SOPUISA SEKAMELKA Johnny Ramstedt viihtyy ateljeessaan

OOltermanninkadulla sijaitsevan tiilitalon seinää koristaa ikivanha kuntosalikyltti. Ikkunalaudoilta on kuitenkin viime aikoina pilkistänyt sivellinpurkkeja, ja jos isoruutuisista ikkunoista on sattunut kurkkaamaan sisään, on seinillä voinut havaita värikylläisten maalausten loisteen.

Seinillä on myös tiukasti neliön mallisia, mustia ja punaisia töitä sekä vanerista sahattuja värikkäitä muotoja. Väriroiskeisella lattialla on iso, tyhjä kangas ja seinän vierellä vihreä plyysisohva.

Vanhasta varastotilasta on muotoutunut taiteilija Johnny Ramstedtin ateljee.

Ramstedt kertoo, että paikka on paitsi työskentelyä, myös toimistotöitä ja hengailua varten. Tilan parhaita puolia on sen laajuus. Työt saavat levittyä. Jälkiä ei aina tarvitse siivota.

Siivotonta tilassa ei kuitenkaan missään nimessä ole. Paikka on samaan aikaan sekä minimalistinen että runsas, sekä siisti että rento. ”Kotoisa”, sanoo Ramstedt ja kertoo viihtyvänsä mainiosti.

Loviisa sai Johnny Ramstedtista uuden asukkaan viime keväänä. Ensin löytyi sopiva työtila, mutta pandemian myötä myös muutto Loviisaan tuntui mahdolliselle. Itäinen Uusimaa oli toki entuudestaan tuttu, sillä Ramstedtin vaimo Malin on Loviisasta kotoisin ja hän itse on lähtöisin Porvoosta.

Pitkään Helsingissä asunut pariskunta ei ole katunut päätöstä. ”En ole kaivannut ison kaupungin vilinää. Elämä on täällä tasapainoisempaa.”

Koska työmatka on vain muutaman korttelin mittainen, voi paikalle tulla myös extempore. Työssään Ramstedt nauttiikin juuri vapaudesta. ”Rutiinitkin ovat toki tärkeitä ja vapaus tuo vastuuta. Elän jatkuvasti pienen paineen kanssa, mutta koen silti, että tässä on hyvä balanssi.”

Työtila on 120 vuotta vanhassa kivitalossa, jonka rakentamisessa on aikoinaan hyödynnetty jopa Svartholmasta tuotuja kiviä.

SOPUISA SEKAMELSKA

Vanhasta varastotilasta on muotoutunut taiteilija Johnny Ramstedtin ateljee. Industrial- tyyppinen tila on hänelle ehdoton luovuuden lähde.

Ramstedt pohtii, että vastaavanlaisesta tilasta saisi pääkaupunkiseudulla pulittaa vuokraa moninkertaisesti. ”Tila on hemmetin valoisa, vaikka villiviinit kesällä peittivätkin ikkunat. Parasta on industrial-fiilis. Tämä voisi olla vaikka New Yorkissa”, hän miettii.

Ramstedt sanoo pitävänsä työtilan ”raakuudesta”. Tila on taiteilijalle ehdoton inspiraation lähde, joka rohkaisee kokeilemaan työssä uusia asioita.

Uusista kokeiluista huolimatta pääosa Ramstedtin töistä on patchwork-teoksia, joissa taiteilija rikkoo jotakin ehjää, työstää osia ja kasaa palasista jotain uutta. Minimalistiset työt saattavat olla yksivärisiä, mutta maalin alla näkyy struktuuria. ”Teen välillä muutakin, mutta palaan aina tähän tekniikkaan.”

Viimeiset viisi vuotta työt ovat syntyneet pääasiassa lattialla. Rikkomisen ja kokoamisen lisäksi Ramstedt saattaa maalata lattialle asetellulle kankaalle isolla siveltimellä ja pingottaa työn sitten kiilapuille. Työt vaativat tilaa. ”Usein työstän montaa isoa teosta samaan aikaan. Täällä töiden välillä vuorotteleminen onnistuu”, hän sanoo noin sataneliöisestä tilasta.

Ramstedt laskee tehneensä parikymmenvuotisella urallaan töitä kuudella eri työhuoneella. Nykyinen on yksi parhaista. ”Jos jotain tänne kaipaisin, niin enemmän varastotilaa. Toinen vaihtoehto olisi silti myydä pois vanhoja töitä”, hän sanoo naurahtaen.

Vastavalmistuneet, isot mustat ja punaiset patchwork-neliöt ovat lähdössä Yhdysvaltoi-