MAAMME TAKARIVIN MUUSIKKO ESKO GRUNDSTRÖM

TAITEILIJAPROFIILI ”MAAMME TAKARIVIN MUUSIKKO”

Muusikko Esko Grundström näkee maailmassa yhteisiä nimittäjiä eroavaisuuksien sijaan. Hän yhdistää erilaisia musiikkityylejä, puolustaa vähemmistöjä ja sanoo, että musiikki kuuluu kaikille.

MMuusikko Esko Grundström istahtaa Loviisan Länsiharjulla sijaitsevan puutalonsa keittiönpöydän ääreen. Tässä hänen kotinsa on ollut viisi ja puoli vuotta, mikä on kiertolaiselämään tottuneelle muusikolle pitkä aika.

Oma koti on nykyään tärkeä vastapaino ympäri Suomea sijoittuville töille. Grundström viihtyy harjulla niin hyvin, että toivoo muuttavansa enää kerran. ”Minut saa kipata vaikka kottikärryillä läheiselle hautausmaalle”, hän sanoo virnistäen. Kulttuuri- ja tapahtuma-ala on vihdoin aukeamassa, ja koronaajan siirtämiä töitä on ruuhkaksi asti. ”Pandemia iski muusikoihin pahanpäiväisesti. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin selvinnyt ihan hyvin. Keikat käytännössä loppuivat, mutta äänitykset, sovitukset ja sävellykset tuottivat töitä.” Grundström myös rakastaa työnsä yhteisöllisyyttä ja on monessa projektissa ”oikea käsi” tai taustalla vaikuttava sideman, joskus ihan konkreettisesti yleisön takana, esimerkiksi miksaajana. ”Sanon välillä humoristisesti, että olen maamme takarivin muusikoita. En pakene valokeilaa, mutta koen että minusta on eniten hyötyä taustalla.” Grundström tuntee sympatiaa uransa alkuvaiheessa olevia tai kapeammalla sektorilla toimivia muusikoita kohtaan. Monelle pandemia-aika on ollut katastrofaalinen. Korona-ajan apurahojen lisäksi hänen pelastuksensa on ollut laaja ilmaisupaletti, joka alkoi muotoutua jo nuorena. Mosaiikki syntyy idän ja lännen kohtaamisesta Kun Esko Grundströmiltä kysyttiin lapsena tulevaisuuden toiveammattia, muotoili hän vastauksen huolelli-

Esko Grundström (35)

Loviisalainen muusikko, säveltäjä, sovittaja ja musiikkituottaja

PERHE: sesti: musiikinopettaja kansanmuavopuoliso ja puolivuotias siikin alalla. Pienkanteleisiin hän poika, 7-vuotias tytär oli tutustunut jo alle kouluikäisenä, aiemmasta liitosta musiikkiopistoon äiti vei hänet yhTYÖ: deksänvuotiaana ja auttoi valitsefreelancemuusikko, maan soittimen. multi-instrumentalisti (mm. kontrabasso, ”Kontrabasso on yhä pääinstruharmonikka ja kanteleet), menttini, jossa olen ilmaisullisesteatterimuusikko ja ti vapaimmillani ja minulla on pi-säveltäjä sekä mm. Emma- simälle viety persoonallinen kieli”, palkittu musiikkituottaja. Sovittanut ja säveltänyt niin sinfonia- kuin hän sanoo. Musiikkiopistossa Grundström lastenmusiikkiorkestereille, sai klassisen koulutuksen. Ensimollut mukana paikallisesti mäinen teatterimuusikon pesti mm. Sibeliuspäivien, koitti 13-vuotiaana, ja teatterin taiLurensin, Operaföreningin ja seurakunnan tuotannoissa. ka iski Grundströmiin voimalla. Sibelius-Akatemiassa musiikkikasAJANKOHTAISTA: vatusta opiskellessa hän taas kes-

Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin kittyi enemmän afroamerikkalaiyhteistuotanto, Reko ja seen musiikkiin, kansan- ja maail-

Tiina Lundánin teksteihin manmusiikkiin sekä tietysti lastenpohjautuva Tunnit, musiikkiin. viikot, kuukaudet, jossa mukana muusikkona. Hänen Soittamisen lisäksi Grundström yhtyeistään levyn julkaisevat työskentelee muun muassa säveltälähiaikoina mm. Bergå Folk jänä, sovittajana, tuottajana ja ää-

Project ja Ilkka Arola niteknikkona. Monipuolisuus pi-

Sound Tagine, sovittaa tää mielen virkeänä, ja monesta eri konserttikokonaisuutta Lastenmusiikkiorkesteri tyylilajista ammentaminen on häAmmuulle! ja Keski-Pohjanmaan nestä ihanaa. Kamariorkesterille. ”Työni sisällöllinen ydin on juuLEMPISOITIN: ri tämä mosaiikki ja uuden estetiinyckelharpa eli avainviulu kan luominen. Minulla on taipumus sekä armenialainen duduk nähdä yhteistä erojen sijaan. Usein näennäisen ristiriitaiset asiat voivat olla ytimeltään samoja – myös musiikissa.” Hänen musiikillisen inspiraationsa suunta on kulkenut kohti itää: Balkanin kautta arabialaiselle ja persialaiselle kulttuurialueelle. ”Musiikki ei ole pelkästään säveliä, vaan myös sitä, miten musiikkia lähestytään ja minkälainen aikakäsitys on. Haluan yhdistää näitä itäisiä ainesosia länsimaisiin muotoihin ja harmoniaan.” Grundström sanoo, että länsimainen kaanon erkaantuu helposti siitä, mistä musiikissa pohjimmiltaan on kyse: tunteista ja tarinankerronnasta.

-Toki musiikki voi olla viihdettäkin, Esko Grundström sanoo.

Musiikki puskee muurien läpi

Esiintyvänä muusikkona Grundström kertoo tekevänsä työtä juuri tunteen kautta. Parhaimmillaan tunteet välittyvät ja tuntuvat kuulijassakin ja musiikki on terapeuttista.

Lapsille konsertointi on hänelle tärkeää, sillä musiikin avulla voi tarjota valmiuksia tunne-elämään ja lapsiyleisön tunteet välittyvät myös lavalle. Hän sanoo, että lapsille on ehtinyt rakentua vähemmän suojamuureja kuin aikuisille. ”Musiikki menee kaiken läpi, sitä on vaikea vastustaa, ja musiikilla on iso vaikutus.”

Musiikki kuuluu Grundströmin mielestä kaikille. Jokaisella on oikeus musiikista nauttimiseen ja omaan ääneen teknisistä valmiuksista riippumatta. Parhaimmillaan musiikki on yhdistävää, tasa-arvoistavaa ja yhteisöllistä, ja Grundström kertoo olevansa mielellään mukana teoksissa, joissa on ”painavaa sisältöä”.

Hän on kokenut yhteenkuuluvuutta monenlaisten vähemmistöjen kanssa, ja muun muassa etninen, kielellinen, seksuaalinen ja kulttuurinen tasa-arvo ovat lähellä hänen sydäntään. ”Lapsuuteni kotikaupungissa Raumalla kaikki valtakulttuurin ulkopuolella ole-

Taide on Grundströmille aina yhteiskunnallista ja poliittista, vaikkei sitä sellaiseksi olisi tarkoitettukaan.

vat, kuten punkkarit, hopparit ja kuoropojat ajautuivat samaan marginaaliin. Pikkukaupungin yhteisöllisyys on ehdoton rikkaus.”

Vähemmistöjen näkökulmaan eläytyminen on poikinut muun muassa kouluissa esitetyn konserttikokonaisuuden Valtiottomien kansojen musiikkia. Grundström on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kokee tekevänsä sitä parhaiten juuri musiikin kautta.

Taide on Grundströmille aina yhteiskunnallista ja poliittista, vaikkei sitä sellaiseksi olisi tarkoitettukaan. Toki musiikki voi olla myös viihdettä. ”Taiteen on tarkoitus haastaa ja auttaa käsittelemään myös vaikeita tunteita. Viihteessä tämä voi tulla kaupan päälle, muttei välttämättä. Viihteessä asia on usein päinvastoin, sen on tarkoituskin turruttaa.”

Taide ei ole hänen mielestään arvokkaampaa kuin viihde tai päinvastoin – niiden sisällöissä vain on eroja. Hän ei halua saarnata, eikä koe teoksiaan perinteisen yhteiskunnallisiksi. ”Taiteen vaikuttavuus konkretisoitui minulle, kun olin vuonna 2011 mukana Pirkko Saision HOMO!-näytelmässä Kansallisteatterissa.”

Musiikkinäytelmän näki noin 50 000 katsojaa, ja Grundström kertoo pohtineensa, että jos jokainen puhui näytelmästä kymmenelle kaverilleen, kosketti se puolta miljoonaa ihmistä. ”Jopa sadattuhannet ihmiset sanoivat äänen sanan homo, jotkut varmasti ensimmäistä kertaa. Taiteen heijastukset ovat arvaamattoman laajoja.”

Lempityöpaikkaansa Kansallisteatteriin Grundström suuntaa tänäkin iltana. Hän kuvailee taloa yhdeksi henkiseksi kodikseen. Siellä hän asettuu kontrabassonsa ja muun bändin kanssa suuren näyttämön takariviin.