Telma 3/2013 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

Oikeat työasennot ja työtavat säästävät vaivoilta, tietää autonasentaja Jenna Rinnetmäki.

Työelämän kehittämisen erikoislehti 3 • 2013

ergonomia

Työ oikeaan asentoon

Näpläämisen addiktio Satu Wrede – Metroauton johdossa Kanelitalouden pikkujätti Sri Lanka Jos nostat, nosta oikein

Pääkirjoitus

”Jokainen työtä tekevä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ergonomian kehittämiseen.”

3 • 2013

www.telma-lehti.fi Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Kenneth Johansson, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK Toimitus Alma 360 Alvar Aallon katu 3 C, 00100 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Outi Rinne Ulkoasu Katri Nietosjärvi, Mika Soikkeli (AD) Kuvatoimittaja Anne Vatén Kannen kuva Miika Kainu Painosmäärä 114 500 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2013 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde lehden takakannessa. Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Telma tuntee t yöelämän Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työ terveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät.

Telma 3 • 2013

Työtä kitkatta Tämän numeron teemana on ergonomia. Terminä se juontaa juurensa aina ajankohtaisesta Kreikasta, jossa ergon tarkoittaa työtä ja nomos lakia, normia tai sääntöä. Suomen kielessä ergonomia käännetään yleisimmin työtieteeksi – tarkoitetaan siis tieteenalaa. Teknistaloudellisen koulutuksen saaneena ymmärrän termin käytännössä niin, että sillä tarkoitetaan ihmisen ja työn välisen kitkan minimoimista. Kun näiden kahden välissä on mahdollisimman vähän hiertymiä aiheuttavia tekijöitä, päästään tavoitetilaan, jossa työtä tekevät motivoituneet ja työtyytyväiset ihmiset turvallisesti ja tuottavasti. Ergonomia on tieteenala, joka tähtää kitkaa aiheuttavien tekijöiden poistamiseen työmenetelmistä, työympäristöstä ja työpaikan ihmissuhteista. On helppo arvata, että työtieteiden osaamista tarvitaan työelämässä yhä kiihtyvällä tahdilla. Näin voitaisiin osittain ratkaista se haastava yhtälö, jonka tekijöinä ovat työvoiman ikääntyminen, työurien pidentäminen sekä tuottavuus- ja laatuvaatimusten kasvaminen. Ergonomia on osa jokaisen työtä. Se liittyy kaikkien toimialojen kaikkiin työtehtäviin. Siksi on selvää, että myös jokainen työtä tekevä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ergonomian kehittämiseen. Ergonomiaa on tutkittu paljon, ja tutkimustiedon pohjalta on kehitetty runsaasti hyviä ratkaisuja ja menetelmiä helpottamaan ja tehostamaan työtä. Näistä osa selviää tästä Telmasta. Lisäksi lehdestä selviää muun muassa se, mihin työhön liittyy verstakko, ja onko sillä ergonomista ulottuvuutta. Toivotan kaikille hyödyllisiä lukuhetkiä hyvässä valaistuksessa! Kenneth Johansson Telman päätoimittaja kenneth.johansson@tsr.fi

3 x ergonomia Teksti Markus Laakso, Pi Mäkilä ja Sami Turunen Kuvat Pentti Vänskä, Anne Vatén ja Miika Kainu

Asento ja lepo Peukalo juilii, istuminen tappaa ja päätetyö rassaa niskaa. Työelämä muuttuu, uudet työt ja laitteet tuovat haasteita, jollaisia ei ennen edes osattu ajatella. Ergonomian on kuitenkin pysyttävä mukana ja työtapoja on kehitettävä uuden tekniikan rinnalla.

Oli kyseessä perinteinen tehdastyö tai mobiiliajan uusimmat sovellukset, ihmisen kunnossa pitämiseksi muutama perusasia kuitenkin on ja pysyy: oikeat työasennot ja -tavat, tarkoituksenmukaiset välineet sekä riittävä lepo ja irtautuminen työstä.

Telma 3 • 2013

Hoitoa haasteellisissa tiloissa Potilassiirtoajoneuvo 941 kiiltää ulkoa ja sisältä. Sisätilat tuoksuvat uudelta, vaikka puolivuotiaalla ambulanssilla on ajettu jo 70 000 kilometriä. Kuopion yliopistollisen sairaalan autot pestään tarvittaessa jokaisen potilaan jälkeen. Ville Koivistolle ja Marko Karvoselle auto 941 on työpaikka. Vuorovastaavien työ kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti, sillä varusteet ovat raskaat, työasento usein epäergonominen ja tapaturmien uhrit välillä hyvinkin heikossa kunnossa. – Lihaskunnosta on pidettävä huolta, koska työssämme on paljon nostoja, kantamista ja istumista. Kentällä näkee kaikenlaista, ja paras henkinen apu tulee työparilta, joka on ollut tilanteessa mukana, Karvonen sanoo. Potilassiirtotoiminnan yksikkö satsaa ergonomiaan ja hyvinvointiin. Henkilökunta hankki omalla kustannuksellaan kuntosali- ja soittolaitteet asemapaikalleen, ja yhteishenkeä kohotetaan erilaisilla kilpailuilla, jotka perustuvat työkyvyn kartuttamiseen. – Liikumme ja pudotamme painoa porukalla leikkimielisen kilpailuhenkisesti. Ambulanssi on pieni tila. Siellä on tultava toimeen kaverin kanssa, Karvonen kiteyttää. Nostot ja vasemmalle puolelle painottuva hoitotyö ambulanssissa kuormittavat erityisesti alaselkää sekä niskan ja hartioiden seutua, jotka pysyvät kunnossa liikunnalla. Iisalmelaisen Pro Vehiclesin toimittamat autot on varustettu ristiselkää tukevilla istuimilla, käsinojilla ja ilmastoinnilla, eli työympäristö on huomattavasti miellyttävämpi kuin muutama vuosi sitten. – Istuimme ennen suurin piirtein kirkonpenkillä ambulanssin takaosassa, eikä siellä ollut toimistotuolin vertaa tilaa. Hikisellä säällä oli todella raskasta, Koivisto hymyilee.

Telma 3 • 2013

3 x ergonomia

Ambulanssityön haasteisiin kuuluvat auton ahtaat tilat sekä nostot vaikeissakin paikoissa, sanovat Ville Koivisto (vas.) ja Marko Karvonen.

Telma 3 • 2013

> 5

Kolme kiloa työvälineitä VR työllistää lähi- ja kaukoliikenteessä noin 870 konduktööriä. Junamatkustajat näkevät heidät lähinnä junan käytävillä ja asemalaitureilla. Harva tulee ajatelleeksi työn fyysistä vaativuutta. Konduktöörien haasteena ovat tuki- ja liikunta elinongelmat. – Asiakastilanteet ovat lyhyitä, usein itseään toistavia kohtaamisia matkustajien kanssa, kertoo viisi vuotta konduktöörinä toiminut Markus Pohjola. Junaliput myydään ja tarkistetaan lipunmyyntilaitteella, jota voi kantaa kolmella tavalla: ristissä rinnan yli, varustevyössä tai vyötäröllä lukitussa asennossa. Lipunmyynti sujuu niin kepein ottein, että harva uskoo, että pelkkä lipunmyyntilaite painaa yli kilon. Kaikki tarvittavat työvälineet saattavat painaa yhteensä yli kolme kiloa. Mukana täytyy kantaa muun

Telma 3 • 2013

muassa puhelinta, avaimia, kolikkoja ja kortinlukijaa, Venäjälle suuntaavissa junissa myös passinluku laitetta. Lipunmyyntilaite ja sen kantovälineet on suunniteltu yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa mahdollisimman ergonomiseksi. Laitteen kantotapa vaikuttaa työskentelyasentoon ja ergonomiaan. Suurin osa konduktööreistä kantaa laitetta vyötäröllään, jolloin laitteen paino siirtyy pois hartioilta, mutta toisaalta oikean katselukulman ja näköetäisyyden löytäminen voi olla haasteellisempaa. – Kun seisoma-asennossa katsoo jatkuvasti alaspäin, niska altistuu kaikelle ikävälle. Laitteen kantoasennon vaihteleminen auttaa ennaltaehkäisemään ongelmia, Pohjola huomauttaa. Myös työfysioterapeutti auttaa löytämään parhaan yksilöllisen kantotavan.

3 x ergonomia

Konduktöörien lippulaitetta voi kantaa monella eri tavalla. Se auttaa monipuolistamaan työasentoja, kertoo Markus Pohjola.

Telma 3 • 2013

> 7

Oikeiden työtapojen oppimisessa auttavat sekä työkaverit että työterveyshoitaja, kertoo Jenna Rinnetmäki.

Telma 3 • 2013

3 x ergonomia

Fiksusti auton alle Huoltohalli Mazda Kaivokselassa Vantaalla on siisti, lähes kliinisen puhdas. Vaaleansinisen Mazda6:n alla työskentelee nainen, joka tietää, mitä tekee – ja miten tekee. Autonasentaja Jenna Rinnetmäki on oppinut sekä Mazdojen salat että turvallisen ja ergonomisen tekemisen. – Ihan alkuaikoina, kun oli rengassesonki kovimmillaan, sain jännetuppitulehduksen, mutta sittemmin olen oppinut oikeat tavat tehdä töitä. Paitsi autot myös huollon työtavat ovat kehittyneet viime vuosina. – Tärkeintä ovat oikeat välineet ja oikeat asennot. Raskaita nostoja ei ole, koska moottoreita ja vaihteistoja varten on hyvät nostimet. Raskaimmat nostot ovat lähinnä renkaita, sanoo 2–5 autoa päivässä huoltava Rinnetmäki. – Joskus tarvitaan lekaa ja voimaa – esimerkiksi olkaakselia irrotettaessa pyöränlaakerin vaihdon yhteydessä. Mutta se, niin kuin moni muukin, on enemmän tekniikkalaji. Jotta työasento on aina hyvä, nosturilla auton saa aina sopivalle korkeudelle, ja tarvittaessa käytössä on jakkaroita, joille istua. Haastavaa on työskentely nosturin alla kädet ylöspäin. – Sitä hoidetaan tauottamalla työtä ja venyttelyn avulla. Olemme saaneet myös ergonomiaopastusta ja vinkkejä työterveyshoitajalta, ja työkaveritkin opettavat hyviä käytäntöjä. Rinnetmäki on työskennellyt Mazdalla viiden vuoden ajan. – Ala tuli vähän sukuvikana: niin isä, setä kuin miesvoittoinen kaveripiiri ovat kaikki autoalalla tai alan harrastajia.

Telma 3 • 2013

Sisältö ERGONOMIA

14–25 Teema Ergonomia on työn mitoittamista siten, että työnteko on turvallista ja keholle terveellistä. Hyvä ergonomia syntyy pienten oivallusten ja usein edullistenkin parannusten kautta.

26–31 Henkilö Satu Wrede johtaa isoa autokonsernia. Hänen puheessaan vilisevät perhe, yhteisö ja äitiys, joten ihan pelkkää tekniikkaa ei autojen kauppa ole.

46–51 Maailmalla Sri Lankassa riittää köyhyyttä, mutta maa on tulvillaan kanelin ja muiden mausteiden tuoksua. Kanelinkuorijan palkka saatetaan maksaa kanelina, jonka myynnistä kuorija saa palkkansa.

54–56 Minun työni Lasinpuhaltaja puhkuu lämpimässä verstaassaan taidetta ja käyttöesineitä. Ala on pieni mutta sitkeä.

Telma 3 • 2013

Ihmisiä 2 Pääkirjoitus Kenneth Johansson 26–31 Henkilö Satu Wrede 36–37 Ajatelma Virpi Fagerström 54–56 Minun työni Alma Jantunen 57 Rautalankaa Tarmo Luoma 66 Kolumni Virpi Salmi

Vakiot 3–9 3 x työ 11–13 Työ ja elämä 32–33 Ilmiö 34–35 Me teimme sen 38–41 Pallottelua 42–45 Oman elämän hallinta 46–51 Maailmalla 52–53 Näin muinoin 58–59 TSR-info 60–61 TTK-info 62–63 Julkaisut 64–65 Työn kuva 67 Vaaksa vaaraa

Teksti Arja Krank Kuva Aleksi Poutanen

Työ ja elämä

Rakennusalan yrityksessä työ suojelusta ja -turvallisuudesta ei voi tinkiä piiruakaan, sanoo Kai Rokala.

Pienyritysten työsuojelu tahdosta kiinni Pienyrityksissä työsuojelun organisointi on suurempia firmoja useammin retuperällä. Helsinkiläinen rakennusalan yritys pitää organisoitua työsuojelua laatutekijänään. Pienyritysten määrä kasvaa koko ajan, kun suuryritykset ulkoista vat töitään. Pienten työpaikkojen työsuojelu on Työturvallisuuskes kuksen (TTK) asiantuntija Jukka Mäkeläisen mukaan huonosti jär jestettyä. Laki velvoittaa valitse maan yli kymmenen työntekijän yrityksessä työsuojeluvaltuutetun. – Lain velvoitetta ei ehkä tie dosteta, kun muutaman ihmisen yritys lähtee kasvamaan. Firmoissa saatetaan kokea myös hankalaksi irrottautua työsuojelukoulutuksiin kiireen keskellä. Pienemmissä yrityksissä työ suojelu on yrittäjän aktiivisuudesta kiinni. Helsinkiläisellä rakennusyri tys Firmus Partnersilla asiat ovat

k unnossa. Se on malliesimerkki pienyrityksestä, jossa työsuojelu on hyvin järjestetty. Toimitusjohta ja Esa Viik ja asennustyönjohtaja Kai Rokala kävivät työsuojelukurs sin muutama vuosi sitten, kun yri tys kasvoi 16 ihmisen työpaikaksi. – Meillä työturvallisuus on ehdottoman tärkeää: teemme fyysistä työtä korkealla ja säiden armoilla, Rokala kertoo. Yritys asentaa muun muassa hissejä ja mastolavoja ja toimii ali hankkijana rakennusliikkeiden työ mailla. Niillä työsuojelumääräykset ovat tiukat. – Toimeksiantajamme Ramirent on iso yritys, joka vaatii, että asiat ovat kunnossa. Hyvin järjestetty työturvallisuus ja työsuojeluval

tuutettu on meille laatutekijä, joka takaa jopa enemmän töitä. Yrityksen 16 työntekijästä kol mannes kuuluu työsuojeluorga nisaatioon – Rokala on työsuoje lupäällikkö. Tiiviissä työyhteisös sä asiat otetaan käsittelyyn sitä mukaa kuin kehitysideoita syntyy. Työsuojeluhenkilöstö kokoustaa myös säännöllisesti neljännes vuosittain. – Työsuojeluvaltuutettu on nyt haussa – edellinen joutui terveydel lisistä syistä vaihtamaan alaa. Val tuutettu on meille tärkeä henkilö, joka tuo paitsi työturvallisuustietoa myös kuuntelee työntekijöiden toi veita työmailla. Työsuojelupäällikkö miettii, että jotkut työpaikat saattavat jopa

k okea työsuojeluvaltuutetun ja -organisaation kulueränä. – Mutta jos päästään ehkäise mään yksikin tapaturma tai sairaus loma, se on työpaikalle voimavara. TTK:n Mäkeläisen mielestä mui denkin pienempien yritysten kan nattaisi panostaa työsuojeluyhteis työhön. Valtuutetun puuttuminen selviää ikävä kyllä tyypillisesti vaka vien tapaturmien yhteydessä. – Sitten kun sattuu, saattaa sel vitä, että yritys ei ole lainkaan tien nyt työsuojelumääräyksistä. Yksityissektorin sekä kunta-alan ja seurakuntien työpaikoilla järjestetään työsuojeluvaalit marras–joulukuussa 2013. www.ttk.fi > Työsuojelun yhteistoiminta Telma 3 • 2013

Työ ja elämä Muista mennä

Kansainväliset turvallisuusalan FinnSec-messut 13.–15.11.2013 Helsingin Messukeskuksessa. TTK mukana Parempi työ -turvallisuusjohtamisseminaarilla ja näyttely osastolla. www.finnsec.fi

Tee työstä Euroopan parasta

Sydän mukana hyvässä työssä

Ergonetti toimii

Piia Seppälä tutki väitöskirjatutkimuksessaan myönteistä, työhön liittyvää tunne- ja motivaatiomielentilaa. Tutkimuksessa muun muassa selvisi, että työhön liittyvä myönteinen mielentila voi olla yhteydessä sydämen terveyteen. Työn imua näyttäisivät edistävän myös tavalliset ja arkiset voimavarat, kuten esimiehen tuki ja palaute, työpaikan rohkaiseva ja rento ilmapiiri ja työn selkeät tavoitteet. Työn ja työyhteisön voimavaroista tulee kuitenkin huolehtia jatkuvasti – mielellään jokaisena työpäivänä.

Telma 3 • 2013

lou

www.tsr.fi > Hae numeolla 112330

Thinkstock

Verkko-osoitteeseen www.tyoelama2020.fi on koottu tietoa, työkaluja ja hyviä esimerkkejä, joiden avulla työpaikat voivat osallistua Suomen työelämän kehittämistalkoisiin. Juuri avautuneella sivustolla voi myös antaa omia ideoitaan aiheesta. Sivusto perustuu Työelämä 2020 -hankkeeseen. Hanke kokoaa työelämän kehittämiseksi tehtävää työtä yhteen. Hankkeen taustalla on hallituksen valmistelema työelämästrategia. Työelämä 2020 -hanke haastaa mukaan kaikki työpaikat ja työelämän toimijat, sillä juuri ne saavat aikaan työelämän muutoksen.

Interaktiivisia verkko-opintoja, kuten Ergonettia, kannattaa kehittää. Tähän tulokseen päätyi Marja Randelin, joka kehitti väitöstutkimuksessaan kestävää työhyvinvointia edistävän mallin ja tutki Ergonetti-opintojen vaikutuksia työhyvinvoinnin edistämisessä. Ergonetti on ergonomian ja työ hyvinvoinnin verkko-opintokokonaisuus. Ergonetti-opinnot näyttävät edistävän kestävän kehityksen mukaista työhyvin-

vointia. Opiskelijat saivat uutta tietoa, ja heidän asiantuntijuutensa ergonomiasta lisääntyi. Yrityksen tuloksellisuus parantui, kun työoloja kehitettiin turvallisemmiksi. Toisaalta havaittiin, että Ergonetti-kehittämistoiminta vaatii aikaa, resursseja ja sitoutumista. www.tsr.fi -> hae numerolla 112166 www.ergonetti.fi

”Sen verran täytyy opetella sietämään kuormaa, että vaikeat ihmiset, ahdistavat ajatukset ja pehmeän lihan ulina eivät niin helposti paina polvilleen.” – Jari Sarasvuo, HS Työelämä 25.8.

Työ ja elämä Työtuomioistuin

Avoimempaa kuntien kehittämistä Kuntien kehittämistoiminnan pitäisi olla nykyistä avoimempaa, monitoimijaisempaa ja henkilöstölähtöisempää. Lisäksi tarvitaan vuorovaikutusta asiakkaiden ja kuntalaisten kanssa, jotta kehittäminen täyttäisi myös kuntademokratian vaatimukset, toteaa Kuntakehto-hanke. Kuntien kulttuuri kehittämistä kohtaan on myönteinen mutta hajanainen. Kulttuuria kannattaisi luoda kannusta

VÄITE: Uusi tietotekniikka, uudet mobiili-, tabletti-, ym laitteet ovat ergonominen niska-hartia-ranne-sormi-pommi, joka räjähtää lähivuosina käsiin.

malla, palkitsemalla ja levittämällä hyviä käytäntöjä. Tampereen ja Lapin yliopiston sekä Kuntaliiton toteuttama Kuntakehto-hanke on ollut alansa laajimpia kehittämistoiminnan hallinnon analyysejä. Tutkimukseen osallistui viisi tutkimuskuntaa: Tampere, Jyväskylä, Lahti, Mikkeli ja Turku.

EI Mikäli työ edellyttää jatkuvaa mobiililaitteiden käyttöä ja vielä vapaa-ajan harrastuksetkin painottuvat tietokoneiden / tablettien / pelikoneiden käyttöön, voi yksipuolisella kuormituksella olla terveydellisiä vaikutuksia niska-hartiaseudun sekä käsien oireiluihin. Työergonomisia apuvälineitä on olemassa, mutta vastapainoa työlle eli lihashuoltoa, tauottamista ja lepoa tarvitaan, ettei ongelma valtaa ict-alaa. Liisa Hirvi työterveyshoitaja Fujitsu

www.tsr.fi -> hae numerolla 110323

Reiluus ratkaisee Henkilökohtaisen palkanosan vaikutukset riippuvat paljon siitä, miten oikeuden mukaiseksi järjestelmä ja sen arvioinnit koetaan. Oikeudenmukaisuuden kokemus syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta, ja hyväkin palkkausjärjestelmä voi kääntyä itseään vastaan väärässä ympäristössä. Johanna Maaniemi tutki työpsykologian ja johtamisen alan väitöskirjaansa varten työntekijöiden ja esimiesten oikeuden mukaisuuden haasteisiin liittyviä koke muksia palkkausjärjestelmään liittyvissä työsuorituksen arviointiprosesseissa.

EI Asiasta pöhistään mediassa niin paljon, että työikäiset pystyvät ennaltaehkäisemään pommin opettamalla myös lapsilleen oikean ergonomian merkityksen. Hanna Kaivola tuotantokoordinaattori Nelonen Media/Sanoma Entertainment Finland

Thinkstock

www.tsr.fi > Hae numerolla 111321

Telma lukuina

• 70 prosenttia lukijoista lukee kaikki Telman numerot • 3,1 lukijaa per lehti • 39 minuuttia on yhden lehden lukuaika – tuplasti enemmän kuin päättäjälehtien keskiarvo • 8,1 yleisarvosana • Telma on luotettava, ymmärrettävä, asiantunteva.

KYLLÄ Täytyy sanoa ”mahdollisesti kyllä”. Ko. laitteita käytettäessä työasento saattaa olla huono, mutta käytön laajentuessa tietoisuus mahdollisista ongelmista myös lisääntyy ja varmasti samalla lisääntyy opastus ja info. Toisaalta eri laitteiden käyttö rasittaa kropan eri osia tasapuolisesti. Juhani Salakka opettaja Salpausselän koulu, Lahti

Telman tuomio äänin 2–1: uudet tietotekniikan laitteet eivät ole kytevä ergonomiapommi.

– Telman lukijatutkimuksen kertomaa, kesäkuu 2013

Numerot

14 »15

Suomalaisista naisista (15–64 v) tupakoi vuonna 1985 14 prosenttia. Vuonna 2011 luku oli 15. Miehien tupakointi on vähentynyt samana aikana 32 prosentista 22 prosenttiin. Lähde: THL

32»22 Telma 3 • 2013

ERgonomia

Ihmisen mittaista työtä Ergonomia on työn sopeuttamista ihmiselle sopivaksi. Hyvästä ergonomiasta syntyy myös hyvää liiketoimintaa: se lisää tuottavuutta, vähentää sairauspoissaoloja ja auttaa jaksamaan työssä. Silti monessa työpaikassa ergonomiaan ei osata tai haluta kiinnittää huomiota. Työelämä muuttuu, joten ergonomia-asioissa ei olla koskaan valmiita. > Tekstit Hasse Härkönen W Kuvat Anne Vatén

Telma 3 • 2013

Kyllikki Kankare ompelee osan työpäivästä seisaaltaan Martelan kokoonpano tehtaalla. Asennon vaihtaminen vähentää paikallaan tehtävän työn kuormitusta.

Telma 3 • 2013

artelan kokoonpanotehdas Nummelassa näyttää alkuun melko pieneltä, mutta koko alkaa paljastua hallista toiseen kulkiessa. Tehdassaleissa on hiljaista, vierailija ei tarvitse kuulosuojaimia ja keskustelu onnistuu ääntä korottamatta. Väriläiskiä muuten tavanomaiselta näyttäviin tehdashalleihin tuovat isoissa koneissa oleva kunkin hallin tunnusväri sekä valmiiden työtuolien moniväriset verhoilut. Nummelan tehtaan ergonomiset ratkaisut hämmästyttävät yksinkertaisuudellaan. Otetaan muutama esimerkki. Pyörillä varustetut työtuolit tulevat linjalta parikymmentä senttiä tehdassalin lattiasta korotetulle tasolle, josta ne voidaan helposti työntää kuljetuslavalle. Tuoleja ei enää tarvitse nostaa kyytiin. Ompelimossa ompelukoneita on eri tasolla, joten osa työpäivästä tehdään istuen, osa seisten. Työasento muuttuu sopivasti. Kaappiin tuleva levy on heloitusta varten pyörivällä alustalla, joten levy pyörii ympäri, ei työntekijä. Hankalissa asennoissa ei tarvitse heloitusta tehdä. Listaa voisi jatkaa pitkään. Tehdaspäällikkö Jori Silfverbergin mukaan ergonomia oli aikaisemminkin ollut tehtaassa tärkeää, mutta kolmisen vuotta sitten asiaa alettiin ajatella aivan uudella tavalla. Eri työvaiheita kuvattiin videolle, ja kaikki työntekijät osallistuivat sen miettimiseen, miten työvaiheet voisi tehdä järkevämmin. – Videointi teki näkyväksi, miten ”hölmösti” olimme tehneet jotkin asiat. Ilman videointia emme sitä olisi huomanneet, koska asiat olivat niin arkipäiväisiä.

Olennainen on tärkeää

Koneet ovat Joakim Julien (takana) ja Marko Säkkisen apuna raskaiden osien ja kalusteiden nostamisessa ja liikuttamisessa.

Pöytiä, tuoleja, seinäkkeitä ja kaappeja kokoavassa noin 130 hengen tehtaassa erilaisia isoja ja raskaita osia pitää nostaa, kääntää ja siirtää paljon. Laitteet ja automatiikka hoitavat raskaat työvaiheet ja parantavat sitä kautta ergonomiaa. Käsityötä on silti edelleen paljon, koska osia ruuvataan ja niitataan, tuolien kankaita ommellaan ja niin edelleen. – Ergonomia on ennen kaikkea oppimis- ja asennekysymys. Kokoonpanolinjan koneet voi ostaa rahalla, hyvin toimivan tiimin työtapaa ei. Kun työvaiheet ovat kunnossa, työn tekeminen näyttää rennolta ja kiireettömältä. Turha hosuminen, kurottelu ja nostaminen on saatu karsittua pois, joten työntekijät keskittyvät olennaiseen. Sen myötä myös tuottavuus ja työssä viihtyminen paranevat. – Ergonomian kehittäminen vaatii sitä, että työnantaja antaa työntekijöille aikaa perehtyä asiaan. Jos jokainen voi esimerkiksi käyttää kuukaudessa yhden Telma 3 • 2013

tunnin ergonomian kehittämiseen esimiehensä johdolla, tekee se kokonaisuutena paljon. Tunnin merkitys tuottavuuden kannalta on erittäin pieni, mutta ergonomian kannalta suuri, Jori Silfverberg sanoo.

Pitkäjänteistä kehitystyötä

Nina Nevala

Päivi Rauramo

Veli-Matti Tuure

Ergonomia on Martelan tehtaalle tärkeä kahdella tavalla: oman väen ergonomisen työnteon lisäksi asiakkaille menevien tuotteiden pitää olla ergonomisia. Se lisää kiinnostusta aiheeseen entisestään. Työn yksipuolisuutta ja kuormittavuutta torjutaan myös työkierrolla. Fysioterapeutti käy säännöllisesti tehtaalla, ja työntekijät voivat keskustella hänen kanssaan. Työpisteiden ja -vaiheiden entistä parempaa optimointia mietitään jatkuvasti. – Ergonomiaa ei paranneta hetkessä taikatempuilla, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä. Työ ei myöskään koskaan lopu, koska uusien laitteiden ja työvaiheiden myötä tulee uusia ergonomiahaasteita, tehdaspäällikkö kuvaa arkea. Martelan tehdas edustaa monimuotoisen jäävuoren yhtä huippua. Pinnan alta ja päältä löytyy kirjava joukko työpaikkoja, joissa asiat ovat enemmän tai vähemmän kunnossa. Tuotannollisessa työssä tapaturmien torjunta ja työturvallisuus ovat yleisesti ottaen hyvällä mallilla, mutta ergonomiassa on edelleen parantamisen varaa. Työterveyslaitoksen (TTL) valtakunnallisen ergonomia- ja käytettävyystiimin päällikkö Nina Nevalan mukaan yleistilanne näyttää pysyvän vuodesta toiseen melko samanlaisena. – Työturvallisuuslaki edellyttää, että työolosuhteet ovat terveelliset ja turvalliset, joten periaatteessa asioiden pitäisi olla kunnossa joka paikassa. Monessa työpaikassa uusinta tutkimustietoa ja ohjeita ei kuitenkaan oteta käyttöön eivätkä työntekijät ole mukana suunnittelussa. Nevala toimii myös osa-aikaisena ergonomian ja esteettömyyden professorina Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella. Nevalan mukaan ergonomian parantamiseen riittävät usein Martelan tyyliin hyvin yksinkertaiset ratkaisut, mutta muutosten mahdollisuuksia ei välttämättä ymmärretä. – Ratkaisut syntyvät ihmisen ja työn arkisessa vuorovaikutuksessa. Oivaltavat ratkaisut tulevat usein työntekijöiltä, kun työtä mietitään yhdessä ja katsotaan välillä kuvia ja videoita. Uusia ratkaisuja voidaan löytää myös ergonomian tietopankeista tai toiselta työpaikalta. Uusi työntekijä tai opiskelija voi kyseenalaistaa vanhoja tapoja.

Hoitoala huolena

Perinteisiä ergonomiaongelmia ovat lattiatasosta tehtävät raskaiden esineiden nostot, huonot työasennot sekä yksipuolinen ja toisteinen työ. Työturvallisuuskeskuksen (TTK) asiantuntija Päivi Rauramo huomauttaa, että jatkossa etenkin sosiaali- ja terveys

Telma 3 • 2013

Kun kokoonpanolinja on ergonomisesti oikealla korkeudella, kaapin kokoaminen on vaivatonta Eetu Koranderille.

alalla ergonomiaan on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Sekä työntekijät että potilaat ikääntyvät, huonokuntoisten potilaiden avustamisen tarve kasvaa, ja samaan aikaan ylipaino on yleistä. Näistä tekijöistä muodostuu hankala yhtälö. – Fyysisesti raskaita työvaiheita ei ole pystytty sairaaloissa vähentämään kovin paljon, vaikka teknologia ja apuvälineet ovat kehittyneet, Rauramo sanoo. – Apuvälineitä ei ole riittävästi käytössä tai sitten

Sairauspoissaolot vähenevät, työkyky paranee, työntekijöiden vaihtuvuus vähenee, tuottavuus lisääntyy. Ergonomia on hyvää liiketoimintaa.

niitä ei osata käyttää kunnolla. Lisäksi huonosti suunniteltu työympäristö voi estää tai vaikeuttaa potilassiirtolaitteiden käyttöä. Usein myös ajatellaan, että potilasnostojen tekeminen käsivoimin on jotenkin inhimillisempää. Pahimmillaan silloin saatetaan vaarantaa sekä työntekijän että potilaan terveys, jos potilas ei ole riittävän yhteistyökykyinen. Rauramon mukaan kuormittumista arvioitaessa on otettava huomioon, että hoitotyö on paitsi fyysisesti

myös psyykkisesti ja sosiaalisesti kuormittavaa. Virheitä ei saisi tehdä, ja persoonallisuus on keskeinen työväline.

Hyvä osa bisnestä

Aikaisemmin ergonomia on nähty ylimääräisenä lisänä, mutta näkökulma on muuttumassa. Ergonomiaan kannattaa satsata. – Ergonomian tuottavuusvaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota. Ongelmien välttämisestä ja kuor-

> Telma 3 • 2013

mituksen poistamisesta on siirrytty tietyllä tavalla positiivisempaan lähestymistapaan. Kun ergonomia on kunnossa, työ on tuottavampaa, Ergonomiayhdistyksen edustaja Veli-Matti Tuure kuvaa käännettä. Ergonomiayhdistys ERY on ergonomiaa työssään soveltavien ihmisten sekä ergonomiaa edistävien yhteisöjen yhdistys. ERY välittää jäsenilleen tietoa, luo yhteyksiä alan tutkijoiden, kehittäjien ja soveltajien välillä sekä tekee ergonomian periaatteita ja käytännön sovelluksia tunnetuksi suurelle yleisölle. Yhdistys on myös kanava kansainväliseen ergonomiatyöhön. – Jotkut työnantajat saattavat ajatella ergonomiaa vain uutena kulueränä, koska hyvän ergonomian tuomat hyödyt eivät välttämättä ole suoria eivätkä näy heti. Ergonomia tuo useita hyötyjä: sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläkkeelle siirtymiset vähenevät, ihmisten työhyvinvointi ja -kyky paranevat, työntekijöiden vaihtuvuus vähenee, tuottavuus lisääntyy. Lyhyesti sanottuna ergonomia on hyvää liiketoimintaa.

Kerralla kunnolla

Työtehoseuran tuottavuusasiantuntijana työskentelevä Tuure ja TTL:n Nevala huomauttavat, että ergonomian parantaminen ei voi olla irrallinen osa työelämää, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta ajattelusta. – Ei paranneta ergonomiaa vaan kehitetään monipuolisesti työtä, se on avain tuottavaan ja terveelliseen työhön, Nevala sanoo. Kun ergonomia otetaan huomioon jo suunnittelussa, saadaan samalla vaivalla hyvä lopputulos. Se on kuin omakotitalon piirtämistä: samaan hintaan saa hyvin tai huonosti suunnitellun talon. Ergonomiaongelmien korjaaminen ja paikkaaminen jälkikäteen tulee kalliiksi ja vaivalloiseksi. Paras lopputulos saadaan aikaan, kun tiloissa työskentelevä henkilöstö pääsee mukaan suunnitteluprosessiin jo alkuvaiheessa. Onnistuneeksi esimerkiksi Nevala nostaa Helsingin kaupungin työterveyskeskuksen uuden laboratorion, jonka suunnitteluun

TTL:n asiantuntijat osallistuivat. Laboratorion suunnittelun lähtökohtana oli kolme e:tä eli ergonomia, esteettömyys ja esteettisyys. Nevalan mukaan ergonomiset ja helppokäyttöiset tuotteet ja saavutettavat palvelut ovat kilpailukykyisiä. Kun tuotteet suunnitellaan kaikille käyttäjille sopiviksi, markkinat ovat laajat. Puhutaan Design For All -periaatteesta, jolloin sama tuote sopii eriikäisille, oikea- ja vasenkätisille, kaiken kokoisille, käveleville ja pyörätuolissa istuville, eri kulttuureista tuleville, eri tavoilla ajatteleville. – Myös kansainvälinen markkinointi edellyttää tuotteilta helppokäyttöisyyttä ja palveluilta saavutettavuutta.

Istuminen uusi riski

Kaikki työ kuormittaa, ja työn kuuluukin kuormittaa tekijän kannalta sopivasti. Jos kuormitusta on liikaa tai liian vähän, se on pidemmän päälle huono asia. TTK:n Päivi Rauramon mukaan voidaan puhua paitsi burnoutista myös boreoutista: liian helppo ja haasteita tarjoamaton työ käy raskaaksi. Kuormittumiseen vaikuttavat itse työn lisäksi ihmisen yksilölliset ominaisuudet, kuten terveys, osaaminen ja motivaatio. Fyysisten tekijöiden lisäksi psyykkiset ja sosiaaliset tekijät kuormittavat, ja kaikkien niiden hallinnassa palautuminen on olennaista. Työtä ja työoloja kannattaa kehittää jatkuvasti ja yhdessä. Työpaikoilla tehdään koko ajan muutoksia ja hankintoja, joihin ergonomiatietoa kannattaa nivoa mukaan. Nevalan mukaan työfysioterapeuttien panosta tarvittaisiin työpaikoilla nykyistä enemmän, jotta uusia ergonomiaratkaisuja otettaisiin käyttöön ja työntekijät saisivat opastusta terveellisiin työtapoihin. – On hölmöläisten hommaa odottaa, että terveysongelmia ensin syntyy, ja vasta sitten aletaan selvittää ja parantaa tilannetta, Nevala sanoo. Liika istuminen on 2000-luvun työelämän vitsaus. Yhä useampi työ on muuttunut tietokoneen ruudun tuijottamiseksi – puhutaan tietointensiivisistä töistä. Ongelma piilee siinä, että vaikka vapaa-aikana

Kehitys tuo taka-askelia Teknologiset läpimurrot ja uudet laitteet saattavat tuoda ongelmia. Kun tietokoneet ja hiiret yleistyivät, ”hiiritauti” eli käsien, kyynärpään ja hartiaseudun kivut ja tulehdukset lisääntyivät. Muutos oli niin nopea, että ergonomiset ratkaisut

Telma 3 • 2013

eivät alkuun pysyneet perässä. Sittemmin on kehitetty ergonomisesti muotoiltuja hiiriä ja muita ratkaisuja. Älypuhelinten ja tablettien kohdalla ollaan vastaavassa tilanteessa. Lääkärilehti uutisoi huhtikuussa,

että yleislääketieteen erikoislääkäri, fysiatri Seppo Villasen vastaanotolle oli tullut nuorehkoja aikuisia potilaita, joilla oli oppikirjoille tuntematonta nivelrasitusta. Lääkäri arvioi peukalokipujen todennäköisimmäksi syyksi älypuhelimen ah-

keran käyttämisen. Vastaavanlaisia peukalorasituksia havaittiin kymmenisen vuotta sitten. Silloin puhuttiin ”nintendiniitistä” eli videopelien pelaamisen aiheuttamasta peukalorasituksesta sekä tekstiviestisyndroomasta.

”On hölmöläisten hommaa odottaa, että terveysongelmia syntyy, ja vasta sitten aletaan parantaa tilannetta.”

Telma 3 • 2013

”Ergonomia on oppimis- ja asennekysymys. Koneet voi ostaa rahalla, hyvin toimivan tiimin työtapaa ei.”

Uudet työt, uudet haasteet

Tietointensiivisessä työssä – ja muissakin töissä – työn vaihtelevuus ja palautuminen ovat avainasemassa. Työpäivän aikana on hyvä välillä nousta seisomaan ja liikkua. Esimerkiksi sähköisesti säädettävä pöytä mahdollistaa sen, että osan päivästä voi työskennellä seisaaltaan. Palavereita voidaan pitää kävellen, puhelimessa puhuessaan voi liikkua ja niin edelleen.

Fyysisen palautumisen lisäksi kognitiivinen palautuminen on tärkeää. Henkisesti vaativaa työtehtävää olisi hyvä seurata rutiininomainen työ, jotta aivot saavat levätä. Läppäreiden, langattomien yhteyksien ja kännyköiden myötä työ on lähtenyt liikkeelle. Tietotyöläiset työskentelevät konttorin lisäksi hotellihuoneissa, lentokentillä, kotona, kahviloissa ja liikennevälineissä. Työntekijän on osattava itse luoda hyvät työolot ja pitää mukanaan tarpeellisia työvälineitä. Samantapaisia haasteita tulee vastaan muissakin liikkuvissa töissä, kuten poliiseilla ja kotisairaanhoitajilla. Liikkuvassa työssä päivät saattavat myös venyä turhan pitkiksi matkustamisen vuoksi, mikä osaltaan lisää kuormitusta. Ergonomiayhdistyksen Veli-Matti Tuure nostaa tulevaisuuden alana esiin organisaatioergonomian. Teknisen ja sosiaalisen järjestelmän yhteensovittaminen tarkoittaa muun muassa mielekkäiden työnkuvien luomista ja töiden organisoimista kestävällä tavalla. – Jatkossa ergonomiaa pitäisi hyödyntää nimenomaan laajassa mittakaavassa. Ruohonjuuritason ratkaisut ja fyysinen ergonomia tunnetaan suhteellisen hyvin, mutta organisaatioergonomiassa on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. O Lisätietoa Työnäkeminen: www.ttk.fi/tyonakeminen Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto: www.sotergo.fi/ Suomen Ergonomiayhdistys ry: www.ergonomiayhdistys.fi/

Ergonomian kolme osa-aluetta Ergonomian avulla työ, työvälineet ja -ympäristö sekä toimintajärjestelmä sopeutetaan ihmisen ominaisuuksiin ja tarpeisiin. Ergonomia on työtiedettä ihmisen hyväksi.

Fyysinen ergonomia Keskittyy fyysisen toiminnan sovittamiseen ihmisen fysiologisten ominaisuuksien mukaiseksi. Työympäristön, -pisteiden, -välineiden ja -menetelmien suunnittelua.

Telma 3 • 2013

Kognitiivinen ergonomia Järjestelmät ja niiden käytettävyys sopeutetaan ihmisen tiedonkäsittelyyn. Koskee erilaisia tietoteknisiä ohjelmia ja tiedon esittämistapoja.

Organisatorinen ergonomia Teknisen ja sosiaalisen järjestelmän yhteensovittamista, muun muassa henkilöstön, työprosessien, työkokonaisuuksien ja työaikajärjestelyjen suunnittelua.

Lähde: Suomen Ergonomiayhdistys ry

liikkuisi paljon, se ei enää auta ehkäisemään liiasta istumisesta aiheutuvia riskejä. Tuoreen tutkimuksen mukaan runsas istuminen on itsenäinen kuolemaa aiheuttava tekijä. Istumisen aiheuttamia sairauksia ovat muun muassa sydän- ja verisuonitaudit ja kakkostyypin diabetes. Kaikkia haittoja ei vielä tiedetä, koska istumisen vaaroja on alettu selvittää vasta viime vuosina. – Tietointensiivistä työtä tekevät käyttävät usein läppäriä, tablettia ja muita vastaavia laitteita paljon myös vapaa-aikanaan. Ihmiset saavat tietysti harrastaa mitä haluavat, mutta jokaisen olisi hyvä miettiä kokonaisuutta, Rauramo sanoo. – Kaikki kyllä tietävät, millaisia terveet elämäntavat ovat, mutta silti niiden noudattamista laiminlyödään. Sama pätee ergonomiaan: tietoa on saatavilla, mutta ohjeita ei noudateta. Tulevaisuuden suhteen yksi keskeinen kysymys on se, millaisia työntekijöitä tämän hetken nuorista kasvaa. He ovat lapsuudesta asti kasvaneet kiinni tietoteknisten laitteiden ja istumisen ympärille kiertyvään elämäntyyliin.

Toimituksen Kommentti

Iso E kaikkialla Ergonomia on läsnä kaikessa työssä. Tehdastöissä tai nosto tehtävissä ergonomia on itses täänselvyys, mutta on paljon ammatteja, joissa ulkopuoli nen ei osaa kiinnittää asiaan huomiota. Valokuvaajan työssä löydän itseni usein mitä hankalim mista ja monimutkaisimmista asennoista etsimässä sopivaa kuvakulmaa: milloin kurkotte len katonrajassa tai näkötor nissa, milloin makaan maas sa, lumessa tai lieden päällä. Tätäkin Telmaa kuvatessani pääsin pujottelemaan lähi junan porraskaiteen välissä ja konttaamaan kalustetehtaan lattianrajassa. Valokuvaajan pitää olla aina varautunut erilaisiin tilantei siin ja valaisutarpeisiin, ja siksi hän kantaa yleensä mukanaan melkoista määrää työvälinei tä. Kantomatkat esimerkiksi tehdaskuvauksissa ovat pitkiä, ja silloin toimittajien pienet lehtiöt tai kevyet nauhurit saa vat aikaan kateutta. Myös ku vaustilanteet saavat helposti hien pintaan, koska painavaa kameraa pidellään pitkiäkin aikoja hankalissa asennoissa. Ranteet ovat kovilla, ja lääkärit saattavat kehottaa vaihtamaan ammattia. Onneksi tekniikka ja väli neet kehittyvät, ja ainakin pe rinteinen olkalaukku alkaa jo väistyä selkäreppujen tieltä. Valokuvaajien selät kiittävät. – Anne Vatén Viiden minuutin päivittäinen taukoliikunta ompelimossa vetreyttää Sini Liimataisen (vas.) ja Justina Laukan jäseniä.

Teema jatkuu. Ergonominen tuote voi olla myös kaunis. Telma 3 • 2013

> 23

ERgonomia

Ergonomiaa, älyä ja estetiikkaa Ergonomia syntyy hyvästä suunnittelusta, ja ergonominen tuote voi olla myös kaunis. Äly ja toiminnallisuus lisääntyvät koko ajan erilaisissa työvälineissä. Teksti Hasse Härkönen W Kuvat Anne Vatén

rgonomisesti hyvä ei voi olla esteettisesti miellyttävä – väite on roskaa, sanoo Aalto-yliopiston kalustesuunnittelun professori Jouko Järvisalo. Esimerkiksi ergonomian ja estetiikan onnistuneesta liitosta hän nostaa Yrjö Kukkapuron tuolit, kuten Karusellin ja Fysion. Niiden lähtökohta on ergonomisessa ajattelussa ja ihmisen mittasuhteiden ymmärtämisessä. Lopputuloksena on esteettisesti erinomaisia muotoilun klassikoita. – Parhaimmillaan kalusteiden suunnittelu pohjaa ihmisen tarpeiden ratkaisemiseen mahdollisimman tehokkaalla tavalla, joten muoto seuraa käyttötarkoitusta, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa työskentelevä Järvisalo sanoo. – Hyvän tuotteen ergonomia ei voi olla ristiriidassa kauneuden kanssa, hän tiivistää. Järvisalon mukaan ergonomian vaatimusten huomioon ottaminen on muuttunut suunnittelutyössä. 20–30 vuotta sitten pyrittiin ennen kaikkea huomioimaan istuvan ihmisen mahdollisimman hyvä asento, ja istumisen fysiologisia ulottuvuuksia pohdittiin tarkkaan. Nyt näkökulma on muuttunut: ihmisiä yritetään saada liikkumaan ja vaihtamaan asentoa paikallaan pysymisen sijaan. – Se on osaltaan vapauttanut suunnittelua, kun ihmistä ei enää ole sidottu istuvaan asentoon. Varsinkin työpaikkojen kalusteissa korostuvat säädettävyys ja muunneltavuus, Järvisalo sanoo. Teknologian kehitys vaikuttaa kalusteidenkin suunnitteluun. Esimerkiksi tietokoneet ja niiden näytöt olivat ensin korkealla hyllyllä, sitten ne sijoitettiin pöytälevyn alle ja pöydälle. Sen jälkeen tulivat läppärit, ja nyt tietokoneet kulkevat älypuhelimina ja tabletteina mukana kädessä.

Telma 3 • 2013

Jos esteettisesti miellyttävää esinettä käyttää mieluummin kuin rumaa, päälle puettavien suojaimien kohdalla mukavuudella on sama vaikutus. Kysymys on tärkeä uusien älykkäiden suojaimien suhteen. Suojaimien älykkyys tarkoittaa, että suojain reagoi ympäristöön ja muuttaa ominaisuuksiaan sen mukaan. Samalla suojain voi tarkkailla käyttäjänsä tilaa, esimerkiksi sykettä. – Materiaali voi esimerkiksi lisätä lämmöneristävyyttään kylmässä. Toistaiseksi tällaisten materiaalien toiminta-aika on melko lyhyt, mutta joka tapauksessa ne antavat uudenlaista suojaa. Suojavaatteisiin voidaan myös sijoittaa elektroniikkaa, joka mittaa käyttäjänsä toimintoja, Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö Helena Mäkinen sanoo. – Älykkäät suojaimet voivat myös olla perinteisiä suojaimia kevyempiä ja mukavampia käyttää, jolloin ne ergonomiansa kautta osaltaan lisäävät työn tuottavuutta. Malliesimerkki suojainten tulevaisuudesta ovat Saksassa kehitetyt älykkäät metsurin housut. Perinteisesti metsurin housuissa on

ollut raskas viiltosuoja, joka on tehnyt housuista haarniskamaiset. Kevyissä älykkäissä housuissa on magneettikenttä ja niiden kanssa käytettävässä moottorisahassa magneettiset anturit. Kun saha tulee liian lähelle housuja, saha sammuu automaattisesti.

Luovuus valloilleen

– Terveydenhuollon piirissä suunnittelu näyttää olevan Suomessa hyvin konservatiivista. Usein tuntuu kuin edettäisiin ikään kuin hidastetussa elokuvassa, vaikka edessä siintää hämmästyttäviä mahdollisuuksia muun muassa joukkoistetusta terveydenhuollosta tai 3D-varaosien tulostamisesta ihmisille, Jari Koskinen sanoo.

Tarvitaan suunnittelukulttuuria, jonka avainsanat ovat nopeus, joustavuus, osallistavuus ja muunneltavuus.

Koskinen edustaa AlternativeFuturesyritystä, joka yhdistää tulevaisuuden ennakointia nopeaan ja osallistavaan uusien tuotteiden ja palveluiden innovointiin. – Maailma muuttuu ennennäkemättömällä vauhdilla. Ergonomian kannalta on hyödyllistä olla tietoinen uusiin ilmiöihin liittyvistä kehityskuluista. Tulevaisuuden aktiivinen ennakointi yhdistettynä ergonomiaan tarkoittaa ennakoivaa ergonomiaa. Ilman ennakointia ja yhteyksiä muiden alojen osaamiseen riskinä on se, että samat jutut kiertävät kehää eikä osaaminen pääse rikastumaan, Koskinen sanoo. 3D-tulostimien hinnan laskiessa on mahdollista suunnitella ja nopeasti valmistaa personoituja apuvälineitä. Koskisen mukaan se tulee vahvasti muuttamaan ergonomiaa. – Lähitulevaisuudessa on odotettavissa paljon kiinnostavia ja haastavia kehityskulkuja. Robotiikka ja automatiikka yhdistettynä muuhun ubiikkiyhteiskuntakehitykseen tuottavat uudenlaisia vaatimuksia. Samalla ihmisen ja koneen fuusio jatkuu. O

Telma 3 • 2013

Nainen ratissa Kun Satu Wreden mies menehtyi lähes kuusi vuotta sitten, hän joutui ottamaan perheen autoyrityksen pikavauhdilla haltuunsa. Äitiys on ollut erityisen hyvää valmennusta johtajuuteen.

Teksti Arja Krank W Kuvat Wilma Hurskainen

Telma 3 • 2013

vKv

oppakuoriaisen muotoinen auto kiiltelee kilpaa autoliikkeen ikkunoiden kanssa. MetroAuto Groupin hallituksen puheenjohtaja Satu Wrede istahtaa silkkipuvussaan autoon, työntää avainlaitteen konsoliin ja painaa kojelaudan nappia. Ääntäkään ei kuulu: ei starttimoottorin sahausta, ei koneen pörähdystä, vain hiljaisuus. – Näin käy hybridi – pelkästään renkaat rapisevat, kun se lähtee liikenteeseen. Jos minun pitäisi suunnitella unelma-auto, se olisi juuri tällainen. Wrede ei ole omasta mielestään vauhtinaisia, vaikka autokauppaa luotsaakin. Hän autoilee lähinnä työajoja Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella sekä mökkireissuja lounaisrannikolle. Wrede arvostaa eniten sitä, että auto kuljettaa, minne pitää. – Auto ei ole minulle statusesine. Riittää, kun se on käytännöllinen, kunnossa, puhdas ja turvallinen. Lapseni tosin sanoisivat tähän, että estetiikka on minulle kaikki kaikessa, Wrede naurahtaa. Naisen helmenvalkea, mustakattoinen Toyota Prius on kieltämättä korea kuin käsilaukku. Puheenjohtaja nautiskelee ajamisesta aina, kun on ratin takana, mutta ymmärtää myös niitä, jotka vastustavat yksityisautoilua. – Autot ovat kuitenkin välttämättömiä. Kaupunkimme ja kauppamme eivät toimi ilman, että tavaraa kuljetetaan. Perheetkin pärjäävät helpommin auton kanssa. Sitä paitsi viime vuosina on edistytty valtavin harppauksin kohti puhdaspäästöisempiä autoja.

Suhdanne vaatii joustoa

Autoliikkeessä keski-ikäinen pariskunta hieroo paraikaa kauppaa. Lastennurkkauksen lelut nuokkuvat lattialla. Toyota Itäkeskuksen toisen kerroksen neuvotteluhuone antaa koko huoneen mitalta näkymän parkkipaikalle ja ostoskeskukseen. Kauniina päivänä Wrede tapaa vieraansa mielellään täällä. Työhuone hänellä on Helsingin Viikissä, jossa hallituksen puheenjohtajan tavalliseen työpäivään kuuluu valmistella projekteja ja kokouksia. Kokoustamista riittää sekä hallituksen jäsenien että Suomen ja Ruotsin liiketoimintojen toimitusjohtajien ja talousjohdon kanssa. Autokauppa on ahdingossa. Hallituksen puheenjohtaja latelee realiteetteja pitkän neuvottelupöydän päässä. – Viime vuonna Suomessa myytiin 111 000 autoa, tämän vuoden ennuste on 6 000 vähemmän. Normaali-

Telma 3 • 2013

na on pidetty 140 000 kappaleen vuosimyyntiä, ja tälle oletukselle suomalainen autokauppa on rakennettu. Volyymiin ei ole kuitenkaan päästy vuoden 2008 jälkeen. Kilpailu on kovaa, ja koko ajan tarvitaan uusia kilpailuvaltteja. Wrede uskoo, että rakennemuutoksessa pärjää se yritys, joka pystyy muuttamaan suuntaa tarpeeksi tiukassa tahdissa. Mutta se ei riitä. – Tarvitaan myös toimintojen tehostamista. Se tarkoittaa esimerkiksi, että työt järjestetään oikein. Muutokset pitää kuitenkin tehdä niin, että motiivi työntekoon säilyy. Tehokkuus on huomattavasti parempi sellaisessa työpaikassa, jossa viihdytään. Kun henkilökunta voi hyvin, asiakaspalvelustakin saadaan hyvää palautetta. Tämä on nähty meillä käytännössä.

Myös MetroAutossa on jouduttu turvautumaan yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin. Ratkaisut ovat kipeitä, mutta hallituksen puheenjohtaja ei voi murehtia niitä pitkään. – Yt-neuvottelut ja lomautukset ovat haasteellisina aikoina tarpeellista työelämän joustoa. Ne mahdollistavat sen, että työ voi tilanteen parannuttua jatkua – irtisanomisiin asti ei aina edes tarvitse mennä.

MetroAuto Group Oy

Bensa ja kauppa verissä

Satu Wrede viihtyi jo lapsena moottorien ja bensankatkun keskellä. Vaarilla oli autokauppa Joensuussa. Perheessä ajettiin luonnollisesti äidinisän autovalikoimaan kuuluvalla autolla.

• Emoyhtiö, jolla on viisi erillistä tytäryhtiötä: Metroauto Oy, MW Finland Oy, MW Gruppen Stockholm AB, Svenska Bil i Norden AB ja Klintberg & Way AB. • Toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Belgiassa. Työllistää 825 henkilöä. • Suomessa ja Ruotsissa konserni myy 12 automerkkiä 15 autotalossa sekä huoltaa 19 automerkkiä 21 korjaamossa. • Konsernin liikevaihto 383 milj. € ja myynti yli 19 000 autoa (2012).

Telma 3 • 2013

Satu Wrede • Syntynyt 1954 Joensuussa. Asuu Helsingin Kruununhaassa. • Perhe: 25-vuotias tytär ja 21-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. • Valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1983. • MetroAuto Groupin hallituksen jäsen 1985 lähtien, MetroAuto Group Oy:n toimitusjohtaja 2007–2010 ja hallituksen puheenjohtaja 2007 lähtien. • Harrastukset: lukeminen, klassinen musiikki ja ooppera. • Motto: Kaikki sujuu helpommin, kun ihmiset viihtyvät.

Telma 3 • 2013

– Hienossa, valkoisessa Skoda Feliciassamme oli musta rättikatto, ja teimme retkiä Pohjoismaissa. Vaarin kaupassa myytiin myös Jawa-moottoripyöriä. Ne tulivat pihalle puulaatikoissa ja olivat paksun vaseliinin peitossa. Saimme serkun kanssa putsata niitä kymmenen ikäisinä. Wrede vitsailee olleensa hemmoteltu, ainut lapsi. Perhe asui Espoon Haukilahdessa. Äiti oli muotilehden päätoimittaja ja isä ostojohtajana paperiteollisuudessa. Tytär asteli kauppakorkeakouluopintojen jälkeen – sananmukaisesti – vanhempiensa jalanjälkiä.

– Minusta tuli muotitavaratalon sisäänostaja. Ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa – olen aina pitänyt kaupan alasta. Nuorempana kesätyö tavaratalon nuoriso-osastolla oli unelmien täyttymys. Jo 17-vuotiaana tyttö oli alkanut seurustella tulevan aviopuolisonsa, Mikael Wreden kanssa. Tämä oli perheyhtiö MetroAuton omistajan poika. Nuori mies meni armeijan ja opiskelujen jälkeen töihin yritykseen, kun hänen isänsä sairastui. Satu työskenteli vuoteen 1988, ensimmäisen lapsen syntymään asti, sisäänostajana. Sen jälkeen hän alkoi hoitaa perheen lapsia kotona. – Arvostan kovasti äitien työtä. Olin pitkään kotiäitinä ja tiedän, että koti on hyvinkin laaja toimenkuva. Satu Wrede liittyi MetroAuton hallitukseen jo

Perheyhtiön hallituksen päänä oleminen on erilaista kuin pörssi yhtiössä. Tämä johtaja tuntee paitsi hallituksen, myös työntekijänsä hyvin. vuonna 1985. Autokaupan käänteet kävivät tämän jälkeen erityisen tutuiksi. Suhdanne aaltoili ankarasti nousukaudesta taantumaan ja selviämiseen. – 1980-luvun lopussa MetroAuto Oy alkoi tuoda maahan amerikkalaisia Starcraft-pakettiautoja. Ne kävivät kaupaksi kuin kahvipaketit, kuten eräs automyyjämme totesi. Syvän laman aikana amerikkalaisten autojen maahantuonti oli meille hyvä pohja tulevaisuuden laajentamiseen. Kun Mikael Wrede kuoli ratamoottoripyöräonnettomuudessa vuonna 2007, Satu Wrede otti vastuun perheen yrityksestä. Yrityksen ympärillä velloi huhuja firman myymisestä, joten ensimmäinen tehtävä oli vakuuttaa työntekijät toiminnan jatkumisesta. Wrede kiersi myyntipisteestä toiseen ja vakuutti jatkavansa työtä perheen edustajana. – Meillä oli Mikaelin kanssa tapana puhua kotona firman asioista, joten tiesin jo jotain. Töissä oli hieno tunne, kun yrityksen ihmiset auttoivat eteenpäin. He ymmärsivät, että en ole samanlainen kuin mieheni. Olen edelleen siitä kiitollinen.

Kuin perheenjäseniä

Perheyhtiön hallituksen päänä oleminen on erilaista kuin pörssiyhtiössä. Tämä johtaja tuntee paitsi hallituksen, myös työntekijänsä hyvin. – Tunnen olevani perheenjäsenenä henkilöstössä. Eräskin työntekijä työskenteli talossa 48 vuotta ennen

kuin jäi eläkkeelle, hän oli meillä jo Mikaelin isoisän aikaan. Aivan kuin olisin tuntenut hänet aina. Perheenäitiys on Wreden mielestä ollut hyvä koulu johtajan työhön. Johtajilla on edessään laaja kenttä erilaisia asioita ja äkkiä eteen tulevia tilanteita, joista täytyy selvitä kunnialla – kuten äideilläkin. – Suomessa naiset ovat hoitaneet maatalot ja lapset, kun miehet olivat aikoinaan pitkiä aikoja poissa kotoa. Uskon, että perustasa-arvo on Suomessa tullut jo näiltä ajoilta. Naisten urakehityksessä näkyy kuitenkin lasten kanssa kotiin jääminen. Miehet ovat silloin kiihdyttäneet ohi. Tänään naisten mahdollisuudet edetä ovat paremmat kuin aiemmin. Silti naisia on korkeimmissa johtoasemissa selkeästi harvemmin. – Tässä kohtaa tulee aina kysymys naisjohtaja kiintiöstä. Minusta sukupuolikysymystä tärkeämpi asia on kuitenkin se, että ihminen on osaava, Wrede kuittaa. Autojen maailma on ollut perinteisesti hyvin miehinen, mutta Toyota Itäkeskuksen autoliikkeessä on kaksi naismyyjää. Naisia työskentelee lähes kaikissa konsernin Suomessa sijaitsevissa autotaloissa, samoissa tehtävissä kuin miehiäkin. – Nykyisin naiset myös ostavat autoja siinä missä miehetkin. Ja miehet sanovat todella usein autoa ostaessaan, että asia täytyy käydä hyväksyttämässä vaimolla.

Mieli lepää saaristossa

Wreden perheessä keskustellaan edelleen firman asioista sujuvasti arjessa. Osa lapsista asuu jo muualla, mutta päivällispöydässä päivitetään usein firman kuulumisia. – Tietenkin olen ensisijaisesti heille äiti. Yrityksen asioissa roolini on erilainen. He ovat firman omistajina kanssani tasa-arvoisia. Perheyrittäjän on ehkä tavallista hankalampi erotella työ ja vapaa-aikaa toisistaan. Meri auttaa Wreden kuitenkin lomalle. Hän suuntaa keulan aina kun mahdollista kesäpaikkaansa Turun saaristoon. – Muutama kesä sitten näin rantamme tuntumassa hylkeen. Pääsin veneellä aivan hiljaa niin lähelle, että pystyin kuulemaan eläimen hengityksen. Se oli koskettava kokemus. Samoin keväinen muuttolintujen saapuminen mereltä jaksaa joka kerta ilahduttaa. Se on kuin konserttia kuuntelisi. Saaristossa näkee myös sen, että Itämeri ei voi hyvin. Siksi Satu Wrede haluaa omalta osaltaan tukea luonnonsuojelutyötä. – Onneksi parannusta on viime vuosina tapahtunut. Vesi on selvästi kirkkaampaa kuin ennen, rakkolevääkin on näkynyt. Ja kampelaakin on kuulemma tänä vuonna saatu. O Telma 3 • 2013

ilmiö

Pakko räplätä Työelämän addiktioissa työntekijä muistuttaa enemmän orjaa kuin sankaria. Riippuvainen ihminen antaa aina jonkin muun viedä: kännykän, sähköpostien, tabletin ja läppärin. Teksti Tarja Västilä W Kuvitus Pauli Salmi

ddiktio-sanan juuret löytyvät roomalaisesta lainopillisesta terminologiasta. Filosofian tutkijan Susanne Uusitalon mukaan addicere tarkoittaa tuomion langettamista kenelle tahansa oikeusistuimen edessä seisovalle. Sana merkitsee myös antautumista ja itsensä luovuttamista jollekin toiselle. Addiktiossa oman itsen hallinta heikkenee. Uusitalo rinnastaa riippuvuuden ruokahaluun. Halun kokeminen on toistuvaa, eikä halu lopu ennen kuin se tyydytetään. Kyse on tarpeesta, joka muistuttaa ihmisen perustarpeita. Nykyihmisten perustarpeet ovat kovin toisenoloisia kuin esi-isien. Riittää, että vilkaisee vierelleen. Työn sankari plärää pitkin päivää uutisvirtaa netistä ja käy yhtenään katsomassa Facebookin antia. Ajanhermo on tässä ja nyt, huomisaamuna on jo myöhäistä. Kärryille ei enää hypätä, vaan siellä keikutaan koko ajan. Neurotieteilijä Nora Volkow määrittelee addiktion kyvyttömyydeksi lopettaa – ”Suosikkihuume on enemmän ja enemmän”. Ruokahalu kasvaa syödessä, riippuvuus kasvaa sille antautuessa.

Kohtuus katosi

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa kysyy kirjassaan Pakko saada, mihin kohtuus katosi. Voiko ihminen kokea elämänsä mielekkääksi ilman riippuvuuksia? Tekisi mieli vastata, että 24/7-yhteiskunnassa riittävyyden filosofia ei ole muodissa. Viljamaan mukaan toiminnallisissa riippuvuuksissa elämänhallinta alistuu pakolle: on pakko suorittaa. Työ-, netti-, seksi-, läheis-, liikunta- tai shoppailuriippuvuuden tunnistaa, kun toiminnasta katoaa ilo. Tapariippuvainen ahdistuu, jos kännykkä jää kotiin, kone jumittaa, lenkille ei ehdi eikä illalla saa. Psyykkisestä riippuvuudesta on jopa vai

keampi päästä eroon kuin fyysisestä. Ilman tiettyä totuttua toimintaa elämään jäisi aukko, ja aukko on pakko täyttää. Ei osata vain olla, tyhjyyden tunne kammottaa. Työnarkomaani, himohölkkääjä tai nettineurootikko saa turvaa ja varmuutta vain alituisten rutiinien suorittamisesta. Kun asiantuntijaorganisaatioissa työntekijät eivät ole sidoksissa kellonaikoihin, työssä on henkisesti kiinni koko ajan. Pää raksuttaa strategioita perhepäivällisen aikana, mini-iltasadun lukemisen äärestä on kiire kertomaan uudet oivallukset kollegalle, ja vessaistunnolla on hyvää aikaa päivittää ja peukuttaa. Pitäisikö uskoa Jari Sarasvuota, joka totesi tammikuussa Yle Puheessa, että kaikki addiktiot ovat pakenemista.

Fb-sukupolvi stressaantuu

Janne Viljamaa huomauttaa, että 1990-luvun alussa syntynyt Facebook-sukupolvi on kasvanut kiinni näppikseen ja puhelimeen. Nuoret aikuiset ovat tottuneet siirtämään tapaamisia kilauttamalla kaverille sekä ilmoittamaan itsestään ja kertomaan tunteistaan naamakirjassa. Liikenneturvan selvityksen mukaan yli kolmannes nuorista ajaa autoa känny korvassa tai twiittaa samalla, kun kurvailee liikenteessä. Helsingin Sanomien pääkirjoittaja toteaa, että saapuneen tekstiviestin äänestä on tullut nykykulttuurin voimakkain signaali – se keskeyttää minkä tahansa tekemisen. Tänä päivänä tablettiriippuvuus on saanut uuden merkityksen. Menevä mies ei enää kanna salkkua kainalossaan, nuhjuinen nahka on korvautunut kiiltävällä koneella. Alinomaista surffailua ja jatkuvaa kännyn räpläämistä ei pidetä mitenkään kummallisena. Vaikka vapaa-ajankin viettää tietokoneen ääressä, kukaan ei ihmettele. Miten voi

olla riippuvainen, jos on kiinnostunut, mitä maailmassa tapahtuu? Viljamaa vetoaa tutkimuksiin: ilman kännyköitä, Facebookia, sähköpostia ja televisiota oleminen on aiheuttanut samanlaisia oireita kuin tupakoinnin lopettaminen – ahdistusta, levottomuutta, masennusta ja tyhjyyden tunnetta.

Ei aina pahasta

Ihan ei kuitenkaan kannata mustamaalata: addiktio voi olla myös positiivinen asia. Jos riippuvuuden hallitsee, homma pysyy hanskassa ja voi päästä pitkälle. Esimerkiksi huippu-urheilija on lajistaan riippuvainen, mutta saa siitä myös iloa ja onnistumisen kokemuksia. On vaikea kuvitella, että riittävästi rahaa jo ansainnut ”eläkeikäinen” Teemu Selänne kuulisi pakkomielteisesti jääkenttien kutsun yhä uudelleen ja uudelleen. Ja voisivathan upporikkaat Herlinitkin olla tekemättä mitään. Rahapiirien ulottumattomissa tuiki tavallisissa työyhteisöissä voi myös tehdä arjen sankartekoja, jos osaa pitää itsestään huolta – ja antaa myös tyhjyydelle sijaa. – Ihminen, joka on koko ajan tottunut olemaan virittäytyneenä muiden taajuuksille, ei kestä sitä tyhjyyden tilaa, kun ei ole mitään tekemistä, toteaa Janne Viljamaa Akuutti-ohjelman haastattelussa. Myös tarpeettomuuden ja hyödyttömyyden kokeminen on tärkeää. Sosiaalipsykologi muistuttaa, että esimerkiksi lapsille juuri joutilaisuus on luovuutta. Jos ryhtyisimme naamakirjapaastoon, taannuttaisimme twiittailua ja sulkisimme luurin edes joskus, tulisiko tilalle uusia oivalluksia, muistaisimmeko paremmin – ja olisimmeko vapaampia? O Lähteet: filosofia.fi > Logos-ensyklopedia > Addiktio, Susanne Uusitalo Viljamaa, Janne: Pakko saada (WSOY 2011) liikenneturva.fi HS 25.7.2013 yle.fi > Akuutti, Sini Silvàn Yle Puhe 29.1.2013 Telma 3 • 2013

Me teimme sen!

Vähemmän vaivoja, lisää laatua Sähköteollisuudelle laitteita valmistava oululainen Rantek Oy on palkittu perheyritys. Sen 65 työntekijästä parisenkymmentä tekee käämintätyötä. Viime syksynä käynnistettiin hanke käämintätyön ergonomian kehittämiseksi. Avointa keskustelua painottavassa hankkeessa työntekijät, työnjohto ja työterveyshuolto jaettiin pienryhmiin, jotka ideoivat kaikkiaan toistasataa ehdotusta työn keventämiseksi. Toimenpiteistä laadittiin taulukko, jota voi käyttää, kun suunnitellaan uusia koneita, työkaluja ja -tiloja. Teksti Mikko Penttilä W Kuva Timo Heikkala Lisätietoa: www.tsr.fi > Hae numerolla 111034

Telma 3 • 2013

Seppo Asmundi kääminnän työnjohtaja ”Porukka otti hankkeen hyvin omakseen, ja työryhmiltä tuli paljon ideoita – kaikkia ei ole vielä ehditty edes alkaa toteuttaa. Uutta on muun muassa vetolaatikkojärjestelmä. Ennen osia piti kaivella pahvilaatikoista. Samoin vyyhtien käsittely on keventynyt, kun niitä ei enää nostella lattiatasolta vaan telineistä. Myös työpisteiden korkeussäätö on parantanut työasentoja huomattavasti. Työtavoissa muutoksen huomaa vaikkapa siinä, että käsihuolto on parantunut ja omaehtoinen taukojumppa on aivan tavallista. Lisäksi kaksi kertaa viikossa on yhteistä taukoliikuntaa. Yritän olla itsekin mukana, ettei työnjohtaja vain katsele taustalla, kun muut tekevät.”

Juha Peltola käämijä, työsuojeluvaltuutettu ”Itselleni tuli rannekanavan ahtauma kolmen vuoden käämintätyön jälkeen. Se meni lopulta niin pahaksi, että se piti leikata. Samoin tenniskyynärpää on vai vannut. Nyt ne pysyvät kunnossa taukojumpalla ja omalla liikunnalla. Taukoliikuntaa meillä on ollut aiemminkin, ja nyt ollaan saatu siihenkin taas uutta. Fysioterapeutti on käynyt neuvomassa uusia liikkeitä, ja perinteisten keppien lisäksi meillä on myös vastuskumeja. Ei käy jumppa tylsäksi, kun on vä hän vaihtelua. Lisäksi meillä on ylimääräinen porkkana, kun yritys teki sopimuksen lähellä työskentelevän hie rojan kanssa. Jos jumppaa, työnantaja osallistuu hie rontakustannuksiin.”

Juha-Matti Rantapää toimitusjohtaja ”Käämintä on suurelta osin käsityötä ja usein kuormitta vaa. Työ on tullut entistä raskaammaksi, kun koneet ovat kasvaneet ja samalla kaikkein raskaimmat koneet ovat yleistyneet. Erityisen hienoa hankkeessa on ollut se, että koko porukka on sitoutettu. Myös ne hiljaisemmat otet tiin mukaan, eikä kuunneltu vain äänekkäimpiä. Tehokkai den uudistusten ei tarvitse aina olla isoja juttuja. Paljon se on sellaista hyvien käytäntöjen levittämistä. Tällaiset uudistukset ovat kannattava sijoitus, kun sairauspoissa olot vähenevät ja työn laatu paranee entisestään.”

Telma 3 • 2013

ajatelma

Telma 3 • 2013

Ergonomiaa ja sumopainia

Kuvitus Samuel Tuovinen (kuvalähde Thinkstock)

un kiiruhdin sairaalaosastolle, olin kompastua potilasnostimeen. Tasapainon säilytystanssahduksen aikana näin jo otsikon: ”Apuvälineiden turvallisuudesta meuhkaava asiantuntija nostettiin jaloilleen”. Pappani, notkea kuin rautakanki, esitteli ylpeänä sähköisesti säädettävää sairaalasänkyä. Hän näki sen avulla pitkästä aikaa varpaansa, toisin kuin sumopainijalta näyttävä huonekaverinsa. Papan liikavarvaskin oli vielä tallessa. Hoitajat tulivat auttamaan huonekaveria vessan kautta suihkuun. Kun tarpeeksi leveä suihkutuoli oli löytynyt, hoitajilta oli nostin kadoksissa. Varpaassani oleva mustelma muistutti kipeästi nostimen sijainnista ja niinpä pystyin tarjoamaan rohtoa heidän ongelmaansa. Olin jo kärräämässä pappaani kanttiiniin, kun nappuloita rakastava pappani huomautti nostimen toimimattomuutta päivitteleville hoitajille: ”Nostin toimii, kun hätäkatkaisimen nostaa. Sen vahinkopainallus ei katkaise vessahätää.” Hoitajat kiittelivät avusta. Minä hykertelin pappani nokkeluudesta. Palatessamme sumopainijan yöpöydällä oli täysinäinen ”sorsa” ja nostin edelleen käyttämättä. Sen sijaan kolme hoitajaa yritti siirtää suihkun tarpeessa olevaa potilasta suihkutuoliin. Lukko-otteet ja nostot eivät auttaneet. Hiki virtasi jo hoitajiltakin. Toimintaa seuratessani en enää tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, auttaa vai vajota.

Kertoessani juttua työkavereilleni ihmettelimme ergonomian toteutumista arkipäiväisissä hoitotilanteissa. Työn, tekniikan ja ihmisen yhteensovittaminen oli esimerkkitapauksessa kuin neliön tunkemista liian pienen kolmion läpi. Neliön kulmat – hoitajien osaa-

Kolme hoitajaa yritti siirtää suihkun tarpeessa olevaa potilasta suihkutuoliin. Lukko-otteet ja nostot eivät auttaneet.

minen, potilaan toimintakyky, potilassiirtotehtävä ja nostin – eivät sopineet ergonomiakolmioon. Ergonomia ei toteutunut avustustilanteessa, vaikka tekniset apuvälineratkaisut olivat käytettävissä. Hoitajien osaamista tulisi hioa. Ergonomistina ja kouluttajana työni merkitys vahvistui. Sosiaali- ja terveysalalla on vielä paljon työsarkaa. Tapaus ei ollut pelkkä oodi potilassiirtokoulutuksen puolesta vaan esimerkki ergonomian tavoitteesta: turvallisuuden ja terveellisyyden edistämisestä sekä hoidon laadun kehittämisestä. Ylistyslaulu meni näin: ”Turvallisuus tuo terveyttä. Järjestys lisää hallintaa. Osaaminen vahvistaa toimintaa. Apuväline auttaa.” Sitä hyräillessäni kiteytimme porukassa, että ergonomialla tarkoitetaan ratkaisuja. Niiden avulla turvallisuuteen, terveellisyyteen ja laatuun liittyvät tavoitteet saavutetaan. Mustelmaltani olisi vältytty, jos tilannenopeuteni ja huomiokykyni olisi ollut kohdallaan, nostinta olisi säilytetty asianmukaisesti tai vaaratekijöistä olisi informoitu. Yksilöiden toiminnalla ja valinnoilla voidaan edistää turvallisuutta ja terveyttä. Aina se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös yhteistoimintaa. Esimerkiksi apuvälineiden säilytyspaikoista sopiminen hoitajien kesken olisi lisännyt potilassiirron sujuvuutta. Käyttökoulutuksen avulla olisi vältytty toimivan nostimen hylkäämiseltä. Johtamisella ja työn organisoinnilla on myös oma merkityksensä ergonomisten ratkaisujen onnistumisessa. Apuvälineiden määrät, tilojen toimivuus tai hoitajien riittävyys on resurssointia, johon tulee satsata. Lisäksi henkilöstön toimintaa tulee ohjata ja heidän osaamisensa varmistaa. Potilaan valitusta ja kolmen hoitajan toimintaa seuratessani päädyin lopulta auttamaan. Kysyin sumopainijalta ja hoitajalta, saisinko opastaa nostimen käytössä. Sattumoisin opastan työkseni hoitajille nostimien käyttöä. Sen enempää ei referenssejä tarvittu. Hetkessä sumopainija riippui liinassaan ja pääsi hoitajia kuormittamatta suihkuun. Pappani paukutteli henkseleitään lapsenlapsensa taidoista. Käyntikorttini olivat kadoksissa. Onneksi ergonomiset ratkaisutaidot kulkivat matkassa mukana. Hoitajat kiittelivät vuolaasti työnsä sujuvoittamisesta. Sumopainija hymyili. O

Virpi Fagerström Kirjoittaja on Potilassiirtojen Ergonomiakortti -kouluttaja, joka sote-alaa tutkii ja juoksulenkeillään kärpäsiä hutkii.

Lisätietoja: Potilassiirtojen Ergonomiakortti: www.sotergo.fi/potilassiirto_ergonomiakortti Telma 3 • 2013

pallottelua Työelämän kehittäjät debatoivat

Parhautta työelämään Pystyykö Työelämä 2020 -hanke viemään meidät seitsemässä vuodessa huipputyöllistäjiksi? Hankejohtaja Margita Klemetti työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne pohtivat suurhankkeen haasteita. Teksti Arja Krank W Kuvat Laura Vuoma

Työelämä 2020 – mikä se on?

Se on verkostohanke, ikään kuin sateenvarjo, jonka alle kerätään työelämän toimijoita työskentelemään samaan suuntaan työelämän kehittämiseksi. Hankkeen tehtävänä on hallituksen hyväksymän työelämästrategian toimeenpano. Rakennemuutoksen kourissa todella tarvitsemme ar kaikkien – ministerien, työmarkkinaosapuolien ja asiantuntijalaitosten – yhteistyötä, että pääsemme tilanteen herroiksi. Ammattiliitto Pro on mukana työntekijöiden keskusjärjestön, STTK:n, kautta. Missionamme on rakentaa tulevaisuuden työMK paikkoja määrällisesti ja laadullisesti, eli parantaa työllisyysastetta, työelämän laatua, työhyvinvointia ja työn tuottavuutta niin, että olemme työllistäjinä Euroopan parhaita vuoteen 2020 mennessä. MK

b b

Miksi meidän tulee olla nimenomaan Euroopan parhaita työllistäjiä ja työläisiä?

Jos haluaa parantaa tulosta, on ihan hyvä verrata itseään johonkin muuhun ja asettaa rima ylitettäväksi. Eurooppa- ja EU-tason mittauksissa olemme jo nyt neljänsinä. Mutta paljon on vielä haasteita, että työelämämar me olisi huippukunnossa. Suurin haasteista on se, että töitä ei edes ole kaikille. Meillä on hävinnyt nopeasti 160 000 työpaikkaa. Rakennemuutos on myös leviämässä teollisuudesta palvelusektorille. MK

b 38

Telma 3 • 2013

Mitä työelämässämme pitäisi pikaisesti muuttaa?

Resurssit eivät ole kohdallaan. Meillä porukka ar kokee, että työt kasaantuvat – ainakin niillä, joilla töitä vielä on. Toinen iso ongelma on esimies työ. Asiantuntijatyön johtaminen on aivan eri asia kuin johtaminen liukuhihnatyössä. Esimiehiksi on myös nostettu paljon henkilöitä, jotka ovat hyviä asiantuntijoita, mutta eivät edes haluaisi olla esimie hinä. Esimiestyö on tietenkin A ja O, mutta kyllä meil MK lä on paljon tekemistä toimintatapojen tehos tamisessakin. Kannattaisi miettiä, voisiko työtapoja työpaikalla järjestää tehokkaammiksi. Ovatko kehitty miseen tarvittavia resursseja syömässä kenties vanhat käytännöt, joista ei ole pystytty luopumaan?

Millä keinoilla todellinen muutos saadaan aikaan?

Jokainen tietää esimerkkejä siitä, kuinka työ tyytyväisyys on parantunut, sairauspoissaolot vähentyneet ja rekrytointimahdollisuudet parantuneet yksiköissä, jossa on kiva tehdä töitä. Työ myös sujuu, kun työvälineet ja logistiikka ovat kunnossa ja työtä häiritsevät tekijät poistettu. Minusta ongelma ei ratkea sillä, että työpaikoilla ar on kivaa. Meillä on 300 000 työtöntä ja kasvava nuorisotyöttömyys. Ensin pitää saada työpaikkoja. Lisäksi pahoinvointi ja väsyminen ajavat ihmisiä sai rauslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. On katastro MK

b 40

Telma 3 • 2013

fi, jos vähenevästä työvoimastamme on yhä pienempi osa työllisiä. Töihin pitäisi saada nekin, jotka ovat tippuneet työelämästä. Yksi ydinasioista on tosiaan selvittää, miksi MK työelämä sairastuttaa, miksi sieltä joudutaan tai halutaan pois liian aikaisin, tai miksi ovet eivät avaudu sinne haluaville. Muun muassa näihin asioihin pitää suunnata toimintaa.

Mikä tulee olemaan haasteellisinta?

Eihän tämä hanke yksin ratkaise mitään. Pitäisi löytää yhteisymmärrys myös työnantajapuolen kanssa siitä, miten työelämää lähdetään työpaikoilla viemään eteenpäin. Työnantajapuoli pitäisi saada kuuntelemaan työntekijöiden hyviä näkemyksiä, kun kehitetään tuotantoa. Toisaalta palkansaajaporukan täytyy ymmärtää, että maailma on muuttunut. Enää ei elämänuraa tehdä yhdessä paikassa ja ammatissa. Minusta keskustelussa pitäisi ylipäätään päästä MK vastakkainasettelusta ja pyrkiä luottamukseen. Oli sitten kysymyksessä työntekijä- tai työnantaja sektori, työelämän kehittäminen on kaikille yhteinen intressi. ar

Miten osapuolet sitten sitoutetaan mukaan?

Olemme lähteneet liikkeelle niin, että hanke te kee jokaisen toimijan kanssa yhteistyölupauksen. Esimerkiksi Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus MK

”Ei tämä hanke yksin ratkaise mitään. Pitäisi löytää yhteisymmärrys siitä, miten työelämää lähdetään työpaikoilla viemään eteenpäin.”

Margita Klemetti Hankejohtaja työ- ja elinkeinoministeriössä. Työhön kuuluu Työelämä 2020 -hankkeen käynnistys, koordinointi ja ohjaus. Antti Rinne Ammattiliitto Pron puheenjohtaja. Pro on STTK:n jäsenliitto ja suurin yksityisen sektorin toimihenkilöliitto.

ovat miettineet toimintansa kriittisiä pisteitä ja kirjanneet 2–5 avaintavoitetta ja niihin liittyvät toimenpiteet, joilla ovat mukana. Varsinainen kehittämistyö tapahtuu työpaikoilla. Hankkeen tehtävänä on innostaa ja luoda mahdollisuuksia, poistaa esteitä ja tarjota tukea. On mielenkiintoista nähdä, lähteekö homma ar toimimaan yrityksissä kannustepohjalta vai tarvitaanko toteutumiseen jonkun näköistä keppiä tai veroporkkanaa. Yritykset kamppailevat kuitenkin pääsääntöisesti kilpailukyvyn näkökulmasta.

Miten henkilöstö on otettu mukaan kehittämiseen?

Meillä on 2000-luvun aikana syntynyt ongelma. Vaikka HR-porukkaa on tullut yrityksiin, sen vaikutusmahdollisuudet liikkeenjohtoon ovat pienet, ja on myös tällaisia sivulta tulevia konsultteja, joiden neuvoja kuunnellaan tai ei kuunnella. Ongelma on se, että henkilöstön oma tietoisuus työstään ja osaamisestaan on tosi pitkälle hyödyntämättä. Entisenä HR-johtajana en ole ihan samaa mieltä. MK HR on saanut tehdä paljon työtä sen eteen, että on saanut lunastettua paikkansa yrityksissä. Varmaan jossain on onnistuttu paremmin ja jossain huonommin. Tänä päivänä henkilöstöjohtajia istuu yritysten johtoryhmissä, ja enemmän ja enemmän heitä kuunnellaan, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Se paikka pitää lunastaa jokaisessa työpaikassa. ar

b ar

Yleensä ne firmat menestyvät, joissa nämä asiat hoksataan.

Onko hankkeesta työelämämme runsaudensarveksi?

Tämä hanke ei kata läheskään niitä toimenpiteitä, joita tarvitaan. Meiltä puuttuu kokonaan politiikka, joka tukisi uusien innovaatioiden kehittämistä. Meillä on vuosikymmeniä tehty investointeja esimerkiksi paperiteollisuuteen, vaikka markkinoiden muualle siirtymisestä on ollut selviä merkkejä. Samaan aikaan ei ole osattu tuotteistaa vahvuuksia, esimerkiksi hoiva- ja terveyspalveluja ja puhdasta vettä tai vaikkapa malmivarantojamme. ar

Entä sitten koulutus?

Koulutuskaan ei varsinaisesti kuulu hankkeen piiriin. Työntekijöistämme puolet – ne, jotka sitä todella tarvitsisivat – eivät saa minkäänlaista koulutusta. Ammattikoulutuksessa uuden innovointiin ja yritystoimintaan kannustamiseen pitäisi keskittyä enemmän. Suomeen pitäisi myös luoda ketterä koulutusjärjestelmä, joka kouluttaa työntekijöitä nopeasti muuttuvan tarpeen mukaan. Koulutusasioita emme voi sivuttaa, koska työMK elämästrategian yhtenä painopistealueena on osaava työvoima. Kattavasta toimijaverkostosta tulee varmasti paljon hyviä ajatuksia myös osaamisen turvaamiseksi tulevaisuuden työpaikoilla. O ar

Telma 3 • 2013

oman elämän hallinta Selviytymistarinoita työelämästä

Telma 3 • 2013

Motivoitunut

jokapaikanhöylä Kehitysvamma ei estä työllistymistä, mutta työnteon ja työn saamisen tueksi tarvitaan usein osaavaa ohjausta. Olli Leppäkankaalle työ monitoimimiehenä on maistunut jo 15 vuotta. Teksti Marita Kokko W Kuvat Miika Kainu

oulu viettää vielä kesälomaa, ja siksi ruokalassa kuuluu vain vaimeita aterimien kilahduksia ja kaikkoavien korkojen kopsetta. Ruokalan pöytään istuutuu rauhallisen oloinen mies. Sanat soljuvat viipyilemättä, ja työstä puhuttaessa suu vetäytyy hymynkareeseen: – Parhaisiin puoliin kuuluu hyvä ruoka, ja tietysti tilipäivä palkitsee, hän naurahtaa. Television Toisenlaiset frendit -ohjelma on tuonut kehitysvammaisten arjen koteihimme. Myös Olli Leppäkankaan työura kertoo tarinaa pärjäämisestä. Hän kuuluu niihin satoihin suomalaisiin, jotka ovat saaneet työsuhteisen palkkatyön, vaikka heidän yhtenä ominaisuutenaan on kehitysvamma. Leppäkangas päätyi Metropolian, silloisen Stadian, toimistoapulaiseksi työnohjauksen kautta. Ensin homma oli työkokeilua, sittemmin harjoittelua ja nyt vakituista työtä palkkatuella ja työsuhteessa. Tämä työntekijä arvostaa työsopimustaan, koska se on tehnyt hänestä tasa-arvoisen muun henkilökunnan

kanssa. Hän tietää olevansa yksi talon työntekijöistä. – Kai sitä on viihtynyt, kun näin kauan on ollut. Täällä on hyvät työntekijät ja selkeä talo, jossa on helppo liikkua ja työskennellä.

Paljon osaamista

Olli Leppäkangas kouluttautui peruskoulun jälkeen metallimieheksi, mutta metalli muokkaantui käsissä vain muutaman vuoden. Väliin mahtui puualan hommia, kunnes Stadiassa avautui harjoittelupaikka kopioiden ottajana. Vuosien myötä työnkuva on laajentunut, ja nykyisin hän auttaa vahtimestareita, ruokalan henkilökuntaa ja opettajia. Koulun siirtyminen lomille ja takaisin koulutyöhön tietää luokkien järjestelytöitä. Leppäkangas vastaa myös kopiopapereiden ja musteen riittävyydestä sekä laserkasettien toimivuudesta tulostimissa. – Sellainen joka paikan höylä, hän hymyilee. Monitoimimiehestä on tullut tulostimien ammattilainen ja häneltä kysytään usein neuvoa, kun koneet takkuilevat. Apua tulee, ja jos hän ei jotain tiedä, hän

Telma 3 • 2013

Palkkaa aidosta työpanoksesta Olli Leppäkangas lukeutuu niihin 300–500 kehitysvam maiseen, jotka ovat palkkatyösuhteessa työnantajaansa. Arviolta 3 000 kehitysvammaista on avotyötoiminnas sa tavallisilla työpaikoilla, mutta heidän työskentelyn sä katsotaan sosiaalihuollolliseksi toiminnaksi, joka vain järjestetään muualla kuin perinteisessä työtoiminta keskuksessa. – Laajemmassa mittakaavassa työvalmentaja on tarvittava lenkki, jonka kautta työhaluiset ihmiset ja osa-aikaista työntekijää tarvitsevat työnantajat kohtaavat, korostaa erityissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvam maliitosta. Kehitysvammaliitto, K-kauppiasliitto ja myös HOK- Elanto ovat tehneet menestyksellistä yhteistyötä työllistä mishankkeissa. K-kauppiasliitto on kannustanut kauppiai taan työllistämään kehitysvammaisia. Viimeisimmät luvut kertovat kolmestakymmenestä työsuhteisesta paikasta, jotka ovat syntyneet valmentajan lähestyttyä suoraan kauppiasta. Kaupan alalla on tarvetta osa-aikatyölle, mutta on vaikea löytää tekijöitä pienille tuntimäärille. Taloudellisesta tilanteesta huolimatta töitä on koko ajan. Työvalmentajat auttavat työn antajia huomaamaan, että tiettyi hin työtehtäviin sataprosenttisen sopiva on henkilö, jolla sattuu ole maan kehitysvamma.

– Suurin osa kehitysvammaisista työskentelee osa- aikaisesti, koska he haluavat säilyttää Kelan työkyvyttö myyseläkkeen. Sen lisäksi on sallittua ansaita tietty sum ma, noin 730 euroa, kuukaudessa. Toki meillä on niitäkin, jotka tekevät kokopäiväistä työtä, Ahlstén kertoo. Kunnat, jotka haluavat tukea kuntansa kehitys vammaisia työllistymään, ovat palkanneet työvalmentajia. – Heitä tarvittaisiin paljon enemmän. On suorastaan hyvää tuuria asua sellaisella paikkakunnalla, jossa työval mennusta on tarjolla. Monilta, erityisesti pienemmiltä paikkakunnilta palvelu puuttuu kokonaan. Tämän vuoden alusta tuli voimaan julkisia työvoima palveluja koskeva lakiuudistus. Siinä on selkeästi ilmoi tettu, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläke ei estä työn antajaa hakemasta palkkatukea tai työolojen järjestely tukea. Kehitysvammainen ihminen työllistyy sosiaali palveluiden, työhönvalmennuksen ja TE-toimiston yhteis työllä. – Työ- ja elinkeinotoimistosta saa taloudellista tukea, mutta työuran tueksi tarvitaan työvalmennusta sellaisessa muodossa, joka parhaiten palvelee kehitysvammaisia. Ahlstén korostaa, että TE-hallintoa pitäisi osata hyö dyntää enemmän. – Työvalmentajien tulee rohkeammin lähteä asiak kaidensa kanssa TE-toimistoihin hakemaan esimerkiksi palkkatukea. Tässä on meille koulutuksellinen haaste, jotta työvalmentajat osaavat paremmin tunnistaa asiakkaidensa oikeudet. Näin syntyvät onnistuneet työllistymistarinat.

tietää mistä kysyä. Työssään hän on oppinut myös taitavaksi tietokoneen käyttäjäksi ja pienten remonttien tekijäksi. Vahvuuksinaan Leppäkangas pitääkin palvelualttiutta ja neuvontataitoja. Leppäkankaan työnohjaajana toimii työvalmentaja Kim Lautamo Tuetun työllistymisen palvelusta. Toisilleen he ovat Olli ja Kim. – Ollin kanssa olen päässyt työni tavoitteeseen: olen lähes tarpeeton. Päivitämme kuulumiset noin kerran kuussa. Syömme yhdessä aamupalan ja mietimme toimintatapoja, jos uusia tehtäviä on tulossa. Lautamo pitää myös yhteyttä työnantajaan, osallistuu neuvotteluihin ja sopimusten laadintaan. Hän

auttaa myös hakemusten täyttämisessä ja virastokäynneissä. Työvalmentajan ja valmennettavan suhde on luottamuksellinen. – Ikävää, että Ollin työvalmentaja on vaihtunut useampaan otteeseen, sillä vaihtuvuus murtaa luottamuksellista suhdetta. On äärimmäisen tärkeää, että on pysyvyyttä, joka tuo turvallisuutta asiakassuhteeseen, korostaa Lautamo, joka on tehnyt töitä Leppäkankaan kanssa kuluvan vuoden alusta.

Kehitysvammainen ihminen työllistyy sosiaalipalveluiden, työhönvalmennuksen ja elinkeinotoimiston yhteistyöllä.

Telma 3 • 2013

Luontoa ja matkustelua

Olli Leppäkangas on työssä jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa. Siksi vapaa-aika vie miehen kävele-

Työvalmentajan aktiivinen rooli on auttanut Olli Leppäkangasta työelämässä ja sinne pääsyssä.

mään luontoon. Lenkeille tulee usein mittaa kymmenen kilometriä, välillä enemmänkin. – Liikun yleensä yksin, silloin saa mennä, minne haluaa. Unelmana on päästä tutustumaan eräoppaan ammattiin ja luontokuvaukseen. Lomillaan Leppäkangas matkustelee perheen kanssa. Toiveissa ovat matkat Itävaltaan ja Norjaan. Kotona odottaa nelijalkainen ystävä Mörkö, yönmusta kissa, jolla on leuan alla pilkahdus valkoista. Metropolian Haagan-toimipiste on siirtymässä uuteen paikkaan, jonka osoite ei vielä ole tiedossa. Leppäkangasta muutto mietityttää. Lautamo kuiten-

”Näiden työntekijöiden työmotivaatio on kiitettävällä tasolla, verrataan kehen tahansa.”

kin rauhoittelee asiakastaan. – Kun uuden oppilaitoksen ovet avautuvat, ruvetaan harjoittelemaan uudet tehtävät työmatkasta lähtien aivan alusta. Sitä ei kannata murehtia. Tärkeintähän on työn jatkuminen. Kim Lautamo tietää, että palkkasuhteen synnyttyä työpaikka yleensä säilyy. – Näiden työntekijöiden työmotivaatio on kiitettävällä tasolla, verrataan kehen tahansa. O

Telma 3 • 2013

Maailmalla

Palkka kanelina

Pientilallisten Sri Lankassa uskotaan, että maustekauppa kannattaa. Kanelin kotimaassa 10 000 perhettä elää kasvattamalla mausteita. Teksti Terhi Friman W Kuvat Tanja Mikkola

Telma 3 • 2013

eljä miestä istuu lattialla ja kuorii keskittyneesti kanelia. Työvälineenä on pieni puukko, jolla he kuorivat ensin kanelipuun verson uloimman kuoren pois. Sen jälkeen he veistelevät kanelin sisuksesta lastuja, jotka kihartuvat kuivuessaan meillekin tutuiksi kanelitangoiksi. Hyvälaatuinen, kova kaneli myydään kanelitankoina hyvällä hinnalla. Heikkolaatuisin kaneli sen sijaan jauhetaan, eikä siitä saa samaa hintaa kuin ykkösluokan kanelista. Kanelin tuoksu on vahva Matelen kaupungissa, Mathalapitiyan kylässä, sademetsäisellä vuoristoseudulla. Kanelinkuorijat ovat täällä puolen vuoden työkeikalla. He ovat kotoisin eteläisestä Sri Lankasta, jossa kanelisesonki on jo ohitse. – Tulemme bussilla. Olemme töissä puoli vuotta ja elämme omalla kustannuksellamme. Kierrämme talosta taloon ja kuorimme

Kanelin kuoriminen on vaativaa työtä. Etelän ammattimiehet ovat puolen vuoden työkeikalla Matalessa, jossa he kulkevat talosta taloon kuorimassa.

Telma 3 • 2013

Maailmalla

Sri Lankassa viljely on pienviljelyä. Esimerkiksi kanelitilan keskikoko on noin puoli hehtaaria.

kanelia. Aloitamme työt aikaisin aamulla, ja joskus menee puolille öin, ennen kuin yhden tilan kanelit on kuorittu, kuvailee Shantha Kumara, yksi tiimin jäsenistä. Kuoritut kanelit laitetaan puisen ritilän päälle kuivumaan. Matalen seudulla sataa nykyisin usein, eikä kanelia siksi voi kuivata auringossa – eikä arvomaustetta saakaan kuivata suorassa paahteessa, se ei tee sille hyvää. Tilan omistaja L.P. Attanayake kiikuttaakin kanelinkuoret talonsa yläkertaan. Kaneli vaatii noin viikon kuivumisajan. Kanelin sisimmässä osassa ei ole hienoa voimakasta aromia, ja se menee polttopuuksi. Tämä on hyvä asia maassa, jossa puuta kasvaa runsaasti, mutta puiden kaataminen on kiellettyä. Sademetsiä halutaan suojella ankarin säännöksin, ja polttopuusta on pulaa.

E Milton Kumarasiri ja muut kanelinviljelijät luottavat parempaan huomiseen. Kaneli on Sri Lankan taloudelle tärkeä tuote, ja mausteen terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. H Kaneli ja pippuri kasvavat sademetsissä rinta rinnan.

Telma 3 • 2013

Pieniä tiloja

Parhaasta kanelista maksetaan 1 475 rupiaa, noin 8,5 euroa kilolta. Halvimmasta, neljännen luokan kanelijauheesta tuottaja saa vain 500 rupiaa, vajaan kolme euroa. Matalen kaupungissa keikalla olevat ammattimiehet eivät saa lainkaan rahapalkkaa. Palkka maksetaan kanelissa. – Reilu systeemi. Saamme puolet kuorimastamme kanelista ja myymme sen eteenpäin. Harva osaa kuoria kanelia. Ammatti opitaan vanhemmilta taitajilta, tähän ei tarvita mitään kouluja, Kumara kertoo. Kanelinkuorijat ovat tyytyväisiä. Päivät kuluvat yhdessä työtä tehden, eikä siihen liity ongelmia. Kaikilla on etelässä perheet, joiden luokse ennätetään harvoin, koska tiet ovat huonoja ja bussiyhteydet hitaita. Onneksi maassa on melko paljon arkivapaita, jotka ovat uskonnollisia juhlapyhiä. Kanelinviljelijä Milton Kumarasiri uskoo, että paremmat ajat ovat edessäpäin. Aito ceyloninkaneli kasvaa Sri Lankassa, muualla kasvavat ovat eri lajiketta ja kanelinviljelijöiden mukaan laadultaan heikompaa. Muutama vuosi sitten perustettu luomuviljelijöiden yhdistys, Organic Farmer Association, on ottanut tärkeän roolin. Se huolehtii siitä, että kaikille maksetaan kanelista sama hinta laadun perusteella. Yhdistys myös kasvattaa kanelintaimia. – Muuten tämä työ on juuri tällaista, eikä sitä voi muuttaa muuksi. Harva viljelijä osaa itse kuoria kanelia, eikä heillä olisi siihen aikaakaan. Matalen vuoristokylässä asuu mutkittelevan tien varrella noin 500 perhettä. Kaikki ovat tavalla tai toisella maanviljelijöitä. He kasvattavat kanelin lisäksi pippuria, kardemummaa, kahvia ja kookospähkinää. Maatilkut ovat useimmiten pieniä. Sri Lankassa keskiverto kanelitila on 1,5 eekkeriä, noin puoli hehtaaria. Tilat ovat vanhoja. Keskimäärin kanelitila on 40 vuotta vanha

Harva osaa kuoria kanelia. Ammatti opitaan vanhemmilta taitajilta, tähän ei tarvita mitään kouluja.

– paljon on myös tiloja, joilla maailman vanhinta maustetta on kasvatettu yli 70 vuotta.

Uskoa tulevaan

Maustesaarella noin 10 000 perhettä tienaa elantonsa kanelista. Mausteiden kaupallinen kasvattaminen aloitettiin Britannian siirtomaaherruuden aikana. Viime vuosina kanelikaupan arvo on ollut noin 11,3 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja maassa uskotaan, että kauppa kasvaa. Kanelia viedään pääasiassa Yhdysvaltain ja Meksikon markkinoille. Sri Lankassa on satoja maustetiloja, joilla voi tutustua erilaisten mausteiden kasvatukseen ja varsinkin niiden terveysvaikutuksiin. Maassa uskotaan vahvasti maustekaupan parempaan tulevaisuuteen myös siksi, että kanelin, neilikan, inkiväärin ja kardemumman terveysvaikutuksista tiedetään koko ajan enemmän. Aiheesta on tehty tutkimuksia muun muassa Yhdysvalloissa ja Pakistanissa. – Me tiedämme, että kaneli on terveellistä. Se alentaa verenpainetta, laskee kolesterolia ja on hyvä lääke flunssaan ja vatsatautiin, kertoo Spice Garden -tilan opas Mansu Kaushal. Opaskierrokset tiloilla ovat ilmaisia ja sisältävät mausteisen tervetuloteen. Tilat työllistävät joko tilapäisesti tai keikkaluonteisesti tuhansia ihmisiä. Sri Lankassa maatalous on iso työllistäjä. Yli kolmannes kansasta saa toimeentulonsa maataloudesta. Maalla on hyviä kehittymisen edellytyksiä muun muassa teollisuudessa ja turismissa. Lait ja koulujärjestelmä pohjautuvat Ison-Britannian siirtomaaaikaan. Esimerkiksi työlait ovat tiukemmat kuin muutamissa muissa Aasian maissa.

Tiilentekijälle riittää töitä

Nuorten syrjäytyminen on vakava ongelma myös Sri Lankassa. Varsinkin maaseudulla on paljon nuoria, jotka ovat

Hyvä kaneli maksaa. Huonolaatuinen kaneli jauhetaan. Sri Lankassa kanelilla maustetaan useimmiten liharuokia.

Sri Lankassa tuloerot ovat suuret. Maaseudulla on paljon köyhiä ja kouluttamattomia ihmisiä, joiden haaveena on saada omat lapset kouluun.

Telma 3 • 2013

Maailmalla

Inoka Nishanthi tekee kotonaan saviruukkuja ja tiiliä. Hän on iloinen ammatistaan ja siitä, että hän voi hankkia rupioita perheeseen.

Koulutus on ilmaista, mutta moni perhe kokee yhä helpommaksi sen, että lapset jäävät auttamaan pikkuviljelmillä.

Telma 3 • 2013

pudonneet koulutusjärjestelmän kelkasta. Koulujen taso on erittäin kirjava, ja varsinkin maaseudulla ammattitaitoisista opettajista on pulaa. Ammatillisen koulutuksen taso vaihtelee, eikä yliopistokoulutuskaan ole erityisen tasokasta. Nuorten ongelma on usein myös se, että täälläpäin maailmaa eletään hetkessä, eikä tulevaisuutta osata ajatella. Kansainväliset kehitysyhteistyöjärjestöt tekevät työtä myös tämän ongelman parissa. Esimerkiksi World Visionin nuorille suunnatuissa ohjelmissa halutaan painottaa sitä, että parempi huominen voi tuoda valoisamman tulevaisuuden. Kalpitiyan alueella asuva Inoka Nishanthi joutui keskeyttämään koulunkäynnin perheen vaikean tilanteen takia. Maaseudulla tämä on tavallista. Koulutus on ilmaista, mutta moni perhe kokee yhä helpommaksi sen, että lapset jäävät auttamaan pikkuviljelmillä. Maaseudulla on paljon köyhiä ihmisiä: Sri Lankassa noin 15 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella, sademetsissä jopa puolet. Kehitysyhteistyöjärjestöjen luotsaama ammatillinen koulutus kestää joko muutamia viikkoja tai pidempään. Kynnys koulu-

tukseen menemiseen on monelle suuri, ja tyypillistä onkin, että osa ilmoittautuneista ei ilmaannu paikalle. Inoka Nishanthi oli poikkeustapaus. Hän halusi opiskella keramiikka-alalle, koska uskoo, että siellä riittää työtä. Kurssin aikana opiskeltiin sekä perinteisten saviruukkujen että tiilien valmistusta. Koulutus oli Inokan mukaan hyvä, ja siitä maksetaan paremmin kuin esimerkiksi ompelemisesta. Normaalisti tiilenteko on miesten työtä, mutta reipas Inoka pärjäsi työssä hyvin. Nyt hän hoitaa kotona perheen kolmea lasta sekä sairasta anoppiaan ja tekee työtä muutamia tunteja päivässä pihamaalle laitetussa verstaassa. Nuorin lapsi on vasta kahdeksankuinen, joten kädet ovat työtä täynnä. Tiilille riittää kysyntää, sillä yksi World Visionin projekteista tähtää siihen, että köyhät maalaiset voisivat siirtyä olkikattoisista savimajoista parempiin ja paloturvallisempiin tiilitaloihin. – Olen tyytyväinen, koska voin ansaita lisätuloja perheelleni. Nyt asiakkaat käyvät ostamassa tuotteita suoraan kotoa. Toivon, että voin joskus laajentaa bisnestäni, tiilentekijä hymyilee. O

Pääkaupunki Colombo.

Sri Lanka • Intian valtameren kaunis saari, jonka historia ulottuu 10 000 vuoden taakse.

INTIA

bengalin lahti

• Asukkaita 21 miljoonaa, joista suurin osa buddhalaisia singaleesejä sekä hindulaisia tai muslimeihin kuuluvia tamileja. • Pinta-ala 65 000 km2. E Sri Lankassa mausteet tuoksuvat kaikkialla.

• Rahayksikkö Sri Lankan rupia. 1 rupia = 0,0057 euroa.

G Srilankalainen ostaa useimmiten mausteensa torilta, jossa hinta on edullisempi kuin marketissa.

• Pääkaupunki Colombo, lainsäädännöllinen pääkaupunki Kotte.

Anuradhapura SRI LANKA

• Ceylonina aiemmin tunnettu saari on ollut portugalilaisten, hollantilaisten ja brittien siirtomaavallan alainen.

Colombo Kotte

• Kärsinyt pitkästä sisällissodasta 1983–2009 ja lisäksi vuoden 2004 tsunamista. Talouskasvu ollut suotuisaa, mutta tuloerot ovat suuret.

Galle

• Tunnetaan teestä ja kanelista, tähyää nyt entistä enemmän myös turismiin. • Moni ansaitsee elantonsa itsensä työllistäjänä esimerkiksi myymällä hedelmiä, hieromalla tai tarjoilemalla ravintoloissa.

Kandy

Matara Intian valtameri

Telma 3 • 2013

Näin muinoin

Koneen kuluvin osa

Teollistuminen toi mukanaan yksipuolisen ja sääntöjen määräämän työn. Koneen tahti oli usein ihmiselle liikaa. Teksti Teemu Ahola W Kuvat Werstaan kuva-arkisto

Telma 3 • 2013

harlie Chaplin kuvasi Nykyaika-elokuvassaan ihmisen epätoivoista pyrkimystä pysyä koneensa vääjäämättä kiihtyvässä tahdissa. Vuonna 1936 valmistunut klassikko on verraton kärjistys, mutta työelämän historian kannalta katsottuna tarinassa on myös vinha perä. Ennen teollisen yhteiskunnan syntyä ihminen kiinnittyi vahvemmin ympäröivään luontoon. Työtä tehtiin luonnon ehdoilla, kelloa katsomatta. Työ oli raskasta ja yksipuolista, mutta työtahdin päätti yleensä ihminen itse. Työtä tehtiin yksin tai osana ryhmää, mutta tekemistä ei ohjeistettu tiukasti. Jopa puuvillaplantaasien orjat saivat rytmittää työtään työlaulujen avulla. Työ oli pakollista mutta muodoiltaan kuitenkin melko vapaata. Eurooppa alkoi teollistua 1800-luvun aikana, ja teollinen vallankumous muutti kaiken. Teollisen vallankumouksen ja teollisen yhteiskunnan symboliksi nousi tehdas, jossa työtä tehtiin uusien sääntöjen mukaan. Koneet korvasivat ihmisen käyttövoimana, mutta samalla ihminen siirrettiin osaksi konetta, aivan kuten Chaplin asian kuvaa.

E Tähtisädetikut kastettiin vuonna 1931 vielä käsin.

H Teollisuudessa ihmisen tuli palvella koneita korjaamalla, puhdistamalla tai öljyämällä niitä. Margariinitehtaan jäähdytyskone vuonna 1941. F Teollisuuden alkuvaiheissa tehokkuus ei syntynyt vain koneista vaan sarjatyöstä. Elannon leipomo vuonna 1912.

H Kello oli oleellinen osa tehdasmiljöötä. Kello kertoi työvuorojen vaihtumisen ja määritteli työvaiheet. Säilykepurkkeja steriloitaessa kello kertoi, koska työntekijän on aika täyttää ja tyhjentää autoklaavi.

Vaikka työtahti ei ollutkaan aivan yhtä epätoivoinen kuin Chaplinilla, teollinen organisaatio loi omat järjestyksensä ja menettelytapansa. Tehdas otti ihmiseltä pois oikeuden määritellä, miten ja missä ajassa työnsä tekee. Mahdollisimman hyvä työteho oli menestyvän tehtaan kulmakivi, ja työntekijöitä oli johdettava enemmän ja tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ero aiempaan maatalousyhteiskuntaan oli selvä. Työtä tehtiin tehtaan pillin tahtiin ja jokaiselle määriteltiin yksityiskohtainen tehtävänsä. Myös jokaisen työtehtävän suorittamiseen varattu alue oli tarkoin ennalta muiden määräämä. Työympäristöä ja liikkumista säädeltiin ja rajoitettiin. Tehdastyö oli kiivas tahtista, yksipuolista ja usein työympäristökin kaikkea muuta kuin terveydelle sopiva. Tehtaan koneita huollettiin tasaisesti, jotta ne kävivät saumattomasti ja tuottivat tulosta. Toki myös koneiden käyttäjien toimintakunnosta haluttiin pitää huolta, mutta varsinkin teollistumisen alkuvaiheissa ergonomiaan panostettiin kovin vähän. Useimmiten juuri ihminen osoittautui koneen kuluvimmaksi osaksi. Toisaalta varaosista ei sata vuotta sitten ollut juuri pulaa – uusia tehdastyöntekijöitä odotti tehtaan portin takana. O Telma 3 • 2013

Minun työni

Mikä työpaikka? • Lasisirkus Jantunen & Rantasalo. Alma Jantusen ja Johannes Rantasalon yritys, perustettu 1999. • Yritys työllistää neljä lasinpuhaltajaa. • Lasisirkus tekee työtä Lasikomppanianimisen yhdistyksen tiloissa. Yhdistykseltä voi vuokrata tiloja, joissa on tarvittavat sulatus- ja jäähdytysuunit ja muut välineet. • Lasiala on pieni. Alaa voi opiskella ammattiopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ammattilaisille riittää mahdollisuuksia käsityöläisinä, taiteilijoina, teollisuudessa tai opettajina.

Telma 3 • 2013

Verstakko puhaltaa yhteen pilliin Lasinpuhaltaja Alma Jantusen materiaali on sekä mukava että vaativa materiaali työstää. Pehmeä lasi taipuu hyvin tiettyyn pisteeseen asti. Teksti Terhi Friman W Kuvat Jyrki Luukkonen

– Puhallan lasia kolmena päivänä viikossa. Muina päivinä teen muunlaista yrittäjän työtä, kuten myyntiä ja paperitöitä, sekä työstämisen jälkitöitä, kuten pesemistä, pakkaamista ja signeeraamista.

– Työ vaatii keskittymistä. Lasi pitää työstää kerralla alusta loppuun, ja jos jokin menee pieleen, sitä ei voi korjata. Teemme Lasisirkuksessa tiimityötä, jossa jokainen keskittyy omaan työvaiheeseensa. Nautin siitä, kun saadaan aikaan tasaista laatua. Lasialan tiimiä kutsutaan nimellä verstakko.

sessä hyvä materiaali, se jättää lasin pintaan hyvän karstan. Se myös imee vettä ja hengittää hyvin.

– Lasiverstaassa on lämpöä 40 astetta. Uunit ovat kuumia, yksi jopa 1 200-asteinen. Käytämme suojalaseina aurinkolaseja. Kun teemme isoa työtä, käytämme myös kypärää ja avaruuskankaasta valmistettua suojatakkia. Lasi on kuuma materiaali, mutta eri tavalla kuin vaikkapa metalli. Lasi ei roisku vaan pysyy hyvin pillin päässä.

– Työvälineet ovat pysyneet samoina aikojen alusta. Meillä on samanlaisia välineitä kuin lasinpuhaltajilla aikanaan Venetsiassa. Osa työkaluista tulee Amerikasta, Saksasta, Ruotsista tai Italiasta. Lasi pitää työstää kerralla alusta loppuun, ja jos jokin menee pieleen, sitä ei voi korjata.

– Puiset työkalut on teetetty Nuutajärven lasitehtaan muottipajassa. Monet työkalut, kuten kauha, ovat lepästä. Leppä on lasin työstämiTelma 3 • 2013

Minun työni

– Teemme monenlaisia töitä uniik kikappaleista sadan kappaleen sar joihin, varsinaista sarjatuotantoa on hyvin vähän. Teemme liikelahjo ja sekä tilaustöitä, ja valmistamme muun muassa uniikkiesineitä tai teilija Ritva-Liisa Pohjalaiselle. Yhteistyö on kivaa, on mukavaa nähdä, millaista jälkeä saamme yhdessä aikaan. Lasin myyminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta sarjatuo tanto vaatisi oman organisaation.

– Verstaan kuumuus on kesällä aika tukalaa, joten aloitamme usein työt aikaisin aamulla. Päivän mittaan on pakko juoda paljon vettä, muuten pökertyy. Heinäkuun verstas on yleensä suljettu.

– Nuutajärvellä on tehty lasia 220 vuotta. Nyt tehdas lähtee, koska Iittala on päättänyt sulkea sen. Pie nille yrittäjille tehtaan loppuminen

merkitsee monenlaisia muutoksia, ja nyt on menossa iso kehityshan ke, jotta lasikylä säilyisi.

– Suomalaisilla on erityinen suhde lasiin ja oma, pelkistetty maku sen suhteen.

– Viihdyn hyvin Nuutajärvellä. Elä mä on verkkaista, kotiovelta pää see hiihtoladulle, ja kylällä eletään yhdessä. Kaverit ovat kaukana, mutta kun he tulevat tänne, he viihtyvät muutaman päivän.

– Käsityöläisyys kiinnosti nuorena, lasista en tiennyt oikein mitään. Tu lin opiskelemaan Nuutajärven lasi kouluun nykyisen verstaan seinän taakse ja valmistuin 1996. Monet käyvät hakemassa oppia ulkomail ta, minäkin olin aikanaan vuoden töissä Norjassa. O

Telma 3 • 2013

Telma tutustuu työelämän toimijoihin

Rautalankaa

Tehokas kouluttaja Teksti Pi Mäkilä W Kuva Aleksi Poutanen

Työtehoseuran (TTS) toimitusjohtaja Tarmo Luoma, miten parannatte työpaikkojen toiminnallisuutta ja tehokkuutta? Tutkimalla, kouluttamalla ja informoimalla. Olemme 90-vuotias yhdistys, jonka lähtökohdat ovat maa- ja metsätalouden kehittämisessä. Tällä hetkellä suurimmat koulutusalamme liittyvät tekniikkaan, kuten logistiikkaan. Koulutamme lähes 70 prosenttia pääkaupunkiseudun bussinkuljettajista.

Työn tehokkuuden parantamiseen tarvitaan innovaatioita. Työtehoseuran toimitusjohtaja Tarmo Luoman muotoilema laite kuvaa uusia keksintöjä.

Mitkä ovat työpaikkojen suurimmat haasteet tällä hetkellä? Eläköityminen ja sitä kautta työvoimakysymykset aiheuttavat pulmia, samoin nuorten sijoittuminen työelämään ja nuorisotyöttömyys. Lisäksi tuottavuuden parantaminen on elintärkeää, erityisesti palveluammateissa. Olet maa- ja metsätaloustieteiden tohtori ja kannat professorin arvonimeä. Miten TTS:n toimitusjohtajaksi päädytään? Suoritin Saksassa maa- ja metsätaloustieteen opinnot ja väittelin tohtoriksi. Pääaineeni oli maatalousteknologia, koneiden käyttö ja tehostaminen. Kun palasin Suomeen, hoidin maatalousteknologian apulaisprofessuuria, ja väittelin myös Suomessa. Välissä olin myös Koneviestin päätoimittajana ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:llä. Työtehoseuraan tulin vuonna 1994. Miten suomalaista maataloutta tulisi kehittää? Erikoistuminen on kovassa huudossa, kun yhä useampi keskittyy johonkin tiettyyn osa-alueeseen, kuten luomulihan tuotantoon. Samalla syntyy uudenlaisia markkinoita. Kaikki tapahtuu EU:n ehdoilla, mutta omavaraisuudesta olisi meille etua. Maatalous on ehdottomasti tulevaisuuden elinkeino. Maailmassa tarvitaan koko ajan enemmän ruokaa, ja se on jo alkanut näkyä ruuan hinnassa. Miten tehokas Työtehoseura on? Pystymme toimimaan hyvinkin nopealla aika taululla. Esimerkiksi Venäjän pamautettua metsätullit meille soitettiin, että tarvitaan metsäkoneen kuljettajia. Saimme uudet kuljettajat koulutettua ja kurssitettua muutamassa kuukaudessa. Asiakkaamme haluavat

tutkimustiedon ja ammatillisesti koulutetut osaajat nopeasti, joten nopeuden ja tehokkuuden täytyy kuulua toimintakulttuuriimme. Millaisella budjetilla Työtehoseura toimii? Olemme voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka liikevaihto oli viime vuonna 22 miljoonaa euroa. Rahoituksemme tulee suurimmaksi osaksi toimeksiannoista. Valtion tukiosuus tutkimuspuolelle on melko minimaalinen, joten haemme moniin tutkimuksiin muuta rahoitusta.

Miten pidät huolta omasta työtehokkuudestasi? Pyrin irtautumaan arjesta joko yläilmoissa tai veden alla. Työasiat unohtaakseen täytyy tehdä jotain totaalisen erilaista. Lentäminen ja laitesukellus auttavat tähän parhaiten, koska niihin täytyy keskittyä niin selkeästi, ettei silloin voi ajatella työasioita. Mikä on suurin henkilökohtainen työturvallisuuden riskisi? Tässä tehtävässä on aina tietynlainen paine, joten rentoutumisen unohtaminen asettaa riskinsä. O Telma 3 • 2013

Telman takana

tsr

Ergonomiaa hammashoitoon Ergonomiatietoa kannattaa hyödyntää jo tuotekehityksessä. Niin tekee hammashuollon käsi-instrumenttien valmistaja LM-Instruments Oy, joka kehittää uutta välinettä hammaskiven poistoon. Teksti Leena Huovila W Kuva Juuso Noronkoski

os Pohjoismaista haluaa maailmalle, on panostettava tuotekehitykseen. Sen johtotähtenä meillä on ergonomia, LM-Instruments Oy:n kehityspäällikkö Kari Lehtonen sanoo. Paraisilla sijaitseva yritys on Pohjoismaiden johtava ja Euroopan nopeimmin kasvava hammashuollon käsiinstrumenttien valmistaja. Yritys haki Työsuojelurahastolta kehittämisavustusta ergonomiatutkimukseen, koska halusi tieteellisen ja objektiivisen vertailun kansainvälisten kilpailijoiden tuotteisiin. Tutkimuksen teki Työterveyslaitos tiimipäällikkö, professori Nina Nevalan johdolla. Nevalan mukaan hammaslääkäreillä ja suuhygienisteillä on paljon tuki- ja liikuntaelimien ja etenkin sormien ja yläraajojen vaivoja. Kuormittavinta on hammaskiven poisto, ja sitä paljon tekevillä suuhygienisteillä on suuri riski rannekanavaoireyhtymään, joka voi viedä yläraajasta toimintakyvyn kokonaan ja lopettaa työt. – Instrumenttien ergonomiaa parantamalla työtä voi keventää, ja me teemme mielellämme yritysyhteistyötä jo tuotekehitysvaiheessa.

Prototyyppi testiin

LM-Instruments toi ensimmäisenä markkinoille silikonikahvaisen käsi-instrumentin vuonna 1989. Kilpailijoiden kahvat ovat muovia ja terästä – ja yleensä huomattavasti ohuempia. LM:n välineet ovat jopa kaksi kertaa paksumpia, silikonikahvaisia, elastisia tarttumapinnalta, kevyitä, ja niissä on värikoodit eri tarkoituksia varten. Tutkimuksessa vertailtiin viittä hammaskivien poiston ja viittä hampaan paikkauksen instrumenttia. – Kehitämme uutta instrumenttia nimenomaan hammaskiven poistoon. Tutkimuksessa testattiin prototyyppiä ja myynnissä olevaa instrumenttia, Kari Lehtonen kertoo. Muut instrumentit olivat amerikkalaisten American Eaglen ja Hu-Friedyn.

Telma 3 • 2013

Helsingin yliopiston hammasklinikalle luodussa testausympäristössä oli käytössä fantompää muovihampaineen. Testaajina toimi seitsemän kokenutta hammaslääkäriä ja yksi suuhygienisti. Objektiivisesti mitattiin lihasten sähköistä aktiivisuutta, yläraajan nivelkulmia ja työn tulosta. Subjektiivisesti osallistujat arvioivat käytettävyyttä, välineiden keskinäistä paremmuutta ja rasitustuntemuksiaan.

Hyötyä markkinoinnissa

Käytettävyydeltään parhaita olivat paksut silikonivartiset instrumentit. Prototyyppi oli paras kahdeksassa ominaisuudessa 18 arvioidusta, jo markkinoilla oleva sen sijaan yhdeksässä. Silikonivartisilla työvälineillä saavutettiin myös paras puhdistustulos. Sormien, kämmenten ja peukalon rasitustuntemukset olivat tilastollisesti vähäisempiä kuin ohuemmilla instrumenteilla. Lihasmittauksissa ja yläraajan nivelkulmissa ei ilmennyt eroja instrumenttien välillä. – Paikkaussimulaatio todensi, että hammaskiven poisto kuormittaa esimerkiksi peukalon seutua nelinkertaisesti verrattuna paikkaukseen. Ja ohut väline rasittaa enemmän kuin paksu, Lehtonen huomauttaa. Uusi tuote on tarkoitus saada valmistukseen vuoden sisällä. Se ei kuitenkaan ole tutkimuksen prototyyppi, vaan sitä on kehitetty edelleen ja kokeiltu oikeissa työoloissa. Kahvassa on kokeiltu noin kymmentä erilaista muotoa. LM-Instruments valmistaa tuotteensa Pohjoismaissa, ja 80 prosenttia niistä menee vientiin. Siihen kannattaa panostaa: Suomessa on noin 3 500 hammashuollon työntekijää, Euroopassa 240 000. Nina Nevala ja kollegat kirjoittivat tutkimuksesta englanninkielisen tieteellisen artikkelin The Ergonomics Open Journal -lehteen. Lehti on vapaasti saatavissa, ja yritys käyttää artikkelia markkinoinnissaan. O

Mukavat tarttua ja työskennellä Helsinkiläinen hammaslääkäri Nele Veskioja, 28, tietää, miten hammaslääkärin työ verottaa fyysisesti. Keho alkoi oireilla pian työuran alettua. Selkä ja hartiat jumittuivat, hartioissa tuntui työpäivän jälkeen vihlovaa kipua. Kädet olivat väsyneet, etenkin ranteet. Vasen käsi, peilikäsi, puutui välillä kokonaan. Kolmen työvuoden jälkeen oli tehtävä jotain. Onnekseen Veskioja löysi opetustyötä: hän on nyt opettanut kaksi vuotta tulevia suuhygienistejä ammattikorkeakoulussa kolmena päivänä viikossa. – Pidän kovasti kliinisestä työstä, ja sitä teen kaksi päivää viikossa. Nyt olen voinut hyvin. Pidän itsestäni huolta joogaamalla ja muutenkin liikkumalla. Itse sain oireita hyvin pian. Ne ovat alalla yleisiä, mutta tunnen sellaisenkin kollegan, joka on työskennellyt 30 vuotta eikä oirehdi mitenkään. Veskioja oli yksi tutkimuksen testihenkilöistä. – Ergonomia ja käytettävyys ovat tärkeitä. Mielestäni uudemmat, paksummat silikonipintaiset instrumentit ovat mukavat tarttua ja työskennellä. Tutkimuksessahan lihasmittauksissa ei ilmennyt niin suurta eroa eri instrumenttien välillä, mutta oma tuntemus käytettävyydestä on tärkeä.

Lisätietoa: LM-Instruments Oy: Hammashuollon käsi-instrumenttien ergonomian ja käytettävyyden testaaminen osana tuotekehitystä. Kehittämisavustus. www.tsr.fi > Hae numerolla 111362

Telma 3 • 2013

Telman takana

ttk

Arvovalintojen aika Työhyvinvointi ja tuottavuus ovat kivijalkoja, joiden varassa suomalainen työelämä vivutaan Euroopan parhaaksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhteistyötä ja sitoutumista. Työmarkkinoilla on löydettävä yhteinen arvopohja, jolta ponnistaa parempaan. Teksti Maarit Seeling W Kuva Kai Tirkkonen/Kuvatoimisto Gorilla

Sami Kulju

H Jorma Löhman

allituksen kunnianhimoisena päämääränä on kehittää suomalainen työelämä laadultaan Euroopan parhaaksi vuoteen 2020 mennessä. Hanketta vetää työministeri Lauri Ihalainen. Strategia on osa Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaa ja yksi sen kärkihankkeista. Työturvallisuuskeskus TTK toimii hankkeessa tiedon, osaamisen ja koulutuksen tuottajana sekä käytännön yhteistyön vahvistajana ja verkostojen luojana. – Kyse on yhteiskunnallisesti isosta tavoitteesta. Työelämän kehittämistarpeet tunnustetaan, mutta yksityiskohdista on näkemyseroja. Periaatteessa kaikki onnistumisen edellytykset ovat olemassa. Meillä on toimivat luottamushenkilöorganisaatiot sekä asiaa tukeva lainsäädäntö, TTK:n toimitusjohtaja Jorma Löhman sanoo. Lähtötilanne on hyvä. Työelämän laatumittareilla sijoitumme jo nyt neljän viiden parhaan maan joukkoon Euroopassa. Suomalaisen työelämän vahvuuksiin kuuluvat hyvät kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet. Petrattavaa sen sijaan on muun muassa työnteon mielekkyydessä, joka tutkimusten mukaan jää hektisyyden jalkoihin.

Tahdon asia

Hallituksen kehittämisstrategian tavoitteet on Löhmanin mukaan helppo allekirjoittaa. Hankkeessa on neljä pääteemaa: innovointi ja tuottavuus, luottamus ja yhteistyö, osaava työvoima sekä työhyvinvointi ja terveys. – Koko TTK:n toiminta pohjautuu innovointia lukuun ottamatta näiden teemojen edistämiseen. Ketteränä organisaationa meidän on helppo reivata kurssiamme haluttuun suuntaan. Ylätason julistuksilla ei ole mitään virkaa, jolleivät ne realisoidu arkeen. TTK pystyy tarjoamaan myös valmiin yhteistyömallin työsuojeluhenkilöverkostoineen, Löhman huomauttaa. Innovointi ja tuottavuus -teemaankaan ei tarvitse hakea aasinsiltaa kovin kaukaa. Hyvinvoiva ja osaava henkilöstö on olennainen osa kumpaakin. Teemat tukevat toinen toisiaan. – Näiden asioiden eteen on tehty pitkään töitä ilman, että lopullista päämäärää olisi saavutettu. Yhteistyömotivaatiota ei ole ollut riittävästi. Kysymys ei

Telma 3 • 2013

ole kuitenkaan avaruustieteestä, vaan tahdosta ja maalaisjärjen päivittäisestä käytöstä. Löhman muistuttaa, että aikaa ei ole enää hukattavissa. – Nykyinen hallitus on istunut jo puolet kaudestaan. Tarvitsemme käytännön tekoja, sillä muuten tämäkin hanke saattaa päätyä yhdeksi projektiksi muiden unohdettujen joukkoon.

Inhimillisyys ennen kaikkea

Suomalaisen työelämän kampeamisella Euroopan parhaaksi on kaksi suurta haastetta: tiedottaminen ja arvojen määrittäminen. Erityisesti yhteisten, suomalaisen työelämän arvojen löytäminen ja niihin sitoutuminen vaativat työtä. – Taloudellisesti tiukkoina aikoina arvojen määrittäminen on haastavaa. Henkilöstöä on vaikea sitouttaa, jos samaan aikaan toisaalla näytetään ovea. Teot eivät saa olla ristiriidassa puheiden kanssa. Kyse on yhteiskunnan valinnoista, ja kehitys ei voi tapahtua vain eurot edellä. Tarvitsemme nykyistä humaanimpaa yhteiskuntaa. Hyvä työelämä on tekijälleen turvallista, mielekästä ja hyvin johdettua. Löhman muistuttaa, että työhyvinvoinnin merkitys jaksamiselle ja tehokkuudelle on tutkimusten mukaan kiistaton. Työpahoinvointi taas näkyy nopeasti työn tuottavuuden laskuna. – Nykyään työpaikan pysyvyys ei ole taattu. Työhön ja työnantajaan ei myöskään sitouduta kuten ennen. Teknisen kehityksen takia myös työn tekemisen tavat muuttuvat nopeasti. Työntekijöille ei anneta aikaa tai mahdollisuuksia syventää osaamistaan. Tuloksien saavuttaminen edellyttää samanaikaisesti entistä tehokkaampaa tiedon jakamista. – Johtaminen on muuttuvissa tilanteissa koetuksella.

Kaveria ei jätetä

Yhteisten arvojen määrittäminen on kaikkien asia. Löhman pelkää, että Suomeen on syntymässä työelämästä lopullisesti syrjäytyneiden luokka. Työttömyys on jo nyt periytynyt toiseen tai kolmanteen sukupolveen. Löhman pitää mahdollisena, että nykyisen kaltaisesta sosiaaliturvasta joudutaan tulevaisuudessa tinkimään.

Helena Inkeri / Kuvatoimisto Gorilla

Työelämän parantaminen vaatii yhteistyötä ja kuuntelua. Vain niillä saavutetaan tuloksia.

Pahimmillaan edessä saattaa olla yhteiskunnallinen kriisi ja hyvinvoinnin alasajo. Ensimmäiseksi kohteeksi joutuisivat heikompiosaiset, jotka ovat puolustuskyvyttömämpiä. Viitteitä tämänsuuntaisista arvovalinnoista on jo Löhmanin mielestä nähtävissä. – Me töissä käyvät emme aina näe yhteiskunnan kovaa arkea. Luulemme, että asiat ovat paremmin kuin ne ovatkaan.

Lisätietoja www.tyoelama2020.fi, www.ttk.fi

Nämä inhimilliset tekijät pitäisi nostaa arvokeskustelun kärkeen. – Toki yrityksen pitää olla kannattava, jotta se voi työllistää, mutta emme silti voi painella puhtaasti talouden ehdoilla. Asenneilmastossa pitäisi tapahtua muutos sosiaalisempaan ja toinen toisestaan välittävämpään suuntaan. Kaikkea ei pidä uhrata kilpailun ja materialismin alttarille. O

Parempi työ Telma 3 • 2013

Julkaisut

arvostelma

Leikki ja taide työn ytimeen? Työ ja elinvoima -kirja on uusi ja virkistävä näkökulma keskusteluun työn tuottavuudesta ja työhyvinvoinnista. Kirjailija-psykiatri Eero Riikonen yhdistää ihmisten elinvoiman, uuden työn sekä työelämän kehittämisen. Kirja on Työsuojelurahaston tukeman tutkimushankkeen lopputuote. Kirjassa hämärretään työn ja ei-työn rajaa. Työaikaan ei puututa, vaan ihmisen elämisen kokonaisuuteen, elinvoimaan: ”Harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työelämän ja työhyvinvoinnin ytimeen. Innovatiivisten tuotteiden kehittäminen on mahdotonta ilman elinvoiman, innostumisen ja inspiraation kaltaisia

ilmiöitä.” Innovatiivisuuden eväitä kerätään sekä työelämässä että sen ulkopuolella. Suomalainen työelämä tarvitsee uusia näkemyksiä. Median peräänkuuluttamat rakennemuutokset eivät yksin riitä. Kirjassa painotetaan ihmisten nostamista johtamisen kohteista subjekteiksi, tekijöiksi. Työpaikoille on siis luotava foorumit ja toimintatavat, jotka mahdollistavat ihmisten käyttävän kokemuksiaan, taitojaan ja luovuuttaan fiksumpien työtapojen kehittämiseksi ja ottamaan kokonaisvastuuta työpaikkansa menestymisestä. Kirjoittajan sanoin: ”Työntekijöitä esineellistävästä tehokkuus- ja määrälähtöisestä taloudesta ollaan siirtymässä työntekijöiden toimijuutta ja itsenäisyyttä korostavaan

elinvoimatalouteen”. Työelämämme rakenteet, perinteet ja asenteet eivät tällä hetkellä tue näitä asioita. Iso määrä vähässä ajassa ei ole enää tuottavuuden tavoite. Kirjassa on kysymys myös valtavirtaisten työhyvinvointiteorioiden kritiikistä. Työhyvinvoinnin panokset kuluvat hukkaan, jos ihmiset nähdään vain johtamisen kohteina. Ihmiset ovat persoonia, joiden luovuus, innokkuus ja taiteellisuus pitää saada käyttöön. Työ on muutakin kuin kakku, joka pitää kestää. Kirjan sanoma tiivistyy mielenkiintoisesti arkkitehtuuriin. Arkkitehdit tarvitsevat sekä produktiivisia laskutikkuarvoja että henkisiä taiteellisia arvoja. Myös hyvän työn resepti sisältää molempia.

Eero Riikonen: Työ ja elinvoima (Kust. Eero Riikonen ja osuuskunta Toivo) Teksti Risto Tanskanen, asiantuntija, TTK

Kestävä johtajuus. Bisneksen uusi elinehto.

Aija Bärlund – Susanna Perko, Talentum 2013 Johtajuutta on kyky luoda visio, jonka ihmiset tekevät yhdessä todeksi. Kestävää johtajuutta on kyky inspiroida ihmisiä tekemään parempaa tulosta ja toimimaan paremman maailman ja bisneksen puolesta. Kirja tarkastelee kestävää kehitystä ja yritysvastuuta liiketoiminnan arvonluonnin näkökulmasta. www.talentumshop.fi

Keskity olennaiseen, esimies Henrietta Aarnikoivu, Talentum 2013

Esimiestyössä on kysymys tiettyjen perusasioiden säännöllisestä ja väsymättömästä toteuttamisesta. Teos kirkastaa, mikä esimiestyössä on olennaista. Onnistunut esimiestyö on kolmen kauppa: panostuksia tarvitaan esimieheltä itseltään, alaisilta ja myös organisaatiolta. Kun esimiehen rooli on päärooli ja esimies saa tukea omalta esimieheltään ja organisaatiolta, johtamisesta tulee aito kilpailutekijä. www.talentumshop.fi

Menestyvä työpaikka – tuottavuus ja työhyvinvointi

Risto Tanskanen, TTK 2013 Julkaisussa esitellään käytännönläheisesti työpaikkojen kokonaistuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tuottavuuden kehittämistä tarkastellaan tuottavuuden ja työhyvinvoinnin näkökulmista. Julkaisu on tarkoitettu työpaikkojen johdolle, asiantuntijoille, henkilöstön edustajille ja koko henkilöstölle. www.ttk.fi/julkaisut

Telma 3 • 2013

Verkko Työhyvinvointi muutostilanteissa

Päivi Rauramo, TTK 2013 Muutokset koetaan työyhteisöissä kuormittavina, jos ei ymmärretä niiden merkitystä tai vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Hyvin toteutetun muutoksen myötä organisaation perustehtävä kiteytyy, osaaminen kehittyy ja työntekijät saavat osallisuuden ja onnistumisen tuloksena voimaa ja itseluottamusta. Opas on tarkoitettu esimiehille, henkilöstön kehittäjille ja työsuojelu- ja työterveyshenkilöstölle sekä muutoksen kourissa painiskelevalle työntekijälle. www.ttk.fi/julkaisut

Yhteinen muutos – Työhyvinvointia työtä kehittämällä

Marika Schaupp ym., TTL 2013 Muuttuvan työelämän kehittäminen edellyttää osuvia tulkintoja ajankohtaisista pulmista. Yhteinen muutos -kirja iskee ongelman ytimeen ja auttaa löytämään ongelman ytimen esittämällä vastauksia kysymyksiin. Miten organisaatioissa käynnissä olevia muutosprosesseja voi ymmärtää paremmin? Miten työhyvinvointi ja työn kehittäminen liittyvät toisiinsa? Miten esimies voi kehittää työtä yhdessä työyhteisönsä kanssa? www.ttl.fi/verkkokauppa www.tsr.fi > Hae numerolla 110164

Kollektiivisopimukset ja työrauha

Martti Kairinen ym., Turun yliopisto 2013 Turun yliopiston työoikeuden tutkijaryhmän hankkeessa on kysymys työrauhan sekä työehtojen neuvottelu- ja sopimusmekanismien tutkimuksesta ja kehittämisestä. Esikartoitusta on tehty vuodesta 2009 alkaen. Pääkohteina ovat työtuomioistuimen käsittelemät työrauhaa, kollektiivisopimusten normimääräyksiä ja paikallisia sopimuksia koskevat tapaukset sekä niiden oikeudenkäyntiaineistot. www.tsr.fi > Hae numerolla 110110

Työkaarimallilla kohti pidempiä työuria – Opas ikäohjelman laatimiseen

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat saaneet valmiiksi yhteisen ikäohjelmamallin. Sen avulla voidaan edistää työntekijöiden osaamista ja jaksamista, lisätä työn tuottavuutta ja pidentää työuria. Malli ei koske vain ikääntyneitä työntekijöitä, vaan tavoitteena on huomioida koko työura. Keskeisiä keinoja on työntekijöiden tarpeiden tunnistaminen. Valikoimasta löytyvät myös työssä jatkamisen suunnittelu sekä ammattitaidon kehittäminen.

Mielenterveystalo.fi

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on kehittänyt kansalaisten käyttöön Mielenterveystalo.fi-palvelusivuston, jossa on tietoa ja välineitä psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen ja tarvittavan avun saamiseen. Palvelun kautta voi kirjautua myös verkkoterapioihin lääkärin lähetteellä. Verkkoterapiat on tarkoitettu pääsääntöisesti lievistä tai keskivaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsiville. Palvelusta löytyvät muun muassa Irti masennuksesta ja Irti paniikista -kirjat, jotka helpottavat oireisiin tarttumista ajoissa ja siten edistävät tavoitteellista itsensä kuntouttamista. www.mielenterveystalo.fi

Nanoasiaa selkokielellä

Turkulainen Radio Robin Hood tuottaa 20 radio-ohjelmaa nanomateriaaleista ja työturvallisuudesta. Tavoitteena on lisätä ammattialojen ja suuren yleisön tietoisuutta nanohiukkasten mahdollisista haitoista, tutkimustuloksista ja nanomateriaaleja hyödyntävistä teollisuudenaloista. Ohjelmissa on esimerkkejä työpaikoilta ja asiantuntijahaastatteluja. Nanomateriaalien käyttö yleistyy räjähdysmäisesti. Nanoa on esimerkiksi elintarvikkeissa, kosmetiikassa, rakennusmateriaaleissa, elektroniikassa ja aurinkopaneeleissa. Radio Robin Hoodin ohjelmasarja nanomateriaaleista kuultavissa osoitteessa www.radiorobinhood.fi/projekti/ nanomateriaalit-ja-tyoturvallisuus

HSEQ-arviointijärjestelmä

HSEQ-palvelutoimittajien arviointijärjestelmä on saanut internetsivuston uudeksi viestintäkanavakseen. Sivustolta saa suoraan tietoa, kuinka työterveyttä ja -turvallisuutta (Health, Safety), ympäristövastuullisuutta (Environment) ja laaduntuottokykyä (Quality) arvioiva järjestelmä toimii, kuinka siihen voi päästä mukaan ja kuinka se soveltuu eri käyttäjille.

www.hseq.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 112144

www.ttk.fi/tyoelaman_kehittaminen

Telma 3 • 2013

Työn kuva

Jatkuvaa muuttoa Satatuhatta muuttolaatikkoa, 25 000 muuttoa vuodessa, rankimpana päivänä kuluu jopa 7 000 kilokaloria. Niemi Palvelut pelaa isoilla luvuilla, mutta tiimiesimiehet Matti Taavitsainen ja Antti Hussi vakuuttavat vuosien kokemuksella, että työt tehdään tavaroita tai muuttomiehiä rikkomatta. – Koulutus ja perehdytys tehdään huolella, ja korostetaan, että myös väsyneenä pitää nostaa oikein. Aina pyritään käyttämään apuvälineitä, kärryjä ja nostimia. Vapaa-aikana kroppaa hoidetaan runsaalla liikunnalla sekä Taavitsaisen käsissä, sillä hän on oman työnsä ohella myös hieroja. – Tässä hommassa työympäristö vaihtuu jatkuvasti, ja asiakaspalvelu ja duunikaverit täydentävät mukavaa työtä. Niemen muutoista 70 prosenttia on yritysten, 30 yksityisten muuttoja. Yhä enemmän viedään muuttokuormia myös komennukselle lähtevien työntekijöiden mukana ympäri maailmaa, Australiaa myöten. – Fyysisesti haastavia muutettavia ovat isot ja painavat esineet, kuten kassakaapit, valtavat kattokruunut tai isot akvaariot. Arkistomuutoissa korostuu se, että kaapit säilyvät varmasti oikeassa järjestyksessä. Kuva Miika Kainu Teksti Sami Turunen

Telma 3 • 2013

kolumni

Myytti suomalaisesta työstä

Kun alkaa pitää omaa ylivertaisuuttaan ilmiselvänä ja jää siihen kellumaan, vierestä meloo ohi se, jolla on vielä jotain saavutettavaa.

Miika Kainu

uomalaisen työelämän maskotti on rakennusmies. Rakennusmieheen tiivistyy kulloinenkin talouden ja yhteiskunnan ilmapiiri helposti käsitettävällä tavalla. Ala on se, joka ensimmäisenä reagoi milloin mihinkin kvartaalin syysflunssaan. Puoluepomot rakastavat puhua paatoksella tästä suomalaisesta työläisestä, historian sankarihahmosta, joka rakensi Neuvostoliittoon kokonaisia kaupunkeja, ja pirun hyvin rakensikin. Suomalaisen rakentamisen laatu oli pitkään talvisotaan verrattavissa oleva kansallissaaga. Moni ei tohtinut pitkään Viron itsenäistymisen jälkeenkään asua Tallinnassa muualla kuin omien Hakan poikien pystyttämässä Viru-hotellissa. Rakennusmies on ihan eri tavalla kadulla näkyvillä kuin vaikkapa tehtaan tai laivan sisällä työskentelevä metallimies, toki yhtä myyttinen hahmo hänkin. Koska rakennusmies tekee töitä meidän kaikkien valvovien silmien alla, moni on pannut merkille, että tupakkia poltteleva, huomioliiveihin pukeutunut äijäporukka ei välttämättä enää puhukaan suomea, vaan esimerkiksi viroa. Se herättää meissä paljon enemmän mutinaa kuin virolaiset bussikuskit, myyjät taikka siivoojat – vaikka virolaiset rakennusmiehet menevät pääasiassa viikonlopuksi kotiinsa eivätkä jää lähiöihin

ryyppäämään, kuten muuan kansa, joka työskenteli naapurimaassa 1960- ja 1970-luvuilla. Perussuomalaisten puheenjohtaja jaksoi viimeksi elokuun alussa rehvastella Ylen radiohaastattelussa viime vuonna valmistunutta puoluetoimiston remonttia, joka tehtiin ”kokonaan suomalaisen työmiehen voimin”. Suomalaiseen työelämään kuuluu muitakin sankaritaruja. Suomalainen insinööri on kekseliäs kuin mikä. Vain suomalainen lääkäri osaa pallolaajentaa suomalaista sepelvaltimoa. Suomalainen maanviljelijä kasvattaa äärimmäisen puhtaita asioita silloin, kun ei satu ajamaan maailman parhaiten moottoriajoneuvoa jossakin autourheilusarjassa. Samoin tosin ajatellaan muuallakin maailmassa: Turkkilainen haluaa turkkilaisen kirurgin. Australialaisen mielestä australialainen kukkakaali on maailman parasta. Menepä ylistämään saksalaiselle suomalaista insinööritaitoa. On tietysti kansallisesti tärkeää ajatella olevansa erityisen hyvä jossakin asiassa, siis muussakin kuin mämminteossa. Ongelma on se, että kun alkaa pitää omaa ylivertaisuuttaan ilmiselvänä ja jää siihen kellumaan, vierestä meloo ohi se, jolla on vielä jotain saavutettavaa. Suomalaisella duunarilla on jo oma erinomaisuutensa, pihalla tramppa ja kaksi autoa sekä ymmärtäväinen huoliryppy jokaisen puoluejohtajan otsassa. Että mitäs seuraavaksi? Suomalaisten rakennustaito ei sitten jälkikäteen tarkasteltuna ollutkaan ihan niin virtuoosimaisen poikkeavaa kuin aikoinaan ajateltiin. Maailma ei erityisesti jäänyt kaipaamaan meiltä tätä erikoisosaamista. Jos perussuomalaiset remontoivat yhden toimiston Helsingin keskustassa ”suomalaisvoimin” ja kaakattavat siitä vuositolkulla, se ei pelasta suomalaista rakennusalaa. Eikä ”suomalainen työ” voi enää mitenkään tarkoittaa sitä, että Suomessa syntynyt Suomen kansalainen tekee kotimaassaan jonkin homman toiselle samanlaiselle. Sen nyt ymmärtää Piippolan vaarin heinäseiväskin. Mutta suomalaisen rakennus-, metalli- ja paperityöläisen ylivoimainen etu on, että se on käynyt sen verran kouluja, että pystyy halutessaan muuttamaan kurssia ja antamaan maailmalle sitä, mitä maailma meiltä haluaa, mitä se sitten onkaan. Mutta sen keksiminen taas ei ole työläisen tehtävä. Virpi Salmi Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, joka arvostaa rakennustyöläisiä ikään, sukupuoleen, kansalaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Telma 3 • 2013

Telma antaa vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

vaaksa vaaraa

Tilanne

Edessäsi on toivoton fyysinen taakka, muodoton rötkäle, joka sinun pitäisi siirtää paikasta a paikkaan b. Kahdeksan kymme nestä suomalaisesta kärsii joskus selkävai voista, ja vuosittain 8 500 ihmistä sairaus lomailee huolimattomien nostojen aiheut tamien vammojen takia.

Telma neuvoo

Älä hötkyile – mutta muista, että työ tehtävästä ei kuitenkaan voi luistella. Mieti, suunnittele, katsele, mittaile. Mitä pitää nostaa, minne ja mitä reittiä? Voisi ko noston välttää tai purkaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi? Jos kaveri ei ole tauolla, pyydä apua.

Kuva Anne Vatén

Jos nostat, nosta oikein: taakka lähellä vartaloa, jalkojen voimaa käyt täen. Muista tasapaino ja muista, että kierto on pahasta! Kiroilu ja karjunta eivät auta, vaikka keihäänheittäjät niin tekevätkin.

Vältä rankkoja nostoja omin voimin – käytä apuvälineitä, ja ennen kaik kea opettele etukäteen niiden käyttö. Jälkeenpäin on turha rutista, hajonnut kroppa ei anna anteeksi.

Telma 3 • 2013

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaasiihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu yllä, lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

Telma 4 / 2013 ilmestyy 5.12. 2013. aiheena:

Yhteistyö ja vuorovaikutus

www.telma-lehti.fi • Voit lukea Telman näköislehtenä ja linkittää sen myös työyhteisön luettavaksi • Voit tilata Telman veloituksetta: Tilaa Telma > Tee tilaus • Palautteet ja tiedotteet • Some of Telma’s stories are availabe in English at website • Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi