Telma 3/2014

Varastotyöntekijä Juha Jortikka tuntee työnsä riskit.

Työelämän kehittämisen erikoislehti 3 • 2014

TYÖTURVALLISUUS

TIETOA, TEKOJA, ASENNETTA TURVALLISUUDEN RAKENNUSPALIKAT KULJETUKSEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT YRITTÄJÄNÄ BRASILIAN FAVELOISSA TUKKA KIINNI TEHTAALLA

PÄÄKIRJOITUS

Esimerkin voima on työturvallisuudessakin vastustamaton.

3 • 2014

www.telma-lehti.fi Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. 09 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. 09 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Jorma Löhman, TTK Toimitusneuvoston puheenjohtaja Kenneth Johansson, TSR Toimitus Alma 360 Alvar Aallon katu 3 C, 00100 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.alma360.fi etunimi.sukunimi@alma360.fi Tuottaja Virve Airola Toimitussihteeri Outi Rinne Ulkoasu Jere Saarelainen, Liisa Seppo(AD) Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen Kannen kuva Aleksi Poutanen Painosmäärä 115 000 Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2014 ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu) ISSN 2342-3544 (äänilehti) Osoitteenmuutosohje ja osoitelähde lehden takakannessa.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

TELMA TUNTEE TYÖELÄMÄN Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen työsuojelu- ja luottamushenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon edustajat ja esimiehet, työelämätutkijat sekä erilaiset TSR:n ja TTK:n sidosryhmät.

2

TELMA 3•2014

Työturvallisuus on johtamista Suomessa on tuhansia työpaikkoja, joissa ei ole sattunut yhtään työtapaturmaa moneen vuoteen. Tapaturmataajuus – jota tunnuslukuna muuten käyttävät ja ymmärtävät vain alan asiantuntijat – on näillä työpaikoilla ollut monta vuotta peräkkäin pyöreä nolla. Tapaturmia pitää kuitenkin torjua. Mutta miten voi torjua sellaista, mitä moni ei ole työssään edes nähnyt tai kokenut?

Tapaturmien torjunnan sijasta työpaikkojen turvallisuutta onkin edistettävä ennaltaehkäisevällä otteella, ajantasaisella tiedolla ja terveellä järjellä. Tätä voi kutsua myös johtamiseksi. Vaikka pitkään ilman tapaturmia toimineet työpaikat ovatkin pääasiassa pieniä, ei työturvallisuus niissäkään synny automaattisesti.

Työturvallisuus ei ole meillä geeneissä. Työn ja vapaa-ajan talkootyön sujuminen turvallisesti edellyttää tietoa ja taitoa soveltaa se käytäntöön. Turvallisuus on siis tehtävä, joka pitää toteuttaa – ja useimmiten ryhmätyönä. Tämän lehden yhdessä jutussa todetaankin, että turvallisuus on organisaation ominaisuus, ei yksittäisen ihmisen.

Esimerkin voima on työturvallisuudessakin vastustamaton. Uudet työntekijät seuraavat kokeneempien työtapoja ja omaksuvat ne. Kun kokeneemmat perehdyttävät ja opastavat tulokkaita, siirtyvätkö myös oikeat ja turvalliset työtavat näin uusille työntekijöille? Kannattaa miettiä. Työtapaturmissa menehtyneet ovat varsin usein kokeneita ammattilaisia, jotka ovat tehneet pitkään samaa työtä.

Haluan kiittää kaikkia tässä lehdessä esiintyviä ihmisiä siitä, että he jakavat tietonsa ja kokemuksensa Telman lukijoiden hyödynnettäviksi. Erityiskiitokseni esitän Jaana Pulkkiselle, jonka kokemukset pakottavat raavaankin miehen pohtimaan työturvallisuuden merkitystä huomattavasti pintaa syvemmältä.

Kenneth Johansson toimitusneuvoston puheenjohtaja kenneth.johtansson@tsr.fi

TYÖTURVALLISUUS

15-29 TEEMA Työturvallisuus edellyttää koko työyhteisön sitoutumista, niin johdon kuin tekijöidenkin. Vastuu on yhteinen.

SISÄLTÖ

Amcor Flexibles Finlandin Kauttuan tehtailla työturvalli­ suuteen ovat sitoutuneet niin johto kuin työntekijätkin.

Työnsä ääressä Pasi Nummela.

TELMA 3•2014

3

SISÄLTÖ

64–65 TYÖN KUVA Taipalsaarelaisella ammattikalastaja Jari Häkkisellä on 26 vuoden kokemus troolauksesta eteläisellä Saimaalla.

42-45 OMAN ELÄMÄN HALLINTA Työpaikalla sattuneella vakavalla onnettomuudella oli imatralaisen Jaana Pulkkisen kohdalla lopulta myös hyviä seurauksia. Hän on nyt unelmatyössään Stora Enson Tainionkosken tehtaan portilla turvallisuusvalvojana.

46–51 MAAILMALLA Brasilian laittomasti vuorenrinteille rakennetuissa faveloissa elää köyhyys, mutta myös yritteliäisyys. Wilson Rodrigues da Silvalla on oma parturiliike, pitkät työpäivät ja koti korkealla.

54–56 MINUN TYÖNI Kun kolme kaverusta löivät unelmansa yhteen, syntyi jäätelötehdas, jossa kumppanukset tekevät juuri sitä, mitä ovat aina halunneet.

4

TELMA 3•2014

IHMISIÄ 2 Pääkirjoitus Kenneth Johansson 30–35 Henkilö Sari Miettinen-Rantala 40–41 Ajatelma Raija Koivisto 54–56 Minun työni Kolmen kaverin jäätelötehdas 57 Rautalankaa Petri Moisio 66 Kolumni Timo Harakka

VAKIOT 5–11 3 x työ 12–14 Työ ja elämä 36–37 Ilmiö 38–39 Me teimme sen 42–45 Oman elämän hallinta 46–51 Maailmalla 52–53 Näin muinoin 58–59 TSR-info 60–61 TTK-info 62–63 Julkaisut 64–65 Työn kuva 67 Vaaksa vaaraa

3 X TURVA Teksti Arja Krank Kuvat Juuso Paloniemi

tapaturmat puoleen Tuko Logistics yhdisti vuonna 2010 kolme varastoaan Keravalle ja aloitti samalla laajan työturvallisuus- ja työterveysohjelman.

Yrityksen tapaturmataajuus laski kahdessa vuodessa 50 prosenttia – noin 30 turmaan miljoonaa työtuntia kohden.

Pasi Joronen

Viivi Perkiö

>

Aleksi Taalikka TELMA 3•2014

5

Työturvallisuus – tietoa ja toimintaa Tämän vuosikymmenen alussa Tuko Logisticsilla tartuttiin työturvallisuusasioihin toden teolla. Yritys palkkasi Keravan jakelukeskukseen kokoaikaisen turvallisuuspäällikön ja käynnisti laajan työterveys- ja työturvallisuusohjelman. Siihen kuuluu muun muassa tietojärjestelmä, johon työnjohtajat ja työntekijät kirjaavat poikkeukset, vaaratilanteet ja tapaturmat sekä työturvallisuusaloitteet.

– Aiemmin asiat jäivät helposti roikkumaan. Nyt ohjelma muistuttaa sitkeästi, jos asioita ei ole käsitelty ja viety eteenpäin suunnitellussa aikataulussa. Ohjelmasta saamme tärkeää tietoa muun muassa siitä, miten turmia voidaan vastaisuudessa ennakoida ja välttää, kertoo Tukon tuotantopäällikkö Pasi Joronen.

Suuressa tukkuvarastossa työntekijätarve muuttuu päivittäin. Tuko Logistics otti reilu vuosi sitten alihankkijayrityksen tiloihinsa helpottamaan työtaakkaa.

– Aiemmin palkkasimme osa-aikaisia ja opiskelijoita tuuraamaan kiireaikoja. Tuuraajien reserviä jouduttiin kuitenkin pitämään korkeana, eikä heille päässyt kertymään riittävää kokemusta. Siksi päädyimme alihankintajärjestelyyn Suomen Transval Oy:n kanssa.

Tukon työturvallisuusorganisaation haarat yltävät Jorosen mukaan hyvin alihankintayritykseen asti.

– Haasteellista on kuitenkin saada tiedot kulkemaan jokaiselle työntekijälle jokaiseen vuoroon. Olemme siksi muun muassa asentamassa halliin tuliteriä infonäyttöjä.

6

TELMA 3•2014

3 X TURVA

Pasi Joronen kertoo, että Tukolla on koulutettu työntekijöitä myös omaehtoiseen terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimiseen.

TELMA 3•2014

> 7

Teräsvoimaa lyhyessä varressa Nainen kiipeää varaston käytävällä matalakeräilykoneen päälle ja kurkottaa hyllyn korkeuksista isoa tuotepak­ kausta. Trukkia tai keräilykonetta saa Tukon varastolla käyttää vain tilapäisenä nousutasona.

– Korkeilta lavoilta kerätessä on omat haasteensa – erityisesti, kun kyseessä on painavampi tuote, keräilijä Viivi Perkiö toteaa.

26­vuotias Perkiö on työskennellyt Tukon varastolla Suomen Transval Oy:n leivissä nyt vuoden verran.

– En ollut ajanut trukkia aiemmin. Työnantaja kuitenkin kouluttaa täällä kaikki keräilijät ajamiseen ja työturvalli­ suuteen.

Työ on Perkiön mukaan sitä vaarallisempaa, mitä vähemmän sisäisiä sääntöjä noudatetaan.

– Risteysalueet ovat melko riskialttiita. Joskus saattaa tilannenopeuskin nousta liikaa. Meillä ei ole trukissa peilejä, joten emme näe, mitä selän takana tapahtuu. Hankalinta tässä työssä on se, että noukittavat tavarat ovat minulle usein liian ylhäällä, koska olen tällainen lyhyt ihminen.

Suurin osa transvalilaisista, myös Perkiö, työskentelee ”tuuraajana”. Käytännössä useat tekevät kuitenkin täyttä päivää – jos Tukolla ei riitä töitä, he työskentelevät muualla. Perkiön pääasiallinen toimipaikka on Tukolla.

Hän toimii myös työsuojeluvaravaltuutettuna ja on juuri ehdolla luottamusmieheksi.

8

TELMA 3•2014

3 X TURVA

Viivi Perkiö pitää työstään, koska työasiat eivät seuraa mukana kotiin.

TELMA 3•2014

> 9

Koulutus verissä 22-vuotias Aleksi Taalikka tuli Transval Oy:lle reilu vuosi sitten keräilijäksi. Hän oli työskennellyt Tukolla aiemmin varsinaisena työntekijänä ja vuokratyöntekijänä.

– Kun nyt tulin samaan paikkaan transvalilaisena, tiesin töistä jo paljon. Tukolaiset perehdyttivät tuolloin työhön.

Minulla oli kuitenkin omia ideoita koulutukseen, ja menin kysymään, olisiko minusta apua. Muutamassa kuukaudessa pääsin Transvalin päätoimiseksi kouluttajaksi. Olen myös ollut mukana laatimassa meidän perehdytyspakettiamme, Taalikka kertoo.

Varaston käytävillä untuvikot työntekijät tunnistaa keltaisesta huomioliivistä. Taalikka seurailee perehdytettävän työntekijän keräilykoneen perässä ja antaa tarvittavia neuvoja työohjeista ja työturvallisuudesta.

– Työturvallisuus on iso osa perehdytystä, koska trukkiliikenne on vilkasta, Taalikka sanoo. – Meillä kuljetaan yksisuuntaisia käytäviä, joista joka toinen menee pohjoiseen ja joka toinen etelään. Pitää tietää, miten ajetaan, mutta myös miten toinen ajaa.

Taalikka kertoo, että tapaturmia sattuu todella harvoin, mutta turvaetäisyyksiä koneiden välillä voisi hallissa valvoa vielä paremmin.

– Muun muassa tätä asiaa olen juuri työsuojeluvaltuutettuna viemässä eteenpäin.

10

TELMA 3•2014

3 X TURVA

Aleksi Taalikka arvelee, että keräilijöiden keski-ikä on Transvalilla työn luonteen takia melko alhainen, 25:n korvilla.

TELMA 3•2014

11

Teksti Virve Airola Kuva Getty Images

TYÖ JA ELÄMÄ

Oma huono olo voi olla vaikea tunnistaa kiusaamisesta johtuvaksi.

Kiusaaminen kuriin Vaikka kiusaamisen nollatoleranssi on työelämän tavoite, yli 100 000 palkansaajaa kokee olevansa päivittäin kiusaamisen kohteena työelämässä.

Työterveyslaitos on koonnut netti­ sivuilleen helposti omaksuttavan tieto­ ja vinkkipaketin, josta löytyy apua työpaikkakiusaamisen vähen­ tämiseen ja kiusaamiskokemuksiin puuttumiseen. Sivusto löytyy osoit­ teesta www.ttl.fi/sopuisa. Sivustolla kerrotaan, mistä työpaikkakiusaa­ misessa on kyse, miksi sitä ilmenee ja mitä seuraamuksia siitä on yksi­ lölle ja koko organisaatiolle. − Kiusaamisen muodot vaihte­ levat mitätöivistä eleistä ja ilmeistä sanallisiin uhkauksiin. Kiusaaminen heikentää kiusatun mahdollisuuk­

12

TELMA 3•2014

sia tehdä työtään ja olla vuorovai­ kutuksessa toisten kanssa, kertoo johtava asiantuntija Maarit Vartia Työterveyslaitoksesta.

Kiusaaminen tulee kalliiksi. Se heikentää työyhteisön toimivuut­ ta ja aiheuttaa koko organisaatiol­ le seuraamuksia ja kuluja. Pitkään jatkunut kiusattuna oleminen voi muodostua hyvin traumaattiseksi kokemukseksi, lisätä sairauspoissa­ oloja ja johtaa syrjäytymiseen.

Sopuisa­sivustolta löytää ohjeet, mitä kiusaamista havaitessaan tai kokiessaan voi ja tulee tehdä, mistä

saa apua ja miten saavutetaan kiu­ saamisen nollatoleranssi eli sopui­ sa yhteisö. Kiusaamiseen puuttu­ minen ja ristiriitojen selvittäminen edellyttää koko työyhteisön aktiivi­ suutta ja yhteistyötä.

Kiusaamisen nollatoleranssi tar­ koittaa, että johto viestittää, että se ei hyväksy minkäänlaista häirin­ tää tai kiusaamista, koko organisaa­ tiossa panostetaan kiusaamisen ehkäisyyn, jokainen kiusaamista havaitseva puuttuu siihen ja tie­ toon tulleet tilanteet selvitetään viipymättä ja asianmukaisesti.

Vastuu kiusaamiskokemuksen selvittämisestä on aina työnantajal­ la. Sen tulee yhdessä henkilöstön edustajien kanssa laatia yhteiset pelisäännöt ja ohjeet kiusaamisen ehkäisyyn ja tilanteiden selvittä­ miseen sekä kouluttaa esimiehet puuttumaan kiusaamiseen.

Sivusto on osa Sopuisa työ­ yhteisö ­hanketta, jonka rahoitti Työhyvinvointifoorumi. Mukana oli useita työmarkkinajärjestöjä ja viranomaisia, myös Työturvalli­ suuskeskus TTK. www.ttl.fi/sopuisa

TYÖ JA ELÄMÄ TYÖTUOMIOISTUIN

Oppia työpaikalla Työssäoppimispaikkojen saatavuus ja työ­ paikalla tapahtuvan oppimisen ja osaa­ misen jatkuva kehittäminen on tärkeää suhdanteista riippumatta. Näin totesivat työmarkkinakeskusjärjestöt päivittäessään suosituksensa työpaikalla tapahtuvan oppi­ misen edistämiseksi. Suositus koskee työ­ paikalla tapahtuvan oppimisen eri muotoja ja niiden kehittämistä. Järjestöt korostavat

työssäoppimisen merkitystä tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa. Käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävä kou­ lutus perustuu koulutuksen järjestäjän ja työpaikan väliseen kirjalliseen sopimuk­ seen. Suositus korvaa aikaisemman, vuon­ na 2005 tehdyn suosituksen ”Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä”.

Peli opettaa uudet varoitusmerkit Tekniikan museon näyttely tutustuttaa kävijät uusiin kemikaalien pakkauksissa käytettäviin varoitusmerkkeihin ja valottaa varoitusmerkkien historiaa.

Ainutlaatuinen oppimispeli on hauska tapa oppia uutta päivittäistä arkea kosket­ tavasta aiheesta. Pelaaja oppii tunnista­ maan uudet varoitusmerkit ja toimimaan niiden käyttötilanteissa oikein. Pelitapah­ tumat esitetään digitaalisesti, mutta käyt­ töliittymä on mekaaninen. Pelaaja ohjaa tapahtumia valitsemalla ja siirtelemällä konkreettisia esineitä.

Hapettava Paineen alaiset kaasut

Peli ja näyttelykokonaisuus täydentävät Kemiaa koko elämä ­näyttelyä. www.tekniikanmuseo.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 113072

Telma-lehden uusi verkkoilme

Telma­lehti uusi verkkosivunsa. Linkitä näköislehti yrityksesi nettisivuille koko työyhteisön luettavaksi, tilaa Telma veloituksetta tai anna palautetta. Valikoidut artikkelit löytyvät myös englannin­ ja ruotsinkielisinä. www.telma-lehti.fi

VÄITE: Tapaturmien ja poissaolojen määrät eivät ole kehittyneet suotuisasti 2000-luvulla. Paremman työturvallisuuden suurin este on asenne.

EI Sanalla asenne on populistisessa psykologiassa sama merkitys kuin mielipide. Asennetutkimus­ ten perusteella se ei kuitenkaan mene näin eikä etenkään vaaratilanteessa työssä. Ongelmat on ratkaistava konkreettisesti. Työsuojelutason kehittymättömyyttä ei voida selittää työnteki­ jöiden huonolla asenteella. Mutta ehkä työn­ antajien heikolla asenteella: valmiuksien, osaa­ misen ja koulutuksen puutteella. Työsuojelua ei voi jättää työntekijöiden päätettäväksi.

Raili Perimäki, työympäristöasiantuntija, SAK EI Kysymys on niin yksilön, työyhteisön, työnanta­ jan kuin yhteiskunnankin taustalla vaikuttavista arvoista ja prioriteeteista. Jos asia koetaan yhteisesti tärkeäksi, siihen löytyy kyllä aikaa, resursseja, ratkaisuja ja oikeaa asennetta.

Ilmeisesti pidämme työelämässä muita asioita tärkeämpinä.

Mika Liuhamo, vanhempi asiantuntija, työturvallisuus ja ergonomia, Työterveyslaitos KYLLÄ Asenteesta on suurimmalta osaltaan kysymys, järjestelmä on jo. Vanhat päähänpinttymät, työtavat ja ”minulle ei satu mitään” ­ajatus ovat edelleen vahvoja. Työturvallisuus on meidän kaikkien vastuulla oleva asia; huolehdimme itsestämme ja katsomme myös työkaverin perään.

Marko Cavén, työpäällikkö, Hartela

Telman tuomio äänin 2–1: Paremman työturvallisuuden esteenä ei ole asenne.

1000 000

Suomalaisille sattuu vuosittain noin miljoona tapaturmaa.

1/3

Kolmannes tapaturmista tapahtuu kotona.

TELMA 3•2014

Lähde: THL

NUMEROT

13

TYÖ JA ELÄMÄ

Walt Disney Studios Motion Pictures

TYÖ & LEFFA

Turvallisuusteema ei ole elokuvalle ominta aluetta. Harva jaksaa kiinnostua turvallisen arjen kuvauksesta. Jopa lastenohjelmissa päähenkilöt joutuvat pieniin onnettomuuksiin, joista selviävät oppineempina.

Turvallisuusteema näyttäytyykin elokuvissa etupäässä laiminlyöntien kautta. Jo Charles Chaplinista ja etenkin Buster Keatonista alkaen päähenkilöt sivuuttavat kaikki mahdolliset turvallisuustoimet. Hyvä esimerkki tästä on mykkäfilmi One Week (1920), jossa Keaton rakentaa taloa, joka lopulta päätyy junan jyräämäksi. Näyttelijä itse selvisi useimmiten vain pintanaarmuilla, vaikka miehen kuuluisammassa kohtauksessa elokuvassa Steamboat Bill Jr. (1928) hänen päälleen kaadettiin talon paritonninen päätyrakennelma sankarin jäädessä sopivasti ikkuna-aukon kohdalle turvaan. Sijaisnäyttelijä-parkojen muistokirjoituksia näkee silti liian usein nykyelokuvienkin lopputeksteissä.

Turvallisuusteemaa käsittelee myös kaikkien aikojen suosituimmaksi ruotsalaiselokuvaksi noussut Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (2013). Elokuvan alussa päähenkilö Allan Karlson karkaa puutteelliset turvajärjestelyt omaavasta vanhainkodista.

Satavuotiaan elämään on kuulunut suurelta osin räjäyttelyn harrastaminen, johon hän on kouluttautunut sekä työn että omatoimisuuden kautta. Ja ilmeisen riittävästi, kun on selvinnyt satavuotiaaksi. Pahemmin käy katastrofielokuvissa, joissa ahneet omistajat laiminlyövät turvatoimia, minkä kerkiävät.

Urheiden palomiesten ja poliisien tehtäväksi jää sitten viattomien uhrien pelastaminen palavista taloista (Liekehtiviä torni 1974) ja uppoavista laivoista (Poseidon Adventure 1972) tai hirmuliskojen kynsistä (Godzilla 2014) oman henkensä uhalla.

Turvallista elokuvasyksyä.

– Leffaterapeutti Mikael Saarinen

14

TELMA 3•2014

Colourbox

Turvattomasti valkokankailla

Radio Puhe ruotii työtä ja elämää

Onko työ koskaan vain työtä vai osa persoonaamme, joka vaikuttaa elämäämme niin arjessa kuin juhlassakin?

Miten suomalainen työelämä voi?

Radio Puheessa syksyllä alkava Työ & Elämä -sarja tarkastelee suomalaisen työelämän eri puolia, mahdollisuuksia ja kehitystä. Ohjelma marssittaa studioon työelämän ajankohtaisimmat asiantuntijat ja jakaa suomalaisten kiinnostavia tarinoita ja kokemuksia työstä.

Työsuojelurahaston kanssa yhteistyössä toteutettavassa sarjassa pohditaan muun muassa, onko uusi työntekijä uhka vai mahdollisuus, millaisia ovat luovan työn ja taiteellisen työn haasteet, mitä on olla perheellinen vaarallisessa työssä, tietääkö yhteinen yritys ystävän kanssa onnea vai surua, onko vakityö vanhanaikaista tai millaista on olla maahanmuuttajataustainen yrittäjä Suomessa.

Työ & Elämä -sarja pyrkii luomaan kannustavan mutta todenmukaisen kuvan kotimaan työelämästä.

− Työelämän luonne ja sen haasteet muuttuvat yhteiskunnan mukana, minkä vuoksi laaja katsaus suomalaiseen työhön on paikallaan, kertoo ohjelmaa toimittava Hanna Kinnunen. − Haluamme olla omalta osaltamme kohentamassa suomalaista työilmapiiriä ja luoda uskoa tulevaan, komppaa tuottaja Heidi Laaksonen.

Kinnunen tekee myös työelämän vuorovaikutussuhteita tarkastelevaa puheviestinnän väitöskirjaa ja suhtautuu työelämäaiheisiin intohimoisesti. − Kielteisyys ja ongelmissa vellominen eivät vie asioita eteenpäin, naiset sanovat yhdestä suusta.

Työ & Elämä -ohjelmasarja Yle Puheessa 1.9.2014 alkaen maanantaisin 11.03−12.00.

Kaikki Työ & Elämä -ohjelman jaksot löytyvät myös Yle Areenasta. yle.fi/puhe.

”Kyllä ilmaisia lounaita on, mutta niitä ei löydä odottamalla, että joku tulee tarjoamaan.

Sen sijaan ne täytyy luoda itse, auttamalla ja ajattelemalla muita.”

Alf Rehn, HS 9.8.2014

TURVALLISUUSJOHTAMINEN TYÖ JA ELÄMÄ

ARJEN TURVA Työturvallisuuden arki on paljolti sitä, että turvallisuutta ajatellaan ja että ajatus toteutetaan. Hyviä, turvallisia työtapoja kannattaa oppia, hyödyntää ja jakaa. Paras asiantuntija on aina se, joka tekee – ja joka malttaa myös siirtää tietämänsä käytäntöön.

Työturvallisuus tehdään joka > päivä uudelleen.

TELMA 3•2014

15

TURVALLISUUS PITÄÄ TEHDÄ JOKA PÄIVÄ Turvallisuuden kehittäminen on jatkuva prosessi työpaikoilla. Johdon ja työntekijöiden aito sitoutuminen, ennakoiva johtaminen, töiden suunnittelu, tiedon hyödyntäminen, itsestään selviltä vaikuttavista asioista huolehtiminen – ne ovat turvallisuuden rakennuspalikoita.

Työelämän muuttuessa myös riskit muuttuvat.

Teksti Hasse Härkönen W Kuvat Aleksi Poutanen

16

TELMA 3•2014

S

uuri on kaunista. Se pätee myös Kauttualla si­ jaitsevan Amcor Flexibles Finlandin pakkausteh­ taan työturvallisuuteen, kun asiaa kysyy työ­ suojelupäällikkö Eero Hakaselta.

– Olemme osa isoa kansainvälistä konsernia, mistä on turvallisuuden kannalta pelkkää hyötyä. Am­ corilla on sata tehdasta, jotka tekevät samaa kuin me, joten hyviä käytäntöjä voidaan jakaa, Hakanen sanoo.

– Turvallisuus on sisällytetty johtamiskäytäntöihin, ja turvallisuuskysymysten suhteen konsernissa on tiukka linja. Turvallisuusasioista ei saa lipsua, piste.

Rauman ja Huittisten välistä löytyvä Kauttuan tehdas painaa ja laminoi monikerrosmateriaaleja elin­ tarviketeollisuuden käyttöön. Ykköstuote on kahvipa­ ketti, joka muodostuu kolmesta yhteen laminoitavasta kerroksesta. Raaka­aineet tulevat tehtaalle suurina rullina, ja myös valmiit laminoidut tuotteet lähtevät maailmalle rullamuodossa. 160 hengen tehtaan tuo­ tannosta 60 prosenttia menee vientiin.

Tuotanto on pitkälti automatisoitua, mutta ko­ neiden hoitamien vaiheiden väliin mahtuu myös käsin tehtäviä töitä. Esimerkiksi materiaalirullat val­ mistellaan käsin, ennen kuin ne siirretään koneiden käsiteltäviksi. Painavien rullien siirtelyssä käytetään konevoimaa.

Tehtaan työturvallisuus lähtee työsuojelupäällikön mukaan siitä, että kaikkien työpisteiden tekninen tur­ vallisuus on kunnossa, toisin sanoen koneet ja laitteet ovat turvallisia käyttää. Seuraava askel on työntekijöi­ den perehdyttäminen prosesseihin ja työvaiheisiin.

Hakasen mukaan työturvallisuuden arjessa kyse on usein hyvin konkreettisista asioista ja kehitysaskeleis­ ta. Esimerkiksi kaikki avoteräiset puukot on poistettu käytöstä tehtaalla, ja tilalla ovat turvaleikkurit.

TYÖNTEKIJÄT TIIVIISTI MUKANA

Varastotyöntekijä Juha Jortikka käyttää turvavyötä ja tekee päivittäin trukin turvallisuustarkastuksen.

Sisäisen liikenteen turvallisuutta on parannettu muun muassa lattialle suunnatulla sinisellä huomiovalolla, joka varoittaa lähestyvästä liikenteestä.

Hakanen painottaa koko työyhteisön sitoutumista turvallisuustyöhön. Johdon on oltava aidosti kiinnos­ tunut kehittämään turvallisuutta, osoitettava siihen resursseja ja annettava aikaa työntekijöiden koulutta­ miseen. Työntekijät on otettu kiinteästi mukaan tur­ vallisuustyöhön. He saavat äänensä kuuluviin ja ovat aktiivisesti mukana kehitystyössä.

– Työpisteessä päivittäin työtä tekevä on paras asiantuntija juuri sen työn suhteen. Työntekijöiltä saa­ tavia hyviä työtapoja kannattaa hyödyntää laajemmin, tehtaan työsuojeluvaltuutettu Jan-Sebastian Granrot sanoo.

TELMA 3•2014

17

>

”Suuressa osassa työpaikoista asiat ovat hyvin. Turvallisuutta kannattaisi katsoa yritystasoa syvemmälle.”

– Uusien, parempien työkalujen hakeminen ja kehittely vievät aikaa, samoin uusien prosessien opiskelu. Niiden kohdalla työntekijöiden osallistaminen tuottaa hyviä tuloksia, hän jatkaa.

Viime vuosina Amcorin työntekijät on otettu entistä tiiviimmin mukaan työtehtävien riskien arvioimiseen. Henkilöstön edustajista muodostetut työryhmät käyvät jokaisen tehtaalla tehtävän työn läpi tarkasti vaihe vaiheelta, arvioivat niiden riskit ja esittävät parannusehdotuksia.

Myös työkierrolla on vaikutusta turvallisuuteen.

Tehtävästä toiseen vaihtavat työntekijät luonnollisesti tarvitsevat perehdytyksen uuteen työhön, mutta toisaalta he myös katsovat uutta tehtäväänsä Hakasen mielestä hyvällä tavalla ulkopuolisin silmin.

– Tuoreet silmät saattavat havaita riskejä, joille pitkään samaa työvaihetta tehnyt on voinut tulla sokeaksi. Tyhmiltäkin tuntuvia kysymyksiä pitää uskaltaa esittää, koska juuri ne voivat olla tärkeitä turvallisuuden kehittämisen suhteen.

2000-luku on ollut myönteisen turvallisuuskehityksen aikaa Kauttuan tehtaalla. 2004 saavutettiin ensimmäisen kerran tapaturmaton vuoden mittainen jakso. Pisin jakso ilman ainuttakaan työtapaturmaa on ollut peräti 665 päivää. Ero 1990-lukuun on huima: silloin tehtaalla sattui tyypillisesti 20–30 tapaturmaa vuodessa.

Työsuojelupäällikön mukaan tulokset kertovat ennen kaikkea järjestelmällisestä turvallisuustyöstä.

Kun turvallisuutta alettiin aikoinaan määrätietoisesti parantaa, muutosvastarintaakin löytyi. Muun muassa turvakenkien käyttöpakko herätti paljon ennakkokeskustelua ja viiltosuojakäsineisiin totuttelu vei aikaa.

– Nyt tilanne on hyvä, mutta silti turvallisuus pitää tehdä joka päivä nöyrästi uudelleen. Se ei tule koskaan valmiiksi, Hakanen sanoo.

KOVA YDIN ENNALLAAN

Amcorin Kauttuan tehtaaseen tiivistyvät turvallisuuden rakennuspalikat: johdon sitoutuminen, turvallisuuteen motivoituneet työntekijät, tiivis yhteistyö ja jatkuva prosessi. Oulun yliopiston työtieteen professori Seppo Väyrynen puhuu työpaikan yhteisestä turvallisuuskulttuurista ja -ilmapiiristä.

– Tarvitaan tietoa, asennetta ja tekoja. Ylimmän johdon mukaan tuleminen ja turvallisuutta arvostava

18

TELMA 3•2014

asenne ovat erittäin tärkeitä. Koulutuksen ja resurssien tarjoamisen lisäksi ylin johto voi osoittaa sitä esimerkiksi osallistumalla tapahtuneiden tapaturmien purkamiseen, hän sanoo.

– Toisaalta saman ajattelun pitää mennä läpi organisaation. Turvallisuuden tulee olla kiinteä ja luonteva osa työn tekemistä.

Ennakointi nousee turvallisuustyössä keskeiseen rooliin. Se tarkoittaa vaarojen havaitsemista ajoissa ja jatkuvaa turvallisuuden kehittämistä. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto TVL:n tutkija ja työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Ahon mukaan vastakkain ovat riskinoton kulttuuri ja ennakoinnin kulttuuri. Riskinotto voi olla töissä aluksi harkittua, mutta se muuttuu vähitellen tavaksi, jolloin on päädytty vaarallisille vesille. Jatkuva ennakointi ja turvallisuuden tekeminen ovat hyvän organisaation merkkejä. Johtamisen roolina on pitää asiat systemaattisesti hallinnassa.

Sysi-Ahon mielestä työturvallisuuden kova ydin ei ole muuttunut mihinkään. Yleinen siisteys ja järjestys, riittävä valaistus, liukkauden torjunta, suoja- ja turvavälineiden käyttö sekä hyvä työn organisointi ovat perusasioita, joilla päästään pitkälle.

– Työpaikkakäynneillä on välillä tullut vastaan yrityksiä, joiden pihan perusteella ei tiedä, onko yritys romubisneksessä vai jollain muulla alalla. Se kertoo jo aika paljon asioiden tilasta yrityksessä, Sysi-Aho sanoo.

– Suuressa osassa työpaikoista asiat ovat hyvin.

Turvallisuutta kannattaisi kuitenkin katsoa yritystasoa syvemmälle, työryhmä- ja henkilötasolle. Jollain osastolla voi olla ihan oma hyvä tai huono turvallisuuskulttuurinsa.

TAPATURMIEN VAKAVUUS MUUTTUNUT

2000-lukua edeltäneinä vuosikymmeninä myönteinen turvallisuuskehitys oli voimakasta suomalaisessa työelämässä, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen on menty vaakalentoa. Seppo Väyrysen mukaan tilanne kertoo siitä, että uusien edistysaskelien ottaminen on vaikeampaa, kun turvallisuus on jo yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Toimialojen välillä ja myös toimialojen sisällä on kuitenkin vaihtelua, mikä kertoo paitsi erilaisten töiden luonteesta myös työpaikkojen välisistä eroista. Edelläkävijöiden hyviä käytäntöjä ei ole saatu levitettyä kaikkialle.

>

Pasi Nummela hoitaa pituusleikkuria.

Työturvallisuuden parantamiseksi kaikki avoteräiset veitset on korvattu turvaleikkureilla, joiden terä on suojattu viiltohaavojen ehkäisemiseksi.

TELMA 3•2014

19

– Viime vuosien vaikea taloustilanne vaikuttaa osaltaan. Toisaalta turvallisuus voi lisääntyä, kun työnteko ei ole niin hektistä, mutta toisaalta taas tasapainoinen johtaminen voi häiriintyä taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, Väyrynen sanoo.

Janne Sysi-Aho huomauttaa, että taantumassa teollisuuden työtapaturmista hävisi kolmannes, eikä se kolmannes ole tullut takaisin. Hänen mukaansa yleistilanteen suhteen pitää katsoa yleisten työtapaturmalukujen pinnan alle.

– Työtapaturmien vakavuusprofiili on muuttunut.

Lievien, korkeintaan kolmen päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien suhteellinen osuus on kasvanut. Vakavampien tapaturmien osuus on pysynyt ennallaan, kuolemaan johtaneiden osuus on laskenut, Sysi-Aho perkaa tilastoja.

– Työturvallisuuskonkareiden vanha viisaus näyttää pätevän: ensin laskee tapaturmien vakavuus, sitten määrä, hän arvioi 2000-luvun kehitystä.

Töissä kuoleminen on harvinaista. Karkeasti ottaen työpaikoilla ja työmatkoilla kuolee vuosittain noin 50 suomalaista, ammattitauteihin lisäksi noin sata. Se on vähän verrattuna kaikkiin tapaturmaisiin kuolemiin, joita on kotimaassa yli 2 500 vuodessa. Töissä vietetty aika on siis suhteellisesti katsoen hyvin turvallista.

TIETOA RUNSAASTI TARJOLLA

Turvallisuus on myös laatua ja tuottavuutta. Tapaturmat ja läheltä piti -tilanteet aiheuttavat keskeytyksiä, jotka haittaavat töiden tekemistä. Tuotteisiin ja palveluihin voi katkojen vuoksi syntyä virheitä, ja koko

työyhteisön toiminta saattaa häiriintyä joksikin aikaa.

Professori Väyrysen mukaan kyse on usein paitsi työhön liittyvästä turvallisuudesta myös ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen vaikuttavista häiriöistä.

– Työtapaturmien suorat vaikutukset, kuten välittömät inhimilliset ja aineelliset menetykset, ovat merkittäviä, mutta niiden lisäksi syntyy paljon välillisiä vaikutuksia, Väyrynen sanoo.

Monelle yritykselle turvallisuus ja vastuullisuus ovat nykyään kilpailuvaltteja, ja sen vuoksi niiden mittaamisesta on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö.

TVL:n Sysi-Ahon mukaan turvallisuuden mittaaminen on hyvä asia, mutta lukuja ei tulisi käyttää yrityksen markkinointitarkoituksiin.

– Totta kai turvallisuus on tärkeä osa laatu- ja yritysmielikuvaa. Mutta jos turvallisuutta mitataan vain siksi, että tulokset näyttävät hyviltä ulospäin, ollaan hakoteillä.

Edistyneillä työpaikoilla käytetään yhä enemmän ennakoivia mittareita. Kun turvallisuus on jo hyvällä mallilla, uudet mittarit antavat tietoa muutoksista paremmin kuin vanhat.

Tutkijatohtori Noora Nenosen mielestä tietoa työelämän turvallisuuden parantamiseksi on hyvin tarjolla.

Työtapaturmia koskeva tiedonkeruu toimii Suomessa mallikkaasti, mutta tarjolla olevaa tietoa ei osata hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla työpaikoilla. Esimerkiksi TVL:n ylläpitämä valtakunnallinen tietokanta sisältää kattavasti tietoa työtapaturmista. Jos suuressa yrityksessä tietoa tapaturmista löytyy omasta takaa, muita lähteitä ei välttämättä hyödynnetä. Pienissä

Jos turvallisuutta mitataan vain siksi, että tulokset näyttävät hyviltä ulospäin, ollaan hakoteillä.

>

Nuoret alttiita lieville työtapaturmille Työntekijän ikä näkyy selvästi tapaturmien taajuudessa. Nuorille, 20–24-vuotiaille työntekijöille sattuu paljon lieviä, alle neljän päivän poissaolon aiheuttavia työtapaturmia. Ikääntyminen taas lisää vakavan työtapaturman riskiä, ja työpaikkatapaturmista aiheutuvien työkyvyttömyyksien kesto kasvaa työntekijän iän myötä. Tiedot selviävät TVL:n Aino Heinosen ja Janne Sysi-Ahon sekä TTL:n Simo Salmisen tekemästä analyysistä.

20

TELMA 3•2014

– Nuorten tapaturmataajuus kertoo työn organisoinnin ja johtamisen haasteista. Nuoret tekevät tyypillisesti erilaisia töitä kuin vanhemmat työntekijät, mikä osaltaan vaikuttaa lukuihin, Janne Sysi-Aho sanoo.

Sysi-Ahon mukaan nuorten lievien työtapaturmien kohdalla piilee ikävä sudenkuoppa. Jos tapaturma on lievä tai kyseessä on vain läheltä piti -tilanne, nuori voi virheellisesti oppia, että eihän kyseisessä tilanteessa käy-

nyt mitenkään. Sen seurauksena jatkossa työn vaaroja saatetaan vähätellä ja ottaa turhia riskejä.

Nuorena omaksuttua riskin väheksymisen kulttuuria voi olla vaikea muuttaa myöhemmin.

– Tapaturmissa on usein hyvin pienestä kiinni, selviääkö työntekijä pelkällä säikähdyksellä vai sattuuko vakava loukkaantuminen. Vaikka lopputulokset olisivat erilaisia, taustalla olevat tilanteiden syntymekanismit voivat olla identtiset, Sysi-Aho sanoo.

Oulun yliopiston professori Seppo Väyrynen huomauttaa, että työn riskit eivät välttämättä ole selviä nuorille, joten perehdytyksen merkitys korostuu. Nuoret ottavat mallia kokeneemmista kollegoista – vanhempien työntekijöiden turvallisuusasenteilla on suuri rooli. Toisaalta opiskeluaikana saadut turvallisuuteen liittyvät opit ovat nuorilla mielessä, mikä voi auttaa heitä havaitsemaan työpaikkansa vakiintuneissa käytännöissä piileviä riskejä.

Työsuojelupäällikkö Eero Hakasen mielestä isoon kansainväliseen yhtiöön kuulumisesta on hyötyä, koska hyviä turvallisuuskäytäntöjä voidaan jakaa konsernin sisällä.

TELMA 3•2014

21

Pituusleikkurin hoitaja Mikko Kaunisto käsittelee raskaita rullia nosto­ apulaitteella, jonka avulla rullien siirtäminen ja kääntäminen sujuu turvallisesti.

työpaikoissa tapaturmat taas voivat olla niin harvinaisia, että tietoa ei juuri kerry työpaikan sisällä.

– Toisella toimialalla tapahtuvista työtapaturmista saatavaa tietoa ei hyödynnetä. Esimerkiksi trukkitapaturmia sattuu monella eri alalla, joten niistä voitaisiin oppia laajasti, Tampereen teknillisessä yliopistossa työskentelevä Nenonen sanoo.

– Työtapaturmista tarvitaan sekä luokiteltua että kuvausmuotoista tietoa. Esimerkiksi töissä tapahtuvat väkivaltatapaturmat ovat sellaisia, että niiden hakeminen pelkästään luokittelun perusteella ei onnistu kunnolla, vaan vahinkokuvaukset kertovat enemmän.

Viime vuonna tarkastetussa väitöskirjassaan Nenonen tutki kunta-alan ja vuokratyön tapaturmia sekä liukastumiseen, kompastumiseen, putoamiseen ja väkivaltaan liittyviä tapaturmia. Nenosen mukaan niiden vähentäminen on erityisen tärkeää työturvallisuuden edistämisen kannalta. Esimerkiksi liukastumis- ja kompastumisriskit liittyvät moneen toimialaan.

Vuokratyö on melko uusi ilmiö, ja siihen liittyvät turvallisuuskysymykset vaativat pohdintaa. Vastuun jakautuminen vuokratyöfirman ja työn suorituspaikan työnantajan välillä pitää Nenosen mielestä sopia selvästi.

Oikeakätisten maailma ei sovi kaikille Lähes kaikki työkalut ja -menetelmät on suunniteltu oikeakätisille, minkä vuoksi niiden käyttäminen on vasenkätisille hankalaa. Vasenkätisyyden ja työtapaturmien yhteyttä on Työterveyslaitoksen (TTL) vanhempi tutkija Simo Salmisen mukaan selvitetty koko maailman mittakaavassa vain vähän.

TTL:n omassa tutkimuksessa selvisi, että työturvallisuusriskejä on ennen kaikkea molempia käsiä käyttävillä eli sellaisilla työntekijöillä, jotka eivät ole selvästi oikea- tai vasenkätisiä. Heitä on vain 1–2 prosenttia

22

TELMA 3•2014

väestöstä. Hienomotoriikkaa vaativat liikkeet voivat olla heille vaikeita, koska kumpikaan käsi ei ole harjaantunut niihin täysin.

Ongelman teknisessä ratkaisemisessa törmätään arjen reunaehtoihin. Esimerkiksi jos koneeseen tehdään ohjaimet sekä oikea- että vasenkätisille, se nostaa koneen hintaa liikaa. Salmisen mukaan eri kätisyydet voidaan kuitenkin ottaa huomioon esimerkiksi koneiden hätäpysäytyskatkaisimien sijoittelussa. Hätäpainikkeita tulee voida käyttää molemmilla käsillä.

Vuokratyö on melko uusi ilmiö, ja siihen liittyvät turvallisuuskysymykset vaativat pohdintaa.

– Erimielisyyksiä on ollut esimerkiksi siitä, kenen pitää hankkia työn tekemiseen liittyvät suojaimet.

Vuokratyöntekijän kannalta tilanne voi olla hyvin hämmentävä, ja hänen voi olla vaikea tietää, mihin tahoon eri asioista pitää ottaa yhteyttä, Nenonen sanoo.

KOKONAISVALTAISTA TARKASTELUA

Yllätyksiä ja häiriöitä tuppaa tulemaan työpaikalla kuin työpaikalla ainakin joskus. Juuri normaalista poikkeava tilanne tyypillisesti sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka seurauksena on tapaturma tai läheltä piti -tilanne. Organisaation kyky reagoida ja palautua ennakoimattomista tilanteista – yhdellä sanalla sanottuna resilienssi – on noussut valokeilaan viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

VTT:llä työskentelevän Teemu Reimanin mielestä organisaatioita ja niiden toimintaa kannattaa tarkas-

tella nimenomaan kokonaisuutena. Virheet ja onnettomuudet ovat yleensä normaalien organisaatioiden normaalien ihmisten tekemän normaalin työn tulosta.

Aikaisemmin vallalla oli käsitys, että virheet ovat huonojen yksilöiden syytä. Kun katsotaan koko organisaation toimintatapoja ja sääntöjä, ymmärretään, miksi työntekijän oli aivan normaalia toimia niin kuin hän toimi, vaikka lopputuloksena oli onnettomuus.

– Ei kukaan lähde aamulla töihin ajatellen, että tänään tipun töissä korkealta ja loukkaannun. Tapaturmiin johtavissa tilanteissa ihmiset tekevät päätöksiä, jotka sillä hetkellä vaikuttavat järkeviltä, psykologian tohtori, dosentti Reiman sanoo.

Uusi ajattelu lähtee siitä, että virheiden taustalla on sellaisia työtapoja ja työn organisointia, jotka ikään kuin pakottavat ihmiset virheisiin. Onnettomuuksien taustalta löytyy monia syitä ja pitkiä tapahtumaketju-

>

Koneehoitaja Markus Sukari käyttää painavien rullien siirtelyssä apuna pumppukärryä ja sähkötoimista nostolaitetta.

TELMA 3•2014

23

ja. Harvinaiset onnettomuudet eivät yleensä ole seurausta ainutlaatuisista syistä vaan tavanomaisten tekijöiden odottamattomasta yhdistymisestä.

– Turvallisuuden vihollinen ei ole yksittäinen inhimillinen virhe vaan monimutkaisuus, Reiman sanoo.

Usein tapaturmien syyksi ilmoitetaan nimenomaan inhimillinen virhe. Reimanin mielestä koko käsite on hieman hankala, koska yksittäinen inhimillinen teko leimataan inhimilliseksi virheeksi vasta tapahtumia jälkikäteen tarkasteltaessa. Turvallisuusjohtamisessa vallitsee kaksi keskenään vastakkaista näkemystä inhimillisestä virheestä.

Vanhakantaisessa ajattelussa inhimillinen virhe nähdään osaamisen puutteena, Reimanin mukaan suorastaan henkilön ominaisuutena. Vastakkainen näkemys taas käsittelee inhimillistä virhettä oireena organisaation

puutteellisesta turvallisuuskulttuurista ja -johtamisesta.

ENNAKOIVAA SYIDEN HOITAMISTA

Työelämän jatkuva muuttuminen tuo uusia riskejä. Noora Nenosen väitöskirjassaan tutkimat väkivaltaan liittyvät tapaturmat ovat kasvava ilmiö, johon on alettu kiinnittää huomiota etenkin hoiva-alalla. Teemu Reiman taas nostaa esiin perinteisten turvallisuuskriittisten alojen – kuten ydinvoima, lentoliikenne, merenkulku ja kemianteollisuus – rinnalle tulleet uudet kriittiset työt.

Esimerkiksi kaivosteollisuus sisältää riskejä paitsi työntekijöille myös ympäristölle. Erilaisista riskeistä on tultu tietoisemmiksi eri aloilla, ja sitä kautta yhä useampi organisaatio nähdään turvallisuuskriittisenä.

Reimanin mukaan turvallisuuden suhteen tarvitaan uusi positiivisempi, kokonaisuuden

huomioon ottava näkemys. Turvallisuus ei ole vain tapaturmien ja onnettomuuksien puuttumista vaan organisaation kykyä selvitä vaihtelevissa olosuhteissa. Turvallisuus on organisaation ominaisuus, ei yksilön ominaisuus, ja turvallisuuden ylläpito vaatii jatkuvaa työtä ja kehittämistä.

– Vertailukohtaa voi hakea sairauden hoitamisesta. Pelkkien oireiden hoitaminen ei vie pitkälle, vaan on päästävä kiinni itse sairauden syihin. Ja on parempi edistää ennakoivasti terveyttä kuin odottaa sairauden puhkeamista, Reiman sanoo.

– Vanha virheiden poistamiseen keskittyvä ajattelu ja uusi ennakoiva ajattelu eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan.

Virheiden poistaminen ei kuitenkaan yksin

riitä turvallisuuden tekemiseen. Kun turvallisuutta lähestytään eri näkökulmista, kokonaisuus hahmotetaan paremmin. O

Syväpainaja Tero Riento ja Kauttuan tehtaan kärkituote, kahvipaketti.

24

TELMA 3•2014

TOIMITUKSEN KOMMENTTI

Pää piiloon

Tapaturmataajuudet laskivat Kaikkien toimialojen yhteenlaskettu tapaturmataajuus oli vuonna 2013 noin 29,5 työpaikkatapaturmaa/miljoona työtuntia. Luku on pienempi kuin vuonna 2012, jolloin tapaturmataajuus oli 30,3 työpaikkatapaturmaa/miljoona työtuntia.

TOIMIALA

TAPATURMATAAJUUS 2013 2012

TEOLLISUUS

35 63 46 53 24

RAKENTAMINEN KULJETUS JA VARASTOINTI HALLINTO- JA TUKIPALVELUTOIMINTA KUNTASEKTORI

36,3 65,4 48,7 53,8 23,6

Laskevaa trendiä selittää osin myös talouden taantuma erityisesti riskialoilla.

Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä laski vuonna 2013 selvästi. Työpaikkatapaturmissa kuoli ennakkoarvion mukaan viime vuonna 20 työntekijää, kun vuonna 2012 työpaikkatapaturmissa sai surmansa 28 työntekijää. Työmatkatapaturmissa kuoli 12 työntekijää. Vuonna 2012 työmatkatapaturmissa kuoli 20 työntekijää.

Lähde: TVL (Tapaturvamakuutuslaitosten liitto), www.tvl.fi

Kypärä suojaa vain, jos se on päässä. Nilkkansa voi nuljauttaa, jos ei katso jalkoihinsa.

Toisaalta kypärä ei suojaa, ellei sellaista ole edes tarjolla, ja jos työmaalla ei tarvitse pitää järjestystä, löytyy aivan liikaa mahdollisuuksia kompastumiseen, putoamiseen tai muuhun itsensä telomiseen.

Suomessa kypärän käyttö on lisääntynyt tasaisesti niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Oma turvallisuus otetaan omalle vastuulle – enimmäkseen. Kiireessä tai lyhytkestoisissa tehtävissä tulee kuitenkin helposti oiottua. Työmaan tai työnantajan henki on tässä yhtä tärkeä kuin sana. Kirjoittamattomien sääntöjen tulkinta voi olla haastavaa ja niiden jäljille voi olla vaikea päästä.

Vähän kuin lasten kasvatuksessa: esimerkki vaikuttaa enemmän kuin ohjeet. Hyvät ja huonot käytännöt omaksutaan mallikäyttäytymisen kautta, usein jopa tiedostamatta.

Yhteiset käytännöt, selkeät säännöt ja niiden toteuttaminen päivittäisessä työssä parantavat turvallisuutta.

Kaikkeen ei voi silti varautua. Niin kauan kuin tekijänä ovat ihmiset, jotain sattuu aina. Tavoitteena on kuitenkin oltava, että kun sattuu, sattuisi mahdollisimman vähän. Yhteisissä toimissa on aina kyse myös toisten turvallisuudesta.

– Virve Airola

Teema jatkuu kemikaalikuljetusten maailmassa.

TELMA 3•2014

> 25

Seppo Rinnekangas kuljettaa vaarallisia kemikaaleja. Lastin purkaminen on kuljettajan tyĂśn riskialtein osa.

26

TELMA 3•2014

VASTUUNJAKO VAATII VUOROPUHELUA Nestemäisiä kemikaaleja kuljettavan Haanpaa Oy:n kuljettajat purkavat lastejaan eri asiakkaiden alueilla. Laatu- ja ympäristöpäällikkö Hannu Häyrysen mukaan purkutilanteita koskevien vastuiden selväksi tekeminen on olennaisen tärkeää työturvallisuuden kannalta. Kuljettajan työssä kuskin oma osaaminen korostuu.

Teksti Hasse Härkönen W Kuvat Vesa Ranta

K

emikaalirekan kuljettaja on muutakin kuin pelkkä ratin kääntäjä. Haanpaa Oy:n kuljettajat paitsi ajavat lastin paikasta A paikkaan B myös lastaavat ja purkavat säiliöauton sisällön sekä lähettäjän että vastaanottajan päässä.

Lastaus ja purkaminen ovat erikoisia työtehtäviä siksi, että ne tapahtuvat lähes aina jonkin toisen työnantajan alueella.

Haanpaan turvallisuusasioista vastaava laatu- ja ympäristöpäällikkö Hannu Häyrynen puhuu näiden tilanteiden kohdalla yhteisistä työpaikoista. Niissä turvallisuuteen liittyvien vastuiden ja roolien läpikäyminen on olennaisen tärkeää.

– Pelisääntöjen pitää olla selvät molemmille osapuolille. Mitä kuuluu kuljettajan tehtäviin, mikä taas on lastin vastaanottavan tai antavan laitoksen työntekijöiden vastuulla. Yleensä pääasiallista määräysvaltaa käyttää purku- ja lastauspaikan työnantaja, Häyrynen sanoo.

– Kuljettajan työtä koskeva valvontavelvollisuus on keskeinen kysymys, joka pitää sopia yksiselitteiseksi.

Nimenomaan lastin purkaminen on Häyrysen mukaan kuljettajan työn riskialtein osa. Erilaisia purkupaikkoja on paljon, ja olosuhteet ja toimintatavat niissä vaihtelevat. Kuljettajan näkökulmasta haasteena on osata toimia jokaisessa paikassa turvallisesti. Suomessa kuljettaja toimii useimmiten yksin, mikä nostaa osaamisvaatimusten rimaa.

– Jos meidän ja purkupaikan ohjeistukset poikkeavat toisistaan, kuljettajan tulee aina noudattaa

turvallisuusvaatimuksiltaan tiukempaa ohjeistusta, Häyrynen sanoo.

SUOJAUTUMINEN NYT VALOKEILASSA

Laatu- ja ympäristöpäällikön lääkkeet työturvallisuuden parantamiseksi ovat selvät: entistä tiiviimpi vuoropuhelu asiakkaiden kanssa, kuljettajien ammattiosaamisen jatkuva ylläpito ja kehittäminen koulutuksilla, suojavarusteiden tunnollinen käyttäminen.

– Kuljetettavat aineet eivät juuri muutu. Palavien, syövyttävien ja myrkyllisten aineiden vaarat ovat hyvin tiedossa, Häyrynen sanoo.

– Viime vuosina suojautumiseen ja suojavarusteisiin on kiinnitetty toimialalla kasvavaa huomiota.

Kypärä, kasvo- ja silmäsuojaimet, työhaalari, kemikaalisuojapuku, suojakäsineet, turvajalkineet ja hengityssuojat ovat käytössä yhä tiiviimmin, hän jatkaa.

Aikaisemmin ADR-Haanpäänä tunnettu Haanpaa toimii Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Norjassa, Alankomaissa ja Venäjällä. Työntekijöitä on noin 350 ja ajoneuvoyksiköitä eli täysperävaunullisia säiliörekkoja noin 300. Suomen osuus luvuista on noin 75 työntekijää ja 100–120 ajoneuvoyksikköä, lisäksi alihankkijayrityksiä on nelisenkymmentä. Asiakkaita ovat muun muassa metsä- ja kemianteollisuuden yritykset.

YMPÄRISTÖN MITTAAMINEN LISÄÄNTYY

Työtapaturmia Häyrysen vastuulle kuuluvalla Haanpaan itäisellä liiketoiminta-alueella eli Suomessa, Virossa ja Venäjällä tapahtuu vain 1–5 tapaturmaa

>

TELMA 3•2014

27

vuodessa. Se on vähän, kun kuukausittain yhtiö kuljettaa kyseisellä alueella noin 2 500 kuormaa.

– Työtapaturmissa on aina tietynlainen sattumanvaraisuus mukana, ja sen vuoksi nolla tapaturmaa on vaikeasti saavutettava tavoite. Talvisin on pimeää ja liukasta, mikä lisää työtapaturmien riskiä. Tapaturmat ovat pääsääntöisesti juuri liukastumisesta tai kompastumisesta johtuvia ylä- ja alaraajavammoja, Häyrynen sanoo.

Haanpaassa on kokemusta myös muutamasta äärimmäisen vakavasta työtapaturmasta, ja ne ovat osaltaan vaikuttaneet työturvallisuuden määrätietoiseen kehittämiseen yhtiössä. Jatkossa työympäristön mittaaminen – esimerkiksi ilman happipitoisuuden tarkkailu lastia purettaessa – nousee Häyrysen mukaan alalla yhä tärkeämmäksi asiaksi.

Usein kuljettajan lähin esimies eli ajojärjestelijä on kymmenien tai jopa satojen kilometrien päässä.

Se alleviivaa kuljettajan itsenäisyyttä ja omaa vastuunkantoa.

VERKOSTOT JAKAVAT HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ

Häyrysen mukaan kentältä tulevia turvallisuuden parannusehdotuksia kuunnellaan tarkalla korvalla.

Kuljettajat ovat kertoneet havaintojaan esimerkiksi autojen tikkaista ja säiliöiden päällä kulkevista kävelytasoista. Kaikkien työntekijöiden aktiivinen osal– Työtapaturmissa on aina tietynlainen sattuman­ varaisuus mukana, sanoo Haanpaan Hannu Häyrynen.

28

TELMA 3•2014

listuminen turvallisuuden kehittämiseen on laatu- ja ympäristöpäällikön mukaan tärkeää.

Kemianteollisuus ry:n vanhempi asiantuntija Merja Vuori on samoilla linjoilla: turvallisuustyö vaatii koko organisaation mukana olemista. Kemianteollisuudessa yli 20 vuotta käynnissä ollutta Responsible Care -ohjelmaa on tehty yhteistyössä palkansaajajärjestöjen kanssa. Suomessa omaehtoista vastuullisuustyötä edistävässä ohjelmassa on mukana 99 yritystä, ja ohjelma kattaa 80 prosenttia kemianteollisuuden tuotannosta. Työturvallisuuden kehittäminen on ollut erityisenä painopistealueena viime vuosina.

– Vuonna 2013 saimme ohjelmassa mukana olevissa yrityksissä tapaturmataajuuden ensimmäistä kertaa alle kuuden tapaturman miljoonaa tehtyä työtuntia kohti. Tavoitteemme on päästä taajuudessa alle viiteen vuonna 2015, Vuori kertoo.

– Työturvallisuuden kehittäminen on pienin askelin etenemistä. Kemianteollisuuden kohdalla koko tuotanto- ja kuljetusketjun turvallisuuden varmistaminen on tärkeää. Työturvallisuus kävelee käsi kädessä prosessiturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kanssa, hän jatkaa.

Viime vuoden uutuutena kemianteollisuudessa käynnistyi kummiverkostotoiminta. Alan yritykset ovat perustaneet vapaaehtoisia oppimisverkostoja, joissa eri yritysten edustajat kokoontuvat jakamaan hyviä työturvallisuuskäytäntöjä ja pohtimaan alan turvallisuushaasteita.

– Toiminta lähtee yritysryhmän omista tarpeista, asialistaa ei anneta ylhäältä käsin. Kummiverkostoja on muun muassa Oulussa ja Haminassa, Vuori sanoo. O

Säiliöautojen päällä kulkevat kävelytasot muuttuvat talven ja liukkauden tullen vaarallisiksi.

TELMA 3•2014

29

Terveenä työhön ja työstä Hyvä työturvallisuus on lähtökohtaisesti sitä, että ihminen lähtee työpaikalta kotiin yhtä terveenä kuin on työhön tullut. Työ ei saa vahingoittaa tekijänsä hyvinvointia, terveyttä tai turvallisuutta.

Teksti Marita Kokko W Kuvat Suvi Elo

30

TELMA 3•2014

>

TELMA 3•2014

31

K

iteytys on Suomen Nestlén Turun tehdaspäällikkö Sari Miettinen-Rantalan. Hän johtaa tehdasta, joka kolmessa vuorossa valmistaa Pilttiä ja Bonaa perheen pienimmille Suomessa, Pohjoismaissa sekä Venäjällä. Kotimaan kulutukseen menee

tuotannosta noin puolet.

Miettinen-Rantala on työskennellyt Turun tehtaalla vasta puolitoista vuotta, mutta hänellä on elintarviketeollisuudesta 30 vuoden kokemus. Hän aloitti uransa alalla jo 19-vuotiaana – teurastamolta. Koska tyttö oli tottunut isän ja veljen kanssa metsästämään ja kalastamaan, ei tutustumiskierros vetänyt nenänpäätä valkoiseksi yhdelläkään teurastamon osastolla.

Itse asiassa mielessä syttyi haave olla lihateollisuuden ensimmäinen naisjohtaja. Hän ehtikin aikanaan olla nuorimpia ja ensimmäisiä naispuolisia tehdaspäälliköitä alalla.

Nyt Miettinen-Rantalalla on monipuolinen ja monesta yrityksestä koottu työkalupakki tehtäviensä hoitoon.

YKSIKIN TAPATURMA ON YKSI LIIKAA

Tehdaspäällikkö Sari Miettinen-Rantala (oik.) tuntee ammattilaisensa.

Tilannekatsaus Juho Hautalan ja Niina Mikkosen kanssa.

Tehdaspäällikön teesit Teollisuus työllistää naisjohtajia laadunvalvonnassa, taloudessa ja henkilöstötehtävissä. Tuotannollisella puolella miehiä on vielä enemmän.

Sari Miettinen-Rantala tietää, miten edetä alalla.

• Luota itseesi.

• Ole oma itsesi.

• Ole nöyrä, ei alistuva.

• Opi vanhemmilta työntekijöiltä ja kuuntele.

32

TELMA 3•2014

Lastenruokatuotanto on tarkoin säänneltyä. Korkeaa laatua määrittää EU-lainsäädäntö. Tuotanto Turun tehtaalla on pitkälle automatisoitua. Prosessin eri vaiheissa on yli 30 omavalvontapistettä, ja jokaisesta tuote-erästä tehdään monia testejä.

Tehdas on puitteiltaan siisti, pölytön ja kemikaaliton ja lastenruuan valmistusprosessi puhdas, mutta työvaiheisiin sisältyy raskaita tehtäviä, toistotöitä ja nostoja, joiden haittavaikutuksia minimoidaan Turussa yhdessä työterveyshuollon ja työntekijöiden kanssa.

Erityishaasteena Turun tehtaalla on vuorotyö, johon jokainen sopeutuu oman biologisen kellonsa tahtiin. Autoklaavien eli sterilointilaitteiden vuoksi työ on lisäksi erityisen lämmintä kesällä. Ja teollisuudessa kun työskennellään, on suojauduttava myös melulta.

– Olemme Suomen tehtailla panostaneet työturvallisuuteen, ja koko konserni on aidosti huippufirma työturvallisuuden toteuttamisessa. ”Yksikin tapaturma on yksi liian paljon” on kansainvälisen konsernimme toimitusjohtajan motto.

– Työturvallisuutta eivät hoida pelkästään tehtaan johto, työnjohto ja turvallisuusorganisaatio, vaan kyse on elämäntavasta. Jokaisen velvollisuus ja vastuu on huolehtia omasta ja muiden turvallisuudesta. Eikä mitään tehdä vain siksi, että laki vaatii, vaan tehdään aidosti kaikki, mitä turvalliset olosuhteet edellyttävät.

Turvallisuutta ei voi mitata rahassa.

Kyse on luottamuksesta.

Miettinen-Rantala kertoo Turun tehtaiden poikkeuksellisista tavoista tehdä työtä turvallisesti yhdessä.

– Me käymme säännöllisesti turvallisen työtavan keskusteluja. Tavoitteena on, että jokainen työntekijä käy vähintään yhden keskustelun kuukaudessa eli minimissään 12 keskustelua vuodessa. Herättelemme toisiamme huomaamaan vaaran paikat. Huomasitko, miten teit ja mitä tästä voisi seurata? Mitä aiot tehdä, ettei tämä tilanne toistuisi? Näin jokainen keskittyy havainnoimaan työturvallisuutta.

TYÖTAPATURMAT TUTKITAAN YHDESSÄ

Kaikki tehtaalla sattuvat läheltä piti -tilanteet raportoidaan. Työtapaturman tai ensiapua vaativan onnettomuuden tapahtuessa selvitetään heti, mitä tapahtui ja miksi ja miten vastaavat tilanteet ovat estettävissä.

Työntekijät ovat aina mukana selvitystyössä.

Miettinen-Rantala toteaa, että jos tällainen toimintatapa ei ole yrityskulttuurissa tuttu, ihmiset saattavat säikähtää ja pelätä, miksi minua kuulustellaan ja mitä tästä selvitystyöstä oikein seuraa. Nestlén turkulaiset ovat mieltäneet, että kyse on heidän omasta turvallisuudestaan, ei syyllisten metsästyksestä.

– Meillä on paljon pitkälle vietyjä, käytännönläheisiä menetelmiä, joilla halutaan taata turvallisuus.

Tällaisia ovat erilaiset riskinarvioinnit ja koneiden suojaukset.

Koneista pyritään tekemään niin turvallisia, ettei kättään tai vartaloaan voi työntää liikkuvaan koneeseen edes vahingossa. Käytössä on esimerkiksi työkalu, jolla voi ennalta selvittää, meneekö koneeseen käsi tai sormi.

Tehtaalla tehdään myös erilaisia riskinarviointeja koneista ja liikkumisesta. Työntekijät opetetaan kytkemään pois koneiden virrat ja käyttöhyödykkeet siivous-, kunnossapito- ja korjaustöiden ajaksi, jottei kone vain vahingossa lähde käyntiin.

– Työntekijä voi luottaa työskentelevänsä turvallisessa työympäristössä. Työnantaja välittää hänestä.

Jos hän tuo esille työterveyttä parantavan ehdotuksen tai havaitsemansa turvattoman toimintatavan tai laitteen, työnantaja myös puuttuu siihen. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin huomata, ettei havainnoistasi piitata.

TURVALLISUUS EI OLE EUROVETOISTA

Miettinen-Rantala tietää, ettei millään tehtaalla olla 100-prosenttisen taitavia, mutta Turun tehtaalla kaikkiin korjauksiin tehdään suunnitelma, joka myös toteutetaan. – Turvallisuutta ei voi mitata rahassa.

Kyse on luottamuksesta.

Nestlé on globaali toimija. Siksi kaikella sen tekemisellä on merkitystä maailmanlaajuisesti. Sosiaalisen median vaikutuksesta tieto kulkee salamana. Mikään

> TELMA 3•2014

33

”Haluaisin, että työntekijä- ja työnantajaosapuolet pystyisivät näkemään vieläkin enemmän yhteistä hyvää, yhteiset tavoitteet.” ei välttämättä ole enää Turun tehtaan vaan koko maailman asia.

– Maailmanlaajuisesta toiminnasta on se hyöty, että jaamme tietomme koko konsernin tehtaiden kesken. Tulee eteen sitten onnettomuuksia tai onnistumisia, oppi niistä jaetaan kaikille.

OMA TUTKIMUS ERGONOMIASTA

Turussa on meneillään vuoden kestävä ergonomiatutkimus, jota tekee talon oma työntekijä. Hän havainnoi eri työpisteissä, montako toistoa kuhunkin työhön liittyy, onko työssä kiertoliikkeitä, miten raskaita kuormia nostetaan. Työntekijät voivat myös itse arvioida omia ja työkavereidensa rasitustekijöitä.

Miettinen-Rantala arvioi, että tuki- ja liikuntaelinten sairaudet aiheuttavat alalla ehkä eniten poissaoloja.

– Ergonomia ja toistotyö helpottaisivat, jos ihmiset luonnikkaammin suostuisivat monitaitoisuuden lisäämiseen. Etteivät he olisi niin kiinni omassa työtehtävässään ja työpisteessään. Terveyden kannalta työn vaihtelu olisi tärkeää.

Miettinen-Rantala on tiukkojenkin tilanteiden tuttu. Kiperin paikka hänellä oli parikymppisenä puhdistuspalvelupäällikkönä lihatalossa. Nuorelle miehelle sattui vakava tapaturma, kun hän pesi blenderiä. Liikkuva blenderi imaisi hansikoidun käden, ja työntekijän sormet vaurioituivat.

– Olin vastuussa tapahtumasta. Se opetti jo silloin, 90-luvun alussa, miten tärkeää on kouluttaa ihmiset tehtäviinsä. Silloinkin oli olemassa työohjeet, joihin tutustuminen tuli henkilökohtaisesti kuitata. Mutta se ei vapauttanut eikä vapauta vastuusta. Pitää varmistaa, että tieto on mennyt myös perille.

TAVOITETTAVISSA 24/7

Työelämä on muuttunut entistä haasteellisemmaksi, koska olemme lähes aina tavoitettavissa. Ennen työstä lähdettiin vapaalle. Jos kotoa ei tavoitettu lankapuhelimen päähän, ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa, olihan työaika päättynyt.

– Nyt netti, sähköposti ja kännykkä luovat tunteen, että on oltava koko ajan tavoitettavissa. Puhutaan, että ihmisillä on vapaa-aikaa enemmän kuin ennen, mutta en usko siihen. Nyt on opittava, kuinka priorisoi ajankäyttöään ja miten lomittaa työn ja vapaa-ajan.

Toinen iso muutos Miettinen-Rantalan mielestä on kansainvälisyys. Hän on mukana kotimaisessa hankkeessa, joka pohtii työhyvinvoinnin kehittämistä.

Kaikkien mukana olevien yritysten edustajat näkevät suurimpana haasteena monikulttuurisuuden. Yritysten palveluksessa on työntekijöitä monesta kulttuurista. Heidän pitäisi ymmärtää meidän kieltämme, ohjeitamme ja tapojamme toimia työelämässä. Se on haaste

34

TELMA 3•2014

esimiehille ja työkavereille, vaikka kyse on samaan aikaan myös rikkaudesta.

Miettinen-Rantala huokaa, että muuttuvan lainsäädännön perässä on välillä vaikea pysyä. Laki- ja asetuspäivityksiä ja EU-direktiivejä tulee tiuhaan tahtiin.

YHTEISET TAVOITTEET TAKAAVAT HUOMISEN

Kilpailu on kovaa, armotontakin.

– Teen työtä kuten tekisin itselleni riippumatta siitä, missä olen työssä. Haluan, että yritys menestyy ja että olen yritysjohtajana luottamuksen arvoinen.

Silloin joutuu tekemään kipeitäkin päätöksiä, jotka vaikuttavat hetkellisesti työhyvinvointiin.

Miettinen-Rantalan mukaan tärkeää on luoda toimien tavoitteena oleva visio ymmärrettäväksi työntekijöille. Esimerkiksi näin: ”Joudumme nyt tekemään tosi kurjia asioita, mutta tavoitteemme on päästä myrskystä turvallisesti satamaan. Joskus joutuu heittämään kallisarvoistakin lastia ulos, jotta päästään perille.”

Miettinen-Rantala painottaa, että Suomessa on korkea moraali niin työntekijöillä kuin työnantajillakin. Siksi kenenkään ei kannata mennä yli sieltä, missä aita on matalin.

– Uskon rehellisyyteen ja avoimuuteen. Haluaisin, että työntekijä- ja työnantajaosapuolet pystyisivät näkemään vieläkin enemmän yhteistä hyvää, yhteiset tavoitteet. En jaksa uskoa, että oman edun tavoittelu on se paras tie. Tiedämme tasan tarkkaan, että meidän on toimittava yhdessä. Muuten meillä ei ole tulevaisuutta.

Miettinen-Rantala työskenteli vuosia lihateollisuudessa. Lastenruokatehtaalle tie toi makeisteollisuuden kautta. Nyt hän sanoo olevansa unelma-ammatissaan.

– Olet missä tehtaassa tahansa, vain prosessit ovat pikkuisen erilaisia. Kaikissa on kyse ihmisistä, ja olen varmasti parhaimmillani ihmisten kanssa. Minulla on iso sydän. Osaan surra ja ajatella, miltä ihmisistä tuntuu. Jos tulee hetki, jona ikävät päätökset eivät enää kosketa, on aikaa vaihtaa tehtäviä.

Tehdaspäällikkö tuntee väkensä ja väki hänet. Ilmapiiri sallii mielipiteet. – Ihmiset antavat suoraa palautetta. Haukkuvat välillä pystyyn, mutta myös kehuvat.

Miettinen-Rantala ymmärtää ammattilaisiaan, joista moni on tehnyt vuosikymmenien mittaisen työuran tehtaalla. Siksi hän kääntäisi keskustelun eläkeiän nostamisesta työurien pituuteen.

– On mahdoton yhtälö, että ihmisen, joka on 15-vuotiaasta tehnyt vuorotyötä yhteensä 45 vuotta, pitäisi vielä jaksaa viisi−kymmenen vuotta. Päästetään pitkään työuran tehneet eläkkeelle ja annetaan työt nuorille, joissa on tulevaisuutemme. O

Sari Miettinen-Rantala oli aikanaan ensimmäisiä ja nuorimpia lihateollisuuden tehdaspäälliköitä. – Olin nuori enkä kauhean uskottava, minkä ymmärrän nyt. Koulu antaa raamit työntekoon, mutta oikea koulu käydään työelämässä.

TELMA 3•2014

35

Tapaturmat vaanivat suomalaisia

Koti on vaarallinen paikka. Liki miljoonasta vuosittaisesta, fyysisen vamman aiheuttaneesta tapaturmasta 80 prosenttia syntyy vapaa-ajalla. Töissäkin voi olla turvatonta: toissa vuonna korvattiin yli 130 000 työtapaturmaa.

Teksti Tarja Västilä W Kuvitus Seesa Lippo

V

altakunnallista Tapaturmapäivää vietetään vuosittain jonkin kuu­ kauden perjantaina 13. päivänä.

Kesäkuinen teemapäivä oli en­ teellinen Laviassa, jossa puusepänliikkeessä työskennellyt mies menetti kolme sormeaan.

Työkoneen ruhjomiksi joutuneet sormet eivät olleet mitenkään harvinainen työtapa­ turma. Yli kuusikymppinen mies sopii myös tilastoihin: noin kolmasosa kaikista kysei­ sen ikäluokan tapaturmista luokitellaan vastaavanlaiseksi, hoitoa vaativaksi onnet­ tomuudeksi.

Lavialaismiehen sormien kohtaloksi koitui käsikäyttöinen työkalu. Yläraajansa vahingoittaneita kanssaveljiä oli samaisena vuonna yli 14 000, ja heistä yli 4 000 ahkeroi manuaalisella työkalulla.

Olisiko ikkunanpokaa jyrsineen miehen tapaturma ollut vältettävissä? Tarkemmin taustaa tuntematta onnettomuustekijöitä voi listata lukuisia: työväline tai työolosuh­ teet eivät olleet asianmukaisia, jokin häiriö vei miehen huomion, oli kiire, töitä oli liikaa ja työntekijä uupunut − tai vahinko vain ta­

36

TELMA 3•2014

pahtui, vaikka työturvallisuusohjeita olisikin noudatettu.

Ja työtapaturmissa nurinkurisuus on läs­ nä. VTT:n erikoistutkijan Teemu Reimanin mukaan yleensä ensin tapahtuu onnetto­ muus ja vasta sen jälkeen tiedostetaan toi­ mintaan sisältyvät vaarat.

VAPAA-AJALLA SATTUU

Tapaturmat ovat Suomen neljänneksi yleisin kuolinsyy. Sosiaali­ ja terveysministeriön mukaan etenkin kotona ja vapaa­aikana tapahtuvia tapaturmia voidaan pitää jo kansanterveysongelmana, jonka ehkäisyn onnistumisessa Suomi on vasta 20. sijalla EU­maiden vertailussa.

Hihat heiluvat jo. Valtioneuvosto on linjannut Sisäisen turvallisuuden ohjelman, jossa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015.

Kuinkahan mahtaa käydä?

Jos suomalainen kuolee tapaturmaisesti, hän yleensä putoaa tai kaatuu. Työikäisillä yleisin syy on myrkytys. Saunan kuumuu­ teen, myrkytyksiin, hukkumisiin, tuli­

ILMIÖ

paloihin ja kylmyyteen kuollaan useimmiten humalapäissään, mutta kaatuessaan tai pudotessaan vain alle kymmenen prosenttia on juovuksissa.

Pääsääntöisesti kaatumisesta selviää hengissä, vaikkakaan vammoilta ei säästytä.

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton mukaan kaatuminen on selkeästi yleisin syy tapaturmaan, joka tapahtuu matkalla työpaikalle.

Valtaosa yli 20 000 vuosittaisesta työmatkatapaturmasta sattuu jalankulkijoille, joista suurin osa on naisia.

Tampereen teknillisen yliopistossa (TTY) tehtiin parisen vuotta sitten tutkimus, johon osallistui tusinan verran teollisuusyrityksiä. Lähes kaikkia mukana olleita yrityksiä kiinnosti edistää myös vapaa-ajan turvallisuutta. Työntekijöille jaettiin muun muassa työmatkaa turvaamaan liukueste-

Tapaturmat ovat Suomen neljänneksi yleisin kuolinsyy.

suojia kenkiin, heijastimia, pyöräilykypäriä ja turvaliivejä.

Kädenojennus edusti win-win-tilannetta parhaimmillaan. Työpoissaoloja kun kertyy enemmän vapaa-ajan sattumuksista kuin varsinaisista työtapaturmista.

TTY:n tutkijan Toni Hyytisen mukaan myös työn joustot parantavat turvallisuutta.

Esimerkiksi etätyö mahdollistaa sen, ettei liukkailla ja myräköissä tarvitse antautua vaaralle alttiiksi työmatkalla, vaan hommia voi paiskia kotosalla.

INHIMILLINEN VIRHE?

Kun tapaturmauutisoinnissa yritetään etsiä syntipukkia, inhimillinen virhe ilmaantuu kuvioon mukaan. Työterveyslaitoksen erityistutkija Virpi Kalakoski ottaa Psykologialehden kolumnissaan esimerkiksi muutaman vuoden takaisen tapauksen, jossa hoitajat erehtyivät antamaan vauvoille syövyttävää liuosta sokeriveden sijasta.

Kalakoski kysyy, löytyykö tapahtuman perimmäinen syy yksilön piittaamattomuudesta, huolimattomuudesta tai osaamattomuudesta.

− Vai onko kyse pikemminkin siitä, että työn, tehtävien ja toimintatapojen suunnittelussa ja varmistamisessa ei osattu ottaa huomioon ihmisen huomiokyvyn rajoituksia?

Tutkijan mukaan ihmisen kyky huomata hyvin pieniä eroja esineissä ja asioissa on rajallinen. − Vielä huonompi se on tilanteissa, joissa on monenlaisia tiedonkäsittelyä kuormittavia tekijöitä, kuten häiriöitä, keskeytyksiä ja kiirettä. Rajallinen kyky käsitellä tietoa tai virheiden tekeminen eri tilanteissa ei kuitenkaan ole yksilön vika vaan ihmisen ominaisuus.

Kalakosken mukaan yksittäisen ihmisen syyttäminen inhimillisestä virheestä ja syyllisen etsiminen on useimmiten kohtuutonta.

Jos syntipukkia aletaan etsiä, on vaikea löytää ongelmien todellisia syitä sekä niitä ratkaisuja, joiden avulla vastaavia virheitä voitaisiin jatkossa välttää.

Ihmislajin luontaisten perusominaisuuksien lisäksi perimmäinen syy voi löytyä olosuhteista, joita tehtävien, ympäristöjen ja tilanteiden suunnittelijat eivät ole osanneet ottaa huomioon. Tutkija toteaa, että esimerkiksi liukastumisesta ei useinkaan syytetä ihmistä itseään. − Fyysinen kompurointi on helpompi ymmärtää olosuhteiden aikaansaamaksi kuin psykologinen kompurointi; se, ettei huomaa tai että unohtaa.

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton toimitusjohtaja Jussi Kauman sanoin: työturvallisuuden kehittämisessä ei ole tarjolla pikavoittoja. O Lähteitä: TSR, Tiedon silta 2013 & 2/2007; HS 13.6.2014; Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Työtapaturmat-tilastojulkaisu 2013 & tiedote 11.9.2013; Tilastokeskus, Palkansaajien työpaikkatapaturmat 2011; THL:n Tapaturmakatsaus 2014; stm.fi > hyvinvoinnin edistäminen; kotitapaturma.fi; Psykologia 2/2012 TELMA 3•2014

37

ME TEIMME SEN!

Juha-Pekka Peltonen työturvallisuusasiantuntija, YIT ”YIT on ensimmäisiä isoja rakennusalan yrityksiä, joilla UPA on käytössä.

Olemme kouluttaneet arvioitsijoiksi noin 20 henkilöä. UPA varmistaa, että yhteistyökumppanillamme on tarvittava tietämys ja turvallisuusasiat ovat edellyttämällämme tasolla. Pelkkien vaatimusten sijaan pystymme antamaan aliurakoitsijoille uusia vinkkejä ja toimintamalleja. Parhaimmillaan UPA on tiedon jakamista, hyvässä sparraushengessä. Se on myös ennaltaehkäisevää toimintaa.”

Arvioinneilla yhteiset pelisäännöt Työturvallisuuskeskuksen Ulkopuolisten palveluntarjoajien turvallisuustoiminnan arviointimenetelmän (UPA) tavoite on parantaa rakennusalan pääurakoitsijoiden ja aliurakointiketjujen yhteistyötä työturvallisuusasioissa sekä kehittää pienyritysten toimintatapoja. Arviointimenetelmää käyttäviä pääurakoitsijayrityksiä on noin 20, ja arvioitsijoiksi on koulutettu noin 100 henkilöä.

Teksti Meri Eskola W Kuva Aleksi Poutanen Lisätietoja: UPA: www.ttk.fi/toimialat/teollisuus/upa

38

TELMA 3•2014

Mikko Yläjääski työsuojelupäällikkö, Cramo Finland Oy ”UPA tuo selkeyttä asioihin. Oma arviointimme tuotti korjaavia toimenpiteitä, jotka eivät olisi nousseet esiin normaalissa työmaatoiminnassa. Meihin ja aliurakoitsijoi­ himme kohdistuu paljon velvoitteita. Työturvallisuuslait ovat pienyrittäjälle monimutkaisia. Kun asiat ovat arvioi­ tavissa, on helppo osoittaa, toimiiko yhteistyöverkosto asianmukaisesti. Toivomme UPAn helpottavan alihankki­ joiden työtä, kun kerromme etukäteen toivotut toiminta­ tavat.”

Esa Virtanen toimitusjohtaja, Nostinpojat ”Cramo teki meille UPA­arvioin­ nin tänä vuonna, ja arviointiky­ sely herätti miettimään asioita.

Se avasi lakipykäliä meille pien­ yrittäjille, joilla ei aina ole aikaa perehtyä kaikkiin yksityiskoh­ tiin. Löysimme joitain helposti parannettavia asioita yritystoi­ minnassamme, ja tajusimme myös, mitkä asiat ovat jo hyvin.

On ehdottomasti hyödyllistä olla UPA­rekisterissä, kun menemme uudelle työmaalle töihin. Saamme sen avulla varmasti uusia asiakkaitakin.”

TELMA 3•2014

39

AJATELMA

Työntekijä on yrityksen lisäarvo – ajatelmia prosessiturvallisuudesta, riskienhallinnasta ja ennakoinnista

Kuvitus Seesa Lippo

T 40

TELMA 3•2014

urvallisuuden määrittely on turvallisuustutkijan ikuinen ongelma. Yleisellä tasolla turvallisuus viittaa vaarojen ja uhkien poissaoloon, mutta myös yksilön tai yhteisön kokemukseen niiden poissaolosta. Käytännössä puhutaan muun muassa henkilö-, työ-, prosessi-, palo-, ympäristö-, yritys- tai yhteiskunnan turvallisuudesta sen mukaan, kenen kokemana asiaa katsotaan tai mihin seuraukset kohdistuvat. Pitkän tutkijanurani aikana olen päässyt läheltä seuraamaan turvallisuuden kehittämistä ja kehittymistä sekä turvallisuuden hallinnan muuttumista.

Teollistumisen alkuaikoina innostus keskittyi uusiin keksintöihin. Oli hienoa, miten kone korvasi ihmis- ja hevosvoiman ja miten uusia tuotteita ja ominaisuuksia pystyttiin tuottamaan massoittain.

Kokemuksen kautta – kun työntekijä toisensa perään kuoli tai sairastui myrkkypadan äärellä – alettiin tur-

vallisuuteen kiinnittää huomiota. Pitkään vallalla oli jopa käsitys, että työntekijä itse oli syypää tapaturmaan tai sairastumiseensa. Otto von Bismarck halusi luoda yhdistämästään Saksasta hyvinvointivaltion ja sääti työntekijöiden aseman parantamiseksi sairausja tapaturmavakuutuslait 1880-luvulla. Työntekijää alettiin suojella työperäisiltä vaaroilta työnantajan toimesta, aluksi henkilökohtaisen suojaamisen avulla.

Kun työpaikat edelleen teknistyivät, myös vaarat moninaistuivat eikä henkilösuojaus enää riittänyt.

Työpaikan turvallisuutta alettiin tarkastella kokonaisvaltaisesti: työhygienia, melu, puristumis- ja leikkautumisvaarat, roiskeet, iskut ja niin edelleen. Tietoisuus työpaikan riskeistä perustui pääasiassa kokemukseen kemikaaleista ja niihin liittyvistä ilmiöistä ja vaaroista sekä laitteiden toiminnasta.

Säätötekniikan kehittyminen 1900-luvun puolivälin jälkeen mahdollisti jatkuvatoimiset monimutkaiset

prosessit kemianteollisuudessa. Se mahdollisti myös korkeiden lämpötilojen ja paineiden sekä suurten ainemäärien käytön. Potentiaalisten onnettomuuk­ sien seuraukset olivat katastrofaaliset ja ulottuivat laitoksen ulkopuolellekin. Kun kokemusta laitoksista ei ollut, ilmiöt oli ymmärrettävä ja turvallisuus tarkis­ tettava ennen käyttöönottoa.

ICI, silloinen Imperial Chemical Industries, kehitti 1970­luvulla Poikkeamatarkastelun eli HAZOPin, joka on vieläkin tärkein turvallisuusanalyysimenetelmä kemianteollisuudessa. Aluksi HAZOPilla analysoitiin valmiita tehtaita ja laitoksia. Pian huomattiin, että analyysit kannattaa tehdä jo suunnitteluvaiheessa, sil­ lä muutokset on helpompi toteuttaa piirustuspöydällä kuin valmiissa tehtaassa. Analyysit olivat edistykselli­ nen keino tutkia ja parantaa työpaikan turvallisuutta.

Flixborough’n, Seveson ja Baselin onnettomuuk­ sien jälkeen alettiin kemianteollisuuden aiheutta­ mia riskejä tarkastella ympäröivän yhteiskunnan näkökulmasta. Yhdentyneessä Euroopassa vastuu turvallisuudesta siirtyi EC­direktiivien velvoittamana valvovilta viranomaisilta toiminnanharjoittajille. Tur­ vallisuusanalyysien käyttö yleistyi ja rakennettiin tur­ vallisuusjohtamis­ ja auditointijärjestelmiä. Toimin­ nanharjoittaja vastuutettiin – ja vastuutetaan edelleen – toimimaan siten, että turvallisuus toteutuu. Valvova viranomainen tarkistaa ja hyväksyy toiminnanharjoit­ tajan johtamisjärjestelmän.

Verkottunut toiminta on tuonut dynaamisuutta myös turvallisuuden tarkasteluun; analysointi ei yksin riitä, vaan pitää olla resilienssiä, kykyä selvitä tulevista muutoksista. Resilienssin aikaansaamiseksi on tunnettava ja ymmärrettävä prosessiin, laitok­

seen ja yritystoimintaan liittyvät ilmiöt, jotta niitä voidaan hallita myös yllättävissä tilanteissa ja taata täten turvallisuus.

Turvallisuuden tarkastelu on historian saatossa edennyt työntekijätasolta organisaatiotasolle, ja pro­ sessiturvallisuudesta on tullut toiminnan edellytys.

Samalla turvallisuus on saanut vahvan lisäkustannus­ leiman, kun turvallisuutta tyypillisesti mitataan sattuneilla onnettomuuksilla. Onko turvallisuus vain kustannuksia vai voisiko se olla yrityksen parantunut­ ta kykyä tuottaa lisäarvoa omistajilleen, kuten mää­ rittelimme TURMITTA­hankkeessa (www.fitpis.fi)?

Tämän suuntaisia esimerkkejä on löydettävissä, vaikka turvallisuuden amebamaisen luonteen vuoksi sen ar­ voa osana yrityksen liiketoimintaa onkin vaikea laskea euromääräisesti.

On selvää, että yrityksen menestys riippuu sen asiakkaiden, sijoittajien ja muiden sidosryhmien tyyty­ väisyydestä ja luottamuksesta organisaatioon. Tiedot niistä leviävät nykyään kulovalkean tavoin sosiaalises­ sa mediassa – niin hyvässä kuin pahassakin –, ja silloin turvallisuus kannattaa. O

Raija Koivisto, tutkimusprofessori, VTT

Turvallisuuden tarkastelu on historian saatossa edennyt työntekijätasolta organisaatiotasolle, ja prosessiturvallisuudesta on tullut toiminnan edellytys.

TELMA 3•2014

41

OMAN ELÄMÄN HALLINTA

Selviytymistarinoita työelämästä

Onnettomuus vei uusille raiteille

Jäsenyys Simpeleen Eläkeläisissä jäi lyhyeksi, kun vakavasta työtapaturmasta selvinnyt Jaana Pulkkinen tarttui uusiin tehtäviin.

A

Teksti Ulla Ylönen W Kuvat Mikko Nikkinen

mbulanssi kiitää Imatralta kohti Lappeenrantaa. Jaana Pulkkisen jalkaan sattuu vietävästi. Haarukkavaunu on jyrännyt paperityöntekijän vasemman jalkaterän, vain pikkuvarvas säilyi ehjänä.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa Pulkkisen jalkaterässä todetaan erittäin vakava kierteinen murskavamma. Hänelle annetaan morfiinia. − Kun tuska helpotti, sanoin hoitohenkilökunnalle, että saatte tehdä miulle ihan mitä haluatte, Pulkkinen kertoo neljä vuotta myöhemmin. Hän istuu Kaukopään tehtaiden pääportin valvomossa ja heiluttelee palasista koottua jalkateräänsä. Kovia kokenut jalkaterä on edelleen oma, ja sillä pystyy kävelemään.

42

TELMA 3•2014

Reilun vuoden mittaiseksi venyneen sairausloman ja työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen Pulkkisen oli unohdettava paluu Stora Enson Tainionkosken paperikonehalliin. Seisomatyö ei tullut kysymykseenkään. Isosta yrityksestä löytyi tilalle sopiva istumatyö − itse asiassa juuri sellainen homma, josta Pulkkinen oli joskus salaa haaveillutkin.

Turvallisuusvalvojan työhön kuuluu vieraiden opastusta sekä kulunvalvonta- ja turvakameroiden tarkkailua. Kaukopään tehdasalueen perin pohjin tunteva Jaana Pulkkinen on pääportin päivänpaiste. − Ilman onnettomuutta en olisi koskaan päässyt näin mukavaan työhön, hän sanoo. Eläväisen naisen äänessä ei ole katkeruuden häivääkään.

>

TELMA 3•2014

43

VARPAAT VARTAISSA

Elokuun 19. päivänä 2010 Jaana Pulkkinen oli siirtämässä paperirullia, kun hänen tasapainonsa haarukkavaunun astinlaudalla petti ja ajopeli hyökkäsi päälle. − Ihminen ko horjahtaa, niin sehän ottaa tukea, mistä saa. Mie tartuin ohjaustankoon ja vedin sitä itseeni päin eli täydet kaasut päälle. Rocla runttasi miut hylkyrullia vasten, ja vasen jalkaterä jäi Roclan alle, Pulkkinen kertoo.

Viereisellä paperikoneella työskennellyt työtoveri näki onnettomuuden. Nopeasti paikalla olivat tehtaan ensivastemiehet, sitten pelastuslaitoksen sairaankuljettajat ja tehtaanjohtajakin työntämässä rullalle käärittyä sadetakkia Pulkkisen pään alle.

Jälkeenpäin Pulkkiselle sanottiin, että se vähä, mikä jalkaterästä jäi jäljelle, oli turvakengän ansiota.

Niin hurjalta murskaantunut jalkaterä näytti, ettei uhri pyynnöistään huolimatta saanut sitä katsoa.

Myös turvakengästä tuli entinen.

Sairaalassa Pulkkisen jalkaterä koottiin jäljelle jääneistä jämistä uudelleen. − Jalassani oli neljä ”grillivarrasta”, kuvailee Pulkkinen.

Jalkapöytä turposi amerikkalaisen jalkapallon kokoiseksi, ja sitten alkoi odotus − päivä kerrallaan. − Se oli aikamoinen suihkukaveri. Jäljellä olivat verisuonet ja metalliin kootut luut, Jaana Pulkkinen kuvailee. Hän suunnitteli jo mielessään, millaisen proteesin ottaisi, jos jalka joudutaan amputoimaan.

Vahvat antibiootit lopettivat kuolion etenemisen, ja jalkaan alettiin keinotekoisesti kasvattaa lihasta.

Vaurioitunut kohta pakattiin vakuumiin ja pidettiin alipaineessa. Luontoa autettiin proteiinipitoisella ruokavaliolla.

Kolmen viikon VAC-hoidon jälkeen Pulkkisen jalkaterään oli kasvanut lihasta.

KIPU UNOHTUI PIIRTÄESSÄ

Lokakuun lopulla Jaana Pulkkinen palasi kotiin pyörätuolissa. Pian hän alkoi liikkua sisällä rollaattorin kanssa ja tarttui seuraavaksi kävelysauvoihin.

Yhteen tasoon rakennetussa omakotitalossa ei tarvinnut tehdä muutoksia. Vain räsymatot vietiin varastoon, ettei kävelemään opetteleva toipilas kompastuisi niihin.

Puoliso ja kotona asuva kuopus täyttivät nöyrästi äidin pienimmätkin toiveet, mutta pian hän huomasi, että käsien jatkeeksi sairaalasta lainattu ”tarttuja” toimi pyyntöjä nopeammin.

Neljän kuukauden kuluttua onnettomuudesta – jouluna 2010 – Jaana Pulkkinen käveli ensimmäisen kerran ilman sauvoja. Särkylääkkeet hän oli hylännyt jo aikaisemmin.

44

TELMA 3•2014

− Piirtäminen kävi kivunlievityksestä, kertoo ikänsä piirustusta harrastanut Pulkkinen. Toipilasaikanaan hän piirsi ja väritti enemmän kuin koskaan.

Onnettomuuteen liittyneet kauhut ja jossittelut Pulkkinen oli käsitellyt sairaalassa ammatti-ihmisen kanssa. Nyt hän ryhtyi hankkimaan jalkateräänsä voimaa arjen hyötyliikunnalla ja uimalla.

Koska sairausloman jatkoksi myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke oli poistanut Pulkkisen paperitehtaan vahvuudesta, hän liittyi Simpeleen Eläkeläisiin. − Heidän kanssaan kävin muun muassa Punkaharjulla Kruunupuiston kuntoutuskeskuksessa uimassa.

Sieltä sain vesijumppaohjeet, joita noudatan edelleen, Pulkkinen kertoo.

”ONNI, ETTÄ SATTUI TÖISSÄ”

Sitä mukaa kuin olo koheni, Jaana Pulkkinen alkoi kaivata takaisin töihin. Oman yrityksen perustaminenkin kävi mielessä.

10 prosentin invaliditeetistaan hän oli saanut kertakorvauksen, eikä alle 50-vuotias nainen vielä joutanut eläkkeelle sen enempää omasta kuin vakuutusyhtiönkään mielestä. Pysyvän vamman aiheuttanut työtapaturma ei ollut tehnyt Pulkkista katkeraksi. − Tavallaan oli onni, että se sattui töissä. Minut hoidettiin kunnolla ja kaikki kulut maksettiin, hän sanoo.

Neljännesvuosisadan mittaista työsuhdetta Stora Ensossa Pulkkinen piti säilyttämisen arvoisena. Hän otti yhteyttä varapääluottamusmies Esa Ilvekseen, joka lupasi kuulostella, josko Imatran tehtailta löytyisi sopivaa työtä. − Puolentoista viikon kuluttua Esa soitti, että pääportilla olisi paikka. Ja tässä sitä ollaan, hymyilee Pulkkinen.

Turvallisuusvalvojana hän aloitti itsenäisyyspäivän aattona 2011. Työ on säännöllistä päivätyötä ja edelleen niin mieluisaa, että Pulkkinen tunnustaa olevansa usein lähtökuopissa jo sunnuntai-iltana.

40 kilometrin työmatka Rautjärven Simpeleeltä Kaukopäähän taittuu omalla autolla. Jalkaterä kestää autolla ajon ja työpäivät hyvin. Valvomon pöytien väliä Pulkkinen kelailee toimistotuolilla. − Hänen ehdoillaan eletään, Pulkkinen viittaa jalkateräänsä.

Vasemman jalkaterän kolmessa keskimmäisessä varpaassa ei ole mitään eloa. Pulkkinen tietää, että ne kuihtuvat ajastaan pois. Silti hän pitää matkaa sairaalan ikkunapaikalta Kaukopään ”infoikkunaan” onnenpotkuna. − En olisi koskaan saanut tätä työpaikkaa, ellen olisi vammautunut. O

”Ilman onnettomuutta en olisi koskaan päässyt näin mukavaan työhön.”

Säännöllinen vesijuoksuharjoittelu ja kävelylenkit ovat tuottaneet tulosta: juhannuksena Jaana Pulkkinen pyörähteli lavatansseissa vuosien tauon jälkeen.

TELMA 3•2014

45

MAAILMALLA

Menestystarinoita slummeista Brasilia on vauras maa, mutta valtion rahat käytetään muuhun kuin kansalaisten hyvinvointiin. Suurin osa elää alle 100 eurolla kuukaudessa, ja koulutustaso on surkea. Kolme paikallista kertoo, miten työmenestys on silti mahdollista.

Teksti Vera Miettinen W Kuvat Tanja Mikkola

46

TELMA 3•2014

Rochinha-favelasta aukeaa hieno näkymä Rio de Janeiroon.

TELMA 3•2014

47

MAAILMALLA

S

aksien nopea leikkausääni täyttää parturi-kampaamon Rio de Janeiron slummialueella Rocinhassa. Paikan omistaja Wilson Rodriguês da Silva, 56, leikkaa miesasiakkaan hiuksia.

– Olemme suosittuja, koska sanomme asiakkaalle suoraan. Jos hiukset ovat liian huonossa kunnossa, haluttua toimenpidettä ei tehdä, Silva kertoo.

Kun leikkaus on valmis, Silva vastaanottaa työstä maksun: 17 realia eli noin 5,70 euroa – yli tunnin työstä.

Päivästä on tulossa pitkä. Silva käsittelee keskimäärin kahdentoista asiakkaan hiukset yhden työvuoron aikana.

– Teen 14-tuntisia päiviä. Joskus jatkan töitä kotona.

Silvan koti on Rocinhan ”vitostasolla” eli kaikkein ylimpänä. Slummialue sijait-

see vuoren rinteellä, joten matka parturikampaamosta kotiin on pelkkää kiipeämistä puoli tuntia.

– Pomon kotihan on kuin luksuslinna, yksi liikkeen työntekijöistä kuittaa.

LEIPÄPALA KOKO PERHEEN ATERIAKSI

Noin 50–70 prosenttia riolaisista perheistä elää köyhyysrajan alapuolella, alle 600 eurolla kuukaudessa. Kun palkasta otetaan pois vuokra ja muut pakolliset menot, elämiseen jää alle 100 euroa. Favelat ovat näiden perheiden laittomasti rakennettuja kyliä.

Silvan talo poikkeaa muista alueen rakennelmista. Kahden kerroksen lisäksi katolla on terassi, josta avautuu näkymä tummansiniselle taivaalle ja vuorten huipuille. Luksuslinna on kuitenkin käsitteenä vähintäänkin suhteellinen, koska sisältä asunto on rem-

pallaan. Silti talo on monta kertaa hienompi kuin Silvan lapsuudenkoti.

Kun Silva oli alle viiden, äiti hylkäsi koko perheen. Isä, ammatiltaan kengänkiillottaja, jäi yksin kuuden lapsen kanssa.

– Ruokaa oli aina, mutta ei joka päivä tarpeeksi. Pieni leipäpala jaettiin koko perheen kesken. Minulla oli yhdet kengät. Niillä käytiin koulua, urheiltiin, juhlittiin ja tehtiin töitä, Silva kertoo.

NUORET EKSYVÄT RIKOLLISJENGEIHIN

Tavallisin tie nuorelle Silvalle olisi ollut liittyä rikollisjengiin.

Vuonna 2012 alaikäisten pidätykset kasvoivat Riossa entisestään 17 prosentilla.

Poliisit ovat viime aikoina sijoittaneet yksiköitä faveloihin estääkseen rikollisjengien toimintaa, mutta työ on vasta alussa: noin

Wilson Rodriguês da Silvan 11-vuotias tytär Yasmin haluaisi isona tuomariksi käräjäoikeuteen.

Unelman saavuttaminen on haaste, sillä tyttö käy julkista peruskoulua.

48

TELMA 3•2014

Denise Santosin koti on Tijucassa, Rio de Janeiron pohjoisosiossa.

Asunnon arvo on noussut 28 000 eurosta 190 000 euroon viidessä vuodessa. Santos tienaa enemmän kuin keskiverto brasilialainen.

Poliisi patsastelee toimettomana turistien näköetäisyydellä Rocinhan ykköstasolla. Parin korttelin päässä huumekauppa käy vilkkaana.

35 prosenttia slummeista on saatu virka­ vallan hallintaan. Silti poliisi patsastelee toimettomana turistien näköetäisyydellä Rocinhan ykköstasolla, kun parin korttelin päässä käydään avointa huumekauppaa.

– Itse en sekaantunut rikoksiin, koska ihailin isäni työmoraalia. Halusin olla kuin hän.

Brasiliassa on hyvin tavallista, että työn­ teko aloitetaan jo lapsena. Silva lopetti koulun 12­vuotiaana ja meni töihin parturi­ liikkeeseen.

– Tein siivoojan hommia, kunnes liikkeen omistaja opetti leikkaamaan hiuksia.

Se oli pitkään ainoa koulutus, kunnes Silva pystyi käymään puoli vuotta kestäneen parturin työn kurssin. Pian tämän jälkeen hän perusti oman parturi­kampaamon. Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta.

– Minulla on ihana perhe, oma yritys ja koti. Toivon, että voisin eläkepäivinäni opet­ taa favelan lapsia oikean polun löytämisessä.

Siitä kun minulla on kokemusta. Omille lapsilleni olen sanonut, että opiskelu on kaikkein tärkeintä, koska sitä ei kukaan voi ottaa pois.

LOMAA MM-KISOJEN TAKIA

Brasiliassa asutaan vanhempien luona, kunnes hääkellot soivat. Tapa on lupaus vanhemmille, eikä nuorilla ole edes rahaa itsenäistymiseen. Riolainen Denise Santos, 39, on poikkeus: oma asunto, akateeminen koulutus ja menestyksekäs ura.

– Vanhempani tekivät töitä 20 tuntia päivässä, jotta rahat riittäisivät 1 500 realin (500 euroa) lukukausimaksuun yksityisessä koulussa.

Julkinen peruskoulu on Brasiliassa ilmai­ nen, mutta tasoltaan huono. Opintopäivät kestävät vain pari tuntia, ja opettajat lakkoi­ levat pienen palkan takia vähintään kolme kuukautta lukuvuodesta. Tänä vuonna opet­ tajat pitivät lakkoilun lisäksi kaksi kuukautta lomaa jalkapallon MM­kisojen takia.

– Surkean koulutustason vuoksi nuoret eivät edes uskalla haaveilla paremmasta tulevaisuudesta. Olen työssäni tekemisissä köyhien kanssa ja olen yrittänyt kannustaa heitä ajattelemaan toisin. Pitää vain tehdä oma suunnitelma ja noudattaa sitä.

Myös julkinen terveydenhuolto on Brasiliassa surkea. Lääkäreitä ei ole tar­

peeksi ja jonotusajat ovat pitkiä. Kuulostaa samalta kuin Suomessa, mutta lisäksi lää­ käritkin lakkoilevat useita kertoja vuodessa.

– Täällä ei kannata sairastua, jos ei ole rahaa. Maksan äitini sairausvakuutuksen, jotta hän pääsee tarvittaessa yksityiseen hoitoon. Olen tyytyväinen, että voin nyt auttaa niitä, jotka ovat joskus auttaneet minua.

”LUIN VUODEN YÖTÄ PÄIVÄÄ”

Santosin nykyinen työnkuva energiayhtiö Shellin hankintapäällikkönä on mielenkiin­ toinen. Kun yritys poraa öljyä, Santosin tehtävänä on etsiä toiveiden mukainen työn toteuttaja.

– Etsin sopimuksen osapuolet ja valvon ehtojen toteutumista. Minun pitää esimer­ kiksi tietää, minkälainen pora on juuri oikea vaikkapa öljynporauslautalla. Sopimuksissa käsitellään isoja summia, minkä vuoksi nii­ den käsittely vaatii ehdotonta luotettavuut­ ta, Santos kertoo.

Menestys on vaatinut kovaa työtä ja uhrauksia. Santos sai koko nuoruutensa kuulla sukulaisiltaan, kuinka huono ihminen TELMA 3•2014

49

>

MAAILMALLA

hän on. Ei ollut soveliasta opiskella ja jättää koko taloudellinen vastuu vanhemmille.

– Yliopistoon on vaikea päästä. Luin vuoden yötä päivää. Ei juhlia tai poikaystävää, Santos kertoo.

Vaikka julkinen peruskoulu on Brasiliassa huono, valtion tarjoamat yliopistot ovat hyviä. Santos valmistui diplomi-insinööriksi.

VENÄLÄISTÄ RULETTIA

Sähköasentaja Marcelo Gonçalves, 42, nappaa käsiinsä epämääräisen näköisen johtoviritelmän Rocinhan kadun varrelta.

– Paikalliset pyytävät jatkuvasti tällaisen laittoman sähkövirran asentamista. En suostu, koska se olisi venäläistä rulettia tuhansilla volteilla. En riskeeraa henkeäni 50 realin (17 euron) takia.

Gonçalves tarkoittaa sähkön varastamista. Paikalliset kutsuvat ilmiötä ”gatoksi”.

Sähkön päälähteisiin liitetään kaapeleita, jotka roikkuvat vaarallisesti maata pitkin ja päätyvät lopulta talojen ikkunoista sisään.

– Paikallisilla ei ole varaa sähköön ilmastoinnista puhumattakaan, Gonçalves kertoo.

Sähköasentaja Marcelo Gonçalves tekee maksimissaan kuusi tuntia päivässä töitä, sillä ylirasitus voi koitua kohtaloksi. Silti mies kehuu tienaavansa yksityisyrittäjänä puolet enemmän kuin palkkatöissä.

50

TELMA 3•2014

Ja vaikka Riossa sähköstä maksaisikin, sen toimivuudesta ei ole takuita.

– Rikkaat ihmiset ovat raivoissaan.

He kyllä tietävät, mistä sähkökatkokset johtuvat.

Yksi katkosten aiheuttajista on sähkön ylikäyttö. Ja siksi Gonçalvesilla riittää töitä.

Mies tienaa 2 500 realia eli noin 830 euroa kuukaudessa. Tilanne on hieman erilainen kuin lapsuudessa, kun rahaa ei ollut edes jäätelöön. Gonçalves muistaa, kuinka he poimivat metsästä ilmaisia hedelmiä makean nälkään.

POTKUJEN JÄLKEEN OMA YRITYS

Gonçalves lopetti koulunkäynnin 17-vuotiaana. Muutaman vuoden mies työskenteli automekaanikkona, mutta huomasi pian, ettei se ollut hänen unelmiensa ammatti. Sähköasentajan työn hän oppi työtä tekemällä.

– Mietin ensimmäisillä keikoilla monta päivää, että mitä ihmettä teen noille sähköjohdoille.

Yli kaksikymmentä vuotta Gonçalves työskenteli tunnetussa sähköalan yrityksessä

Opintopäivät kestävät vain pari tuntia, ja opettajat lakkoilevat pienen palkan takia vähintään kolme kuukautta lukuvuodesta. nimeltä Samarchos Lustres. Saatuaan potkut hän perusti oman yrityksen – ja vei asiakkaat mukanaan.

– Teen nykyään töitä isoille kauppakeskuksille ja ravintoloille. Enimmäkseen korjailen valoja ja kesäisin ilmastointeja.

Yksityisiäkin asiakkaita Gonçalvesilla on, osa heistä julkisuuden henkilöitä, kuten jalkapalloilijoita, artisteja ja jopa senaattori.

Näin mies ainakin kehuu.

– Hyvä sähkötyö kestää 30 vuotta. Ammattilaiseksi voi tulla, vaikka hyvää koulutusta ei ole tarjolla. Kunhan tahdonvoima on vain tarpeeksi luja. O

Brasilia VENEZUELA KOLUMBIA

GUYANA RANSKAN GUAYANA SURINAME ATLANTIN VALTAMERI

ECUADOR Amazon

Belém

BRASILIA

PERU

Salvador BOLIVIA

CHILE

PARAGUAY

ARGENTIINA

São Paulo

Rio de Janeiro

Pórto Alegre

• Maailman viidenneksi suurin valtio. Väkiluku noin 200 miljoonaa.

• Maan vauraus johtuu muun muassa harvinaisesta metallista nimeltä niobium. Brasilia tuottaa koko maailman niobiumista 95 prosenttia.

• Brasilian rikollisuustilastot ovat maailman huippuluokkaa.

Erityisesti suurkaupungeissa taskuvarkaat ja ryöstöt ovat ongelma.

• Rikollisjengien ja poliisin yhteydenotot aiheuttavat vaaratilanteita myös turisteille.

Vasta viime vuosina ulkopuoliset ovat uskaltaneet mennä faveloihin.

• Rion de Janeiron tunnetuimmassa favelassa, Rocinhassa, elää arviolta 60 000–150 000 ihmistä.

TELMA 3•2014

51

NÄIN MUINOIN

Parturiin!

Moni tehtaan tyttö joutui luopumaan pitkistä palmikoistaan.

Teksti Karoliina Suoniemi W Kuvat Työväenmuseo Werstas

52

TELMA 3•2014

O

”

li pelottavaa mennä isoon saliin, jossa mennä viuhtoi isoja remmejä katonrajassa. Oli kauheaa mennä koneiden väliin.

Minulla oli pitkä tukka. Työnjohtaja sanoi, että tukka täytyy katkaista tai panna ylös, sillä se menee koneisiin. Parturiin vain. Se oli kova paikka, erityisesti isälle. Siellä täytyi kumarrella ja pintelit pyörivät kovin. Myöhäisemmältä ajalta muistan lankatehtaan puolelta, kun työntekijältä meni tukka koneeseen.”

Näin muistelee työuransa alkuaikoja 1950-luvulla kehrääjänä aloittanut nainen. Uuden työn alkuun liittyi dramaattinen tapahtuma, hiusten leikkaus lyhyeen malliin. Tehdassalien kone- ja remmimetsässä hiukset olivat työturvallisuuskysymys, josta pidettiin 1950luvulla tiukasti huoli.

Ensimmäisten tehdassalien kattoja hallitsivat energiansiirtoon liittyneet voimansiirtohihnat eli nahkaiset remmit. Kun voima saatiin 1800-luvulla esimerkiksi koskesta, höyrykoneesta tai myöhemmin polttomoottorista, sitä piti siirtää ja jakaa mekaanisesti erilaisten akselien ja hihnojen avulla tehtaan jokaiselle koneelle. Mekaaninen voimansiirtomenetelmä säilyi käytössä pitkään 1900-luvulle, vaikka jotkin uudemmat koneet olisivatkin jo toimineet erillisillä sähkömoottoreilla.

Kansankielellä tehdassalin katosta laskeutuvia voimahihnoja kutsuttiin tuttavallisesti remmimetsäksi.

H Kutoja Hilma Rantanen vuonna 1929 koneensa äärellä Finlaysonin Tampereen tehtaalla, hiukset tiukasti nutturalla.

F SOK:n trikootehtaan kutomosalin katossa näkyvät voimansiirtoremmit 1920-luvulla.

G Laitosmies seisoo remmimetsän keskellä kutomosalissa 1920-luvulla.

G 1980-luvulla katon voimansiirtohihnametsät olivat jo historiaa eivätkä pitkät hiukset aiheuttaneet vaaratilanteita.

Tiheä remmimetsä aiheutti usein vaaratilanteita, sillä naisten pitkät hiukset tahtoivat herkästi takertua remmin väliin. Sen vuoksi aikalaiskertomuksissa muistellaankin, kuinka tehtaantyttö leikkasi hiuksensa tai ainakin peitti päänsä töihin mennessä. Toki kunnialliset naiset pitivät muutenkin huivia, mutta hiusten lyhentäminen otti jo kovemmalle, kuten esimerkkikertomuksen kertojalle.

Myös miesten hiusmuoti oli ollut vielä 1700-luvulla pidempi. Koneistumisen myötä pitkien hiusten huomattiin aiheuttavan vaaratilanteita, ja 1800-luvun hygienia-ajattelukin kannusti miehiä leikkaamaan hiuksensa. Naisilla pitkät hiukset kuitenkin pysyivät.

Vaikka nuoret naiset suosivat lyhyitä hiusmalleja villillä 1920-luvulla, pitkät hiukset olivat naisen kruunu – lyhyt tukka viittasi kevytkenkäisyyteen ja hulivililuonteeseen. Työläistyttöjen hiukset saivat hulmuta tehdassaleissa vasta voimasiirtohihnojen kadottua.

Työturvallisuuden puolesta monessa tehtaassa ei palmikoita tarvinnutkaan enää 1960-luvulla leikata. O TELMA 3•2014

53

Mikä työpaikka?

• Kolmen kaverin jäätelö on vuonna 2011 perustettu pieni kotimainen jäätelötehdas Helsingin Kontulassa.

• Yritys käyttää puhtaita, lähellä tuotettuja raaka-aineita.

• Jäätelö valmistetaan käsityönä Suomessa, ilman keinotekoisia lisäaineita. Jäätelön rakenne on yhdistelmä keskieurooppalaista ja suomalaista perinnettä.

54

TELMA 3•2014

MINUN TYÖNI

Kolmen kaverin jäätelötehdas Hyvässä tiimissä kaverukset täydentävät toisiaan.

Sauli on kaasu, Ilkka vaihde ja Heikki jarru.

Teksti ja kuvat Eeva Mehto Samoihin aikoihin kun Suomessa kohistiin sokeriveron korotuksesta ja jäätelön hinta nousi, kolme helsinkiläistä kaverusta päättivät perustaa jäätelötehtaan.

Kokki Sauli Saarnisto hoitaa reseptiikan eli kehittelee uusia makuja ja tuotteita markkinoille, diplomiinsinööri Heikki Huotarin vastuulla on tuotanto sekä siihen liittyvät tilaukset ja laskelmat, ja pitkän linjan yrittäjä Ilkka Wikholm vastaa linjauksista ja ennakoi tulevaisuutta sekä suuntaa, mihin lähdetään.

− Tunnemme toisemme hyvin, sillä olemme työskennelleet yhdessä saman yrityksen alaisuudessa vuodesta 1995. Meillä kaikilla oli kova halu lähteä yrittämään.

Heikki Huotarin, Sauli Saarniston ja Ilkka Wikholmin ammattitaustat täydentävät toisiaan.

− Tilat löytyivät tyhjillään olevasta, konkurssiin menneestä leipätehtaasta. Ensimmäinen, 300 euroa ja rapiat maksanut jäätelökone tilattiin netistä. Sillä alettiin kehitellä makuja. Ensimmäisenä syntyi mustikkakardemumma. Nyt varastossa on jo

70−100 reseptiluonnosta, joista voidaan tilanteen mukaan kehitellä uusia makuja ja hioa loppusilaus.

− Kun aloitimme jäätelönteon maaliskuussa 2013, tarkoitus oli pärjätä kolmisin vuoden loppuun asti. Mutta kun markettitilauksia alkoi tulla, oli jo kahden viikon kuluttua palkattava ensimmäinen työntekijä ja kohta vielä yhdeksän lisää.

− Nyt meillä on 10 työntekijää.

Menekki on jo satoja litroja päivässä, ja pienimuotoiset koneet on vaihdettu isompiin.

− Halusimme luoda sympaattisen tuotteen. Päädyimme kaverimeiningillä rustattuun logoon kontrastina globaaleille massatuotteille.

Yksinkertainen ja selkeä ulkoasu viestii konstailemattomuudesta.

− Pitkän elintarvikealan työkokemuksen ansiosta osaamme varauTELMA 3•2014

55

>

MINUN TYÖNI

”Kahden viikon jälkeen oli palkattava ensimmäinen työntekijä ja kohta vielä yhdeksän lisää.” tua kovaan työhön, ongelmiin ja vastoinkäymisiin. Työpäivät ovat 12−16-tuntisia, mutta viihdymme yhdessä ja uskomme tuotteisiimme. Meillä on myös vankka usko osaamiseemme. Kannustus ja suosio lisäävät uskoa. Facebook-hehkutukset virkistävät yrittäjiä.

− Jokainen työpäivä on erilainen, ja eteenpäin mennään. Tiedämme kokemuksesta, että tason säilyttäminen vaatii jatkuvaa tsemppausta.

56

TELMA 3•2014

− Hieno tunnustus tuli Pauligilta, kun tämä suuri ikonimerkki ja laaduntakaaja pyysi meitä valmistamaan Juhlamokan 85-juhlavuoden kunniaksi juhlamokkajäätelön.

− Meitä on myös pyydetty esittelemään jäätelöitämme Ranskan suurlähetystöön Helsinkiin, mutta toistaiseksi keskittymme Suomen markkinoihin. Vauhti on ollut nopea, ehkä liiankin huima. Työtä on jo nyt liikaa. O

Telma tutustuu työelämän toimijoihin

RAUTALANKAA

AITO RISKIENHALLITSIJA Teksti Arja Krank W Kuva Aleksi Poutanen Työsuojelupäälliköt ry:n uusi puheenjohtaja Petri Moisio, mitä teet työksesi?

Vastaan STX Finland Oy:n Turun telakan QHSEja riskienhallintapäällikkönä laadusta, turvallisuudesta ja ympäristöstä sekä riskienhallinnasta. Olen aiemmin ollut yrityksen työsuojelupäällikkönä kymmenen vuoden ajan.

– Työturvallisuudessa ei saa olla heikkoja lenkkejä, sanoo Työsuojelupäälliköt ry:n puheenjohtaja Petri Moisio.

Mitä työsuojelupäälliköt tekevät?

Lain mukaan työsuojelupäällikön rooli on järjestää työsuojeluyhteistyötä työpaikalla työnantajan edustajana. Se tarkoittaa, että asiat saadaan työntekijöiltä, tiimeistä ja keskijohdosta työnantajan kuuluviin, jotta niille pystyttäisiin jotain tekemään. Työsuojelupäällikkö on usein työpaikan omatunto – hän linjaa viime kädessä, mitä ja miten asiat tehdään ja mitä ei saa tehdä.

Mikä on olennaisinta turvallisuusjohtamisessa?

Aitous. Se punnitaan esimerkiksi siinä, löytyykö johdolta rahaa työturvallisuutta parantaviin hankintoihin. Toinen asia on pitkäjänteisyys.

Usein aloitetaan jokin kampanja, jossa satsataan esimerkiksi ihmisten koulutukseen, ja sitten hypätään johonkin uuteen, eikä jäädä odottamaan tuloksia edellisestä panostuksesta. Kolmas asia on suunnitelmallisuus, eli tiedetään asioiden tärkeysjärjestys ja edetään siinä järjestyksessä. On tärkeää myös tiedottaa, mitä ollaan tekemässä.

Miten työtapaturmat ovat muuttuneet?

Teollisuudessa oli kymmenen vuotta sitten vielä tyypillistä, että meni roskia silmään tai tuli haavoja käsiin. Nämä turmat oli helppo estää, kun ryhdyttiin käyttämään suojaimia. Tapaturmataajuudet ovat laskeneet nyt kymmenesosaan aikaisemmasta.

Miten asenteet ovat muuttuneet?

Nykyään on ihan luonnollista laittaa päälle kaikki suojavarusteet. Aikaisemmin niiden pitämistä pidettiin neitimäisenä. Nyt ihmiset puuttuvat siihen, jos suojaimia ei käytetä.

Miten tapaturmataajuutta lasketaan tulevaisuudessa?

Tänä päivänä tapaturmat ovat usein yksilöllisiä tapahtumia – niitä on paljon vaikeampi ennus-

taa. Parhaiten tapaturmia voi estää haravoimalla työtiimien kanssa systemaattisesti läpi kaikki työvaiheketjut ja arvioimalla löydetyt riskit.

Mikä turvariski jää tyypillisesti havaitsematta?

Usein unohtuu selvittää riskit, jotka liittyvät siihen, että laite ei toimikaan odotetusti: mistä silloin katkaistaan virta, mistä päästetään energioita pois ja niin edelleen. Työntekijöiden

pitäisi saada olla mukana tunnistamassa mahdollisia häiriön paikkoja. Samalla kun kirjataan ehdotuksia ylös, saadaan loistavaa perehdytysmateriaalia.

Mikä on sinun työturvallisuusriskisi?

Tuotantotiloissa liikuttaessa on riskinsä: täytyy osata pysyä pois sisäisen liikenteen ja materiaalinostojen alta. Myös päivittäinen työmatkaliikenne on nostamassa riskiäni. O TELMA 3•2014

57

TELMAN TAKANA

TSR

OMA TURVA – TYÖTURVA Kun turvallisuusasiat työpaikalla ovat hallinnassa, alkavat edistyneimmät työnantajat panostaa työntekijöiden vapaa-ajan turvallisuuteen. Niin on tehnyt muun muassa Neste Oil. Teksti Leena Huovila W Kuva Harri Nurminen

S

uomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapa­ turmaa, joista aiheutuu fyysinen vamma; 80 prosenttia niistä sattuu kotona ja vapaa­ aikana. Koti­ ja vapaa­ajan turmien määrä on 20 vuodessa kaksinkertaistunut.

SAMAT SEURAUKSET

Toni Hyytinen

58

TELMA 3•2014

Koti­ ja vapaa­ajan tapaturmat nakertavat turvallisuus­ työn tuloksia työpaikoilla. Edistyneimmät yritykset ovatkin havahtuneet miettimään, miten työntekijöi­ den kokonaisturvallisuutta voisi edistää.

– Sinänsä ei ole väliä, missä tapaturma sattuu, koska haitat ovat samat: työntekijä on työkyvytön ja poissa työstä. Suuressa osassa yrityksiä juuri vapaa­ ajan turmat aiheuttavat enemmän poissaoloja ja kus­ tannuksia kuin työtapaturmat, tutkija Toni Hyytinen Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo.

Neste Oilin työsuojelupäällikkö Timo Karttunen kiteyttää, että on yhtä suuri menetys, jos työntekijä loukkaantuu vapaa­ajallaan.

Tutkija ja työsuojelupäällikkö ovat tehneet viime vuosina yhteistyötä. Hiljan päättyneessä tutkimus­ ja kehityshankkeessa kokeiltiin järjestelmällisiä toimin­ tatapoja työntekijöiden kokonaisturvallisuuden edis­ tämiseksi. Neste Oil oli mukana samaa teemaa käsitel­ leessä aiemmassakin hankkeessa.

– Tapaturmatilastot ja yrityksistä saadut signaalit ohjasivat meidät tutkimaan myös vapaa­ajan turvalli­ suuden edistämistä, Hyytinen sanoo.

Tuoreeseen hankkeeseen osallistui neljä yritystä: Neste Oilin lisäksi Nokian Renkaat, konepajayritys Sandvik Mining and Construction ja kunnossapito­ yritys Maintpartner.

Yritykset kehittivät ensin tiedonkeruujärjestelmän, jolla selvitettiin, mitä vapaa­ajan tapaturmia työnte­

kijöille sattuu. Sen jälkeen edistettiin turvallisuutta oikeilla osa­alueilla.

INHIMILLISESTÄ PÄÄOMASTA HUOLEHTIMINEN TÄRKEINTÄ

Neste Oil on panostanut pitkäjänteisesti turvallisuus­ kulttuuriin. Turvallisuus on haluttu elämäntavaksi.

Hanke kohdistettiin Espoon pääkonttoriin, jossa 700 työntekijää tekee lähinnä toimistotyötä.

– Toimistotyössä vapaa­ajan riskit ovat suuremmat kuin työpaikan riskit. Turvallisuutta voi olla vaikeata pitää mielessä, joten huomion kiinnittäminen asiaan koettiin hyödylliseksi.

– 24/7­ajattelu on huolenpitoa: emme halua, että työkaverille sattuu mitään – ei työssä eikä vapaa­ aikana. Inhimillisestä pääomasta huolehtiminen on tärkeintä bisneksellekin.

Neste Oil keräsi tapaturmista tietoa kyselyssä, jota on tarkoitus jatkaa vuosittain. Muissa yrityksissä tietoa on hankittu muun muassa hyödyntämällä tapa­ turman jälkeen täytettävää Kela­lomaketta.

Kaksivuotisen hankkeen lopussa Neste Oilissa yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista työntekijöistä suhtautui myönteisesti vapaa­ajan turvallisuuden edistämiseen. Loput miettivät, kuuluuko vapaa­aika työnantajalle. Noin 85 prosenttia on alkanut kiin­ nittää enemmän huomiota vapaa­ajan turvallisuus­ asioihin.

Toni Hyytisen mukaan talouden taantuma näkyi jonkin verran yritysten sitoutumisessa tutkimukseen.

Vapaa­ajan turvallisuus ei ymmärrettävästi ole tiuk­ koina aikoina ensisijaista. Neste Oil saavutti tavoitteet hyvin. Kaikille Hyytinen ei vapaa­ajan turvallisuuteen fokusoimista ylipäätään suosittele: ensin asioiden pitää olla kunnossa työpaikalla. O

Tukemalla, ei tuputtamalla Neste Oilin työsuojelupäällikkö Timo Karttunen (kuvassa) suojautuu hyvin käyttäessään moottorisahaa kotipihallaan. Muillakin yrityksen työntekijöillä on todennäköisesti keskimääräistä paremmat edellytykset turvalliseen pienkoneiden käyttöön, sillä jo pariin kertaan on järjestetty tilaisuus, jossa ammattilaiset ovat opastaneet asiassa.

– Turvallisuutta ei tuputeta, vaan työntekijöitä tuetaan monin tavoin.

Keinovalikoima on laaja. Polkupyöräturvallisuuden kampanjapäivä ilmaisine kuntotarkastuksineen ja pikahuoltoineen pidetään kahdesti vuodessa. Viimeksi puoleen pyöristä piti vaihtaa jarrupalat. Yritys kustantaa työn, työntekijät maksavat osat.

Autojen talvirenkaista ja turvakengistä kampanjoita on säännöllisesti. Yhtiön johtoryhmä on ollut aamuhämärissä jakamassa raappoja ja kiinnittämässä heijastimia töihin saapuvien vaatteisiin. Paloturvallisuuteen opastetaan, ja käsisammuttimensa saa tuoda tarkistettavaksi.

Putoamisvaljaita lainataan. Yhtiö tarjoaa myös ensiapukoulutusta.

Intranetissa muistutetaan ajankohtaisista asioista: kuinka pysyä liukkaalla pystyssä ja miten välttää törmäys hirveen. Lesson Learned -toimintatavassa käydään läpi sattuneita tapaturmia ja opitaan niistä.

Lisätietoa: Tampereen teknillinen yliopisto, turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu: Yritysten henkilöstön kokonaisturvallisuuden ja työhyvinvoinnin järjestelmällinen edistäminen. www.tsr.fi > Hae numerolla 111287 Teollisuusyritysten turvallisuuden kehittäminen vapaa-ajan turvallisuutta edistämällä. www.tsr.fi > Hae numerolla 110117

TELMA 3•2014

59

TELMAN TAKANA

TTK

ENNAKOI, TUNNISTA, TOIMI Työturvallisuuden kehittämisessä avainasemassa on ennakointi. Työturvallisuuskeskuksen Turva Arvi -tuoteperheen uusin jäsen Turvallisuusilmoitus on väline työpaikan arkipäivän turvallisuushavainnointiin.

Teksti Maarit Seeling W Kuva Thinkstock Sami Kulju

R

Markku Tolvanen

iskien arviointi ja hallinta ovat osa työpaikan lakisääteistä turvallisuustoimintaa.

Työturvallisuuskeskus (TTK) tarjoaa sähköisiä apuvälineitä niiden havainnointiin ja kirjaamiseen. Turva Arvi -työkalupakkiin kuuluvat entuudestaan Riski Arvi, Arki Arvi ja Turvallisuusohje.

Turvallisuusilmoitus-työkalu lanseerattiin loppukeväästä.

– Parhaisiin tuloksiin päästään ennakoivalla työsuojelulla. Sen avulla saavutetaan jälkikorjausta edullisempia ratkaisuja. TTK:n tarjoamilla Turva Arvi -työkaluilla kehitetään työpaikan avointa ja luottamuksellista turvallisuuskulttuuria, TTK:n asiantuntija Markku Tolvanen tiivistää.

Turvallisuusilmoitus-sovelluksella kirjataan ja käsitellään työpaikan turvallisuushavaintoja. Havainto voi olla ilmoitus vaaratilanteesta, turvallisuusaloite tai myös esimerkki hyvästä käytännöstä. Tavoitteena on luoda tekijöilleen turvallinen ja terveellinen työpaikka.

Tolvanen muistuttaa, että jokaisella on sekä moraalinen että juridinen vastuu ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista ja tehdä näin näkymätöntä näkyväksi. Oleellista on oppia ennakoimaan mahdollisia toiminnan häiriöitä. Näin pystytään myös varautumaan niiden seurauksiin ennen pahinta.

Esimerkkinä Markku Tolvanen mainitsee paperiteollisuuden, jossa osa tuotannon ongelmista on havaittavissa ihmisaistein esimerkiksi tärinänä jo hyvän aikaa, ennen kuin ne näkyvät paperin laatua mittaavassa tietokonevalvonnassa.

– Uudessa työkalussa olemme pyrkineet tekemään ilmoitusmenettelyn mahdollisimman helpoksi. Sovellusta voi käyttää älypuhelimella, tabletilla, kannettavalla tai pöytätietokoneella. Kohteesta voi ottaa kuvan, kirjoittaa havainnoivan tekstin ja lähettää sen asiasta vastuussa oleville, Tolvanen kuvaillee.

PUUTTUMISEN KYNNYS MATALAKSI

Suomalaisilla on Markku Tolvasen mukaan edelleen korkea kynnys puuttua oman työpaikkansa epäkohtiin. Puuttuminen tulkitaan helposti kannanotoksi tai

60

TELMA 3•2014

työpaikan arvosteluksi. Helppokäyttöisillä työkaluilla TTK haluaa madaltaa ilmoittamisen kynnystä.

– Monissa asioissa kannattaa käyttää ihan maalaisjärkeä. Epäkohtiin puuttuminen jos mikä on riskien ennakoimista. Kyseessä voi olla aivan pikku juttu, kuten vaikka lattialle valunut vesi, johon joku voi epähuomiossa liukastua. Ei pitäisi olla vaikeaa tarttua rättiin ja pyyhkiä vesi pois, ennen kuin näin pääsee käymään. Terveen järjen mukaista on myös ilmoittaa havainnosta, ettei sama toistuisi vastaisuudessa.

Läheltä piti -tilanteista ilmoittaminen pitäisi Tolvasen mielestä nähdä mahdollisuutena. Oman kaivon likaamisen sijaan se on osa työpaikan kehittämistä.

Tolvanen muistuttaa, että vaikka työntekijällä on velvollisuutensa, päävastuu työpaikan turvallisuudesta on työnantajalla. Ilmoitusten on johdettava todellisiin tekoihin. Työturvallisuuden edistäminen vaatii yrityksen johdon ja esimiesten tuen.

– Tutkimukset osoittavat, että jos työturvallisuuden perusasiat ovat kunnossa, myös työn laatu ja tuottavuus ovat hyviä.

HAVAINNOIMAAN VOI OPPIA

Samassa paikassa haaveritta 20 vuotta työskennellyt saattaa sokeutua työpaikkansa mahdollisille turvallisuuden puutteille. Valppaimmillaan ihminen on Tolvasen mukaan juuri uudessa paikassa aloitettuaan.

– Silloin vielä kunnioittaa esimerkiksi suuria koneita. Ripaus tästä valppaudesta pitäisi pystyä säilyttämään myöhemminkin. Tarvitaan joku tai jokin, joka aika ajoin pysäyttää pohtimaan tiettyjä asioita ja kiinnittää huomion niihin. Havainnoiminen muuttuu osaksi päivittäistä työntekoa, kun siitä tarpeeksi usein muistutetaan, Tolvanen pohtii.

Turvailmoitusajattelu korostaa hänen mukaansa nimenomaan jatkuvaa varuillaan oloa ja tarkkailua, ja pyrkii näin ehkäisemään riskikäyttäytymistä.

– TTK pyrkii toimillaan aktivoimaan ihmisiä niin, että työpaikkojen henkilöstö ottaa työturvallisuuden omaksi asiakseen. Kehitämme edelleen Turva Arvi -tuoteperheeseen uusia työkaluja tätä työtä helpottamaan, Tolvanen sanoo. O

Turva Arvi -työkalut TTK:n selainpohjaiset riskienhallintatyökalut auttavat tunnistamaan työpaikan vaarat ja ehkäisemään niitä ennalta.

• Turvallisuusilmoitus-työkalu on työpaikan arkipäivän turvallisuuden keskusteluväline.

Se auttaa tiellä havainnoista tekoihin.

• Riski Arvilla kirjataan työpaikan vaaratilanteet ja katsotaan, mitkä epäkohdat edellyttävät välittömiä toimenpiteitä ja mitkä asiat voi hoitaa vähän myöhemminkin.

• Maksuton Arki Arvi on helppokäyttöinen työkalu pienen työpaikan työturvallisuusja työterveysriskien lähtökartoittamiseen.

Se soveltuu isommillekin riskienarvioinnin ensivaiheen työkaluksi.

• Turvallisuusohje-työkalulla viestitään työpaikan vierailijoille, että turvallista toimintaa arvostetaan.

Lisätietoa: Turva Arvi -työkalut: www.ttk.fi/tyosuojelu/turva_arvi_-tyokalut

Parempi työ TELMA 3•2014

61

JULKAISUT

ARVOSTELMA

Irti alkoholista Web-terapiapalveluita aktiivisesti viime vuosina kehittänyt HUS-mielenterveystalo ja Lääkäriseura Duodecim julkaisevat hoitoohjelmiaan selkeälukuisina oppaina, joita on ilmestynyt viisi: masennus, paniikki, häpeä, ahmiminen. Tämän oppaan kirjoittajina on poikkitieteellinen asiantuntijaryhmä, joka on tuottanut myös verkon hoito-ohjelmat. Julkaisu käsittelee suomalaista kansanvitsausta eli alkoholin liikakäyttöä.

Kohteena ovat liikaa tissuttelevat työssäkäyvät mattimeikäläiset, joita arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa. Kohderyhmäksi nimetään yksilöt, joilla on halua vähentää tai kokonaan lopettaa alkoholin käyttö.

Työkaluna tavoitteeseen pääsemisessä toimii kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), jota sovelletaan myös sarjan muissa kirjoissa.

Kirjan viisi lukua vastaavat verkossa julkaistua itsehoito-ohjelmaa (www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat).

Netissä oleva rakenne on kirjaa selkeämpi: 1) nykytilanteen kartoitus, 2) juomisen haitat, 3) muutospäätöksen tekeminen, 4) muutoksen toteuttaminen ja 5) ylläpitäminen. Kirjassa teemoihin liittyviä tehtäviä ja kartoituksia on enemmän, ja siinä esitellään myös kolme tapausesimerkkiä.

Yleissävyltään kirja on yltiöjärkiperäinen, vaikka se käsittelee juomisenkin taustalla voimakkaasti vaikuttavaa tunne-elämää. Perusajatuksena

on, että motivaatio syntyy faktaperusteluista ja että niistä innostuneena ihminen lähtee muokkaamaan käyttäytymistään. Välineinä ovat erilaiset seurantataulukot ja päiväkirjat, suunnitelmat ja konkreettiset harjoitukset.

Kirjan lopussa uusitaan vielä alussa tehty juomiskartoitus ja pohditaan kehitystä. Jos homma ei ole toiminut, kehotetaan kertaamaan kirja uudestaan. Outoa on, että muutoksen tueksi ei kehoteta hakemaan apua.

Tämän tyyppisistä itsehoito-oppaista hyötyvät parhaiten ihmiset, joilla esimerkiksi juominen on vain pikkuhiljaa kääntynyt liialliseksi. Sen sijaan juomista tiedostamattomana ”tunneterapiana” harrastavia opas ei varmaankaan kosketa samalla tavalla.

Jan-Henry Stenberg, Helena Service et al.: Irti alkoholista (Duodecim, Mielenterveystalo 2014) – Teksti Mikael Saarinen, työpsykologi

Vaikuttavan puhumisen taito

Antti Mustakallio (Management Institute of Finland 2014) Hyvä puhe liikuttaa kuulijoitaan vielä pitkään sen kuulemisen jälkeenkin. Suomessa ei puhumisen taitoa ja retoriikkaa juurikaan opeteta eikä korosteta, vaikka innostava, vaikuttava puhe on parhaita keinoja saada asiaansa eteenpäin, myös työelämässä. Puhetaidon opettaja, Retoriikan kesäkoulun rehtori, kertoo keinot, joilla omaa ulosantiaan voi jatkuvasti parantaa. www.mif.fi/kirjat

Johda dialogia

George Kohlreiser (Talentum 2014) Entinen panttivankineuvottelija, nykyinen IMD:n (International Institute for Management Development) johtamisen professori kiteyttää oppinsa ihmisten kohtaamisesta ja aidosta, toimivasta vuorovaikutuksesta. Varaukseton myönteinen välittäminen on valtava voima. Kirja opastaa, miten neuvottelussa päästään aitoon vuoropuheluun. www.johdadialogia.fi

62

TELMA 3•2014

VERKKO Valmentava esimies

Marjo-Riitta Ristikangas, Leni Grünbaum (Talentum 2014) Valmentava esimiestyö on arvostavaa, osallistavaa ja tavoitteellista yhteistoimintaa. Yksilöiden potentiaali vapautuu ryhmän ja organisaation käyttöön. Teos on kirjoitettu esimiehen ajattelukumppaniksi, palloseinäksi ja käsikirjaksi. Työkaluja löytyy sekä oman esimiestyön reflektointiin että sovellettaviksi johdettavien tai tiimin kanssa. www.talentum.fi

Esimiehestä johtajaksi – ohjeita kohtalotovereille

Johanna Parkkinen, Helinä Hirvikorpi (Ratkaisutoimisto Seedi 2014) 25 tuoreen esimiehen johtamisoivalluksia vuoden kestäneen, Ratkaisutoimisto Seedin tuottaman johtamisvalmennuksen ajalta on koottu 30 ohjeeksi kohtalotovereille. Mukana on myös kokeneiden johtajien, mentorien ja coachien johtamiskokemuksia: Jyrki Katainen, Pekka A. Viljakainen, Olli-Pekka Heinonen, Janne Jaakkola ja Maija-Liisa Friman. www.esimiehestajohtajaksi.fi

Potkua palvelubisnekseen

Merja Fischer, Satu Vainio (Talentum 2014) Kirjan johtoajatus on, että asiakaskokemus luodaan yhdessä – työtyytyväisyys johtaa myös asiakastyytyväisyyteen.

Parempi työelämä syntyy yrityksen sisäisten toimijoiden yhteistyöstä. Siksi palveluyritysten johtamisessa onkin keskityttävä kulttuurin ja kokemuksen johtamiseen. www.talentum.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 113228

Parempaa työelämää tekemässä: Tutkiva ote työnohjaukseen

Muutoksenhallintaa esimiehelle Muutostilanteissa esimiestyöltä odotetaan paljon. Esimiehenopasmuutokseen.fi-sivusto tarjoaa tukea, apua ja konkreettisia työkaluja muutostilanteisiin ja vinkkejä ihmisten johtamiseen.

Sivusto on tarkoitettu etenkin julkisella alalla toimiville esimiehille, mutta siitä hyötyy kuka tahansa muutoksen vetäjä.

Sivustoa ylläpitää Keva, ja sen toteutukseen osallistuneet muun muassa alan työmarkkinajärjestöjä ja TTK:n kuntaryhmä. www.esimiehenopasmuutokseen.fi

Rakennusalan työhyvinvointitarjotin

Rakennusalalle kehitetty Työhyvinvointitarjotin on Rakennusalan terveys (RATE) -hankkeen yhteydessä kehitetty nettisivusto, jossa yritykset voivat vapaasti hakea ja jakaa ideoita henkilöstönsä työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Sivustolle on koottu rakennusalalla hyviksi havaittuja käytäntöjä. Tavoitteena on löytää yhteisiä keinoja, joiden avulla työntekijöiden työkyky säilyisi mahdollisimman pitkään. http://rakennusliitto.fi/ tyohyvinvointitarjotin www.tsr.fi > Hae numerolla 112364

Tiekartta työturvallisuuteen

Teija Heroja, Arja Koski, Pekka Seppälä, Risto Säntti, Aila Wallin (United Press Global 2014) Onnistunut työnohjaus lisää työhyvinvointia ja tarjoaa myös toimivan välineen muutospaineiden hallitsemiseen ja oman työsuhteen määrittelyyn. Työnohjaajien kirjoittamista artikkeleista koostuva teos avaa työnohjauksen mahdollisuuksia ja sen tarjoamia ratkaisuja monipuolisesti ja ammattilaisten äänellä.

Turvallisuus edellyttää jatkuvaa kehittämistä. Kun yritys haluaa parantaa työturvallisuuttaan, avainasemassa ovat johdon sitoutuminen ja esimiestyö.

Asiantuntija-apu tuo tietoa ja työkaluja ja myös parantaa turvallisuuskulttuuria.

Tämän vahvistaa seitsemän pienen ja keskisuuren yrityksen ja asiantuntijoiden kolmen vuoden Roadmap-yhteistyöhanke.

unipressglobal.pikakirjakauppa.fi www.tsr.fi > Hae numerolla 110314

www.tsr.fi > Hae numerolla 113285 www.tsr.fi/TSR-kanava

TELMA 3•2014

63

TYÖN KUVA

Työmaana Saimaa Lämpötila Kyläniemen kalasatamas­ sa Taipalsaarella hipoo 30 astetta, kun kalastaja Jari Häkkinen apu­ miehineen lähtee vesille. Taivaalla roikkuu ukkospilviä, vastarannalla sataa jo.

Vajaassa tunnissa trooli on las­ kettu keskelle selkää. Alkaa tuulla, sataa ja ukkostaa. − Ei anna Saimaa kaloja, jos kovasti jyrisee, tietää Häkkinen.

Hän kalastaa ympäri vuoden.

Sulan veden aikaan troolilla ja talvella verkoilla.

200 kiloa muikkua nousee yh­ dellä vedolla. Troolin peräpussit tyhjennetään jäähileiden sekaan, ja rannassa kontit nostetaan kylmä­ autoon ja viedään kotitilalle. Per­ kauskoneen avullakin muikkujen perkuu kestää melkein kaksi kertaa kauemmin kuin pyynti. Aamulla saalis on jo oman kalakaupan tiskis­ sä Lappeenrannan kauppahallissa.

Ikänsä Kyläniemessä asunut Jari Häkkinen on toinen eteläisen Suur­ Saimaan ammattikalastajista. Troo­ laamaan hän ryhtyi 26 vuotta sitten.

Aluksi kalakaverina oli puoliso, mutta nykyisin apuna on palkattu työntekijä ja tuuraajina omat pojat. − Sitovaahan tämä on, mutta itsepähän olen ammattini valin­ nut, Häkkinen sanoo. Hän ei moiti työtään.

Toukokuun puolivälistä loka­ kuun loppuun Häkkinen troolaa 5−6 päivänä viikossa. Marraskuussa hän pitää lomaa. Verkkokalastus jäältä alkaa joulukuussa ja päättyy huhtikuun puolivälissä, jolloin saimaannorpan suojeluun liittyvät kalastusrajoitukset − ja puolentois­ ta kuukauden pakkoloma − alkavat.

Verkkopyynnin voi aloittaa uudel­ leen heinäkuussa. − Vuosikymmenet olen norppien kanssa pärjännyt. Ihmisten toimet sen sijaan rajoittavat sekä työnte­ koa että toimeentuloa.

Kuvat Mikko Nikkinen Teksti Ulla Ylönen

64

TELMA 3•2014

TELMA 3•2014

65

KOLUMNI

Eläkkeellä ei ole kivaa

V

Vapaus ei ole vapautta työstä, vaan vapautta pakkotyöstä.

Petteri Kivimäki

alion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen siirtyy eläkkeelle 58-vuotiaana. Hänen perustelunsa on: ”Väsyttää.”

Moni johtajatuttu on lopettanut työt 60-vuotiaana, ja heiltä Laaksonen on kuullut, että ”eläkkeellä on kivaa”. Niinpä hän katoaa golf-kentille kansakunnan kannalta ainakin kymmenen vuotta liian varhain.

Laaksosen tapaus ei helpota työmarkkinajärjestöjen neuvotteluita työurien pidentämisestä. Suurin paine on nostaa eläkeiän alarajaa, mutta miksi juustontekijä suostuisi tekemään töitä vuosikymmenen pidempään kuin pomonsa − väsytti tai ei?

Ristiriitaista on, että eläkeiän nostamista vaativat samat johtajat, jotka laskevat toinen toisensa ennen aikojaan eläkkeelle. Laaksonenkin on istunut Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksessa.

Ristiriitaista on sekin, että eläkeiän nostamista vaativat samat johtajat, jotka patistavat alle 60-vuotiaita työntekijöitä tekemään tilaa nuoremmille.

Ristiriitaisinta on, että kapitalismin kultamaassa − josta johtajasopimukset on Suomeenkin kopioitu − pomot poistuvat työelämästä vasta arkussa. Yhdys-

valtain menestyvin liikemies, Warren Buffett, painaa pitkää päivää vielä 84-vuotiaana.

Eläkkeellä ei saa olla kivaa, muuten Suomi tuhoutuu.

Suomalaisten on korjattava kaksi väärää asennetta.

Eläkeläiset kokevat maksaneensa tai ansainneensa eläkkeensä. Valtaosa eläkkeistä suoritetaan kuitenkin nyt työssä olevien maksuilla.

Se tekee tiukkaa, koska työllisyysaste on liian matala. 1980-luvulla työikäisistä 75 prosenttia oli työssä, tänään 68. Siinä menetetään kymmeniä miljardeja euroja.

Työssäkäyvien määrä ei ole lisääntynyt lainkaan 25 vuodessa, mutta elätettävien määrä on kasvanut puolella miljoonalla.

Eläkeläisiä tarvitaan töihin. Eläkkeisiin on saatava sama veroton suojaosa kuin työttömyyskorvauksiin, jotta hyväkuntoiset ja tarmokkaat ikäihmiset innostetaan hommiin.

Jos menet amerikkalaiseen huvi- tai luonnonpuistoon, puolet oppaista on opiskelijoita, puolet seitsemänkymppisiä. Joillekin senioreille lisätulo on tarpeen, mutta luultavasti tärkeämpää on olla itse tarpeellinen.

Myös työelämää on korjattava. Eläkkeellä ei pidä olla kivaa, vaan töissä pitää olla kivaa.

Työpaikkojen ikärasismi vähenee vain, jos ihmiset jatkavat töissä 70-vuotiaiksi. Eläkeiän alarajan nosto on väärä keino. Eläkeiän ylärajan nosto on oikea keino.

Miksi osaavan, terveen duunarin on lopetettava jo 68-vuotiaana, jos on intoa jatkaa töissä?

Kun työvoima harmaantuu, työnantajien on vihdoin pakko oppia sovittamaan seniorien osaaminen sopivaan kuormitukseen.

Rajuimpien laskelmien mukaan ennenaikainen eläköityminen maksaa yhteiskunnalle 20 miljardia euroa joka vuosi. Jos fiksulla johtamisella ja ennakoivalla työterveydellä saadaan säästöön edes pieni osa, hyöty on valtava.

Yhdysvaltain keskuspankin uudeksi varapääjohtajaksi nimitettiin tänä keväänä Stanley Fischer, ikä 70.

Presidentti Obama antaa korkean tason esimerkkiä ikäjohtamisesta.

Eläkeläinen on ansainnut vapautensa. Mutta vapaus ei ole vapautta työstä, vaan vapautta pakkotyöstä.

Yhteiskunnan on tehtävä tilaa senioreille, jotka haluavat osallistua, auttaa ja jakaa osaamistaan − missä ja miten, olkoon kunkin omassa vallassa.

Töissä on kivaa, iästä riippumatta.

Timo Harakka Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

66

TELMA 3•2014

Telma antaa vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

VAAKSA VAARAA

TILANNE

Suomessa sattuu vuosittain yli satatuhatta työtapaturmaa, eikä määrä ole ollut las­ kemaan päin. Vaikka kyse ei ole raketti­ teknologiaan verrattavasta tieteenalasta, ongelman ratkaisu on ollut vuosikymmeniä hämärän peitossa.

TELMA NEUVOO

1.

Kirjoita raportteja, tee selvityksiä, osallistu komiteaan, rahoita hankkei­ ta. Valmistele, konsultoi, perusta selvitys­ ryhmä, nimeä alajaoksia, järjestä seminaari.

Kuva Aleksi Poutanen

2.

Jos olet esimies, hoida asiat työ­ paikalla kunnolla. Anna oikeat väli­ neet. Opasta ja ohjaa, neuvo ja valvo, kiellä jos tarve vaatii.

3.

Jos olet työntekijä, käytä järkeä. Älä riskeeraa. Työn sankareita ovat hautausmaat täynnä.

TELMA 3•2014

67

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on postitettu. Osoiterekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot on mainittu yllä, lehden vastaanottajan osoitetietojen yhteydessä.

Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta: www.telma-lehti.fi > Tee osoitteenmuutos

TELMA 4 / 2014 ILMESTYY 4.12. 2014. AIHEENA:

Työ, perhe ja vapaa-aika Tutustu uudistuneisiin Telma-lehden verkkosivuihin osoitteessa

www.telma-lehti.fi • Voit lukea Telman näköislehtenä ja linkittää sen myös työyhteisön luettavaksi • Voit tilata Telman veloituksetta: Tilaa lehti • Palautteet ja tiedotteet • Some of Telma’s stories are availabe in English at website • Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi