Telma 3/2012 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

3 • 2012 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Irti allergian kahleista Mirkku Kullberg – tinkimätön tahtojohtaja Tuulen tuomaa energiaa Koulu opettaa ekologiseksi

Vastuullisuus on vaativaa

Kenneth Johansson

”

Kreetta Järv enpää

Onko keskittyminen taloudellisen kestävyyden varmistamiseen aiheuttanut ekologisen kestävyyden heikkenemisen?

20.9.2012

Rio de Janeiro

tsikosta huolimatta käsissäsi ei ole Telman suuri karnevaalinumero. Sen sijaan Rio de Janeirossa järjestettiin 20 vuotta sitten suuri ilmastokokous. 20 vuoden työn tuloksia arvioitiin kesäkuussa 2012 samassa kaupungissa pidetyssä kokouksessa. Tulosten mukaan maapallo ja sen ihmiset voivat nyt huonommin kuin 20 vuotta sitten, ja oikeastaan huonommin kuin koskaan ennen. Pieniä parannuksia on toki saatu aikaan, mutta globaalitasolla tilannetta ei voi kehua. Missä vika? Onko keskittyminen taloudellisen kestävyyden varmistamiseen aiheuttanut ekologisen kestävyyden heikkenemisen? Oli miten oli, pidän tärkeänä, että kansainvälisiä kokouksia näistä asioista järjestetään. Ne koskevat meitä ja vielä enemmän tulevia sukupolvia. Nyt on uskallettava tehdä päätöksiä, joiden hyödyt näkyvät aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua – suurelta osin vasta myöhemmin. Telma lyö nyt etukäteen löylyä maailman huippupäättäjien seuraaviin kokouksiin nostamalla esiin suomalaisia työpaikkoja, jotka ovat edenneet pitkälle kestävän kehityksen polulla. Ne ovat pystyneet huolehtimaan samanaikaisesti sosiaalisesta, ekologisesta ja taloudellisesta kestävyydestä työpaikoilla. Toivottavasti esimerkit rohkaisevat kaikkia suomalaisia työpaikkoja vastaavaan toimintaan. Muut maat voivat sitten ottaa Suomesta oppia kestävän kehityksen mallimaana. Tätä tavoitetta tukeva hallitustason strategiahan meillä jo onkin.

Kenneth Johansson Toimitusneuvoston puheenjohtaja kenneth.johansson@tsr.fi

Kestävä kehitys

Kestävää kehitystä siellä, yhteiskuntavastuuta täällä, kaikkea kaunista toisaalla. Vastuullisuus eri muodoissaan on hiipinyt viime vuosina kaikenkokoisten yritysten ja organisaatioiden kielenkäyttöön. Jossain se on käytännön tekoja, jossain tauhkan täyttämää tyhjää puhetta.

www.telma-lehti.fi

Sivut: 6 10–19 20–22 24–29 30–35 64

Telma 3 2012

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

vin Kestän hy a ist rrrrauhall ! kehitystä!

10–19

Kannen kuva Laura Vesa

Jätteiden käsittely osataan nykyään yhä paremmin. Tehokkaat menetelmät vaativat myös työsuojelulta yhä enemmän.

24–29 10–19 Kestävän kehityksen

periaatteiden toteutuminen vaatii, että sanat muuttuvat lihaksi. Kuvassa Joni Heikkilä Envor Oy, Forssa.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi elää niin kuin opettaa. Suunta on kohti puhtaampaa, ympäristön huomioivaa työpaikkaa.

30–35 Tuulivoiman pystytys vaatii uskallusta – henkistä kanttia vaaditaan sekä työntekijöiltä että hankkeen vetäjiltä.

Telma 3 2012

36–37 Minun työni

Korkealla ammattitaidolla tehty ravintola-annos on herkullinen ja ekologisesti tarkkaan mietitty. Ihmisiä

Va k i o t

6–9

Pääkirjoitelma Kenneth Johansson

23 Ajatelma Kari Uusikylä 38–43 Henkilökuva M i r kku K u l l b e r g 64 Rautalankaa T i m o L a p pa l a i n e n 66 Hajatelma Liisa Poussa

Työ ja elämä

60–61 Julkaisut

20–23 Ilmiö

62 työn kuva

44–45 Me teimme sen

Telmavisa

46–49 Elämän hallinta

vaaksa vaaraa

50–51 Näin muinoin

67 Yhteystiedot

52–55 maailmalla 56–57 TTK-info 58–59 TSR-info

Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

Työ ja elämä

Teksti Katri Koskela Kuva Sarri Kukkonen

Kestävän kehityksen palapeli Kestävä kehitys pyöri taas otsikoissa, kun kesällä pidettiin YK:n Rio+20-konferenssi. Myös työelämän pitää olla tarkastelun kestävää niin meillä kuin muualla.

Colourbox

K Saksassa oppisopimuskoulutukseen lähtee ikäluokastaan reilu puolet nuorista, Suomessa alle 10 prosenttia. Suomen nuorisotyöttömyys on

18,5 prosenttia, Saksan

7,9.

Telma 3 2012

ehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen on tottunut matkustamaan. Kehys eli Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys toimii suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen ja EU:n välikätenä, joten Lappalainen käy Brysselissä lähes viikoittain. Kesäkuun lopulla matka suuntautui kuitenkin Rio de Janeiroon, jossa pidettiin kestävän kehityksen Rio+20-konferenssi. Sanayhdistelmä ”kestävä kehitys” tuo mieleen ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen. Pelkästään siitä ei kuitenkaan ole kyse. – Vuonna 1992 Riossa asetettiin kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koskivat ympäristöä sekä sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Maapallon kantokyvyn kannalta nämä kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa, Lappalainen kertoo. Nyt Riossa järjestettiin 20 vuoden takaisen sopimuksen seurantakonferenssi. Kestävä kehitys tarkoittaa ympäristön rajojen huomioimista missä tahansa asiassa. Sosiaalinen ja taloudellinen ympäristö tarkoittavat esimerkiksi ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja sen jakautumista. Työelämässä se tarkoittaa niin kutsuttuja kestäviä työpaikkoja ja säällistä työtä, decent work. Globaalissa palapelissä on ihan yhtä tärkeää huolehtia työoloista

niin kehitysmaissa kuin meillä hyvinvoivassa Suomessa. – Kaikilla tulisi olla oikeus työpaikkaan, jolla tienaa toimeentulonsa, jossa on turvallista työskennellä ja työ tuntuu mielekkäältä. Olennaista on myös, että työnantaja on aidosti sitoutunut pitämään huolta työntekijän oikeuksista. Lappalainen näkee suomalaisen työelämän vaikutukset kestävään kehitykseen myös laajemmin. Luontoa säästävät toimintatavat ovat yksi tekijä. Mutta kestävästä kehityksestä saisi Suomessa myös vientituotteen. – Suomessa on terve yhteiskunta, jossa erilaiset toimijat poliitikoista kansalaisyhteiskuntaan pystyvät aidosti keskustelemaan. Tällaista monitoimija-ajattelua kaivataan kipeästi maailman kriisialueilla ja lähempänäkin. Edes Keski-Euroopassa ei ole samanlaista yhteistyötä, Lappalainen sanoo. – Tällä hetkellä kannustetaan Rovion kaltaisia mobiili- ja it-alan yrityksiä, ja se on tietysti hyvä. Mutta joku valtiollinen taho voisi tarttua myös suomalaisen monitoimijuuden jalostamiseen vientituotteeksi. Konkreettinen konferenssi?

Uutisia seuratessa tulee helposti olo, että puhetta konferensseissa riittää, mutta todelliset tulokset jättävät

www.telma-lehti.fi

toivomisen varaa. Lappalainen sanoo, ettei Rionkaan loppuasiakirja ole niin kunnianhimoinen kuin etukäteen toivottiin. – Olemme tilanteessa, jossa maailman kantokyky ei yksinkertaisesti riitä. Samaan aikaan kaikille olisi tarjottava kunnolliset elinolosuhteet. Tämän balanssin ratkaiseminen on iso kysymys maailman päättäjille, Lappalainen pohtii. Rion uutisoinnista jäi kuitenkin puuttumaan monta positiivista seikkaa. Globaaleja keskusteluja hallinnut pohjoinen-etelä-jako osoitti ensimmäistä kertaa murtumisen merkkejä isäntämaa Brasilian ja Kiinan vahvan aseman muodossa. Samalla maat osoittivat sitoutumista ja tahtotilaa, mitä nopeasti kasvavan väkiluvun mailta on odotettu. Lauselmaan myös kirjattiin meille itsestään selvän tuntuinen asia, oikeus puhtaaseen veteen – ensimmäistä kertaa YK:n historiassa. Kehitystä siis tapahtuu, vaikka välillä tuskastuttavan hitaasti. – Konferensseja tarvitaan. Kaikki maailman maat ovat riippuvaisia toisistaan. Yhteisiä pelisääntöjä on pakko edes yrittää sopia, Lappalainen kiteyttää.

– Kestävästä kehityksestä saisi Suomessa myös vientituotteen, sanoo Rilli Lappalainen.

www.kehys.fi

Telma 3 2012

nyt keskustellaan

Työ ja elämä

Vihreä talous haasteena

Nanoteknologian haasteet

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA tehostaa riskienarviointimenetelmiään uusien työturvallisuusuhkien hillitsemiseksi. – Uutena haasteena on kokonaisuudessaan niin sanottu vihreä taloussektori, kertoo Brenda O’Brien, EU-OSHA:n Brysselin yhdyshenkilö. – Usein vihreä kasvu mielletään pelkästään myönteiseksi, mutta tätäkin sektoria kuuluu arvioida kriittisesti. Työpaikkoja luodaan esimerkiksi jätteiden jälleenkäsittelyssä ja energiasektorilla, mutta niihin liittyviä riskejä ei huomioida tarpeeksi. Eurooppalaisten työolojen haasteena on ulottaa työsuojelukäytännöt uusille toimialoille, joissa työsuojelun tärkeyttä ei tiedosteta tarpeeksi. Uusien käytäntöjen soveltaminen törmää kuitenkin vastarintaan. Eurooppalaisia työsuojeluviranomaisia huolestuttaa kolmikantaosapuolten etääntyminen toisistaan. – Keskustelu on hyvin polarisoitunut vasemmiston ja oikeiston välillä. Talouskriisiä käytetään usein verukkeena oikeiston tavoitteiden edistämiseen.

Kuluttajahyödykkeiden tuotannossa käytetään yhä enemmän nanomateriaaleja, joihin liittyviä riskejä ei riittävästi tiedosteta. EU-OSHA:n tutkimuksen mukaan suurin osa esimerkiksi rakennussektorilla toimivista työntekijöistä ei tiedä, miten menetellä nanomateriaalien kanssa. Virasto suosittaa, että nanomateriaalien käytön osalta tehtäisiin riskiarvioinnit erikseen yritystasolla. Tarkempaa EU-tason opastusta on suunnitteilla.

Työolojen kehittäminen vastatuulessa Euroopan laajuisen työsuojelustrategian uudistamista kyseenalaistetaan eurooppalaisissa elinkeinojärjestöissä. Ne ovat antaneet ymmärtää, että uusien velvoitteiden säätäminen ei ole toivottavaa. EU-komissio julkaissee syksyn aikana strategialuonnoksen, jolla pyrittäisiin työperäisten sairauksien ehkäisyyn Euroopassa. Nykyinen työtapaturmien ehkäisyyn keskittyvä työsuojelustrategia on voimassa tämän vuoden loppuun. – Anna-Karin Fris

Telma 3 2012

n o p e at

Kreetta Järvenpää

EU : s t a k u u lt u a

”Onnellinen on se, joka saa elämässä tehdä, mitä parhaiten osaa ja mihin voimat riittävät.” Olisiko Tuomas Kyrön viisaudessa ohjenuora työelämään?

Tuottavuuden kehittäjästä ammatti JTO-Palvelut Oy on kehittänyt Suomeen soveltuvan tuottavuuden kehittäjän ammattitutkinnon, joka vastaa KeskiEuroopassa käytössä olevaa European Industrial Engineering -tutkintoa. EIE-ohjelma on kansainvälisesti hyväksytty ja arvostettu tuottavuusalan ammattitutkinto, joka koostuu 30 päivää kestävistä opinnoista. Tutkinnon tavoitteena on lisätä yritysten kilpailukykyä. Ohjelma on suunnattu tuottavuusalan ammattilaisille sekä johtajille ja esimiehille, joiden vastuulla on tuotanto- tai palvelutoiminnan kehittäminen.

Energia haussa Yli puolet työikäisistä miettii työnsä mielekkyyttä viikoittain, kertoo konsultointiyritys Rederan tekemä tutkimus, johon vastasi 1 700 työikäistä suomalaista. Mahdollisessa työttömyystilanteessa 47 prosenttia vastaajista uskoi löytävänsä mielekästä työtä, 39 prosenttia arveli sen vaikeaksi. Yli kaksi kolmasosaa vastanneista arvioi elävänsä vain keskinkertaisella energia- ja jaksamistasolla – saman verran vastaajia suhtautui silti tulevaisuuteen toiveikkaasti. www.redera.fi

Työtuomioistuin

m u i s ta m e n n ä

Väite:

Work goes happy -työhyvinvointikiertue jatkuu syksyllä. Aikaulut ja paikkakunnat www.wgh.fi.

Muuhun maailmaan verrattuna suomalaisyritykset ovat yhteiskuntavastuussaan edelläkävijöitä.

Muista äänestää kunnallisvaaleissa 28.10.2012!

KYLLÄ Suomalaisyritykset pärjäävät hyvin, kun tarkastellaan yritysvastuun työkalujen omaksumista. Julkinen sektori on asettanut perinteisesti yritysten velvoitteet niin korkealle, että se johtaa kehittyneeseen vastuunkantoon. Teollisuushistoria tuntee esimerkkejä pienistä teollisuuspaikkakunnista, joissa yritysten sosiaaliseen ja poliittiseen vastuuseen liittyviä laajoja toimia olisi pakko pitää nykyisissä keskusteluissa edistyksellisinä. Jukka Mäkinen, tutkija, Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulu

Tuottavuustyön sivusto uudistettu TTK:n ja työmarkkinajärjestöjen ylläpitämä tuottavuustyösivusto on uudistettu. Sen tavoitteena on tukea johdon ja henkilöstön yhteistyötä työpaikkojen tuottavuuden kehittämisessä. Sivustolla esitellään työpaikkojen tuottavuuden kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä sekä seurataan muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön johdolla laaditun Työelämän kehittämisstrategian edistymistä. www.tuottavuustyo.fi

EI Hyvinä aikoina yhteiskuntavastuu saattaa vielä vaikuttaakin yritysten toimintaan, mutta taantuman aikana korostuu se, että viime kädessä toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Hyvänä – tai huonona – esimerkkinä vaikkapa Nokian irtisanomiset tai kaivosyhtiöiden ympäristöongelmat. Ilja Ojala, pääluottamusmies, Sanoma Magazines

Liikuntainvestoinnit henkilöä kohden vuodessa ovat kaksija puolikertaistuneet kymmenessä vuodessa. Vuonna 2002 yrityksissä investoitiin liikuntaan 80 euroa henkeä kohden, vuonna 2012 luku oli 197 euroa. Tulos käy ilmi Kuntoliikuntaliiton Henkilöstöliikuntabarometrista. Eniten henkilöstöliikuntaan käytetään rahaa yksityisellä sektorilla, 233 euroa per työntekijä, vähiten julkisen sektorin työpaikoissa, 177 euroa. Alle 101 työntekijän työpaikoissa rahaa käytettiin hieman keskiarvoa enemmän, isommissa selkeästi vähemmän. www.kunto.fi/tutkimukset/

www.telma-lehti.fi

Colourbox

EI Yksityinen sektori liikuttaa

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Suomalaiset suuryritykset pelaavat samoilla kylmillä markkinatalouden lainalaisuuksilla kuin muutkin. Yhteiskuntavastuuseen sijoitetaan juuri sen verran kuin nähdään tuloksen kannalta pakolliseksi. Pienyrityksissä tason määrittää omistajien henkilökohtainen asenne. Suomen markkina-alue ei kuitenkaan ole yhteiskuntavastuun

suhteen yhtä vaativa kuin moni muu, joten sen toteuttaminenkaan ei ole täällä niin välttämätöntä. Aki Moisio, laitosmies, Finn-Korkki

EI Suomessa vastuullisuusajattelu ja -keskustelu ovat esimerkiksi KeskiEurooppaa jäljessä. Monet yritykset toimivat globaalisti, mutta käytännöt ovat ajalta, jolloin toimittiin kansallisesti. Aiheen tärkeyden ymmärrys näkyy yhteiskuntavastuuraporteissa, mutta tutkimuskin osoittaa, että yritykset eivät usein pysty tarjoamaan arvomaailmojaan todentavaa näyttöä toiminnastaan. Piia Lavila, maailmantalous.net -projektikoordinaattori, Attac ry:n hallituksen jäsen

Kyllä Yhteiskunta on luonut toimintaympäristön, jossa monet vastuun keskeiset elementit – tasa-arvo, työntekijöiden hyvinvointi sekä ympäristö – ovat kansainvälisesti ottaen korkealla tasolla. Monet suomalaisyritykset myös rakentavat kilpailuetua vihreästä kasvusta ja ympäristöosaamisesta. Vastuullisuuden periaatteita edellytetään yleensä myös yhteistyökumppaneilta globaalisti. Jatkuvaa parantamista ei saa kuitenkaan unohtaa. Pirjo Kaivos Ryhmäpäällikkö, Kestävä kehitys, Teknologiateollisuus ry

Telman tuomio Äänin 3–2:

Suomalaisyritykset eivät ole yhteiskuntavastuun edelläkävijöitä.

Telma 3 2012

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Miika Kainu ja Laura Vesa

Kohti kauniin kestävää maailmaa Kestävä kehitys ja yhteiskuntavastuu ovat nykyisin kiinteä osa yritysten arvomaailmaa. Mutta toteutuvatko pehmeät arvot kovan kilpailun maailmassa? Valitettavan usein kauniit puheet ja ponnekkaat julistukset tuntuvat jäävän käytännön tekojen jalkoihin. Mutta silti on myös paljon yrityksiä, jossa asiat ovat mallillaan. Viimeistään kriisitilanteissa testataan, millaisella pohjalla arvot todellisuudessa ovat.

Telma 3 2012

www.telma-lehti.fi

Telma 33 2012 2012 Telma

”

Hienot ideologiat unohtuvat paperille, jos niiden eteen ei tehdä töitä. Kirjoitetut arvot eivät yksin riitä määrittelemään yrityksen suuntaa.

uokakeskon keskusvarastolla Vantaalla hyllyt pullistelevat tuotteita, jotka odottavat jakelua ympäri Suomea sijaitseviin K-ruokakauppoihin. Roskaa ei kuitenkaan näy juuri missään. Vain siellä täällä odottaa muutamia suojamuoveista puristettuja paaleja, jotka saavat pian uuden elämän muovipussien raaka-aineena. Kesko kuuluu edelläkävijöihin suomalaisten yritysten kestävässä kehityksessä ja ympäristövastuussa. Vuonna 1990 yritys lanseerasi ensimmäisen ympäristöohjelmansa. Kaksi vuotta myöhemmin aloitettiin Lapin alueella pahvin ja kartongin keräyksen pilottihanke, ja se levisi vuotta myöhemmin valtakunnal-

Telma 3 2012

liseksi. Sitä ennen kaikki kaupoista syntyvä pahvi- ja kartonkijäte päätyi kaatopaikalle – 1990-luvun alussa kierrätys oli Suomessa pienen marginaalipiirin ilmiö. – Pahvin ja kartongin kierrätyksen esteenä oli aiemmin pakkausten teipeissä käytetty pvc-muovi. Kesko sopi tavarantoimittajien kanssa teippien vaihdosta toisenlaisiin, kierrätyksen mahdollistaviin teippeihin. Ja niin kaikki alkoivat kerätä pahvia Suomessa, yrityksiä kestävän kehityksen asioissa konsultoiva Susanna Monni kertoo. Monnin mukaan Kesko oli 90-luvun alkupuolella ympäristöasioiden kehitystyössä maailman kirkkainta kärkeä.

< Keskolla kuljetussuojamuovit kierrätetään ja niistä valmistetaan muovikasseja.

Susanna Monni

Toni Pelin ja Timo Jäske

Eikä yrityksellä mene huonosti sillä saralla tänäkään päivänä. Keskon yhteiskuntavastuun raportti on palkittu useita kertoja Suomen parhaana raporttina, viimeksi vuonna 2011. Lisäksi Kesko on valittu muun muassa johtavien kestävän kehityksen yritysten joukkoon Sustainable Asset Managementin vuoden 2012 Yearbookin päivittäistavarakaupan sarjassa. Ympäristöasiat ja vastuullisuus ovat Keskossa strateginen valinta. Yritys on muun muassa kehittänyt yhdessä Suominen Yhtymän ja Lassila & Tikanojan (L&T) kanssa kuljetussuojamuoveista valmistetun Pirkka-kierrätysmuovikassin, jolle myönnettiin Vuoden Hyötykäyttöteko -palkinto vuonna 2010. Kahdessa vuodessa kierrätysmuovikassin menekki on noussut sitä tahtia, että pian jätettä ei enää ole tarpeeksi kassien raaka-aineeksi. Lisäksi Ruokakesko on muun muassa mukana luomualan kehittämisessä Pro Luomu ry:n yhtenä perustajajäsenenä. Ruokakesko ei ota valikoimiinsa WWF:n kalaoppaaseen punaiseksi merkittyjä kalalajeja, ja se myös suosittaa omien Pirkka- ja Menu-tuotteiden valmistajia käyttämään vastuullisesti tuotettua palmuöljyä. Asiakkaat odottavat ruokakaupan toimivan vastuullisesti ja huolehtivan ympäristöasioista. Myös kilpailu kestävässä kehityksessä kovenee, eikä pelkkä lakien ja säädösten noudattaminen enää riitä. www.telma-lehti.fi

– Ympäristöasiat eivät ole erillistä tekemistä, vaan koko ajan arjessa tapahtuvia tekoja. Me haemme kestävästä kehityksestä kilpailuetua, Ruokakeskon ympäristöpäällikkö Timo Jäske sanoo. Tämä merkitsee muun muassa uusien ratkaisujen jatkuvaa pohtimista. Ruokakeskon logistiikan jätteen hyötykäyttöaste oli viime vuonna 95 prosenttia.

Mari Kira

Vastuullisuus kilpailuvalttina

Logistiikka on hoidettu niin, että rekat eivät aja tyhjillään. Kun tuotteita jaellaan kauppoihin, paluukyydissä tulevat kierrätykseen soveltuvat materiaalit, jotka lähtevät sitten keskitetysti keskusvarastolta L&T:n mukana kohti jätteiden uutta elämää. Viime vuoden lopulla otettiin käyttöön uusi kaksitasoinen rekan perävaunu, johon mahtuu puolet enemmän tavaraa kuin normaaliin perävaunuun. Uudenmallisen rekan on laskettu pienentävän kuljetusten hiilijalanjälkeä kolmanneksen. Ja toki tästä on yritykselle myös taloudellista hyötyä. Vaikka Keskon vastuullisuus näkyy asiakkaille selvimmin ympäristöasioissa, kestävään kehitykseen kuuluvat myös taloudellinen ja sosiaalinen vastuu. Keskon vuoden 2011 henkilöstötutkimuksessa yleistyytyväisyys asteikolla 1–5 oli 3,90. Viime vuonna

Telma 3 2012

Tavara kierrrtää...

konsernissa otettiin käyttöön myös uusi työhyvinvoinnin johtamismalli. – Vastuullisuus on tärkeää erityisesti nuoremmille työntekijöille. Opiskelijat katsovat, millaiseen yritykseen he tulevat töihin. Tämä on selvästi korostunut viime vuosina, Keskon logistiikkapalvelujen Keslog Oy:n ympäristö- ja turvallisuuspäällikkö Toni Pelin sanoo. Esimerkiksi työntekijöiden kannustaminen jatkuvaan oman toiminnan parantamiseen tuo hyviä tuloksia. Aloitteita kirjattiin viime vuonna 350. Poikkeamailmoituksia puolestaan tehdään vuosittain 400–500 kappaletta. – Luvut kertovat siitä, että meillä uskalletaan raportoida ja tehdä aloitteita. Arvokauppaa

Vilkaisu liikevaihdoltaan Suomen kymmenen suurimman yritykset arvoihin ja toimintatapoihin ei yllätä: kestävä kehitys on kaikissa näkyvästi esillä. Hakuammunnalla kokeiltuna on itse asiassa vaikea löytää yrityksiä, joiden arvoissa tai toimintatavoissa ei olisi jollain tavoin mainittu kestävää kehitystä, vastuullisuutta tai ympäristöasioita. Erilaiset yhteiskuntavastuun raportit ovat yrityksille nykyisin peruskauraa. Eri asia on, kuinka kestävällä pohjalla vastuullisuuden ja kestävän kehityksen arvot yrityksissä todellisuudessa ovat. Kestävän kehityksen liiketoimintakonsepteja suunnittelevan Kestävän perustaja ja toimitusjohtaja Susanna Monni myöntää, että arvot elävät monessa yrityksessä omaa elämäänsä. – Todellisuus saattaa olla toista kuin kirjoitetut arvot. Ihmiset toimivat sen mukaan, miten he ajattelevat parhaiten menestyvänsä. Jos arvopohja yrityksessä on vahva ja kestävä, ihmiset kyllä oppivat toimimaan sen mukaan. Jos yritys esimerkiksi puhuu paperittoman toimiston puolesta, mutta arvopohja ei ole todellinen, on idean läpimeneminen henkilöstön keskuudessa epätodennäköistä. Yksittäiset työntekijät voivat edustaa ekologisia arvoja, mutta jotta yritys saataisiin toimimaan niiden mukaan, on johtajien seistävä arvojen

Telma 3 2012

takana. Kestävää kehitystä edistävät asiat voivat tuntua työntekijästä myös turhalta työn hankaloittamiselta. – Joskus muutokset voivat olla työntekijöille haastavia ja raskaita. Parhaissa tapauksissa kestävä kehitys on arvoperäistä ja osallistavaa johtamista, jossa ihmisille annetaan mahdollisuus tuoda oma kapasiteetti esiin, sosiaaliseen kestävyyteen erikoistunut tekniikan tohtori Mari Kira sanoo. – Ihmisten kokemat positiiviset tunteet avaavat toimintakuvioita ja ajatuksia, jolloin luovuus tulee esiin ja voidaan löytää parempia ratkaisuja. Susanna Monnin mukaan johdon sitoutuminen näkyy erityisesti siinä, miten resursseja jaetaan. Jos ym-

päristöpäälliköllä on pienet resurssit, tulosten aikaansaaminen on haasteellista, vaikka tahtoa löytyisikin. Keskossa johdon sitoutuminen ja vastuullisuuden liittäminen kiinteäksi osaksi strategiaa ja ydinliiketoimintaa on ollut oleellinen osa kestävän kehityksen menestystä. Toni Pelinin ja Timo Jäsken mukaan Kesko niittää tällä hetkellä satoa, jonka eteen on tehty töitä vuosia. Työn onnistuminen on vaatinut todellisia tekoja – ei pelkkää kaunista puhetta. – Kun jokainen ylimmästä johdosta lähtien on sitoutunut, vastuullisuus on osa kaikkien työtä, Jäske sanoo. Susanna Monnin mukaan yksi ongelma kestävän kehityksen arvioinnissa on, ettei yrityksillä ole käytös-

sään selkeitä mittareita, joilla tuloksia mitataan. Toimintamallit, tehtävät ja vastuut eivät aina ole selkeitä. – Kuinka monessa yrityksessä on esimerkiksi metodit siihen, miten työpaikkakiusaamisen tapauksissa toimitaan? Hienot ideologiat haihtuvat ilmaan ja unohtuvat paperille, jos niiden eteen ei oikeasti tehdä töitä. Kirjoitetut arvot eivät yksin riitä määrittelemään yrityksen suuntaa. – Meillä on yrityksiä, joissa kestävän kehityksen arvot näkyvät ja jotka näkevät kestävän kehityksen kilpailuetuna. Sitten on niitä, joissa paine tulee vasta ulkopuolelta, Monni sanoo.

Jätteiden hyötykäyttö osa Keskon ympäristö- ja vastuullisuusstrategiaa.

Telma 3 2012

> Myyntipäällikkö Tiina Pessi seuraa muovikassilinjan kulkua.

”

Kestävyyden voi ajatella niin, että kehitetään uusia tapoja toimia. Yritykset eivät ole hirveän hanakoita tekemään niin, koska menestys perustuu usein olemassa olevaan tapaan toimia.

– Esimerkiksi 1980–1990-luvuilla paperiteollisuus ei ollut järin innokas luopumaan kloorivalkaisusta. Sitten Greenpeace alkoi painostaa muutoksessa. Pian asiaan puututtiin lainsäädännön keinoin. Nyt paperiteollisuuden yritykset ovat menestyneet tällä muutoksella. Kestävästä kehityksestä voi löytyä tulevaisuuden kilpailuvaltti. Puheista totta

Se, kuinka kestäviä yritykset ovat, riippuu paljon myös siitä, mihin kestävyyttä verrataan. Jos esimerkiksi ekologista kestävyyttä peilataan suhteessa maailman tilaan, öljy-yhtiön on aika vaikeaa perustella olevansa

Telma 3 2012

kestävällä tiellä. Mutta jos asiaa peilataan toimialan sisällä, tilanne voi olla toinen. – Kestävyyden voi ajatella niin, että pyritään tekemän asioita paremmin kuin muut ja kehitetään uusia innovatiivisia tapoja toimia. Yritykset eivät kuitenkaan ole hirveän hanakoita tekemään toisella tavalla, koska menestyslogiikka perustuu usein olemassa olevaan tapaan toimia, Monni sanoo. – Kestävä kehitys lähtee siitä, että tunnustetaan negatiiviset vaikutukset ja yritetään aidosti pienentää niitä. Tehdään rehellisesti jotain, ei vain meikata asioita. Arvoja mitataan erityisesti kriisitilanteissa. Monni muistuttaa, ettei yrityksestä tee kuitenkaan vastuullista

Taru Holmala paketoi valmiita Pirkka-muovikasseja.

Kestävä kehitys ja yhteiskuntavastuu Kestävä kehit ys jaetaan kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Ympäristöministeriön määritelmän mukaan kestävä kehitys on ”maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa, jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet”.

esimerkiksi se, ettei se koskaan irtisano työntekijöitään. – Joissain tilanteissa se voi olla myös vastuutonta. Kyse on ennemminkin siitä, miten tilanteessa toimitaan. Palkitaanko johtoa avokätisesti samalla, kun työntekijöitä irtisanotaan, tai hyväksytäänkö hiljaisesti työpaikkakiusaaminen. Sosiaaliseen kestävyyteen ja vastuuseen kuuluu toimintatapojen läpinäkyvyys ja johdonmukaisuus. Se, että ihmiset tietävät, mitä on tapahtumassa. Henkilöstö mukaan

– Ennakkovalmistelu, selvät toimintatavat ja esimiesten koulutus ovat tärkeitä kriisitilanteissa. Pitää olla todella hyvä viestijä, jotta pystyisi toimimaan ilman etukäteissuunnitelmia, Monni sanoo. – Ihmiset, joita asia koskee, on otettava mukaan prosessiin. On tärkeää tunnustaa tilanne, eikä kieltää tai syytellä muita. Kriisin jälkeen pitää käydä läpi, missä onnistuttiin ja mitä voitaisiin tehdä paremmin. Arvot romuttuvat äkkiä, mikäli niillä ei todellisuudessa ole vastinetta. Jos puhutaan työntewww.telma-lehti.fi

kijöiden mukaan ottamisesta, heille on annettava todellinen mahdollisuus vaikuttaa. Jos luodaan odotuksia ja toiveita, niitä on myös toteutettava. Mari Kiran mukaan arvojen todellisuus näkyy siinä, kokeeko työntekijä hankalassakin tilanteessa arvostusta. Hänen mielestään kestävä kehitys on sanana harhaanjohtava, sillä se antaa helposti käsityksen pysyvyydestä, vaikka kyseessä on ennemminkin dynaaminen tila, jossa luodaan kapasiteettia tulevaisuuteen. – Mikään työyhteisö ei ole ikuinen. Paljon on asioita, jotka kasvavat, kehittyvät ja kuolevat. Tärkeää on, että kestävyyden potentiaalia pyritään luomaan tilanteessa, missä juuri nyt ollaan. Hän muistuttaa, että työpaikoilla pitäisi myös kunnioittaa yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä, eikä survoa kaikkia samaan muottiin. – Päätöksenteon ja vaikuttamisen ongelmiin reagoidaan toisinaan niin, että työn ohelle tuodaan bileitä ja muuta koristetta. Jos työelämässä on paljon humppapumppaa, se ei ole hyvä kehitys. Hauskanpito ei ole ratkaisu ongelmiin, eikä työntekijöille saa syöttää liikaa sellaista mallia, että kaikkien pitää olla koko ajan positiivisia ja innokkaita.

Yhteiskuntavastuulle ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää, mutta se on kestävää kehitystä laajempi käsite, jossa otetaan selvemmin huomioon erilaiset sidosryhmät esimerkiksi sijoittajista luonnonsuojelujärjestöihin. Euroopan komission määritelmän mukaan yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa, että ”yritysten harjoittamaan liiketoimintaan ja niiden välisiin liikesuhteisiin sisällytetään vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia ja ympäristöpoliittisia tavoitteita”.

Telma 3 2012

Teksti Sinikka Tierna • Kuvat Laura Vesa

Siruja, metallia ja metaania Kestävä kehitys konkretisoituu jätteiden käsittelyssä. Yhä isompi osa jätteistä saadaan uudestaan hyötykäyttöön. Jätteiden käsittely on monipuolistunut ja koneellistunut, mutta työtä tehdään paljon myös käsin.

aju on voimakas. Biojäteläjässä velloo makkaranpaloja, raastesalaattirasioita, leipäpusseja, perunoita, mätiä hedelmiä. Kärpäset pörräävät ja tulevat iholle. Taivaalla kaartelee satapäinen lokkiparvi. Prosessinhoitaja Joni Heikkilä istuu kauhakuormaajan hytissä ja kuljettaa biojätettä koneen käsittelyyn. – Hajuun tottuu, mutta vaatteet on työpäivän jälkeen vaihdettava, mies hymyilee. Heikkilän työpaikka on Forssassa sijaitseva, erilaisia ympäristöpalveluja tarjoava Envor Group Oy. Yhtiö tuottaa biojätteestä sekä biokaasua että kompostoitua multaa. Lisäksi Envorilla käsitellään paperia, kartonkia, muovia, lasia ja metallia. Jätealalla ollaan jatkuvasti epäpuhtauksien kanssa tekemisissä, joten työterveyshuollon merkitys korostuu. Envorin 60 työntekijän henkilökunta käy säännöllisesti terveystarkastuksessa. Muun muassa keuhkojen ja ihon kuntoa sekä verenkuvaa seurataan. Envorilla on käsitelty biojätettä 16 vuotta, eikä työntekijöiden terveydessä ole havaittu muutoksia.

Telma 3 2012

– Työ ei ole vaikuttanut terveyteeni, mutta rokotteiden täytyy olla voimassa, todistaa Heikkilä. Toimitusjohtaja Mika Laineen mukaan biojätteen parissa työskentelevät ovat firman terveimpiä. – Ilmeisesti vastustuskyky nousee, hän arvelee. Teknologia puhdistaa jätemassan

Jäteala on kehittynyt nopeasti parinkymmenen vuoden aikana – ja työsuojelu sen mukana. Aiemmin kaikki päätyi kaatopaikalle. Nyt laki velvoittaa yhä parempaan lajitteluun ja jatkokäsittelyyn, kuten uusiokäyttöön, polttoon ja biokaasun tuotantoon. Laine kertoo, että saapuva biojäte on nykyään epäpuhtaampaa kuin ennen, mutta niin on tarkoituskin. On järkevää tehdä lajittelusta helppoa ja hoitaa jätteen puhdistus koneellisesti laitoksessa. Suomessa tällainen teknologia on edistyksellistä. Kun Joni Heikkilä on kipannut biojätteen käsittelylaitteeseen, massa lähtee puhdistuskierrokselle. Massa käy läpi painoon perustuvan vaiheen, jossa tietyt kevyet muovilaadut putoavat eri prosessiin, ja muun muassa magneetin avulla massasta erottuu metalli, kuten aterimet, pussinsulkijat ja purkkien kannet. Viimeiseksi biojätemassa menee tehosekoittimeen, jossa viimeisetkin muovinrippeet saadaan pois. Sitten massa on valmis 37-asteiseen biokaasureaktoriin, jossa siitä tehdään elintarviketeollisuuden nesteiden ja Envorin alueen valumavesien kanssa lietecocktail. Bakteerit mädättävät lietteen

Ilkka Juhala

kolmessa viikossa, ja siitä syntyvä valmis biokaasu paineistetaan eteenpäin. Jäljelle jäänyt mädäte puolestaan hygienisoidaan ja sen voi käyttää lannoitteena. – Työhyvinvointiin kuuluu, että prosessinhoitajan työnkuva on vaihteleva: jätteen syöttämisen lisäksi reaktoreiden lämpötilojen ja pinnan korkeuden tarkkailua sekä laitteiden huoltoa ja korjausta, Laine kertoo. Kompostointi- ja biokaasulaitoksella on paljon pumppuja, jotka voivat tukkeutua. Niitä ei saa avata ilman roiskeilta suojaavia suojalaseja, ja tarvittaessa pidetään myös hengityssuojainta. Siruilta on suojauduttava

Ulkona reaktoreiden ja kompostointilaitoksen vieressä levittäytyy 20 hehtaarin lajittelualue. Huomion vievät valtavat kasat. Yhdessä lasinpalat kimaltelevat auringossa kauniin vihertävinä, toisessa komeilee murskattuja ikkunoita puisine karmeineen. Paperipaaleista puolestaan näkee kuukausien takaisia lööppejä. Kasoja siirrellään pääasiassa kuormaajilla, mutta jonkin verran jätteitä työstetään myös käsin. Kierrätyslasi kulkee hihnalla mattona ja kaksi ihmistä noukkii pois muovikorkkeja, posliinia ja metallinpaloja, joita magneetti ja puhallus eivät ole vielä poistaneet. – Tällaisessa työssä tarvitaan viiltoja ja pistoja estävät hanskat. Jos tavara on kuivaa, hengityssuojaimella estetään lasipölyn hengittäminen, kertoo Laine. Metallin lajittelua ei sen sijaan voi tehdä hihnalla.

Joni Heikkilä (vas.) ja Mika Laine

– Kun kuorma tulee, metallit heitellään laadun ja koon mukaan kippoihin ja kauhaan. Vaarana on, että siru kimpoaa silmään, joten suojalasit ovat pakolliset. Kasojen välinen alue on täynnä lasinsiruja ja metalliroskaa, jalassa on oltava turvakengät. Silti talvella harmia aiheuttavat lumen alle jääneet roskat, esimerkiksi pellinpalat, joihin helposti kompastuu tai liukastuu. – Envorille tulee vuodessa noin 90 000 tonnia jätettä. Vaikka kasat pyritään pitämään mahdollisimman siisteinä, kaikkea ei voi hallita, myöntää toimitusjohtaja Laine. Osastovastaavat käyvät kuukausittain läpi tapaturmat, poissaolot ja läheltä piti -tilanteet. – Onnettomuuden riski on meillä aina olemassa. Jos kaikki riskit eliminoitaisiin täysin, ei tätä työtä voisi tehdä ollenkaan. Biokaasulaitoksella on metaanipäästöjen ilmaisimet. Metaani on hajuton ja väritön, mutta vaarallinen kaasu. Jos metaanihälytys tulee viikonloppuna, yksin työvuorossa olevan tilanne tarkistetaan puhelimitse. Envor on tehnyt viime vuosina uusia investointeja, kuten jo kolmannen bioreaktorin. Reaktorien paikat on mietitty tarkkaan, jotta niitä on helppo huoltaa ja liikenne sujuu. – Tulevaisuudessa käsiteltävät jätemäärät kasvavat ja erottelulaitteet paranevat tai niitä tulee lisää. Uusien prosessien suunnittelussa työsuojelu on otettava aina huomioon.

Telma 3 2012

I l m i ö Teksti Tarja Västilä • Kuvitus Helena Hajanti

On olemassa globaali talous, mutta 20

Telma 3 2012

Kakkua kaikille? Kestävästä kehityksestä on tullut mantra, jonka nimiin kaikki vannovat. Mutta onko ponnisteluissa päästy hokemista tekoihin? ilippiiniläinen Danica May Camacho sai viime lokakuussa komean kakun. YK:n edustajat halusivat onnitella maailmaan putkahtanutta tyttöstä, jonka myötä maapallo ohitti seitsemän miljardin ihmisen rajapyykin. Merkkipäivää juhli samassa maassa 12 vuotta aiemmin myös Lorrize Mae Guevarra, edellisen miljardiluvun ylittäjä. YK:n nimeämä 6 000 000 000. asukas oli kuitenkin bosnialainen Adnan Mevic. Lorrize sai maistaa synttärikakkua, mutta Adnan elää köyhyydessä. Kun seuraavalle miljardiluvulle päästäneen jo 2025, voi vain toivoa, että YK:n vuosituhattavoitteiden edistysaskeleet jatkuvat ja bosnialaisnuorukainenkin saa hyvinvointikakkua syödäkseen. Tuoreen seurantaraportin mukaan ensimmäinen vuosituhattavoite – äärimmäisen köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä – on jo saavutettu maailmanlaajuisesti. Silti miljardi ihmistä menee joka ilta nukkumaan nälkäisenä. ”Olisi keskityttävä vähentämään kuilua hyvä- ja huono-osaisten välillä. Ympäristöön ja ilmastoon liittyvät haasteet heikentävät edistymistä taistelussa köyhyyttä vastaan. Sosiaaliseen tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen on laitettava enemmän voimia”, YK:n kehitysohjelma UNDP:n kehityspoliittisen osaston johtaja Olav Kjørven on sanonut. Neljä pumppausta

Jatkuva epätasa-arvoisuus jarruttaa kestävää kehitystä, joka tähtää eniten puhutun ekologisen kestävyyden lisäksi taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen.

Filosofi Maija-Riitta Ollila kuvaa Politiikkaradion haastattelussa nykyajattelutapaa jalkapallona: nahkakuulan pinnalla on neljä monikulmiota kuvaamassa kestävän kehityksen eri osasia. Jos jokaisessa lätkässä on venttiili, juhlapuheissa kuvitellaan kokonaisuuden hyötyvän, pumpattiin mistä kohdasta tahansa. Olennaista kuitenkin on, miten eri osat palvelevat kokonaisuutta. Kestävän kehityksen strategiassa tavoitteena on luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, moniarvoisessa ja vastuun kantavassa yhteiskunnassa, jossa jokaisen on kannettava kortensa yhteisen hyvän kekoon. Jos Ollilaa kuuntelee, edellinen korulausevisio sisältää ongelman. ”On olemassa globaali talous, mutta ei globaalia yhteiskuntaa, jossa vaurautta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta jaettaisiin keskinäisellä sopimuksella. Meillä pitäisi olla yhteisymmärrys muun muassa raaka-aineiden riittävyydestä ja saastumisongelmista”, mutta meiltä puuttuu kansainvälinen yhteiskunta, Ollila sanoo. ”Ja kuka määrittelee kestävän kehityksen agendan? Ei voi olla yhtä tahoa, vaan bisnesten, kansalaisyhteiskunnan ja valtioiden täytyy tehdä yhteistyötä.” Kolme maapalloa, kiitos!

Kestävän kehityksen strategian lisäksi Suomi toimii vuosituhattavoitteiden päämäärien saavuttamiseksi muun muassa kehitysyhteistyön avulla. Kestävän kehityksen periaatteet ovat siinä keskeinen osa. Mutta. Vain viisi maata on yltänyt tavoitteeseen, jossa kehitysapuun käytettäisiin vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Suomessa luku on laskenut puoleen prosenttiin. Oma maa mansikka, muu maailma mus-

ei globaalia yhteiskuntaa. Telma 3 2012

Ihminen on pienten laumojen laji, ja nyt pitäisi kyetä samaistumaan maapallon muihin asukkaisiin. – Maija-Riitta Ollila

tikka tuntuu pätevän niin Suomessa kuin muissakin teollistuneissa maissa. Globaalissa maailmassa koko maapallon tulevaisuuden luulisi kiinnostavan. ”Ihminen on pienten laumojen laji, ja nyt pitäisi kyetä samaistumaan maapallon muihin asukkaisiin. Hahmotammeko olevamme yhdessä juutuksissa tällä pallolla?” miettii Ollila. WWF:n Living Planet 2012 -raportin mukaan elämme yli varojemme. Esimerkiksi suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja ja energiaa kolminkertaisesti maapallon kantokykyyn nähden. Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt 30 prosenttia 40 vuodessa. Kun kestävään kehitykseen kuuluu luonnonvarojen vaaliminen, ikävän sävyn vaalimistyöhön tuovat omat luonnonvaransa tuhlanneet rikkaat valtiot, jotka käyvät napsimassa köyhien maiden varantoja. Paljon porua, vähän villoja?

Lähteet: • yle.fi/uutiset 31.10.2011 • undp.fi • kehys.fi • Yle Puhe, Politiikkaradio 21.5.2012 • wwf.fi • formin.finland.fi • ilmasto.org • ilmastonmuutosjakehitys.fi • HS 18.10.2009

Telma 3 2012

Ilmastonmuutos on noussut kestävän kehityksen kuumaksi aiheeksi. YK:n ilmastokokouksessa laadittiin sopimus, joka toteutunee vasta vuosien kuluttua. Kun sitoutumista siirretään ja päätöksiä muutetaan kokouksesta toiseen, milloin on liian myöhäistä pelastaa maapallo? ”Kiirus on. Päätöksentekoprosessit ovat liian hitaita. Demokratiaan liittyy likinäköisyys: kun jokin on kaukana omasta elinpiiristä, näkö heikkenee. Jengin herätti vasta ilmaston lämpeneminen. Kun uhkaksi tuli, että ilmastonmuutos leikkaa talouskasvua 20 prosenttia, saatiin taloudesta argumentit. Kukaan ei kiinnostu siitä, että ihmislaji näivettyy”, miettii Maija-Riitta Ollila. Tavallisen pallontallaajan on vaikea hahmottaa, mitä kulisseissa tapahtuu ja mihin päätökset johtavat. Sitran johtava ekotehokkuusasiantuntija Karoliina Auvinen myöntää, että kaiken ilmastojargonin perässä pysyminen oli haastavaa. ”Aikoinaan saarnasin kahden asteen tavoitteesta, vaarallisista ppm-pitoisuuksista, neuvottelujen junnaamisesta ilmasto-COP:n KP- ja LCA-raiteilla, Kioton protokollan IET-, CDM- ja JI-joustomekanismeista, CFC-yhdisteistä, CCS:stä ja LULUCF:stä. Kun joku kysyi, johtuiko myrsky tai lämmin talvi ilmastonmuutoksesta, oli vastattava, ettei asiaa voi tieteellisesti tietää eikä todistaa.” Auvinen ei ihmettele, etteivät poliitikot ole aktivoituneet. Kauaskantoisissa päätöksissä on kuitenkin

elinehto, että vallanpitäjien osaaminen – ja asenne – on kohdallaan. Oma lukunsa on sosiaalinen media. Kun Facebookissa joku on sitä mieltä, että päättäjien lentely ilmastokokouksiin saastuttaa enemmän kuin olemattomat päätökset, komppaajia löytyy. ”Mikä voisi olla vaihtoehto? Olla menemättä ja osallistumatta päätöksentekoon? Jos emme osallistu, miten voimme vaikuttaa?” kysyy kehitysyhteistyökoordinaattori Katri Leino Suomen Lähetysseurasta. Lähetysseura kanavoi ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestönä kehitysyhteistyövaroja Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Juuri kehitysmaille ilmastonmuutos on aito uhka ja este köyhyyden vähentämiselle: ihmisten toimeentulo ja jopa 90 prosenttia työpaikoista perustuu luonnonvaroista riippuvaisiin aloihin. Eniten maailmassa kahvia hörppivistä suomalaisista tuntuisi varmaan pahalle, jos kahvipensaat eivät tuottaisi satoa – mutta kun sata miljoonaa ihmistä kehitysmaissa saa elantonsa kahvista, heille vaikutus on suurempi kuin meille. Yhteinen Tellus

Runsauden sarviin tottuneet kulutusjuhlasukupolvet tirauttelevat kyyneleitä, kun öljy loppuu, ruoka hupenee ja Golf-virta pysähtyy. Tampereen taidemuseon juhlavuoden näyttelykatalogissa kirjailija Johanna Sinisalo maalaili ”cooleja” tulevaisuuden kuvia: 2060-luvulla ilmastopakolaiset hakevat turvapaikkaa ja pelkästään Tampereelle majoittuu puoli miljoonaa pakolaista. Afrikka on aavikoitunut, tappavat helleaallot kurittavat Välimeren aluetta. Mutta 2400-luvulla Suomi muistuttaa jo tundraa. Brittiläisen talousgurun ja ilmastoasiantuntijan Nicolas Sternin mukaan hallitsemattomassa ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia. Helsingin Sanomien haastattelussa Stern totesi nykyisen sukupolven olevan ensimmäinen, joka kykenee tuhoamaan maapallon. ”Jos maksimoidaan tämän sukupolven onnellisuus, emme luovu mistään emmekä muuta mitään. Olemmeko se sukupolvi, jonka onnellisuuden eteen uhrataan kaikki muu?” kysyy puolestaan filosofi Ollila. ”Jotta voi osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on oltava olemassa. Valitettavasti tulevia sukupolvia ei vielä ole.” Nykysukupolven vastuuta 4,5 miljardia vuotta vanhasta Telluksesta ei voi numeroilla ilmaista. Jos ne, jotka ovat saaneet viipaleen maapallon hyvinvointikakusta, malttaisivat olla ahmimatta, kakusta riittäisi myös Danica May Camacholle, ja Adnan Mevicin jälkeläisilläkin olisi tulevaisuus. Jos nimet vieraannuttavat, niiden tilalle voi vaihtaa vaikka omien lastensa nimet.

a j at e l m a

Hyvän ja huonon työn erot unnetun lahjakkuuden ja luovuuden tutkijan, Howard Gardnerin mukaan hyvän työn tunnistaa siitä, että työ tehdään mahdollisimman hyvin, siihen sitoudutaan ja eettiset periaatteet ohjaavat toimintaa. Huono työ on sen sijaan vastuutonta, moraalitonta ja itsekästä. Malliesimerkki on muutaman vuoden takainen maailmantaloutta uhannut amerikkalaispankkiirien ahneus. Markkinatalous määrittelee pitkälle työn edellytykset, eikä sille ole enää vahvoja vastavoimia. Markkinatalous on hyvä järjestelmä, kunhan se pysyttelee talouden alueella. Jos koko yhteiskunta alkaa pyöriä markkinaperusteisesti, ollaan vaarallisella tiellä. Vanhojen nimekkäiden firmojen omistukset on myyty usein kasvottomille yrityksille, joiden tavoitteena on voiton maksimointi. Ennen yritysten patriarkat kantoivat vastuuta työntekijöistä, sitä ei moni nykyjohtaja tee. Gardner on korostanut empatian ja myötäelämisen kykyä ja työntekijöiden yhdenvertaisuutta. Ihminen tekee mielellään hyvää työtä, jos hän tuntee olevansa arvostettu työyhteisön jäsen. Arvostusta ei jaeta työtehtävien tai muodollisen aseman, vaan työn laadun perusteella, oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Jos työpaikka on turvallinen, takaa toimeentulon ja siellä kunnioitetaan aidosti jokaista ihmistä, tulokset ovat pitkällä tähtäyksellä paremmat kuin piiskan tai palkkioiden avulla puristetut saavutukset. Elämän mielekkyyden lisääntyminen ei ole työntekijöille aivan vähäinen lisäbonus. Talouselämässä palkitsemisen perusteet ovat yleensä selkeät. Tulos voidaan mitata ja ilmaista numeroina: paljonko työntekijä on myynyt, paljonko tuottanut määrätyssä ajassa tavaraa verrattuna muihin työntekijöihin. Sen sijaan pakkokilpailu, ylityöt, tulospaineet ja epävarmuus haittaavat perhe-elämää, lisäävät pelkoja ja masennusta sekä alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttöä.

www.telma-lehti.fi

Palkkiot ja rangaistukset ovat saman mitalin kaksi puolta. Työntekijän on voitettava työtoverinsa ansaitakseen lisäpalkkansa. On tehtävä yhä enemmän ja yhä nopeammin. On ainakin näyteltävä tehokasta. Mutta ovatko työntekijät muka tehneet tähän saakka niin huonoa työtä, että he todella voivat nostaa jatkuvasti tehoaan? Eikö näiden laiskureiden palkkaa tulisi laskea takavuosien lorvailun vuoksi? Mitä he ovat tähän asti työaikanaan tehneet, jos eivät ahkerasti töitä? Jos yksityisissä yrityksissä on varaa maksaa työntekijöille oikeudenmukaisia tulospalkkioita, tehtäköön niin. Mutta jos vahvat ja ahneet johtajat palkitsevat itseään kohtuuttomasti ja varsinaisen tuloksen tehneet saavat pikku namusia, toiminta on moraalitonta ja huonoa työtä. Mutta mistä saadaan rahat kannustelisiin, jotka levittäytyvät myös valtion ja kunnan laitoksiin – varsinkin kun yhteistä rahaa ei löydy enää kouluihin, kirjastoihin, vanhainkoteihin, päiväkoteihin tai sairaaloihin? Uuteen uljaaseen yliopistolaitokseenkin on tuotu bisnesmaailman mallit. Työntekijän työn laatu määritellään peräti yhdeksään luokkaan palkanmaksun perustaksi, ja yhden korkeakoulun rehtorille maksettiin iso eroraha, kun hän siirtyi toiseen rehtorin virkaan. Samaan aikaan korkeasti koulutetut pätkätyöläiset tekevät surkealla palkalla tulosta esimiestensä ja laitostensa kunnian eteen. Onko ihminen kuin sirkuseläin, jonka on pakko alistua tekemään temppuja, kun siitä palkitaan namulla? Onnellinen on se työpaikka, jossa eettiset periaatteet ohjaavat päivittäistä työtä ja jossa jokainen työntekijä saa tuntea työn iloa ja arvostusta.

Ovatko työntekijät tehneet tähän saakka niin huonoa työtä, että he voivat nostaa jatkuvasti työtehoaan?

Kari Uusikylä Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori emeritus.

Telma 3 2012

Teksti Felix Siivonen • Kuvat Sarri Kukkonen

Vihreä tehtävä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi liittyi toimistojen vihreään rintamaan keväällä. Ympäristöjärjestö WWF Suomen myöntämä Green Office -merkki on tuonut työntekijöille pieniä ja konkreettisia muutoksia arkirutiineihin.

Telma 3 2012

Videoseinä lisää yhteisöllisyyttä, vaikka toimipisteet sijaitsevat kaukana toisistaan. Videoyhteydessä Katja Lohko-Soner Helsingissä ja Nelly Rontti Rovaniemellä.

Telma 3 2012

unaisesta tiilitalosta Helsingin Kumpulantiellä ei näe, että sisäisesti se vihertää. Toimistotalo seisoo teollisuusalueen reunalla, eivätkä tien toisella puolella harmaiden betonitalojen ympärille istutetut puutkaan juuri väritä maisemaa. Tiilitalossa päätoimipistettään pitävä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on kuitenkin tuore ympäristöjärjestö WWF:n Green Office -merkin saanut toimisto. Green Office on toimistoille tarkoitettu ympäristöjärjestelmä, jonka avulla työpaikat voivat vähentää ympäristökuormitustaan, saavuttaa säästöjä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Trafin päätoimipiste sai merkin toukokuun puolivälissä. – Hakuprosessissa meni suurin piirtein vuosi. Hakuun kuuluivat muun muassa ympäristöarvioinnin, toimenpideohjelman ja ympäristötiimin luominen, kertoo Katja Lohko-Soner, Trafin johtava ympäristöasiantuntija ja Green Office -tiimin vetäjä.

Trafin toimitila henkii keveyttä. Green Office näkyy luonnonvalon, vapaamman ilmankierron ja kierrätyshuonekalujen harmoniana.

Hyvät lähtökohdat

Katja Lohko-Soner

Telma 3 2012

Trafin käytävillä tulee vastaan design-huonekaluja, kuten valko-vihreitä pallotuoleja ja pieniä sisustusratkaisuja. – Sisustuksessa on käytetty kierrätettyjä ja ajattomia kalusteita, Lohko-Soner kertoo. Sisustuksen on alun perin suunnitellut Carola Rytsölä, jonka työssä yksi lähtökohta on nimenomaan ekologisuus. Sisustus on kevyt ja luonnonvaloisa. – Meillä ei ole paksuja verhoja, mikä edistää ilman kiertoa. Valaistus otetaan ulkoa, mikä puolestaan vähentää keinovalon tarvetta ja sähkönkulutusta. Green Officen tulo näkyy myös työntekijöiden arjessa. – Saimme tällaiset, ylijohtaja Olli Lindroos hassuttelee ja asettaa päähänsä vihreäsankaiset leikkiaurinkolasit. Aurinkolasit ovat Trafin kesäjuhlien rekvisiittaa, eivätkä tietenkään liity Green Officeen muuten kuin värinsä puolesta. – On tullut selkeitä ja konkreettisia toimintatapoja pieniinkin asioihin. Kukaan ei enää kysele kertakäyttöastioiden perään, ja jokainen tietää, miten talossa lajitellaan. Lindroosille Green Office on tuttu. Kun Trafi

muodostettiin 2010 Ajoneuvohallintokeskus AKEsta, Ilmailuhallinnosta, Rautatievirastosta sekä Merenkulkulaitoksen meriturvallisuustoiminnoista, oli Lindroosin silloinen työnantaja AKE jo Green Office. Sieltä tuli hyvä pohja, tietyt toiminnot olivat valmiiksi kriteerien mukaisia. Kumpulantien Green Office -tarkastuksessa annettiin arvio 26 kohdan toteutumisesta. Arvio oli korkein mahdollinen 22 kohdassa. Lisäksi merkin saaminen vaatii muun muassa Green Office -tiimin muodostamisen, käytännönläheisen ympäristöohjelman, indikaattoreiden valitsemisen ja vuosittaisen raportoimisen.

otetaan ulkoa, ” Valaistus mikä puolestaan vähentää keinovalon tarvetta ja sähkönkulutusta.

Trafin tie Green Officeksi • Tammikuu 2010: Trafi aloittaa toimintansa. • Huhtikuu 2011: Trafi muuttaa pääkaupunkiseudulla Helsingin Vallilaan. Remontoinnissa on huomioitu mahdollisimman pitkälle Green Office.

Ympäristöystävällistä teknologiaa

Koska Trafin toimipisteitä sijaitsee ympäri Suomea aina Rovaniemelle saakka, on työmatkailu yksi haasteista. Siihen vastaa videoneuvotteluteknologia. Lähes jokaisessa kannettavassa on nettikamera ja suuri osa neuvotteluhuoneista on varustettu videoneuvotteluyhteyksillä. – Kun teknologia on helposti saatavilla, sen käyttöönottamisen kynnys madaltuu, ylijohtaja Lindroos sanoo. – Videoneuvottelumahdollisuus on erittäin tärkeä, lähes viikoittainen apu. Videoneuvottelun aikana voi samalla viestiä sähköpostilla.

Lisäksi nettikameroilla on rooli Trafin yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Kahvihuoneessa eteen aukeaa yhdeksän pienemmän näytön muodostama videoseinä, joka näyttää elävää kuvaa Rovaniemen toimipisteestä. Myös siellä on videoseinä, ja yhteys toimii molempiin suuntiin. – Jo pelkkä näköyhteys tuo yhteisöllisyyttä. Koko ajan ei tarvitse edes höpötellä, miettii Rovaniemen toimipisteen liikenteen verotusyksikön päällikkö Nelly Rontti ja hörppää ruudulla kahviaan. Rontti uskoo, että uusi teknologia mahdollistaa ekologisemman työskentelyn.

• Toukokuu 2011: Trafi solmii Green Office -sopimuksen WWF:n kanssa. Sopimuksesta on vuosi aikaa saada toiminta kriteerien mukaiseksi. • Toukokuu 2012: WWF suorittaa toimistotarkastuksen, toteaa Trafin täyttävän kriteerit ja myöntää Green Office -merkin käyttöoikeuden ja -diplomin. Trafi jatkaa vuosittaisen ympäristöohjelman toteuttamista ja raportoi sen toteumasta WWF:lle.

Telma 3 2012

teknologia on helposti saatavilla, ” Kun sen käyttöönottamisen kynnys madaltuu.

– Voimme pitää toimipaikkojen yhteisiä tilaisuuksia ilman matkustamista. Kaikki näkevät vaikkapa saman diaesityksen ja voivat osallistua keskusteluun. Turha tulostaminen kuriin

Toinen selkeimmistä työhön vaikuttavista asioista on tulostuksen vähentäminen. Kumpulantiellä on käytössä keskitetyt tulostuspisteet. Niitä on jokaisessa kerroksessa, aina kävelymatkan päässä. Assistentti Marjut Ahlstedt on ottanut muutoksen mielellään vastaan. – Vanhoista tavoista on vapautunut. Aiemmin oli helppo painaa tulostusnappulaa, kun tulostin oli tässä vieressä. Nyt opettelee mieluummin esimerkiksi sähköisten kansioiden ja pdf-dokumenttien parempaa käsittelyä.

Assistentti Marjut Ahlstedt uskoo Green Officen kehittävän myös työntekijöiden henkilökohtaisia taitoja.

Telma 3 2012

Green Office on tullut monelle tutuksi juuri tulostamisen kautta. Lupakirjat ja pätevyydet -yksikön päällikkö Heikki Mikkola ei ole päässyt tulostamisesta täysin eroon, mutta on onnistunut vähentämään sitä pienillä kikoilla. – Jos pitää tulostaa, tulostan paperin molemmille puolille ja usein kaksi dokumenttisivua yhdelle puolelle. Mikkolan vinkeistä on saattanut olla hyötyä koko kerrokselle, kerros voitti nimittäin keväällä talon sisäisen kilpailun, jossa tavoitteena oli vähentää tulostamista. – Voittajajoukkueella oli melkein puolet vähemmän tulosteita kuin muilla. He saivat hedelmäkorit, LohkoSoner sanoo hymyillen. Ympäristö osaksi tulospalkkausta

Trafi on viestinyt Green Officesta ahkerasti. Infotilaisuuksia on pidetty talon sisällä ja intranetissä ympäristöasioille on oma fooruminsa. Intranetissä voi antaa myös parannusehdotuksia ja palautetta. Viestejä on tullut reilusti, esimerkiksi idea automaattisesta turvatulostuksesta, jonka avulla voi tulostaa vain, jos hakee tulosteet kulkuluvalla. Kiinnostusta ympäristövastuullisuuteen on herätetty keinolla, joka kiinnostaa varmasti kaikkia: Green Office on tullut tulostavoitteeksi ympäristöohjelman kautta. Tänä vuonna ohjelma on osa tulospalkkausta, ja mikäli ympäristöohjelma toteutuu 90-prosenttisesti, saa koko talo tulospalkkauksen mukaisen lisän. – Tärkeintä on silti ollut kannustaa luontoystävällisyyteen kevyesti, ei pakolla. Ekologisuudesta pitää tehdä mahdollisuus, Lohko-Soner tiivistää. Liikenteen ympäristöystävällisyyden edistäjänä Trafilla on myös yhteiskunnallinen vastuu. – Trafin päätehtävänä on edistää vastuullisia valintoja liikenteessä. Myös jokainen työntekijä on vastuussa siitä, että osoitamme ympäristökuormituksen vähentämisessä esimerkkiä, Lohko-Soner kertoo. – Rekrytoinnissa monet nuoret ovat erittäin kiinnostuneita siitä, miten Trafi kantaa vastuunsa ympäristönsuojelussa, mainitsee puolestaan Heikki Mikkola. Hänelle ympäristön huomioonottaminen on myös viihtyvyyskysymys. – Luonto ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä, mutta ympäristöohjelma on lisännyt työviihtyvyyttä. Se antaa lisämerkitystä työlle.

Mikä Green Office? Yksinkertaiset, mutta tehokkaat ekovinkit ovat tulleet piristämään Trafin kahvihuoneen inforuutua. Käytännöllisyys on Green Officen valtti.

> Videokokoukset ovat Trafissa arkipäivää. Panostus uuteen teknologiaan näkyy suoraan työmatkailun vähenemisenä ja hiilijalanjäljen pienenemisenä.

Pasilan juna-aseman läheisyys ja kellariin perustettu kunnollinen pyöräparkki ovat vähentäneet huomattavasti työmatkailua autolla.

Trafi

Green Officen myötä Trafi sanoi hyvästit kertakäyttöastioille, eikä niitä ole sen jälkeen edes kaivattu.

Green Office on luontojärjestö WWF Suomen jo vuonna 1998 luoma kevennetty ja käytännönläheinen ympäristöohjelma. Se on rakennettu palvelemaan erityisesti toimistojen tarpeita. Green Officen päätavoitteena on toimistojen ekologisen jalanjäljen pienentäminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen motivoimalla henkilöstöä arjen ekotekoihin, parantamalla ympäristötietoisuutta ja tuomalla kustannussäästöjä. Merkkiä hakevat toimistot solmivat WWF:n kanssa Green Office -sopimuksen, jossa ne sitoutuvat tavoittelemaan toimistotyöstä aiheutuvan ympäristökuormituksen jatkuvaa vähentämistä. WWF järjestää vuosittain Green Office -toimistojen edustajille tapaamisia, joissa käsitellään ympäristöohjelmaan liittyviä aiheita, keskustellaan kiperistä kysymyksistä ja vaihdetaan kokemuksia. Green Office -verkostossa oli kesäkuuhun 2012 mennessä mukana 196 suomalaista organisaatiota, joista 174:lle on myönnetty merkin käyttöoikeus. Suomessa kehitetty järjestelmä on levinnyt myös ulkomaille, esimerkiksi Indonesiaan, Kiinaan ja Vietnamiin. www.wwf.fi/greenoffice

Telma 3 2012

ko l m e n k e r r o k s e n v ä k e ä Teksti Kristiina Gerkman-Kemppainen • Kuvat Jukka-Pekka Moilanen

Tuulesta temmattua energiaa

Telma 3 2012

Tuulivoima on ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka ei aiheuta ilmastoa lämmittäviä kasvihuonepäästöjä. Maailman nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto ei ole saanut Suomessa laajassa mitassa tuulta alleen, mutta Kemissä on otettu rohkeita askelia. Kaupungin tuorein tuulitulokas, Sumituuli Oy pystytti voimalansa Ajokseen elokuussa.

Vastatuulesta myötäiseen Sumituuli Oy:n hallituksen puheenjohtaja Matti Ramlin on päässyt tavoitteeseensa. Hän taisteli usean vuoden ajan henkisiä tuulimyllyjä vastaan yrittäessään löytää sopivaa paikkaa yksityiselle tuulivoimalalle. Hankkeet kaatuivat valituksiin. Lopulta paikka löytyi Kemin Ajoksen öljysataman alueelta. – Teimme sopimuksen maa-alueen vuokrasta kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Rakennuslupa järjestyi sekin ongelmitta, ja niin pääsimme aloittamaan projektin. Hankimme tuulivoimalan Etelä-Koreasta Hyundain tehtaalta. Voimalan teho on kaksi megawattia, ja sen käyttöikä on noin 20–30 vuotta, Ramlin kertoo. Sumituuli Oy:n toiminta-ajatuksena on toimia yksityisten henkilöiden tuulienergiaa tuottavana yhtiönä. Osakkaat muodostuvat yksityisistä henkilöistä, ja osakeanti tuotti 109 osakasta. Ramlin uskoo tuulivoiman mahdollisuuksiin. – Kaikesta energiantuotannosta on hyötyä, sillä se lisää Suomen energiaomavaraisuutta. Se myös parantaa sähköntoimituksen varmuutta ja lyhentää siirtomatkoja, jolloin siirtohäviöt pienenevät. Projektin budjetti on noin kolme miljoonaa euroa. – Tuottavuus on laskelmiemme mukaan kymmenen prosentin luokkaa. Osakkaat saavat ostaa sähköä omistamiensa osakkeiden edellyttämien määrien mukaisesti. Hallitus määrittelee sähkön hinnan vuosittain. Matti Ramlin Sumituuli Oy:n hallituksen puheenjohtaja

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

Korkean tason osaamista Kypärä päähän. Suojalasit silmille. Turvakengät jalkaan ja valjaat paikoilleen. Mukaan hydraulivääntimet, lenkkiavaimet, sähkömittarit ja sähkökuvat − ja nousu tuulivoimalan huipulle voi alkaa. Tuulivoima-asentaja Jani Järvenpää on asentanut ja huoltanut tuulivoimaloita eri puolilla Eurooppaa neljän vuoden ajan. Häntä ei hirvitä yli sadan metrin korkeuksissa työskenteleminen. – Olen jo tottunut näihin olosuhteisiin. Järvenpään työnantaja, Empower Oy on monikansallinen teollisuuden rakentamis- ja asennuspalveluyritys. Järvenpää on saanut koulutusta erikoistehtäväänsä tuulivoimaloiden valmistajilta. Voimalan osat ovat melkoisia järkäleitä, ja asentaminen ja pystyttäminen ovat erikoisosaamista ja tarkkuutta vaativaa työtä. Kun perustukset on saatu valmiiksi, aloitetaan tuulivoimalan pystyttäminen. Tornin osat eli putket painavat 30–80 tonnia. – Nostamme rungon vaihe vaiheelta. Jokaisen putken päässä on työskentelytilaa asentamista varten. Jopa 80 tonnia painava konehuone (kuvassa) kootaan maassa ja nostetaan ristikkonosturin avulla ylös tolpan päälle. Konehuoneen sisällä mahtuu myös hyvin työskentelemään. Kaikissa asennus- ja nostovaiheissa tarvitaan erityistä tarkkuutta. Asentajat ja nosturinkuljettaja pitävät yhteyttä radiopuhelimella. Tuulen vaikutusta on osattava ennakoida varsinkin silloin, kun nostetaan napa siipineen paikoilleen. Kokonaisuus painaa 50 tonnia, ja tuulen ylärajana turvalliselle nostolle pidetään seitsemää metriä sekunnissa. Vaikka työ on riskialtista, onnettomuuksia sattuu harvoin. Jani Järvenpää Tuulivoima-asentaja

Telma 3 2012

M i k ä t y ö pa i k ka?

Sumituuli Oy • Yritys toimii yksityisten henkilöiden tuulienergiaa tuottavana yhtiönä. • Tuulivoimala sijaitsee Kemissä, Ajoksen öljysataman alueella. • Voimalan teho on 2 megawattia, napakorkeus 100 metriä. • Voimala on tilattu Hyundain Etelä-Koreasta tehtailta. • Hallituksen puheenjohtajana toimii Matti Ramlin.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

Kemi mukana kehityksessä

Tuulivoima Suomessa Tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus vuonna 2011 oli 0,6 prosenttia. Energiapolitiikan tavoitteena on tuotannon nostaminen siten, että se olisi noin 6 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli 130 tuulivoimalaa, joiden nimellisteho oli 197 megawattia. Vuodelle 2020 asetettu tavoite on 2 500 megawattia.

Kemin kaupungin tekninen johtaja Tapani Onkalo muistuttaa, että Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu tavoitteeksi tuulivoimalla tuotetun sähkön tuotantokapasiteetin nostaminen 2 500 megawattiin vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä tuulivoimaloiden nimellisteho on vajaa kymmenesosa tavoitteesta, joten kirimistä riittää. Kemin kaupunki on suhtautunut myönteisesti uusiutuvan energian tuotantoon, sillä se on osa kansallisia velvoitteita. – Ajoksen alueella on toiminnassa jo yksitoista tuulivoimalaa, ja Sumituulen voimala on kahdestoista. Osa voimaloista sijaitsee maaalueella, osa meressä, Onkalo kertoo. – Kaikki voimalat sijaitsevat niin kaukana asutuksesta, että ne eivät ole aiheuttaneet valituksia. Kalastajat tosin ovat huolissaan voimaloiden tärinän veteen aiheuttamasta resonanssista, mikä saattaa muuttaa vaelluskalojen reittejä. Asiaa on käytännössä vaikea todentaa. Voimalan rakennusvaiheella on paikallisia maansiirtourakoitsijoita työllistävä vaikutus, mutta asentajat ja rakentamiseen tarvittava erikoiskalusto tulevat muualta. Kemin kaupunki saa kahdeksan myllyn paikan osalta vuokratuloja 22 000 euroa sekä lisäksi kiinteistöveroina 63 000 euroa vuodessa. Ajoksen satama hyötyy voimaloiden rakentamisesta alus-, tavara- ja tonnimaksuina. Onkalo on hyvillään siitä, että rakennusluvat voidaan nykyään myöntää yleiskaavan perusteella, se nopeuttaa lupaprosessia. Voimaloiden rakentamisen alkuaikoina ELY-keskus edellytti voimassa olevaa maakunta-, yleis- ja asemakaavaa rakennusluvan saamiseksi. Tapani Onkalo Kemin kaupungin tekninen johtaja

Telma 3 2012

M i n u n

t y ö n i

Teksti Katri Koskela Kuvat Miika Kainu

Käsityöläinen keittiössä

M i k ä t y ö pa i k ka?

Anssi Riihimäki, 27, ehti työskennellä kansimiehenäkin ennen kuin syttyi intohimo kokin työhön. Nyt hän nauttii ravintola Groteskin keittiössä vapaudesta, luovuudesta ja kokeiluista.

Ravintola Grotesk  Teemu Auran ja Tommi Tuomisen vuonna 2008 perustama ravintola Helsingin keskustassa.  Ranskalaiseen gastronomiaan perustuva bistro-tyyppinen keittiö.  Bib Gourmand -maininta Michelin-oppaassa vuodesta 2008 alkaen.

 Mahdollisuus myös kokkikouluihin 6–12 hengen porukoilla.  www.grotesk.fi

– Tämä on siitä romanttinen ala, että kun monella muulla alalla on luettava aika pitkälle, ennen kuin pääsee toteuttamaan itseään, kokkina näkee kättensä jäljen päivittäin uran alusta lähtien.

 – Grotesk on yksityisomistuksessa, joten meillä on vapautta ideoida ja tehdä kokeiluja. Se inspiroi, kun keksii vaikkapa uuden makuyhdistelmän ja näkee, että se on asiakkaiden mieleen.

 – Valmistuin vuonna 2004 ravintolakokiksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin neljänä kesänä sisävesilaivalla Päijänteellä kokkina ja kansimiehenä. Talvisin olin olutravintolassa. Jotain tuntui kuitenkin puuttuvan ja aloitin ammattikorkeakouluopinnot pätevöityäkseni keittiöpäälliköksi.



Telma 3 2012

– Puuttuva pala ei löytynyt koulusta, vaan työharjoittelusta Belgiassa – Jyväskylässä en ollut päässyt maistamaan sellaista gastronomiaa. Ymmärsin, miten hiottua ja haastavaa kokin työ voi olla ja millaista ammattiylpeyttä siihen voi liittyä. Suomeen palattuani sain seuraavan harjoittelupaikan ravintola G. W. Sundmansista. Ylimääräiset opinnot saivat jäädä.

 – Työ on elämäntapa, suhtaudun siihen intohimoisesti. En tosin lähtisi enää tekemään töitä ilmaiseksi kuten aloittelevat kokit, jotka työskentelevät innokkaasti tunteja laskematta. Tykkään kuitenkin kokata vapaa-ajalla kavereille.

 – Asiakkaita käy lounaalla 30–100 ja illallisella noin 40–150 henkeä. Esimerkiksi lohiannos à la carte -listalta tulee tehtyä muutama sata kertaa viikossa. Annosten ulkonäkö saattaa muuttua lähes joka kerta. Esille laitto luo ensivaikutelman ja herättelee ruokahalua.

 – Kestävän kehityksen mukainen toiminta on osa ammattitaitoa. Pyrimme minimoimaan hävikin tilaamalla tuotteita vain juuri sen verran kuin tarvitsemme ja hyödyntämällä kaiken loppuun asti. Esimerkiksi kalan ruotoja käytetään kalaliemiin ja lihan luita lihaliemeen. Eniten jätettä syntyy tavarantoimittajien pakkauksista. Kaikki jätteet lajitellaan ja pyritään kierrättämään.

– Parasta ovat päivittäiset onnistumiset, kun kaikki menee hyvin: asiakkaat ovat tyytyväisiä, ravintolassa on hyvä fiilis eikä mitään satu.

 – Kerran minulta jäi asiakkaan sienimuhennuskulhoon maustepussi. Asiakas luuli pussia rotaksi. Minua muistutetaan tästä edelleen, onneksi leikkimielisesti. Tällä alalla ei virheitä saa anteeksi ainakaan asiakkaiden silmissä. Myönnän, että aika usein tulee lueskeltua netistä ihmisten ravintola-arvioita… kyllähän kommentit kiinnostavat.

 – Jokaisella kokilla on varmasti takaraivossa ajatus oman ravintolan perustamisesta. Mutta se on kaukainen haave. Ehkä jonain päivänä.



www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

esign

aami Mirkku Kullberg muistuttaa, että vanhat muotoilumeriitit eivät enää kanna, vaan maine pitää hankkia yhä uudelleen. Artekin suoraviivaisen toimitusjohtajan intohimo on työ – hän ärsyyntyy yhdentekevän puuhastelun kulttuurista ja katteettomasta tyytyväisyydestä. Teksti Arja Krank • Kuvat Miika Kainu

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

”

Kansainvälistä markkinaa ei voi tehdä muuta kuin olemalla keskellä markkinaa, hengittämällä sitä ilmaa ja puhumalla sitä kieltä.

aikka syksyn tuloa ei vielä huomaakaan, Helsingin Vanhan kirkon puistossa on loppukesän haikeaa tunnelmaa. Jonkun lähitoimiston väki on tuonut nurmelle rinkiin omia tuolejaan, ja porukka palaveeraa avoimen taivaan alla tietokoneet sylissään. Puiston vieressä, ikivanhan talon kivijalassa oleva toimisto on viehättävällä tavalla rustiikki. Sokkeloisten käytävien seinät on jätetty kalkkivalkoiseksi. Niille on ripustettu kehyksissä yrityksen mainosjulisteita vuosikymmenien varsilta. Sisustus on vaalea ja skandinaavisen niukka, niin kuin Artekin päätoimistolta voi odottaakin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg pyrähtää kokoustilaan ja pahoittelee myöhästymistään. Syksy on uusien asioiden käynnistämisen aikaa, ja aikaa vie myös hallitustyö Artekin ulkopuolella. Kullberg on mukana neljän yrityksen, muun muassa OP-Pohjolan, hallituksessa. – Pankkien hallitustyöskentely on minulle tärkeää. On mielenkiintoista päästä mukaan finanssimaailmaan juuri tällaisessa vaiheessa, kun elämme Euroopan taloudessa äärimmäisen kriittistä aikaa. Olemmekohan koskaan aiemmin olleet tilanteessa, jossa EU-valtiot ovat näin syvällä konkurssin partaalla? Pankeissa, niin kuin muissakin yrityksissä, joudutaan nyt miettimään entistä ankarammin, miten kuluttaminen ja asiakasympäristö muuttuvat. Artekissa lähdetään vastaamaan haasteisiin lanseeraamalla kodin käyttöesinemallisto. Syksyllä avataan myös yhtiön Euroopan toimintojen keskus Berliiniin. – Kansainvälistä markkinaa ei voi tehdä muuta kuin olemalla keskellä markkinaa, hengittämällä sitä www.telma-lehti.fi

ilmaa ja puhumalla sitä kieltä. Vanhanaikainen vientisysteemi ei enää toimi. Berliini taas on tällä hetkellä hub, keskiö, jossa mielenkiintoiset ja ajankohtaiset ajatukset kohtaavat. Siellä on hyvä energia. Toimitusjohtaja riensi työpaikalleen tänään kahdeksaksi, tuntia tavallista myöhemmin. Palaverit alkoivat saman tien ja jatkuvat pitkälle päivään. Työ on hyvin kokouspainotteista. – Aikatauluja sovitaan pitkille ajanjaksoille eteenpäin ja joustetaan sitten tarpeen mukaan. Kriisit katalysaattorina

– Minusta on hirveän hauska tehdä töitä. Olen nuoresta pitäen saanut työskennellä supermielenkiintoisissa työpaikoissa, loviisalaisen kauppiasperheen tytär sanoo. Nuorena Kullbergin ensimmäinen työpaikka oli vanhempien elintarvikeyrityksessä ja kukkakaupassa. Tyttö sai tehdä jo melko varhain vaikeitakin töitä: osallistua kirjanpitoon ja kukkakaupan pitämiseen. – Äiti oli tiukka pitämään kuria. Meillä kasvatettiin niin, että työstä pitää kantaa huolta, ja se täytyy tehdä hyvin. Varmaankin sieltä on peräisin jopa ylikorostunut vastuuntuntoni työtä kohtaan. Kullberg sanoo eläneensä turvallisen ja suojatun lapsuuden pienen paikkakunnan tyttönä. Hän oli tunnollinen oppilas ja harrasti kirjallisuutta, pianonsoittoa ja lentopalloa. – Olisin halunnut opiskella lukion jälkeen kirjallisuutta tai viestintää, mutta vanhemmat tuumasivat, että kirjallisuudella ei elä. Ajattelin, että kunnon ammattiin valmistuu kauppaopistossa, ja lähdin Kotkaan opiskelemaan.

Telma 3 2012

” Mirkku Kullberg • os. Laurila, syntynyt Loviisassa 1962, asuu Helsingissä. • Perhe: tyttäret Karin, 21 ja Malin, 18. • Koulutus: Merkonomi 1982, Kotkan kauppa- opisto; International Business Management -tutkinto 2003, Lahden Muotoiluinstituutti. • Artekin toimitusjohtaja vuodesta 2005. • Brändijohtaja, Nanso 2002–2005. • Toimitusjohtaja, Grünstein 1995–2002. • Vientipäällikkö, Turkistukku 1992–1995. • Yksikönvastaava, Furrytale / Lassila & Tikan- oja 1984–1991. • Harrastaa kirjallisuutta ja kirjoittamista. Lempirunoilija on Anna Ahmatova. • Motto: ”Mikään vanha ei koskaan kuole kokonaan, mutta ei myöskään synny sellaisenaan koskaan uudestaan.” (Alvar Aalto)

Ensin pitää saavuttaa kansainvälinen taloudellinen onnistuminen. Maine seuraa sitä.

Toimitusjohtaja on suorittanut myös oikeusopissa alemman tutkinnon ja suunnitteli viestinnänkin opintoja. – Minulla oli silloin jo lapsia, eikä opiskelu olisi ollut helppoa. Eräs minulle tärkeä ihminen totesi, että ”kuule, tämä työ on sinulle paras korkeakoulu”. Kullbergin ura käynnistyi 1980-luvulla nahka- ja turkisvaatetukseen erikoistuneella Furrytale / Lassila & Tikanojalla. Seuraavaksi hän työskenteli Turkistukun viennissä sekä toimitusjohtajana turkisyhtiö Grünsteinilla – siellä hän teki seitsemäksi vuodeksi aikataulutetun yrityssaneerauksen viidessä vuodessa. – Se oli rankka matka, jonka aikana oppi johtamista. Turkisalalta Kullberg siirtyi Nansoon, jossa tehtiin yhtiön historiaa uusiksi Paola Suhosen kanssa. – Se on ehkä nopein turnaround – äkkikäännös – mitä voi yrityksessä tehdä niin pienillä henkilöresursseilla. Suhosen mukaan ottaminen oli nerokas juttu. Nanson perinteisistä lähtökohdista tehtiin aivan uudenlaista kokoelmaa, jonka tarkoitus oli vetää koko firmaa nykyaikaan ja pinnalle. Ja se onnistui. Kullberg on omien sanojensa mukaan parhaimmillaan kriiseissä ja oppii parhaiten päätä seinään -tekniikalla. Seitsemän vuotta sitten Artekin toimitusjohtajaksi kutsuttu nainen työntää itseään tarkoituksella epämukavuusalueille, joissa saattaa myös kompastua. – En hyväksy muiltakaan, että epäonnistumisen pelossa jätetään asioita tekemättä, koska virheet voivat olla parhaita katalysaattoreita. Työyhteisössä en moiti virheistä, mutta on karhunpalvelus kollegalle, jos jättää asioita uskalluksen puutteessa tekemättä, Kullberg sanoo napakasti. Liikaa koukussa vanhaan

Kokoustilan lattiaa peittää muhkea, ruskeavalkoinen arabialaisvillamatto. Se on ikivanha, mutta tavallaan myös Artekia. Huonekalutuotannon lisäksi yritys tuo myös vanhoja arvomattoja Suomeen. – Hankin tällaisen maton myös kotiin. Siinä oli reikä valmiina, se kuului asiaan. Tyttäreni ei tiennyt, että matto on vintagea, ja mietti pitkään, uskaltaako mainita minulle maton viasta, Kullberg naurahtaa.

Telma 3 2012

Skandinaavisen designin kärkiyrityksen vetäjä sanoo, että design-esineitä ostetaan paljon siksi, että se on ”makeeta” ja nostaa näytille oman yrityksen keltakantista, Alvar Aallon suunnittelemaa pallia. Se on taatusti makea, mutta myös klassikkojen aatelia. – Me uskomme Artekilla slow designiin. Siinä muotokielen kauneus kypsyy ajan myötä. Artekia ostetaan siksi, että se koetaan läheiseksi omalle ajattelutavalle. Alvar Aalto työryhmineen manifestoi Artekin aikojen alussa erityisesti muotoilun laadun ja kansainvälisyyden teesejä. Ja onhan meillä Wirkkalat, Tapiovaarat, Frankit ja Sarpanevat – puhumme Suomesta mielellään kovan luokan muotoilumaana. Kullberg hymähtää tylysti. – Mainetta on, kyllä, mutta ilman tämän päivän kaupallista menestystä emme voi puhua itsestämme muotoilumaana. On supertärkeää ymmärtää, että ensin pitää saavuttaa kansainvälinen taloudellinen onnistuminen. Maine seuraa sitä. Kullberg tuhahtaa, että me jäämme Suomessa niin helposti koukkuun ajatukseen, että pärjätään vanhoilla teoilla. Tyytyväisyys laiskistaa. – Me emme voi olla hyviä, jos kuvittelemme jo nyt olevamme maailman parhaita. Minua raivostuttaa puuhastelun kulttuuri, josta puuttuu rohkeus kokeilla ja ottaa riskejä. Teknisen ja muotoiluosaamisen lisäksi tarvitaan myös kaupallista viennin osaamista. Toimitusjohtajan mielestä meillä jymähdetään herkästi rajojen sisäpuolelle. Hyväksi esimerkiksi Kullberg ottaa sen sijaan Angry Birdsin kehittäjät ja heidän rohkeutensa kansainvälisillä markkinoilla. – Rovion pojat uskoivat alusta pitäen siihen, että he tekevät jotain suurta, jota meillä ei vielä ollut saavutettu. Jos haluat olla paras, vanhat saavutukset eivät riitä. Jos urheiluhaastattelussa sanoo häviämisen jälkeen, että tämä oli nyt ihan hyvä vanhoihin tuloksiin verrattuna − ketä kiinnostaa? Olisi parempi sanoa, että en ole tyytyväinen, mutta ensi vuonna mennään voittoon. Hetkessä vapaalle

Jos Kullbergilla riittää töissä tohinaa, on kotonakin hässäkkää. Toimitusjohtajan ja hänen toisen tyttärensä

– Pidän työstäni niin paljon, ettei minulla ole tarvetta stressata vapaa-ajasta tai sen puuttumisesta, sanoo Mirkku Kullberg.

yhteisessä kodissa on matot juuri ja juuri saatu levitettyä lattioille. Takana on muutto kaupunkiasunnosta toiseen, ja tavarat ovat vielä enimmäkseen laatikoissa. Joka-aamuinen lenkkikin jäi tänään kiireessä väliin, ja koiran ulkoiluttaminen siirtyi tyttären kontolle. Lepo ja työ lomittuvat Kullbergilla kuitenkin ihmeellisen sulassa sovussa. – Pidän työstäni niin paljon, ettei minulla ole tarvetta stressata vapaa-ajasta tai sen puuttumisesta. En edes kaipaa pitkiä lomia. Kullberg ihmettelee suomalaista työkulttuuria, jossa työn pitää olla tosi kivaa ja lomien kuukausien pituisia. – Vapaa-ajan arvostus on nyt ylikorostunutta. Juuri missään muualla ei ole esimerkiksi kuukauden kestäviä kesälomia. Sitten, kun sitä lomaa on, monet eivät osaa rentoutua – ohjelmoidaan miljoona asiaa loma-ajaksi. Luulisi moisen suorituspaineen rasittavan. Voisin kuvitella, että lyhyemmälle lomalle osaisi heittäytyä paremmin. Toimitusjohtaja itse omaa kadehdittavan kyvyn vaihtaa vapaalle vähän kuin on/off-kytkintä painamalla. – Kehoni on vuosien myötä oppinut relaamaan nopeasti. Nukun ylipäätään hyvin, ehkä se myös vaikuttaa. Viime kesänä Kullberg vietti lomaa yhden päivän siellä, toisen täällä. Lyhyillä lomillaan hän lähinnä laiskottelee aktiivisesti. – Pyrin olemaan tekemättä mitään erityistä. Tapaan ystäviä ja luen kirjoja, jotka ovat minun henkinen stimulanttini. Runous on minulle erityisen tärkeää, ja usein viikonloppuisin mutustelen runoja pätkittäin. Olen sanonut lapsilleni, että sitten, kun minusta aika jättää, niin lukekaa ne kirjat, joita rakastan. Niistä tiedätte ja muistatte, kuka minä olin. Toimitusjohtajan sielunmaisema löytyy kirjojen lisäksi Loviisan saaristosta, jossa on lomamökki. – Lapsuuden saaristo merkitsee minulle hyvin paljon. Meidän saaremme on tuulinen, meri on siellä todella läsnä. Ja meri merkitsee minulle äärimmäistä vapautta. www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

M e t e i mm e s e n !

Teksti ja kuva Sarri Kukkonen

Keke koulun penkillä Savon ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa on otettu kestävä kehitys, keke, mukaan kaikkiin opetussuunnitelmiin. 750 opiskelijaa ja 80 opettajaa matkailu-, ravitsemis-, talousja elintarvikealalla on sitoutunut vastuullisuuteen kaikessa toiminnassaan. Keke kattaa taloudellisen, sosiaalisen, kiusaamisen ehkäisyn, kulttuurisen ja ympäristön huomioivan vastuun. Anu Salo, kestävän kehityksen koordinaattori

”Kestävän kehityksen periaatteet näkyvät myös hankinnoissa. Niihin voi vaikuttaa, eikä hankintoja tehdä vain hinnan perusteella. Meillä on parhaillaan käynnissä Oma maa mansikka -hanke, ja tuotamme raaka-aineita muun muassa omalla luomutilalla Muuruvedellä. Kestävä kehitys on mukana kaikessa toiminnassa, ja haluamme myös selvittää, millaista keke-osaamista työelämä tarvitsee.”

Telma 3 2012

Hannele Karhunen Rehtori

”Kestävän kehityksen onnistunut toteutuminen lähtee siitä, että henkilöstö ja opiskelijat ovat aidosti innostuneita. Teimme aluksi ympäristöasioista itsearvioinnin. Kun paikalla kävi ulkopuolinen auditoija, havaittiin, että olimmekin jo tosi pitkällä. Se innosti viemään asioita eteenpäin. Keke huomioidaan tutkintojen eri vaiheissa sekä teoriassa että käytännössä. Avoin keskustelu helpottaa löytämään oman näkökulman kekeen.”

Atte Kilpeläinen Kolmannen vuoden ravintolakokkiopiskelija

”Kestävä kehitys on otettu huomioon opetuksessa ihan alusta asti ja kaikessa muussakin toiminnassa. Jos esimerkiksi haaskaamme biojätettä, asiaa ei paineta villaisella. Itseänikin harmittaa, jos raaka-aineita menee hukkaan.”

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Maarit Seeling

Telma 3 2012



Kuvitus Helena Hajanti



Kuva Markus Henttonen

Allergian kanssa voi elää Nenä vuotaa, silmät kutisevat, henkeä ahdistaa. Allergiaoireet ovat parhaimmillaan kiusallisia, pahimmillaan hengenvaarallisia. Allergioiden ei tarvitse silti kaventaa elämänlaatua.

rvioiden mukaan allergioiden määrä Suomessa on nelinkertaistunut 40 vuodessa. Joka toinen suomalainen kärsii allergiasta jossain elämänsä vaiheessa. Etenkin lasten ja nuorten immuunijärjestelmä saattaa reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin, mutta kuka tahansa voi tulla allergiseksi. – Ensimmäiset allergiaoireeni todettiin jo vauvana, 42-vuotias Taru Kontula kertoo. – Olen pientilallisen tytär Hartolasta ja syntynyt talvella. Heinäkuussa äiti otti minut kopassa mukaan pellon laidalle mennessään laittamaan heinää seipäille. Hän kävi välillä katsomassa, mitä lapselle kuuluu ja ihmetteli, kun www.telma-lehti.fi

vauva oli ihan punainen ja silmät näyttivät turvonneilta. Neuvokas äiti keksi onneksi huuhdella Tarun kasvoja kylmällä vedellä ja vei vauvan pois heinäpellon siitepölyistä. Oireet lakkasivat nopeasti. – Lääkärit ihmettelivät ja sanoivat, että ei voi olla totta. Niin pienen ei olisi pitänyt ehtiä edes altistua millekään vielä. Totta se kuitenkin oli. Kontula on allerginen muun muassa eläimille, monille siitepölyille sekä hajusteille. Pahin kaikista on koivun siitepöly. Keväisin se rajoittaa jonkin verran arkielämää. Esimerkiksi kuluneen kevään juoksukoulun harjoitusosuudet jäivät väliin, kun koivun poikkeuksellisen

Telma 3 2012

runsas siitepölykausi osui samaan aikaan. Kunnosta ja keuhkoista on kuitenkin pidettävä huolta, sillä allergia on elimistölle ylimääräinen rasitus. Juoksemisen lisäksi Kontula sauvakävelee ja käy kuntosalilla. Oikea diagnoosi auttaa

Allergian kanssa eläminen on opettanut hakemaan luovia ratkaisuja.

– Allergiani oli pahimmillaan 15-vuotiaana. Silloin minulle puhkesi myös astma. Aloin heräillä öisin, kun henki ei kulkenut. Tilannetta pahensi se, että asuimme maalla ja meillä oli eläimiä, Kontula kertaa sairautensa historiaa. – Nykyään puhutaan paljon siedätyshoidoista ja pohditaan, että liiallinen hygienia olisi yksi syy allergioiden yleistymiseen. Olen kai jonkinlainen tilastoihme, sillä siedätystä todellakin sain! Yhdeksi elämänsä käännekohdaksi Kontula mainitsee hajusteallergian diagnosoinnin kolmikymppisenä. Se merkitsi luopumista hajuvesistä, markettien hammastahnoista ja monesta muusta tuotteesta. Samalla kuitenkin vähenivät välillä pahaksikin äityvät ihottumat, joita stressi vielä pahensi. Kontula työskentelee Lahdessa, Koulutuskeskus Salpauksessa opintosihteerinä. Kevät on työssä kiireistä aikaa, ja Kontula kertoo toisinaan häpeilleensä, kun joutui ojentamaan opiskelijoille asiakirjoja märkivin käsin. – Selittelen edelleen joskus tukkoisuuttani asiakkaille ja vakuuttelen, että kyseessä ei ole tarttuva flunssa vaan allergia. Onneksi minulla on ollut ymmärtäväisiä työtovereita, jotka ovat tajunneet, etten voi olla samassa tilassa voimakkaiden tuoksujen kanssa. Astmansa puhkeamisen aikoihin Kontula sai pistoksina siedätyshoitoa koivun ja heinien siitepölyallergiaan. Hän tunnustaa, että etenkin teininä allergian kanssa eläminen oli välillä rankkaa. Nuori mieli kapinoi rajoituksia vastaan. – Olen eläinrakas, ja tietysti harmitti, kun ei voinut vapaasti rapsutella koiria. Hänen mieleensä nousee muutamia tapauksia, jolloin allergisen kohtauksen rajuus säikäytti toden teolla. – Kerran pikkusiskoni kani karkasi navetassa, ja menin auttamaan sen pyydystämisessä. Sain kanin kiinni, mutta samalla kurkkuni turposi niin, että ääni meni. Luovat ratkaisut tarpeen

Elämäntilanteen vaihtuminen toi lopulta helpotusta Kontulan oloon. Oireet vähenivät, kun hän muutti maalta opintojen perässä kaupunkiin, eikä ollut enää yhtä paljon kosketuksissa eläinten ja siitepölyjen kanssa. Yksi allergian sanelema myönnytys oli tosin vielä tehtävä.

Telma 3 2012

– Olin haaveillut kokin työstä, mutta se piti unohtaa ja valita ”siisti sisätyö”. Hakeuduin kauppaoppilaitokseen. Kokin kutsumusta pääsen nyt toteuttamaan kokkaillessani erikoisruokavalioita 7- ja 14-vuotiaille pojilleni, jotka ovat molemmat ruoka-aineallergikkoja. Myös miehelläni on eläin- ja siitepölyallergioita, joten olemme varsinainen allergiaperhe. Nykytietämyksen mukaan, jos toisella vanhemmista on allergiaa, on lapsella 50 prosentin riski sairastua. Jos molemmilla vanhemmilla on allergiaa, on lapsikin allerginen 70 prosentin todennäköisyydellä. Kontula muistelee myös isänsä kärsineen oireista, vaikka olikin pientilallinen ja metsuri. – Siihen maailmanaikaan allergioita ei tunnistettu kuten nykyään. Äitini muisteli, että 50-luvulla puhuttiin ”heikommista” ihmisistä. Maitorupiset lapset olivat heikompia, mutta kyllä ne henkiin jäivät, Kontula naurahtaa. Allergian kanssa eläminen on opettanut hakemaan luovia ratkaisuja. – Käymme mielellään ulkomailla rantalomalla. Olosuhteiden pakosta kuljetamme monet ruoka-aineet, kuten margariinin, mukanamme. Pakastamme sen ensin ja laitamme kohteessa jääkaappiin, joten se säilyy hyvin. Vertaistuki kullanarvoista

Nykyään Kontula ei tarvitse jatkuvaa lääkitystä muuten kuin keväisin. Allergioiden hoito on Kontulan mukaan ottanut kymmenen vuoden aikana jättiharppauksia. Erikoisruokavalioita tarvitseville on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja. Ihottumien hoitoon tarkoitetut voiteet ovat kehittyneet vähemmän ihon rakenteisiin kajoaviksi. Yleistymässä olevalta tablettisiedättämiseltä odotetaan paljon. – Enää ei välitetä ihan pienistä, vaan keskitytään todellisiin ongelmiin. Jossain vaiheessahan sana allergia kärsi inflaation, kun sitä ruvettiin käyttämään tekosyynä jonkin ikävän välttämiseksi. Joku saattoi sanoa, ettei voi syödä kalaa, vaikka ei vain pitänyt siitä. Taru Kontula korostaa vertaistuen merkitystä. Hän itse on ollut nelisen vuotta mukana paikallisen allergiaja astmayhdistyksen toiminnassa. – Paikallistasolla apu on mahdollista viedä konkreettiseen tuoteopastukseen asti. Voi kertoa, että tietyssä kaupassa on tiettyä tuotetta ja opastaa lomakkeiden täyttämisessä. Olen jakanut puhelinnumeroani neuvolaan, minulle saa oikeasti soittaa. Jokaisen ei tarvitse erikseen kokeilla, miten asiat täytyy tehdä, että oma lapsi voi edes siedettävästi, Kontula neuvoo.

Kansallinen allergiaohjelma

Taru Kontula joutuu usein selittelemään tukkoisuuttaan ja vakuuttelemaan, että kyseessä ei ole tarttuva flunssa.

Suomalaiset ovat herkkää kansaa. Joka toinen kärsii jossain elämänsä vaiheessa allergisista oireista. Aikuisista vajaa viidennes kärsii allergisesta nuhasta, 2–6 prosenttia astmasta, 2–5 prosenttia atooppisesta ihottumasta ja 1–2 prosenttia ruoka-aineallergiasta. Eläinallergia on 15 prosentilla väestöstä. Allergioiden yleistymisen syistä ei ole täyttä varmuutta. Kansallinen allergiaohjelma 2008–2018 korostaa, että ihan pienistä ei välitettäisi, vaan

kokeiltaisiin siedättämistä. Terveen järjen käyttö on sallittua, vaikka vakaviin oireisiin onkin suhtauduttava tosissaan. Silti uusin tieto kyseenalaistaa monia toimintamalleja, joita on tähän asti omaksuttu allergiahaittojen torjumiseksi. Ohjelman pääviesti on: Tue terveyttä, älä allergiaa. Allergiaohjelman toteuttamisesta vastaavat Filha ry, Allergia- ja Astmaliitto ry, Hengitysliitto ry ja Iholiitto ry.

• www.allergiaterveys.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

Näin muinoin

Teksti Anne Lahtinen • Kuva Atte Hyvärinen, Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto

Korviketyö mullisti työmarkkinat Sota-aikana oli pulaa kaikesta, myös työntekijöistä. Naiset marssivat työelämään ja pitivät Suomen pystyssä.

oinen maailmansota vei rintamalle satoja tuhansia suomalaismiehiä. Arjen oli sodan varjossa silti jatkuttava. Työpaikoilla väki vaihtui, kauppojen hyllyt tyhjenivät ja kaikki yritettiin korjata tai kierrättää. Elintarvikkeista oli pula ja ensimmäisenä kortille joutui kahvi. Säännöstelykorttien ostoraja määriteltiin iän ja ammatin mukaan. Esimerkiksi lapset ja raskasta työtä tekevät saivat enemmän elintarvikkeita. Musta pörssi kukoisti. Säännöstely päättyi vasta 1954. Elintarvikepula tuotti myös monenlaisia korvikkeita. Esimerkiksi paperista valmistettiin käyttötavaroita vaatteista kenkiin ja lakanoihin. Korvaaminen ei kui-

Telma 3 2012

tenkaan jäänyt pelkästään ruokaan ja tavaroihin, sillä rintamalle joutuneita miehiä korvaamaan tulivat naiset. Tehtaiden sukupuolijakauma muuttui. Naisia oli toki ollut palkkatöissä runsaasti jo ennen talvisotaa. Tärkeä muutos tapahtui kuitenkin työtehtävien laadussa: naiset ottivat vastuun myös perinteisistä miesten töistä. Naiset suoriutuivat niin raitiovaunujen kuljetuksesta, postinkannosta kuin rakennustöistä. Ampumatarvike- ja muu sotateollisuus olisi seisahtunut täysin, ellei naisten määrä tehdastyöläisinä olisi lähes kaksinkertaistunut. Teollisuus ohjattiin sotatoimien palvelukseen. Työ-

velvollisuuslaki velvoitti vuodesta 1942 lähtien kaikki terveet 18–69-vuotiaat kansalaiset työhön. Näin pyrittiin takaamaan etenkin sodassa tarvittavien tuotteiden valmistuminen – sotilaat söivät näkkileipääkin 200 000 kiloa päivässä. Naiset luokiteltiin neljään työkelpoisuusluokkaan: raskaaseen ruumiilliseen ja kevyisiin töihin kykeneviin sekä eri tavalla valvottaviin töihin soveltuviin ja työhön kelpaamattomiin. Kahteen jälkimmäiseen ryhmään joutui pääosin sairauden tai rikollisen taustan takia. Alaikäiset vapaaehtoiset määrättiin yleensä maatalouden palvelukseen työtytöiksi.

www.telma-lehti.fi

Rauhan tultua naiset eivät palanneetkaan kotiin, vaan työssäkäynti jäi pysyväksi osaksi naisten elämää. Vaikka osa menettikin työpaikkansa rintamalta palaaville miehille, sotakorvausteollisuus ja jälleenrakennus tarvitsivat runsaasti työvoimaa. Sota-ajan kokemukset vahvistivat naisten asemaa työmarkkinoilla. Ennen niin miesvaltaisten alojen naisistuminen vaikutti ratkaisevalla tavalla koko yhteiskunnan sukupuolihierarkiaan. Poikkeusolosuhteet olivat huomaamatta vauhdittaneet tasa-arvokehitystä. Nainen työelämässä ei ollut enää kummajainen, vaan aivan tavallinen duunari.

Tamperelaisnaiset naulaavat puisia pohjia Kalevan kenkätehtaalla helmikuussa 1944. Myös kengistä oli sotavuosina huutava pula ja nahkaa riitti lähinnä vain sotilaiden saappaisiin.

Telma 3 2012



maailmalla

Kaksitoistavuotias Shanti ehtii tehdä päivässä tuhat tiiltä, josta maksetaan kuusi euroa.

Telma 3 2012

Yksitoistavuotias Kamal (keskellä) käy tiilitehtaan koulua neljä tuntia päivässä. Aamut ja illat hän tekee töitä.



Teksti Ulla Saikkonen • Kuvat Juha Tanhua

Tiilentekoon tulee työtä vailla olevia ihmisiä perhekunnittain eri puolilta Nepalia.

Epävakauden varjossa Verisen sisällissodan päättyminen ei tuonut ratkaisua Nepalin työelämän ongelmiin. Nyt edistysaskeleita hidastaa kiista uudesta perustuslaista.

haktapurin tiilitehdasalueen savuttavat piiput näkyvät kauas. Kuumalla ja pölyisellä tasangolla on korkeita tiilimuureja, mutakasoja ja vesilammikoita. Välissä pilkottaa työntekijöiden kyhäämiä harmaita tiilihökkeleitä. Kaksitoistavuotias Shanti-tyttö uurastaa ympärilleen vilkuilematta. Hän lyö savimassaa puiseen muottiin ja jättää märät tiilet viivasuoriin riveihin auringonpaahteeseen kuivumaan. Yhden päivän aikana Shanti ehtii tehdä tuhat tiiltä, josta maksetaan 600 rupiaa, noin kuusi euroa. Tiilentekoon tulee työtä vailla olevia ihmisiä perhekunnittain eri puolilta Nepalia. Koska tiilitehdas toimii monsuunisateiden takia vain lokakuusta huhtikuuhun, elannon eteen uurastetaan niin paljon kuin mahdollista. Säästöjen on riitettävä kotiseudulla ruokaan ja elämiseen koko loppuvuodeksi. Työtahtiin vaikuttaa myös se, ettei palkkoja makseta työtuntien vaan tehokkuuden mukaan – mitä enemmän tiiliä, sitä enemmän rahaa.

www.telma-lehti.fi

Työ on fyysisesti raskasta. Työnteko alkaa aamukolmelta ja jatkuu niin kauan kuin valoa riittää, vapaata ei juuri ole. Lammikossa seisovat miehet kaatavat vettä maamassan sekaan, jota toiset polkevat jaloillaan pehmeäksi. Vähän kauempana naiset ja lapset urakoivat muoteilla tiiliä minkä ehtivät. Auringossa kuivuneet tiilet poltetaan kivihiilellä lämpiävissä polttouuneissa, jotka on rakennettu maan alle. Jonkin matkan päässä toisella kymmenellä olevat pojat latovat valmiita tiiliä kuormaauton lavalta korkean tiilikasan päälle. Kouluun vai töihin?

Töitä tehdään ääriolosuhteissa. Kuumimpaan vuodenaikaan lämpötila nousee lähelle neljääkymmentä, joulu –tammikuussa mittari voi öisin pudota lähelle nollaa. Savu, pöly ja lämpötilan heilahtelut aiheuttavat kuumeilua ja hengityselinongelmia. Bakteeritulehdukset, ripuli ja muut vatsasairaudet ovat yleisiä.

Telma 3 2012

Tiilitehtaan yhteydessä toimii paikallisen rakennusalan ammattiliiton ylläpitämä valmistava koulu.

n fga

ist

Kiin

Pakistan Delhi

Ne p

Intia

Kathmandu

Kolkata

a B hu

tan

Bangladesh

Bengalinlahti

Burma

Laos

Thaimaa Bangkok

Vietnam

Cambodia

Sri Lanka

NEPAL Valtiomuoto: liittotasavalta Väkiluku: 30 miljoonaa Pääkaupunki: Kathmandu (812 026 asukasta) Pinta-ala 147 181 km² Virallinen kieli: nepalin kieli Valuutta: Nepalin rupia (NPR) Elinkeinorakenne (BKT:sta): maatalous 35 %, palvelut 49 %, teollisuus 16 %

Telma 3 2012

Kumar Manandar, 28, on ollut tiilitehtaalla neljä vuotta. Välillä hän on ollut siirtotyöläisenä Malesiassa, kokkina ja tarjoilijana, mutta ikävä perheen luo pakotti palaamaan. Manandar ei ole Bhaktapurissa yksin, vaan mukana on koko perhe: vaimo, kuusivuotias Ramitpoika ja yhdeksän kuukauden ikäinen poikavauva. Manandar omistaa kotikylässä pienen maapalstan, mutta riisin ja maissin viljely ei perhettä elätä. – Teemme töitä kolmetoista tuntia päivässä. Vauva nukkuu vieressä ja pidämme koko ajan silmällä Ramitia, ettei hän huku mutalammikoihin tai eksy muihin vaarallisiin paikkoihin. Olosuhteet ovat kovat, mutta tällä hetkellä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Myös Surya Man Lama, 30, on tullut tiilitehtaalle töihin yhdessä vaimonsa ja kuusivuotiaan Buddapoikansa kanssa. Hiljaisella äänellä hän arvioi saavansa kuukaudessa kokoon 8 000 rupiaa eli 80 euroa. Tiilitehtaan yhteydessä toimii paikallisen rakennusalan ammattiliiton ylläpitämä valmistava koulu. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) tukeman hankkeen tavoitteena on saada mahdollisimman moni tiilitehtaissa työskentelevä lapsi koulunpenkille. Yksitoistavuotias Kamal on yksi koulun 35 oppilaasta. Ujosti hymyillen tyttö kertoo työskentelevänsä tiilitehtaalla aamuisin kuudesta kymmeneen ja iltaisin neljästä seitsemään. Koulussa hän on neljä tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Neljä vuotta tiilitehtaalla työskennelleen Maya Tamangin, 26, kaikki kolme lasta käyvät koulua. Äiti ei itse osaa lukea, mutta toivoo Sharmilan,10, Ajayan, 8, ja Bhimin, 6, valmistuvan joskus opettajiksi. Monet tiilitehtaan työntekijät ovat liittyneet alan ammattiliittoihin.

– Järjestäytyminen on tärkeää, sillä se antaa meille voimaa neuvotella ja solmia sopimuksia, joilla estetään lasten värvääminen tehtaisiin ja työmaille, rakennusalan ammattiliiton CAWU:n varapuheenjohtaja Rom Bamadur Khadka sanoo. Perustuslaki kriisissä

Toiveet vakaammasta ja vauraammasta tulevaisuudesta vaihtuivat turhautumiseen ja raivoon, kun Nepalin yli neljä vuotta valmisteltu perustuslakiuudistus kariutui toukokuussa puolueiden erimielisyyksiin ja oman edun tavoitteluun. Pettyneet kansalaiset kokoontuivat mielenosoituksiin eri puolilla maata. Pääkaupungissa Kathmandussa mielenosoittajat ajautuivat väkivaltaiseen yhteenottoon mellakkapoliisien kanssa. Perustuslakiuudistuksen tarkoituksena on parantaa muun muassa vähemmistöjen ja kastittomien dalitien perusoikeuksia. Nepalissa on kymmeniä etnisiä ryhmiä ja puhutaan yli sataa kieltä. Yksi räikeimpiä syrjintämuotoja on perinteinen kastilaitos, vaikka se on ollut virallisesti kiellettynä viisikymmentä vuotta. Epäonnistuneet neuvottelut johtivat parlamentin hajoamiseen. Maolainen pääministeri Baburam Bhattarai päätti uusien vaalien järjestämisestä marraskuussa, mutta kaksi merkittävintä hallituspuoluetta marssi ulos vastalauseena vaalisuunnitelmille. Perustuslakikriisille ei näy loppua. Korruptio ja taloudellinen epätasa-arvo lisäävät epävakautta. Lähes puolet nepalilaisista elää köyhyysrajan alapuolella ja valtaosa asuu maaseudulla.

Miljoonia lapsityöläisiä

Lähes kaksi miljoonaa 6–17-vuotiasta nepalilaislasta on laitettu ansiotöihin. Heistä puolet ei käy koulua. Seksuaalinen väkivalta on yleistä, ja monet maaseudun tytöt päätyvät prostituoiduiksi Intiaan. Vaikka pakkotyö on kielletty, lainsäädäntö ei ole kitkenyt yhtä orjuuden muotoa, Länsi-Nepalissa tyypillistä kamaiya-järjestelmää. Siinä lapsi annetaan työläiseksi perheen ottamaa lainaa vastaan. Maaseudulla lukuisat velalliset ovat pakkotyöläisen asemassa. Ay-liikkeen maailmanjärjestön (ITUC) raportin mukaan 28 000 orjaa on pystytty vapauttamaan, mutta tuhannet ihmiset työskentelevät edelleen orjuutta muistuttavissa olosuhteissa. Raportissa muistutetaan myös muunlaisesta pakkotyöstä, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle: esimerkiksi tiilitehdasalueilla monet perheet on velvoitettu pysymään raskaassa työssä koko sesongin ajan. – Perustuslakiuudistukseen on ladattu paljon odotuksia, sillä sen on määrä parantaa työntekijöiden asemaa ja oikeuksia, SASKin Nepalin aluekoordinaattori Sharan K.C. kertoo. Kollektiiviset työehtosopimukset ovat harvinaisia ja lakko-oikeutta on rajoitettu monin tavoin – yritysten turvallisuushenkilökunnalla sekä pankki- ja hotellialalla ei ole lakko-oikeutta lainkaan. Yksityisellä sektorilla minimipalkaksi on säädetty 62 euroa, mutta vain joka kymmenes tehdas noudattaa lakia. Huonoista palkoista huolimatta tehtaissa tehdään vähintään 10–12 tunnin työpäiviä. Ay-aktiivit sitoutuneita

Nepal on maailman köyhimpiä maita, jossa ay-liikkeen toiminta on hyvin haasteellista. Sharan K.C. antaa tunnustusta ammattiliittojen aktiiveille, jotka ovat sitoutuneet tehtäväänsä saada työntekijöille paremmat työolot. Tällä hetkellä liittoihin kuuluu runsaat kaksi miljoonaa jäsentä. Nepalissa on 17 miljoonaa työntekijää, joten rekrytoitavaa riittää. – Tarvitaan lisää tietoa, ammattiliittoja ja välineitä, joilla voidaan valvoa työlakien noudattamista. Kaiken perustana on poliittinen vakaus, joka Nepalilta vielä puuttuu. Sharan K.C. muistuttaa, että työtä tekevistä nepalilaisista vain 30 prosenttia työskentelee talouden virallisella sektorilla. Valtaosa yrittää ansaita elantonsa maataloudesta ja epäviralliselta sektorilta, jossa työolot ovat

www.telma-lehti.fi

huonot ja palkat olemattomat. Syrjityimpiä ovat naiset sekä dalitit, jotka tekevät likaiset ja vähiten arvostetut työt – joskus jopa ilmaiseksi. Arviolta viisi miljoonaa nepalilaista työskentelee Intiassa, muualla Aasiassa ja arabimaissa. Joka päivä 700 nepalilaista lähtee ulkomaille paremman tulevaisuuden toivossa elättääkseen kotimaahan jäävän perheen rahalähetyksillä. Monet ovat ottaneet suuria lainoja päästäkseen töihin ulkomaille. Lupaukset hyvästä työpaikasta osoittautuvat usein perättömiksi ja ajavat vuosien velkavankeuteen ja ihmiskaupan uhreiksi. Ääni äänettömille

Keskiviikkoiltaisin Nepalin kansallisella tv-kanavalla rävähtää ruutuun ohjelma, joka poikkeaa tavanomaisesta. Sram Ra Sirjana antaa äänen äänettömille, nepalilaisille työntekijöille. Puolen tunnin aikana ohjelmassa ehditään kertoa tuoreimmat ay-uutiset, haastatella ammattiliittojen edustajia ja pureutua yhteen työelämän ongelmakohdista. – Haluamme nostaa esiin päivänpolttavia aiheita, valistaa työntekijöitä ja vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, tuottaja Manoj Panday kertoo. Ohjelman pitkän ajan tavoitteena on ay-liikkeen vahvistaminen imagoa parantamalla. SASK on ollut rahoittamassa ohjelmaa yhteistyökumppaninaan GEFONT, yksi Nepalin ammatillisista keskusjärjestöistä. Pandayn mukaan neljä vuotta pyörinyt ohjelma on saanut rohkaisevaa palautetta. Inserttien avulla on voitu kohentaa työolosuhteita ja asenteita. – Eräässä ohjelmassa haastattelimme miestä, joka käytti työssään vaarallisia maaleja ilman suojavälineitä ja kärsi pahoista sydänoireista. Kutsuimme studioon lääkärin kommentoimaan tilannetta ja avasimme pankkitilin, jonne ihmiset saivat lahjoittaa rahaa sydänleikkausta varten. Tilille kertyi 1 500 euroa, jolla kustannettiin hoitokulut. Yhtenä ohjelman aiheena oli elektroniikkatehdas, jonka kaikki työntekijät olivat naisia. Naisilla ei ollut lupaa ottaa matkapuhelimia työpaikalle, minkä vuoksi he eivät voineet olla päivän aikana yhteydessä kotona oleviin pieniin lapsiinsa. – Tuomioistuin oli jo päättänyt puhelinkiellon purkamisesta, mutta työnantaja oli tiukkana. Vasta kun ohjelmamme tuli ulos, työnantajan asenne muuttui ja naiset saivat käyttää puhelimiaan.

Maya Tamang ei itse osaa lukea ja toivoo lastensa Sharmilan, Ajayan ja Bhimin joskus valmistuvan opettajiksi.



”

Kamaiya-järjestelmä on Länsi-Nepalissa tyypillinen. Siinä lapsi annetaan työläiseksi perheen ottamaa lainaa vastaan.

– Perustuslakiuudistukseen on ladattu paljon odotuksia, SASKin Nepalin aluekoordinaattori Sharan K.C. kertoo.

Tv-ohjelma Sram Ra Sirjana pureutuu Nepalin työelämän ongelmakohtiin.

Telma 3 2012

T e l m a n ta k a n a T T K

Teksti Maarit Seeling

Tuottavuustalkoilla työp Suomalainen työvoima ei pysty kilpailemaan hinnalla. Yritysten tuottavuutta onkin kehitettävä, jotta työpaikat saataisiin ylipäänsä pysymään Suomessa ja luotua uusia jo menetettyjen tilalle. Työturvallisuuskeskus TTK haastaa elinkeinoelämän tuottavuustalkoisiin.

Risto Tanskanen

Sami Kulju

li sata tuotantoyritystä suunnittelee paraikaa tuotantonsa siirtämistä halvempien työvoimakustannusten perässä Puolaan, Viroon tai Kiinaan. Tuonti Suomeen on suurempaa kuin vienti. TTK:n tuottavuusasiantuntija Risto Tanskanen ei silti pidä peliä vielä menetettynä. – Suomesta on aina löytynyt tiukan paikan tullen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä yhteisymmärrys työn sujumista edistävistä pelisäännöistä. Toimivien työprosessien lisäksi nyt tarvitaan hyviä lähiesimiehiä ja koko henkilöstön osallistumista. Tarvitsemme maahan uusia innovaatioita. Tuottavuuden parantaminen ei ole Tanskasen mukaan sen kummempaa kuin asioiden tekemistä aiempaa fiksummin. Parhaimmillaan näin lisätään myös työhyvinvointia. Kaikki kiinni luottamuksesta

Toimintatapojen kehittäminen yhdessä edellyttää Tanskasen mukaan molemminpuolista luottamusta. Kehittämistyö voidaan polkaista käyntiin vasta, kun johdolla ja henkilöstöllä on

Telma 3 2012

yhteinen ymmärrys kehittämistarpeista. Henkilöstölle on kerrottava organisaation kilpailutilanteesta ja siitä, mitä se merkitsee käytännön työhön. – Asenteissa on varmasti edelleen parantamisen varaa puolin ja toisin. Jotkut työnantajat eivät oikein arvosta työntekijöitään. Työ on pakkotahtista ja tulokset revitään vaikka selkänahasta. Toisaalta taas työntekijät katsovat, ettei kehittämistyö kuulu heille, vaan on johdon asia. Nyt haemme uudenlaista johtamista ja alaistoimintaa. Uusia ideoita syntyy vain luottamuksellisessa ilmapiirissä. Prosesseissa olevat ongelmat on helpointa ratkaista siellä, missä prosesseja käytetäänkin. Avainasemassa on oman työn kehittäminen. – Kävin vuosi sitten eräässä metallialan yrityksessä. Esimies kertoi, että tuotannosta oli tullut sutta 19 000 euron edestä. Työntekijät pyysivät nähtäväkseen viisi tuotetta, joiden tekemisessä oli eniten pilalle menneitä kappaleita. Työvaiheiden selvittämisen jälkeen he muuttivat

paikkoja

prosessia, ja homma alkoi toimia, Tanskanen kertoo. Erilaiset tiedonkeruujärjestelmät ovat hänen mukaansa erittäin keskeisiä tuottavuuden parantamisessa. Pienillä poikkeamilla voidaan saada aikaan suuria vaikutuksia. Tanskanen sanoo, että suurella todennäköisyydellä tekijät osaavat itse ratkaista tuotannossa olevan ongelman, kun se vain osoitetaan. Vähemmällä pidemmälle

Työturvallisuuskeskus uusi alkukesästä tuottavuustyöverkkopalvelunsa, joka tarjoaa perustietoa yhdeksästä keskeisestä tuottavuuden alueesta. Aluetta klikkaamalla löytyvät käytännönläheiset ohjeet siitä, mitä työpaikoilla jokainen voi tehdä tuottavuuden, tuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseksi. TTK on laatinut sivuston yhteistyössä tuottavuustyöryhmässä toimivien työmarkkinajärjestöjen kanssa. – Tavoitteenamme on viisinkertaistaa sivun käyttäjien määrä niin, että kuukausittain yli 5 000 ihmistä hakisi vinkkejä, Tanskanen kertoo. Syksyn aikana starttaavat myös eri kohderyhmille, lähinnä työpaikkojen luottamushenkilöille ja johdolle, suunnatut tuottavuustyökoulutukset sekä erillinen

kuntaprosessien kehittämishanke. Lisäksi ilmestyvät uudet oppaat tuottavuus- ja lähiesimiestyön tueksi. Kuntahankkeen avulla pyritään puolestaan saamaan kunnan työt sujumaan viiveettä ja pitämään palvelujen kustannukset kohtuullisina. Tanskanen kiittelee kuntien olevan erittäin motivoituneita kehittämään tuloksellisuuttaan. – Kuntien on pakko kehittää palveluprosessejaan, jotta suurin piirtein samalla henkilöstöllä voitaisiin hoitaa kasvava työmäärä. Esimerkiksi kotihoitopalveluiden tuottajat ovat asiakastyössä alle 50 prosenttia päivittäisestä työajastaan. Loppuaika menee matkoihin, raportointiin ja palavereihin. Kuitenkin yksistään laitehankintojen avulla pystyttäisiin oleellisesti helpottamaan heidän työtaakkaansa ja lisäämään varsinaiseen hoitotyöhön käytettävän ajan määrää. Tanskanen korostaa, että tuottavuustyö on jatkuvaa toiminnan kehittämistä. – Tuloksia saavutetaan kahdella tapaa: joko tekemällä aiempi tulos vähemmillä työtunneilla tai tekemällä samoilla työtunneille enemmän tulosta. Käytännössä kyse on siitä, että saadaan enemmän aikaan vähemmällä juoksemisella.

Lisätietoa • www.tuottavuustyo.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

T e l m a n ta k a n a T S R

Teksti Leena Huovila

TANOsta tehoa työterveyshuoltoon Suunnitelmallinen ja asiakkaan tarpeesta lähtevä työterveyskasvatus ja -viestintä tuovat työterveyshuoltoon uutta vaikuttavuutta.

yöterveyshuollon tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) – eli työterveyskasvatus ja -viestintä – tuottavat tulosta työpaikalla. Työterveyslaitos (TTL) tutki järjestelmällistä TANO-toimintaa laajassa vertailututkimuksessa. TANOn koettiin parantaneen työoloja ja -ympäristöä sekä työmenetelmiä ja -välineitä. Vaikutukset säilyivät puolen vuoden seuranta-ajan. – Ennaltaehkäisevä työkyvyn tukeminen on nyt erityisen ajankohtaista. TTL on muillakin TANO-tutkimuksillaan halunnut kehittää hyviä toimintamalleja työterveyshuolloille, sanoo Työterveyslaitoksen kehittämispäällikkö Helena Palmgren. Erityistä vaikutusta TANOlla oli myös henkilöstön osallistumiseen yhteistyöhön työterveyshuollon kanssa. – Tavoitteellinen yhteistyö henkilöstön ja työterveyshuollon kesken on ollut harvinaista. Työterveyshuolto on työn ja terveyden välisen suhteen asiantuntija, ja asiantuntemusta pitää hyödyntää. Toisaalta tietoa ei voi kaataa työyhteisöön, vaan se tekee itse työterveyden arjessaan. Siksi yhteistyöhön on panostettava. Pienetkin interventiot voivat olla tuloksekkaita. Hyvinvointia vuorotyöhön

– Yksilöön kohdistuva terveyskasvatus vastaanoton yhteydessä ei aina tunnu tepsivän, vaan jää akuuttien

Telma 3 2012

asioiden alle, sanoo työterveyshoitaja Ulla Kauppinen. Lappeenrannan Työterveys ry osallistui vertailututkimukseen, jonka tavoitteena oli Kauppisen mukaan kehittää yksikön työtapoja. Mukaan lähti pitkäaikainen asiakas, Sokos Hotelli Lappee. Etelä-Karjalan Osuuskaupan omistaman yksikön hotelli- ja ravintolaosastoilla on noin 40 työntekijää. ”Tehotanon” teemaksi valikoitui työkyvystä huolehtiminen vuorotyössä. – Tällainen toiminta on pohjustettava hyvin. Saimme koulutusta TANOn prosessimaiseen suunnitteluun. Pohjaksi teimme vuorotyön TANO-matriisin, jonka avulla määritellään kohderyhmä, konkreettiset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Hanke panosti elämäntapaohjaukseen yksilö- ja ryhmätasolla. Työntekijöille tehtiin vuorotyö- ja terveystarkastukset. Niistä annettiin palaute työntekijöille ja yhteenvedot yrityksen johtoryhmälle. Yhteenvedoista kävi ilmi, että vuorotyö vaatii hyvää fyysistä kuntoa, ja siksi tehtiin myös kuntotestit. Työntekijät saivat aikaisempaa merkittävästi enemmän elämäntapaohjausta: ravinnosta, liikunnasta, unen, levon ja palautumisen merkityksestä sekä alkoholista ja tupakonnista. Vuorotyöstä tehtiin myös tiedotteita koko osuuskaupan intranetiin ja esimiehille sekä artikkeli henkilöstölehteen.

Työntekijät innostuivat elämäntapaohjauksesta. He kokivat, että heistä välitetään.

Yhteistyö oli tiivistä: yksilö- ja ryhmätapaamiset, palaverit, puhelut ja sähköpostikirjeenvaihto vaativat Kauppisen mukaan kaikilta akrobatiaa, jotta tavoitteissa ja aikataulussa pysyttiin. Hankeaikana pyöri myös yrityksen ”normaali” työterveyshuolto. Kollektiivista oppimista

– Työntekijät innostuivat elämäntapaohjauksesta. He kokivat, että heistä välitetään. Ryhmätapaamisista tuli kollektiivisen oppimisen foorumi: syntyi paljon keskustelua vuorotyöstä, sen haitoista ja mahdollisuuksista vaikuttaa omaan jaksamiseen. Kauppisen mukaan esimiesten ja johdon sitoutuminen toimintaan on ensiarvoista. Tutkimustulokset todistavat TANOn vaikuttavuudesta: esimerkiksi vuo-

rotyön koettu haittaavuus terveydelle väheni, ja työkykyä tukevien toimintamallien tunnettuus parani. TANOa on myös sovittu jatkettavaksi. – Työterveyshuollolle työläin vaihe oli vuorotyömatriisin teko eli suunnittelu. Kerran tehty matriisi on kuitenkin kloonattavissa muuallekin, ja olemmekin sitä jo käyttäneet, Kauppinen kertoo. Myös hotellinjohtaja Matti Sinkko on TANOon tyytyväinen. – On tärkeää miettiä, miten henkilöstö jaksaisi paremmin. Kolmiossa ovat työpaikka, työterveyshuolto ja työntekijä itse. Vastuu on kaikilla. Jos ihmisellä itsellään ei ole halua kehittää hyvinvointiaan, kahden muun on siihen vaikeata vaikuttaa.

TANO Lain mukaan työterveyshuollon perustehtäviin kuuluu tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä koskien. Tämä ehkäisevä ja työ- ja toimintakykyä ylläpitävä työterveyskasvatus ja -viestintä on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Työterveyslaitos käynnisti 2003 neljän osatutkimuksen TANO-hankkeen. Tapaus-, kysely- ja toimintatutkimusten jälkeen viimeiseksi valmistui Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) terveyshuollossa -vertailututkimus TANO-toiminnan vaikuttavuuden selvittämiseksi. Työsuojelurahasto on tukenut kaikkia osahankkeita.

Lisätietoa • www.tsr.fi > Hae numerolla 108336 • Aiemmat osatutkimukset > Hae numeroilla 103331, 105092 ja 106101 • www.tsr.fi/TSR-kanava > Tietoa, taitoa, ymmärrystä ja toimintaa (25.5.2012)

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

julkaisut

Monikulttuurisen työyhteisön viestintä

Vihreä talous ja vihreät työt Antero Honkasalo, TSR Kiristyvät ilmastopoliittiset vaatimukset muuttavat työtä ja työoloja. Vaikutukset välittyvät tuotantorakenteen muutoksina ja teknologisena kehityksenä. Teollisuustyö riskeineen ei kuitenkaan katoa. Työsuojeluongelmia on erityisesti bioenergian tuotannossa, korjausrakentamisessa ja jätehuollossa. Ympäristöneuvos Honkasalo tutki Työsuojelurahaston stipendin turvin ilmastonmuutoksen hillintää tehostavia teknologioita ja arvioi niiden riskejä. www.tsr.fi > Hae numerolla 110396

Huomio henkiseen työhyvinvointiin Maija Kääriäinen, TTK 2012 Uudistetussa julkaisussa käsitellään psyykkistä väsymistä, kyllästymistä ja monotoniaa sekä niiden oireita ja ratkaisuvaihtoehtoja. Siinä kerrotaan psyykkiseen työkykyyn vaikuttavista tekijöistä työssä ja yksilötasolla. Sisällössä on keskeistä psyykkisten voimavarojen uudistaminen. Julkaisua voidaan hyödyntää työyhteisön ja yksilön hyvinvoinnin tukemisessa. Se soveltuu johdolle, esimiehille, työsuojelu- ja työterveyshenkilöstölle ja jokaiselle työhyvinvoinnistaan kiinnostuneelle. www.ttk.fi/julkaisut

Telma 3 2012

Katja Keisala, Granum Yhä useammassa työyhteisössä tarvitaan kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja viestinnän taitoja. Millaiset käytännöt ja rakenteet edesauttavat näiden taitojen kehittymistä työyhteisöissä? Millaiset menetelmät ja koulutus palvelevat parhaiten koko työyhteisön tarpeita? Erityisesti kirjassa kiinnitetään huomiota johdon rooliin ja siihen, tulisiko käytäntöjä varioida toimialoittain ja henkilöstöryhmittäin. http://granum.uta.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 110304

Ergonominen laboratorio Työterveyslaitos, 2011 Laboratorioissa toimii yli 20 000 laboranttia, laboratoriohoitajaa ja tutkijaa. He tekevät tarkkaa käsityötä, mikä kuormittaa silmiä sekä niskahartiaseutua ja yläraajoja. Näitä rasitusoireita voi ehkäistä ja vähentää ergonomisin keinoin. Kirja on kattava suunnittelun tietopaketti. Teoksessa kerrotaan laboratorioiden toimivista tilaratkaisuista, muunneltavista työpisteistä ja helppokäyttöisistä työvälineistä. Kirjassa listataan myös keinoja, joilla työntekijä voi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin. Työsuojelurahasto rahoitti kirjahanketta. www.ttl.fi /verkkokauppa

Työhyvinvointikortti – portti työhyvinvointiin Tarja Räty, TTK 2012 Julkaisussa perehdytään työhyvinvoinnin käsitteeseen ja kehittämiseen työn voimavarojen, erilaisten kehittämistarpeiden, työhön liittyvien roolien ja vastuiden sekä lainsäännön velvoitteiden kautta. Lainsäännön keinoin voidaan asettaa tiettyjä reunaehtoja työhyvinvoinnille. Näiden velvoitteiden lisäksi kullakin toimijalla on mahdollisuuksia vaikuttaa työhyvinvoinnin kokemuksiin. Julkaisu toimii Työhyvinvointikortti-koulutuksen aineistona. www.ttk.fi

Työhyvinvointi johtamistehtävänä Juhani Tarkkonen, Unipress 2012 Työhyvinvoinnin ala on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana laajentunut ja työhyvinvoinnin eri alueiden väliset raja-aidat ovat madaltuneet. Kirjassa tarjotaan työhyvinvointiin kaivattu, laajaalainen organisaatiosysteeminen näkökulma. On aika irrottautua työolosuhteiden reagoivasta ja korjaavasta toimintatavasta, jonka tulokset ovat usein epätäydellisiä, viiveellisiä, kalliita ja ihmissuhteita rasittavia. On luotava toimintatavat, joilla organisaatiossa opitaan hallitsemaan työhyvinvointiin liittyviä asioita yhä paremmin. www.unipress.fi

arvostelma

Maailma ilman meitä Atena Kustannus Time-lehden Vuoden tietokirjaksi valitsema Maailma ilman meitä maalaa kiinnostavan, kauhistuttavan ja mukaansatempaavan kuvan siitä, mitä tapahtuu, jos ihmiset katoaisivat maapallolta. Yhdysvaltalainen journalisti ja tietokirjailija Alan Weisman on matkustanut ympäri maailmaa tekemässä huimaa tutkimustyötä, ja se näkyy. Yli 400-sivuinen opus vyöryttää valtavan määrän esimerkeillä ryyditettyä asiaa ympäristön tilasta ja ongelmista. Havahduttavaa on muun muassa se, että käytännössä kaikki tähän asti valmistettu muovi on yhä olemassa. Me hukumme muoviin: sitä ovat kaatopaikat pullollaan, sitä on valtamerien jättimäisissä jätepyörteissä (joita on useampikin

kuin se Tyynenmeren tunnetuin), ja sitä on yhä enemmän myös eläinten, varsinkin merieläinten elimistöissä. Kukaan ei tiedä, mitä muovi aiheuttaa – tuskin mitään hyvää – esimerkiksi kaiken elämän alkulähteelle, pienen pienelle planktonille, joka on myös alkanut sitä syödä. Aikanaan luonto keksii keinon ja kehittää mikrobit muovia hajottamaan, mutta se tapahtuu vasta kymmenien- tai satojentuhansien vuosien kuluessa. Kirja kuvaa taitavasti sitä, miten luonto ottaa vallan, jos ihmiset syystä tai toisesta katoavat ja kaupungit autioituvat. Asfaltti halkeilee ja halkeamista versoo hetkessä kasvillisuutta, joka rikkoo katuja lisää. Samoin käy rakennuksille, jotka kasvien ja eläinten toiminnan rapauttamana

murenevat pala palalta – metalli, teräs ja betoni sortuvat luonnon alle. Kirja kertoo kiintoisia esimerkkejä siitä, miten ihminen valtaa tilaa, lyhytnäköisesti luontoa uhmaten. Jos New Yorkin metron massiivinen pumppausjärjestelmä pettää, metro hukkuu veteen vuorokaudessa – se on rakennettu aivan liian syvälle vetiseen maaperään. Luonto tuhoaa ihmiskunnan mahtavimman rakennelman, Panaman kanavan vilauksessa, jos se jää hetkeksikin vaille jatkuvaa ruoppausta ja raivaamista. Ihminen on asunut maapallolla vain hetken ja tuhonnut paljon hyvää ja kaunista. Mutta jos luonto saa hetkeksikin vallan takaisin, se voittaa 6–0. − Sami Turunen

Kipeän muutoksen lääkkeet – Kohti parempia muutoksia

Epäasiallisen kohtelun ehkäisy ja käsittely työpaikalla

Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen?

Kari Nurmi, Infor 2012 Vain muutos on pysyvää, mutta myös epäonnistuminen muutoksissa näyttää olevan pysyvää. Kaksi kolmasosaa muutoksista epäonnistuu, mutta onnistumista voidaan parantaa. Muutoksissa onnistumisen tai epäonnistumisen ratkaisevat päätöksenteko, suunnitelmallisuus, sitoutuminen ja ihmisten johtaminen. Kirja antaa käytännölliset vastaukset kysymyksiin, miten muutos tehdään paremmin ja miten ihmiset saadaan mukaan. www.infor.fi/kirjakauppa

Päivi Rauramo ym., TTK 2012 Uudistetun julkaisun tarkoituksena on tukea työpaikkoja häirinnän, epäasiallisen kohtelun ja syrjinnän ehkäisyssä ja käsittelyssä. Julkaisussa käsitellään työnantajan toimintaa epäasiallisen kohtelun selvittämisessä ja poistamisessa sekä työsuojeluviranomaisen toimintaa. Julkaisu on suunnattu johdolle, esimiehille, henkilöstöhallinnolle, työpaikkojen luottamus- ja työsuojeluhenkilöille, työntekijöille sekä työterveyshuollon ja oppilaitosten käyttöön. www.ttk.fi/julkaisut

Leena Nissinen, Edita 2011 ”Kun me päästiin kohteeseen, iski todellisuus. Ja tajusin, että nyt on joku iso juttu. Kukaan ei huomannut mitään, mutta menin varmaan viideksi sekunniksi toimintakyvyttömäksi.” Auttamistyö vaikuttaa auttajiin syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Auttajien työ ei kuitenkaan ole pelkästään uuvuttavaa, vaan usein myös tyydyttävää. Kiire ja paine leimaavat kuitenkin liian usein työtä, ja ylikuormittuminen ja työn sisältö muokkaavat maaperää myötä-

www.telma-lehti.fi

tuntouupumisen kehittymiselle. Kirja on hyödyllistä luettavaa ammattiauttajille, ja kaikille auttamisorganisaatioissa toimiville. www.edita.fi

Telma 3 2012

T y รถ n k u v a Miika Kainu

Telma 3 2012

Puhdasta voimaa Kotitalouden energiajätepussista saatavalla energialla polttelee lamppua pyöreät 35 vuorokautta. Lahti Energian upouusi voimalaitos, Kymijärvi II, jalostaa jätteestä sähköä ja lämpöä suomalaisiin koteihin. Ennen kuin kotitalouksien, kaupan ja teollisuuden jäte leimahtaa valoksi, on se lajiteltu tarkasti etukäteen: kaasutusvoimalaitoksen siiloihin ei kärrätä jätettä, vaan muovista, pahvista ja puusta koostuvaa kierrätyspolttoainetta. Kymijärvi II on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen laitos – lahtelaisten osaaminen on nimenomaan prosessin kokonaisuuden ja kaasujen lämpötilan hallinnassa. Sähkövoimatekniikan diplomi-insinööri Antti Hirsmäki on ollut mukana laitoksen rakentamisessa alusta asti. Projekti- ja turvallisuuskoordinaattori katselee nyt kokonaisuutta ylpeänä – syytä onkin, sillä Kymijärvi II valittiin Kestävän kehityksen foorumin Vuoden ilmastoteoksi. Laitos vähentää käyttökelpoisen materiaalin päätymistä kaatopaikalle sekä pienentää vuotuisia hiilidioksidipäästöjä satoja tuhansia tonneja. Vieressä seisovaa, kivihiiltä polttavaa Kymijärvi ykköstä tarvitaan enää talvikuukausina. 160 miljoonaa euroa maksanut, 44 metriä korkea laitos ahmii vuodessa 250 000 tonnia polttoainetta ja kehrää siitä 50 megawattia sähköä ja 90 megawattia lämpöä – puhtaan prosessin sivutuotteena syntyy vain ripaus tuhkaa. – Sami Turunen www.telma-lehti.fi

Telma Telma 33 2012 2012

63 63

r a u ta l a n k a a

T e l m av i s a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

Missiona parempi maailma Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen, mitä Kepa tekee? Tarkoitus on tehdä oikeudenmukaisempaa maailmaa. Poliittisella vaikuttamisella pyrimme siihen, että Suomi tekee parempaa kehitysyhteistyöpolitiikkaa – myös maatalous- ja maahanmuuttopolitiikan ja monen muun sektorin on oltava synkassa tavoitteiden kanssa. Kattojärjestönä tarjoamme jäsenpalveluja ja koulutusta, joilla turvataan jäsenten toimintaedellytyksiä. Paljonko teillä on jäsenjärjestöjä? 303. Ne tekevät käytännön konkreettista työtä eri hankkeiden kautta yli 80 maassa. Millaisella budjetilla Kepa toimii? Noin kuusi miljoonaa euroa, joka tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyörahoista. Jäsenjärjestöiltä perimme vain nimellistä jäsenmaksua, koska haluamme, että pienetkin vapaaehtoisjärjestöt voivat olla jäseninä. Meillä on

töissä reilu 80 henkeä, joista Suomessa 50. Ulkomailla on toimistot itäisessä Afrikassa, Nicaraguassa ja Thaimaassa.

että kehyrahoilla ei maailmaa pelasteta, vaan tarvitsemme talouden ja politiikan mekanismien muutosta, sillä niissä on isoja valuvirheitä.

Kehitysyhteistyön organisaatioita on pilvin pimein. Onko teillä halua oman tunnettuuden lisäämisessä? Olennaisinta meille on, että yhteiskunnan vaikuttajat ja media tuntevat meidät. Se, että ihmiset tuntevat Kirkon ulkomaanavun tai Lähetysseuran toiminnan käytännössä, on vallan ok.

Mikä maailmassa on eniten vialla? Tietty demokratiavaje. G7, G8 ja G20 ovat valtaklikkejä, joiden päätökset vaikuttavat seitsemään miljardiin ihmiseen, kun taas YK:n 194 jäsenmaasta suurimmalla osalla on puutteelliset mahdollisuudet vaikuttaa maailmanmenoon. Talouden vääristymät, verokikkailu, lopulta myös kuivuus ja nälänhätä ovat tähän liittyviä rakenteellisia juttuja.

Turhauttavatko kehyrajojen jatkuvat leikkaukset? Fiilis vaihtelee, mutta haluaisimme keskustella rahan sijaan siitä, mikä on tehdyn työn laatu ja tulokset. Nyt olen tietysti iloinen siitä, että kehitysyhteistyön budjetti meni yli miljardin euron. Ymmärtävätkö ihmiset, että kehitysyhteistyö ei ole vain kaivojen kaivamista Afrikkaan? Osaa kiinnostaa, minne eurot menevät ja mitä Sambian savannille laitettu euro poiki. Tällä hetkellä haluamme viestiä,

Syyskuun alussa Yleinen Teollisuusliitto YTL:n toimitusjohtajaksi siirtyneen Pekka Tsuparin edellinen työpaikka oli a) EK b) Ilmarinen c) Suomalaisen Työn Liitto.

2. Työehto- ja virkaehtosopimusten tulkinnasta johtuvat riita-asiat ja työrauharikkomukset käsittelee a) työtuomioistuin b) työoikeus c) aluehallintovirastojen työvoimaosastot.

3. Peruskoululaisille ja lukiolaisille suunnattu kesäharjoittelu on nimeltään a) Tutustu ja tienaa b) Tonni käteen – känni toteen c) Kesäduuniblues.

Miksi kehitysyhteistyön pitäisi kiinnostaa Telman lukijoita? Mikään maa ei elä eristyksissä. Niin kauan kuin on valtavia tuloeroja ja köyhyyttä, on olemassa erilaisten konfliktien uhka. Kansainvälisen työelämän kentällä pitää taistella ihmisarvoisen työn puolesta.

4. Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden osaajille on jo kortit, samoin on olemassa a) kemikaalityökortti b) tulityökortti c) ahtaajakortti.

Mikä on suurin henkilökohtainen työturvallisuusriskisi? Elämäntavat ja liikunnan vähyys. Se on pirullinen noidankehä, joka näkyy ylipainona. – Sami Turunen

5. Nokian jälkeen Suomen toiseksi suurin yritys on a) SOK b) Neste Oil c) Stora Enso.

– Olen käynyt 84 eri maassa. Reissupäiviä on vuodessa 30–40. Pysyminen täällä Toukolan takapihalla on nykyään luksusta. On kiva komennella nuorempia matkustamaan, sanoo Timo Lappalainen.

6. Akava on perustettu keväällä 1950, alun perin nimellä a) Akateemisten Palkansaajien Ammattijärjestö b) Akateeminen Yhteistyöjärjestö c) Akateemis-ammatillinen Valtuuskunta.

Telma 3 2012

Oikea rivi caa bbcb

Miika Kainu

Euroopan unionin maissa asuu yhteensä noin a) 400 miljoonaa ihmistä b) 500 miljoonaa ihmistä c) 600 miljoonaa ihmistä.

Va a k s a v a a r a a

Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne: Home on aina vieraanamme. Suomessa, rakentamisen entisessä mallimaassa, home on talojen vakiovieras ja kansakunnan terveyden tuhoaja. Pari tuhatta suomalaiskoulua ja ties kuinka moni muu julkinen rakennus on kosteus- ja homevaurioiden riivaama. Mutta home pesii myös työpaikoilla.

Telma neuvoo: 1. Home kuuluu tiettyihin juustolaatuihin, muihin ruokiin ei. Jos tuot työpaikan jääkaappiin eväitä, syö ne ajoissa. 2. Sopikaa t yöpaikalla, että jokaisella on oikeus heittää roskiin yhteisestä jääkaapista ne tuotteet, jotka ovat päiväykseltään vanhentuneita tai selvästi pilaantuneita – omistajan lupaa ei tarvita.

Anne Vatén

3. Syö t yömaaruokalassa, siellä on monipuolisempaa ravintoa.

www.telma-lehti.fi

Telma 3 2012

H a j at e l m a

Kokeile kiitosta

Y-sukupolvi tuonee työpaikoille rohkeampaa palautteenannon kulttuuria, jossa palautetta uskalletaan antaa myös pomoille.

Telma 3 2012

itä haluaisit saada palkkioksi hyvin hoidetusta työstä? Kultakellon, bonuksia vai haastavampia tehtäviä? ”Usein pelkkä kiitos riittäisi”, totesi Aalto-yliopiston opiskelija, kun Dialogi-hankkeessa selvitettiin opiskelijoiden ajatuksia työelämästä. Tämä ei ollut ainoa opiskelijakommentti, joka peräänkuulutti kiittämisen merkitystä. Opiskelijoiden mielestä meillä kiitetään aivan liian vähän. Suomessa ei ole palautteenannon kulttuuria. Tai on. Kielteisen. Meillä annetaan palautetta, jos asiat menevät huonosti, mutta harvemmin muistetaan kiittää siitä, että asiat menevät hyvin. Palautteen kuitenkin pitäisi viedä ja opastaa eteenpäin; kehittää eikä keskittyä menneiden vatvomiseen. Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosen sanoin feedbackin sijasta pitäisikin antaa feed forwardia, ei palautetta vaan tuloutetta. Myös kiittäminen on palautteenantoa, positiivisen palautteen antamista. Ongelma usein on, että kiittäminen on tsemppihenkistä selkään läpyttämistä, jolla ei ole mitään merkitystä. Kun ei osata kertoa, mistä kiitetään ja ketä kiitetään, kärsii kiitoskin inflaation. Siitä tulee vain sana, jolla ei ole merkitystä. Toinen kiittämiseen liittyvä ongelma on ajoitus. Tuppaamme ajattelemaan, että ”lopussa kiitos seisoo”, eli työntekijää tai kollegaa kiitetään vasta siten, kun tämä on lähdössä jo sinne toiseen työpaikkaan. Työntekijästä tuntuu turhauttavalta – olisi ollut kiva tietää jo siellä töissä ollessaan, mitä teki hyvin. Kiittäminen pitääkin olla kohdennettua ja oikea-aikaista. Ja mikäli mahdollista, julkista.

kulkea vain ylhäältä alas. Myös työkaveria ja esimiestä voi ja kannattaa kiittää. Mikäli opiskelijoita on uskominen, Y-sukupolvi tuoneekin työpaikoille rohkeampaa palautteenannon kulttuuria, jossa palautetta uskalletaan antaa myös pomoille. Opiskelijat nostivat esille myös toisen tärkeän aiheen: oman työn merkityksen hahmottamisen. Varsinkin isoissa organisaatioissa, joissa tehtävänkuvat voivat olla hyvinkin spesifejä, saattaa olla vaikea hahmottaa, mikä on oman työn merkitys kokonaisuudelle. Miksi siellä muurahaispesässä oikein ahertaa? Kun kiität, kerro siis, mikä merkitys tehdyllä työllä on ollut kokonaisuudelle. Aito, aiheesta annettu kiitos kertoo arvostuksesta, ja oman työn merkitys osana laajempaa kokonaisuutta hahmottuu paremmin. Kiitetylle tulee tunne, että sillä, mitä teen, on jotakin väliä. Nostetaan siis työssä kiittäminen sille kuuluvaan arvoon. ”Kissa kiitoksella elää, mutta mielestäni sanallinen palkitseminen myös hyvin tehdystä työstä on äärettömän tärkeää työpaikan hengen ja työntekijän sekä esimiehen välien kannalta”, totesi eräs opiskelija. Kiittämistä kannattaakin opetella. Joiltain se sujuu luonnostaan, toisten tarvitsee suunnitella sitä tietoisesti. Palaute ei maksa kuin vaivan, ja sen voi antaa lähes milloin tahansa ja kuka tahansa – vaikka tänään.

K i i t tä m i n e n e i o n n e k s i ole kenenkään yksinoikeus. Työyhteisö on kaikkien osiensa summa eikä palautteen pitäisi

Kirjoittaja on työnantajamielikuva-asiantuntija Viestintätoimisto Ellun Kanat Oy:n Dialogi-hankkeessa.

Liisa Poussa

Työelämän kehittämisen erikoislehti

3• 2012

Olipa ava ent k a r r r lehti! Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi

Seuraava lehti: Telma 4 • 12 5.12.2012 Telma 1 • 13 28.2.2013 Telma 2 • 13 23.5.2013 Telma 3 • 13 19.9.2013 Telma 4 • 13 5.12.2013

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen Painosmäärä 127 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2012 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset. Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskortti- ja Työhyvinvointikorttikouluttajat). Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde takasivulla. Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Telma 3 2012

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tilaa Telma > Tee tilaus. Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 4 / 2 0 1 2 i l m e s t y y 5 . 1 2 .2 0 12

Aiheena mm: Oppiminen ja kehittäminen

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.