Lyydia-8

Marraskuu 2010

LYYDIA

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus

MokkaMekka muutoksen kourissa

MATKA TURKKIIN KARMA ROCK ABIT 100 PÄIVÄÄ

Tilapäisjärjestelyjä Koulun pihan korjaaminen alkoi keväällä ja kesti koko kesän.

Viimeistelytöitä tehtiin vielä syyskuun lopullakin. Koulun pihasta tuli viihtyisä, toivottavasti se pysyy hyvässä kunnossa ja on ilo silmälle talven jälkeenkin.

Koulun keittiö laajenee, koska ruokaa toimitetaan isommalle ruokailijakunnalle kuin ennen.

Ylioppilaskirjoitukset Harjavallan lukiossa!

Vielä ennen h-hetkeä hymyilytti.

Tähän astiset tilat on suunniteltu yhteiskoulun ja lukion oppilaiden ja opettajien tarpeita ajatellen, mutta vähitellen väkimäärä on kasvanut ja tilanpuute pakotti rajuihin toimiin. SKTO saa ruokansa lukion keittiöltä, kuten tähänkin asti, mutta ruokailee omissa tiloissaan, sen sijaan juhlasali palvelee ruokailijoita ainakin syyslukukauden loppupuolelle asti.

Koska juhlasalissa ei voi hoitaa ylioppilaskirjoituksia, on ne siirretty Harjavaltaan.

Palvelu on edellyttänyt joustavuutta niin opiskelijoilta kuin opettajiltakin.

Opiskelijoiden on pitänyt mennä oikein toiseen pitäjään, jonne on ollut turha kiirehtiä viime minuutilla. Opettajien valvontavuorot ovat olleet pitkiä ja heidän on pitänyt sopia yhteiskoulun opettajien kanssa, että ovat voineet lähteä aikaisemmin valvontoihin 15 minuutin ajomatkan päähän.

Vanhassa rakennuksessa paljastuu korjausvaiheessa aina jotain ennaltaarvaamatonta, kuten kosteutta ja huonoa lämpöeristystä, joten aikataulu on venähtänyt jonkin verran. Kun koulurakennus viimeinkin on korjattu, se tulee palvelemaan meitä pitkään. Abeillehan tästä ei niin kauheasti ole enää iloa, mutta nykyisille yhteiskoulun seitsemäsluokkalaisille...

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Essi Veijalainen, Sami Harala,Ville Uusitalo, Pepita Heurlin, Anna Rajamäki, Iida Mäkelä, Juulia Kuusisto, Laura Vappula, Jonna Rosenberg, Ellinoora Tero, Leena Pohjonen, Karoliina Salo, Susanne Harala, Iida Mäkialho, Juha Kopio.

Kansi: Saksalaisprofessori kertoo hettiläiskaupunki Hattusan kaivausten historiasta.

MokkaMekka

Leena Pohjonen

MokkaMekka, tuo lukiolaisten ylpeyden aihe, joutui tilapäisesti siirtymään juhlasalin lavalle keittiön remontin myötä.

Remontin kestoa on vaikea määrittää, mutta tavoitteena olisi päästä lavalta takaisin entiseen tilaan joululoman jälkeen. Ilman oppilaskuntamme hallituksen apua ei MokkaMekkaa olisi ilmeisesti laisinkaan remontin aikana, joten on tyydyttävä edes siihen vaikeakulkuiseen taukotilaan mikä on annettu. Rehtorimme Pasi Rantalan mielestä on hyvä, että jotkut oppilaat keksivät väliaikaisen paikan, sillä hänen mielestä MokkaMekka on tärkeä viihtyvyystekijä opiskelijoille. Paikkaa on hänen aikana parannettu paljon, mutta ainahan voi tähdätä korkeammalle. Tiloja voisi pitää siistimpänä ja jatkaa opiskelijoiden toiveiden kuuntelua.

Huhujen mukaan MokkaMekkaan olisi luvassa play station ja taulu-tv, jos hallituksen budjetti kestää.

k

ysyimme myös hallituksen varapuheenjohtajan, Aleksi Penttilän mielipidettä taukotilastamme sekä hallituksen kädenjälkeä MokkaMekan suhteen. Hallitus on hankkinut sinne yhtä ja toista, kahvinkeittimestä biljardipöytään ja he kustantavat kahvin sekä teen. Tosin biljardipöydästä ei paljon hyötyä ole yhtenä kasana lattialla. Olisikohan uuden osto, jos vanhaa ei saada kokoon? Rahaa ei kuitenkaan ole rajattomasti, joten täytyy kärvistellä tällä, mikä on. Aleksin mielestä tila on tärkeä oppilaiden yhteishengen kannalta ja lukiolaiset saavat rentoutua tuntien välissä nauttien kahvista (mikäli pannu ei ole homeessa) ja sirkushuveista. Miinuksena varapuheenjohtaja piti tilan ahtautta ja epäjärjestystä.

Paikalle voisi myös hankkia hallituksen ulkopuolisen tilavastaavan. MokkaMekan kohtaloa joulujuhlan aikaan kysyttäessä Penttilä tokaisi, ettei asia ole hänen ongelmansa enää silloin, hän vain nauttii vielä, kun voi MokkaMekasta ja sen tarjonnasta. Entä mikä on

Vanhan MokkaMekan seiniä oli koristeltu mm. seinämaalauksella, joka syntyy tässä Tea Mustajärveltä ja Sanna-Liisa Asikaiselta.

meidän opiskelijoiden mielipide väliaikaisesta tilasta? Mitä muuttaisimme MokkaMekasta tai mitä tahtoisimme lisää? Abiturientti Jaakko Airio sekä seniori Elli Räisänen jakoivat mielipiteensä asiasta. Mitä mieltä olet tilapäisestä paikasta? Jaakko: ”Surkea ja huono.” Elli: ”Onhan sinne vaikea mennä mutta kyllä se menettelee, hyvä että on edes tuo tila.”

Mitä muuttaisit siitä? Jaakko: ”Muuttaisin paikan kokonaan. Biljardipöydän voisi jo vihdoin kasata!” Elli: ”Muuten ihan hyvä mutta ehkä tilaa voisi olla enemmän.” Toiveita MokkaMekan suhteen?Jaakko: ”Ei väliä, jos se ei vaikuta enää meihin.” Elli: ” Ei mitään erityistä, vanha paikka oli ihan hyvä.”

Asiasta tietämättömät varmasti pohtivat MokkaMekan historiaa. Ennen se sijaitsi siellä pienessä kopperossa, missä opinto-ohjaaja Pekka Kääntee nykyään vaikuttaa. Ei ollut kahvinkeitintä eikä telkkaria, biljardipöydästä puhumattakaan. Oli vain tila, jossa pelattiin korttia ja puhuttiin niitä näitä. Kun 1992syntyneet tulivat yläasteelle, siirtyi MokkaMekka alakertaan ja alkoi tapahtua mukavuuden nousua. Legenda kertoo, että uusi rehtori löysi kassakaapin salalokeron, josta saatiin rahaa oppilaiden käyttöön. Jopa kymppitonnista on puhuttu... Raha käytettiin sitten MokkaMekan parantamiseen. Ja siinä on onnistuttu. Vai, käsi ylös ne ketkä haluavat palata lähtötilanteeseen? Tuskin kovin moni. Joten mietitäänpä ensi kerralla, kun on jotain negatiivista palautetta tilan suhteen, että olisiko silti nykyinen tilanne entistä parempi. Maailma muuttuu ja niin meidän MokkaMekkamme sen mukana.

MokkaMekka, studentsʼ own place MokkaMekka has a new temporary location till end of the semester.

Oppilaskunnan hallituksen jäseniä sekä muita aktiiveja uuden ohjaajansa, Hanna-Leena Korhosen kanssa MokkaMekan nykyisessä “karkoituspaikassaan”, juhlasalin näyttämöllä.

Abit 100 päivää jäljellä

Leena Pohjonen

Abit viettivät perinteistä 100 päivää -juhlaansa, jolloin heillä alkaa lähtölaskenta koulun päättymiseen. Tänä vuonna teemana oli turismi.

o

Jaakko kurkistaa tulevaisuuteen Aaten kiikareilla.

li räikeästi pukeutunutta laskettelijaa sekä uimarenkaalla varustautunutta räpyläjalkauimaria. Perinteen mukaan abit olivat tehneet “aamukampansa” jossa koreili erillaisia matkailuun liittyviä tavaroita, kuten matkalippuja ja karttoja. Seinillä oli lauseita jotka sisälsivät sanan SATA esim. matikan luokan ovessa luki

“Täällä saa plusSATA” ja ruokalassa sai “santSATA”. Abit saivat pitää aamunavauksen pidennettynä versiona, tosin takuuta siitä, kuinka monen luokan kaiutin oli päällä, ei ole.

Jos jaksaa kuunnella epäselvää huutoa ja vuosia pyörineitä samoja biisejä uudelleen ja uudelleen, niin esitys varmasti miellytti.

Tosin korjausta edelliseen, tänä vuonna oli jopa laitettu uusia kappaleita sekaan eli kiitokset sille, joka mielikuvituksensa päästi valloilleen.

Drinkkikisan tuotoksen kalibrointia opettaja Hohkurin johdolla ja asiantuntemuksella. Alla Aleksi Penttilä ja ihanat räpylät.

Karoliina Salo (vas.) toimi juontajana ja Laura Vappula osallistui kaikkeen mahdolliseen kivaan tekemiseen.

Abit saavat erityispäivänään kiusata junnuja ja sennuja erillaisten pelien ja leikkien muodossa. Ohjelmassa oli drinkinvalmistuskilpailu, jossa kolme ryhmää valmistivat tarjolla olevista aineksista drinkin ja Karoliina Salo makutuomarina valitsi kisan voittajan. Voittajaksi selviytyi ryhmä, johon kuuluivat opettajat Hohkuri ja Tontti.

Ilmeisesti iän tuomalla kokemuksella he onnistuivat luomaan parhaimman makuelämyksen drinkkiinsä.

Yhdessä kilpailussa kilpailijat saivat 0.5 l viinapulloissa vettä ja kisasivat kuka juo nopeimmin pullon tyhjäksi.Tiedä häntä, oliko kisan idea kyseisissä pulloissa olevasta “väärästä” sisällöstä vai missä.

Niin kuin muinakin vuosina, juniorit ja seniorit kamppailivat keskenään lukion parhaiten tanssailevasta luokasta, jossa seniorit veivät ylivoimaisen voiton mahtavilla liikkeillään. Juniorien esitys oli heikko lukuunottamatta poikien moonwalkia, mutta sillä ei voittoa kuitenkaan saavutettu.

Parempi onni ensi kerralla?

Abit suomalaisina turisteina, vas. Timo Lehtonen, Oppilas Ollonen ja Valtteri Pinkkilä.

Abi vs. sisar -kilpailu on myös tullut parin vuoden aikana perinteeksi 100 päivää -juhlassa eli ei liene yllätys, että sellainen tänä vuonnakin järjestettiin. Tehtävänä oli kummallakin olla silmät sidottuna abin yrittäessä epätoivoisesti syöttää sisarukselleen neekeririnsuukkoa. Ahneus toimii valttina eli nopeimmin syönyt pari voittaa. Lukion parhaaksi sisarpariksi itsensä tänä vuonna söi kaksikko Julia ja Matias Kuusisto. Perinteitä jatkaen lopuksi siirryttiin yläpihalle pelaamaan halinattia ja muita leikkejä, joissa tosin junioreiden osallistuminen oli myöskin heikkoa. Ehkä uudet tulokkaat olisivat olleet oivia peliin Kuka pelkää abia?

Halinattia koulun pihalla.

Abeille on suotu hetkensä valokeilassa ja pian heidät jo potkitaankin pois valtaistuimelta - jos potkitaan. Vai kaatuvatko haaveet tästäkin seniorien käsissä ja he tulevat wanhojen tanssien myötä ottamaan paikan haltuun.

12th Graders 100 days left 12th graders or “abis” as we call them have only 100 days before they are done with the school. They were celebrating the day by arranging all kind of games for 10th and 11th graders as well as the teachers. Abis were dressed as tourists for this occasion.

Isänmaallista kisatunnelmaa.

Kuvassa Juuso Raitanen ja Kristian Nummelin.

Junnujumppa

n

Leena Pohjonen

akkilan lukion uudet juniorit toivotettiin virallisesti tervetulleeksi perjantaina 10. syyskuuta tutoreiden järjestämän “junnutuksen” avulla. Kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat siirtyivät heti aamun oppitunnin jälkeen Puttoseen, jossa heille ilmoitettiin junnujumpan teema: turvallisuus. Kaikille jaettiin kypärät, joita täytyi pitää koko päivä päässä, ja sen lisäksi junioreiden tehtäväksi tuli askarrella itselleen turvaliivit omalla nimellä varustettuna.

Emma Mäkelä ja Sanelma Tuliniemi odottivat innolla tanssiesityksen alkamista.

Kun kypärät ja turvaliivit olivat turvallisesti päällä, opiskelijat joutuivat menemään pienissä ryhmissä valokuvaan, jossa oli tarkoitus ilveillä parhaansa mukaan. Tylsimmän kuvan edustajia odotti myöhemmin iltapäivällä rangaistus. Kuvien ottamisen jälkeen siirryttiin koulun yläpihalle, jossa oli vuorossa joukkuekilpailu. Junioreiden tehtävänä oli liikuttaa pikkuauto sukkahousujen avulla tuolin luokse, jossa odotti omenan sieppaaminen vesiämpäristä, sokeripalan etsiminen jauhojen joukosta ja etikan juonti. Naaman sotkemisen jälkeen oli aika mennä ruokalaan syömään.

Welcome to the Senior High Party was on september 10th for freshmen or “juniors” with a theme Safety on he road.

Ruokailun jälkeen vuoden 2010 junioreista otettiin yhteiskuva ja siirryttiin päivän viimeiseen ohjelmanumeroon. Opiskelijat jaettiin neljään

Janette Suomalainen ja Sami Jalonen tykkäävät tästä!

Ylh. oik. Juuso Hoikkalankin mielestä juhla oli mielenkiintoinen.

ryhmään, jonka jälkeen he pääsivät esittämään tanssitaitojaan sekä lukion että yhteiskoulun oppitunneille. Musiikkina oli Fröbelin palikoiden tuttuakin tutumpi ”Sutsisatsisatsaa”. Aamupäivällä huonoimmin ilveilleelle ryhmällä järjestettiin erikoistehtävä: heidän piti laulaa ja leikkiä kesken yhteiskoulun äidinkielentunnin erään lastenlaulun tahdissa.

Juniorit 2010 Eturivi (vas.): Emilia Naski, Henna Lehtimäki, Tia Kaipiainen, Rami Tienhaara, Juulia Halonen, Henrik Salo, Mikael Oksman, Miika Laato. 2. rivi: Toni Leino, Jarkko Virtanen, Maija Kurri, Liisa Pohjonen, Sanna Koivisto, Milla Tamminen, Jonna Eerola, Monica Roslund, Otto Saarimaa, Sami Jalonen. 3. rivi: Hanna-Leena Korhonen (ro), Juuso Hoikkala, Titta Koskinen, Janette Suomalainen, Hanna Uusitalo, Antti Merikivi, Julia Salovirta, Jasmin Schönroos, Emma Mäkelä, Sanelma Tuliniemi, Anne Laato (ro). Takarivi: Eetu Matomäki, Joni Nieminen, Johannes Määttä, Teemu Kuisma, Jani Gröhn, Oskari Lehtimäki, Matias Kuusisto, Lotta Saarteinen, Eveliina Vilponen Ellinoora Tero

Tervetuloa, junnut!

Tänäkin vuonna junioreille pidettiin perinteinen junnujumppa, jonka tarkoituksena on päästä nöyryyttämään uusia tulokkaita. Haastattelimme muutamia tapahtumassa mukana olleita junnuja, joiden vastauksien perusteella nöyryytys ei tänä vuonna onnistunutkaan. Kysymykset: 1. Mitä oli ohjelmassa?

2. Mikä oli nöyryyttävintä? Miksi? 3. Mikä oli mukavinta? 4. Haluaisitko tällaisia päiviä lisää?

Sami Jalonen: 1. Teimme nimikylttejä ja kuljimme kypärät päässä. Etsimme myös sokeripalaa jauhoista. 2. Ei mikään, koska olen kokenut nöyryyttävämpiäkin asioita. 3.

Neutraali tilaisuus, en tiedä miksi. 4. Kyllä voisi pitää. Jonna Eerola: 1. Ei lisättävää. 2. En tiedä. 3. En muista mitä tapahtui. 4. En tiedä. Emma Mäkelä: 1. En tiedä. 2. No, ei oikein mikään. 3. Kypärät päässä syöminen, tuli turvallinen olo ja kaikki junnut olivat tasa-arvoisia.

4. Joo. Milla Tamminen: 1. En muista. 2. Ei mikään, koska oli kivaa. 3. Kypärät olivat kivoja.

4. Juu, oli mukavaa ja erilaista. Jasmin Schönroos: 1. Ei lisättävää. 2. Ei mikään. 3.

Kypärät ja Sutsisatsa, koska ne olivat hauskoja. Pidän kypäristä. 4. Kyllä, jos tapahtumat suunniteltaisiin vieläkin paremmin.

Mitä kuuluu, perhe Syrjänen?

Susanne Harala

Nakkilan lukion entinen opiskelija Matti Syrjänen asuu nykyään perheineen EteläAustraliassa, kaupungissa nimeltä Adelaide. Matin perheeseen kuuluu hänen tuleva vaimonsa Hayley Buck, joka oli lukiossamme vaihto-oppilaana vuoden 2009 sekä lisäksi heidän parikuukautinen tyttärensä Lily Maria. Tyttö syntyi 24. elokuuta.

Haastattelin Mattia Facebookin kautta ja kyselin häneltä perhe-elämästä sekä Australian ja Suomen eroista.

Mitkä ovat silmiinpistävimmät erot Australian ja Suomen välillä? Vasemman puoleinen liikenne, luonto ja monikulttuurisuus.

Miltä tuntuu asua Australiassa?

Ulkomaalaisena on aina vähän vaikeampaa, kun ei ole samoja oikeuksia kuin maan kansalaisilla.

Mun täytyy tehdä paljon enemmän paperitöitä, esim. kääntää dokumentteja suomesta englanniksi. Muuten täällä on kyllä hyvä asua.

Ilmat ovat hienot ja täällä tapaa ihmisiä joka puolelta maailmaa.

Millaista on australialainen ruoka?

Australiassa on ns. BBQ-kulttuuri (=barbeque) eli grilli tulille, kaljat kylmään ja kutsutaan kavereita.

Erityishuomiota kaipaavat myös australialaiset piirakat, joita syödään ketsupin kanssa, esim. lihapiirakka tai kanapiirakka. Itse tykkään paljon kanapiirakoista.

Mitä teet nykyään? Tällä hetkellä en oikeestaan tee muuta kuin hoidan Lilyä. Töitäkään ei vielä ole. Mutta olen harkinnut TAFEa, joka vastaa suomalaista ammattikorkeakoulua.

Oletko etsinyt töitä? Joo, olen muutamiin paikkoihin laittanut hakemuksen, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Miltä sinusta nyt tuntuu olla isä? Isänä oleminen on ihan kivaa, mielenkiintoista seurata kuinka oma lapsi kehittyy. On myös eräänlainen

Matti valmistui ylioppilaaksi keväällä.

How are you doing, The Syrjänen Family?

Matti Syrjänen graduated in Nakkilan lukio last spring and is living now in Adeleide, South- Australia with his spouse Hayley Buck and their daughter Lily Maria. Lily Maria was born on August 24th this year. haaste saada lapsi puhumaan suomea Australiassa. Aion hankkia pienen viulun Lilylle sitten, kun se vähän tuosta kasvaa :D Puhutko Lilylle siis pelkästään suomea? En puhu vielä kauheasti mitään, koska se tuntuu niin oudolta :D Lily osaa jo kommunikoida äännähdellen, juttelee juuri äidilleen ja lelukalalle.

Mitä Hayleylle kuuluu? Ihan hyvää, mutta kiirettä pitää. Hayley työskentelee Woolworthissa (supermarket) osa-aikaisesti, hoitaa lasta ja käy yliopistoa osa-aikaisesti.

Miten olette sopeutuneet elämään siellä kaikki yhdessä? Ihan hyvin. Vähän on vielä hässäkkää, kun täytyy mennä naimisiin, ostaa auto ja oma asunto... Ja tietenkin mä tarvitsen töitä!

Haluatko lähettää terveisiä Suomeen?

Terveisiä koko koululle, opettajille ja opiskelijoille ym.

Hayleyltä en valitettavasti saanut vastauksia, sillä hän oli juuri töissä. Kiirettä siis pitää!

Wikipedian tietoisku Adelaidesta Adelaide on Etelä-Australian osavaltion pääkaupunki. Kaupungin asukasmäärä oli 1.119.900 vuonna 2003. Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki. Kaupunki on nimetty kuningatar Adelaiden mukaan, joka oli Ison-Britannian kuningas Vilhelm IV:n puoliso.

Adelaidessa vallitsee välimerellinen ilmasto, suurin osa sateista tulee talvikuukausina eli, kun meillä on kesä. Sateisin kuukausi on kesäkuu, jolloin sataa vettä keskimäärin 80 mm. Kesäisin sataa vain vähän ja harvoin. Adelaide on Australian kuivin osavaltion pääkaupunki. Pakkaset ovat harvinaisia, eikä kaupungissa yleensä sada lunta.

Keskilämpötila on korkeimmillaan 29°C, mutta lämpötila vaihtelee huomattavasti. Noin kolmena päivänä vuodessa lämpötila nousee yli 40°C:n. Tammikuussa 1939 mitattiin kaupungin kaikkien aikojen korkein lämpötila, 47°C. Talvella, kesäkuusta elokuuhun, keskilämpötila on korkeimmillaan 15-16°C ja matalimmillaan 8°C.

Matka Turkkiin syyskuussa Nakkilan lukio on mukana Comeniusvaihto-ohjelmassa.

Kaksivuotinen vaihto on edennyt toiselle kierrokselle, ensimmäinen kohde oli sama kuin viimeinen keväällä eli Çorum, Turkissa. Lukiolaiset lensivät Istanbuliin ja jatkoivat siitä sisämaahan linja-autolla.

Mennen tullen matkalaiset tutustuivat Euroopan 2010 kulttuuripääkaupunki Istanbuliin ja sen ihmeisiin.

Essi Veijalainen, Sami Harala, Ville Uusitalo, Pepita Heurlin, Anna Rajamäki

Saksalaiset opiskelijat kirmaavat Hattusan muinaisen heettiläiskaupungin raunioilla.

A trip to Turkey in September The two-year Comenius-project has now the second round on.

The first destination was Çorum, Turkey, like it was the last in the spring. The Finnish students had a flight to Istanbul and then travelled by bus to inland. On both ends they had some time to see the wonders of the 2010 Culture Capital of Europe.

Hagia Sofia oli ensin kirkko, sitten moskeija, mutta Kemal Atatürkin päätöksellä nykyään museo, jossa molempien uskontojen tunnukset ovat esillä.

We arrived in Çorum at 7 in the morning. Turkish families picked us up from the bus station. We went to the school, where they were starting the semester. First trip was to the Hatip Boğazı canyon. Next day we were practising a play, where Ville Uusitaloʼs and Pepita Heurlinʼs roles were as Finnish king and queen, and visited the Archaeological Museum. On Wednesday we went to Hattusa, an old Hittite city. A German professor was our guide to the wast area, where we spent all day. We stayed all day at school on Thursday, because of a glass workshop and a quiz about each participating country. Germans and Italians went back home, but we stayed one more day, Friday, at school observing the classes, which were only in Turkish.

m

Ryhmäläiset Islamin ihmeet -näyttelyn mainostaulun edessä.

Anna Rajamäki ja Pepita Heurlin kuuntelivat esitystä kauan sitten islamistisessa maailmassa tehdystä keksinnöstä.

Hagia Sofian museota korjattiin ja joka puolella oli rakennustelineitä.

atkamme Turkkiin alkoi lauantaina 18.9. aamulla, kun otimme suunnaksi Helsinki-Vantaan lentokentän. Lensimme suoraan Istanbuliin Turkish Airlinesin koneella. Pääsimme perille Istanbuliin illalla ja sitten lähdimme suunnistamaan hotellille.

Hotellille päästyämme emme päässeetkään siihen hotelliin, johon olimme tehneet varauksen.

Huoneessamme oli ollut ”tulipalo”, joten pääsimme lähellä olleeseen neljän tähden hotelliin, mikä kelpasi mainiosti. Kun olimme vähän aikaa levähtäneet, menimme syömään ravintolaan, mikä olikin melkoinen elämys. Eteemme tuotiin suuri tarjotin, jossa oli paljon tuoreita kaloja. Siitä sitten valitsimme syötävämme.

Seuraavana aamuna lähdimme kiertelemään Istanbulia. Ensiksi menimme katsomaan pian ympäri maailmaa kiertävää näyttelyä, joka esitteli muslimien keksintöjä. Sen jälkeen menimme käymään Hagia Sofiassa. Sitten menimme syömään ravintolaan kebabbia/pihviä. Turisteja houkuteltiin ravintoloihin huutelemalla suomenkielisiä tervehdyksiä, mikä alkoi vähitelleen ärsyttää, kun joka puolelta kuului: ”Terrve, terrve”.

Lopuksi otimme suunnaksi suuren basaarin.

Matkalla shoppailimme aina välillä. Kun pääsimme basaarin ovelle, se olikin kiinni. Emme muistaneet, että basaari on kiinni sunnuntaisin. Basaariin tutustuminen jäikin sitten vasta seuraavaan lauantaihin.

Takaisin hotellille päästyämme lähdimme takseilla kohti linja-autoasemaa, josta bussimme Çorumiin lähtisi. Olimme asemalla ajoissa, joten päätimme

piipahtaa Euroopan suurimmassa ostoskeskuksessa, Forum Istanbulissa.

Kun pääsimme takaisin asemalle, bussimme lähti noin kello 9 illalla kohti Çorumia. Matkaa määränpäähämme oli noin 800 kilometriä, joten jouduimme nukkumaan bussissa. Perille Çorumiin pääsimme noin 7 aikaan aamulla. Çorumin linja-autoasemalta isäntäperheet noutivat meidän koteihinsa. Sieltä matkasimme siistiytymisen jälkeen kouluun, missä oppilaat esittelivät meille tiloja. Koululta lähdimme bussilla kanjonille, missä tarvoimme polkua, joka ylitti kanjonin pohjalla olevan joen monta kertaa. Välillä näimme myös vapaana kulkevia lehmiä. Kaksi opiskelijaa kastui pahanpäiväisesti kaaduttuaan joenpohjan liukkailla kivillä. Retken jälkeen palasimme koteihin syömään. Illalla kokoonnuimme vielä kahvilaan.

Kanjonin pohjalla ollut vuolas joki ylitettiin monta kertaa.

Arkeologit esittelivät vastikään löydettyä, muinaista kauppapaikkaa jo heti ensimmäisenä päivänä.

Hatip Boğazı -kanjoni oli ensimmäinen retkikohde.

Olimme koko päivän Çorumin arkeologisessa museossa. Tutustuimme kokoelmiin ja harjoittelimme näytelmää, jonka edellinen ryhmä oli toukokuussa suunnitellut. Näytelmä esitettiin illalla, jolloin vanhemmat ja paikallinen lehdistö oli paikalla. Suomen osuus oli kuningas ja kuningatar, joita esittivät Ville Uusitalo ja Pepita Heurlin. Loppuilta kului hotellilla rennosti.

Pepita ja turkkilainen lapsi.

Saksalaisprofessori esitteli kaivauksia.

Çorumin museon pienoismallista näkee heettiläislinnoituksen rakenteen.

Matkustimme keskiviikkona bussilla arkeologisille kaivauksille Hattusaan, muinaiseen heettiläiskaupunkiin. Sinne oli rakennettu pätkä muuria, jollainen sen alun perin otaksutaan olleen.

Kaivauksia esitteli koko päivän saksalainen professori. Hän kertoi meille heettiläiskansasta sekä kaivauksien historiasta.

Hattusassa on kaivettu jo liki 100 vuotta sitten, jolloin tekniikka ei ollut vielä kovin kehittynyttä ja paljon arvokasta esineistöä tuhoutui tai hävisi. Pääsimme näkemään kuuluisan leijonaportin sekä kalliotemppeleitä, joihin oli kaiverrettu mm. kaksitoista sotilasta. Ilta kului diskossa, jonne opettajatkin tulivat. Sinne oli jokainen perhe järjestänyt syötävää ja juotavaa.

Torstaina olimme koululla koko päivän. Meille oli järjestetty lasimaalaustyöpaja sekä iltapäivällä tietokilpailu, jossa esitettiin kysymyksiä osallistujamaista eli Italiasta, Saksasta, Turkista ja Suomesta.

Opiskelijat oli jaettu sekaryhmiin niin, että kaikissa ryhmissä oli osallistujia kustakin maasta.

Oman maansa kysymyksiin ei saanut vastata. Saksalaiset ja italialaiset matkustivat torstaiiltana pois, italialaiset Istanbuliin ja saksalaiset kotiin. Me jäimme aiemmin sovitun ohjelman mukaisesti vielä perjantaiksi Çorumiin.

Koulupäivä kului seuraamalla oppitunteja, jotka olivat valitettavasti vain turkiksi.

Iltapäivällä pääsimme vielä ostoksille, jonka jälkeen pakkasimme laukkumme ja kokoonnuimme hotelli Anitaan.

Turkkilaiset opettajat, vanhemmat ja opiskelijat saattoivat meidän viereiselle bussiasemalle ja kahdeksan tunnin matka kohti Istanbulia alkoi.

Opiskelijatkin pääsivät kokeilemaan, millaista on työ kaivauksilla.

Opettaja Kopio heijastuu Pepitan aurinkolaseista.

Suuresta basaarista löytyi paljon mielenkiintoisia vaatekappaleita Pepitalle ja Annalle.

Çorumilaisopettaja esittelee kuvataideluokan välineistöä opettaja Hohkurille.

Näimme risteilyllä delfiineitä.

Opettaja Hohkuri, Sami Harala, Ville Uusitalo sekä Euroopan ja Aasian yhdistävä Bosborinsalmen silta.

Jäähyväisten jälkeen edessä oli pitkä yö bussissa Çorumista Istanbuliin. Huonosti nukutun yön jälkeen olimme jälleen keskellä upeaa Istanbulia. Veimme tavaramme hotellin säilytystilaan ja lähdimme syömään, sillä huoneet oli tarkoitus saada vasta myöhemmin.

Aamiaisen jälkeen palasimme hotellille ja kuulimme, että siellä oli ollut “sähkökatko”, joten jouduimme siirtymään toiseen hotelliin.

Matkalla uuteen hotelliin, kuskimme sai sakot punaisiapäinajosta. Hotellille asettumisen

jälkeen lähdimme satamaan ja ohjelmassa oli risteily. Risteilyllä näimme saaristoa ja saimme opastuksen turkiksi. Maisemat olivat kauniita ja näimme myös delfiinejä ja meduusoita - paitsi Pepita:( Risteilyn päätyttyä menimme syömään hyvää ruokaa paikalliseen kebab-ravintolaan.

Syötyämme menimme tutustumaan basaariin (Grand bazaar). Kun olimme kierrelleet tarpeeksi, palasimme hotelliin nukkumaan.

Aamulla taksi haki meidät lentokentälle, jossa meillä oli vielä hieman aikaa. Sitten lensimme

Karma Rock 2010

Laura Vappula

Karma Rock on järjestetty vuodesta 1992 joka kesä, heinäkuun lopulla, Harjavallan yhteiskoulun rannassa. Yksipäiväisen festivaalin takana on Maj Karman Kauniit Kuvat -bändi, joka on ollut viime vuoden tauolla, mutta esiintyi Karma Rockissa. Festivaalin esiintyjälista on ollut monipuolinen ja vaihtoehtoinen. Mukaan on onnistuttu hankkimaan vähemmän tunnettuja musiikintekijöitä sekä sellaisia bändejä ja esiintyjiä, joiden kuulijakunta on valikoitunut. Tällä kerralla mukana oli mm. Pertti Kurikan nimipäivät -niminen yhtye.

Nimmari fanille.

Koska Pertti Kurikan nimipäivät -bändi on syntynyt? Miksi?

Bändi syntyi vuonna 24.4. 2009. Perustimme punk-bändin, koska Pekka Karjalaisen elokuva “Vähän kunnioitusta” tarvitsi räväkkää kehitysvammaisten musiikkia.

Leena Pohjonen, Iida Mäkelä ja Kristian Nummelin Karma Rockin tunnelmissa.

normaalia elämää ja heidän ei tarvitse olla kiusaamisen kohteena. Kun asiat sanotaan suoraan, pystymme olemaan vahvempia kaikki yhdessä.

Mistä idea bändin nimeksi on lähtenyt?

24.4. on Pertin nimipäivä, joten bändi sai nimekseen Pertti Kurikan nimipäivät.

Teettekö te kappaleenne itse?

Kyllä, Kari sanoittaa kappaleemme.

Onko teiltä tulossa levyä?

Kohta pitäisi tulla, mutta emme tiedä tarkasti.

Ei riitä aikaa miksaamiseen muilta kiireiltä.

Missä olette keikkaileet?

Kaikki alkoi siitä, kun biisimme “Kallio” kolahti jengiin ja keikkoja alkoi sataa. Olemme olleet esiintymässä mm. Tavastialla ja Vastavirtafestivaaleilla.

Mitä sanomaa haluatte levittää biiseillänne?

Toivomme, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin kehitysvammaisia. Kehitysvammaiset saavat toivoa, että hekin pystyvät elämään

Pertti Kurikan nimipäivät Kari Aalto laulaja, sanoittaja Toni Välitalo rumpali Pertti Kurikka kitara Sami Helle basso

Laura Vappula on itsekin käynyt jo monena vuotena Karma Rockissa.

Herra Ylppö ja Ihmiset esiintyy: Mikko Mäntymäki osaa ottaa yleisönsä.

Karma Rock 2010 Thanks to the Maj Karman Kauniit Kuvat -band the Karma Rock Festival has been arranged annually since 1992 in July in Harjavalta.

The list of performers has always been interesting, numerous alternative bands have been performing their music at the festival.

This year Pertti Kurikan Nimipäivät band was visiting the Festival. All members are disabled, but anxious to play music. The band got itʼs name, because April 24th is Perttiʼs nameday. It was founded for making music for the film Vähän kunnioitusta (Some respect).

Maj Karman Kauniit Kuvat -bändiin kuuluvat vas. Kimmo Kurittu, Häiriö Piirinen, Janne Savolainen ja Herra Ylppö.