Lyydia

Kesäkuu 2011

LYYDIA

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus

VAPPU

COMENIUSMATKA ROOMAAN JA ISERNIAAN RANSKANLUKIJAT KEVÄISESSÄ PARIISISSA

Opettaja Joonas Hohkuri hyvästelee isäntiä Isernian rautatieasemalla toukokuussa.

Comenius-projekti päättyi Kaksivuotinen archaeology@roots2future-projekti päättyi toukokuussa kokoontumiseen Iserniaan, Italiaan. Mukana projektissa ovat olleet lukiot Essenistä, Saksasta, Iserniasta, Italiasta, Çorumista, Turkista sekä meidän lukiomme.

Kokoontumisia on ollut kahdesti kussakin maassa. Isännät ovat keksineet mielenkiintoisia käyntikohteita, kunkin maan historia ja nykyisyys on tullut tutuksi ja erityisesti maukas ruoka! Vallankin italialaiset ovat olleet innokkaita tarjoamaan pastaanperustuvia, toinen toistaan maittavampia aterioita. Opiskelijat ovat tehneet paljon yhteisiä töitä, mieleenpainuvin taisi olla piparkakkutalokilpailu Essenissä.

Nakkila nimittäin voitti kilpailun. Italialaiset kokosivat kuluneet kaksi vuotta yhdeksi kirjaseksi, joka julkaistiin Iserniassa. Kirjasessa on kuvia ja artikkeleita kokoontumisista sekä historiallisista kohteista projektiin osallistuneiden lukioiden ympäristöstä. Uutta projektia koulullemme odotellessa toivotamme hyvää kesää!

Comenius-project The Comenius-project, that took two year for senior high schools from Turkey, Italy, Germany and Finland, is over. The last meeting was in Isernia, Italy in May.

Weʼve learned lots of interesting things about history and everydayʼs life on each country and especially tasted excellent food! Looking forward for a new project! Happy summer vacation!

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Emma Mäkelä, Sanelma Tuliniemi, Sofia Setola, Sami Harala, Taneli Puputti, Lari Nurmi, Jori Renfors, Ellinoora Tero, Elli Räisänen, Mari Soininen, Valtteri Vanne, Viljami Vappula, Juha Kopio. Kansi: Valtteri Vanne tuulettaa italialaisessa rauniokaupungissa.

Lukion Wappu Perjantai-iltapäivällä 29.4. lukiolaiset nauttivat aurinkoisesta säästä ja oppilaskunnan hallituksen järjestämästä vappu-ohjelmasta.

Ohjelmaan kuului tietokilpailua ryhmissä, erilaisia leikkejä ulkona sekä tietysti pukukilpailu, jonka teemana oli tällä kertaa rock.

Julia Kiviholma ja Annika Lähteenmäki vappuasuissaan.

Helena Kallio ja Mari Soininen juontajina.

J

uhla aloitettiin sisätiloissa Lyydia Puttonen -salissa, joka oli koristeltu serpentiinein ja vappupalloin. Ohjelmaa juonsivat lukion oppilaskunnan hallituksen jäsenet.

Juhlat alkoivat tietokilpailun merkeissä. Tiukan kamppailun jälkeen voittajaksi selviytyi junnu-poikien joukkue. Tietokilpailua seurasi twister-peli.

Osa lukiolaisilta seurasi kilpailusuorituksia viheriön reunakaiteella istuen.

Pyry Metsärinne, Heikki Knihti ja Joni Kukkula.

Twisterin jälkeen oli aika selvittää pukukilpailun voittaja. Parhaimmaksi valittiin Jarkon asu, joka palkittiin pussilla karkkia. Muiden kilpailuiden voittajat saivat tikkareita.

Ohjelma sisällä päättyi musiikin kuunteluun, jonka jälkeen lukiolaiset suuntasivat ulos.

Otto Saarimaa, Joni Kukkula ja tukkihumala.

Keväisessä ulkoilmassa ensimmäinen ohjelmanumero oli tukkihumala. Tällä kertaa ensimmäisenä maaliin tuli sennupoikien joukkue, joka juhlisti voittoaan riemukkain tuuletuksin.

Viimeisenä oli vesi-ilmapallonheitto. Kastumisestakin huolimatta kilpailu osoittautui suosituimmaksi.

Vesi-ilmapallojen heittely aloitettiin varovaisesti. Edessä Tuomas Suomi ja Valtteri Vanne.

Matias Kuusiston asu oli reippaasti countryhenkinen (ylh.).

Jarkko Virtanen saa viimeisen silauksen upeaan vappumeikkiinsä Lotta Saarteisen kädestä.

Lotta Saarteinen tunnustautuu hevosharrastajaksi ja oli pukeutunut sen mukaisesti.

Labor Day Senior high students were celebrating the Labor Day with games and all kind of fun on Friday afternoon, April 29th.

Matka Pariisiin Seitsemästä seniorista koostunut ranskanryhmä kävi keväällä opintoretkellä opettajien Kopio ja Kasanko kanssa Ranskassa. Siellä he katsastivat Pariisin lukuisia nähtävyyksiä ja tutustuivat suurkaupungin elämään.

Paris Seven French language students and two teachers made a trip Paris, France in April.

They visited e.g.

Louvre, Notre Dame, Sacre Coeur and Catacombs.

Torstai 14.4.

Lähdimme Nakkilasta noin kello 01.45. Ajoimme Helsinkiin Opettaja Kopion Chevroletilla. Puolimatkassa pysähdyimme nopeasti yöpalalla. Lentomme lähti Frankfurtiin noin seitsemältä. Frankfurtin lentokentältä pääsimme matkaan melkein heti. Sää oli Pariisiin saapuessamme mitä mainioin.

Lentokentältä lähdimme RER-junalla kohti Pariisin keskustaa.

Hotellimme Royal Cardinal sijaitsi juuri Île de la Citén eteläpuolella. Asetuttuamme hotelliin ja tankattuamme hieman, lähdimme kohti ensimmäistä nähtävyyttä, Eiffel-tornia. Torni oli suurempi kuin kuvittelimmekaan. Turvallisuus oli hyvin tarkkaa, sillä näimme tornin juurella monia sotilaita. Lisäksi torniin päästäkseen oli mentävä turvatarkastuksen läpi - yhdelle ryhmästämme läpipääseminen ei ollutkaan helppoa! Näkymät huipulta olivat henkeäsalpaavat ja sieltä näkyi koko Pariisi.

Kuljimme Pariisin suuruuden vuoksi paljon metrolla ja matkamme lopussa tunsimmekin metrokartan melkein kuin omat taskumme.

Taneli Puputti piti esitelmän Eiffelin tornista.

La Tour Eiffel La tour Eiffel est une tour de fer puddlé de 327 mètres de hauteur située à Paris, à l'extrémité nord-ouest du parc du Champ-de-Mars, en bordure de la Seine. Construite par Gustave Eiffel et ses collaborateurs pour l'Exposition universelle de Paris de 1889, et initialement nommée tour de 300 mètres, ce monument est devenu le symbole de la capitale française, et un site touristique de premier plan : il s'agit du neuvième site français le plus visité en 2006, et du premier monument payant visité au monde, avec 6,893 millions de visiteurs en 2007.

D'une hauteur de 313,2 mètres à l'origine, la tour Eiffel est restée le monument le plus élevé du monde pendant 41 ans. Sa hauteur a été plusieurs fois augmentée par l'installation de nombreuses antennes, pour culminer[2] à 327 m depuis le 8 mars 2011 avec un émetteur TNT. Utilisée dans le passé pour de nombreuses expériences scientifiques, elle sert aujourd'hui d'émetteur de programmes radiophoniques et télévisés.

Vaikka Eiffel-tornista ei aluksi pidetty, ajan mittaan pariisilaiset tottuivat siihen. Kun määräaika umpeutui, kaupunki ei enää tahtonut purkaa tornia, koska tornia käytettiin radiolähetyksien lähettämiseen. 12. tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin juuri Eiffel-tornista.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeija

käytti tornia Marnejoen taistelun etulinjaan menevien taksien tiedotusten välittämiseen. Eiffel-tornilla oli myös pieni, mutta huomattava rooli Mata Harin sieppauksessa, sillä tornia käytettiin Mata Harin pidätykseen johtaneen saksalaisten radioviestin sieppaamiseen.

Vuonna 1925 tšekkiläissyntyinen huijari Victor Lustig "myi" tornin kaksi kertaa romuraudaksi.

Kun kansallissosialistinen Saksa miehitti Ranskan toisen maailmansodan alkuvaiheessa, isänmaalliset ranskalaiset leikkasivat tornin hissikaapelit poikki, jotta vuonna 1940 Pariisissa vieraillut Adolf Hitler olisi joutunut kiipeämään tornin huipulle portaita pitkin. Hitler ei kuitenkaan noussut torniin. Vuonna 1944 hän määräsi Pariisin kuvernööriksi nimetyn kenraali Dietrich von Choltitzin tuhoamaan Pariisin, mukaan lukien Eiffeltornin, mutta von Choltitz kieltäytyi tottelemasta Berliinistä saamiaan määräyksiä.

3. tammikuuta 1956 tulipalo vaurioitti tornia, 1959 nykyinen radioantenni asennettiin paikoilleen ja 1964 torni julistettiin kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi nähtävyydeksi. Vuonna 2000 torniin asennettiin valoesitysten järjestämistä varten valoheittimiä.[5] 22. heinäkuuta 2003 tornissa syttyi jälleen tulipalo ja radioantenni vaurioitui, mutta ihmishenkiä ei menetetty.

Vuoden 2004 joulukuussa torniin avattiin uusi luistelurata.

Taneli Puputti

Mona Lisa on Louvren taidemuseon kuvatuin kohde.

Samothracen Nike.

Musée du Louvre Musée du Louvre est le plus grand musée au monde.

Il y a 8 départements.

Laʼédifice est un ancien château royal.

Le Louvre possède une longue histoire de conservation artistique et historique de la France, depuis les rois capétiens jusqu'à nos jours.

Le Louvre est le musée le plus visité au monde, avec 8,5 millions de visiteurs en 2010.

Parmi les pièces les plus célèbres du musée se trouvent le Code d'Hammurabi, la Vénus de Milo, La Joconde de Léonard de Vinci, et La Liberté guidant le peuple d'Eugène Delacroix.

Rakennuksen historia Filip II Augustin hallituskaudella, vuosina 1190-1202, Louvren paikalle alettiin rakentaa linnoitusta.

Keskiaikaisesta linnoituksesta on jäljellä vain sen perustukset alueen kaakkoiskulmassa. Linnoitusta laajennettiin varsinkin Kaarle V:n aikana vuodesta 1358 lähtien, jolloin Louvren ympärille rakennettiin puolustusmuurit. Samalla Louvresta tehtiin kuninkaan asuinpaikka. Vuonna 1546 Frans I päätti muuttaa linnoituksen renessanssityyliseksi palatsiksi, jolloin se rakennettiin lähes kokonaan uudestaan. Sen pääsuunnittelijoina toimivat arkkitehti Pierre Lescot ja kuvanveistäjä Jean Goujon.

Palatsiin rakennettiin myöhemmin joukko lisärakennuksia.

Katariina de' Medici rakennutti eteläisemmän niistä pitkistä siipirakennuksista, jotka yhdistivät Louvren Tuileries'n palatsiin. Ranskan kuninkaat hankkivat palatsiinsa suuren joukon taideteoksia, joita siitä lähtien on säilytetty Louvressa. Louvre oli Ranskan kuninkaiden asuinpaikkana siihen saakka, kunnes Ludvig XIV siirsi hovin Versaillesiin. Sen jälkeen Louvre toimi kuninkaan suostumuksella monien taiteilijoiden asuin- ja työtiloina Jo Ludvig XV suunnitteli Louvren avaamista yleisölle taidemuseoksi, mutta tämä toteutui vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikana. Vuonna 1793 Ranskan tasavalta perusti Louvren tiloihin museon, jossa tehtävässä se palvelee edelleen.

Lari Nurmi oli laatinut esitelmän Louvresta.

Sisäpihan lasipyramidi Louvren edessä kohoavasta lasisesta pyramidista (La Pyramide), on tullut tunnettu nähtävyys, jota ympäröi kolme pienempää lasista valmistettua pyramidia. Sen on suunnitellut kiinalaissyntyinen, yhdysvaltalainen arkkitehti I. M. Pei. Monien ranskalaisten mielestä pyramidin uusmoderni tyylisuuntaus pilaa Louvren renessanssipihan arvokkuuden. Kaupunkitarinan mukaan La Pyramidessa rakentamisessa käytettiin 666 lasinpalasta.

Tarina on alkujaan pyramidin rakennusvaiheessa julkaistusta lehtisestä, jossa lasinpalojen lukumääräksi ilmoitetaan 666, joskin muutamaa sivua aiemmin lukumääräksi oltiin ilmoitettu 672. Sanomalehdet käyttivät uutisoinnissa lukua 666. Sittemmin Louvre on ilmoittanut lasilevyjen lukumääräksi 673.Dan Brown herätti tarinan uudelleen kirjassaan Da Vinci -koodi.

Kokoelma Louvren museossa on yli 380 000 esinettä ja kokonaisuutta, 35 000 taideteosta kahdeksassa osastossa Osastot ovat: Orientti, Egypti, Kreikka, etruskit ja Rooma, Islamin taide, kuvanveisto, taide-esineet ja koristetaide, maalaustaide, painotyöt ja grafiikka.

Lari Nurmi

Perjantai 15.4.

Perjantaiaamuna menimme syömään petit-déjeuner francaisin eli ranskalaisen aamiaisen. Siihen kuului kahvi tai kaakao, voisarvi ja appelsiinimehu. Syötyämme lähdimme kohti Notre Damea.

Päästyämme perille hämmästelimme tovin sen upeita räystäspatsaita, jonka jälkeen menimme tutustumaan kirkon sisätiloihin.

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Pariisin kaupungintaloa. Sitä seurasi Pompidou-keskus ja lopulta Louvre. Se oli uskomattoman suuri ja lasipyramidin sisäänkäynti vaikuttava. Sisällä näimme monia kuuluisia maalauksia ja veistoksia Aamiaisella. Kahvi ja croissant piti tilata ranskankielellä. kuten Mona Lisa ja Milon Venus. Emme mitenkään ehtineet tutkimaan koko museota, sillä sen läpikäyminen veisi monia päiviä. Tultuamme ulos Louvresta aurinko helotti kuumasti ja lämpötilakin oli selvästi yli 20 asteen. Louvren nähtyämme menimme ostoksille Pariisin suurimmalle kadulle, Champs Élyséelle.

Jonkin aikaa käveltyämme saavuimme Riemukaarelle. Se oli tosiaan ihmeellinen näky. Kahdeksankaistainen liikenneympyrä ympäröi Riemukaarta, eikä autoilijoilla näyttänyt olevan minkäänlaista järkeä päässään.

Lauantai 16.4.

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Pariisin maanalaisiin katakombeihin.

Ne ovat muinaisia hautakäytäviä, joita risteilee Pariisin alla kilometri tolkulla. Luita oli suunnaton määrä ja joitakin ryhmäläisiämme alkoi etoa. Katakombien jälkeen Eiffelin tornista näkyi Seine-joki erittäin hyvin, samoin Pariisi lähdimme kohti Moulin Rougea, Pariisin joka suuntaan. tunnetuinta kabareeta. Moulin Rouge on hyvin naamioitu Pariisin katukuvaan, eikä sitä meinannut aluksi edes huomata, ennen kuin se oli ihan nenän edessämme. Lyhyen kävelymatkan päästä Moulin Rougesta oli viimeinen suuri nähtävyytemme Sacré-Coeur. Se on katolinen kirkko, joka sijaitsee korkealla kukkulalla ja näkyy yli koko Pariisin. Se oli todella kaunis ja hieno näky. Sää oli todella upea joten päätimme ottaa vähän aikaa aurinkoa, kuten moni muukin siellä. Tämän kaiken jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa kunnes seitsemältä vietimme yhteisen illallisen ranskalaiseen tapaan. Muutamat rohkeat ryhmäläisemme uskalsivat jopa maistaa etanoita ja hanhenmaksaa. Täyttävän aterian jälkeen kiiruhdimme Seinen iltaristeilylle. Jokea pitkin seilatessa näimme kuinka kaunis näky Pariisi on iltahämärällä. Etenkin Eiffel-tornin valoshow oli sanoinkuvaamaton. Pitkän päivän jälkeen palasimme hotelliimme ja valmistauduimme huomiseen lähtöön.

Eiffelin torni yövalaistuksessa.

Notre Dame Notre Dame est une cathédrale Elle est située au centre de Paris Cette cathédral a été construite en 1325 Le style de la cathédrale est gothique Notre Dame on viisilaivainen katedraali.

Kaksi suurta kellotornia.

Rakennuttaja Ranskan silloinen piispa Maurice de Sully. Kohokuvia, lasimaalauksia (tyypillisiä goottilaisuudelle). Vaurioitunut useita kertoja ja korjailtu, varsinainen restaurointi 1800-luvun puolessa välissä.

Elli Räisänen Elli Räisäsen esitelmän jälkeen keskusteltiin Notre Damen yksityiskodista.

LʼArc de Triomphe Il a été construit de 1808 à 1835 Il est situé à Paris dans le 8èmearrondissement Il a une hauteur de 50 mètres Il forme un énorme rond-point de douze avenues LʼArc de Triomphe est perpendiculaire à lʼAvenue des Champs-Élysées

Riemukaari.

Riemukaari Rakennettiin 1808-1835 Se sijoittuu Pariisin 8. kaupunginosaan Se on 50m korkea Muodostaa ison liikenneympyrän 12 katuun Riemukaari on sijoittunut Champs Élysées -katuun Sami Harala

Marika Kasanko tutustumassa katakombeihin.

Catacombes de Paris Il y a 300 kilomètres de tunnels, mais les visiteurs voient juste 1,7 kilomètres. Les catacombes ont été utilisées comme cimètière déjà au 18éme siècle. On y a emporté les corps, quand les cimitières de Paris se sont remplis. Au 19éme siècle quelques gens y ont même habité.

Toisen maailmansodan aikana tunneleissa oli saksalaisten bunkkeri. Sinne ei pääse opaskierroksella. Katakombeissa käyminen on ollut laitonta vuodesta 1955 lähtien. Jos määräyksiä rikkoo, saa sadan euron sakon. Katakombeissa seikkailijoita vahtii erityinen tunnelipoliisi. Katakombit houkuttelevat esimerkiksi huumekauppiaita ja salaisten kokouksien pitäjiä. Innokkaimmat katakombien ystävät kutsuvat itseään katafiileiksi (cataphiles) ja saattavat viettää maan alla päiväkausia. Syyskuussa 2005 katakombeista löydettiin sinne piilotettu elokuvateatteri.

Mari Soininen

Sotaveteraanit valmistautuvat seppeleenlaskuun Riemukaarella.

Sunnuntai 17.4.

Meidän piti lähteä lentokentälle yhdeltätoista, mutta ehdimme sitä ennen käydä nopean kävelylenkin Pariisin suosituimmassa puistossa Jardin de Luxembourgissa.

Puisto oli suosittu lenkkeilypaikka ja siellä oli paljon muitakin aktiviteetteja.

Puisto oli myös tosi kaunis, vehreä ja ilo silmille. Tämän jälkeen sanoimme jäähyväiset Pariisille ja lähdimme kohti lentokenttää ja Suomea.

Lentomatkamme aikana meillä oli välilasku Frankfurtissa ja vietimme siellä pari tuntia tehden ostoksia ja syöden mahamme täyteen.

Saavuimme Suomeen noin kello yksitoista ja sitten suuntasimme Nakkilaa kohti.

Matka oli upea ja opettava ja kehitti ranskankielen taitojamme entisestään.

Suosittelemme Pariisia lämpimästi kaikille!

Risteilyllä Seinellä.

Sacré-Cœur La Basilique du Sacré-Cœur est située au sommet de Montmartre. Cʼest une cathédrale catholique. Paul Abadie a dessiné la basilique et elle a éte achevée en 1914. Il y a une vue splendide sur Paris. C'est un mémorial pour les Francais qui sont morts pendant la guerre franco-prussienne et la Commune de Paris.

Sacré-Cœurin basilika eli Pyhän Sydämen basilika sijaitsee Montmarten kukkulan huipulla. Se on katolinen katedraali. Paul Abadie suunnitteli sen ja se valmistui 1914. Sieltä on näkymä koko Pariisiin. Se on muistomerkki ranskalaisille, jotka kuolivat Ranskan-Preussin sodan ja Pariisin kommuunin aikana.

Viljami Vappula

Auringonottajia Sacré-Coeurin kirkon luona.

Moulin Rouge Voici le Moulin Rouge. Il est situé à Paris, dans le 8ème arrondissement dans la zone de la lumière rouge. Il y a des spectacles de danse. Cʼ est un cabaret très connu. Le Moulin Rouge a été construit en 1889. Moulin Rouge est aussi un film musical sorti en 2001 avec Nicole Kidman et Ewan McGregor dans les roles principaux.

Moulin Rouge - se sijaitsee Pariisin kahdeksannessa osassa punaisten valojen alueella. Siellä järjestetään tanssiesityksiä, se on tunnettu kabaree. Se on rakennettu 1889. Moulin Rouge on myös tunnettu musikaalifilmi, julkaistu 2001. Päärooleissa on Nicole Kidman ja Ewan McGregor.

Jori Renfors Jore Renfors Punaisen Myllyn edessä.

Sankarihautaus Nakkilan kirkossa 15.5. 2011

Sanelma Tuliniemi, Emma Mäkelä, Sofia Setola

Nakkilan kirkkomaalla tapahtui harvinainen hautaaminen.

Jatkosodassa kaatunut Väinö Hiljanen tuotiin haudattavaksi kotiseurakunnan multiin toukokuussa 2011.

J

Upseerit tervehtivät kaatuneen sotilaan hautaa.

ääkäri Väinö Hiljanen haudattiin viimeiseen leposijaansa kotiseurakuntansa kirkkomaahan Nakkilaan. Kirkko oli täynnä väkeä, kun liput ja arkku tuotiin alttarille seurakunnan seisoessa. Siunaustilaisuus alkoi jumalanpalveluksella. Saarnan päätyttyä lippuvartiot ja kunniavartio asettuivat paikoilleen ja Suomen sotilaan hymni alkoi soida. Päivän virsi laulettiin ilman säestystä. Jumalanpalveluksen lopuksi, päätösvirren jälkeen saattosoittona kuultiin Narvan marssi ja kirkosta poistuttiin järjestyksessä, ensin vietiin liput, niiden perässä seurasivat kirkkoherra Lasse Vappula ja suntio Timo Männistö. Ennen omaisia kirkosta kuljetettiin Väinö Hiljasen arkku. Lopuksi kirkosta poistui Puolustusvoimien edustaja ja muu seurakunta. Kirkosta mentiin suoraan sankarihaudalle.

Porilaisten marssin soidessa arkku laskettiin hautaan. Haudan peittämisen aikana veteraanikuoro Rauman Isku esitti kappaleen Oi kallis Suomenmaa. Laulamisen jälkeen hauta peitettiin, jonka jälkeen oli vuorossa seppeleiden ja kukkalaitteiden lasku sekä Puolustusvoimien edustajan puhe. Lopuksi laulettiin vielä päätösvirsi.

Puolustusvoimien soittokunta siirtyy kirkosta hautausmaalle.

Jääkäri Hiljasen jäännökset oli pakattu pieneen arkkuun.

Puolustusvoimat laski seppeleen Hiljasen haudalle.

Jääkäri, lääkintämies Väinö Hiljanen kaatui Karjalan Kannaksella 11.6. 1944, Jatkosodan (25.6. 1941 - 19.9. 1944) loppupuolella.

Hiljanen oli haavoittunut rintaan kranaatinsirpaleesta ja hänet oli kuljetettu joukkosidontapaikalle, jossa hän kuitenkin menehtyi. Neuvostoliitto oli aloittanut läpimurtohyökkäyksen Suomen valtaamiseksi 9.6., joukkosidontapaikka jäi hyökkääjän jalkoihin. Neuvostosotilaat hautasivat kaatuneita joukkohautaan, jonne Väinö

Hiljanenkin päätyi. Hänen jäännöksensä löydettiin pari vuotta sitten, DNAmäärityksellä pystyttiin varmistamaan henkilöllisyys ja toimittamaan omaisten haudattavaksi Nakkilaan. Jatkosota päättyi torjuntavoittoihin Kannaksella, Itä-Karjalassa ja Ilomatsissa. Suomi sai merkittävää sotilasapua Saksalta. Välirauhan ehtoihin Suomen ja Liittoutuneiden välillä kuului, että saksalaiset on ajettava pois maasta, jolloin syttyi Lapin sota (1.10. 1944 - 27.4. 1945).

Lopullinen rauhansopimus solmittiin 10.2.

1947 Pariisissa.

Fallen Warrior Väinö Hiljanen died on June 11th, 1944 in the Karelian Isthmus during the Continuos War against the Soviet Union. His remains discovered two years ago in a

mass grave. Thanks to the new DNA-research scientists could find out his identity and send him to his own parish in Nakkila. The funeral was arranged on May 15th, 2011.

Väinö Hiljanen

Sankarihautausmaa Pääesikunta antoi määräyksen Suomen seurakunnille Talvisodan (30.11. 1939 - 13.3. 1940) aikana, että kaikki kaatuneet evakuoidaan ja toimitetaan oman seurakunnan kirkkomaahan haudattavaksi.

Seurakunnat määrättiin perustamaan sankarivainajille oma alue, sen piti olla kirkkomaan kauneimmalta kohdalta.

Kaatuneita oli ehditty haudata rintaman välittömään läheisyyteen Talvisodan alkaessa. Heidätkin siirrettiin vastaperustettuihin Sankarihautausmaihin.

Nakkilan Sankarihautausmaa on kirkon eteläpuolella.

Säkylän varuskunnan sotilaat marssivat kunniavartioon kirkkomaalle.

Nakkilan sotaveteraanit r.y. yhdistys Kävimme haastattelemassa Nakkilan sotaveteraaniyhdistyksen sihteeriä Antti Koivumäkeä hänen kotonaan. Hän on ollut mukana veteraanitoiminnassa vuodesta 1997 ja sihteerinä hän on toiminut vuodesta 1999.

Koivumäki on ensimmäinen ei-veteraani, joka kuuluu yhdistyksen hallitukseen.

Yhdistyksellä on ollut kahdesta neljään retkeä vuodessa kuten teattereita, leirejä, erilaisia tapahtumia, esimerkiksi rosvopaistitapahtuma Eurajoella sekä matka Tallinnaan. Nykyään retket tehdään päiväseltään, koska jäsenet eivät jaksa enää tehdä pitkiä, monen päivän matkoja. Keski-ikä on 88 vuotta.

Yhdistyksessä on kirjoilla noin 160 henkeä joista varsinaisia veteraaneja n. 50 ja puheenjohtajana toimii Matti Unkuri.

Kannattajajäseneksi pääsee kuka tahansa toiminnasta kiinnostunut.

Yhdistyksen kerho kokoontuu noin kolmen viikon välein Osuuspankilla. Ohjelmana on arpajaisia ja kahvitusta, kerho on epävirallinen ja aika menee lähinnä jutustellessa. Ikä on tehnyt sen, että jäsenillä on hyvä yhteishenki, sillä luonteenpiirteet tasoittuvat vanhetessa. Kokoontumisia on kolmen viikon välein talvikaudella, kesällä pidetään “lomaa” ja tehdään retkiä. Yhdistys osallistuu myös joululehden tekemiseen.

Ennen järjestettiin talkoita, joissa tehtiin esimerkiksi vihtoja ja luutia. Tuotto meni yhdistyksen hyväksi. Kerhotoiminnan vetäjänä toimii kerhotoimintakunta.

Veteraanitoiminta sisältää myös kuntoutusta, kotipalveluja ja erilaisia hoitoja.

Veteraanit ovat lahjoittaneet lukiolle Vapauden Viestikapulan, joka siirretään aina seuraavalle opiskelijaikäluokalle itsenäisyysjuhlassa.

Viimeinen Comenius-tapaaminen oli Iserniassa, Italiassa toukokuun puolivälin jälkeen. Sää oli aluksi viileä ja sateinen, mutta muuttui sitten helteiseksi, kun matkalaiset olivat päässeet Roomaan asti. Isännät kuljettivat vieraita monessa mielenkiintoisessa historiallisessa kohteessa ja jopa kansallispuistossa.

Rooman nähtävyydet tulivat vielä siihen päälle paluumatkalla.

Comeniuskokoontuminen Iserniassa

Opiskelijat toimivat kääntäjinä oppaille historiallisissa kohteissa, tässä katedraalissa Iserniassa.

Sunnuntai 15.5.

Lähdimme Nakkilasta kohti Iserniaa kello yksi yöllä sunnuntaina 15. toukokuuta. Väsyneitä matkustajia harmitti MM-finaali, jota matkan takia ei tultu näkemään. Edessä odotti noin kolmen tunnin ajomatka Helsinkiin ja sieltä kolmen ja puolen tunnin lentomatka Italiaan.

Perille Italiaan päästyämme hyppäsimme bussiin, joka vei meidät runsaassa kahdessa tunnissa Iserniaan. Aika kului isäntäperheiden matkassa, osa käytti pari tuntia päivästä univelkojen nukkumiseen.

Maanantai 16.5.

Opettaja Korhonen esittelee kuvia kameraltaan italialaiselle opiskelijalle Iserniassa.

meille esiteltiin vähintään joka toinen, joten kierros kesti. Esittelyn jälkeen oli korkea aika syödä eväitä, joita isäntäperheet tuppasivat aina matkoille mukaan kunnon satsin. Opettajien lounas ei vetänyt vertoja kinkkusämpylöillemme tai nutellatäytteisille leivillemme. Herkuttelujen jälkeen esittelykierros jatkui ja loppui huikeaan harppukonserttiin, jonka esitti paronin vaimo.

Harppukonsertin jälkeen pääsimme bussilla takaisin keskustaan, joista siirryimme isäntäperheisiin nauttimaan päivällistä, sitten menimme viettämään iltaa omilla tavoillamme.

Useimmilla se oli shoppausta. Illalla facebookissa onneksi vain muutama henkilö hehkutti Suomen MM-kultaa jääkiekosta, jossa hakkasimme rakkaan vastustajamme Ruotsin 6-1.

Ensimmäinen kokonainen päivä Iserniassa alkoi kirkkovierailulla, aivan keskustan tuntumassa.

Yhden valvotun ja toisen huonostinukutun yön jälkeen aamuinen herätys tuntui hyvältä, vaikka kokoontuminen olikin vasta 9.30. Italialaiseen tyyliin monet olivat myöhässä ja aikataulu alkoi Meeting in Isernia The last Comenius-meeting was in Isernia with numerous venyä jo ennen kuin se ehti edes alkaa.

Kirkko oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka kahvila vetikin porukkaa enemmän puoleensa.

Kahvitauko alkoikin puolen päivän aikaan ja tunnin istuskelu auttoi valmistautumaan linnavierailuun.“Vaatimaton” linna oli paronin perheen asuntona. Huoneita oli paljon, niistä

things to see and do. We visited the archaeological sites of Altilia and Pietrabbondante, the city of Termoli by the Adriatic Sea, Minimalanimal, an art gallery, and the natural park of Montedimezzo. At the same time we got messages from our friends and relatives about the hockey game between Sweden and Finland, which we won 6-1. On our way back home we could stay two nights in Rome and see e.g.

Spanish Steps, Colosseum and the Cathedral of St. Peter.

Tiistai 17.5.

Toinen päivä ja ohjelma on jo todettu toimimattomaksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan odotimme grillausta raikkaassa ulkoilmassa ja kävelyä luonnonhelmassa, mutta löysimmekin itsemme golf-kentältä epävakaan ja viileän sään vuoksi. Golf todettiin heti alkuun vaaralliseksi lajiksi, koska eräs italiatar oli saada aivotärähdyksen ja joutui ambulanssilla sairaalaan.

Mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Onneksi Suomi-jengi, joka pelasi keskenään omalla radallaan, säilyi vahingoittumattomana, vaikka ensikertalaisille oikea ote ja osuma tuottivatkin Martina esittelee vauvanruokaa, joka on tehty hevosesta. ongelmia. Kaikesta huolimatta Hohkuri ja Vappula loistivat taidoillaan, ja nykyisin Viljamia kutsutaankin nimellä Viljami ”Tiger Woods” Vappula. Golf-kentällä ryhmämme heppatyttöjä ilahdutti myös lahja Kopiolta ja Vappulalta, joka oli kaksi purkkia vauvanruokaa, valmistettu hevosen lihasta.

Golffaamassa oltiin vain pari-kolme tuntia, jonka jälkeen oli luvassa vapaa-aikaa. Aika kuluikin isäntäperheiden luona lounastuksen merkeissä.

Hyvinsyöneinä lähdimme uutta etappia kohden, jossa oli taidenäyttely. Taiteilija oli nimeltään Elio Franceschelli, erään opiskelijan isä. Hänelle tärkeätä oli ilmastonmuutoksen ehkäisy, ja monet hänen teoksensa käsittelivät puhdasta vettä ja käytettyä moottoriöljyä, kuvastaen Eurooppaa ja Afrikkaa. Myös happinaamareita ja vanhoja tavaroita, kuten parvekkeen kannattimia, oli käytetty materiaaleina. Taidenäyttelyn mielenkiintoisimmaksi ja näyttävimmäksi teokseksi valitsimme taulun, jossa oli kirjaimet ES. Toiselle sijalle ylsi jättiläismäinen elefantti teipillä paikatun syöksyhampaansa kera.

Francesco näyttää, miten kuuluu ottaa oikea ote mailasta.

Näyttelyn jälkeen tiedossa oli jälleen vapaa-aikaa.

Elefanttien lailla rynnistimme shoppailemaan, jota seurasi yllättäen runsas, muutaman ruokalajin lounas ihanissa isäntä-perheissä. Vatsa pömpöllä lähdimme vielä viettämään iltaa läheiseen ravintolaan, jossa mukana oli lähes kaikki vieraat niin Turkista, Saksasta kuin Suomestakin.

Illalla rankan päivän jälkeen kävimme facebookissa, joka tällä kertaa yllätti MM-kultaa koskevilla jutuillaan. Myös Iltalehden otsikoissa oli kehuttu hyvinkäyttäytyneitä suomalaisia jääkiekko-faneja, joita oli tavattu esimerkiksi Ruotsin rajalla. ”Onneksi Minimalanimal-galleriassa oli esillä Elio Franceschellin Suomi ei voita kovin usein”, sanoi eräs ruotsalaitaidetta. nen. Päivällä heitettiin myös ”hyvää jerryy”*, joka * läppää tai vitsiä nauratti ainakin hyvin levänneitä suomalaisia.

Paroni esitteli meille kotiaan, joka oli linna Macchia DʼIserniassa.

Keskiviikko 18.5.

Aamulla lähdimme kohti Termolia, joka on Adrianmeren rantakaupunki. Matkalla pysähdyimme Altilian historiallisessa kohteessa, jossa saimme opastuksen raunioilla. Altilia oli Rooman valtakunnan eräs merkittäviä kaupunkeja sijaintinsa ansiosta ja se oli tärkeä kaupankäynnin keskus.

Linnassa saimme kuulla paronittaren esittämää harppumusiikkia.

Altiliasta hetken matkustettuamme saavuimme Termoliin, jossa lähdimme heti ensimmäiseksi hiekkarannalle nauttimaan auringosta. Sitten katsomaan hienoja maisemia, jonka jälkeen lähdimme syömään eväät sekä jäätelöä jäätelöbaariin. Iserniaan saavuimme illalla.

Opas Daniela DeMarco esitteli Altiliaa.

Torstai 19.5.

Lähdimme aamulla kohti Montedimezzon kansallispuistoa, jossa meille oli järjestelty monenlaista ohjelmaa. Kävelimme luontopolun, joka oli pituudeltaan noin kaksi kilometriä.

Kävelyn jälkeen menimme museoon, jossa oli erilaisia täytettyjä eläimiä. Museossa oli myös meille suomalaisille tuttuja eläimiä, kuten mäyrä. Museon jälkeen aloimme grillaamaan, ja ruokavalikoima olikin kohtalaisen monipuolinen: löytyi makkaraa, sekä erilaisia vartaita, joissa oli sianlihaa tai kanaa. Ruokajuomaksi meille tarjottiin hyvinkin tuttua juomaa: Coca-Colaa.

Torstai-illalla meillä oli Comenius-projektin päättäjäisjuhlat. Luulimme, että meidän piti

Campo minato: raunioilla käyskenteli lehmiä. Varomaton saksalaisopiskelija astui liukumiinaan.

järjestää jokin ohjelmanumero, mutta loppujen lopuksi meidän ei sitten täytynytkään. Juhlissa tansseimme, söimme, sekä katsoimme saksalaisten tekemän kuvakokoelman projektin varrelta.

Perjantai 20.5.

Perjantai, lähdön aika Iserniasta. Aamulla kello 9 kokoonnuimme koululle - ensimmäinen kerta koko viikon aikana! Siellä meillä oli maalauskilpailu, jossa oli tarkoitus maalata matkaan liittyvä muisto kattotiileen. Sen jälkeen vietimme viimeiset yhteiset hetket isäntiemme kanssa, syöden ja nauttien helteisestä päivästä.

Pitkien hyvästien jälkeen matkustimme haikeissa tunnelmissa junalla pari tuntia Roomaan. Saavuimme illansuussa asemalle, josta suuntasimme kävelymatkan päässä odottaneelle hotellille. Illalla kävimme kävellen kaupungilla. Siellä ehdimme hieman käydä ostoksilla ja nähdä Espanjalaiset Portaat. Paluumatkalla kävimme vielä yhdessä syömässä, jonka jälkeen menimmekin nopeasti nukkumaan ja poistamaan jo kaikille kertyneitä univelkoja.

Lauantai 21.5.

Ensimmäinen varsinainen päivä Roomassa alkoi aamiaisella hotelli Kattotiilimaalauskilpailun voittaja.

Cambridgessä, joka oli päärautatieasemasta vain noin kolmen kadunvälin päässä. Tällä alueella sijaisevat useimmat Rooman hotellit.

Aloitimme kulttuurimatkailun ajamalla bussilla Pietarinkirkkoon.

Kirkossa alkoi juuri jumalanpalvelus, joten siellä oli läsnä myös muutakin väkeä, kuin turisteja. Miltä mahtoi tuntua yrittää hiljentyä samalla hetkellä, kun matkailijat räiskivät kameroillaan kuvia kattomaalauksista, veistoksista, pyhäinkuvista ja muumioituneista paaveista? Kirkko mykistytti suurella koollaan, turvamiehet ohjasivat vieraat vastapäivään kirkon läpi ja sen jälkeen ulos. Suunnittelimme menemistä myös Vatikaanin museoon, mutta sinne oli ainakin kilometrin pitkä jono, joten luovuimme ajatuksesta. Vatikaanin valtiossa sen sijaan kävimme. Kävelimme Castel Sant Angeloon, linnoitukseen, jonka on rakennuttanut keisari Hadrianus. Linnoituksen katolta avautui huikeat maisemat. Seuraavaksi menimme Pantheoniin, alunperin Rooman valtakunnan jumalien pyhäkköön, joka on myöhemmin muutettu katoliseksi kirkoksi. Pantheon on ollut esikuvana monille rakennuksille, sen mitat ovat sopusuhtaiset ja katon keskellä oleva aukko tuo ainoan Heijastuksia: Mari ja Elli kokeilevat naamioita, opettaja Kopio kuvaa. valon tilaan. Kävimme välillä syömässä ja jatkoimme sitten taas kävelemistä, tällä kerralla kohti Colosseumia. Opettajilla oli rehtorin allekirjoittama todistus, että olemme koululaisryhmä, joten sisäänpääsy oli ilmainen Colosseumillekin. Colosseum on kokenut kovia historiansa aikana. Sitä on käytetty rakennusmateriaalina moneen otteeseen, mutta silti se on edelleen suunnattoman suuri. Aivan ylös asti ei tällä kerralla turisteja laskettu, mutta saimme hyviä kuvia keskitasanteeltakin. Sen jälkeen taas kävelimme, nyt kohti Espanjalaisia Portaita. Vaikka olimmekin ne jo nähneet, oli kohteemme design-myymälät aivat Portaiden vieressä. Saimme kauhistella niiden hintatasoa ja ostaa sitten turistirihkamaa, jota oli kaikki paikat pulloon. Päivän lopuksi kävelimme hotellille. Nautimme päivällisen hotellin vieressä olleessa katuravintolassa. Sitten pakkaaminen ja nukkumaanmeno.

Sunnuntai 22.5.

Aikainen herätys, nopea hammaspesu, laukut receptioniin ja kärkkymään aamupalaa. Aamiainen oli katettu klo 7.30 alkaen, mutta onnistuimme pääsemään sisään jo 15 yli. Söimme nopeasti ja lähdimme kohti lentokenttäbussin pysäkkiä. Sillä pääsimme mukavasti henkikaartin sotilas kentälle, josta lensimme kotiin. Yli kolmen tunnin lennon jälkeen oli vielä Paavin Pietarinkirkolla. neljän tunnin bussimatka Nakkilaan. Kotona olimme illalla kello 20.