Touko kesakuu 2009

ASIA O TÄLLÄI!

Lukiolaisten piknik Kirjurinluodossa vappuaattona.

NAKKILAN LUKION TIEDOTELEHTI Kesänumero 2009

Tässä kesänumerossa on valittuja paloja lukion keväisistä retkistä ja tapahtumista.

Kiitos kaikille aputoimittajille jutuista ja kuvista! Tämän tiedotelehden myötä kiitos lukuvuodesta, aurinkoista kevättä ja rentouttavaa kesälomaa. Elokuussa tavataan!

Hanna-Leena

Retki Helsinkiin 16.4. senioreiden näkökulmasta Lähdimme matkaan aikaisin - liian aikaisin - koulun pihalta reippaina ja reppu selässä valmiina suurkaupungin haasteisiin. Rehtorimme polttoaine ei riittänyt aivan Nakkilaan asti, joten jouduimme poimimaan hänet Huittisista huoltoasemalta. Matkan aikana teimme vielä toisen pysähdyksen Forssan Autokeitaalla, jossa meitä kehotettiin syömään hyvin, sillä eväät saataisiin vasta paljon myöhemmin. Saavuttuamme Helsinkiin sen suuremmitta naarmuitta (tosin kanootit saivat kokea melkoisen järkytyksen) söimme ensimmäiseksi eväät!

Ryhmämme jakautui kahtia: juniorit lähtivät kohti eduskuntataloa senioreiden mennessä kaupungille (tosin vain tunniksi). Tiiviin shoppailutunnin jälkeen seniorit ottivat suunnan kohti Sanomataloa, jossa saimme tutustua Helsingin Sanomien toimitukseen oppaan avulla. Saimme myös tutustua toimittajan työhön Helsingin pienoismallissa Julian odottamatonta katoamista selvitellen. Meistä tuli toimittajia. Jokaiselle toimittajalle jaettiin oma vihkonen, johon kerättiin tietoja Julian mahdollisesta murhasta. Toimittajien piti pienissä ryhmissä pyrkiä selvittämään Julian katoaminen ja tehdä siitä juttu joko HS:n tai Iltasanomien etusivulle. Lopuksi saimme nähdä ryhmien aikaansaannokset sekä haastatella toimittaja-opastamme.

Sitten se vihdoin koitti, nimittäin kauan odotettu ja paljon puhuttu kaupunkisuunnistus! Kolmen hengen ryhmissä meidät tiputeltiin ympäri kaupunkia kilometrien säteellä keskustasta.

Turistikarttojemme kanssa suunnistimme kohteesta toiseen useimmiten jalan. Tosin muutama älykkö ymmärsi käyttää taksia matkan ollessa tuskaisen pitkä. Tästä neronleimauksesta heidät jopa palkittiin oppilaskunnan toimesta stipendein.

Loppupäivän vietimme kaupungilla aikaa sekä vähiä opiskelijavarojamme kuluttaen. Kotimatka meni hyvin, ehkä hieman nukuttikin rankan vaelluksen jälkeen, mutta loppujen lopuksi selvisimme Nakkilaan jälleen ehjin nahoin.

Seniorit Eveliina Rytkölä & Noora Nurmi

Kaupunkisuunnistajat Noora ja Eveliina Kasvitieteellisessä puutarhassa puita tutkimassa.

Kuva: Salla Lukka

Helsinki 16.4.2009 junioreiden näkökulmasta Liikenne Ketosen bussi lastattuna liian väsyneillä lukiolaisilla sekä muutamalla intoa puhkuvalla opettajalla Nakkilan lukion pihassa kello 7.15. Mitä se merkitsee? No, tietysti sitä, että me maalaisjuntit aiomme matkustaa Helsinkiin sivistämään itseämme kaupunkikulttuurilla.

Alkumatka sujui joutuisasti. Puolivälissä matkaa rehtori kuulutti, että pysähdymme Forssan Autokeitaalle täyttämään nälkäisiä vatsojamme. Puolessa tunnissa saimme itsemme kylläisiksi, ja kun viimeinenkin lapatossu oli laahustanut takaisin bussiin, jatkoimme matkaa.

Helsinkiin saavuttuamme meidät jaettiin kahteen ryhmään: seniorit tutustuivat Helsingin Sanomien toimitukseen sillä aikaa, kun me juniorit kävimme Eduskuntatalossa ja Kansallismuseossa. Eduskunnassa olimme kansanedustaja Raija Vahasalon vieraina. Hän on rehtorimme ja vararehtorimme vanha lukiokaveri ja kertoi meille mm. kansanedustajan työstä. Varsinaisella opaskierroksella kuljimme ympäri Eduskuntataloa Maija Muinosen johtamina. Näimme omaperäisen hissin sekä itse istuntosalin korkeine kattokupoleineen.

Kansallismuseossa oli erilaisia näyttelyitä, joissa saimme katsella vanhoja aseita, koruja sekä muita historiallisia löytöjä. Olipa jopa Nakkilakin mainittu kuuluisten Rieskaronmäen kivikautisten asumusten yhteydessä.

Museokäyntimme jälkeen palasimme bussille makustelemaan koulusta saatuja eväitä. Syötyämme pakkauduimme yhdessä senioreiden kanssa bussiin ja kaupunkisuunnistus alkoi: meidät ripoteltiin kolmen hengen ryhmissä ympäri Helsinkiä ja kartta kädessä meidän tuli etsiä muutama kartalle merkitty kohde. Jotta opettajat voisivat olla varmoja siitä, että oikeasti olimme käyneet merkityissä paikoissa, meidän tuli kuvauttaa itsemme niiden edessä. Suunnistuksen jälkeen lähdimme kohti keskustaa ja vietimme aikaa kaupoissa tai muuten vain hengaillen. Kun sitten oli aika palata autolle, jokaisella oli mukanaan joko uusia vaatteita tai unohtumattomia muistoja. Kuskin sanoin: "Retki on onnistuneesti takana."

Juniorit Petra Laato ja Krista Skyttä

Satakunnan Museon museolehtori Carita Tulkki työtovereineen järjesti lukiolaisille vappuaattokierroksen.

Museokierroksen päätteeksi jokainen sai itse kirjoittaa diplominsa sulkakynällä.

Diplomit syntyivät, vaikka kirjoittamisessa pieniä haasteita olikin.

Oppilaskunta jakoi vappuaattona stipendejä mm. seuraavissa lajeissa: Vuoden (2009) läsnäolija, Vuoden myöhästyjä, Vuoden hallituslainen ja Vuoden habloilija.

Kirjurinluodossa jaettiin myös stipendejä . Anniinan ja Annemarin stipendin syy tulikin ilmi senioreiden kirjoittamassa Helsinki-tekstissä. Stipendejä jakamassa ovat Leena ja Marika.

Junioripojat Juho, Pettero, Juuso ja Kristian saivat stipendinsä MokkaMekan ”pelätyimpänä” porukkana.

Kulttuurikurssin opintoretki Turkuun 22.4.2009 Lukion historian kursseista Kulttuurien kohtaaminen (HI6) on valtakunnallinen syventävä kurssi. Tänä keväänä kurssille osallistui seitsenpäinen tyttöryhmä. Kurssin aikana teimme omat esityksemme vieraasta kulttuurista ja näin saimme mahdollisuuden tutustua hyvinkin monenlaisiin kulttuureihin. Lisäksi kurssisisältöön kuului opintoretki johonkin monikulttuuriseen kohteeseen.

Kurssin alussa sovimme, että tutustumiskohteemme on Turun normaalikoulu. Varissuolla sijaitseva koulu on tuttu IB-lukiostaan, jota yksi entinen luokkakaverini parhaillaan suorittaa. Me lähdimme liikkeelle tutustuaksemme perusopetuksen monikulttuuriseen opetukseen. Halusimme tietää, miten he sopeutuvat suomalaiseen kulttuuriin ja kuinka heille taataan opiskelumahdollisuudet vieraassa ympäristössä.

Paikan päällä Turussa jo oikean luokkatilan löytämiseen tarvitsimme vahtimestarin apua. Oikean paikan löydyttyä meille ystävällisesti tarjottiin kahvia ja leipiä. Yksi koulun erityisopettajista toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi joitakin perustietoja koulusta. Kuulimme esimerkiksi sen, että norssi tarjoaa opiskeltavaksi lähes neljääkymmentä kieltä.

Aamupäivän saimme kierrellä luokissa. Minä ja Matilda osallistuimme kuudesluokkalaisten kuvataiteen tunnille.

Lapset tekivät silkkipaperin ja liisterin avulla ikkunaan kiinnitettäviä aurinkoja. Päivän aikana pääsimme tutustumaan biologian ja matematiikan tunneille. Varsinkin vaihto-opiskelijaamme Hayleyta kiinnosti se, miten suomea opetetaan toisena ja vieraana kielenä. Meille pidettiin pieni luento kyseisestä aiheesta. Suomen kieltä opetellaan toisena ja vieraana kielenä vähemmillä käsitteillä kuin mihin olemme äidinkielen tunneilla tottuneet.

Esimerkiksi sanaa possessiivisuffiksi ei käytetä omistusmuotoa määriteltäessä.

Osallistuimme koulun ruokailuun, joka poikkesi paljon omasta kouluruokailustamme. Perusopetuksen luokat 1.9. sekä lukio söivät samassa ruokalassa, tietenkin porrastetusti, mutta pöydät on mitoitettu kaikkein pienimmillekin. Saimme tietää, että ruokailijoiden uskontokuntien moninaisuuden vuoksi koulussa ei tarjota koskaan sianlihaa tai verituotteita sisältäviä ruokia.

Ennen kotiinpaluuta tutustuimme vielä Turun yliopistokampukseen. Oli mukava kierrellä yliopistoalueella, ja ehkäpä meistä jo eräät kuvittelivat olevansa siellä tulevina yliopisto-opiskelijoina. Lehtori Häivälä tarjosi meille hyvin suunnitellun opintomatkan lisäksi maistuvat pullakahvit yliopistolla. Retkeily avarsi meitä – tälläkin kerralla.

Anna-Liisa Tarmo, seniori

Kulttuurikurssilaiset vasemmalta: Vilma, Jenna, Annariina, Nina, Noora, Anna-Liisa, Matilda, Tea ja Hayley.

Kuva: Kirsti Häivälä

Kaulimen valtaa Aloitetaan nyt vaikka kertomalla, että aurinko armas oli erityisen kirkas sinä tiistaina. Ilosta loisti myös syventävä uskonnonryhmä, joka oli matkalla Suomen Turkkuseen uskontokylpyyn. Kuusi tyttöä, opettaja ja minä. Yllättäen viimeksi mainittu sai kunnian laatia tämän muistelon. Se siitä kirkkaudesta.

Katolista kirkkoa meille esitteli Vietnamista kotoisin oleva katolinen pappi. Suomen kielen korostus hänellä oli varsin eloisa, mutta kaiketi selkeämpi kuin paikallisilla asukkailla. Lempeästi hymyillen hän perusteli katolisen uskonnon transsubstantiivista (?) ehtoollisoppia, pappien selibaattia, neitsyt Marian erityisasemaa ja luuserielämän hyödyllisyyttä. Kesti jonkun aikaa tajuta, että papin vivahteikkaassa slangissa luuseri tarkoitti luostaria. Joka tapauksessa aiheet olivat juuri niitä, joita Luther aikanaan nousi vastustamaan. Ulko-ovella pappi sitten huomasi kysyä, oliko meillä jotain kysyttävää, mutta eihän siinä enää ollut aikaa väitellä...

Seinäpinta-alaan suhteutettuna ortodoksikirkossa oli varmaan enemmän tauluja kuin taidegalleriassa.

Taulut esittivät arvostettuja uskonnollisia henkilöitä, pyhimyksiä. Juuri tähän koristeellisuuteen oppaamme oli aikanaan ihastunut ja kääntynyt luterilaisesta ortodoksiksi. Huvittuneena saattoikin seurata oppaan tapaa puhua luterilaisista. Heitä saapuu kuulemma sankoin joukoin seuraamaan ortodoksien aamuviiteen asti kestävää pääsiäismessua, mutta he lähtevät jo kahden kolmen aikaan, koska eivät ole tottuneet seisomiseen. Ortodoksikirkossa ei siis ole penkkejä, koska seisoessa ihmisen ajatellaan pystyvän keskittymään paremmin. Nukahtaminen ainakin on vaikeampaa. Opastamme kiehtoi myös ortodoksisen uskonnon symboliikka. Ristinmerkkiä tehdessä sormien asennosta lähtien kaikella oli oma merkityksensä. Oppaan mukaan luterilaisetkin ovat nyt alkaneet käyttää ristinmerkkiä, mutta heillä ei ole tällaista symboliikkaa. Se ”nyt” viittasi kyllä aina luterilaisuuden syntyaikoihin, 1500luvulle saakka, mutta aikahan on niin suhteellista.

Synagogan oppaana toimi juutalainen mies, joka korosti juutalaisuuden ja kristinuskon olevan toistensa sisaruskontoja. Juutalaisuutta ja kristinuskoa vertaillen hän kertoi esimerkiksi juutalaisten juhlivan pääsiäisenä vapautumista Egyptin orjuudesta, mutta kristittyjen juhlivan Jeesuksen kuolemaa. Niinpä niin, vapautumista synnin orjuudesta. Juutalaisilla Messiaan odotus jatkuu yhä, sillä he eivät tunnusta Jeesusta Vapahtajakseen. Opas kertoikin, että heidän täytyy päivittäin tehdä Jumalalle palveluksia.

Kaikkivaltias Jumala ja pieni ihminen palveluksineen kuulosti kyllä melko vahvalta vastakkainasettelulta. Kristinusko taitaakin olla maailman ainoa uskonto, jossa pelastuminen ei ole riippuvainen näistä ihmisen palveluksista. Jos taas matkataan 1500-luvun Saksaan, siellä silloin jo mainittu Martti korosti armon merkitystä autuuden ansaitsemisessa. Sielunvihollisen pahin ansa onkin saada ihminen korvaamaan armo omilla teoillaan. Toinen yhtä paha on tietysti se, ettei armon vastaanottaminen kiinnosta ihmistä ollenkaan, mutta asian syvempää tarkastelua voi halutessaan jatkaa viimeisessä vierailukohteessamme Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa. Tai poikettiinhan tulomatkalla vielä Raision Myllyssä, mutta on tässä jo tarpeeksi jauhettu, joten leipomaan vaan.

Tapani Laato, seniori

Hayley Buckin haastattelu – osa II Missä opiskelit Australiassa?

– Opiskelin Woodcroftin collegessa ja valmistuin sieltä viime vuonna.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi opiskelun tai työuran suhteen?

– Saatan pyrkiä yliopistoon Australiassa tai saatan tulla takaisin Suomeen opiskelemaan.

Mitkä olivat lempiaineesi koulussa?

– Kuvaamataito, maantiede ja historia.

Millainen perhe sinulla on?

– Asun vanhempieni ja 15-vuotiaan pikkuveljeni kanssa.

Miksi tulit Suomeen? En kysy siksi, että se olisi jotenkin huono asia, vaan miksi päätit tulla Suomeen.

– Mielestäni Suomi on mielenkiintoinen maa, ja olen ollut kiinnostunut Suomesta jo muutamia vuosia. Lisäksi halusin oppia suomea.

Millaisia suomalaiset ovat olleet sinua kohtaan?

– Vieraanvaraisia ja melko avuliaita, vaikkakin he ovat melko ujoja.

Onko sinulla ollut ongelmia kommunikoinnissa suomalaisten kanssa?

– Ei oikeastaan. Koska suomalaiset puhuvat niin hyvää englantia, ei asian suhteen ole ollut ongelmia.

Millä tavalla suomalainen koulujärjestelmä eroaa australialaisesta koulujärjestelmästä?

– Ilmapiiri on rennompi verrattuna Australiaan. Esimerkiksi Australiassa opettajat ovat tiukempia ja koulupuvut ovat pakollisia oppilaitoksissa.

Onko suomalaisessa koulujärjestelmässä mitään huonoa verrattuna Australialaiseen koulujärjestelmään?

– Mieleeni ei tule yhtään mitään.

Viime haastattelussa mainitsit maidemme suurimmaksi eroksi ilmaston. Mikä muu on erilaista verrattuna kotimaahasi?

– Kotien sisustus on erilainen ja ruoka on myös erilaista.

Millä tavalla luonto täällä eroaa Australian luonnosta?

– Eläimet ovat erilaisia ja Australiassa näkee eläimiä enemmän kuin Suomessa.

Eroavatko kulttuurimme paljon toisistaan?

– Eivät paljoa. Eroja on vain pienissä seikoissa, kuten ruokailuajoissa.

Meitä suomalaisia usein kritisoidaan juomatavoistamme. Onko suomalaisen ja australialaisen juomakulttuurin välillä eroja?

– Ne ovat melko samanlaiset.

Onko näin pieneen kuntaan tulo vaatinut sopeutumista?

– Varmasti, koska tulen kaupungista, jonka asukasluku on noin miljoona. Lisäksi täällä on todella hiljaista.

Oletko saanut uusia ystäviä Nakkilasta?

– Kyllä, jonkin verran hyviä ystäviä.

Oletko tuntenut vierailusi aikana koti-ikävää?

– En oikeastaan. Itse asiassa tunsin pikemminkin koti-ikävää Suomea kohtaan, kun lähdin Australiasta.

Kuinka kauan aiot viipyä Nakkilassa?

– Ensi jouluun saakka.

Haluaisitko vielä sanoa jotakin lukijoille?

– Haluaisin kiittää kaikkia täällä koululla siitä, että olette hyväksyneet minut osaksi joukkoa.

Haastattelijana juniori Ollonen

Hayley (vasemmalla) tutustumassa suomen kielen opetukseen Turun normaalikoulussa.

Kuva: Kirsti Häivälä

Tälläi se o...

Kaikki psykan yo-kirjoituksiin ensi lukuvuonna osallistuvat ja kertauskursseille ilmoittautuneet kokoontuvat 11.5. klo 14.45 Katakombiin.

Tiistaina 12.5. klo 9-17 tutorit 2008-2009 ja 2009-2010 ovat opintomatkalla Kankaanpäässä. Ohjelmassa Kankaanpään Lyseoon ja Pohjois-Satakunnan ammatti-instituuttiin (PSAI) tutustuminen. Muuta ohjelmaa Lyseon tutorien matkassa.

Maanantaina 18.5. on normaali koulupäivä! 5. jakson koeviikko alkaa 19.5. (muuttunut ajankohta!).

HUOMAA lisäksi muutos: Koe 3 on siirretty, uusi ajankohta on 27.5.!

Koeviikon koepäivät ja valmistelutuntien ajankohdat ovat Peda.netin kalenterissa.

Helatorstaina 21.5. ei ole koulua!

Perjantaina 29.5.2009 on ilmoittautuminen uusintaan ja korotukseen klo 12 mennessä! 5. jakson uusintakuulustelu ja kevätlukukauden hyväksyttyjen kurssien korotus on 8.6.2009 klo 8.45. (Enintään kaksi koetta voi suorittaa kerralla.)

Lauantaina 30.5. kevätjuhla klo 11.00!

http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/

NAKKILAN LUKIO Porintie 13 29250 Nakkila Opettajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@nakkila.fi .

Puh. (02) 5375 940