Pakkaus kiertää

Tällä palstalla pakkausalan vaikuttajat heittävät ajankohtaisen kysymyksen seuraavalle.

Vertailukelpoista tietoa pakkausten ympäristövaikutuksista ei vielä ole

Miten pakkauksien ympäristövaikutuksia voidaan arvioida? Kuluttajan on vaikea hahmottaa erilaisten pakkausten ympäristösuorituskykyä, olisiko jonkinlainen pakkauksien ekomerkintä mahdollinen (vrt. kodinkoneiden energiatehokkuusindikaattori), LUKEn Juha-Matti Katajajuuri? Onko suunnitelmia pakkausten ympäristömerkinnän kehittämisestä EU:ssa tai jos ei ole, niin minkälaisella aikataululla sellainen voisi olla mahdollinen? Kysymyksen esitti Kalle Saarimaa Fortumista.

– Kysymys on hyvä ja ajankohtainen ja voisi luulla, että järjestelmä ja sen perusteet jo olisivat olemassa, mutta ei vaan ole. Systemaattisesti tuotettua, vertailukelpoista tietoa pakkausten ympäristövaikutuksista on huonosti saatavilla, jos ollenkaan, mutta erilaisia ympäristöväittämiä asian tiimoilta on paljon.

Pakkausten ja pakkausmateriaalien etuja tai haittoja tuodaan esille vain esimerkiksi hiilijalanjäljen näkökulmasta, tai sen mukaan ovatko raaka-aineet fossiilisia tai uusiutuvia, tai miten materiaalit saadaan kierrätettyä tai ovatko ne biohajoavia. Pakkauksen elinkaari ja ympäristövaikutukset eivät ole yleensä kattavasti ympäristöviestinnän lähtökohtana niin kuin pitäisi.

Mikäli asiaa tarkastellaan elinkaarisesti kuten pitääkin, nousee elinkaariarvioinnin (LCA) soveltamisessakin omat haasteensa, kuten miten biogeeninen hiili sisällytetään mukaan biopohjaisissa ratkaisuissa, miten kiertotaloustilanteissa haitat ja hyödyt jaetaan eri tuotejärjestelmien välillä, miten pakkausten tekninen suorituskyky ja tuotenäkökulma otetaan mukaan, ja miten esimerkiksi roskaantuminen, kemikaalit, mikromuovit ja ekotoksisuus saataisiin otettua huomioon. Olennaista on, että erilaisia pakkausratkaisuja ja niiden ympäristövaikutuksien arvioidaan samojen periaatteiden mukaan, esimerkiksi allokointien ja rajausten osalta riippumatta siitä, onko mukana fossiilista tai biopohjaista muovia, lasia, kuitupakkauksia, metallia tai yhdistelmämateriaaleja. LCA:ta kehittämällä ja laatimalla pakkauksille oma ympäristövaikutusten määrittämistä koskeva ohje (ns. tuoteryhmätason LCA PCR-ohje) tämä kaikki on mahdollista, koska LCA on jo lähtökohtaisesti systemaattinen, kokonaisvaltainen ja systeeminen tapa tarkastella asiaa. Pakkauksille räätälöidyn tarkennetun PCR-ohjeistuksen tulisi olla yhteensopiva Euroopan komission PEF-yleisohjeen (Product Environmental Footprint) kanssa.

Pakkausten ympäristöväittämät ja -käsitykset ovat nyt liiaksi tunteiden, markkinoinnin, vaatimusten ja mielipiteiden ohjaamia ja kuluttajia hämmentäviä. Kuten myös yrityksiä ja tutkijoita hämmentäviä. Ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa jää usein myös arvioimatta pakkauksen positiivinen vaikutus hävikin ennaltaehkäisyssä ja siksi ympäristövaikutusten sijaan voisimmekin puhua pakkausten ympäristösuorituskyvystä.

Niin brändit kuin kuluttajatkin tarvitsisivat luotettavan tiedepohjaisen ratkai-

Juha-Matti Katajajuuri on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja asiakaspäällikkö, joka tutkii kestävää ja vastuullista kulutusta, ruokajärjestelmän kiertotaloutta ja ruokahävikkiä sekä elintarvikkeiden ja pakkausten ympäristövaikutusten arviointia. sun siihen, miten pakkausten ympäristösuorituskykyä tulisi arvioida. Suomessa on tutkimuksen, ministeriöiden ja alan yritysten kesken tehty Packaging Sustainability SCORE -niminen aloite tällaisen ratkaisun kehittämiseksi, ja se on sisällytetty osaksi Suomen PlastLife EU-hanke-ehdotusta. SCOREn vastuutahona on Luke ja useimmat em. näkökulmista on kirjattu aloitteeseen ja suunnitelmaan. Rahoituksen järjestyessä työ alkaisi jo loppuvuodesta 2022.

Samaan aikaan on syytä muistaa pakkausten positiivinen puoli ympäristövaikutusten ennaltaehkäisijänä ja pakkausten maltillinen osuus verrattuna pakattujen tuotteiden ympäristövaikutuksiin. Ruokatuotteiden kohdalla pakkausten osuus on tyypillisesti vain joitakin prosentteja kokonaisuudesta, mutta voi toisinaan olla kymmeniäkin prosentteja.

Kati Länsikylä