Kuvien takana

EEVA KANGAS ON OTTANUT VALTAOSAN TÄMÄN KEIDASLEHDEN KUVISTA. HÄN ON KOKENUT PUUTARHAKUVAAJA, JOKA ON KUVANNUT MONEEN JULKAISUUN, MUTTA HÄN ON MYÖS PUUTARHURI JA GRAAFINEN SUUNNITTELIJA. ON SIIS PERUSTELTUA ESITELLÄ LEHDEN ENSIMMÄISESSÄ NUMEROSSA JUURI EEVA.

TEKSTI: PÄIVI AHVONEN KUVA: VIRPI LEHTINEN

KUKA?

Eeva Kangas, valokuvaaja

Oletko itse innokas puutarhan harrastaja ja onko sinulla kenties piha tai puutarha?

– Minulla on oma puutarha, ja se on suurin syy siihen, miten tähän puutarhakuvauksen maailmaan päädyin. Kyseessä on vanhan talon pihapiiri, jota olen laitellut noin kymmenen vuoden ajan. Tuttavaperheen lapsi kutsui puutarhaamme ”keijumetsäksi”. Se kiteyttää juuri sen, mitä pihamme tunnelmalta haen: luonnollisuutta, kepeyttä, ja vähän taikaakin pitää olla. Myös puut ovat puutarhassa tärkeitä.

Mikä omassa puutarhassasi erityisesti viehättää?

– Syksy on minulle otollisinta aikaa nauttia omasta pihastani. Olenkin ryhtynyt muokkaamaan puutarhaani niin, että sen kaunein hetki on syksyllä. Pitkälle syksyyn iloa tuovat erilaiset heinät, luppiot, syysasterit, maksaruohot ja hortensiat.

Miten innostuit puutarhakuvaamisesta?

– Haluan kertoa kuvillani tarinoita, ja jotenkin tuo oma puutarhani johdatti minut kertomaan puutarhatarinoita. Puutarhat ovat aina arvoituksellisia – ne elävät omaa elämäänsä, eikä niitä voi rajattomasti hallita. Jokainen puutarha on erilainen, ja jokainen puutarhavuosi on erilainen.

Menit aikuisena jo ammatissa olevana valokuvaajana ja graafisena suunnittelijana opiskelemaan puutarhuriksi. Mistä sait kimmokkeen siihen?

– Halusin oppia lisää puutarha-alasta sekä tulla mahdollisimman hyväksi puutarhakuvaajaksi. Uskon, että se näkyy kuvissa, kun tietää mitä kuvaa ja tuntee kohteensa. Lisäksi halusin kohentaa ruostunutta ruotsin kielen taitoani, joten päädyin opiskelemaan ruotsinkieliseen puutarhurikouluun, Axxell Överbyhyn.

Onko puutarhuriksi opiskelu vaikuttanut tapaasi kuvata puutarhoja?

– On, paljonkin. Opin hahmottamaan puutarhat kokonaisuuksina ja erilaisina näkyminä, ei vain yksittäisinä kukkina tai kukkapenkkeinä. Osaan nyt myös jutella kaikenlaisista puutarhoihin liittyvistä asioista pihojen omistajien kanssa. Yhteinen mielenkiinnon kohde synnyttää kivoja kohtaamisia.

”IHMISTEN TAIDOT JA SINNIKKYYS SAAVAT MINUT USEIN HÄMMÄSTYMÄÄN. MITEN JOKU ON LAPIOLLA KAIVANUT TUHANSIA KUKKASIPULEITA KOTITILANSA MULTIIN. TOINEN ON SAANUT HYÖTYKASVIVILJELMÄT KUKOISTAMAAN KARULLA SAARELLA. KOLMAS ON LUONUT RAUHAA HUOKUVAN KIINALAISEN KEITAAN HÄMÄLÄISEN PELTOMAISEMAN KESKELLE. ”

Käyt kuvaamassa ihmisten puutarhoja ympäri Suomen. Mitä kaikkea haluat kuvillasi houkutella puutarhoista esiin?

– Haluan kertoa puutarhan ja sen tekijän tarinan. Haluan näyttää sen maailman, jonka puutarhan omistaja on luonut omalle pihalleen. Nämä erilaiset maailmat ja tunnelmat ovat puutarhoissa minulle se mielenkiintoisin juttu. Jokainen piha on tekijänsä näköinen ja vuosien työn tulos. Arvostan sitä kovasti.

Mikä puutarhojen kuvaamisessa on vaikeinta, mikä ihaninta?

– Ylivoimaisesti vaikeinta on kilpajuoksu sään kanssa. Sade saa kasvit nuokkumaan, mutta liian aurinkoistakaan ei saisi olla, jotta kuvista tulee kauniit ja värit hehkuvat. Ihaninta taas ovat puutarhaihmiset. En ole tavannut yhtään ikävää ihmistä puutarhareissuillani.

Antaisitko lukijoillemme vinkin omien puutarhojen kuvaukseen. Monethan ikuistavat mielellään omaa puutarhaansa.

– Mene kyykkyyn tai nouse jakkaralle, silmän korkeus ei välttämättä ole paras kuvauskorkeus. Kannattaa kuvata aamulla tai illalla, silloin valo on lempeämpi. Herää kesällä aikaisin auringon noustessa. Se on puutarhassa sykähdyttävä hetki – vaikka et kuvaisi ruutuakaan. Elämys on kuvia arvokkaampi.