Telma 4/2012

4 • 2012 Työelämän kehittämisen erikoislehti

Jukka Gustafsson – opinjanoinen ministeri Tehtaan varjosta uuteen työhön Suntio tekee arjen ja pyhän Kovaa vauhtia Vietnamissa

Monta väylää työelämään

jorma löhman

Kirsi Tuura

”

Työelämän arki pitäisi kohdata jo ennen sinne siirtymistä.

5.12.2012

Koulusta työhön – kynnykset pois lkuun pääseminen on kaikessa vaikeaa. Työpaikkahaastatteluissa kysytään työkokemusta ja entisten työsuhteiden aukkoja, joten ensimmäistä työpaikkaa haikailevalle haasteita riittää.

Kun vihdoin päästään ensimmäiseen työpaikkaan, törmätään työelämän todellisuuteen. Onko koulutus valmentanut tulijan siihen? Tiedänkö, miten työpaikalla pitäisi toimia, mitkä ovat säännöt ja määräykset, joita tulee noudattaa, osaanko työni? Työelämän perusasiat ovat hakusessa, ja tulokas hämmästelee työpaikan meininkiä yhtä paljon kuin työnantaja tulokkaan tapoja. Työnantaja oli kuvitellut, että tulija tietää työelämän arjesta ainakin perusasiat.

Kaikkien kouluista valmistuneiden pitäisi saada paljon enemmän käytännön kokemusta työn teosta ja työelämästä – arki pitäisi kohdata jo ennen sinne siirtymistä. Työssä oppiminen on tärkeässä roolissa elämän kaikissa vaiheissa, mutta erityisesti se on sitä työuran alussa. Perehdyttäminen ja työhön opettaminen pitäisi varmistaa aina erityisen hyvin.

Kerran opittua on vaikea pois oppia. Siksi väärin aloitettu kostautuu pahimmassa tapauksessa väärinä työtapoina ja virheellisinä asenteina vuosiksi eteenpäin.

Voisivatko koulut ja työelämä puhaltaa nykyistä paremmin yhteen hiileen? Voisimmeko lisätä oppisopimuskoulutusta paljon nykyistä laajemmalle ja voisimmeko edellyttää, että korkeasti koulutetut – esimerkiksi lääkärit – tekisivät työtä yhteiskunnalle, vastineeksi saamastaan koulutuksesta?

Kaikkien etu olisi, että työelämään tulevat olisivat mahdollisimman valmiita ottamaan vastuuta sekä tekemään tulosta turvallisissa ja tehokkaissa organisaatioissa.

Jorma Löhman Telman päätoimittaja jorma.lohman@ttk.fi

O p p i e i ka a da oja a n Kuvitus Pauli Salmi

Työelämään saa opit monenlaisen ja -tasoisen koulutuksen kautta, mutta opiskelu alkaa todella vasta työelämään astuttaessa. Työ on muutakin kuin teknistä taituruutta tai aivonystyröiltä eteenpäin jalostettua kylmää tietoa – työelämä vaatii sosiaalista osaamista, verkostojen hallintaa, viestinnällisiä taitoja ja silmää kokonaisuuksille.

Niissä riittää oppimista koko loppuiäksi. www.telma-lehti.fi

Sivut: 10–19 20–22 24–29 64

Telma 4 2012

3

Telman kanssa työelämässä

Artikkelit

Kas, koeputkii! nuorrrrrr

10–19 Oppiminen alkaa koulusta

ja jatkuu työelämässä.

4 • 2012 Työelämän kehiTTämisen erikoislehTi

Jukka Gustafsson – opinjanoinen ministeri Tehtaan varjosta uuteen työhön Suntio tekee arjen ja pyhän

Kannen kuva Kaisu Jouppi

Kovaa vauhtia Vietnamissa

Monta väylää työelämään

10–19 Teemana oppiminen elämän eri vaiheissa.

24–29 VTT:llä joka päivä tuo jotain uutta, ja siihen suhtaudutaan intohimolla.

30–35 Paperitehdas hylkäsi, mutta uusi ala löytyi

puutarhanhoidosta.

4

Telma 4 2012

36–37 Minun työni

Suntion työ on arkista asioiden järjestelyä hartaassa ympäristössä.

Ihmisiä

Va k i o t

2

6–9

Pääkirjoitelma J o r m a Lö h m a n

23 Ajatelma

Kari Uusikylä 38–43 Henkilökuva

J ukk a G u s ta f s s o n 64 Rautalankaa Aul i s P i t k ä l ä 66 Hajatelma

A n j a S n e ll m a n

Työ ja elämä

60–61 Julkaisut

20–22 Ilmiö

62–63 Työn kuva

44–45 Me teimme sen

64

Telmavisa

46–49 Elämän hallinta

65

vaaksa vaaraa

50–51 Näin muinoin

67 Yhteystiedot

52–55 maailmalla 56–57 TTK-info 58–59 TSR-info

Telma tuntee työelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla. www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

5

Työ ja elämä

Teksti Maarit Seeling Kuva Evelin Kask

Avoimesti mallimaaksi Työhyvinvointi ja tuottavuus ovat avainsanoja, joilla suomalaisesta työelämästä siivitetään Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä.

Vuodenvaihteen jälkeen suurprojektin toimeenpanoa työpaikoille aletaan miettiä käytännön teoiksi.

Jos 50 ihmisen firmassa jokainen istuu päivittäin kahdessa palaverissa, joissa odotetaan yhtä, aina viisi minuuttia myöhässä olevaa ihmistä, menee firmassa aikaa hukkaan vuosittain

S

uuri työelämärakenteiden muutos pohjustetaan luottamukselle ja avoimuudelle, lupaa työmarkkinaneuvos Pirjo Harjunen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

– Syksyn aikana työelämän toimijat ovat yhdessä selvittämässä lähtötilannetta ja miettimässä keinoja, miten tavoittaa varsinaiset työpaikat ja mihin työelämän epäkohtiin pitäisi ensimmäiseksi puuttua.

Työministeri Lauri Ihalaisen vetämälle Työelämän kehittämisstrategialle luodaan parhaillaan virkamiestyönä mittaristoa, jonka avulla muutosten vaikuttavuus työpaikoilla todennetaan. Loppuvuodesta valitaan lisäksi vetovastuuseen hankejohtaja, jolle lankeaa jatkossa muun muassa yritysyhteyksien koordinointi ja hankkeen viestintä.

Pirjo Harjusen mukaan Suomen työelämän on oltava laadullisesti parempaa verrattuna muihin maihin niin, että suomalaisten halu ja mahdollisuudet tulla työelämään, tehdä töitä sekä jatkaa terveinä ja motivoituneina työelämässä pidempään ovat parem-

1833

6

Telma 4 2012

Colourbox

tuntia – noin yhden henkilötyövuoden verran.

mat kuin muissa maissa. Inhimillisten tekijöiden lisäksi taustalla on huoli kilpailukyvyn säilymisestä.

– Osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta on tulossa entistä selkeämmin tuotannon kriittinen menestystekijä. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työelämään tulee uusi, lukumääräisesti pienempi sukupolvi.

Tuottavuuden edistäminen nimenomaan työelämää parantamalla muodostuu isoksi tehtäväksi.

Strategian määrittämiä tavoitteita ovat muun muassa työllisyysasteen, työelämän laadun ja työn tuottavuuden sekä osaamisen parantaminen. Näiden tavoitteiden tulisi olla kaikkien intresseissä sekä hyvinä että eritoten huonoina aikoina. Menestyvän yrityksen pitkän aikavälin tavoite on työvoiman turvaaminen ja siitä huolehtiminen.

– Maaliin pääsy edellyttää yhteistyötä ja luottamusta. Työpaikkojen kehittämisen on lähdettävä niiden omista tarpeista. Tämä taas edellyttää avoimuuden lisäämistä kaikilla tasoilla.

Avoimuuden lisäämisen puolesta rummuttaa myös

www.telma-lehti.fi

riihimäkeläinen 25-vuotias Jarkko Karlsson. Hän on työskennellyt VR:n konduktöörinä nelisen vuotta.

Karlssonille myönnettiin lokakuussa SAK:n vuotuinen Duunari-stipendi muun muassa toiminnastaan oman alansa arvostuksen nostamiseksi.

Karlsson on työpaikkansa luottamusmies. Hän arvioi työssä uupumisen olevan yhä yleisempää, ja yksi vaikuttava tekijä on epävarmuus töiden riittävyydestä ja sitä kautta omasta taloudellisesta tilanteesta.

– Toisaalta joillakin töitä on liiaksi asti, ja yksitoikkoisuus ja rutiininomaisuus lisäävät uupumista.

Karlsson korostaa avoimen työilmapiirin ja toimi­ vien esimies-alaissuhteiden merkitystä.

– Työhön pitäisi saada päivittäin hyvä tuntuma.

Työssään viihtyvä ihminen on myös sitoutunut ja motivoitunut. Työaikoihin liittyvää joustoa lisäämällä voitaisiin vähentää etenkin vanhempien ikäluokkien työuupumusta ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Työuran loppupuolella voisi olla esimerkiksi porrastetusti mahdollisuus lyhyempään työpäivään, Karlsson visioi.

Konduktööri Jarkko Karlssonin mukaan työn ilo ja jaksaminen löytyvät muun muassa sopivan joustavuuden kautta.

Telma 4 2012

7

nyt keskustellaan

Työ ja elämä

EU : s t a k u u lt u a

Pientä vääntöä sääntelystä EU-komission pyrkimys keventää ja mukauttaa pk- ja mikroyritysten sääntelyä herättää Brysselissä kummeksuntaa.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari epäilee, että komission pääsihteeristön alaisen arviointi- ja selkeyttämisyksikön aloite kertoo työturvallisuuden laiminlyöntiin tähtäävästä poliittisesta ohjauksesta. Hänen mukaansa se johtaisi vääjäämättä työterveyden ja -turvallisuuden heikentämiseen.

Komission on tarkoitus selvittää, miten lainsäädäntöteitse vältyttäisiin kohdistamasta ”turhaa painolastia” pk-yrityksiin ja miten yksinkertaistaa lainsäädäntöä. EU-termistössä turhalla painolastilla ymmärretään muun muassa yritysten velvollisuuksia, jotka liittyvät työsuojeluun ja ympäristöön.

– Työntekijöitä tulee suojella, mutta onko se käytännössä mahdollista vai syntyykö siitä liiallinen taakka?

Sääntelyn kohtuullisuutta tulee harkita, puolustautuu komission hankkeesta vastaava Jonathon Stoodley.

Komission pyrkimys huolestuttaa työntekijäosapuolta.

Uudelleensääntelyn seuraava askel on komission vaikuttavuusarvioinnit, joiden tuloksia epäillään.

– Kaikkien toimialojen yhteen saattaminen on väärä

8

Telma 4 2012

menettelytapa, huomauttaa Tanskan LO:n Heidi Rønne Møller.

– Emme voi hyväksyä, että työntekijät maksavat terveydellään sääntelyn pur­ kamisesta. Uhkana on, että niin sanotun fiksumman ja paremman sääntelyn käsit­ teistöä käytetään työsuojelu­ säädösten purkamiseksi, sanoo puolestaan parlamentin sosialistiryhmän tanskalais­ jäsen Britta Thomsen.

Elinkeinoelämän keskus­liiton Brysselin-toimistolla ihmetellään syntynyttä kohua.

– Meidän mielestämme pk- ja mikroyritysten ja muiden työnantajien välillä ei tulisi tehdä tällä lailla eroa, vaan kaikkien toimintaedellytykset tulisi turvata, sanoo asiantuntija Eeva Kolehmainen.

– Byrokratian määrää tulisi vähentää kaikilla, ja se tarkoittaisi esimerkiksi suunnitteluvelvollisuuksien tai kirjallisten tiedonantojen karsimista.

EU:n uutta työsuojelustrategiaa odotellaan yhä.

Tarkoituksena on myös, että komissio julkaisisi lähiaikoina esityksen tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseksi työpaikalla. Parlamentti on aikeissa asettaa samalla asbestin käyttökieltoon.

Mahdollisesti tulossa on myös työstressiin puuttuva lainsäädäntöesitys.

– Anna-Karin Fris

Google antaa haku­ sanalla ”yt” ensimmäiseksi Youtuben. Seuraavista kymmenestä osumasta yhdeksän koskee irtisano­mis­ uutisia. Minne katosi yhteis­ toiminnan alkuperäinen merkitys ja tarkoitus?

n o p e at

Kortteja joka taskuun Työturvallisuuskortti täyttää vuoden vaihteessa 10 vuotta. Kortin haltijoita on jo yli 800 000. Sadat suomalaiset työpaikat ovat osallistuneet menetelmän kehittämiseen. Järjestelmä on monissa yrityksissä työturvallisuuskoulutuksen perusta, mutta se ei korvaa työpaikkakohtaista perehdytystä.

Lisäksi TTK:n hallinnoimaan Rengasturvallisuuskortti-koulutukseen on osallistunut keväästä 2006 lähes puolet rengasalan henkilöstöstä. Tuhannes kortti suoritettiin hiljattain Kouvolassa.

Lähitoimisto voittaa etätyön Lähitoimistolla tarkoitetaan henkilöstön mahdollisuutta lisätä työn joustavuutta tekemällä työtä lähempänä kotia sijaitsevassa lähitoimistossa. Lähitoimisto herättää kiinnostusta ainakin TeliaSonera Finlandin työntekijöissä, kun kiinnostusta selvitettiin Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa.

Keskeisin syy lähityöpisteen käyttöön olisi lyhe­ nevä työmatka. Lähityöpiste turvaa myös paremmin keskittymistä vaativien töiden tekemisen, ja sen myötä saadaan selkeämpi rajanveto työn ja vapaa-ajan välille.

Lähityöpisteen etuja kotona työskentelyyn verrattuna on myös se, että se mahdollistaa erilaiset tapaamiset sekä paremman infrastruktuurin. www.tsr.fi > Hae numerolla 111300

m u i s ta m e n n ä

Työtuomioistuin

Väite:

Muista rentoutua joulun aikaan: 24.–26.12.

Kansainvälinen työturvallisuuspäivä 28.4.2013. TTK:n seminaarit 26.4. eri puolilla Suomea: www.ttk.fi

Työriitojen sovittelu junnaa Työriitojen sovittelu on jäänyt jälkeen kehityksestä. Todel­ lista halukkuutta konfliktinhallinnan kehittämiseen on vähän, eikä merkittäviä uudistushankkeita vanhahtavien käytäntöjen kehittämiseksi ole saatu vireille.

Työmarkkinoiden toimijoiden vahva muuto­s­ vastarinta yllätti tutkijat hankkeessa, joka selvitti työ­riitoja konfliktinhallinnan kontekstissa. Yksityiskeskusteluissa lähes kaikki toimijat myöntävät uudistustarpeen, mutta todellista halukkuutta konfliktinhallinnan kehittämiseen on kuitenkin vähän. Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusja kehitys­hanketta. www.tsr.fi > Hae numerolla 107286

Colourbox

Lisää osaamista työnjohtoon Työnjohtajan työ on tullut moni­ mutkaisemmaksi. Tehtävä on monipuolistunut tuotannon tehokkuuden kehittämisen suuntaan.

Työnjohto toimii myös aiempaa enemmän viestintä­kanavana. Nämä odotukset edellyttävät johtajuuskäytäntöjen parantamista. Aaltoyliopiston tutkimuksessa etsittiin vastausta, miten työn­ johtotyötä voi kehittää. Työsuojelurahasto tuki tutkimusta.

Siirtyminen valvonta- ja poikkeamajohtamisesta kannustavaan johtajuuteen merkitsee syvällistä muutosta esimiestyössä. Muutosta on pyritty toteuttamaan erilaisilla arkijohtamisen käytännöillä, joita tutkituissa hankkeissa olivat muun muassa palaverikäytännöt, puheeksi ottamisen käytäntö sekä vuorovaikutusmallit. www.tsr.fi > Hae numerolla 110076

www.telma-lehti.fi

Telma punnitsee ajankohtaisia asioita.

Työelämään valmistava koulutus Suomessa on liian teoreettista, ja sitä pitäisi viedä käytännönläheisempään suuntaan.

KYLLÄ

EI

Teoreettisilla opinnoilla on kyllä oma paikkansa, mutta kun on kyse suoraan työelämään valmistavasta koulutuksesta, olisi tärkeää, että omasta alasta saadaan kunnolla kokemusta ennen työelämään hyppäämistä.

Sini Korpinen Pääsihteeri Suomen Lukiolaisten Liitto

Riippuu tietysti koulutusasteesta ja -alasta, mutta korkeakoulutuksessa opetus ei ole yleisesti ottaen liian teoreettista. Teoreettisuudelle on omat perustelunsa. Sen sijaan opettajien työelämätietoutta tulisi kehittää, jotta he osaisivat esimerkiksi kytkeä käsiteltävät asiat käytännön työssä kohdattaviin asioihin. Lisäksi työelämä­ valmiuksia voidaan parantaa kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelumenetelmiä – tällaisessa opiskelussa kehittyvät taidot ovat pitkälti niitä samoja työelämätaitoja.

Jarno Lappalainen Puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntien liitto

KYLLÄ Työelämään valmistava koulutus voisi olla nykyistä käytännönläheisempää, mutta silti teoreettisesti perusteltua.

Sen pitäisi olla mielenkiintoista ja haastavaakin. Ennen kaikkea sen tulisi lähteä entistä vahvemmin oppijan omista tarpeista.

Jukka Vuorinen opinto-ohjaaja Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja

EI Ammattikorkeakoulututkinnoissa on onnistuttu yhdistämään teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa. Ammattikorkeakouluista valmistuneilla on hyvät työelämätaidot mutta myös työn kehittämisen kannalta välttämätön teoriapohja.

Elin Blomqvist puheenjohtaja Suomen ammattikorkeakoulu­ opiskelijakuntien liitto - SAMOK

KYLLÄ Ammatillisissa opinnoissa keskeyttämisprosentit ovat verraten korkeita.

Monet hakeutuvat ammatillisiin opintoihin, koska teoria ei ole heidän juttunsa. Kahtena ensimmäisenä vuonna kuitenkin pääsääntöisesti ollaan tekemisissä teorian kanssa.

Koulutuksen työelämälähtöisyydessä on vielä kehitettävää. Oppisopimuskoulutus on konkretiaa kaipaavalle hyvä vaihtoehto, mutta mallimme sopii parhaiten aikuisopiskelijalle – sitä tuleekin kehittää nuorisoystävällisempään suuntaan.

Terhi Haapaniemi edunvalvontasihteeri Opiskelija-Allianssi – OSKU

Telman tuomio Äänin 3–2:

Työelämään valmistavaa koulutusta pitäisi viedä käytännönläheisempään suuntaan.

Telma 4 2012

9

Teksti Mikko Juuti • Kuvat Kaisu Jouppi ja Colourbox

Matkalla Suomen työmarkkinat ovat oudossa käymistilassa. Meitä vaivaa yhtä aikaa työttömyys sekä puute oikeanlaisista osaajista.

Koska suuret ikäluokat vanhenevat ja eläköityvät, nuorille pitäisi aueta paikkoja työ­elämään. Näin ei kuitenkaan tapahdu, ainakaan niin laajasti kuin on annettu ymmärtää.

Joka tapauksessa työelämässä tarvitaan tulevaisuudessa yhä laaja-alaisempaa osaamista, ja sen voi hankkia monin eri tavoin.

Mohamad Abdul-Sattar hakeutuu työelämään Keudan laboranttilinjan kautta.

10

Telma 4 2012

n ä ä m ä l e työ

www.telma-lehti.fi

Telma 44 2012 2012 Telma

11

Laboranttien koulutukseen kuuluu paljon käytännön työtä, mutta alkuun tarvitaan myös vahva teoria.

EK:n linjauksissa korostetaan oppimisen laadukkuutta, tuloksellisuutta ja työelämän tarpeiden huomioon ottamista. yöllisyyskatsaus elokuussa 2012: työttömiä työnhakijoita yli 11 000 enemmän kuin vuotta aiem­min, lomautettujen määrä kasvoi 5 000:lla, avoimien työpaikkojen määrä väheni 7 000:lla. Yt-neuvotteluja, tuotanto rämpii, vienti näivettyy, investoinnit vähenevät. Seuraavia madonlukuja ei uskalla edes arvailla.

Ennustaminen on vaikea laji, varsinkin talouden ja työllisyyden ennustaminen. Vielä vähän aikaa sitten uskottiin työttömyyden vähenevän suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, sillä jos tänä päivänä markkinoilla oleva työvoima ei olisi supistunut, osoittaisivat jo nyt korkeat työttömyyskäyrät vielä enemmän koilliseen.

Talouden šokkiaalto ei lamauta kuitenkaan järjestelmiä ikuisesti. Työ tarvitsee koulutetut tekijänsä tulevaisuudessakin.

12

Telma 4 2012

”Vaikka työttömyys lisääntyy väliaikaisesti, suurten ikäluokkien eläköityminen ja pienentyvät ikäluokat vaikeuttavat osaavan työvoiman saatavuutta pidemmällä aikajänteellä”, todetaan valtion, kuntien, työelämän keskusjärjestöjen ja muiden järjestöjen suosituksessa työpaikalla tapahtuvan oppimisen edistämiseksi.

Opetushallitus ennakoi pitkän aikavälin työvoimaja koulutustarpeita sekä kehittää osaamistarpeiden laadullista ennakointia. Työvoiman kysynnästä on laadittu ammattirakenne-ennuste toimialoittain aina vuoteen 2025 asti.

Tähtäin tulevaisuudessa

Opetushallituksen perusskenaariossa oletetaan talouden rakenteellisen kehityksen jatkuvan tulevaisuudessa pitkälti lähihistorian lailla. Myös tuotantorakenne sekä kokonaiskysyntä ja -tarjonta pysynevät samalla kehityslinjalla. Ennusteen mukaan työllisyys kasvaa

Anne Vatén

Ilpo Hanhijoki

www.telma-lehti.fi

painotteisesti. Opiskelijat hakeutuvat opiskelemaan, mitä haluavat.

Teknologiateollisuus

terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa sekä vähittäiskaupassa.

Työllisyyden ennakoidaan vastaavasti vähenevän metsä- ja teollisuusaloilla, elektroniikka- ja sähkölaitteiden valmistuksessa, liike-elämän kaupallis-hallinnollisissa palveluissa sekä metallien ja metallituotteiden valmistuksessa.

– Pitkän aikavälin ennusteita ei voi verrata yhteen poikkileikkaustilanteeseen, vaan pitää katsoa taantu­ mien yli, sanoo opetusneuvos Ilpo Hanhijoki Opetushallituksesta.

– Koulutus on pitkäjänteistä toimintaa. Kestäähän opiskelijan tuleminen työmarkkinoille kolme tai neljä vuotta.

Täyttääkö koulutusjärjestelmä työmarkkinoiden tarpeet – määrälliset ja laadulliset? Opetushallituksen rooli asiassa on selvästi tutkimuksen puolella.

– Opetushallitus antaa informaatio-ohjeistusta ja toivoo tietysti, että tätä tietoa käytetään koulutuspoliittisissa linjauksissa, Hanhijoki kertoo.

– Koulut ovat varsin autonomisia opetusohjelmiensa suhteen, vaikka ministeriön kanssa neuvoteltavassa koulutuksen järjestämisluvassa opiskelijamäärät määritelläänkin tarkasti. Tarjonnan päätösvalta jää kuitenkin alueille, ja viime kädessähän ohjaus tapahtuu kysyntä-

Muuttuvat tarpeet

Työmarkkinat tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on tehnyt työvoimapoliittiset linjauksensa vuoteen 2015 asti. Niissä korostetaan oppimisen laadukkuutta, tuloksellisuutta ja työelämän tarpeiden huomioon ottamista.

– Nuorilla tulisi jo koulussa syntyä vahva kokemus siitä, miten oppimista voi hyödyntää tulevassa työelämässä, kertoo koulutuksen ja osaamisen asiantuntija Jenni Ruokonen EK:sta.

Ikärakenteen muutos vaikuttaa joka alalla. Teknologiateollisuuden koulutuksen ja osaamisen johtaja Mervi Karikorpi kertoo, että samalla, kun työpaikat elektroniikkateollisuudessa ovat vähentyneet, ohjelmistoalalla henkilöstömäärä on kasvanut voimakkaasti.

Osaajia tarvitaan, vaikka rakenteet muuttuvat.

– Myös esimerkiksi kone- ja metallitekniikan osaajien tarve näyttäisi pysyvän korkealla. Yli 50 prosenttia yrityksistämme ilmoittaa rekrytointivaikeuksista.

Aivan pienestä teknologian haarasta ei puhuta, sillä teknologiateollisuuden yritykset työllistävät suoraan 300 000 ihmistä. Välillinen työllistämisvaikutus nostaa

Mervi Karikorpi

Telma 4 2012

13

Hirrrveä puute osaajista?

luvun jo 750 000:een, eli 30 prosenttiin koko Suomen työvoimasta.

EK selvittää vuosittain jäsenyritystensä työvoimaja koulutustarpeita. EK ja sen jäsenliitot keräävät tietoa työvoimatilanteesta ja osaamistarpeista. Tarkoitus on varmistaa koulutetun työvoiman riittävyys.

Selvityksestä käy ilmi, että opiskelijoiden työelämäjaksot (TET) ovat yrityksille yleisin tapa tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. TET-harjoittelijoiden määrä yrityksissä onkin kasvanut. Yli 60 prosentilla kyselyyn osallistuneista yrityksistä on ollut opiskelijoita työelämäjaksolla vuonna 2011.

Tavoitteena moniosaaja

Pelkkä peruskoulun aikainen TET-harjoittelu ei enää riitä työelämään tutustumiseksi. Työelämässä tarvitaan monenlaisia valmiuksia. Menestyäkseen yritysten on ymmärrettävä entistä paremmin loppuasiakkaidensa tarpeita. Yrityksissä ja yritysverkostoissa tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat yhdistää sekä ketterästi omaksua ja soveltaa uusia teknologioita.

– Teknologiayritysten kilpailukyvyn kulmakivenä on ollut vahva osaaminen. Tästä perustasta meidän tulee pitää huolta jatkossakin. On kuitenkin tärkeää, että ammattiin johtavassa koulutuksessa on riittävä laajuus. Tämä mahdollistaa työtehtävien liikkuvuuden ja uusiin asioihin perehtymisen muuttuvassa maailmassa, Karikorpi korostaa.

Kun opiskelija käy läpi tutkinnon vapaasti valittavia opintoja, pitäisi hänen osata löytää työelämän osaamistarpeiden näkökulmasta fiksuja kokonaisuuksia.

14

Telma 4 2012

– Ei tämä silti sitä tarkoita, että kolmessa vuodessa pitäisi olla sekä koneistuksen että rahoituksen asiantuntija. Myös sosiaalisten ja viestinnällisten valmiuksien merkitys on korostunut, kun työtä tehdään verkostoissa ja tiimeissä.

Kun alat muuttuvat nopeasti, elinikäinen oppiminen tulee yhä tärkeämmäksi.

– Oman työn kehittäminen ja yrityksen toimintatapojen parantaminen on työyhteisössä jokaisen asia.

Koulutuksen tulisi jo peruskoulusta lähtien kehittää valmiuksia uusien mahdollisuuksien näkemiseen, ja ihmisen pitäisi olla kiinnostunut seuraamaan omaa alaansa myös valmistumisen jälkeen.

Myös SAK:ssa kannatetaan elinikäistä oppia.

– Työelämässä tulee jatkuvasti eteen uusia asioita. Tämä pitää nähdä positiivisena asiana, muistuttaa SAK:n nuorisosihteeri Tatu Tuomela.

– Työvoimapula on kuitenkin tosiasia. Joka vuosi työelämästä poistuu noin 10 000 ihmistä. Toisaalta kehitys ei ole näkynyt toivomallamme tavalla nuorten työllistymisessä. Ja kun koulutuspaikkoja ei ole riittävästi, alle 25-vuotiaita nuoria jää tyhjän päälle ja syrjäytymisvaara on suuri.

Rajattua valintaa

Mervi Karikorvella on selkeitä ehdotuksia koulutusjärjestelmän ja oppimisen parantamiseksi.

– Koulutus ja tutkinnot tulee saada tiiviimmin kiinni työelämään. On hyvä muistaa, että ammatillinen tutkinto on vasta ajokortti työelämään. Siitä ammattitaidon hankkiminen oikeastaan vasta alkaa.

Koulutusjärjestelmän pitäisi pitää yllä uteliaisuutta, tarjota työkaluja tiedon hankintaan sekä antaa kontaktiverkostoa työelämään. Kaiken oppiminen koulussa on mahdotonta. Jos tarjotaan jotain jokaiselle, oppilaitoksista kävelee ulos joka tieteen dosentteja, jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, mutta eivät silti yhtään mitään.

Kun opiskelija on vielä koulutaipaleen alussa, hänellä ei usein ole kristallisoitunut omien halujensa suunta, laaja-alaisuudesta puhumattakaan. Kouluun tullessaan hän saattaa törmätä dantemaisen pirstaleiseen opetussuunnitelmaan. Jos vielä opetuskin jää teoreettiseksi, riskinä on, että osaaminen jää pinnalliseksi.

Teknologiateollisuus ja Metalliliitto ovatkin käynnistämässä laajaa yhteistyöohjelmaa yläkoulujen ja kone- ja metallitekniikan ammatillisten luokkien kanssa.

Se sisältää muun muassa tutustumista erilaisiin teknologiateollisuuden ammatteihin.

Teknologiateollisuuden visiossa näin rakennetaan jo peruskoulusta alkaen määrätietoinen polku, joka

auttaa yhteistyössä keskeisen työkokemuksen hankkimisessa.

Oppisopimus jakaa

Teknologiateollisuudella on myös huolenaiheita, joista yksi on niukat resurssit.

– Opetuksesta tulisi leikata viimeisenä. Kun laaja yrityskenttä halutaan mukaan oppilaiden harjoitteluun, opettajan ohjauksen ja pedagogisen ammattitaidon merkitys korostuu entisestään. Lähtökohtana uudenlaisissa oppimisympäristöissä tulee olla, että opettajien työ voi tapahtua sekä oppilaitoksissa että yrityksissä, Karikorpi huolehtii.

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton SAKKI ry:n puheenjohtaja Aleksej Fedotov haluaisi oppi­ laitosten ja työnantajien välille kultaisen sopimuksen.

– Välillä pelottaa, kun poliitikot antavat positiivisia lausuntoja koulutuksen institutionaalisesta vähentämisestä – että etäopiskelu ja oppisopimuskoulutus olisivat ratkaisuja koulujen vähäisiin resursseihin, Fedotov jyrähtää.

Ismail Sahal ja Mohamad Abdul-Sattar tarkkana liuosten kanssa.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

15

– Oppisopimus on pirun raskas tie ammattiin. Se kahlitsee, nuori jää työnantajan armoille ja usein aivan liian vähälle ohjaukselle. Pahimmassa tapauksessa ammattitaito jää vajaaksi ja oppisopimuslainen halpatyövoimaksi keskieurooppalaiseen tapaan.

SAKKI puolustaa perinteisen koulutuksen mallia, vaikka Fedotov myöntääkin, että aina ei ole helppo istua koulun penkissä.

– Hyvä ammatillinen koulutus on tasapainoista.

Siitä saa peruspätevyyden ja tasokkaan tutkinnon. Kun työelämä tulee vielä vastaan hyvällä harjoittelupaikalla, olemme oikealla tiellä.

Murros on täällä

Yhä useampi nuori jättäytyy kuitenkin pois työelämästä. Syyt vieraantumiseen ja syrjäytymiseen ovat entistä moninaisempia ja vaikeammin ymmärrettäviä. Tärkein koulutuspoliittinen oivallus EK:n mu-

kaan on se, että työnteon tavat ovat muuttuneet alasta riippumatta.

– Tapa tehdä töitä on muuttunut hurjasti. Kaikilla aloilla suhtautuminen työelämään on nuorten keskuudessa muuttunut, sanoo EK:n Jenni Ruokonen.

– Nuoret ovat valmiita tekemään töitä intensiivisesti, mutta haluavat myös työelämän joustavan. Siihen on sinällään mahdollisuus, sillä nykyteknologia mahdollistaa esimerkiksi sen, että työ ei ole niin paikkaan sidottua kuin ennen.

Teknologia tarjoaakin uusia mahdollisuuksia.

Opiskelu onnistuu etänä, ja koodia voi puskea vaikka kotisohvalta. Useampi kone toimii itsestään, ja valvomossa istuva työntekijä voi ottaa – tietyissä oloissa – vaikka tirsat. Tämä kärjistys kertoo, millaisessa murroksessa työn tekeminen ja oppiminen ovat. Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä henkilökohtaista kontaktia, joka saadaan opettajalta tai työnohjaajalta.

Opiskelu onnistuu etänä, ja koodia voi puskea vaikka kotisohvalta.

Monta tietä tulevaisuuteen Ammatillinen koulutus Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava pätevyys.

Korkea-asteen koulutus Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.

Aikuiskoulutus Aikuiskoulutus voi olla perustutkinto-opetusta, tutkintoon kuuluvia opintoja, näyttötutkintoihin valmentavaa koulutusta, oppisopimuskoulutusta, ammattitaitoa uudistavaa ja laajentavaa koulutusta tai kansalaisja työelämätaitoihin valmentavia yhteiskunnallisia opintoja. Koulutus voi olla opiskelijan kustantamaa tai oppisopimus-, työvoima- tai henkilöstökoulutusta.

Näyttötutkinnot Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suoritustapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito on osoitettavissa näytöillä riippumatta siitä, onko tutkinnon suorittaja hankkinut tietonsa ja taitonsa työssä, opiskelussa tai harrastuksissa.

16

Telma 4 2012

Oppisopimus Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa ammatillista koulutusta, jota täydennetään ammattioppilaitoksissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa järjestettävillä tietopuolisilla kursseilla.

Mestari–kisälli Aiemmin moni ammattilainen sai oppinsa tulemalla kisälliksi kokeneen mestarin ohjaukseen. Tätä koulutusmallia on kokeiltu Pirkanmaalla. Tampereen ammattiopisto TAO on parin vuoden ajan järjestänyt alle 29-vuotiaille kone- ja metallialan perustutkinnon suorittaneille koulutusta, joka tähtää työllistymisen edistämiseen ja ohjattuun käytännön harjoitteluun.

Lähteet: • Opetus- ja kulttuuriministeriö • EK:n henkilöstö -ja koulutustiedustelu (2012) • Ammattitutkintoaineiston laadunvarmistus ALVAR • Oppisopimustoimisto Omnia

Teksti Jarno Salovuori • Kuvat Kaisu Jouppi ja Colourbox

Koulu opettaa myös pelisääntöjä Juuri nyt ammatillinen koulutus kiinnostaa nuoria jopa lukiota enemmän. Valttina on se, että töihin ja käytäntöön pääsee käsiksi jo opiskelujen aikana. Ammatillisen koulutuksen haasteina ovat puolestaan läsnäolo ja vastuu omista opinnoista.

S

yysaamu on harmaa ja sateinen Keravan Sarviniitynkadulla. Pitkät rivit mopoja paljastavat, että ollaan koulun pihalla.

Keuda eli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä toimii kymmenessä toimipisteessä, Keravallakin kahdessa eri osoitteessa. Sarviniitynkadulla opiskelijoita on kuutisensataa. Kolmessa vuodessa heistä koulitaan autonkuljettajia ja kokkeja, levyseppähitsaajia ja laborantteja, putkiasentajia ja prosessinhoitajia.

Vastuun katraasta kantaa apulaisrehtori Karri Koli.

Johdettavana on ”aika perinteinen amis”, virallisesti ammattiopisto. Urheiluopistomaailmassa opettajan uran tehneellä Kolilla on joukkueessaan 37 kollegaa.

– Tässä on matkailu- ja ravitsemuspuoli, reipas sata opiskelijaa, Koli viittaa opiskelijaravintola Oopperan suuntaan.

Aloista suurin on tekniikka, ja yhteensä eri tutkintonimikkeitä on kymmenen. Lisäksi on vielä valmentavaa ja maahanmuuttajakoulutusta.

– Tänä syksynä aloittaneissa vaihtuvuutta on ollut aika paljon, mutta ryhmät on kuitenkin saatu täyteen.

Ensin päästään jollekin alalle ja sitten vaihdetaan toiselle, Koli kuvailee.

Hän arvioi, että suurin osa tulijoista on silti valinnut oikean alan.

Attoja ja periodeja

Koli vahvistaa, että nykynuorilla on vaikeuksia sitoutua pitkäjänteiseen tekemiseen. Ammatillisen perustutkinnon 120 opintoviikkoa vie kolmisen vuotta. Se on juuri peruskoulunsa päättäneelle nuorelle pitkä aika.

– Nuori ei ihan hahmota, kuinka paljon työtä on tehtävä, jotta tutkinnon saa ja ylipäänsä valmistuu.

Vastuu opinnoista on opiskelijalla, me autamme niin paljon kuin mahdollista. www.telma-lehti.fi

Ongelmatilanteissa nuori saa tukea opinto-ohjaajalta ja kuraattorilta. Mutta myös vanhemmat ovat vastuussa alaikäisen opiskelusta. He voivat katsoa, että nuori pääsee aamulla ylös sängystä ja oppilaitokseen.

Perustutkinnosta selvästi suurin osa on ammatillista opiskelua. ATTO-aineet eli ammattitaitoa täydentävät opinnot ovat 20 opintoviikkoa, ja vapaasti valittavia osia on lisäksi kymmenen opintoviikon verran. Ne voivat muodostua myös esimerkiksi aiemmasta työkokemuksesta tai lukio-opinnoista.

Keravalla kouluvuosi on jaettu kahdeksan viikon periodeihin, joten teorian ja käytännön osuus vaihtelee. Opiskelu on koulumaista ja vie vähintään 30 tuntia viikossa, mutta pyrkimyksenä on pitää opinnot käytännönläheisinä.

– Kun täällä ollaan, hommia tehdään tiukasti, oli se sitten työsalityöskentelyä tai teoriaopintoja. Pyrimme siihen, että oikeasti tehdään käsillä, harjoitellaan hitsaamista tai mitä ikinä aiheena onkaan, Koli sanoo.

Keudan Sarviniitynkadun toimipiste on opiskelupaikka yli 600 nuorelle.

Karri Kolin mielestä myös ymmärrys yrittäjyydestä on tärkeä osa ammatillisuutta.

Näyttöä tarvitaan

Viimeaikaiset muutokset opetussuunnitelmissa ovat tähdänneet siihen, että työelämä on yhä enemmän mukana opinnoissa. Tärkein keino on toisesta opintovuodesta lähtien toteutuva työssäoppimisjakso yrityksissä. Sitä on vähintään 20 opintoviikkoa, joskus enemmänkin.

– Esimerkiksi varastopuolella yrityksessä tapahtuva harjoittelu on järkevää, koska koulun oma harjoitteluvarasto käy äkkiä turhan tutuksi uuden oppimisen kannalta, Koli sanoo.

– Pyrimme järjestämään myös yritysvierailuja. Joskus voi käydä niin, että oppilas on hyvin samantyyppisissä työssäoppimispaikoissa ja syntyy liian kapeakatseinen näkemys työelämästä.

Telma 4 2012

17

Moni päätyy perustamaan yrityksen varsinkin auto- ja metallipuolella.

Työssäoppimispaikka löytyy opettajan avustuksella tai opiskelijan omin voimin. Työpaikalla on oltava ohjaaja, joka katsoo opiskelijan perään ja arvioi työssäoppimista.

Koli korostaakin, että opintojen arvostelussa painopiste on osaamisen arvioinnissa. Ammattiosaamisen näytöt ovat tärkeä arvioinnin muoto, ja usein näytöt toteutuvat työssäoppimisen yhteydessä, jolloin arviointiin osallistuvat opettaja ja työelämän edustaja.

– Joillakin aloilla voi olla laajojakin näyttöjä, kuten lämpöpatterin asennus, á la carte -ruokien valmistus tai ympäristöanalyysi. Näyttötodistuksessa on kirjattu tarkasti, mitä työtehtäviä opiskelija on tehnyt, Koli kertoo.

– Enemmän ja enemmän ideana on, että arvioidaan sitä, mitä opiskelija jo osaa. Jos osaamista on hankittu esimerkiksi kesätöistä, sitä pystyy myös lukemaan hyväksi.

Yrittäjyys mukana

Työssäoppimisjaksot ovat tärkeitä paitsi opiskelijoille myös oppilaitokselle. Niiden avulla pysytään kärryillä nopeasti kehittyvän yritysmaailman vaatimuksista. Tekniikan aloilla olennaista on, että oppilaitos pysyy ajan tasalla, millaisia koneita ja laitteita työelämässä käytetään. Opiskelija saa työssäoppimisen kautta tietoa myös uusimmasta teknologiasta.

– Täällä annetaan perustaidot ja toivottavasti myös kasvatusta ja oikeaa asennetta. Tärkeää olisi, että oppi-

18

Telma 4 2012

las on avoin uusille asioille mennessään työpaikoille, Koli summaa.

Työssäoppiminen auttaa omalta osaltaan siinä, että nuori ymmärtää, millaista työelämä todellisuudessa on.

Karri Koli pitää tärkeänä myös yrittäjyyden opintoja, joita on viime vuosina lisätty.

– Hyvä, että yrittäjyyttä on tullut opintoihin. Siinä käydään läpi esimerkiksi työsopimusasioita ja opitaan pelisääntöjä, oikeuksia ja velvollisuuksia. Vaikkei koskaan yrittäjiksi ryhdytäkään, työelämää on hyvä ymmärtää sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta.

Kolin mukaan moni opiskelija päätyy perustamaan yrityksen, sillä varsinkin auto- ja metallipuolella on paljon pieniä yrityksiä. Opiskelujen aikana aihe ei vain tahdo nuorille upota.

– Sen tärkeyttä ei ymmärretä. Nuoret ajattelevat, että työtä tehdään kahdeksasta neljään, palkkaa tulee 3 000 euroa ja siinä se. Työssäoppimisjaksoilla harhakuvitelmat katoavat.

Toisaalta ”oikeisiin töihin” pääsee käsiksi jo koululla. Oppilastöitä tehdään paljon, jotta opiskelijat pääsevät harjoittelemaan toimimista oikeiden asiakkaiden kanssa. Osastoilla tehdään autojen korikorjausta, pienkonehuoltoa ja metallitöitä. Opiskelijaravintolan voi varata vaikka pikkujouluksi, ja myymälästä ostaa mukaan tuotteita. Laboratoriossa voi tutkituttaa vaikka kaivovetensä.

Oona Yliluoma

Tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä

S

arviniitynkadun laboratorioluokassa näyttää siltä, miltä pitääkin: koeputkia, lasipulloja ja oppilaita valkoisissa takeissa. Tulevien laboranttien työtä ohjaa vasta muutama kuukausi sitten aloittanut opet­ taja, Hanna Komu. Hän tietää, mitä pullot sisältävät.

– Teemme kokkipuolen tilaamia makuliuoksia. He tekevät makutestejä, ja meidän laboranttimme valmis­ tavat liuokset.

Karvaan maun tuottaa kofeiini, happaman malli­ aine on viinihappo. Välissä on hämäykseksi pulloja, joissa on pelkkää vettä.

Paikalle kiirehtii myös Kati Vainio, kemisti hänkin.

Vainio on Keravalla kahdeksatta vuotta ja kertoo ole­ vansa ”sekä että -opettaja”. Ammattiaineiden lisäksi hän opettaa yhteisiä ATTO-aineita eli kemiaa ja fysiikkaa muillakin osastoilla.

– Tälle osastolle on helpompi opettaa esimerkiksi matikkaa, kun tiedän oikeasti, miten se liittyy ammat­ tiin. Kun olen muilla osastoilla, pojat kyselevät ”mihin me tätä tarvitaan”.

Vainion mukaan opettajien yhteys yrityksiin ja työelämään säilyy työssäoppimisen ohjaamisen kautta.

Oppilaille työssäoppimista järjestyy tietyissä vakio­ paikoissa, mutta aivan helppoa paikkojen löytäminen ei ole.

– Joudumme tekemään töitä, että jokainen saa pai­ kan. Opettajan ja oppilaiden näkökulmasta se voisi olla helpompaakin.

Heti osaamaan

Laborantiksi opiskelu ja ala itsessään vaatii tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja matemaattistakin lahjakkuutta.

Toisen vuoden opiskelijoilla alkaa olla osaamista sekä kokemusta myös työssäoppimisesta.

– Tiesin jo viitosluokalta asti, että haluan isona ke­ mistiksi. Kemia alkoi ala-asteella ja kolahti saman tien, kertoo 17-vuotias Jere Aalto.

Aalto on yksi harvoista kaksoistutkintoa tekevistä.

Hän käy suorittamassa lukio-opintoja Järvenpäässä.

Myös Oona Yliluoma, 18, meni ensin lukioon, koska kemia ja fysiikka olivat vahvoja aineita.

– Se oli pelkkää istumista eikä käytännönläheisyyt­ tä ollenkaan. Hain tänne juuri siksi, että pääsee näyttä­ mään osaamista.

Yliluoman ja Aallon mukaan opiskelemaan on helppo päästä, mutta ilman matikkapäätä ei pärjää.

Teoria- ja käytäntöjaksot ovat molempien mielestä tasapainossa.

– Odotukset ovat täyttyneet. Tosi paljon on ollut labraa ja on päässyt tekemään, Aalto sanoo.

– Siinä oppii parhaiten, kun saa yhdistettyä teoriat käytäntöön, Yliluoma täydentää.

Parannusehdotuksena hän kaipaa kuitenkin lisää yritysvierailuita.

– Ne ovat tosi hyviä. Niitä tarvitaan, jotta näkee eri paikkoja ja millaista toiminta on.

Vaihtoehto lukiolle Yliluoma on ehtinyt olla puoli vuotta työssäoppimassa Sinebrychoffilla. Hän on silmin nähden tyytyväinen työharjoitteluun.

– Kyllähän ne mua sinne kovasti ensi vuonna haluaa töihin. En varmaan opiskele enää pidemmälle vaan pyrin Koffille heti, kun saan täältä paperit.

Paikkakunnan ykköspanimo oli mieleen, koska siellä sai olla tekemisissä tuotannon ja eri osastojen kanssa, ei pelkästään laboratoriossa. Koffilla ollessaan hän teki myös kaksi näyttökoetta.

– Piti näyttää, mitä laitteita olin käyttänyt ja mitä teen niillä. Ja mitä kaikkea pitää tehdä ja missä olla mu­ kana, jotta tuotannosta lähtevän juoman laatu on hyvä alusta loppuun ja kauppoihin menee hyvää tavaraa.

Jere Aalto ei puolestaan vielä tiedä, mihin lähteä työssäoppimaan. Opettajat ovat luvanneet auttaa pai­ kan etsinnässä.

– Haluaisin bioanalyytikoksi, tutkimaan bakteereja ja viruksia. Se kiinnostaa eniten.

Aalto tähtää ammattikorkeakouluun.

– Ellen sitten saa jotain duunia.

Näillä nuorilla motivaatiota riittää, mutta Kati Vainio myöntää, että poissaolot vaivaavat opetusta jonkin verran. Joillekin oppilaille varsinkin aamuherää­ miset ovat hankalia.

– Laboranttiluokat tuppaavat jäämään pieniksi.

Osasyy on, ettei välttämättä tiedetä, mitä halutaan, kun tänne tullaan. Osalle peruskoulun opo on sanonut, että ”mene tuonne, sun pisteet riittää”, Vainio miettii.

– Pohdimme parhaillaan, miten voisimme tehdä yhteistyötä jo peruskoulun kanssa, jotta sieltä saadaan hyviä oppilaita. Moni menee lukioon, mutta jos on aidosti kiinnostunut kemiasta ja fysiikasta, voisikin tehdä esimerkiksi kaksoistutkintoa.

Jere Aalto

Telma 4 2012

19

I l m i ö Teksti Tarja Västilä • Kuvitus Pauli Salmi

Ensin tulevat oppimisen mahdollisuudet kasvaa ihmisenä, sitten mahdollisuudet talouskasvuun.

20

Telma 4 2012

Oppimisen ylistys ”Jos teet suunnitelmia vuodeksi, kylvä viljaa. Jos teet suunnitelmia vuosikymmeneksi, istuta puita. Jos teet suunnitelmia eliniäksi, kouluta ihmisiä.”

Elinikäistä oppimista on viime vuosikymmeninä nostettu esiin kuin kissaa pöydälle. Kuitenkin yllä olevan sananlaskun lausahti kiinalainen Guanzi yli 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Sananlasku aloittaa Euroopan komission 2001 julkaiseman tiedonannon, jonka otsikkona on Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen. Korvaan särähtävä ”alue” lokeroittaa elinikäisen oppimisen omaksi luukukseen, josta ihminen käy poimimassa eväitä elinkaarensa eri vaiheissa.

Kurkataan syvemmälle. Komissio määrittelee elinikäiseen oppimiseen kuuluvaksi kaiken elämän aikana aloitetun oppimistoiminnan, jonka tavoitteena on parantaa ammattitaitoa, tietoja ja osaamista sekä edistää henkilökohtaisten toiveiden toteutumista, aktiivista kansalaisuutta, sosiaalisia taitoja ja/tai työllistettävyyttä.

Syväsukellus elinikäisen oppimisen EU-meressä avaa myös näkymiä pinnan alle. Merestä pilkottava jäävuoren huippu on Euroopan tulevaisuus, jota aktiiviset kansalaiset tietoineen ja osaamisineen kasvattavat.

Pinnan alla käy armoton kuhina: millä päästä järkäleen äärelle?

Muun muassa pienipalkkaiset, kouluttamattomat, syrjäytyneet, vammaiset, maahanmuuttajat, työttömät, työelämään palaavat vanhemmat ja ikääntyvät kansalai-

set uivat toisissa merissä. Ensin pitäisi saada evät, joilla pääsisi eväitä poimimaan ja jäävuorta kasvattamaan.

Kuka investoisi pikkukaloihin?

Sivistyksen kyydissä

Opetus- ja kulttuuriministeriön suojissa toimiva Elinikäisen oppimisen neuvosto täräytti ilmoille ohjelmajulistuksen keväällä 2011. Ajoitus oli tarkkaan harkittu: puolueet saivat eduskuntavaaleihin pureksittavaa.

Julistuksen mukaan jatkuvasti muuttuvassa maailmassa elinikäisellä oppimisella varmistetaan sivistys ja osaaminen, joille maamme tulevaisuus rakentuu. Osaavat suomalaiset ovat tärkein voimavara, jolle hyvinvointi ja elinkeinoelämän menestys perustuvat.

Esitellessään ohjelmajulistusta neuvoston puheenjohtaja Petri Lempinen korosti, että Suomi tekee itse oman tulevaisuutensa koulutuksella.

– Ensin tulevat oppimisen tarjoamat mahdollisuudet kasvaa ihmisenä ja vasta sitten mahdollisuudet talouskasvuun.

Yksilölle ja yhteisölle oppiminen luo ilon ja hyödyn lisäksi keinoja selviytyä kaikenlaisissa ympäristön myllerryksissä. Elinikäinen oppiminen kun myös ehkäisee syrjäytymistä. Lempisen mielestä elinikäiseen oppimiseen liittyvät itsensä toteuttaminen, aktiivinen kansalaisuus ja työllisyys ovat saman kolikon eri puolia.

Telma 4 2012

21

”

On turha kuvitella, että koulutus on kallista.

Tietämättömyys vasta kalliiksi tulee.

– Osaaminen lisää työssä jaksamista, joka taas lisää aktiivisuutta yhteisten asioiden hoidossa.

Neuvosto peräänkuuluttaa Suomelta strategiaa, joka sisältää mahdollisuudet työurien pidentämiseen ja parantamiseen. Koulutuksen tarjonnan on myös sopeuduttava joustavasti osaamisen kysyntään. Neuvoja saavat myös yritykset: koulutuspolitiikan jatkuvuutta ei voi ohjata eikä turvata kvartaalitalouden mukaisesti.

Käsi pystyyn: kuinka monessa työyhteisössä on huomioitu neuvoston ehdottamia yksilöllisiä opintopolkuja? Pahimmillaan luentosalissa istuu koko konserni, mutta parhaiten muuttuvan työelämän tarpeisiin voidaan vastata siten, että huomioidaan erilaisten oppijoiden taipumukset sekä erilaiset osaamisvaatimukset.

Oppimista ja ammatillista kehittymistä tukeva työyhteisökulttuuri uupuu monessa työpaikassa. Ja jos isoissa kansainvälisissä työyhteisöissä tajutaan koulutuksen merkitys, syrjäkylien pk-yrityksillä voi tulla tenkkapoo sekä koulutuksen järjestämisessä että rahoituksessa.

Senioreissa on voimaa

Lähteet: • eur-lex.europa.eu KOM (2001) 678 • sivistys.net • minedu.fi • stm.fi • ttl.fi • barrypopik.com

22

Telma 4 2012

Päättyvä vuosi on ollut Euroopassa aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Aina oikea ikä -teemavuodella haluttiin ravistella päättäjiä ja kansalaisia. Mielekäs työnteko ja mahdollisuus oppia onnistuvat missä iässä tahansa.

Kristallipallo kertoo, että joka kolmas eurooppalainen on vuonna 2060 yli 65-vuotias. Siksi työurien venyttäminen molemmista päistä on noussut keskeiseksi tavoitteeksi.

Teemavuotta organisoivien sosiaali- ja terveysministeriön sekä Työterveyslaitoksen mukaan hyvään työelämään kuuluu eri-ikäisten osaamisen ja yhteistyön kehittäminen, ikäjohtaminen sekä elinikäisen oppimisen tukeminen myös työuran loppupuolella. Ikääntyvissä lymyää potentiaalia, ja senioreiden kouluttaminen tuo työhön sitä kaivattua mielekkyyttä ja motivaatiota.

Esimerkkejä ikäjohtamisen kompuroinnista kuitenkin riittää: koulutuksen ovi avataan herkemmin työelämää aloittelevalle kuin sen loppupäässä olevalle.

Vanhan koiran ei uskota oppivan uusia temppuja, vaikka aivot pelaavat ja intoa löytyy.

− Keskimäärin nykypäivän 65−70-vuotias on paremmassa tikissä kuin koskaan aiemmin. Ihmiset elävät yhä pidempään ja yhä toimintakykyisempinä fyysisesti, psyykkisesti, älyllisesti ja sosiaalisesti. Tällaiselle joukolle on kysyntää työelämässä, miettii geriatri Harriet Finne-Soveri.

Elinikäisen oppimisen käsitettä ei tarvittu suomalaisen yhteiskunnan rakentamisvuosina, kun hiljainen tieto siirtyi mestarilta kisällille ja oppipojalle. Mestari siirtyi sivuun, kun oppilas oli kasvanut hänen veroisekseen.

Nykypäivän mentorit luotsaavat vain johtajia ja esimiehiä. Kun työyhteisö istutetaan opinpenkille, asiantuntija haetaan muualta kuin omista joukoista.

Vanhempi sukupolvi ei ehkä ole perillä uudesta teknologiasta, mutta sillä on pitkä kokemus jaettavaksi muista työelämän ikuisista lainalaisuuksista, vaikkapa asiakkaan kohtaamisesta ja ymmärtämisestä.

Pisan kalteva torni

Syrjäytymisen ehkäisy on nostanut esiin huolen huonosti pärjäävistä nuorista. Teinien koulutaitoja mittaavan PISA-tutkimuksen paalupaikkaa pitävä Suomi onkin saanut harteilleen raskaan nuorisotaakan. Tutkittavat matematiikka, luonnontiede, lukutaito ja ongelmanratkaisu eivät näytäkään riittävän siihen, että elämä saa kohtuullisen suunnan.

Syrjäytyneitä nuoria houkutellaan elinikäisen oppimispolun alkuun ja toivotaan, ettei kelkka luista mutkissa. Samalle polulle haluavia löytyy maahanmuuttajista, vajaakuntoisista, pitkän poissaolon jälkeen työelämään palaavista, jopa työttömistä.

Miten työtön parantaa ammattitaitoaan? Voiko vammainen edistää omien henkilökohtaisten toiveidensa toteutumista? Missä syrjäytynyt opettelee sosiaalisia taitoja? Ehtiikö töihin palaava pitkäaikaistyötön työelämäjunaan? Löytyykö elinikäisen oppimisen työsaralta liikaa kysymyksiä?

Pitäisi kuunnella Harvardin yliopiston entistä rehtoria Derek Bokia: ”If you think education is expensive, try ignorance.” Eli on turha kuvitella, että koulutus on kallista. Tietämättömyys vasta kalliiksi tulee.

a j at e l m a

Kilpailu parantaa työoloja aiden väliset vertailut paljastavat kerta toisensa jälkeen, että suomalaiset ovat hyvin onnellisia. Lisäksi suunta on ollut nouseva. Eurobarometrin mukaan noin 95 prosenttia ilmoittaa olevansa tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen elämäänsä.

Toisin on tilanne esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa. Siellä tyytyväisyys on pudonnut 2000luvun jälkeen ja on nyt 70 prosentin tietämillä.

Myös Japanissa tyytyväisten osuus on pienentynyt, mutta siellä pudotus alkoi jo 1990-luvun alkupuolella.

Tyytyväisyyttä kysyttäessä vastaajia on pyydetty arvioimaan elämäänsä kokonaisuudessaan.

Moni vastaaja on varmasti miettinyt myös työ­ oloja. Niin ovat tehneet myös ne, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja joilla on ollut vaikeuksia uuden työpaikan löytämisessä.

Onnellisuuden vähenemisen lisäksi Espanjaa, Italiaa ja Japania yhdistää toinenkin asia: tuottavuuden kasvu on ollut surkeaa 1990-luvulta lähtien. Vaikutusketju on selvä. Tuottavuuden kasvu on talouskasvun tärkein tekijä. Talouskasvu puolestaan lisää onnellisuutta myös vauraissa maissa. Tämä käy ilmi taloustutkijoiden huolellisista tilastoanalyyseistä.

Kansantalouden tuottavuuskasvu tapahtuu merkittävältä osin sitä kautta, että työpaikkoja tuhoutuu ja uusia luodaan tilalle. Tällainen ”luova tuho” on tarpeen siksi, että monen yrityksen tuottavuus on pysynyt huonona, vaikka ne ovat parhaan kykynsä mukaan yrittäneet innovoida pitkäjänteisesti. Usein ei ole auttanut, vaikka kunnat ja valtiovalta ovat yrittäneet tukea niitä neuvoin ja rahalla.

Heikon tuottavuuden perimmäiset syyt jäävät usein mysteeriksi. Joka tapauksessa tällaiset yritykset tuhlaavat työvoimaa ja heikentävät kansantalouden tuottavuutta. Niillä ei ole myöskään veronmaksu- eikä palkanmaksukykyä.

Heikosti tuottavien yritysten työolot ovat muita huonommat. Kyse on muna-kanadilemmasta, jota on vaikea murtaa. Heikosti tuottavalla yrityksellä ei ole voimavaroja parantaa työoloja, toisaalta heikot työolot johtavat heikkoon tuotta-

www.telma-lehti.fi

vuuteen. On laajalti ymmärretty, että menestyvä yritys tarvitsee tuottavuutta parantavien tuote- ja prosessi-innovaatioiden rinnalla myös työolo­ innovaatioita.

Tuote- ja prosessi-innovaatiot vahvistavat kansantalouden tuottavuutta parhaiten silloin, kun luova tuho toimii hyvin. Sen perimmäinen lähde on terve kilpailu tuotemarkkinoilla – se kannustaa yrityksiä luomaan uusia tuotteita tai tuotantotapoja. Se on vaikeaa, ja moni epäonnistuu. Ne eivät pärjää kilpailussa, ja siksi niiden työpaikat tuhoutuvat. Uudistumiskykyisessä taloudessa työvoima siirtyy epäonnistuneista yrityksistä onnistuneisiin, tuottaviin yrityksiin. Tämän ansiosta koko kansantalouden tuottavuus paranee ja talous kasvaa.

Suomi on esimerkki maasta, jossa luova tuho on toiminut hyvin, ainakin teollisuudessa. Japani, Espanja ja Italia ovat puolestaan esimerkkejä maista, joissa se on toiminut huonommin. Syyt ovat osin epäselvät, mutta on tutkimuksellista näyttöä esimerkiksi siitä, että valtiovalta voi hyvää tarkoittavilla toimilla heikentää yritysten kannustimia kehittää tuottavuuttaan ja lisäksi häiritä luovaan tuhoon kuuluvaa yritysrakenteiden muutosta.

T yöolojen parantaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin tuottavuuden parantaminen. Se voisi selittää sen, miksi monen yrityksen työolot ovat huonossa kunnossa hyvistä pyrkimyksistä huolimatta. On myös aihetta epäillä, että julkisen vallan tukikaan ei aina auta.

Mikä neuvoksi? Ehkä paras tulos syntyy samalla tavalla kuin tuottavuudessa? Kilpailu työmarkkinoilla pakottaa yrityksiä parantamaan työolojaan. Toiset onnistuvat tässä muita paremmin.

Kun työmarkkinat toimivat joustavasti, työntekijät siirtyvät epäonnistuneista yrityksistä paremmin onnistuneisiin, ja työolot kansantaloudessa paranevat.

Tämän jälkeen kansalaiset ovat taas entistä tyytyväisempiä elämäänsä.

Heikosti tuottavien yritysten työolot ovat muita huonommat.

Mika Maliranta Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja ja osa-aikainen professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Telma 4 2012

23

24

Telma 4 2012

Teksti Arja Krank • Kuvat Karoliina Paatos

Pakko oppia!

Muuttuva ja yhä hektisempi työelämä pistää opintarpeet uusiksi. Alalla kuin alalla vaaditaan uuden tiedon omaksumisen ja hyödyntämisen kykyä.

Telma 4 2012

25

Uusmedia-alan työpaikalla oppimisprosessi on jatkuvasti päällä.

ppimisesta on puhuttu paljon ja hartaasti.

EU:ssa julistettiin 1990-luvulla elinikäisen oppimisen riemua – jotkut puhuivat siitä tosin elinkautisena. 1900-luvun lopulla keksittiin, että työssäkin voi oppia. Se ei tapahdu pelkästään luentosalissa.

Työssä oppimisen lisäksi on puhuttu oppivasta organisaatiosta eli organisationaalisesta oppimisesta. Se on oppimista, joka on integroitu kiinteäksi osaksi työn tekemistä ja organisaatioiden arkea.

Termejä riittää, mutta mitä ollaan opittu? Ainakin se, että oppimisesta ei pääse millään eroon. Työ- ja elinkeinoministeriö linjaa: ”Työvoiman koulutuksella hankittu osaamistaso yhdessä työssä oppimisen kanssa ovat vahvimpia menestyksen ja uudelleen työllistymisen edellytyksiä muuttuvassa työelämässä.”

– Alalla kuin alalla tarvitaan nykyisin uuden omaksumisen ja soveltamisen kykyä, sanoo erikoistutkija Kati Tikkamäki Tampereen yliopistosta.

– Työelämä on aina muuttunut, mutta nyt se tekee sitä todella hektisesti. Tiedon määrä on kasvanut valtavaa vauhtia, ja samalla ovat muuttuneet käsitykset oppimisesta.

Kolme päivää ei riitä

Lakiehdotus osaamisen kehittämisestä työelämässä on parhaillaan käsittelyssä. Työnantajat eivät niele pureksimatta pakkoa palkallisten koulutuspäivien kustantamiseen.

– Kolmen päivän koulutus voi olla yksilölle merkittävä pieni lisä, mutta ei pelasta työntekijää tai organisaatiota. Lain laatiminen on kuitenkin iso periaatteellinen viesti.

Tikkamäki kannattaa ulkopuolista koulutusta silloin, jos siitä hyötyy koko yhteisö. Lisäksi hänen mukaansa kannattaisi aina kysyä, onko koulutus ollut hyödyllinen.

– Kukaan ei halua käydä koulutuksissa aikaansa tuhlaamassa. Lisäksi hyödyn oppimisesta saa vain, jos tiedon jakaa työpaikallaan vaikkapa tiimipalaverissa.

Tikkamäki tutkii kahdessa Tekesin rahoittamassa

26

Telma 4 2012

tutkimus- ja kehittämishankkeessa organisationaalista oppimista sekä reflektiivistä työotetta ja dialogista johtamista innovatiivisuuden ja luovuuden edistäjinä.

Reflektiivinen työote tarkoittaa, että ajattelutapoihin ja käytäntöihin otetaan etäisyyttä ja lähestytään niitä uusista tulokulmista. Siinä oppivat työntekijä, tiimi ja organisaatio, kaikki yhdessä.

– Se, kuinka paljon organisaation jäsenet oppivat, on kiinni johtamistavasta sekä kyvystä hyödyntää organisaation jäsenten osaaminen. Jos organisaatiossa osataan tunnistaa oppimisen tarpeet ja ohjata oppimista, saadaan valtavasti potentiaalia käyttöön, Tikkamäki muistuttaa.

Tutkija mainitsee yhtenä potentiaalisena kehittämisen esimerkkinä kokous- ja neuvottelukäytännöt.

Niistä on meillä kaikilla kokemuksia.

– Monilla työpaikoilla palaverit etenevät usein saman kaavan mukaan. Jotkut puhuvat, jotkut eivät pukahdakaan. Useat miettivät, mitä he palaverissä te-

kevät. Moni tuntee tuhlaavansa aikaa. Vanhat palaverikäytännöt voisi räjäyttää uusiksi.

Riittävätkö paukut?

Työelämä kiristyy. Se näkyy ja kuuluu kiireenä. Oppiminen työn ohella vaatii väistämättä myös aikaa. Moni uhraa omaa aikaansa työssä ja ammattilaisena kehittymiseen.

– Varsinkin asiantuntijatyössä voi mennä työn ja vapaa-ajan suhde sekaisin.

Kati Tikkamäki myöntää, että työpaikkojen oppimis- ja kehittämisprosessit ovat tänä päivänä jatkuvia.

Yleensä niitä ei kuitenkaan saateta loppuun.

– Non-stoppina tulevalle kaikelle uudelle kaivattaisiin vastapainoksi myös hengähdystaukoja. Mutta kyllä ihmiset nykyisin myös etsivät aktiivisesti uuden oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta opiskella, toisilla taas ei riitä halua. Tikkamäen väitöstutkimus osoitti, että

koulutusmahdollisuudet ja -halut olivat alasta kiinni.

– Tutkimuksessa mukana olleen metallityöpajan työntekijät eivät kokeneet, että heillä olisi juurikaan kehittymis- tai koulutusmahdollisuuksia. Toisaalta he eivät niitä kaivanneetkaan.

Uusmedia-alan työpaikalla oli taas oppimisprosessi jatkuvasti päällä.

– Työntekijät loivat uutta. Heille ei ollut edes olemassa koulutuksia, josta he olisivat hyötyneet. Näkisin, että johdolla on aina suuri vastuu kannustaa ja luoda puitteet uuden oppimiselle sekä töiden ja työpaikkojen kehittämiselle.

Mutta miten tuon osaamisen sitten käy, kun työntekijät eläköityvät tai heidät irtisanotaan? Tikkamäki suosittelee tähänkin lääkkeeksi osaamisen jakamista.

– Mentorointiohjelmat ja työparityöskentely ovat esimerkkejä toimivista ratkaisuista. Ja se, että työpaikoilla ei olisi yksin tekemisen tai tiedon panttaamisen kulttuuria.

Lisätietoja: • Hyvät kokouskäytännöt työpaikan arjessa.

TTK, www.ttk.fi/julkaisut • Mentorointi työyhteisössä, TTK, www.ttk.fi/julkaisut • www.tsr.fi/tutkittu > Hae hakusanoilla Mentorointi tai Elinikäinen Oppiminen tai Oppiminen.

Telma 4 2012

27

VTT:n Pikku Kakkonen-neuvotteluhuoneessa kahden projektin väki laittaa päänsä yhteen. Tiedon panttaaminen ei ole tämän organisaation kulttuuria. Vasemmalta Heli Talja, Heidi Korhonen, Ilari Kaarela, Marja Toivonen ja Karo Tammela.

Ihmisiä kiinnostuksen kierteessä

T

eknologian tutkimuskeskus VTT on huippututkimuksen ja oppimisen ytimessä. Talossa tutkitaan tällä haavaa erityisellä innolla organisaatioiden henkilöstössä ja palvelujen käyttäjissä piilevän voimavaran hyödyntämistä.

Yksi VTT:llä käynnissä olleista työpajoista liittyy Suomen kansallisen ydinturvallisuustutkimusohjelman projektiin. Kolmannen kerroksen perinteikkäässä neuvotteluhuoneessa kuusi tutkijaa pohtii turvallisten työtapojen mallinnusmenetelmiä ydinvoimaloiden kunnossapidossa. Tutkimuskohteena on myös oppiminen.

– Ydinvoima-alalla tyypillisesti opitaan menneistä tapahtumista ja pahimmillaan katastrofeista. Turvallisuutta voivat parhaiten edistää ne työntekijät, jotka uskaltavat raportoida epäkohdista heti, kun niitä esiintyy.

Rankaisemismentaliteetti estää tällaisen avoimen oppimiskulttuurin syntymistä työpaikoille, teknologiapäällikkö Heli Talja selittää.

28

Telma 4 2012

Tiedon jakamista joka suuntaan

Tieteellisessä tutkimuslaitoksessa perinteinen tapa oppia on tuoda tutkijoita taloon muualta. Talossa vierailee tutkijoita niin Japanista kuin USA:stakin. Ulkomaiset tutkijat ammentavat oppia suomalaisista projekteista, ja täkäläiset oppivat heiltä samalla mitalla.

Suomalaistutkijatkin käyvät oppimassa maailman yliopistoissa ja konferensseissa. Tieto jaetaan kotimaan miitingeissä tietopääomaksi.

– Vaikkapa konferenssin kalvoista napattuja valo­ kuvia voidaan pistää jakoon, erikoistutkija Heidi Korhonen kertoo.

Tutkimusprofessori Marja Toivonen korostaa, että VTT:llä oppiminen kasvaa teoreettisen ja käytännön tiedon vuorovaikutuksesta. Organisaatiot tilaavat VTT:ltä työpajoja, joissa yritysten toimintaa kehitetään. Samalla VTT:llä saadaan kullanarvoista oppia kentältä.

Ihmiset vaihtavat ajatuksia yhteen ääneen ja nauravat paljon.

– Tiedeorganisaatiossa on tutkittua tietoa, mutta elävistä organisaatioista tuleva tieto näyttää asian oikeassa ympäristössä.

Tutkijan työnä opiskelu

Oppiminen on VTT:llä sama asia kuin työskentely.

Työryhmän yhteinen oppiminen on tutkimusprojekteissa välttämätöntä. Se tapahtuu VTT:llä edelleen paljolti kokouksissa.

Toisen kerroksen Pikku Kakkoseksi nimetyssä, melko intiimissä neuvotteluhuoneessa kahden projektin väki pitää tänään yhteistä kokousta. Heidi Korhonen ja tutkija Ilari Kaarela selvittävät omassa projektissaan, miten palveluorganisaatiot voisivat ymmärtää, huomioida ja osallistaa asiakasyrityksiään paremmin. Marja Toivonen ja tutkimusharjoittelija Karo Tammela puolestaan selvittävät, millaiset hyvät käytännöt nopeuttavat yrityksissä kehitystä ja innovointia.

Tarkoituksena on tänään keskustella, voisiko näitä projekteja kehittää toisiaan hyödyttäväksi. Tämä kokous ei ole millään muotoa puuduttava, ihmiset vaihtavat ajatuksia miltei yhteen ääneen ja nauravat paljon.

Karo Tammela kertoo, että he yrittävät omassa tiimissään keksiä tapaamisiin säännöllisesti jotakin uutta.

Esimerkiksi vetovastuu vaihtuu joka kerta.

– Tunnemme kaikki toisemme hyvin, joten voimme testailla erilaisia työn tekemisen tapoja.

Yhteistä ymmärrystä

Marja Toivonen kertoo, että valtaosa kokouksista suunnitellaan oppimista tukevaksi: ei sanella tai pomotella.

Heidi Korhonen lisää, että budjeteista ja käytännöistä pitää toki päättää, kun työskennellään projekteissa.

– Valtaosan ajasta keskustelemme sisällöistä, ja se on juuri sitä oppimista. Kun ihmiset tuovat pöytään oman hiljaisenkin tietonsa, syntyy yhteinen ymmärrys, Korhonen tähdentää.

Huoneessa olevat suhtautuvat työhönsä suurella antaumuksella. Marja Toivonen mainitsee, että vaarana on jopa upota kiinnostuksen kierteeseen. Mutta saako tutkija joskus tarpeeksensa jatkuvasta tiedon tulvasta ja oppimisen tuskasta?

– Päivittäin, Heidi Korhonen pamauttaa ja saa muut räjähtämään nauruun.

Telma 4 2012

29

ko l m e n k e r r o k s e n v ä k e ä Teksti Kimmo Rauatmaa • Kuvat Pekka Agarth

Rohkeasti uusille urille Kun paikkakunnan iso työllistäjä ajetaan alas, mullistuu sekä yksilön että koko yhteisön elämä. Kajaanissa paperitehtaan lakkautus oli šokki, mutta surullinen tarina poiki myös onnistuneita käänteitä.

30

Telma 4 2012

Viherrakentajan vilkkaat kesät Ritchie Blackmoren tutut kitarasoinnut kajahtavat kainuulaisella pihamaalla.

Rainbow-yhtyeen 30 vuotta vanha hitti I Surrender soi viherrakennusyrittäjä Jussi Konttisen työpuhelimessa aina kun asiakas soittaa.

Antautuminen oli kuitenkin viimeinen asia, mikä Konttisella oli mielessä, kun Kajaanin paperitehtaan taru loppui.

– Lähdin lukemaan heti viheralueiden puutarhuriksi. Halusin nähdä yrittäjäpuolta, sillä tehdastyökiintiö tuli minulla täyteen. Minulla oli tehtaalla kemikaalikoulutus, eli olisin mahdollisesti päässyt töihin Talvivaaran kaivokselle.

Toiminimellä aloittanut Konttinen laajensi yrityksensä Piha Jussin tänä keväänä osakeyhtiöksi. Osakkaaksi tuli saman koulutuksen käynyt poika. Lisäksi yrityksellä on töissä kaksi palkollista.

– Heillä on sama puutarhurin koulutus.

En ota töihin kouluttamattomia.

Taitavien käsien ja pihasuunnittelu­ osaamisen lisäksi viheralueyrittäjä kaipaa kättä pidempää: yrityksen suurimmat investoinnit ovat kaivin- ja maansiirto­ koneet. Viherrakentaminen on kausiluonteista työtä. Hommia paiskitaan urakalla sulan maan aikaan.

– Ajankäyttö on suurin muutos paperi­ miehen hommiin. Kesälomaa ei ole varaa pitää. Kun tehtaalta lähti, työhommia ei tarvinnut miettiä kotona, mutta yrittäjänä vastuut ovat ihan toista, kun on työntekijöitä.

Viherrakennusyrityksen palveluita kysyvät sekä isännöintipalvelu- ja rakennusyritykset että yksityiset. Kovin kauas Kajaanista Konttinen ei urakoita haali.

– Neuvottelin kyllä kolme kuukautta entisen tehdasalueen maisemanhoidosta.

Ei päästy sopimukseen.

Jussi Konttinen (48), viherrakennus­ yrittäjä. Työskenteli Kajaanin paperi­ tehtaalla 19 vuotta massa- ja kuitu­­puolella.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

31

Paperikoneelta päiväkotiin Lähihoitaja Kari Määttä tekee puolipäivätyötä päiväkodissa Kajaanin Hoikankankaalla. Hän luettelee työnsä parhaita puolia.

– Lasten vilpittömyys ja aito palaute.

Määttä paiski töitä Kajaanin paperitehtaan kakkoskoneella 19 vuotta. Sitä ennen hän työskenteli reilut 11 vuotta laboranttina naapurikunnassa Sotkamossa sijaitsevassa talkkikaivoksessa.

– Työvoimaviranomaiset ehdottivat, että palaisin laboratorioon, mutta lakkautusprosessin jälkeen halusin töihin ihan muualle kuin teollisuuteen.

Mille alalle yli 50-vuotias uudelleenkoulutettu mies voisi työllistyä? Tämän Määttä halusi asiantuntijoilta kuulla. Hoitoala oli sekä järkeen mutta myös tunteeseen perustuva ratkaisu.

Alan vaihto oli helpompaa pakon alla, kun sen oli tehnyt jo kerran vapaaehtoisesti.

– Pidin lähihoitajaopinnoista. Harjoitteluja oli paljon, ja minulle oli alusta lähtien selvää, että haluan tehdä töitä lasten parissa.

Tehtaalta Määttä kaipaa työyhteisöä.

– Tykkäsin olla töissä paperitehtaassa. Edelleen kaupungilla odottaa, että törmää entisiin työkavereihin.

Paperimiehet ovat suomalaisen vientiteol­ lisuuden kermaa. Lähihoitajien arvostus on ainakin palkan mukaan täysin toisesta päästä.

Työtaistelujen aikana media vertasi usein hoitohenkilökunnan ja paperimiesten palkkoja.

Lähihoitaja Määttä suo paperimiehille paksun tilipussin.

– Verotuloilla meidänkin palkat maksetaan.

Kari Määttä (54), lähihoitaja.

Töissä Kajaanin paperitehtaalla 19 vuotta.

32

Telma 4 2012

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

33

• Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö aloitti toimintansa 1907. Nimeksi vuonna 1945 Kajaani Oy. • Kajaani Oy fuusioitiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin (UPM) 1989.

Päätöksenteko siirtyi Kajaanista Valkeakoskelle.

• Tehtaalla toimi kolme paperi­ konetta, ja se oli Euroopan suurimpia sanomalehtipaperin valmistajia.

• UPM ilmoitti tehtaan lakkaut­ tamisesta syyskuussa 2008.

Kaikki 535 työntekijää irti­ sanottiin marraskuussa.

• Työntekijät saivat tukea uudelleen työllistymiseen sekä UPM:ltä että alueellisesti hank­ keista, joita voitiin käynnistää työ- ja elinkeinoministeriön rakennemuutosrahalla.

• Naapurikunta Sotkamoon perustettu Talvivaaran kaivos työllisti useita paperitehtaan työntekijöitä.

34

Telma 4 2012

Kolisevien pallojen pariin Paperikonesalin hurinan sijasta Timo Honkila kuuntelee nyt pallojen vierimistä ja keilojen kaatuilua. Hän on Kajaanin Keila-Keskuksella yrittäjänä.

– Kuulin työtoverilta, että keilahallin liiketoiminta oli myytävänä. Varasuunnitelmana oli työpaikka Harjavallassa, Honkila muistelee.

Kolmen ja puolen vuoden yrittäjyytensä aikana Honkila on uusinut keilahallin koneet ja kahvion sisustusta. Haaveissa on toiminnan laajennus. Entinen käyttöinsinööri on kouluttanut itsensä yrittäjyyden ohessa myös keilavalmentajaksi.

– Kyllä tässä työikää on vielä jäljellä.

Jokainen päivä on keilahallilla erilainen.

Välillä yrittäjä pääsee huoltamaan laitteita ja tekemään paperitöitä. Parasta yrittäjyydessä on Honkilan mukaan se, että töitä tehdään itselle. Hän on Keila-Keskus Oy:n sataprosenttinen omistaja.

– Käyttöinsinöörinä oltiin 24 tuntia vuorokaudessa tavoitettavissa. Vielä eivät asiakkaat ole soitelleet yöllä kotiin keilavuoroista.

Kajaanissa kasvaneen Honkilan entisistä työkavereista noin puolet on nykyisin töissä Kainuun rajojen ulkopuolella.

– Osa lähti vielä paperiteollisuuden palvelukseen, osa muuhun teollisuuteen tai vaihtoi kokonaan uudelle uralle.

Timo Honkila (41), keilahalliyrittäjä. Kajaanin paperitehtaalla PK3:n käyttöinsinöörinä tehtaan viimeiset pari vuotta.

Telma 4 2012

35

M i n u n

t y ö n i

Teksti Pi Mäkilä Kuvat Katri Tamminen

Pyhän tekijä Aviokriisi poiki hengellisen heräämisen: suomentajana pitkään toiminut Urpo Pakarinen löysi uuden puolen itsestään kirkonmenojen parissa.

M i k ä t y ö pa i k ka?

– Suomentajan työ on melko yksinäistä puuhaa, sillä tapasin ihmisiä lähinnä puhelimen ja sähköpostin välityksellä.



Vantaankosken seurakunta  Vantaalla on seitsemän luterilaista seurakuntaa, joista yksi on Vantaankosken seurakunta.  Seurakunnissa tarjontaa on lasten kerhoista eläkeläisten piireihin.

Osa toiminnasta pyörii vapaaehtoisten voimin.  Suurin osa toiminnasta on osallistujille ilmaista.

v

 Vantaan seurakuntiin kuuluu 67 prosenttia vantaalaisista. www.vantaanseurakunnat.fi

– Vuonna 2006 yllättäen tullut avioero ja siitä syntynyt yksinhuoltajuus aiheuttivat kriisin, jonka seurauksena löysin hengellisen puolen itsestäni. Hengellistymisen myötä kiinnostuin ensin seurakunnan vapaaehtoistyöstä ja sittemmin myös kirkon toiminnasta.

 – Vapaaehtoistoiminnan kautta sain ajatuksen, että voisin hyvinkin työskennellä kirkossa. En kuitenkaan olisi voinut ryhtyä papiksi, joten ajattelin kokeilla suntion työtä.

 – Aloitin tuntisuntion työt Vantaankosken seurakunnassa 2010, ja viime vuonna aloin opiskella alaa Seurakuntaopistolla.

Tarkoituksena on, että valmistun keväällä 2013. Vaikka kääntäjän toiminimeni on edelleen olemassa, toivon, että tekisin jatkossa vain suntion töitä.



36

Telma 4 2012

– Myyrmäen kirkko on hieno työpaikka.

Se on rakennuksena kaunis, ja työyhteisökin on kannustava. Kirkossa tapahtuu paljon. Palveltuani yrityksiä yli 30 vuotta palvelen nykyään mielelläni ihmisiä.

 – Osa työstäni on vahtimestarin työtä, eli otan vastaan ihmisiä ja järjestelen tiloja ja asioita. Hengelliset tehtävät ovat työn toinen puoli. Kirkossa pidetään siunauksia, kastetilaisuuksia ja vihkimisiä. Tehtävänäni on järjestää tila ja olosuhteet sellaisiksi, että toimitukset sujuvat hyvin.



– Toivon, että saisin tehdä tätä työtä noin kymmenen vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä.

En ole niinkään kiinnostunut esimiestehtävistä, vaan haluan toimia tavallisena suntiona ihmisten parissa.



– Suntion työ on monipuolisempaa kuin aluksi osasin odottaa. Olen saanut tehdä paljon muutakin kuin vain istua kirjoituspöydän takana ohjailemassa ihmisiä.

Muun muassa pappien pukeminen ja erilaisten välineiden huoltotyöt kuuluvat tehtäviini.

– Sunnuntait ovat parhaita työpäiviä, koska jumalanpalvelusta on aina ilo olla tekemässä. Viikolla olen usein iltavuorossa, ja silloin kirkossa kokoontuu erilaisia kerhoja. Tyypilliseen työpäivään kuuluu ovien avaamisia ja tilojen järjestelyä. Sunnuntaisin töihin tullaan kahdeksaksi aamulla, ja päivät saattavat venyä 12-tuntisiksi.

 – Uuteen ammattiin kouluttautuminen kannattaa, vaikka ikää olisi jo 56. Suntion työssä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat rauhallisuus ja ammattitaito.

 – Mieleeni on jäänyt upeana kokemuksena, kun ensimmäisen kerran pääsin sytyttämään alttarikynttilät ennen jumalanpalvelusta. Myös kastetilaisuudet ja siunaukset ovat mieleenpainuvia.



www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

37

38

Telma 4 2012

Ahnas oppija Jukka Gustafsson sai koulussa liikunnasta kympin, koska parempaa ei voinut saada.

Nyt entinen jalkapalloilija luotsaa opetus­ ministerinä suomalaista koulutusjärjestelmää kohti luovempaa tulevaisuutta.

Teksti Tiia Lappalainen • Kuvat Laura Oja

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

39

”

Rehtorin rooliin ei olisi istunut kansallisen huippujalkapalloilijan rooli.

petusministeri Jukka Gustafsson on saanut juuri haltuunsa mielenkiintoisen tiedon.

– Tämä on nyt melkein pikkuuutinen, olet etuoikeutetussa asemassa, Gustafsson tihkuu tyytyväisyyttä.

Hän alustaa vielä asiaansa hetken ja tarjoilee sitten pihvinsä: Itä-Suomen yliopisto on sijoittunut nuorten yliopistojen listauksessa 50 maailman parhaan yliopiston joukkoon. Eikä siinä vielä kaikki! Kun yliopistojen yleinen pärjääminen suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, suomalaisten yliopistojen määrä 500 maailman parhaan yliopiston listalla on neljänneksi paras.

– Siis melkein mitalisijoilla ollaan, entinen SMtason jalkapalloilija innostuu.

On siis selvää, ettei Gustafsson pidä korkeakoulutuksemme tasoa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ainakaan huonona. Yliopistojen autonomiaa vahvistamalla ja rakenteellista yhteistyötä kehittämällä suomalaisten yliopistojen pitäisi kuitenkin saavuttaa entistä parempi kisakunto.

Gustafsson toivoo, että yliopistot tekisivät entistä enemmän yhteistyötä yritysten kanssa, vaikka yliopistomme ovat siinäkin jo nyt hyviä – ainakin eurooppalaiseen tasoon verrattuna.

Korkeakoulutuksen suosiota hän haluaa lisätä.

Tällä hetkellä Suomi sijoittuu korkeasti koulutettujen määrässä OECD-maiden keskikastiin 39 prosentillaan. Kärjessä huitelevat Etelä-Korea 65 ja Japani 57 prosentillaan. Suomessa lukema on tarkoitus nostaa hieman yli 40 prosentin.

– Ammatillisen koulutuksen merkitys on lisääntynyt, joillakin alueilla jopa niin, että lukio on jäämässä jalkoihin. Ei meidän pidä itsetarkoituksellisesti tähdätä Etelä-Korean lukuihin, mutta tarvitsemme korkeaasteen ihmisiä enemmän, Gustafsson sanoo.

40

Telma 4 2012

Hän korostaa kuitenkin samalla, että myös laadukas ammatillinen koulutus on yhtä tärkeää.

Gustafsson ei itse koskaan käynyt lukiota vaan valmistui ensin konepuusepäksi. Yliopistoon hän pääsi työmiespohjalta.

– Elinikäinen oppiminen on ollut kohdallani totisinta totta, Gustafsson sanoo ja kertoo edelleenkin ahmivansa säännöllisesti tietoa ja syventävänsä osaamistaan.

Haastattelussa ministeri tosin turvautuu lunttilappuun, vaikkei sitä omien sanojen mukaan tarvitsisikaan. Mutta varmuuden vuoksi.

Peli viikossa

Parikymppisenä Jukka Gustafsson työskenteli Turussa Laivateollisuuden telakalla. Telakkatyön ohella duunariperheen lapsi opiskeli minkä ehti: ensin Turun työväenopistossa sosiaalipolitiikkaa, kansainvälistä politiikkaa ja psykologiaa ja sitten Kiljavan ay-opistossa, jossa Gustafssonia kannustettiin pyrkimään Tampereen yliopistoon.

23-vuotias työmies teki työtä käskettyä: pyrki ja pääsi. Viidessä vuodessa hän suoritti ensin sosionomin, sitten maisterin tutkinnon pääaineinaan sosiaalipolitiikka ja aikuiskasvatus. Molemmista rapsahti laudatur.

Tarkoitus oli jatkaa opintoja vielä väitöskirjan muodossa, mutta sitten tuli kansanedustajan paikka ja lapsia, joille Gustafsson halusi olla läsnä.

Opiskelujen ohessa Gustafsson pelasi jalkapalloa SM-tasolla Tampereen Pallo-Veikoissa (TPV). Peliura päättyi kuitenkin jalan katkeamiseen ja uravalintaan.

Opinnot olivat päättövaiheessa, ja Gustafssonille oli suositeltu pyrkimistä Metallityöväen liiton koulutuskeskuksen, Murikka-opiston, rehtoriksi.

– Kyllä minulla oli kunnianhimoa jalkapallonkin suhteen, ja ura jäi tietyllä tavalla kesken. Mutta ei rehtorin rooliin olisi hirveän hyvin istunut kansallisen huippujalkapalloilijan rooli.

Jukka Gustafsson on esimerkki siitä, että työläisperheen lapsi voi ponnistaa pitkälle myös akateemisessa maailmassa.

Jukka G u s ta f s s o n • Syntynyt 2.1.1947 Turussa, asuu Tampereella.

• Naimisissa, kaksi aikuista poikaa.

• Yhteiskuntatieteiden maisteri ja rehtori. Valmistui maisteriksi työmiestaustalta, ei ole käynyt lukiota.

• Opetusministerinä Kataisen hallituksessa kesäkuusta 2011 alkaen.

• Työskenteli konepuu­ seppänä 1964–1970 ja Murikka-opiston rehtorina vuosina 1977–1987.

• Valittiin kansanedustajaksi Tampereen vaalipiiristä vuonna 1987.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

41

Gustafsson ei myönnä, että asia harmittaisi.

– Mutta olisi minusta voinut tulla hyvä keskikent­ täpelaaja.

Kymmenen vuoden rehtorin pesti vaihtui vuonna 1987 kansanedustajan työhön, kun Tampereen kau­ punginvaltuutettu valittiin eduskuntaan SDP:n riveis­ tä. Seuraavat kuusitoista vuotta Gustafsson istui sivis­ tysvaliokunnassa – puolet ajasta varapuheenjohtajana.

Jalkapallo ei kuitenkaan kadonnut elämästä. Vuo­ sina 1991–2006 hän toimi Suomen Palloliiton vara­ puheenjohtajana, ja nykyisin Kakkosessa pelaavan TPV:n taustalla hän on hyörinyt jo yli kaksikymmentä vuotta.

– Hyvään elämään kuuluu vähintään yksi peli viikossa, TPV:n ikämiesten ja eduskunnan jalkapal­ lojoukkueen vakiokokoonpanoon kuuluva ministeri sanoo.

niiden taitojen ja tietojen lisäämistä, jotka ovat tule­ vaisuudessa entistä tärkeämpiä. Joudumme orientoitu­ maan uusiin työtilanteisiin, joissa on tärkeää kyky liik­ kua sosiaalisesti, henkisesti ja sivistyksellisesti. Taito- ja taideaineet ovat siinä hyväksi.

Gustafsson ei ole päässyt opetusministerin tehtä­ vään kaikkein ruusuisimpana aikana. Koulutukseen, kuten moneen muuhunkin yhteiskunnan osa-aluee­ seen, kohdistuu tällä hetkellä kovat säästöpaineet. Ope­ tusministeri ei ole kuitenkaan kovin huolissaan.

– Ne eivät ole niin dramaattisia kuin välillä anne­ taan ymmärtää. Ja olen ylpeä siitä, että meillä on myös panostuksia, kuten nuorten yhteiskuntatakuu ja pe­ ruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen käytettävä historiallisen suuri summa. Se on sitä paitsi koulutus­ poliittinen linjanveto ja myös moraalinen kannanotto siihen, että haluamme pitää peruskoulusta huolta.

Liikuntaa ja taidetta

Tasa-arvoa, ei tasapäisyyttä

Jonkinlainen keskikenttäpelaaja, pelin järjestelijä, Gustafsson oli jo koulussa.

– Olin kansakoulussa sellaisessa roolissa, että pidin vähän jöötä. En tiedä, mitä itsestäni kuvittelin. Se oli sellaista vastuunottamista – että ollaan nyt nätisti eikä riehuta, Gustafsson muistelee.

Koululaisena Gustafsson oli tunnollinen ja koh­ tuullisen hyvä. Keskiarvo oli 8,5:n luokkaa, parhaim­ pina yhteiskunnalliset, huonoimpina matemaattiset aineet. Ja ylitse muiden oli tietenkin liikunta.

– Aina jos jossain oli kilpailu, olin heti, että minä, minä! Lajista riippumatta. Ja yleensä olin hyvä, Gustafsson hymyilee.

– Liikunta oli kymppi, totta kai, kun parempaa nu­ meroa ei voinut saada.

Solidaarisuuttakin löytyi. Kun Gustafsson hiihti Turun Sanomien nuorisohiihdoissa toiselle sijalle ja sai palkinnoksi muun muassa 24 pulloa Coca-Colaa, hän vei ne, ”totta kai”, kouluun ja jakoi luokalleen.

– Voit kuvitella, että olin kova sankari. Siihen aikaan se oli jotain ihan ihmeellistä. Ja tämä tarina on tosi, ministeri myhäilee.

Liikunta on eittämättä opetusministerin sydäntä lähellä. Niinpä kun peruskoulun uutta tuntijakoa poh­ dittiin, Gustafsson oli ajamassa opetusohjelmaan muun muassa lisää liikuntaa.

– Peruskoulun yksi arvo pitäisi olla liikunnallinen ja terve elämäntapa. Koulujen rehtorien ja opettajien pitäisi vahvemmin huomioida se. Kun lapsi voi fyysi­ sesti hyvin, koulunkäyntikin sujuu paremmin.

Liikunnassa sekä taito- ja taideaineissa piilevät mi­ nisterin mukaan myös tulevaisuuden menestysreseptit.

– Uudessa tuntijaossa lisätään taito- ja taideai­ neiden määrää. Näen, että nämä ovat edesauttamassa

Taito- ja taideaineiden vahvistamisen lisäksi Gustafs­ son puhuu vahvasti tasa-arvoisen koulutuksen puolesta.

Hän huomauttaa kuitenkin, ettei tasa-arvoinen tarkoi­ ta tasapäistämistä vaan sitä, että kaikilla on mahdolli­ suus saada laadukasta opetusta.

Peruskoulun 40-vuotisjuhlavuonna Gustafsson haluaa palauttaa ihmisten mieliin peruskoulun isän R. H. Oittisen ajatuksen siitä, että koulun tulisi olla otos Suomen kansasta ja luokan heijastus siitä.

– Sillä on päästy PISA-tutkimuksenkin mukaan erittäin hyviin tuloksiin. Meillä on PISAn mukaan vähiten huonoja oppimistuloksia ja eniten hyviä. Tasaarvon hengestä hyötyvät kaikki.

Gustafsson on tarkkaillut koulumaailmaa paitsi pitkän sivistysvaliokuntatyönsä myös kahden poikansa kautta. Toisella koulutaival sujui ongelmitta, toisella ei. Ministeri ei halua mennä yksityiskohtiin, mutta kertoo, että tuli eteen aamuja, jolloin toinen pojista ei olisi halunnut mennä kouluun. Hänen kohdallaan olisi kaivattu enemmän opiskelurauhaa.

– Työrauhan puutteesta seurasi ongelmia, jotka eivät niinkään johtuneet meidän pojasta – enkä moiti muitakaan – mutta olen monta kertaa ajatellut, että on arvokas ja rikas kokemus olla mukana sellaisessakin tilanteessa, ettei kaikki mene hyvin.

Yhtenä painotuksenaan Gustafsson onkin lisännyt panostusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Ensi vuon­ na ryhmien pienentämiseen käytetään yleisellä tasolla 60 miljoonaa ja päälle vielä 23 miljoonaa euroa poik­ keuksellisen vaativissa olosuhteissa toimiville kouluille kohdennettuna.

– Tavoitteena on, etteivät oppimiserot entisestään kasvaisi. Meillä on huolestuttavia signaaleja näkyvissä.

Minulle on erityisen tärkeää pyrkiä pitämään kiinni

42

Telma 4 2012

Kun Gustafsson sai nuorisohiihdoissa palkinnoksi 24 pulloa Coca-Colaa, hän jakoi ne luokalleen.

yhtenäisestä peruskoulusta, jonka voidaan edelleen sanoa olevan varsin hyvä.

Eriarvoistumisen ongelma koskee lähinnä muutamia isoja kaupunkeja, mutta Gustafsson on silti huolissaan.

– Esimerkiksi Turussa puolet lapsista ei mene lähikouluun vaan niin sanottuun painotettuun kouluun.

En pidä sitä kehitystä hyvänä.

Litti ja Messi

Opetusministeri hörppää kylmenneen kahvinsa ja pukee päälleen TPV:n takin. Puolentoista vuoden aikana hän ei kuulemma ole ehtinyt ostaa itselleen ministeritason ulkotakkia.

Edustustakilla tai ilman, joskus lauantai-iltaisin yhden valkoviinin jälkeen opetusministeri tunnistaa olevansa kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijä. Silloin tällöin hänet saattaa bongata esimerkiksi filosofian luennolta. www.telma-lehti.fi

– Jos on mielenkiintoisia luentoja tai seminaareja, ampaisen paikalle. Tampereella saatan olla filosofian luennolla eturivissä kuuntelemassa kuin tikka. Toivon, että jokainen ihminen voisi löytää ja kokea kohdallaan oppimisen ihmettä ja uteliaisuutta elämää ja sen eri asioita kohtaan.

Vaimonsa Virpin kanssa Gustafsson harrastaa kilpatanssia. Arki-iltaisin hänen aikansa kuluu junassa Helsingin ja Tampereen välillä, mutta viikonloppuisin hän käy muun muassa teatterissa ja elokuvissa.

Mutta vielä jalkapalloon – aiheeseen, joka saa ministerin suun erityisesti käymään. Kuka on opetusministerin suosikkipelaaja?

– Kuulun niihin, jotka pitävät Litmasen Jaria siis aivan loistavana palloilijana. Ja nykyisistä Lionel Messi on hyvä. Kiva, että sen tyyppinen kaverikin, jolla ei ole hirveästi massaa, voi olla hyvä. Hän pärjää taidoilla ja sillä, mitä on korvien välissä.

Kaksi poikaa on opettanut Gustafssonille koululaismaailman arkea käytännön kautta.

Telma 4 2012

43

M e t e i mm e s e n !

Teksti Pirkko Koivu • Kuva Maiju Torvinen

Iloa

osaamisesta Tuija Tanner, Oulun yksikön liiketalouden perustutkinnon ohjaaja

Ammattiopisto Luovi kehitti työhyvinvoinnille oman mallin. Kaikki 860 luovilaista voivat testata, kaipaako jokin osa-alue huoltoa. Hyvinvoiva luovilainen -mallissa työn tekemistä tuetaan viidellä osa-alueella: työ osataan hyvin, tekemistä johdetaan taitavasti, työyhteisössä viihdytään, työtä arvostetaan ja siitä palkitaan sekä tervey­ destä huolehditaan.

44

Telma 4 2012

”Olin mukana viisihenkisessä tiimissä, joka vei hanketta eteenpäin. Mietimme yleisellä tasolla, mistä hyvinvointi koostuu ja mitä haluamme nostaa esiin. Tiimissä jaoimme kullekin osaalueet. Minun pohdittavakseni tuli arvostus ja palkitseminen työyhteisössä. Huomasin, että siihen liittyy paljon itsestään selvinä pidettyjä asioita, jotka ovat todella hyviä. Meillä on esimerkiksi liikuntaetuja, jollaisia ei ole kaikilla työpaikoilla.”

Pertti Kuha, Muhoksen yksikön koulutuspäällikkö

”Teimme oman ryhmän kanssa osaamistarve­ kartan, jossa katsotaan, mitä osaamista työ tarvitsee. Sitten laadimme tärkeysjärjestyksen, jonka pohjalta suunnittelimme jokaisen kehitty­ mistä ja koulutusta. Kun työ osataan hyvin, tuot­ taa itse työkin iloa ja onnistumisia. Itsekin olen huomannut herätyksen paikkoja. Hyvinvoiva luo­ vilainen -testissä esiteltiin mies, joka ei osannut sanoa ei, ja tunnistin siitä itseäni. Priorisoimalla olen saanut arkeni paremmin hallintaan.”

Tarja Greus, äidinkielen ammatillinen erityisopettaja

”Olen herännyt siihen, että vastuu työhyvinvoinnista kuuluu jokaiselle, ei vain työnantajalle tai esimie­ hille. Itse olen lisännyt myönteistä suhtautumista, koetan nähdä asioissa hyvää ja tuon näkemääni esille.

Tällainen asenne tarttuu, ja tietoista positiivista ajat­ telutapaa ei ole koskaan liikaa. Täällä myös rohkais­ taan puhumaan avoimesti. Työ erityisopiskelijoiden kanssa on haastavaa, ja jokainen heistä tarvitsee eri­ tyistä tukea jossain. Ilmapiiri täällä on erilaisuuden hyväksyvä ja työ palkitsevaa.”

www.telma-lehti.fi

Lisätietoa: • www.tsr.fi > Hae numerolla 111127

Telma 4 2012

45

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Arja Krank • Kuvituskuvat Colourbox • Kuva Jussi Partanen

46

Telma 4 2012

Laiva rautaa, asenne titaania Putkiasentaja Juha Toivonen ehti tuskastua pahan kerran hermosärkyihin ja sairauslomiin. Sitten oppisopimuskoulutus auttoi uudelle uralle. auman telakan laituripaikassa tönöttää keltainen lossi. Laivoihin verrattuna se näyttää piskuiselta ja toispuoleiselta.

Uudenkiiltävä maantielautta odottaa pääsyä Korppoon ja Houtskarin vesille.

Telakan toimistorakennuksen toisen kerroksen ikkunasta aukeaa näkymä Rauman saaristoon. Aamuaurinko kultaa Järviluodon rantoja. Käytävän varrella työnsuunnittelija Juha Toivosen työpisteen ikkunasta näkyy telakan koneverstas. Koneistamosta kuuluu välillä smirklauksen ääni, korkea kirskuna. Verstaalta kuuluu myös toisenlaisia työn ääniä.

– Jos joku siäl kertoo hyvän vitsin, se kuuluu, kun äijät nauraa remakast, Toivonen vääntää rauman murteella.

Toivosen päätyöpaikka on ollut telakan toimistossa vuodesta 2005 lähtien. Sitä ennen hän teki putkiasentajan töitä rakenteilla olevissa laivoissa. Raavas duuni vaihtui ”valkokaulushommiin”, kun niskan välilevy sanoi työsopimuksen irti.

Toinen uratie putkiasentajalle aukeni työpaikkakuntoutuksen kautta. Kun edellistä hommaa ei enää voinut tehdä, miehelle tarjottiin telakalta mahdollisuutta kouluttautua oppisopimuksella uuteen työhön. www.telma-lehti.fi

– Kyl mää sitä ens vähä murehtisinki. En tiänny yhtä mitä tyä o, Toivonen virkkaa.

Työpaikalla lohdutettiin, että kyllä se siitä.

– Nyt se o avautunu, kui voin todella käyttä oma tiätämyst putkitöist.

Toivonen kehuu myös osaavansa aukoa suutaan – myös selkosuomella – eli olevansa aktiivinen ehdottamaan parannuksia, kun niiden paikkoja huomaa.

– Olen huomannut, että suunnitellussakin kuunnellaan ja arvostetaan aloitteitani. Isojakin muutoksia, joita olen ehdottanut, on tehty. Nyt pystyn todella vaikuttamaan.

Ergonomia kuntoon

Tänään telakalla ei tehdä potkurikokeita – mutta jos tehtäisiin, se tuntuisi toimistotalossa lattioiden tärinänä.

Toivonen on avannut tietokoneensa ja esittelee näytöllä työn alle tulevan laivan 3D-mallinnosta. Sen avulla laivassa voi kuljeksia jo ennen kuin sitä on edes olemassa.

Toivosen työ tapahtuu tänä päivänä enimmäkseen tietokoneen ääressä.

– Työnsuunnittelija on linkkinä suunnittelun ja työnjohdon välissä. Kun työpiirustukset tulevat suunnittelijoilta, on hyvä tarkistaa, ovatko työn edellytykset kunnossa.

Telma 4 2012

47

Koulutus sisälsi asioita, jotka olivat täysin uusia tai ajat sitten unohtuneet.

48

Telma 4 2012

Toivonen käy putkipuolen konealueen piirustukset läpi, tarkastaa virheet, tulostaa osaluettelon osien tilaamista varten, tekee työmääräimen eli toimeksiannon sekä arvion työhön kuluvasta tuntimäärästä.

Telakan toimistot ovat avokonttoreita, mutta tunnelma on kuitenkin robustia telakkameininkiä. Toivosen työpöydän ääressä on liikennettä, kun työmiehet käyvät kyselemässä työnsuunnittelijalta ohjeita ja tarkastelemassa 3D-laivaa.

– Miehet tietävät, että minulta saa vastauksen. Siksi he kysyvät kaikkea mahdollista.

Toivonen istuu työtuolissaan ryhdikkäästi. Hänellä on yksilöllisesti säädetty tuoli ja työpöytä, josta näytön korkeutta saa säädeltyä. Mies kehuu työpisteensä ergonomiaa hyväksi.

– Ennen koulutusta työpaikalla punnittiin tarkkaan, onko istumatyö niskavammaiselle hyvä ratkaisu.

Mutta kroppa on kestänyt hyvin. Fysioterapeutti kävi videoimassa kaikki työpisteet, ja videoiden perusteella tehtiin tarvittavat säädöt.

– Mietin esimerkiksi graafisen suunnittelijan ammattia. Vuoden 2005 loppupuolella pääsin kuitenkin aloittamaan työteknikon kolmen vuoden koulutuksen Rastorissa ja siirryin työpaikalla opettelemaan työnsuunnittelijan tehtäviä.

Muutos kevyempiin töihin tuli kuitenkin hieman liian myöhään. Niska jouduttiin leikkaamaan. Leik­ kauksessa niskarankaan laitettiin titaaninappi vaurioituneen välilevyn tilalle ja nikamaväli jäykistettiin liikkumattomaksi.

– Nyt se on luutunut. Ei pyöri eikä liiku siitä kohdin mihinkään, mutta ei myöskään häiritse elämää.

Peukalon hermo vaurioitui sen verran, että siitä hävisi osittain tunto.

Toivosen työssä on hyvä välillä käydä tarkastelemassa tilannetta laivassa. Hommassa täytyy toisinaan kurkotella ja katsella yläilmoihin, ja se on tönkkönivelellä hankalaa.

– Onneksi voin itse rytmittää työtä, muun muassa sitä, kuinka usein käyn laivalla.

Titaania niskaan

Tukea kaikilta

Rauman telakka on ollut 47-vuotiaan Toivosen palkanmaksaja kohta 25 vuotta. Vuonna 1983 Toivonen pääsi ammattikoulun jälkeen telakalle laivaputkiasentajakurssille ja sen jälkeen töihin. Työuraan mahtuu myös komennustöitä muilla Suomen telakoilla vuosina 1989–94.

Niska alkoi vaivata pikkuhiljaa. Toivonen epäilee hankalien työasentojen sekä kylmien ja vetoisten telakkaolojen edesauttaneen niskan rikkoontumista.

– Vuosina 2004–2005 jouduin pitkille sairauslomille. Oireita yritettiin hoitaa fysioterapiassakin monin erilaisin menetelmin. Mikään ei auttanut. Kivut pahenivat, ja lopulta oikea käsi ei enää toiminut kunnolla.

Niskarangasta otettiin magneettikuvat, joista näkyi, kuinka yksi välilevy oli pullistunut ja painoi hermoa ahtaassa hermokanavassa. Toivoselle luvattiin telakalta uusi työ ja koulutus, mutta päätösprosessi venyi syystä tai toisesta vuoden mittaiseksi. Mies ehti tuskastua ja ajatteli jo hakeutuvansa täysin uusiin haasteisiin.

– Oli se koulutus kyllä raskasta. Kotitehtäviä oli todella paljon, enkä juuri ehtinyt muuta kuin käydä töissä, koulussa ja opiskella, Toivonen kertaa uuden alkua.

Toivonen opiskeli oppisopimuksella, eli tulotaso ei muuttunut. Työpaikalta annettiin lupa tehdä koulutehtäviä työaikanakin, kun vain muut työt sen sallivat.

Koulutus sisälsi muun muassa matematiikkaa ja fysiikkaa – asioita, jotka olivat täysin uusia tai jo ajat sitten unohtuneet.

– Jo etukäteen murehdin, että osaakohan sitä opiskellakaan, mutta yllätyin positiivisesti. Sain tosin aikoi­ naan ammattikoulusta hyvän todistuksen. Jo silloin tiesin, että kun lukuhommat hoitaa, niin pärjää.

Perhe – vaimo ja kaksi teini-ikäistä poikaa – kannusti miestä opiskelemaan.

– Ei poikien kanssa ihan samoja asioita luettu mutta melkein. Ei kuitenkaan voinut toisten koevastauksia lainata, Toivonen velmuilee.

Niskaleikkaus pisti työteknikko-opiskelijan kolmen

kuukauden sairauslomalle kesken työ- ja lukukiireiden.

Tunnollinen opiskelija yritti pysyä sairauslomankin aikana opiskeluissa mukana. Hän teki näyttötutkinnon ja valmistui ajallaan, tammikuussa 2008.

Nyt Toivosella on kova motivaatio.

– Olen ollut täällä niin kauan putkimiehenä, että tunnen työn ja tiedän, mitä ongelmia saattaa tulla. Nyt teen vilpittömästi kaikkeni auttaakseni vanhoja työkavereita putkipuolella.

Luottamus säilyi

Samaan aikaan, kun Toivosen uutta toimenkuvaa valmisteltiin, mies toimi putkiosaston luottamusmiehenä.

Hän oli pitkään uuden ammatin ja aseman saamisen suhteen epävarma ja koki tänä aikana tilanteensa vaikeaksi.

– En voinut puhua äijille, että asia on vireillä. Se painoi mieltä ja oli raskasta aikaa.

Toivonen pelkäsi, että jos hän paljastaisi asian, joka

ei sitten toteutuisikaan, luottamusmiehenä olisi enää vaikea toimia.

– Mietin, että jos luottamusmies yhtäkkiä loikkaa, ajatellaan, että ”nyt meidän mies meni työnantajan asialle”. Se on vanha ajatusmalli, joka telakalla pitää yhä pintansa.

Pelko oli kuitenkin turha. Asentajat arvostavat nyt sitä, että Toivosella on putkiasentajataustaa.

– Varmaan miehet tuumasivat, että minuun voi edelleen luottaa. Enkä ole kokenut, että olisin kenenkään muun puolella. Samoja laivoja tässä tehdään.

Seuraavaksi telakalla lähdetään tekemään ulkovartiolaivaa. Toivonen kävi viime viikolla katsastamassa ensimmäiset piirustukset.

Telakalla työt ovat tilauksista kiinni, ja tällä erää työtilanne on sellainen, että Toivonen on vuorolomautuksessa. Vapaa-aikanaan elvistukkainen rockabillymies soittaa ja laulaa Grippin’ Breeze -bändissä. Vapaaviikoilla ehtii hyvin tehdä uusia kappaleita.

Juha Toivonen sai vanhasta ammatista hyvän ponnahduslaudan ja uskottavuutta uuteen tehtävään.

• www.allergiaterveys.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

49

Näin muinoin

Teksti Marita Viinamäki • Kuva Työväen Arkisto

Oppimestarin vaarinpidossa Tie itsenäiseksi mestariksi oli 1800-luvulla pitkä ja monipolvinen. Käsityöläinen oppi ammattiinsa työtä tekemällä.

T

yö tekijäänsä opettaa, sanotaan. Moni oppii par­ haiten työtä tekemällä, ja parasta on, jos työn­ teossa opastaa kokenut alansa ammattilainen. Käsi­ työläisammatit oli esiteollisena aikana järjestetty siten, että työssä pystyi vähitellen pätevöitymään. Ura alkoi oppipoikana ja jatkui jo harjaantuneena kisällinä. Täy­ sin oppineilta mestareilta edellytettiin taitoa vaativaa mestarinäytettä, johon vain harva pystyi.

Oppipoika-kisälli-mestarijärjestelmä oli vakiintu­ nut osa ammattikuntalaitosta, jonka mukaan käsityö­ läisten elämä järjestettiin Suomessa 1600–1800-lu­ vuilla. Lainsäädännöllä varmistettiin, että tiettyjä am­ matteja saivat harjoittaa vain ammattikuntien jäsenet.

50

Telma 4 2012

Kaupunkien ammattikunnat säätelivät käsityöläisten toimintaa ja huolehtivat ammattitaidon kehittymisestä.

Omat ammattikuntansa oli niin hyvin toimeentulevilla kultasepillä kuin köyhemmillä suutareilla ja räätäleillä.

Nuoret, käsityöläisiksi pyrkivät pojat aloittivat oppi­ poikina noin 14-vuotiaina, joskus nuorempinakin. Ta­ vallisesti oppipoika asui oppimestarinsa kotona, jossa oli perheenjäsenten ja palkollisten lisäksi myös muita poi­ kia. Oppiaika oli kolmesta viiteen vuotta. Oppipojan piti olla ahkera ja totella mestariaan, kun taas oppimes­ tarin oli huolehdittava siitä, että oppipoika saa oppia.

Verstaissa työtehtävät jaettiin kykyjen mukaan, ja oppipoikien oli aloitettava helpoimmista mutta yleensä

likaisimmista töistä, kuten työtilojen siivoamisesta. Kun oppipojan sovitut opinvuodet olivat täynnä, hän valmisti yleensä kisällinnäytteen. Jos se hyväksyttiin, hän oli ylennyt kisälliksi.

Kisällit huolehtivat mestarin apuna jo vaativistakin töistä. Kisälliaika kesti vähintään kolme vuotta, ja sinä aikana hakeuduttiin yleensä eri paikkakunnalle ja mestarille työhön. Ammattitaidon kartuttamiseksi kisällitraditioon kuuluivat myös vaellukset kaupungista toiseen ja usein ulkomaillekin.

Kisällivuosien jälkeen kisälli esitti ammattikunnalleen anomuksen mestariksi hyväksymisestä. Jos siihen suhtauduttiin myönteisesti, kisälli valmisti ”mestarstyk-

www.telma-lehti.fi

kinsä” eli mestarinäytteensä. Jos mestarinäyte onnistui ja kisälli oli maineeltaan nuhteeton ja lukutaitoinen, hän sai mestarikirjansa. Elinkeinoa harjoittaakseen hänen oli kuitenkin vielä saatava porvarioikeudet paikalliselta ammattikunnalta.

Vaikka ammattikuntien ajatuksena oli varmistaa käsityöläisten osaaminen, käytännössä ne rajoittivat uusien yritysten perustamista, ja vanhat mestarit jakoivat markkinoita keskenään. Vuonna 1868 ammattikunnat lakkautettiin, ja elinkeinovapaus poisti loputkin yrittäjyyden esteet 1879. Ammattikuntien toiminta siirtyi käsityö- ja teollisuusyhdistyksiin, ja vähitellen kolmiportainen oppipojasta mestariksi -järjestelmä tyrehtyi.

Vaikka ammattikunta­ laitos oli lopetettu, käsityöläiseksi opittiin 1920-luvullakin työtä tekemällä. Ammatillista koulutusta ei juuri ollut, ja kuvan suutarimesta­ rinkin oppiin hakeutui vielä koko joukko nuoria poikia.

Telma 4 2012

51



maailmalla

52

Telma 4 2012

Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa moni elättää itsensä kaupustelemalla hedelmiä tai Kiinasta tuotua tilpehööriä. Parturi, hieroja tai kengänkorjaaja saattaa tehdä päivän työtä vilkkailla kaduilla.

Kirjapainossa tehdään työtä kahdessa vuorossa. Työntekijöitä on paljon, koska moni työvaihe vaatii käsin tekemistä.



Thain Thi Van Anh pyörittää 150 henkilön kirjapainoa. Hän on buddhalainen ja haluaa kohdella työntekijöitään hyvin. Hän haluaisi työllistää tulevaisuudessa useampia ihmisiä.





Teksti Terhi Friman • Kuvat Tanja Mikkola

Dang Thanh Van, Dang Van Anh ja Dinh Thi Thu ovat kirjapainossa töissä. Hanoissa hyvä työpaikka ei ole itsestäänselvyys, ja naiset ovatkin tyytyväisiä.

Kovaa vauhtia keskituloisuuteen Vietnam kehittyy kovaa vauhtia markkinatalouden suuntaan.

Kehityshankkeet potkivat eteenpäin kohti entistä tuottavampaa ja innovatiivisempaa työkulttuuria.

T

hai Thi Vai Anhin omistamassa kirjapainossa Hanoin liepeillä haisee liima ja maali. Tehdas sijaitsee Hanoin esikaupunkialueella, ja siellä valmistetaan postikortteja, kirjekuoria ja muita painotuotteita kotimaahan sekä Euroopan markkinoille. Toimitusjohtaja Anh on tyytyväinen yritykseensä. Hän on vastikään ostanut uusia painokoneita Kiinasta ja uskoo hyvään tulevaisuuteen – vaikka juuri nyt ei eletäkään parasta mahdollista aikaa.

Kirjapainossa on 150 työntekijää. Toimitusjohtaja sanoo, että työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara. Hän haluaa maksaa heille hyvää palkkaa – noin 200 dollaria kuukaudelta, mikä on paljon enemmän kuin tehdastyöläisen keskivertopalkka. Hän haluaa myös, että työntekijät kuuluvat ammattiliittoon.

– Työntekijä on ykkösjuttu. Kun työntekijöiden asiat ovat hyvin, se heijastuu asiakkaalle. Työntekijät

www.telma-lehti.fi

ovat minulle kuin perhe. Vähintään kerran vuodessa suljemme tehtaan pariksi päiväksi ja viemme työntekijät retkelle temppeliin, kertoo buddhalaisuutta harjoittava Thai Thi Van Anh. Anhin kirjapaino on vietnamilainen menestystarina. Yrittäjä kasvoi isossa hanoilaisperheessä ja muistaa, miten niukkaa lapsuus oli. Vietnamin sodan – sikäläisittäin Amerikan sodan – aikaan Anh joutui piileskelemään maaseudulla vieraiden ihmisten hoteissa.

Toimitusjohtajaa kuunnellessa tulevat väkisin mieleen Suomen 1800-luvun lopun patruunat. Paitsi että tämä patruuna on nainen. Vietnamissa naiset tekevätkin valtaosan työstä kaikkialla. Jopa roskien kerääminen on naisten työtä.

Anh opiskeli insinööriksi ja perusti oman yrityksen heti, kun se oli sosialistimaassa virallisesti mahdollista. Nyt hän on tyytyväinen yrittäjän asemaan. Hän on

Telma 4 2012

53

” INDIA CHINA

PAKISTAN

V I ET N A M

B U R MA LAOS

Hanoi

THAILAND CAMBODIA

M A L AY S I A

INDONESIA

mukana Suomen ja Vietnamin valtioiden yhteisessä Innovation Partnership Programmessa, jossa 30 vietnamilaista yritystä opetetaan kehittämään innovaatioita.

– Parasta on ollut pääsy IPP:n kautta verkkosivustoille ja sitä kautta kaukaisillekin markkinoille.

Kirjapainossa tehdään työtä kahdessa vuorossa, kuutena päivänä viikossa. Iltavuorossa laaduntarkkailutyötä tekevät Dang Thanh Van, Dang Van Anh ja Dinh Thi Thu. Työ on käsityötä ja hyvin työvoimavaltaista, niin kuin melkein kaikki työ Vietnamissa. Nuoret naiset ovat tulleet maalta kaupunkiin työn perässä, ja he ovat tyytyväisiä. Vietnamissa ei juuri valiteta.

• Pääkaupunki Hanoi.

Vietnamissa suurin osa väestöstä asuu maalla, mutta kaupungistuminen on vauhdissa. Työ tuo maaseudun ihmisiä kaupunkiin, niin kuin kaikkialla muuallakin.

Vietnamin talouskasvu on ollut hurjaa. Maassa aloitettiin 1990-luvulla doi moi -nimellä kulkeva talousohjelma, jonka avulla maata viedään monin tavoin kohti markkinataloutta. Vietnam on noussut kohti keskituloista maata, ja kansalaisten köyhyyttä on vähennetty tasaisesti. Vietnam on alkanut kiinnostaa ulkomaisia sijoittajia nuoren ja halvan työvoimansa takia.

Liki 90-miljoonaisesta väestöstä kaksi kolmasosaa on alle 35-vuotiaita.

Vinaxukin autotehtaassa työskentelevä Man Thanh on tullut työn ja opiskelujen takia pääkaupunkiin. Hän opiskelee illat ja viikonloput yliopistolla, päivät hän tekee työtä tehtaassa. Hän on tyytyväinen. Kuukausipalkka on noin sata dollaria kuukaudessa, mutta sillä tulee toimeen, koska perhe tukee taloudellisesti.

– Työ on kiinnostavaa, koska tässä oppii uutta. Va-

• Maahan ovat jättäneet jälkensä muun muassa kiinalaiset vaikutteet, Ranskan siirtomaa­ herruuden aika sekä yli kymmenen vuotta kestänyt Vietnamin sota, joka päättyi 1975.

• Maan ihmisoikeustilanne ei kehuttava. Sanan­ vapaustilanne heikohko.

Kommunistinen puolue omistaa tiedotusvälineet ja kontrolloi muun muassa internetin käyttöä.

Telma 4 2012

Vietnamissa tehdastyöläisten oikeuksia parannetaan muun muassa ulkomaalaisten ammattiliittojen avulla. Autotehtaassa palkka on hyvä ja työolotkin asialliset.

Ammatillinen koulutus on Vietnamissa lapsenkengissä, mutta asiaan etsitään koko ajan parannuksia.

Tie vie tehtaaseen

• Kieli vietnam.



Autotehdas valmistaa ensimmäistä vietnamilaista autoa. Sen uskotaan olevan varsinainen hittituote maassa, jossa moni haluaa vaihtaa mopon auton.

Vietnam • Asukkaita noin 91 miljoonaa, suurin osa vietnamilaisia.

54





Autotehtailija Bui Ngoc Huyen haaveili pienestä asti siitä, että hän voisi valmistaa auton. Nyt toive on toteutunut.

paa-aikaa ei paljon jää, sillä opiskelu on vaativaa. Istun usein iltaisin tietokoneella ja etsin uutta tietoa.

Ammattitaitoa Kiinasta

Vinaxukin autotehtaan toimitusjohtaja Bui Ngoc Huyenillakin pyyhkii hyvin. Hänen kolme tehdastaan ovat vietnamilaisittain huippumoderneja, ja työntekijöitä on helppo saada. Työntekijät koulutetaan tehtaassa, ja heillekin maksetaan kelpo palkkaa.

Tehtaassa on käytössä muun muassa automaatiohitsaus ja robotteja, mikä ei ole Vietnamissa kovinkaan tavanomaista. Näkyä ei voi edes verrata kadunvarsien pieniin pajoihin, joissa hitsataan ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Länsimaalaisen silmin työtä tehdään lähes joka paikassa rauhalliseen tahtiin, eikä tuottavuus huimaa päätä.

– Meillä ei ole työtapaturmia. Kaikki työntekijät opastetaan, kun he tulevat töihin, kertoo Bui Ngoc Huyen.

Ammatillinen koulutus on Vietnamissa lapsenkengissä, mutta asiaan etsitään koko ajan parannuksia.

Vietnam haluaisi tehdä koulutusyhteistyötä muiden maiden kanssa tällä saralla. Ammattitaidon kohentaminen on erittäin tärkeää myös siksi, että maahan tähyävät ulkomaiset suuryritykset vaativat halpaa mutta osaavaa työvoimaa.

Moni iso kasvuyritys lähettää työvoimaa ulkomaille.

Naapurimaat Kiina ja Malesia ovat joidenkin arvioiden mukaan kehityksessä kymmenen vuotta Vietnamia edellä.

Vinaxukikin on lähettänyt muutamia työntekijöitä kiinalaisiin tehtaisiin puoleksi vuodeksi oppimaan uutta.

Vaatesuunnittelija Phan Dien Hoa on 6 000 henkeä työllistävän Tinh Loi Garnentin tehtaalla töissä.





Chang Van Thang on yksin­huoltaja, sillä vaimo opiskelee läheisessä kaupungissa ja ennättää kotiin vain pari kertaa vuodessa.

Hanoissa sähköjä on vedetty varsin luovalla tavalla.

Hän on yksi neuletehtaan kuudesta suunnittelijasta.

Oppinsa hän ammensi yliopistolla, mutta kävi naapurimaassa saamassa lisää ammattitaitoa.

– Malesiassa opin vaatesuunnittelusta paljon uutta. Opastan työntekijöitä ja opin uusia tapoja opettaa heitä.

Kansainvälistä yhteistyötä

Phan Dien Hoa on työpaikkansa ay-toimitsija. Hän on mukana kansainvälisessä ammattiyhdistyshankkeessa, jota pyörittävät Apheda (Union Aid Australia) ja Vietnamin keskusammattijärjestö. Sen avulla uudenlaista ay-tietoisuutta on viety eteenpäin maassa jo parinkymmenen vuoden ajan. Nyt kumppaniksi hankkeisiin on tulossa Suomesta Suomen Ammattijärjestöjen Solidaarisuuskeskus SASK. Paljon on saatu aikaan, mutta tehtävää riittää.

Kaikkiaan 280 vietnamilaista yksityistettyä teollisuuslaitosta on ollut mukana omaksumassa uudenlaista kulttuuria. Vietnamilaisille ay-toimijoille opetetaan neuvottelutaitoja ja osallistamista monin eri tavoin.

Toimijat vievät tietoa työpaikoille tietoiskujen ja esitteiden muodossa.

Hoa kertoo, että hänen työpaikkansa tilanne on hyvä, sillä suurin osa neuleista menee Yhdysvaltain markkinoille. Asiakkaat ovat vaativia, ja työnantajakin haluaa pitää kiinni tehtäviinsä koulutetuista työntekijöistä ja maksaa keskimääräistä parempaa palkkaa.

Työntekijät voivat suorittaa ammatillisen sertifikaatin, minkä jälkeen he saavat hieman parempaa palkkaa.

Työnantaja avustaa ompelijoita, jotka saavat perheenlisäystä. Äitiysloma on Vietnamissa neljä kuukautta, mutta lapsilisiä valtio ei maksa.

www.telma-lehti.fi

– Työnantaja tarjoaa varsinkin maalta tuleville työntekijöille edullisesti asuntoja. Huone yhteisasunnossa maksaa 17 dollaria kuukaudessa.

Hoa naurahtaa, että hänen työpäivänsä ovat kiireisiä. Sen lisäksi, että hän suunnittelee neuleita, hän toimii työnjohtajana, hoitaa yhtiön henkilöstöpolitiikkaa ja ay-toimintaa. Puhelin on iltaisin usein varattu, kun työntekijät kertovat ongelmistaan.

– Tällä hetkellä roolini ay-toimitsijana on tärkein.

Vietnamissa eletään isojen muutosten aikaa, ja pidän siitä, että voin viedä asioita kohti parempaa.

Maalla on paras

Parempaa kohti tähyää myös Pohjois-Vietnamin vuorilla asuva Chang Van Thang. Hän on maanviljelijä ja tällä hetkellä myös käytännössä yksinhuoltaja. Vaimo opiskelee esikoulunopettajaksi läheisessä kaupungissa ja käy kotona vain kaksi kertaa vuodessa. Thangin apuna on iäkäs äiti.

Huikean kauniissa maisemissa kasvavat riisi, maissi ja kassava. Karjasuojassa kasvaa kaksi lehmää, kanat juoksevat vapaana ympärillä, mehiläiset surraavat pesässä. Tilan tuotto on vähäinen – maaseudulla hyvin monet ovat käytännössä alityöllistettyjä.

Thangin juuret ovat vahvasti kotiseudulla. Viereinen maatilkku on enon. Perhe saa avustusta ranskalaiselta perheeltä Kansainvälisen Planin kautta. He toivovat, että talous olisi tulevaisuudessa parempi, kun vaimo palaa kotiin ja alkaa tienata rahaa.

– Asiat kääntyvät paremmiksi, kun saamme uutta tietoa asioista. Haluamme elää maalla ja kasvattaa lapsemme täällä. Maaseudulla on hyvä olla, kaupunkiin en haluaisi asumaan.

Riisi on Vietnamin maatalouden päätuote.

Riisiä on joka aterialla tarjolla jossakin muodossa.

Vietnamissa suurin osa väestöstä asuu maalla. Moni ei saa maatilkultaan riittävää elantoa, ja lisäbisneksiä on vaikea keksiä.

Telma 4 2012

55

T e l m a n ta k a n a T T K

Teksti Maarit Seeling

Yhteisvoimin sykettä Työhyvinvointi luodaan työpaikalla.

Sen rakentamiseen eivät riitä yksittäiset vippaskonstit, vaan otollisen, työhyvinvointia tukevan ilmapiirin nostattamiseen tarvitaan jokaisen panosta ja näkemystä.

Jarna Savolainen

Sami Kulju

M

ikä on yrityksesi tai yhteisösi työhyvinvoinnin nykytila? Saavatko esimiehet ja henkilöstö tukea työlleen? Millainen työilmapiiri työpaikallasi on? Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia Sykettätyöhön.fi:stä, työhyvinvoinnin sähköisestä kehittämispalvelusta.

Työturvallisuuskeskuksen (TTK) ylläpitämällä Sykettätyöhön.fi-palvelulla on jo noin 2 500 asiakasta. Palvelulle on ollut selkeä tilaus.

TTK:n työhyvinvointipalvelujen asiantuntija Jarna Savolainen sanoo olevansa lukuun tyytyväinen, mutta että enemmänkin käyttäjiä omatoimisen kehittämisen työalustalle mahtuu.

– Taantuman aikana henkilöstön hyvinvointiin liittyvät kysymykset jäävät helposti taka-alalle. Silti myös huonompina aikoina on muistettava tehdä työtä tulevaisuuden eteen. Työvoimasta tulee ennen pitkää pula. Työhyvinvointityö on yksi tapa pitää kiinni osaavasta väestä, Savolainen huomauttaa.

Yhdessä parempaan työyhteisöön

Työhyvinvoinnin kehittämisen tulee olla osa yrityksen normaalia toimintaa ja vaatii yrityksen

56

Telma 4 2012

johdon sitoutumista. Ilman sitä asiat eivät etene.

Savolainen toteaa, että työpaikoilla on turha ideoida paremman huomisen toivossa, jos ehdotukset eivät johda mihinkään. Vaikka vastuu toteutuksesta onkin organisaation johdolla, kyseessä on kaikkien yhteinen asia.

– Yritystoiminta on kestävällä pohjalla vasta silloin, kun töissä jaksetaan ja viihdytään. Kun henkilöstö voi hyvin, työt sujuvat ja asiakkaat saavat parempaa palvelua. Myönteinen kierre ruokkii itseään.

Pienilläkin kehityshankkeilla voi olla suuri merkitys yhteisötason työhyvinvointiin. Esimerkiksi työaikojen joustavilla järjestelyillä, työtehtävien ja -roolien selkeydellä sekä avoimella keskustelukulttuurilla saadaan paljon aikaan.

Avoin kaikille

Sykettätyöhön.fi-palvelu on suunnattu erityisesti pk-yrityksille, joilla ei välttämättä ole samanlaisia edellytyksiä työhyvinvointityön käynnistämiseen kuin suurilla.

Omalla työpaikalla prosessin voi käynnistää vaikkapa tekemällä Meidän tilat -osiossa olevat

työhön

arviointitehtävät. Niiden kautta saa nopeasti käsityksen, millä tasolla asioissa ollaan omassa organisaatiossa.

Palvelun avulla työpaikat voivat ratkoa ongelmia, jotka haittaavat sujuvaa työntekoa.

Kuka tahansa voi käyttää tietoturvallista palvelua, sillä se ei ole suunnattu pelkästään alan ammattilaisille tai organisaation johtoportaalle. Palvelun kautta on helppo kutsua myös työtoverit hyvinvointitalkoisiin.

– Olemme syksyn mittaan järjestäneet eri puolella Suomea kaksituntisia koulutustilaisuuksia, joista saa vauhtia työhyvinvointityön käynnistämiseen. Työpaja auttaa ottamaan käyttöön palvelun sähköiset työkalut ja projektitilan. Sykettä työhön -työpaja on mahdollista tilata myös omalle työpaikalle. Jatkamme koulutuksia ensi vuoden puolella ja muuntelemme niitä tarpeiden mukaan, Savolainen kertoo.

Sisällöllisesti Sykettätyöhön.fi-palvelu täydentää TTK:n syksyllä 2011 käynnistämän Työhyvinvointikortti-koulutuksen aihealueita ja tarjoaa apuja asioiden jatkotyöstämiseen itsenäisesti. Koulutuksen tavoitteena

on luoda työhyvinvointia edistäviä prosesseja työpaikalla ja lisätä eri toimijoiden yhteistyötä.

Muutokset hämärtävät rooleja

Yhdessä kehittäminen on tärkeää siksi, että ainoastaan tätä kautta saadaan koko henkilöstö sitoutumaan päämääriin. Ylhäältä annetut ehdotukset on helppo ohittaa olankohautuksella, jos ehdotuksen todellista merkitystä ei ole sisäistetty.

Savolainen kertoo huomanneensa, ettei yhdessä tekemisen merkitystä ole vieläkään aina ymmärretty.

Tämä taas synnyttää pahaa oloa. Savolainen muistuttaa, että yhteistyö ei voikaan sujua, jos työpaikan roolit eivät ole selvillä.

– Työpaikat muuttuvat nykyään nopeasti. Ihmiset eivät aina tiedä edes, kuka on heidän lähiesimiehensä.

Vastaavasti esimiehet eivät ole tietoisia vastuistaan. Miten silloin voi tehdä työhyvinvointia tukevia valintojakaan? Yhteistyö ei voi sujua, jos omat roolit eivät ole selvillä, Savolainen muistuttaa.

Lisätietoa • www.sykettatyohon.fi • www.tyohyvinvointikortti.fi

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

57

T e l m a n ta k a n a T S R

Teksti Leena Huovila

Kehittävä työote tukee työssä jaksamista Mitä paremmin tunnen hallitsevani työni, sitä paremmin voin ja jaksan. Työn hallintaa, työhyvinvointia ja jaksamista lisäävää kehittävää työotetta etsittiin seitsemän kunnan päiväkodeissa.

Varhais­pedagoginen osaaminen parantaa myös lasten hyvinvointia.

P

äiväkodit eivät ole lasten säilytyspaikkoja, vaan niiltä vaaditaan modernien, laadukkaiden varhais­ kasvatuksen menetelmien hallintaa ja lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Keskeistä on kehittää toiminnan sisältöä sellaiseksi, että voidaan vastata ajan vaatimuksiin, professori Eeva Hujala Tampereen yli­ opiston kasvatustieteiden yksiköstä sanoo.

Hujala on ollut kehittämässä varhaiskasvatuksen laatua useissa hankkeissa, joita Työsuojelurahasto on tukenut. Kesällä valmistui seitsemän kunnan projekti, joka keskittyi kehittämään pedagogista johtamista, toi­ minnan laatua ja työhyvinvointia päiväkodeissa.

– Päivähoidon perustehtävä on varhaiskasvatus, ja pedagoginen johtaminen tukee työn sisältöä. Toisaalta pedagoginen johtaminen tukee työntekijää ja hänen osaamistaan. Osaamisen johtaminen on keskeinen pe­ dagogisen johtajuuden osa.

Kovien osaamisvaateiden ja niukkojen resurssien paineessa kasvatusyhteisöissä on äärimmäisen tärkeää suojata työntekijöitä uupumiselta.

– Osaamisen kasvaessa työn hallinnan tunne kas­ vaa, ja siitä nousevat motivaatio työhön, työnilo ja työssä jaksaminen. Työn imu saa voimaa omasta vah­ vistumisesta ja toisaalta ruokkii sitä, Hujala kuvailee myönteistä kierrettä.

Hujalan mukaan myös johtajien ja esimiesten työn­

58

Telma 4 2012

hallinta ja jaksaminen paranevat, kun osaamisen johta­ miseen löydetään uusia tapoja.

Johtajuudesta vastaavat kaikki

Hankkeen päätavoitteena oli tuottaa työyhteisön kaik­ kia jäseniä osallistava kehittävä työote. Haluttiin edistää työyhteisön myönteistä oppimista sekä lisätä avoimeen vuorovaikutukseen perustuvaa yhteistyötä ja kokemus­ ten vaihtoa yksiköiden sisällä ja välillä – ei kertaluon­ teisena kehittämisenä vaan pysyväksi muotoutuvana työotteena.

Hankkeen aluksi mitattiin kunkin yksikön varhais­ kasvatuksen laatu, jota henkilöstö ja vanhemmat arvioi­ vat lapsikohtaisesti. Henkilöstön omien arviointien avulla päästiin myös työhyvinvoinnin ja johtajuuden kysymyksiin.

Alkumittausten pohjalta kunkin päiväkodin tiimit ottivat itselleen kehittämistehtäviä.

Yksi seitsemästä hankkeeseen osallistuneesta kun­ nasta oli Mikkelin kaupunki, josta mukana oli koko varhaiskasvatus.

Esimerkiksi Rantakylän päiväkodissa ja Orikon Helmessä kehittämistehtäviksi nousivat muun muassa aloituskeskustelut uuden päiväkotilapsen vanhempien kanssa, kuulumisten vaihtaminen vanhempien kanssa, päiväkodin ja koulun yhteistyö, pitkäkestoinen leikki

Osaamisen kasvaessa työn hallinnan tunne kasvaa, ja siitä nousevat motivaatio työhön, työnilo ja työssä jaksaminen. sekä lapsen havainnointi ja yksilöllisempi hoito, kasvatus ja opetus, kertoo Rantakylän ja Orikon Helmen johtaja Satu Tirronen.

– Oman työn reflektointi kehittämistehtäviä purkamalla sekä uutta tietoa ja uusia näkökulmia työstämällä ei onnistu arkityön lomassa. Arvokeskustelua ja vertaisoppimista varten kokoonnuttiin iltaisin. Jokaiselle työntekijälle tuli kahden vuoden hankeaikana yhteensä kahdeksan tällaista iltaa, Tirronen kertoo.

Kehittävään, reflektoivaan työotteeseen liittyy ajatus jaetusta johtajuudesta.

– Jaettu johtajuus on tietoisuutta yhteisestä perustehtävästä. Kaikki ottavat asiantuntijavastuun työn kehittämisestä. Jaettu johtajuus voimaannuttaa ajattelemaan: minä lastentarhanopettajana pystyn vaikuttamaan ja vaikutan varhaiskasvatuksen laatuun, Eeva Hujala sanoo.

Jaetulle johtajuudelle ei ole vaihtoehtoja – Jaetulle johtajuudelle ei ole vaihtoehtoja. Jokainen työntekijä on oman työnsä asiantuntija ja kehittäjä.

Kehittävä työote, painopisteiden miettiminen ja olennaiseen keskittyminen kuuluvat kaikille, mikkeliläinen päiväkodin johtaja Satu Tirronen sanoo.

Työntekijältä jaettu johtajuus vaatii Tirrosen mukaan hyviä työyhteisötaitoja, kykyä avoimeen vuoro­ vaikutukseen ja ylipäätään myönteistä asennetta elämään.

Osaamista johtaessaan päiväkodin johtajan on nähtävä, missä vaiheessa oppimisprosessia kukin työn­ tekijä ja tiimi ovat menossa.

– Johtaja pysyy hieman syrjässä – valmentajana – ja antaa työntekijöiden oivaltaa itse. Toisaalta hän puuttuu jämäkästi tilanteisiin, jotka on hoidettu pedagogisesti huonosti.

Osaamista ja jaettua johtajuutta tarvitaan nykypäiväkodin monien haasteiden edessä. Päiväkotien arkea ovat esimerkiksi perheiden ja kulttuurien erilaisuus, erilaisten vanhempien odotuksiin ja osallisuuteen vastaaminen, lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien hallinta sekä henkilöstöongelmat, kuten sijaisten saamisen vaikeus.

– Mitkä ovat lapsen oikeudet, lapsuuden arvostus ja mikä hänen kasvurauhansa kiireisessä elämäntavassamme? Entä jos koti ei olekaan lapsen paras paikka? Tuleeko perhetyö silloin päiväkotiin? Tirronen kysyy.

Lisätietoa • Valkeakosken kaupunki, kasvatus- ja opetustoimi: Verkostoista voimaa johtamiseen – laatua ja työhyvinvointia varhaiskasvatukseen. Muut mukana olleet kunnat: Akaa, Hämeenkyrö, Kangasala, Mikkeli, Raahe, Valkeakoski sekä Ylöjärvi. www.tsr.fi > Hae numerolla 110289 • Aiempia kuntien ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön varhaiskasvatushankkeita www.tsr.fi > Hae numeroilla 108041 ja 108439

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

59

julkaisut

Työtä rakkaudella.

Ikkunoita työn tulevaisuuteen Anja Kulovesi, Sun Innovations 2012 Kirja tulevaisuuden mahdollisuuksista, ihmisenä kasvamisesta ja työn merkityksestä. Teos avaa ikkunoita eri-ikäisten ja -taustaisten suomalaisten tulevaisuuden näkymiin, joissa idea työstä saa uutta hohdetta ja houkuttelee meitä muitakin tekemään yhdessä arvoisemme huomisen. Onko Sinulla aikaa ja halua pysähtyä miettimään, millaisen jäljen työsi jättää ajan kudelmaan – ja millaisen jäljen toivoisit sen jättävän? www.suninnovations.fi

Työhyvinvoinnin työkirja Marjatta Jabe, Yrityskirjat 2012 Työkirja antaa kättä pidempää siihen, miten hyvinvointia voidaan työpaikoilla kehittää. Se on konkreettinen työkalu, joka kattaa monipuolisesti koko hyvinvoinnin laajan alueen.

Työkirjassa on omat osionsa niin työntekijöille, johdolle, henkilöstöalan ammattilaisille kuin työterveyshuollolle. Mukana on myös esimerkkejä hyvistä käytännöistä. www.yrityskirjat.fi

Päivi Rauramo (toim.), TTK 2012 Opas on tarkoitettu toimistoympäristössä työskenteleville eri toimialojen asiantuntijoille työsuojelun peruskoulutuksen tueksi sekä työhyvinvoinnin edistämiseksi. www.ttk.fi/julkaisut

Kestävää kehitystä Multimediaohjelmassa Kestävää kehittämistä Helsingin yliopiston sosiologian professori, VTT Ilkka Arminen ja tutkija, HM Pauliina Koschke (Korkeakoulu- ja innovaatiotutkimuksen verkosto) pohtivat tutkimushankkeensa tulosten ja kokemusten pohjalta yleisemmin rakenteellisen kehittämisen haasteita asiantuntijaorganisaatiossa. Heidän puheenvuoroistaan voi poimia edellytyksiä kestävälle kehittämiselle, joka onnistuessaan voi taata sekä hyvät tulokset että tyytyväisen henkilöstön. Voit kuunnella samasta aiheesta myös radio-ohjelman Kotouttamisen haasteita.

• www.tsr.fi/TSR-kanava

60

Telma 4 2012

TTK Koulutus / Julkaisut 2013 Tämänkin Telman liitteenä olevassa julkaisussa esitellään TTK:n keskeiset toiminnot, koulutustarjontaa, julkaisuja sekä tietoa Työhyvin­vointi- ja Työturvallisuuskorteista ja Sykettätyöhön.fi-palvelusta työyhteisöjen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Ajantasaista tietoa samoista aihepiireistä myös TTK verkkosivuilta. www.ttk.fi

Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä

multimedia

2013

Palkka työstä. Ayliike ja edunvalvonnan uudet tuulet Luovuus kuuluu kaikille Kari Uusikylä, PS-kustannus 2012 Luovuuden tärkeyttä korostetaan kaikkialla. Oppilaitosten ja työpaikkojen pitäisi olla luovuuden asuinsijoja, mutta mikä on todellisuus? Mikä luovuutta synnyttää ja ruokkii, mikä sen tappaa? Onko luovuus vain harvojen mahdollisuus, vai kuuluuko luovuus kaikille? Miten voi säilyttää luovan innostuneisuutensa läpi elämän? Onko luova persoona outo, kärsivä kapinallinen? Teos johdattaa luovuuden saloihin. www.ps-kustannus.fi

Helander Mika & Nylund Mats (toim.), Työväen Sivistysliitto 2011 Kansainvälisessä keskustelussa Suomi on esimerkki maasta, jossa ayliikkeen, työnantajien ja valtiovallan luottamuksellinen vuorovaikutus on edistänyt kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhtenäisyyttä. Tämä teos tarkastelee ay-liikkeen edunvalvonnan strategioita ja vaikutusvaltaa.

Kirja käsittelee erilaisten palkkasopimusten vaikutusta Suomen kilpailukykyyn, ulkoistamisia, paikallista sopimista ja luottamusmiesten asemaa sekä median tapoja käsitellä työtaisteluja. Samalla teos piirtää kuvaa myös muista työmarkkinaosapuolista, elinkeinoelämästä ja valtiovallasta. www.intokustannus.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 107264

arvostelma

Ylös suorittamisen suosta ”Perinteisen kasvatuksen ja yleisen moraalitajun hyveet voivat aikuisiällä muuttua julmaksi, kriittiseksi piiskuriksi, joka asuu omassa päässämme”, sanoo Kirsi Räsänen kirjassaan Työstressirokotus (TTL, 2012).

Yli kolmannes työssäkäyvistä vaikuttaa tutkimusten perusteella olevan niin ehdollistunut sokeaan suorittamiseen, että oma hyvinvointi jää tärkeyslistan hännille. Lohdullinen viesti on, että ihminen voi vielä aikuisenakin oppia hallitsemaan omia stressiherkkyydelle altistavia perittyjä ominaisuuksiaan ja temperamenttipiirteitään. Tähän Räsänen antaa keinoja, mutta korostaa, että olennaista on vaikuttaa konkreettisesti myös todellisiin kuormitustekijöihin.

Ytimessä on kaksi työstressin hallintamenetelmää: työstressirokotus ja henkinen kulutuskestävyys. Kirjoittajan realistisen, arkeen soveltuvan otteen ansiosta lukija saa kuitenkin enemmän kuin nämä keinot.

Stressilleen voi tehdä aika paljon itse. Keinot ovat tehokkaimmillaan ennaltaehkäisevinä ääripäiden – haitallisen stressin ja stressittömän elämän – välimaastossa. Räsänen antaa opastusta niin ylitunnolliselle suorittajalle kuin helposti turhautuvallekin, mutta käy läpi myös muutokseen liittyvät rokotuskivut.

Stressinhallinnassa on olennaista oppia tunnistamaan, milloin sopivalta tasolta ajaudutaan ylipaineen puolelle. Sopiva työstressi helpottaa, kun tehtävää tarttuu sarvista ja saa homman aloitettua. Liial-

Sydäntahdistin­ potilaan työhön paluun tukeminen

Kohti voimavarojen ja kuormituksen tasapainoa

Työterveyslaitos, 2012

Tiina Kiviniemi, Kustannus Siipipyörä 2011

Yhä useammalla työpaikalla on työntekijöitä, joilla on sydämentahdistin. Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien häiriöiden pelossa työntekijä joutuu usein vaihtamaan työtehtäviään. Uusien tehtävien oppiminen erityisesti eläkeikää lähestyttäessä voi kuitenkin olla vaikeaa, jolloin työntekijä siirretään sairauseläkkeelle.

Hankkeessa tuotettiin tietoa sydäntahdistinten häiriintymisriskeistä ja laadittiin yhtenäiset ohjeistot työkyvyn arviointiin. Työsuojelurahasto rahoitti hanketta. www.ttl.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 107236 www.telma-lehti.fi

Kirja laajentaa käsitystä työn kuormittavuudesta stressiä, työhön leipiintymistä ja työuupumusta aiheuttavana tekijänä. Samalla kirja herättää keskustelua voimavarojen ja kuormittavuuden kohtaamattomuudesta työelämässä. Kirja on käytännönläheinen tietolähde kaikille työelämän toimijoille. Se antaa ideoita kuormittavuuden tasapainon löytämiseen niin yksilökuin yhteisötasolla. www.tsr.fi > Hae numerolla 110370

linen stressi tuntuu ahdistuksena, kun vaatimustaso ylittää suorituskyvyn.

Räsäsen mukaan työn imun tunne on asia, jonka voi oppia. Hän neuvoo asettamaan itselle lievästi haasteellisen mutta mahdollisen tavoitteen ja sen jälkeen pyrkimään sitä kohti sitkeällä työllä itsensä unohtaen – ja olemaan myös tyytyväinen sen valmistuttua.

Kirjassa on aihealueittain tiiviit info-osiot sekä listauksia pohdittavista asioista. Niistä saa työkaluja oman tai alaistensa tilanteen kartoitukseen. Kirja on hyvin jäsennelty ja sujuvasti luettava kokonaisuus, jonka avulla omaa alkavaa stressiään saattaa saada jopa hallintaan.

Vielä parempia tuloksia saa, jos sen lukee myös esimies.

- Virve Airola

Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla Heikkinen – Jokinen – Markkanen – Tynjälä, PS-Kustannus 2012 Miksi tekisit kaiken yksin, kun ympärilläsi on osaavia ihmisiä?

Yhteistyön ja kollegojen tuen avulla jaksat paremmin ja huomaat osaavasi enemmän. Vertaisryhmämentorointi eli verme on menetelmä, jonka avulla tuetaan työssä oppimista ja hyvinvointia.

Teos esittelee monipuolisesti toimivia käytänteitä ja teoreettisia perusteita. Se on suunnattu kaikille opetusalalla työskenteleville ja sinne opiskeleville. www.ps-kustannus.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 108057 Telma 4 2012

61

T y รถ n k u v a Miika Kainu

62

Telma 4 2012

Sillanrakentajien sukua Konsultti ja tutkija Robert Arnkil harppoo lokakuisesta Esplanadin puistosta kahvilan lämpöön. Moni naputtelee kahvittelun lomassa läppäriään.

– Paikka on minullekin kuin toinen toimisto. Tulen tänne usein kahville tai lounaalle toimeksiantojen välillä.

Arnkilillä on yli kolmen vuosikymmenen kokemus työelämän kehittämisestä. Psykologian lisensiaatin ura käynnistyi 1970-luvun lopulla Pellon työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologina. Pikkuhiljaa hän ajautui takaisin kohti eteläistä Suomea. Arnkil Dialoguesin hän perusti 2004.

Konsultit mielletään kovapalkkaisiksi asiantuntijoiksi, jotka kutsutaan hätiin, kun yrityksessä on tarve runnoa läpi rankkoja muutoksia. Totta toinen puoli, mutta toimenkuvaan kuuluu myös paljon muuta. Arnkil ei ole koskaan toiminut saneerauskonsulttina – eikä toimi vastedeskään.

– Työstä pääosa on palavereissa, neuvotteluissa ja työpajoissa toimimista. Meiltä edellytetään asiakkaan kuuntelemista sekä rohkeutta luoviin ratkaisuihin.

Arnkil on erikoistunut valtion ja kuntien toimintatapojen kehittämiseen, ja hän on toiminut riippumattomana asiantuntijana useissa EU-hankkeissa.

Konsultti puhuu paljon työpaikkojen sisällä ja välillä tapahtuvasta oppimisesta. Paljon tietoa katoaa, koska hyviä käytäntöjä ei vielä osata kirjata ja välittää. Arnkil on kehittänyt muutaman kollegan kanssa menetelmiä, joilla hyviä käytäntöjä voitaisiin edistää.

– Niitä ei voi siirtää kuin paketteja organisaatiosta A organisaatioon B, vaan tarvitaan kaikkien aktiivista panosta. Konsultti voi toimia välittäjänä, joka kysymyksillään edistää keskustelun kautta tapahtuvaa oppimista.

– Maarit Seeling www.telma-lehti.fi

Telma Telma 44 2012 2012

63 63

r a u ta l a n k a a

T e l m av i s a

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

1.

Koulutuksen kehittäjä

Mikä on Opetushallituksen pääasiallinen tehtävä?

Koulutuksen kehittäminen. Tällä hetkellä uudistamme perusopetusta siten, että uudet opetussuunnitelman perusteet tulevat käyttöön syksyllä 2016.

Millaista suomalainen opetus on juuri nyt?

Tulokset ovat olleet aika hyviä, ja olemme pärjänneet esimerkiksi PISA-tutkimuksissa mallikkaasti.

Tästä huolimatta tarvitsemme monipuolisempia opetusmenetelmiä ja parempaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Lapsen omaa oppimista pitäisi korostaa enemmän, ja oppiminen ja opetus saisi olla nykyistä iloisempaa.

Uusiutumisen tarvetta siis on.

Myös lukio pitäisi uudistaa nopeassa aikataulussa.

Opetushallitus vastaa esiopetuksen, perusopetuksen, lukiokoulutuksen sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen sisällöistä. Millaisia ihmisiä teillä työskentelee?

Vastaamme näiden alojen kehittämisestä ja lisäksi hoidamme käytännössä yhteisvalintaan, ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamiseen sekä opetuksen rahoitukseen liittyvät tehtävät. Olemme asiantuntijavirasto, ja meillä työskentelee lähes 300 eri alojen asiantuntijaa. Monet heistä ovat erittäin pitkälle koulutettuja.

Millaisilla resursseilla toimitte?

Toimintamenomme ovat hieman yli 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi saamme kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen valtionavustuksia.

Millä mielellä seuraat opetuksen laadusta käytävää keskustelua?

Olen vähän huolestunut, sillä kaikki viimeisimmät tulokset näyttävät, että oppimistulokset ovat tippumassa. Se on hälyttävä merkki. Opetusmenetelmiä täytyy parantaa, jotta muutoksia saadaan aikaan. Koulussa täytyisi vaalia enemmän työelämän taitoja, sillä jollei tässä maassa satsata oppimiseen ja osaamiseen, tulevaisuus on aika synkkä.

Mitkä ovat Opetushallituksen suurimmat haasteet juuri nyt?

Koulutuksen ja oppimisen laadun parantaminen on ehdottomasti suurin haasteemme. Pyrimme edistämään sitä oppimisprosessia, joka tapahtuu, kun oppilas ja opettaja kohtaavat.

Mitä olet itse opiskellut?

Olen humanisti ja opinto-ohjaaja: olen opiskellut muun muassa suomen kieltä, historiaa ja kirjallisuutta.

Miksi työtehtäväsi on tärkeä?

Koen, että tällaiselle työlle ja koulutuksen kehittämiselle on selvästi tarvetta. Tässä tehtävässä voin antaa paljon suomalaiselle koulutukselle ja sen kehittämiselle.

Mikä on mielestäsi suurin työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden este?

Työviihtyvyyden kehittäminen on mielestäni tärkeää. Riski on, että työyhteisössä ei viihdytä ja että työssä ei ole hauskaa. Yleismaailmallisella tasolla kaipaisin työelämään yhteistoiminnallisuutta ja yhteistoiminnallista johtamista: sitä, että ihmiset eivät jäisi yksin.

– Pi Mäkilä

2.

Alkon uusi toimitusjohtaja 1.1.2013 alkaen on Hille Korhonen. Hän oli aiemmin johtajana a) Fiskarsilla b) Finnmatkoilla c) Finnkinolla.

3.

Ammatillisen peruskoulutuksen suoritti vuonna 2011 noin 35 000 opiskelijaa. Eniten tutkintoja suoritettiin a) sosiaali- ja terveysalalla b) tekniikan ja liikenteen alalla c) matkailu- ja ravitsemisalalla.

4.

Suomalainen Kone Oyj on maailman a) toiseksi b) kolmanneksi c) neljänneksi suurin hissiyhtiö.

5.

Yksityiset lääkärikeskukset tuottavat työterveyshuollon palveluista nykyisin noin a) 30 b) 40 c) 50 prosenttia.

6.

Palvelualojen työnantajat PALTAn hallituksen puheenjohtaja on a) Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen b) DNA:n toimitusjohtaja Riitta Tiuraniemi c) TeliaSoneran toimitusjohtaja Juha-Pekka Weckström.

7.

Miika Kainu

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä, missä toimintanne näkyy?

Opetushallituksen toiminta näkyy koulumaailman ja koululaisen arjessa. Laadimme opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaisesti opetus järjestetään.

Joissakin asioissa voidaan siis syyttää Opetushallitusta.

Työttömyysturvan peruspäivärahan suuruus päivässä on a) 29,94 b) 31,36 c) 34,40 euroa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011Suomessa käytiin a) 163 b) 263 c) 463 työtaistelua.

”Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.”

Oikea rivi bab cbba

64

Telma 4 2012

Va a k s a v a a r a a Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

Tilanne Työpaikan pikkujoulut ovat pirskahteleva, yhteenkuulu­ vuutta ja työhyvinvointia lisäävä työyhteisön hengen­ nostatustilaisuus. Ne ovat myös todellinen vaaran paikka, vuoden ykkösmahdollisuus mokata raskaasti – sosiaaliset suhteet saattavat vinksahtaa asentoon, jota paikkaillaan koko tuleva kevät. Telman opeilla selviät kuivin jaloin.

Telma neuvoo 1. Ole kuin Pelle Miljoona, siististi cool. Kohtelias, hauska ja seurallinen saa olla, mutta niin kuin päivittäisessä työssä, pidä kohtelias välimatka esimiehen ja alaisen välillä – älä kaveeraa liikaa, älä suotta katso ylen.

2. Älä sekaannu pomoon! Älä pussaile alaistasi! Älä missään tapauksessa flirttaa ylimmän johdon kanssa! Työkaverinkin suhteen kannattaa olla pidättyväinen. Muista, että maanantaina pitää taas mennä töihin.

Anne Vatén

3. Vältät kaikki ongelmat lähtemällä kotiin silloin, kun ilo on vielä ylimmillään.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2012

65

H a j at e l m a

Katja Lösönen/Otava

Hyvän työpäivän tarina

Jokaisesta työ­ päivästä olisi hedelmällistä löytää punainen lanka, juoni pieneen kerto­ mukseen.

omaanikirjailijana minulla on ollut tapana keksiä päähenkilöilleni kiinnostavia tai kummallisia ammatteja – luututkijasta villieläinlääkäriin, taitoluistelijasta gynekologiin, elokuvateatterin siivoojasta hammaslääkäriin, kemististä koppakuoriaistutkijaan, luokanopettajasta eläintentäyttäjään. Jotta ymmärtäisin kutakin ammattia sisältä päin, olen pestautunut niihin töihin.

Pelon maantiedettä varten vietin aikaa oikeushammaslääkäri Helena Rannan suojeluksessa oikeuslääketieteen laitoksella ja samalla tavoin olin ”töissä” Korkeasaaressa, kun kirjoitin Safari Clubia. Arabian Lauria varten olin luututkijoiden opissa, ja Äitiä ja koiraa kirjoittaessani ”työskentelin” puolisen vuotta biokemian laitoksella Viikissä.

Tällainen assistenttius, ylimääräinen kirjailijan mukamas-pesti on totta vieköön antanut loistavia näköaloja erilaisten työyhteisöjen ja -alojen maailmoihin. Korkeasaaressa oltuani minulta pyydettiinkin puolileikillään kartoitusta työilmapiiristä. Olen pohtinutkin, millainen olisi hyvän työpäivän tarina.

Työpaikasta ja työn laadusta riippumatta ideaali lienee, että jokaiseen työpäivään voisi sisältyä innostuksen tunne, oivallus, ahaa-elämys, avautumisen, tutustumisen, etten sanoisi kukoistuksen, ihme.

Vaikka työssä olisikin kiire, raskaita vastuita, stressiä, ihmissuhdeongelmia ja tulossa olevia organisaatiomuutoksia, sitä suuremmalla syyllä jokaisen työpäivän haasteista, iloista ja suruista, uutisista, käänteistä, myrskyistä ja ehkä kaaoksestakin olisi hedelmällistä löytää punainen lanka, juoni pieneen kertomukseen.

T yö pä i vä n e i ta rv i ts e olla dramaattinen tai poikkeava, jotta siitä voisi syntyä tarina. Päinvastoin: pienistä arkisista asioista,

66

Telma 4 2012

toistuvista tapahtumista, rituaaleista ja rutiineista syntyy lopulta kudos, ketju, tarinoiden helminauha, narratiivinen tiiviste.

Jokaisen työpäivään liittyy odotuksia, uhkia, pelkoja – ja joskus isojakin unelmia. Jokaiseen työpäivään sisältyy myös monenlaisia heikkoja signaaleja, joita joko huomaamme tai sitten emme. Tai sitten huomaamme liian myöhään: vasta kun työtoveri on kuollut, koko kerros lomautettu tai se viimeksi taloon tullut naapuri ylennetty.

Kerran eräs metronkuljettaja tuli nykäisemään minua hihasta. ”Tässä aihe: kirjoita joskus metronkuljettajien huhtikuusta. Huhtikuu on kuukausista julmin, ja joka päivä pelottaa mennä töihin; kuka ja millä asemalla haluaa lähteä tänään tästä maailmasta...”

Olen usein ehdottanut erilaisille työpaikoille ikiomia kirjoituskilpailuja tai kirjoittamista harrastavien omia ryhmiä. Viime aikojen lähes päivittäisten yt-neuvotteluilmoitusten aikoina tällaisista kirjoittajapiireistä olisi varmasti terapeuttistakin apua.

Firman työntekijöiden uutta luovan, emotionaalisen energiavarannon tajusi loistavasti tunneälykkö Armi Ratia, ja on sen tajunnut omalla tavallaan myös Kirsti Paakkanen, siinä missä Liisa Joronen tai Jorma Ollilakin.

Marimekon työntekijöiden muistelmissa tanssitaan kedoilla ja skoolataan koivuissa roikkuvien kristallikruunujen alla, nimetään pöhkönluovasti kankaita ja vaskooleja, kuunnellaan kesken työpäivän runonlausuntaa, lauletaan kansanlauluja, ollaan yhtä yhteistä mariperhettä, marikylää. Näin ei voi tietenkään tapahtua kaikissa työpaikoissa. Ehkäpä onneksi.

Anja Snellman Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

Työelämän kehittämisen erikoislehti

4• 2012

asta k r r r Kir aikaa! joulun Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi

Seuraava lehti: Telma 1 • 13 28.2.2013 Telma 2 • 13 23.5.2013 Telma 3 • 13 19.9.2013 Telma 4 • 13 5.12.2013

2 4 • 201

Ty öe

lä mä

n ke hiT

Tä mis

iko en er

isl eh

Ti

stafsson Jukka Gu inen no – opinja ri ministe ta n varjos Tehtaa työhön uuteen Suntio en tekee arj ja pyhän

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Outi Rinne AD Helena Hajanti Taitto Toni Talvenheimo, Total Layout Kuvatoimittaja Anne Vatén Painosmäärä 127 000

Kovaa vauhtia sa Vietnamis

ään työeläm väylää Monta

Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2012 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset.

Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskortti- ja Työhyvinvointikorttikouluttajat).

Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde takasivulla.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Telma 4 2012

67

Voit tilata Telman veloituksetta osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tilaa Telma > Tee tilaus.

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä.

Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

T e l m a 1 / 2 0 1 3 i l m e s t y y 2 8 . 2 .2 0 13

Aiheena mm: Sisäilma ja moni­ kemialliset altisteet

Telma on työelämän kehittämisen erikoislehti, joka yhdistää työelämän tuoreimman tutkimustiedon käytännön työelämän hyviin esimerkkeihin.

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.