Lokakuu 2009
LYYDIA
Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus
Hayleyn englanti-englanti
sanakirja
PAULIINA VILPOSELLA KYLÄSSÄ
UUDET OPISKELIJAT
Juniorit joutuivat esittämään laulua opettaja Juha Reiniaholle ja yhteiskoulun oppilaille biologian luokassa.
Uudet opiskelijat Nopeasti meni kesäloma ja ensimmäinen jaksokin. Eipä aikaakaan, kun joulu on jo ovella. Ainakin kaupoissa on jo kaikenlaista joulutuotetta houkuttelemassa ostohysteriaan. Uudet lukiolaiset eli juniorit pääsivät nauttimaan tervetulojuhlasta. Juhla on jo monen vuoden perinne ja tekee junioreista opiskeluyhteisömme täysivaltaisia jäseniä. Lukion opiskelutahti on kuitenkin aivan toista, kuin yhteiskoulun puolella, vaikka samassa rakennuksessa ollaankin. Monelle juniorille saattaa olla aluksi järkytys, että kokeisiin on luettava paljon tai, että kotitehtäviä on niin runsaasti. Tutorien ohjauksessa oikea opiskelutahti varmasti löytyy ja tarvittava kannustus.
Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Sanna-Liisa Asikainen, Tea Mustajärvi, Iida Mäkelä, Julia Kuusisto, Laura Vappula, Carla Kyynäräinen, Annika Lähteenmäki, Hayley Buck, Juha Kopio. Kansi: Seniorit järjestivät koulutulokkaille kilpailuja ja leikkejä. Tuomas Suomi ja Lasse Saustamo kisaavat kuka saa viimeisen tuolin.
Junnujumppa
Carla Kyynäräinen, Annika Lähteenmäki
Perinteinen tervetulojuhla, junnujumppa, avasi kouluvuoden ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. Vähän myöhässä, mutta ei se haittaa.
Juniorit Nahkiaisessa (ylh.). Mocca Mecassa laulettiin SingStaria.
T
utorit järjestivät perjantaina 11.9. junnujumpan, jossa aloittelevat lukiolaiset toivotettiin kunnolla tervetulleiksi. Tilaisuus lähti käyntiin biologianluokka Nahkiaisessa, jossa juniorit saivat tehtäväkseen askarrella itselleen junnuhatut. Yleisen hämmennyksen jälkeen hatut alkoivat valmistua nopeaan tahtiin ja niistä
Hattujenteko oli hauskaa puuhaa (oik.).
tulikin persoonallisia ja hienoja luomuksia. Hattujen tultua valmiiksi juniorit jaettiin kuuteen ryhmään ja uudeksi tehtäväksi tuli laulaa luokissa opettajille. Se herätti naurua sekä kuuntelijoissa että esittäjissä.
Iltapäivä jatkui laulun merkeissä Mocca Mecassa, jossa kisailtiin SingStaria laulaen. Kilpailun voittajaksi selviytyi ryhmä, joka esitti Yö-yhtyeen Rakkaus on lumivalkoinen. Laulun jälkeen palattiin takaisin Nahkiaiseen, jossa oli vuorossa tuolileikki. Pudonnut joutui tuoliringin keskelle tanssimaan musiikin tahdissa. Leikin jälkeen mentiin ulos hyppimään jätesäkeissä. Kilpailussa viestijoukkueen jäsenet, kukin vuorollaan, Kilpailuja jatkettiin yläpihalla. Jätesäkissä piti juosta etsivät kermavaahdon joukosta kirsikan, kiersivät keppiä, radan päähän, jossa haettiin kermavaahdon ts. tukkihumalaa, ja juoksivat takaisin lähtöpaikalle. joukosta kirsikka (ylh. ja oik.), sen jälkeen oli vielä Ketään ei tuntunut haittaavan, että jätesäkin menivät saavutettava “tukkihumala” kuvataideluokan puuviivoitinta kiertämällä (vas.). rikki, vaan kaikilla oli hauskaa.
Julia Kuusisto
Pauliinalla kylässä
Pauliina Vilponen kävi Nakkilassa koulua viime vuoteen asti, jolloin valmentajan ehdotuksesta siirtyi opiskelemaan Tampereelle, Varalan urheiluopistoon. Pauliina pelaa lentopalloa tyttöjen maajoukkueessa. Normaali päivä Maanantaisin ei ole ollenkaan aamuharjoituksia, mutta illalla on punttisaliharjoitukset. Tiistaisin on aamuharjoitukset koululla ja illalla harjoitukset Varalassa. Keskiviikkona aamulla on punttisaliharjoitukset Varalassa ja illalla seuraharjoitukset Eurassa. Kuljen Euraan aina junalla Tampereelta. Torstaina ei ole aamuharjoituksia ja illalla lentopalloa Varalassa. Perjantaisin on aamuharjoitukset koululla ja illalla seuraharjoitukset Eurassa. Tulen taas perjantaina junalla Euraan ja harjoitusten jälkeen viettämään viikonloppua Nakkilaan. Viikonloppuisin on pelejä ympäri
Laura Vappula, Julia Kuusisto ja Iida Mäkelä lähtivät Varalaan tapaamaan Pauliinaa. Pauliinalla on viihtyisä kahden hengen huone Varalassa (alla).
Varalan liikuntaopisto on 100 vuotta vanha.
Suomea, kun pelaan naisten SM-liigaa. Jos viikonloppu on täynnä pelejä, voi maanantaina jättää punttisaliharjoitukset väliin. Käyn koulua Sammon keskuslukiossa aina harjoitusten välillä. Sammon keskuslukio Kuljen kouluuni joka päivä bussilla. Bussimatka kestää noin 20 minuuttia. Koulu on todella iso ja uusi (valmistunut 2005). Koulussa opiskelee
noin 700 opiskelijaa, joista urheilijoita 150. Kouluun valitaan vuosittain 50 urheilijaa keskiarvon ja valmentajien antamien pisteiden perusteella. Koulussa saa korvattua kursseja urheilulla. Suomessa on 13 koulua, jotka ovat panostaneet urheiluun siten, että kursseja saa korvattua urheilulla. Ruokailen Varalassa aina aamulla, päivällä ja illalla. Lounaan saan koulussa.
Opisto sijaitsee kauniilla paikalla, Tampereen Pyhäjärven rannalla.
Punttisaliharjoitukset Harjoitukset punttisalilla on tehty henkilökohtaisesti maajoukkuevalmentajan ja seuravalmentajan kanssa. Minun punttisaliharjoituksellani pyritään parantamaan pieniä lihaksia, jotta kehonhallinta parantuisi, sekä myös käsiä. Harjoitukset kestävät noin 22,5h, riippuen siitä, kuinka nopeasti kaikki määrätyt harjoitteet on tehty. Erot Nakkilaan Parempaa täällä mielestäni on uudet välineet ja tilat. Täällä jopa on ihan uusia tietokoneita käytävillä, mikä ei Nakkilassa ehkä olisi mitenkään mahdollista. Mielestäni myös parempaa on, että ihmisiä on enemmän, eikä tunne kaikkia. On myös mahdollisuus tutustua paljon uusiin ihmisiin. Nahkiaiset olivat kivat! (Nahkiainen vastaa Nakkilassa pidettyä ”JunnuJumppaa”) Huonompaa täällä on, ettei ole kunnollista lukio-/ryhmähenkeä. On vaikeampi järjestää mitään kivaa ryhmäläisten kesken, kun opiskelijoita on paljon ja monella eri luokilla. Esimerkiksi itse olen i-luokalla eli täällä on luokkia a:sta i:hin!
Ajanviettoa asuntolassa Huilaan, teen läksyjä, olen tietokoneella ja katson telkkaria. Viikoilla ei ole aikaa oikeastaan mihinkään muuhun kuin koulutehtäviin keskittymisessä. Vapaa-aika Viikonloppuisin tulen Nakkilaan katsomaan kavereita ja viikolla vietän aikaani täällä lentopallokavereiden kanssa. Joskus koulun jälkeen menen keskustaan shoppailemaan. Tänne Varalaan tulee puolen tunnin välein busseja, joten täältä on hyvät yhteydet kaupungille. Tulevaisuus Haluaisin kovasti päästä lukion jälkeen oikeustieteelliseen opiskelemaan. Myös ammattilais-lentopalloilijana olisi hienoa, varsinkin ulkomailla pelaaminen! Jos minulla vaan on mahdollisuus pelata, niin pelaan. Lentopalloon erikoistuneet 91-syntyneitä, eli abeja on 3 opiskelijaa. 92syntyneitä eli minun ikäisiäni on 6 opiskelijaa ja junioreita eli 93-syntyneitä on 8 opiskelijaa.
Varalan urheiluopisto Varala on perustettu 1909 edistämään naisten liikuntakasvatusta. Nykyään Varalassa voi kouluttautua liikunnan alalle, kuten esimerkiksi valmentajaksi, mutta sen lisäksi se on erinomainen lomailupaikka. Opistolla on vuokrattavissa erilaisia veneitä, Pyynikinharjulla on voi harrastaa sauvakävelya ja lenkkeilyä ja läheltä löytyy mm. jäähalleja. Varalassa nautitaan luonnon läheisyydestä upeissa Pyhäjärven ja Pyynikinharjun maisemissa. Silti Tampereen kaupungin viihde- ja kulttuurielämyksiin on vain muutaman minuutin matka. Varalan urheiluopisto on toimiva liikuntaalan oppilaitos, jossa valmistuu liikunta-alan ammattiin, muun muassa valmentajia. Siellä järjestetään lisäksi lyhyitä peruskursseja ja jo ammatissa toimiville jatkokoulutusta. Alueeseen kuuluu myös liikuntamuseo, joka on koulun ensimmäisissä toimitiloissa, Heikki Liljeroosin 1892 rakennuttamassa kesähuvilassa. Liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot) järjestävät liikunta-alan ammatillista perus- ja lisäkoulutusta sekä vapaatavoitteista koulutusta. Suomessa on 11 valtakunnallista ja kolme alueellista liikunnan koulutuskeskusta. Vapaan sivistystyön koulutuksessa liikunnan koulutuskeskukset järjestävät mm. urheilijoiden valmennukseen liittyvää koulutusta sekä urheiluseurojen ohjaajien, valmentajien ja seurahenkilöstön koulutusta yhteistyössä liikuntajärjestöjen kanssa. Lisäksi ne toimivat koko väestölle tarkoitettuina kunto- ja terveysliikunnan koulutuskeskuksina. Opistot saavat koulutustehtävänsä perusteella valtionrahoitusta usean eri lain nojalla (lait ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta sekä vapaasta sivistystyöstä). Vapaan sivistystyön koulutustoimintaansa liikunnan koulutuskeskukset saavat suoriteperusteista valtionosuutta. Lisäksi ne voivat saada valtionavustusta kokeilu- ja kehittämishankkeisiin sekä rakentamiseen. (Lähteet: Wikipedia, Varala-tiedote ja Opetusministeriö)
Sanna-Liisa Asikainen
Yhdeksän päivää neljä maata
New Yorkin taivaalle kohoavat pilvenpiirtäjät. Central Park puisto New Yorkin sydämessä.
Sanna-Liisa Asikainen teki matkan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siskonsa Saija-Leenan kanssa. SannaLiisan sisko oli kymmenen vuotta sitten vaihtooppilaana Montrealissa, Kanadassa. Nyt oli mukava käydä katsomassa vanhoja paikkoja ja esitellä niitä pikkusiskolle. Broadwayn loistoa New Yorkin yössä.
Montrealin kaupungin keskustassa.
Kanadan perheen kotona Montrealin lähiössä.
Helsinki, Suomi Tiistaiaamuna 2. kesäkuuta seisoin lähtöselvityksessä Helsinki-Vantaan lentokentällä isosiskoni kanssa. Yhteistä Amerikan matkaa olimme suunnitelleet jo vuoden verran. Siskoni oli ollut 17-vuotiaana vaihto-oppilaana vuoden Kanadassa, Montrealissa ja nyt noin kymmenen vuotta myöhemmin oli aika käydä vierailemassa vanhan perheen luona. Matkasuunnitelmaamme kuului ensin muutama päivä New Yorkissa, josta jatkaisimme Kanadan puolelle. Vaikka lentoyhtiömme KLM:llä olikin suhteellisen halvat lennot, kesätyörahani menivät reissuun (kuitenkaan en ole katunut). Lähtömme New Yorkiin Amsterdamin kautta oli
klo. 9.10, kyseessä oli ensimmäinen lentoni valtameren yli. New York City, USA Lennot kestivät yhteensä 10 tuntia 35 minuuttia, mutta aikaerosta johtuen olimme New Yorkissa lentokentällä klo.15.25. Kentällä näimme muutamia ihmisiä, jotka olivat varustautuneet kasvosuojin luultavasti sikainfluenssaa vastaan. Turvatarkastukset olivat todella tiukat. Meidän täytyi täyttää kahteen kertaan kaavakkeita, joissa selvitimme matkamme tarkoitusta. Meistä otettiin sormenjäljet ja kasvokuvat (myös itse kaupunki oli täynnä poliiseja). Kentältä nappasimme taksin ja siitä suunnaksi Manhattan. Hotellimme oli kivenheiton päässä säkenöivästä Broadwaysta. Huone oli todella
Isosiskoni Broadwayllä, Kuuluisat rakennukset Tiffany co. ja Trump Tower, WTC-tornien entinen sijainti.
pieni, mutta emmehän me siellä enempää aikaa viettäneetkään kuin nukkumiseen. Lentomatka oli imenyt melkein kaikki mehut, mutta oli pakko päästä heti tarkastamaan kaupunkia. Olin totta kai nähnyt TV:stä ja elokuvista miltä New York näyttäisi, mutta se millaista olisi itse seisoa keskellä Manhattania, en tiennyt. Kaikki oli suurta, pilvenpiirtäjät kohosivat ympärillä, liikenne uskomatonta menoa keltaisine takseineen ja pieni kahvini oli kaikkea muuta kuin pieni. Katujen monet ruokakojut saivat New Yorkin tuoksumaan vaniljalle. Broadway oli häikäisevä, kun ilta pimeni ja valot valaisivat kadun - se oli äärettömän kaunista ja täynnä elämää ympäri vuorokauden. Seuraavat päivät olivat mahtavia. Manhattan aukenee parhaiten fiilistelemällä, ei juoksemalla nähtävyydeltä toiselle, jonottaen tunteja päästäkseen Vapaudenpatsaalle varsinkaan, kun aikaa on vain muutama päivä. Teimme lauseesta ”Shop ´till you drop” totta. New York pursuaa vaatekauppoja. Siskon kanssa käytimme törkeästi hyväksi Amerikan talouden huonoa tilannetta. Löysimme monia
huippusuunnittelijoiden outlet-myymälöitä, joista saattoi tehdä mahtavia löytöjä. Bilevaatteet saattoi ostaa muutamalla dollarilla. Kävimme tunnetuissa ostopaikoissa kuten Macy´stavaratalossa, mutta myös vähemmän kuuluilla kaupungin sivualueilla pienissä kaupoissa. Ruokapaikoista ei ollut todellakaan pulaa ja aina nälän yllättäessä tai jalkojen antaessa periksi pysähdyimme syömään. Paikalliset myyjät olivat ystävällisiä ja kyselivät uteliaina mistä olimme kotoisin. Näimme New Yorkia laidasta laitaan. Kävimme katsomassa muutamia tunnettuja paikkoja; Central Park, rauhallinen vihreä puisto pienine lampineen oli aivan uskomaton keskellä vilkasta New Yorkia. Ison Omenan keuhkot paikalliset voisivat sanoa. Eräänä aamuna heti herättyämme matkustimme metrolla Manhattanin eteläkärkeen, Wallstreetille. Katselimme ympäriinsä ja aamupalan syömiselle löysimme erikoisen paikan; istuimme Hilton hotellin edessä, kadun toisella puolella WTC-tornien entinen sijainti. Alue oli täynnä rakennuskalustoa uusia torneja varten.
Montrealin lentokentällä, laukku vielä ehjänä.
Montreal, Canada Perjantaina suuntana oli Montreal. Lentokentällä saimme kuulla että kyseistä lentoamme ei ole, mutta mahduimme kuitenkin onneksi aikaisemmalle lennolle. Lento ei kestänyt kuin noin puolitoista tuntia ja kone oli todella pieni verrattuna jättiläiseen jolla olimme saapuneet. Lentokentällä siskoni vaihtooppilasperheen äiti tuli hakemaan meidät. Perhe asui ihanalla esikaupunkialueella, kaikki talot olivat pieniä ja kauniita, kuin nukkekoteja ja pihat olivat viimeisen päälle laitetut (melkein jokaisella pihalla oli oma uima-allas). Asettauduimme perheen luokse ja illalla söimme kaikki yhdessä, kuten jokaisena tulevana iltana. Seuraavina päivinä kävimme joka päivä Montrealin keskustassa. Kiertelimme ympäri kaupunkia ja sisko esitteli minulle paikkoja. Kävimme siskon vanhalla koululla katsomassa miten se oli muuttunut. Montrealista löytyi myös todella upeita vaatteita, ostoksia tuli tehtyä enemmän kuin NYkissä. Sunnuntaina vietimme iltapäivää TamTamissa, mikä oli puistotapahtuma johon tuhansia kaupunkilaisia saapuu joka sunnuntai, useimmilla mukanaan rumpuja. Ihmiset vain nauttivat päivästä ja soittavat rumpuja yhdessä pienissä ryhmissä ja tanssivat. Tapasimme paljon siskon vanhoja kanadalaisia ystäviä. Eräs ilta istuimme vain kaupungilla juhlien siskon vanhan ystävän Luken syntymäpäivää. Päivät menivät todella nopeasti.
Amsterdam, Belgia Tiistain tullessa suunnaksi oli otettava Eurooppa. Lentokoneessa yritimme nukkua niin paljon kuin vain mahdollista. Välilaskumme Amsterdamissa kesti yli 11 tuntia, joten nukuttuamme muutaman tunnin lentokentän epämukavilla penkeillä, meillä oli koko päivä käytettävissä Amsterdamissa. Kiertelimme ympäri Amsterdamin keskustaa, nähden kuuluisat ”punaiset lyhdyt” ja totesimme matkamuistojen olevan varsin kyseenalaisia (esim. hamppua eri muodoissa). Amsterdam oli kuitenkin todella kaunis kaupunki täynnä yksityiskohtia. Kiertelimme myös Amsterdamissa vaatekaupoilla, mutta Amerikan jälkeen lompakko jo itki tyhjyyttään. Kuitenkin saimme päivän nopeasti kulumaan. Illalla olimmekin taas Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa ikäväkseni sain huomata matkalaukkuni hajonneen ruumassa (liukui avonaisena tavarahihnalla, onneksi mitään ei kuitenkaan puuttunut). Matka oli mahtava, yhdeksän päivää ja neljä maata. Paljon ehti nähdä ja kokea, mutta myös paljon jäi seuraavaan reissuun, kuten Broadwayn kuuluisat musikaalit. Matkailu on mahtavaa ja se saa todella arvostamaan kansainvälisyyttä ja kielitaitoa. Kanadassa vietettynä aikana ranskantaitoni joutuivat todella koetukselle, tulevaisuudessa aioin todellakin jatkaa ja laajentaa kielitaitojani. Nyt jo suunnittelemme siskon kanssa seuraavaa matkaamme, mahdollisesti itään päin.
Palkintomatka Italiaan Lyydia-lehti voitti Euroopanlaajuisen koululehtikilpailun huhtikuussa. Palkintoon kuului matkat Iserniaan, Italiaan sekä viikon oleskelu hotellissa. Lukiota lähti edustamaan rehtori Pasi Rantala ja opettaja Juha Kopio. Heille esiteltiin Iserniaa ja lähiseutuja ja Napolin kaupunkia. Omatoimisesti he kävivät Monte Cassinon luostarissa ja sekä menoettä paluumatkalla Roomassa.
“Rooman senaatti ja kansa tekstiä tarkoittava kirjainyhdistelmä viemärikaivon kannessa. Rehtori Rantalan ylle laskeutuu valo Pantheonin katosta.
M
atka osui nakkilalaisten kannalta huonoon ajankohtaan eli viimeiselle kouluviikolle. Onneksi lukion opettajakunta on pätevää ja taitavaa ja rehtori Rantala saattoi keskittyä edustamaan lukiotamme Italiassa. Rehtorin puhekin hoitui Skypen avulla italialaisen hotellin aulasta Nakkilan lukion juhlasalin valkokankaalle. Colosseum on jokaisen Roomankävijän pakko nähdä.
Tiber-joki kulkee Rooman halki.
Aikataulu salli sekä meno- että paluumatkalla tutustumisen Rooman nähtävyyksiin. Rooma oli aikoinaan suurvalta, josta ajasta jäi runsaasti monumenttaalisia rakennelmia, mutta samalla paikalla kuin nyt, on ollut monia aiempiakin kulttuureita. Näistä aikakausista on jäänyt esineistöä ja raunioita, joita paljastuu päivittäin uutta rakennettaessa. Pelkästään Roomassa olisi voinut olla viikon, mutta palkintojuhla edellytti matkan jatkamista sisämaahan. Isernia on arviolta Rauman kokoinen kaupunki, 2 1/2 tunnin junamatkan päässä Roomasta kaakkoon. Isernia kärsi radanvarsikaupunkina toisesta maailmansodasta niin, että vanhaa rakennuskantaa on jäljellä parin korttelin verran. Pääosa taloista on pystytetty 50-60 -luvuilla ja arkkitehtuuri on hyvin paljon samanlaista, kuin entisessä DDR:ssä. Runsaasti paksua betonivalua, pieniä ikkunoita, vähän puistoja ja kapeat kadut. Isernian lukion entinen oppilas, joka osasi puhua sujuvaa saksaa, ranskaa ja englantia, oli pestattu esittelemään kotikaupunkiaan ulkomaalaisille vieraille. Iserniassa on havaittavissa sama asia, kuin Roomassa eli uusi kulttuuri on rakentanut vanhan päälle. Katolinen kirkko on pystytetty roomalaisen temppelin päälle, joka paljastui sodan jälkeen korjauksen yhteydessä. Roomalaistemppeli taas on tehty etruskipyhätön päälle.
Yllä: Palkintojuhlassa oli pidettävä puhe englanniksi.
Kävelykierros Iserniassa oppaan johdolla. Kirkon lattia on osittain lasista, jotta kävijät voisivat nähdä lattian alla olevat rauniot.
Vanhalla kaupungin portilla oli kunnanjohtajaa esittävä patsas. Kun pormestari vaihtui, vaihdettiin ainoastaan patsaan pää.
Itse palkintojuhla kesti hyvin pitkään, sillä siellä jaettiin huomionosoituksia monilla eri aloilla kunnostautuneille taitajille. Paikalliset lehdet ja televisio olivat myös paikalla. Rehtori Rantala sattuikin huomaamaan aamu-tv:ssä, kun suomalaisdelegaatiolle ojennettiin kunniataulu. Isernia sijaitsee lähellä Monte Cassinon luostaria, joten sitä oli päästävä katsomaan, koska siitä on kirjoitettu niin paljon. Luostari tuhoutui
Italian ympäripyöräilyn turvallisuutta vartioineet poliisit kuvasivat toisiaan filmitähden seurassa.
Yllä: Napolin satamasta näkyy Vesuvius. Monte Cassinon luostari tuhoutui täydellisesti toisessa maailmansodassa.
täydellisesti viime maailmansodassa. Vaikka saksalaiset sanoivat, että he eivät aio miehittää luostaria, liittoutuneet pommittivat sen maantasalle. Maastoa hallitseva luostari on tehty kokonaan uudelleen ja sitä ympäröivissä laaksoissa on kymmenientuhansien eri maista lähtöisin olevien sotilaiden haudat.
Nakkilalaisille oli hyvin sydämellinen vastaanotto ja sikäläiset opettajat olivat innokaita viemään vieraita katsomaan monia nähtävyyksiä sekä järjestämään illanviettoja. Käyntimme poiki myös lukion 2. vuosikurssin opiskelijoille vierailun, joka toteutetaan kuluvan lukuvuoden keväällä, jolloin nakkilalaiset matkustavat helmikuussa Iserniaan ja italialaiset tulevat toukokuussa Nakkilaan. Vaihtoon on ilmoittautunut kaksitoista opiskelijaa sekä opettajat Laato ja Korhonen.
Valkoisia kyyhkysiä Monte Cassinon luostarin sisäpihalla.
Palkintojuhlassa jaettu kunniakirja oikealla sekä perustelut miksi Lyydia-lehti voitti kilpailun.
Vaihto-oppilaamme Hayley Buck kertoo englanninkielen eroavaisuuksista
Australian English The official language of Australia is British English, but the spoken language is quite different to England. Australians speak in an accent which is different to both British and American accents, and it also changes slightly in different parts of Australia, and depends on whether you live in the city or countryside. There are also thousands of slang words which are unique to Australia. Here are some common ones: Australia Gday The bush/outback Bogan Ute Dunny Hard yakka Bludge/bludger Lollies Jumper Sheila Nappy Dummy Pash Prang To be gun at something Snag Whinge Yonks Barrack for Paddock Bung/dodgy Chock-a-block Grog Pom/Pommie
USA Hello Woods/countryside/desert White trash/trailer trash Pick-up truck Toilet Hard work Be lazy/lazy person Candy Sweater Woman Diaper Pacifier French kiss Road accident/crash To be good at something Sausage Complain Ages/long time Support/go for/cheer for a sport team Field Broken Full/crowded Alcohol Brit/British person
Chicagon keskusta sumupilvess채.