Telma 1/2014

Aapo Äijänen ja Pekka Rintamäki ovat kriisiammatissa, jossa eniten tarvitaan malttia.

Työelämän kehittämisen erikoislehti 1 • 2014

TYÖN MUUTOS

KRIISI VAI KAAOS?

KOSOVO PINNISTÄÄ PAREMPAAN KALA-ALAN AMMATTILAINEN TURVALLISUUS SYNTYY PIKKUASIOISTA METSÄTÖIDEN TARINA

PÄÄKIRJOITUS

Oikeilla päätöksillä oikeaan aikaan voi estää kriisin syntymisen.

1 • 2014

www.telma-lehti.fi Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Alvar Aallon katu 3 C, 00100 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Outi Rinne Ulkoasu Katri Nietosjärvi, Mika Soikkeli (AD) Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen Kannen kuva Miika Kainu Painosmäärä 101 800 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2014 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde lehden takakannessa.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

TELMA TUNTEE TYÖELÄMÄN Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät.

2

TELMA 1•2014

Kriisit hallintaan Vuoden ensimmäisen Telman teemana ovat työelämän kriisit ja rakennemuutokset.

Kyseessähän ovat nuo kaverukset, jotka ovat viime vuosina soluttautuneet työelämä­ viestinnän termikilpailun kärkikymmenikköön. Kriisi on näistä ehkä helpompi ymmärtää, sillä sen ovat monet meistä nähneet ja kokeneet – aivan lähietäisyydeltä.

Työpaikalla kriisin voi aiheuttaa esimerkiksi työtapaturma.

Voiko työtapaturman ja siten myös kriisin välttää? Vastaus on kyllä. Tapaturma syntyy väärien valintojen muodostaman tapahtumaketjun seurauksena. Se voidaan estää monessa kohtaa tapahtumaketjua tekemällä oikeita ratkaisuja. Onneksi näin myös useimmiten tehdään.

Liian usein kuulee kuitenkin kerrottavan, kuinka jokin tilanne ajautui kriisiin.

En usko tähän ajopuuteoriaan. Uskon siihen, että oikeilla päätöksillä oikeaan aikaan voi estää kriisin syntymisen. Tässä on myös onnistuttu. Kyseessä on ilmiö, johon voimme vaikuttaa. Tämä on voimaannuttava tieto.

Kriisissä piilee aina myös mahdollisuus. Tässä Telmassa tapaamme työtä tekeviä henkilöitä, jotka ovat osanneet hyödyntää tuon mahdolli­ suuden. Osa heistä on myös osannut estää kriisin, aina­ kin omalla kohdallaan. Kuka työskentelee tehokkaasti kotona, kuka harrastaa ystävien kanssa liikuntaa ja kuka vain omaa positiivista energiaa ja lujan uskon tu­ levaisuuteen. Selviytymisstrategioita on onneksi monia – siltä varalta, että työelämän rakennemuutos ei aina sujuisi hallitusti.

Kenneth Johansson toimitusneuvoston puheenjohtaja kenneth.johansson@tsr.fi

3 X ONNETTOMUUS Teksti Arja Krank Kuvat Kaisu Jouppi

Pikkuasioiden perässä Työtapaturma pysäyttää työntekijän, mutta sen pitää pysäyttää myös koko työyhteisö. Pienikin turma pitää tutkia ja ottaa oppia läheltä piti -tilanteista, sillä niiden avulla rakennetaan turvallisuuden kulttuuria. Kun poh-

ja on kunnossa, kaiken kokoisia riskejä osataan välttää – ja jos jotain isompaa sattuu, kriisitilanteet ollaan valmiita käsittelemään. Neste Oil ei tingi turvallisuudesta pisaraakaan, siksi joka ikinen nirhama tutkitaan.

TELMA 1•2014

3

Vaara vaani pimeässä Neste Oilin Porvoon-jalostamolla työt voivat olla vaarallisia, koska ollaan tekemisissä polttonesteiden kanssa, joita alueella liikkuu tuhansia ja tuhansia tonneja. Joskus vaarat tulevat kuitenkin pienistä arkisista asioista.

Neste Oilin palveluntuottajayritys Bilfingerin asentaja Jouko Eklund satutti polvensa vuosi sitten. Hän oli työparinsa kanssa poistamassa kuumaöljyputkistoa jakeluterminaalin öljysäiliöstä. Putket katkottiin säiliön sisällä ja vedettiin traktorilla ulos säiliön kylkeen leikatusta kulkuaukosta.

– Säiliön kauttaaltaan bitumin peittämät mustat seinät imivät kaiken valon. Jouduin kulkemaan jatkuvasti pimeästä säiliöstä ulos kirkkaaseen päivänvaloon, joten sokaistuin vähän väliä.

4

TELMA 1•2014

Sitten kompastuin lattialla johonkin, kaaduin ja löin polveni putkistoon, Eklund kertoo.

Koska vamma vaikutti pieneltä, asentaja jatkoi kuitenkin töitään.

– Kaatumisia sattuu harrastuksissakin, eivätkä ne ole aina vakavia.

Seuraavana aamuna jalka ei enää toiminutkaan. Lääkäri havaitsi magneettikuvasta polvilumpion siirtymän. Leikkausta ei onneksi tarvittu, mutta Eklund joutui kuudeksi viikoksi sairauslomalle.

– Minut kutsuttiin myös Neste Oilin ja Bilfingerin yhteisiin työturvallisuuspalavereihin. Tapahtuman selvitys tuntui turmaan nähden isolta, mutta homma hoidettiin ketään syyttelemättä.

Itse koen, että en olisi voinut estää tapaturmaa.

3 X ONNETTOMUUS

Jouko Eklundin ensin harmittomalta vaikuttanut vamma osoittautui luultua pahemmaksi.

TELMA 1•2014

5

Pienetkin haverit pitää dokumentoida ja ottaa niistä opiksi, sanoo Simo Kolehmainen.

6

TELMA 1•2014

3 X ONNETTOMUUS

Oppi kuuluu kaikille Neste Oilin HSEQ-ryhmä (Health, Safety, Environment and Quality) auttaa yhtiön muita yksiköitä muun muassa turvallisuuden asiantuntijana. Ryhmän päällikkö Simo Kolehmainen osallistui Jouko Eklundin työtapaturman selvittelyihin.

– Kun tarkastelimme urakoitsijan kanssa työkohdetta, havaitsimme, että kohteen riskit oli aliarvioitu, valaistuksen määrään oli resursoitu liian vähän ja työnjakokin oli puutteellinen. Valaisimia ei myöskään ollut korjattu heti niiden rikkouduttua.

Kolehmainen kertoo, että yrityksen kannalta on tärkeää saada poikkeavat tapahtumat dokumentoitua mahdollisimman hyvin.

– Meidän työympäristössämme pienikin virhe voi aiheuttaa suuria vahinkoja. Siksi virheistä pitää voida ottaa oppia, ettei sattuisi vielä pahempaa.

Neste Oililla tehtiin tapauksen selvityksen pohjalta turvallisuuskeskusteluaineisto, joka on tärkeä osa edelleen oppimista.

Aineisto jaetaan myös muille yksiköille keskustelua varten ja lisätään portaaliin, joka on avoin kaikille Neste Oilin urakoitsijayrityksille. Näin muutkin urakoitsijat voivat arvioida omia riskejään.

– Jalostamon mittakaavassa paras anti ja oppi tapaturman käsittelyssä oli se, että Eklund kertoi avoimesti olosuhteista. Myös työntekijöiden näkökulmaa riskeistä on osattava kuunnella.

HSEQ

• HSEQ-arviointimenettelyn avulla parannetaan työterveyttä ja -turvallisuutta (HS), ympäristövastuullisuutta (E) sekä laatua (Q).

• HSEQ:n tarkoitus on muun muassa lisätä yritystoiminnan tuottavuutta, kannustaa yrityksiä järjestelmällisten toimintatapojen kehittämiseen sekä nostaa johtamisen tasoa yrityksissä.

• HSEQ-klusteri on vapaaehtoinen, teollisten tilaajayritysten yhteenliittymä.

• www.hseq.fi

TELMA 1•2014

7

Turma pysäyttää työt Bilfingerillä on periaate, että tapaturman sattuessa kohteen työt pysäytetään, kunnes olosuhteet on korjattu. Kun Jouko Eklundin tapaturma tuli tietoon, Neste Oilin työkohteeseen lähti kolmen ihmisen selvitysryhmä.

Bilfingeriltä selvitykseen osallistuivat toimitusjohtaja Tom Främling sekä yksikön päällikkö Janne Räsänen.

– Kun työntekijälle sattuu tapaturma, muut työni pysähtyvät, Räsänen kertoo asioiden tärkeysjärjestyksestä.

– Joskus se voi tuntua liioitellulta, mutta jokaisessa pikkuhaavassakin saattaa olla viitteitä pahemman onnettomuuden riskistä.

Siksi raportoimme tapaturmat tarkkaan ja käsittelemme esille tulleita työturvallisuusuhkia koko henkilöstön kanssa.

8

TELMA 1•2014

Jakeluterminaalin tapaturmakohteessa ryhmä totesi, että kaksi kolmesta valaisimesta oli rikkoutunut. Samalla huomattiin, että työkenkien pohjaan kasaantuu helposti likaa.

Kun alusta on vielä epätasainen, kompastumisen vaara kasvaa oleellisesti.

Tutkintatiimi kokoontui myöhemmin vielä kaksi kertaa. Toisessa niistä kuultiin myös Eklundin näkökulma asiaan.

– Monet työntekijät saattavat pelätä moitteita eivätkä siksi kerro huomaamistaan epäkohdista. Henkilökohtainen oppini oli, että riskinarviointiherkkyyttä täytyy terästää.

Esimiehenä roolini on myös rohkaista työntekijöitä havaitsemaan vaaran paikat ja kertomaan niistä eteenpäin mahdollisimman nopeasti, Räsänen sanoo.

3 X ONNETTOMUUS

Janne Räsänen lähtee aina tapaturmapaikalle, oli onnettomuus iso tai pieni.

TELMA 1•2014

9

SISÄLTÖ TYÖN MUUTOS

14–25 TEEMA Tekniikka kehittyy, toimialat myllertyvät, työnteko muuttuu – ja vauhti vain kiihtyy. Sekä yksittäisellä työntekijällä että kansantalouksilla on tekemistä, että pysyy vauhdissa mukana.

26–31 HENKILÖ Leena Niemistö teki valtavan omaisuuden lääkärikeskuskaupoilla. Jalat ovat pysyneet silti maassa, ja mieli pysyy virkeänä tekemällä töitä ja muita hyviä tekoja.

46–51 MAAILMALLA Kosovossa ei ole kaikki hyvin. Sota jätti jälkensä, yhteiskunta on heikko ja töitä on vaikea löytää. Silti ihmisillä riittää toivoa ja uskoa oman ja maansa tulevaisuuteen.

54–56 MINUN TYÖNI Toisin kuin muualla Suomessa, venäläisturistien elävöittämällä itärajalla kauppa käy. Elena Saarinen myy kalaa naapurimaan herkkusuille.

10

TELMA 1•2014

IHMISIÄ 2 Pääkirjoitus Kenneth Johansson 26–31 Henkilö Leena Niemistö 36–37 Ajatelma Katariina Salmela-Aro 54–56 Minun työni Elena Saarinen 57 Rautalankaa Heikki Pohja 66 Kolumni Roope Lipasti

VAKIOT 3–9 3 x työ 11–13 Työ ja elämä 32–33 Ilmiö 34–35 Me teimme sen 38–41 Pallottelua 42–45 Oman elämän hallinta 46–51 Maailmalla 52–53 Näin muinoin 58–59 TSR-info 60–61 TTK-info 62–63 Julkaisut 64–65 Työn kuva 67 Vaaksa vaaraa

Teksti Arja Krank Kuva Kirsi Tuura

TYÖ JA ELÄMÄ

– Meidät erottaa onnettomuus­ paikalla muusta porukasta vain haalarin väristä, sanoo OTKESin Veli­Pekka Nurmi.

Vahingosta viisastuu Onnettomuuksista voidaan ottaa opiksi. Onnettomuustutkintakeskus tutkii vuosittain kymmeniä vakavia tilanteita.

Kun Viking Amorella joulukuussa 2013 karahti kiville Ahvenanmaalla, laivalla oli liki 2 000 hädästä kärsivää ihmistä. Kellään ei ollut hengenvaaraa, mutta Onnettomuustutkintakeskus eli OTKES tutkii edelleen, mistä turmassa oli kysymys.

Keskuksen turvallisuustutkinta käynnistetään suuronnettomuuksissa ja kaikissa vakavissa ilmailu-, vesiliikenne- ja raideliikenneonnettomuuksissa, myös vähältä piti -tilanteissa.

– Suuronnettomuuksia tapahtuu onneksi hyvin harvoin. Estonian uppoaminen, Aasian tsunami tai Konginkankaan bussiturma ovat olleet harvinaisia tapahtumia, joita on selvitelty isoilla joukoilla ja

pitkään, OTKESIn johtaja, dosentti Veli-Pekka Nurmi sanoo.

Onnettomuustutkintakeskus tekee useita kymmeniä turvallisuustutkintoja vuosittain. Tutkinnan tarkoituksena on selvittää tapahtumien kulku ja taustat sekä antaa suosituksia turvallisuuden parantamiseksi.

Virasto on antanut 2000-luvulla jo noin tuhat suositusta.

– Tarkoituksena ei ole selvittää syyllistä tai rikosoikeudellista vastuuta. Tutkinta tehdään siksi, että samankaltaisia tilanteita ei enää sattuisi.

Kun onnettomuudesta tulee häly hätäkeskukseen, myös OTKES saa ilmoituksen. Se päivystää 24/7 ja tekee vakavissa onnettomuuksissa nopean päätöksen tutkinnan

aloittamisesta. Pienempiäkin turmia OTKES ryhtyy selvittämään, jos tutkinnan arvioidaan antavan tietoa yleisen turvallisuuden parantamiseksi.

– Lähdemme rivakasti tapahtumapaikalle, että saamme tietoa tuoreeltaan. Siellä teemme yhteistyötä palokunnan ja poliisin kanssa, Nurmi kertoo.

Keskuksessa työskentelee päätoimisesti alle 20 henkilöä. Hälytyksiin lähtee ydinporukka, 3–6 ihmistä. Reservissä on keskuksen kouluttamia teknisiä asiantuntijoita, psykologeja, lääkäreitä, palontutkinta- ja muita asiantuntijoita.

Kun työ on tapahtumapaikalla tehty, jatkuu selvitystyö viraston työja neuvotteluhuoneissa.

OTKES toimii oikeusministeriön yhteydessä.

– Onnettomuustutkintakeskus tutkii myös turman viranomaistoiminnan, joten työtä täytyy voida tehdä riippumattomasti. Laki takaa esimerkiksi pääsyn poliisin tutkintamateriaaliin.

Onnettomuustutkintakeskuksen työ ei lopu kuitenkaan tutkintaselostukseen, vaan se seuraa suositusten toteutumista käytännössä.

Turvallisuustutkimuksen hyödyt näkyvät esimerkiksi junaliikenteen turvallisuudessa. Jokelan 1996 ja Jyväskylän 1998 junaonnettomuuksien jälkeen raideliikenteen automaattinen kulunvalvonta rakennettiin Suomeen nopeutetulla aikataululla – OTKES suosituksesta.

TELMA 1•2014

11

TYÖ JA ELÄMÄ

Paola Ardizzoni/Emilio Pereda

TYÖ & LEFFA

Työ esiintyy elokuvissa yleensä sivuosassa. Kun Peter von Bagh teki läpileikkauksen suomalaisen elokuvan työtä käsittelevistä kohtauksista, tuloksena oli kymmenen minuutin kooste, jossa aiheena oli useimmiten työn välttely tai häiriköinti työpaikoilla.

Elokuvan dramatiikan voidaan katsoa perustuvan erilaisiin ulkoisiin (onnettomuudet, erot) ja sisäisiin (kasvu, kehittyminen) kriiseihin, joista päähenkilö yrittää selvitä. Usein hän onnistuukin, ja katsoja voi huokaista helpotuksesta: Happy End. Ja vaikka loppu ei olisikaan onnellinen, tuntuu oma elämä oleellisesti paremmalta katsomiskokemuksen jälkeen.

Samaistumisen terapeuttisuus tulee esiin esimerkiksi Aki Kaurismäen työläistrilogiassa (Varjoja paratiisissa, Ariel ja Tulitikkutehtaan tyttö). Elokuvat käsittelevät melko samanlaista laman ja syrjäytymisen aiheuttamaa kriisiä kuin tälläkin hetkellä elämme. Harvempi on kuitenkaan yhtä tiukoissa elämäntilanteissa kuin elokuvien Nikanderit ja Irikset – onneksi.

Sama koskee järkyttävää dokumenttia Bully (USA 2011), joka konkretisoi kiusaamisongelman henkilökohtaiselle tasolle. Kiusaamista on vaikeampi vähätellä, kun näkee, miten tuhoavaa se on uhreilleen. Laulu Marionille (Iso-Britannia 2013) käsittelee ikääntymistä ja yksinäisyyttä, myös keskeinen työelämäaihe.

Miten selvitä omaishoitajana ja leskenä, kun arki muuttuu kumppanin kuoleman johdosta kertarysäyksellä?

Huumorin kautta työn hetkellistä kriisiä käsittelee Pedro Almodovar Matkarakastajissa (Espanja 2013), jossa lentokoneen miehistö joutuu matkustajien kanssa kuolemanvaaraan laskutelineiden vioituttua.

Ratkaisukeinot ovat kuin perisuomalaisista juhannusjuhlista. Lohduttavaa.

– Leffaterapeutti Mikael Saarinen

Thinkstock

Kriisit valkokankaalla

Kaikki liukastelevat, vanhat loukkaantuvat Joka kolmas on kaatunut liukastumalla viime vuoden aikana. Eniten liukastumisia tapahtui alle 24-vuotiaille, mutta liukastumisten takia eniten lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle hakeutui yli 50-vuotiaita, käy ilmi Liikenneturvan teettämästä ja TNS Gallupin tekemästä kyselystä. Lääkärin tai terveydenhoitajan käyntiä tarvitsi vastaajista 12 prosenttia, ja kuusi prosenttia liukastuneista joutui olemaan töistä

TELMA 1•2014

www.kotitapaturma.fi/pysy-pystyssakampanja/

”Talouden alamäki johtuu siitä, että näyttelemme tekevämme töitä. Toisin kuin narkkarit, emme ratkaise oikeita ongelmia vaan itse keksimiämme umpisolmuja.”

– Tuomas Enbuske, HS Nyt-liite 24.1.

12

tai koulusta pois. Eniten liukastumisista aiheutuneita loukkaantumisia tapahtui 50–64-vuotiaille. Lähes puolet keski-ikäisistä liukastuneista loukkasi itsensä.

Pysy pystyssä -turvallisuuskampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Kampanjasivulta löytyy aineistoa kaatumisista ja liukastumisista.

TYÖ JA ELÄMÄ TYÖTUOMIOISTUIN

Rengastyö voi tappaa Kokeneetkin asentajat, jotka tietävät paineistetun renkaan vaarallisuuden, tuudittautuvat uskomaan, ettei mitään satu. Satunnaisesti rengastöitä tekevä ei edes tiedä rengastyön vaaroja. Tämä käy ilmi työpaikkaonnettomuuksien tutkintaryhmän tekemästä tutkimuksesta, jossa tutkittiin yhdeksän työpaikoilla sattunutta rengasräjähdystä vuosina 1987–2011.

Tapaturmissa kuoli yhdeksän henkilöä ja kaksi loukkaantui.

Yhdessäkään tutkituista tapauksista renkaan räjähdysvaaraa ei ollut tiedostettu ja paineistettua rengasta käsiteltiin ohjeiden vastaisesti. Yhdessäkään tapauksessa ei myöskään käytetty rengastöihin tarkoitettua turvahäkkiä, joka olisi todennäköisesti säästänyt ihmishenkiä. totti.tvl.fi www.ttk.fi > Hae hakusanalla Rengasturvallisuuskortti

VÄITE: Suomen työelämä ja yhteiskunta on valtavan muutoksen keskellä. Suurin este siitä selviämiselle on työmarkkinoiden jäykkyys.

EI Muutoksessa työmarkkinoiden toiminta on niin työn tarjonnan kuin palkanmuodostuksen kannalta hyvin keskeisessä asemassa. Talouden murroksessa on silti kyse niin moniulotteisesta asiasta, että yhden ulottuvuuden nostaminen tikun nokkaan tuntuu kohtuuttomalta. On myös kyse siitä, miten yritykset sopeutuvat tilanteeseen tai miten julkisella sektorilla kyetään parantamaan tuottavuutta.

Reijo Heiskanen, pääekonomisti, OP-Pohjola

Kari Rissa

EI Palkanmuodostusmallimme ei pienessä avoimessa taloudessamme huomioi tarpeeksi tuottavuuseroja, eikä työmarkkinoiden joustoista ole helposti päästy sopuun. Nämä yhdistyneenä kilpailun puutteeseen ja runsaaseen säätelyyn ovat vieneet kustannustason kestämättömän korkealle. Suurin haaste kuitenkin on, miten teollinen tuotantorakenteemme saadaan monipuolistumaan ja vastaamaan maailmantalouden muuttuneita kysyntäolosuhteita.

Tiina Helenius, pääekonomisti, Handelsbanken

Työtapaturmat Pikapakista Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on julkaissut nettityökalun, josta kuka tahansa löytää ajantasaisia perustilastoja palkansaajille sattuneista työpaikka- ja työmatkatapaturmien lukumääristä sekä työpaikkatapaturmien taajuuksista.

Sovellus hakee tiedot Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) ylläpitämästä tilastotietokannasta, joka koostuu palkansaajille sattuneista työtapaturmista – eli työssä tai kodin ja työpaikan välisellä matkalla sattuneista tapaturmista – sekä työpaikkatapaturmien taajuuksista.

EI Suurin ongelma on poliittinen päättämättömyys, johon tosin liittyy myös työmarkkinoiden uudistamisen hitaus. Päätöksiä pitäisi saada kunta- ja sote-uudistuksessa, ja työllisyysasteen nostaminen on keskeistä kestävyysvajeen nujertamisessa. Suomi pääsisi työllisyysasteessa Ruotsin kanssa samalle tasolle sallimalla yhtä laajan osa-aikatyön ja muut epätyypilliset työsuhteet kuin Ruotsi.

Aki Kangasharju, pääekonomisti, Nordea

Telman tuomio äänin 3–0: työmarkkinoiden jäykkyys ei ole este muutokselle.

www.tvl.fi

NUMEROT

99

Puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjien työ häviää tai sen sisältö muuttuu oleellisesti seuraavan 10–20 vuoden aikana 99 prosentin varmuudella.

0,4

Hotellinjohtajan työ häviää 0,4 prosentin varmuudella.

Lähde: ETLA

TELMA 1•2014

13

TYÖELÄMÄN MUUTOS

TYÖ KRIISISSÄ

Työelämän nopea murros myllää organisaatioita, työtehtävien luonnetta ja kokonaisia toimialoja.

Vanhaa häviää, talouden perinteiset tukijalat murtuvat ja vahvat menestysalat ovat kriisissä. Uutta tulee tilalle, mutta se vaatii uudenlaista osaamista, vanhojen käsitysten kyseenalaistamista ja rohkeaa luopumista. > Tekstit Hasse Härkönen W Kuvat Kirsi Tuura

14

TELMA 1•2014

TELMA 1•2014

15

Seija Kankkunen kokoaa polkupyörää Helkaman tehtaalla. Valmiissa pyörässä saattaa olla jopa 200 osaa.

16

TELMA 1•2014

P

olkupyörän perusrakenne on pysynyt ennallaan sata vuotta: pyörässä on kaksi rengasta yhdistävä runko, ohjainjärjestelmä, voimansiirto ja istuin.

Kaikki polkupyörien valmistukseen, materiaaleihin ja myymiseen liittyvä sen sijaan on käynyt läpi

muutoksen toisensa jälkeen.

Pari-kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa myydyistä pyöristä 90 prosenttia oli valmistettu kotimaassa, nyt 90 prosenttia on tuontipyöriä. Pyöriä tuodaan muun muassa Indonesiasta, Taiwanista ja Vietnamista, joissa isot tehtaat tuottavat niitä valtavia määriä edullisesti ja tehokkaasti.

– Ihmisten sijaan robotit hitsaavat runkoja, automaatio on lisääntynyt, komponenttien tarjonta on kasvanut huimasti, eikä alihankkijoita enää juuri ole kotimaassa, vaan pyörien osat ostetaan maailmalta.

Kilpailuympäristö on muuttunut radikaalisti, Helkama Veloxin toimitusjohtaja Jari Elamo sanoo.

Helkama on ollut polkupyöräbisneksessä vuodesta 1905 lähtien. Yhtiön omien polkupyörien valmistus alkoi 1953 Hangossa, jossa tehdas edelleen sijaitsee.

Monen muun teollisuusyrityksen tapaan tuotantoa siirrettiin aikojen saatossa Kaukoitään, mutta vuonna 2010 Helkama kääntyi uimaan vastavirtaan: suositun Jopon valmistus siirtyi Taiwanista takaisin Hankoon.

– Oman tehtaan antama kilpailuetu toimitusajoissa, kustannukset, laatu ja suomalaisuus, Elamo luettelee siirron syitä.

Pienuus ja markkinoiden läheisyys mahdollistavat myös ketteryyden.

– Kun pyöriä tilataan Kaukoidästä, toimitusaika on helposti 5–6 kuukautta. Kun tuotanto on Hangossa ja omissa käsissämme, voimme reagoida kysynnän muutoksiin ja muuttaa tuotantoa jopa muutamassa päivässä.

Alan muutokset näkyvät tehtaalla myös tavassa tehdä töitä. Työntekijöiden moniosaamista on lisätty määrätietoisesti, mikä lisää tehtaan joustavuutta, motivoi henkilöstöä ja lisää työviihtyvyyttä. Toimintaa on modernisoitu Helkamalla mahdollisuuksien mukaan, ja tuotekehitykseen ja logistiikkaan on panostettu.

Pyöräteollisuudessa on se erikoisuus, että käsityöllä on edelleen iso rooli. Syynä on yksinkertaisesti se, että kaikkia työvaiheita on hyvin vaikea automatisoida.

– Maailmalla isoissa polkupyörätehtaissa kokoonpanolinjalla on 40 ihmistä, joista jokainen tekee vain TELMA 1•2014

17

>

Jesse Valtari viimeistelee robotin tekemää hitsausta polkupyörän rungossa.

yhden työvaiheen. Meillä taas yksi työntekijä kokoaa pyörän alusta loppuun, kun ensin kaikki pyörän osat on tehty itse tai hankittu muualta. Yhden tekijän malli on monipuolisempi, vastuullisempi ja mielekkäämpi tapa koota pyörä. Jokaisesta Hangossa valmistetusta pyörästämme löytyy merkintä, kuka sen on koonnut.

– Työn tekemistä kehitetään koko ajan, koska toi­ mintaympäristön ja markkinoiden muutoksesta on tullut pysyvä olotila. Täytyy olla valmis muutokseen ja pyrkiä ennakoimaan tulevaa.

RAJATTOMASTI MAHDOLLISUUKSIA

Helkaman tarina peilaa osaltaan työelämän ja talou­ den myllerrystä. Globalisaatio, eri maiden ja maan­ osien talouksien verkottuminen, tietoteknologia ja valtavien tietomäärien välittämisen helppous ovat py­ syvästi muuttaneet maailmaa. Suomessa murroskausi näkyy perinteisten menestysalojen – paperi, metalli ja elektroniikka – kriiseinä, ja väestön ikääntyminen tuo omat lisäpulmansa.

Työn ja talouden murros ei sinänsä ole uutta, vas­ taavanlaisia isoja mullistuksia on tapahtunut aiem­ minkin. Ilmeisin esimerkki on höyrykoneen keksimi­ nen ja teollinen vallankumous. Nyt ainutlaatuista on muutoksen nopeus ja laajuus.

– Aikoinaan kesti tuhat vuotta, että tuotanto siirtyi idästä länteen. Nyt vastakkainen liike on tapahtunut parissa vuosikymmenessä Kiinan ja muiden Aasian maiden nousun myötä, Aalto­yliopiston kauppakorkea­ koulun taloustieteen professori Matti Pohjola sanoo.

18

TELMA 1•2014

– Kyseessä on valtava muutos, joka on sinänsä maailmantalouden kannalta hieno asia. Enää köyhässä maassa asuvan paras keino vaurastua ei ole muuttami­ nen rikkaampaan maahan. Euroopan kannalta muutos on kuitenkin hankala, koska asemamme heikkenee.

Pienen maan poliitikoilla ja yritysjohtajilla ei ole mahdollisuutta ohjata yleistä kehitystä, joten vaihto­ ehdoksi jää tilanteeseen sopeutuminen. Uusista olo­ suhteista on pyrittävä hyötymään.

Onko suomalainen työelämä todellisessa kriisissä?

Vastaukset vaihtelevat. Jotkut toimialat ovat ongel­ missa, mutta Pohjolan mielestä monen suomalaisen työn arjessa maailman myllerrys ei näy tai se on vain etäinen taustavire.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan pysyvän asiantuntijan Olli Hietasen mukaan vastaus riippuu katsojasta.

– Jokin vanha päättyy ja samaan aikaan alkaa jotain uutta. On näkökulmakysymys, keskitytäänkö muutok­ sen tuomaan kriisiin vai mahdollisuuksiin, sammuviin vai syttyviin asioihin. Molemmat ovat totta, Turun yli­ opiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitys­ ja varajohtaja Hietanen muistuttaa.

Matti Pohjolan mukaan todellinen kriisi on se, että työn tuottavuuden kasvu on ensimmäistä kertaa Suomessa pysähtynyt, ja se heijastuu hyvinvoin­ tiyhteiskuntaan. Tilanne on jotain aivan uutta. Nyt perinteisen hyvinvointiyh­ teiskunnan koetaan olevan vaarassa.

Tekesin johtavan asiantuntijan Tuomo Alasoinin analyysi on, että 2000­luvun alun lihavina vuosina Nokian vetämässä Suomessa tuudit­ tauduttiin menestyksen jatkumiseen.

Kansantalouden suunnan kääntyminen tuli jonkin sortin yllätyksenä.

– Nyt yritykset pyrkivät uudistamaan toimintaansa tavoilla, jotka olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten. Kun menee hyvin, ei ole pakko uudistua eikä miettiä asioita uudella tavalla.

Elämme riippuvuustaloudessa. Suomessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat hyvin riippu­ vaisia yhdestä tai muutamasta isosta asiakasyritykses­ tä. Suurten ongelmat heijastuvat pienempiin, kuten Nokian kohdalla on huomattu.

”Yksi iso asia on teollinen internet.

Verkko tuodaan kaikkiin laitteisiin, ja sitä kautta kerätään tietoa, jota voidaan analysoida ja muuttaa liiketoiminnaksi.”

OIVALLUKSET RATKAISEVAT

Uudistua pitäisi, mutta mihin suuntaan? Mistä uudet menestykset löytyvät? Asiantuntijoiden mukaan van­ hojen toimialojen väleistä ja rajapinnoista.

>

Kuusi tulevaisuuden työn muotoa

1.

3.

2.

4.

Teknologisen murroksen vaikutuksesta työ muuttuu eri suuntiin. Rajuinta muutos on työtehtävissä, jotka voidaan digitalisoida ja automatisoida – tällaiset työt pitkälti häviävät.

Yhtenä kehityssuuntana on teollisten maiden globaali kilpailu asiantuntijoista, jotka osaavat tunnistaa ja ratkaista ongelmia, räätälöidä ainutlaatuisia tuotteita tai palveluita ja työskennellä itsenäisesti.

Teolliselta ajalta olevien ammattiryhmien väliset rajat muuttuvat epäselvemmiksi. Moniin perinteisiin ammattitehtäviin liittyy yhä enemmän suunnittelua, kehittämistä ja asiakasyhteyksiä.

Teknologiaan jää ”aukkokohtia” eli yksittäisiä työtehtäviä, joita ei voida automatisoida. Näitä kapean alan ositettuja töitä jää ja syntyy etenkin palvelualoilla.

5.

Osa töistä on liian vaikeita tai kalliita digitalisoida tai automatisoida. Sellaisia ovat suurta käden taitoa vaativat työt, joissa tehdään ainutkertaisia tai vaihtelevia tuotteita tai palveluita. Esimerkiksi putkimiehen työ on tällaista.

Hoiva- ja hoitotyö vaatii useimmiten ihmisten välistä vuorovaikutusta, joten se näyttäisi säilyvän.

6.

Lähde: Tuomo Alasoini, Tekes

TELMA 1•2014

19

Asioita on osattava yhdistää uudenlaisiksi, oivaltaviksi kokonaisuuksiksi, joille on maailmalla kysyntää.

Julkisessa keskustelussa tulevaisuuden toivoiksi on nostettu esimerkiksi peliala, energia, terveysteknologia ja -palvelut sekä tietotekniikkapalvelut.

Professori Pohjola painottaa, että innovaatiot ja uudet ideat luovat talouskasvua ja tuovat työtä. Kun tehdään entistä arvokkaampia tuotteita ja palveluita, tuottavuus nousee. Myös 1900-luvulla Suomea vaurastutti innovaatio: puu hiottiin paperiksi.

Kyse on siis laadusta eikä määrästä. Esimerkiksi Pohjola nostaa Koneen. Se ei valmista pelkkiä hissejä vaan tarjoaa kokonaisratkaisuja ihmisten kuljettamiseen. Palveluiden merkitys kasvaa konsepteissa ja kokonaisuuksissa. Paljon puhuttu peliala on kansantalouden kannalta pieni mutta rohkaiseva esimerkki.

– Tulevaisuuden pohjana on osaaminen, eli se missä me suomalaiset olemme hyviä. Viennin rakenteesta voi päätellä, millä toimialoilla Suomella on suhteellinen etu, Pohjola sanoo.

– Yksi iso asia voi olla teollinen internet. Verkko tuodaan kaikkiin laitteisiin ja tuotteisiin, ja sitä kautta kerätään tietoa, jota voidaan analysoida, jalostaa ja muuttaa liiketoiminnaksi suomalaisella tietotekniikan palveluosaamisella. Se voi olla vaikka laakerin värinän mittaamista ja anturin tuottamien tietojen hyväksikäyttöä huollossa.

Ympäristöteknologiaan kohdistuu paljon toiveita, mutta muutkin maat ovat oivaltaneet alan mahdollisuudet. Kovassa kilpailussa menestyvät vain ne, joilla on aidosti huipputason osaamista.

Joka tapauksessa yritysten pitää yrittää ennakoida tulevaisuutta, vaikka maailman monimutkaistuessa

se on muuttunut entistä hankalammaksi. Valtiovallan kohdalla se näkyy tuloksia tuovan innovaatiopolitiikan vaikeutena. Systemaattinen oman toiminnan ja kehityskulkujen analysointi ja havainnointi antavat työkaluja reagoimiseen.

– Jatkuva tulevaisuuden skannaaminen, eri vaihtoehtojen etsiminen ja ajatteleminen tuo muutoskyvykkyyttä, notkeutta ja ketteryyttä. Sitä kautta yritys on halukkaampi ja kyvykkäämpi tarttumaan uusiin asioihin. Ennakointi on kulttuuri, tiivistää Olli Hietanen.

TEKNOLOGINEN MUSTA SURMA

Globalisaatio antaa uusia mahdollisuuksia. Digitaalisessa maailmassa koko maailma on potentiaalinen markkina myös pienille yrityksille. Avoimessa verkostotaloudessa pärjääminen vaatii hyvää tuotetta ja palvelua sekä kasvavaa tuottavuutta – sitä paljon toisteltua kilpailukykyä.

Työn tuottavuuden parantaminen on yksi avainasioista Suomessa. Tuottavuutta voidaan parantaa kahdella tavalla: tehdään uusia tuotteita tai tehdään entisiä tuotteita paremmin tuotantotavoin.

– Prosessien hiomisella voidaan hakea kilpailuetua tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa virtaviivaistamisen ja organisaation keventämisen tuottavuuspotentiaali loppuu, Tekesin Tuomo Alasoini sanoo.

– Innovatiivisuus on tärkeää, mutta tutkimusten mukaan pienet suomalaiset yritykset eivät ole kovin innovatiivisia esimerkiksi tanskalaisiin verrattuna.

Olli Hietasen mielestä olisi mentävä huomattavasti pidemmälle. Hänen mukaansa tulevaisuus koostuu

>

Työn merkityksellisyys korostuu Työelämään tulevat nuoret sukupolvet vaativat työltä ennen kaikkea merkityksellisyyttä, työn arvojen olemista heidän omien tavoitteiden mukaisia ja itsensä toteuttamisen mahdollisuutta. Sen sijaan korkeaa palkkaa ja pitkiä lomia ei pidetä niin tärkeinä. Tiedot selviävät Demos Helsingin vuonna 2012 opiskelijoille tekemästä kyselytutkimuksesta, joka on osa Piilotettu osaaminen -julkaisua. Viime vuonna ilmestyneessä julkaisussa pohditaan, mitä kansainvälinen osaaminen on ja miten nykyajan kansainväliset osaajat tunnistetaan.

20

TELMA 1•2014

– Kulttuuriset muutokset tulevat näkymään työpaikkojen arjessa, Demos Helsingin tutkija Juha Leppänen arvioi tuloksia.

Ihmiset haluavat tehdä asioita eri tavoilla kuin aikaisemmin. Yhdessä tekeminen korostuu, mikä näkyy esimerkiksi uusissa startupyrityksissä. Ne ovat leimallisesti porukassa tekemistä.

Yritysten johdolta työkulttuurinen muutos vaatii Leppäsen mukaan kykyä tehdä työpaikan suhde muuhun maailmaan näkyväksi ja hahmotettavaksi. Se avaa työn merkitystä työntekijöille.

Kymmenen vuotta sitten luovuus nousi keskeiseksi asiaksi työelämässä. Seuraava keskeinen tekijä voi olla uteliaisuus. Uusi utelias luokka on kiinnostunut suurista globaaleista kysymyksistä. Uteliaisuus liittyy lisäksi kykyyn vaihtaa alaa tai tehdä harrastuksesta työtä.

– Silloin kysymykseksi nousee, mitkä ovat niitä taitoja, joiden avulla aikaisemmasta työstä kertynyttä osaamista voi hyödyntää uudella alalla.

Uteliaisuus auttaa myös ylittämään ammattien perinteisiä rajoja.

Esimerkiksi tutkija nostaa nurmijär-

veläisen viljelijän, joka pystyy optimoimaan tuotantoaan ja parantamaan tuntipalkkaansa seuraamalla globaalia viljan hinnan kehitystä, tärkeiden viljelyalueiden sääoloja ja fosforin hinnan kehitystä.

– Osaamisen lisäksi pitää puhua motivaatiosta. Supertehokkuus syntyy siitä, että yhdistetään motivaatio osaamiseen – mikä sinänsä on itsestään selvää, Leppänen sanoo.

– Ihmisille kertyy osaamista myös harrastuksissa ja vuorovaikutuksessa vertaisryhmiensä kanssa.

Tätä osaamista ei toistaiseksi osata hyödyntää.

”Aikoinaan kesti tuhat vuotta, että tuotanto siirtyi idästä länteen. Nyt vastakkainen liike on tapahtunut parissa vuosikymmenessä Aasian nousun myötä.”

TELMA 1•2014

21

Toimitusjohtaja Jari Elamon mielestä ennakointi ja joustavuus korostuvat nykymaailmassa. Uusi Jopo Cruiser tulee markkinoille keväällä.

unohtamisesta ja hullunkurisista perheistä. Eri toi­ mialoilla pitäisi unohtaa se, mikä on tähän asti ollut tärkeää. Metsäteollisuudessa pitäisi unohtaa puu, maataloudessa ruoka. Sitten aletaan nähdä tulevaisuu­ den tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Maataloudessa se voi tarkoittaa esimerkiksi bio­ peräisten 3D­tulostusmateriaalien kasvattamista.

Porkkanoiden kasvatusta ei koskaan saada meillä todella kannattavaksi, toisin kuin 3D­printtausmate­ riaalin kasvattamista, joka vaatii insinööriosaamisen sovittamista maatalouteen. Hullunkurisilla perheillä Hietanen tarkoittaa yllättävien, toisistaan täysin irral­ listen toimialojen yhdistämistä.

– Entinen menestys ja vanhat rakenteet ovat suurin haasteemme. Olemme vanhojen asioiden ja teknolo­ gioiden vankeja.

Hietasen mukaan olemme astumassa biokauteen, mikä tarkoittaa siirtymistä seuraavaan teollistumisen vaiheeseen metsä­ ja metalliteollisuuden jälkeen.

Myllerrys on samankaltainen kuin tietoyhteiskunnan ja digitalisoitumisen läpilyönti.

Tulevaisuudentutkija vertaa nykytilannetta keski­ ajan lopettaneeseen mustaan surmaan, joka tappoi noin kolmasosan Euroopan väestöstä ja murskasi suuren osan talouselämästä. Raunioista kasvoi aivan uudenlainen talous. Internetin, tietoliikennemahdolli­ suuksien ja vapaakaupan myötä on menossa teknolo­ ginen musta surma.

– Meidän täytyy keksiä musta surma 2.0:n jälkeen uusi bisnes ja siihen tarvittavat ainekset. Uuden maail­ man ansaintalogiikka täytyy löytää ja oivaltaa. Nykyisiä ammatteja poistuu valtava määrä, ja se johtaa kysy­

Aivojen kehittäminen auttaa kriisissä Työelämän kriiseistäkin selviää vähän paremmin treenatuilla aivoilla.

• Ihmisen aivot muodostavat asioista ja niiden kulusta ennakkokäsityksiä, mikä säästää aivotyön energiaa. Tyypillistä on, että asioiden odotetaan ainakin osittain pysyvän ennallaan. Yllättävässä kriisitilanteessa ihmisen odotukset ja havainnot eivät vastaa toisiaan, jolloin ihminen joutuu stressitilaan.

• Kun aivot tunnistavat stressitilanteen, se vaikuttaa kahdella tavalla. Ensin elimistössä syntyy biokemiallinen reaktio, joka energisoi ja valpastuttaa ihmisen. Stressireaktion toinen vaihe

22

TELMA 1•2014

on ajattelun kaventuminen. Kun nor­ maalisti erilaisia toimintavaihtoehtoja on satoja, stressitilanteessa valinnat kaventuvat: pakene, taistele tai näyttele kuollutta. Evoluution tuloksena synty­ neet kolme vaihtoehtoa eivät riitä nykyisen työelämän kriisitilanteiden ratkaisemiseen.

• Aivoja voi harjoittaa toimimaan järke­ vämmin kriisitilanteessa. Puhutaan resilienssistä, joka kuvaa muutoskykyä ja sisukkuutta, yksilön ja yhteisön kykyjä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin.

• Resilientillä ihmisellä on kyky irrottaa aivon­ sa stressireaktion toisesta vaiheesta, jolloin stressitaso laskee ja aivot palautuvat. Sen an­ siosta ajattelu pysyy laajana ja monipuolisena.

• Resilienssiä voi harjoitella ja oppia. Usein aja­ tellaan, että painetilanteissa hyvin toimivien johtajien tai työntekijöiden kyvyt ovat synnynnäisiä, mutta se ei pidä paikkaansa.

He ovat elämänsä aikana kehittyneet hallitse­ maan kriisitilanteita.

Lähde: aivotutkimuksesta väitellyt psykologi Ville Ojanen, Aivokunto Oy

mään, mitä työ oikein on. Koko työn käsite pitäisi määritellä uudelleen, Hietanen sanoo.

Uuden ajan airuita hän löytää yllättävästä suunnasta: downshiftaajista eli leppoistajista.

– Leppoistajia pitäisi katsoa tarkemmin eikä syyllistää vastuunpakoilijoiksi. He ovat astuneet pois vanhasta työn käsitteestä ja ovat valmiita maksamaan uusista asioista. Ihmisten onnellisuuden ympärille kasvaa uutta liiketoimintaa.

KAIKISTA KEHITTÄJIÄ

Pieni osa suomalaisista hyppää kokonaan uuteen elämään. Suurin osa jatkaa ainakin toistaiseksi tavallisissa töissä.

Tuomo Alasoinin mukaan työtehtävät muuttuvat entistä enemmän sellaisiksi, että niiden tuloksellinen tekeminen vaatii henkistä sitoutumista.

Työntekijän on laitettava oma identiteettinsä ja sielunsa peliin. Työn mielekkyys, merkityksellisyys ja työn tekemisen hallittavuus korostuvat.

– Ihmisten mahdollisuus olla kehittämässä toimintaa, innovatiivisia tuotteita sekä tapaa toimia nousee tärkeämmäksi. Työntekijät eivät ole objekteja vaan aktiivisia toimijoita. Työyhteisötaidot korostuvat, ja työntekijöiden rooli muuttuu itseohjautuvammaksi, Tekesin johtava asiantuntija luettelee.

– Uudet työn tekemisen tavat syntyvät työpaikkojen arjessa. Tutkimuksella ja hankkeilla voidaan madaltaa yritysten kynnystä kokeilla uusia toimintatapoja. ICT-yritykset ovat olleet suunnannäyttäjiä uusissa tavoissa tehdä työtä.

Yksi työntekijä kokoaa pyörän alusta loppuun.

Seija Kankkunen kuljettaa polkupyörää eteenpäin kokoamislinjalla sitä mukaa kuin eri osat on asennettu.

Tekesillä on menossa vuoteen 2018 jatkuva Liideri-ohjelma, jonka tavoitteena on auttaa yrityksiä uudistamaan liiketoimintaansa kehittämällä johtamista, työn tekemisen tapoja ja työntekijöiden osaamista.

– Yksityinen ja julkinen sektori ovat eri tilanteessa. Yksityisellä sektorilla on pakko reagoida nopeasti, jos tuotteet eivät mene kaupaksi. Julkisella sektorilla ongelmat ehtivät usein kasautua huomattavasti suuremmiksi ja muutoksia tehdään vasta selkä seinää vasten. Julkisen sektorin merkitys Suomen kilpailukyvyn rakentamisessa on ollut suuri, Alasoini huomauttaa.

Automaatio on jo kauan pitkälti korvannut ihmistyön teollisuudessa ja logistiikassa. Nyt menossa on tietotyön automatisoituminen, joka vaikuttaa työelämään radikaalisti. Yhdysvaltoja koskevan tulevaisuusarvion mukaan suuri määrä ammatteja automatisoidaan ehkä jo vuoteen 2020 mennessä. Listauksessa on mukana muun muassa palveluammatteja, myyntiä ja markkinointia sekä opetustöitä. Suomessa Etlan tutkijat selvittivät samaa asiaa, ja heidän mukaansa tietoteknistyminen uhkaa noin kolmannesta Suomen työpaikoista.

Aalto-yliopiston Matti Pohjola nostaa tulevaisuuden keskeiseksi kysymykseksi ihmisen ja koneen välisen työnjaon uudelleenmäärittelemisen. Kone osaa jo nyt ratkaista ongelmia huomattavasti tehokkaammin kuin ihminen, mutta jatkossakin ihmisen pitää määritellä ne ongelmat, jotka koneelle annetaan ratkaistavaksi.

Se olennainen ero on luovuus. O

TOIMITUKSEN KOMMENTTI

Asennekysymys Minä olen lukenut työelämän muuttumisesta satoja juttuja, kirjoituttanut niitä kymmeniä ja kirjoittanut jokusen itsekin.

Väitän tietäväni aika paljon siitä, miten valtavassa murroksessa olemme – isommassa kuin vuosikymmeniin. Oman työni kautta tunnen parhaiten median rakenteiden natinan, mutta muutos on muillakin aloilla hurja, ja siksi emme voi enää tehdä niin kuin aina ennen on tehty.

Onko muutos helppo vai vaikea, riippuu ihmisistä.

Työntekijät tarvitsevat uutta asennetta, uusia tapoja tehdä enemmän, monipuolisemmin, järkevämmin, nurisematta.

Esimiehet tarvitsevat uutta asennetta: heidän on pakko luottaa, että ihmiset osaavat.

Työntekijät ottavat vastuuta, jos sitä annetaan, mutta vastuu vaatii vierelleen valtaa: valtaa päättää, arvioida, tehdä itse ratkaisuja, sillä kaikkea pientä ei ole järkevää hyväksyttää pomolla, niin kuin aina ennen on tehty. Muutos vaatii myös uutta asennetta työmarkkinajärjestöiltä. Asioista ei voida sopia niin kuin aina ennen on sovittu – tai jätetty sopimatta.

Muutos vaatii kaikilta uskallusta. Nyt ei voi vain pikkuisen kokeilla tai jeesustella, nyt pitää tehdä oikeasti.

– Sami Turunen

Teema jatkuu: Järjestelmien kehitys tehostaa työtä. Tai sitten ei.

TELMA 1•2014

> 23

TYÖELÄMÄN MUUTOS

TUSKAA VAI TUOTTAVUUTTA? 24

TELMA 1•2014

Tietotekniikan piti tehostaa työtä ja ravistella rutiineja. Vaan kuinkas kävikään? Terveydenhuollossa tökkivät tietojärjestelmät turhauttavat tekijöitä ja pahimmillaan vaarantavat potilasturvallisuuden.

Teksti Jarno Salovuori W Kuva Sarri Kukkonen

T

eknologian nopea kehitys parantaa terveydenhuollon laatua, sillä uudet hoitomuodot auttavat yhä useampia ja huonokuntoisempia potilaita. Kalliiden laitteiden ja niitä käyttävän henkilökunnan määrien lisääntyessä kustannukset kuitenkin laukkaavat. Jos tilastoja on uskominen, tuottavuus on jopa laskenut.

– Terveydenhuolto on jo kauttaaltaan digitalisoitunut. Esimerkiksi kuvantamisessa ja laboratoriopalveluissa on avautunut huimia uusia mahdollisuuksia. Saavutetut hyödyt ovat merkittäviä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta emme tiedä todellista tuottavuuskehitystä, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Martti Kulvik.

Kulvikin mukaan julkisen sektorin ja terveydenhuollon tuottavuusmittareiden osaaminen on lapsenkengissä. Esimerkiksi lääkärin vastaanotolla kuluva aika on huono mittari tuottavuudelle.

– Vaikuttavuus eli se, mitä potilaat odottavat saavansa, ei juurikaan näy mittareissa.

Kuitenkin mittareita käytetään toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa.

Lääkärinä Kulvik tietää mistä puhuu. Päivätyön ohella hän on tehnyt päivystysvuoroja Meilahdessa, joten kosketus sairaalamaailmaan on säilynyt.

TURHAA JA HUKKAA

Jo 1960-luvulla tietotekniikan uskottiin automatisoivan rutiinit ja mahdollistavan keskittymisen varsinaiseen hoitotyöhön.

Aivan näin ei ole käynyt: on tullut lisää rutiineja ja tietotekniikkaa, jotka vievät ison osan työajasta.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA teki eteläsuomalaisessa erikoissairaanhoidon yksikössä case-tutkimuksen. Se päätyi siihen, että ICT kokonaisuutena heikensi henkilökunnan työhyvinvointia ja motivaatiota.

Lisäksi se aiheutti turhaa ja turhauttavaa

työtä. Tutkimukseen osallistui erilaisia osastoja, ja edustettuina oli 15 eri ammattiryhmää, joten tulos kuvannee terveydenhuoltoa laajemminkin.

Tietojärjestelmät voivat siis lisätä henkilöstön tarvetta ja työn kuormittavuutta tilanteessa, jossa osaavasta henkilökunnasta on muutenkin pulaa. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman myöntää, että esimerkiksi potilastiedon kirjaamiseen saattaa kulua niin lääkäreiden kuin koulutetun hoitohenkilöstön aikaa aiempaa enemmän.

– Osa ICT:n tuottavuushyödyistä hukataan siihen, että laitteita ei ole riittävästi, ohjelmistoja ei ole suunniteltu käyttäjälähtöisesti eivätkä järjestelmät seurustele keskenään. Työtyytyväisyys ja potilasturvallisuus heikkenevät, jos eri järjestelmät vaativat paljon kirjautumisia, ovat kankeita

Hoitohenkilökunta pystyy luottamaan EKG-laitteen tai infuusiopumpun toimintaan, mutta tietojärjestelmiltä luotto puuttuu. käyttää tai niiden hyötyjä ei nähdä omassa työssä.

Aivan kuten muillakin aloilla, tietotekniikka pakottaa toimimaan tietotekniikan ehdoilla. Hoitohenkilökunta pystyy luottamaan EKG-laitteen tai infuusiopumpun toimintaan, mutta tietojärjestelmiltä tuo luotto puuttuu. Martti Kulvikin mielestä voidaan puhua kulttuurien ristiriidasta.

– Omasta kokemuksesta tiedän, että tietojärjestelmät ovat epäintuitiivisia ja yksinkertaisesti tökkivät. Pienikin viive voi

aiheuttaa vaaratilanteita, ja jos potilas vaarantuu, ristiriita on suuri. IT-maailma on epäyhteensopiva lääketieteen turvallisuusajattelun kanssa.

Joissain tapauksissa on jopa heikennetty hoidon laatua, kun henkilökuntaa on pakotettu käyttämään huonoja tietojärjestelmiä.

PAREMPIA PIENSOVELLUKSIA

Tietojärjestelmien pitäisi mukautua ja tukea työprosessin muutoksia, mutta nyt tilanne on päinvastainen. Jotta henkilökunta pääsisi kehittämään hoitoprosessia ja arkea helpottavia sovelluksia, Kulvik jakaisi ICT:n kahteen osaan.

– Koko sairaalan tasolla perus- ja tukiprosessien standardointi on tärkeää. Tähän tietojärjestelmät ovat tuoneet paljon hyvää, ja tilanne paranee entisestään avointen rajapintojen myötä. Mutta yksittäisen osaston sisällä on toinen todellisuus, jossa korostuu inhimillinen osaaminen. Se on neitseellinen alue, jolle ICT ei ole vielä tarjonnut oikeita työkaluja, Kulvik muistuttaa.

Henkilökunnan pitäisikin olla alusta lähtien mukana kehittämässä arjen piensovelluksia siinä missä tietojärjestelmiäkin.

– Nykyiset ohjelmat ovat mustia aukkoja, joista puuttuu interaktiivisuus. Esimerkiksi mobiilipeleissä on mielenkiintoista suomalaista osaamista, jota voisi tuoda terveydenhuollon sovelluksiin.

Tehyn Mervi Flinkman kehottaa ottamaan myös asiakkaat mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen.

– Asiakkaat ja potilaat vaativat, että heidän tietonsa ovat entistä paremmin hyödynnettävissä eri organisaatioissa. Potilaat haluavat osallistua oman terveytensä hoitoon – ilman ICT:tä se ei ole mahdollista.

Lisätietoja: www.etla.fi > Hae hakusanalla ICT www.tsr.fi > Hae numerolla 110421 TELMA 1•2014

25

26

TELMA 1•2014

Rikasta elämää Leena Niemistöstä olisi voinut tulla muusikko, mutta hänestä tulikin Suomen tulokuningatar. Lääkärikeskus Dextran toimitusjohtaja tekee silti edelleen töitä 60 tuntia viikossa, sijoittaa, kerää taidetta, kuntoilee seitsemän tuntia viikossa ja kantaa huolta suomalaisnuorten terveydestä.

Teksti Tiia Lappalainen W Kuvat Miika Kainu

> TELMA 1•2014

27

V

iime lokakuussa Leena Niemistöä jännitti. Hän oli vuonna 2012 myynyt 60 prosentin osuuden johtamastaan lääkärikeskus Dextrasta ja osasi olettaa olevansa kärkijoukossa, kun eniten tienanneiden tiedot kerrottaisiin. Häntä mietitytti, miten asiaa käsiteltäisiin mediassa.

Kun marraskuun ensimmäinen päivä koitti ja verotiedot julkistettiin, Niemistöstä tuli koko Suomen kovatuloisin henkilö – ja historian ensimmäinen nainen tulolistan ykkössijalla. Lehdissä nähtiin hymyilevä, pirteä nainen, joka kertoi rakastavansa työntekoa ja olevansa ylpeä veronmaksaja. Media julisti ensimmäisen naisen asemaa.

Niemistö on sanonut haluavansa parantaa maailman – erityisesti naisten – terveyttä, ja sijoittanut muun muassa yhtiöön, joka kehittää kohdunkaulasyöpää aiheuttavan hpv-viruksen itsetestausta. Dextra on tehnyt yhteistyötä Naisten Pankin kanssa, ja lisäksi Niemistö on palkittu muun muassa Veuve Clicquot Business Woman Awardilla.

Onko hänessä ripaus naisasianaista? Niemistö hymähtää.

– En ole feministi. Silti koen, että naisilla tulee olla peruslähtökohdiltaan samat vaikuttamismahdollisuudet esimerkiksi yritysten johdossa ja hallitustyössä.

Kun Niemistö tuli Dextran toimitusjohtajaksi 2003, hyvä veli -verkostot jylläsivät ja ala oli hyvin miehinen.

– Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon myönteistä. Silloin tunsin vielä olevani aika outolintu, hän sanoo nyt Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevan Dextran työhuoneessaan.

HYVÄÄ JA EETTISTÄ

Nykyisin Niemistö toimii Dextran toimitusjohtajana ja Pihlajalinna Oy:n varatoimitusjohtajana sekä istuu muun muassa Ilmarisen, Elisan ja Handelsbankenin hallituksissa. Niemistön mies Kari Niemistö on yksi Suomen suurimmista sijoittajista, ja Leena Niemistö sijoittaa itsekin.

Punaisena lankana on, että yritysten, joihin hän sijoittaa, on tuotettava maailmaan jotain hyvää. Lisäksi niiden on toimittava aloilla, joissa Niemistöllä on osaamista. Tuorein esimerkki on lasten ja nuorten käyttöön soveltuvaa verensokerimittaria kehittävä Modz.

– En pelkästään sijoita rahaa, vaan annan yrityksen hyväksi myös omaa osaamistani ja omat verkostoni.

Töitä Niemistölle kertyy noin 60 tuntia viikossa, osa edelleen lääkärin vastaanotolla.

– Myönnän, että teen liikaa töitä. Tavoitteenani on kohtuullistaa sitä. Tämä ei ole millään lailla ideaali tilanne.

Niemistö osti ensimmäisen Dextran osuutensa 1980-luvun lopulla, kun hän tuli lääkärikeskukseen pitämään vastaanottoa. Silloin osakkuutta vaadittiin jokaiselta lääkäriltä. Niemistö itse on purkanut järjestelmän.

– Tärkeämpää on, että saamme tänne todella hyvät lääkärit. Kaikilla ei ole mahdollisuutta investoida osakkuuteen.

Toimitusjohtajana Niemistö on pyrkinyt sitouttamaan työntekijänsä arvostuksella, selkeillä tavoitteilla ja vastuulla. Dextralle myönnettiin 2011 ensimmäisenä suomalaisena terveydenhuollon yrityksenä Investors in People -sertifikaatti. Se on tunnustus henkilöstöä voimavarana käyttävästä, vastuuta antavasta ja kommunikoivasta johtamistyylistä.

28

TELMA 1•2014

"En pelkästään sijoita rahaa, vaan annan yritysten käyttöön omaa osaamistani ja omat verkostoni."

INNOSTUSTA JA TERVEYTTÄ

Vaikka yrityskaupan jälkeen Niemistöllä on toimitus- ja varatoimitusjohtajana entistä isompi tontti johdettavanaan, häneen saa suoraan yhteyden, ilman sihteerien välikäsiä. Kahvit Niemistö pyöräyttää vieraille itse omassa työhuoneessaan. Hän tekee edelleen lääkärintöitä eikä istu yksin norsunluutornissa.

Henkilöstön hyvinvoinnin ja motivaation paremmin huomioivia johtamismalleja tarvitaan Niemistön mukaan tulevaisuuden työ- ja yrityselämässä – etenkin, kun kilpailu työntekijöistä kovenee.

– Meidän esimiesten tehtävänä on saada ihmiset innostumaan työstään niin, että he saavat siitä iloa ja merkitystä. Se välittyy myös asiakkaille. Työn ilo tulee muun muassa siitä, että on valtuuksia tehdä asioita itsenäisesti.

Niemistö uskoo, että työelämän on kerta kaikkiaan pakko muuttua paremmaksi, jos ihmiset halutaan saada pysymään töissä pidempään. Myös työntekijöiden on kannettava kortensa kekoon.

– Työnantaja voi vaikuttaa siihen, että työympäristö – ergonomia, johtaminen, tiimit ja kohtuullinen työmäärä – on kunnossa. Toinen osa on ihmisen oma vastuu. Meidän täytyy pitää omasta fysiikastamme huolta, Niemistö muistuttaa.

Työterveyshuollon keikahtamista ennaltaehkäisystä sairaanhoidon puolelle on moitittu, ja Niemistökin myöntää ongelman. Ihmisten perusterveyttä ei saada kuntoon lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolla, jos ihminen itse ei ole valmis huolehtimaan itsestään.

– On järkyttäviä tutkimustuloksia siitä, että fyysinen kuntomme on niin heikko, että meillä on vaikeuksia selvitä työstämme, vaikka itse raskaan fyysisen työn määrä koko ajan laskeekin.

VASTUUTA JA VAPAUTTA

Leena Niemistö muistuttaa, että loppuun palaminen on harvoin pelkästään työstä kiinni. Työn ulkopuolisella ajalla on paljon merkitystä kokonaisvointiin.

– Aivokapasiteettia ei voi pitää yllä kahtatoista tuntia päivässä. Työ on osa sosiaalista elämää, mutta sen ulkopuolista elämää ei voi liikaa korostaa. Jollain se on perhe, jollain ystävät tai joku muu.

Niemistö pitää itsestään huolta liikkumalla noin seitsemän tuntia viikossa. Hurjassa työtahdissa liikunta pysyy mukana rutiinien avulla. Sitä Niemistö suosittelee muillekin.

– Pitää olla kaveri, jonka kanssa harrastaa, sekä sovittu vuoro. Silloin ei tarvitse väsyneenä käyttää kapasiteettiaan sen miettimiseen, jaksaako lähteä vai ei.

> TELMA 1•2014

29

30

TELMA 1•2014

Ja vaikka lähtiessä olisi väsynyt, liikunnan jälkeen on aina energinen olo.

Moni herää terveysongelmiin vasta, kun ensimmäiset oireet tulevat. Ne, jotka osaavat vaatia työterveyshuollolta ennaltaehkäisyä ja tarttuvat tarjolla oleviin toimenpiteisiin, ovat usein niitä, jotka muutenkin pitävät itsestään huolta.

Ennaltaehkäisevien toimien piiriin pitäisi Niemistön mukaan saada erityisesti henkilöt, jotka eivät ole niistä kiinnostuneita. Työterveyshuolto ei kuitenkaan yksin pysty kaikkeen. Jotta ennaltaehkäisy saataisiin taas työterveyshuollon ytimeen, pääosa työstä on tapahduttava yritysten sisällä. Vastuuta ei voi siirtää ulkopuolelle.

– Yksilölle on tärkeää, että saa avun nopeasti silloin, kun sitä tarvitsee. Yrityksen intressi on lähteä panostamaan ennaltaehkäisyyn. Se tuo aina säästöjä, Niemistö sanoo.

Historiaan verrattuna olemme menossa parempaan suuntaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten työhyvinvoinnista ja jaksamisesta ei edes puhuttu.

Nykyisen työssä käyvän väestön sijaan Niemistö onkin enemmän huolissaan niistä nuorista, joilla on jo paljon selkä- ja niskakipuja tai jotka ovat syrjäytymisvaarassa.

– Jos katsotaan vuosikymmeniä taaksepäin, silloin ei harrastettu niin aktiivisesti kuin nyt, mutta tuli luonnollista arkiliikuntaa, joka nykyisin on liian vähäistä. Varusmiehet antavat aika luotettavan poikkileikkauksen nuorten miesten kunnosta, ja se on kyllä radikaalisti heikentynyt, Niemistö sanoo.

– Tämä ei yhtään sovi meidän kestävyysvajekuvioon.

Meillä ei ole varaa menettää työelämästä yhtään nuorta.

TAIDETTA JA MUSIIKKIA

Toimitusjohtajan perhe on aktiivinen koripalloharrastaja, ja Niemistön työhuoneen hyllyllä komeilee Munkkiniemen oman joukkueen Torpan Poikien viiri.

Toisen kaapiston päällä on kunniamainintoja ja palkintoja niin puolimaratoneilta, tenniksestä kuin anonyymeilta naisvaikuttajilta.

Vähän yllättäen taide ei ole saanut työhuoneessa juuri jalansijaa. Yllätys se on siksi, että Niemistö toimii miehensä vanhempien perustaman taidesäätiö Ars Fennican palkintolautakunnan puheenjohtajana ja on innokas taiteen kerääjä. Niemistöjen kokoelma on tallennettuna Hämeenlinnan taidemuseoon.

– Kartutamme kokoelmaamme varsin paljon Ars Fennica -voittajilla ja -ehdokkailla, mutta punaisena lankana on suomalainen ja pohjoismainen nykytaide.

Taide on Niemistön elämässä yksi niitä asioita, johon hän haluaisi tulevaisuudessa panostaa enemmän.

Lisäksi hän on kaivanut esiin vanhan ystävänsä, klarinetin. Hän on vienyt sen huoltoon ja aikoo ruveta soittamaan omaksi ilokseen.

– Lapsuuteni ja nuoruuteni kului musiikin parissa, mutta viimeisen 25 vuoden aikana se on valitettavasti jäänyt taka-alalle. Olen koko ajan luvannut perheelleni, että se tulee takaisin.

Musiikista olisi voinut tulla Niemistön työ, ellei hän jo 14-vuotiaana olisi päättänyt lukea itsensä lääkäriksi. Nuori tyttö soitti ensin viulua ja sitten klarinettia aina lääkäriksi valmistumiseensa asti – kokoonpanoissa, joissa soittaneista kavereista on tullut tunnettuja muusikkoja.

Kun Niemistöltä utelee, keitä he ovat, hän hymyilee hivenen kiusaantuneesti. Lopulta hän paljastaa yhden nimen.

– Soitin samassa kamariorkesterissa kuin Hannu Lintu.

Lintu johtaa nykyisin Radion sinfoniaorkesteria, Niemistö Dextraa.

Oman alansa mestareita molemmat. O

"Varusmiehet antavat luotettavan kuvan nuorten miesten kunnosta.

Se on kyllä radikaalisti heikentynyt."

Leena Niemistö • Syntynyt vuonna 1963 Sippolassa.

• Asuu Helsingissä, mies ja kolme lasta.

• Fysiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori.

• Dextran toimitusjohtaja ja Pihlajalinna Oy:n varatoimitusjohtaja.

Ars Fennican palkintolautakunnan

puheenjohtaja. Suomen Syöpäinstituutin Säätiön varapuheenjohtaja.

• Myi 60 prosentin osuutensa Dextrasta vuonna 2012 Pihlajalinna Oy:lle, joka on yksi Suomen suurimmista yksityisen ja kotimaisen ter-veydenhuollon palvelujen tarjoajista. ”Päätös tuli aika

nopeasti. Vuosi kaupan jälkeen täytyy todeta, että se oli varmasti kaikille osapuolille hyvä ratkaisu.”

• Innokas taiteenkerääjä. Yksi lempitaiteilijoista on Olav Christopher Jenssen. ”Rakastan värejä, ne ovat minulle todella tärkeitä.”

TELMA 1•2014

31

Muutoksen jytinää Muutos on prosessi, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli. Muutosta ei pääse pakoon: se on kaikkialla ja juoksee meitä nopeammin.

Teksti Sami Turunen Kuvitus Jonna Koivumäki

32

TELMA 1•2014

M

aailma on aina ollut muutoksessa. Kivikaudella edettiin verkkaisesti, mutta heti sen jälkeen vaihdettiin isommalle vaihteelle. Valtakuntia on tullut ja mennyt: tuhatvuotisetkin olivat vain tuhatvuotisia, ja viimeisen vuosisadan rajojen siirtelyt ovat osoittautuneet nopeiksi kokeiluiksi.

Nykymittareilla tuhat vuotta on iänkaikkisuus, nyt lainalaisuudet vanhenevat nopeammin kuin koskaan. Joka päivä luemme, miten ilmasto muuttuu, talouden globaali

tasapaino muuttuu, toimialat ja työ muuttuvat. Muutoksessa on myös ansaintalogiikka, pari- ja pankkisuhde, koulu, päiväkoti ja museo, sote-alueet, kuntarakenne ja suomalaisuus kaiken kaikkiaan. Pysyvintä on itse muutos, sillä mikään ei ole niin pysyvää kuin se.

Koskaan et muuttua saa, sanoo vanhanaikainen iskelmä, mutta kaiken pitää muuttua, sanoo nykyaikainen konsultti. Muutosta ihaillaan: vierivä kivi ei sammaloidu, vaan aiheuttaa alamaastossa kehityksen jytinää.

ILMIÖ

Muutos on mahdollisuus, sanoo edistysuskoinen. Jokainen muutos on uusi mahdollisuus epäonnistua, änkyröi skeptikko.

Emme pääse muutokselta piiloon, olemme sen edessä alastomampia kuin ikinä.

Monesta voi tuntua, että muutoksessa mennään nyt kuin armeijassa pahimmillaan: siirretään joukot kiireellä jonnekin, minne päästyämme ihmettelemme, minne mentiin ja mitä täällä tehdään – kunnes on taas kiire seuraavan etappiin.

VAUHTI HALLUSSA?

Muutos on aina tuskaa. Hallittu muutos voi energisoida, antaa virtaa ja motivaatiota.

Liian iso muutos aiheuttaa epätietoa ja kipua.

Muutoksen pahin muoto on kaaos. Se on epäjärjestystä, sekasortoa, josta puuttuu säännöllisyys ja ennustettavat lopputulokset. Perhosvaikutus on kaaosteoria, jonka mukaan perhosen siivenisku saa aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa.

Jatkuvat muutokset työpaikoilla aiheuttavat nykyään pieniä tai isompia myrskyjä, tai ainakin niitä perhosia vatsanpohjaan.

Joka päivä syntyy joku uusi ajatus, projekti tai hanke. Liiketoimintamallia uudistetaan, organisaatiota rukataan, toimintaa sopeutetaan, työnkuvia tarkennetaan, strategiaa viilataan uuteen toimintaympäristöön sopivaksi – koska, tiedättehän, on muutosmuutosmuutos.

Monilla voi olla tunne, että muutos ei ole kenenkään hallussa ja kehittämistä tehdään vain kehittämisen itsensä, ei lopputuloksen vuoksi. Muutosturvaa tarvittaisiin muuallekin kuin työmarkkinoiden semanttisiin näpertelyihin.

Osa globaalin pakon sanelemaa yhteiskunnan muutosta on luova tuho. Siinä vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien ja tuottavampien tieltä. Vaikka tätä kehitystä yritetään rakennepaketeilla ohjata, homma on veronmaksajan silmin loputonta jaanausta termeillä, joiden sisältöä niiden luojatkaan eivät osaa maallikolle avata.

KOMPUUTTERISTA KAAOKSEEN?

Heinäkuussa 1969 Neil Armstrong otti kuussa pienen henkilökohtaisen askeleen.

Vaikka edesmennyt astronautti herkistyi lausumaan suuria, ei askel ollut sellainen loikka

ihmiskunnalle kuin kuviteltiin. Kenenkään elämä ei mullistunut kuussa käynnistä, ja siellä steppailu olikin kepeää egotrippailua siihen verrattuna, mitä tietokone on tehnyt ihmiskunnalle.

Tietokoneen keksijää on mahdoton nimetä, vaikka ainakin Alan Turingia, John von Neumannia, Konrad Zusea tai Howard Aikenia on tarjottu – se on ehkä hyvä, sillä vastuu on liian iso yhden nörtin fyysisen työn puutteen kuihduttamille harteille.

Tietokone on nimittäin syypää kaaokseen, joka meillä vallitsee. Se on muuttanut maailmaa enemmän kuin mikään muu keksintö. Se kiihdytti pallomme pyörimisen tahtia ja sekä pienensi että laajensi maailmaamme. Se mullisti kaupankäynnin logiikan, laittoi toimialat polvilleen, pisti palveluajattelun uusiksi, romahdutti median ja tappoi tuhansia ammatteja.

Tietokone on kaikkialla. Ensin se oli pöydällä ja sen alla, sitten sylissä. Sitten tietokone pieneni ja meni taskuun, luuriin ja ranteeseen. Yhä enemmän tietokone on vaatteissa ja iholla, ihon alla, silmämunassa ja paikoissa, jonne päivä ei paista. Tähän asti olemme mitanneet maailmaa, nyt käännymme sisäänpäin ja kontrolloimme itseämme ja elintoimintojamme.

Tietokone on mullistanut ihmisten liikkumisen ja olemisen, arjen ja pyhän, päivät ja varsinkin teinien yöt. Se on muuttanut perheiden dynamiikkaa, parisuhteen ylläpitoa, lasten koulunkäyntiä ja vanhempien työaikaa. Tekniikka, jonka piti tuoda vapaus, kahlitsee ja tarkkailee meitä herkeämättä ja kaiken aikaa. Scifi-kirjallisuudessa ja -elokuvissa on maalailtu jo kauan dystopioita siitä, mihin isovelikehitys johtaa.

HULLUUS VALLALLA?

Tietotekniikan kehitys ei pysähdy huomiseen, ensi viikkoon tai seuraavalle vuosikymmenelle. Kaikki, mitä olemme nähneet, on vasta alkua. Käyttöliittymäteknologia harppoo sellaista vauhtia eteenpäin, että ihmiset ja paikat tunnistavat Google-lasit, haptiset käyttöliittymät tai datahanskat, joita nyt hahmotellaan, ovat pian yhtä eilistä kuin lankapuhelin nyt.

Digiguru Ville Tolvanen sanoo, että kaikki mikä voi muuttua digitaaliseksi, muuttuu.

Hän muistuttaa, että nyt kädessämme oleva medialaite on kaikkien aikojen huonoin. Kehitys kiihtyy, emmekä tiedä, missä sen rajat ovat. Emme välillä tunnu edes tietävän, pitäisikö mennä tekniikka vai tarve edellä: kehitetäänkö ensin sovellus ja mietitään, mihin sitä voisi käyttää, vai kehitetäänkö sovellus tarpeeseen?

Energiajuomavetoiset propellipäät ovatkin liian nopeita hitaille poliitikoille, kangistuneelle elinkeinoeliitille ja työmarkkinoiden jähmeille jarruvoimille. Sanonnan mukaan hullut vievät maailmaa eteenpäin, viisaat yrittävät pitää sitä pystyssä. Koska hullut ovat päässeet irti, muutoksesta seuraa nyt kriisiä kriisin perään.

Mutta entä jos muutos ahdistaa, jos ei jaksa koko ajan opetella uutta? Saako palkan-

Muutos on mahdollisuus epäonnistua, änkyröi skeptikko. nauttija sanoa, että en jaksa, haluan tehdä hyvin nykyhommani enkä sännätä trendin perässä sinne tahikka tuonne? Saako sorvaaja vain sorvata, saako ajatustyöläinen olla kuluttamatta aikaansa loputtomiin muutosprosesseihin, joihin palavat aika, hermo ja tarmo?

Moni haluaisi huilata hetken, ottaa etäisyyttä kehityksen rattaiden kolinaan. Jos se oikeus suotaisiin, ehkä vähän ajan päästä jaksaisi sitten taas yrittää muuttua. O Lähteet mm.: Wikipedia, Tietokone-lehti, Chydenius-lehti, Ville Tolvasen luento (ProCom 28.11.2013) TELMA 1•2014

33

ME TEIMME SEN!

Avoimuus vähentää väkivaltaa Psykiatrisen hoidon suunta on kohti avohoitoa, mutta edelleen hoito on laitospainotteista. Pakkotoimenpiteiden käyttö on yleistä, työ osastolla on kuormittavaa ja hoitajilla on suuri riski joutua väkivallan uhriksi. Turkulaisen Maritta Välimäen alulle paneman hankkeen tarkoituksena oli kehittää uusi työmenetelmä väkivaltaisten potilaiden kohtaamiseen. Tutkimuksessa oli kahden vuoden ajan mukana kolme haastavaa osastoa.

Teksti Laura Rantanen W Kuva Suvi Elo

Lisätietoa: www.tsr.fi > Hae numerolla 111298 www.tsr.fi/TSR-kanava: Multimediaesitys Tukea haastaviin tilanteisiin- ja radio-ohjelma Väkivalta hallintaan yhteistyöllä

34

TELMA 1•2014

Professori Maritta Välimäki, Turun yliopisto ”Väkivaltatilanteet ahdistavat sekä potilaita että hoitajia. Potilaiden ja omaisten haastatteluissa paljastui, että yleisin osastoilla vaikuttava ilmapiiri on pelko. Hankkeessa lähdettiin arjesta liikkeelle ja asioita toteutettiin kolmella osastolla. Sekä potilaat että hoitajat tekivät toimenpide-ehdotuksia.

Yhteistä osastoilla oli ratkaisujen miettiminen yhdessä. Siitä tuli tutkimuksen punainen lanka.”

Osastonhoitaja Pekka Lindqvist, HYKS Jorvin klinikkaryhmä, HUS ”Joudumme käyttämään tahdonvastaisia toimenpiteitä ja lääkitystä, eristystä tai sidontaa. Läheltä piti -tilanteita on paljon. Hankkeen myötä käyttöönotetut pienet asiat ovat parantaneet ilmapiiriä. Nykyään potilaat saavat käyttää päivisin matkapuhelimiaan ja tablettejaan. Aiemmin suljettuja tiloja, kuten liinavaatevarasto, on avattu potilaiden käyttöön. Hoitajien ruokailuaikojen porrastamisella on lisätty läsnäoloa osastolla, ja tiedonkulun parantaminen auttaa potilaita sietämään epävarmuutta – nämä vähentävät potilaiden pelkoa.”

Tulosyksikön varajohtaja Raija Kontio, Hyvinkään sairaanhoitoalue, HUS ”Johtamisen näkökulmasta kuukausittaiset osastokokoukset olivat tärkeitä. Mukana olivat potilaat, osaston henkilökuntaa, tutkijat ja johtajia ylintä johtoa myöten. Johtajien sitoutuminen on olennaista. Kaikki ovat miettineet väkivaltateemaa omissa kopeissaan – nyt kaikki toivat mukaan oman osaamisensa. Seuraavaksi hankkeen avulla juurrutetut hyvät käytännöt täytyy saada leviämään. Kun ovet lähtevät aukeamaan, ne aukeavat moneen suuntaan. ”

TELMA 1•2014

35

AJATELMA

36

TELMA 1•2014

Koulu sytyttää työelämään

Kuva Thinkstock (Kuvankäsittely Mika Soikkeli)

S

uomi syöksyi vauhdilla alaspäin tuoreessa Pisa-tutkimuksessa. OECD:n tutkimuksessa oli 65 maata, ja Suomesta oli mukana noin 9 000 yhdeksäsluokkalaista nuorta. Kun arvioitiin, kuinka moni nuori pitää koulusta, Suomi sijoittuu aivan hännille, sijalle 60.

Tulosta heijastelivat jo syyskuiset tulokset nuorten koulu-uupumuksesta. Kouluterveyskysely tehtiin kaikille peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaille sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Kyselyn tulokset osoittavat, että kouluuupumus on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Koulu-uupumus on kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisestä suhtautumisesta koulunkäyntiin sekä riittämättömyyden tunteesta opiskelijana.

Tämä on hälyttävää ja tulee ottaa vakavasti. Minne nuorten oppimisen ilo on kadonnut? Eikö koulu sytytä nuoria?

FinEdu-pitkittäistutkimuksessa olemme tutkineet nuorten koulu-uupumusta ja -innostusta kymmenen vuoden ajan peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja edelleen jatko-opintoihin ja työelämään. Sukupuolittuneet tulokset osoittavat, että tytöt ovat koulussa innostuneita, mutta kokevat erityisesti uupumusasteista väsymystä sekä riittämättömyyttä. Tärkeä tulos on, että uupumus voi muuttaa ratkaisevasti uraa koulusta työelämään.

Uupumus laskee kunnianhimoisten tyttöjen koulutuksellisia tavoitteita lukiossa. Uupuneet tytöt kokevat opiskelun haasteellisena ja laskevat tavoitetasoaan.

Sen sijaan pojille on tyypillistä kokea kyynisyyttä, koulun merkityksen kadottamista ja negatiivista suhtautumista koulunkäyntiin. Huolestuttavaa on, että tämä voi laajentua negatiiviseksi suhtautumiseksi koko yhteiskuntaa, sen instituutiota ja työelämää kohtaan.

Kyynisyys kasvattaa nuorten riskiä syrjäytyä yhteiskunnasta nelinkertaiseksi. Tulokset myös osoittavat, että uupumus läikkyy myöhemmin muille elämänalueille. Erityisesti uupuneilla tytöillä on riski masentua, kun he siirtyvät koulusta työelämään.

Innostus koulussa ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä nuoren tulevaisuuden kannalta. Innostus ennustaa korkeaa elämäntyytyväisyyttä ja lisääntyvää hyvinvointia. Tällöin voi muodostua innostuksen kierre, joka edelleen synnyttää myönteisiä oppimisen ilon

kokemuksia ja uusia mahdollisuuksia. Olemme pitkittäistutkimuksen avulla nyt myös ensimmäistä kertaa osoittaneet, että kouluinnostus johtaa myöhemmin innostukseen työelämässä. Oppimisen ilon sytyttäminen kantaa siis pitkälle.

Koulutukselliset siirtymävaiheet ja siirtymä koulusta työelämään ovat kriittisiä elämänvaiheita. Näissä vaiheissa tärkeä tekijä on nuoren muuttuvien tarpeiden ja muuttuvan kontekstin yhteensopivuus. Nuoret kokevat tärkeäksi, että voivat kokea yhteisöllisyyttä, mahdollisuutta tehdä omia valintojaan ja edetä tavoitteidensa saavuttamisessa.

Koulun on tietojen ja taitojen lisäksi kehitettävä tulevaisuuden oppimistaitoja ja sytytettävä opiskelijoissa oppimisen ilo. Tämä kantaa onnistuneeseen siirtymään työelämään.

Näyttää siltä, että tällä hetkellä koulukonteksti ei kohtaa uusia haasteita ja tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Lukiossa akateemiset vaatimukset kasvavat, kilpailu ja arvosanojen merkitys lisääntyvät, yhteisöllisyys vähenee ja emotionaalisen tuen määrä opettajilta laskee. Jos koulut eivät tavoita nuorten muuttuvia kehityksellisiä tavoitteita, ne eivät luo sosiaalista ympäristöä, joka motivoisi ja innostaisi nuorta.

Siirtyminen työelämään on iso muutos. Muutoksesta tulee ongelma silloin, kun osaaminen ei vastaa uusia haasteita. Silloin alkaa pelätä muutoksia, ahdistua niistä ja suhtautua niihin vastahakoisesti. Tämän päivän koulu- ja työelämässä uudet haasteet osaamiselle muuttuvat erittäin nopeasti, eikä osaamisen kehittäminen siksi ole helppoa.

Erityisen kriittiseksi on noussut metatason toimintaympäristöosaaminen eli kyky ennakoida toimintaympäristön kehitystä oman työnsä näkökulmasta.

Jos vain reagoi jo tapahtuneisiin muutoksiin, on auttamattomasti myöhässä.

Uusi diginuorten sukupolvi ei koe koulua innostavaksi. Suomalainen koulu ja työelämä tulisikin päivittää sytyttäväksi ja nykyaikaiseksi. Uupumus on mahdollista kääntää innostukseksi tukemalla nuorta tärkeissä päätöksissä, valmistaa vastoinkäymisiin ja vahvistaa nuoren itsetuntoa. Jos ongelmat motivaatiossa, pärjäämisessä ja hyvinvoinnissa kasautuvat, syntyy kielteinen kierre, jota on vaikea keskeyttää.

Tähän Suomella ei ole varaa. O

Katariina Salmela-Aro Kirjoittaja on psykologian professori Jyväskylän yliopistossa ja tutkimusjohtaja Helsingin yliopistossa.

Tämän päivän koulu- ja työelämässä haasteet muuttuvat nopeasti, eikä osaamisen kehittäminen siksi ole helppoa.

TELMA 1•2014

37

PALLOTTELUA Työelämän kehittäjät debatoivat

Yhteisellä asialla

Taloudessa velloo, ja työpaikkojen säilyminen ja kilpailukyky kysyy entistä enemmän henkilöstön ja johdon yhteisiä ponnistuksia. Konepajayritys Nakkila Worksin pääluottamusmies Timo Sulonen ja liiketoimintajohtaja Jussi Kivioja pohtivat, millä eväillä uudessa ajassa pärjätään.

Teksti Arja Krank W Kuvat Jussi Partanen

38

TELMA 1•2014

> TELMA 1•2014

39

”Luottamusmies tietää, millaisia odotuksia työntekijöillä on, mutta osaa myös ottaa huomioon työnantajan näkökulman.”

Miten työ on alallanne muuttunut?

b

Työstä on tullut koko ajan vaativampaa, se kysyy TS jatkuvaa kouluttautumista ja osaamista. Nyt pitää pystyä ottamaan haasteita vastaan. Olimme aiemmin alihankintakonepaja, mutta nykyisin teemme lähestulkoon puhtaasti projektitoimintaa, johon sisältyy myös suunnittelu ja projektin hoitaminen.

Teollisella alallamme suhdanteet ja työtilanteet JK vaihtelevat tosi paljon. Se vaatii mukautumista.

Olemme keskittyneet tänä päivänä määrän sijaan osaamiseen, ja tähän myös henkilöstötasolla on täytynyt olla valmis lähtemään mukaan. Moni yritys on murroksessa joutunut saneeraamaan. Meillä on onneksi selvitty sopeutumistoimilla.

Minun urani aikana ketään, joka on hoitanut TS hommansa, ei ole jouduttu irtisanomaan. Olen pyrkinyt selittämään työntekijöille, että lomautus on pieni harmi, kun vertaa joka puolella tapahtuviin irtisanomisiin. Lomautus voi pelastaa työn.

b b

Miten muutoksiin voisi varautua paremmin?

b

Motivoitunut henkilöstö on mielestäni paras JK tapa varautua suhdanteisiin. Me lähdimme hakemaan parannuksia motivaatioon niin, että lisäsimme keskinäistä luottamusta ja vuorovaikutusta puolin ja toisin.

Työpaikkamme lähti mukaan TeknologiateolliTS suuden ja Metalliliiton Hyvä työ – pidempi työura -hankkeeseen. Teemme siinä Jussin kanssa tiivistä yhteistyötä.

Luottamuspeli avattiin meillä työnantajan puoJK lelta. Lähdimme purkamaan juurtuneita toimintatapojamme. Sovimme esimerkiksi, että työntekijät eivät lyhyissä sairauksissa tarvitse lääkärintodistusta.

Ensin kyllä hirvitti, jos se ei toimikaan.

Työssä jaksaminen ja viihtyminen lähti parantuTS maan heti huimasti, kun huomattiin, että luotetaan.

b b b

Miten johto ja henkilöstö voisivat tehdä parempaa yhteistyötä?

b b

Kun johto jalkautuu välillä työkohteisiin jutteTS lemaan, työntekijä antaa sille ison arvon. Se on lähestymistä, josta syntyy luottamusta ja arvostusta.

Suun auki saaminen työntekijäpuolella on enJK simmäisiä askelia. Mutta tässäkin on kyse luotta-

40

TELMA 1•2014

muksesta. Jos luotat esimieheesi, pystyt juttelemaan avoimesti ongelmista.

Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita, kun TS puhutaan vanhasta toimialasta ja perinteisistä toimintamalleista. Työntekijät voivat olla arkojakin lähestymään työnantajaa.

En näe sitä tärkeänä, kumpi tekee aloitteen, JK kunhan se vaan tehdään, että saadaan rakennettua yhteistyötä yhteisiä päämääriä kohti.

Se on ainakin varmaa, että keskusteluyhteys ei TS synny vain sillä, että lyödään huvikassaan kaksi tonnia, että menkää saunomaan. Työntekijät valitsevat paljon mieluummin luottamukselliset työolosuhteet kuin saunakeikan, josta jää huonolla tuurilla vain kolotusta päähän.

Olemme tässä projektissa ja sen jatkossa paJK nostaneet enemmänkin henkisiin resursseihin.

Itse asiassa me olemme päässeet hyviin tuloksiin todella pienillä kustannuksilla.

b b b b

Ovatko työntekijät mukana vai löytyykö ei-ei-porukkaa?

b

Aina tietty on niitäkin, jotka eivät ole innostuneita muutoksista. Kun meillä ryhdyttiin kehittämään osaamista ja luottamussuhteita, työntekijät miettivät ensin, että tässä on jokin koira haudattuna.

Lopulta kaikki ovat olleet mukana.

Jotkut työntekijät ajattelivat, että kun on ollut TS 40 vuotta alalla, mitä tässä enää opiskelemaan.

On hirveän tärkeää osata esittää hyödyt työntekijöille. Vanhat jäärätkin innostuivat lopulta, kun ymmärsivät, että koulutus on tarpeellista.

JK

b

Millainen tämän päivän luottamusmiehen pitää olla?

b

Tämän päivän luottamusmies tietää, millaisia odotuksia työntekijöillä on, mutta osaa myös ottaa huomioon työnantajan näkökulman. Luottamusmies toimii asian viejänä, mutta myös sovittelijana ja asianajajana.

Tämäntyyppisissä teollisuusyrityksissä työnteJK kijät ja työnantajat ovat aiemmin usein olleet eri leireissä. Sellaisella asenteella ei voi enää mennä eteenpäin ja tehdä tulosta.

Sekä työnantajalta että työntekijöiltä pitää nyTS kytilanteessa löytyä joustoa.

TS

b b

Osaako työnantaja käyttää luottamusmiehen osaamista hyväkseen?

b

Minä ainakin arvostan luottamusmiehen roolia siinä, kuinka tieto kulkee. Muutoksissa asioiden pitää olla läpinäkyviä ja keskustelun avointa. On iso ongelma, jos työntekijät eivät puhu ongelmistaan vaan puivat niitä vain keskenään. Tämä koskee myös johtoa.

On ihan ykkösjuttu, että tiedottamisen hoitaa TS hyvin. Se helpottaa kaikkien työtä, kun kylillä ei liiku epämääräisiä huhuja yrityksen työoloista ja -kulttuurista.

JK

b

Kuunteleeko työnantaja aidosti työntekijöiden toiveita?

b b

Kyllä, minun mielestäni meillä kuunnellaan ja myös toteutetaan asioita sen mukaan. Ja mikäli asiat eivät etene sovitusti, jaksan kyllä muistuttaa.

Pyrimme huomioimaan työntekijöiden toiveet JK ihan arjessakin. Isoissa asioissa, kuten lomautuksissa, rohkaisemme työntekijöitä kertomaan olosuhteistaan ja jätämme ulkopuolelle ne, jotka ovat hankalimmassa taloudellisessa tilanteessa.

Kerran, kun oli lomautuksia tiedossa, yksi TS nuori kaveri tuli juttelemaan, ettei ole nukkunut öitäänkään taloustilanteensa takia. Sanoin, että mennään heti puhumaan Jussille. Asia ratkesi keskustelemalla. Poika säästyi lomautukselta.

TS

b

Voiko työnantaja käyttää luottamusmiestä väärin hyväkseen?

b b

Minä voin kyllä aina huomauttaa Jussille, jos tuntuu siltä, että homma ei nyt mene ihan oikein.

Varmaan tuollaista jossakin tapahtuukin. Ei JK esimerkiksi kerrota täyttä totuutta tai käytetään luottamusmiestä puskurina huonoissa uutisissa. Se on mielestäni pelkuruutta ja huonoa johtamista. O TS

Timo Sulonen Pääluottamusmies Timo Sulonen on työskennellyt Nakkila Groupin pääluottamusmiehenä 15 vuotta.

Jussi Kivioja Liiketoimintajohtaja Jussi Kivioja edustaa kolmatta polvea johdossa isoisänsä Arvi Kiviojan 1948 perustamassa perheyhtiössä.

Nakkila Works valmistaa suuria paineastioita ja säiliöitä.

Yritys on osa perhekonserni Nakkila Groupia. Konserni palkittiin Hyvä teko suomalaisen teknologiateollisuuden tulevaisuuden puolesta -palkinnolla. Perusteluiksi mainittiin yhtiön saavuttamat mittavat, parantuneet tulokset kaikilla työhyvinvoinnin osa-alueilla. Konsernissa työskentelee 80 henkilöä, näistä 51 työntekijäpuolella.

TELMA 1•2014

41

OMAN ELÄMÄN HALLINTA

Selviytymistarinoita työelämästä

Stressittömään elämään Sinä maanantaina markkinoinnin ja myynnin ammattilainen kiirehti työpaikan aamupalaveriin, mutta totaalinen uupumus käänsi askeleet Hesperian psykiatriseen päivystykseen. Siitä alkoi Nina Oseniuksen polku itsetuntemukseen.

Teksti Marita Kokko W Kuvat Miika Kainu

V

uonna 2004 alkanutta matkaa uuteen on vaikea kuvitella, kun katsoo huoliteltua, hymyilevää ja itsensä löytänyttä naista.

Hän on kuitenkin käynyt läpi raskaan tien.

– Vaikka viimeinen työpaikkani oli mukava ja työka­ verit kivoja, piiputin täydellisesti. Syyt sairastumiseen löytyvät jo paljon syvemmältä. Olin tehnyt useammas­ sa työpaikassa pitkiä työpäiviä ja viikonloppuja sekä samalla opiskellut. Oireita oli nuorempanakin, Nina Osenius kertoo.

Hesperiasta Osenius päätyi viideksi viikoksi Lapinlahden sairaalaan. Hän ei olisi halunnut olla sairaalassa, mutta jälkeenpäin hän on kiitollinen asian­ tuntemuksesta ja avusta, jota siellä sai. Lapinlahdessa hänen tilansa tutkittiin perusteellisesti. Monen päivän

42

TELMA 1•2014

haastattelujen ja testien perusteella diagnoosiksi löytyi skitsoaffektiivinen häiriö.

Skitsoaffektiivisessa häiriössä saman sairausjakson aikana ilmenee sekä skitsofrenialle ominaisia psykoot­ tisia oireita että vakava masennus­ tai maniajakso.

Osenius kertoo jaksojen vaihtelusta, myös ahdistuk­ sesta ja peloista.

– Jos elämä on todella stressaavaa ja olen pitkiä aikoja vähällä unella, voi kuin jäävuoren huippuna tulla psykoottisia oireita. Mielialat vaihtelevat, eikä ikinä tie­ dä, mitä seuraavaksi on tulossa, hän heläyttää nauraen.

Meni nelisen vuotta kuvitelmassa, että hän jää sai­ rauden pauloihin.

– Sairauden alkuvaiheessa en jaksanut tehdä juuri mitään. Kävin vain suihkussa ja kaupassa, joskus toinen

>

TELMA 1•2014

43

niistäkin oli liikaa. Oli päiviä, joina puhelimeen vastaa­ minenkin oli ylivoimaista. Olin kotona ja ihmettelin, tätäkö elämä on.

lääkitystäkin suurempi merkitys. Sairaus on tasapai­ noa stressin ja kiireen sekä itsestään huolehtimisen välillä.

ITSETUNTEMUKSEN KAUTTA

UUSI ALKU

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutuskurssi avasi sairastuneen silmät. Ensimmäisen kurssin ensimmäi­ sen päivän ensimmäisellä tunnilla hän havahtui.

– Kun kuulin toisen kuntoutujan kertovan tarinaan­ sa, ymmärsin, että tästä on mahdollista päästä eteen­ päin. Vähitellen ymmärsin, ettei minun tarvinnutkaan kuntoutua entiseen elämääni ja entisiin tehtäviini, vaan voisin tehdä jotain ihan uutta.

Kuntoutuskursseilla kartoitetaan elämää: mietitään asioita, jotka ovat voineet sairastuttaa ja niitä, jotka saavat olon paremmaksi. Katse suunnataan tulevai­ suuteen.

– Kuulostaa itsestään selvältä, mutta minä en ol­ lut miettinyt näitä. Kun elämä pysähtyi diagnoosin jälkeen, ei minulla ollut tulevaisuuden näkymiä ollen­ kaan.

Kuntoutuskursseja järjestetään tapaamisina, joil­ le tullaan muutaman kerran viikossa, sekä viikon mittaisina leireinä. Osenius vertaa kuntoutusleiriä työelämän tiukkaan koulutuspakettiin: opetusta, keskusteluja, ryhmätöitä ja henkilökohtaisia tehtäviä riittää aamusta iltaan. Ensimmäinen leiriviikko ottikin voimille.

– Jaksoin tuskin kävellä pysäkiltä kotiin. Kaaduin sängylle kengät ja takki päällä ja heräsin seuraavana päivänä.

Kuntoutuksen edetessä uskaltaa jo vähän unelmoi­ da. Pikkuhiljaa alkaa kyteä ajatus uusista mahdolli­ suuksista, joihin edetään pienin askelin. Kuntoutuja huomaa, että pystyy tekemään asioita ja haastamaan itseään kiperiinkin tilanteisiin.

Osenius kertoo menneensä tietoisesti haasteita päin. Hän on kehittänyt stressinsietokykyään, joka oli sairastuessa nollassa tai jopa pakkasen puolella.

– Olen tutustunut itseeni ja sairauteeni, oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on hyväksi, mikä ei. Itsetuntemus oli niin kadoksissa, etten tunnistanut stressin oireita. Tein liikaa enkä tunnistanut unen arvetta. Sanoin kaikkeen kyllä ja joustin. Olin kadot­ tanut, mitä haluan olla ja mitä tehdä. Voi olla, että sai­ rastumisen syy olikin itsetuntemuksen puute.

Nyt elämä menee oikeaan suuntaan. Tilanne pysyy vakaana lääkityksellä sekä elämän hallinnalla, jolla on

44

TELMA 1•2014

Ihmisten ymmärrys mielenterveyden ongelmia koh­ taan on kohentunut. Tietoa löytyy kirjoista ja verkos­ ta. Nyt aiheesta puhutaan avoimesti myös mediassa.

Tosin pienillä paikkakunnilla mielenterveyden on­ gelmia saatetaan vieläkin peitellä, ja vertaisryhmiin mennään naapurikuntaan. Stigma mielen sairastumi­ sesta on kuitenkin katoamassa.

Oseniuksen vanhemmille, sisaruksille ja ystäville hänen sairastumisensa oli vaikea asia, mutta he huo­ masivat pian, ettei Osenius ihmisenä muuttunut. Nyt he suhtautuvat sairauteen avoimesti.

Kuntoutuskursseilta löytyi uusi suunta elämään myös ammatillisesti. Osenius huomasi haluavansa tehdä työtä kurssien vetäjänä.

– Se alkoi tuntua tärkeältä työltä, koska olin itse saanut niin paljon apua. Kun itse sairastuin, olisin kaivannut enemmän avointa keskustelua. Ajattelin, että jos joskus tulen sellaiseen kuntoon, että pystyn avoimesti puhumaan mielenterveyden ongelmista, laitan itseni likoon. Tässä työssä voin niin tehdä.

Osenius elää kuntoutustuella ja tekee koulutus­ tehtäviä. Tulostavoitteet ja eteneminen uralla eivät ole enää hänen arkipäiväänsä eikä entiseen ole ikävä.

Tulevaisuudessa hän toivoo voivansa jatkaa koulutta­ jana. Hän on jo aloittanut psykologian opinnot avoi­ messa yliopistossa.

– Kun seuraa elämänmenoa ympärillään, tietää, että alalla riittää työtä. Vaaravyöhykkeessä ovat ih­ miset, jotka ovat ahkeria, kunnianhimoisia ja kovia tekemään töitä.

Osenius toivoo työelämään inhimillisyyttä esto­ lääkkeeksi uupumisiin. Ihmisillä tulisi olla mahdol­ lisuus sairauslomaan ilman huonoa omaatuntoa, oli kyse flunssasta tai masennuksesta. Työaikojen tulisi kohtuullistua ja jaksamista siivittäisi hyvä työilma­ piiri. Kun työmäärä kasvaa ja väki vähenee, ei yhtälö tuo tulosta pitkään.

Osenius sanoo elävänsä nyt etuoikeutettua elä­ mää. Hän pitää työstään, ja se on hänen arvojensa mukaista.

– Pakon kautta olen päässyt keskittymään itseeni.

Pystyn elämään tahdissa, joka sopii minulle. Olen löytänyt uuden, stressittömämmän maailman. O

”Tein liikaa, sanoin kaikkeen kyllä ja joustin.

Olin kadottanut, mitä haluan olla. Voi olla, että sairastumisen syy olikin itsetuntemuksen puute.”

Nina Osenius käänsi sairauden voitoksi ja kouluttaa nyt muitakin hallitsemaan omaa elämäänsä.

TELMA 1•2014

45

MAAILMALLA

Euroopan nuorimmassa valtiossa Kosovossa työttömyys on korkealla ja työn kehittäminen vähäistä. Toive paremmasta tulevaisuudesta elää kuitenkin kaikkien mielissä.

Teksti Terhi Friman W Kuvat Tanja Mikkola

Kosovon toiveikkaat kasvot

46

TELMA 1•2014

Djordje ja Nikola Ilic ovat serbejä, veljeksiä – ja työtä vailla. He miettivät muualle muuttamista mutta haluaisivat pysyä kotimaassaan.

>

TELMA 1•2014

47

MAAILMALLA

M

etallialanyrittäjä Galip Bajrahtari haluaa nähdä kotimaansa kehittyvän. Hän toivoo, että maan nuoret sai­

sivat töitä.

Bajrahtari pyörittää omaa pientä metalli­ pajaa, jossa taotaan aitoja ja portteja sekä valmistetaan kauko­ohjaimella toimivia autotallien ovia. Yrityksen tilauskanta on hyvä ja toiminnan laajentaminen suunnit­ teilla. Tällä hetkellä töissä on neljä metalli­ miestä, jotka Bajrahtari on itse kouluttanut.

Kosovossa ammattikoulutusta ei juuri ole, ja yrittäjä katsoo parhaaksi opettaa työnteki­ jöille itse hitsaamisen ja takomisen.

Yrityksen ei tarvitse markkinoida tuot­ teitaan, vaan asiakkaat löytävät sinne itse tiensä, hyvän maineen perässä. Verkkosivu­ jakaan ei tällä hetkellä ole, sillä ne ovat kal­ liit ylläpitää. Kosovossa internet­yhteyksiä rakennetaan kovalla vauhdilla, ja todennä­ köisesti hintojen laskiessa ja yhteyksien parantuessa pajan voi löytää taas verkosta.

Bajrahtari on luonut yrityksensä itse.

Hän ei ole saanut tukea missään vaiheessa keneltäkään. Metallin käsittelystä hän innos­ tui 14­vuotiaana koulussa.

Yritystoiminnan alku oli vaikeaa, koska koneet ja osa työkaluistakin piti tehdä itse.

Nyt yrityksellä on hyvä jalansija, ja Bajrahtari on käynyt etsimässä uusia ideoita Saksassa ja Turkissa. Mallit aitoihin ja portteihin hän on luonut itse.

48

TELMA 1•2014

– Pojastani tulee yrityksen jatkaja. Hän on jo nyt töissä firmassa ja aikoo opiskella metalli­insinööriksi yliopistossa. Meillä on myös kolme tytärtä, ja he kaikki ovat yliopis­ tossa, hän kertoo ylpeänä.

VAUHTIA TALOUDEN RATTAISIIN

Kosovossa työelämän kehittämistä haittaa koulutuksen heikko taso ja jättimäinen työt­ tömyys. Ammatillista koulutusta ei juuri ole, ja yliopistokoulutus on kaukana työelämän tarpeista.

Jälleenrakennuksesta kohti parempia aikoja kurottelevassa valtiossa toivotaan, että ulkomaiset investoijat löytäisivät tiensä maahan. Suomen tuella aloitetaan projektia,

Sukurakkaat kosovolaiset lähettävät perheilleen joka vuosi 300–500 miljoonaa euroa. jolla ympäri maailmaa asuvia kosovolaisia houkutellaan sijoittamaan täkäläiseen yrittä­ jyyteen. Kosovolaisilla on kova halu kehittyä ja kehittää kotimaataan. Usko parempaan huomiseen on luja.

Bajratharin kotiseudulla kaivos oli ennen iso työllistäjä. Nyt isoja työnantajia ei juuri

ole. Työttömyysprosentti on huikeat 40, ja koska yli puolet väestöstä on alle 25­vuo­ tiaita, nuorisotyöttömyys on hurjassa 60 prosentin lukemassa.

Metalliyrittäjä on hyvällä tavalla vanhan­ aikainen, lojaali työnantaja. Hän asuu per­ heineen metallipajan vieressä, ja vaimo Alije keittää kaksi kertaa päivässä kahvit ja laittaa työntekijöille turkkilaisen kahvin lisäksi välipalaa. Työntekijöistä huolehtiminen ja asiallisen palkan maksaminen on kunnia­ asia. Kosovossa minimipalkka on 180 euroa kuukaudessa, metallipaja maksaa 300 euroa.

– Kosovossa pitää ajatella huomista.

Meidän tulevaisuutemme on nuorissa: kun nuoret saavat työtä ja saavat elämänsä mallilleen, maakin kehittyy, sanoo Galip Bajrahtari.

NOUSU NAISTEN VARASSA

Kosovon naisia halutaan rohkaista työelä­ mään ja yksityisyritteliäisyyteen monilla projekteilla. Kansalaisjärjestöt kouluttavat ja tukevat naisia, ja heidän parissaan on saatu hyviä tuloksia maassa, jossa perinteiset roo­ limallit ovat yhä voimissaan.

Pohjois­Kosovossa moni nainen on löytänyt uudenlaisen elämän maatalouteen keskittyvän IADK:n ja käsityöläisyyteen kannustavan Mundesia­kansalaisjärjestön kurssien kautta.

Sela Imeri valmistaa kotona balkanilaista perinneherkkua baklavaa ja muita leivon­

>

Tomusokeri pöllyää, kun baklavaa kaulitaan.

Sela Imeri oppi baklavan teon äidiltään ja isoäidiltään. Yrittämisen taitoja hän oppi rutkasti kehittämisjärjestön kursseilla.

F Baklavaa tehdään ja syödään Balkanilla ja Lähi-idässä paljon. Lumnije Hasani leipoo filotaikinasta, siirapista ja pähkinöistä makeaa herkkua. Naisyrittäjät yrittävät löytää tuotteilleen markkinoita yhdessä. Taitavat naiset ovat opiskelleet myös korujen valmistamista uusiomateriaalista.

H Metalliyrittäjä Galip Bajrahtari toivoo, että nuorille olisi parempi huominen Kosovossa. Hän pyörittää pientä metallifirmaa ja aikoo laajentaa toimintaansa. Metallin kanssa hän on pelannut koko ikänsä.

TELMA 1•2014

49

MAAILMALLA

Vihaaminen ei auta ketään eikä mitään.

Vaikka tilanne on hankala, veljekset eivät halua olla katkeria. naisia. Hän on rakentanut kodin yhteyteen pienen piharakennuksen, jossa hän kaulii baklavaa tomusokerin pöllytessä makeasti ympärillä.

Baklavan tekemisen taidon hän oppi jo pienenä tyttönä äidiltään ja isoäidiltään, mutta ammattimaisen valmistamisen Mundesian kurssilta. Järjestön tuella hän saattoi myös ostaa ammattikäyttöön soveltuvan paistouuniin. Valmiit leivonnaiset Imeri pakkaa ja myy tutuille asiakkaille tai läheisiin kauppoihin. Innostusta laajempaankin markkinointiin olisi, mutta kuljettaminen on toistaiseksi haasteellista.

Oma yritys on muuttanut baklavantekijän elämää. Sydänsairas mies voi keskittyä omaan terveyteensä, kun vaimo tienaa. Kuudesta lapsesta kaksi asuu vielä kotona.

– Kurssit ja yrittäjyys ovat muuttaneet elämäni. Nyt jaan omaa tietoani muillekin.

Vaihdamme reseptejä ja kokemuksia aina, kun kokoonnumme, Imeri kertoo.

Itsensä työllistäminen on naisten ainoita mahdollisuuksia ansaita rahaa maassa, jossa uusia työpaikkoja ei noin vain synny.

Slobodan Miloševićin sortovuosina ja Kosovon sodan aikana maasta on lähtenyt muualle arviolta 700 000–850 000 albaania.

Lähes joka perheestä on joku ulkomailla ja joka neljäs perhe nauttii muualta tulevista rahalähetyksistä. Sukurakkaat kosovolaiset lähettävät perheilleen paljon rahaa, ja sitä tulee joka vuosi maahan 300–500 miljoonaa euroa.

Kosovossa sotarikokset ovat yhä käsittelemättä. Maan väestöstä suurin osa on albaaneja, mutta maassa asuu serbejäkin.

Pohjois-Kosovon jaetussa kaupungissa Mitrovicassa tunnelma on melko ankea, ja silta kaupungin halkovan Ibar-joen yli on edelleen poikki.

E Ilicin veljekset pitävät yhtä. Djodje on valmistunut sähkö­ insinööriksi ja tekee keikkaa muun muassa autokorjaamossa, ja hammaslääkäri Ilic käy kursseja kehittääkseen itseään. Kumpikin haluaisi päästä tekemään sitä työtä, johon on kouluttautunut.

H Balkanin pieni valtio Kosovo on köyhä ja sodan jälkeinen jälleenrakennus on yhä kesken. Pää­ kaupunki Pristinakin on melko ankea perus­ ilmeeltään.

50

TELMA 1•2014

SERBIA Mitrovica

MONTENEGRO

Pristina Peje

KOSOVO

Gjilan Ferizaj

Prizren ALBANIA

POSITIIVISTA ENERGIAA ILMASSA

Serbiveljekset Djordje ja Nikola Ilic ovat molemmat työttömiä. Djordje valmistui yliopistosta sähköinsinööriksi neljä vuotta sitten, mutta on hankkinut perheelleen leipää lähinnä pätkätöissä. Lääkärivaimo on hänkin työtä vailla, kahdeksanvuotias poika on koulussa. Parhaillaan Djordje tekee keikkoja autokorjaamossa.

Nikola Ilic, toinen veljeksistä, valmistui vuosi sitten hyvin paperein hammaslääkäriksi, mutta töitä ei silti ole. Hän on käynyt kansalaisjärjestö Mundesian kursseilla siinä toivossa, että niiden kautta oppisi uusia asioita, joista olisi apua omassa ammatissa. Viimeksi hän opiskeli pedikyriaa ja manikyriaa, ja välillä hän on tehnyt töitä journalistina. Hammaslääkärin töitä hän on tehnyt vapaaehtoistyönä, jotta taidot säilyisivät.

– Tilanne on vaikea. Tukea ei saa mitään, on vain sinniteltävä, veljekset sanovat.

Vaikka tilanne on hankala, he eivät halua olla katkeria.

– Vihaaminen ei auta ketään eikä mitään.

Djordje Ilic toivoo, että Kosovossa alettaisiin avata kaivoksia ja tehtaita.

Niiden sähköistäminen toisi hänellekin kenties töitä. Nikola Ilic haikailee töitä joko kotimaasta tai ulkomailta. Kotimaassa töitä ei nyt kuitenkaan ole luvassa: julkiselle puolelle ei rekrytoida, yksityispuolella vaaditaan työkokemusta – sitä taas ei saa, kun ei saa töitä.

– Vanhin veljemme on kokki ja töissä Moskovassa. Me haluaisimme jäädä Kosovoon.

Ilicin veljekset ovat kosovolaisten tapaan kuitenkin luottavaisia. He istuvat Djordjen kotitalon rappusilla. Kuten melkein kaikki talot maan pohjoisosassa, sekin on rappausta ja muuta viimeistelyä vailla. Pieneltä kukkulalta näkyy entinen kaivos ja moskeija, jonka pihalla seisovat sotilaat rynnäkkökiväärit olalla.

Veljekset eivät taivu epätoivoon.

– Positiivista energiaa on kaikesta huolimatta paljon. O

MAKEDONIA

Kosovo • Kiistanalainen pikkuvaltio Balkanilla, eteläisessä Euroopassa.

• Julistautui itsenäiseksi vuonna 2008, mutta emovaltio Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä.

• Kärsinyt valtavat vauriot Kosovon sodassa (1998–99) ja sitä ennen Slobodan Miloševićin sortotoimien takia.

• Maan pääkaupunki Pristina, reilut 200 000 asukasta.

• Väkiluku arviolta noin 1,7 miljoonaa.

Serbivähemmistö on kieltäytynyt osallistumasta väestönlaskentaan.

• Väestö elää maataloudesta, joka on vielä varsin alkukantaista. Maassa on paljon luonnonrikkauksia ja mahdollisuuksia esimerkiksi vesivoiman käytölle.

TELMA 1•2014

51

NÄIN MUINOIN

Nälkäviulu vaikeni Metsätyöt ja uitot pitivät syrjäseudut leivässä. Moottorisahat, metsätraktorit ja kuorma-autot hävittivät kuitenkin kokonaisen elämäntavan.

Teksti Kalle Kallio W Kuvat Werstaan kuva-arkisto

T

oisen maailmansodan jälkeen lähes puoli miljoonaa suomalaista teki metsätöitä.

Puuta tarvittiin niin jälleenrakennukseen, lämmitykseen kuin liikenteeseen: höyry­ veturien lisäksi myös autot kulkivat 1940­luvulla puukaasulla. Ennen muuta puuta nieli sodasta toipuva vientiteollisuus. Sahatavara, puuhioke, selluloosa ja paperi toivat enimmillään 80 prosenttia Suomen vien­ tituloista.

Metsäteollisuus tarvitsi puuta ja maaseudun pien­ tilalliset tarvitsivat töitä. Metsätyöt olivat syrjäseu­ tujen asukkaille elinehto. Korpeen raivatut maatilat

52

TELMA 1•2014

eivät antaneet riittävästi elantoa, vaan talvisin työs­ kenneltiin tukkimetsissä ja keväisin uitossa. Kesä oli maatöiden aikaa. Kun miehet olivat pitkiä aikoja puu­ tavarayhtiöiden savotoilla, maatilat lapsilaumoineen jäivät naisten hoitoon.

Metsätyöt tehtiin vielä sodan jälkeen lihasvoimin, ilman koneita. Tärkein työkalu oli puusta veistetty pokasaha eli nälkäviulu. Taitava tukkijätkä veisti sa­ hansa itse ja kuljetti terää rullalla repussaan. Rungot karsittiin kirveellä. Puut ajettiin hevosella uittoväylän varteen jäädytettyjä metsäteitä pitkin. Lumien sulaes­ sa hakkuut loppuivat, ja uitto alkoi jäiden lähdettyä.

Metsätöiden koneellistuminen muutti tämän pe­ rinteisen työkierron perin pohjin. Tehdasvalmisteiset kaarisahat ja 1960­luvulla moottorisahat nopeuttivat työtä. Myös hevoset väistyivät 1960­luvun konesa­ votoilta. Traktorit kuljettivat rungot tien poskeen, ja tukkirekat rullasivat suoraan tehtaalle.

Koneistuminen muutti metsätöiden rytmin ympä­ rivuotiseksi. Maan jäätyminen tai lumen sulaminen

G Puusta veistetty jänneeli pokasaha alkoi yleistyä Suomessa 1930-luvulla.

Ruotsalainen Sandviken valmisti ohuita sahanteriä, jotka kiristettiin kiertämällä narusta tai nahkaremmistä tehtyä jännettä puisen palikan avulla. Metalliset kaarisahat yleistyivät 1950-luvulla.

E Metsätyömaiden suurimmat ongelmat liittyivät asumiseen.

Vuoden 1928 kämppälaki velvoitti metsäyhtiöt rakentamaan uloslämpiäviä asuntoja. Vuoden 1947 laissa edellytettiin jo erillisiä kuivaushuoneita vaatteille, jotka tästä vuoden 1946 hämäläiskämpästä vielä puuttuivat. Enimmillään Suomessa oli 1950-luvulla noin 4 000 metsätyökämppää.

E Hevonen oli vielä sotien jälkeen tukkityömiehen uskollinen kumppani. Hevoset alkoivat väistyä savotoilta, kun traktorit yleistyivät 1950-luvun lopulta lähtien.

eivät enää sanelleet hakkuiden ja kuljetusten ajankohtaa. Työntekijöitäkin tarvittiin entistä vähemmän koneiden selviytyessä moninkertaisista kuutiomääristä. Myös metsätyöntekijöiden arki alkoi muuttua parempaan, kun savotalta pääsi yhteiskuljetuksilla ja myöhemmin omalla autolla illaksi – tai ainakin viikonlopuksi – kotiin.

Kun uitot loppuivat ja tukkisavotat jäivät päätoimisten metsureiden työksi, monen pientilallisen elämä vaikeutui. Metsätöihin ei tarvittu miehiä eikä talon hevosta. Samalla maatalouden koneistuminen alkoi tehdä pienviljelystä kannattamatonta. Muuttoliike kaupunkeihin ja edelleen Ruotsiin kiihtyi.

Metsätöiden koneellistumisen myötä maaseudun autioituminen ja rakennemuutos käynnistyivät. Jätkä, pokasaha ja hevonen nostivat sodasta toipuvan Suomen vielä jaloilleen, mutta pian pokasaha lauloi vain kaupunkilaistuneen kansan kesämökeillä – leipä oli otettava jo muualta. O TELMA 1•2014

53

MINUN TYÖNI

Kalaa, pažàlusta!

Elena ”Lena” Saarinen savustaa, fileoi ja suolaa kalaa ammattilaisen varmuudella.

Lappeenrantalaisen kalakaupan asiakkaista suurin osa on venäläisiä.

Teksti Tiina Suomalainen W Kuvat Mikko Nikkinen – Kun aloitin kalamyyjänä 2000-luvun alussa, en erottanut kirjolohta ja merilohta toisistaan. Olen oppinut työtä tekemällä ja nyt voin sanoa olevani ammattilainen. Teen kaikkea: savustan, fileeraan, suolaan ja tietysti myyn. Olen Lappeenrannan myymälän vastaava, joten tehtäviini kuuluu myös tilausten tekemistä.

– Asiakkaistamme 70 prosenttia on venäläisiä turisteja ja ostosmatkailijoita, jotka ostavat kalaa paluumatkallaan. Meille tulevat henkilöautolla matkustavat asiakkaat, Imatran myymälään menevät bussimatkalaiset. Venäläiset ostavat kalaa Suomesta, koska kala on täällä laadultaan parempaa ja edullisempaa kuin Venäjällä.

– Myymme kalaa kaikissa muodoissaan: kylmä- ja lämminsavustettuna, graavattuna, raakana, fileinä, paloina, kokonaisina, vakuumipakattuna. Lohen lisäksi tiskissä on sampea, pallasta, kampelaa, ankeriasta, siikaa ja muikkuja. Tietysti myymme myös kaviaaria ja mätiä.

– Venäläiset ja suomalaiset asiakkaat eroavat toisistaan. Suomalainen tulee, ostaa savukalansa ja poistuu. Venäläinen katselee, kyselee ja miettii. Venäläiset ostavat paljon – erityisesti suolakalaa, tuorekalaa ja mätiä – koska he vievät kalaa myös kavereille ja sukulaisille.

>

Mikä työpaikka?

• Kaloja ja kalatuotteita myyvällä Lappeen Savu-Kari Oy:llä on neljä myymälää: Lappeenrannassa, Imatralla, Haminassa ja Helsingissä.

• Yrittäjänaisten keskusliitto valitsi toimitusjohtaja Valeria Hirvosen vuoden 2012 yrittäjänaiseksi.

• Kilpailu venäläisistä asiakkaista on itärajalla kova. Savu-Karin lisäksi kala-apajilla ovat Disa’s Fish, Laplandia Market ja Ville’s Mayak, näyttelijä Ville Haapasalon omistama ravintola Nuijamaalla.

• Kalamyyjäksi opitaan työtä tekemällä. Kaupparyhmät myös kouluttavat työntekijöitään.

54

TELMA 1•2014

Tekemällä oppii.

Elena Saarinen on työssä, josta pitää.

TELMA 1•2014

55

MINUN TYÖNI

– Toimitusjohtajamme työllistää monia venäläisiä, joiden olisi huonon suomen kielen taidon vuoksi vaikea saada töitä muualta. En ole tyytyväinen omaankaan kielitaitooni, vaikka olen asunut Suomessa jo 20 vuotta. Suomi on vaikeaa, sitä pitää opetella koko elämä.

– Lappeenrannan myymälässämme on kahdeksan työntekijää: kalamyyjiä, kokki ja savustaja. Työskentelemme kolmessa vuorossa, mutta vastaavana minä teen vain päivävuoroa aamuseitsemästä kolmeen tai neljään. Meillä on kaksi savustusuunia, fileointitilat, kylmähuone ja pakastinhuone. Myymälän puo-

56

TELMA 1•2014

lella on myyntitiski sekä kalabuffetti, jossa tarjoamme kalakeittoa ja muita kalatuotteita.

– Kiireisin aika on joulun ja uuden vuoden tienoo aina tammikuun puoliväliin eli venäläisten juhlakauden loppuun asti. Silloin buffetissa eivät riitä istumapaikat, ja myyntitiskiä reunustaa jono.

– Työmatkani kestää puolisen tuntia. Ajaessani töihin suunnittelen päivääni ja panen töitä mielessäni järjestykseen. Olen todella iloinen saadessani tehdä työtä, josta tykkään. O

Telma tutustuu työelämän toimijoihin

RAUTALANKAA

TYÖTTÖMYYDEN VAKUUTTAJA Teksti Pi Mäkilä W Kuva Miika Kainu

Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) toimitusjohtaja Heikki Pohja, mitä te teette?

Työttömyysvakuutusmaksut ovat veroluonteisia maksuja, joita kaikki työnantajat ja palkansaajat ovat velvollisia maksamaan.

Tehtävämme on kerätä nämä rahat ja jakaa ne eteenpäin. Niillä rahoitetaan työttömyyspäivärahoja, työttömien eläketurvaa sekä muun muassa aikuiskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tukia. Maksuja alettiin periä 1960-luvun alussa, ja järjestelmää hiottiin 1990-luvun laman jälkeen.

Mitä kaikkien suomalaisten tulisi tietää TVR:n toiminnasta?

Jokainen, joka saa palkkaa, joutuu maksamaan työttömyysvakuutusmaksuja. Maksun määrä ilmenee palkkalaskelmasta, ja palkansaajan olisi hyvä ymmärtää, mihin raha todellisuudessa menee.

Millaisia summia kauttanne kulkee?

Vuoden 2013 budjettimme oli 2,1 miljardia euroa. Tästä kaksi kolmasosaa menee suoraan työttömyyskassoille, vajaa kolmannes eläkelaitoksille ja loput Kelalle, työ- ja elinkeinoministeriölle palkkaturvaan, Koulutusrahastoon sekä hallintokuluihin.

Kuka vartioi rahakirstuanne?

Lähes kaikki maksamistamme rahoista ovat lakisääteisiä, sillä hoidamme julkisia tehtäviä.

Hallintoneuvosto hyväksyy talousarviomme rahaston hallituksen esityksestä ja eduskunta vahvistaa maksuprosentit. Kirstulla on monta vartijaa.

– Täällä ei oiota solmuja, vaan rahan kanssa ollaan tarkkoina. Toimintamme on erittäin läpinäkyvää, kertoo Työttömyysvakuutusrahaston toimitusjohtaja Heikki Pohja.

Mitä jos rahat eivät riitä?

Meidän täytyy pystyä rahoittamaan työttömyysetuuksia. Tulojen pitää kattaa menot, joten ikuinen pulmamme on yrittää arvioida työttömyyden määrää seuraavana vuonna.

Meillä on onneksi myös oikeus lainata rahaa tarvittaessa. Viimeksi lainarahaa tarvittiin pari vuotta sitten, ja luultavasti lainaan turvaudutaan myös tänä vuonna.

meille ensimmäiset erät alkaneen vuoden vakuutusmaksuista.

Mitä organisaatiossanne tapahtuu juuri nyt?

Marraskuun alusta maaliskuun loppuun on vuoden kiireisin aika. Ensin lähetimme työnantajalle laskuja, ja nyt työnantajat maksavat

Paljonko väkeä TVR:ssä työskentelee?

Meitä on kaikkiaan 80. Organisaatio on kasvanut melkoisesti, sillä kun tulin taloon 2001, meitä oli täällä vain kaksi. Muutammekin suurempiin tiloihin huhtikuussa.

Millaisia työturvallisuusriskejä työssänne piilee?

Toimistotyössä on aika vähän fyysisiä riskejä, mutta kun työn kuormitus kasvaa, stressin määrä voi lisääntyä. Omasta työhyvinvoinnistaan on tärkeää pitää huolta ja seuraamme hyvinvointia säännöllisillä mittauksilla. Ostoslistalla ovat sähköpöydät. O TELMA 1•2014

57

TELMAN TAKANA

TSR

TURVALLISEMPAAN KOULUUN Vihreä risti on digitaalinen työkalu, joka auttaa tunnistamaan ja poistamaan vaaroja kouluista ja päiväkodeista. Teksti Leena Huovila W Kuva Sakari Piippo

O

ppilas on rysähtänyt lasioven läpi. Lapset ovat niin raisuja eivätkä katso eteensä. Mutta tämähän tapahtui jo kuudetta kertaa parin vuoden aikana. Olisikohan lasiovi väärä ratkaisu? Pitäisikö ovessa olla turvalasi?

Tässä on esimerkki oppilaitoksen turvallisuusongelmasta ja sen hahmottamisesta. Ongelmia voivat olla tapaturmat ja onnettomuudet, vaarat koulumatkoilla tai luokkaretkillä, sisäilmaongelmat, ilkivalta, väkivalta ja koulukiusaaminen.

– On helppoa etsiä ja löytää syyllisiä, mutta vaikeampi etsiä perimmäisiä syitä ja parantaa turvallisuutta. Lasiovitapauksissakin on ollut taipumus henkilöidä ongelmaa, koska oppilaitoksissa ei juuri ole ollut kokonaiskuvaa turvallisuudesta – toisin kuin esimerkiksi yrityksissä. Turvallisuuden systemaattinen haltuunotto on yleensä puuttunut, sanoo laatukoordinaattori Auli Mäkelä Pirkkalasta.

Mäkelä valvoo perusopetuksen laatukriteerien käyttöönottoa viidessä pirkanmaalaisessa kunnassa: Pirkkalassa, Kangasalla, Nokialla, Pälkäneellä ja Vesilahdella.

– Turvallisuus ja terveellisyys on katsottu laadun keskeisiksi kulmakiviksi.

Oppilaitosten tarpeisiin on luotu digitaalinen turvallisuusmittari Vihreä risti. Sen ovat toteuttaneet projektin kanssa yhteistyössä ohjelmistopalveluyritys Advant Solutions ja oppilaitoksille digitaalisia ratkaisuja tuottava Ubiikki Oy. Työsuojelurahasto on tukenut hanketta.

OSALLISTAA RATKAISUUN

Vihreää ristiä on pilotoitu noin 30 yksikössä aina varhaiskasvatuksesta ala- ja yläkouluihin ja lukioihin.

Työkalun kehittämisessä on hyödynnetty alan tuoreinta tutkimustietoa ja parhaita laadunhallintatyökaluja sekä konsultoitu oppilaitosturvallisuuden asiantuntijoita.

Taustalla on esimerkiksi Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoulun rehtorin Matti Waitisen väitöskirja helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista. Kehitystyössä on käytetty myös professori

58

TELMA 1•2014

Eila Lindforsin ja oppilaitosten turvallisuuskulttuuria edistävän kansallisen Optuke-verkoston raportteja ja suosituksia.

Advant Solutionsin toimitusjohtaja Kristian Valkama kertoo, että Vihreä risti on mahdollisimman yksinkertainen käyttää. Käyttäjä, opettaja tai ohjaaja, kirjaa haitta- tai läheltä piti -tapahtumia selainpohjaiseen työkaluun. Hän nimeää tapahtuman, kirjoittaa lyhyen yleiskuvauksen ja valitsee tapahtumaluokan.

Opettajien arkea ei ole haluttu kuormittaa, joten kirjaamiseen kuluu vain pari minuuttia.

– Kun tiettyyn tapahtumaluokkaan on kertynyt riittävästi merkintöjä, työkalu muistuttaa automaattisesti koulun johtoa tai turvallisuustiimiä, joka analysoi tarvittaessa tapahtuneen sekä suunnittelee ja vastuuttaa parantamistoimet, Valkama kertoo.

– Mittari osallistaa työntekijät ongelmanratkaisuun. Merkinnöistä kertyy ajan mittaan turvallisuustietovarasto, jota koulun tai päiväkodin johto sekä kunnan päättäjät voivat seurata.

PARANNUKSIA PERUSTASOLTA

Auli Mäkelä pitää tärkeänä, että oppilaitos saa Vihreän ristin avulla trenditietoa ennakoidakseen turvallisuuttaan. Mitkä ovat isoja asioita, jotka toistuvat? Mitä pitäisi tehdä? Työkalu johdattaa perimmäisiin syihin.

– Meillä on tausta-ajatus, että inhimillistä virhettä ei ole. Vaaratilanteet syntyvät monien tekijöiden summana toiminnan rakenteissa.

Mäkelän mukaan osa opettajista ja muusta henkilökunnasta on oivaltanut työkalun edut erittäin hyvin.

– Toivon, että henkilökunta ymmärtäisi olevan heidän oman etunsa mukaista kirjata esimerkiksi havaintoja huonosta sisäilmasta. Kyse on mittavasta ongelmasta, ja parhaassa tapauksessa pelkkä ilmastoinnin säätö voisi riittää.

Mäkelän mukaan Vihreä risti on erittäin kustannustehokas ruohonjuuritason työkalu, jolla saadaan parannuksia aikaan oppilaitosten turvallisuudessa ja terveellisyydessä. Oppilaitoksissa työskentelevät ovat oman ympäristönsä asiantuntijoita ja voivat vaikuttaa siihen helposti. O

Yleiskuva yhdellä katseella Kangasalan Sahalahdella sijaitsevan Sariolan yhtenäiskoulun rehtori Tuomo Myllö pitää Vihreää ristiä helppokäyttöisenä työvälineenä, joka sopii kiireiseen arkeen.

– Kun risti on vihreä, on mennyt hyvin. Mitä enemmän on keltaista ja punaista, sen enemmän tapahtumia on ollut. Yhdellä katseella saa siis yleiskuvan.

Sariolan koulussa on luokat 0–9.

Oppilaita on 260, opettajia 25 ja koulunkäynnin ohjaajia viisi. Koulu kuuluu kansalliseen oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkostoon.

– Jotkin kuukaudet ovat hyvin vihreitä, eli poikkeamia ei ole juuri ollut.

Pahimmillaan tämänkokoisessa koulussa voi olla viisi tapahtumaa ja saman verran läheltä piti -tapahtumia, Myllö arvioi.

Työkalua hän kehuu siksikin, että se ei sido palavereihin. Kun opettaja raportoi poikkeamasta, hän voi kutsua saman aineen kollegoja analysoimaan tapahtunutta. Jokainen voi osallistua haluamanaan aikana, ei palaverissa perjantaina kello 15. Toki ongelmien yhteisöllinen ratkaiseminen kasvokkainkin voi olla tarpeen.

– Työkalu myös hälyttää tarpeen vaatiessa yksikön pääkäyttäjän eli rehtorin, kun sattumuksia on paljon tai ne ovat vakavia. Toisaalta se ei työllistä työllistämisen ilosta: se ei vaadi suurta määrää turhaa työtä, jotta pieni ja tärkeä huippu saadaan esiin.

Lisätietoa: Advant Solutions: Oppilaitosten digitaalinen turvallisuustyökalu.

Tutkimus- ja kehityshanke. www.tsr.fi > Hae numerolla 113136

TELMA 1•2014

59

TELMAN TAKANA

TTK

SUJUVUUS ON TUOTTOISAA

Työhyvinvoinnin häiriöt maksavat riihikuivaa rahaa. Asioihin nopeasti puuttumalla esimies voi pienilläkin teoilla vaikuttaa töiden sujuvuuteen ja sitä kautta yrityksen tuottavuuteen ja menestykseen.

Teksti Maarit Seeling W Kuva Kuvatoimisto Gorilla

Sami Kulju

T Risto Tanskanen

ietoverkko kaatuu, koneet eivät toimi, työ­ kalut ovat hukassa, työntekijät nahistelevat keskenään ja motivaatio on nollassa. Tilan­ ne on tuttu valitettavan monessa työyhtei­ sössä. Usein ongelmien takana on pikkuasioita, joihin ajoissa puuttumalla pattitilanne olisi voitu estää.

– Esimiehillä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan ongelmiin, vaikka ne eivät hänestä johtuisi­ kaan. Ongelmiin on tartuttava heti, kun niitä ilmenee, Työturvallisuuskeskus TTK:n asiantuntija Risto Tanskanen muistuttaa.

– Huono esimies voi myrkyttää paikan ilmapiirin, hyvä taas saa jokaisen yrittämään parastaan.

Tanskanen uskoo, että ihmisiin on sisäänraken­ nettuna halu tehdä työnsä hyvin. Olosuhteet on vain luotava tarpeen toteuttamisen kannalta suotuisiksi.

Työhyvinvoinnin ja ­turvallisuuden parantaminen ovat Tanskasen mukaan avainasemassa, kun työpaikan tuottavuudesta halutaan enemmän irti. Hyvä työilma­ piiri on luovuuden ja innovatiivisuuden lähde ja aut­ taa ihmisiä motivoitumaan ja sitoutumaan työhönsä.

– Työyhteisön toimivuus tai toimimattomuus vai­ kuttaa suoraan tuottavuuteen. Esimiestyö on keskeis­ tä yrityksessä työskentelevien ihmisten hyvinvoinnin kehittämisessä. Jos työhyvinvointi ei ole kunnossa, myöskään työteho ei ole sellainen kuin odotetaan.

ENNAKOINTI A JA O

TTK pureutuu kuluvana vuonna esimiestaitojen kehittämiseen erityisesti siitä näkökulmasta, mitä työhyvinvoinnin häiriöt käytännössä maksavat yrityk­ selle. Vuoden vaihteessa TTK julkaisi oppaan Esimies ja eurot – työhyvinvointi johtamisessa, ja kevään aikana käynnistyvät samaa teemaa käsittelevät koulutukset.

Esimieheltä kysytään nykymaailmassa suunnitelmal­ lisuutta ja ennakointikykyä, hyvää itsetuntoa, halua toi­ mia johtajana, kykyjä sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä taitoa tehdä tarvittaessa vaikeitakin päätöksiä.

– Hukkatyöajan, sairauspoissaolojen, työkyvyttö­ myyseläköitymisen ja ei­toivotun vaihtuvuuden kus­ tannukset ovat korkeat. Esimerkiksi liian hitaat tieto­ järjestelmät voivat haitata työntekoa huomattavasti.

TTK on laskenut, että sadan hengen työyhteisössä hidastelevien ja häiriöherkkien tietojärjestelmien kus­

60

TELMA 1•2014

tannukset voivat kivuta yli 100 000 euroon vuodessa.

Kyse on turhasta kulusta, joka olisi mahdollista välttää esimerkiksi huoltamalla järjestelmät ajoissa.

Töiden suunnittelu ja teknisten ongelmien enna­ kointi jää monissa asiantuntijayhteisöissä liian vähälle huomiolle. Perinteisissä tuotantolaitoksissa toimin­ nan katkoksiin on opittu varautumaan paremmin.

– Nykyään tehdään tiimityötä ja verkostoidutaan.

Olemme toinen toisistamme riippuvaisia. Koko ketju on vaarassa, jos yksi lenkki pettää. Suunnittelun ja aika­ taulutuksen merkitys korostuu. Jonkun on nähtävä tämä vaiva, ja se on yleensä esimies. Tietotyössä päte­ vät samat lainalaisuudet kuin kappaletavaraa tehtäessä: jokaisen palikan on oltava paikallaan, Tanskanen pohtii.

POMOSTA OHJAAJAKSI

Tapa tehdä työtä ja hierarkkiset rakenteet ovat toiset kuin 90­luvulla. Tuolloin esimies oli vielä Pomo, joka saneli, mitä missäkin tilanteessa piti tehdä. Nykyisissä asiantuntijaorganisaatioissa malli ei toimi. Esimiehestä on tullut ohjaaja, jonka on osattava valita oikeat ih­ miset oikeisiin tehtäviin. Hänen ei tarvitse itse tietää kaikkea, mutta hänen on osattava rakentaa verkosto, josta tiedon saa helposti käsiin. Työntekijöiden puoles­ taan edellytetään ottavan itse vastuuta tekemisistään.

– Elämme murroskautta, jossa kummatkin johta­ misen tavat saattavat olla käytössä rinnakkain jopa samassa yhteisössä. Esimiehen vastuulla on kuitenkin rakentaa ilmapiiri työpaikalla sellaiseksi, että työstä, onnistumisista ja kipukohdista keskustellaan. Hyvän työilmapiirin kannattelu kuuluu myös esimiehen työ­ suojeluvastuuseen, Tanskanen huomauttaa.

Hyvä työnteko vaatii hyviä yhteistyösuhteita.

Vuorovaikutuksen ongelmat tai häiriökäyttäytyminen puolestaan häiritsee työaikaa. Pahimmassa tapauksessa työpaikan ongelmat johtavat turhiin poissaoloihin, ei­ toivottuun vaihtuvuuteen ja työurien lyhentymiseen.

– On laskettu, että yksi vaihtuva kokenut työn­ tekijä aiheuttaa yritykselle 60 000 euron liiketulon menetyksen. Tietty vaihtuvuus on toki tervettä, mutta esimiehen tehtävä on pitää se kohtuullisella tasolla.

Esimiehen on hyvä tiedostaa, miten hänen yksikkönsä työaika jakaantuu. Kehittämispaikka on, jos työajasta kuluu liikaa muuhun kuin ydintehtävään. O

Lisätietoja www.ttk.fi/koulutus • Esimieskoulutus • Työelämän kehittäminen ja työhyvinvointi

www.tyohyvinvointikortti.fi • Työhyvinvointikortti-koulutus www.ttk.fi/julkaisut • Esimies ja eurot – työhyvinvointi johtamisessa

Parempi työ TELMA 1•2014

61

JULKAISUT

ARVOSTELMA

Valta on yhteispeliä Äkkiseltään valta herättää väristyksiä selkäpiissä, mutta narsistinen vallankäyttö omien etujen ajamiseen on vain kolikon nurja puoli.

Jo kirjan nimi kertoo, että valta on kaksijakoista. Ilman sitä on vaikea edistää hyviä asioita ja saada aikaan positiivisia muutoksia.

Valtaa tarvitaan.

Valta ei ole sidottu asemaan tai tehtävään.

Jokainen johtajista alaisiin käyttää valtaa, se antaa mahdollisuuden toimia. Johtavassa asemassa oleva ohjaa toimintaa, asiantuntijalla on uskottavuutta ja auktoriteettia, hyvä organisaattori auttaa tavoitteita toteutumaan. Valtaa ei voi käyttää yksin.

Vallankäytön myönteisistä keinoista kirjoittajat

nostavat esille kannustamisen, arvostamisen ja mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Jos johto jakaa valtaa alaisilleen, he saavat vastuuta, joka auttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Kirja perustuu yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuuselan väitöskirjaan Valta ja vuorovaikutus johtamisessa.

Valta on moninaista: suoraa vaikuttamista, kannanottoa tai taustavaikuttamista. Tietokirjailija, toimittaja Marjatta Jabe toteaa, että vallan avulla oman tahdon saa toteutettua. Yhteistä kirjaa tehdessään kaksikko tuli tulokseen, että valta on tabu, josta etenkään miehet eivät mielellään puhu.

Alkuvaiheessa, kun teokseen pyydettiin haastatteluja, lähes kaikki naiset suostuivat, mutta miehistä vain yksi.

Sisukkuus kannatti: kirjaan on haastateltu 16 vallankäyttäjää, jotka valottavat moniulotteisesti vallan eri puolia. Piispa Irja Askolan mukaan läsnäolo tekee vallasta kollektiivisen ja antaa tilaa vaikuttaa. IBM:n toimitusjohtaja Tuomo Haukkovaara korostaa hyvää tiimiä, selkeää päämäärää ja motivointia. PAMin puheenjohtaja Ann Selin puhuu vaikutus- ja verkostovallasta sekä persoonan merkityksestä.

Lisäksi muun muassa vuorineuvos Kari Neilimo, professori Alf Rehn, Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri, Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvonen ja professori Helena Ranta valottavat vallan eri puolia.

Viimeksi mainittu muistuttaa: ”Vaikeneminen on yksi tapa käyttää valtaa.”

Marjatta Jabe, Sari Kuusela: Hyvä paha valta (Talentum 2013)

– Teksti Tarja Västilä

Luova laiskuus – anna ideoille siivet

Kimmo Laakso ja Ira Ahokas

VIRANOMAISET JA ELINKEINOELÄMÄ SAMASSA VENEESSÄ Miten parannamme tiedonkulkua suuronnettomuustilanteissa ja niihin varautumisessa?

Viranomaiset ja elinkeinoelämä samassa veneessä

TULEVAISUUDEN TUTKIMUSKESKUS TUTU-JULKAISUJA 1/2013

(Turun yliopisto 2013) Suuronnettomuuksien tutkinnassa, ehkäisyssä ja hallinnassa viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö ja tiedonkulku ovat tärkeässä asemassa. Yhteisinä tavoitteina ovat henkilöstön ja muiden ihmisten turvallisuuden takaaminen sekä aineellisten vahinkojen estämisen tai minimoimisen lisäksi toimintojen nopea toipuminen. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimuksessa eri hallinnonalojen asiantuntijat kertovat näkemyksiään ja kehitysideoitaan kommunikointiin liittyviin haasteisiin. www.tsr.fi > Hae numerolla 111359

62

TELMA 1•2014

Juha T. Hakala (Gummerus 2013) Vapauta vanne pääsi ympäriltä ja löydä säkenöivä luovuutesi, kannustaa kasvatustieteiden professori. Hänen mukaansa kiireellä saadaan harvoin aikaan mitään hyvää.

Luovuus vaatii relaamista ja ideoiden hauduttamista. Kirja tarjoaa vinkkejä järkeviin työtapoihin ja oikeaan elämänasenteeseen sekä johdattaa arjen luovuuden lähteille.

Riskinotto kannattaa, ja rajapinnat ovat mahdollisuuksia. www.gummerus.fi

Työssä uupuvat naiset ja masennus

Rikala Sanna (Tampere University Press) Missä kulkee raja kuormittaviin työoloihin liittyvän uupumuksen ja yksilön sairaudeksi ymmärretyn masennuksen välillä? Miksi nopeasti lisääntynyt masennus näyttäytyy erityisesti naisten terveysongelmana? Väitöskirja avaa yhteiskunnallisen näkökulman työssä uupuvien naisten masennukseen. granum.uta.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 112024

Esimies ja ryhmä tekevät tulosta

Risto Tanskanen, Tuomas Liiri (TTK 2014) Vanha työkulttuuri ei enää vastaa työelämän tarpeisiin.

Työpaikoilla on löydettävä foorumit, joissa jokaisen ihmi­ sen luovuus ja ideat saadaan esille innovaatioiden tuotta­ miseksi. Julkaisu tukee esimiestä toimintatapojen uudista­ jana yhdessä ryhmänsä kanssa. www.ttk.fi/julkaisut

Johtajana kaaoksen reunalla.

Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?

Vartiainen, Ollila, Raisio, Lindell (Gaudeamus 2013) ”Kaaoksen reunalla toimiminen ei ole paha asia, se on tilanne, jossa johtajilla on mahdollisuus suunnata voima­ varansa ja jopa epävarmuutensa kehittämiseen ja uuden löytämiseen.” Teos selvittää, miten voidaan tunnistaa, kehittää ja jopa rikkoa suomalaisissa organisaatioissa perinteisiä ajattelun ja päätöksenteon malleja. www.gaudeamus.fi

Jaetun johtajuuden taito

Pauli Juuti (PS-kustannus 2013) Perinteisesti johtaja ilmaisee voimansa kykenemällä otta­ maan asiat haltuun ja saamalla muut toimimaan tahtonsa mukaan. Sen seurauksena ihmiset tekevät, mitä on käsket­ ty – ei enempää. Nykyisissä asiantuntijaorganisaatioissa tarvitaan kuitenkin sitoutumista ja oma­aloitteellisuutta, ja ratkaisu vaatimuksiin on jaettu johtajuus. Se ei tarkoita delegointia eikä heitteille jättämistä.

Pysähtymiskirja – Paremman etsijälle

Kai Ekholm ja Jussi T. Koski (Into Kustannus 2013) Moni meistä on hajalla eikä edes tiedosta sitä. Pysähtymiskirja hyökkää päättäväises­ ti nykykulttuuria vastaan. Osansa saavat niin Facebook, kehitysoptimismi kuin pak­ komyönteisyyskin. Ainoa asia, johon voim­ me lopulta vaikuttaa täydellä varmuudella on oma itse. Pysähtymiskirja on aidosti eri­ lainen elämäntapaopas. Kirja ei lupaa jat­ kuvaa onnea ja autuutta. Tilalla on älyllistä pohdintaa yhteiskunnasta, työelämästä ja elämästä ylipäätään.

www.ps-kustannus.fi

Perehdyttäminen ja työnopastus – ennakoivaa työsuojelua

Laura Ahokas, Jukka Mäkeläinen (TTK 2013) Perustietoa työturvallisuuslain velvoittaman perehdyttä­ misen ja työnopastuksen suunnittelusta ja toteutuksesta.

Innostus Myötämanipuloinnin aakkoset

Upeaa työtä!

Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan.

Lauri Järvisalo (Tammi 2013) Työ vie ison osan aikuisen valveillaoloajasta, mutta kutsu­ mustyö voi olla yksi elämän suurista rakkaustarinoista. Kir­ ja antaa uskoa oman alan ja työn löytämiseen ja valaa luot­ tamusta omiin mahdollisuuksiin. Kirjan ohjeita voi soveltaa koulutusvalintoja ja urapolkuja suunnitellessa.

Pauli Aalto-Setälä, Mikael Saarinen (Talentum 2013) Ilo, yhteys toisiin ja arvostus. Näistä kas­ vaa innostus, onnistumisen ja hyvinvoinnin edellytys. Työnteko tai harrastus innosta­ vassa ympäristössä ja seurassa on paitsi hauskaa myös tuloksellisempaa: innostus tekee elämästä mielenkiintoisempaa ja luo­ vempaa, tukee hyvinvointia ja jaksamista ja kehittää uutta liiketoimintaa ja palveluja.

Tämä kirja kertoo, mitä sinun tulisi tehdä ja minkälaisia ihmisiä ympärilläsi tulisi olla, jottet kadottaisi innostustasi silloin, kun sitä eniten tarvitset.

www.upeaatyota.fi

www.talentumshop.fi

www.ttk.fi/julkaisut

TELMA 1•2014

63

TYÖN KUVA

Kallion kriisinhallintajoukot Kallion pelastusasemalla pärähtää hälytys. Ei mene minuuttiakaan, kun palomiehet Pekka Rintamäki ja Aapo Äijänen ovat jo pillit päällä menossa.

Helsingin pelastuslaitos saa vuo­ dessa 57 000 tehtävää. Sairaankulje­ tuksia on 49 000 ja pelastuspuolen tehtäviä 8 000: noin 900 tulipaloa, 800 liikenneonnettomuutta, ja lisäksi paloilmoittimien tarkastuksia, öljy­ vahinkoja, luonnononnettomuuksia ja muita avustustehtäviä.

Automaattisia palohälytyksiä tulee vuosittain 2 500, joista erheellisiä on 97 prosenttia. Ne johtuvat usein remonteista, joissa rikotaan hälytys­ järjestelmien osia. Jokainen ilmoitus käydään silti tarkastamassa.

Aina ei ryntäillä valot välkkyen tehtäviin, vaan aikaa käytetään ase­ malla erilaisiin huoltotöihin. Tiistai­ sin Rintamäki ja Äijänen käyvät läpi raivausauton leikkurit ja levittimet, moottorisahat, työkalusalkut ja savu­ sukellusvälineet.

Työvuorojen rytmi on selkeä: vuo­ rokausi töissä, kolme vapaalla.

– Moni ei tiedä, että työajasta puolet ajetaan ambulanssia, Äijänen kertoo.

Palomiehet ovat tiivis yhteisö.

Huumori on yhteistä – ja myös rank­ kaa, sillä se on yksi selviytymiskeino ammatissa, jossa nähdään monenlaista kriisiä. Työ ei kuitenkaan voi pelottaa.

– Tehtävään mennessä syke ja eli­ mistön valmiustila nousevat, mutta se on normaalia valmistautumista, sanoo Rintamäki.

– Eikä keikalla olla koskaan yksin, muistuttaa työkaveri Äijänen.

Kuva Miika Kainu Teksti Sami Turunen

64

TELMA 1•2014

TELMA 1•2014

65

KOLUMNI

Kotitöissä

K

Kotona työskentelevällä on niin kauheat morkkikset siitä, että hänen luullaan laiskottelevan, että hän tekee kaksin verroin töitä.

Vesa-Matti Väärä

ävin kerran Työelämässä, mutta siellä oli niin hirvittävää, että palasin kotiin. Tiedättehän, pomoja ja lisää pomoja ja järjettömiä vaatimuksia, kuten että siellä työpaikalla pitää olla. Kaikenlaisia muitakin hullutuksia oli, kuten kahvitaukoja ja viikkopalavereita.

Sittemmin olen työskennellyt kotoa käsin, ja se on ollut kaikkien näkökulmasta mainio asia. En usko, että kukaan haluaisi minua viereensä näpyttelemään, koska olisi varmaan kiusallista istua sellaisen vieressä, joka on jatkuvasti kalsareillaan tai parhaimmillaankin aamutakissa.

Voi myös olla, että saisi hiukan sosiaalisesti rajoittuneen maineen, kun ei puhuisi mitään, koska ei yksinkertaisesti ole tottunut sellaiseen. Joka päivä kello kymmenen ottaisin pelikassini ja lähtisin tennishallille ihan riippumatta siitä, olisiko palaveri kesken vai ei.

Sunnuntaisin olisin yleensä töissä, mutta perjantain tuloksellisuuteni varaan en konsernitasolla laskisi paljon.

Meitä etätyöläisiä – tai yrittäjähän minä tarkkaan ottaen olen – kadehditaan usein. Taustalla lienee ajatus, että kotona työskentelevät laiskottelevat päivät pitkät ja aina kun laiskottelultaan ehtivät, surffailevat arveluttavilla sivuilla.

Se tietenkin pitää paikkansa.

Tosin kyllä toimistotyöläisetkin siellä Facebookissa päivät pitkät notkuvat. Itse asiassa lienee niin päin, että kotona työskentelevällä on jatkuvasti niin kauheat morkkikset siitä, että hänen luullaan laiskottelevan ja surffailevan arveluttavilla sivuilla, että hän tekee kaksin verroin töitä.

Itse olen huomannut, että useimmiten mahdolliset tuotanto-ongelmat eivät koskekaan etätyöläisiä, päinvastoin. Omalla kohdallani se menee näin: Työelämä tilaa kirjoituksen, esitetaiton tai vastaavan, jonka toimittaminen määräaikaan mennessä on minulle samanlainen kunnia-asia kuin Kollaan puolustaminen oli joillekin aikoinaan. Sitten käy niin, että sieltä Työelämästä ei toimiteta sovittuun aikaan materiaalia tai että se kirjoitus, jolla oli kauhea kiire, jääkin odottamaan pariksi kuukaudeksi, sillä henkilöstöpäällikkö on syömässä. Ja koska on kyse suuresta organisaatiosta, nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan, että sellaista se on. Projektit venyvät, entä sitten?

Myönnettäköön. On Työelämässä hyödyllisiäkin asioita. Niin kuin vaikka se, että kun laitetaan tarpeeksi monta ihmistä pieneen tilaan ja pidetään niitä siellä keskenään inhimillisesti katsoen liian pitkiä aikoja (kahdeksan tuntia), niin pikkuhiljaa alkaa syntyä hyviä ideoita. Toisinaan jopa parempia kuin millaisia syntyy yksinään.

Sitä paitsi on tooooosi tylsää järjestää firman puulaakisarjaa yksinään ja ainoana pelaajana – minä jos kuka tiedän!

Silti en vaihtaisi. Koska ei tarvitse käydä lounaalla, ei pitää kahvitaukoja, ei keskustella TPS:n menestyksestä (se on tietysti aika äkkiä käsitelty) eikä muutenkaan joutua koko ajan keskeytetyksi, normaalin kahdeksan tunnin työpäivän tekee helposti neljässä tunnissa.

Pois luettuna tietenkin syys-, kesä-, joulu-, hiihto- ja pääsiäislomat, jolloin lapset ovat kotona.

Työn tekemisen näkökulmasta se on suurin piirtein sama kuin jos Microsoftin kokoisen yrityksen koko keskijohto olisi linnoittautunut oman työpöydän ympärille keksimään organisaatiouudistusta.

Niin ettei se kotona työskenteleminenkään ihan aina herkkua ole.

Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja, joka on katsellut nk. oikeaa työelämää oman yrityksensä turvallisista suojista yli viisitoista vuotta.

66

TELMA 1•2014

Telma antaa vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

VAAKSA VAARAA

TILANNE

Kahvi virkistää, mutta myös ehkäisee muun muassa sydän- ja verisuonitauteja, maksasairauksia ja dementiaa. Kriisi kuitenkin iskee ja työyhteisön valtaa lamaannus, kun kahvitauon tullen pannu korisee tyhjyyttään. Tilanne on helposti korjattavissa.

TELMA NEUVOO

1.

Huuto ei auta. Negatiivinen marina on energiasyöppö ketale, joka luo huonoa fiilistä ja lyhentää marisijan ikää.

Tyytymättömyys uuvuttaa ja masentaa – mielenterveyssyyt ovat monen ennenaikaisen eläkepäätöksen takana.

Kuva Thinkstock

2.

Älä hätiköi, mutta toimi ripeästi.

Voit keittää kahvia ihan itse. Keittimen käyttö on helppoa, ja tarvittaessa saat apua kokeneemmilta. Voitte tehdä listan kahvinkeittovuoroista ja sopia, että viimeisen kupillisen ottanut laittaa aina uuden satsin porisemaan.

3.

Jos kahvilogistiikka osoittautuu mahdottomaksi, voitte siirtyä teehen.

TELMA 1•2014

67

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu yllä, lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä.

Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos.

TELMA 2 / 2014 ILMESTYY 22.5. 2014. TEEMANA

Monimuotoisuus ja tasa-arvo

www.telma-lehti.fi • Voit lukea Telman näköislehtenä ja linkittää sen myös työyhteisön luettavaksi • Voit tilata Telman veloituksetta: Tilaa Telma > Tee tilaus • Palautteet ja tiedotteet • Some of Telma’s stories are availabe in English at website • Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi