KOTIPITÄJÄ

Elinvoimaa Niin Ihmisille Kuin

eKukka logo - originaalit vaaka

Jussilantie 2 91500 Muhos Puh. (08) 5333 779 Vanhatie 29, 91600 Utajärvi Puh. (08) 5421 866 e K u k k a f i K u k k e n k o t i e K u k k a f i K u k k i e n k o K k k k i e K u k k a . f i K k k i k e K u k k a . f i www.tuomenkukka.fi e K u k k a f i K u k k e n k o e K u k k a . f i

KEVÄÄN KUIVIN KUMPPANI.

Vesivek käy yhtenä rintamana kesyttämään kevään sulamisvesiä. Omat tuotteet, tekijät ja toimitukset takaavat sujuvan remontin ja jokainen työvaihe on priimaa kuin itselle tekisi. Mitä teidän katolle kuuluu?

Varaa maksuton katon kuntotarkastus. 08-2377 9501 | vesivek.fi

K u k k e n k o

K u k k e n k o

Kymmenenvuotta eduskunnassa on minulle antanut mahdollisuuden olla vaikuttamassa valtakunnan politiikkaan. Olen ollut ehdolla eduskuntavaaleista 1999 lähtien kaikissa eduskuntavaaleissa. Kaikista lähemmäs pääsin läpimenoa vuoden 2007 vaaleissa eli ensimmäiselle varapaikalle. Tulin myös vuoden 2008 puoluekokouksessa valituksi SDP:n puoluehallitukseen. Se on paikka missä pystyy vaikuttamaan puolueen poliittisiin ohjelmiin ja puolueen linjauksiin politiikasta. Kaiken kaikkiaan olen puoluehallituksessa saanut olla 7 vuotta.

Vuoden 2009 keväällä oli EU-parlamenttivaalit ja silloin eduskunnassa istuva kansanedustaja Liisa Jaakonsaari lähti ehdokkaaksi EU-parlamenttivaaleihin. Olin tietysti aktiivisesti Liisan kampanjassa mukana ja tuntui siltä, että Kainuussa ja muuallakin Suomessa oltiin vahvasti Liisaa viemässä EU-parlamenttiin. Minulla oli Slougan, ” Yhdellä äänellä kaksi läpi” Se tuntui iskevän vahvasti kainuulaisiin äänestäjiin ja näin Liisa tuli valituksi, ja minä pääsin varapaikalta vaikuttamaan valtakunnan politiikkaan. Tietysti Liisan oma kampanja oli merkittävin hänen valituksi tulemiseensa koko valtakunnan alueella. Vuoden 2011 vaaleissa sain jatkaa eduskunnassa, mutta vuoden 2015 vaaleissa menetimme toisen paikan Oulun vaalipiirissä ja silloin jäin varapaikalle.

Uusiyritys vuoden 2019 vaaleissa toi paikan eduskunnassa. Tämä viimeinen neljän vuodenjakso on ollut kaikista kausista erilaisin, johtuen covid-19 ja Venäjän aloittamasta sodasta. Tuntuu, ettei ole yhtään rutiininomaista päivää. Aina tule yllätyksiä, mutta tällä kaudella niitä ollut erityisen paljon. Olemme eduskunnassa pystyneet kuitenkin suhteellisen hyvin klaaraamaan hallituksen esitykset, loppukautta lukuun ottamatta. Hallituspuolueiden kesken on ollut valiokunnissa erilaisia näkökantoja ja niiden yhteen sovittamisessa on ollut omat vaikeutensa. Pitkien neuvotteluiden ja kompromissien kautta on lopputulos ollut monessa asiassa saavutettavissa. Vaalien

Kirja-arvostelu

Lasse Lehtinen on kirjoittanut Kuopion ylpeydestä. Ei historian tutkimusta eikä historiikkia vaan elämänmakuisen tarinan juhlakirjan upeille sivuille.

Haapaniemen koulussa opettaja pyysi nimeämään kuuluisia suomalaisia, joiden sukunimi alkaa H-kirjaimella. ”Hevi Hartikaine ja Hiltus-Hilima”, Repe vastasi.

”Etkö ole koskaan kuullut Tarja Halosesta?”

”En oo seuranna mimmivutista ollenkaan.” läheisyys on antanut siihen oman sävynsä. Nyt kun valmistaudutaan kevään 2023 eduskuntavaaleihin, tunne osaltani on kaksijakoinen. Tuntuu hyvältä jäädä viettämään eläkepäiviä, mutta on myös haikeaa jättää taakse instituutio ja ne edustajakollegat sekä virkamiehet, joiden kanssa on tehnyt kymmenvuoden ajan Suomen ja suomalaisten eteen lainsäädäntötyötä. Myös kansalaispalaute on ollut kaksijakoista ilmoitettuani, etten ole enää lähdössä eduskuntavaaliehdokkaaksi, ymmärrystä on onneksi löytynyt. Osaltani päätös jäädä pois valtakunnan politiikasta ei ole ollut helppo. Ehdokkaaksi pyydettiin kaikilta mahdollisista suunnilta, mutta katsoin jo ikänikin riittävän perusteluksi pois jäännille. Joulun alla saavutin 70 vuodeniän. Olen saanut olla eduskunnassa kymmenenvuotta ja se on merkittävä osa omasta elämästäni. Päätettyäni jäädä pois valtakunnan politiikasta, olen pohtinut tilannetta monelta kantilta, myös puolueen, mutta tullut tulokseen, että onneksi meillä on nuorempia intoa uhkuvia ehdokkaita, se helpottaa pois jääntiä osaltani. Toivon kaikille onnea ja menestystä eduskuntavaaleissa ja eri toteen SDP:n ehdokkaille nousevan gallup kannatuksen myötä.

Kuopiossa asiat ovat tärkeysjärjestyksessä.

Kupsin perustivat kuopiolaiset pikkuporvarit. Sen ajan suurta rahaa potkupallo ei kiinnostanut.

Kansalaissodan jälkeen voittajat erottivat SVUL:stä punikkien seurat. Työväenseurat perustivat v 1919 Työväen urheiluliiton (TUL). Kuopiossa paikallinen työväenurheiluseura Elo pelasi jo jalkapalloa. Tarvittiin porvarillinen vaihtoehto.

Kupsinkin pelaajat vuosikymmenten varrella tulivat enimmäkseen työväen kodeista.

Seuran kaikkien aikojen kirkkain tähti Aulis Rytkönenkin aloitti jalkapallon työväen seurassa. Kupsissa oli paremmat mahdollisuudet kehittyä jalkapalloilijana, mutta Auliksen isä työväenmiehenä vastusti ”porvariseuraan” siirtymistä. Äiti oli ymmärtävämpi ja niin Aulis siirtyi Kupsin a-junnuihin. Auliksen urasta Suomessa ja Ranskassa olemme paljon kuulleet, lukeneet ja monet ovat nähneetkin.

Aulis näytti palloilijan lahjansa jo syntymäpitäjässään Karttulassa potkimalla hevosen kakkaroita tieltä ojan taakse. Palloa perheellä ei ollut varaa hankkia.

Lasse kuvaa menneitten vuosikymmenten opettajia ja valmentajia. Kaikilla ei nyky-yhteiskunnassa olisi enää sijaa.

Kups on yleensä menestynyt, mutta välillä on käyty kakkosessakin. Silloin ei ole ollut tunkua johtotehtäviin. Kaikki miehet kieltäytyivät puheenjohtajan paikasta. Valittiin nainen Eija Vähälä. Hän oli Kuopion Muotoiluakatemian johtaja.

Uusi valmentaja Atik Is - mail tuli Eijan johtamaan hallituksen kokoukseen ja kertoi: ” Kyllähän me harjoittelisimme, mutta meillä ei ole yhtään palloa!” Sokoksen johtaja Juha Thilman tuli kohta kertomaan, että Sokos lahjoittaa kymmenen palloa.

Talouden ja hallinnon ammattilainen Eija nosti Kupsin talouden suosta. Siihen ei olisi mies kyennyt.

Kuopissa yritettiin jalkapallon nostamiseksi saada uusi FC-Kuopio perustetuksi. Tarkoitus oli saada Kupsin lisäksi mukaan Elo ja Koparit. Kaikki olivat vuorollaan olleet mestaruussarjassa, Kupsi pisimpään, mutta sekin välillä tippui alasarjoihin.

Henkinen kynnys oli ylivoimainen, Koparit lienee edustanut jyrkähköä oikeistoa, koska se sotien välissä oli ainoa urheiluseura, joka sai harjoitella Suojeluskunnan talolla. Elo oli TULn seura. Näiden kolmen olisi tullut luopua uuden perustettavan seuran hyväksi jalkapallosta ”huipulla”. Hanke kaatui.

Eija oli rahankeruupuuhissa Helsingissä, pyysi apua pankkiiri Ari Lahdelta. Hän kysyi ”mitä se Kups maksaisi?”

Ari Lahdesta tuli Kups Oyn pääomistaja. Taloudellista osaamista tuli mukana ja tietenkin paljon rahaa. Nyt Kupsin toiminta on ammattimaista. Palkattua henkilökuntaa on riiittävästi. Junioritoiminta on vahvaa ja niin miesten kuin naisten edustusjoukkueet menestyvät Suomessa ja kansainvälisesti.

Edelleen vapaaehtoisten työ on seurassa kaikkein tärkeintä. Talkoolaisten merkitystä seuran hengen luojina ja ylläpitäjinä ei voi millään rahalla korvata.

Kirjassa Lasse kuvaa värikkäiden ihmisten tarinoita ihmisläheisesti ja lempeästi. Lukija kokee välillä olevansa kentän laidalla tiukassa pelissä tai riehakkaassa karonkassa. Kirja ansaitsee juhlakirjan nimen. Teksti vie mukanaan, taitto on mainio. Taittajana oululainen Ilpo Koskela. Sivukoko on suuri. Kuvat pääsevät oikeuksiinsa.

Upea Kups on saanut arvoisensa juhlakirjan.

Toivo J. Kanninen