Lyydia helmi 2011

Helmikuu 2011

LYYDIA

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestint채kasvatus

Nakkila

150 vuotta

JOULUINEN ESSEN VILJAN KOKEMUKSET ITALIASTA VAIHTO-OPPILAS VELIA

Lukion joulujuhla ja Nakkila 150 vuotta

Leena Pohjonen

Lukion joulujuhla järjestettiin yöllä Salomonkalliolla keittiöremontista johtuen, juhlasali kun toimi ruokasalina vuodenvaihteeseen asti. Koululta oli bussikuljetus Salomonille ja takaisin, ja paikanpäällä koulu tarjosi glögiä ja pipareita. Paikalle oltiin tehty nuotioita, jotka toivot valoa pimeään yöhön, opettajien otsalamppujen lisäksi. Ohjelmassa oli hippaleikkejä, runo, lukuteatteri sekä ilotulitus!

Salomonkallion hiihtokeskus keskiyöllä tarjosi ikimuistoiset puitteet viettää lukion joulujuhla. Vaikka pakkasta oli 30 astetta, se ei haitannut lämpimästipukeutuneita lukion opiskelijoita ja opettajia. Nuotiot ja jätkänkynttilät toivat hienon kontrastin tähtikirkasta taivasta vasten. Oppilaskunnan hallitus oli suunnitellut erilaisista leikeistä hauskoja liikuntanumeroita, joihin kaikki osallistuivat. Väliajalla tarjoiltiin sisätiloissa pipareita ja kuumaa glögiä. Lopuksi kaikki siirtyivät busseihin ja hyvinansaitulle joululomalle!

Opiskelijat etsiytyivät nuotion lämpöön Salomonkalliolla. (Ylh.) Glögi lämmitti väliajalla. (Kesk.)

Emma Mäkelää ja Lotta Saarteista ei pakkanen haitannut. (Alh.)

Christmas party at Salomonkallio The party was arranged at an extraordinary place, skiing resort and in the middle of the night. The temperature was -30°C, but all students and teachers had covered themselves with warm clothes, some with ice fishing overalls.

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Alisa Ojala, Vilja Hakanpää, Velia Viespoli, Jori Renfors, Leena Palomäki, Susanne Harala, Leena Pohjonen, Juha Kopio. Kansi: Opiskelijat tarjoilivat perinteisiä esseniläisiä pullia Comeniuskokoontumisessa joulukuussa Saksassa.

Nakkila 150 vuotta Vuosi 2011 on Nakkilan juhlavuosi, sillä kuntamme täyttää huikeat 150 vuotta. Tätä juhlittiin koulussamme tanssiaisten muodossa.Muutoinkin oli syytä juhlaan, sillä keittiöremontti oli viimeinkin ohi ja juhlasali taas siinä käytössä, johon se on tarkoitettukin.

Juhlapäivän ohjelmaan kuului alkumaljan jälkeen puheita, molempien koulujen yhteinen juhlalounas ja itse tanssiaiset.

o

Leena Pohjonen

ppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Heikki Knihti juonsi juhlan ja piti myös puheen, jonka osana hän lausui toisen vuosikurssin opiskelijan, Joni Kukkulan, tekemän runon. Ohjelmaan kuului myös entisen yhteiskoulun rehtorin, Seppo Vesanderin, muistelmia omista vuosistaan koulullamme. Hän kertoi, miten hänenkin aikanaan koululla oli oltu remontin jaloissa. Sen jälkeen vuorossa oli perinteinen Vapauden Viestikapulan luovuttaminen, jota oli pyydetty todistamaan edustajat Nakkilan Sotaveraaneista.

Lukion oppilaskunta oli kerännyt syksyn taksvärkissä rahaa Unicefille, jonka ansiosta olimme saaneet vieraaksemme Unicef-lähettiläs Kaisu Honkalan.

Lukion oppilaskunta haastoi Nakkilan Yrittäjät mukaan taksvärkkiin. Haastetta saapui vastaanottamaan juuri tehtäväänsä valittu puheenjohtaja Terja Limnell.

Varsinaisen juhlaohjelman ja lounaan jälkeen alkoivat tanssiaiset, joissa tuttuun tapaan soitti Nakkilan Harmonikat. Halukkaat pääsivät myös valokuvauttamaan itsensä ystävien tai tanssiparinsa kanssa.

Nakkila 150 vuotta -tanssiaiset oli juhlavuoden avaus lukion ja yhteiskoulun taholta.

Juho Saarimaa ja Monica Roslund saapumassa juhlasaliin.

Joni Kukkula ja Valtteri Pinkkilä juhlatanssiaisten pyörteissä. (Ylh.)

Liikunnanopettajat Marika Ahtola ja Timo Vanha-Kämppä opettivat opettajatkin tanssimaan kehittelemäänsä juhlatanssia.

Karoliina Salo ja Petra Laato.

Nakkila 150 years old Both schools started to celebrate the year by arranging a ball. It was also a re-opening for the cafeteria, which was all fall semester under renovation. The festival hall was serving as a cafeteria and the Christmas party of the senior high was moved to Salomonkallio skiing resort.

Kaikki läsnäolijat tarttuivat toisiaan kädestä ja muodostivat kaksi piiriä.

Juhlasalikin osoittautui pieneksi tässä yhteisesiitymisessä.

Letkajenkka on vakiolistalla, kun koululla on tanssiaiset.

Viljami Vappula ja Pepita Heurlin.

Syyslukukausi oli raskas kaikille kouluyhteisömme jäsenille, mutta erityistä joustavuutta vaadittiin siivous- ja ruokahuoltopuolen väeltä. Tämän johdosta heitä muistettiin ojentamalla kukat.

Juulia Halonen, Tia Kaipiainen ja Emilia Naski vetämässä henkeä väliajalla.

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset on lähes kaikissa suomalaiskodeissa seurattu tapahtuma ja innoittajana moniin muihin tanssiaisiin. Tänäkin vuonna otettiin oppia presidentinlinnan tapahtumista. (Alh.)

Oma kirkko ja oma hautausmaa. Nakkilasta löytyy myös koko valtakunnassa tunnettu slogan: Siin Nakkila kirko vaiheill.

Haastattelimme paria Nakkilan asukasta ja kysyimme heidän mielipidettään Nakkilasta. Nakkila käsitteenä vaikuttaa olevan vaikea mieltää, koska kuntarajat eivät tunnu esteenä millään suunnalla. Monet käyvät töissä naapurikunnissa, kuten ovat aina tehneet, liikunta- ja muut harrastukset vaativat usein menemistä Harjavaltaan, Poriin tai jopa edemmäs. Nakkilalla ei ole omaa verotoimistoakaan nykyään, vaan sellainenkin palvelu on keskitetty Poriin.

Julia 19 v. lukiolainen, Jan 24 v. ammattikouluopiskelija, Markku 49 v. kunnanvaltuutettu ja yrittäjä.

1. Mitä 150 v. itsenäinen kunta merkitsee sinulle? 2. Oletko aito Kyltti Onnipekan katolla. syntyperäinen nakkilalainen? 3. Mitä pidät Nakkilasta? 4.

Nakkilan huonot puolet? 5. Vaikutuksesi Nakkilassa? 1. Julia: Hienoa että ollut niin kauan itsenäinen. Pitkän kokemuksen takia asiat osataan hoitaa. Jan: Ei mitään. Kuulin asiasta viikko sitten.

Asiaa ei ole mainostettu eikä hyödynnetty. Markku: Hyvä, että on itsenäinen, sillä Nakkilalla ei ole taloudellista tarvetta kunta-liitoksille.

2. Julia: Kyllä vain. Jan: En! Markku: Olen. 3. Julia: Hyvä sijainti.

Monipuoliset harrastusmahdollisuudet. Jan: Kiva, perheille sopiva kunta. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet on iso plussa. Markku: Mukava pieni maalaiskunta. Suhteellisen hyvät palvelut. 4. Julia: Pienen asukasluvun takia palvelut ovat heikkoja. Toiset rakennukset, kuten esimerkiksi liikuntahalli, kaipaisivat peruskorjaukset.

Jan: Jämähtänyt paikalleen. Ihmisten periaatteet ovat joltain 50luvulta. Markku: Junayhteyksien puute ja huonot bussiyhteydet.

Julkinen liikenne heikko. 5. Julia: Opiskelija sekä lentopalloilija.

Jan: Outolintu :D Mukana Nakkilan Paterien nuorisotoiminnassa valmentajana. Markku: Yrittäjäyhdistyksen hallituksen jäsen (toiminut myös puheenjohtajana), Nakkilan Paterien johtokunnan jäsen, yrittäjä, kunnanvaltuutettu sekä teknisenlautakunnan Selkäkankaan hiidenkiuas, joka on puheenjohtaja. ajoitettu n. 3000 vuotta vanhaksi.

Helsinki-Vantaan lentokentän jääntorjunta on saanut kansainvälistä kiitosta. Muualla Euroopassa lentoja jouduttiin perumaan, mutta Suomessa ei.

Borbeckin lukiossa oli ensimmäisenä vuorossa power point -esitykset.

(Oik. ylh.)

Comenius-kokoontuminen Essenissä Itsenäisyyspäivän jälkeen ryhmä Comenius-vaihtoon sitoutuneista opiskelijoista ja opettajista pääsi nauttimaan oikeasta joulunalustunnelmasta Essenissä, Saksassa.

Vieraat pääsivät tutustumaan laajaan kulttuuritarjontaan, opettajat jopa kuuluisaan Aaltoteatteriin, jossa esitettiin Copeliabaletti.

l

Borbeckin linna.

ähdimme Nakkilasta 7. joulukuuta kohti Esseniä. Saavuimme Saksaan paikallista aikaa iltakahdeksalta, joten tiistaiksi ei ollut varattu ohjelmaa. Majoituimme perheisiin ja tutustuimme heihin illan aikana. Opettajat majoittautuivat hotelliin.

Keskiviikkoaamuna menimme kouluun, ja jokaisen osallistuvan maan oppilaat esittivät Power Point-esitykset maidensa arkeologiasta, kuten projektin teemaan kuuluu. Saksalaisten arjesta poiketen kävimme syömässä koulun toisessa rakennuksessa, kun yleensä oppilaat tuovat kouluun omat eväänsä.

Kyltti lukion seinällä.

Dilan kaivosmuseon valojen keskellä. Neonvalot loivat erikoisen tunnelman muutoin niin pimeään, entiseen kaivosalueeseen.

Museon katolta avautui näkymä yli öisen Essenin.

Myöhemmin iltapäivällä menimme hiilikaivosmuseoon, jonne pääsy oli melko vaivalloista useiden ratikanvaihtojen takia. Essen on entistä hiilikaivosaluetta, jonka takia siellä on paljon hiilikaivoksia, joista on tehty myöhemmin museoita.

Illalla vietimme aikaa keilaamalla opiskelijoiden kesken.

Kaivos-

Comenius-meeting in Essen, Germany museon The 6th meeting took place in the beginning of sisäänDecember. Guests enjoyed a large variety of käyntikin oli culture e.g. dance, Christmas market, museums, elämys. radio station and ballet at the Aalto theatre.

Essenissä oli satanut lunta, joskin se ehti sulaa pois ennen kuin vierailuviikkomme oli ohi.

Matkustaminen tehtii pääsääntöisesti raitiovaunulla.

Torstaina kiersimme kaupunkia etsimällä vastauksia kaupunkiin liittyviin kysymyksiin. Meille jäi myös hieman aikaa ostoksille ennen kuin menimme kuuntelemaan pormestarin tervehdystä. Mukana oli myös muita Comenius-projektiin osallistuvia oppilaita 14:sta eri maasta. Kun pormestari lopetti puheensa, suuntasimme oman ryhmämme kanssa paikallisen Radio Essenin toimistoon, jossa yksi oppilas jokaisesta neljästä maasta sai mahdollisuuden puhua radiossa. Saksalainen Jascha käänsi puheemme saksaksi. Kun radiolähetys oli ohi, lähdimme takaisin kaupungille ja tietenkin ostoksille. Iltaohjelmaan kuului illanviettoa paikallisessa kahvilassa. Opettajat olivat nauttimassa Aalto-teatterissa.

Alisa valmistautuu puhumaan Saksan kansalle.

Essenissä oli aitoa joulutunnelmaa valoineen, jopa karuselleineen.

Perjantaina jakauduimme viiteen pienempään ryhmään ja lähdimme kukin eri museoon. Matkustamiseen oli varattu kaksi tuntia aikaa yhteen suuntaan, joten matkustimme eri kulkuvälineillä aina bussista junaan.

Tehtävänä oli suunnitella museosta pieni esitys, johon tarvittiin kuvia ja tietoa. Kun palasimme koululle, kokosimme yhdelle suurelle taululle esitykset joka museosta. Illalla lähdimme teatteriin, jossa esiintyi toisen Comenius-projektin oppilaat.

Näytelmän nimi oli Away, joka koostui pienistä pätkistä. Pätkät kuvasivat kulttuurien eroja. Teatterin jälkeen käväisimme joulumarketilla, jossa myytiin kaikkea mahdollista joulutavaraa. Glögien maistelun jälkeen menimme keilahalliin,

jossa keilauksen sijaan kuitenkin vain söimme ja kahvittelimme.

Viimeisenä päivänä menimme kouluun hieman myöhempään. Kun saavuimme koululle, viimeistelimme edellisen päivän museoihin liittyvät esitykset ja esitimme ne muille ryhmille. Sen jälkeen saimme piparkakkutalopaketit, ja me suomalaiset kokosimme omamme ennen muita. Saksalaiset yllättyivät siitä että teemme taloja vuosittain, joten saimme anteeksi sen, ettemme kuunnelleet ohjeita.

Joulupukki ja -muori toivat kaikille saksalaisia herkkuja joihin olemmekin tutustuneet Lidlin hyllyillä.

Essenin keskustaa nähtynä pormestarin virkahuoneen ikkunasta. (Oik. ylh.)

Voittoisa Suomen piparkakkutalonrakennusryhmä saksalaisvahvistuksineen.

Gingerbread house Our schoolʼs team with assistance of German Paul (right) won the competition about making of gingerbread houses.

Reipasta menoa diskossa.

Pääsimme ajoissa myös pois koulusta, jotta ehdimme valmistautumaan illan juhliin. Muut Comeniusryhmät olivat järjestäneet juhlat, joihin me saimme myös osallistua. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa, sekä jokaisella saksalaisella koululla esitykset omista kouluistaan.

Sunnuntaiksi ei ollut ohjelmaa, sillä lähdimme niin aikaisin kotiin. Perheet saattoivat meidät lentokentälle, ja koska meillä oli aikaa, menimme odottamaan Starbucks-kahvilaan lentomme lähtöä.

Lentomme lähti kolmen aikoihin Saksasta, joten olimme vasta iltamyöhällä kotona. Koska koko viikko meni suurilta osin valvomiseksi, univelka on vieläkin suuri. Se ei kuitenkaan ketään haitannut, vaan kaikki tulivat onnellisina kotiin.

Alisa Ojala, Jori Renfors

Koristelulla oli aikaansaatu lämminhenkinen tunnelma vanhaan panimoon, jossa oli päätösjuhla.

Viljan kolme kuukautta Italiassa Lukion toisen vuosikurssin opiskelija, Vilja Hakanpää, opiskeli Isernian lukiossa syyskuusta jouluun.

Hänen vaihtonsa liittyy edelleen keskenolevaan Saksa-Turkki-Italia-Suomi -vaihtoon. Ohjelmaan kuuluu myös, että isernialainen lukioopiskelija vierailee koulussamme vastaavat kolme kuukautta.

Kahvilassa muuten vaan aikaa viettämässä.

m

atkani Italiaan alkoi erityisellä tavalla. Samalla hetkellä, kun olin nousemassa lentokoneeseen, viereiselle kiitoradalle laskeutui maailman suurin matkustajalentokone.

Oli hienoa nähdä niin valtaisan suuri lentokone lähietäisyydeltä. Ensimmäiset viikot Iserniassa menivät hirmuisen nopeasti. Totuttelin elämään uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Uusi koti tuntui kodilta jo ihan ensimmäisestä päivästä lähtien ja Syntymäpäivillä samaisessa kahvilassa. perheen kanssa asiat sujuivat alusta asti helposti. Tulimme hyvin juttuun ja olin onnellinen heidän kanssaan.

Iserniassa ihmiset ovat todella ystävällisiä, vaikka suurin osa ihmisistä ei englantia puhukaan. Minut otettiin hyvin vastaan ja kaikki auttoivat mielellään. Sain osakseni paljon huomiota paikallisilta ihmisiltä, koska erotuin ulkonäöllisesti heistä niin paljon. Isernia kun ei ole mikään hirveän iso paikka, niin herättää hämmennystä, kun sinne saapuu ulkomaalainen ihminen. Ihmiset suhtautuivat minuun kuitenkin hyvin positiivisesti.

Koulun käyntini Italiassa on hyvin erilaista kuin Suomessa. Koulu alkoi aina 8.15 ja loppui useimpina päivinä 13.45. Siellä oppilailla on oma luokka, johon tuntia pitävä opettaja saapuu, toisin kun meillä Nakkilan lukiossa. Koulussa syötiin omia eväitä ja lounas syötiin kotona koulun jälkeen noin

kello 14.30, ainakin meidän perheessä. Italiassa oppilaat lakkoilevat melko usein milloin mistäkin syystä ja nuoriso menee kaduille osoittamaan mieltään. Menin heidän mukanaan kadulle muutamaan kertaan. Kokemuksena ne olivat aika erityisiä, koska en usko, että tulen Suomessa sellaista tekemään. Pääsin myös kokemaan miltä tuntuu vallata koulu.

Syyskuussa vaihtoni alkuviikkoina Iserniassa oli joka päivä noin 20-25 astetta lämmintä, ihanan kesäistä siis. Lähtiessäni Joulukuun puolen välin jälkeen lämpötila oli 0:n paikkeilla. Sen kylmemmäksi se ei siellä laskekaan.

Päivisin olin koulussa, kuten muutkin nuoret Italiassa, ja iltaisin yleensä mentiin kavereiden kanssa ulos.

Täysin uudessa ympäristössä oli paljon tekemistä, koska jopa kaduilla kävely oli mielenkiintoista ja mukavaa.

Kivointa siinä kuitenkin oli se, että tutustui uusiin ihmisiin ja löysi kavereita.

Läksiäisbileet.

Student exchange Vilja Hakanpää and Velia Viespoli (last page) are involved into a student exchange program. Vilja was from September to December 2010 in Isernia, Italy, and Velia in Nakkila from January to April 2011.

Liikuntatunnilla käveltiin lankkua pitkin.

Muutamista ihmisistä Iserniassa tuli minulle hyvin läheisiä ja olen pitänyt heihin yhteyttä internetin välityksellä nyt Suomeen palattuani. Pidän yhteyttä myös perheeseen, jonka luona asuin.

Palaan Iserniaan ensikesänä takaisin moikkaamaan kaikkia tuttuja! En vaihtaisi Italiassa viettämiäni kolmea kuukautta mihinkään. Elin siellä mielettömän hienoa aikaa ja olisin mielelläni jäänyt sinne vielä hetkeksi. Koen olevani hyvin onnekas, että sain mahdollisuuden tälläiseen vaihtoon. Kannustan kaikkia olemaan rohkeita ja ottamaan tilaisuuden vastaan, jos joskus tulee mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi. Kokemuksena oma vaihtoni oli aivan upea. Matkasta jäi paljon hyviä muistoja, joita muistelen varmasti vielä vuosienkin päästä!

Vilja Hakanpää

Asepalveluksessa

Military service Two of our schoolʼs last year graduates stepped into the service in Juneʼ10 and are in the Reserve Officer Academy of Hamina right now. I was honored to participate into the Gala for student officers and their partners in Hamina during the Christmas break.

Kaksi koulumme entistä opiskelijaa, Rami Palomäki ja Juho Saarimaa, astuivat armeijan palvelukseen 12. heinäkuuta 2010. Pojat aloittivat Niinisalossa alokkaina, ylenivät valapäivänä tykkimiehiksi, jatkoivat siitä aliupseerikoulutukseen ja pääsivät reserviupseerikouluun (RUK) Haminaan asti, missä he ovat tällä hetkellä. Heidän armeijaaikansa päättyy ensi heinäkuussa, jolloin heistä toivottavasti tulee vänrikkejä. Itselläni oli ilo päästä seuraamaan sekä valapäivän tapahtumia, että RUK:n kurssijuhlaa.

Rami ja minä.

Paraati valan jälkeen Niinisalossa. (Alh.)

n

iinisalon tykistöprikaatin valapäivää vietettiin tällä kertaa Sastamalassa 27.8. 2010.

Valan alussa varusmiehet marssivat pattereittain kentälle, jolla he vastaanottivat tykkimiehen arvonsa. Valakaavan esiluki veteraani Lauri Koski, jonka jälkeen tulevat tykkimiehet toistivat valan tämän perässä. Valan aikana omaiset saivat kuunnella erinäisiä puheita ja paikalla laulettiin myös muutamia virsiä. Lopulta varusmiehet poistuivat kentältä kulkueena.

Varsinaisen valatapahtuman jälkeen varusmiehille ja heidän omaisilleen oli tarjolla hernekeittoa. Ohjelmaan kuului myös varustenäyttely sekä viihdekonsertti, jossa esiintyi Satakunnan Sotilassoittokunta sekä Anneli Mattila.

Olin Ramin avecina kurssijuhlassa, jota pidetään Suomen hienoimpana juhlana Linnan juhlien jälkeen. Juhlijoina ovat siis upseerioppilaat (uo) aveceineen.

Me avecit saavuimme Haminaan lauantaiaamuna busseilla ja söimme “Daamiaista” muonituskeskuksessa.

Aamiaisen jälkeen asetuimme isona joukkona varuskunnan pihassa olevalle aukiolle ja odotimme upseerioppilaidemme saapumista.

Luvassa oli ruusurynnäkkö, jossa varusmiehet ryntäävät ruusut suussaan aveciensa luokse vaaleanpunaisen savun saattelemina. Rynnäkön jälkeen suunnattiin busseille ja pääsimme hotelleille laittautumaan juhlaa varten.

Itse juhla oli jaettu moneen eri alueeseen.

Isossa teltassa pihalla järjestettiin suurin osa esityksistä, mm. soittokunta soitti tanssimusiikkia, varusmiesten oma bändi esiintyi ja viimeisenä ohjelmanumerona oli speksi, joka on näytelmä varuskunnan eri osastojen toiminnasta. Sisällä rakennuksissa sijaitsi disko, jazz-klubi, erillinen oleskelualue sekä valokuvaamo. Juhla oli erittäin onnistunut, vaikka ulkona oli pakkasta -15 ⁰ C ja mereltä kävi todella kylmä tuuli, mikä väistämättä laski teltan lämpötilaa.

Sunnuntaina oli sitten tarkoitus tutustuttaa avecit varuskuntaan ja kierrättää ympäri Haminaa, mutta valitettavan kylmän sään vuoksi useimmat kävivät vain kaupungilla syömässä.

Itse sain kuitenkin napattua muutaman kuvan Haminan harvinaisesta keskustasta, joka on rakennettu ympyrän muotoon Raatihuoneen ympärille. Lisäksi voin nyt kehua tietäväni millaista on nukkua armeijan punkassa :D.

Susanne Harala

Juho Saarimaa, valantehnyt tykkimies.

Tykistöprikaatin tarkkuudestaan kuuluisa raskain kalusto on kotimaista valmistetta.

Velia Viespoli

Velia Viespoli

Joululoman päätyttyä tuli kouluumme vaihto-oppilas, Velia Viespoli, Italian Iserniasta. Velia opiskelee samassa lukiossa, jossa Vilja Hakanpää vietti kolme kuukautta viime syksynä. Heidän molempien vaihdot perustuvat CIMO:n oppilasliikkuvuus-ohjelmaan.

Ohjelma tarjoaa ilmaisen vaihdon lentolippuineen, jopa taskurahan. Vaihdon pituus vaihtelee kolmen ja kymmenen kuukauden välillä, Velian ja Viljan tapauksessa kyseessä on kolmen kuukauden vaihto.

v

elia Viespolilla ei ollut paljonkaan tietoa Suomesta, puhumattakaan Nakkilasta, ennen tuloaan tänne. Hän oli saanut tietää jotain Piirtämistä Turun kasvitieteellisessä Suomesta, koska oli puutarhassa. samalla luokalla Vilja Hakanpään kanssa. Nakkilassa hän asuukin Viljan luona.

Velia kertoo oppineensa vasta muutamia ilmauksia suomenkielellä, kuten hyvää huomenta, hyvää yötä ja kiitos.

Hän saa ne lausuttua, mutta ei kirjoitettua - ainakaan vielä.

Eroja italialaisen ja suomalaisen lukion välillä on paljon. Italiassa opiskelijat pysyvät samassa luokkahuoneessa koko päivän, opettajat kiertävät. Koulu alkaa kello 8.15 ja päättyy 13.45.

Jokainen oppitunti on 60 minuuttia, eikä oppituntien välillä ole Villu Jaanisoon teos Toolid Tallinnan Kumussa. välitunteja. Ainoa tauko on kello 11.00 ja se kestää vartin.

Koululla ei lounasteta, vaan jokainen syö vasta päästyään takaisin kotiin. Joillain opiskelijoilla on mukana eväät. Kun koulupäivä on viisi ja puoli oppituntia, mutta pitää kertyä kuusi tuntia, joka päivästä jää puolituntinen. Nämä suoritetaan kerran kuussa. Koulua on myös lauantaisin ja koulupäivä on silloinkin viisi ja puoli tuntia.

Velia kertoo pitävänsä Suomesta. Hän on saanut hienon vastaanoton isäntäperheessä, Viljan isosisko Veera on mm. vienyt hänet laskettelemaan Hiittenharjulle, Harjavaltaan sekä luistelemaan Harjavallan jäähalliin. Viljan kanssa katsotaan usein englanninkielisiä elokuvia.

Velialla on kahden kodin perhe eli hän asuu äitinsä Rosannan ja 16-vuotiaan Valeriano-veljensä kanssa, mutta näkee isäänsä säännöllisesti. Hänen siskonsa Veronica, joka on 24, sai vastikään tyttären, jonka nimi on Sofia. Velian äiti on ammatiltaan sairaanhoitaja ja isä työskentelee konenkäyttäjänä elokuvateatterissa.

Kotimaassaan Velia viettää paljon aikaa ystävien seurassa, ovathan italialaiset tunnettuja sosiaalisuudestaan. Velia kuuluu partiotyttöihin, nyt jo lähes kymmenettä vuotta. Hän on iltaisin ja viikonloppuisin tarjoilijattarena pitseriassa. Hän kertoo pitävänsä yhteyttä kavereihin ja perheenjäseniin internetin välityksellä, Skype on paljon käytössä, samoin Facebook.

Velia on käynyt tähän mennessä Porissa, Turussa, Helsingissä (pikaisesti) ja Tallinnassa. Hän palaa kotiin huhtikuun 8. päivänä.