Työ & ura: Muovikeskusteluun kaivataan faktapohjaa

Amerplastin Ari-Pekka Pietilä korostaa, että ratkaisujen kehittäminen on koko arvoketjun yhteinen asia: mikään yritys tai organisaatio ei yksin voi ratkaista kaikkia haasteita.

Teksti: Aino Laine Kuvat: Aino Laine, Amerplast ja Woodly

MUOVIKESKUSTELUUN

kaivataan faktapohjaa

Muovi on viime vuosina saanut tarpeettomankin huonon maineen ja usein sitä käsitellään julkisuudessa ei-niin-silkkisin hansikkain. Mielikuvat ja asenteet pohjaavat paljon merimuovikuvastoon, jonka myötä ympäristön roskaantumisen ongelmat ovat tulleet näkyviksi. Lähiaikoina muovin maine on kuitenkin hiljalleen kohentunut erityisesti ruokaturvan ja hygienian varmistamisen sekä hävikin vastaisen kamppailun ansiosta.

Miten saadaan vauvaikäisen vaippapöksyn vaatteet pidettyä kuivana? Tämä kysymys toimi lähtölaukauksena Sami Suomisen yrittäjyydelle 1950-luvun alussa. Suominen oli Yhdysvalloissa opiskellessaan saanut ajatuksen housuista, jotka pitäisivät vauvan vaipan paikoillaan, ja muutaman vuoden päästä muovihousutuotanto alkoi Sami ja Marja Suomisen kaksion alkovissa. Koska liikeidea ja raaka-aineet olivat lähtöisin Yhdysvalloista, luonteva valinta yrityksen nimeksi oli Amerplast.

Pian yrityksen tuotanto laajeni, ensin sadetakkeihin ja kohta myös pakkausmateriaaleihin. Muovin hyödyt, kestävyys ja muovattavuus ajoivat yrityksen kehittymistä, ja tuotevalikoimaan lisättiin muovikalvot ja joustopakkaukset. 1960-luvun loppuun mennessä yritykselle oli hankittu tuotantotilat Tampereelta ja se työllisti jo lähes 200 henkeä.

Muutoksen johtamista

2020-luvun muovipakkaustuotteiden valmistaja painii hyvin toisenlaisten haasteiden kanssa kuin mihin 1950-luvulla törmättiin. Pitkäikäisen yrityksen elinehto onkin ollut muuntautumiskyky ja muutoksiin sopeutuminen. Maailmaa ravistelevien kriisien yhteydessä tuotteiden kysyntä vaihtelee, ja seesteisempinä aikoina tuotekehityksen on pysyttävä ajan hermolla.

Amerplastin myynti- ja markkinointijohtaja Ari-Pekka Pietilä toteaa, että korona-aikana kysynnässä kohdattiin poikkeuksellinen sahausliike, kun kysyntä ensin nousi, sitten hiipui ja nousi taas uudestaan. Hän analysoi, että myös muutosten luonne muuttuu. – Tällä hetkellä eletään jatkuvassa muutoksen tilassa. Voisikin puhua muutoksen johtamisesta: vallitseviin olosuhteisiin pitää pystyä reagoimaan tehokkaasti ja samaan aikaan tuotekehityksen olisi vastattava lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin.

Kun kriisiaikana toiminnan painotus on väkisin enemmän jokapäiväisessä tuotannon ja asiakaspalvelun hoitamisessa, uuden kehittämiselle jäävät resurssit on osattava käyttää tehokkaasti. Lisäksi Amerplastilla toivotaan tilanteen rauhoittumista sellaiselle tasolle, joka tarjoaisi jälleen enemmän mahdollisuuksia uuden kehittämiselle yhteistyössä pakkausketjun eri toimijoiden kanssa.

Muutakin kuin puhetta ympäristön eteen

Iso osa muutoksista tulee alan ulkopuolelta, mutta ratkaisut niihin täytyy pystyä löytämään pakkausketjun sisältä. Ari-Pekka Pietilä korostaa, että ratkaisujen kehittäminen on koko arvoketjun yhteinen asia: mikään yritys tai organisaatio ei yksin voi ratkaista kaikkia haasteita. – Lainsäädännöllä on iso vaikutus toiminnan kehittämiseen. Säädöksiä on helppo tehdä, mutta on yritysten vastuulla, miten ne saadaan sisällytettyä käytäntöön. Nopeilla lainsäädännön muutoksilla voidaan ajaa yritykset ahtaalle, jos valmiita ratkaisuja ei ole eikä aikaa niiden kehittämiseen anneta riittävästi.

Mitä useampi toimija, sitä enemmän on myös intressejä ja mielipiteitä asioiden hoitamisesta oikein. Kaikilta toimitusketjun lenkeiltä vaaditaan päättäväisyyden lisäksi kompromissintekokykyä. Pietilä huomauttaa, että 100–0-voiton tavoittelu ei toimi, vaan jostain on oltava valmis myös joustamaan. – Oikean tiedon jakaminen ja alan termien täsmällisempi käyttö parantaa ymmärrystä muovien hyödyistä ja vaikutuksesta esimerkiksi ruokahävikin syntymiseen. Toivoisimmekin yhä enemmän faktapohjaista, avointa keskustelua muovin ja kierrätyksen ympärille. Better for the planet -ajattelu on hyvä lähtökohta, mutta puheiden ohella sen täytyy näkyä käytännöissä.

Monomateriaalien kysyntä pakkausten valmistuksessa on kasvava trendi.

Toisaalta pakkausvalmistajat ja brändinomistajat joutuvat puntaroimaan käytetyn materiaalin määrää: ohut ja helposti kotikeittiön roska-astiaan mahtuva muovipakkaus voi puhutella kuluttajaa enemmän kuin yhdestä raaka-aineesta valmistettu, jäykkä muovipakkaus. Materiaaleista ja niiden eroista viestimisessä olisi Pietilän mukaan tehostamisen varaa. – Voidaan miettiä, kumpi lopulta on luonnon kannalta parempi vaihtoehto: painavampi monomateriaalipakkaus, joka voidaan hyödyntää kierrätyksessä vai kevyempi monikerrospakkaus, joka päätyy energialaitokselle poltettavaksi, Pietilä kommentoi. Erilaisten ympäristöväittämien takana tulisi aina olla faktoihin perustuvaa elinkaariajattelua sekä laskelmat, joihin ne perustuvat.

Miten saada kierrätysmateriaali riittämään?

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävän Amerplastin historiaan on sisältynyt monia vaiheita. Perheyrityksenä alkanut toiminta laajeni vuosikymmenten kuluessa uusien tehdasinvestointien myötä, ja pörssiin yritys listautui vuonna 1986. Muutamaa vuotta myöhemmin Lassila & Tikanoja osti Amerplastin osake-enemmistön, mistä alkoi investointien ja kansainvälistymisen kausi. Yritys rakensi tuotantolaitoksen Puolaan 1990-luvulla, jolloin ympäristönäkökulma alkoi esittää yhä merkittävämpää roolia kansainvälisessä toiminnassa.

Amerplastilla tehdään aktiivisesti yhteistyötä niin raaka-ainetoimittajien kuin brändinomistajienkin kanssa ympäristöystävällisten ja resurssiviisaiden ratkaisujen löytämiseksi. Yhtiön tuotteista 97 prosenttia on kierrätettäviä, ja uusia materiaaleja otetaan käyttöön mahdollisuuksien mukaan. Tällä hetkellä tuotannossa käytetään viittä eri kierrätysmateriaalia, minkä lisäksi tehtaalla hyödynnetään omaa suljettua kiertoa.

Samaan aikaan kun kierrätysmateriaalin kysyntä kasvaa, laadukkaan raaka-aineen saatavuus vaikeutuu. Pietilä nostaakin esiin muovinkierron ongelman. – Nyt kun keräys on saatu toimimaan, haasteeksi saattaa muodostua kierrätysraaka-aineen laadun heikkeneminen. Jatkojalostuksen ja laadun varmistavan järjestelmän kehittämiselle olisi tilausta, ja se pitäisi saada aikaan mahdollisimman pian, jotta kierrätystä pystyttäisiin hyödyntämään tehokkaasti.

Tuotekehitystä ja treenejä

Pirkanmaalta kotoisin oleva Ari-Pekka Pietilä on itsekin kuulunut Amerplastin vahvuuteen jo parin kymmenen vuoden ajan, joten näkemystä yrityksen ja muovipakkausalan kehityksestä on ehtinyt kertyä runsaasti. Paperinjalostuksen päättötyönsä hän tosin teki Suominen Joustopakkauksille, jonka nimisenä Amerplast tunnettiin yritysrakenteen muutosten jälkeen 2000-luvun alussa. Kun Suominen Yhtiöt -konserni vuonna 2014 myi joustopakkausliiketoimintansa Lonsdale Capital Partnersille, otettiin alkuperäinen Amerplast-nimi uudelleen

Jotain vanhaa, jotain uutta

Yksi Amerplastin tunnetuimmista tuotteista on 1970-luvulla kotikeittiöt valloittanut monitoimisäilytysratkaisu eli Minigrip-pussi. Nykyään Amergrip-tuotenimellä myytävän salpapussin nestetiivis suljenta on kotoisin Yhdysvalloista. Alkuperäisen Minigrip-tuotenimen hallinnointi on Suomessa Amerplastilla, vaikka se onkin monen kuluttajan suussa vakiintunut kaikkien samantyyppisellä suljennalla varustettujen säilytyspussien kutsumanimeksi. Salpapussit valmistetaan Tampereen tehtaalla ja niille on myönnetty Avainlippu-merkki.

Tunnettujen brändien ohella tuotekehitys tuo markkinoille uusia innovaatioita. Biopohjaisten muovien käyttöä lisätään Amerplastillakin koko ajan ja uusien raaka-aineiden mahdollisuuksia kartoitetaan jatkuvasti. Viimeisin aluevaltaus tehtiin kuluvana keväänä yhdessä Woodlyn ja St1:n HelmiSimpukka-ketjun kanssa, kun huoltamoilla myytävät sämpylät kääräistiin mäntyöljystä valmistettuun muovikalvoon. Yhteistyö vahvistaa Amerplastin strategista tavoitetta edelleen lisätä biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä yrityksen valmistamissa pakkauksissa.

käyttöön. Samalla tuotanto keskitettiin Suomessa Tampereelle ja Puolassa Grodzisk Mazowieckiin.

Ura suomalaisten muovituotteiden parissa on kuljettanut Pietilää talon sisällä moneen eri rooliin. Vuosien saatossa hän on vastannut muun muassa Amerplastin reprosta ja ollut mukana laatutyössä. Tuotekehitys on kuitenkin se osa työtä, joka on pysynyt matkassa koko ajan, ja tällä hetkellä Pietilä vastaakin yrityksen myynnistä, markkinoinnista ja tuotekehityksestä.

Nuoresta asti koripalloa pelannut Pietilä saa vastapainoa työkiireisiin harrastamalla vapaa-aikanaan monipuolista liikuntaa. Luonnossa liikkuminen ja koiran kanssa raittiissa ilmassa lenkkeily avaa ajatuksia, ja koneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen antaa sopivaa vaihtelua arkeen. Myös lasten harrastukset vievät treeneihin ja turnauksiin, ja Pietilä painottaakin asennekasvatuksen merkitystä paitsi vapaa-ajanvieton, myös esimerkiksi kierrätyksen onnistumisessa. – Kun taidot opitaan nuorena, niistä tulee luonteva osa jokapäiväistä elämää.

3KYSYMYSTÄ

Ari-Pekka Pietilä

Mikä on suosikkipakkauksesi? Arvostan pakkauksia, jotka muuttavat ajattelua, joissa on joku uusi idea. Vaikka valmisruokia tulee syötyä harvoin, sanon tähän Via-valmisruokapakkaus, joka viheltää, kun ruoka on valmista. Hieno keksintö! Mistä pakkauksesta et luovu? Paksukylkisistä muovipulloista. Niistä en ole luopunut 20 vuoteen, koska ne soveltuvat erityisen hyvin kotitekoisten mehujen säilömiseen.

Miten kierrätät pakkaukset?

Jakeet lajitellaan mahdollisimman huolellisesti kotona. Muovit tuon työpaikalla olevaan muovinkierrätyspisteeseen, joka on innostanut myös lähialueen asukkaita lajittelemaan muovit kiertoon.