TAIDE ON JÄRJETÖNTÄ Kuvataiteilija Pia Sirén

TAIDE ON JÄRJETÖNTÄ

Kuvataiteilija Pia Sirén näkee taidetta siellä missä moni muu ei näe. Kun hieman siristää silmiään, konkreettinen asia tai esine voi muuttua miksi vain. Rakennusmateriaaleista syntyy kiehtovaa taidetta, joka jättää mielikuvitukselle tilaa.

Kuvataiteilija Pia Sirén kertoo olleensa jo lapsena tuijottelija. Tuijottelija viihtyi luonnossa tuijottelemassa kasvillisuutta, metsää, puita. Tuijotteli hän muuallakin. Kun koulun pihalla räystäästä tippui vesi, se muuttui tuijottelijan silmissä tietenkin vesiputoukseksi. Tuijottelu johti kuvitteluun, joka onkin Pian lempisana. – Luonnossa ollessani kuvittelin ja punoin itselleni satuja metsässä. Kun vähän siristää silmiä, voi nähdä jotain ihan uutta. Mielikuvitus muokkaa konkreettiset asiat uusiksi, Pia kuvailee maailmaa taiteilijan silmin.

Lapsuutensa hän asui Paraisilla. Kotona äiti piirsi ja maalasi. Koulussa oli hyvät opettajat ja kuviskerho. Lukion Pia kävi Hollannissa Haagissa. Pääaineita valittiin kolme, joista Pialla yksi oli kuvataide. Hänellä oli ”mielettömän” hyvä opettaja. – Ylioppilaaksi valmistuttiin pystyttämällä oma näyttely. Minun näyttelyni liittyi ihmiskehoon. Siihen kuului bodypaintingia, valokuvia ja huonekaluja. Sain taidestipendinkin, Pia muistelee.

Opinnot jatkuivat Tampereen Taide- ja viestintä -AMK:ssa, jossa hän opiskeli muun muassa video- ja valokuvausta. Hollannin vuosien jälkeen englannin kielen taito oli niin vahva, että Pia lähti opiskelemaan Turun yliopistoon englantia sivuaineenaan taidehistoria. – En missään vaiheessa ajatellut, että taiteesta tulisi minulle ammatti. Eihän suvussa eikä lähipiirissä ollut ammattitaiteilijoita, Pia toteaa.

Käynti muiden kurssilaisten kanssa Helsingin Kiasmassa oli kuitenkin käänteentekevä. Innostus tuntui koko kropassa. – Muistan, kuinka ihan tärisin bussissa matkalla kotiin.

Opiskeltuaan kaikkiaan kahdeksan vuotta taidetta, Pia valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2012 kuvataiteen maisteriksi. Hänellä on ollut lukuisia näyttelyitä yksin ja yhdessä muiden kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. – Olen työskennellyt kuvataiteilijana apurahojen turvin. Installaatiotyöni eivät ole helposti myytävissä.

”Taide on järjetöntä!” Pian suhde luontoon on edelleen vahva. Hän on pohtinut paljon sitä, mitä luonto oikein on. Tai oikeastaan mikä ei ole luontoa. Mikä on luonnon vastakohta? Onko ihmisen rakentama puisto enemmän luontoa kuin talo? Hän käyttää tilataiteessaan pääasiassa rakennusmateriaaleja, kuten terästikkaita ja muovipressuja. Niistä tulee palmuja, muita puita ja kasveja. Jäävuoriakin. – Käyttämällä karuja rakennusmateriaaleja pyrin alleviivaamaan kysymystä, mi-

kä kaikki kuuluu luontoon. Ovathan myös käyttämäni pressut osa luontoa. Ne on tehty fossiilisesta öljystä, eli siis kuolleista dinosauruksista, Pia huomauttaa.

Installaatioteokset syntyvät yleensä nopeasti, ja kyseisen tilan määrittäminä. Ensin Pia tutustuu tilaan, ja lopun määrittää aika. Hän luo ihmisille illuusion luonnosta karheiden rakennusmateriaalien avulla. Jokainen kokee näyttelyn omalla tavallaan, ja niin pitääkin. – Jonkun mielestä on ihanaa kulkea näyttelyssä kuin piiloutuneena metsään. Toinen voi kokea tilanteen oudoksi, pelottavaksikin. Jollekin installaatio edustaa leikillisyyttä. Joku pohtii, onko kyseessä kannanotto luonnon puolesta, Pia kuvailee.

”En missään vaiheessa ajatellut, että taiteesta tulisi minulle ammatti.”

Usein installaation rakentamiseen suunnittelusta toteutukseen on aikaa vain viikko. Silloin Pia tekee 20-tuntisia päiviä. Joskus on haikeaa purkaa teos näyttelyn päätteeksi. – Toisaalta tilapäisyys kuuluu taiteeseeni. En tee mitään pysyvää, mikä on mielestäni voimavara. Se opettaa olemaan hetkessä, pysäyttää. Taide on järjetöntä! Se on hyvää vastapainoa elämälle, Pia hymyilee.