Telma 1/2013

Maanviljelijä Janne Näsin uudessa navetassa on raikas ilma, lempeitä lehmiä ja paljon muuta.

Työelämän kehittämisen erikoislehti 1 • 2013

Paljon Puhetta ilmasta Sisäilma

Parempaa ilmaa kouluun Romania kohoaa kommunismin raunioilta Leena Sariola – elämä yhtä karusellia Uimavalvojan märkä ammatti

Pääkirjoitus

1 • 2013

www.telma-lehti.fi Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Kenneth Johansson, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK Toimitus Alma 360 Alvar Aallon katu 3, 00100 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Outi Rinne Ulkoasu Teemu Pokela, Mika Soikkeli (AD) Kuvatoimittaja Anne Vatén Kannen kuva Rami Marjamäki Painosmäärä 114 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2013 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde ­ lehden takakannessa.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Telma tuntee ­t yöelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän ­kehittämisen erikoislehti. Lehden ­saavat ­maksutta muun muassa työpaikkojen ­työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työ­ terveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon ­edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät.

2

Telma 1 • 2013

”Joillakin työpaikoilla hengitysilman laatu on parantunut, kun siivousten toteutustapa on mietitty uudelleen.”

Ilma on osa turvallisuutta Suurella todennäköisyydellä luet vuoden ensimmäistä Telmaa sisätiloissa, työpaikallasi ja työaikana. Joku saattaa – samalla sisäilmaa hengittäen – lukea myös junassa, linja-autossa tai raitiovaunussa.

Vuoden ensimmäinen numeromme paneutuu arkailematta mutta kiihkoilematta työpaikkojen sisäilman ihmeellisyyksiin. Asiahan koskee suurta osaa työssä käyvistä suomalaisista. Hengitysilma on merkittävä resurssi, kun pyrimme turvallisesti ja tuottavasti kohti parasta mahdollista työsuoritusta.

Ilman pitää olla kunnossa, koska ilman emme pärjää.

Itse ymmärrän työpaikkojen hengitysilmakysymykset parhaiten työ­ turvallisuusnäkökulmasta. Putoamiset, kompastumiset ja muut työtapa­ turmat estetään tehokkaimmin työpaikkojen suunnitteluvaiheessa – siis tietokoneen ruudulla. Saman keinon olettaisi toimivan myös sisäilmaaltistuksen­kohdalla. Työpaikat on suunniteltava turvallisiksi hengittää ja tehdä töitä. Tähän on varmasti muitakin keinoja kuin rakentaa toimisto- ja teollisuusrakennukset hirrestä. Jos suunnittelussa on oikaistu­, niin tiedoksi, että jälkeenpäinkin voi petrata: joillakin työpaikoilla hengitysilman laatu on parantunut huomattavasti, kun siivousten toteutustapa ja sisältö on mietitty uudelleen.

Kuten huomaat, Telma on uudistunut ja sen ilme kirkastunut. Emme kuitenkaan muuttaneet lehden kokoa, vaikka se näyttää olevan ilmiönä ajan­ kohtainen. Antoisia lukuhetkiä vuoden 2013 lehtien parissa!

Kenneth Johansson Telman päätoimittaja kenneth.johansson@tsr.fi

3 x sisäilma Teksti Sami Turunen W Kuvat Rami Marjamäki ja Johannes Kaarakainen

”Energiaa ei mene murehtimiseen tai työterveydessä juoksemiseen.

Uusi alku vapauttaa energian ­tärkeimpään eli koulutyöhön.”

Hyvän ilman painetta Ihminen hengittää yhdellä sisäänvedolla noin puoli litraa ilmaa, voimakkaasti hengitettäessä jopa 4 litraa. ­Normaali hengitystiheys on noin 12–15 kertaa minuu­ tissa, ­joten keuhkojen kautta kulkee vuorokaudessa kymmeniä ­tuhansia litroja ilmaa. Koska työssäkäyvä ihminen viettää työpaikalla jopa kolmanneksen vuoro­ kaudestaan, ei ole yhdentekevää, millaista työpaikan ilma on.

Maanviljelijöitä vaanivat hengitysilmassa homeet, ­virukset ja bakteerit, eläin-, vilja- ja jauhopöly sekä erilaiset

torjunta-, säilöntä- ja pesuaineet. Leipomoiden tyypillinen ongelma on perinteisesti jauhopöly, ja Työterveyslaitoksen rekistereihin ilmoitetaan vuosittain 20–40 uutta jauho­ pölylle allergisoitunutta ammattilaista. Kouluissa ­uhkat ovat teoriassa paljon vähäisempiä, mutta viime aikoina ­oppilaita ja koulujen henkilökuntaa ovat vainonneet erilai­ set kosteus- ja homevauriot.

Hyvillä työn järjestelyillä, tuoreilla ratkaisuilla sekä ­oikealla tiedolla ja hyvällä tahdolla ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa.

>

Telma 1 • 2013

3

Saarioisten projekti ei ole keskittynyt vain välineisiin, vaan työntekijät ovat olleet mukana kehittämässä myös parempia työtapoja.

4

Telma 1 • 2013

3 x sisäilma

Pölyttömiä piirakoita Lihapiirakoita lipuu kohti nostatuskaappia, ja Saarioisten Valkeakoskella sijaitsevassa leipomossa on työteliäs tunnelma. Kahdessa vuorossa uurastaa sata henkeä, ja keskuslähettämö huolehtii kuusi päivää viikossa ympäri vuorokauden siitä, että suomalaissuihin lähtee päivittäin parikymmentä rekallista pizzoja, piirakoita ja muita yhtiön tuotteita.

Jauhopöly ei nenää kutita. Työterveyslaitoksen kanssa toteutetussa jauhopölyprojektissa huomion keskipisteenä oli taikinahuone, jossa sekoitetaan leipomon koneiden nielemät taikinat.

Pölymäärät mitattiin siten, että työntekijöillä oli selässään reput täynnä antureita. Dataa tuki videointi, jolla havainnollistettiin, miten mikäkin työvaihe vaikutti leijuvan jauhopölyn määrään.

Ilkka Kihlakaski ohjelmoi tietokoneeseen oikeat määrät jauhoa, öljyä ja vettä, ja upouusi jauhovaaka plopsauttaa kaiken sekoitusastiaan, mollaan. Kihlakaski esittelee siilo-osaa, joka oli ennen kangasta, nyt kiiltävää terästä.

– Tuo ei päästä mitään läpi. Myös rako mollan ja vaa’an välillä on annosteluvaiheessa kokonaan ummessa, joten siitäkään ei pääse pölyä ilmaan.

Pölyttömyyden täydentää siilon kyljessä oleva imuletku.

Ja tuloksen huomaa, kun Kihlakoski vetää parisataakiloisen mollan vaa’an alta: alta ei löydy sen enempää jauhoa kuin pölyäkään. Vielä pari tuhtia pakettia hiivaa ja molla on valmis järeän sekoituslaitteen möyhittäväksi.

> Telma 1 • 2013

5

Hajutonta tilanpitoa Lehmien kauneudelle vetää vertoja vain niiden katseen lempeys. Janne Näsin uudessa, 1 500-neliöisessä navetassa Tuuloksessa on paikka 142 lehmälle. Yhteensä elikoita on 190, osa toisessa navetassa.

– Uusi navetta lisäsi maidon tuotantoa 15 prosenttia. Se kertoo siitä, että lehmillä on paremmat oltavat.

Paremmat oltavat on myös isännällä. Nykyaikainen, reilun miljoonan maksanut navetta on siisti työpaikka.

Toisen kerroksen toimistosta näkyy esteettä ympäri navettaa, ja tietokone louskuttaa infoa lypsyroboteilta, joiden huomaan lehmät lonnivat vapaasti ja oma-aloitteisesti.

Rakennuksessa on luonnollinen ilmanvaihto. Sivuseinät ovat säädeltävät: automatiikka nostaa ja laskee lämpötilan mukaan verhoja, jotta sisään saadaan raitista ilmaa. Katossa on luukut, joiden kautta ilma poistuu, ja kesähelteiden aikaan kiertoa täydentävät valtavat tuulettimet katossa. Tarvittavan lämmön tuottavat – niin, lehmät.

– Lämpötila pysyy talvellakin kuudessa asteessa. Se on ihannelämpötila eläimille.

Ilma on raikas, eikä nenään leiju vanhoista navetoista tuttua pistävää ammoniakin tuoksua. Suomeksi: sonta ei haise. Eläinten lanta valuu ritilälattian läpi, ja siivousrobotti kiertää kolaamassa lattiaa säännöllisesti.

Eläinpöly tuulettuu ulos luonnollista tietä.

– Kuivikkeina parsilla on kutterinpurua, ja se pölyää hieman. Siinäpä ne haitat sitten ovat.

Näsin poika auttaa talon töissä, ja aikanaan hän jää jatkamaan tilanpitoa. Mikä on jatkaessa, kun onnelliset lehmät tuottavat päivässä 2 300 kiloa maitoa.

6

Telma 1 • 2013

3 x sisäilma Janne Näsin tilaa pyörittää hänen itsensä lisäksi vaimo sekä yksi palkattu työntekijä. Lukioikäinen poika auttaa, minkä koulultaan ehtii.

> Telma 1 • 2013

7

Jalkarannassa on ollut koulu sata vuotta.

Kaikkien harmiksi kev채isi채 juhlia ei voitu pit채채 itse koulurakennuksessa, mutta lohtua tuo tieto uudesta tulevaisuudesta.

3 x sisäilma

Onnellisia oppilaita Jäinen rinne on mustanaan kiljuvia lapsia, ja yli 300 toppa-asua on loputtomassa liikkeessä. Jalkarannan koulun pihalla Lahdessa ei arvaisi, että menossa on iso myllerrys. Koulua käydään väliaikaisissa tiloissa – ne eivät ole pahamaineisia parakkeja, vaan viehättävä rivitalomainen kokonaisuus.

Koulu on neljän vuosikymmen takaisen tasakattotrendin tyypillinen tulos. Jo kauan sitten vedet tulivat sisälle.

– Kymmenen viime vuoden aikana ongelma kasvoi ja henkilökunta alkoi oirehtia. Reilu vuosi sitten tehtiin perusteellisia tutkimuksia, ja huomiota kiinnitettiin myös oppilaiden oireisiin, kertoo rehtori Joni Luuri.

Selkeitä viitteitä kosteusvaurioista löytyi. Iso pyörä lähti pyörimään, sillä lasten ja henkilökunnan terveys haluttiin taata. Pihalle rakennettiin väistötilat, joihin oppilaat siirtyivät syksyllä 2012. Vanha koulu jyrätään maan tasalle, ja tilalle nousevassa rakennuksessa alkaa koulutyö syksyllä 2015. Talosta tulee monitoimitila, jossa on myös päiväkoti ja kirjasto.

– Siitä tulee koko kylän kohtauspaikka aamusta iltaan. Olen kiitollinen kaupungin tilakeskukselle siitä, miten nopeasti asiat alkoivat edetä.

Mieliala koulussa on kohentunut, ja vanhempien ei tarvitse enää kantaa huolta lasten terveydestä.

– Energiaa ei mene murehtimiseen tai työterveydessä juoksemiseen. Uusi alku vapauttaa energian tärkeimpään eli koulutyöhön, sanoo neljä vuotta koulua johtanut Luuri.

Rehtorilla ei ole opetustehtäviä, sillä iso osa ajasta menee tulevan suunnitteluun. Luuri hymyilee varsin tyytyväisenä.

– Harva rehtori pääsee luomaan itselleen uutta koulua alusta asti.

Telma 1 • 2013

9

Sisältö Sisäilma

14–25 Teema Sisäilma on paljon muutakin kuin hometta: kaasuja, hiukkasia, tuoksuja ja kosteutta. Työpaikoilla ilma-asiat kannattaa ottaa haltuun hätiköimättä ja maltilla – kuten Tikkurilalla on tehty.

26–31 Henkilö Leena Sariola naitiin jo nuorena tivolisukuun.

Siitä alkoi pitkä rupeama, joka on työn lisäksi mitä suurimmissa määrin elämäntapa.

48–53 Maailmalla Romania eli kommunismin ikeen alla vuosikymmeniä, mutta kurjistettu maa nousee hiljalleen. Tie vaurauteen on pitkä, mutta uskoa löytyy. Maassa haaveillaan ekoturismin tuomista mahdollisuuksista.

54–56 Minun työni Nuohooja kiipeää piipun nokkaan, möyhii hormit ja putsaa ilmastointikanavat.

Monipuolinen ammatti vaatii kykyä suunnitella omat työt ja aikataulut

10

Telma 1 • 2013

Ihmisiä 2 Pääkirjoitus Kenneth Johansson 26–31 Henkilö Leena Sariola 36–37 Ajatelma Kai Savolainen 54–56 Minun työni Sanna Vienonen 57 Rautalankaa Jorma Säteri 66 Kolumni Jarkko Tontti

Vakiot 3–9 3 x työ 11–13 Työ ja elämä 32–33 Ilmiö 34–35 Me teimme sen 38–41 Pallottelua 42–45 Oman elämän hallinta 46–51 Maailmalla 52–53 Näin muinoin 58–59 TSR-info 60–61 TTK-info 62–63 Julkaisut 64–65 Työn kuva 67 Vaaksa vaaraa

Teksti: Arja Krank Kuva: Paul Lapsley Photography/Alstom

Työ ja elämä

Alstom tarkkana hitsausten hallinnassa Raskaan teollisuuden työpaikoissa ilma voi olla sakeana kaasuista.

Ne vaativat työterveydeltä erikoisosaamista.

Työterveyshoitaja on avainroolissa, kun työpaikkojen työturvallisuutta ja -terveyttä kehitetään. Hoitaja tapaa ja haastattelee työntekijän työterveystarkastuksessa ensimmäisenä.

– Tarkastukseen on varattu liki puolitoista tuntia, siinä saa jo luotua luottamuksen ilmapiirin. Hoitajan vastaanotolle on myös matala kynnys hakeutua, työterveyshoitaja Terhi Klemetti Tampereen Lielahden Terveystalosta sanoo.

Klemetti toimii koordinoivana työterveyshoitajana muun muassa Alstom-konsernin Suomen toiminnoissa. Alstom Powerin projektityömailla haasteet ovat erityisiä: tulitöitä, savukaasuja, PAH-yhdisteitä, meteliä ja tärinää.

– Kun riskejä ja altisteita on näin paljon, on todella tärkeää, että yhteistyö yrityksen kanssa on kiinteää. Olen mukana Alstom Powerin työsuojelutoimikunnan kokouksissa, ja palaveeraamme muutenkin säännöllisesti.

Raskaan teollisuuden työpaikat vaativat työterveyshuollolta erityisosaamista. Esimerkiksi Alstomin tuli-, hitsaus- sekä koksaamo­työtä tekeville suoritetaan lain mää­rää­mät tarkastukset 1–3 vuoden välein.

– Tarkastuksissa saadaan biomonitorointien avulla selville, onko työntekijä altistunut syöpävaarallisille aineille, kuten nikkelille, kromille tai PAH-yhdisteille. Jos arvoissa löytyy poikkeamia, päästään heti varmistamaan, ovatko työme-

netelmät olleet oikeat ja henkilökohtaiset suojaukset riittävät.

Alstomin teollisuuden ja voima­ laitosten kunnossapitoa tekevät työntekijät ovat projektitöissä ympäri Suomen. Töitä tehdään kohteissa viikot ja palataan viikonlopuiksi kotiin. Siksi tarkastusten aikatauluttaminen on haaste.

Klemetti koordinoi, että työntekijöillä on palvelut lähellä.

– Alstomilaisille on nimetty alan erityistuntemuksella varustetut vastuuhoitajat ja -lääkärit 26 paikkakunnalle. Esimerkiksi ydinvoimalaitoksissa tehtävien töiden takia lääkäriltä vaaditaan pätevyys suorittaa säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkastuksia.

Työturvallisuus ja -terveys on yhteistyötä, johon osallistuvat johto, työntekijät ja työterveyshuolto.

Klemetin mukaan avainsana on organisoituminen. Samaa mieltä on EHS- ja laatupäällikkö Satu Anttila Alstomin Thermal Services -liiketoimintayksiköstä.

– Alstomilla työsuojelutoiminta on hyvin organisoitua, ja työterveyshoitaja kutsutaan osallistumaan jo suunnittelutyöhön. Järjestelmällinen työ tuottaa hedelmää.

Elokuussa 2012 rikoimme tuhannen päivän rajan ilman poissaoloon johtaneita tapaturmia.

Alstom on globaali energian­ tuotannon ja sähkönsiirron sekä raideliikenneratkaisujen toimittaja.

Konserni työllistää lähes 100 maassa noin 93 000 henkeä, Suomessa noin 500.

Telma 1 • 2013

11

Roni Lehti

Työ ja elämä Muista mennä

Kansainvälinen työturvallisuuspäivä 28.4.2013. TTK:n maksuttomat alueseminaarit Perusasiat kuntoon – Parempi työ jo 26.4.2013.

Think

stock

Lisätietoa: www.ttk.fi/kansainvalinen_ tyoturvallisuuspaiva

”Tutustutaan turvaohjeisiin myöhemmin….”

Tapaturmapäivää vietetään vasta syksyllä, perjantaina 13.9.2013 Tapaturmien ehkäisyyn voi virittäytyä jo tavaamalla Facebookissa erilaisia ehdotuksia ”viimeisiksi sanoiksi”.

Voit myös kertoa omia ehdotuksiasi. www.facebook.com/tapaturmapaiva

Aikuiskoulutus auttaa valikoiden

Raskaan liikenteen vertaistukea vahvistetaan Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry, Rahtarit ry ja Autoliitto ry käynnistivät tammikuussa yhteisen raskaan liikenteen vertaistukipuhelimen. Vertaistukihenki­ löiden verkosto koostuu SKAL:n ja Rah­ tareiden jäsenistä, joihin kuuluu sekä kul­ jetusyrittäjiä että työsuhteessa toimivia kuljettajia. Nämä vapaaehtoiset tarjoavat kuunteluapua kriisissä tai vaikeassa elä­ mäntilanteessa ammattinsa vuoksi oleville

ammattilaisille. Kriisejä voivat olla esimer­ kiksi liikenneonnettomuudet tai liiketoi­ minnan vaikeudet – apua kuorman sidon­ taan tai veroilmoituksen täyttöön ei saa.

Suurin osa vapaaehtoisista tukihenki­ löistä on käynyt joko SPR:n Henkisen tuen peruskurssin tai osallistunut järjestöjen omiin koulutuksiin. Vertaistuen puhelin­ numero on 020 345 888. Puhelintuki on soittajille maksutonta.

Työuran aikana hankittu ammatillinen kou­ lutus vaikuttaa eniten liikkuvuuteen omalla työpaikalla. Ammatillisten siirtymien tukena, kuten työpaikan tai ammatin vaihdossa, aikuiskoulutuksen rooli on pysynyt vaati­ mattomana.

SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen tut­ ki aikuiskoulutuksen vaikutuksia 1990–2006.

Artikkeli päivittää Laukkasen väitöskirjaa, joka selvitti koulutuksen ja työkokemuksen vaikutusta tulokehitykseen.

”Yrittäjä esitetään jonkinlaisena ­jalompana, geneettisesti ylivertaisena rotuna, jonka ­vasta­kohtana on laiskotteleva työntekijä.

Moni potentiaalinen uusi yrittäjä jää pohtimaan, onko minusta yli-ihmiseksi?”

www.tsr.fi > Hae numerolla 111326

– Paavali Kukkonen Ammattiliitto Pron verkkosivuilla 28.1.2013

12

Telma 1 • 2013

Työ ja elämä Työtuomioistuin

Kunta-alan työturvallisuuteen jättihanke Kunta-alalla toteutetaan laaja Turvallisuus hallintaan kuntatyössä -hanke vuosina 2013–2015. Tavoitteena on nostaa työtur­ vallisuustoiminnan ja turvallisuusjohtami­ sen arvostusta kaikilla kunta-alan työpai­ koilla. Kärkiajatuksena on työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisy.

Toimintaa kohdistetaan erityisesti työ­ paikoille, joilla sattuu paljon työtapaturmia

ja joilla on korkea tapaturmataajuus.

Tapaturmien aiheuttamat kokonaiskustan­ nukset voivat olla jopa kolmesta neljään kertaa suuremmat kuin kuntien maksamat työtapaturmavakuutusmaksut. Työtapa­ turmat aiheuttavat kunnille 250 miljoonan euron menetykset vuodessa. www.ttk.fi > Hae: Kunnat turvallisiksi 1/2012 - Työturvallisuus kannattaa.

Ain’ hiihtäen työtäs’ tee

VÄITE: Sisäilma-, home- ja kosteusvaurio­ keskustelussa on enemmän tunnetta kuin järkeä.

EI Järki on lisääntynyt. Tieto ongelman mittasuh­ teesta ja terveysvaikutuksista on levinnyt. Asia otetaan vakavasti ja asioihin puututaan herkästi leimaamatta ihmisiä. Syytä onkin, sillä esimer­ kiksi opetus- ja hoitoalan rakennuksista 12–26 prosentissa arvioidaan olevan kosteusvaurioita.

Järjen käyttö on lisääntynyt myös korjausraken­ tamisessa.

Matti Harjuniemi puheenjohtaja, Rakennusliitto KYLLÄ Tällä hetkellä keskustelua käydään monessa eri kanavassa ja paikassa. Löytyy todella reippaita ylilyöntejäkin, jolloin tunne ottaa vallan, mutta kokonaisuudessaan keskustelu on ainakin kiinnittänyt median ja kansalaisten huomion tärkeään asiaan. Jäitä hattuun, niin saadaan fiksuja ratkaisuja ja terveitä taloja.

Jani Kemppainen DI /asiamies, Talonrakennusteollisuus KYLLÄ Suomessa ei ole riittävästi ammatillisesti päteviä kosteusvaurioiden kuntotutkijoita ja asiantun­ tijoita. Tästä johtuen homeongelmaepäilyihin ja -vauriokartoituksiin ei aina saada täsmällistä selvitystä tai lausuntoa kohteen todellisesta ti­ lasta. Siksi keskustelu joissain tapauksissa ajau­ tuu liiaksi tunne­pohjalle. Pätevyysvaatimukset on kirjattava lakiin, jolloin asiantuntijat saadaan kouluttautumaan ja pätevöitymään.

Ahti Junttila rakennusinsinööri / toimitusjohtaja, Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL

T hin

k s to

ck

Vanhemmilla on tekemistä, jotta saavat työnsä ja lomansa järjestettyä, kun koulu­ laiset säntäävät hiihtolomille helmi–maa­ liskuun vaihteessa. Työssäkäyvien tuskas­ ta saamme kiittää tiettävästi kouvolalaista voimistelunopettaja Santeri Hirvosta.

Hän ehdotti jo vuonna 1926 koululaisil­ le viikon mittaista hiihtolomaa, joka olisi vastapainoa sisällä istumiselle. ”Kevät­ hangilla hiihtäessään lapset saavat raitis­ ta ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle.” 1930-luvulla asiasta otti pallon muuan Lauri Pihkala. Hiihtoloma otettiin kouluissa käyttöön vuonna 1933.

Telman tuomio äänin 2-1: sisäilmakeskus­ telussa on enemmän tunnetta kuin järkeä.

Numerot

24

Liikevaihdon kasvulla mitattuna Suomen vahvimpia toimi­ aloja vuonna­2012 olivat työvoiman vuokraus, terveydenhoito­ tarvikkeiden kauppa, jäte- ja romubisnes sekä betoniala. Toimi­ aloista vahvin oli turkistarhaus, jonka kasvuprosentti oli 24

620

Kasvuyrityksistä huimin oli Rovio Entertainment, jonka liikevaihto kasvoi 620 prosenttia.

Lähde: Kauppalehti / Balance Consulting

Telma 1 • 2013

13

14

Telma 1 • 2013

Sisäilma

Sisäilma kuohuu, ja otsikoissa haisee home. Työpaikoilla kiskotaan keuhkoihin­pölyjä, kaasuja ja hiukkasia, joista osa kuuluu asiaan, osa ei.

Sisä­ilma­ongelmat pitää ratkaista järjellä­, maltilla ja oikeilla toiminta­ tavoilla. Tikkurilan­maalitehtaalla huurut­on otettu haltuun.

Teksti Hasse Härkönen, Arja Krank ja Maarit Seeling W Kuvat Anne Vatén

Työpaikkojen ilmavaivat

m

aalinvalmistaja Tikkurilan Vantaalla sijaitsevassa tuotantolaitoksessa on valoisaa ja hiljaista. Tuskin aistittava tuoksu kertoo, että tehtaalla käsitellään aineita, joiden käytössä on syytä olla huolellinen.

Tikkurila valmistaa maalituotteita kuluttajille, ammattilaisille ja teollisuusasiakkaille. Valikoimaan kuuluu maaleja, lakkoja ja efektituotteita, puu-, kiviaines- ja metallipintojen maaleja sekä maalaamiseen liittyviä palveluja. Vuonna 2011 Suomen toiminnoista kertyi liikevaihtoa 109 miljoonaa euroa.

Tikkurilan tuotteista konsernitasolla reilut 70 prosenttia on vesiohenteisia, ja tavoitteena on kasvattaa vesiohenteisten maalien markkinaosuutta. Niiden ympäristövaikutukset ovat erityisesti käyttövaiheessa pienemmät kuin liuotinohenteisen maalin, koska vesiohenteisesta maalista haihtuu ainoastaan vettä.

Maali koostuu sideaineista, pigmenteistä ja täyteaineista, liuotteista tai vedestä ja apuaineista. Tuotteen raaka-aineet valitaan tulevan käyttökohteen

>

Telma 1 • 2013

15

Quyen Bach (oik.) ja Maarit Erholtz siirtävät valmiita maalipurkkeja kuljetuslavalle.

mukaan. Tikkurilalla on Suomessa käytössään noin tuhat erilaista raaka-ainetta. Yksi apuaineista on biosidi, jonka tehtävä maalissa on estää bakteerikasvun muodostuminen.

– Varomattomasti käsiteltyinä biosidit voivat ­aiheuttaa allergia-, iho- ja hengitystieoireita, työ­ suojelupäällikkö Harri Tarvainen muistuttaa.

Koska biosidien osuus maalin valmistuksessa on hyvin pieni, on sen käsittelyn automatisointi teettänyt vaikeuksia. Siksi biosidejä on jouduttu annostelemaan käsin avoastioista, mikä on lisännyt roiskevaaroja.

Viime vuosien investoinnit automaatioon ovat vähentäneet riskiä huomattavasti.

– Viime vuonna, kauppa- ja rakennus-, teollisuus­ maaleja sekä pinnoitteita valmistavalla Vantaan NT-tehtaalla uusittiin automaatiojärjestelmä. Sen yhteydessä rakennettiin myös biosidien annostelu­ järjestelmä, jolloin niitä ei enää annostella käsin, Vantaan laitosten työsuojeluvaltuutettu, automaatioasentaja Jarkko Kurvinen selvittää.

Koneet korvaavat riskipaikoilla

Valmistusosaston työnjohtaja Toni Lehto vahvistaa, että haitallisten aineiden avokäsittely vähentyi tuotantolinjan uudistuksen myötä.

– Toki haitallisia aineita on aina käsitelty varoen, mutta nyt riskiä on vielä pienennetty. Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä.

Nykypäivänä maalinteko on Tikkurilalla muutenkin lähes täysin automatisoitu. Yhtiö myös panostaa jatkuvasti prosessien kehittämiseen. Koneet hoitavat raskaat nostamiset, ja keventimien käyttöönotto on vähentänyt tuki- ja liikuntaelinsairaustapauksien määrää. Valmistusprosesseja ohjaavat tietokoneet.

80-luvun tehdaskompleksi on vuosien saatossa muutenkin kokenut monia muutoksia. Työpaikan ilmanvaihtoa on moneen kertaan rukattu, ja lattiaa myöten kulkeneet täyttöryhmien putket on nykyään vedetty tuotantolinjalle yläkautta. Automaattiset mittauspisteet haistelevat jatkuvasti ilman pitoisuuksia ja tarkkailevat melutasoa. Siellä täällä tehdassalissa on jättikokoisia näyttöjä, jotka kertovat prosessien sujumisesta.

Siisteys vähentää riskejä

Harri Tarvainen kertoo tuotantolaitosten sisäilman epäpuhtauspitoisuuksien jäävän korkeimmillaankin alle kymmenen prosentin.

– Valmistusprosessin yhteydessä ilmaan vapautuu raaka-aineiden sisältämiä haihtuvia orgaanisia liuotteita, VOC-yhdisteitä. Viime vuonna Vantaalla tuotannon liuotepäästöt ilmaan olivat alle gramma tuotelitraa kohti.

>

Toki haitallisia aineita on aina käsitelty varoen, mutta nyt riskiä on vielä pienennetty.

16

Telma 1 • 2013

Telma 1 • 2013

17

Työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvisen mielestä asenteet henkilökohtaisten suojainten käyttöön ovat vuosien saatossa muuttuneet.

Kansallinen kysymys

Tikkurilassa sisäilma-asiat ovat hallinnassa, mutta työpaikkojen sisäilmakeskustelu velloo muualla kiivaana. Sisäilman ongelmat eivät rajoitu teollisen työn huuruihin ja höyryihin. Kun 12 000 ei-teolliselle työntekijälle tehtiin kysely työpaikan hengitysilman laadusta, jopa joka kolmas kertoi kärsivänsä jatkuvista haitoista. Joka viides oireili huonosta ilman laadusta viikoittain.

Ilma on työpaikoilla pilalla monesta syystä: tunkkainen ilma, kuiva ilma, veto ja lämpötilojen vaihtelu vaivaavat, pöly ja lika ärsyttävät.

– Ongelmat eivät ole pelkästään työviihtyvyys­ haittoja. Osa näyttää saavan ilmasta myös terveydellisiä oireita. Työterveyshuollossa valitetaan yleensä tässä yhteydessä silmäoireista ja ylähengitystie­ oireista, professori Kari Reijula Työterveyslaitokselta (TTL) kertoo.

Vakavia haittoja työpaikalla aiheuttaneet tupakan­ savu ja asbestiongelmat ovat vähenemässä lain­ säädännön myötä. Mikrobiongelmat taas ovat lisääntyneet viime vuosina homevaurioiden vuoksi.

– Kun TTL:n asiantuntijakonsultaatioita ja palvelu­ tilauksia­katsoo, kosteus ja homevauriot ovat tällä hetkellä kärjessä, mutta eivät toki ainoita ongelmia.

Reijula oli TTL:n mukana tekemässä tutkimusta, jossa kartoitettiin rakennusten kosteus- ja home­

Kari Rissa

ongelmaa Suomessa. Eduskunnan tarkastusvalio­ kunnan teettämä tutkimus ja raportti julkaistiin lokakuussa 2012, ja loppuvuodesta kuultiin lukuisia asiantuntijoita kosteus- ja homevaurioista. Tarkastusvaliokunta valmistelee asiasta mietinnön, joka tulee eduskunnan päätettäväksi tänä keväänä.

Peliä ei ole menetetty

TTL:n tutkimuksessa määriteltiin, mikä on merkittävä kosteusvaurio ja sen aiheuttama kiireellinen korjaus­ tarve. Määrittely tehtiin sisäilman laadun asian­ tuntijoiden, rakennus-, ilmanvaihto- sekä terveys­ asiantuntijoiden kesken.

Tutkimusraportin mukaan merkittävien kosteusja homevaurioiden esiintyvyys on kouluissa ja päiväkodeissa 12–18 prosenttia, hoitolaitoksissa 20–26 ja toimistoissa 2,5–5 prosenttia näiden rakennusten kerros­alasta. Merkittävästi kosteus- ja home­ vaurioi­sissa hoitolaitoksissa huonolle ilmalle altistuu tällä hetkellä 36 000–47 000, toimistoissa 27 000– 55 000 sekä kouluissa ja päiväkodeissa jopa 259 000 henkeä.

Reijulan mukaan kosteus- ja homevaurio-ongelmaa ei ollut aikaisemmin määritelty riittävällä tarkkuu­ della. Kukaan ei tiennyt, kuinka laajasta ongelmasta on kysymys ja mitä sille pitäisi tehdä. Eduskunnassakin on siksi kuultu tiukkoja välikysymyksiä.

– Asian ratkaisemiseksi on tehty paljon, mutta paljon on vielä tekemättä. Peliä ei ole menetetty, mutta nyt pitää kulkea määrätietoisesti eteenpäin. Keskeisin ratkaisu on, että osataan arvioida rakennusten kunto oikein, tunnistetaan ongelmat ja laitetaan vaurioituneet rakenteet kuntoon asiantuntemuksella.

Kun kosteusvaurion korjaamiseen käydään viivyt­ telemättä ja asianmukaisin toimin, tilanne on otettavissa haltuun. Se on hyvä uutinen.

Kari Reijula Miika Kainu

Esimerkiksi liikenteessä huuruja on moninkertaisesti. Tarkka nenä haistaa silti pienemmätkin katkut.

Toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettu ja Lean-tukihenkilö Sirkka-Liisa ”Sirkku” Ikäläinen kertoo, että tarvittaessa työkohteen pitoisuusmäärät selvitetään mukana kuljetettavilla henkilökohtaisilla mittauslaitteilla.

– Olemme kiinnittäneet viime aikoina erityistä huomiota myös ympäristön siisteyteen. Tavarat ovat niille kuuluvilla paikoillaan, ja niitä säilytetään oikein.

Tällaisilla pienilläkin asioilla voidaan vähentää altistumisriskiä ja helpottaa työn sujuvuutta, Ikäläinen huomauttaa.

Niin työntekijöiden kuin työnantajienkin asenteet suojainten käyttöön ovat vuosien kuluessa selvästi muuttuneet. Jarkko Kurvinen kertoo tulleensa taloon vuonna 1989.

– Nykyään suojainten käyttöön ei tarvitse enää patistaa. Niistä on tullut työvälineitä, joita ilman tiettyihin paikkoihin meno on ehdottomasti kielletty.

Käsineidenkin vaihdon syyksi riittää likaantuminen.

Jo 15 vuotta talon palveluksessa ollut, nykyään varastotyöntekijänä toimiva Ahti Tabell korostaa henkilökohtaisten suojainten tarpeellisuutta. Varotoimista huolimatta hänet jouduttiin siirtämään altistumisen takia tuotannosta toisiin tehtäviin.

– Ehdin olla 6–7 vuotta tekemisissä biosidien kanssa. Sen ajan altistuminen kesti. Käytin kyllä suojavälineitä ohjeiden mukaan. Sekin osoittaa, ettei näiden asioiden kanssa kannata leikkiä.

Mirja Salkinoja-Salonen

Vika rakentamisessa

Sisäilmakeskustelua käydään monella rintamalla.

Yksi näkyvä hahmo on ollut Helsingin yliopiston mikro­biologian professori, tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen, joka on profiloitunut erityisesti home- ja mikrobikeskusteluissa.

– Meillä on Suomessa Euroopan paras ulkoilma ja huonoin sisäilma, Salkinoja-Salonen sanoo.

Kosteusvaurioisten talojen sisäilman aiheuttamia oireita ja sairauksia pitkään tutkinut lääkäri Ville Valtonen on samoilla linjoilla. Valtosen mukaan ­sisä­ilman aiheuttamat ongelmat nousivat valokeilaan lääketieteessä 1970-luvulla, kun öljykriisin seurauk­ sena taloista alettiin tehdä energiatiiviitä.

>

Kun 12 000 ei-teolliselle työntekijälle tehtiin kysely työpaikan hengitysilman laadusta, jopa joka kolmas kertoi kärsivänsä jatkuvista haitoista.

Telma 1 • 2013

19

20

Telma 1 • 2013

Timo Lofgren

Molempien mielestä ongelmien syy on nimenomaan rakennustavassa. Salkinoja-Salonen kuvaa rakennuksia termospulloiksi: sisällä olevat epäpuh­ taudet varmasti myös pysyvät siellä.

– Koneellinen ilmanvaihto usein pahentaa tilannetta jakamalla epäpuhtaudet kaikkiin huoneisiin, vaikka ongelmia olisi vain yhdessä paikassa. Sisäilman parantamiseen tähtäävässä korjausrakentamisessa talo yleensä nimenomaan tiivistetään ja sinne tehdään koneellinen ilmastointi.

Valtosen mukaan lääkärin näkökulmasta on selvää, että rakennustapaan pitää tulla muutos nopeasti.

– Se tuo pitkällä tähtäimellä huomattavia etuja, kun altistuvia ihmisiä on jatkossa vähemmän, pari vuotta sitten HUSin infektiosairausyksikön ylilääkärin toimesta eläkkeelle jäänyt, edelleen yksityisvastaanottoa pitävä Valtonen sanoo.

Ville Valtonen

Kolme kriteeriä

Työelämän ja elintapojen muutosten seurauksena suomalaiset viettävät yhä enemmän aikaa sisätiloissa.

Hyvä sisäilma vaikuttaa myös työn tuloksellisuuteen ja kokemukseen työhyvinvoinnista.

Sisäilmasta voidaan puhua myös sisäilmastona, joka­on laajempi käsite. Siihen kuuluvat kaikki sisä­ ilman laatuun vaikuttavat tekijät, kuten lämpötila ja ilman kosteus.

TTL:n luokituksen mukaan sisä­ilmasto on kunnossa, kun kolme ehtoa täyttyy. Rakennuksen teknisessä kunnossa ei ole puutteita, tilojen käyttäjät ovat tyytyväisiä eikä terveyshaittoja esiinny, ja työpaikalla on hyvät toimintatavat ongelmien ehkäisyyn ja hallintaan.

Jos neljä viidestä tilojen käyttäjästä on tyytyväisiä, sisäilman laatua pidetään hyvänä. Työn kuormitus vaikuttaa osaltaan kokemuksiin sisäilmasta, joten tärkeää on erottaa epämukavuutta aiheuttavat tekijät ja varsinaiset terveyshaitat.

Normaalien ilmassa olevien kaasujen lisäksi sisä­ ilmassa voi olla muita kaasuja, vettä ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia. Hiukkaset voivat olla puolestaan elottomia tai eloperäisiä, jälkimmäisiä ovat esimerkiksi siite- ja eläinpölyt sekä homeiden ja mikrobien tuottamat aineet. Kattaus riippuu työpaikasta: autokorjaamon ja teollisuuden sisäilmaa uhkaavat erilaiset tekijät kuin toimistoissa.

Salkinoja-Salonen listaa kolme pääsyytä, miksi haitallisia mikrobeja joutuu sisäilmaan. Tärkeimpänä hän pitää koneellisen ilmastoinnin aikaansaamaa alipainetta. Sen vuoksi rakennus imee pienistäkin raoista korvausilmaa, ja mukana tulee nanokokoisia mikro­ beja ja niiden hajoamistuotteita.

Toinen merkittävä asia on terveydelle vaarallisten desinfiointiaineiden käyttäminen homevaurioisten

>

On tärkeää erottaa epämukavuustekijät ja varsinaiset terveyshaitat.

Telma 1 • 2013

21

tilojen käsittelyssä. Hometalokauhun vuoksi aineille­ on menekkiä, mutta Turvallisuus- ja kemikaali­virasto Tukes varoitti kuluttajia desinfiointiaineista, jotka sisältävät polymeerisiä guanidiineja.

Koe-eläintutkimuksissa erään guanidiini­biosidin on havaittu vahingoittavan hengityselimiä, aiheuttavan allergisia ihoreaktioita ja vaurioittavan silmiä. Vastaavia aineita on käytetty asuntojen mikrobikasvun ehkäisemiseen esimerkiksi Koreassa, missä niiden käytön on dokumentoitu johtaneen jopa kuolemantapauksiin – riskiryhmänä ovat pienet lapset ja odottavat äidit.

Laborantti Jenni Nieminen (vas.) on päivittäin tekemisissä aineiden kanssa, joiden käsittelyssä on noudatettava tiukkoja turvaohjeita. Työsuojelu­ valtuutettu Sirkku Ikäläisen mielestä pienilläkin työtapojen muutoksilla voidaan vähentää altistumisriskiä.

Herkkyys jää päälle

Kolmanneksi syyksi mikrobien leviämiseen SalkinojaSalonen nostaa ilmastoinnin aiheuttaman turbulenssin.

– Esimerkiksi kouluissa on käynyt usein niin, että kun taloon on rakennettu koneellinen ilmastointi, sisä­ilmaongelmat käynnistyvät, vaikka niitä ei aiemmin ollut. Turbulenssi jauhaa ilmastointikanavissa leijuvan kuivan mikrobipölyn nanopölyksi.

Salkinoja-Salonen johti vuonna 2011 tehtyä laajaa tutkimusta, jossa selvitettiin, oliko helsinkiläisten koulujen sisäilmassa olevien hiukkasten toksisuuden eli myrkyllisyyden ja opettajien terveyshaitta­oireiden välillä yhteyttä.

Tutkimustulos oli selvä. Mitä toksi­sempaa sisä­ ilma oli, sitä enemmän opettajilla oli oireita­. Eniten toksisissa kouluissa opettajilla oli muun muassa hengitysvaikeuksia ja niveloireita merkittävästi enemmän kuin vähemmän toksisissa tiloissa työskentelevillä kollegoilla.

Ville Valtonen muistuttaa, että kaikki allergiset sairaudet ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä, mikä selittyy ympäristötekijöillä. Sisäilmaongelmat voivat olla yksi syy immuunisairauksien lisääntymiseen.

Sisäilman epäpuhtauksille altistumisesta johtuvissa terveysongelmissa on sama piirre kuin muissa allergisissa ja immunologisissa sairauksissa. Herkistyneet ihmiset saavat oireita hyvin pienistä ainemääristä.

Joskus riittää sadas- tai jopa tuhannesosa keskimääräiseen oireita aiheuttavaan määrään verrattuna.

– Homeallergiaan liittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys, joka on erittäin hankala asia. Siitä kärsiville hajuvedet, tupakansavu, liikennesaasteet ja muut arkipäivän asiat aiheuttavat oireita.

Yhteistä vastuuta

Kuumaa, kylmää tai tunkkaista, pölyjä ja mikrobeja.

Oli työpaikan vaiva mikä tahansa, lain mukaan työnantaja on vastuussa siitä, että työntekijöiden terveydelle ei koidu työpaikalla vahinkoa.

Työntekijän vastuulla on ilmoittaa esimiehelle havaitsemistaan vaara- ja haittatekijöistä.

– Jos työntekijä epäilee, että sisäilman laatu vaarantaa hänen terveytensä, kannattaa asiasta raportoida nopeasti lähimmälle esimiehelle. Naulakkokeskustelut eivät johda asioiden parantumiseen, vaan se vaatii asian esille ottamista, sanoo TTL:n Kari Reijula.

22

Telma 1 • 2013

Professori suosittelee jokaiselle työpaikalle sisä­ ilmaryhmää, joka pohtii työpaikan sisäilman laatua.

– Järjestäytynyt asioiden käsittely vie asioita helpommin eteenpäin. Tällainen moniammatillinen työryhmä voi toimia myös ennakoivasti. Asioihin kannattaisikin pureutua jo ennen­kuin niistä tulee ongelmia. O Lisätietoa: www.ttk.fi/terveellinen_sisailmasto, www.ttl.fi > Sisäympäristö, www.tsr.fi > Hae numerolla 111126, www.tukes.fi > Ammattilaistiedote 31.1.2013 desinfioivista homeentorjunta-aineista

Työntekijän vastuulla on ilmoittaa havaitsemistaan vaara- ja haittatekijöistä.

Toimituksen Kommentti

Herkkää ja pelottavaa

Sisäilmasairaudet tunnistetaan paremmin Työterveyslaitos on vuodesta 1964 pitänyt rekis­ teriä ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä. ­Ammattitaudit ovat aiheutuneet ­pääasiallisesti ­työstä, ja työperäisiksi taas katsotaan sairaudet, joissa työ on yhtenä ­aiheuttavana tekijänä.

Ammattitautien kohdalla hengitystieallergioiden määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta viime vuosina. Vuonna 2010 rekisteriin kirjattiin 1 134 hengitystieallergiaa, mikä oli noin viidennes kaikis­ ta ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapauksista.

Työperäisiä allergisia hengityselinsairauksia ovat

Sisäilma on herkkä aihe, eikä vellovassa keskustelus­ sa ole yhtä ainoaa totuutta.

Tutkijatkin ovat erimielisiä, korostavat erilaisia asioita, ja usein niin vahva kolle­ giaalinen tuki ja luottamus eivät välttämättä kuki tällä tutkimusalalla.

Sisäilma on myös pelottava aihe. Se on ollut helppo havaita lehteä teh­ dessä. Vaikka korostimme, että haluamme esitellä vain hyviä esimerkkejä, positiivisia kokemuksia ja mainioita käytäntöjä, moni yritys kieltäytyi kohteliaas­ ti – ja niillä on siihen totta kai oikeus. Mutta koskaan aiemmin ei moista ole sa­ massa mittakaavassa ta­ pahtunut.

Vaikeistakin asioista pi­ tää keskustella, mutta tun­ tuu, että sisäilmakeskus­ telusta on ollut vähintään yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Sanasta sisäilma on muodostunut synonyymi sisäilmaongelmille. Siksi maltti on oltava mukana, fanaattisuus ei ole hyväksi millekään asialle – ei myös­ kään tälle.

– Sami Turunen

ammattiastma, ammatti­nuha, ammattikurkunpää­ tulehdus sekä työperäinen allerginen keuhkorak­ kulatulehdus. Yleisimmin niitä esiintyy elintarvike­ teollisuudessa ja maatalouden ammateissa.

Eniten ammattiastmaa ja astmaepäilyjä aiheut­ta­ vat homesienet, jauhot, villat ja rehut sekä eläimistä peräisin olevat hiukkaset. Homesienten aiheut­tamiksi todettujen ja epäiltyjen hengitystie­allergioiden suuri osuus kertoo osaltaan sisäilmaongelmista.

Lähde: ylilääkäri Panu Oksa, TTL Lisätietoa: www.ttl.fi > Ammattitaudit

Teema jatkuu. Lue, kuinka sisäilmaa parannetaan Alajärven terveyskeskuksessa.

Telma 1 • 2013

> 23

Sisäilma

Raikasta ilmaa odotellessa

Alajärven terveyskeskuksen vuosia jatkuneet sisäilmaongelmat on otettu työn alle. Lisähaastetta tuleviin korjaustöihin tuo se, että osan rakennuksista on suunnitellut Alvar Aalto.

Teksti Kirsi Haapamatti W Kuvat Mikko Lehtimäki

K

un astuu Alajärven terveyskeskuksen alakertaan vievään rappukäytävään, nenään tulvii kummallinen tuoksu. Sen huomaavat kaikki talossa vierailijat.

Eniten sisäilmaongelman tuntevat nahoissaan ja nenissään kuitenkin työntekijät.

Henkilökunnalle toteutetun kyselyn perusteella iso osa väestä kärsii erilaisista nuhista, silmäongelmista ja päänsäryistä. Kaikki huomaavat tunkkaisen ilman, vaikka eivät oireilisikaan.

Terveyskeskus toimii rakennuskompleksissa, jossa on ikääntyneiden asumispalvelua. Kokonaisuudessa on eri-ikäisiä rakennuksia 1920-luvulta tälle vuosituhannelle, ja sitä on laajennettu moneen otteeseen 1970-, 1980- ja 2000-luvuilla. Osat on yhdistetty toisiinsa yhdyskäytävillä.

– Käytävissä on kosteusongelmia. Rakennuksissa on myös muita suunnittelun kukkasia, kuten kattoikkunoita ja tasakattoja. Ne aiheuttavat pulmia, sanoo työhyvinvointipäällikkö Sirkka Rajala.

Sairaanhoitaja Riitta Yli-Sikkilä on työskennellyt talossa kolmekymmentä vuotta.

– Pahimpia ovat silmä- ja kurkkuoireet.

Kotona en niistä kärsi, enkä töissäkään kesäaikaan.

Kotisairaanhoidossa työskentelevä lähihoitaja Sanna Kalliomäki viettää osan työpäivästään asiakkaiden kotona, mutta on saanut osansa työpaikan ongelmista.

– Jos olen vanhalla puolella, hengitystieoireet tulevat. Olen sairastanut useita peräkkäisiä poskiontelotulehduksia. Hoitovapaalla ja äitiyslomalla ollessani mitään tällaista ei ollut.

Sirkka Rajala (oik.) iloitsee, että Alajärven terveyskeskuksen sisäilmaongelmat on otettu vihdoin työn alle.

24

Telma 1 • 2013

Äitiysneuvolan terveydenhoitaja Tiina Särkijärven työpiste on niin ikään vanhalla puolella. Sillä tarkoitetaan Alvar Aallon suunnittelemaa rakennusosaa 1920-luvulta. Särkijärven ääni on mennyt kurkkutulehduksista käheäksi, minkä vuoksi hän on saanut mää­ räyksen puhallella kotona PEF-mittariin, jolla selvitetään keuhkokapasiteetin muutoksia.

– Huoneessani on varsinkin loppupäivästä raskas ilma. Silloin tuuletan, koska muuten raskaana olevat asiakkaani pyörtyilevät.

Henkilökunnan viesti on selvä: työympäristön terveellisyyttä on parannettava.

Nyt mieli on toiveikas, sillä toimeen ollaan tarttumassa.

Aalto jarruttaa

Sirkka Rajala on yhdyshenkilönä Työsuojelu­ rahaston rahoittamassa Alajärven kapungin

Alajärven rakennuskompleksi koostuu monista, eri-ikäisistä osista – se on yksi ongelmien syy.

hankkeessa, jossa kartoitetaan terveyskeskuksen sisäympäristöongelmat ja tehdään korjaussuunnitelma. Hankkeen asiantuntijana on toiminut Tommi Vehviläinen Sirate Group Oy.stä, ja hänen mukaansa rakennusten kunto on nyt tiedossa.

– Syvällisesti tehty kartoitus edesauttaa, että korjaustoimiin todella ryhdytään, Vehviläinen sanoo.

– Liian usein korjaukset jäävät pintapuolisiksi, jos korjaustarpeista ei ole riittävästi faktoja. On alajärveläisten päättäjien ansiota, että kaupunki on nyt sitoutunut korjaamiseen. Siitä osoituksena on jatkotoimenpiteisiin myönnetty 100 000 euroa saneerausta ja lisäselvityksiä varten, Sirkka Rajala kertoo.

Hometta ei ole löytynyt, mutta ilman epäpuhtauksia kyllä.

– Niitä tulee huoneilmaan kellarin kautta, missä on muun muassa puutteellisen salaojituksen vuoksi kosteutta. Ilmastointi ei riitä vaihtamaan huoneilmaa, ja olo täällä tuntuu tukalan kuumalta.

Nyt on meneillään selvitys siitä, millaisia tiloja terveyskeskus jatkossa tarvitsee.

– Tulosten perusteella on ratkaistava, voivatko kaikki toiminnot jatkua täällä ja

tarvitaanko lisärakentamista vai siirtyykö osa palveluista esimerkiksi samaa yhteistoiminta-aluetta olevaan Vimpeliin tai Soiniin.

Korjaustoimilla on edessään monia kompastuskiviä. Palveluiden on pelattava, mutta miten se onnistuu, jos jokin osa rakennuksesta on pois käytöstä?

Alvar Aallon suunnittelema osa, vanha kaunis kunnansairaala, on isoimpia murheenkryynejä. Museovirastolla ja Alvar

Aalto -säätiöllä on sanansa sanottavana.

Aallon arkkitehtuurin säilyttäminen ja sen yhdistäminen moderniin toiminnallisuuteen on kallista. Alajärven tahtotilasta huolimatta korjausten rahoitus tulee olemaan kiven alla.

– Isompi lasku kuitenkin lankeaa, jos ihmisten työkyky ja terveys vaarantuvat. Se pitää päättäjienkin ymmärtää, Sirkka Rajala muistuttaa. O

Aaltoa Alajärvellä Alajärven terveyskeskuksen korjaus­suunnittelu on Työsuojelurahaston osin tukema hanke.

Pääosa korjauksista aloitetaan vuonna 2014. Pieniä parannuksia on jo saatu aikaan. Palveluasumista tarjoava Kultakämmen on saanut ilmalämpö­pumput sisäilman jäähdytykseen kesäisin. Alvar Aallon­osassa on ­tehostettu jäähdytystä ja kellarikerros on alipaineistettu.

Terveyskeskus on monella eri aika­kaudella rakennetun rakennuksen kompleksi, jonka pinta-ala on 7 500 neliötä. Vanhimmat osat on suunnitellut Alvar Aalto­. Terveyskeskus palvelee Järvi-Pohjan­maan yhteistoiminta-alueen asukkaita eli ala­järveläisiä, soinilaisia ja vimpeliläisiä. Terveys­keskuksessa työskentelee 120 henkilöä­, asiakaskäyntejä on vuodessa 50 000. www.tsr.fi -> hae numerolla 111299

Telma 1 • 2013

25

Rouva tirehtööri Tivoliin tullaan nauramaan, viihtymään ja kiljumaan ilosta.

Vaikka huviretkikunnan pyörittäminen on kovaa ja hyvin erikoislaatuista työtä, ilon hetkiä riittää myös tivoliyrittäjälle.

Teksti Jussi-Pekka Aukia W Kuvat Hanna Koikkalainen

26

Telma 1 • 2013

>

Telma 1 • 2013

27

K

eravan keskustan laidalla on luminen talo, jonka oven avaa hymyilevä ja topakka nainen. Leena Sariola kutsuu peremmälle, ja toivotukseen yhtyy perheen valkoinen puudeli. Se haukkuu hetken raivokkaasti, mutta rauhoittuu ja vetäytyy sohvapöydän alle vahtimaan tilannetta.

Tyttärenpojat loikoilevat sohvalla tietokonepeliä pelaten. Isoäiti on ottanut heidät hoiviinsa muutamaksi tunniksi. Pöytään ilmestyy kahvia ja tuoksuvia itse tehtyjä korvapuusteja.

Ihmisistä huolehtiminen on verissä, sillä Leena Sariolan työ on lähes aina ollut viihdyttäminen. Ja onneksi suomalaiset ovat oppineet huvittelemaan. Maata

Syynä kasvuun on, että ihmisiä käy tivolissa yhä enemmän ja he viipyvät siellä yhä pitempään. kiertää kesäisin Tivoli Sariolan lisäksi kolme tivolia ja yksi sirkus. Sen päälle tulevat kiinteät huvipuistot.

– Kysyntää on riittänyt. Jopa niin, että nykyisin meiltä vuokrataan laitteita myös talvisin. Ensi kesänä kierrämme Suomea 125. kertaa, enkä näe tulevaisuudessa suuria uhkia, kunhan arvonlisävero ei nouse kymmenestä 23 prosenttiin. Se tappaisi työvoimavaltaisen bisneksen.

Työ tivolissa näyttää romanttiselta, mutta on kovaa työtä.

– Se on tässä suvussa perinne ja elämäntapa, ja onneksi viimeisten kymmenen vuoden ajan se on ollut myös kannattavaa bisnestä. Vielä 1980-luvulla tuntui usein, että kesästä jäi vain känsät kouraan.

Tivoli Sariola on kasvanut vuosikymmenien mittaan tasaisesti, ja sen laitekanta on uudistunut niin, että 80 prosenttia laitteista on tältä vuosituhannelta.

Velkaantumisastekin on pysynyt kohtuullisena. Syynä kasvuun on, että ihmisiä käy tivolissa yhä enemmän ja he viipyvät siellä yhä pitempään.

– Osaltaan se johtuu rannekkeiden käyttöönotosta, eli joka laitteeseen ei tarvitse maksaa erikseen. Iso asia on myös se, että tivoli on muuttunut yhä enemmän koko perheen huviksi. Sinne tulee myös paljon isovanhempia lastenlasten kanssa, tivolin talouspäällikkö Leena Sariola pohtii.

– Perheet panostavat kiireettömään yhdessäoloon ja tulevat meille ajan kanssa. Kesäisin lipunmyynnissä pääsee kohtaamaan asiakkaita, ja se on minulle yksi tämän työn ihanista puolista.

28

Telma 1 • 2013

Tyttärenpojille tulee lähtö. Poikien isä saapuu ja nappaa pojat mukaansa. Pelit vaikenevat, talo rauhoittuu talviseen tunnelmaan.

Tivoli vei mennessään

Leena kasvoi keskiluokkaisessa perheessä Mäntässä, paperitehtaan varjossa. Siellä hän myös tutustui mieheensä, Tapio Sariolaan.

– Olin vasta 16-vuotias. Olimme oikeastaan menossa tansseihin tyttökaverini kanssa, mutta sovimme tapaamisen tivoliin, joka oli paikkakunnalla. Törmäsin siellä Tapioon, joka oli sukunsa nuorison tapaan tivolissa kesätöissä.

Tapio oli muutaman vuoden vanhempi, mutta tapaaminen johti seurusteluun. Leena valmistui ylioppilaaksi ja aloitti opinnot Mäntän kauppaopistossa. Sitten muutettiin yhteen. Ensimmäinen koti oli pieni yksiö Keravalla, missä opinnot jatkuivat.

Merkonomiksi valmistumisen aikoihin vuonna 1978 Leena huomasi olevansa naimisissa, 22-vuo­ tiaana.

– Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia, mutta päädyin työhön tivoliin, jota johti Tapion isä Matti Sariola. Tapio oli päättänyt jatkaa perheyrityksen toimintaa, enkä minä nuorena tyttönä ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoitti, Leena Sariola naureskelee.

– Onneksi olin ollut jo pienestä erilaisissa töissä ja tiesin, mitä työnteko on. 13-vuotiaana kaitsin yhden perheen lapsia ja siivosin perjantaisin heidän talonsa.

16-vuotiaana olin jo kaupassa lihatiskillä ja seuraavana kesänä pankissa.

Perhekarusellin pyöritystä

Leena Sariolan ensimmäinen tivolikesä oli vuonna 1978, ja työ muuttui pian ympärivuotiseksi. Hän vastasi alusta alkaen talousasioista. Nuoren yrittäjäpariskunnan vastuu lisääntyi hiljalleen, kunnes tivoli siirtyi kokonaan heidän vedettäväkseen 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Lasten syntymäkään ei pitänyt pitkiä aikoja poissa.

Anna syntyi maaliskuussa 1982, ja jo saman kuun lopussa tivoli lähti jokakesäiselle kierrokselleen Leena ja vauva mukanaan. Samalla tavalla kävi Villen synnyttyä tammikuussa 1986.

Työ tivolin kaltaisessa perheyrityksessä vaatii paljon. Sariolan ilme vakavoituu.

– Aina olemme jotenkin selvinneet. Iso apu oli pikkusiskoni Virpi, joka vastasi lapsista monen vuoden ajan esimerkiksi silloin, kun heidän piti olla koulussa tivolin kiertäessä.

Kesänvietto tivolissa on kuulunut sukupolvesta toiseen Sariolan suvun lasten elämään. Se merkitsee muun muassa sitä, että kaverit on jätettävä keväällä kotikaupunkiin. Onneksi muillakin tivolin työntekijöillä on omia lapsia mukana.

>

Leena Sariola

• Syntynyt 16.4.1957 Tampereella, asuu ­Keravalla.

• Naimisissa, kaksi aikuista lasta.

• Opiskeli nuorena yo-merkonomiksi ja suoritti lasten aikuistuttua talous­ hallinnon opintoja ja MBA-tutkinnon Helsingin Kauppakorkeakoulussa.

• Tivoli Sariolan talouspäällikkö ja tivoli­ yrittäjä yhdessä puolisonsa Tapio Sariolan kanssa. Aloitti tivolissa 1978.

Telma 1 • 2013

29

– Arvostan kovasti opiskelua, eivätkä lapset ole olleet tivolin takia päivääkään poissa koulusta. Eikä mukaan ollut muutenkaan asiaa, ellei koulu sujunut kunnolla. Nyt kummallakin lapsella on korkeakoulututkinto. Anna on opettajana – ja edelleenkin kesäisin mukana tivolissa – ja Ville on päättänyt jatkaa tivolin vetäjänä sitten, kun me siitä luovumme.

Kesät kiertolaisena

Ovi kolahtaa. Tapio Sariola saapuu, kättelee ja istahtaa hetkeksi juttelemaan. Koira tulee kerjäämään pullaa takajaloillaan aidon sirkuskoiran elkein. Tyytyminen on kuitenkin rapsutukseen.

Isännän lähdettyä töihinsä keskustelu kääntyy työn sesonkiluonteeseen: tivolin pitää tuottaa lyhyen kesän aikana leipää koko vuoden tarpeisiin. Sen vuoksi liikkeelle lähdetään aikaisin. Liikkuva huvipuisto ehtii

30

Telma 1 • 2013

vierailla huhtikuun alun ja syyskuun lopun välissä viidellätoista paikkakunnalla, yleensä vuodesta toiseen samoihin aikoihin samoilla paikkakunnilla.

Se merkitsee, että koko komeus puretaan, lasta­taan, kuljetetaan ja kootaan uudelleen viisitoista kertaa.

Rekkakolonna, jossa on kaikki 24 laitetta tykötarpeineen, myyntitiskit, asuntorekat ja -vaunut, on miljoonien arvoinen. Työntekijöitä on 40–45, joista perheenjäsenten lisäksi neljä työskentelee ympärivuotisesti laitteita huoltaen ja kunnostaen. Kaikille on karavaanissa pienet yksiönsä, sillä muuten puolen vuoden tiivis yhdessäolo kävisi liian rankaksi.

– Tyypillisen viikon maanantaina tivoli puretaan ja muutetaan uudelle paikkakunnalle. Tiistaina laitteet pystytetään, keskiviikkona ne pestään ja huolletaan ja niille tehdään varmistukset. Ovet avataan yleisölle neljältä iltapäivällä, Sariola kertoo.

Sariola arvelee, että yksi syy pitkiin työsuhteisiin on työntekijöiden oikeudenmukaisessa ja johdonmukaisessa kohtelussa. Tarvittaessa pitää olla tiukka.

Johtaminen korostuu tien päällä oltaessa.

– Vaikka kaikki tietävät tehtävänsä, aina tulee tilanteita, joissa vaaditaan jämäkkää päätöksentekoa.

Jos yksikin jättää työnsä tekemättä, sen huomaa heti.

Olemme sanoneet, että jos ei koe osaavansa jotakin, pitää tulla reilusti kysymään.

Leena Sariola haki itse uutta osaamista lasten aikuistuttua. Hän täydensi opintojaan Kauppakorkeakoulussa ja suoritti MBA-tutkinnon. Tällä hetkellä hän hoitaa tivolin koko paperisodan: toimisto-, kirjanpito-, raha- ja investointeihin liittyvät asiat.

– Tapio ja Ville päättävät investoinneista. Minä yritän olla järjen ääni, joka kysyy, onko meillä varaa, tivolin emäntä nauraa.

Voimaa lenkkipolulta

– Yritämme pitää kiinni 40 tunnin työviikosta. Arkiiltaisin olemme avoinna 4–5 tuntia ja viikonloppuisin 8–9 tuntia. Isommilla paikkakunnilla saatamme olla kahden viikonlopun yli, pienemmille pysähdymme viikoksi.

Tiivis yhteisö

Työntekijät hyödyntävät työn sesonkiluonnetta omilla tavoillaan. Talvella osa opiskelee, jotkut toimivat rekkakuskeina, jotkut viettävät talvet Kaukoidässä.

– Vaihtuvuus on äärimmäisen pientä, joten kukin osaa hommansa. Samalla on kuitenkin ilo katsella, miten hienosti uudet työntekijät otetaan vastaan. Meillä on todella hienoja ja monitaitoisia työntekijöitä: heidän pitää osata huoltaa laitteita, tehdä remonttia, ajaa rekkaa, venyä, osata palvella ja olla ystävällisiä, jotta yleisö todella viihtyisi.

Tivolin verstas toimii Jäniksenlinnassa Tuusulassa, entisessä navetassa vanhan maalaistalon pihapiirissä.

Sariolat hankkivat tilan 1980-luvulla ja kunnostivat sen kodikseen. Perheen palattua Keravalle tämän vuosituhannen puolella taloa jäivät asumaan Leena Sariolan nuorempi sisar ja hänen perheensä.

Huvi ei ole leikintekoa, ja Leena Sariolankin jaksamisessa keskeinen tekijä on aina ollut liikunta. Hyväkuntoinen ja nuorekas talouspäällikkö harrastaa kuntovoimistelua, punttisalia, Pilatesta ja kesäisin lenkkeilyä.

Paikkakuntien lenkkipolut ovat tulleet tutuiksi.

– Suosikkikaupunkejani ovat Kajaani, Joensuu ja Turku, mutta hienoja polkuja on muuallakin. Olen huomannut liikunnan merkityksen kaikessa jaksamisessa – ei pelkästään siinä, että jaksaa työssään, vaan että jaksaisi myös ihmisenä. En ymmärrä, miksi niin monet tyytyvät hakemaan lääkäriltä pillereitä sen sijaan, että ottaisivat vastuuta itsestään. Ja olisin tästä ihan samaa mieltä, vaikka en olisi yrittäjä ja työnantaja.

Jaksamista tarvitaan työpaikassa, jossa arki tuo joskus eteen kiemuraisia tilanteita. Sariola kertoo vielä esimerkin 1990-luvulta siitä, miten erityinen työyhteisö tivoli on.

Vappu Kupittaalla on ollut Tivoli Sariolalle vuosikausia sesongin tärkein tapahtuma, mutta jostain syystä jokavuotinen vierailualue oli annettu toiselle yritykselle. Monen neuvottelun jälkeen tivoli joutui vaihtamaan paikkaa jalkapallostadionin pysäköinti­ alueelle. Ongelma oli, että siellä oli Turun Palloseuran kauden aloituspeli, jonka takia alue luvattiin käyttöön vasta iltakuudelta. Tivoli oli tarkoitus avata kymmeneltä aamulla, siis vapunpäivänä.

Tivolilaiset odottelivat muutaman kilometrin ­päässä.

– Henkilökunta käynnisti valtavan soittorumban.

Entiset työntekijämme, jotka tiesivät vapun merkityksen meille, tarjosivat apuaan. Heitä tuli 20–30 oman väen lisäksi. Raadoimme koko yön ja saimme kaiken kuntoon aamuksi. Siitä vapusta tuli aivan uskomaton!

Koko porukka teki kaksi päivää töitä käytännöllisesti nukkumatta. Tätä solidaarisuuden osoitusta emme Tapion kanssa unohda milloinkaan. O Telma 1 • 2013

31

Ilman hiukkasia

Ilma, jota hengitämme, samaa ilmaa on, vakuuttaa hittibiisi. Tuulikin tuulee sinne, missä murusemme on, mutta entä jos tuuli kantaa murusia myös mukanaan?

Teksti Tarja Västilä W Kuvitus Helena Hajanti

U

lkoilmassa viuhtoo monenmoista kaasua ja hiukkasta, jotka eivät kuolevaisten kitusiin sovi. Muistilokeroista voi kaivella kultaisia 70- ja 80-lukuja, jolloin rikkidioksidin synnyttämät happosateet tuhosivat eurooppalaisia metsiä ja happamoittivat vesistöjä. Kulmat kurtistuivat, ja päästöjä ryhdyttiin rajoittamaan kansainvälisin yhteistuumin.

Toimet purivat: nyky-Suomen rikkidioksidipäästöt ovat vain noin kymmenesosa vuoden 1980 tasosta.

Mutta koska ilma on samaa, Lappiinkin liihottelee silloin tällöin rikkidioksidia Kuolan niemimaalla pesivästä metalliteollisuudesta.

Typpidioksidia saammekin hengittää enemmän.

Tyynenä talvipäivänä aamuruuhkassa seisoessa voi olla varma, etteivät keuhkot kiitä. Energiantuotannon typpidioksidit, joita Suomen kokonaispäästöistä on 65 prosenttia yhdessä teollisuuden ilmamömmöjen kanssa­, ovat talvella suurimmillaan. Pakkasen purressa astmaatikko voi perustautinsa lisäksi miettiä, oliko

32

Telma 1 • 2013

lottovoitto syntyä Suomeenkaan. Tosin perspektiiviä kannattaa laajentaa. Muualla maail­massa perusterveiden kanssaolijoiden hengitys pihisee vuoden ja vuorokauden ympäri ilmansaasteiden valtaamissa jättimetropoleissa.

Samassa ilmassa viipottaa hiilimonoksidia, bentseeniä, rikkiyhdisteitä, pahan nimensä mukaisia karsino­geenisia PAH-yhdisteitä, raskasmetalli-, hiilivety- ja pölyhiukkasia. Pienhiukkaset, joita tulee muun muassa puun pienpoltossa, ovat todellisia reissaajia: ne voivat kulkeutua ilmamassojen mukana tuhansia kilometrejä.

Moni eteläsuomalainen muistaa henkensä salpautuneen muutama vuosi sitten, kun itärajan takana metsät roihusivat. Savuilta ei passia eikä viisumia kysytty.

Piilossa home – ja raportti

Hiukkaset vaanivat ulkona, äkkiä sisälle! Ihmiset ­viettävät sisätiloissa lähes 90 prosenttia ajastaan. ­Vuorokaudessa hengitetään noin 15 000 litraa ilmaa.

Onko parempi ollakin sisäihminen?

Turha luulo.

Kun lintukotomme rakennukset ovat alkaneet vaivihkaa oireilla ja sairastaa, me kansalaiset oireilemme kilvan kotiemme, työpaikkojemme, koulujemme, päivä­kotiemme ja muiden tilojen kanssa. Tässä kilpailussa ei kukaan eikä mikään voita.

Vilkaistaan esimerkiksi haminalaisen Vilniemen­ koulun kurkihirren alle. Historiaa opinahjossa on enemmän kuin puhdasta sisäilmaa, sillä koulu

ilmiö

perustettiin­1897 ja suljettiin sädesienten ja mikrobi­ vaurioiden takia 115 vuotta myöhemmin. The End? Koulun oppilaiden vanhemmat älähtivät sekä kou­ lun sulkemisen syystä­että sen salailusta. Kau­punki oli teettänyt jo viime keväänä sisäilma­tutkimuksen ja pimittänyt tuloksia yli puolen vuoden ajan. Mikrobi­ raportti lepäili passiivisten päättäjien pöytälaatikoissa, ja koulua käytiin kuin ennenkin. Ja ilma, jota lapset hengittivät, samaa ilmaa oli.

Homehelvetti-kirjan toimittaja, rakennus­insinööri Erkki Heilimo toteaa, että homeongelmista vaikene­ minen on yleistä. Vain puolet Suomen kunnista suh­ tautuu niihin vakavasti.

Eduskunnan teettämässä sisäilmatutkimuksessa on arvioitu merkittävien kosteus- ja homevaurioiden yleisyyttä. Ei tunnu reilulta, että yleisimmin isot home­pommit lymyävät hoitolaitoksissa, ja kakkosena tulevat koulut ja päiväkodit. Kahdessa jälkimmäisessä homevaaravyöhykkeessä on yli 200 000 tulevaisuuden toivoa opettajineen.

Reikäinen verkko

Asumisterveysliiton aloitteesta sosiaali- ja terveys­ ministeriö teetätti tutkimuksen homeongelman aiheut­tamista psykososiaalisista vaikutuksista. Fyy­ sisen sairastelun lisäksi homeelle alistuneet voivat joutua taloudelliseen ahdinkoon sekä yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.

Tutkimuksen mukaan traumaattisia kokemuksia lisää myös lähiympäristön ja viranomaisten välin­ pitämätön suhtautuminen.

Oireilemme­ ­kilvan kotiemme, ­työpaikko­jemme, päiväkotiemme ja muiden ­tilojen kanssa.

Sisäilmasta vakavasti sairastuneet ihmiset ovat keränneet­joukkovoimansa ja perustaneet Home­pakolaiset-yhdistyksen. Pakolaisten mu­ kaan tukea, hoitoa ja yhteiskunnan palveluita ei heru, vaikka elämän peruspilarit – koti, terveys, työ ja sosiaalinen turvaverkosto – romuttuvat.

Koska homeoireilua ei pystytä nimittämään yhdeksi ja tietyksi sairaudeksi, osa sairastuneis­ ta voi jäädä tyystin tyhjän päälle. Yhdistyksen nettisivuille onkin koottu homepakolaisten karuja ta­ rinoita. Yksi kirjoittajista, nuori nainen, kertoo, kuinka hän joutui maksamaan sairauslomansa aikaisen palkan takaisin työnantajalle. Kyse oli tuhansista euroista.

Oireet olivat liian epämääräisiä, jotta Kelan korvauksia olisi irronnut. Nainen oli virallisesti terve, ja ongelma oli korvien välissä.

Toinen kuvaa homesairaita modernin ajan lepra­ sairaiksi. Jonkun sosiaalinen elämä on tyssääntynyt.

Oireita tulee, jos kyläilijä on pessyt vaatteensa hajus­ tetulla pesuaineella. Eläkeläismies pakkasi elämänsä autoon ja pakeni Espanjaan, keski-ikäinen nainen otti lainaa ja tervehdytti itseään Kanarialla. Yksi avunhaki­ ja leimattiin psykiatriseksi tapaukseksi.

Mariskan sanoittamasta Jenni Vartiaisen rakkaus­ laulusta ei ole homeviisuksi kuin yhden rivin verran: ilma, jota hengitämme, pahaa ilmaa on. O Lähteet: ilmanlaatu.fi, Hengitysliitto/Allergia- ja ­astmaliitto: Sisäilmaopas, yle.fi, eduskunta.fi, asumisterveysliitto.fi, ­homepakolaiset.fi

Telma 1 • 2013

33

Me teimme sen!

Juhamatti Heikkilä tuoteturvallisuus­ päällikkö ”Saimme tutkimuksesta tietoa eri pölynhallinta­ menetelmien toiminnasta ja uusia ajatuksia jatko­ kehitystä varten. Erityi­ sesti meitä kiinnosti korkeapaine­vesi­sumutus ja sen toiminta eri paine­ tasoilla. Jatkossa pyrimme löytämään keinoja, joiden avulla menetelmä saataisiin toimimaan myös pakkasella.

Tavoite on vähentää murs­ kauslaitosten ympäristö­ haittoja, jotta asiakkaamme voivat työskennellä turvalli­ semmin, lähempänä­asutus­ ta ja pitempiä­aikoja.”

Kivipölyt hallintaan Metso Minerals Oy:n tutkimuskeskuksessa Tampereen Hatanpäällä on tutkittu keinoja, jotta kivenmurskauksessa syntyvän mine­ raalipölyn leviäminen ympäristöön vähenisi.

Taustalla ovat asiakkaiden eli murskaus­ toimintaa harjoittavien yritysten tarpeet.

Pitkäaikainen altistuminen pölylle aiheuttaa ammattisairauksia, ja viranomaisvaatimuk­ set ympäristölupien myöntämiselle ovat tiukentuneet. Kivipöly voi joskus olla jopa liikenneturvallisuusriski, koska murskaamot sijaitsevat usein isojen teiden tuntumassa.

Teksti Matti Valli W Kuva Marjaana Malkamäki Lisätietoa: www.tsr.fi > Hae numerolla 111128

34

Telma 1 • 2013

Sampo Sirén laboratorioteknikko ”Tiedämme nyt, että korkea­painesuihkutuksella pölynpoistoon tarvittava­ vesimäärä pienenee kolmas­­osaan aikaisemmasta. Olemme tutkineet myös vaahdotusmenetelmää, joka sitoo tehokkaasti pölyä ja jossa käytetty vesi haihtuu nopeasti. Kolmas tutkittava menetelmä on ollut pölyn poistaminen erilaisilla poistolaitteilla, pölyimureilla. Olemme aikaisemmin kokeilleet myös vesiletkujen lämmitystä asentamalla vastuskaapeli letkun sisään.”

Niko Lamminmäki tutkimusinsinööri ”Sisätiloihin 2008 asennettu täysimittainen tutkimuslaitteisto on ainutlaatuinen maailmassa. Asiakkaamme odottavat tehokkaita ja helppokäyttöisiä ratkaisuja, sillä kaikki kiviainekset ja etenkin kalkkikivi tuottavat murskattaessa pölyä.

Kokeilujen pohjalta asiakkaamme saavat nyt uusia työkaluja päivittäiseen työhönsä. Tulokset muodostavat myös vahvan pohjan myöhemmin tehtäville jatko­selvityksille.”

Telma 1 • 2013

35

ajatelma

Tutkittu tieto on nano­ teknologian elinehto

36

Telma 1 • 2013

Kuva Thinkstock (kuvankäsittely Mika Soikkeli)

T

eollisten nanomateriaalien turvallisuus on jatkuvasti esillä. Tiedotusvälineet ovat ker­ toneet niiden terveyshaitoista ja turvalli­ suusriskeistä. Uusien teollisesti tuotettujen nanomateriaalien ja niihin perustuvien nanoteknisten sovellusten terveys- ja turvallisuusvaatimuksia pide­ tään usein kuitenkin turhana kustannuseränä. Ajatel­ laan, että uudenlaisiin materiaaleihin tuskin liittyy haittoja, ainoastaan hyötyjä. Lisäksi korostetaan, että teollisesti tuotetut nanomateriaalit ovat erilaisia ja että­niitä ei voi niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi.

On totta, että nanomateriaalien turvallisuuden tutkimus on kallista ja että erilaisia mate­ riaaleja ei voi niputtaa yhden nimik­ keen alle. Tästä syystä EU totesi vuoden 2012 lokakuussa, että kaikkien uusien nanomateriaalien turvallisuus on arvioitava materiaali mate­ riaalilta, ja se on kallista.

Toisaalta nanoteknii­ koiden liikevaih­ doksi on arvioitu vuoteen 2020 men­ nessä yli kaksi biljoonaa euroa.

Teollisiin nanomateriaaleihin liittyy siis valtavia teknisiä ja taloudellisia odotuksia, mutta myös valtavat riskit.

Onko meillä siis varaa olla varmistamatta nano­ materiaalien turvallisuutta? Onko meillä varaa ottaa siihen liittyvät riskit? Onko meillä malttia olla etu­ käteen viisaita ja varautua takaiskuihin? Suomessa­ kin on useita merkittäviä yrityksiä, jotka haluavat varmistaa­, että markkinoille tulevien uusien nano­ materiaalien turvallisuus on hyvin tutkittu – se on vastuullisuutta.

Uusien tekniikoiden maine on aina niiden menes­ tykselle elintärkeä, sama pätee myös nanomateriaa­ leihin ja -tekniikoihin. Riittää, että tapahtuu vakava onnettomuus tai että merkittävä yritys sortuu laimin­ lyönteihin. Yksi mätä omena voi pilata koko sadon.

Jos näin käy, ennustukset biljoonabisneksestä voi unohtaa.

Teollisten nanomateriaalien terveys ja turvalli­ suus ovat tärkeitä ennen muuta työympäristössä.

Uusille nanomateriaaleille altistutaan ennen kaikkea tutkimuslaboratorioissa – työpaikoissa, joissa turvalli­ suuden varmistaminen on erityisen tärkeätä. Tällä hetkellä­on epätodennäköistä, että kuluttajat altis­ tuisivat liikaa teollisille nanomateriaaleille kuluttaja­ tuotteissa. Sen sijaan tuotannosta tai materiaalien käsittelystä voi karata ympäristöä kuormittavia ­materiaaleja.

EU:n kemikaalilainsäädännön mukaan teolliset nano­materiaalit ovat kemiallisia aineita, ja käytännös­ sä useimmat niistä luetaan uusiksi aineiksi. Niiden terveysvaikutukset­ja turvallisuus on tutkittava, kun tuotanto ylittää kymmenen tonnia vuodessa.

Miksi teolliset nanomateriaalit ovat aiheuttaneet huolta ja saaneet julkisuutta? Noin vuosikymmen sitten osoitettiin, että muutaman nanometrin halkai­ sijaltaan olevat metallioksidihiukkaset pääsivät nenän hajuhermojen kautta aivoihin. Tämä aiheutti suurta huolta – jos hiukkaset pääsevät aivoihin, mitä ne siellä aiheuttavat? Tätä ei vielä tiedetä.

Tämän jälkeen monissa tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi tietynlaiset, pitkät ja jäykät hiili­ nanoputket aiheuttavat keuhkotulehdusta ja koeeläimillä lisäriskin sairastua syöpään. On kuitenkin tärkeää muistuttaa, että hiilinanoputkia on noin 50 000 erilaista­– vain yhdellä on havaittu syöpää aiheuttava vaikutus. Monet muut toki aiheuttavat keuhko­tulehdusta.

Näitä havaintoja suurempi ongelma on kuitenkin, että vain muutama materiaali on tutkittu kunnolla.

Ei ole olemassa systemaattisia tutkimuksia näiden ­aineiden mahdollisista terveyshaitoista tai näille ­aineille altistumisesta­työ- tai muissa ympäristöissä.

Luotet­tava tieto onkin hyödykkeistä kalleinta – ja ­tiedon puute aiheuttaa epävarmuutta.

Paras tapa varmistaa teollisten nanomateriaa­­lien tehokas ja turvallinen käyttö tulevaisuudessa on edistää turvallisuuden huomioimista jo mate­ riaalien suunnittelu­vaiheessa. Tämän lisäksi on ­tärkeää turvata riittävät voimavarat turvallisuuden varmistamiseksi.

Turvalliseksi tunnettuja nanomateriaaleja ja sel­ laisiin perustuvia tuotteita on helppo markkinoida ja samalla ottaa käyttöön kokonaan uudenlaisia ja mullistavia teknologioita. Teollisten nanomateriaalien terveellisyyden ja turvallisuuden edistäminen häl­ ventää luottamusta syövää epävarmuutta. Se on siten kaikkien etu. O

Kai Savolainen Kirjoittaja on Työterveys­ laitoksen Nanoturvallisuus­ keskuksen johtaja ja tutkimus­professori.

Luotettava tieto on hyödykkeistä kalleinta – tiedon puute aiheuttaa epä­ varmuutta.

Telma 1 • 2013

37

pallottelua Työelämän kehittäjät debatoivat

Yhdessä

työmaasokeutta vastaan Harva työmaa on täydellinen turvallisuusasenteiden suhteen, eikä ole Hartelakaan. Työturvallisuuspäällikkö Tiia Tuomi sekä työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies Janne Gren puskevat kuitenkin eteenpäin rinta rinnan, hyvässä hengessä.

Teksti Arja Krank W Kuvat Miika Kainu

38

Telma 1 • 2013

>

Tiia Tuomi, Hartelakonsernin­ työturvallisuuspäällikkö. ”Työnkuvani on turvallisuusasioiden viestintää, koordinointia sekä arvostuksen ja yhteistyön lisäämistä työturvallisuusasioissa.”

Janne Gren, Rakennus­ osakeyhtiö Hartelan yrityskohtainen työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies. ”Työnkuvani on olla aina tarvittaessa tukemassa työmaita sekä kiertää työmailla opastamassa ja neuvomassa avun tarvitsijoita.”

b

Aiemmin rakennusalalla turvallisuusasiat eivät olleet yhtä tärkeässä asemassa kuin nykyään.

Siihen on päästy viestittämällä, tiedottamalla ja puhumalla asioista.

Rakennusalan työkentällä vaaditaan ensin asian JG ymmärtämistä, ennen kuin menetelmät muuttuvat turvallisempaan suuntaan. Tässä koetamme auttaa.

TT

b

40

Telma 1 • 2013

b

Taistelemme

työssämme asioita vastaan, mutta joskus kieltämättä tuntuu, että taistelemme asenteita ja vääränlaisen asenteen omaavia ihmisiä vastaan.

No ei nyt ehkä ihmisiä. Enemmänkin hiljaista JG hyväksyntää vastaan. Kun on hyväksytty ajan saatossa vääränlaisia malleja, niiden muuttaminen vaatii luovaa yhteistyötä.

TT

b

Mitä on hiljainen hyväksyntä?

b

Se on sitä, ettei puututa epäkohtaan – se on TT merkki siitä, että asia hyväksytään. Osittain se johtuu työmaalle sokeutumisesta, ettei edes nähdä ja tunnisteta epäkohtia. Muuten työmaa saattaa olla kunnollinen, mutta ei huomata, että villapaalit ovat levinneet ja muovia lentelee kulkuteille.

Tarvitsemme sekä johdon että työntekijöiden sitoutumista. Vain silloin voidaan saada jotakin aikaiseksi.

b

Jokaisella on kuitenkin moraalinen vastuu tur­ vallisuudesta varsinkin, kun rakennustyömaalla voi olla hengestä kysymys. Jos jätät vaikka putoamis­ suojauksen epähuomiossa korjaamatta, joku saattaa vahingoittaa itsensä tai jopa kuolla.

Meillä on nyt otettu käyttöön työkaluna työ­ TT turvallisuushavainnot. Toivomme työntekijöiltä kirjallisesti havaintoja, jos turvallisuus mättää. Asiat­ saadaan korjattua varmimmin silloin, kun niistä ilmoitetaan­.

JG

b

Onko johdon asenteissa vikaa?

b

Työnjohdon on ollut vaikea omaksua vaikkapa uusia työturvallisuusmääräyksiä. Näiden viemi­ nen kentälle aiheuttaa vastustusta. Tuntuu kestävän todella kauan, että ne saadaan käytäntöön. Työntekijä­ puolella asiat omaksutaan herkästi.

Ja se on ihan ymmärrettävää. Kun tulee asetuk­ TT sien vaatimia toimintatapojen muutoksia, se tarkoittaa työntekijöille, että työt sujuvat paremmin ja turvallisemmin. Työnjohdolle se tarkoittaa lisää työtä ja oppimista muun selviytymistaistelun lisäksi. Kun työsuojeluasioiden järjestelmälliselle suunnittelulle ja tekemiselle ei jää aikaa, asiat jäävät retuperälle.

Työmaalla hommat alkavat sujua, kun asioita JG vaaditaan kaikilta tasapuolisesti. Vanha sääntö pitää paikkaansa: työmaat ovat vastaavan työnjohtajan näköisiä.

JG

b

b

Miten työntekijät ottavat uutta vastaan?

b

Kun konkarit ovat vuosien saatossa oppineet jonkin työmenetelmän, siitä on vaikea oppia pois. Tosin osalla vanhoista ketuista ei ole mitään vai­ keuksia käyttää suojaimia. Meillä ei ollut viime vuonna esimerkiksi silmään kohdistuvia vammoja lainkaan.

Tilanne on vielä hyvä, kun nuoret tulevat koulus­ TT ta työmaalle, sillä koulussa työturvallisuusasiat JG

b

on omaksuttu. Työmaalla he sitten näkevät, kuinka vanhat työntekijät ja työnjohtajat käyskentelevät il­ man suojaimia. Ote alkaa lipsua.

Rakennusalalla työvoima on myös nopeasti JG monikulttuuristunut. Kielitaidottomuus voi kieltämättä olla työturvallisuusongelma. Miten selität aikataulu-, laatu- ja työturvallisuusvaatimukset, jos ei ole yhteistä kieltä?

Meillä asia on yritetty ratkaista painamalla kirjal­ TT lista materiaalia usealle kielelle. Suomessa vaa­ ditaan tietyt asiat, ennen kuin pääsee edes työmaalle.

Tätä ei aina ymmärretä. Perehdyttäminen ja hyvä työnjohto ovat siinä tietenkin avaintekijöitä.

b b

Miten päästään parempaan?

b

Paljon on tehtävissä. Koulutamme nyt kaikki työnjohtajat työturvallisuusasioihin. Heidät pitää saada ymmärtämään, että kun ei tule vaaratilanteita, työt sujuvat. Se on myös rahallinen säästö.

Aikaa taas säästyy, kun asiat suunnitellaan työn­ TT johdossa etukäteen ja tehdään hyvin. Se tuo tuo­ tantoon tehokkuutta. Silloin, kun kaaos on päällä, on vaikeampi tehdä asian hyväksi mitään. Esimerkiksi aina sanotaan, että talvi tuli yllätyksenä. Ei se täällä ole mikään yllätys, että lunta tulee. Asiat pitää hoitaa niin, että joku tulee työmaalle ennen seitsemää teke­ mään lumityöt ja hiekoittamaan kulkutiet.

Ja kun työmaa on siisti ja järjestyksessä, se moti­ JG voi työhön. Silloin työn laatu on myös parempi.

Työmailla on toki hyviä esimerkkejä. Joillakin TT työmaillamme työturvallisuusasiat ovat todella mallikkaasti. Sieltä saamme hyviä käytäntöjä jaetta­ vaksi muuallekin.

Haemme hyviä käytäntöjä myös kilpailijoiden JG työmailta. Tietoa jaetaan yritysten välillä, työ­ turvallisuusasioissa ei ole yrityssalaisuuksia. Kun työ­ turvallisuus on kunnossa, pitkällä tähtäimellä koko ala hyötyy esimerkiksi ammattitautien vähenemisenä.

JG

b

b b b

Oletteko koskaan eri puolilla aitaa?

b

Muistan, kun kerran sanoit, että meillä on ihan erilaiset arvomaailmat. Se paloi takarai­ voon, minä kun olen aina ajatellut, että olemme niin samanhenkisiä­– tosiuskovaisia työturvallisuus­ asioissa.

Mä tarkoitin varmaan poliittista lähtökohtaa.

TT Tiedämme kyllä kummatkin, että jos jossakin on vikaa, on ihan sama, onko se työntekijöissä vai työn­ johdossa. Me tarvitsemme sekä johdon että työnteki­ jöiden sitoutumista. Vain silloin voidaan saada jotakin aikaiseksi. O JG

b

Telma 1 • 2013

41

Selviytymistarinoita työelämästä

oman elämän hallinta

Homeelle herkistynyt Rankka homealtistus aiheutti Mari Ruhalahdelle sairastelukierteen ja vaanii hänen terveyttään lopun elämän. Hänen tarinallaan on kuitenkin suhteellisen onnellinen loppu.

Teksti Maija Joutjärvi W Kuvat Lauri Rotko

J

oku voisi kehaista musiikkiterapeutti Mari Ruhalahden työpaikan ikkunasta avautuvaa maisemaa. Alvar Aallon suunnittelema Lah­ den Ristinkirkko jököttää mäen päällä koko komeudessaan. Ikkunasta saa ihmetellä lukiolaisten touhuja, ydinkeskustan käyskentelijöitä tai kadun­ varsien komeita lehmuksia talviasuissaan.

Ruhalahden mukaan maisema oli työtilan valin­ nassa sivuseikka. Enemmän merkitsi toimivien tilojen lisäksi se, mitä hengityksen kautta menee sisään. Hän on oppinut sen ikävimmän kautta.

– Hysteerikko en ole, mutta kiinnitän asiaan eri­ tyistä huomiota. Kollegan kanssa etsimme pitkään sopivaa toimitilaa. Tässä olemme viihtyneet erinomai­ sesti kolmisen vuotta, Ruhalahti hymyilee ja päästää parvekkeen ovesta raikasta talvi-ilmaa sisään.

Ruhalahden asiakkaita ovat lapset ja nuoret, joilla on psyykkisen häiriön, kehitysvamman, autismin tai jonkun muun kehityshäiriön takia vaikeuksia ilmaista itseään. Musiikkiterapia on kuntoutusmuoto, jossa musiikin eri elementtejä käytetään vuorovaikutuksen välineenä.

Hoitoa vuoroissa

Mari Ruhalahden työpaikan ongelmat ratkesivat vasta, kun työpaikka revittiin maan tasalle ja rakennettiin uusi.

Nuorena haaveena ei ollut musiikkiterapeutin vaan kehitysvammaohjaajan ammatti. Haminasta kotoisin oleva Ruhalahti valmistui Elimäen sosiaalialan oppi­ laitoksesta lastenhoitajaksi vuonna 1994. Miehen jatko-opinnot vetivät pariskunnan Lahden seudulle, ja yhteinen koti löytyi Hollolasta.

Ruhalahti sai kotinsa läheltä päiväkodista pitkän sijaisuuden, mikä tuntui siihen työllisyysaikaan lot­ tovoitolta. Päiväkodissa toimi tavallinen päiväkoti ja vuoropäiväkoti, jossa tehdään kolmea vuoroa, joten mikään päivä ei ole samanlainen. Ruha­lahti työsken­ teli vuoropäiväkodin puolella yleensä päivisin.

– Olin erittäin touhukas ja aktiivinen. Halusin tehdä­työtä, johon minut oli koulutettu, enkä vain

olla paikalla lasten nukkuessa. Pidin todella työstäni.

Vuorohoito teki päiväkodin elämästä kotoisaa, ja äidillisyys ja hoidollisuus korostuivat, kun lapsi joutui olemaan vanhemmistaan erossa iltaisin ja viikon­ loppuisin.

– Meillä oli ihana porukka ja mahtava yhteishenki.

Viikonloput pyrimme rakentamaan niin, että toi­ mintamme muistutti perheiden viikonloppuelämää.

Teimme­lasten kanssa kaikenlaista kivaa.

Jos vilkkaammat lapset eivät esimerkiksi jaksaneet keskittyä askarteluun, Ruhalahti alkoi rummuttaa heidän kanssaan. Riehumisen tilalle syntyi mukavaa vuorovaikutusta. Hän alkoi pian leimautua päiväkodin musiikkileikittäjäksi.

Ruhalahti on aina pitänyt musiikista. Hän on soit­ tanut lapsesta saakka pianoa, enemmän fiilispohjalta kuin virtuoosiksi hamuten. Laulaminen ja musiikin kuuntelu ovat hänelle tärkeitä itsensä hoitamisen keinoja­.

– Tykkäsin tehdä lapsien kanssa kaikenlaisia bändi­ juttuja ja keksiä heidän kanssaan omia lauluja. Se oli älyttömän hauskaa. Pikkuhiljaa aloin miettiä, olisiko jokin toinen ammatti minulle vielä sopivampi. Myös entinen haave työskentelystä kehitysvammaisten las­ ten parissa nosti päätään.

Kuopion Sibelius-Akatemian koulutuskeskuk­sessa oli alkamassa toiminnallisen musiikkiterapeutin koulutusohjelma, johon haettiin opiskelijoiksi sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittaneita.

Ruhalahti valittiin, ja hän alkoi suorittaa tutkintoa työnsä ohessa.

Sairauslomilla tungosta

Vuorotyöläiset lisääntyivät, joten hoitolapsetkin tar­ vitsivat lisää tilaa. Vuoropäiväkoti siirrettiin vuonna 1996 isompiin tiloihin entiseen terveyskeskukseen, ­joka oli toiminut jo aiemmin päiväkotina. Puna­ tiilinen talo näytti ulospäin ihan viihtyisältä.

>

Telma 1 • 2013

43

Hyvähenkinen arki jatkui. Jossain vaiheessa työntekijöiden sairauslomat alkoivat lisääntyä ja olemassa olevat allergiat vahvistua. Pöpöt kiertävät lapsilla koko ajan, mikä kuuluu päiväkodin elämään, joten meni jonkin aikaa, ennen kuin tilanteessa nähtiin mitään epätavallista.

– Itse aloin oireilla jatkuvalla tukkoisuudella ja poskiontelontulehduksilla sekä pitkittyneillä keuhkoputkentulehduksilla. Äänikin lähti usein. Muistan yhdenkin pakkasillan, kun kävelin töistä kotiin epätoivon vallassa. Miksi en pysty kunnolla hengittämään?

Ensimmäiseksi ihminen alkaa soimata itseään huonosta yleiskunnosta ja vastustuskyvystä. Miksi olen aina kipeä?

Työpaikalla joissain huoneissa pisti nenään ummehtunut maakellarin lemu, mutta se ei pannut vielä kelloja kilkattamaan. Siihen aikaan ei vielä puhuttu sisäilmaongelmista – ja jos puhuttiinkin, hyvin

On äärettömän surullista, jos töissä pitää käydä oman terveytensä kaupalla. e­ päilevään sävyyn. Ummehtuneet omakotitalot ja ­muhivat homekoulut olivat tulevaisuutta.

– Henkilökunnan yhteishenki alkoi säröillä. Olimme alavireisiä ja uupuneita. Melkein jokaisella alkoi olla­oireita. Toisilla oli silmä- ja iho-ongelmia, ja lapsetkin alkoivat sairastella. Eräs poika sairastui astmaan, ja hänen perheensä otti pojan päiväkodista pois.

Mitta täyteen

Koska Ruhalahti vielä opiskeli työnsä ohella, sairastamiskierre vei mehut. Viidennen perättäisen anti­ bioottikuurin jälkeen hän meni yksityisen lääkärin vastaanotolle. Erikoislääkäri lopetti antibiootit ja määräsi jatkuvaan limakalvotulehdukseen kortisonisuihkeita ja antihistamiinia. Heti alkoi helpottaa.

Ruhalahti kollegoineen – esimiehen myötävaikutuksella – päätti tehdä asialle jotakin. Tekninen puoli aloitti pyynnön jälkeen sisäilmamittaukset melko hitaasti­. Kun viimein tartuttiin toimeen, pinta­ puolinen mittaus näytti kosteutta, mutta ongelmaa vähäteltiin.

– Silloin kävi mielessä, olenko itse vainoharhainen.

Tuli todella epätoivoinen olo, ja silloin on tietenkin herkkänä kaikenlaiselle kommentoinnille. Vaadimme laajempia kosteusmittauksia, koska oireemme olivat niin samankaltaisia.

Työterveydessä oltiin myötämielisiä, ja apua tuli myös Asumis- ja terveysliitolta. Henkilökunnalle kustannettiin laajat verikokeet. Niistä selvisi suuret lukemat altistumisesta 4–5 eri homeelle.

– Se oli synninpäästö. Ongelma ei ollut vain korviemme välissä. Kun pääsimme tilapäisiin tiloihin, oireet helpottivat heti. Päiväkoti päätettiin aluksi

44

Telma 1 • 2013

remontoida, mutta ongelmat paljastuivat kuitenkin niin suuriksi, että koko rakennus päätettiin purkaa ja rakentaa uusi.

Vuonna 2003 henkilökunta pääsi muuttamaan uusiin­toimitiloihin, mikä oli juhlan paikka. Ruhalahti jäi samana vuonna äitiyslomalle ja jatkoi sen jälkeen työuraansa toiminimellä musiikkiterapeuttina.

Terveys edelle

Mari Ruhalahti pystyy nykyään puhumaan tapahtuneesta ilman tunnekuohua, mutta home on edelleen

hänelle totista totta. Hometaloon hän ei voi missään tapauksessa muuttaa asumaan eikä toimitiloissa saa olla mitään kosteusongelmaa. Vanhat oireet toden­ näköisesti palaisivat ja pahenisivat.

Itsestä ja kunnosta on pidettävä erityisen hyvää huolta, koska nyt hänellä on isompi riski sairastua ylätiehengitysinfektioille. Ruhalahti löysi kokemuk­ sensa myötä vaihtoehtoiset hoitomuodot ja opiskelee harras­tuksenaan vyöhyketerapeutiksi.

Hän kiertää työnsä puolesta paljon julkisissa tilois­ sa. Hän alkaa heti oireilla, jos paikassa on sisäilmaon­

Sisäilmasta tulleet oireet vaikuttivat Mari Ruhalahden terveyden lisäksi koko työyhteisön ilmapiiriin.

gelmia. Hän kutsuukin itseään leikillään homekoiraksi.

– On äärettömän surullista, jos töissä pitää käydä oman terveytensä kaupalla. Jos kohtaan saman­laisia kohtaloita, pyrin tsemppaamaan. Jos työkuvioni muut­ tuisivat niin, että minun pitäisi palata julkiselle puo­ lelle töihin, pitäisi minulla olla varmuus työ­paikkani sisäilman puhtaudesta.

Nyt Ruhalahti on perusköhässä, ääni käheänä ja hieman nuutuneena. Hän kuitenkin on hyvillä mielin, koska tietää, että se todennäköisesti menee pian ohi. O Telma 1 • 2013

45

Maailmalla

Kommunismin jälkeen parempaa

Eva Tador huomasi Saksassa, miten ainut­ laatuinen maa Romania on. Tador pitää poliisin työstä ja haluaa kehittyä siinä.

46

Telma 1 • 2013

Romaniasta muutetaan työn perässä muualle – mutta tullaan myös takaisin.

Maassa uskotaan muun ­muassa ekoturismin ja ­teollisuuden mahdollisuuksiin.

R

Teksti Terhi Friman W Kuvat Tanja Mikkola

omaniasta on lähtenyt viiden viime vuoden aikana paljon nuoria muualle Eurooppaan työn tai parempien palkkojen perässä. Niin teki myös reipas­ henkinen poliisi Eva Tador, kun hän lähti vuonna 2009 töihin Saksaan.

Tador huomasi kuitenkin aika pian, että vieras maa ei ollut häntä varten. Poliisi­ asema oli hieno ja resurssitkin paremmat, mutta ympäröivä yhteiskunta ja työkulttuuri tuntuivat vierailta. Oli mukava palata kotiin tuttujen työkavereiden pariin.

Ulkomaankeikka opetti myös näkemään, miten ainutlaatuinen maa Romania on. Se on omanlaisensa sekoitus erilaisia kieliä ja kulttuureja, mikä aiheuttaa poliisillekin haasteita. Poliisi tekee työtä kaikenlaisten ihmisten parissa, ja omia ihmissuhdetaitoja pitää kehittää jatkuvasti.

– Jokainen tapaus on uniikki, ja sen rat­ kaisemiseen lähdetään puhtaalta pöydältä.

Jokainen ratkaisu, jonka poliisi tekee, on tärkeä koko yhteiskunnan kannalta.

Eva Tador toimii poliisina romanialaises­ sa Mercuri Ciucin pikkukaupungissa Trans­ silvaniassa. Hän kokee olevansa siellä juuri oikeassa paikassa. Poliisi on kansalaisten palvelija ja vahvasti osa yhteiskuntaa.

Tiimistä turvaa

Romaniassa poliisi kohtaa samoja ongelmia kuin muuallakin: perheväkivaltaa on paljon, samoin huumekauppaa, pikkurikoksia, tei­ nien juopottelua, rattijuoppoja ja järjestys­ häiriöitä. Työ on vuorotyötä ja ihmisten pa­ riin jalkautumista yhdessä työparin kanssa.

– Tykkään tästä työstä. Olen tyytyväinen, kun voin auttaa ihmisiä ratkaisemaan heidän ongelmiaan ja saada heidät näkemään, että kaikkeen löytyy aina ratkaisu. Poliisi ei ole yksin mitään. Tämä on tiimityötä, ja myös siksi siinä riittää koko ajan kehitettävää, ­Tador sanoo.

Hän haluaa tehdä työtä nimenomaan ihmisten parissa. Häntä on houkuteltu

>

Telma 1 • 2013

47

Maailmalla

­ oliisilaitoksella muihin tehtäviin, mutta ne p eivät toistaiseksi ole kiinnostaneet. Työ on välillä raskasta ja jopa vaarallista. Hankalina hetkinä ilahduttavat esimiehiltä saatu tuki ja työn hyvät tulokset.

Erään eurooppalaisen tutkimuksen mukaan maakunta, jossa Tador tekee työtä, on yksi Euroopan turvallisimmista.

Poliisin täytyy pitää hermonsa kurissa, tapahtui työpäivän tai -yön aikana mitä tahansa. Välillä Tadorista tuntuu, että ihmiset pitävät poliiseja yli-ihmisinä eivätkä huomaa, että poliisitkin ovat ihmisiä heikkouksineen.

Eva Tador viettää vapaa-aikaansa maalla.

Poikaystävä asuu parinkymmenen kilomet-

rin päässä pienessä vuoristokylässä, jossa hän pitää kyläkauppaa. Maalaiskylä mukavine ihmisineen on kuin toinen maailma, jossa työhuolet häviävät.

Kuin silloin ennen

Cinodin kylällä Transsilvaniassa on enemmän hevosia kuin autoja. Nettiyhteys ja kännykkä toimivat vain kukkulan laella. Kylällä on kaksi kauppaa, joista toisen yhteydessä pieni kyläbaari. Posti tuodaan kaksi kertaa kuukaudessa.

Kansatieteilijä Balazs Nagy osti vaimonsa Erikan kanssa kylältä pienen luomutilan kymmenisen vuotta sitten. Vuosi sitten

Tutkija-luomuviljelijä Balazs Nagy haluaa olla vaimonsa Erikan kanssa mukana kehittämässä romanianunkarilaisia kyliä. Monen muun lailla hän uskoo, että Romania voisi kehittää ekoturismia suurempiin mittakaavoihin.

48

Telma 1 • 2013

perhe muutti kokonaan tilalle, koska he haluavat elää luonnonmukaista elämää ja kehittää pientä kylää.

Nagy on tutkinut Romanian unkarilais­ kyliä vuosien ajan. Hän on kirjoittanut kylistä neljä kirjaa, ja tutkimustyö jatkuu.

Tutkija tekee osin etätyötä kotona, osin hän työskentelee yliopistolla. Molemmissa on puolensa. Yliopistolla puhelimet soivat eikä keskittymisrauhaa ole. Kotona taas huonot yhteydet ovat ongelma: kansatieteilijä kapuaa pari kertaa päivässä mäen päälle ”omaan nettikahvilaansa”.

– Halusimme muuttaa maalle, koska täällä raikkaassa ilmassa on parempi olla ja elää.

Tutkija-opettajaperhe ei ansaitse Romaniassa kovin hyvin. Perheen sukua on muuttanut paljon Ruotsiin, ja Nagytkin harkitsivat sitä jossain vaiheessa. Kotiseutu­rakkaus vei kuitenkin voiton.

Perhe kasvattaa kanoja ja vuohia, ja hunajasta, yrteistä ja pienimuotoisesta ekoturismista kaavaillaan lisätuloa.

Romanian maat jaettiin vallankumouksen jälkeen kansalaisille. Maatilat ovat hyvin pieniä, ja niitä viljellään varsin alkeellisin menetelmin. Cinodissa lammastilaa pitävä Josef Rövod elää puolet vuodesta maalla ja laiduntaa lampaita koirineen kuin lampurit vanhoissa saduissa.

Romaniassa uskotaan, että luomuviljely ja ekoturismi voisivat elättää tulevaisuudessa monia. Romania on kaunis maa, joidenkin mielestä Euroopan kaunein. Pienet kylät ja kaupungit ovat viehättäviä, ja niiden omaleimainen rauhallinen elämänmeno voisi kiinnostaa matkailijoita.

Netti toimii vain kukkulan laella.

Posti tuodaan kahdesti kuussa.

Muutos jatkuu

Kommunismin päättymisestä ja diktaattorin elkein maata hallinneen Nikolae Ceausescun kukistamisesta on kulunut 22 vuotta. Romania on uudistunut isoin harppauksin, mutta muutosprosessi on edelleen käynnissä. Osa kansalaisista,

> Josef Rövod kasvattaa lampaita Trans­silvanian vuoristossa. Lampaanlihan tuottajahinta on kuusi euroa kilolta.

Telma 1 • 2013

49

Maailmalla

E Gicã Moldoveanu (kesk.) on ollut 35 vuotta töissä lentokoneiden moottorin osia valmistavassa tehtaassa. Luottamustehtävissä hän on ollut 20 vuotta eli vallankumouksesta lähtien. Paras aika oli hänen mielestään ennen vallankumousta.

varsinkin vanhemmat ihmiset, kaipaavat kommunismin aikaa – täystyöllisyyttä ja varmaa leipää. Nuoremmat sen sijaan katso­ vat vahvasti länteen ja uskovat parempaan tulevaisuuteen.

Romaniassa tuloerot ovat hämmästyt­ tävän suuret. Pääkaupungissa Bukarestissa näkee varakkaita yrittäjiä hienoissa merk­ kiasusteissa ja kalliissa autoissa, kun taas

maaseudulla kohtaa todella köyhiä pien­ viljelijöitä ja paljon puhuttuja kerjäläisiäkin.

Väkiluku on noin 19 miljoonaa. Viiden viime vuoden aikana muualle on muuttanut noin 2,8 miljoonaa romanialaista.

Kommunismin aikana, vuonna 1975, valmistui Bukarestiin lentokoneiden ja heli­ kopterien moottoreita valmistava jättitehdas Turbomecanica. Parhaina aikoina tehdas

E Ikkunatehdas Fenestreia pärjää hyvin EU-tukien ansiosta. Tehdas työllistää 175 työntekijää, ja tilauskanta on hyvä. Romaniassa rakennetaan lamasta huolimatta paljon.

50

Telma 1 • 2013

työllisti 4 000 metallialan työntekijää, nyt moottoreiden osia valmistaa 400 työnteki­ jää. Metalliteollisuudella menee Romaniassa melko hyvin, kuten öljy- ja lasiteollisuudella­ kin. Nuorten saaminen alalle on silti hanka­ laa: he haluavat töihin palvelualoille.

Pääluottamusmies Gicã Moldoveanu sanoo, että parasta aikaa oli kommunismin aika. Tehdas oli iso ja sillä oli oma ammatti­ koulu. Nykyisin eletään enemmän suhdan­ teiden mukaan.

– Uskon, että tehdas pyörii tulevaisuu­ dessakin, meillä on huippuosaamista ja EU:n ansiosta hyvä konekanta.

Romanian teollisuutta on kehitetty pal­ jon EU-tukien ansiosta. Fenestreia tekee ikkunoita Sfantu Georghessa. Unkarilaisen liikemiehen 90-prosenttisesti omistama teh­ das on iso työllistäjä unkarinkielisessä pik­ kukaupungissa. Ulkomaiset yritykset löysivät Romanian vallankumouksen jälkeen, ja moni toimii siellä edelleen – edullisen ja osaavan työvoiman takia. Tällä hetkellä tehtaalla töis­ sä on 175 työntekijää, ja tilauskanta on hyvä.

– EU-rahalla saimme uusia koneita ja kehitettyä yrityksemme toimintaa. Hyviä työntekijöitä on onneksi helppo saada, koska kaupungissa on hyvä ammattikoulu, kertoo osaomistaja ja tehtaanjohtaja Kristof Noboilis.

Tehtaan työntekijät valmistavat ikkunoita tyytyväisinä. Pienessä vuoristokaupungissa työttömyysprosentti on parinkymmenen prosentin luokkaa, joten varma työpaikka on iso asia. Oma maa on hyvä maa. O

E Cinodissa eletään kuin ennen. Hevosia on enemmän kuin autoja ja leipä ansaitaan varsin perinteisesti.

Pienessä kylässä ihmiset puhaltavat yhteen hiileen, ja esimerkiksi läheisessä kaupungissa käydään asioilla kimppakyydeillä.

Lentokoneen moottoreita valmistava Turbomecanica eli loistokauttaan kommunismin aikana. Silloin kaikki oli hirmuhallitsijan toiveiden mukaisesti suurta.

Romania • Väkiluku noin 19 miljoonaa.

• Pääkaupunki Bukarest.

• Väestöstä romanialaisia 88 %, unkarilaisia 7 % ja romaneja 2,5 %.

• BKT / hlö noin 12 500 USD (noin 9 300 e, 2011*). Maa on kärsinyt taantumasta, tuloerot ja erot esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden välillä ovat suuret.

• Diktatuurin jäljiltä maan teollisuus on vanhanaikaista. Korruptiota sekä talous­ rikollisuutta on paljon.

• Romanialla on mahdollisuuksia esimerkik­ si metalliteollisuudessa, öljyteollisuudessa, matkailussa ja maataloudessa.

• Romania siirtyy todennäköisesti euroon vuonna 2014. * Lähde: IMF, World Economic Outlook Database, ­lokakuu 2012

Ukraina

Moldo va

Unkari

Mercuri Ciuci Cinod Sfantu Georghe Bukarest Serbia Bulgaria

E Romanian pääkaupunki Bukarest on kehittynyt paljon viime vuosina. Kaupungissa on paljon rikkaita ihmisiä mutta sieltä löytyy myös hyvin köyhää väkeä.

Telma 1 • 2013

51

Näin muinoin

Maanantaikuumetta puuvillatehtaalla Puuvillatehtaissa oli ilma sakeana pölystä ja ­ työntekijöitä sairastui outoon kuumeeseen.

Teksti Marita Viinamäki

M

aanantaikuume tunnettiin jo 1800-luvulla, mutta lääkärit perehtyivät kunnolla puuvillatyöntekijöiden ammatti­ sairauteen vasta 1960-luvun lopulla.

Maanantaikuumeessa ei ollut kyse huonovointisuudesta viikonlopun jälkeen vaan työperäisestä sairastelusta, jonka oireet korostuivat palattaessa töihin vapaapäiviltä. Terve tehtaalainen olikin ensimmäisen työpäivän iltana jo kuumeessa.

Maanantaikuume tai pumpulikuume olivat kansanomaisempia nimityksiä byssinoosille eli puuvillapölykeuhkosairaudelle. Astmaa muistuttavalle keuhko­

52

Telma 1 • 2013

G Puuvillapaalien purkamista Finlaysonin tehtaalla Tampereella 1940-luvulla.

Kuva: Aarne Pietinen Oy, Vapriikin kuva-arkisto.

E Kehräämössä byssinoosiin sairastumisen riski oli jo pienempi kuin käsittelyn alkuvaiheissa. Kuva Finlaysonin kehräämöstä Tampereelta on vuodelta 1981, jolloin puuvillapölyn aiheuttamat ongelmat jo tiedostettiin.

Kuva Veijo Rio, Werstaan kuva-arkisto.

H Karstakoneiden huoltajat altistuivat pahasti puuvilla­ pölylle. Kuva Tampereen Finlaysonilta vuodelta 1971.

Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

sairaudelle altistaa puuvilla-, pellava- tai hamppupöly, joista puuvilla on ollut yleisin taudinaiheuttaja.

Taudinkuvaan kuuluu yskää ja hengenahdistusta sekä äkillinen lämmön nousu alkavan altistuksen yhteydessä. Nimensä byssinoosi sai latinan sanasta byssus, ohut kuitu.

Puuvillatehtaissa ehkäistiin ensisijaisesti tapaturmia, eikä pölyn vaarallisuutta ymmärretty. Pahinta oli likaisen raakapuuvillan käsittely. Paalien avaaminen, puuvillan koneellinen sekoitus sekä puhdistus ja karstaus olivat töitä, joissa ilma oli pölystä sakeana.

Myös siivoojat sekä koneita korjaavat huoltomiehet joutuivat hengittämään haitallista pölyä. Kun jalostus eteni kehruuvaiheeseen ja siitä eteenpäin, riski sairastua pieneni. Puhdas puuvillakuitu ei aiheuta sairautta, vaan ongelmat liittyivät vain tuotantoprosessin alkupäähän.

Byssinoosia ei tunnistettu eikä tiedostettu työ­ peräisenä, alati pahenevana sairautena. Sitä pidettiin vain harmittomana pölyärsytyksenä, eikä suun eteen solmittu kaulahuivi suojannut epäpuhtauksilta.

Tutkimustyö byssinoosin ehkäisemiseksi aloitettiin Suomessa vuonna 1970. Tällöin kirjattiin myös Työterveyslaitoksen ammattitautirekisteriin ensimmäinen byssinoosiammattitautitapaus.

Taudin tiedostaminen johti toimenpiteisiin. Esimerkiksi Finlaysonin Tampereen-tehtaalla puuvilla­ paalit koteloitiin, jotta pöly ei olisi leijaillut niin paljon. Ilmastointitöitä tehtiin, siisteyteen kiinnitettiin huomiota, ja likaisimmissa töissä ryhdyttiin käyttämään hengityssuojaimia. Kun hengitysilma alkoi puhdistua, uusia tautitapauksia ei enää tullut. O Telma 1 • 2013

53

Minun työni

54

Telma 1 • 2013

Nokea ja notkeutta Sanna Vienonen etsi kivaa ja sosiaalista ­päivätyötä, jossa ei olisi jatkuvia yt-neuvotteluja. Nuohoojalla töitä riittää, ja vastuu omasta työstä motivoi.

Teksti Terhi Friman W Kuvat Jyrki Luukkonen – Halusin työhön, jossa ollaan ­ihmisten kanssa tekemisissä ­oikeasti, ei vain sähköpostin ja kän­ nykän kautta. Tässä tapaa ihmisiä ja tekee työtä heidän kodeissaan.

Moni asiakas on tullut tutuksi.

– Nuohooja tekee työtä katon­ rajaan kurkottaen ja lattialla kon­ taten. Välillä kädet ovat pitkään jossain ylhäällä. Nuohooja kiipeää korkeisiin paikkoihin, jossa pitää muistaa, missä on – hallittu kor­ keanpaikankammo on hyvä ominai­ suus. Fysiikkaa tämä työ rasittaa.

– Nuohoojan työ on itsenäistä ja vastuullista. Joka asiaa ei kysytä pomolta, eikä pomo hengitä nis­ kaan. Me laadimme itse aikatau­ lumme ja sovimme ajat asiakkaiden kanssa.

– Monen asiakkaan kanssa on luot­ tosuhde. He saattavat jättää avai­ men kukkaruukun alle, kun menen nuohoamaan helloja ja takkoja. Tai sitten he järjestävät töistä vapaata ja tulevat kotiin nuohouksen ajaksi.

Aikataulujen on pakko pitää, että ehtii seuraavan asiakkaan luo.

>

Mikä työpaikka?

• Pirkanmaan Nuohouspalvelu Oy, aloitti toimintansa vuonna 1989.

• Yrittäjän lisäksi 12 nuohoojaa, joista naisia kolme.

• Tekee nuohoustyötä ja ilmastointikanavien puhdistusta Pirkanmaalla, toimipaikka Ylöjärvellä.

• Nuohoojia on Suomessa 500–800. Alalle voi kouluttautua oppi­sopimuksella, ja myöhemmin voi jatkokouluttautua nuohooja­mestariksi.

Telma 1 • 2013

55

Minun työni

– Tässä ammatissa pääsee monenlaisiin paikkoihin. Teen työtä omakotitaloissa ja rivitaloissa nuohoojana, ja huollan ilmastointijärjestelmiä muun muassa sairaaloissa, päiväkodeissa ja vankiloissa.

– Opiskelin nuohoojaksi oppisopimuskoulutuksella nykyisessä työpaikassani. Me nuohoojat emme kuulu mihinkään ammattiliittoon.

En pidä asiaa tärkeänä, mutta ­pomoni toivoisi, että olisimme jonkin liiton jäseniä. Hänen mielestään työehtosopimus selkeyttäisi asiat puolin ja toisin. Varmaan näin onkin, sillä joka työpaikassa ei ole tällaista yhteisöllistä meininkiä.

– Periaatteessa omakotitalot pitäisi nuohota kerran vuodessa. Se liittyy paloturvallisuuteen ja on lakisääteinen asia. Laitamme asiakkaille laput, joissa ehdotamme nuohousaikaa. Viime kädessä nuohoaminen jää asiakkaan vastuulle.

– Työporukassamme on ollut viiden viime vuoden aikana kaksi ­putoamistapaturmaa. Olen itse ­hyvin tarkka ja varmistan aina, että tikkaat ovat kunnolliset ja hyvin kiinni. Aina näin ei ole. Meillä on aina mukana omat alumiinitikkaat, joita käytän, jos kohteen tikkaat esimerkiksi heiluvat. Kaikenlaisia tapaturmia voi sattua ja esimerkiksi koira voi purra. Olen iloinen, jos asiakas huomaa hiekoittaa talvella kulkuväylän nuohouskohteeseen.

– Meillä on hyvät työvaatteet, ja ne suojaavat paljon. Nuohoojan naama nokeentuu, mutta se ei ole vaarallista, noen voi pestä pois.

– Tässä työssä ei tule koskaan tylsä olo. Aina riittää uutta opittavaa.

Työ antaa ja opettaa paljon. O

56

Telma 1 • 2013

Telma tutustuu työelämän toimijoihin

Rautalankaa

Hyvän ilman puolesta Teksti Pi Mäkilä W Kuva Laura Vuoma Sisäilmayhdistyksen tavoitteena on ­parantaa tiedonsiirtoa tutkimuksesta ­käytäntöön. Miten tämä tapahtuu, ­toiminnanjohtaja Jorma Säteri?

Toimintamme perustuu pitkälti sisäilmaan liit­ tyvistä asioista tiedottamiseen. Jaamme tietoa verkkosivujen kautta, julkaisemme Sisäilma­ uutiset-lehteä ja sähköistä uutiskirjettä sekä alan oppaita. Lisäksi järjestämme seminaareja ja ­tapahtumia ympäri Suomea.

Millaisia ihmisiä ja organisaatioita ­Sisäilmayhdistykseen kuuluu?

Olemme puolueeton yhdistys, joka koostuu alalla toimivien tutkijoiden ja yritysten sym­ bioosista. Yhdistykseen kuuluu alan tutkijoita, ­viranomaisia ja asiantuntijoita sekä yrityksiä ja yhteisöjä kannattavina jäseninä. Tiedotuksem­ me piirissä on noin 10 000 henkilöä.

minen auttaa hiukkaspitoisuuksien hallinnassa.

Ympäristöä on hyvä tarkkailla: äkilliset muutok­ set, kuten oudot hajut tai lämpötilan muutok­ set, saattavat johtua sisäilman häiriöistä.

Mikä on suurin henkilökohtainen ­työhyvinvoinnin esteesi?

Työtehtävien hajanaisuus ja aikatauluongelmat ovat suurimmat haasteeni. Työskentelen myös opettajana, joten työn järjestäminen on ajoit­ tain kuormittavaa.

Millainen sisäilma Sisäilmayhdistyksen ­tiloissa on?

Meilläkin on omat ongelmamme. Pyrim­me ratkomaan niitä yhdessä kiinteistönhoitajan kanssa. Työpaikallamme on jonkin verran vetoongelmia, joten olemme selvittäneet muun muassa rakennuksen ilmanvaihtokanavien puhtautta.

www.sisailmayhdistys.fi

Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Säterin muotoilema spiraali kuvastaa ilman liikettä ja kiertoa.

Miksi sisäilma-asioihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Sisäilman ongelmat aiheuttavat valitettavan monelle terveyshaittoja. Ilmaa pidetään usein itsestäänselvyytenä, eikä siihen kiinnitetä huo­ miota, ennen kuin ongelmat ovat jo vakavia.

Miten päädyit mukaan yhdistyksen ­toimintaan?

Toimin aiemmin tutkijana ja turhauduin ­siihen, että tieto, jota tutkimuksissa löydettiin, ei ­saavuttanut kohderyhmäänsä. Sisäilmayhdis­ tyksessä olen toiminut vuodesta 1998.

Miten toimintanne rahoitetaan?

Yritysjäsenten kannatusmaksulla katetaan noin kolmannes kuluista. Lisäksi julkiset tahot rahoit­ tavat meitä jonkin verran. Loppuosa tulee yri­ tyksiltä muun muassa ilmoitusmyynnin kautta.

Millaista suomalaisten työpaikkojen ­sisäilma on?

Kansainvälisesti verraten Suomessa on hyvät rakennukset, mutta parannettavaakin on. Tunk­ kainen ilma, veto tai korkeat lämpötilat ja eri­ laiset kosteus- ja homevauriot ovat valitettavan yleisiä toimistorakennuksissa.

Miten työpaikkarakennuksen sisäilmaa ­voisi parantaa?

Käyttäjien on usein hankala vaikuttaa sisäil­ maan. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa ­selvittää, miten sisäilmaan liittyvää tekniikkaa käytetään. Oman työympäristön siistinä pitä­ Telma 1 • 2013

57

Telman takana

tsr

Siivouksen laatu on jatkuva prosessi Kunnon siivous parantaa sisäilmaa sekä vaikuttaa terveyteen ja työn tehokkuuteen.

Laatu syntyy itse työn sekä ostamisen osaamisesta.

Teksti Leena Huovila W Kuva David Trood / Kuvatoimisto Gorilla

58

Telma 1 • 2013

T

oimistotilojen siivouksen laatuun ja sisä­ ilmaan perehtyneen filosofian tohtori, rakennusinsinööri Esko Korhosen työhuo­ neessa näyttää hyvin siistiltä. Korjaamisen varaa kuitenkin olisi.

– Mapit saisivat olla ovellisissa kaapeissa. Hylly­ korkeuden pitäisi olla alle 180 senttiä, jotta ylähyllykin olisi helppo puhdistaa hiukkaskuormasta. Usein on tapana siivota yläpinnat vain kerran vuodessa suur­ siivouksen yhteydessä. Se ei riitä.

Ihanne olisi, jos Korhonen keräisi työpäivän ­päätteeksi kaikki paperit pöydältä.

– Se ei yleensä toimistoissa onnistu. Jokainen voi silti vaikuttaa hiukkaskuormitukseen pienehköin ­keinoin siivottavuutta parantamalla.

Siivouksen vaikutus sisäilman laatuun on jäänyt turhan vähälle huomiolle niin käytännön elämässä kuin tutkimuksessa. Korhonen paikkasi puutetta väitöskirjassaan, jossa hän tutki kolmea erilaista ­ostopalvelusiivouksen menetelmää viidessä Jyväs­ kylän yliopiston rakennuksessa.

Missään ei ylletty hyväksyttyvään laatutasoon käy­ tetyillä arviointikriteereillä. Rakennuksen tekninen laatu, ominaisuudet ja pintamateriaalien kunto sekä siivoojan ammattitaito vaikuttivat laatuun merkit­ tävästi. Oikein toteutettu siivous vähentää hiukkas­ kuormaa, vaikuttaa sisäilman laatuun ja sitä kautta työntekijöiden kokemaan terveyteen ja työn tehok­ kuuteen.

– Siivouksen laadunhallinnassa ja laadun mittaus­ menetelmissä on paljon kehitettävää.

Korhonen kritisoi tuoretta siivouksen teknisen ­laadun standardia.

– On siinä paljon hyvääkin, mutta miksi se määrit­ telee laadun siivouksen jälkeen? Se mittaa vain juuri tehtyä siivousta, mikä on nurinkurista. Pitäisi mitata myös, mikä oli tilanne juuri ennen siivousta. Se on ­terveydelle kriittisin vaihe.

Korhonen tähdentää, että siivouksen laatu on jatkuva prosessi. Hetkellistä tulosta ei voi jäädä ihai­ lemaan, sen tietää jokainen kotiaan siivonnut. Työ ei koskaan lopu, vaan alkaa kohta alusta.

Siivous on tärkeää kiinteistön ja työympäristön huoltamista. Tilankäyttö on muuttumassa. Tilat ovat monikäyttöisempiä, ja niitä käytetään yhä intensiivi­

”Pitäisi ­mitata myös, mikä oli ­tilanne juuri ennen siivousta.

Se on ihmisen terveydelle kriittisin ­vaihe.”

semmin. Se monimutkaistaa siivoojan työtä, ja nyky­ standardien sijaan tarvitaan uusia.

Siivousalalta on poistumassa suurten ikäluokkien myötä suuri määrä osaajia. Uusia tarvitaan, ja nuorten houkuttelemiseksi Korhonen näkisi alalla moniosaa­ jien kouluttamista. He tekisivät myös huoltotöitä, kuten esimerkiksi lampunvaihtoja.

– Siivousta ei saisi nähdä rätin heiluttamisena, vaan taitona käyttää laitteita sekä hallita kokonaisuuksia.

Koulutusta pitää tarjota myös maahanmuuttajille, jotka hakeutuvat alan töihin. Kilpailutuksessa täytyy katsoa, että ei mennä taaksepäin: rätti ja ämpäri eivät nykyään riitä.

Korhonen työskentelee nykyisin Suomen Kunta­ liitossa toimitilojen erityisasiantuntijana.

Sitä saa, mitä ei tiennyt ­tilaavansa Esko Korhosella on pitkä perspektiivi siivousalaan: hän toimi kiinteistö­ päällikkönä 1989–2011 Kuopion ja Jyväskylän yliopistoissa. Hän selvitti sisäilmaongelmia ja pääsi seuraamaan siivousalan rajua muutosta aitio­ paikalta, palveluiden tilaajana.

Valtionhallinnon tehostaminen avasi yliopistojen siivouksen avoimelle kilpailulle vuonna 1995. Siivoojien määrä väheni jossain jopa puoleen.

– Rakennushallituksen aikaan laadunseurantaa ei koettu tarpeelliseksi, kun siivoojia oli paljon ja laatu koettiin hyväksi. Kilpailutuksen myötä alet­ tiin puhua tarpeenmukaisesta siivouksesta – kaikkia pintoja ei siis siivottu joka kerta. Alkoi tulla tarvetta myös laadunseurantaan.

Korhonen ei halua asettaa vastakkain omaa siivousta ja ulkoistettua ­ostopalvelua.

– Sitä saa, mitä tilaa – tai sitä saa, mitä ei tiennyt tilaavansa.

Kyse on siis hänen mukaansa ostajan ammattitaidosta ostaa kyllin ­laadukas kokonaisuus. Halvin hinta ei riitä ratkaisuperusteeksi.

– Siivouksen hinnasta 80 prosenttia tulee työstä. Kate saadaan työstä nipistämällä, mikä väistämättä vähentää laatua.

Palvelun ostajille pidetään hankintaan liittyviä koulutustilaisuuksia, ­joissa asiat käydään läpi siihen asti, kun sopimus on allekirjoitettu.

– Mutta siitä kaikki vasta alkaa. Sopimuksen hankinnan lisäksi korostai­ sin myös sen hallintaa. Heiluriliike alalla jatkuu. Korhosen mukaan monin paikoin on siirrytty tai ollaan siirtymässä takaisin omaan siivoukseen.

Lisätietoa Esko Korhonen: Puhtauspalvelut ja työympäristö: ostettujen siivouspalveluiden ­laadun mittausmenetelmät ja laatu sekä siivouksen vaikutukset sisäilman laatuun, ­tilojen käyttäjien kokemaan terveyteen ja työn tehokkuuteen toimistorakennuksissa.

Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto 2011 www.tsr.fi > Hae numerolla 108207

Telma 1 • 2013

59

Telman takana

ttk

Työelämä saatava online-tilaan

Työn muuttaminen paremmaksi onnistuu vain yhteistyöllä ja osaamisen jakamisella.

TTK:n uusi strategia luotsaa työelämää kohti online-tilaa, jossa työtä sujuvoittava, viimeisin tieto on jatkuvasti jokaisen ulottuvilla.

Teksti Maarit Seeling W Kuva Miika Kainu

Sami Kulju

P

Jorma Löhman

arempi työ, toiminta verkostoissa, asiakkaan arjen helpottaminen ja henkilöstö ovat Työturvallisuuskeskus TTK:n strategisia teemoja toimikaudella 2013–2017. Strategia on linjattu laajassa yhteistyössä henkilöstön ja työmarkkinajärjestöjen edustajien kanssa, ja sen vieminen käytäntöön käynnistyy kevään aikana.

– Parempi työ on turvallista ja terveellistä, se on yhteistyötä ja hyvää johtamista. Ihminen haluaa tehdä työnsä paremmin ja helpommin. Kun työt sujuvat, myös ihminen voi hyvin ja tuottavuus paranee, TTK:n toimitusjohtaja Jorma Löhman määrittelee.

Tietoa ja osaamista olisi kuitenkin osattava jakaa ja ottaa vastaan nykyistä paremmin sekä työyhteisöjen sisällä että toimialojen välillä. Tämän oivaltaminen on yksi työelämän kehittämisen kynnyskysymyksiä.

Löhman muistuttaa, että kyse on muustakin kuin vain organisaatioiden välisestä virallisesta toiminnasta. On luotava yhteinen tahtotila.

TTK:n uusi strategia tunnistaa muutoksen työelämässä, ja visio ”Parempi työ” velvoittaa ennakoimaan tulevia muutoksia.

– Tietojen jakaminen on keskeinen osa verkostomaista toimintaa, joka taas on monella toimialalla suoranainen kilpailukyvyn edellytys. Uuden strategian avulla pyrimme luomaan omalta osaltamme edellytyksiä verkostoitumiselle. Ajan haasteisiin on vastattava.

Online-sukupolven malli

Löhman muistuttaa, että työelämään ostetaan nimenomaan yksilön osaamista, ei itse yksilöä. Vaatimus tiedon ja kokemuksen jakamisesta on siinäkin mielessä perusteltua. Työpaikoilla tämä edellyttää työntekijöiden keskinäisen yhteistyön sekä työntekijöiden ja esimiesten välisen vuorovaikutuksen lisäämistä. Työn kehittäminen vaatii jokaisen panosta.

– Nuoret ovat jo jatkuvasti mobiililaitteiden kautta online-tilassa ja valmiita jakamaan sen, mitä löytävät, ei pitämään tietoa omanaan. He toimivat verkostoissa ja hyödyntävät jouhevasti uutta tekniikkaa jakaessaan tietoja, kuvia ja musiikkia. Siinä on mallia työelämälle ja uudelle johtamiselle.

Löhman on vakuuttunut, että jo viiden vuoden päästä myös työelämä joutuu olemaan nykyistä

60

Telma 1 • 2013

enemmän online-tilassa. Viime kädessä kysymys on hänen mukaansa siitä, miten säilytämme työpaikat Suomessa. Sen varmistamiseksi on pakko opetella puhaltamaan yhteen hiileen – myös varttuneemman ikäpolven, jolle verkostomainen toiminta ei ole myötäsyntyistä. Tulevaisuudessa tarve tiedon ja osaamisen jakamiseen vain korostuu.

Tahtotila löydettävä

Löhman korostaa, että yhteiskunta ja elinkeinoelämä eivät voi jäädä odottamaan, että nykyiset teini-ikäiset valtaavat työmarkkinat ja tuovat tullessaan uudenlaisen toimintakulttuurin. Suomen käy globaaleilla markkinoilla huonosti, jos toimintatapoja ei muuteta jo nyt.

– Työelämä on kovassa murroksessa, ja TTK on keskiössä murroksen tasaamisessa. Toimimme työpaikan arjessa. Uuteen strategiaamme kuuluu myös asiakkaan arjen helpottaminen. Meille se merkitsee käytännön tekoja.

Kaikki TTK:n toiminta tähtää siihen, että työpaikan asiat saatetaan parempaan jamaan. Johtoajatus on, ­että jos halutaan työn paranevan, yhteistoimintaa pitää lisätä.

– Henkilöstöön pitää luottaa ja johtamisen ottaa huomioon entistä paremmin yksilölliset tarpeet ja erilaisuus. Johtaja tai esimies ei ole ainoa, joka organisaatiossa jotain tietää. Näin kierrytään jälleen tiedon jakamisen tarpeellisuuteen. Myös johtamistapojen on tuettava sitä, Löhman pohtii.

Tiedon jakamista voitaisiin hänen mukaansa edistää esimerkiksi luomalla tarkoitusta varten erilaisia sähköisiä työkaluja. Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin ihmisen korvien välissä tapahtuvasta asennemuutoksesta, jota puolestaan voidaan vauhdittaa muun muassa koulutuksen avulla.

– Tietojen pihtaaminen elää syvässä suomalaisessa mielenmaisemassa. Pelätään, että on itseltä pois, jos paljastaa niksejään työkavereille. Omaan napaan tuijottelun sijaan olisi nähtävä kokonaisuus laajemmin.

Kaikilla muillakin on mahdollisuus hankkia samat tiedot. Se pärjää, joka kykenee jakamaan tiedot ja osaamisen ja siten kehittämään jatkuvasti uutta, Löhman summaa. O

Myös TTK:n koulutuksissa painotetaan sitä, että verkottuminen, uusi tekniikka ja uudet työtavat pitää ottaa mukaan päivittäisen työn lisäksi työelämän kehittämiseen.

Lisätietoja www.ttk.fi www.facebook.com/tyohyvinvointi

Parempi työ Telma 1 • 2013

61

Julkaisut

arvostelma

Arvostusta käytännön tekijöille Matthew Crawford on moottoripyörä­ mekaanikko ja poliittisen filosofian tohtori.

Hänellä on moottoripyöräkorjaamo ja vanhemman tutkijan pesti Virginian yliopistossa.

Kirjailija kuvaa kirjaansa Elämän korjaajat yritykseksi ymmärtää omaa työhistoriaansa eli sitä, miksi hän tohtoriuran sijasta palasi käytännön ammattiin.

Crawford päätyy määrittelemään toimintakyvyn ja käsityöläisyyden uudelleen. Hän huomaa, että käytännön ammattityöt ovat suotta aliarvostettuja, koska ne eivät muka vaadi älyllistä etevyyttä.

Crawfordin mukaan käytännön ammattien aliarvostus on lähtöisin jo

fordistisesta liukuhihna-ajattelusta. Jälkiteollinen tietotyön yliarvostaminen on ollut omiaan kasvattamaan juopaa käytännön tehtävien ja valkokaulustehtävien välillä. Tietoyhteiskunnassa työ on abstraktista työtä, jossa tehtävän tulosta, päämäärää ja yhteisöllisyyttä ei voi kokea. Tästä seuraa turhautuminen ja elämän sisällön etsiminen laatuvapaa-ajasta, joka keskittyy passiiviseen kuluttamiseen. Käytännön työ antaa lähtökohdan oman minuuden ja itsetunnon löytämiseen.

Kirja ei ole alkuun helppo. Crawford esittää piikikkäitä huomautuksia nykyoloista, ja osansa

saavat johtamisteoriat, tiimityö, koulutuspolitiikka ja talouspolitiikka. Kommentteja hän perustelee sitaateilla, jotka tuntuvat olevan asiayhteydestä irti nostettuja lyömäaseita. Nämä ärsykkeet haastavat tutustumaan 23-sivuisen viiteluettelon alkuperäisiin lähteisiin. Siinä on myös kääntäjän kommentteja, jotka auttavat ymmärtämään kulttuurisia eroja.

Elämänkerrallisen ja tietopainotteisen tekstin vuoroveto jäsentyy hyvin viimeisessä luvussa. Vaikka käytännön kuvaukset­ ovat kuplavolkkarin rassaamisesta, sähköasennuksesta­ja moottoripyörän virittämisestä, pohdinta on sovellettavissa moniin ammatteihin.

Matthew B. Crawford: Elämän korjaajat. Niin & Näin. Tampere 2012.

Teksti Hannu Tamminen

Työturvallisuus hautausmaalla

Hannu Tamminen, TTK 2012 Opas painottuu hautausmaan töiden vaara- ja kuormitustekijöihin ja niiden hallintaan, mukana myös muistilista esimiehille tärkeistä turvallisuusjohtamisen tehtävistä. Opas on tarkoitettu kaikille hautausmailla erilaisissa tehtävissä työskenteleville. Se soveltuu muun muassa perehdyttämiseen ja työturvallisuuskoulutuksen. www.ttk.fi/julkaisut

Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä

Avotyötoiminnasta palkkatyöhön

Saarinen – Varanka (toim.), VATES 2012 Oppaassa tarjotaan työnantajille ja työyhteisöille asiatietoa avotyötoiminnasta työsuhteiseen työhön siirtymisestä, siihen vaikuttavista ja sitä edistävistä tekijöistä. Lisäksi opas sisältää esimerkkejä vammaisten työllistämisestä ja työllistymisestä. Avotyötoiminnalla tarkoitetaan vammaisten henkilöiden työntekoa avoimilla työmarkkinoilla tavallisissa työpaikoissa ilman työsuhdetta. www.vates.fi/palkkatyohon

www.ttk.fi/julkaisut

www.tsr.fi > Hae numerolla 111111

Avotyötoiminnassa vammainen henkilö tekee työtä tavallisella työpaikalla yhdessä työyhteisön jäsenten kanssa. Hänen työtehtävänsä voi olla räätälöity juuri hänen osaamistaan ja taitojaan vastaavaksi ja hänen työskentelyään voi tukea avotyönohjaaja tai työhönvalmentaja. Tavoitteena on, että avotyötoiminta johtaa palkkatyösuhteeseen.

Avotyötoiminnasta palkkatyöhön -opas on ladattavissa netistä www.vates.fi/kirjat Lisätietoa: www.tyohonvalmentaja.fi www.mol.fi www.kela.fi

VATES-säätiö edistää vammaisten ja osatyökykyisten ihmisten työllistymistä.

VATES-säätiö Oltermannintie 8 PL 40, 00621 Helsinki Puh. (09) 7527 551 Faksi (09) 7527 5521 www.vates.fi

62

AVOTYÖTOIMINNASTA PALKKATYÖHÖN

Päivi Rauramo (toim.), TTK 2012 Opas on tarkoitettu toimistoympäristössä työskenteleville asiantuntijoille työsuojelun peruskoulutuksen tueksi sekä työhyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkkejä asiantuntijatyöympäristöstä ovat teollisuuden, palvelualojen ja julkis­hallinnon toimistot ja palvelutyöpisteet, ICT-yritykset, pankki- ja vakuutusyhtiöt sekä call centerit.

Avotyötoiminta on taitojen oppimista ja tutustumista työelämään.

Telma 1 • 2013

Verkko Työhyvinvointia kaikille sukupolville

Ilmarinen – Vainio, TTK 2012 Ikäjohtaminen on mainio työkalu edistää yksilön työhyvinvointia ja saada hänen vahvuutensa työyhteisön käyttöön.

Ikäohjelma on käytännössä parhaimmillaan eri sukupolvien hedelmällistä yhteistyötä yrityksen parhaaksi. Julkaisussa (pdf) kuvataan ikäjohtamisen perusteita ja valotetaan esimerkein ikäohjelman toteuttamista eri alojen yrityksissä. www.ttk.fi/julkaisut

Tupakkalainsäädäntö

Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut tupakkalain­ säädännön ja sen valmisteluvaiheet yhteen julkaisuun.

Julkaisu­antaa kokonaiskuvan tupakkasäädöksistä ja niiden perusteluista sekä edistää niiden toimeenpanoa. Julkaisuun on koottu ajantasaisen tupakkalain lisäksi myös muut olennaiset tupakkaan liittyvät kansalliset asetukset ja EUsäädökset. www.stm.fi/julkaisut

Terveellinen sisäilmasto ­työpaikalla

TTK 2012 Terveellinen sisäilma on laadukasta, ja tilojen käyttäjät kokevat sen kelvolliseksi. Hyvän sisäilman vaatimukset otetaan huomioon tilojen käytössä ja kunnossapidossa. Sisäilman riskejä ennakoidaan ja seurataan, ongelmiin tartutaan ja ne hoidetaan järjestelmällisesti. Verkko­ sivusto tarjoaa perustietoa työpaikan sisäilmaongelmien ratkaisemiseen. www.ttk.fi/terveellinen_sisailmasto

Työnäkeminen

TTK 2012 Särkeekö päätäsi, väsyvätkö silmäsi, kivis­tääkö niskaa? Verkkosivusto tarjoaa tietoa hyvään työnäkemiseen vaikuttavista tekijöistä tieto­koneella työskenneltäessä. Työnäkeminen ­alkaa työpisteen ergonomisesta arvioinnista ja työntekijän oman toiminnan tarkastelusta. www.ttk.fi/tyonakeminen

Työikäisten unettomuuden hoito

TTL, 2012 Opas edistää hyvää unettomuuden arviointitapaa ja lääkkeetöntä hoitoa työterveyshuollossa. Kirjassa käydään läpi unettomuuden lääkkeettömän ryhmähoidon malli.

Hoidolla voidaan lievittää unettomuusoireita ja vähentää unettomuudesta koettua haitta. Kirjassa myös kerrotaan, miten unettomuutta voi ehkäistä työtä kehittämällä. ­Työsuojelurahasto tuki oppaan julkaisua. www.ttl.fi/verkkokauppa www.tsr.fi > Hae numerolla 110361

Työstressi on epäterveellistä

Vaikka työstressillä on luultua vähäisempi vaikutus sydäntautien synnyssä, yhteys on olemassa. Väärät elintavat rassaavat sydäntä, mutta stressi taas voi usein olla epäterveellisten valintojen taustalla. ”Työstressin vaikutus masennuksen syntyyn on sen sijaan selvempi ja tutkijoita kiinnostaa selvittää tarkemmin myös stressin yhteys ­esimerkiksi diabetekseen tai muistisairauksiin”, ­sanoo professori Mika Kivimäki TSR-kanavan multimediaohjelmassa. www.tsr.fi/TSR-kanava

Esimiehen taskukirja – 100 vastausta arkipäivän työsuhdekysymyksiin

Hietala – Kaivanto – Aaltonen, Talentum 2012 Käytännöllinen pikaopas kaikille esimiehille. ­Kirjassa ­annetaan vastaukset sataan yleiseen kysymykseen ja ­tilanteeseen, jotka vaativat esimiehiltä nopeaa reagointia arjen työelämässä. Vastauksissa otetaan huomioon sekä työoikeudelliset että HR:n näkökulmat. Pokkarin kokoinen opas on helppo pitää mukana koko ajan. www.talentumshop.fi

TTT-Digi

Työ Terveys Turvallisuus -lehden uusi verkkopalvelu TTT-Digi on avattu. Organisaatiolisenssin avulla työnantaja voi hankkia verkkopalvelun koko työyhteisön ulottuville. TTT-Digi tuo käyttöön TTT-lehden juttuarkiston sekä uutisia ja ajankohtaista hyötytietoa työhyvinvoinnista, -terveydestä ja -turvallisuudesta.

Kirjautumisen vaativa, maksullinen osio sisältää lisäksi TTT-lehden lähes kaikki artikkelit vuodesta 2009 alkaen. www.tttdigi.fi

Telma 1 • 2013

63

Työn kuva

64

Telma 1 • 2013

Ikiliikkujan ihannetyö Liikuntaneuvoja Pia Leskiselle vesi on kuin koti. Työaika Es­ poonlahden uimahallissa kuluu uimavalvonnassa vesiliikuntaa ja uintitekniikkaa opettaen altaassa ja sen reunalla.

– Valvontatyössä seuraan tapahtumia ja opastan kysyviä.

Tärkein työ on vastata, että ih­ miset pysyvät hengissä ja hallin sääntöjä noudatetaan.

Uinninvalvojat joutuvat tavan takaa tositoimiin. Muu­ tama viikko sitten Leskinen oli pelastamassa vedestä tajuntansa menettänyttä miestä. Useimmi­ ten ensiapua kuitenkin tarvitaan vain laastarin verran. Ammatti tarjoaa toisenlaisiakin onnis­ tumisia.

– Uimakouluryhmässäni lapsi kompastui vedessä. Kun nostin hänet ylös, hän sanoi silmät tuikkien ”Hei mä opin sukelta­ maan”. Sen jälkeen lapsi uskalsi myös kellua ja oppi uimaan. Siitä tuli voittajafiilis.

Työ on vuorotyötä aamu­ kuuden ja iltakymmenen välillä.

Uinti- ja pelastustaidot testataan ja ensiaputaitoja päivitetään jatkuvasti. Hallin kosteus toi Leskiselle ensin ongelmia äänen kanssa, mutta ilmaan tottui. Nyt halli on ihannetyöpaikka.

– Elän ja hengitän urheilua.

Siitä muistuttaa myös tatuoin­ tini, sydän, jonka keskellä on urheilun symboli.

Kuva Miika Kainu Teksti Marita Kokko Telma 1 • 2013

65

kolumni

Teoriasta ja ­käytännöstä

E

Kirjailijat ovat hyeenoja, heillä on aina varkaus mielessä.

Irmeli Jung/Otava

lämäni ensimmäinen työ oli mainosten ja ilmaisjakelulehtien jakaminen. Olin 15-vuotias. Jännitti. Huolehdin etukäteen monista asioista, kuten siitä, pääsenkö sisään kaikkiin kerrostaloihin. Olin kuullut samaa työtä tehneiltä kavereiltani, että ilmaisjakelulehdet olivat joillekin hyvin tärkeitä. Jos he eivät saaneet niitä ajoissa, he tekivät valituksen jakeluyhtiölle. Löytäisinkö kaikki asunnot?

Aikansa tuskailuani kuunneltuaan äitini kommentoi: ”Työ opettaa.”

Ja kas, juostuani muutaman viikon sormet painomusteessa rappuja ylös ja alas olisin osannut hommat silmät kiinnikin.

Tiukin paikkani työelämässä oli vuonna 1999, kun nuorena auskultanttina istuin ensimmäisen kerran käräjäoikeuden puheenjohtajana. Stressi oli melkoinen.

Mahdollisista virheistä en kärsisi vain minä, vaan voisin pahimmillaan tuomita syyttömän ihmisen vankilaan. Vieressä istuneen kaiken nähneen ja kokeneen sihteerin apu ei ollut haitaksi.

Työ opettaa -hokema ei silti ole taikakeino, jolla kaikki työelämän ongelmat ratkaistaan.

Oppilaitosten opetusta syytetään usein liian teoreettiseksi. Asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Teorian ja käytännön suhde on yhteispeliä. Teoria ilman käytäntöä on tyhjää, mutta käytäntö ilman teoriaa on sokea.

Teoreettisen opiskelun ydin on oppimaan oppiminen. Asiasisällöt unohtuvat, mutta tärkein mitä koulussa oppii, on oppiminen. Tämän merkitys on viimeisten vuosikymmenten aikana koko ajan kasvanut.

Yhä harvempi pysyy yhdessä ja samassa ammatissa koko työuransa. Ammattia vaihdetaan joko omasta halusta tai olosuhteiden pakosta. Niin minäkin olen tehnyt. Ennen olin juristi, joka harrasti kirjallisuutta, nykyään asia on päinvastoin. Luovan työn tekijöille tärkeimmät juridiikan alat – tekijänoikeudet ja sananvapausjuridiikka – ovat kehittyneet paljon sitten opiskeluvuosieni. Mutta ilman teoreettisia opintojani en olisi pystynyt omaksumaan uusia kiinnostuksen kohteitani.

Parhaimmillaan stressaavasta työn menettämis­ tilanteesta voi tulla uusi alku elämään. Ihminen löytää uuden työn kautta ennen kokemattomia puolia itsestään. Näissä työelämän nivelkohdissa tärkeintä ei enää olekaan käytännön nohevuus tiettyjen työtehtävien suorittamisessa, vaan kyky oppia uutta, ajatella kaikki uusiksi.

Kirjailijan työ se vasta jatkuvaa oppimista onkin.

Muutaman kirjan ainekset voi ammentaa omasta elämästään ja tuttavia vakoillen. Kirjailijat ovat hyeenoja, heillä on aina varkaus mielessä. Kirjailijalle kannattaa olla ystävällinen – muuten voi löytää itsensä hänen seuraavasta kirjastaan.

Mutta tällä keinolla ei voi jatkaa loputtomiin. Eikä kannata, sillä uusiutuminen tekee hyvää myös kirjoitustyöläiselle.

Maailma on tarinoita pullollaan, mutta kirjailijan jumala asuu konkreettisissa yksityiskohdissa. Ne luovat uskottavuuden illuusion. Juuri nyt tekeillä olevan kirjan myötä olen perehtynyt tähtitieteeseen ja asteroideihin. Jotain opin niistä ehkä koulussakin, mutta kaiken sen olen unohtanut. Jos en olisi koulussa oppinut oppimaan, tuskin tietäisin, mistä ja miten aloittaa.

Jarkko Tontti Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies.

66

Telma 1 • 2013

Telma antaa vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

vaaksa vaaraa

Tilanne

Kiire! Lapset kiukuttelivat, kahvi kaatui lattialle, auto ei käynnis­ tynyt, pomo soitti jo aamusta, työ­kalut ovat hukassa ja ruuh­ ka ahdistaa työmatkalla. Lähes joka aamu sama tilanne. Veren­ paine kohoaa, sydän tykyttää, silmät tuikkivat punaisena vim­ masta.

Telma neuvoo

1.

Ehkä työ ei karkaa, jos se on kesken? Ehkä työ­ kaverit pärjäävät vielä hetken ilman sinua? Rentoudu. Soita töihin, että myöhästyt hieman ja voit jatkaa työpäivää illasta.

Laita huomenna kello soimaan puoli tuntia aiemmin.

2.

Pysähdy miettimään tilannettasi­, ota esimies ja tarvittaessa työterveyshuolto mukaan. Ovatko työsi vaatimuk­ set kohdallaan, onko työmääräsi oikea? Saatko työstä iloa ja ke­ huja? Olisivatko­työsi ja perheelämäsi­sovitettavissa parem­ min yhteen erilaisten joustojen avulla?

3.

Kuva Anne Vatén

Laita asiat tärkeysjärjes­ tykseen. Muuta asennet­ tasi. Lapset ensin. Hanki har­ rastus. Nuku enemmän. Vaihda työpaikkaa.

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa­siihen organi­saatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoite­rekisterinpitäjän nimi ja yhteys­tiedot on mainittu yllä, lehden vastaan­ottajan osoitetietojen yhteydessä.

Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

Telma 2 / 2013 ilmestyy 23. 5. 2013. aiheena:

Työterveyshuolto muuttuvassa työelämässä

www.telma-lehti.fi • Voit lukea Telman näköislehtenä ja linkittää sen myös työyhteisön luettavaksi • Voit tilata Telman veloituksetta: Tilaa Telma > Tee tilaus • Palautteet ja tiedotteet • Some of Telma’s stories are availabe in English at website • Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna­, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi