei myöskään kannata lähteä muuttamaan toimintatapoja vain muutosten vuoksi, Savinainen toteaa. Rakennusalan työympäristön kehittämishankkeeseen osallistuivat Ammattiliitto Pron rakennusala, Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit, Rakennusliitto, Talonrakennusteollisuus, Rakennusliike Reponen Oy ja YIT Rakennus Oy. Työsuojelurahasto tuki kehittämishanketta.

Lisätietoa: • Rakennusliike Reponen Oy: Rakennustuotannon työnjohdon työ ja työkyky 2011. Toteuttaja: Työterveyslaitos, Tampereen aluetoimipiste. www.tsr.fi > Hae numerolla 110454

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

julkaisut

Unentaidot Pihl Susan – Aronen Anna Mari, Duodecim 2012 Unen saaminen on taitoja tietolaji. Unettomuudesta kärsivät ja huonosti nukkuvat turvautuvat herkästi lääkkeisiin, mutta tuore teos pureutuu nimenomaan lääkkeettömään itsehoitoon. Taustalla ovat kognitiivinen psykoterapia ja tietoisen läsnäolon menetelmät. Tietoisessa läsnäolossa huomio kiinnitetään omien kokemusten, tunteiden tai ajatusten havainnointiin ikään kuin ulkoa päin, ilman asioiden painotusta ja arvostelua. Mielen hallinnan harjoitukset kannattaa aloittaa jo

päivällä ja opetella vähitellen meditatiivista rauhoittumista nukkumaan mennessä. Käytännönläheisessä opaskirjassa on myös kertomuksia, joista voi löytää vertaistukea omiin uniongelmiinsa. www.verkkokauppa. duodecim.fi

Työelämän tarkoitus – Oivalla 7 voimaa

MULTIMEDIA

Työkirja. Ammattilaisen paluu

Varmista asiantuntijan perintö Häviääkö asiantuntijuus työpaikalta, kun asiantuntija siirtyy eläkkeelle? Aiheellinen kysymys maassa, missä lähes puolet työvoimasta työskentelee asiantuntijaorganisaatioissa tietoja asiantuntijatehtävissä. Työyhteisölle henkilövaihdokset voivat olla kalliita, jos niihin ei ole riittävästi varauduttu. Keinoja kuitenkin on. ELSA-hankkeessa tutkittiin yhteensä 55 eläkkeelle siirtymistapausta 18 eri asiantuntijaorganisaatiossa. Esiin nousi useita erilaisia menettelytapoja, mutta yksi keino on ylitse muiden: eläkkeelle jäävän asiantuntijan ja hänen seuraajansa yhtäaikainen työskentely. Multimediaohjelmassa kerrotaan ELSA-hankkeen johtopäätöksistä ja hyvistä käytännöistä kokemuksen ja osaamisen säilyttämiseksi organisaatiossa. www.tsr.fi/TSR-kanava

Telma 2 2012

Perehdyttäminen ja työnopastus -cd-rom Laura Ahokas – Jukka Mäkeläinen, TTK, AEL, 2012 Aineisto antaa perusvalmiudet hyvään perehdyttämiseen ja työnopastukseen. Monipuolinen tukiaineisto on tarkoitettu erityisesti työnopastajien ja perehdyttäjien käyttöön. Aineisto soveltuu sekä uusien että työtehtäviä vaihtavien vanhojen työntekijöiden perehdyttämiseen. www.ttk.fi/julkaisut

Räsänen Keijo – Trux Marja-Liisa, Kansanvalistusseura 2012 Työelämän laatua, tuottavuuden kasvua ja työssä jaksamista tutkitaan vimmatusti, mutta entä sitten? Miksi puhe työstä on niin tylsää? ”Moni kokee työnsä mielekkyyden uhatuksi ja sen hallinnan puuttuvan lähes kokonaan. Mistä ongelmat johtuvat ja mitä niille voi tehdä? Työkirja tarttuu kiusallisiin kysymyksiin selvänäköisesti. Se tunnustaa työn olevan useimmiten ”improvisointia ja pärjäilyä”. Uutta pelastusoppia kirja kavahtaa, mutta antaa välineitä miettiä suhdetta omaan työhön. Kirja perustuu Työsuojelurahaston hankkeeseen. www.kansanvalistusseura.fi

Aaltonen Kristiina – Lindroos Raisa, Talentum 2012 Onko työpaikan vallannut iloton suorittaminen, vastakkainasettelu, sietäminen, sopeutuminen? Paljon on kiinni esimiesten, tiimien ja yksilöiden omista asenteista. Jokaisella on oma vastuunsa työelämän laadun, tuottavuuden ja ilmapiirin rakentamisesta. Tämä kirja on keskijohdon ja lähiesimiesten aito apuvoima, joka auttaa tekemään tekoja − yksin ja yhdessä. Tuloksena syntyy voimavaraisempi, kohteliaampi, vireämpi, kannustavampi, tuottavampi ja vastuullisempi työyhteisö, joka uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa. www.talentumshop.fi

Johtajana kehittymisen olemus Sutinen Päivi, Kuntaliitto, väitöskirja 2012 Johtaja ei kehity tietyn muotin mukaan, vaan kehittyminen tapahtuu johtajan omien oivallusten kautta. Päivi Sutinen tutki väitöskirjassaan johtajana kehittymistä kunta-alalla. Johtajana kehittymisen ydin on omista oivalluksista syntyvä muutos. Merkitystä on ihmisenä olemisessa suhteessa toisiin ihmisiin. Tämän ymmärtäminen auttaa johtajaa kehittymisessä ja toisen johtamistyön tukemisessa. Työsuojelurahasto tuki väitöstyötä stipendillä. www.tsr.fi > Hae numerolla 104027

arvostelma

Naisten työt Ranta Sirkka-Liisa, Karisto 2012 Sadassa vuodessa naisten työt ovat muuttuneet: navetasta ja tuvasta on päästy koulunpenkille ja konttoriin. Kansatieteilijän ja tietokirjailijan teos vie aikamatkalle 1860-luvusta 1960-lukuun ja kertoo työnkuvan muutoksesta ja murroksesta. Kanssasisar historiasta hoiti karjan, kanat ja katraan, pyykkäsi kartulla hyhmäisessä avannossa, leikkasi ja leipoi viljaa, kirnusi voita, karstasi, kehräsi ja paukutti kangaspuita sekä kantoi ämmänlängillä kaivosta vettä 60 ämpärillistä päivässä. Kirjan monipuoliset valokuvat, maalaukset ja ajan mainokset täydentävät oivallisesti ansiokasta tekstiä. Tiesittekö: vaimo tarkoitti alun perin sydäntä ja nainen ihmistä. www.karisto.fi

Psykososiaalinen kuormitus ja sen hallinta työssä Ojanen Päivi – Tarkkonen Juhani, TTK 2012 Psyykkistä kuormitusta esiintyy kaikissa työtehtävissä, ja sen haittoja voidaan ehkäistä, jota edellyttää työturvallisuuslakikin. Opas kannustaa lukijaa paneutumaan psyykkisen ja sosiaalisen kuormituksen hallintaan samalla laajuudella ja aktiivisuudella kuin fyysisen kuormituksen ja tapaturmien osalta on totuttu toimimaan. www.ttk.fi/julkaisut

www.telma-lehti.fi

Irti oravanpyörästä Kaarina Davis, 2011 ”Vähemmän työtä ja enemmän elämää” on monen haaveissa. Harva kuitenkaan rohkenee samaan kuin irtiotostaan kirjoittanut exsairaanhoitaja. Vaativa ammatti toi Kaarina Davisille suorituspaineita ja riittämättömyyden tunteita, ja onni tuntui pesiytyneen jonnekin muualle kuin omaan elinpiiriin. Vuorotteluvapaa antoi hetken aikaa miettiä tulevaisuuden askelia. Työkaverien uteluihin vapaan kulusta Davis ei vastannut. ”En kehdannut sanoa, että vain makaisin, lukisin, lepäisin ja ihmettelisin, mikä elämässäni on pielessä.” Davis kuvaa, kuinka hän kerran kotimatkallaan alkoi seurata maassa olevien linnunsulkien suuntia. Sulkia riitti, ja Davis mittaili niiden viitoittamana Tampereen katuja. Häntä alkoi kiinnostaa, mihin vapaus ja intuitio voisivat johdattaa. Ne johdattivat Hämeenkyrön Alhonlahteen, josta Davis lunasti itselleen rappeutuneen sukutilan. Kollegat saivat jälleen pohdittavaa, ja Kaarina sulki kännykkänsä viikoiksi. Päätös syntyi kivellä istuen: taakse jäivät aviomies, vastikään hankittu talo maaseudulla ja työpaikka. Tilalle tulivat luontoyrittäjäkoulu ja sata vuotta sitten rakennetun isoenon torpan kunnostaminen kodiksi.

Davis vertaa uutta elämäänsä uskoontuloon: hän tuli ”luontoon”. Hän opetteli selviytymään vähällä ja itse. Vihannesten kasvattamisen ohessa alkoi parempi itsetuntokin itää. Mielialalääkkeet, yksinäisyys, shoppailuhimo ja astianpesukone vaihtuivat perustarpeisiin: ruokaan, suojaan, vaatetukseen ja lämpöön. Vaakakuppiin tipahtivat samalla terveys, aika ja luonto. Sen lisäksi, että Davis kertoo oman tarinansa, hänen kirjansa on myös mainio ABC-opas vastaavanlaista eloa haikaileville. Davis antaa vinkkejä taloudenpitoon, roinan raivaukseen, jätehuoltoon, luomuviljelyyn, puutarhan- ja metsänhoitoon, klapisavottaan ja ekologisen huussin pitoon. Kerrontaa ryydittävät faktat, kokemus, havainnot ja huumori. Elämäniloa on pakko ahmia. Kun Davis laskee Alhonlahden täplittäneitä joutsenia ja pääsee kahteensataan, lukija alkaa tuntea levottomuutta asfalttiviidakon keskellä. Voisinko minäkin tehdä ”kaarinat”, elää muutamalla satasella kuussa ja rikastua ihan jostain muusta kuin oravanpyörässä juoksemisesta? www.kaarinadavis.com – Tarja Västilä

Tiedon silta 2012 Työsuojelurahaston rahoittamat hankkeet pääsevät vuosittain monipuolisesti esiin Telman liitteenä ilmestyvässä Tiedon sillassa. Julkaisu on ajankohtainen ja monipuolinen tietopaketti kaikille työelämän kehittämisestä kiinnostuneille. Tämän vuoden teemat liikkuvat kreosootilta suojautumisesta vanhustyön etiikkaan ja ikäistävistä käytännöistä työn imuun. www.tsr.fi, www.tiedonsilta.fi

Telma 2 2012

T y รถ n k u v a Taavetti Alin

Telma 2 2012

Taivas kattona Tuuli humisee Digitan maston ristikkorakenteissa Espoon Latokaskessa. Maston antennimeri välittää radioja tv-signaalia pääkaupunkiseudun uutisten, urheilun ja uutuussarjojen ystäville. Suomen kolmanneksi korkeimmassa, 326-metrisessä mastossa keikkuu valjaineen ja työkaluineen Mikko Yläjääski. – Olemme asentaneet tänne mallipätkän ahtaiden tilojen turvakiskoa, joka pysäyttää nopeasti tikkaissa putoavan asentajan. Kesällä asennamme kiskoa moneen vastaavaan kohteeseen. Tuotepäällikkö Yläjääskin työnantaja on henkilösuojaukseen erikoistunut Suojalaite Oy. Yritys maahantuo ja asentaa putoamisturvallisuuden järjestelmiä sekä valmistaa putoamissuojaimia. Yläjääski kouluttaa eri yritysten työntekijöitä korkealla työskentelyyn. Koulutuspäiviä kertyy vuodessa yli 50. – Talvisin keskitytään kouluttamiseen ja pelastautumisharjoitteluun. Kesällä tehdään varsinkin ne vaativammat asennustyöt. Yläjääski kiipeilee myös vapaa-aikanaan, ja harrastus onkin vaikuttanut ammatinvalintaan. – Kalliokiipeilyssä haetaan rajoja ja otetaan tietoisia riskejä, siellä hallitusti putoaminen on päivittäistä. Se on kuitenkin ihan eri laji – töissä pyritään siihen, että kiipeillään 40 vuotta putoamatta. – Sami Turunen www.telma-lehti.fi

Telma Telma 22 2012 2012

63 63

T e l m av i s a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

Työkunnon tukija

Miten duunarit, akateemiset ja tekniset mahtuvat saman katon alle? Kaikilla järjestöillä on pitkä historia ja kulttuuri, joten välillä on pientä jumppaamista. Perustajaorganisaatioiden työntekijät siirtyivät vanhoina työntekijöinä PHT:n palvelukseen, meitä on kuusi henkeä. Kuka keksi PHT:n nimen? Sitä haettiin nimikilpailulla, viestintätoimiston ideoiden sekä yhdistymistä valmistelevan työryhmän kautta. Järjestön perustamisessa nimi on vaikeimpia asioita, siihen latautuu paljon tunteita. Mitä te teette? Tehtävämme on edistää työikäisten ja heidän perheenjäsentensä terveyttä ja hyvinvointia. Sitä toteutetaan ryhmämuotoisella toiminnalla urheiluopistoissa, kylpylöissä ja matkailukeskuksissa. Motivoimme ihmisiä henkilökohtaiseen elämäntapamuutokseen: liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin, ymmärtämään levon merkitys. Perheille suunnatuilla jaksoilla pyritään tukemaan perheen

Telma 2 2012

dynamiikkaa ja antamaan aikaa yhdessäoloon. Kaikkea tehdään tietoiskujen, liikunnan ja elämysten avulla. Kursseilta tullaan pois virkeinä, terveellä tavalla paikat liikunnasta kipeänä. Kuinka moni pääsee nauttimaan teidän tuestanne? 4 000–6 000 henkeä. Kriteereinä mukaan pääsylle käytetään terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia perusteita. Millaisella budjetilla toimitte? Vuodelle 2012 saadaan RAY:ltä 3,2 miljoonaa euroa. Lisäksi saamme jäsenjärjestöiltämme jäsenmaksuja noin 85 000 euroa, sillä katetaan hallinnon kuluja.

Mikä on suomalaisen työntekijän terveys ja hyvinvointi juuri nyt? On hyväkuntoisia ja itsestään huolehtivia, mutta on liikaa niitä – jopa terveydenhuollon ammattilaisissa – jotka ovat järkyttävän huonossa kunnossa. Sitten on fyysisen työn tekijöitä, jotka kuvittelevat, että työ pitää kunnossa. Se ei riitä, vaan siihen tarvitaan liikunnallisia harrasteita.

2. Vuonna 2010 Suomessa kuoli tapaturmaisesti a) 2 856 b) 5 826 c) 8 625 henkilöä.

Millä mielellä seuraat nykyistä työhyvinvointikeskustelua? Hieman huvittuneesti. Konstit ovat yksinkertaisia, mutta vaikka resursseja on, niitä ei käytetä. Laskusuhdanteiden aikana työnantajien olisi hyvä antaa mahdollisuus oman kunnon kohottamiseen, silti sitä päinvastoin karsitaan. Mutta ratkaiseva tekijä on myös ihminen itse. Pitää olla kiinnostunut omasta terveydestä, narulla ei voi työntää.

3. Vuosilomasta säädettiin ensimmäistä kertaa työsopimuslaissa vuonna a) 1907 b) 1922 c) 1941.

4. Valtakunnallisen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa päätöksellään a) paikallinen aluehallintovirasto b) valtakunnallinen työtuomioistuin c) sosiaali- ja terveysministeriön alainen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta.

Miten terve toiminnanjohtaja PHT:lla on? Sangen terve. Ajankäyttö on joskus haastavaa ja tekosyitä liikkumattomuudelle tulee keksittyä… Pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Mikä on suurin työhyvinvoinnin esteesi? Työasioista irrottautuminen on vaikeaa, ne ovat mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Työstä kunnolla eroon pääsy vaatii vähintään 4–5 viikon loman.

– Sami Turunen

”PHT:n toiminta on pieni askel ihmiselle, mutta suuri kansanterveydelle.”

Harmaan talouden piirissä liikkuu Suomessa vuosittain a) reilu miljardi b) reilu 10 miljardia c) reilu 20 miljardia euroa.

6. Myynniltään Suomen suurin kauppakeskus on a) Espoon Sello b) Lempäälän Ideapark c) Helsingin Itäkeskus. Puolustusvoimissa vähennetään lähivuosina 2 200 ihmistä, mutta nykyisin siellä on vielä töissä a) 10 000 b) 16 000 c) 22 000 ihmistä. Miika Kainu

Palkansaajakeskusjärjestöjen lomajärjestöt yhdistyivät Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry:ksi. Miksi, toiminnanjohtaja Pasi Ylitalo? Yhteistyöstä on keskusteltu aikaisemminkin. Järjestöillä – A-lomat, T-lomat ja SAL-lomat – on ollut hyvin samanlaista toimintaa ja kohderyhmäkin on samanlaista. Lopullisen sysäyksen antoi Raha-automaattiyhdistyksen avustuskäytäntöjen muutokset. Hieman isompana järjestönä voidaan keskittyä paremmin toiminnan kehittämiseen ja siitä viestimiseen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja on a) Vesa Vihriälä b) Juhana Vartiainen c) Risto E.J. Penttilä.

Oikea rivi: aab cbcb.

r a u ta l a n k a a

Va a k s a va a r a a

Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne: Työn jatkuva keskeytyminen syö tuottavuutta. Esimerkiksi avokonttorit ovat tuoneet säästöjä kiinteissä kuluissa, mutta tutkimusten mukaan niissä hukataan työaikaa yli puoli tuntia päivässä. Avotilan puheensorina, hälinä ja hulina voi laskea työtehoa jopa kymmenen prosenttia.

Telma neuvoo: 1. Älä katkaise työtoverin ajatuksia harkitsemattomasti. Jos sinulla on asiaa, tiedustele varovasti, saatko häiritä. Käytävällä turinointi on mukavaa ja joskus välttämätöntäkin, mutta pälätys voi myös häiritä. 2. Pidä kiinni omasta rauhastasi. Tee työpisteellesi kyltti, jolla viestit tarvittaessa, että haluat keskittyä ja tehdä työsi rauhassa. Opettele sanomaan EI.

Sarri Kukkonen

3. Tee töitä mahdollisuuksien mukaan tehokkaasti etänä. Pidä kuitenkin kuria myös itsellesi: älä häiritse omaa työtäsi kodin askareilla.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2012

H a j at e l m a

Anna Tuori

Voi olla vaaraksi

Toimistotyö on työ, jossa kaikki on potentiaalisesti vaaraksi – työ, jossa istumiseen, katsomiseen tai koskettamiseen voi kuolla.

ällaista on elämä nykytoimistossa pahimmillaan. Henri yrittää kertoa vitsin, huonon vitsin. Jonkin ehkä läskiaiheisen, jonka tapaisia on kuultu kymmeniä kertoja, booooring, mutta nyt se kuitenkin osuu Hannaleenaan. Olisiko aamun lehdessä ollut taas juttu ”tunnista työpaikkakiusaajasi” vai olisiko muuten vain herkkä päivä? Maarit on riidellyt puolisonsa kanssa humalassa aamuyöhön. Nyt se tuntee itsensä työuupuneeksi. Sarri yrittää tietokoneen ruudun sijasta katsoa ikkunasta ulos, koska työpisteelle asennettu ohjelma kehotti lepuuttamaan silmiä. Matti nousee ylös, jaloittelee, koska Matin asentama ohjelma on ilmoittanut, että nyt on jaloittelun aika. Lehdessäkin oli uutinen ”istuminen voi olla kuolemaksi”, se tosin koski yli kymmenen tunnin istumisjaksoja, mutta parempi olla varovainen kuin katua kuolleena. Saku lähtee tupakalle. Pekka huokaisee; taas tuo tupakoi, jotenkin tää loukkaa mun oikeuksia. Työpöytiensä äärellä Kim ja Laura puristelevat epämuotoisia palloja, ettei hiirikädelle vain kävisi huonosti. Ja, oijoi, Toni avasi juuri Wikipedia-sivun ”narsistinen persoonallisuushäiriö” − siitä oli eilen televisiossa, jotenkin tuntuu, että esimiehellä, kollegalla tai jollakin on sellainen. On vaarallisia ammatteja, kuten syvänmeren tonnikalan kalastus tai miinanraivaaminen, ja sitten on todella vaarallisia ammatteja kuten toimistotyö. Toimistotyö on työ, jossa kaikki on potentiaalisesti vaaraksi – työ, jossa istumiseen, katsomiseen tai koskettamiseen voi kuolla. Jokin toistuva toiminto voi aloittaa jonkin elimen peruuttamattoman rappeutumisen. Epäoikeudenmukaisuus asuu nurkan takana, ja psyyke on romahtamisvaarassa, koska toimistotyössä joka toinen kollega tai esimies voi

Telma 2 2012

olla psyko- tai sosiopaatti, jota ei olisi pitänyt päästää ilman valvontaa minnekään. Tai sitten, jossain vaiheessa tapahtui virhe, ylilyönti. Psykologit innostuivat liikaa työilmapiiristämme. Ergonomian vartijat pyörtyivät. Parilla yhteiskuntatieteilijälläkin löytyi naristavaa. Media innostui ja kertoi meille, mitä kaikkea me voisimme pahimmassa tapauksessa työpaikallamme tuntea. Ja me menetimme täysin suhteellisuudentajun siitä, mitä työtä teemme. Me tunsimme jokaisen potentiaalisen vaaran tunteen, niin kuin emme enää menisi työpaikallemme tekemään töitä, vaan odottamaan seuraavaa vääryydestä kumpuavaa tunnetta, jonka kohteeksi joudumme. Toki jotkut esimiehet ja kollegat ovat henkisesti häiriintyneitä kusipäitä tai työasento voi olla ergonomisesti anaalista ja silmät väsyvät. Mutta sellaista se joskus on, ja silloin asioille pitääkin tehdä jotain, ottaa ne puheeksi, yrittää muuttaa niitä. Mutta meidän asenteemme tuntuu olevan se, että emme niinkään kärsi siitä, millaista työpaikallamme on, vaan millaista siellä voisi olla, jos kaikki uhkakuvat toteutuisivat. Me olemme kuin lapsia, yliherkkiä ja jatkuvassa hajoamistilassa, ja siksi meidän kannattaisi ottaa oppia lapsistamme. Siellä ne taas kävelevät vaarallisia teitä kouluun, istuvat sekakäyttäjien seassa raitiovaunussa, välitunnilla riidellään siitä, kuka saa leikkiä kenenkin kanssa, joku nimittää toista vammaiseksi, saa vastauksen, että isäs on, joku riita johtaa tappeluun, ja koulun terveydenhoitaja latoo ihoon laastaria. Ja sieltä ne saapuvat koulusta kotiin. Takana tavallinen koulupäivä, ei mitään erityistä kerrottavaa. Mitä meillon ruoaksi, mullon nälkä.

J y r k i L e h to l a Kirjoittaja on käsikirjoittaja ja kolumnisti.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

2• 2012

lä ei Kesäl eta, d rrrraa loma! a muist Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR

Seuraavat lehdet: Telma 3 • 12 20.9.2012 Telma 4 • 12 5.12.2012

Toimitus Alma 360 Asiakasmedia Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen Painosmäärä 123 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2011 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset. Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat). Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde takasivulla. Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Telma 2 2012

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tilaa Telma > Tee tilaus. Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 3 / 2 0 1 2 i l m e s t y y 2 0 . 9 .2 0 12

Aiheena mm: Kestävä kehitys

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.