Lyydia 19pdf

Huhtikuu 2014

LYYDIA

MATKA ITALIAAN TITANICNÄYTTELYSSÄ

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus

Aikainen kevät Talvi oli tänä vuonna lyhyt ja kevät tuli aikaisin. Aurinkoinen sää on hellinyt ulkoilijoita jo kuukausien ajan. Yöt ovat kylmiä, eikä kevät sen takia etene. Kasvit eivät kuitenkaan kestäisi pakkasta, jos ne ehtisivät tehdä lehtiä ja sen jälkeen tulisi taas kylmää.

Maailmanpolitiikassakin on tullut kylmät yöt. Eurooppa oli tuudittautunut suopeiden säiden jatkumiseen, mutta yhtäkkiä ollaankin epävarmassa, 60-80 -lukujen ajassa.

Asioita ei voikaan enää sovitella puhumalla, vaan esiin on otettu kovemmat keinot.

Kaikella väkivallalla on ikävänä ominaisuutena, että se tahtoo nopeasti levittäytyä hallitsemattomasti ja ennaltaodottamattomalla tavalla.

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Oskari Henttinen, Aino Knihti, Eveliina Koivumäki, Tiina Kuisma, Niko Lähteenmäki, Veera Minkkinen, Emilia Mäkelä, Miika Niemi, Satu-Lotta Rannisto, Emilia Vettenranta, Jesse Ruohola. Opettaja Juha Kopio.

Kannen kuva: Seniorit nauttivat lämpimästä säästä ja eväistä isernialaisten isäntien kanssa.

Tallinna ja Titanic

Titanic exhibition Art students made a trip to Tallinn, Estonia because of the Titanic exhibition at Seaplane Harbour Museum. The exhibition was very interesting, because there were objects brought from the ship, reconstructions about stairway (photo), I and III class cabins, hallway and lots of photos.

Lukion kuvataiteen ryhmä teki maaliskuussa matkan Tallinnaan kohteena Titanic-näyttely Lennusadam-merimuseossa.

Museo on viime vuosisadan alussa rakennetussa vesitasolentokoneiden hallissa.

Museo sijaitsee aivan Tallinnan sataman läheisyydessä.

Erikoisnäyttely esitteli esineistöä, joka on nostettu Titanicin hylystä.

Näyttelyssä oli paljon kuvia laivan rakennusvaiheista sekä kuuluisasta törmäyksestä jäävuoreen ja uppoamisesta.

Eckerön lautalla voi käydä päiväseltään Tallinnassa. Se oli perillä kello 11 ja paluumatka alkoi 18.30, joten näyttelyn jälkeen ehti mainiosti syömään ja ostoksille.

Titanic

Titanic-näyttelyyn oltiin tehty jäljennös laivan ruokasalin portaikosta, joka näkyy keskeisessä roolissa elokuvassa.

Rakentaminen Ajatus Titanicin rakentamisesta syntyi vuonna 1907. Laivanvarustamo White Star Line oli vaikeuksissa kilpailijoiden suurempien ja ylellisempien risteilyalusten vuoksi. Tärkeimmät valtit olisivat nopeuden sijaan suuri koko ja ylellisyys. Titanic oli toinen Olympic-luokan laiva, ja se rakennettiin yhdessä sisaraluksensa RMS Olympicin kanssa Pohjois-Irlannin Belfastissa Harland and Wolffin telakalla. Titanic rakennettiin kuljettamaan matkustajia Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisellä reitillä. Tammikuussa 1912 laivan sisätilat olivat valmiit, ja se oli viimeistelyä vaille valmis lähtemään vesille. Työtapaturmissa kuoli yhteensä 15 laivan rakentajaa.

Koko Titanic oli lähes identtinen sisaraluksensa Olympicin kanssa, mutta se oli hieman painavampi Ismayn lisättyä ylimääräisiä mukavuuksia ja hyttejä Titanicin venekannelle Olympicin neitsytmatkan jälkeen, joten se sai maailman suurimman laivan tittelin. Laivan höyrykoneet olivat maailman suurimmat. Kaikkiaan 159 hiiliarinaa 29 kattilassa tuottivat höyryä kahdelle nelisylinteriselle mäntähöyrykoneelle ja yhdelle matalapaineiselle Parsons-turbiinille, jotka pyörittivät laivan kolmea potkuria. Laivan ilmoitettu huippunopeus oli 43 km/h. Laivan peräsin oli kooltaan 23,98 m korkea ja 4,65 m pitkä painaen 100 tonnia. Titanicissa oli tilaa 3 547 matkustajalle ja miehistön jäsenelle, laiva oli noin 269 metriä pitkä, 28 metriä leveä ja tilavuudeltaan 46 328 bruttorekisteritonnia.

Neitsytmatka Titanic laskettiin vesille 31. toukokuuta 1911, ja se aloitti neitsytmatkansa Southamptonista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912 kello 12.00. Ennen Atlantin ylittämistä Titanic kävi vielä Ranskan Cherbourgissa ja Irlannin Queenstownissa. Titanic purjehti valtameren poikki täydellä vauhdilla, vaikka sitä ei ollut suunniteltu Atlantin ylityksen nopeusennätyksen rikkomiseen.

Törmääminen jäävuoreen Tähystäjien vahtivuoro sujui rauhallisesti aina kello 23.40 asti, jolloin he havaitsivat jäävuoren noin 450 metrin päässä.Titanicin nopeus juuri ennen onnettomuutta oli noin 21–22 solmua. Perämies James Moody vastasi puhelimeen ja kuuli Fleetin sanat: ”Iceberg right ahead!” (suom.

Jäävuori suoraan edessä!) Moody välitti viestin heti Murdochille, joka määräsi kääntämään ruorin styyrpuuriin ja koneet taakse. Laiva alkoikin kääntyä, mutta vauhti oli silti liian kova ja peräsin liian pieni nopeaan käännökseen.

Jäävuori osui laivan kylkeen ja repi sitä yli 70 metrin pituudelta.

Pelastusveneet käyttöön Kapteeni Smith käski jakamaan kaikille matkustajille pelastusliivit ja ohjaamaan Hukkuneiden luettelossa voi nähdä suomalaisiakin nimiä. naiset sekä lapset pelastusveneisiin.

Ensimmäinen pelastusvene laskettiin mereen kello 0.45. Veneet lastattiin aluksi vain puoliksi, sillä monet pitivät turvallisempana pysyä laivassa. Laivan kallistuessa ja keulan painuessa syvemmälle pakokauhu pääsi valloilleen. Kello 1.20 keula oli uponnut veteen jo laivan nimeä myöten. Mereen oli laskettu seitsemän pelastusvenettä, joista yksikään ei ollut täynnä. Kun viimeisiä veneitä jo laskettiin vesille, Titanicin radiosähköttäjät Phillips ja Bride jatkoivat yhä hätäkutsujen lähettämistä muille laivoille. Carpathia sai heiltä viimeisen viestin kello 1.45: ”Konehuone on veden vallassa kattiloihin asti.”

Viimeiset hetket Kun viimeiset pelastusveneet oli laskettu vesille, laivassa oli vielä yli 1 500 matkustajaa, joilla ei ollut mitään toivoa pelastumisesta. Kello 2.10 laivan perä oli noussut ilmaan ja paljastanut potkurit. Laiva kallistui yhä enemmän, myös paapuurin puoleiselle kyljelleen, ja joskus kello 02.10–02.15 välillä etummainen savupiippu kaatui ja putosi veteen. Perä kohosi koko ajan korkeammalle, kunnes runkorakenteet pettivät ja laiva katkesi keskeltä kahtia. Laiva oli painunut kokonaan pinnan alle noin klo 02.20. Veden varaan joutuneet ihmiset jäivät huutamaan pelastusveneitä apuun. Pelastusliivejä riitti kaikille, mutta ne eivät suojanneet kylmältä vedeltä. Puolessa tunnissa lähes kaikki veden varaan joutuneet olivat paleltuneet kuoliaaksi.

Koonnut Jesse Ruohola

Comenius-project Italia 10.-17. helmikuuta 2014 Miikka Niemi

Koulumme on osallistunut Comenius-projektiin, jossa kuuden maan kesken tapahtuu oppilasvaihdoksia viikon ajan vuorotellen. Jokaisesta maasta tulee neljä oppilasta kohdemaahan. Ensimmäinen kokoontuminen oli vuoden 2013 lopulla Ranskassa, ja nyt pääsimme vierailemaan kauniiseen Italiaan, Rooman kautta Isernian kaupunkiin.

Comenius-meeting in Isernia, Italy Four students and Mrs. Laato visited Isernia in February for a week. As an addition to the meeting, they had an opportunity see Rome.

M

aanantai, ensimmäinen päivämme Italiassa vierähti hyvinkin paljon matkustuksen merkeissä. Lähdimme aikaisin yöllä bussilla kohti Helsinkiä, josta matkamme jatkui lennolla Müncheniin, jossa vaihdoimme lennolle, jolla pääsemme Roomaan. Roomassa etsimme ensin kulkuneuvon, jolla pääsimme junaasemalle ja ratkaisuksi löysimme taksin.

Rautatieasemalta pienien mutkien kautta saimme ostettua matkaliput Iserniaan. Yksi oppilaistamme, Miikka Niemi, jäi muita ennen junasta pois, koska hänen isäntäperheensä asui lähikaupungissa Venafrossa. Pysäkki tuli vastaan ennen Iserniaa.

Ryhmäläiset italialaisten isäntien kanssa yhteiskuvassa.

Päästyämme määränpäähämme isäntäperheet ottivat meidät tilapäiseen kotiimme, ja illalla menimme Comenius-retkemme ensimmäiseen tapahtumaan, jossa pääosin tutustuttiin toisiimme.

Heti ensimmäisenä aamuna kaikki huomasivat pari ensimmäistä erilaisen arki-elämän seikkaa verrattuna Suomeen, ruokailutottumukset kuten aamupala. Tarjonta oli aamupalalla hyvinkin erilainen verrattuna suomalaiseen tyyliin, useilla löytyi mm. keksejä. Tämän lisäksi myös kenkien pitäminen sisällä oli hyvin erikoista.

Tiistaipäivän tehtävänä oli koulussa esittää eri ryhmien tekemät esitelmät omasta kotimaastaan, sekä lyhyet näytelmät, joiden teemana oli kuvata normaalia päivää omassa kulttuurissa. Esitelmien jälkeen meillä oli jonkun verran vapaa-aikaa, jonka useat käyttivät pitämällä ruokatauon joko koululla eväiden kera tai lähtemällä käymään ulkona syömässä. Italialaisten koulussahan ei ollut kouluruokalaa kuten meillä. Tarkoituksemme oli tulla takaisin koululle jatkamaan ohjelmaamme kello 15, mutta kuten monta kertaa sen jälkeenkin huomattiin: italialaiset eivät niin paljon ilmeisesti pidä aikatauluista kiinni... Kello 15 aikaan koululla oli vain muutama oppilas, ja vasta noin klo 16 aikaan tuli ensimmäinen opettaja paikalle. Ohjelmamme jatkui katsomalla videoita, joita pääasiassa italialaiset olivat tehneet. Hassua oli, että kun saimme nimikylttimme, niin joillakin meistä oli nimi jollain tavalla väärin kirjoitettu. Aikalasta tuli Haikala ja Miikkasta tuli Mikka.

Seuraavana aamuna suurin osa meistä oli todella väsyneitä, sillä Italialaiset ilmeisesti pitivät pitkään Italiassa perunalastutkin ovat hot. valvomisesta, myös keskellä viikkoa. Mm. Miikka vietti pitkän illan paikallisessa Venafron pizzeriassa muiden siellä asuvien oppilaiden kanssa. Venafrossa asui viisi italialaista, joilla oli sitten kaikilla yksi vieras mukanaan.

Keskiviikkona kävimme vierailulla. Lähdimme aamulla koulun puolesta yhdessä kohti La Pinetan paleontologista museota. Bussimatka sujui leppoisasti uusien tuttavuuksien kanssa. Museolle saavuttuamme juttelimme niitä näitä ja otimme kuvia.

Hauskat nimikyltit.

Museota kiertäessämme näimme argeologisia kaivauksia ja niistä löytyneitä esineitä. Kierros oli opastettu englanniksi. Kierroksella joillain oli hieman kylmä, välillä ehkä turhauttavan tylsää, mutta hauskaa oli silti.

Kierroksen jälkeen hyppäsimme uudestaan bussiin, ja tällä kertaa se vei meidät tapaamaan Isernian pormestaria - joka oli myöskin koulumme rehtori kaupungintalolle. Siellä meitä kuvattiin paikalliseen televisioon ja internetiin. Me istuimme paneeliriveissä sivuilla ja opettajat edessä, missä oli pormestarikin. Tilanne tuntui todella viralliselta sekä jännittävältä kameroiden edessä, ja se oli hieno kokemus. Tapaamisen jälkeen menimme ottamaan hieman kuvia vuoristomaisemista, lähdimme takaisin koululle ja alkoi parin tunnin ruokatauko. Ruokatauko jälleen kerran venyi Italialaisten tapaisesti, mutta olipahan hyvin aikaa täyttää vatsaansa. Koululla meillä oli näyttelyitä omasta kotimaasta, mm. kuvia 70-luvulta, Palace Di Caserta.

erilaisia pelejä ja makeisia. Meidän pöydästämme löytyi tabletit, suomalaista karkkia, muumikirjoja, Afrikan Tähti ja tietenkin Suomen lippu.

Salmiakit eivät tehneet paljoa ystävyyssuhteille ainakaan italialaisten kanssa. Samaten turkkilaisten makeiset olivat hieman erikoisia.

Löytyi myös hienoja panostuksia, kuten puolalaisen tytön kansallistanssiesitys sekä turkkilaisen tytön hieno juhlamekko.

Lähdimme koulusta kuuden aikaan.

Fontana di Trevi.

Torstaipäivä oli varmasti kaikille muistorikas, sillä silloin kävimme vierailemassa hienoa Casertan palatsia (Palace Di Caserta), joka oli upea kokemus ja antoi hyvän kuvan vanhasta kreikkalaisesta rakennustyylistä. Marmoria ei oltu säästelty, maalaukset olivat valtavia ja hyvin yksityiskohtaisia sekä katossa oli kullattuja koristekuvioita. Palatsin näkeminen oli toki kiintoisaa, mutta kierros oli kävellen kaikille hyvin puuduttava. Kierroksen opastus oli onneksi esitetty harvinaisen hyvällä englannilla.

Kierroksen jälkeen meillä oli runsaasti vapaata aikaa, jonka käytimme kävelemällä pitkää polkua pitkin puistoon, joka sijaitsi palatsin lähellä. Silloin sää oli uskomattoman kaunis, +13 astetta lämmintä ja lähes tyyntä. Käytimme ajan mm. makaamalla nurmikolla ja kuuntelemalla musiikkia sekä juttelemalla muiden Comenius-tuttaviemme kanssa. Päivä oli mahtava kaikille meille. Casertalta lähdettyämme suuntasimme koululle, josta miltei suoraan jatkoimme matkaa koteihimme eli isäntäperheiden luo.

Perjantaipäivä oli täynnä tunteita: iloa, naurua ja myös surua sekä kyyneleitä. Aamulla olimme koulussa sen verran, että saimme kaikki käteemme todistukset ja lähdimme ajoissa kotiin viettämään vapaa-aikaa vielä kun ehdimme muiden kanssa ennen, kuin tulimme illalla jäähyväistilaisuuteen, diskoon Le Cave nimisen paikkaan. Diskossa kaikki pitivät todella

paljon hauskaa viimeiseen asti. Jopa suomalaiset päätyivät monesti tanssilattialle.

Tunnelma oli katossa, kunnes alkoi viimeiset hetket jolloin porukka alkoi lähtemään yksi toisensa jälkeen kotia kohti. Näinä hetkinä oli yleisesti hyvin surullinen tunnelma, kun hyvästeltiin viikon aikana saatuja kavereita.

Myös kyyneliä vieri joidenkin poskia pitkin.

Sara Weman, Johanna Aikala, Oskari Hakulinen ja Miikka Niemi.

Lauantaiaamuna hyvästelimme vielä perheemme juna-asemalla, kun lähdimme viettämään viikonloppua Roomaan. Onneksi oli silti junassa mukana vielä joitakin tuttavuuksia, Turkin sekä Puolan oppilaat ja opettajat.

Heidän kanssa vielä vietettiin aikaa kunnes jouduimme heidätkin hyvästelemään Roomassa.

Odysseia-patsas Casertan puistossa.

Rautatieasemalta suuntasimme heti ensimmäiseksi hotellillemme viemään osan tavaroistamme ennen, kuin lähdimme kiertelemään sen enempää.

Näimme päivän aikana lähes kaiken mitä turistin pitääkin: Colosseumin, Fontana Di Trevin kauniin suihkulähteen, mahtavan Pietarinkirkon, Pantheonin sekä Espanjalaiset portaat.

Pysähdyimme myös maistamassa hyvää italialaista jäätelöä Pantheonin lähettyvillä, sekä illalla kävimme syömässä pizzat. Vaikka kävely olikin uuvuttavaa, niin oli se mahtava kokemus nähdä kaikki tuo. Matkalla myös tietenkin kävi vastoinkäymisiä mm. kyydin kanssa tuli hieman ongelmia Pietarinkirkolta takaisin hotellille, ja tapahtui pari pientä onnettomuutta kävellessä Roomassa.

Kaikille saatiin onneksi kirkkaana aurinkoisena, +18 asteisena hellepäivänä ostettua aurinkolasit, sopivalla tingityllä hinnalla tietysti.

Hotellilla söimme pienen aamupalan ennen pitkää lentoa takaisin kotoSuomeen.

Koko viikko oli kaikinpuolin mahtava, tietenkin aina joitain parannettavuuksia löytyy. Kokemuksena Italia oli uskomaton, ja varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Vapaa-aikamme kulutimme viettämällä aikaa kavereiden kanssa ulkona, mm. käymässä pizzeriassa tai Miikkan tyyliin jopa pelaamalla joidenkin italialaisten kanssa koripalloa. Toivomme, että tulemme tapaamaan muiden projektiin kuuluvien henkilöiden kanssa myöhemminkin.

Tapahtumat, kuten matkat ja disko, oli hyvin järjestetty.

Forum Romanum.

Meidän ryhmämme kiittää tästä reissusta. Grazie!

Potkijaiset

Tiina Kuisma Veera Minkkinen Satu-Lotta Rannisto

Poikkeuksellisen leudon talven ainoa kylmä jakso sattui viikolle ennen hiihtolomaa.

Keskiviikon 12.2. potkijaiset järjestettiin perinteiseen malliin Puttosessa ja jatkot Karhulassa. Vanhojen teemana oli rock, jonka Seva Ruoho, itsekin aito rock-stara, esitteli alussa. Puttosessa kilpailutettiin abit mm. aina niin hauskassa twisterissä, laulunsanoituskilpailussa ja rock-julisteen suunnittelussa. Lähes kaikki lukion opettajat olivat saapuneet tilaisuuteen, jonka panimme ilolla merkille. Puttosen ohjelman jälkeen sananmukaisesti potkittiin abit jatkoille Karhulaan, jossa tutustuttiin aluksi abivideoon. Abi-videota oltiin tehty koko luokan voimin. Se jäi vähän viime hetkeen, koska kaikilla tuntui olevan enemmän tai vähemmän kiirettä, kuten aina. Laadusta ei silti jouduttu tinkimään, video sai runsaasti kiitosta, jonka päättelimme naurunremakasta. Dj Juho Saarimaa saapui hieman myöhässä paikalle, aika kului kuitenkin nauttiessamme Mustavariksen kanakiusausta. Hikistä diskoilua kesti useamman tunnin ajan, viimeisetkin juhlijat pääsivät pehkuihin kolmen maissa.

Yläkuva: Rock-kukot (ja -kanat).

Alakuva: Twister on kestosuosikki.

syystä, että kaikki odottivat innolla abigaalan alkamista. Gaala sisälsi sketsejä opettajista ja henkilökunnasta sekä opettajien vastaukset abeille videon muodossa - muokattuna sellaisena.

Näyttämön sketsien välissä kaikki kääntyivät katsomaan takaseinää, jonne video oli projisoitu. Tosin rehtorin naamanilmeestä näki, että hän oivalsi näin tapahtuvan, kun abit olivat olleet haastattelemassa häntä. Hauskimmat irtiotot olivat abit saaneet aikaiseksi omista ryhmänohjaajistaan. Vuorotteluvapaalla Abit yhteiskuvassa. ollutta opinto-ohjaaja Käänteetäkin muistettiin aina välillä. Villiin tanssiesitykseen päättynyt gaala kesti reilusti yli tunnin eli vaivaa Abien teemana oli kauhu ja abit olivat ohjelman suunnitteluun ja harjoitteluun oli pukeutuneet zombeiksi, ruumiiksi, nähty. Päivän päätteeksi abit ajoivat pois kauhuelokuvien hahmoiksi. Kuka miksikin. kuorma-autolla ja lähtivät myöhemmin samana Päivä näytti olevan osalle melko raskas iltana abiristeilylle. Erityisesti mieleen jäi abien edellisenä iltana järjestettyjen potkiaisten heittelemät karkit. Ne olivat oikein hyviä, aivan tähden. Koristelu oli keskitetty matematiikan toista kuin viime vuosien kovat halpiskarkit. siipeen ja Puttosen eteen. Sisääntulo oli Huvittava yksityiskohta: Annikka Puputti istui tunnelia pitkin, pulpettien alta, matematiikan liikkumattomana Puttosessa. Vähän matkan siiven päädystä. Monille laitettiin vielä päässä oli joukko 9. luokan oppilaita, jotka huulipunaa kasvoihin. Tämän jälkeen piti kulkea pohtivat, ”Ei se oo oikee. Ei se voi olla oikee.

Puttosen kautta päästäkseen oppitunnille Mee koittaan. Emmää uskalla.” omaan luokkaan. Toki opiskelu oli niin ja näin

Penkkarit

12th graders left the school - 11th graders represent the most educated group in the building The week before skiing break is the most interesting in our school system. 11th graders arranged a party for seniors on Wednesday night. Seniors left the school for final exams and celebrated it with a show in the festival hall the following day. They made fun about teachers and staff. Finally on Friday juniors had a ball. They perform old dances for younger students, kindergarden children and after school for their families and friends.

Emilia Vettenranta

Wanhojen Tanssit Wanhojen tanssit vietettiin samaan aikaan ystävänpäivän kanssa eli 14.2..

Ensimmäisen tunnin alussa kaikki yhteiskoulun oppilaat ja lukion juniorit komennettiin kunniakujaksi pääsisäänkäynnin eteen. Kujaa pitkin, poloneesin tahdittamina marssivat seniorit, nyt koulun vanhimmat opiskelijat, sisään ja juhlasaliin. Muut palasivat luokkiinsa.

Yhteiskoululaiset pääsivät luokkaasteittain seuraamaan esitystä juhlasalissa, samoin vuorollaan päiväkotilaiset. Päiväkodin lapsille nämä kaksi päivää olivat varmaan ikimuistoiset.

Edellisenä päivänä oli saatu abeilta makeisia, nyt pääsi pyörittämään lähes oikeaa prinsessaa tai prinssiä parkettilattialla. Ruokailun jälkeen junioreilla oli järjestetty erikoisohjelmaa, joka sisälsi erilaisia kilpailuja, kuten ylistyslaulu vanhoille sekä laulujen sanoituksia, jotka käytiin ryhmissä esittämässä eri opettajille. Tämän jälkeen osa pareista meni vielä vanhainkoti Keinustooliin esiintymään. Illalla vuorossa olivat vielä vanhemmat ja muut sukulaiset.

Heitä olikin saapunut kiitettävä määrä nauttimaan jälkikasvun tanssiesityksistä ja väliajalla buffetin tarjonnasta. Kaiken juhlinnan huipennus oli perinteiset wanhojen jatkot Merikievarissa.

Wanhat olivat painattaneet servettejä juhlapäivän kunniaksi.

Wanhat esiintyivät peruskoulun oppilaille, päiväkotilapsille ja vielä illalla vanhemmille ja muille kutsuvieraille.

Koulupäivä alkoi näyttävällä sisäänmarssilla.

Lähtö aina vähän jännittää.

Emilia Mäkelä

O

Seniorit Iserniassa

li synkkä ja kylmä yö kun Nakkilan lukion seniorit lähtivät toteuttamaan kauan haluttua ja hartaasti suunniteltua matkaa Italiaan. Matkaa meille tarjosivat Anne ja Hanna-Leena, jo juniorivuotena, sillä me seniorit emme olleet missään matkalla tätä reissua aikaisemmin.

Matkamme toteutuminen vaati hurjan innostuksen lisäksi tietysti myös rahaa, joten aloitimme rahankeruun hyvissä ajoin jo syksyllä, ensin perunoita noukkimalla, keräämällä varoja invalidiliitolle sekä järjestimme joulukadun avajaisiin arpajaiset. Palatakseni tuohon synkeään yöhön olimme siis pikavuoro pysäkillä odottelemassa kello 01.18 saapuvaa bussia kylmästä täristen. Matkalaukkumme olivat kevyet verrattuna siihen mitä ne painoivat takaisin tulessa.

Bussi kaarsi pysäkille ja jo silloin ensimmäiset perhoset täyttyivät vatsaa. Uuvuttava matkamme yön pimeinä tunteina kohti HelsinkiVantaan lentokenttää alkoi. Nuokuimme bussissa, juttelimme ja tuijottelimme ulos ikkunasta tietäen, että emme näkisi näitä tuttuja maisemia viikkoon ja jokainen odotti Italiaan pääsyä kuin kuuta nousevaa. Kolmen tunnin bussissa istumisen jälkeen pääsimme vihdoin lentokentälle, jossa odottelumme jatkui.

Koneeseen pääsisimme vasta parin tunnin päästä. Ensin teimme check-inin ja katsoimme kun matkalaukkumme katosivat liukuhihnana

Acquaviva DʼIsernia.

myötä näkyvistämme. Siitä jatkoimme jännittävään turvatarkastukseen, jossa jotkut käytiin läpi kunnolla tunnustellen.

Saimme viettää lentokentällä kulutettavan ajan miten halusimme. Jotkut söivät, juttelivat, kiertelivät ympäriinsä, istuivat, kävivät näyteikkunaostoksilla tai nukkuivat odottaessaan lentokonetta. Vihdoin meidän lentomme kuulutettiin ja pääsimme istumaan koneeseen. Koko alkumatkamme oli oikeastaan pelkkää odottelua sillä koneessakin jouduimme istumaan puoli tuntia ennen, kuin se edes liikahti. Meillä oli mukana myös ensikertalaisia, siis sellaisia jotka eivät ikinä ennen olleet lentokoneessa, joten jännitystä oli monella tapaa ilmassa ja perhosten määrä vatsassa jatkoi kasvamistaan joka sekunnilla, sillä tiesimme, että joka sekunti olisimme lähempänä määränpäätämme. Koneen moottori alkoi käydä ja kaikki huokasivat innostuksissaan.

Kuulutuksessa kehotettiin laittamaan turvavyö kiinni ja lentoemännät demonstroivat turvaohjeet. Kone lähti liikkeelle, etsimään vapaana olevaa kiitorataa. Kone alkoi kiihdyttää ja matkustajat painautuivat yhä syvemmälle istuimiin. Lopulta se nousi ilmaan, huimaava tunne! Kone kaarsi oikealle ja sitten vasemmalle, kunnes saavutimme tasaisen lennon.

Matkamme lentokoneessa kului oikein rauhallisesti kuunnellen musiikkia, nukkuen tai joutavia jutellen, lukuun ottamatta pientä turbulenssia, jonka kohtasimme 2 tunnin taivalluksen jälkeen, se oli oikeastaan vain mukavaa vaihtelua pelkkään tasaisen tappavaan istumiseen. Merkkivalo turvavöiden kiinnilaittamiseksi syttyi ja kone alkoi pikku hiljaa laskeutua.

Koneemme oli turvallisesti Rooman Fuimincino lentokentällä noin klo 12 paikallista aikaa.

Näkymä, joka avautui ikkunoista, oli huimaava, sillä uskokaa tai Aah! Italialaista pitsaa! älkää, Roomassa paistoi aurinko!

Osa meistä ei edes muistanut millaista oli nähdä aurinko, sillä Suomessa se oli jäänyt vähemmälle. Haimme matkalaukkumme ja kokoonnuimme yhteen, meille oli tilattu kaksi bussia, jotka veivät meidät kolmen tunnin ajomatkan päähän Roomasta Iserniaan.

Nousimme busseihin ja yleisön pyynnöstä pysähdyimme autogrillille syömään.

Hämmästyimme italialaisia tapoja, sillä ostaessamme ruokaa jouduimme ensin maksamaan ostoksemme ja sitten vasta saimme kuittia vastaan haettua ne. Italialaiset osaavat ruoan herkullisen esillepanon.

Menimme ulos syömään ja nautimme täysin rinnoin auringon niin suloisesta lämmöstä.

Lähdimme jatkamaan matkaa autogrilliltä kohti Iserniaa, joka tarkoitti sitä, että luvassa oli lisää istumista. Oli vaikea uskoa silmiään, kun katsoi ohi kiitävää maisemaa, suuria kauniita vuoria silmän kantamattomiin. Vaikka olisimme heti Roomaan päästyämme voineet unohtaa kaukaiselta tuntuvan koti-Suomen, emme siihen kuitenkaan pystyneet, sillä näimme bussin ikkunoista mm. Ikean, Lidln ja Matkalla Iserniaan näimme Esson. Matkanteon uuvuttamina henkeäsalpaavia osa jatkoi nukkumista, kunnes vuoristomaisemia. pääsimme lähemmäs määränpäätämme.

11th graders in Italy Isernia and Nakkila senior high schools have an unofficial exchange program.

After every 2-3 years Mrs. Korhonen and Mrs. Laato together with Italian teachers arrange a visit for a week to Isernia and then they come to visit our school 1-2 months later. About 20 11th graders or seniors, as they call them in Nakkila, enjoyed a week in Isernia and Rome in the end of February.

Jännitys ja innostus oli sanoinkuvaamatonta, odotimme malttamattomina hostiemme näkemistä vihdoin kasvotusten, vaikka kuulumisia olikin jo vaihdettu moneen kertaan ennen matkaa Facebookin tai WhatsAppin välityksellä. Kun bussimme sitten kurvasi Isernian rautatieasemalle, jossa hostimme olivat ottamassa meitä vastaan, näimme suuren joukon nimilappujen (joissa luki meidän nimemme) kanssa heiluvia Italialaisia nuoria.

Astuimme ulos bussista ja tunnistettuamme oman hostimme juoksimme heidän syleilyynsä.

Nopeitten kuulumisten jälkeen lähdimme kukin eri suuntiin, kohti oman hostimme kotia. Kuin Koululla oli myös aikaa rentoutua. taikaiskusta väsymys, jota olimme tunteneet, oli rannalla, jotkut pääsivät näkemään kauniita tiessään. vanhoja rakennuksia ja jotkut pitivät hauskaa isommissa porukoissa.

Pääsimme siis asettumaan taloksi ja ensimmäinen iltamme koostui loputtomista Maanantaina palasimme arkeen ja aamupala kysymyksistä, hyvästä ruuasta ja hostimme syötiin ja eväät tehtiin ja lähdettiin kouluun. perheeseen ja taloon tutustumisesta. Kun Tällä kertaa menimme kuitenkin eri kouluun, vihdoin oli aika mennä nukkumaan, nukahti sillä siellä koulussa olisi lava, jossa me saman tien kun laittoi silmänsä kiinni. esiintyisimme keskiviikkona. Maanantain ohjelma oli sitä, että harjoittelimme omia Seuraavan aamun herätys oli aikainen sillä vanhojen tanssejamme, he harjoittelivat High jotkut joutuivat menemään bussilla kouluun.

School Musical –esityksensä, lopuksi Tuntui muutenkin hassulta, sillä olimme harjoittelimme vielä yhteiset sketsimme ja menossa kouluun lauantaina, Italiassa se on lauluesityksemme. Maanantai-iltapäivä kului aivan normaalia. Ennen kouluun lähtöä taas perheidemme parissa. Tiistai alkoi samalla nautimme aamupalan ja saimme eväät tavalla, kuin maanantai, mutta iltapäivä oli mukaan. Koulua varten lähdimme taas erilainen, sillä hostimme veivät meidät Iserniaan ja olimme siellä jo hyvissä ajoin katsomaan Isernian vanhaa osaa. Kuljimme siis ennen koulun alkua. Kun olimme kokoontuneet vanhoja kapeita katuja pitkin ja kävimme yhteen, pääsimme kävelemään kouluun. Vielä vierailemassa mm. katolisessa kirkossa, matkan varrella jotkut kävivät hakemassa Tonin kirjamuseossa. Kierros oli hieno, sillä näimme voileipäkaupasta itselleen eväät. todella kauniita paikkoja ja kirkko jossa vierailimme oli henkeäsalpaava, kyllä siinä jäi Koulussa menimme auditorioon odottelemaan Nakkilan kirkko kakkoseksi. opettajia saapuviksi ja siinähän kesti. Kun he sitten saapuivat, yritimme murtaa jäätä pienillä harjoituksilla. Meille annettiin joku tilanne ja kahden vapaaehtoisen piti mennä näyttelemään tilanne englanniksi. Tämä oli esimakua siihen mitä teimme iltapäivällä eväitten syönnin jälkeen. Paikalliseen teatteriin kuuluva näyttelijä tuli koululle suunnittelemaan meidän kanssamme viimeisenä päivänä esitettävää esitystä varten. Meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmille annettiin erilaiset paikat, tehtävänä oli luoda sketsi englanniksi, niitä me sitten harjoittelimme. Kun pääsimme koulusta edessämme oli lauantai-ilta sekä koko sunnuntaipäivä tehdä hostiemme kanssa mitä he sitten sattuivatkaan haluamaan. Jotkut Jäähyväisjuhlassa tunnelma oli katossa. kävivät syömässä, joillekin esiteltiin eri kaupunkeja lähistöltä, jotkut pääsivät käymään

Isernian kapeita katuja.

Jäähyväisjuhlassa Niko Lähteenmäellä tanssitettavia riitti. (Kuva oik.).

Keskiviikko. Jännittävää. Aamulla suuntasimme jälleen lavalle harjoittelimme esityksemme ja eikä kauaakaan, kun väkeä alkoi virrata ovista sisään. Esityksemme eteni seuraavasti: Vanhojentanssit, suomalaiset, High School Musical, italialaiset, Sketsit, suomalaiset ja italialaiset.

Laulut: Maailma on sun, joka laulettiin suomalaisten suusta kitaran säestyksellä. Yhden oppilaan kirjoittama laulu, jonka italialaiset lauloivat myöskin kitaran säestäessä. Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, lauloimme Olen suomalainen, joka laulettiin yhdessä italialaisten kanssa, sävelmähän heille oli jo ennestään tuttu, sillä Olen suomalainen on alun perin ollut nimellä Lʼitaliano.

Isernian esittelykierrokselta.

Samana iltana meille pidettiin läksiäisjuhlat, jonne koko porukka tuli. Jokainen hosti toi juhlaan jotain syötävää eli nyyttärimeiningillä oltiin liikkeellä ja pöytä notkui herkuista. Kun juhlat siitä sitten käynnistyivät, musiikki alkoi soida ja tanssilattia oli täynnä.

Opetimme heille mm. vanhojentansseja koska he olivat niin haltioituneet esityksestämme sekä letkajenkkaa. Monet olivat läksiäisjuhlassa kyyneleet silmissä, sillä jo siellä jouduimme hyvästelemään osan, kun emme heitä seuraavana aamuna näkisi enää. Tunteet oli pinnassa. Kotona oli vielä pakattava, se tuotti jokseenkin ongelmia sillä Iserniasta oli tarttunut jonkun verran tuliaisia mukaan.

Kun heräsimme torstaiaamuna, oli haikea fiilis, sillä tiesimme ettemme näkisi heitä vasta, kuin parin kuukauden päästä.

Meidät saatettiin Isernian rautatieasemalle, josta nousimme Rooman junaan. Kyyneleet kastelivat miltei jokaisen poskia ja poskisuudelmia ja halauksia vaihdettiin jokaisen kanssa erikseen. Nousimme junaan, jossa istuisimme seuraavan reilun kahden tunnin ajan.

Roomaan päästyämme lähdimme matkalaukkuinemme kävellen kohti hostellia, jonne majoituimme viimeiseksi yöksi Italiassa. Saatuamme laukut sisään ja huoneet lähdimme pitkälle taivallukselle katselemaan Roomaan kauniita nähtävyyksiä.

Ensimmäiseksi menimme Annen johdolla katsomaan Colosseumia, antiikin suurinta amfiteatteria, joka ylitti odotuksemme.

Colosseum on siis ollut paikka jossa on pidetty turnajaisia. Paikka, jossa miehet pistettiin mittelemään leijonia vastaan, nytemmin siitä on jäljellä ainoastaan rauniot. Seuraava kohteemme oli Vittorio Opettajat Korhonen ja Laato junassa kohti Roomaa.

Emanuellen muistomerkki, joka vaatimattomasta nimestään huolimatta oli kunnon kokoinen, valkoinen palatsi, jossa komeili hevospatsaita. Kerrotaan, että yhden patsaan sisällä on järjestetty illallisia, koska se on niin iso. Suunta seuraavaksi oli kohti Pantheonia eli kaikkien jumalien temppeliä, jota nyttemmin käytetään katolisissa menoissa. Näiden kolmen kohteen jälkeen saimme tauon ja meille kerrottiin jäätelöbaarista, joka oli korttelin päässä Pantheonista. Suurin osa joukostamme suuntasi sinne.

Jäätelö oli taivaallista, sitä sai valita kuutta eri makua isoon kuppiin ja annoksen nimikin oli monsteri. Tuli kylmä, vaikka aurinko paistoi lämpimästi. Tauon päätyttyä meidän piti suunnistaa Piazza la Navonalle, jonka keskiössä oli kaunis suurikokoinen suihkulähde. Lähdimme jatkamaan taivallustamme kohti Castel SantʼAngeloa eli Hadrianuksen mausoleumia. Se oli Rooman ensimmäisen keisarin, Augustuksen, itselleen rakennuttama mausoleumi eli hautapaikka. Nykyään se toimii museona. Colosseum on nähtävyys vailla vertaa.

Jalat olivat jo rakoilla ja kipeät, mutta jatkoimme silti matkaa, sillä seuraavana oli vuorossa Vatikaani ja Pietarin kirkko.

Kirkkoon oli pitkä jono ja jouduimme kulkemaan turvatarkastuksen läpi. Pietarin kirkko on peräisin 1600-luvulta ja toimii katolisen maailman pääkirkkona. Kirkko on sanoinkuvaamattoman upea ja suuri, sillä siellä sisällä on yhteensä 42 alttaria. Kattoja seinämaalaukset yksityiskohtaisia ja kultauksia oli vaikka muille jakaa.

Uskomaton näky, lähes epäilimme sen olemassaoloa.

Castel SantʼAngeloa eli Hadrianuksen mausoleumi.

Vanhaa Roomaa.

Olimme uuvuksissa pitkän päivän ja kävelymatkojen johdosta. Vielä oli kuitenkin yksi paikka näkemättä, Fontana di Trevi. Se on Rooman tunnetuin ja suurin suihkulähde, joka on valmistunut vuonna 1762. Trevin suihkulähteeseen liittyy myös uskomus: jos Roomankävijä heittää kolikon suihkulähteeseen, hän palaa takaisin kaupunkiin. Kolikot kerätään tietyin väliajoin ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Vuorossa oli taas tauon paikka ja vatsamme kurnivatkin jo aika tavalla, olimmehan taivaltaneet koko päivän. Saimme itse valita paikan, johon menimme syömään. Maittavan aterian jälkeen siirryimme takaisin hostellille.

Aamu koitti ja oli kotiin lähdön aika, menimme ensin syömään aamupalan, jonka jälkeen keräsimme matkatavaramme ja lähdimme kohti rautatieasemaa.

Mukulakivikatu ei ole ihanteellisin matkalaukkua ajatellen. Pääsimme junaan ja lentokentälle, jossa toistui sama rumba kuin Suomessakin, odottelu ei tosin tuntunut niin pitkältä ja pääsimme sisään koneeseen. Lento takaisin Suomeen tuntui pitkältä, mutta sujui tasaisesti. Kun vihdoin laskeuduimme Helsinkiin, tuli kylmä, sillä oli niin tottunut Italiaan lämpöön, vaikka ei sielläkään vielä kesä ollut. Haimme matkalaukut ja lähdimme bussiin, jossa istuimme kolme tuntia päästäksemme takaisin Nakkilaan, kotiin oli jo ikävä.

Eläviä patsaita Rooman kaduilla.

Italia jätti jälkeensä ihanat muistot ja paljon uusia ystäviä, joiden kanssa on pidetty yhteyttä matkan jälkeen ja seuraavaksi me tapaamme heidät Nakkilassa. Vielä muutamia viikkoja, odotamme jo malttamattomina jälleennäkemistä!