Nakkilan lukion vuosikertomus by Pasi Rantala

Vuosikertomus

NAKKILAN LUKIO 2011-2012

Juniorit Tukholmassa

Seniorit Roomassa

Tuli on irti! -näyttely innoitti Anni Rintamaan kokeilemaan miltä tuntuisi kantaa Siiri Ojala palavasta rakennuksesta.

Lukion kuvataiteen kurssi II:n opiskelijat tekivät maaliskuussa matkan Turkuun, Tuli on irti! näyttelyyn sekä Tuomiokirkkoon. Tuli on irti! -näyttely esittää kattavasti tulen hyvät ja huonot puolet, miten se on palvellut ihmistä, miten tehnyt tuhojaan. Näyttely huipentuu Turun paloa 1827 esittävään, noin 100 neliömetrin suuruiseen pienoismalliin. Heidi Mustonen ja Neea Reponen lahjoittivat Tuomiokirkossa rahaa kehitysaputyölle ja sytyttivät kynttilän.

Kansi: Atte Rautiainen ja Heidi Mustonen piirtävät luonnoksia auringonkukista kuvataidetunnilla.

PÄÄKIRJOITUS

Rehtorin mietteitä Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin kaikilla lukion opiskelijoilla on ollut käytössään henkilökohtainen miniläppäri. Uskallan rohkeasti väittää, että Nakkilan lukio on tietoteknisiltä valmiuksiltaan ykköslukioita koko Suomessa. Erikoinen kiitos tästä kuuluu opettajille, jotka ovat innokkaasti mukana kehittämässä opetustaan ja taitojaan sosiaalisen median, verkostojen ja älytaulujen uudessa maailmassa. Opiskelijalle tilanne saattaa välillä näkyä myös toisenlaisena: langaton verkko ei toimi kunnolla, tai opettaja ei saakaan juuri sitä erinomaisen tärkeää tiedostoa jostain syystä auki. Lähtökohtana on kuitenkin se, että oppirahat on tässäkin maksettava. Kaiken muutoksen mukana seuraa myös epäonnistumisia ja epävarmuutta. Aikoinaan käyttöönotettu Linux-järjestelmä kärsi pitkään ongelmista, nyt se toimii lähes moitteetta. Samalla on kustannustehokkaasti saatu yhteiskoulun tietokoneiden lukumäärä moninkertaistettua. Koulumme opettaja kävi tutustumassa erään suuren kaupungin (pieteettisyistä en tässä kerro paikkakuntaa tarkemmin) tietoteknisesti edistykselliseen suureen lukioon: koulussa oli 20 läppäriä, joista puolet toimi. Toimivillakin oli vaikeuksia päästä verkkoon. Tämä esimerkki kuvatkoon tilannetta muualla Suomessa. Erikoisen pettynyt olen ylioppilastutkintolautakuntaan. Toissa vuonna Opetushallituksen toimikunta perään kuulutti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia aloitettavaksi vuodesta 2014 alkaen. Nyt on selvinnyt, että aikataulu olikin lähinnä vitsi ja sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat siirtymässä hamaan tulevaisuuteen ilman aikataulua. Nakkilan lukion puolesta sähköiset kirjoitukset voisi aloittaa jo ensi syksynä. Mikäli koulun halutaan edes jotenkin peilaavan ympärillä olevaa yhteiskuntaa ja valmistavan opiskelijoita työelämän ja todellisen jatko-opiskelun vaatimuksiin, tulisi tässä asiassa ottaa nopeita ja suuria askeleita. Tai aloitettaisiin edes sen esihistoriallisen kuulakärkikynällä tapahtuvan puhtaaksikirjoittamisen poistamisella! Tänä vuonna ylioppilaaksi päässyt ikäluokka oli mukana Comenius-projektissa. Uskon sen olleen kehittävä kokemus kaikille osallistuneille opettajille ja opiskelijoille. Parhaillaan odotellaan uuden hakemuksen hyväksymistä. Tällöin ensi vuonna lukion aloittavat pääsisivät mukaan uuteen projektiin heti syksyllä. Euroopan nykyvaikeuksista huolimatta on selvää, että tarvitsemme sivistyneitä, kielitaitoisia ja kansainvälisiä osaajia tulevaisuudessakin. Tämän tavoitteen tukemisessa on lukioopetuksella merkittävä tehtävä. Kesäisin terveisin Pasi Rantala

Nakkilan

LUKIO

OPETTAJAKUNTA

Opettaja

Rantala Pasi, rehtori

Oppiaine

matematiikka

Ilomäki Kirsi, vararehtori 09

biologia, maantiede, terveystieto

Ahtola Marika

liikunta

Hohkuri Joonas

matematiikka, fysiikka

Häivälä Kirsti

historia, yhteiskuntaoppi

Kasanko Marika

ranska

Kopio Juha

kuvataide, viestintäkasvatus

Korhonen Hanna-Leena 10

äidinkieli, kirjallisuus

Kääntee Pekka

SATAEDU

opinto-ohjaus

Laato Anne

uskonto, psykologia, filosofia

Penttilä Olli

musiikki

Tontti Juha

matematiikka, fysiikka, tietotekniikka

Tuovinen Sanna-Mari

ruotsi, saksa, virkavapaalla, sijaisena Merja Siikilä

Viskari Katriina

englanti

Ekko Johanna

matematiikka, kemia

Vuosikertomus 2011-2012 Tätä vuosikertomusta ovat olleet tekemässä Lotta Saarteinen, Annika Puputti, Ryuichi Murakawa, Anni Rintamaa. Opettaja Juha Kopio. Nakkilan lukio, Porintie 13, 29250 Nakkila.

Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKAT

Oppaamme Paolo tiesi paljon alueen historiasta ja osasi kertoa siitä niin, että kuulijakin eläytyi aiheeseen.

Italian-matka

Nakkilan lukion toisen vuosikurssin opiskelijat tekivät vappuna matkan Italiaan. Valvojina matkalla toimivat Hanna-Leena Korhonen ja Anne Laato. Matkaa varten oli kerätty rahaa mitä erilaisimmilla tavoilla: kahvituksilla, arpajaisilla ja muulla, sen lisäksi oli saatu avustusta Nakkilan Lions Clubilta, Rotaryilta ja Italiasta. Bussi-Ketosen linjaauto kuljetti matkalaiset Pirkkalan lentoasemalle Tampereelle, josta lähdettiin matkaan Ryanairin siivin. Hyinen Suomi jäi taakse ja perillä odotti ihanan lämmin Rooman ilma. Tuntui epätodelliselta, että viimein on koittanut se hetki, jota on odotettu ja johon on valmistauduttu. Haimme matkalaukut lentokentän karusellista ja aloimme etsiä linja-autoamme. Se löytyi helposti, koska kuljettajalla oli kyltti: Nakki Lan Lukio. Linja-auto vei meidät Vesuviuksen juurelle, Castellammare di Stabiaan, Napolin lähelle. Stabiaen kaupunki, joka on aikoinaan sijainnut aivan lähellä, tuhoutui vuonna 79 j.Kr. Vesuviuksen purkauksessa, joten vähän jännitti olla lähellä Nakkilan

toimivaa tulivuorta. Opettajat olivat hankkineet meille majoituksen ja ohjelman RAS Instituutista (Restoring Ancient Stabiae). Koko päivä kului matkustamiseen, joten perillä ei ollut muuta kuin nukkumaanmeno. Aamulla heräsimme aamiaiselle ja sen jälkeen vielä purimme loput matkatavarat laukuista. Ensimmäinen luento oli väsyttävä, koska emme oikein osanneet nukkua jännittävän matkan jälkeen. Emme päässeet lepäämään opettajien mielestä levätä voi sitten taas kotona, LUKIO

OPINTOMATKAT

Ylempi kuva: Julia Salovirta, Hanna-Leena Korhonen ja Anne Laato tutkivat Pompeijin sein채maalauksia. Alempi kuva: Pompeijissa on aina paljon turistiryhmi채.

Vesuviuksen huipulla k채yminen oli mielenkiintoinen kokemus. Kraatterista nousee koko ajan savua.

Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKAT

Öinen Castellammare ja taustalla Vesuviuksen tulivuori.

ulkomailla aika on kortilla - vaan suuntasimme kaupungin keskustaan. Kävellen. Perillä sovimme kohtaamispaikan ja hajaannuimme tutkimaan paikkaa. Jotkut keksivät maistella italialaista jäätelöä, joka on maailmankuulua. Instituutille palattuamme oli vuorossa lounas, ja se oli todella runsas. Ensin tarjoiltiin pastaa, joka jo täytti vatsan. Sen jälkeen pihvi ja perunat, lopuksi vielä tuoreita hedelmiä. Sen jälkeen menimme Sorrentoon junalla. Opettajat olivat varoitelleet meitä taskuvarkaista, joten pidimme varamme. Sorrento sijaitsee keskellä henkeäsalpaavan kauniita maisemia, se vilisee turisteja, mutta siellä on myös paljon mielenkiintoisia vaatekauppoja, joten kaikille löytyi mielekästä tekemistä. Kokoonnuimme vapaa-ajan jälkeen sovittuun paikkaan ja palasimme instituutille junalla. Mielenkiintoisen illallisen, joka sisälsi mm. mustekalasalaattia, jälkeen kaikki menivät nukkumaan, koska päivä oli ollut mielenkiintoinen, mutta väsyttävä. Nakkilan

Toisen matkapäivän aamu alkoi aamiaisella, ja sen jälkeen siirryimme tutustumaan alueen villoihin eli huviloihin, jotka sijaitsivat niin lähellä majoituspaikkaamme, että emme tarvinneet eväitä, vaan kävimme instituutilla syömässä. Villat, kuten Villa Arianna, Villa Del Pastrore, Villa San Marco ja Villa Cappella di San Marco, olivat rikkaiden huviloita ja aikoinaan todella tyylikkäitä. Stabiaen alue sijaitsee viiden kilometrin päässä Pompeijista ja siellä oli keskittymä näitä vauraiden roomalaisten kesänviettopaikkoja. Illalla meillä oli taas omaa aikaa, jonka jotkut käyttivät ostoskierrokseen. Kolmas päivä alkoi tuoreilla croissanteilla ja hedelmämehulla. Instituutin arkeologi, Paolo, kertoi meille Pompeijin kaupungin arkielämästä. Kaivauksissa on selvitetty jopa pukeutumistyylejä. Esitelmän päätyttyä varustauduimme päivään Pompeijin rauniokaupungissa vesipulloin ja

LUKIO

OPINTOMATKAT

auringoltasuojaavin vaattein. Alue on todella suuri ja siellä kuluu aikaa, vaikka oppaamme Emiliano keskittyikin vain pääkohteisiin. Amfiteatteri oli uskomaton akustiikkoineen, muutoinkin mielikuvitus alkoi laukata, kun edellispäivänä olimme kuulleet gladiaattoreista. Hämmästelimme sitä yhtäkkistä tuhoa, jonka kaupunki oli saanut kokea, kun metreittäin tuhkaa oli satanut yhdessä hetkessä taivaalta ja lopettanut elämän silmänräpäyksessä. Paljon on käytetty myös aikaa, kun kaikki on kaivettu vuosisatojen saatossa esille. Illalla palasimme Castellamare di Stabiaan, jossa meillä oli hieman vapaa-aikaa ja illallinen. Illallinen maistui, vaikka osa matkalaisista olikin päättänyt maistaa aitoa italialaista pitsaa kaupungilla. Seuraavana päivänä oli kohteena Vesuviuksen tulivuori ja Herculaneum. Pakkasimme eväät ja lähdimme linjaautolla Vesuviuksen huipulle. Maisemat jo matkalla olivat henkeäsalpaavat, perillä sanoinkuvaamattoman kauniit. Linjaauto jätti meidät kilometrin korkeuteen, josta kävelimme huipulle vielä noin vartin. Kraatteri oli vaikuttava, ja voimme vain kuvitella tulivuoren tuhovoiman. Edellisestä purkauksesta on jo 70 vuotta, mutta koskaan ei tiedä koska seuraavan kerran räjähtää. Laskeuduimme vuorelta linja-autopysäkille ja odotellessamme söimme eväät.

Ylempi kuva: Tilantuntua oli aikoinaan luotu taidokkailla seinämaalauksilla.

Herculaneum oli aikoinaan pieni kaupunki muutaman kilometrin päässä Vesuviuksesta. Kun tulivuori purkautui, jäi Herculaneum paikoin 30 metrin tuhkakerroksen alle. Kaivauksissa on paljastunut erinomaisesti säilyneitä esineitä, taloja ja ihmisten jäänteitä. Illalla olimme taas kotona majapaikasOpas esittelee n. 2.000 vuotta vanhaa pikaruokalaa, jossa samme. Ilta kului pelikorttien myytiin erilaisia keittoja. merkeissä ja kahvia juoden. Nakkilan

LUKIO

Kuva keskellä: Pompeijin raunioihin kuolleesta tehty betonivalos.

OPINTOMATKAT

Amfiteatteri oli suuri ja edelleen toimintakunnossa.

Sanna Koiviston limbo-suoritus.

Viidennen päivän kohde oli Oplontis, Vesuviuksen tuhkaan vuonna 79 hukkunut kaupunki. Neron toisen vaimon, Pomplijan, Villa Poppaea sijaitsi Oplontiksessa, Villa löytyi kaivettaessa rakennettavan koulun perustuksia. Se onkin Italiassa juuri ällistyttävää, joka puolella törmää väkisin muinaisiin kulttuureihin. Mitä Nakkilasta on löytynyt? Kampa ja kivikasoja? Villa Poppaeaa kaivetaan yhä ja se oli matkakohteemme. Koska vielä ei ollut sesonki, emme päässeet kaivauksille. Näimme kylläkin ne ylempää vuoren rinteeltä. Napolin arkeologisessa museossa on Villa Poppaeasta löydettyjä esineitä, joten kävimme tutustumassa niihin seuraavan päivän aikana.

järjestivät limbo-kisan, joka oli kaikkien mielestä todella hauska. Pelasimme myös ns. riparipelejä, kuten Mafiapeliä, Pientä Undulaattia, Marja-Liisaa ja Maria Antoinettea. Paluupäivä. Pakkasimme jo aamulla ja suuntasimme linja-autolle, joka kuljetti meidän Roomaan lentokentälle. Ryanairilla taas sama juttu kuin tullessa eli istu siihen, missä on vapaa paikka. Bussi-Ketonen kuljetti meidät Tampereelta kotiin Nakkilaan, jossa olimme 20.30. Perillä kotona väsytti, mutta oli kyllä mielenkiintoinen matka.

Aamiaisella oli vaihtoehtona suolaista tai makeaa, makea tarkoitti Nutella-levitettä croissantin päällä. Yhdistelmään taisivat jotkut jäädä koukkuun, Nutellaan ihastuivat etenkin tytöt. Päivän kohde oli Napoli. Ensimmäinen kohde oli arkeologinen museo, jossa oli paljon kuvattavaa, patsaita, tauluja ja mosaiikkeja. Museon jälkeen oli kohteemme Napolin mielenkiintoiset ja runsaslukuiset kirkot. Vapaaaika kului pitsan merkeissä ja matkamuistoostoksia tekemällä. Illalla olimme taas majoituksessa. Opettajat olivat järjestäneet yhteistä ohjelmaa niin, että jokainen huonekunta joutui suunnittelemaan jonkin kisan. Tytöt olivat niin innokkaita keksimään kilpailuja, että ihan kaikki pojat eivät sitten joutuneetkaan sitä tekemään. Mutta esimerkiksi Toni ja Juuso Nakkilan

Turisteja varten oli tehty kaivauksia muistuttavia paikkoja, jollaisesta Matias Kuusisto löysi ruukunpalan. LUKIO

OPINTOMATKAT

Matka Tukholmaan Kuvataiteen 2. kurssin puitteissa järjestettiin matka Tukholmaan. Matka kesti perjantaista sunnuntaihin. Matka tehtiin lentämällä Turusta Arlandaan, josta matkustimme junalla keskustaan. Matkaan mahtui museoita, tutustumista toimivaan joukkoliikenteeseen Tukholmassa ja sen lähiympäristössä, arkkitehtuuriin ja jäi aikaa vielä ostoksiinkin.

Metro, bussit, paikallisjunat ja raitiovaunut kulkevat vain muutaman minuutin välein ja lähtevät vuorot on ilmoitettu selkein tiedottein.

Tukholma on hyvä ostospaikka, koska liikkeitä on paljon, mutta hintataso on suurin piirtein sama kuin Suomessa. Joissain tuotteissa on hintalappu myös Suomen rahassa, mutta kurssi on laskettu: 1 euro on 10 kruunua. Kun ostaa Ruotsista, hinta on kuitenkin 1 euro on 8,6 kruunua. Näin on esimerkiksi Gina Tricot myymälöissä. Joka kadunkulmassa näytti olevan H&M - niitä oli Tukholmassa ainakin seitsemän. Drottninggatan on täynnä pieniä liikkeitä, jollaisia ei Suomessa ole. Niissä myydään kaikenlaista tavaraa, hyvin paljon turistikrääsää. Gallerian-ostoskeskuksessa oli myös mielenkiintoisia myymälöitä, jopa niin paljon, että Anni eksyi. Stockholm Quality Outlet Barkarbyssa, jossa kävimme heti Tukholmaan saavuttuamme, oli lievä pettymys. Kaupat olivat kyllä tyylikkäitä, mutta alue oli aika pieni ja hintataso korkeahko. Leviksellä oli erikoistarjous, jota jotkut hyödynsivätkin. Housuja sai kolmellakympillä, tosin tiettyjä kokoja ja malleja. Tukholman museoluettelossa on 84 museota, joten katsottavaa riittää. Valitsimme ennakkoon Luonnonhistoriallisen museon, Moderna Museetin, Vesimuseon ja Vasa-museon. Toisen päivän ohjelman Vesimuseo oli pettymys, koska Nakkilan

se oli pieni, siellä oli liikaa äänekkäitä pikkulapsia ja hait oli vaihdettu pienempiin, alle metrisiin. Vasa-laiva oli ruma, tumma ja pelottava. Annin mielestä alastomat pikkupoika -veistokset olivat hauska yksityiskohta. Veistokset koristivat aikoinaan laivan perää. Museossa oli paljon turisteja eri maista. Vasalaivaa mainostetaan yhdeksi maailman merkittävimmistä turistipyydyksistä.

Vanhankaupungin kadut ovat todella kapeita.

LUKIO

OPINTOMATKAT

Iltapäivän kohde Moderna Museet vaihtui Armeijamuseoksi, koska se oli sopivasti reitin varrella. Museo muutettiin takavuosina paremmin vastaamaan nykykävijän mieltymyksiä. Aseita on aika vähän, sen sijaan erilaisia dioraamoja paljon. Ensimmäisenä vastaan tulee kirkuva simpanssilauma. Kyltti kertoo, että ihmisen lisäksi mm. apinat käyvät sotia, kun reviirit menevät päällekkäin eikä toinen väisty. Seuraukset ovat suurin piirtein samankaltaisia, kuin ihmistenkin sodissa. Kierros jatkuu läpi Ruotsin historian, 30-vuotinen sota ja Suuri Pohjan sota ovat saaneet runsaasti huomiota. Viimeksimainitun jälkeen Ruotsi kävikin vain yhden sodan 1808-09, jonka seurauksena itäraja piirrettiin Tornionjokeen.

Armeijamuseossa voi sovittaa vanhoja univormuja. Siniantilooppi ja pussihukka ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta Luonnonhistoriallisen museon kokoelmista ne löytyvät.

Suurikokoinen pienoismalli havainnollisti, millainen Vasa on joskus ollut. Takana oikea laiva.

Luonnonhistoriallinen museo oli sunnuntain kohde. Se oli aika kaukana, koska se ei mahdu tavalliseen, turisteille jaettavaan karttaankaan. Sinne pääsi metrolla, pysäkki oli Universitetet. Alueella on paljon yliopiston rakennuksia, Luonnonhistoriallisen museon rakennus oli valtava. Se tiesi paljon kävelemistä jo aikaisempina päivinä kipeytyneillä jaloilla. Alakertaan oli koottu Jäämeren eläimistöä, jopa kokonaisia valaiden luurankoja, kuten ryhävalas ja sinivalas. Täytetyistä eläimistä oli tehty dioraamoja, joissa eläimet esiintyivät luonnollisessa ympäristössään. Nakkilan

Välimerimuseo on pieni, mutta sen kokoelmat suuret. Pienet tilat on käytetty tehokkaasti. Janne Lankinen ja opettaja Kopio kreikkalaisten esineiden äärellä.

LUKIO

OPINTOMATKAT

Luonnonhistoriallisessa museossa esitetään elämän syntyminen maapallolla, varhaiset lajit, elämän siirtyminen merestä maalle, jopa kokonaisia dinosaurusten luurankoja. Nisäkkäiden kehitysvaiheet ja viimein ihmisen sukulaiset ja ihmisen kehittyminen nykymuotoonsa eli Homo Sapiens -lajiin. Museossa on joitain harvinaisuuksia, kuten sukupuuttoon kuolleeksi luultu latimeria-varsieväkala, kokonaan hävinnyt australialainen pussihukka, kvagga-seepra, ja eteläafrikkalainen siniantilooppi, jonka lajin viimeinen edustaja kuoli vuonna 1799 tai 1800. Luonnonhistoriallisessa museossa oli paljon koululaisryhmiä, mikä on hassua, koska oli sunnuntai. Osa seurueesta kävi vielä Välimerimuseossa, joka on Oopperan vieressä. Museo on pieni, mutta kokoelmat hienot. Nyt museossa oli etruski-näyttely, joka oli osittain kolmiulotteinen. Kassalta annettiin 3D-lasit, jotka sai pitää. Tukholman joukkoliikenne on tehokas ja edullinen matkustustapa. Metrojunia tulee lyhyin väliajoin ja liityntäliikenteen vuoroja ei tarvitse kauaa odotella. Jos myöhästyy yhdestä, voi astua toiseen. Aina on kuitenkin katsottava, että metro on menossa oikeaan suuntaan. Eräs selitys hyvälle julkiselle liikenteelle on Tukholman koko, se on ainakin kolme kertaa Helsinkiä suurempi. Metroreitit oppii aika nopeasti ja metro eli tunnelbana on nopein tapa liikkua keskustassa. Huono puoli on, että siinä ei näe maisemia. Paluupäivänä ryhmä kerääntyi sovittuna aikana Åhlen's-tavaratalon eteen, josta suunnattiin päärautatieasemalle ja sieltä paikallisjunalla pohjoiseen, josta lopuksi Upptåget-junalla Arlandan lentoasemalle. Lentoasema on valtava, juna saapuu terminaalien 4 ja 5 välille ja lento Turkuun lähti terminaalista 2, jonne on noin 15 minuutin kävely. Itse lento Turkuun kesti runsaan puolituntisen. Kotona olimme noin klo 23. Aamulla kouluun. Nakkilan

Myrkkysammakko Vesimuseon terraariossa. Sammakoita oli punaisia, sinisiä ja keltaisia.

Vastakuoriutuneita lohenpoikasia Vesimuseon altaassa.

LUKIO

OPINTORETKET

Matka Turkuun Kuvataide 2 -kurssin opiskelijat vierailivat Tuli on irti! -näyttelyssä sekä Turun Tuomiokirkossa maaliskuun alussa. Turku oli Tallinnan ohella Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Tätä juhlittiin monella tavalla, mutta erikoisnäyttely tulesta - Tuli on irti! - sai niin suuren suosion, että sitä päätettiin jatkaa vielä heinäkuun 2012 lopulle asti. Lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kävivät tutustumassa näyttelyyn sekä sen jälkeen vielä Turun tuomiokirkkoon, Suomen arvokkaimpaan rakennukseen. Tuli on irti! -näyttely kertoo tulesta, sen hyödyistä ja haitoista. Pääosassa on Turun palo 1827, jolloin käytännöllisesti katsoen koko kaupunki tuhoutui. Kaupungin tuhoutuminen johtui pitkälti siitä, että syyskuun alussa ylioppilaat olivat vielä kesälomilla ja miehet markkinoilla Tampereella. Vaikka aineelliset tuhot olivat valtavat, kuoli ainoastaan 20 kaupunkilaista palon takia. Logomossa esiteltiin palonsammutuskalustoa eri aikakausilta, tulen käyttöä esimerkiksi metallipajassa, tulen tekoa tuluksilla tai Puputti kokeili ryömimistä ahtaassa käytävässä kahta puupalikkaa hieromalla. Yhdellä Annika palomiesvarusteet yllään. seinällä esiteltiin maailmanhistorian tuhoisimpia tulipaloja. Pelit ja animaatiot oli suunniteltu erityisesti koululaisryhmiä varten, mutta kyllä niistä nautti aikuisempikin näyttelyssäkävijä. N. 100 neliömetrin kokoinen pienoismalli, joka esittää Turun paloa, kruunaa vierailun. Pienoismalli on tehty Virossa ja siinä on ledeillä, savulla ja taustan animaatiolla tehokkaasti esitetty palon järkyttävä kulku. Yli 700 vuoden ikäinen Turun tuomiokirkko oli toisena vierailukohteena. Tuomiokirkko on arvioitu Suomen kallisarvoisimmaksi rakennukseksi, sinne on haudattu monia kuuluisuuksia, kuten Torsten Ståhlhandske, hakkapeliittain

Lämpökameraa käytetään paikallistettaessa palopessäkkeitä.

päällikkö 30-vuotisesta sodasta, marsalkat Horn ja Toth, sekä ainoa Suomeen haudattu kuningatar, Kaarina Maununtytär, Eerik XIV:n puoliso. Kirkon lattian alle haudattiin vainajia 1700-luvun lopulle asti. Kirkko vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300, Nakkilan

LUKIO

OPINTORETKET

se on omistettu kahdelle suojelupyhimykselle, Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille. Kirkkoa on laajennettu koko keskiaika, eri vaiheita on vieläkin näkyvissä, koska esimerkiksi osa aiempien ulkoseinien ikkunoista on edelleen näkyvillä, samoin umpeenmuurattuja ovia. Sisätilat ovat pääosin 1830-luvulta, jolloin kirkkoa kunnostettiin Turun palon jäljiltä. Kirkkoa ovat vuosisatojen saatossa kovalla kädellä kohdelleet sodat, ryöstöt ja tulipalot. Monet arvokkaat esineet ja pyhäinjäännökset ovat hävinneet tai tuhoutuneet. Kirkon lattian alle haudattiin vainajia 1700luvun lopulle asti. Kirkko vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300, se on omistettu kahdelle suojelupyhimykselle, Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille. Kirkkoa on laajennettu koko keskiaika, eri vaiheita on vieläkin näkyvissä, koska esimerkiksi osa aiempien ulkoseinien ikkunoista on edelleen näkyvillä, samoin umpeenmuurattuja ovia. Sisätilat ovat pääosin 1830-luvulta, jolloin kirkkoa kunnostettiin Turun palon jäljiltä. Kirkkoa ovat vuosisatojen saatossa kovalla kädellä kohdelleet sodat, ryöstöt ja tulipalot. Monet arvokkaat esineet ja pyhäinjäännökset ovat hävinneet tai tuhoutuneet.

Vuonna 1613 tuomiokirkkoon haudatun Kaarina Maununtyttären sarkofagi.

Tuli on irti! -näyttelyssä saattoi kokeilla, miten paloruiskulla voi pumpata vettä palavaan taloon. Ryuichi Murakawa tutkii maailman tuhoisimmista tulipaloista, kuten Tokio 1945, tehtyä installaatiota. Nakkilan

LUKIO

YLIOPPILASESSEE

Nykyajan sankaruus Käsite sankaruus saa aikaan myyttisen tunnelman ja luo mielikuvan jostakin itseä suuremmasta yliluonnollisesta hahmosta. Globalisoituneelle maailmankansalaiselle sankarin keskeisimmät ominaisuudet, rohkeus ja urheus, voivat olla jokseenkin samanlaisia, mutta siitä huolimatta ihmisten näkemykset saattavat erota toisistaan paljonkin. Sankareita seikkailee jo pikkulasten kuvakirjoissa ja ehkäpä se onkin yksi syy siihen, miksi sanaa ”sankari” nykyaikana korvataan esimerkiksi määritteellä idoli tai esikuva. Lapselle sankari merkitsee usein epätodellista satuhahmoa, joka vaaroja uhmaten pelastaa ihmishenkiä tai tekee tai tekee ihmetekoja erikoiskykyjensä avulla. Täalliaset henkilöhahmot ovat lähes poikkeuksetta hyvin materialistisia: kirjojen ja elokuvien päähenkilöistä tehdään leluja, lautapeleja, keräilykortteja ja muita oheistuotteita, joiden avulla lapset voivat luoda omia mielikuviian sankaruudesta. Aikuisten sankarit ovat yleensä todellisia ihmisiä, joita ihaillaan ja joihin kohdistetaan opmia odotuksia ja toiveita. Lapsuuden supersankarit muuttuvat vähitellen esikuviksi, joiden arvot ja asenteet vastaavat parhaiten omaa maailmankatsomusta. Monesti yksittäiset teot nostavat ihmisen arvostettuun asemaan: vaikeasta sairaudesta selvinnyt lapsi tai yhteiskunnan normeja vastaan taistellut vallankumouksellinen saa tavallista enemmän huomiota osakseen. Nykyaikana korostuu myös niin sanottu arjen sankaruus. Sankarit eivät enää ole seppelein koristettuja hahmoja, jotka ovat tehneet uskomattomia tekoja sotarintamalla tai kaukaisilla mailla äärimmäisissä sääolosuhteissa. Sankari voi sen sijaan olla läheinen ihminen, joka on auttanut vaikeassa elämäntilanteessa tai vaikkapa antanut tärkeitä neuvoja päätöksentekoa varten. Itselle tärkeä ihminen voi näyttäytyä eräänlaisena sankarina, vaikka ei osaisikaan liittää tähän suoranaisesti sankarillisia piirteitä. Nakkilan

LUKIO

YLIOPPILASESSEE

Yksittäisten kansalaisten lisäksi julkinen media on erityisen kiinnostunut sankaruudesta, sillä ihmisten omakohtaiset tarinat herättävät mielenkiintoa lehtien lukijoissa ja internetin käyttäjissä. Hätkähdyttävillä otsikoilla herätetään ihmisten kiinnostus ja luodaan yksipuolisia näkemyksiä siitä, mitä sankaruus on ja millaisia ominaisuuksia ja tekoja vaaditaan päästäkseen ihailun kohteeksi. Iltapäivälehtien nostamat ”sankarit” kuitenkin vaihtuvat nopeasti, jotta lukijoiden mielenkiinto onnistuttasiin säilyttämään jatkossakin. Jollakin tavalla eritysilaatuiset ihmiset ovat oiva rahastuksen lähde: tekemällä heistä dokumentteja ja elokuvia suuret tuotantoyhtilt tienaavat uskomattomia summia ja sankarit pääsevät julkisuuden valokeilaan. Menestys ja aihailu on kuitenkin todella helppo menettää – epäonnistuminen tai moraaliton teko päätyy nopeasti lehtien palstoille ja lukija voi lopettaa arvostuksensa entistä idoliaan kohtaan saamiensa hatarien tietojen vuoksi. Median toiminta väärentää kuvaa ihmisarvosta, koska sen perusteella arvostus pitää ansaita teoin ja oikeanlaisen ulkonäön ja käyttäytymisen mukaan. Enää ei riitä, että valitsee itselleen oman esikuvansa, vaan on ryhdyttävä toimimaan yhteiskunnan vaatimien ihanteiden mukaan. Vääränlainen kuva julkisuudesta ja siihen liittyvästä sankaruudesta on lähes suoraan yhteydessä nuorten ulkonäköpaineisiin. Jos jokaiselta vaaditaan kauneutta, älykkyyttä ja henkistä rohekutta, yksilöllisyys unohtuu ja sosiaalisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen alkaa perustua kilpailuun. Toimivan individualistisen yhteiskunnan kääntöpuolena onkin tiukka vaatimus siitä, että jokaisen pitäisi olla oman elämänsä sankari. Sen sijaan ihanteellisessa tilanteessa sankarit voivat auttaa rakentamaan nuoren tai aikuisen identiteettiä, johon kuuluvat esimerkiksi toiveet, pelot ja arvot. Sankareiden seuraaminen voi tuoda myös hetkellistä iloa elämään tai viedä ikävät asiat toisaalle. Arkielämän saankareiden lisäksi esikuvina voivat toimia urheilijat tai muut kotimaata kartalle nostavat henkilöt, joita kannustetaan ja joiden tekemisiä seurataan innokkaasti. Mikäli odotettua menestystä ei tulekaan, sankari saattaa aikaa myöden vaihtua seuraavaan ja vanha jää taka-alalle. Nykyajan ihmiselle sankarin nimellä ei loppujen lopuksi ike juurikaan merkitystä, sillä tärkeitnä on yksilön omat tuntemukset ja käsitykset siitä, mikä elämässä on kunnioitettavaa. Sankaruudelle ei siis saada lopullista tai yksiselitteistä määritelmää, vaan jokainen luo itse henkilökohtaisen näkemyksensä ihanteellisesta ja tärkeänä pidetystä asiasta. Sankaruus voi olla jotakin saavuttamatonta, abstraktia todellisuutta tai päinvastoin näyttäytyä konkreettisella tasolla yksilön elämänarvoissa tai toiminnassa. Sankaruus ei siis ehkä olekaan niin mystistä tai korkealentoista kuin se äkkiseltään saattaa kuulostaa. Annika Lähteenmäki (Teksti alkuperäisen kirjoitusasun mukainen.)

Nakkilan

LUKIO

YLIOPPILASESSEE

Koulussa opittavat asiat mahdollistavat työelämään siirtymisen Työelämässä vaaditaan paljon muutakin kuin ammattiosaamista. Jokaiselta ihmiseltä odotetaan hyviä käytöstapoja, jotta pystyy toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Monet perustaidot opitaan jo ala-asteella kehujen ja nuhteiden kautta. Sekä yleiset käyttäytymistavat että ammattiin valmistavat taidot kehittyvät koko kouluttaumisen ajan. Riippuu paljon koulusta, mitä taitoja sieltä voi saada työelämää varten. Ala-asteella opitaan vuorovaikutustaitoja ja saadaan pohja vaikeampien asioiden oppimiselle. Ala-asteelle opitaan vuorovaikutustaitoja ja saadaan pohja vaikeampien asioiden oppimiselle. Ala-asteella tärkeässä roolissa onkin juuri sosiaalistentaitojen kehittyminen. Muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen on erittäin tärkeää työelämässä. Usein työnantaja palkkaa mieluummin ulospäin suuntautuneen, reippaan henkilön kuin työnhakijan, johon ei saa kunnolla kontaktia. Peruskoulun ylemmillä luokilla tiedot alkavat lisääntyä. Teorian lisääntyessä myös taidot kehittyvät, ja nuori alkaa luottaa enemmän itseensä. Yläasteella jokainen joutuu opiskelemaan perusasioita jokaisesta oppiaineesta. Kaikki hallitsevat esimerkiksi kemian, ruotsin ja yhteiskuntaopin alkeet, vaikka ei niitä tulevaisuudessa tarvisisikaan. Nykyään yleissivistystä arvostetaan, mutta kukaan ei oleta, että pitäisi osata kaikki kaikesta. Jo peruskoulun oppimäärästä saa hyvät eväät tulevaisuuteen. Lisäksi ajan hermolla pysyminen on tärkeää. Koulun ohella media tarjoaa ajankohtaista tietoa asioista kiinnostuneille. Nykyään yläasteella oleville oppilaille järjestetään TET-viikkoja eli lyhyitä jaksoja, jolloin he pääsevät tutustumaan työelämään. Nuori voi saada konkreettista harjoitusta työn tekemisestä ja myös kesätyöpaikan saaminen on mahdollista. Lukiossa syvennytään asioihin, joista yläasteella on raapaistu vain pintaa. Opiskelijat saavat valita suuren osan kursseistaan itse, joka mahdollistaa itseä kiinnostavien asioiden opiskelemisen. Ylioppilastodistuksella ei vielä ammattia saa, mutta työnantajalle se on osoitus sinnikkäästä opiskelusta ja osaamisesta. Yleisessä tiedossa on, että yo-todistusta ei saa ilman ahkerointia. Kouluissa opitaan myös monia käytännön asioita, jotka ovat työelämässä vähimmäisvaatimuksia. Koulusta kuten töistäkään ei saa myöhästyä. On hyvä oppia olemaan täsmällinen pienestä pitäen. Myöhästely antaa ihmisestä huolimattoman ja välinpitämättömän kuvan. Työelämässä se on huono asia. Lisäksi kouluissa opitaan huomioimaan toisia ja kohtelemaan heitä hyvin. Tärkeää on oppia kunnioittamaan erityisesti itseä ylemmässä arvossa olevia henkilöitä. Työelämässä joutuu ongelmiin, mikäli menee isottelemaan pomolle. Siksi on hyvä oppia jo koulussa kunnioittamaan rehtoria ja muita auktoriteetteja.

Nakkilan

LUKIO

YLIOPPILASESSEE

Arvostettavaa työelämässä on asiallinen kielenkäyttö ja siisti pukeutuminen. Erityisesti nuorten puhetyyliä arvioidaan paljon, ja siksi siihen pitää kiinnittää huomiota. Kaikissa paikoissa ei voi puhua nuorisoslangia ja käyttää kirosanoja. Palveluammateissa vaaditaan kohteliaisuutta, vaikka arkielämässä se toisinaan jäisikin vähemmälle. Koulussa kohteliaita tapoja opetellaan monissa tilanteissa aina ruokailusta juhlatilaisuuksien järjestämiseen. Samalla nuori oppii, milloin häneltä vaaditaan asiallisempaa käytöstä ja milloin voi ottaa rennommin. Ammattikouluissa tarjotaan opetusta, joka valmistaa opiskelijat tulevaan ammattiin ja työelämään. Teorian lisäksi opetus on hyvin käytännönläheistä. Toisinaan on työharjoittelujaksoja, jolloin opiskelijat pääsevät tekemään opiskelemaansa työtä. Ammattikoulussa painotetaan asioita, joita vaaditaan juuri kyseisessä ammatissa. Vieraiden kielien sanastoista opetellaan erityisesti opiskeltavaan alaan liittyviä sanoja. Työelämässä niistä on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin laajoista, vähän kaikkea käsittelevistä sanastoista. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut opettavat yksityiskohtaisempia tietoja ja taitoja niihin aloihin liittyen, joita opiskelijat opiskelevat. Myös niissä yhdistyvät teoreettinen opiskelu sekä käytännönharjoitukset. On opiskelijasta kiinni, miten pitkälle hän haluaa itsensä kouluttaa. Tämänkaltaiset koulut antavat täydet valmiudet työelämään. Kaikista kouluista oppii joitain työelämässä tärkeitä asioita. Ajoittain kaikilla opiskelijoilla on stressiä. Stressin sietokykyä onkin hyvä pyrkiä parantamaan opiskeluaikoina, koska myös työelämässä tulee ajoittain kiireisempiä, stressaavia jaksoja, joista täytyy jaksaa suoriutua ammattimaisesti. Fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää terveenä pysymisen ja psyykkeen kannalta. Nykyään kouluissa on melko hyvät mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen. Työelämässä on hyvä olla sopivan itsevarma. Kun kunnioittaa itseään, myös muut tekevät niin. Kouluissa itsevarmuutta voi kasvattaa monipuolisissa esiintymistilanteissa. Puheet, näytelmät ja leikkimieliset pelit haastavat nuoret heittäytymään ja tuomaan itseään esille. Myös työelämässä täytyy uskaltaa astua rohkeasti esille ja osoittaa pätevyytensä. Tietysti eri ammateissa vaaditaan erilaisia taitoja ja käytöstapoja. Soveltamalla koulussa opittuja taitoja, pärjää varmasti hyvin työssä kuin työssä. On asioita, joita ei voi yhdenkään koulun penkillä oppia. Jotkut asiat on opittava työkokemuksen ja erehdyksien kautta. Silloin puhutaan hyvin yksityiskohtaisista ammattiaidoista. Kouluissa voi oppia riittävän laajasti työelämässä tarvittavia asioita, joilla pääsee työnteossa jo pitkälle. Vilja Hakanpää (Tekstin kieliasu on alkuperäinen.) Nakkilan

LUKIO

Takarivi vas: Pasi Nurminen, Katariina Aikala, Annika Puputti, Nina Soininen, Kristian Salo, Aleksi Mäkelä, Niko-Petteri Mikola, Heidi Mustonen, Neea Reponen, Topi Tuominen, Simo Jokela.

2. rivi vas: Janne Lankinen, Tarleena Vestu, Juulia Ukkonen, Anni-Mari Rintamaa, Siiri Matomäki, Emilia Saarinen, Iiris Silvola, Jesse Ruohola, Teemu Kosola, Juho Laine, Perttu Hohtari.

Eturivi vas: Roni Aaltonen, Maria Hokkanen, Mira Parkkali, Veera Nokelainen, Siiri Ojala, Sara Heinänen, Riikka Hakala, Annamari Haanmäki, Neea Plaami, Karoliina Niittumäki, Ryuichi Murakawa, Atte Rautiainen.

11AB

Takarivi vas: Oskari Lehtimäki, Toni Leino, Jarkko Virtanen, Sami Jalonen, Miika Laato, Eveliina Vilponen, Julia Salovirta, Emma Mäkelä, Sanelma Tuliniemi, Matias Kuusisto.

2. rivi vas: Juuso Hoikkala, Eetu Matomäki, Antti Merikivi, Henrik Salo, Teemu Kuisma, Joni Nieminen, Johannes Määttä, Tia Kaipiainen, Henna Lehtimäki, Monica Roslund, Sanna Koivisto, Otto Saarimaa. Anne Laato.

Eturivi vas: Hanna-Leena Korhonen, Milla Tamminen, Lotta Saarteinen, Titta Koskinen, Jasmin Schönroos, Hanna Uusitalo, Mika Haavisto, Rami Tienhaara, Emilia Naski, Maija Kurri, Juulia Halonen.

10AB

09AB

Takarivi: Niko Ahosmäki, Heikki Knihti, Taneli Puputti, Viljami Vappula

2. rivi vas: Lasse Saustamo, Sami Harala, Ellinoora Tero, Oskari Ahtola, Pepita Heurlin, Essi Veijalainen

Eturivi vas: Joni Kukkula, Carla Kyynäräinen , Annika Lähteenmäki, Julia Kiviholma, Anna Rajamäki

Takarivi vas: Merja Siikil채, Laura Penninkilampi, Heidi Hukkanen, Jari Koski, Pasi Rantala, Juha Tontti

2. rivi vas: Tuula Viren, Pirjo-Riitta Krannila, Kaisa Lindgren, Marika Kasanko, Johanna Ekko, Katriina Viskari, Kirsi Ilom채ki

Eturivi vas. Juha Kopio, Hanna-Leena Korhonen, Anne Laato, Joonas Hohkuri, Pekka K채채ntee

OPETTAJAT

ERIKOISKURSSIT

Keskiaikapäivä Äidinkielen seitsemännen kurssin aiheena on Yläkuva: Ryhmäläisten puheviestintä. Kurssilla harjoitellaan erilaisia lisäksi vain rehtori improvisaatio ja puhetilanteita. Yhtenä osana Rantala tiesi kurssia on ollut myös perinteisesti lapsille esityksestämme. suunnattu näytelmä. Tällä kertaa kurssilaiset kuitenkin tekivät pienen osan yhteiskoululaisten teemapäivänä 27.4.. Teemana oli keskiaika, johon koko yhteiskoulu osallistui erilaisten ohjelmien, pukujen ja lavasteiden avulla. Lukiolaisilla on omaakin kokemusta keskiaikapäivästä, koska yläkoulussa järjestettiin samanlainen vuonna 2008. Siten me opiskelijat tiesimme jo etukäteen, mitä olisi tulossa. Seitsemännen kurssin opiskelijoita pyydettiin järjestämään pieni ohjelma teemapäivänä. Autoimme myös ruokailujärjestelyissä. Liikuntasaliin oli katettu keskiaikateemainen lounas. Rehtori Pasi Rantalaa ja kurssin opettaja Hanna-Leena Korhosta lukuun ottamatta kukaan opettaja ei tiennyt mitä ohjelmamme sisältäisi. Yhteiskoulun oppilaatkaan eivät tienneet näytelmästä.

Ryuichi Murakawa ottaa verinäytettä opettaja Piittalalta.

Kehitimme kurssilaisten kanssa ohjelman noitavainoista oppilaille. Suunnittelimme käsikirjoituksen, valitsimme musiikin, puvut ja sovimme roolit. Jokainen halukas sai puheosuuden. Näytelmässä olimme munkkeja, jotka etsivät oppilaiden seasta noitia. Syitä olivat mm. punaiset hiukset, hyvä koulumenestys ja kissan omistaminen. Noitavainojen aikaan syytettiin ihmisiä mitä hulluimmista syistä ja heitä testattiin monenlaisilla tavoilla. Vaihtoehtona on esimerkiksi veritesti. Syytettyä tökittiin neulalla ja, jos hänestä ei vuoda verta, hänet todetaan noidaksi.

Nakkilan

Lukiolaisille jäi näytelmästä hyvä fiilis. Se sujui suunnitelmien mukaan, eikä kömmähdyksiä sattunut. Osa ryhmästä auttoi keskiaikaisen lounaan tarjoilemisessa. Kannoimme pöytiä ja ruokia juhlasaliin, ohjasimme ruokailijat oikeille paikoille ja kaadoimme juomia, vettä ja kotikaljaa. Tarjolla oli höyrytettyjä vihanneksia, kokonainen sika punainen omena suussa ja hyvin suolaista lohta. Saimme keskiaikaiset asut ja pidimme huolen ruuan ja juoman riittävyydestä. Ruokailun päätyttyä siivosimme juhlasalin.

LUKIO

ERIKOISKURSSIT

Joulu Nakkilan lukion joulujuhla vietettiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Näin saimme korvattua molempien päivien oppitunnit, mikä varmasti miellytti monia oppilaita. Joulujuhla alkoi Jouluyö, Juhlayö -kappaleella, jonka pianolla säesti abi Ville Uusitalo. Viulua soitti japanilaisvahvistuksemme Ryuichi Murakawa. Jouluevankeliumi ei ollut tavanomaisimmasta päästä. Abi Niko Ahosmäki pamlasi sen stadin Rehtori Rantalan puhe koostui Hikipedia-lainauksesta. murteella. Seuraavaksi tuli seurakunnan tervehdys, jonka toi Kai Korpi. Hänen puheensa koski joulukiireitä. Puheen jälkeen lauloimme yhdessä Enkeli taivaan -kappaleen, jonka lukion juniori Pasi Nurminen säesti pianolla. Rehtori ilahdutti meitä puheellaan, joka koski Nakkilaa. Ote oli suoraan Hikipedianimisestä sivustosta. Sivustossa on huumorimielellä kirjoitettuja ”faktaasioita”. Nakkilan historiaa Hikipedia selitti mm. nakkininjojen avulla. Nakkilan Napakat saapuivat myös piristämään joulujuhlaamme. Heidän esityksensä koski Nakkilan historiaa. Näytelmässä oli Nakkilan alkuajoista kohtauksia mm. junaradan, kirkon ja koulujen syntymistä.

Opettajat esittivät joululauluja. Tänä jouluna oli myös opettajien esittämä joulukuvaelma.

Nakkilan lukion oppilaskunta antoi junioreille, senioreille ja opettajille tehtävän. Heidän piti esittää näytelmä tai videoesitys, joka koskisi jotenkin joulua. Näytelmään oli omat kriteerit, joiden mukaan ryhmät harjoittelivat ja toteuttivat esityksiään joulukuun aikana. Raatina toimi oppilaskunnan hallitus ja kolme abia, Niko Ahosmäki, Mari Soininen ja Helena Kallio. Koulun vanhimmat oli vapautettu tehtävästä, koska heillä todettiin olevan Napakoiden Nakkila 150 vuotta -esitys. Nakkilan

LUKIO

ERIKOISKURSSIT

tarpeeksi tekemistä kirjoitusten ja koulun päättymisen kanssa. Esitykset olivat kaikki omaperäisiä ja hyviä. Junioreiden esityksen nimi oli ”Lumikki ja seitsemän tonttua”, joka esitettiin videona takaseinälle. Senioreiden esityksessä Joulupukki etsi uutta muoria itselleen. He olivat päätyneet näyttelemään, sekä omaperäisesti videoimaan osan esityksestä. Opettajien esityksessä oli välähdyksiä opettajanhuoneen tunnelmista, sekä lopuksi laulettiin yleisön kanssa Kirkan tutuksi tekemäJoulumaa-kappale. Tuomariston miettiessä vaikeaa päätöstään Julia Salovirta lauloi Liisa Pohjosen säestyksellä Taivas sylissäin -kappaleen. Julia lauloi myös aikaisemmin juhlassa bändin säestyksellä No douptin kappaleen Don't speak, jonka he olivat muokanneet hieman jouluisemmaksi. Oli voittajan julkistamisen aika. Voiton vei lähes yksimielisesti seniorit. Heidän esityksessään oli täytetty vaaditut kriteerit ja kaikki olivat myös jotenkin osallistuneet näytelmään. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, oli pieniä joululahjoja opiskelijoille. Juontajat saivat joulupukilta kirjeen, jossa kerrottiin Nakkilan lukiolaisten olleen todella kilttejä Annika Puputti ja Jarkko Virtanen toimivat juontajina joulujuhlassa. tänä vuonna. Siksi tämä oli päättänyt lahjoittaa opiskelijoille Mokkamekkaan, lukiolaisten omaan paikkaan, jossa voi rentoutua hyppytunneilla, kauan toivottuja torkkupeittoja ja tyynyjä. Koska nuorten pitää myös urheilla, antoi Joulupukki Stigajääkiekkopelin, Blokus-pelin ja Uno-kortteja. Hänestä oli reilua lahjoittaa näiden lisäksi uudet biljardimailat ja pallot, koska vanhat eivät olleet ilmeisen kehuttavassa kunnossa. Lopuksi julistettiin, että Mokkamekka saisi uuden television, eikä mitä vaan pientä toosaa, vaan ihan kunnon ison taulu-tv:n! Näihin tunnelmiin paketoitiin lukuvuosi 2011, ja siirryttiin lomalle joulun ja uudenvuoden odotukseen. Junioreiden jouluvideo, Lumikki ja seitsemän tonttua. Nakkilan

LUKIO

TUTOR-TOIMINTA

Takarivi vas. Sami Jalonen, Anni-Mari Rintamaa, Sara Heinänen, Siiri Ojala, Annika Puputti, Otto Saarimaa. Eturivi vas. Milla Tamminen, Emma Mäkelä, Sanelma Tuliniemi, Eveliina Vilponen, Lotta Saarteinen, Hanna Uusitalo, Monica Roslund. Poissa: Juulia Ukkonen, Liisa Pohjonen. Vanhat on merkitty paksunnoksella.

Kuluneen vuoden tutortoiminta Viime keväällä aloittaneita tutoreita taisi olla ennätysmäärä, nimittäin kymmenen kappaletta. Saimme kaikki innokkaat tutorinalut vastuualueen tutorparimme kanssa. Parit arvottiin, mutta yhteistyö jokaisen parin kesken sujui silti mallikkaasti. Keväällä yritimme parhaamme mukaan tehdä tutuksi Nakkilan lukiota mahdollisille uusille opiskelijoille. Syksyllä neuvoimme uusia junnuja kurssivalinnoissa, poissaoloissa, uusinnoissa ja muissa kinkkisissä asioissa. Pidimme junnuille myös perinteikkään junnujumpan sekä aivan uutena keksintönä pikkujoulut, joissa leivoimme pipareita ja joimme glögiä. Lopuksi katsoimme vielä piirrettyä elokuvaa. Tarkoituksena oli tutustua junnuihin lähemmin, jotta heille olisi pienempi kynnys tulla keskustelemaan tutorien kanssa. Jälleen keväällä aloimme mainostaa Nakkilan lukiota yhdessä hallituksen kanssa yhdeksäsluokkalaisille. Nyt keväällä saimme myös viisi uutta innokasta tutoria, joiden tehtäväksi jää nyt hoitaa työt, jotka me vanhat tutorit olemme hoitaneet, ja mahdollisesti kehittää jotain uutta. Monica Roslund Nakkilan

26 LUKIO

OPPILASKUNNAN HALLITUS

Takarivi vas. Henna Lehtimäki (rahastonhoitaja), Anni-Mari Rintamaa (tiedotusvastaava), Monica Roslund (puheenjohtaja), Annika Puputti (kirjatilausvastaava) Eturivi vas. Matias Kuusisto (tiedotusvastaava), Jarkko Virtanen (posti-ja tilavastaava, Otto Saarimaa (varapuheenjohtaja) Poissa: Juulia Ukkonen (tilavastaava), Liisa Pohjonen (sihteeri)

Oppilaskunnan hallitus Jälleen syksyllä aloitimme hallituksen kanssa toimimaan koulumme hyväksi. Vaikka junnuja ei syyskokouksessa roimasti halukkaina ollutkaan, saatiin silti loistavat uudet edustajat hallituksesta poistuneiden abien tilalle. Uusi hallitus sai heti aloitettuaan Suomen lukiolaisten liitolta koulutuksen, josta se sai paljon eväitä tuleviin tapahtumiin ja haasteisiin. Hallituksen töistä kuluneelta vuodelta nousee mieleen ensimmäiseksi MokkaMekan uudistukset. MokkaMekkaan saatiin mm. upouusi taulu-tv sekä torkkupeittoja ja -tyynyjä. Suuret kiitokset rahallisesta avustuksesta kuuluvat Nakkilan kunnalle sekä koululle. Myös kahvia tilavastaavamme ovat toimittaneet taukotilaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Koen, että hallitus on pitänyt erinomaista huolta MokkaMekan hyvinvoinnista kuluneen vuoden aikana. Syksyllä hallitus toteutti invaliidiliiton pinssikeräyksen. Keräyksen tarkoituksena oli saada rahallista tukea ihmisiltä ja lahjoitusta vastaan sai aina pinssin. Tästä keräyksestä saatiin rahaa myös hallituksen kassaan. Itsenäisyyspäivänä muistettiin toki veteraaneja seppeleen kera sekä myös taksvärkkinä, jonka tuotto meni osaksi veteraaneille ja osaksi Satakunnan keskussairaalan lastenosastolle. Hallituksen ohjelma joulujuhlaankin sujui mallikkaasti. Kiitos siitä kyllä kuuluu kaikille näytelmien suunnittelijoille ja toteuttajille. Aivan lukuvuoden viimeisimpinä päivinä saamme vielä nauttia hallituksen järjestämästä ohjelmasta ja jälleen syksyllä alkaakin hallituksen uusi lukuvuosi täynnä aherrusta. Vaikka me sennut (eli ensivuoden abit) poistummekin syyskokouksen jälkeen hallituksesta, on hallituksen tulevaisuus selvästi kirkas. Kiitos kaikille hallituksen jäsenille kuluneesta vuodesta sekä hyvää kesää ihan jokaiselle! Monica Roslund oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Nakkilan

LUKIO

KOULUN TAPAHTUMAT

100-päivää

Abitietovisan tuloksia tarkastamassa Vilja Hakanpää ja Alisa Ojala. Visassa kysyttiin mm., että kuinka monessa maassa Vilja Hakanpää on käynyt. Oikea vastaus oli tietenkin, että sadassa maassa.

Nina Soininen (kesk.) neuvoo Heidi Mustosta, Neea Reposta ja Annika Puputtia Hannu ja Kerttu -sadun esittämisessä. Nyt pannaan noita uuniin!

Työläisiksi pukeutuneet abit seuraavat juhlasalissa junioreiden ja senioreiden kilpasuorituksia.

Nakkilan

LUKIO

Vietimme 6.9. 100 päivää tapahtumaa työmiesteemaan sonnustautuneina. Aloitimme päivän aamunavauksella, jossa soitettiin vanhoja 100-päivää klassikoita, kuten Vicky Rostin Sata salamaa ja Nylon Beatin Satasen laina. Vertailimme nuorempien oppilaiden koulupäiviä omiimme ja totesimme seiskaluokkalaisilla olevan vielä jäljellä yli tuhat päivää… Voi pieniä! Toisella tunnilla siirryimme juhlasaliin ja pidimme ohjelmaa muille lukiolaisille. Aloitimme ohjelmamme abien esittelyllä ja samalla juontajat Sami Harala ja Jori Renfors pitivät tietovisaa abeista. Muut lukiolaiset pääsivät osallistumaan vaateviestiin, jossa osallistujat jaettiin ryhmiin ja viestikapulana toimi erilaiset vaatekappaleet, jotka piti pukea päälle. Ohjelmaan kuului myös satupeli, jossa ryhmä näytteli oman versionsa eri saduista. Näyteltyjä satuja olivat muun muassa Kultakutri, Punahilkka, Hannu ja Kerttu sekä Kolme pientä porsasta. Munapelissä kierrätettiin tärisevää palloa annettuun aiheeseen liittyvien sanojen tahtiin. Abeille laulettiin ylistyslaulu, johon piti tehdä myös tanssikoreografia. Abeilla oli portaikossa kalenteri, josta voi seurata päivien vähenemistä ja penkkaripäivän lähenemistä. Kalenteri oli tehty työhansikkaista ja päivät oli numeroitu selkeästi, ettei keneltäkään pääse unohtumaan abien jäljellä olevien päivien vähäinen määrä.

KOULUN TAPAHTUMAT

Potkijaiset Lukion päättymistä juhlittiin potkijaisten merkeissä Lyydia Puttonen -salissa penkinpainajaisia edeltävänä iltana. Potkijaisten ohjelma alkoi erilaisilla kilpailuilla ja päättyi abien potkimisella - sananmukaisesti ulos koulusta. Sen jälkeen olivat jatkot työväentalolla, pikkupurtavan, abi-videon ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Seniorit olivat ottaneet teemaksi ruotsalaisuuden. Puttonen oli koristeltu teeman mukaan ja kaikkialla oli sinikeltaisia Ruotsin lippuja. Seniorien asusteetkin noudattivat kyseistä värikoodia. Pelit noudattivat rippikoululeirillä ja partiossa tutuksi tulleita lasten leikkejä, mutta niitä on ilo pelata aikuisemmalla iälläkin. Twister on tullut jäädäkseen, se on ollut vakiokamaa jo vuosia. Erilaiset korujen tai keppien kuljettamiset ovat aina myös listalla. Monika Roslund ja Otto Saarimaa hoitivat juontamisen tyylikkäästi. Lopuksi abit joutuivat laulamaan ylistyslaulun senioreille.

Sanna Koivisto ja Emilia Naski voitontahtoisina. Ruotsi onkin jääkiekossa useimmiten lyönyt Suomen murskaluvuin, kuten tänäkin vuonna.

Elli Räisäsen ja Ville Uusitalon viestinvaihto.

Kuva oikealla: Abit potkittiin sananmukaisesti ulos koulusta.

Nakkilan

LUKIO

KOULUN TAPAHTUMAT

Penkinpainajaiset

Abit olivat valinneet teemaksi penkinpainajaisiin Las Vegasin kasinoineen ja uhkapeleineen. Ravintola- ja hotellimiljöö oli rakennettu yläaulaan, Puttoseen ja sen eteen. Kaikkialla oli pelipöytiä ja -koneita. Abit olivat pukeutuneet tarjoilijoiksi, kasinoiden henkilökunnaksi ja asiakkaiksi. Kulissit valmistettiin joululomalla ja varastoitiin kunnantalon autotalliin.

Mari Soininen ja Viljami Vappula skoolaavat juhlapäivän kunniaksi.

Aamunavauksen jälkeen koko koulu siirtyi juhlasaliin, jossa oli abi-gaala, sketsejä todellisesti eletystä ja kuvitteellisesta opettajien toiminnasta oppitunneilla ja niiden ulkopuolella. Vähän kerrottiin myös yhteiskoululaisten koheltamisesta, samassa rakennuksessa on kaksi koulua, joten yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Monia hauskoja ulkomaanmatkojen hetkiä kerrattiin sketseissä, olihan nykyisellä abi-luokalla takana peräti kuusi matkaa Turkkiin, Italiaan ja Saksaan vuosien 2009 ja 2011 välillä. Kaikki projektiin sitoutuneet pääsivät matkalle kahdesti ja Suomeen tuli Nakkilan

muista maista vieraita myös kahdesti, joka tarkoitti majoittamisvelvollisuutta osallistuneille. Abi-gaalan päätti tanssiesitys, jossa pojat menettivät osan asusteistaan tyttöjen riisumana. Abi-gaala on monena vuonna kerännyt runsaan yleisön, monet vanhemmat, abien sisarukset ja muut sukulaiset ja ystävät tulevat seuraamaan ohjelmaa sekä vielä abien lähtöä koulun pihalta, kuorma-auton lavalla. Abit kävivät päivän lopuksi myös kaikilla ala-asteilla ja päiväkodeissa.

LUKIO

KOULUN TAPAHTUMAT

Hiihtolomaa edeltävä viikko oli tapahtumarikas. Sen päätti vanhojenpäivä tanssiaisineen ja “nöyryyttävine” tehtävineen junioreille juhlasalissa. Tansseja oli harjoiteltu taas kerran ennakkoon opettaja Ahtolan johdolla. Monet olivat vuokranneet puvun, mutta joillain oli myös oma Kylmä sää muutti suunnitelmia vanhojen asu, joka oli ostettu tai itse ommeltu tapausta päivänä. Perinteinen marssi kunniakujaa varten.

Vanhojen päivä

pitkin koulun pihalta pääovesta sisään ja sen jälkeen juhlasaliin muuttui kävelyksi alakäytävää pitkin käsityöluokan puoleisia rappuja yläkertaan ja juhlasaliin. Yhteiskoululaiset ja juniorit olivat kuitenkin muodostaneet kunniakujan ja taputtivat vanhoille. Koulupäivä alkoi kaikenlaisella kuittailulla keskusradion kautta sekä aiheeseen sopivalla musiikilla. Vanhat esiintyivät ensin yhteiskoulun oppilaille sekä muille lukiolaisille. Sen jälkeen oli vuorossa päiväkotilapset. Tanssiaiset on odotettu tapahtuma päiväkotilaisille, monien lasten mielestä tanssiaispukuiset vanhat olivat kuin kuninkaallisia ikään. Juniorit saivat osakseen “erityiskohtelua”, Vanhat saapuivat koululle perinteisesti kunniakujaa pitkin, mutta kovan pakkasen takia kuja oli poikkeuksellisesti muodostettu sisätiloihin. juhlasalissa oli kilpailuja sekä tehtäviä, joissa juniorit joutuivat esittämään alamaisuuttaan koulun vanhimmille opiskelijoille. Ruokalassakin juniorit joutuivat palvelemaan vanhoja. Ilmoitustaululle ripustettiin ohjeet, miten kuluvan lukukauden aikana juniorin on osoitettava alamaisuuttaan ja kuuliaisuuttaan vanhoille. Koululla tapahtuneiden esitysten jälkeen vanhat suuntasivat Keinustooliin esiintymään vanhuksille. Illalla olivat vielä omat sukulaiset ja tuttavat vuorossa. Päivän kruunasi matka Merikievariin, jonne oli kokoontunut suuri Palvelukoti Keinustoolinkin väki sai nauttia korkeatasoisista määrä satakuntalaisten lukioiden tanssiesityksistä. vanhoja.

Nakkilan

LUKIO

KOULUN TAPAHTUMAT

Seinämaalauksia keilaradalle Harjavallan curling-halliin valmistui keilarata elokuussa. Hallin omistaja, Tapani Härkälä, päätti koristeluttaa radan seinämaalauksin. Tehtävän saivat lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Työ tehtiin 6-8 opiskelijan ryhmissä parissa viikossa heti koulun alettua elokuussa. Seinämaalauksilla oli kiire, koska ne piti saada valmiiksi avajaisiin elokuun lopulla. Seinille on ikuistettu näkymiä Harjavallasta sekä kaatuvia keiloja. Ääriviivat on lisäksi käsitelty nk. hohtomaalilla, joka loistaa ultraviolettivalossa. Teippejä poistetaan ruiskumaalauksen jälkeen. Keilojen reunoille ruiskutettiin mustaa ja keskelle valkoista maalia.

Työ aloitettiin kuvaamalla mielenkiintoisimpia näkymiä Harjavallasta, kuten tehdasalue, Satalinna, voimalaitos ja vanha kirkko. Kuvista tehtiin luonnokset ja piirtoheitintä apuna käyttäen ne heijastetettiin seinälle.

Lammaisten voimalaitos hohtomaalattuine ykstyiskohtineen. Hohtomaalia lisättiin tämänkin jälkeen, koska padon pitää näkyä keilaradan alkupäästä.

Nakkilan

LUKIO

Seinämaalausta tehtiin koulupäivän päätteeksi 6-8 opiskelijan ryhmissä. Vaikka tila on suuri, sinne ei olisi mahtunutkaan paljon enempää, koska maalauksen kuivumista piti välillä odotella. Silloin saattoi maalata jotain muuta osaa seinästä. Samaan aikaan maalauksen kanssa koottiin varsinaisen radan laitteistoa käyttökuntoon. Maalaus ja rata valmistuivat samanaikaisesti avajaisiin.

KOULUN TAPAHTUMAT

Opiskelijoille itselleen ei tarjoutunut tiukan opiskeluaikataulun takia mahdollisuutta päästä kokeilemaan keilarataa, mutta yhteiskoulun ja lukion opettajille järjestettiin tyky-päivä, jonka merkeissä käytiin keilaamassa ja ruokailemassa Harjavallassa joulun alla.

Pienoismalli Kuvataiteen 2. kurssi teki oppilastyönä pienoismallin Pyssykankaan Talouskaupan rakennuksista. Rakennukset mitattiin ja valokuvattiin paikan päällä ja niistä tehty pienoismalli lahjoitettiin Pyssykankaan Talouskauppa Jaakola Oy:lle.

Neea Reponen luovutti koulun puolesta pienoismallin JuhaPekka Jaakolalle, joka edusti Pyssykankaan Talouskauppaa. Nakkilan

LUKIO

VAIHTO-OPPILAS JANETTE SUOMALAINEN

Janetten terveiset Australiasta Hei Janette! Mitä kuuluu? Hyvää kuuluu! Yritän totutella harmaaseen arkeen takaisin matkusteltuani kaksi viikkoa pitkin Australian itä-rannikkoa yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Vietin elämäni upeimmat 12 päivää ja pääsin mm. toteuttamaan unelmani sukeltelemalla Suurella Valliriutalla. Miksi päätit lähteä vaihto-oppilaaksi juuri Australiaan? Halusin lähteä maahan, jossa puhutaan englantia äidinkielenä. Yhdysvallat ei vaikuttanut minulle tarpeeksi eksoottiselta, kun taas Australia oli kaikkea sitä, mitä kohdemaalta saatoin toivoa. Paikalliset ihmiset ovat luonteeltaan ystävällisiä ja avoimia sekä luonto eläimineen on ainutlaatuinen. Australialla on kulttuuri, jonka haluan kokea ja omaksua. Koitko kulttuurishokin? Jos kyllä, niin millaisen? En tunne kokeneeni suurta kulttuurishokkia. Minulla oli vain asioista, jotka vaativat totuttelua, kuten ylisuuret ostoskeskukset, vasemmanpuoleinen liikenne, ruoka, ilmasto, koulu sekä paikallinen tapa jutella ventovieraiden kanssa päivän kuulumisista. Pikkuhiljaa olen oppinut pitämään kaikesta uudesta, enkä enää osaa kuvitella oikeanpuoleista liikennettä tai elämää ilman thaimaalaista ruokaa. Miten australialainen koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta? Entäpä oma koulusi? Australiassa koulunkäynti kestää 12 vuotta. Koululaitokset jakautuvat kahteen osaan; primary school vuosille 1-7 ja high school vuosille 8-12. Vuoden 12 lopussa käydään lopputentit, jotka vastaavat ylioppilaskirjoituksia. Valmistuessaan australialaiset nuoret ovat yleensä 17-18-vuotiaita. Tämän jälkeen nuoret jatkavat osa suoraan työelämään, osa yliopistoihin. Kouluja on sekä julkisia että yksityisiä. Yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat aivan mielettömän kalliita, mutta silti on aivan yleistä laittaa lapset yksityiskouluun. Vanhemmat ovat valmiita maksamaan suuria summia lastensa koulutuksesta. Yksityiskouluissa uniformut ovat yleensä vanhoillisempia ja säännöt tiukempia, mutta opetus saattaa olla parempilaatuista. Yksityiskoulut saattavat myös olla kokonaan tyttö- tai poikakouluja. Itse käyn julkista koulua, ja olen onnellinen siitä, sillä pääsen vähällä koulupukuni kanssa. Koulupukuun kuuluu valkoinen kauluspaita, laivastonsininen neule, vekkihame ja sukat sekä mustat koulukengät. Yksityiskoulussa saattaa joutua käyttämään mm. lierihattua, kravattia ja nilkkoihin asti ulottuvaa kouluhametta. Oma kouluni poikkeaa jonkin verran kaikesta, mihin olen tottunut Suomessa. Koulun kartta toimi parhaana ystävänäni ensimmäiset viikot, sillä koulussani on 1200 oppilasta ja koulu koostuu noin 20 eri rakennuksesta ja polut rakennusten välillä ovat kaikkea muuta kuin suoria. Kun kokemukseni lukio-opiskelusta perustui pieneen suomalaiseen lähilukioon, vaati alku jättiläismäisessä australialaiskoulussa totuttelua. Oletko viihtynyt Australiassa? Ensimmäiset viikot olivat hankalia, sillä piti sopeutua kaikkeen uuteen. Erityisesti koulu oli aikamoista tuskaa, sillä kyseessä oli iso paikka enkä tuntenut ketään. Alkukankeuden jälkeen olen nauttinut olostani paljon, ja Australia tuntuu nyt kodilta. Millainen on isäntäperheesi? Isäntäperheeni on aivan tavallinen, avoin ja iloinen australialainen perhe. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi 13- ja 16-vuotiaat pikkusiskot. Host-isäni työskentelee lentokonemekaanikkona armeijalle ja host-äitini on ammatiltaan valokuvaaja ja sairaanhoitaja. Meillä on myös koira ja kaksi kissaa. Ja lopuksi, tulethan takaisin? Viime keväänä kävin juttelemassa lukiomme rehtorin kanssa välivuodesta. Kuulemma sillä ehdolla onnistuu, että tulen takaisin ja kirjoitan ylioppilaaksi Nakkilan lukiosta hyvin tuloksin. Että kai se on pakko tulla...

Nakkilan

LUKIO

VAIHTO-OPPILAS RYUICHI MURAKAWA

Ryuichi Murakawa - vaihtovuoteni Suomessa Olen Ryuichi Murakawa, tulen Tokiosta, Japanista. Olen ollut kuluneen lukuvuoden Nakkilan lukiossa vaihtoopiskelijana. Olen asunut Plaamin perheessä ja opiskellut samaan tahtiin Neea Plaamin kanssa, joka on lukion ensimmäisellä luokalla. Törmäsin Suomeen ja suomalaisuuteen, kun olin kerran koulun kirjastossa ja kirjastonhoitaja kertoi minulle Muumeista ja Joulupukista, jotka asuvat Suomessa. Japanissa kaikki tietävät Muumit ja Joulupukin. Ajattelin, että voisin hakea Suomeen vaihtoon, joten kerroin siitä äidilleni. Äitini oli ollut aikoinaan Yhdysvalloissa vaihtooppilaana ja piti ajatustani hyvänä. Äiti meni Yhdysvaltoihin YFU:n kautta, AFS, jonka kautta minä tulin, ei ollut vielä siihen aikaan olemassa. Olimme kuulleet, että se on luotettava järjestö, joten otimme sinne yhteyttä. Minun piti läpäistä kuullunymmärtämisen ja kirjoitetun englannin koe, sen jälkeen oli vielä haastattelu omalla äidinkielelläni. Kokeet olivat 2010 keväällä, kesällä oli orientaatiojakso ja toinen orientaatio vielä kesällä 2011, ennen tuloani tänne. Koetilaisuuksia olisi ollut myös syksyllä 2010 ja alkuvuodesta 2011, mutta silloin en olisi päässyt välttämättä haluamaani kohdemaahan, joka oli Suomi. Kun palaan takaisin, järjestää AFS vielä paluuorientaation. Orientaatiossa kerrottiin yleisesti oleskelusta ulkomailla, miten kohdata yllättäviä tilanteita ja selvitä niistä. Orientaatio kesti kolme päivää. Pakkasin laukkuuni aika vähän tavaraa, viulun, vaatteita ja perheelle joitain lahjoja. Ajattelin, että jos tarvitsen jotain, voin pyytää, että se lähetetään postitse minulle. Saavuin Helsinkiin koulun jo alettua, joten myöhästyin alusta kaksi viikkoa. Kaikki vaikutti muutoinkin erilaiselta. Japanissa opetus tapahtuu aina samassa tilassa, täällä opiskelijat kiertävät eri luokissa, joissa annetaan opetusta, kuten matematiikkaa matematiikanluokassa, musiikkia musiikinluokassa. Japanissa syödään paljon riisiä, täällä perunaa, täällä enemmän lihaa, kotimaassani tofua ja kalaa. Japanilaiset opiskelijat pitävät koulu-univormua, täällä kaikki pukeutuvat omiin vaatteisiinsa. Japanissa ei ole mopoautoja, joten se oli mielenkiintoinen tuttavuus. Ajokortin saa 18 vuotiaana, kuten täälläkin. Olen kouluvuoden aikana käynyt Turussa, Tukholmassa, Helsingissä, Tampereella, Kauhajoella ja Lapissa. AFS järjesti matkan Lappin helmikuun alussa ja se kesti viikon. Tapasin siellä muita vaihto-opiskelijoita, joita oli varmaan 100. Osasin jo ennen tuloani lasketella, mutta täällä opin murtomaahiihtoa. Olen käynyt Salomonkalliolla laskettelemassa. Muita harrastuksiani ovat olleet viulunsoitto, luistelu - sain jouluna lahjaksi luistimet - pilkkiminen ja sauna. Lapissa pääsin uimaan avannossa ja vesi tuntui hirvittävän kylmältä. En tunnusta poteneeni koti-ikävää, olen pitänyt yhteyttä kotiin sähköpostitse ja ystäviini esimerkiksi Norjassa ja Yhdysvalloissa Skypen kautta. Hauskin muisto vuodestani on joulu. Joulu on täällä paljon lämminhenkisempi ja perhekeskeisempi, se ei ole sinänsä ihme, koska joulu on kristillinen juhla. Suomalaisessa joulussa on paljon perinteitä, Japanissa se on kaupallisempi. Kävin täällä ensimmäisen kerran kirkossa juuri jouluna, joka oli elämys. Olen jo miettinyt paluutani kotiin ja, että mitä voisin ottaa muistoksi tästä maasta. Se ei voi olla mitään suurta, koska minulla on vain kaksi matkalaukkua, joten olen ajatellut viedä salmiakkia ystävilleni maisteltavaksi ja luistimet, jotka sain joululahjaksi. Olen rakentanut Titanicin pienoismallin sekä viisi lentokonetta ja Audi A8:n, jotka olen ajatellut lahjoittaa jollekin täällä. Vuosi on ollut antoisa, olen oppinut suomen kieltä ja parantanut merkittävästi englannin kielen taitojani, kiitos siitä Nakkilan lukion opettajille ja opiskelutovereilleni. Nakkila tulee säilymään muistoissani koko ikäni. Olen varma, että tulen vielä palaamaan Suomeen, sillä kun tulin, oli kesä jo lähes ohi, nyt lähden heti juhannuksen jälkeen. Heinäkuu jää kokematta.

Nakkilan

LUKIO

RUOKAHUOLTO

Ajankohtaista kouluja oppilasruokailusta Opiskelijoiden ruokailun tarkoituksena on edistää opiskelijan hyvinvointia sekä tervettä kasvua ja kehitystä. Säännöllisesti syöty kouluateria pitää yllä opiskelijan työvireyttä koulupäivän aikana. Kouluaterian tulisi kattaa kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta. Toisen asteen koulussa tarjottavan aterian viitteellinen energiasisältö on 860 kcal eli 3.6 MJ. Lautasmalli on hyvä pohja ruokailussa eli ¼ lihaa, kalaa, munaa ja ¼ perunaa, riisiä, pastaa ja ½ kasviksia. Ateriaan kuluu lisäksi 1-2 viipaletta leipää, kasvisrasvalevite, lasillinen maitoa tai piimää sekä mahdollinen jälkiruoka. Tämä ateriamalli on hyvä muistisääntö, sillä osuudet säilyvät samoina vaikka annoskoot muuttuvatkin. On tärkeää, että kouluateria nautitaan kokonaisuudessaan ja siihen on varattuna tarpeeksi pitkä aika. Varsinaisen lounaan lisäksi opiskelijoille olisi hyvä järjestää mahdollisuus ravitsevaan välipalaan. Hyvän välipalan perustan muodostavat kasvikset, hedelmät ja marjat sekä kuitupitoiset viljavalmisteet, joita täydennetään muilla ruoka-aineryhmillä. Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa säännöllinen ruokailurytmi ja se, että muistamme nauttia myös koulun jälkeen mahdollisesti päivällisen ja iltavälipalan. Kouluruoka ei saisi olla ainoa päivän ateria. Terveydellisistä ja mahdollisuuksien mukaan uskonnollisista ja eettisistä syistä erityisruokavalioita tarvitsevat on otettava huomioon. Toivomme, että ilmoitatte mahdollisemman nopeasti koulun alkaessa mahdolliset erityisruokavaliot. Keskuskeittiömme valmistaa päiväkoti- ja ryhmäperhepäiväkotilapsille ja esikoululaisille, peruskoululaisille, lukiolaisille sekä toisen asteen oppilaitoksen oppilaille ruokaa yhteensä noin 1100 annosta päivässä. Tietoa kouluruokailusta saa internetistä www.mmm.fi/ravitsemisneuvottelukunta

Nakkilan

LUKIO

Navigoi menestykseen! Valitse Nakkilan lukio!

ple

N pa akk el rha ilan äm at l än ev uki ka äät o a rik se nta oi lv a st itä a!

Va l Na itse ja tk kki op o- la is op ja ke in m lup no en a is es ika sa ty k on ks ses ta esi i at tu !

Ye s

e, m ct

e n n Co

Selvitä oheinen lippuviesti ja vastaa allaolevalla kupongilla. Oikeinvastanneiden kesken arvotaan MAKSUTTOMIA opiskelupaikkoja Nakkilan lukiossa!

Nimi _____________________________

Osoite

______________________________

VASTAUS: ___________________________________________________________________ Palauta 10.6.2012 MENNESSÄ osoitteeseen:

Opinto-ohjaaja Pekka Kääntee Nakkilan lukio Porintie 13 29250 Nakkila

YLIOPPILAAT

Nakkilan lukion uudet ylioppilaat 2012

Ahtola Oskari, Hakanpää Vilja, Harala Sami, Helenius Pauliina*, Heurlin Pepita, Kallio Helena, Kyynäräinen Carla, Lähteenmäki Annika, Nurmi Lari-Matti, Ojala Alisa, Palomäki Leena, Puputti Taneli, Rajamäki Anna, Renfors Jori, Roslund Annica, Räisänen Elli, Soininen Mari, Sulonen Katja, Suomi Tuomas, Suominen Tero, Tero Ellinoora, Uusitalo Ville, Vanne Valtteri, Vappula Viljami, Veijalainen Essi, Väisänen Eevastiina* * SataEdun yhteisopiskelija Kuvataiteen lukiodiplomi Rajamäki Anna Stipendit Stipendit ovat nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/ Ilmoitusasiat Ilmoitettavat asiat ovat nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/

Nakkilan

LUKIO

Abiturientit Twister-pelin pyörteissä potkijaisissa, jotka oli järjestetty Lyydia Puttonen -saliin.

Entinen opettaja Juha Reiniaho kävi koululla katsomassa abi-gaalaa, mutta kokeili sitä ennen onneaan pelipöydässä, Vilja Hakanpää jakoi kortit.

Kaverukset, yhteisopiskelija Aapo Sipari ja seniori Antti Merikivi, juhlasalin aulassa ennen tanssiaisesityksen alkamista. Taustalla lymyilevät Eetu Matomäki ja Jarkko Virtanen.

Vanhat juhlistivat päiväänsä tanssiaisten merkeissä. Esityksiä oli ensin koululla, mutta välillä he ehtivät järjestämään vierailun palvelutalo Keinustooliinkin ja esiintymään sen väelle.