LYYDIA 2/09

Huhtikuu 2009

LYYDIA Hayley Buck

Susanne Harala

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus

JULIE ZENZILLÄ KYLÄSSÄ

POTKIAISET PENKINPAINAJAISET VANHOJENPÄIVÄ

Kevät koittaa Viimeinen jakso käynnistyi huhtikuun alussa. Edessä on loppurutistus ja sitten koittaa kesä. Viime päivinä onkin ollut selvästi kevättä ilmassa.

Vaikka räntää ja lunta on vielä satanutkin, sulaa se heti pois, kun aurinko kurkistaa pilven takaa. Linnut aloittavat konserttinsa aikaisin aamulla ja osa taitaa olla jo pesänrakennuspuuhissakin. Lauhoihin talviin tottuneet muuttolinnut ovat sinnitelleet kylmän kauden Suomessa ja esimerkiksi joutsenia näki silloin tällöin talven aikana varsinkin isojen asutuskeskusten liepeillä. Koulun pihallakin oli jo maaliskuun 29. päivänä kottaraispari. Tänä talvena oli lunta totuttuun nähden paljon ja pakkasta vielä maaliskuun lopulla öisin 15-20 astetta.

Kesäloma alkaa tänä vuonna aikaisemmin, kuin vähään aikaan, 30.5. lauantaina on kevätjuhla.

Ensi vuonna koulu päättyykin sitten 5. päivänä kesäkuuta.

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Sanna-Liisa Asikainen, Tea Mustajärvi, Leena Pohjonen, Iida Mäkelä, Julia Kuusisto, Laura Vappula, Pauliina Vilponen, Hayley Buck, Juha Kopio. Kansi: Bloomingtonissa, Wisconsinissa sijaitsevan Pyhän Maria katolisen koulun toisen luokan oppilas Eric Breuer on värittänyt U.S.A.:n presidenttien kuvia.

Sotamiehen vihreä keidas Sotku eli Sotilaskoti täytti viime vuonna 90 vuotta. Lyydia-lehti matkasi Niinisalon varuskuntaan ottamaan selvää, millaista työtä tämä varusmiehille suunnattu taukokahvila tekee.

Yllä: Leena Manninen tarkastaa munkkien määrän paperipussissa.

Vas.: Leena Manninen on ollut sotilaskotityössä yli 30 vuotta.

Oik.: Jokaiselle varusmiehelle jaettavaan pakkaukseen kuuluu taskukansio, jossa on kaikki tarpeellinen, kampa, kynä, muistilehtiö ja peili. Kansio ei ole muuttunut vuosikymmeniin. Se onkin eräs Puolustusvoimien parhaista puolista: on asioita, jotka periytyvät isältä pojalle, joskus isoisältä pojanpojalle.

Muukin, kuin valmius puolustaa isänmaata.

“S

otilaskoti on varusmiehen vihreä keidas'', kuvaili

Jämijärveläinen Leena Manninen, yksi sotilaskodin 200 vapaaehtoistyöntekijästä. Sotilaskoti tarjoaa varusmiehille lähes kaikkea virvokkeista lehtiin. Hinnat ovat edulliset ja puikkoja pyörittävät pääasiallisesti vapaaehtoiset. Tosin mukana työskentelee myös 12 palkattua työntekijää. Varusmiehiä lainataan mukaan auttamaan vain satunnaisesti.

Alikersantti Jukka Unkurin puku on uutta, digitaalista maastokuviointia.

Pauliina Vilponen ja Julia Kuusisto

Sotilaskodin pikkusiskot Vanhempien innostuminen sotilaskotityöhön tekee siitä usein koko perheen harrastuksen.

Pikkusiskot askartelivat pääsiäiskoristeita Heli Vehviläisen ja Suvi Soukkisen opastuksella.

Sotilaskoti on auki arkisin klo 8.45-20.30.

Vapaaehtoisia näkee kello 17 jälkeen, kun vilkkaat iltavuorot alkavat. Haastattelimme Leena Mannista, yli 30 vuotta työtä tehnyttä vapaaehtoista. Manninen kuvaili arvokasta työtään palkitsevaksi ja mukavaksi.

Varusmiehistä hänellä oli vain mukavaa

sanottavaa ja hän kuvaili roolinsa vaihtuvan äidistä siskoon ja siskosta mummuun.

Raskaat ja pitkät viikonloppuvuorotkin kuluvat ripeästi, kun kohtelu on asiallista ja ystävällistä. ''Eihän tätä muuten jaksaisikaan'', naurahti Manninen.

Pikkusiskoksi voi päästä 10-vuotiaana ja täysivertaiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi 16-vuotiaana.

Ylh. vas.: Sotilaskodin kirjasto sijaitsee rakennuksen alakerrassa.

Ylh.: Irja Peltomäki hoitaa kirjastoa.

Vas.: Sotilaskodin kirjaston tietokoneilla voi käydä internetissä.

Kirjastosta löytyy myös shakki, jota pelataan innokkaasti (oik.).

Vapaaehtoiseksi voi sotilaskotiin päästä aikaisintaan 10-vuotiaana. Tällöin ollaan mukana ns. ''Pikkusiskona'', jolle on uskottu kaikki pienet ja mukavat toimet. Pikkusiskot askartelevat sotilaskodin pöytäkoristeet ja asettavat hintalappuja myyntiin tuleviin tuotteisiin. Nuorempien apuna on kuitenkin aina vanhempia työntekijöitä. Nyt heidän kanssaan työskentelivät Heli Vehviläinen ja Suvi Soukkilainen. Soukkilainen on tutustuttanut Pikkusiskon tehtäviin omatkin lapsensa.

Sotilaskodin täysvertaiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi voi tulla 16-vuotiaana.

Sotilaskotia ei ylläpidetä avustuksilla, vaan Sotkun tuotoilla kustannetaan kaikki uusista myyntiartikkeleistä työntekijöiden palkkoihin. Yli jäävä raha annetaan sotamiesten käyttöön.

Säännöllisiin Sotkun menoeriin kuuluu myös alokaspakkaus (joka sisältää lomakansion, virsikirjan, makeisia ja 2 kahvilippua), jonka jokainen uusi alokas saa varuskuntaan tultuaan. Sotkulla on käytössään kaksi myymäläautoa, jotka on nimetty leikkisästi

Munkki 1:ksi ja Munkki 2:ksi. Myymäläautoilla matkataan niiden varusmiesten luo, joilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta vierailla sotilaskodissa. Munkeilla on ajettu aina Lappiin saakka. Myymäläautoja ei Sotkun sentään tarvitse ylläpitää, vaan bensat ja huollot kustantaa varuskunta.

Sotilaskodin läheisyydessä on tarjolla varusmiehille myös muunlaisia palveluita.

Sotkun alkakerrassa toimii kirjasto. Siellä on mahdollista lukea kirjallisuutta laidasta laitaan, käydä tarkistamassa sähköpostinsa koneelta, kuunnella musiikkia tai vaikka pelata shakkia yhdessä kavereiden kanssa. Kirjastoa pyörittää Irja Peltomäki. Kirjaston läheisyydestä voi bongata parturin, joka leikkaa miesten hiukset vain viiden euron palkalla, loput maksaa varuskunta. Parturille onkin käyttöä, sillä varusmiehen ohimohiukset eivät saa tulla korvalehden päälle ja takana kauluksen on myös oltava vapaana. ''Palvelu pelaa'', voisi kai sanoa.

Ulkomaailman tavaraa

Tykkimies Mikael Kopio on sotilaspoliisi.

Hayley Buck (vas.) pääsi yhteiskuvaan varusnaisten Anne Mattilan, Hanna Mattilan ja Hilppa Suokorven kanssa.

Sotilaskodin tarjoamat kahvit ja munkit nautittuamme päätimme siirtyä haastattelemaan sotilaskodin asiakkaita, varusmiehiä. ''Sotkusta saa kaikkea ulkomaailman tavaraa'', kertoi ensimmäinen haastateltavamme, Mikael Kopio.

Kopio kuvaili sotilaskotia hyväksi vapaa-ajanviettopaikaksi ja piti ehdottomana plussana laajaa tuotevalikoimaa. Varusmiehen päivät ovat rankkoja, herätys on aamuisin kuudelta ja vapaaaikaa ei liiaksi heltiä, joten välillä on mukava vain istua ja nauttia Sotkun antimista. Aivan helppoa ei ''vihreään keitaaseen'' pääsy aluksi kuitenkaan ole. Ennen sotilaskodin ovien avautumista alokkaan on nimittäin tunnettava arvomerkit.

Patterin päivystäjän tiskiltä voidaan koska vaan kysyä sotilaskotiinpyrkivältä, kenelle kuuluu mikäkin arvomerkki.

Korpraalin, upseerien, aliupseerien ja kenraalin merkit on siis tunnistettava. Tehokas opetuskeino, eikö vain?

Mikael Kopion poistuttua paikalta seuraamme liittyivät Hilppa Suokorpi, Anne Mattila ja Hanna Mattila. Tytöt kertoivat innokkaasti sotilaskodin ihanuuuden lisäksi omista kokemuksistaan. He kuvailivat armeijaa opettavaiseksi ja kasvatuksellisesti merkittäväksi.

He olivat tulleet hakemaan itselleen uudenlaisia kokemuksia ja niitä he olivat myös saaneet. Tytöt olivat pistäneet myös merkille, että armeijan aikana on ihan eri tavalla alkanut arvostaa ''itsestäänselvyyksiäkin'', kuten ruokaa, juomaa ja herkkuja. ''Naisena on ollut helppo päästä mukaan, sillä pojat ovat olleet niin auttavaisia ja mukavia.

Valmiina marsseillakin kantamaan kivääriä ja reppua.

Uusia kokemuksia ja armeijan tuomia hyötyjä ei korvaa mikään'', totesivat tytöt lopuksi.

Pakkasimme tavaramme ja jätimme hulisevan sotilaskodin kokemusta rikkaampina.

Sotilaskotijärjestön tehtävät ja arvot Sotilaskotijärjestöjen tehtävänä on toimia maanpuolustushenkeä ja -valmiutta edistävänä maanpuolustusjärjestönä. Järjestö huolehtii varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien, sotilaskotiyhdistysten jäsenten ja henkilöstön hyvinvoinnista. Järjestö turvaa kaikkien sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset.

Sotilaskotiliiton ja 39 jäsenyhdistyksen muodostaman Sotilaskotijärjestön toiminnan kivijalkana ovat arvot. Arvot toteutuvat vapaaehtoisuutena, osaamisena ja itsensä kehittämisenä, luotettavuutena sekä iloisuutena ja palvelualttiutena.

Jäseniä on 6249, joista uusia 277, pikkusisaria 83. Palkattuja on 234, joista sotilaskodeissa 182, leipomoissa 31 ja toimistoissa 21. Sotilaskoteja on 44 kpl, leirisotilaskoteja 26, myyntiautoja 28, muita ajoneuvoja 18. Tapahtumia on vuodessa 264. Jäsenten työtunnit 188.869. Kirjastoja on 27. Lahjoitukset 675.235€, varusmiehille käytetyt varat 575.524€, Pääesikunnan kautta 99.711€.

Varusmiespalvelus Asevelvollisuusaika alkaa miehen täyttäessä 18 vuotta ja päättyy, kun hän täyttää 60 vuotta.

Varusmiespalvelus suoritetaan pääsääntöisesti 19-20 -vuotiaana, mutta lykkäystä voi saada niin, että varusmiehenä voi olla aina 30-vuotiaana. Samoina ikävuosina myös naiset voivat osallistua asepalvelukseen.

Palvelusajat ovat miehistöllä 180 vuorokautta, vaativissa tehtävissä 270 ja johtajakoulutuksessa sekä erikoistehtävissä 362. Päivärahaa jaetaan 3,80€ 1-6 kuukautta, 6,50€ 7-9 kuukautta ja 9,00€ 10-12 kuukautta palveleville. Varusmiehiä on tänä vuonna n.

28.000, kertausharjoituksiin osallistuu n. 25.000, jonka lisäksi vapaaehtoisiin harjoituksiin 6.000-7.000 henkilöä.

Kunnon lepo oppituntien välillä auttaa jaksamaan lukiossa. Tea Mustajärven tyylinäyte.

Potkiaiset 2009 K

eskiviikko 11.2.2009 oli meidän senioreiden näytön

paikka, sillä tehtävämme oli järjestää silloisille koulumme wanhoille, abiturienteille, ikimuistoiset potkiaiset. Kaiken vaivannäön jälkeen onnistuimme tavoitteessamme hyvin ja abit saivat nauttia hyvin järjestetystä ja tyylikkäästä kokonaisuudesta.

Meidän senioreiden osalta potkiaisilta alkoi jo ajoissa, sillä Puttonen piti koristella ennen tilaisuuden alkua.

Hollywood-teemamme mukaisesti luentosalin ovet koristeltiin tähdin ja lattialle laitoimme julkkisten pääväylän, punaisen maton. Salin seinille teippasimme julisteita rakkaista abiturienteistamme. Emme päässeet aloittamaan tilaisuutta aivan aikataulujen mukaan, mutta saimmepahan lisäajalla kohennella julkkismaskeerauksiamme.

Sanna-Liisa Asikainen ja Valtteri Hakamäki juonsivat illan.

Lopulta kuitenkin vieraat saatiin paikalle ja toiminta alkamaan. Iki-ihanat juontajamme Paris Hilton eli Sanna-Liisa ja Eminem eli Valtteri toivottivat vieraamme tervetulleiksi ja spiikkasivat meidät muut julkimot sisään aplodien ja valokeilan saattelemina. Sisääntulon jälkeen pääsimme odotetun ensi-illan kimppuun, sillä vietimme seuraavat parikymmentä minuuttia potkiaisvideon parissa. Se taisikin olla menestys ;)

Potkiaisiltaan kuului abeille järjestettyjä kilpailuja. Opettajat Viskari, Reiniaho sekä rehtori Rantala olivat tuomareita.

Oik.: Tea Mustajärvi oli pukeutunut Marilyn Monroeksi.

Seniorien teemana oli Hollywood.

Sitten vuorossa olivatkin abiturientit. Heidän tehtävänään oli esittää meille taitojaan erilaisen kilpailujen muodossa. Tanssikisassa nähtiin mitä hullumpia tanssiliikkeitä, jotka saivat asiantuntevia arvioita arvostetulta opettajaraadiltamme. Myös tunnetuimmat elokuvat taipuivat abejen käsissä hauskoiksi miniesityksiksi.

Kisojen jälkeen esitimme abilaulun "abit tahtoo pitää hauskaa" ja tilaisuuden nimen mukaisesti todella potkimme abit pois koulusta. Iltamme ei kuitenkaan siihen loppunut, vaan siirryimme muihin maisemiin jatkamaan yhteistä juhlaamme epävirallisemmissa merkeissä.

Sanna-Liisa Asikainen ja Tea Mustajärvi

Penkkarit 2009 Tänä vuonna oli teemana vankila. Jopa luokat olivat saaneet uudet nimet, jotka liittyivät rangaistussiirtoloihin.

O

tto Rantanen ja Aleksi Kim

juonsivat abi-gaalant.

Alussa oli jo perinteiseksi muodostunut abien sisääntulo juosten näyttämölle. Abit pitivät meidät hetken epätietoisina, että mitä nyt seuraa, koska he väittivät ensin, että heillä ei ole mitään ohjelmaa, kun he eivät olleet ehtineet harjoittelemaan

sitä. Ohjelma käynnistyi kuitenkin pienten teknisten vaikeuksien jälkeen.

Ensimmäinen irvailunaihe olivat luokkien nimet ja koulun kellon ääni, joka abien mielestä vihloo korvia.

Kuva: Vartija Riku Savikko kokeilee sähkötuolia.

Ella Kalliokorpi ja Elisa Eskolin, vartija ja vanki.

Ylh. oik.:Mellakkapoliisit Ahosmäki ja Viren opettajainhuoneen ovella.

Ylh. Rami Palomäki esitti Juha Tonttia.

Abit olivat keskittyneet kymmeneen opettajaan: Kaija Setälä, Päivi Lantta, Pekka Kääntee, Kirsti Häivälä, Juha Kopio, Hanna-Leena Korhonen, Juha Tontti, Katriina Viskari, Anne Laato ja Pasi Rantala.

Ensimmäinen sketsi oli rehtorin ja oppilaskunnan edustajan kohtaaminen, jossa oppilaskunnan edustaja joutui tekemään verivalan ja myymään sielunsa paholaiselle siis rehtorille. Heti seuraavana olikin vuorossa vararehtori Anne Laato, jota esitti Veera Hakanpää. Uskonnontunnilla käsiteltiin kaikkea muuta, kuin uskontoa. Yhteiskoulun vintiötkin saivat osansa, kun heidän painiaan ja sisälläoloaan välitunnilla naurettiin.

Ruotsintunnilla Päivi Lantta, jota esitti JennaLotta Tuominen, kysyi yhtenään va sa? Ylikilttiä saksanopettaja Kaija Setälää esitti Marika Huomanen. Seuraavaksi seurattiinkin peruskoulun emojen (emotional) elämää ja hiphoppareita. Koulun keittolakin oli huomioitu

eli näytettiin, miten "maistuvat" ateriat syntyvät.

Ensin kaikki keittäjät olivat tupakalla pohtimassa, että mitä tänään laittaisi. Sen jälkeen alkoikin tapahtua, kattilaan laitettiin kaikkea mitä nurkista löytyi alkaen täytetyistä eläimistä. Savukalakin sai savunmakunsa, kun keittäjät puhaltelivat tupakansavua sen päälle.

Opiskelijat ovat ihastuneet sketsiin, jossa jokaiselle henkilölle annetaan jokin tehtävä, esimerkiksi vartija tai sänky, sen jälkeen lukijaääni kertoo mitä kukin roolihenkilö tekee, kuten "vanki heittäytyi sängyn päälle" SannaLiisa Asikainen oppilas Ollosen päälle. Yleisöä nauratti suunnattomasti.

Taas oli vuorossa yhteiskoulun oppilaat, tällä kerralla pissikset, jotka olivat niin ihania, että toinen juontajistakin lähti heidän matkaansa.

Sen jälkeen vuorossa oli joulujuhlan ZZ Top eli opettajien Koski, Penttilä ja Reiniaho esiintyminen playbackina. Petri Niemikin (Tuomas Ijäs) teki pikakäynnin abigaalaan.

Abigaala päättyi villiin tanssinumeroon, jossa punttisalilla itsensä huippukuntoon treenanneet pojat ja vähäpukeiset tytöt tanssivat riehakkaasti.

Ohjelma oli taas kerran korkeatasoinen ja liki puolitoistatuntinen vierähti kuin siivillä.

Ylh.: Riku Savikko oli opettaja Kopio.

Ylh. oik.: Jenna-Lotta Tuominen esitti Päivi Lanttaa.

Oik.: Ruokahuoltokin sai tänä vuonna osansa. Vuorossa on savukalan valmistaminen.

Alla: Abigaalan päätti tanssiesitys.

Alla oik.: Puoliltapäivin lähtivät abit perinteiselle kiertoajellu Nakkilan halki.

Wanhojen tanssit P

Sanna-Liisa Asikainen ja Tea Mustajärvi

erjantaina 13.2. seniorit heräsivät jo

ennen auringon nousua. Tukka hyvin, meikit naamaan ja juhlapuvut ylle. Abien lähdettyä risteilylle seniorit kruunattiin koulun vanhimmiksi. Punaista mattoa pitkin tanssiparit marssivat koulun pääovista sisään koulun muiden oppilaiden tehdessä heille kunniaa.

Tanssit alkoivat ja kuukauden harjoittelun tulos näkyi selvästi. Juhlapuvut loistivat eri väreissä.

Muutamat tytöistä tanssivat miehenroolissa.

Ensimmäisenä upeita tansseja pääsivät ihailemaan seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset.

Ylinnä: Sanna-Liisa Asikainen, potkiaisillan Paris Hilton, vei Jenni Unkurin parketille.

Tanssiaispuvut olivat erittäin näyttäviä tänäkin vuonna.

Tanssiaisista teki erikoisiksi monet parinvaihdot, jotka toivat vaihtelua aikaisempiin vuosiin. Aivan uutena tanssina nähtiin kolmiovalssi.

Seuraavaksi tanssiesitystä saapuivat katselemaan päiväkodin lapset tien toiselta puolen. Moni pikkutytöistä kuiskutteli kuinka kauniita hameita isoilla tytöillä olikaan. Tanssien lopuksi päiväkotilaiset pyydettiin tanssimaan parien kanssa ja vielä tanssijoiden lähdettyä jäivät pienet harjoittelemaan tansseja.

Komeat kavaljeerit. Pojat olivat saaneet vahvistuksekseen Tea Mustajärven.

Kolmannen tanssiesityksen yleisönä olivat yhdeksäsluokkalaiset ja lukion juniorit. Lopuksi wanhat siirtyivät seurakuntakodille syömään ja jännittämään yhdessä illan viimeistä esitystä.Viimeiset tanssit parimme tanssivat omille vanhemmilleen illalla kuuden aikaan.

Tanssit sujuivat jo rutiinilla, erona vain salamavalojen välke, joka siivitti jokaista pyörähdystä vanhempien halutessa ikuistaa

omat lapsosensa. Väliajalla seniorit nyhtivät vanhempien lompakot kahvin ja pullan tarjoamisen merkeissä. Lopulta taivaalliset tanssit olivat ohi, mutta Wanhojen päivä ei suinkaan päättynyt siihen. Tanssiaisten prinssit ja prinsessat suuntasivat Merikievariin lukioiden yhteisille jatkoille, josta paluu tapahtui vasta yömyöhällä.

Leikkaa talteen, ripusta huoneesi seinälle

!

Päiväkotilapsilla oli onnea, he pääsivät tanssimaan lähes oikeiden prinsessojen kanssa.

Wanhojen säännöt

1. Kunnioita Wanhoja 2. ! Pyydä lupa puhutellessasi Wanhoja 3. ! Tee kaikki mitä Wanhat käskevät 4. Kumarra kohdatessasi Wanha 5. MokkaMekka kuuluu Wanhoille 6. Avaa ovi Wanhoille 7. Tee tilaa Wanhoille 8. ! Viihdytä Wanhoja 9. ! Ylistä Wanhoja 10. ! Nämä säännöt voimassa aina ja ikuisesti

Julie Zenzillä kylässä Kouluvuonna 2005-06 oli Nakkilan yhteiskoulussa ja lukiossa opettajana Julie Zenz. Hän vaihtoi työpaikan, auton ja asunnon Nakkilan kuvataideopettajan kanssa koko kouluvuodeksi.

Vaihdon takana oli Fulbright-järjestö, joka tarjoaa erilaisia vaihto-ohjelmia opettajille ja opiskelijoille.

J ulie Zenz oli opettajana Tampassa, Floridassa, kun vaihto alkoi. Syntyjään hän on Wisconsinista, mutta asunut liki 20 vuotta Floridassa. Palattuaan vaihtovuoden jälkeen Yhdysvaltoihin hän päätti muuttaa takaisin sinne, missä oli viettänyt lapsuutensa. Hän onnistui myymään talonsa Tampassa sopivasti, juuri ennen suurta hintaromahdusta, ja ostamaan huomattavasti huokeamman hintatason Lancasterista, Wisconsinista tilalle talon, jonka alunperin Oli rakentanut hänen isoisänsä.

Julie Zenz esittelee Cabela’sin metsästystavaratalon kuivattuja omenanpaloja. Pussin hinta oli $10.

Ylempi kuva: Wisconsinissa on runsaasti liha- ja lypsykarjaa.

Lancaster on pikkukaupunki Wisconsinin maaseudulla. Wisconsinissa asuu 5.47 miljoonaa asukasta, suurin kaupunki on Milwaukee, 586,941, Lancasterin asukasluku on 4.200. Wisconsinin pinta-ala on 140.662 km2 ja Suomen 338.419km2. Wisconsin on U.S.A.:n suurin maidontuottaja Florida toiseksi suurin - ja lypsykarjaa näkee joka puolella maaseudulla liikkuessa.

Ylh. Vas.: Posti palvelee Lancasterissa.

Ylh. Oik.: Jokilaiva odottaa kesää.

Vas.: Valkohäntäpeuroja pellolla.

Wisconsinissa on metsästys suosittu harrastus.

Yllä: Julien Zenzin veljen kuorma-auto on valmiina tulevaan kauteen.

Lancaster sijaitsee osavaltion lounaisnurkassa, lähellä Iowan ja Illinoisin rajaa, Minnesotakaan ei ole kaukana. Maasto on kumpuilevaa, joka puolella on pieniä järviä, jokia ja metsiköitä, peltoja ja karjaa. Lähin iso kaupunki on Madison, mutta Iowan Dubuque on vieläkin lähempänä, vain noin puolentunnin ajomatkan päässä. Lancasteriin ei kulje mitään valtatietä, joten Julie Zenzille ajaessa näkee pakosti kaunista maaseutua. Tiet ovat mutkaisia, mutta päällystettyjä, Nakkilan oloissa voisi verrata Kokemäenjoen pohjoispuolen tiehen. Julkinen liikenne on vähäistä, linja-autolla pääsee joten kuten Dubuquehen Chicagosta ja junalla Madisoniin asti, mutta Yhdysvalloissa, aivan kuin Suomessakin, rataliikennettä ajetaan alas ja raiteita puretaan. Viimeinen junayhteys rannikolta rannikolle loppui 1993.

Wisconsin kärsii heikoista maataloustuotteiden hinnoista ja autoalan ahdingosta. Janesvillessä suljettiin muutama kuukausi sitten suuri General

Motorsin autotehdas ja kymmenettuhannet jäivät työttömiksi. Lypsykarjaa on alettu teurastaa suuria määriä, koska maidon tuottajahinta ei vastaa edes kustannuksia.

Wisconsinin länsirajan lähes koko matkalta muodostaa Mississippi-joki, se laskee Meksikonlahteen ja on edelleen tärkeä kuljetusreitti. Kun jäät lähtevät, alkaa Lancasterin, kuten monen muunkin pikkukaupungin, maanviljelijöillä kovat kiireet.

Kuorma-autot ajavat viljaa yötäpäivää satamaan, josta ne laivataan jokea pitkin merelle ja maailmanmarkkinoille. Aikaisemmin U.S.A.:ssa saattoi maanviljelijän poika saada kuorma-auton ajokortin täytettyään 14 vuotta, koska häntä tarvittiin viljanajossa. Nykyään ajokortti-ikä on kaikilla 16 vuotta. Wisconsin on aitoa Amerikkaa. Vaikka New Yorkista tullessa on Pennsylvanian rajalla kyltti: U.S.A. alkaa tästä, ovat esimerkiksi michiganilaiset sitä mieltä, että se alkaa vasta Wisconsinista.

Wisconsinin ilmasto on hyvin paljon samanlaista, kuin Suomessa tai Ruotsissa. Sen takia sinne on muuttanut paljon skandinaavista alkuperää olevia ihmisiä. Valtaosa wisconsinilaisista on kuitenkin lähtöisin Irlannista, Englannista ja Saksasta. Eteläosan maaperä on hedelmällistä, viimeisin jääkausi ulottui Lancasterin seuduille ja työnsi irtomaan pohjoisesta sinne. Se selittää myös kumpuilevan maaston.

Koululaisia ruokajonossa, ruoka syntyy koko perheen voimin.

Vas.: Iloisia kahdeksasluokkalaisia äidinkielentunnilla.

Yllä oik.: Koulussa toimii myös esikoulu.

Julie Zenzin koiran nimi on Onni.

Kun Julie Zenz muutti Wisconsiniin, hän oli ensin osaaikatöissä lukiossa Bloomingtonissa. Viime vuonna hänet hyväksyttiin rehtoriksi Pyhän Marian katoliseen kouluun, joka on Bloomingtonissa (St. Mary’s Catholic School). Ajomatka Bloomingtoniin kestää n. 10 minuuttia. Koulussa on opetusta aina 8. luokalle asti, nuorimmat lapset ovat lastentarhaikäisiä.

Koulu on pieni, oppilaita on vähän yli kuusikymmentä ja opettajia on kuusi päätoimista. Koulu on yksityinen eli vanhemmat maksavat lastensa opiskelun. Kirkko osallistuu kustannuksiin 68 %:lla, joten lukuvuosimaksu on noin $560, kirjat $135. Osaltaan halpuuteen vaikuttaa myös opettajien pieni palkka, joka on 19.000-24.000 dollaria vuodessa. Koulun budjetti on $300.000. Varoja kerätään myös järjestämällä myyjäisiä ja seurakunta saa lahjoituksia koulua varten.

Katolinen kirkko on aivan koulun vieressä ja uskonto on opetuksessa mukana. Esimerkiksi lapset lukevat luokassa ruokarukouksen ennen menemistään lounaalle. Koululla on oma keittiö, jossa ateriat syntyvät koko perheen voimin, keittäjän vaimo ja tytärkin ovat valmistamassa oppilaille ruokaa. Monet oppilaat ovat sukua keskenään ja kaikki sujuu muutenkin kuin suurperheessä.

Yllä vas.: Amerikkalainen hirvi on suomalaista hirveä isompi. Jokaisessa myymälässä on paljon täytettyjä eläimiä sekä akvaarioita, joissa on eläviä kaloja.

Yllä oik.: Prairie du Chienin liike.

Oik.: Michiganilainen Eduardo Rozo-Bueno kokeilee mönkijää.

Cabela’s Amerikkalaiset osaavat tehdä kuluttamisesta taidetta. Monen harrastuksen ympärille on rakennettu mielikuvituksellisia ostospaikkoja, mutta Cabela’s-ketju on erikoistunut metsästykseen ja kalastukseen. Liikkeitä on sijoiteltu eri puolille Yhdysvaltoja, erityisesti sinne, missä on metsästys- ja kalastuspaikat. Eräs ketjun liikkeistä sekä keskusvarasto sijaitsevat Prairie du Chienissä, lähellä Lancasteria, kaikkiaan Wisconsinissa liikkeitä on kaksi. Kun valtava Cabela’sin liike tulee paikkakunnalle, tietää se monen muunkin toiminnan virkistymistä, kuten ruoka- ja majoituspalveluiden, ja kunnalle se tuo runsaasti verotuloja. Monet perheet tulevat pitkien matkojen takaa koko viikonlopuksi ostamaan ja ihmettelemään valtavaa tuotevalikoimaa. He ovat yötä hotellissa ja käyvät syömässä ravintolassa.

Dick Cabela perusti postimyytiyhtiön 1961 Chappellissa, Nebraskassa. Ensimmäisenä myyntiartikkelina olivat käsintehdyt japanilaiset perhot. Hän kauppasi niitä wyomingilaisen Casper Tribune -lehden pikkuilmoituksessa: Tusina dollarilla - postimaksu maksettu.

Ainoastaan yksi asiakas oli kiinnostunut tilaamaan perhoja. Sen jälkeen Cabela laittoi Field & Stream -lehteen ilmoituksen: Ilmaisia perhoja 5 kappaletta - postitus- ja pakkauskulut 25 senttiä. Myynti räjähti käyntiin ja tuotevalikoima alkoi kasvaa, 1966 ilmestyi ensimmäinen syyskuvasto, 1968 Dick Cabela saattoi jo alkaa maksamaan veljelleen ja itselleen palkkaa.

Nykyään Cabela’s voi hyvin käyttää itsestään nimeä World’s Foremost Outfitter.

Susanne Harala matkalla Uuteen Seelantiin

Leena Pohjonen ja Iida Mäkelä

Haastattelimme Susannea hänen ollessaan juuri lähdössä toiselle puolelle maapalloa, UuteenSeelantiin, kokonaiseksi kalenterivuodeksi. “Down under”maissa, Australiassa ja UudessaSeelannissa on kesä silloin, kun meillä on talvi ja päinvastoin, joten lukukaudetkin ovat eri tavalla, kuin täällä. usanne meni Alexandriaan, joka on S eteläsaarella. Hän lähti 29. Tammikuuta ja palaa joulukuun puolessa välissä. Hän asuu isäntäperheessä, johon kuuluu isä, äiti, kaksi pikkuveljeä ja paljon lemmikkieläimiä.

Susanne kertoi ottavansa mukaan lähinnä vaatteita, kannettavan tietokoneen ja tuliaisia isäntäperheelle. Vaihto-oppilasvuosi on melko kallis siitäkin huolimatta, että kulut on kutistettu minimiin mm. käyttämällä isäntäperheitä, jotka eivät saa mitään rahallista korvausta, vaikka tarjoavatkin asumisen. He ovat sitoutuneet STSvaihtojärjestön toimintaan ja tekevät työtä hyvästä tahdostaan. Lentolippu on suurin yksittäinen kustannus. STS:n säännöt ovat

Susanne Haraja ja Rami Palomäki.

erittäin tiukat ja niitä on sitouduttava noudattamaan. Esimerkiksi alkoholinkäyttö on kokonaan kielletty. Kysyttäessä mikä sai hänet lähtemään näin pitkäksi ajaksi ulkomaille, Susanne sanoo haaveilleensa vaihto-oppilasvuodesta jo ala-asteelta asti.

Kova kiire ennen lähtöä on pitänyt huolen siitä, että Susanne ei ole ehtinyt jännittää itse matkaa, koko ajan on ollut jotain muuta mielessä. Hän sanoo kuitenkin, että jää kaipaamaan eniten perhettään ja ystäviään.

Susanne pitää yhteyttä Suomeen Skypellä ja sähköpostilla. Aikaero kannattaa ottaa huomioon vallankin, kun soittaa hänelle.

Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti sijaitsee Tyynen valtameren lounaisosassa, Päiväntasaajan ja Etelänavan puolivälissä, eristyksissä muusta maailmasta. Se koostuu kahdesta pääsaaresta, pääkaupunki on Wellington, 500.000 asukasta, mutta suurin kaupunkin on Auckland, jossa on 1.300.000 asukasta, koko maassa on asukkaita 4 miljoonaa. Raha on dollari, eurolla saa n. 2,4 dollaria (Australian dollareita saa eurolla kaksi). Aikaero on Suomeen 12 tuntia.

Viralliset kielet ovat englanti ja maori. Valtionpäämies on Englannin kuningatar, hänen edustajansa on kenraalikuvernööri. 15 prosenttia väestöstä on alkuperäisasukkaita eli maoreja, mutta heidän kulttuurinsa on voimakkaasti läsnä, uusi-seelantilaiset kutsuvat itseään kiweiksi.

Pohjoissaaren ilmasto on välimerellistä, eteläsaarella viileämpää. Luonto on puhdasta, maisemat upeita ja monipuolisia. Niitä näkee mm. Taru sormusten herrasta -elokuvassa.

Opiskelemaan Uuteen-Seelantiin Uuden-Seelannin kulttuuri ja luonto tarjoavat jännittävän vaihtoehdon muihin englanninkielisiin maihin verrattuna. Koulutustarjonta on korkeatasoista, Uusi-Seelanti on edelläkävijä monilla aloilla ja tiiviisti mukana opetuksen kansainvälisissä laatuarvioinneissa.

Hintataso on Suomea huokeampi, kaupungit ovat turvallisia ja viihtyisiä.

Exhange student

Hayley Buck My name is Hayley Buck and I’m an exchange student here in Nakkila this year. I come from a city called Adelaide, which is the capital of South Australia. Its quite a change to come from a city of one-million people to little Nakkila, but I really enjoy the quiet lifestyle here.

There are a lot of obvious differences between Australia and Finland, such as the landscapes and the weather, but there are also a lot of funny little things. For example, I had never seen a juustohöylä before coming to Finland, and I had trouble understanding how the showers work because they look so different. I’ve also been amazed at how many different flavours of ice cream and how many different types of bread there are here. And I’m addicted to the chocolate.

I’ve been in Finland for two months now, and I’ve already experienced so many amazing things and have seen Lapland, central and southern Finland.

Everything looked so beautiful in the winter, and now I can’t wait to see how it all changes in summer. These distinct seasons are something we don’t really experience in South Australia. It will also be fun to celebrate Easter in spring and Christmas in winter for the first time ever.

You can see snow in some parts of Australia.

Students wear uniforms in Australian schools.

My host family are wonderful and have made me feel so at home since I first arrived here, and all the teachers and students at Nakkilan lukio have been so welcoming and helpful. Kiitos kaikille :)

Australia Australian liittovaltio on ainoa valtio maailmassa, joka kattaa kokonaisen mantereen.

Australian pohjoisosa on kuumaa, keskiosa lämmintä ja eteläosa lauhkeaa ilmastovyöhykettä. Australia on maanosista pienin, kuivin ja laakein. Australiassa on paljon nähtävää, suurkaupunkeja, pitkiä hiekkarantoja, monipuolinen luonto, omintakeinen eläimistö ja kasvisto sekä loistava ilmasto.

Asukkaita on 20,4 miljoonaa, joista 2,2 prosenttia aboriginaaleja eli alkuperäisasukkaita.

Väestö asuu pääsääntöisesti rannikoiden kaupungeissa, pääkaupunki on Canberra, jossa asuu 324.000 asukasta, suurin kaupunkin on Sidney, 4.500.000 asukasta. Maan ainoa virallinen kieli on englanti, valuutta on dollari (eurolla saa kaksi dollaria), aikaero Suomeen on 8 tuntia. Australian valtionpäämies on Englannin kuningatar ja hänen edustajansa on kenraalikuvernööri.

Opiskelu Australiassa Yliopistot ovat korkeatasoisia ja opetustarjonta on monipuolista. Opiskelijoille tarjotaan runsaasti ohjausta ja opetusryhmät ovat pieniä. Asuminen ja ruoka on huokeampaa, kuin Suomessa, monipuolinen ja ainutlaatuinen luonto on myös hyvä houkutin.

SANNU

Wanhojen Tanssit Perinteiset seniorien tanssiaiset j채rjestettiin helmikuussa, kun abiturientit olivat l채hteneet lukulomalle.