Uudelleensuljettava sinkkupakkaus on uusi musta

Uudelleensuljettavuus nousi monessa työssä isoon rooliin. Sanni Vilppulan, Milla Rantasen, Suvi Marttilan, Linda-Mari Palosaaren ja Sanni Koskisen suunnittelemassa sipsipussissa suljenta toteutettiin pakkauksen yläreunaan liitetyllä metallinauhalla.

Teksti ja kuvat: Aino Laine

”Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.” Vanha viisaus pätee edelleen. Parantamiseen on kuitenkin lähes aina varaa, ja olemassa olevien pakkausten ongelmakohtia pyritään ratkomaan pakkausten parissa toimivissa yrityksissä päivittäin. Kehityskohteita tarkastellaan myös alan opinnoissa: Helsingin yliopiston elintarviketieteen pakkausteknologian peruskurssilla opiskelijat saivat suunnitella parempia pakkauksia elintarvikkeille, ja kurssin päätteeksi töitä päästiin esittelemään posterinäyttelyssä Viikin kampuksella huhtikuussa.

Kotitaloudet ovat yhä pienempiä ja elämä kiireisempää kuin ennen. Samaan aikaan ruokahävikki on iso haaste, sillä vuosittain Suomessa heitetään ruokaa roskiin 360 miljoonaa kiloa. Muun muassa näiden ongelmien ympärillä Viikin elintarviketieteen opiskelijat liikkuivat alkuvuoden aikana pakkausteknologian peruskurssilla. Kurssilla oli yhteensä yli 80 osallistujaa, joista muodostetuille 17 pienryhmälle annettiin kullekin tehtäväksi jonkin pakkaustyypin uudistus. Mukana oli pakkauksia muun muassa öljyille, mausteille, pakasteille sekä erilaisille naposteltaville. – Pakkausteknologian peruskurssi on elintarviketieteen opiskelijoille pakollinen. Pääaineopiskelijat suorittavat sen kandivaiheessa ja sivuaineopiskelijat graduvaiheessa, kertoo posterinäyttelyn järjestelyissä mukana ollut Jenni Kivikko. Hän on tällä hetkellä maisterivaiheen opiskelija ja suorittanut pakkausteknologiakurssin keväällä 2019.

Ajan henki näkyy kurssitöissä

Kun edellisen posterinäyttelyn teemoina toistuivat kierrätettävyys ja muovin korvaaminen, korostuivat tämänkertaisen kurssin töissä erityisesti pienille kotitalouksille suunnatut pakkaukset sekä uudelleensuljettavuus. Esimerkiksi pakastevihannespussi oli Vegex-ryhmän Veera Onnilan, Emmi Janatuisen, Jenna Laineen, Janiina Pullisen ja Maija Ojasen käsissä saanut uuden muodon: pakkauskoko oli pysynyt entistä vastaavana, mutta keskisauman ansiosta tuotteesta voi halutessaan käyttää vain puolet ja säästää loput seuraavaan käyttökertaan.

Kurssitöissä nähtiin myös useita erilaisia uudelleensuljentamekanismeja aina liimanauhoista kierrekorkkeihin. Osaan pakkauksista suljenta oli suunniteltu lisättäväksi ilman muita muutoksia. Toisissa kurssitöissä pakkausuudistuksiin oli kiinnitetty huomiota myös pakkauskoneiden suhteen: helposti avattavan ja uudelleensuljettavan Paahtajat-kahvipakkauksen suunnitelleet Heini Lanne, Louna Pajunen, Satu Pöyhönen, Sini Sipponen ja Linn Eriksén huomauttivat, että uudentyyppisen pakkauksen muoto vaatisi todennäköisesti vielä jatkokehitystä, jotta se saataisiin toimimaan pakkauslinjoilla.

Muutostarpeet toistuvat

Pakkausteknologian kurssi on noudatellut samaa runkoa, vaikka kaksi koronakevättä veivätkin opinnot kokonaan verkkoon. Uudistuskohteina olevat pakkaustyypit ovat myös pysyneet melko samankaltaisina, ja vaikuttaakin siltä, että tietynlaiset pakkaukset ovat hankalia uudistettavia, joten niistä löytyy kehittämisen varaa vuodesta toiseen. Sebastian Din Belle, Viivi Kuivaniemi, Tuomas Saarenmaa ja Niko Seppi ottivat uudenlaisen lähestymistavan karkkipakkauksen suunnitteluun.

Pakkausteknologian peruskurssi Helsingin yliopistossa

Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa on mahdollista opiskella muun muassa elintarviketieteiden osaajaksi. Osana elintarviketieteiden kandidaatintutkintoa opiskelijat suorittavat yliopistonlehtori Hanna Koivulan johdolla pakkausteknologian peruskurssin, jonka tavoitteena on antaa eväät pakkausten toimivuuden arviointiin sekä pakkausmateriaalien ominaisuuksien vertailuun. Kurssi koostuu luennoista, ryhmissä tehtävästä pakkaussuunnittelutyöstä ja loppukokeesta, ja sen voivat suorittaa myös muiden alojen kandi- tai maisterivaiheen opiskelijat.

Elintarvikepakkaamisessa fokus on pidettävä tuotteen suojaamisessa ja ruokahävikin minimoimisessa, mikä esitellyissä kurssitöissä olikin otettu hyvin huomioon. Tuotehukkaa vastaan käytiin muun muassa macadamiaöljylle suunnitellulla pakkauksella, jonka muoto on tuttu eläinlääkepuolelta. Herkkää öljyä suojaava HDPE-muovista valmistettu pullo koostuu kahdesta eri osiosta, joista pienempi toimii samalla mittana ja johon neste nousee pullon kylkiä puristamalla. Käytön jälkeen mittaan jäänyt öljy valuu takaisin pulloon eikä viemäriin, kuten perinteistä mittakuppia käytettäessä. Pakkauksen suunnitelleet Jenni Wacklin, Susanna Rajala, Melina Vuorinen, Iida Mäkinen ja Iina Vahvaselkä ideoivat esityksessään sarjaan myös jatkoa täyttöpakkauksen muodossa.