Kolumni: Kuka saa, kuka saa pehmeitä

KOLUMNI

Kuka saa, kuka saa pehmeitä paketteja rutistaa?

No onkos täällä kilttejä lapsia – tai tässä tapauksessa pikemminkin: onkos täällä kilttejä pakkausalan ammattilaisia ja/tai sidosryhmiä? Joulu lähestyy ja on tullut aika jakaa pakkausjoulupukin tunnustukset kuluneen vuoden hyvistä suorituksista – ja myös niistä huonommista sellaisista.

Ensimmäisen lahjan saa uusi perheenjäsen koronavirus. Koronalle joulupukki jakaa kaikkia pakkauslajeja: kovan ja pehmeämmän paketin ja vielä kimpun risujakin. Korona on pakottanut koko Suomen etätöihin ja pysymään myös lomilla kotimaassa. Ilmasto on hyötynyt. Ulkomaista ruokaa on tullut hitaammin ja se on piristänyt kotimaista tuotantoa. Myös pakkausten menekki on ollut hyvä. Risut tulevat oikeutetusti kuolemista ja tapaamisrajoituksista aiheutuneesta inhimillisestä kärsimyksestä ja pahoinvoinnista.

Kotimainen kauppa ja teollisuus saavat isot kovat paketit nopeasta ja vastuullisesta toiminnasta vuoden mittaan. Teollisuus on onnistunut pitämään pyörät pyörimässä; ruokaa ja muita päivittäistavaroita on ollut tarjolla ilman pelättyjä toimituskatkoja. Kauppa puolestaan ryhtyi nopeasti pakkaamaan myös irtomyynnissä olevaa tavaraa ja ohjeisti asiakkaita turvavälien pitämisen tärkeydestä. Hyvässä yhteistyössä tehdyllä aktiivisella tiedottamisella kauppa ja elintarviketeollisuus ovat pitäneet kansalaiset luottavaisina ja rauhallisina. On kaikkien kannalta hienoa, että ihmisten alkukantainen ja vaistomainen into hamstraukseen on onnistuttu torjumaan.

Pakkauksia markkinoille tuovat eli pakkausten valmistajat ja myyjät saavat joulupukilta muhkean pehmeän paketin hienosta onnistumisesta vakavan kriisin uhatessa. Onnistuminen on ollut ainakin kahdenlaista. On onnistuttu pakkausten ensisijaisen tehtävän eli tuotteiden suojaamisen korostamisessa. Jopa muovipakkaukset ovat saaneet ansaittua kiitosta, kun on huomattu, että niiden avulla voidaan varmistaa tuotteiden puhtaus ja sitä kautta kuluttajien terveys ja turvallisuus. Lisäkiitoksen pakkausjoulupukki haluaa antaa eri pakkausmateriaalien edustajille siitä, että keskinäinen kinastelu on unohdettu kriisin uhatessa.

Myös pakkausjätehuollon toimijat eli tuottajayhteisöt ja niiden yhteinen palveluyhtiö ja jätealan operaattorit ovat ansainneet omat kovat ja pehmeät pakettinsa hyvästä ja menestyksellisestä yhteispelistä. Rinki-ekopisteet ovat pysyneet siisteinä, vaikka kotona pysytelleiden ihmisten kierrätysinto ja jätemäärät ovat muuttuneet merkittävästi verrattuna normaalivuoteen.

Vaikka pakkausjoulupukkikin ihailee pääministeri Sanna Marinin selkeäsanaisia lausuntoja ja vaikka pandemia on Suomessa pysynyt hallinnassa, ei hallitus saa joulupukilta kuin pienen kimpun risuja. Pakkauksia koskevia lakiesityksiä ei ole saatu valmiiksi, vaikka direktiivien takarajat on ylitetty jo kuukausia sitten ja työryhmän loppuraportin yksivuotispäivääkin jo vietettiin. Hallituksen pikku apulaiset eli ympäristöministeriön virkamiehet saavat pienet pehmeät paketit oman työnsä tunnollisina hoitajina.

Viimeisenä vuorossa on kaikista suurin eli oma yhteinen Euroopan Unionimme. Pakkausjoulupukki haluaa antaa EU:n kaikille päättäjille yhteisesti ison kimpun risuja. Syynä risukimppuun on vain ja ainoastaan pakkausjoulupukin joulumielen pilannut kertakäyttömuovien haittojen ehkäisemisdirektiivi eli SUP. SUP on malliesimerkki sääntelystä, jollaista ei ikinä

Joulupukki Ihmeidentekijä ja pakkausten suurkuluttaja

”

pitäisi olla olemassakaan. Koko direktiivi on tunnepohjalta vetäisty tekele, joka ei perustu sen paremmin tieteellisiin tosiasioihin kuin huolelliseen vaikutusten arviointiinkaan. Direktiivi hyväksyttiin kesällä 2019 ja se pitäisi olla sovellettuna jäsenmaiden kansallisiin lainsäädäntöihin vuoden 2021 heinäkuun alussa. Tätä kolumnia kirjoitettaessa EU:n komissio ei ole kuitenkaan saanut aikaan edes ohjetta direktiivin tulkitsemiseen. Toisin sanoen: yli vuosi sen jälkeen, kun on tehty direktiivi kertakäyttömuovien haittojen ehkäisemisestä, ei vieläkään tiedetä mitä oikein tarkoitetaan muovilla ja kertakäytöllä. Pahimmillaan voikin käydä vielä niin, että SUP-direktiivi heikentää ympäristön tilaa tuijottamalla yksisilmäisesti kertakäyttömuoveja ja unohtamalla kokonaisympäristövaikutusten ja ruokahävikin kaltaiset asiat.

Kuten aina, lahjat eivät jakautuneet tasan eivätkä edes tasapuolisesti, mutta jouluna joulupukilla on valta päättää. Eikä päätöksistä kannata valittaa, vaan parantaa tapansa ja odottaa ensi joulua. Rauhaisaa joulua ja entistäkin menestyksekkäämpää vuotta 2021 kaikille! Nähdään taas vuoden päästä!