asia o tällai

AS I A O TÄLLÄI

NAKKILAN LUKION TIEDOTELEHTI Joulu-tammikuu 201 2-201 3

Jouluinen tervehdys Kokemäenjoki on saanut jo rannoilleen hentoisen jääpeitteen. Kuura on kertautunut lumeksi puiden oksille. Joulutunnelma on luonnossa tänä vuonna - ainakin toistaiseksi - helpommin saavutettavissa kuin viime vuonna, jolloin lunta tuli vasta uuden vuoden alkaessa.

2. jakson koeviikon päätyttyä pääsivät opiskelijat kuuntelemaan esitystä muotoilijan työstä, kun muotoilija Juho Viitasalo piti luennon ConnectProkokoustekniikan avulla suoraan Japanin Osakasta. Hänen pääsanomansa oli, että aina kannattaa opiskella kaikkea uutta, sillä koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Opiskelijat pitivät luentoa mielenkiintoisena ja ajatuksia herättävänä.

Lukuvuoden lopulla vietetään ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlia.

Juhlallisuudet alkoivat tänäkin vuonna sankarihaudalta, jonne oppilaskunnan hallitus kävi laskemassa havuseppeleen.

Ylioppilasjuhlassa lakitettiin kolme onnellista. Tässä lehdessä tunnelmia juhlasta kuin myös tanssiaisista, joita samana päivänä tanssittiin.

Pari viikkoa vielä ja sitten on joululevon aika. Abeja jännittää jo tulevat ylioppilaskirjoitukset, jotka alkavat heti 3. jakson perään 8.2. äidinkielen tekstitaidon kokeella.

Loppumaisillaan oleva vuosi on ollut kaikilla kiireinen ja täynnä työtä.

Ehkä lomalla on aikaa hengähtää ja muistella joulunkin merkitystä. Kiitos opiskelijoille ja henkilökunnalle yhteistyöstä!

Lukion joulujuhlaa vietetään tuttuun tapaan yöllä opiskelijoiden, henkilökunnan ja huoltajien kanssa!

Rauhallista joulua ja levollista vuotta 201 3!

Hanna-Leena P.S. Tässä lehdessä julkaisen poikkeuksellisen paljon opiskelijoiden tekstejä - vaikka joululukemiseksi.

Kiitos julkaisuluvista.

YLI O P P I LAS J U H LA 5. 1 2 . 2 01 2

Kaikki on vielä edessä päin. Lakit pöydällä ja lakitettavat hermostuneina salin eturivissä. Juontajat Annika Puputti ja Janette Suomalainen valmistautuvat aloittamaan juhlan.

Oppilaskunnan hallituksen entinen puheenjohtaja Monica Roslund luki vaauden viestin ja antoi viestikapulan puheenjohtaja Annika Puputille. Viestin vaihtoa oli seuraamassa juhlan kutsuvieras sotaveteraani Matti Unkuri, joka puheenvuorossaan muistutti, että vapaasta maasta on jatkossakin pidettävä huolta yhdessä.

Ohjelmassa oli muun muassa musiikkia, runonlausuntaa ja vapauden viestikapulan siirto.

Nakkilan lukion uudet ylioppilaat Lasse Saustamo, Pyry Metsärinne ja Joonas Helava. Onnea ja menestystä jatko-opintoihin!

Emilia Saarinen lauloi Hetken tie on kevyt -laulun Pasi Niemisen säestyksellä.

Kiitos kaikille esiintyjille!

P i e ks ä m ä ki , v a l ko l a kki j a m i n ä Kun saavuin tähän taloon 1 3-vuotiaana, hieman räkänokkaisena pikkutyttönä, en ajatellut yläkoulun minulle tarjoavia haasteita. Jo tuolloin silmissäni kiilteli valkolakki. En toivonut mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että olisin lukiolainen. Kulkiessani koulun käytäviä pitkin oppitunneille, loin ihailevia katseita lukiolaisiin. He olivat kuin Tolkienin luomia haltioita: pitkiä, solakoita ja kauniita. Kun vertasin heitä yläastelaisiin, pystyin toteamaan ainoastaan olevani sijoitettuna eläintarhaan.

Kesällä 201 2 sain kirjeen, jossa minut hyväksyttiin Nakkilan lukioon. Olin onnellinen, vaikka tiesin jo aiemmin pääseväni sisään. Olin vihdoin opiskelija, en enää oppilas. Ensimmäisenä koulupäivänänikin taisin hypellä ympäriinsä ja hihkua: "Opiskelija! Opiskelija! Minä olen opiskelija!"

Vaikka saatoin sinä samaisena päivänä uhota, että tämä on vapaaehtoista ja voin lähteä milloin vain, en tekisi niin. Oli työn ja tuskan takana päästä tänne asti. Joku olisi vain voinut kertoa, että lisää työtä ja tuskaa oli luvassa.

Ehkä olisi liian dramaattisesti sanottu, jos väittäisin, että lukio J u n i ori E e va olisi kauhean vaikeaa. Ei se helppoakaan ole. Oli lapsellista odottaa, Li i san että opiskelijan elämä olisi pelkkää fanfaareita ja keijupölyä. ko e v a s t a u s Ensinnäkin koeviikot aiheuttavat minulle selkäkipua, lievää ahdistusta sekä tiedosta turvonneet aivot. Kahden koeviikon jälkeen voin kuitenkin myöntää, että siitä selviää. Ennemmin tai myöhemmin oletan mieleni ja ruumiini tottuvaan tähän elämäntapaan. Toiseksi olin odottanut saavani opetusta. Innokkaana kielten opiskelijana petyin suuresti, kun minulle ilmoitettiin, että ranskaa voin opiskella pelkkänä verkkokurssina. Hyvä on, valehtelin, olin iloinen kuullessani tästä järjestelystä. En ole enää. Kyllähän minä ahkerasti opiskelen, en vain opi mitään. Opettajani majailee jossain Pieksämäellä. En edes tiedä, missä Pieksämäki on.

Odotan ylioppilaskirjoituksia. Olen valmistautunut tähän koettelemukseen jo vuosia. Jokainen tehtävä, joka minulle lukiossa lukiossa annetaan, on harjoitusta kirjoituksiin. Sitä sanotaan, että elämä pitäisi , tässä ja nyt, mutta tällä hetkellä panostan kouluun. Olen luksuselämää rakastava ihminen, ja toivon hyvän koulutuksen avulla saavuttavani laadukkaan elämän pienillä mukavuuksilla. Kun siis opiskelen hartaasti ja saan valkolakin, olen askeleen lähempänä unelmiani.

Mutta istuessani Etelä-Ranskassa sijaitsevan huvilani kattoterassilla ja katsellessani viinitarhani taakse laskevaa aurinkoa mitä muistelen lukiovuosiltani? Nauranko muistikuville hauskoista ystävistäni ja yömyöhään jatkuneista bileistä? Valuuko tuskainen hiki alas kasvojani, kun kuvittelen istuvani jälleen Puttosessa tekemässä koetta? Tavailenko päässäni mieleeni iskostuneita vieraan kielen fraaseja? Toivottavasti lukiourani jälkeen koen tätä kaikkea.

Entäpä mitä odotan lukiolta? Minä odotan huomista. Oli huominen sitten esseen palautuspäivä, sanakoe tai tanssiaispäivä, minä odotan sitä. Etenkin jos tänään olisi perjantai. Niin, sitä minä odotan.

Lauantaita.

Eeva-Liisa Rantanen Kuvassa Eeva-Liisa (vas.) äidinkielen tunnilla yhdessä ystävänsä Satu-Lotan kanssa.

U u si i h o Äiti vie minut viikonlopun jälkeen jälleen tarhaan. Sain viettää viikonlopun isäni tykönä, joka asuu kaukana äidin ja minun luota. En tajua miksi. Sen luona asuu joku nainenkin. Sari sen nimi on. Se on tosi kiva. Sen maha on kyllä kasvanut ihan hirveästi. Kuulin, että sieltä olisi tulossa vauva, joka on minun pikkusisko tai -veli. Mutta eihän se totta ole, koska silloin sen pitäisi kasvaa äidin mahassa.

Olen taas ensimmäinen tarhassa. Olen aina ensimmäinen. Äiti sanoo, että se johtuu sen aikaisin alkavasta työstä. Kuulemma se hoitaa työkseen ihmisiä sairaalassa. Vähän kuin se päkätäti, joka hoitaa minuakin aina kun minun korvani on kipeät. Äiti sanoo usein, että työt aiheuttaa sille vielä joskus jonkin hermoromahduksen. Se on joku aikuistenjuttu.

Eikä! Salla ei ole tänään tarhassa. Salla on minun paras kaverini ja me leikitään aina yhdessä ponileikkiä. Toisaalta on kiva päästä leikkimään Ab i e n M on i ca muidenkin kanssa, koska olen aina vain Sallan kanssa kahdestaan. ja Julia Kunhan ei Yasmini vain tulisi mukaan, koska en halua leikkiä sen kanssa.

S u om al ai su u sLeikein Janikan ja Lenan kanssa kotia. He laittoivat minut leikkimään t e ks t i t perheen koiraa, vaikka olisin halunnut olla äiti. Ei siinä perheessä ollut ku rssi l ta Ki e l i muuta kuin isä, lapsi ja koira. Minusta tuntuu ettei Janika ja Lena oikein j a i d e n ti te e tti pidä minusta. Tulisipa Salla jo huomenna tänne. Tämä on ollut tosi kurja päivä ilman Sallaa.

Toivottavasti äiti ei olisi taas töiden jälkeen vihainen minulle. Jos se on, tämä on todella elämäni hirvein päivä. Se on tosi usein minulle vihainen ja se tuntuu aina kamalalta. Äiti sanoo, että on vihainen, koska se on töiden jälkeen aina tosi väsynyt. Olen kuitenkin aika varma, että tarhatädit kertoo sille miten me Sallan kanssa ei oteta Yasminia mukaan leikkeihin. Mutta en ymmärrä, miten ne eivät vielä ole huomanneet, että se on tosi erilainen. Ehkä aikuisten silmät on vaan niin huonot, etteivät ne edes näe enää. Isä on kyllä sen huomannut. Se sanookin aina, etten saa leikkiä Yasminin kanssa, koska se voi olla vaarallinen. Kaikki tummat on kuulemma vaarallisia.

Päivän paras hetki: ruokailu! Meillä on ruoaksi tänään kaalilaatikkoa. Monet muut ei täällä suostu sitä syömään, mutta minä tykkään. Mummini on opettanut syömään tai edes maistamaan, kaikkea mahdollista. Lempiruokaani on kaalikääryleet. Ne on hirmu hyviä. Etenkin mummin tekemät. Sen isä oli kuulemma sodassa ja silloin ruoaksi sai vain kaurapuuroa. Se on mummin mukaan hyvä syy nauttia ruoasta. Luulen, että mummi juksaa minua. Eihän kukaan pelkällä kaurapuurolla elä? Kyllä sen isällä oli varmaan ainakin karkkipäivä.

Tarhatädit tulivat sanomaan minulle tänään, että Salla ei tule enää tarhaan. Se muuttaa pois.

Olen nyt itkemässä vessassa, koska en halua kenenkään näkevän itkuani. Isä aina sanoo sen olevan heikoille, mutta nyt en vain voi sille mitään. Salla on kuitenkin minun paras ja ainoa ystäväni. "Älä itke" Yasmin sanoo. Miksi se tulee minua lohduttamaan? Yasmin kertoo, että se tietää, miltä tuntuu olla yksinäinen. Kukaan ei puhu sille, koska se näyttää niin oudolta. Minua naurattaa, kun se sanoo niin. Ehkei Yasmin olekaan niin pelottava tai vaarallinen. Hän tuntuu tosi mukavalta. Taitaa olla silti parempi etten kerro isälle, että puhuin sille.

Vietin koko loppupäivän jutellen Yasminille. Se piirsi minulle kuvankin, jossa on me kaksi. Äiti tulee hakemaan minua Äiti tuli tosi iloiseksi kuvasta ja siitä, että sain uusia kavereita heti. Sekin on hyvällä päällä. Kuulemma joku minun ikäinen tyttöni sai tänään uudet keuhkot. Mistähän niitä saa?

Ehkä äiti voisi tehdä Yasminille uuden ihon, jotta kaikki muutkin tykkäisivät siitä.

Monica Roslund Suomalaisuus-sivut: www.suomalaisuus.fi

4. Vietä vanhuuspäivät viihtyisästi Vanhuutta voidaan kuvata tilana, jossa vähitellen tulee henkistä ja fyysistä rappeumaa. Suomen kulttuurin mukaisesti yhä harvemmin itse hoidetaan vanhempia tai isovanhempia kotona, vaan heidät sijoitetaan vuodeosastoille, hoitokoteihin tai vanhustentaloihin. Mutta voidaanko olla varmoja, että läheisemme saavat hyvää hoitoa näissä laitoksissa.

Yleisessä tiedossa on, että hoitajista on pulaa, tiedetään myös, miten raskasta heidän työnsä on, varsinkin jos he joutuvat tekemään monelle ihmiselle kuuluvan työn. Ikävää onkin huomata, ettei voi olettaa, että vanhukset saavat parasta hoitoa, sellaista mikä olisi heidän arvolleen sopivaa.

Oma isovanhempani on ollut jo pitkään, melkeinpä kymmenen vuotta, petipotilaana. Olen itse joutunut vierestä seuraamaan, kuinka kiireiset hoitajat eivät ehdi pesettämään tai edes vaihtamaan vaippoja. Näky on sydäntä särkevää, varsinkin kun tiedostaa, että tulevaisuudessa voi itse olla samassa tilanteessa. Alalla työskenteleviltä tuttaviltani olen kuullut pelottavia kauhutarinoita kuinka hitaampi syöjä on voitu jättää syöttämättä, koska yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa ruokkia häntä.

Meidän perheessä onkin tapana helpottaa hoitajien työtä ja käydä itse ruoka-aikaan syöttämässä isovanhempaa, mutta tietenkään tämä ei ole mahdollista kaikkien perheissä.

Kauhutarinoita olen kuullut myös itse vanhuksilta, jotka kertovat, kuinka kamalaa on ollut vuodeosastoilla. Heidän hygieniastaan ei ole ollenkaan pidetty huolta, vaipatkin on saatettu vaihtaa vain pari kertaa viikossa. Miltä itseltä mahtaisi tuntua olla vaippa märkänä ja likaisena monta päivää?

Ruoka tarjoilussakin on ollut ongelmia. Joskus on voitu esimerkiksi aamupala tai päiväkahvi jättää syöttämättä. Ja sen päälle ihmetellään miksi ihminen kuihtuu ollessaan vuodeosastoilla hoidossa.

Lehtiotsikotkin kertoo, kuinka hoitajat tuskailevat hoidon puutteellisuutta He ovat huolissaan vanhuksista, joita he eivät yksinkertaisesti kerkiä hoitamaan. Vastikään vanhainkodin työntekijät Valkeakoskella (Valkeakosken Sanomat 1 9.1 0.201 2) kirjoittivat kohutun anteeksipyynnön. Siinä he pyytävät anteeksi hoidettavilta sekä näiden omaisilta, että eivät pysty hoitamaan työtänsä tarpeeksi hyvin työntekijöiden puutteen takia. Tekstissään he kertovat, kuinka johtoportaan mukaan henkilöstömäärä on riittävä, vaikka todellisuudessa se ei ole. Tässä kärjistys, kuinka päätöksiä tekevät eivät näe työn haasteellisuutta ja kuinka paljon henkilökuntaa tarvittaisiin todellisuudessa, jotta työnteko ei olisi liian raskasta. Toinen syy hoitajien puutteeseen on raha. Ei voida palkata lisää työntekijöitä, koska palkkaus vaatii lisää rahaa. Voidaan sanoa arvojen olevan paljolti pielessä, jos raha menee ihmisten hyvinvoinnin edelle.

Päättäjille suureksi ongelmaksi onkin syntynyt se mitä tehdä kun niin sanotut suuret ikäluokat, 40luvulla syntyneet, tarvitsevat hoitopaikkoja? Tälläkin hetkellä terveyskeskuksien vuodeosastot ovat tupaten täynnä hoidettavia. Entä omaiset, voivatko he luottaa lähiomaisensa vuodeosastoille, vaikka tietävät, että hoito on mitä on?

Tulevaisuuden on oltava toisenlainen. Vanhusten hoitoon pitää satsata, se on ehdotonta. Nykyajan arvomaailma on vähitellen tehnyt vanhuudesta sairauden. Onkin tärkeää muistaa, että itse vanhuus ei ole sairautta, vaikka lisääntyneet sairaudet liittyvätkin vanhuuteen. Terveyskeskuksien vuodeosastoihin on satsattava. Hoitajille on saatava paremmat työolot, jotta motivaatio työntekoa kohtaan nousisi ja hoidon taso paranisi. Tässä asiassa hoitajia auttaa heidän tukijärjestöt. Hoitajia tukevia ammattiliittoja ovat esimerkiksi JHL, SUPER ja TEHY. Näiden liittojen tarkoituksena on muun muassa saada jäseniensä työolot hyvinvointivaatimuksien mukaisiksi. Toivon mukaan tulevaisuus tuo tullessaan ongelmien poistumisen keskuudestamme, jolloin vanhuuspäivät voi viettää arvokkaasti.

Julia Salovirta Suomalaisuus-sivut: www.suomalaisuus.fi

TÄLLÄI S E O . . .

Maanantaina 1 0.1 2. Tutorien tilaisuus Puttosessa.

Abeille jatko-opinnoista TAIKissa klo 1 3:1 5 - 1 4:30.

Salli Kulmala kertoo TAIKiin hakemisesta ja opinnoista. Lisänä yleistä hakuinfoa jatko-opintoihin: hakukanavat, vaatimukset ja ajat.

Keskiviikkona 1 2.1 2. ABIpäivä Porissa Satakunnan korkeakoulut järjestävät Porissa abi-infon maakunnan toisen asteen oppilaitoksille.

Oppilaitosten vierailukohteena ovat Satakunnan ammattikorkeakoulu, jossa esittäytyy myös Diakoniaammattikorkeakoulun Porin yksikkö sekä Porin yliopistokeskus, jossa esittäytyy myös Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikkö. Molemmissa vierailukohteissa abit saavat aluksi lyhyen yleisesittelyn auditoriossa, jonka jälkeen he siirtyvät valitsemiinsa työpajoihin.

Torstaina 1 3.1 2. PUHVI-koe 201 2 Valtakunnallinen puheviestinnän päättökoe järjestetään tänä vuonna meidän lukiolla (Puttonen).

Mukaan tulevat Kokemäki ja Ulvila.

Joulujuhla 21 .1 2. klo 23 juhlasalissa.

Joululoma 23.1 2.201 2 - 6.1 .201 3 http://www.peda.net/veraja/nakkila/lukio

J o h i l j e n e e vu od e n a ska re e t j a a h e rru s syksyn työn .

O t a s y d ä m e e s h e t ke t t a l v i s e t j a ra u h a j ou l u yön .

I rm a Koski n e n