Pari vuotta sitten muutin Loviisaan aivan yllättäen. Siskollani on mökki Valkossa, joten siellä olin käynyt. Luulin silloin, että Valko on Loviisa. Kun tutustuin kaupunkiin, hämmästyin.
Kaunis asunto löytyi heti, ja pienyrittäjänä teenkin paljon töitä kotona. Joku taisi varoittaa, että pikkukaupunkiin voi olla vaikea päästä sisään. Päinvastoin!
Olen luonteeltani supersosiaalinen ja hyvin nauravainen ihminen, joten minun on helppo lähestyä tuntemattomiakin ihmisiä. Ilmeisesti myös minua on helppo lähestyä, enkä ole jäänyt näkymättömäksi.
Oli hauskaa, kun viime keväänä minua lähestyi kirpputorilla tuntematon mies, joka kysyi ”oletsä Tarja Kupias?”. Täällä on helppoa olla monessa mukana. Toimin elintapavalmennuksen personal trainerina ja mainosspiikkerinä. Olen myös naurujoogaohjaaja. Etenkin yhdistykset ovat Loviisassa aktiivisia asiakkaita.
Kavereita olen saanut todella paljon, joten yksinäisyyttä en koe, vaikka asun kahdestaan kissani kanssa. Liikunta on minulle sekä harrastus että työ. Minulla on vahva musiikkitausta, ja julkaisen syksyllä taas lisää omia kappaleitani. Ihanaa on myös se, että nyt syksyllä Kerttu-kissa palaa kesälaitumilta kainalooni kehräämään.”
“Missä on yksi sieni,
JULKAISIJA
Creative Peak
Kuningattarenkatu 13, 07900 Loviisa
019 535 552
www.creativepeak.fi
toimitus@pikkukaupunki.fi
PÄÄTOIMITTAJA Päivi Ahvonen
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Seppo Iisalo
AD Sanna Nylén
TÄMÄN LEHDEN
KIRJOITTAJAT
Onni Ahvonen, Päivi Ahvonen
Bosse Hellsten, Seppo Iisalo
Reija Kokkola, Sanna Nylén
Tua Lindholm-Blomfelt
SVENSK TEXT Bosse Hellsten
Tua Lindholm-Blomfelt
TÄMÄN LEHDEN
KUVAAJAT JA KUVITTAJAT
Päivi Ahvonen, Madicken
Henriksson, Milla Kaukiainen
Virpi Lehtinen, Tua LindholmBlomfelt, Sanna Nylén
Magi Pernthaler, Arto Wiikari
KUVAUSJÄRJESTELYT
Hanna Neuvonen
ILMOITUSMYYNTI
Sini Hakkarainen, 050 306 4196 sini.hakkarainen@creativepeak.fi
PAINO
Printall AS
ISSN 1796-4466
Lumi Silk 200 g, UPM Star Silk 75 g
Aikakauslehtien
Liiton jäsenlehti
Kun kaipaamme kaupungin sykettä ja liikenteen melua, ei sitä kaukaa tarvitse hakea.
Mutta on ihanaa päästä takaisin
Loviisaan liikennemelua pakoon. Täällä, pikkukaupungissa, äänimaailma syntyy ihmisten puheen sorinasta ja lintujen
laulusta – näin syksyisin usein myös
sateen ropinasta, tuulen huminasta ja muista luonnon äänistä.
Nauttikaamme siitä!
Päivi
Mitä tehdään? Juostaan metsään!
Mikä juoksu? Sienijuoksu!
Mikä sieni? Herkkusieni!
Mikä herkku? Syysherkku!
Mikä syys? Merkityksellisyys!
Mikä merkitys? Tiemerkitys?
Mikä tie? Valtatie!
Mikä valta? Luonnonvalta!
Mikä luonto? Kaikkialla!
Valkon monitoimitalossa lapset ja nuoret voivat leikkiä ja pelata lautapelejä, pleikkaria, pöytäfutista ja biljardia. Lisäksi tarjolla on kirjastopalveluja ja teemailtoja. Liikuntasali on avoinna sählyyn tai koripalloon.
Kyläyhdistyksen vapaaehtoiset pitävät pientä kioskia.
Ohjelmaa perjantaisin kouluviikkojen aikana klo 15–19 (luokat 1–5) ja klo 18–21/22 (luokat 6–9).
Siirry kieltolakiaikaan, melo, pyöräile, kävele ja vastaa haasteisiin parisi kanssa!
Sinä seikkailija, urheilija, haasteita tai vain hupia kaipaava: nyt tapahtuu Strömforsin ruukin alueella Episode 1 Spirits & Smugglers -tapahtumassa 15.–16.9.2023.
Beginners Luck 2h -sarja sopii ihan kaikille, jotka haluavat osallistua matalalla kynnyksellä. Erikoisvarusteita ei tarvita, perusfillari riittää kulkuvälineeksi.
Valittavana on muitakin vaihtoehtoja: perjantain 15 kilometrin
Beginners Luck 2h-, lauantain 35–40 kilometrin Easy Pleasy 4htai 50–60 kilometrin Medium Rare 6h-sarja.
Meno seikkailun jälkeen jatkuu saunan, ruokailun ja tiukan jälkipelin merkeissä. Luvasssa rentoa meininkiä, mukavaa tiimityöskentelyä ja hauskaa matkantekoa! xadventure.fi
Ringborg
Syysmarkkinat lauantaina 23.9. klo 10–12
Puuhastelupäivä lapsille ja vanhemmille 11.11.
Loviisan tori
Syysmarkkinat tiistaina 3.10. klo 7–16
Liljendal
Syysmarkkinat Salen pihalla syyskuun lopussa tai lokakuun alussa (seuraa Liljendal hembygdsförening r.f. -sivuja Facebookissa)
Sarfsalö Höstmarknad
Lauantaina 16.9. klo 10–12
Sarfsalö Byagård, Sarvsalövägen 1035, 07780 Härpe
Sarvilahden 18. maratonin virallisesti mitattu ja nopea reitti kutsuu juoksijoita 4.11.2023. Kannattaa osallistua, sillä nyt ennätykset rapisevat.
Reittivaihtoehdot ovat 5 km ja 10 km, puolimaraton ja täysmaraton.
Yhteislähtö tapahtuu Rauhalan puistosta.
Järjestäjänä on Loviisan Kestävyysjuoksijat ry. Ennakkoilmoittautumiset 27.10. mennessä ja jälki-ilmoittautuminen paikan päällä klo 9–10.30. sites.google.com/site/ sarvlaxmaraton
sitten Loviisan maalinnoitusta alettiin rakentaa.
Mitä kaikkea bastionit ovat nähneetkään! Mutta nykyään hiljaiseloa, jopa palokunnan juhlat kauan sitten sammuneet. Syysillan soihtukulkue oli kyllä tunnelmaa täynnä! Haikeasti muistellen.
Valkon eläkkeensaajat
tarjoaa toimintaa
ikäihmisten arjen
ratoksi aamupäivisin klo 11–12 Valkon monitoimitalossa.
Maanantaisin:
hyvän mielen senioritanssia
Keskiviikkoisin: tuolijumppaa
Torstaisin: kuntosalivuoro
Bingoa kuukauden joka kolmas
keskiviikko tuolijumpan jälkeen.
Lisäksi yhdistys järjestää kult-
Kolmosdivarin FC
Loviisan naisilla oli nostetta kesän Roots Cupin finaalissa Olympiastadionilla, ja jo ennen sitä he ylsivät 16 parhaan joukkoon Suomen Cupissa. Voittoja kertyi myös monia divariseuroja vastaan.
Melkein sadalla
loviisalaisella on maksuton yhteiskämppä Töölönlahdella.
Siis loviisalaismännyt siellä Pikku-Finlandiassa. Pikku-Finlandia on kokous-, juhla- ja tapahtumakeskus. Rakennusta kaunistaa 95 loviisalaista mäntyä. Minne vielä päätyvätkään koska rakennus on moduuleista koostuva ja helppo siirtää Finlandia-talon remontin valmistuttua. Menkää tervehtimään - luonnonläheisiä tyyppejä!
Loviisan muistokivenperustamisen olette ehkä huomanneet kävellessänne Sepänkujaa pitkin.Mutta oletteko kurkanneet sen kääntöpuolelle?
Sieltä löytyy salaisuus joka toteutumattomana.säilyi
tuuriretkiä (teatteria, konsertteja) pari kertaa vuodessa yhdessä Loviisan eläkkeensaajien kanssa. Uudet jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!
Kykenevä, kunnollinen ja lahjakas trubaduuri etsii kesyttämätöntä hautojaa tositarkoituksella.
Vaikka kylän komein heltta ja tyrmäävin höyhenpeite saa siipikarjan pään pyörälle, kaipaisin sitä yhtä ja oikeaa siipieni suojaan.
Toivoisin meidän molempien nauttivan pitkistä kylpyhetkistä ja kukkapenkin kuopsuttelusta, suorastaan rakastavan matoja ja makaronia.
Ehkä juuri sinä haluaisit potpottaa kanssani auringonlaskuun? Sukisin hellästi sulkiaisi elämäni loppuun asti. p.s. Haaremi ei haitaksi.
-Punapäinen ex- punkkari-
Lokakuussa on monta teemapäivää.
Lokakuussa on monta tärkeää teemapäivää. Niistä kaksi on 1.10. kansainvälinen ikääntyneiden päivä ja 4.10. kansainvälinen eläinten päivä. Joten muistakaamme ikääntyneitä. Eläimet mukaan iloa tuomaan!
Älä unohda myöskään korvapuustipäivää 4. lokakuuta.
Aeronautica Areena
Täällä voit lentää tuulitunnelissa, surffata, kokea virtuaalielämyksiä – ja ehkäpä myös kokeilla helikopterikyytiä .
Escape Room Strömfors – pakohuoneet
Jännittävä tehtävä ratkaistavaksi perheen ja ystävien kesken. Löydä keinot ja ulospääsy!
Padel Loviisa
by 3 Amigos
Hauska laji joka sopii kaikille! Poimi kaverit kainaloon!
Strömfors bruk / Strömforsin ruukki
En naturskön plats med ett brett utbud av sevärdheter och aktiviteter. Många olika restauranger, caféer och butiker.
Lovisa Skeppsbron
En plats med historia som speglar sig i de röda saltbodarna, sjöfartsmuseet och restaurangerna.
Kuckustenen –Utsiktstorn
Ett rött utsiktstorn med tre våningar och vackra utsikter.
Ehrensvärdsstigen
En två kilometer lång stig där man kan avnjuta Lovisas fina natur, trähus och Bastion Ungern samt Rosen.
Skukulträskets vandringsled
Skukulträskets vandringsrutt är 8 kilometer lång och erbjuder ljuvliga vyer, höjdskillnader och utsikt över träsket. Under vandringens gång kan man pausa vid eldplatsen, vindskydden eller ta ett svalkande dopp!
Kalles runda
En elva kilometer lång rutt i Liljendal. Vägen förskönas bland annat av Drömstranden.
Samaria
Ostamalla käytettynä toimit kestävämmän huomisen puolesta.
Suurkippis
Suurkirppiksestä löytyy melkein mitä vaan!
Hegulin Kirppis ja Aarre
Tee löytöjä Koskenkylässä astioista vaatteisiin.
Osteria Locale
Restaurang som för dina sinnen till Italien med god mat och dryck i en mysig miljö.
Bistro & Piano Bar
Kronan
Mat med inspiration från Skandinavien som faller alla i smaken!
Sakura
Sakura värnar om kvalitet och råvaror. Lunchrestaurang med internationella maträtter och vegetariska alternativ.
Keramiikkaa voi harrastaa kuvataideopettajan, keramiikan artesaanin
Kaisa Korpelan työpajalla
Pitkänpöydäntalon kauniin puutarhan rauhoittavassa miljöössä.
Kaisa tarjoaa joustavasti pienryhmäkursseja, yksittäisiä viikonloppukursseja ja ties mitä halajat! Kurssinimikkeet kertovat olennaisen: Leikittele laatoilla,
Kipot ja kupit, Väsää veistos… Ja mitä vielä: erityisopettaja ja luonto-opas Tuomo Korpela viihdyttää tarvittaessa osanottajien puolisoita ja lapsia kurssin aikana.
LoviSavi tarjoaa tästä syksystä alkaen KeraKaos-keramiikkakursseja aloittelijoille, pajatoimintaa kokeneemmille kaksi kertaa viikossa sekä yksityiskursseja halukkaille.
Paja sijaitsee osoitteessa Oltermanninkatu 15. Toimintaa vetävät keramiikka-artesaanit Pia-Maria Reinholm ja Janine Bergström
Tiloissa on myös pieni keramiikkamyymälä.
Träning har alltid varit ett stort del av mitt liv. Då jag funderade vad jag ville göra med min framtid kom idéen om att bli personlig tränare naturligt. Jag var nyfiken och ville lära mig allting det fanns om träning och kost, och ytterligare ville jag förmedla den kunskap jag lärt mig vidare till andra människor. Strax efter jag började jobba kom idéen om att grunda ett eget gym. Jag jobbade hårt och satt så mycket pengar åt sidan som möjligt för att förverkliga min dröm. Då möjligheten uppkom att ta över vid Gymbalans, kändes det som rätta steget framåt. Det jag tycker är trevligaste med yrket är att jag får hjälpa andra människor. Det som gör mig mest glad är att se människor må bra och röra på sig tillsammans. Dessutom handlar det inte endast om fysisk ansträngning, utan också socialt umgänge och psykiskt välmående. Dessa saker är speciellt viktiga för äldre människor, har jag lärt mig under de senaste åren. I framtiden vill jag föra verksamheten framåt och möjligtvis utbilda mig vidare inom branschen. Det finns en hel del ännu att lära sig
Aikakaus- ja asiakaslehdet | Vuosikertomukset ja muut julkaisut
Viestintäprojektit | Digitaaliset työt | Tilasuunnittelut | Palvelumuotoilu
creativepeak.fi
Loviisan keskustassa on avattu uusi parturiliike, jota pitää irakilainen Jihad Jihad on asunut Loviisassa kahdeksan vuotta ja leikannut miesten hiuksia jo parikymmentä vuotta. Myös partojen trimmaaminen onnistuu!
Brandensteininkatu 19
Sosiaalisessa mediassa törmää jos jonkinlaiseen 21 päivän
haasteeseen. Ne perustuvat ajatukseen, että kun toistaa jotain toimintoa 21 päivää peräjälkeen – mielellään samaan kellonaikaan – siitä tulee tapa.
Tässä samaan tapaan Pikkukaupunki-lehden syyshaaste sinulle: valitse asia, minkä haluat tulevan tavaksi, tee haaste, toteuta se ja kerro kuinka meni.
Voimme sitten yhdessä pähkäillä, pitääkö tällaisten haasteiden perusolettamus paikkaansa!
toimitus@pikkukaupunki.fi
Monet nuoret ovat viettäneet unohtumattomia kesäpäiviä Källan leirialueella meren äärellä, Svartholman merilinnoitusta vastapäätä. Mutta koska itse vierailit siellä viimeksi?
Källan leirialuetta voivat vuokrata kaikki, kunhan vuoroja on vapaana. Siellä on ihana saunoa ja uida. Varus teisiin kuuluvat katettu tuulelta suojattu huoltokatos, sisäkeittiö ja kaksi kerrospunkkahuonetta.
Alue sopii mainiosti myös telttailuun ja isommillekin porukoille. Vapaita vuoroja kannattaa tiedustella vapaa-aikatoimistosta.
Vietä ulkoilma-aikaa kaveritai työporukassa, luonnon helmassa upeissa merimaisemissa!
Fortumin ja Loviisan ydinvoimalaitoksen showroom keskustassa on avattu.
Showroomin audiovisuaalinen, moderni ja hienosti toteutettu näyttely keskittyy ydinvoiman ja Loviisan voimalaitoksen historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen. Kävijä saa käteensä neutronin, jolla hän voi aktivoida eri pisteiden toimintoja.
– Energia puhuttaa ja kiin-
nostus ydinvoimaa kohtaan on lisääntynyt. Showroomissa tarjoamme vierailijoille mahdollisuuden tutustua monipuolisesti Loviisan ydinvoimalaitoksen toimintaan. Otamme vastaan ryhmiä koululaisista asiantuntijoihin, Fortumin Loviisan voimalaitoksen viestintäpäällikkö Mia Willberg kertoo.
Ryhmävierailut: showroom.loviisa@fortum.com
Vireä Strömfors -yhdistys ja Ruukin alueen yritykset vaalivat kekriperinnettä. Upea ilta huipentuu pukin polttoon 4.11.
– Tänä vuonna luvassa on aikaisempaa enemmän oheistapahtumia ja kulttuuritarjontaa, ja monet palveluyritykset ovat mukana huolehtimassa kävijöiden viihtyvyydestä, Vireän puheenjohtaja Niina Utter kertoo.
Loviisan Pesulan ”Reeti” arvostaa puhtautta ja mukavia asiakkaita. Vapaaajalla porhalletaan vaimon kanssa asuntoautolla. Ja tiesitkö, että pesulayrittäjän paras asiakas on koira!
Ovensuussa kuuluu kimeä merkkiääni.
Loviisan Pesulan Pertti ”Reeti” Heiskaselta ei varmasti jää huomaamatta, kun asiakas astuu sisään. Ei, vaikka koneet pesevät ja linkoavat, ja Radio Suomesta tulee iskelmää.
Usein Heiskasella on lisäksi kuuntelussa äänikirja. Juuri nyt lopuillaan on kenraali Uno Fagernäsistä kertova teos, joka sijoittuu Reetin kotiseuduille Kuhmon suunnalle. Elämäkerrat kiinnostavat, mutta häntä ei haittaa lainkaan, että kimeä pimpotus ovella keskeyttää kuuntelun.
Yrittäjän mielestä ääni saa kuulua tietenkin mahdollisimman usein.
– Vuodenvaihteessa käynnistyi 19. vuosi pesulayrittäjänä. Moni asiakas on tullut vuosien varrella tutuksi, hän hymähtää.
Sen huomaa. Sisään astuva asiakas kyselee, onko anopin pyykit jo valmiina. No, ovathan ne.
Paras asiakas on koira!
Pussia haettaessa jutellaan siitä, että asiakkaalla ei ole kotieläimiä, jotka karvaisivat kodin tekstiilejä. Lapset olisivat kuulemma kovasti kissaa toivoneet, mutta kun on tuota allergiaa… Samalla Heiskanen tulee paljastaneeksi parhaan asiakkaansa. Se on koira!
– Niille sattuu aina vahinkoja, joita putsataan pesulassa.
Pian kuuluu taas PIM POM! Asiakas pahoittelee, että nouto on viivästynyt parilla viikolla. Kyltissä lukee, että puhdasta pyykkiä säilytetään kolme kuukautta. Pertti osoittaa pussia ylähyllyllä.
– Tämä olisi pitänyt noutaa vuonna 2014, hän naurahtaa.
Puhelin soi tasaiseen tahtiin, kun asiakkaat kyselevät mitä voi tuoda pestäväksi ja milloin.
Maanantaisin pesula on suljettu, sillä silloin Pertti ajelee ympäriinsä hakemassa ja viemässä pyykkejä aina Kotkaan asti. Joskus hän vie vakiasiakkaalle pyykit kotiin, jos asiakas ei jostain syystä pääse hakemaan. Silloin kuunnellaan kuulumiset ja voinnit.
Ja taas puhelin soi.
– Minulla on ollut tapana viedä joka kuun ensimmäisenä maanantaina eräälle vanhem
malle asiakkaalle pyykit. Hän on sairaalassa, joten nyt en vie. Tutuiksi on tultu monen asiakkaan kanssa ja kaikesta jutellaan.
Tekohampaat pesukoneessa
Kun Heiskanen aikoinaan osti Loviisan Pesulan, hän nosti tekniikan uudelle tasolle. Pyykkääminen ei ole nykytekniikalla fyysisesti kovin raskasta, jos ei lasketa mattojen ja muiden raskaiden pyykkien nostelua. Heiskanen näyttää pientä tietokonenäyttöä, jota näppäilemällä hän hallitsee erilaiset koneet ja ohjelmat.
– Peseminen perustuu kolmeen asiaan. Liuokseen, lämpötilaan ja aikaan, hän tiivistää.
Ihan kaikkea ei Loviisan Pesulassakaan saa pestyksi, nimittäin huonekaluja.
– Sohvaa on vaikea saada mahtumaan koneeseen!
Kerran vanhainkodin satakiloisen pyykin seassa oli yllätys. Nimittäin tekohampaat.
– Sieltä ne irvistelivät pesukoneen lasiluukun takana. Jotenkin ne olivat päässeet läpi lajittelusta.
Lomailua matkailuautolla
Pesulan aukioloajat ovat inhimilliset, ainakin jos vertaa Pertin aiempaa työtä panimotuotekuskina Sinebrychoffilla. Hän ajoi yrittäjänä juomia päivätolkulla välillä tunnin yöunilla. Eihän se ollut ihmisen elämää! Hän saattoi nukahtaa ruoan ääreen pöydässä. – Olisin tappanut itseni siinä työssä. Vaimo kuulemma päätteli hajusta, että olin käynyt kääntymässä kotona. Kun aloin pesulayrittäjäksi, vaimo ihmetteli, että mitä ihmettä oikein teen koko ajan kotona. Onhan se luksusta päästä perjantaisin kotiin jo iltapäivästä. Ja jos tarvitsen, saan tuuraajan tänne pesulaan.
Matot ovat yleisin tuote, joita hänelle tuodaan pestäväksi. Ne kun eivät mahdu tavallisiin pesukoneisiin. Tuodaan pesulaan paljon muutakin, kuten päiväpeittoja, untuvatäkkejä ja takkeja sekä lakanapyykkiä. Häntä itseään ilahduttaa nähdä tyytyväinen asiakas. Se, kun nuhjaantunut vaate on kuin uusi pesun jälkeen.
Omat vaatteensa hän pesee pesulassaan myös.
– En ole kotipesukoneeseen koskenut aikoihin.
Pesulaan tuodaan tavanomaisten tekstiilien lisäksi muun muassa päiväkotien pehmoleluja ja seurakunnan tekstiilejä. Porvoon jalostamolta tulevat haalarit hän luokittelee ”megalikaisiksi”, niissä kun on usein öljyä ja rasvaa.
Pari vuotta sitten Heiskanen ja hänen vaimonsa Heidi Hansson myivät merenrantamökkinsä Ruotsinpyhtäällä ja ostivat matkailuauton. Omakotitalon ja mökin kunnossapitäminen kävi liian raskaaksi, joten nyt pariskunta huristelee mukavasti varustetulla matkailuautollaan pitkin ja poikin.
Viimeksi kesällä mittariin tuli 5 000 kilometriä. Kuhmon suunnillakin pyörähdettiin, totta kai.
– Olen kasvanut järvien äärellä. On ollut ihan mahtavaa päästä pulahtamaan kirkkaaseen järviveteen. Matkailuautolla liikkuessa on vapaus valita, minne menee.
Kylpemisestä puheen ollen: omakotitalon pihalla poreilee aina lämmin ulkoporeallas. Heidi on virkannut viisi erilaista pipoa, joista voi valita sopivan päähänsä, kun pulahtaa veteen pakkassäässä. Mukavuutta merkitsevät myös pehmeiksi kuivausrummussa kuivatut pyyhkeet ja nukkuminen mankeloiduissa lakanoissa.
– Jos lopetan pesulayrittäjänä, otan mankelin kotiin.
Heiskanen tulee paljastaneeksi parhaan asiakkaansa. Se on koira!
”koirille sattuu aina vahinkoja, joita putsataan pesulassa.”
Pääkaupunkiseutuun verrattuna Loviisan “skeittiskene” on melko pieni, mutta aktiivisia harrastajia kuitenkin löytyy.
Yksi heistä on Matti ”Masa” Suominen. Hän on viihtynyt lajin parissa
Masa Suominen kuuluu skeittauksen niin kutsuttuun toiseen aaltoon. Laji vei mukanaan, kun hän oli viidennellä luokalla.
– Olen siitä lähtien skeitannut aktiivisesti lähes koko elämäni. Hidastumisen merkkejä on tullut näkyviin vasta viime vuosina loukkaantumisten seurauksena.
Masalle skeittaus on kokonaisvaltainen elämäntyyli, ei pelkkä harrastus.
– Skeittaus on tuonut elämääni valtavasti hienoja elämyksiä. Olen saanut olla mukana järjestämässä monta hienoa tapahtumaa vuosien varrella.
Hän on myös esimerkki siitä, miten skeittaus voi toimia solmukohtana moneen muuhun alakulttuuriin. Masa on ollut mukana musiikki ja viihdevastaavana skeit
1980-luvun puolesta välistä saakka.
titapahtumissa ja kilpailuissa. Dj:n tehtävät ja skeittaus ovat kulkeneet käsi kädessä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Ei lannistuta!
Alakulttuurien yhteiseloa korostaa myös Loviisan rullalautailijoiden perustaja Jaakko Aalto. Hän perusti järjestön vuonna 2006, mistä lähtien se on pyrkinyt edistämään skeittiharrastusta Loviisassa.
– Ollaan pikkukaupungin hengessä kul
jetettu materiaalia kotti ja polkupyöräkärryin ympäri maita ja mantuja, kesäillan auringonlaskuun ratsastaen.
Jaakko Aalto näkee skeittauksen osana Loviisan laajempaa kulttuurista kokonaisuutta.
– Näen kaupungissa paljon kulttuurista kasvuvaraa niin skeittauksessa kuin muussakin kulttuuritoiminnassa, hän sanoo.
Yksin on kuitenkin vaikea saada asioita eteenpäin. Kukoistava skeittikulttuuri vaa
tii kollektiivista tekemistä puitteiden parantamiseksi.
– Kun puitteet pääsevät ränsistymään eikä niistä pidetä huolta, laskee myös harrastajien into.
Jaakko ei ole kuitenkaan lannistunut.
– Mitään ei tapahdu, jos ei itse tee. Ei pidä jäädä vastarannalle voivottelemaan. Olemme saaneetkin hyvää palautetta harrastajilta, kun olemme omaaloitteisesti rakentaneet puistoon esteitä, hän kertoo.
Skeittaaminen yhdistää
Masa Suominen ja Jaakko Aalto kannustavat nuoria luovaan, omaehtoiseen ja yhteiseen tekemiseen.
– Skeittiharrastus kannustaa yhdessä tekemiseen. Sen lisäksi se edistää vuorovaikutusta nuorempien ja vanhempien harrastajien välillä.
– Skeittaaminen on nuorten mielestä siistiä, sillä se ei ole samalla tavalla ylhäältäpäin ohjattua kuin monet joukkuelajit. Se on omaehtoista toimintaa, jossa aikuiset voivat olla mukana auttamassa ja tukemassa. Ennen kaikkea tarvitaan enemmän dialogia ja ymmärrystä ikäluokkien välille.
Puitteet kuntoon
Molemmat harmittelevat sitä, että Loviisassa skeittaukseen ja eritoten skeittipuistoon liittyvä keskustelu on ollut negatiivisuuden sävyttämää. Puisto on ollut ilkivallan kohteena, mikä on puhuttanut kaupunginvaltuustossa ja julkisessa keskustelussa.
Harrastajien viesti on kuitenkin selvä. – Skeittipuisto on kärsinyt ilkivallasta, mutta syyttelyn sijaan peräänkuulutamme avointa keskustelua, jossa otettaisiin tosissaan huomioon myös nuorten mielenterveysongelmat, Jaakko Aalto sanoo.
Hyvät puitteet ja skeittipuiston keskeinen sijainti ehkäisisivät ilkivaltaa ja muita lieveilmiöitä.
Molemmat toivovat skeittaukselle parempia olosuhteita. Heidän viestinsä on positiivinen ja kannustava.
– Skeittauksen suuri arvo nuorille on tiukan organisaation ja hierarkian puute. Lajissa hienointa on tasaarvo ja demokraattinen henki. Se on matalan kynnyksen toimintaa ja parhaimmillaan todella yhteisöllinen harrastus. Skeittarit tukevat toisiaan ja kulttuurista kumpuaa solidaarinen henki, Masa kiteyttää.
Ja Jaakko lisää:
– Skeittaus on parhaimmillaan koko elämän kestävä projekti. Se kulkee elämän rinnalla, olivat puitteet mitkä tahansa.
”Skeittauksen suuri arvo nuorille on tiukan organisaation ja hierarkian puute. Lajissa hienointa on tasa-arvo ja demokraattinen henki.”Jaakko Aalto ja Masa Suominen kannustavat nuoria omaehtoiseen ja yhteiseen tekemiseen.
LOVIISAN UUSI APTEEKKI palvelee sinua S-marketin yhteydessä.
Esteetön kulku avariin tiloihimme.
Apteekkari Mikko Tainio miehistöineen toivottaa sinut tervetulleeksi!
NYA APOTEKET I LOVISA betjänar dig i S-markets lokaliteter. Tillgänglig passage till vårt rymliga apotek.
Apotekare Mikko Tainio med besättning önskar dig hjärtligt välkommen!
on seilannut Tukholmaan ja takaisin 33 vuotta.
Olen seilannut Tukholmaan ja takaisin 33 vuotta Viking Linen laivoilla. Elämä laivalla on ihan oma maailmansa. Siellä hitsaantuu työkavereihin lujasti. Piirit ovat aika pienet, joten olemme oppineet tuntemaan toistemme ilot ja surut, ja luultavasti miestemme kengännumerotkin.
Työni parfyymiosastolla on kivaa. Viikolla laivalla on paljon suloisia mummoja ja pappoja, joiden kanssa juttelen mielelläni. Viikonloppuisin matkassa on työikäisiä, nuoria ja perheitä. Kun asiakas astuu myymälään, hän on usein juhlafiiliksissä. Risteily aloitetaan parfyymimyymälästä, koska on kivaa juhlistaa reissua pienellä luksuksella.
Me asiakaspalvelijat olemme muuttuneet vuosien mittaan rennommiksi. Enää ei ole hametta ja korkkareita, vahvaa meikkiä ja tukka tip top. Ollaan housuissa ja mus-
tissa lenkkareissa tukka ponnarilla. Joskus matkustajat ihmettelevät, että mistä me aina aamulla ponnahdamme paikalle. Kysellään, kuljetetaanko meitä helikopterilla kotiin ja laivalle.
Työvuoroni ovat viikon mittaisia, aina keskiviikosta keskiviikkoon. Koska matka Loviisasta Turun-laivalle on pitkä, lähden matkaan jo tiistaina. Heti alkumatkasta tartun kutimeen, joten sukkia ja lapasia on syntynyt vino pino.
Olen illalla Turussa, jossa yövyn satamahotellissa. Aamulla 7.30 hyppään laivaan. Myymälä on avoinna jo aamuvarhaisesta, jonka jälkeen on tauko. Välillä tökötän myymälässä vielä puoli yhdeltä yöllä. Nukun omassa turvallisessa hytissäni yleensä hyvin. Laivalla ruoka on tosi hyvää! Välillä jännittääkin, mahtuvatko työhousut päälle.
Vapaaviikolla jatkan neulomista ja kirppisharrastustani. Muutettuamme Porvoosta Loviisaan vuonna 2007 pyöritin jonkin aikaa kirppistä, jossa sain yhdistää myös parfyymiosaamistani. Mieheni on Kotkasta, joten Loviisaan muutto oli tietynlainen kompromissi. Emmehän ole kummankaan maalla, vaan sopivasti keskipaikkeilla.”
ÖN DIGITALT i 3 månader -40%
3 månader -40 %
Papperstidningen
Tryckta tidningen tisdag & fredag
E-tidningen
Läs e-tidningen på dator
ÖN i HBL 365
Östnyland som e-tidning i mobilen och på surfplattan
ÖN Nyheter
Alla artiklar i nyhetsappen ÖN Nyheter
Premium
Alla artiklar på ostnyland.fi
Digitalt månadsbrev
Nyheter & förmåner
ÖN PRINT i 3 månader -40%
Priset gäller privatpersoner som inte har en ikraftvarande prenumeration. Priset efter 3 månader 22,90 €/ mån. Prenumerationen
är fortlöpande och kampanjen är i kraft tillsvidare.
www.ostnyland.fi/ host
Jahkob Tjäder ja Ruut Luukkonen
muuttivat Helsingistä
Loviisan maaseudulle. He remontoivat
hiljalleen isoa
vanhaa taloa ja kuopsuttelevat kasvimaata.
Kanoja ja kissoja…
Vielä aiemmin Talbackan pihamaalla kuopsutteli 14 kanaa ja neljä kukkoa. Nyt lintuinfluenssavaaran takia ne ovat visusti sisätiloissa turvassa. Niiden tilaa lämmitetään talvella, jotta elämä ja muniminen olisi mukavaa. Kananmunien suhteen Jahkob, hänen puolisonsa Ruut Luukkonen sekä lapset Ronja, 3, Fedja, 10, ja Rurikvauva ovat omavaraisia. Kissat Jani ja Vide ovat tottuneet kanoihin, eivätkä jahtaa niitä. Janikissa tuli perheen omaksi talon mukana, mutta Vide otettiin perheeseen pentuna.
– Niistä on hyötyä hiirien ja myyrien metsästäjinä, Jahkob ja Ruut sanovat.
…ehkä myös vuohia tai lampaita
Eteisessä on monta ämpärillistä omenoita. Ne Jahkob ja Ruut ovat saaneet kyläläisil
tä, sillä omalla pihalla ei ole vielä tuottoisia omenapuita.
Eläinten pitämisessä ja kotitarveviljelyssä Jahkob ja Ruut ovat päässeet hyvin alkuun. Heillä on ensimmäistä kertaa enemmän maata ja mahdollisuuksia kokeilla eri lajikkeita. Ensimmäisen kesän jälkeen he ovat huomanneet, mitä lajikkeita pitäisi olla enemmän, mitä vähemmän.
Ruut aikoo lisätä ainakin papujen ja herneiden määrää.
– Nyt meille on muuttanut ahvenanmaanlampaita hoitamaan maisemaa, Ruut kertoo.
Harppitempulla Loviisaan
Perhe muutti Helsingistä Loviisan Malmgårdiin kesällä 2021.
Aika moni pääkaupunkiseudulta Loviisaan muuttanut on kertonut käyttäneensä
harppitemppua. Harpilla vain ympyrä, joka mittaa kartalle 100 kilometrin matkan suuntaansa. Monelle 100 kilometriä on juuri se kipuraja, jonka sisälle haluaa asettua Helsingistä katsottuna.
Ruut työskentelee politiikan ja viestinnän parissa, ja Jahkob on ammatiltaan kulttuurituottaja. Hän pyörittää nyt Malmgårdissa omaa yritystään. Isojen ja pienempien kulttuuritapahtumien järjestäminen vie häntä myös tien päälle, mutta hänelläkin on työhuone isossa punamultaisessa kotitalossa.
– Toivottavasti voin keskittää kulttuuritapahtumien järjestämistä nyt enemmän tänne itäiselle Uudellemaalle, Jahkob pohtii.
Harppia ei tällä kertaa tarvittu, kun perhe etsi itselleen unelmakotia maaseudun rauhasta. Katse oli käännettynä myös länteen, sillä Jahkob on kotoisin Raaseporista. Pariskunta
kyseli eri alueiden asukkaiden kommentteja Facebookista, ja saikin vinkkejä tunnelmista, palveluista, kouluista ja päiväkodeista.
– Kävimme tutustumassa kohteisiin parin vuoden aikana. Ei vain löytynyt sellaista taloa, joka olisi tuntunut heti oikealta. Tämä tuntui, Ruut hymyilee.
He halusivat saada kaksikieliset lapsensa ruotsinkieliseen kouluun ja päiväkotiin. Koskenkylässä, ihan Malmgårdin lähellä, sellaiset ovat.
– Ajattelimme muuttaa taajamaan, mutta nyt asumme ihan maalla, ja silti kaikki tärkeä on käden ulottuvilla. Meillä on myös ihanat ja avuliaat naapurit, Jahkob ja Ruut kiittävät.
Historian kerrostumat viehättävät
Talbackaan tullaan tammikujaa pitkin. Silti vanhan tilan nimi ei välttämättä viittaa
mäntyihin (tall), vaan ihan kirjoitusasunsa mukaisesti se saattaa hyvinkin olla Puhemäki (tal).
Parisataaneliöinen hirsitalo rakennettiin vuonna 1917 Malmgårdin kartanon työväen asunnoiksi. Asuntoja oli kaikkiaan seitsemän, ja niihin kuuluivat tupa ja hellahuone.
Vilskettä on siis ollut talossa ja pihamaalla. Voisi kuvitella, että myös ääntä on lähtenyt talon lukuisista asukkaista. Kaiken lisäksi Talbackan savusauna on ollut kartanon työväen yhteiskäytössä, joten porukka on kerääntynyt mielellään kauniiseen pihapiiriin.
– Perimätiedon mukaan täällä on ilmeisesti kokoonnuttu juhlimaankin. Saattaa olla, että puheitakin on pidetty.
Historian kerrostumat viehättävät Jahkobia ja Ruutia, eikä talossa kuulemma
edes ihmeemmin kummittele. No, mitä nyt vähän.
– Kerran kuulimme Fedjan kanssa pianon sointuja, vaikka talossa ei ole pianoa. Kolinoitakin kuuluu, mutta ne ehkä aiheuttaa hiiri, Ruut miettii.
Tällä hetkellä he asuttavat isoa taloaan vain osittain. Tilaa on silti riittävästi perheelle, ja työtilojen lisäksi talossa on verstashuone. Lisää tilaa pariskunta remontoi tarpeen ja materiaalien saatavuuden sekä hinnan mukaan.
– Käytämme paljon kierrätysmateriaaleja. Muutettuamme kävin ikkunoiden entisöintikurssin kansalaisopistossa. Osaan tehdä puutöitä ennestäänkin, mutta erikoisalojen ammattilaisilta saa aina tärkeitä vinkkejä. Ehkä menen muurauskurssille seuraavaksi. Savusaunankin voisi kunnostaa, Jahkob suunnittelee.
Jonas Hällfors, 37, on loviisalainen Värisilmäkauppias neljännessä polvessa. Hän harrastaa veneilyä, mökkeilyä ja erilaisia palloilulajeja.
Jonas teki pitkän peliuran Loviisan Torissa, ja seuraa nyt joukkueen menestystä.
1. Kuinka kauan olet asunut Loviisassa?
– Olen asunut Loviisassa syntymästäni asti jopa samassa korttelissa vanhassa kaupungissa. Muutaman vuoden asuin Helsingissä, kun opiskelin tradenomiksi Arcadassa.
2. Mikä on lempipaikkasi täällä?
– Ehdottomasti saaristo. Veneilen mielelläni, ja meillä on mökki saaristossa. Loviisassa on upea saaristo, ja ajan veneellä usein Svartholmaan tai Kabböleen. Merimatka Pyhtään Kaunissaaresta Porvoon Tirmoon on tullut minulle hyvin tutuksi.
3. Mikä paikka sinua kutsuu, kun haluat rentoutua?
– Kesämökki Sepänniemessä. On hienoa, että mökkimatka kestää vain 15 minuuttia. Rentoudun mökillä saunoen ja viettäen aikaa ystävien kanssa.
4. Mistä kaupunginosasta tai kylästä pidät eniten? – Olen varttunut vanhassa kaupungissa, enkä edes ajattele muuttavani täältä pois. Pidän siitä samoin kuin Laivasillan alueesta, oikeastaan koko rannan alueesta.
5. Mitä paikkoja kaupungissa vältät mieluummin?
– Ei ole sellaista paikkaa, jota välttelisin. Työni kautta eri alueet Loviisassa ovat tulleet tutuiksi, eikä mikään niistä tunnu minusta erityisen huonolta. Loviisassa on pelkästään hienoja paikkoja!
6. Vinkkisi herkkusuille ja shoppaajille. – Loviisassa on kattava ja laadukas ravintolatarjonta. Kesällä tietenkin Laivasillalla on hyviä ruokapaikkoja, mutta on keskustassakin hyviä ravintoloita läpi vuoden. Tuhannen Tuskan Kahvila on suosikkini. Asun sen vieressä, ja neuvon joskus turisteja, kun he etsivät kahvilaa. Galleriassa on monipuolisesti erilaisia yrityksiä. Värisilmän lisäksi Porvoonkadulla on nykyään paljon erilaisia liikkeitä ja palveluita.
7. Vinkkisi tänne muuttamista pohtiville. – Tehkää rohkea päätös. Muuttakaa Suomen kauneimpaan ja parhaaseen pikkukaupunkiin. Täällä on hyvä olla. On upea luonto, eikä tungosta missään. Loviisasta on hyvät yhteydet minne tahansa. Moottoritietä pääsee Helsinkiin alle tunnissa.
Rina Antas työskentelee Loviisassa vaatetusliikkeen yrittäjänä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä perhe muutti Lapinjärvelle, josta Antaksen mies on kotoisin. Rina Antas edustaa jo kolmatta sukupolvea, joka pitää Tangoliikettä Loviisan keskustassa.
1. Kuinka kauan olet asunut Loviisassa?
– Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Loviisassa. 90 luvulla asuin Helsingissä opiskellessani ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa. Valmistuttuani työskentelin jonkin aikaa pankissa Helsingissä. Kun tapasin mieheni, muutimme Lapinjärvelle, jossa nyt asumme.
2. Mikä on lempipaikkasi täällä?
– Lempipaikkani on vanhempieni talon pihapiiri. Jo isoisäni haaveili aikoinaan, että pihapiirissä oleva alkuperäinen pieni talo remontoitaisiin asumiskuntoon. Nyt veljeni on remontoinut rakennuksen, ja sen lähellä olevan vanhan omenapuun alla viihdyn. Ihana pieni talo ja kaunis pihapiiri.
3.Mikä paikka sinua kutsuu, kun haluat rentoutua?
– Rannan kävelytie on ihana kaikkina vuodenaikoina. Joskus lähden rantaan kävelylle jopa ennen töihin tuloa. Laivasillan alue on kesäisin todella kiva.
4. Mistä kaupunginosasta tai kylästä pidät eniten?
– Alakaupungin pienet kujat ja kauniit puuta
lot viehättävät minua. Se on minulle tuttu alue ja lempikohteeni Loviisassa. Kaunis ja viehättävä kokonaisuus.
5. Mitä paikkoja kaupungissa vältät mieluummin?
– Tämä on vaikea kysymys. Punkkiaikana vältän pitkiä ruohikkoalueita. Myös kissamme tykkää tulla sänkyyn nukkumaan, joten sille olen laittanut aina kunnon punkkisuojan.
6. Vinkkisi herkkusuille ja shoppaajille. – Loviisassa saa pienellä kierroksella koko kattauksen. On paljon liikkeitä, pieniä putiikkeja ja kauppakeskuskin. Herkkusuillekin on tarjolla paljon. Hyvää ruokaa ja kahviloita. Meidän perheellemme on aina juhlaa, kun ravintola Sakurasta saa sushia.
7. Vinkkisi tänne muuttamista pohtiville. – Ilman muuta kannattaa muuttaa! Täällä on mukavia ihmisiä ja kivaa yhteisöllisyyttä. Se on ehdottomasti pikkukaupungin hyvä puoli. Loviisassa on paljon taide ja kulttuuritarjontaa. Täällä on myös hyvät ja edulliset harrastusmahdollisuudet.
Mikä tekee alueesta niin ainutlaatuisen?
– Ympäröivä luonto vesialueineen. Sitä olemme hyödyntäneet rakentamalla kulkuväyliä ja terasseja. Erilaisia palveluita on myös veden äärellä. Uudesta pizzeriaravintolasta ja juhlatilasta avautuu upea maisema joelle. Strömforsin ruukki on sopivan kompakti alue, jonne on mukavasti ripoteltu nähtävää ja palveluita.
Sinulla on ollut monia visioita ruukkialueen kehittämiseksi, kerro niistä.
– Rannan rakennustyöt olivat ensisijainen haaveeni. Ajatuksena on, että kävijä pääsee fiilistelemään ruukin tunnelmaa kävelemällä veden äärellä. Teemme alueelle kävelyreitin, jota pitkin pääsee kiertämään ympäri, eikä tarvitse kulkea edes
takaisin. Narulossilla tai kävelysiltaa pitkin pääsee joen vastarannalle. Tällaista ei ole ollut aiemmin. Reitti on esteetön, jotta kaikki pääsevät liikkumaan hyvin.
Miten työt ovat edenneet?
– Rakennustyöt ovat edenneet nopeammin kuin olin osannut odottaakaan. Esimerkiksi ravintola Mylly on täysin uusittu sisältä, ja ulos on rakennettu iso terassi veden äärelle. Yhteistyö Porvoon museon kanssa on ollut mutkatonta ja hedelmällistä. Museo on ollut hyvin vastaanottavainen ja konsultatiivinen. On varmaan kaikille tärkeää, että vanhoja rakennuksia käytetään, jolloin ne myös pysyvät kunnossa. Loviisan kaupunki on ollut myös aktiivinen kaavoitusasioissa.
Strömforsin
Yrityspuisto Oy:n toimitusjohtaja Aleksi Uusitalo on vastannut ruukin kehitystyöstä parisen vuotta.
Tavoitteena on ollut laittaa ensin palvelut ja rakennukset kuntoon, ja sitten lisätä majoituspalveluita.
Aleksi Uusitalo
S. 1980
• Strömforsin Yrityspuisto Oy:n ja pyhtääläisen perheyhtiö Run Group Oy:n toimitusjohtaja
• Asuu Helsingin Ullanlinnassa, vapaa-ajan koti Loviisan Tullisillalla
• Visio tulevaisuuden Strömforsin ruukista: Ainutlaatuinen ruukkimiljöö, joka tarjoaa ympärivuotisia hyvinvointija luontomatkailukokemuksia helposti lähestyttävinä palveluina niin kotimaisille kuin kansainvälisille matkailijoille.
Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista.
Strömforsin ruukki oli kesän Asuntomessujen toinen oheiskohde. Antaako se uutta potkua alueen tulevaisuudelle?
– Varmasti antaa! Jo ennen Asuntomessuja ruukissa kävi paljon toimittajia pressipäivinä. Ruukki alueena kiinnostaa nyt selvästi aiempaa enemmän.
Minkä vuoksi loviisalaisen kannattaa tulla paikalle, vaikka olisi alueella aiemminkin vieraillut?
– Olemme kehittäneet palveluita huomattavasti. Myös ympärivuotista majoitustoimintaa on tarjolla, ja sitä lisätään vielä. Meillä on suunnitteilla erilaisia vuokramökkejä ja muita majoituspalveluita. Uusi pizzeriaravintola ja vuokrattava juhlasali ovat käytössä läpi vuoden. Ruukissa tullaan jatkossakin järjestämään paljon erilaisia tapahtumia.
Katja Euro on toinen
Strömfors Bed & Bistron omistajista. Hän ja Tiina Janhunen ottivat tammikuussa Kartanon ja Krouvinmäen hoitaakseen.
Aikaisin aamulla... mielelläni nukun. Luontainen rytmini on iltapainoitteinen ja täälläkin teen mielelläni iltavuoroja.
Usein asiakkaat... ovat positiivisesti yllättyneitä siitä, miten ihana paikka koko ruukin alue on. Myös ruuasta saamme erinomaista palautetta.
Kaunein paikka... on eräs kalliosaari ulkosaaristossa. Myös tällaiset vanhat rakennetut ja hyvin säily neet ympäristöt ovat mielestäni viehättäviä.
Syksyn tullessa... toivon että asiakkaat löytävät ruukin alueen syksylläkin. Kiireisimmän kesäajan ulkopuolella täällä on ihan erilaista taikaa.
Täällä voi tunnelmoida pimenevissä syysilloissa. Myös Kymijoki on syksyllä todella kaunis. Kesäsesongin ulkopuolella ryhmät ja yritykset voivat vuokrata Kartanon omaan käyttöön täysihoidolla. Alueella on paljon aktiviteetteja ja hyvät palvelut yrityksille. Rakennamme yhdessä muiden alueen yrittäjien kanssa erilaisia paketteja.
Se yllätti minut... positiivisesti miten paljon saamme alueen muiden yrittäjien kanssa yhteistyöllä aikaan. Teemme kaikki markkinointia ja tarjoamme aktiivisesti toistemme palveluita. Silloin hyvä kertaantuu. Sen merkitys on ollut meille positiivinen yllätys.
Koko Strömforsin ruukin kylää ympäröivä alue on yhtä ulkoiluparatiisia, jossa kausi jatkuu pitkälle syksyyn. Kukuljärven ulkoilureitti ja Kymijoen lumoavat maisemat muodostavat harvinaislaatuisen hienon kokonaisuuden. Paikan päällä on myös välinevuokrausta, ei tarvitse edes omistaa omia! Terve menoa ruukkiin!
Strömfors Bed & Bistro sijaitsee keskellä idyllistä ruukkikylää. Hotelli tarjoaa kiireettömän majoituspaikan tilavissa huoneissa ympäri vuoden.
Ravintola palvelee kesällä joka päivä ja talvella tilauksesta. Tarjoamme bistron hengessä huolella tehtyä, mutkatonta lähiruokaa. Tunnelmallisessa kartanossa voitte järjestää myös pienet ja suuret kokoukset tai yksityistilaisuudet.
Ruukin alueella on tarjolla monipuolisesti aktiviteetteja ja ohjelman järjestämisessä apuna on kattava yhteistyökumppaneiden verkosto.
Mielenkiintoiset ja viihdyttävät livetalk showt jatkuvat syksyllä nakkikartanolla.
Kasténin vanha
Makkaratehdas, tuttavallisemmin #nakkikartano on sekä yksityiskoti että tunnelmallinen kultturitila uusille kohtaamisille ja kokemuksillle.
16.9. klo 21 Loviisan Sibeliuspäivät/ jatkot Kalle Katzin kanssa. Sooloimprokonsertti.
28.10. klo 18 Dj Bunuel Live talkshow ja Makkaraklubi. Dj Bunuel soittaa levyjä.
11.11. klo 19 Arppa. Intiimi konsertti-ilta Arpan seurassa.
9.12. A night of Billie Holiday. Upea jazzkavalkadi koostuen Billie Holidayn ohjelmistosta.
nakkikartano
Taideyhdistyksen kesänäyttely Kesäunelmia on nähtävillä
Galleria Theodorissa 24.9 asti.
Bosse Lindfors galleriasta on utelias näyttelyn suhteen:
– On kiinnostavaa nähdä miten joka taiteilija kertoo oman versionsa otsikosta luomuksiensa kautta.
Yhdistyksen 51 toimintavuoteen sisältyy yhteisiä näyttelyitä, muun muassa yhdistyksen uusien jäsenten näyttely Keski- Uudenmaan taideyhdistyksen tiloissa Keravalla ja yhteistyötä Sannäsin kartanon kanssa.
4.9.–24.9.
Taideyhdistyksen kesänäyttely / Konstföreningens sommarutställning
Granlund Nina
25.9.–15.10.
Taija Mäntylä
Anja Laukkanen
Kallio Kari
Tuuli Oikkonen
16.10.–29.10. Grönstrand Minna
Kärkkäinen Sanna
Kastarinen Lasse
Juha Seilola
Konstföreningens sommarutställning Sommardrömmar är framme i Galleri Theodor ända till 24.9.
30.10.–12.11.
Piia Miettinen
Eva-Lotta Blom & Bosse Lindfors
Katriina RiskuVartiainen
Hanna Nurmi
13.11.–26.11.
Pulkkinen Helena
Nokelainen Artturi
Hassinen Marja
Irina Kytölä
27.11.–10.12.
Koskenvesa Senni
Nokelainen
Artturi
Kirsti Koskinen
Bosse Lindfors från galleriet ser nyfiket på utställningen:
– Det är alltid spännande att se hur varje konstnär berättar sin version av rubriken genom sina skapelser.
Föreningens 51:a verksamhetsår innebär flera gemensamma utställningar, bland annat en för nyinskrivna medlemmar, en utbytesutställning med Mellersta Nylands konstförening i Kervo och samarbete med Sannäs Gård.
Kuningattarenkatu / Drottninggatan 18 | Auki päivittäin 11–18, ilmainen sisäänpääsy Öppet dagligen 11–18, fritt inträde | galleriatheodor.fi
Taaperotanssi, lastentanssi, nykytanssi, baletti, dancebeat, broadway…
Loviisan tanssiopiston lukujärjestyksestä löytyy tanssitunteja kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille – aina vasta-alkajista edistyneisiin.
Liity iloiseen joukkoon ja nauti tanssin tuomasta ihanasta olosta. Loviisan tanssiopistolla on myös oma, varta vasten tanssia varten tehty sali Meijerillä.
loviisantanssiopisto.fi
Lapsille ja nuorilla tarkoitettu SKAPAkulttuurikylpy tuo taiteen ja kulttuurin osaksi varhaiskasvatusta ja perusopetusta.
Syksyllä alkavassa pilottivaiheessa lapsille tarjotaan taideaineita, joita opetetaan Loviisassa esimerkiksi musiikki ja tanssiopistossa tai kansalaisopistossa.
– Musiikki, käsityö, tanssi, kuvataide, teatteri ja sanataide, kulttuurikylpykoordinaattori Johanna M. Lönnfors luettelee.
SKAPA hankkeen avulla taide viedään aluksi pariin isoon päiväkotiin Loviisan alueella. Kyseessä on niin kutsuttu taidekaruselli, jolloin lapsille esitellään taiteen eri lajeja seitsemän viikon jaksoissa. Jaksojen aikana voidaan harjoitella yhtä aikaa kahta eri taidemuotoa.
Kun periodi on tarpeeksi pitkä, se näyttäytyy luonnollisena osana lapsen arkea.
Taidemaistiaisia kaikille
Loviisan kulttuurikylpy ja SKAPA-hanke
Syksyn aikana on tarkoitus antaa kaikissa päiväkodeissa ”taidemaistiaisia”, jolloin jopa 0–3 vuotiaat voivat osallistua toimintaan satunnaisesti. Päiväkodin henkilökunta tekee yhteistyötä taidepedagogien kanssa.
Svenska kulturfondenin Loviisan kaupungin kulttuuripalveluille myöntämän 80 000 euron hankerahan avulla pystytään tuomaan erilaiset taideaineet osaksi lasten arkea jo päiväkodista lähtien. SKAPA-hankkeen tavoitteena on luoda pitkäaikaista yhteistyötä ja uusia rakenteita taidekasvatuksessa.
Jatkossa on tarkoitus järjestää kouluissa myös taidepäiviä ja luokanopettajille taidepäiväjatkokoulutusta.
– Varhaiskasvatuksen opettajat tuntevat lapset, ja erityislapset otetaan huomioon. Toiset vaikka tanssivat, ja muut tekevät savitöitä. Toiminta on maksutonta, ja se nivotaan luonnolliseksi osaksi lasten päiväkotitoimintaa, Lönnfors kuvailee.
– Paikalla on aina taidepedagogi ja taideaineen ammattilainen, joka hallitsee oman taiteenlajinsa. He tutustuvat ryhmään etukäteen. Minun missioni on juuri tämä yhdessä tekeminen ja taiteen vieminen pienten lasten tavalliseen arkeen, Lönnfors sanoo.
Tavoitteena on luoda pitkäaikaista yhteistyötä ja luoda uusia rakenteita, jotta myös monitaiteellinen yhteistyö lisääntyisi.
– Tanssi ja musiikki nivoutuvat yhteen luontevasti, mutta mikseivät muutkin taideaineet.
Kulttuurikylpykoordinaattori
Johanna M. Lönnfors on musiikin maisteri ja rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja.
Mottonsa hän on lainannut Walt Disneyltä: ”If you can dream it, you can do it!”
Jos taidetta ja kulttuuria ei näe ja koe ympärillään, ei sen pariin ehkä koskaan hakeudu. – Tutkimuksissa on todettu moneen kertaan, että taideopetus vahvistaa lasten ja nuorten itsetuntoa, hyvinvointia, empatiaa, identiteettiä ja luovuutta. Kulttuurin parissa lapsi kasvaa ihmiseksi.
Det är viktigt att kunna föreställa sig att samhället kan se annorlunda ut, både existentiellt och politiskt. Därför behövs bildkonsten i skolan. I bildkonsten får eleverna använda
fantasin – skapa galna rymdstationer och vända upp och ner på världen.
Fantasi och kritiskt tänkande hänger ihop. Fantasin är en form av kritiskt tänkande – med hjälp av fantasin kan vi föreställa oss hur saker kunde vara. Kritiskt tänkande behöver inte vara negativt, säger Helena Björk Kyander.
Hon är konstpedagog, lärare i bildkonst och självständig kurator. Hon undervisar i Lovisavikens skola och Lovisa gymnasium.
– Det finns så mycket roligt man kan göra, och jag vill lära eleverna att man inte behöver vara petnoga, om något inte blir exakt betyder inte att det är dåligt målat. Många konstnärer har inte varit bra på bildkonst i skolan.
Det är tänkandet i det man gör som är det viktiga, säger hon.
Kreativiteten är viktig i skolsystemet där eleverna annars i stor utsträckning måste lä
ra sig följa regler – hur man beter sig i klassrummet, hur man ställer sig i kö och så vidare.
Det är inte lätt att träna in eleverna i ett nytt sätt att tänka och eftersom konstundervisningen är en liten del av helheten kräver det punktinsatser. Bildkonsten skulle gärna få vara ett gemensamt ämne för alla genom hela grundskolan, säger hon.
Ett eget rum på vinden
Innan Helena Björk Kyander började jobba som lärare arbetade hon inom konstvärlden – som guide på Kiasma och på konstmuseum Kristiansand i Norge. I Norge fick hon jobba med stora utställningar och vara i kontakt med konstnärerna. Hon har också varit kurator för utställningar i Borgå och Helsingfors. Ibland skriver hon väggtexter för utställningar på Kiasma.
– Jag tycker om att arbeta med samtidskonst, med levande konstnärer. Samtidskonsten ställer frågor om den här tiden.
Jag älskar att jobba med människor och skulle inte hoppa av läraryrket för att utöva konst. Men jag tror man ska värna om sin kreativitet. Jag skulle vilja att ha tid för att måla, rita eller fotografera. Jag drömmer om ett eget rum på vinden.
För två år sedan flyttade Helena till Lovisa från trendiga Berghäll tillsammans med sin man kuratorn Pontus Kyander och deras lilla dotter. De hade drömt om ett gammalt hus på landet. Nu bor de i en gammal prästgård i Hommansby – med rum på vinden.
– Jag älskar Lovisa, det säger jag åt alla. Stämningen här är rätt och tempot lugnt. Det finns jättemycket potential i Lovisa. Lovisa försöker inte vara så mycket och därför är det en underskattad stad.
Hon åker fortfarande till Helsingfors för att se konst.
– Jag älskar att se konst, det ger mig energi. En gallerirunda kan ge mig energi i veckor. Jag kan leva på energin från en bra keik
ka i månader. Jag tycker om att springa på filmarkivet och se gammal film, och ny film på bio. Alla konstarter är viktiga för mig. Konsten ger mig idéer och nya tankar.
Fantasi och frihet
Som lärare vill hon utveckla fantasin och skapa uppgifter där resultaten ser olika ut. – Om eleverna fritt får göra vad de vill blir resultatet klichéartade bilder, men en genomtänkt uppgift med frihet inom vissa ramar, ger eleverna möjlighet att uttrycka sig och resultatet blir en massa olika bilder. Det är viktigt för en lärare att skapa uppgifter där resultatet ser olika ut.
Det handlar också om visuell allmänbildning.
– Det är en viktigt att känna till vad folk har sysslat med då de inte lagat mat eller försökt hålla sig varma. Därför har den obligatoriska undervisningen i bildkonst stor betydelse, där kan jag påverka alla elever.
Hon tror alltså på konsten.
– Konsten gör oss till bättre människor, därför att vi får nya perspektiv, om vi bara gör det som är vettigt, växer vi inte som människor, det behövs alla möjliga perspektiv, säger hon.
I dagens digitala samhälle är det också bra att smutsa ner sina händer och arbeta med olika material.
– Det behövs ett ämne med utmaningar och överraskningar, där materialet inte beter sig som man vill. Eleverna får känna efter och pröva sig fram, materialet själv ger ett motstånd, i motsats till skärmen, där man alltid lätt kan ångra sig.
För Helena Björk Kyander är det viktigt att ungdomarna får ta plats och göra sina röster hörda.
– Det bästa i arbetet som lärare är när eleverna får någon rolig insikt och formulerar den, när de möter något nytt och får något ut av det. Jag tycker om möten med människor, säger hon.
”Konsten gör
oss till bättre människor, därför
att vi får nya perspektiv, om vi bara gör det som är vettigt, växer vi inte som människor, det behövs
alla möjliga perspektiv.”
Loviisan Sibeliuspäivien
15.–17.9.2023 ohjelmassa on myös sirkustaidetta ja nykytanssia – näin liike syventää musiikin sanomaa.
Tänä vuonna Sibeliuspäivien taiteilijakaarti koostuu suurelta osin paikallisista huippumuusikoista ja tanssitaiteilijoista. Konsertit ja esitykset ovat uusia ja Sibeliuspäiville ainutlaatuisia, taiteellinen johtaja Tomas Takolander kertoo.
Ranskalainen ilta avaa ohjelmiston Sibeliuspäivien maksuton avajaiskonsertti perjantaina 15.9. klo 19 Seurahuoneella tarjoaa kuulijoille ranskalaisen illan. Lavalla nähdään Tomas Takolander (laulu), Elina Mieskolainen (viulu), Laura Saari (sello) ja Taru Ritavesi (piano).
K-18 iltaklubissa Kino Marilynissä esiintyy
SoulSisters: Swing Noir. Luvassa on niin uusia kuin vanhoja hittejä vuosien takaa.
Lauantain Maurice Ravelin baletti Ma Mère
l´Oye Kino Marilynissä tarjoaa uuden sovituksen, jota täydentävät Porvoonseudun musiikkiopiston orkesteri sekä sirkustaiteilijat Amandine Doat ja Luis Sartori do Vale Strömforsin tehtaalla on mahdollisuus kokea performanssi ”tanssiARTesaani - NoCore: Strömfors”, jossa visuaaliset ja musiikilliset elementit ammentavat tehtaalle tyypillisistä äänistä ja tehdastyöläisten yhteisöllisyydestä.
Lauantaina Ravelin baletin ja Strömforsin performanssin jälkeen laulaa ja soittaa Ensemble Gamut Seurahuoneella.
Ainutlaatuinen kokoonpano on luonut uniikit soundinsa yhdistämällä elementtejä keskiajan musiikista, suomalaisista kansansävelmistä, improvisaatiosta sekä elektronisista äänimaisemista.
Ilta jatkuu elokuvakonsertilla Kino Marilynissä. Harpisti ja säveltäjä Salla Hakkola säestää elokuvaa improvisoiden loviisalaismuusikoiden kera. Jatkot ovat Kalle Katzin seurassa Vanhassa Makkaratehtaassa.
Nyt varmasti löytyy jokaiselle jotakin! loviisansibeliuspaivat.fi
Miltä ensimmäiset kuukaudet työssä ovat tuntuneet?
– Oikein mukavilta! Olen innoissani kansalaisopistosta, kaikista kursseista ja mukavista työkavereista. Työtehtävät ovat moninaiset ja vaikka yhtymäkohtia entiseen työhöni lukiomaailmassa löytyy, on moni asia vain kansalaisopiston toimintaan liittyvää.
Mikä sai sinut tarttumaan rehtorinviran haasteeseen?
– Kun näin lehtijutusta, että kotikuntaani Loviisaan haetaan uutta rehtoria kansalaisopistoon, innostuin heti. Olen tottunut itsenäiseen työhön, projekteihin ja kaksikielisyyteen. Olen kiinnostunut vapaan sivistystyön perinteiden ja arvojen
Kesäkuussa työnsä aloittanut Loviisan kansalaisopiston uusi rehtori Anu Tikka-Blomqvist aikoo tuoda opiston ohjelmistoon myös ripauksen musiikkia – alkusoittona Anskun lauluseura.
vaalimisesta ja kehittämisestä. Olen mielelläni luomassa kaupunkiin sykettä yhdessä asukkaiden ja kumppanien kanssa.
Millaisena Loviisan kansalaisopisto on näyttäytynyt sinulle?
– Lovmi on mahtava paikka! Kyseessä on kaksikielinen kansalaisopisto, joka tarjoaa opetusta kolmen kunnan alueella eli Loviisassa, Lapinjärvellä ja Pyhtäällä. Täällä voi opiskella monipuolisesti erilaisia asioita. Suosittelen tutustumaan!
Mitä uutta haluat tuoda Loviisan kansalaisopistoon?
– Ainakin ripauksen musiikkia! Aloitan Anskun lauluseuran, ruotsiksi Sångsällskap med Ansku. Se on kerran kuukaudessa sunnuntaiiltapäivisin toteutuva lauluhetki. Emme pelkästään laula, vaan haastattelemme myös vaihtuvia vieraita.
Kuinka tärkeänä näet kansalaisopiston merkityksen?
– Erittäin tärkeäksi! Kansalaisopisto on ketterä instituutio, joka voi nopeasti napata kiinni ajankohtaisista aiheista ja tuottaa siitä tietoa tarjoavan kurssin nopeallakin aikataululla. Uuden taidon ja tiedon opiskelun voima ihmisen terveydelle on lukuisilla tutkimuksilla todistettu vertaansa vailla hyödylliseksi. Oppimisen ilo ei katso ihmisen ikää tai terveyttä. Ja sitten on vielä sosiaalinen puoli muiden tapaaminen, vertaisoppiminen, kuulumisten vaihto siinä sivussa.
Lämpimästi tervetuloa Anu!
28.9. klo 17.30–18.30 Lautapeli-ilta
Loviisan pääkirjastossa / Brädspelskväll på Lovisa huvudbibliotek
3.10. klo 17.00–18.00 Författarbesök på Pernå bibliotek: Marie Allen (bok: Prästgården). Programmet är på svenska.
26.10. klo 17.30–18.30 Lautapeli-ilta
Loviisan pääkirjastossa / Brädspelskväll på Lovisa huvudbibliotek
11.11. klo 10.00–14.00 Pelipäivä Loviisan pääkirjastossa / Speldag på Lovisa huvudbibliotek
30.11. klo 17.30–18.30 Lautapeli-ilta Loviisan pääkirjastossa /Brädspelskväll på Lovisa huvudbibliotek
I rummet med Niclas Warius tre verk. Underbart trägolv i utställningsutrymmet och vackra mjukt blekt salviagröna väggar. På dessa väggar hänger tre pigmentutskrifter på papper i olika storlek: Citronpistol, Syndafallet, Gädda med tulpaner.
Verk byggda och fotograferade här på museet med föremål härifrån.
– Vissa ramar lade jag åt mig själv. Föremålen från museets sida och därtill råvaror. Och så tittade jag och Ulrika från museet vilka ställena kunde vara. Jag har alltid fascinerats av trappuppgången med gudomligt ljus.
– Verken föds ganska långt så att jag väljer någon plats som den där trappuppgången och sedan hämtar jag in i bilden element runt vilket allt börjar byggas. Och sedan egentligen börjar det hända inne i mitt huvud och det börjar födas en historia om vad bilden ännu behöver. Processen blir rätt så intuitiv.
Syndafallet som formas av det starka röda, ljuset, reporna, sprickorna, skärvorna, harmonin, skönheten. Trappornas tyngd, den gudomliga lutningen, kålhuvudet i mitten av allt. Här andas harmoni, allt det brutna och omaka till trots.
– Just till trappbilden lade jag till de där äpplena och sedan oanvändbart gammalt söndrigt skräp från museets vind […] Jag fascinerades på något vis av dem så som en söndrig spegel, ram och vad där finns. De fick min fantasi att galoppera iväg. Sådan skrovlighet och berättelserikedom letar jag efter, att något är på gång. Det är ju ingen verklig situation, där är surrealismen närvarande och en berättelse, måhända.
28.2.2023–3.3.2024
Suola, sokeri ja sitruuna
Ruuanlaitto 1700- ja 1800-luvulla
Myös valokuvataiteilija Niclas
Wariuksen asetelmat ovat nähtävillä. Teokset on kuvattu Loviisan kaupungin museossa.
Salt, socker och citron
Matlagning på 1700- och 1800-talen
Också fotokonstnären Niclas
Warius stilleben är till påseende.
Verken är fotograferade i Lovisa stads museum.
Komendantintalo / Kommendantshuset
Puistokatu / Parkgatan 2
Jag vet inte vad det är för ett narcissistiskt behov som uppfylls. Man vill få skratt och applåder. Men det finns säkert värre sätt att söka bekräftelse, säger han.
Komikern Jerry Seinfeld har sagt att människans största skräck är att tala offentligt, den näst största är att dö.
– På begravningen skulle alltså de flesta hellre vara i kistan än hålla tal, säger han.
Kenneth Ståhls skämtar om finlandssvenskhet, manlighet, religion och om att vara förälder. Han vill inte vara elak mot någon, mest driver han med sig själv. Det blir så kallade ”dad jokes”, alltså pappaskämt – och skämt om medelåldern.
– Jag är ingen clown. Jag är mera sarkastisk. Jag pratar om hur världen skulle se ut om alla alltid varit som jag, skulle vi ha uppfunnit någonting? Skulle vi ha konstgödsel, hamburgare och internet?
– Jag skulle vilja vara mera politisk och samhällskritisk, men riktigt vass kritik lossnar inte. Jag närmar mig 50, så kanske det skulle vara dags att fördjupa materialet. Komedin kan vara en spegel av vad som är på gång i världen.
I stand upkomedin är personligheten viktig.
Att stå på scen är inte något som Kenneth Ståhls direkt trivs med. Kanske är det just därför han sysslar med stand upkomedi, för att övervinna sig själv.
– Det handlar om att vara äkta, om att hitta sin egen röst och stil. De bästa skämten öppnar en ny vinkling på något man alltid uppfattat som sant, så att det känns löjligt att vi faktiskt tänkt så här i alla dessa tider.
Kenneth Ståhls hittade stand upkomedin i misstag. På 80 talet råkade familjen hyra filmen Eddie Murphy: Raw. De hade föreställt sig att det skulle vara något i stil med de populära Beverly Hills Copfilmerna, men det var inget sådant, utan något helt annat.
Eddie Murphy: Raw är en scenshow där Eddie Murphy med polismustasch, klädd i något slags futuristisk läderkostym berättar fräcka historier inför publik. Publiken skrattar. Det är alltså stand up, som det såg ut på 80 talet.
– Farsan och syrran var väldigt besvikna. Men jag blev intresserad,
tänkte att det här är guld, säger Kenneth Ståhls.
Sedan dess har Eddie Murphy funnits i Kenneth Ståhls bakhuvud. Men det skulle dröja ungefär 25 år innan han var beredd att uppträda själv.
– Det är kanske som att spela gitarr då man märker att något riff låter lite som idolerna, inte riktigt samma standard som Eddie Murphy, men något ditåt. Det tog länge, men viljan att testa var starkare än nervositeten. Han har gjort ett tiotal uppträdanden sedan år 2015.
– Det är skrämmande att stå på scen. Jag är inte rädd för att ingen ska skratta, men jag är rädd för att få total blackout. Jag skriver ner allt ordagrant och försöker memorera precis allt. Jag övar och övar.
Just nu är det tomt i Ståhls stand up kalender. Han samlar material. Ibland skickar han mail till sig själv med idéer.
– Tyvärr händer det inte så ofta. Han drömmer om skriva och uppträda med en längre show, men det skulle kräva många mail från Kenneth Ståhls till Kenneth Ståhls. Stand upkomedin kräver också rätt miljö. Annars blir allt fel.
– Jag har uppträtt mitt på dagen för datakonsulter i ett mötesrum. Det var pinsamt för alla inblandade.
”På begravningen skulle de flesta hellre vara i kistan än hålla tal.”
Ehkä kaikki tämä johtuu iästä, kun alkaa muistella lapsuutta.
Muistan elävästi, kun 60-luvulla Mannerheimintiellä roikuin keittokomeron väliin asetetuissa renkaissa pää alaspäin suu täynnä raakaa pullataikinaa. Olin onnellinen. Suussa pyöri ihanan venyvä makea pallero. En ymmärtänyt vaaraa, tietenkään. Ja sitten muistan jääneeni jumiin tuttavien tuuletusikkunoiden väliin Kontulassa.
Pihalla leikittiin Kirkkistä tai
Peiliä tai jotain muuta, Kymmenen tikkua laudalla. Pään jumittumisia on vielä lisääkin ja muita käsittämättömiä kokeiluja.
”
Kaikista näistä tilanteista minut pelastettiin. Silloin en ymmärtänyt, miten vaarallinen ominaisuus uteliaisuus voi olla.
Aina en kylläkään jäänyt jumiin. Eräänä päivänä 60-luvun lopussa Vuosaaressa postiluukusta putosi kirjekuori, joka sisälsi sarjan valokuvia etuhampaattomasta hapsutukkaisesta tytöstä. Valokuvailmestykset nostattivat vanhempieni kulmakarvoja eikä ihme. Käväisin ostarilla lastenvaateliike Papukaijassa muuten vaan uteliaisuudesta. No sielläpä sattui olemaankin valokuvaaja paikalla, joka istutti minut korkealle pallille. Sanoi, että kukapa se on tämä iloinen tyttö.
valokuvaaja
Otetaanpa pari valokuvaa. Muistan, että käytin sormiani kampana. Hiuksia oli yhteensä sata.
En kuitenkaan aio kertoa niitä asioita itsestäni, joilla isosiskoni viihdytti luokkalaisiaan äidinkielen tunneilla. Muistelen vain.
Olin legenda tietämättäni. Mutta tänään on toisin.
Olen kuullut kevään.
Hiljaisen aamun, lintujen varovaisen laulun.
Kiikarit ovat ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä.
Oi Elämä!
Talossamme asui
Esko Silvanto, joka halusi kuvata minua milloin mihinkin kampanjaan siksi, että olin niin iloinen.”
Kulttuurin kuluttajille ja elokuvien ystäville kaikki vuodenajat ovat herkullisia. Syksyssä on silti oma viehätyksensä, sillä teatterit aukeavat kesän jälkeen ja esiintymistilojen ohjelmatarjonta moninkertaistuu.
Muut tapahtumat
Kino Marilynissa koetaan muutakin kuin elokuvia.
Sibeliuspäivät
pe 15.9. klo 20.30
SoulsSisters:
Swing Noir, K18, liput 20€/10€
la 16.9. klo 19 Salla Hakola –Elokuvakonsertti
”The Show”, liput 30€/15€
ti 19.9. klo 19 Sir Garrison + The Litany Of The Peaks
ke 1.11. klo 19 Sarah Murcia
la 25.11. Ducret Balser Mockunas -trio
Liput 15€
la 14.10. klo 19 Stand up
– Tomi Haustola
su 15.10. klo 15
Trio Saludo konsertti
la 21.10. klo 15 Hyvän Mielen
Rock – Wrestle Aid 2023, liput 20€/10€/50€ perhe
la 18.11. Sanna Salmenkallio
& Ali Saad konsertti
pe 24.11. klo 19
Amadeus Lundberg konsertti
Leffakerhot
Lapsille pe klo 14.30 suomeksi ja noin klo
16.15 ruotsiksi. Liput 9€/ kerta sisältäen pienet popparit tai karkkipussin ja pillimehun. Esitykset alkaen
25.8. aluksi viikon välein ja
myöhemmin syksyllä joka toinen viikko.
Aikuisille joka toinen pe klo 14.30, alkaen 22.9. (liput 12€ tai sarjalippu 5kpl/50€)
Klassikkoelokuvia maanantaisin. Syksyllä
tulossa ainakin Taru
Sormusten Herrasta -saaga, Disney 100-vuotta animaatioklassikkoja sekä kauhuelokuvaklassikkoja. (liput 12€ tai sarjalippu 5kpl/50€)
kinomarilyn.fi kinomarilyn.fi/ leffakerhot info@kinomarilyn.fi 050-3064196
Perinteistä loviisalaista kahden päivän hyväntekeväisyysfestivaalia Hyvän Mielen Rockia juhlitaan 20.–21.10.2023.
Sinä nuori loviisalainen yläkoululainen tai toisen asteen opiskelija, svenskspråkig tai suomenkielinen: Oletko kiinnostunut tanssimisesta, laulamisesta tai teatterista?
Silloin kannattaa tulla mukaan inspiroivalle musikaalikurssille, jossa saat tanssin, laulun ja teatterin opetusta.
Kurssin huipentaa keväällä yhdessä toteutettava musikaali-show.
Kurssi on ilmainen ja alkaa syyskuussa.
Mukana yhteistyössä ovat Porvoonseudun musiikkiopisto, Loviisan tanssiopisto, Loviisan kaupungin koulutus- ja kulttuuritoimi, Lovisa Operaförening rf, Loviisan kulttuurikylpy sekä ÖNUF/Lurens.
Lisätietoa Loviisan koulutoimen Wilmasta.
Jo kymmenettä kertaa järjestettävän festivaalin tuotto ohjataan lyhentämättömänä lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden harrastusten ja hyvinvoinnin tukemiseen.
Monet loviisalaisyritykset ovat mukana tapahtumassa. Edellisellä kerralla tukea antoi yli 40 yritystä.
Vuosien aikana HMR on kerännyt hyväntekeväisyyteen yli 45 000 euroa.
Festareilta kerättyä rahaa on ohjattu esimerkiksi nuorten harrastuskuluihin, lääkärikäynteihin, ”Huntin viikko” -palkkakustannuksiin, apteekkiin ja ruokakasseihin.
Hotelli-ravintola Ziltonissa vietettävien iltarokkien lisäksi HMR tuo yhteistyössä Wrestle Aidin kanssa koko perheen showpainitapahtuman kulttuurikeskus Marilyniin lauantaina klo 15.
Muut festivaalin esiintyjät ja aikatalut tarkentuvat myöhemmin.
Hyvän Mielen Rock
Mirella Pendolin löysi äitinsä, mummonsa ja isänsä kirjoittamia henkilökohtaisia kirjeitä. Niiden
tarinat elävät hänen uudella levyllään.
Valloittava hymy, ihana ääni. Lavakarismaa, joka läpäisee seinätkin. Kaikkihan Mirellan tuntevat! Säteilevä muusikko ja artisti, jonka elämää musiikki on kuljettanut lapsesta saakka.
Estraditaiteilija, sitä hän toki on, kun on elementissään lavalla ihmisten edessä tai pianon ääressä. Laulaja, kuoronjohtaja, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, siis musiikin monitaituri.
Genrelista on vaikuttava: pop, jazz, etno, soul, blues, laulelma, rock – ja mitä näitä nyt on.
Ailahteleva, epävarma, haavoittuvainen, itsekriittinen, turvaton. Huono itsetunto. Näillä sanoilla Mirella Pendolin kuvailee itseään hänestä tehdyssä ruotsinkielisen yleisradion dokumentissa.
– En ole halunnut näyttää, että minuun koskee. Nuorena toivoin pokerinaamaa postista. Olen etsinyt omaa arvoani muiden hyväksynnästä. Olen tuntenut, etten kelpaa itsenäni, Mirella luonnehtii.
Onneksi on ollut musiikki
Mirellan Railiäiti oli laulaja ja esiintyvä artisti. Kotona laulettiin aina, ja Mirella muistaa äitinsä tehneen paljon töitä. Musiikillinen lahjakkuus ulottui äidin puolelta isoisään asti, joka oli teatterimiehiä.
Railiäiti oli suojelevainen, melkeinpä kontrollifriikki. Hän halusi, että tyttärellä on kaikki hyvin. Äidin ja tyttären suhde oli symbioottinen. Mirella asui Vaasassa ydinkeskustassa äitinsä kanssa, ja äidinäitikin oli vahvasti lapsuudessa läsnä.
– Me kolme naista pidimme tiiviisti yhtä, Mirella muistelee.
Pian muistot kiertyvät espanjalaiseen isään, joka oli poissa. Kolmen naisen kimppaan ei kuulunut vävyä, puolisoa tai isää.
Mirellan äiti matkusti Espanjasta Suomeen viimeisillään raskaana. Vaikka elettiin 70 lukua, oli häpeä synnyttää isätön lapsi. Etenkin isoisää tämä vaivasi. Että tytär tulee naimattomana yksin Suomeen viimeisillään raskaana synnyttämään!
– Yksin äiti minut sitten synnytti. Isoisä ei puhunut hänen kanssaan pitkään aikaan. Onneksi tilanne vähitellen lientyi, ja isovanhemmat olivat todella vahvasti läsnä lapsuudessani, Mirella kertoo.
Isä sen sijaan ei ollut läsnä. Tai kun olikin, hän oli Mirellalle vieras ihminen, jonkinlainen outo hahmo. Ei lapsella ollut isästä oikeastaan mitään mielikuvaa. Isä tuli käymään kerran vuodessa tai parissa.
Espanjalaistyylinen fyysisyys tuntui Mirellasta ahdistavalta, olihan isä vain joku outo mies, joka ilmestyi harvoin ja vei äidin huomion silloin kokonaan.
– En pitänyt siitä, että isä halasi ja pussaili minua tavatessamme, vaikka se kuuluu espanjalaiseen kulttuuriin. Olisin silloin voinut ottaa vastaan kaipaamaani rakkautta, mutta en pystynyt. Isä vei minua lelukauppoihin, ja sain kaiken minkä halusin.
Sitten isä taas häipyi. Olisikohan ollut parempi, ettei hän olisi ollut lainkaan tyttärensä elämässä.
Mirella epäilee, että turvattomuuden tunne syntyi siitä, että isä tuli ja meni miten sattui.
– Vielä ollessani aikuinen hän sanoi soittavansa ensi viikolla. Seuraavaan soittoon saattoi sitten kulua kaksi vuotta.
Elämän rankkoja hetkiä
Sinnikkäästi Mirella kuitenkin yritti olla yhteydessä isäänsä, vaikka hänen äitinsä kat
Elämässä on ollut muutenkin rankkoja hetkiä. Avioero ja äidin kuolema. Onneksi rakkaus taiteilijakumppaniin Pia Siréniin on korjannut paljon. Ensin Mirella hämmästyi sitä, että rakastuikin naiseen.
– Tuntui ihmeelliseltä rakastua ihmiseen eikä sukupuoleen. Pia on ollut minulle lottovoitto! Tuemme toisiamme taiteilijoina, Mirella kiittää.
kaisi välit ensimmäistä kertaa exmieheensä Mirellan ollessa 7vuotias.
Mirella muistaa, että äiti oli aina vahva, ei itkenyt koskaan. Äiti oli täynnä voimaa ja itsenäisyyttä.
Kun Mirella oli 17vuotias, äiti ja tytär lähtivät jälleen tapaamaan isää. Se käynti oli katastrofi. Äidin ja isän välillä roihusi jälleen, ja Mirella biletti yökerhoissa. Kotimatkalla lentokoneessa vahvana naisena esiintynyt äiti romahti.
– Hän itki hysteerisesti. Se hävetti minua. En ollut aiemmin koskaan nähnyt äidin itkevän.
Sittemmin isän kanssa käydyt keskustelut ovat paljastaneet tarkoin varjellun salaisuuden. Mirellalla on isän puolelta kaksi veli ja sisarpuolta. Kyllähän tällainen tieto mullistaa elämän ainakin hetkeksi.
Onneksi on musiikki
Kaikesta tästä, mutta eritoten äidin ja Mirellan suhteesta poissaolevaan ja traumoja aiheuttaneeseen puolisoon ja isään kertoo Mirellan uusi albumi Guidelines.
– Kappaleet syntyivät, kun luin äidin käymää kirjeenvaihtoa oman äitinsä kanssa. Näin myös isän lähettämiä rakkauskirjeitä. Nimi Guidelines pohjautuu äidin itselleen kirjoittamiin kestävyysohjeisiin. Muista, että mies on henkisesti hyvin sairas, hän ohjeisti itseään.
Isää Mirella ei enää etsi, vaan nauttii tästä hetkestä. Hän esiintyy jatkossa yhden naisen show´ssa, mutta myös bändin kanssa, jossa soittavat huippumuusikot, kuten albumillakin.
– Odotan innolla levyä ja tulevia keikkoja, Mirella hymyilee.
lurens·it [-i´t]
substantiv ~en ~er
•person som upplevt och
medverkat en säsong på Lurens
sommarteater och sannolikt
därefter återkommer år efter år.
Kärleken till Lurens och far Per har burit Mats Tuominen genom 43 produktioner 36 affischer, 15 scenografier, otaliga fotografier, dokumentären Gemenskapens styrka, statist och huvudroller. Mångkonstnären har även verkat som ljudtekniker och som musiker i hornorkester på scen! Men nu kallar han på nya talanger och söker sig själv mot andra scener. Mats mäktiga, värdefulla livsverk på Lurens är nu till ända.
I begynnelsen
– Det var nog min pappa som är bakom allt. Han hade varit med om att starta Lurens 1965 och den sommarteater som var före det sedan 1958. Via honom kom ett litet intresse men 1968 kom han hem en dag och sa att du är sedan med i år, eller vi båda pojkarna. Därifrån startade det.
Brodern Kjell var med i endast två år men Mats blev fast på allt sätt.
– Jag var 9 år gammal när jag första året var med på Lurens och jag hade levt en tid
där vuxna människor ingenting hade med barn att göra. Barnen var i vägen vet du, men på Lurens var det helt något annat, att man var morjens med den där 70 åringen fast man själv var en liten skidi. Det var helt otroligt det där.
Med åren skiftade tyngdpunkten till scenografin och det visuella uttrycket på Lurens. Dock konstaterar Mats:
– Jag skulle ju ha lust att göra båda två men jag har varit väldigt visuellt intresserad och hade utbildat mig till dekoratör. Nog lite ett arv som jag har fått av min far för han
gjorde många scenografier och jag har alltid tyckt om att hitta på nya lösningar. När man gör scenografi gör man ju alltid en prototyp.
Båda, scenografi och huvudroll, gjorde han i Sockenskomakarna 1983. Fast han tillägger att scenografin det året var en så kollektiv process att han inte ville ha sitt namn i programbladet.
Han uppmanades också söka in till teaterhögskolan av självaste Georg Malvius.
– Men jag sa nä, not for me. Det som jag kanske lite tänkt någon gång efteråt är att regi kunde ha varit min grej.
Fadersarvet
– Det första starka Lurensminnet är när jag med min mamma besökte Lurens. Pappa var i den där gropen, alltså det var den grop som skulle bli fundamentet till vridläktaren. Han stod med skyffel där. Jag har en alldeles klar bild av det ännu idag.
Största scenografiska intrycket hans far stod för är från Lurens tappning av Spelman på taket år 1976.
– Helt suverän scenografi. Han hade hjälp av amatörkonstnären Sigge Ström
berg. Man hade valt ett tema, Marc Chagalls konst och motiven målades in i väggar och grejor. Det var liksom sådant grepp som jag inte varit med om tidigare. När man gick in till läktaren så hade han byggt en gravgårdsport med Chagalls motiv och symboliken var rätt så stark.
Pappa är även orsaken till att Mats ville dokumentera och arkivera Lurensmaterialet. Han har känt ett ansvar för det i och med att hans pappa var med och startade verksamheten. Verksamheten som känns lite annorlunda idag. Talkoandan är en
alltmer försvinnande konstform. Dessutom är verksamheten för stor att hantera på frivillig basis.
Det är en orädd visionär på andra sidan bordet som talar om hur Lurens kunde utvecklas, hur det gäller att hänga med i tiden och även ställa sunda krav.
– Jag tycker att en teater inte kan stampa på stället och göra lika varje år. Man borde utveckla det och åskådarens upplevelse borde lyfta på något sätt. Man kan inte gå bakom den ryggen att man bara är amatör.
är en orädd visionär på andra sidan bordet som talar om hur Lurens kunde utvecklas, hur det gäller att hänga med i tiden och även ställa sunda krav.
Usein ajatellaan, että henkeäsalpaavat luontoelämykset vaativat pitkiä ja vaivalloisia reissuja erämaahan, vuoristoon tai kenties saaristoon. Mutta liiallinen haaveilu maailman sävähdyttävimmistä luontokokemuksista voi sokaista meidät kaikelta siltä, mikä sijaitsee ihan nenän edessä.
Lähiluontoa kannattaa oppia arvostamaan. Tätä pe
räänkuuluttaa myös Pernajan kirkonkylässä yli viisitoista vuotta asustanut biologi Jere Salminen.
Salminen, 53, on ammattinsa myötä tehnyt luontoselvityksiä Loviisan kaupungille ja toiminut oppaana kaupungin järjestämillä luontoretkillä.
– Työni ja harrastukseni menevät aika lailla ristiin. Välillä niitä on vaikea erottaa toisistaan, Salminen sanoo.
Luonnon moninaisuus kiinnostaa
Biologia ja luonnon moninaisuus on kiehtonut Salmista pienestä pitäen. Erityisesti häntä kiinnostavat perhoset.
– Olen nuoresta pitäen harrastanut perhosia. Kävelen usein tuttuja reittejä tekemäs
sä niin kutsuttuja linjalaskentoja laskemalla perhoset ja kimalaiset, jotka näen reitin varrella. Tämä on yksi tapa seurata hyönteisten määrän ja lajiston muutoksia Suomessa. Päiväperhoslaskentoja on tehty vapaaehtoistyönä 1990 luvulta saakka.
Biologina Salminen näkee luonnossa monia asioita, jotka jäävät usein meiltä tavan tallaajilta huomiotta. Mutta onneksemme lähiluonnon monimuotoisuuden arvostaminen ei vaadi yliluonnollisia aisteja tai pitkiä biologian opintoja. Riittää että pysyy valppaana ja pitää silmät auki.
– Kannustan ihmisiä liikkumaan lähiluonnossa uteliain mielin. Ei tarvitse matkustaa syvälle erämaahan kokeakseen luonnon kauneuden. Luonto muuttuu koko ajan, ja näen jatkuvasti jotain uutta. Se tekee myös elämästä mielenkiintoista.
Salminen on myös nähnyt positiivisia muutoksia. Esimerkiksi valtakunnallisen Helmiohjelman ansiosta vanhoille niitty
alueille on tuotu lehmiä, mikä on vahvistanut luonnon moninaisuutta näillä alueilla.
Omaakin luontosuhdetta voi vahvistaa
Luonnon arvostaminen on erityisen tärkeää aikana, jolloin sen edellytykset moninaisuuteen ovat jatkuvasti uhan alla. Vallitsevan ilmastokriisin vaikutukset näkyvät myös Loviisan lähiluonnossa.
– Luonnon moninaisuuden kannalta minua huolestuttaa erityisesti vieraskasvilajien lisääntyminen sekä laajamittaisten avohakkuiden seuraukset. Luonnon moninaisuutta kannattaisi varjella niin kotipihoilla, kaupungin puistoissa kuin metsissä ja rannikoillakin.
Salminen uskoo, että jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon vaalimalla lähiluontoa esimerkiksi kotipihoilla.
– Itse kukin voisi miettiä, pitääkö kotipihalla koko nurmikko leikata. Omalle tontilleen voi tehdä keitaan luonnonvaraisille
”Ei tarvitse matkustaa syvälle erämaahan kokeakseen luonnon kauneuden.”
kasvi lajeille ja pölyttäjille. Se vahvistaa samalla omaa luontosuhdetta, arvioi Salminen.
Päiväretki Loviisan luontoon
Mutta mitä jos tekeekin mieli pois tua omalta pihalta ja tehdä päiväret ki Loviisan luontoon? Salmisella on tähän monta hyvää vinkkiä.
– Loviisassa on runsaasti hieno ja luontoretkikohteita. Tavistholme nin läntisin osa, Korsholmen, on yk si suosikeistani suhteellisen koske mattoman luonnon ja helpon saa vutettavuuden vuoksi. Pidän myös paljon Haravankylän vaihtelevas ta suo ja metsämosaiikista ja var sin harvinaisista dyyneistä, joita ei usein Suomen metsissä näe. Ha ruddin suojelualue ja kuusimetsä on myös hienoa aluetta.
Loviisan luonnolle tyypillistä ovat eritoten saaristo ja meri, mut ta myös rapakivikallioperä ja kivi nen luonto. Salminen näkee näiden yhdistelmän jännittävänä element tinä, joka näkyy vahvasti seudun luonnossa liikkuessa.
Uteliaisuuden arvo Salminen mainitsee pari muutakin mielenkiintoista kohdetta Loviisan edustalla.
– Esimerkiksi Myllyjärvellä on poikkeuksellisen kirkas vesi ja pitkälti koskematon ranta. Lisäksi Kasabergetin saaristomaisemat ovat upeita.
Retkivinkkien lisäksi Salmisen keskeinen viesti on selkeä: riippumatta siitä, käveletkö työmatkalla lähipuiston läpi tai viihdytkö viikkoja erämaassa, luonto on kaikkialla ympärillämme.
– Luonnosta voi jokainen meistä nauttia, ja se riippuu paljon meidän omasta uteliaisuudesta lähiympäristöä kohtaan. Ja mikä parasta: se ei maksa mitään.
Haluatko tietää, millaista on lepakoiden salattu elämä?
Tai oletko ihmetellyt, minkä ihmeen linnun laulu kuulostaa siltä kuin puhallettaisiin tyhjään pulloon?
Svähän tarkemminkin Kuningattarenrannan pitkospuureitin varrelle pystytettyihin luontotauluihin, jotka kertovat alueen linnustosta, lepakoista, sudenkorennoista, rantakäärmeistä, ruovikosta, luonnonkukista ja rantaekosysteemin sienistä.
Moni on jo ehtinyt ihastella Kuningattarenrannan uuden asuinalueen ja pohjoispäässä sijaitsevan luonnonkauniin puistoalueen yhdistävää pitkospuureittiä ja rannan viheralueen hienoa toteutusta. Alueen linnuston vuoksi kaislikkoa ja pesäpuita on säilytetty mahdollisimman paljon, ja korkean kaislikon läpi kulkeva pitkospuureitti on suunniteltu kellumaan tulvan noustessa –sekin tärkeä ominaisuus alueella
yhteistyöprojekti”
Pitkospuureitti ja luontotaulut on toteutettu usean toimijan yhteistyönä. Aloite tuli kaupungilta, ja Fortum lähti tukemaan hanketta.
– Tartuimme tähän innostuneina. Loviisan kaupunki on meille tärkeä ja haluamme tukea kaupunkilaisten viihtyvyyttä tällaisella
luontoarvoja korostavalla hankkeella, Fortumin Loviisan voimalaitoksen viestintäpäällikkö Mia Willberg kertoo.
Loviisalainen biologi Jere Salminen kirjoitti luontotaulujen tekstit ja kuvittaja Jenna Jokelainen maalasi huippuhienot luontokuvat. Kaupunki huolehti asennuksista ja viestintä- ja suunnittelutoimisto Creative Peak vastasi projektinhallinnasta.
– Tämä oli hieno yhteistyöhanke, joka tuo iloa monille kaupunkilaisille, Willberg hehkuttaa.
”Onnistunut
irkkaat valot loistavat pimenevässä illassa. Innostunut äänimaailma kaikuu ympärillä ja tossujen alla on pehmeä tekonurmi.
FC Loviisan jalkapalloilijat ovat Rauhalan kentällä treenaamassa syysillan jo hämärtyessä. Pallot sinkoilevat, kun pikkupalloilijat säntäävät kilpaa pitkin kenttää toisilleen huutaen. Nuoret miehet kikkailevat palloillaan tekonurmella ennen treenien alkua.
FC Loviisan pitkäaikainen valmentaja Petri Volanen seisoo tuttuun tapaan kentän reunalla ja seuraa silmä tarkkana treenejä. Jos häneltä kysytään, Rauhalan tekonurmi on varmasti lisännyt jalkapallon harrastajien määrää.
– Sen ansioista olemme voineet treenata ulkona pitempään. Onhan se ihan erilaista pelata tekonurmella kuin vetisessä hiekkaja kuravellissä tai liikuntahallissa. Talvella olemme kolanneet kenttää. Olemme pystyneet hyvin haastamaan pääkaupunkiseudun seuroja, Volanen sanoo.
FC Loviisa vietti viime vuonna 30 vuotisjuhlavuottaan monin eri tavoin. Petri Volanen on toiminut valmentajana 15 vuotta. Hän on siis nähnyt joidenkin tänään kentälle saapuvista nuorista miehistä kasvavan lapsesta aikuiseksi.
– Rasmus ja Eetu olivat neliviisivuotiaita, kun he aloittivat. Nyt he ovat kasvaneet aikuisiksi.
Loviisassa pelataan jalkapalloa intensiivisesti ja pitkäjänteisesti. Väliin voi tulla muutama murrosiän hankala hetki, mutta silti nuoret tulevat vuodesta toiseen treenaamaan ja pelaamaan yhdessä.
Missä piilee lajin salaisuus?
– Se on se pelaamisen ilo. Meillä on rento, kannustava ilmapiiri ja mukava porukka. Tietynlainen valmentajan ikäkriisi voi iskeä siinä vaiheessa, kun valmennettavat tulevat baariikään, Volanen naurahtaa.
Valmentaminen on kutsumushommaa Volanen herää varhain aamulla ja lähtee päivätyöhönsä. Töiden jälkeen on muutama tunti aikaa levätä ennen lähtöä kentälle valmentamaan.
– Tämä on yhtaikaa kutsumus ja harrastus, joka vaatii joustavuutta myös perheeltä.
Valmentajilla on tärkeä rooli, jotta harrastajat innostuvat lajista ja myös pysyvät sen parissa pitkään. FC Loviisa on panostanut valmentajien koulutukseen. Heitä kannustetaan osallistumaan erilaisille kursseille ja koulutuksiin.
– Henkisen valmentamisen kurssitus on lisääntynyt. Tästä hommasta saa itsekin tosi paljon, kun näkee kavereiden kehittyvän, Volanen sanoo.
Jalkapallo kehittää fyysistä kuntoa, ja tuo rytmiä ja pitkäjänteisyyttä lasten ja nuorten elämään. Monesti harrastus imee mukaansa, jos sisarukset tai kaverit harrastavat la
jia. Joillekin omasta seurasta voi tulla toinen perhe.
Yhdessä treenataan, yhdessä voitetaan ja hävitään. Opitaan jo pienestä pitäen sosiaalisia taitoja. Kun pikkupelaajan pallo iskeytyy päin toisen päätä, pyydetään anteeksi ja sovitaan.
– Vanhempien esimerkki ja rooli ovat tietenkin äärimmäisen tärkeitä mihin tahansa urheilulajiin kannustettaessa. Fudis on yksi hyvä laji muiden joukossa. Loviisassa on hyvin edullista harrastaa urheilua, Volanen painottaa.
Kun kello lähestyy kymmentä illalla, Volanen lähtee kotiin. Mitä hän mahtaa miettiä?
– Jalkapallossa häviö opettaa enemmän kuin voitto.
”Aloin harrastaa jalkapalloa isosiskon perässä. On kiva nähdä treeneissä kavereita, joita ei ehkä muuten tapaisi. Tässä lajissa pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa. Joskus käyn myös kuntosalilla. Jos treenit menevät huonosti, voi fiiliskin olla sen jälkeen vähän huono. Kotona sitten käyn suihkussa ja ehkä pelaan vielä pleikkaa.”
Pelaajat nauttivat treeneistä tekonurmella. Pelit ja kaverit innostavat jatkamaan vuodesta toiseen.TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT ARTO WIIKARI
”Tulin perheeni kanssa Suomeen kuusi vuotta sitten Egyptistä ja aloin heti pelata jalkapalloa tässä jengissä. Olin jo lapsena pelannut, joten minulla oli hyvä pohja aloittaa täällä. On kiva aina tavata kavereita treeneissä ja peleissä. No, joskus viikonloppuisin tapaamme muutenkin.”
”Aloitin jalkapalloharrastuksen seurassa jo pienenä, seitsemänvuotiaana. Sitä ennen pelasin fudista veljen kanssa pihalla. Nyt olen siis harrastanut lajia yli kymmenen vuotta. Kaksi veljistänikin pelaa samassa joukkueessa. Myös isäni on pelannut jalkapalloa, ja hän käy yleensä katsomassa pelit. Tässä lajissa treenaamalla kehittyy, ja kivointa onkin pelata ja voittaa pelit.”
”Olin aloittaessani niin pieni, etten edes muista tarkasti milloin innostuin lajista. Isoveljeni aloitti fudiksen jo ennen minua. Kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että lopettaisin. On aina kiva tulla treeneihin ja nähdä kavereita. Pelaamalla pysyy hyvässä kunnossa. Ja Loviisassa on edullista harrastaa. Jos joskus saan lapsia, kannustan heitäkin lajin pariin.”
”Lapsuuskotini lähellä Lapinjärvellä oli jalkapallokenttä, jonne menin pelaamaan ja viettämään iltaa kavereiden kanssa. Usein isäkin tuli mukaan. Se oli tietenkin silloin lapsena sellaista kivaa leikkiä. Alkuun isä ja äiti toivat autolla treeneihin, mutta nyt minulla on jo itsellänikin ajokortti. Hyvin on mennyt. Muutama revähdys on tullut, muttei mitään vakavampaa.”
Syksyllä taas sienet, metsän ihanat aarteet nostavat päätään sienihullun iloksi.
Jotkut eivät voi sietää sieniä niiden ”epämääräisen” suutuntuman vuoksi. Toiset taas vandraavat keväästä alkutalveen sieniherkun perässä. Maailmassa sienilajeja on arviolta 100 000, mutta luultavasti hyvin paljon enemmän.
Suomessa on 6 500 sienilajia, joista 200 on luokiteltu hyviksi.
Suomalaisista metsistä talteen kerätään vuosittain 2–10 miljoonaa kiloa sieniä. Keskimäärin niitä syödään 1,5 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Kannattaisi syödä, sillä tutkimusten mukaan sienet ovat erittäin terveellistä suuhunpantavaa. Sieniä syömällä ihokin pysyy kimmoisana, ja hiukset ja kynnet kukoistavat.
Joitain sieniä kutsutaan afrodisiakeiksi eli lemmennostattajiksi. Ei ihme, että aikoinaan Kiinassa arvostetuimmat sienet varattiin vain ylhäisön nautittaviksi, ja muinaisessa Egyptissä niitä pidettiin kuolemattomuuden kasveina, joita ainoastaan faaraot saivat syödä. Heille sienet olivat jumalten poikia, jotka oli lähetetty maahan ukkosen salamoissa.
Mutta mitä ajateltiinkaan Euroopassa? Germaaneille sienet sopivat vain noitien keitoksiin myrkkyinä!
Kaikki tuntevat tatit, kanttarellit ja suppilovahverot, mutta herttainen hapero jää monelta metsään. Ja niitä vasta onkin! Erivärisiä kaunottaria on tunnistettu 130 eri lajia, mutta luultavasti niitä on tuplasti enemmän.
Ruoanlaitossakin monikäyttöinen hapero on hapero, eli sen jalka murtuu taitettaessa. Lähiserkustaan rouskusta se eroaa siinä, että haavoitettu haperoparka ei itke maitiaisnestettä.
Haperon voi tunnistaa sen kasvupaikan, läheisen puulajin, lakin ja jalan väristä, helttojen tiheydestä, mausta ja tuoksusta. Sienestäjä voi arvata, missä hän kohtaa havupuistohaperon, tai miltä sillihapero tuoksuu. Tytönhapero ei ole mikään hupakko, vaan yleinen ja miedonmakuinen ruokasieni. Polttiaishapero ja likaisen kellanruskea haisuhapero voivat jäädä noukkimatta koriin jo nimensäkin takia. Harvinainen jalokivi, ametistihapero olisi ihana löytää!
Haperoissa on muun muassa B vitamiineja, biotiinia, folaattia, magnesiumia, tenoleja ja steroleja. Kaikkihan tietävät, että metsissä on myös vaarallisen myrkyllisiä sieniä, kuten korvasieni ilman esikäsittelyä. Niitä neljää muuta, valkokärpässientä, kavalakärpässientä, suippumyrkkyseitikkiä tai myrkkynääpikkää on turha tässä edes mainita.
SYYSLUKUKAUSI ALKAA 11.9.
Ma 16.30-17.30
Pienryhmä | KURSSI, muista ilmoittautua
Ti 17.45–18.45
Heartful Hatha, alkeiskurssi | UUSI, muista ilmoittautua
Ke 17.00–17.50
Pilates, jatko | KURSSI, muista ilmoittautua
Ke 17.00–18.00
Flow Yoga, jatko | WALK-IN
To 18.15–19.30
Heartful Hatha, jatko | WALK-IN
Varmista paikkasi kursseille ajoissa ja ilmoittaudu mukaan!
Lisätietoa yogaloviisa.fi -sivustolta.
Viikonlopun tunnit (pe, la & su) vaihtelevat ja niistä ilmoitetaan erikseen omissa kanavissamme. Maksuvälineinä käyvät opettajasta riippuen MobilePay, käteinen, Smartum-setelit ja SmartumPay, E-passi, Edenred ja Tyky+
Seuraa YogaLoviisa FB-ryhmää ajankohtaisista muutoksista ylimääräisistäja tunneista.
Lintujen äänet, virtaava vesi, karu vanha tulenjohtotorni, alaston kallio ja veistoksenomaisia keloja. Täällä aistii rauhan. Laiva kaukana horisontissa ja saaria äärettömän meren sinessä.
Fågelläten, vatten som strömmar, det karga elledningstornet, bart berg och trädskelett som skulpturer. Här är ro. En båt långt ut i horisonten och holmar i en famn av idel blått.
Suomalainen kivikkoviidakko menneiltä ajoilta. Ruostunut työkone kivikkoisen kosken vierellä muistuttaa historiasta.
En finsk djungel med stenkonstruktioner från svunna tider. Det finns till och med en rostig maskin invid en glad fors full i sten.
Veden pinnalla parveilevat sudenkorennot ja veden solina vaikuttavat rauhoittavasti. Kaunis punainen mylly ja isot paljaat kivenlohkareet ovat kuin piste iin päällä ja vyöryvien vesimassojen kuohut luovat hienon äänimaiseman.
En massa gröna sländor nere vid vattnet och ljudet av vattnet verkar lugnande på oss människor. Den vackra röda kvarnbyggnaden i trä och stora bara stenblock är pricket på i:t och bruset från vattenmassor är ljuvligt.
Kauppakeskus Galleria, Kuningattarenkatu 11
Syksyn pimenevissä illoissa on jotain maagista, vaikka edessä oleva pimeä aika joitakin hirvittääkin.
Villasukat, kynttilät, kurpitsat, omenapaistokset ja sadonkorjuu herättävät kodikkaita ja maan makuisia mielleyhtymiä.
Olemme kuulleet, että tanskalaiset ”hyggeilevät”. Pistetään me paremmaksi ja nautitaan syksystä oikein olan takaa.
Oi ihanat omenat. Toisilla niitä on riesaksi asti, ja toiset hamuavat niitä lisää. Omenapörssi käy kuumana, puristamoissa on kiire, hilloajien keittiöissä kuhisee ja kotien uuneissa paistuu omenaherkkuja.
Omenamehusta saa ihania alkoholittomia juomia. Terästä hiilihapotetulla vedellä ja limettimehulla tai vaikka tonicilla. Kokeile rohkeasti erilaisia makuyhdistelmiä!
Muista Reko pellolta pöytään
Lyhtykoiso, tuo syksyisen luonnon ihanan oranssi koriste, on kestävä perenna. Heinäkuussa se sulostuttaa pienin valkoisin kukin, minkä jälkeen marjojen suojaksi kehittyvät ensin vihreät siemenkodat. Lopullisen oranssin värinsä ne saavat syksyn edetessä.
Lähiruoan myynti- ja jakeluketju REKO on reilu tapa ostaa ruokaa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. Reko tulee sanoista Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista. Loviisan seudulla on ainakin kaksi rinkiä, jotka löydät Facebookista nimillä Reko jako Loviisa ja Reko Liljendal. REKO-ringit toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminä. Myyjät ilmoittavat, mitä on tarjolla ja tilaukset jätetään ketjuun. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin. Jos et käytä Facebookia, pyydä kaveriasi tekemään tilaus puolestasi. Voit tietysti mennä suoraan jakotilaisuuteen ja sopia tuottajan kanssa, miten voit tehdä tilauksen muilla tavoin.
Ted Nybondas tuntee lehmänsä, juttelee niille ja rapsutteleekin.
Lumenpeittämä möhkäle voikin olla lehmä laitumella.
Lehmissä on jotain arvokasta, majesteetillista ja rauhoittavaa. Tuolla ne makaavat rauhassa laitumella ja katsovat, että kuka vieras nyt saapui.
Nämä jötkäleet edustavat englantilaista Herefordlihakarjaa Teiraksen karjatilalla Liljendalissa.
Karjan omistaja, tilan isäntä Ted Nybondas astelee laitumella tuttujen lehmien luokse. On paikalla sonnikin nimeltään Yatzi. Sen pää on möhkälemäisen leveä, eivätkä Tedin käsivarret tahdo ylettyä sen kaulan ympärille.
Yatzi painaa yli 1 000 kiloa, ja emolehmätkin jopa 800 kiloa.
Kaikilla on nimet
Aikansa tilannetta tarkkailtuaan suosikkilehmä Flora lähtee astelemaan Tediä kohti rapsutusten toivossa. Toistenkin valkoiset naamat ovat kääntyneet meitä kohti.
– Juttelen lehmilleni ja rapsuttelen niitä. Sonni on kiltti, mutta jos esimerkiksi lehmä on kiimassa, se voi kokea ihmisen läsnäolon kilpailuksi. Siksi aina vähän tarkkailen sitä, kun tulen tänne laitumelle.
Kun Flora tihentää askeltaan päästäkseen Tedin luokse, muut seuraavat perässä. Pienimmät vasikat jäävät takaalalle tarkkailuasemiin.
Kun Ted siirtää laumaansa laitumelta toiselle, hän ohjaa Floran kanssa muita eteenpäin. Lehmiä, sonneja ja vasikoita on tällä hetkellä yli sata. Niillä kaikilla on nimet, ja
Ted muistaa niistä suurimman osan.
Eläinten rauhallisuus ja suloinen katse vetävät puoleensa. Kuka sinä olet, ne tuntuvat kysyvän uteliaina, mutta samalla omanarvontuntoisina.
Nämä lehmät saavat olla laitumella niin kauan kuin kelit sallivat. Ovatko ne keväällä kuin ”vasikat kevätlaitumella”?
– Kyllä vihreä ruoho saa ne innostumaan. Silloin ne säntäilevät innoissaan, Ted kertoo.
Talvisin ne saavat itse valita, ovatko vapaina sisällä vai ulkona. Lihalehmän keho kestää mainiosti pakkastakin.
– Kuiva pakkanen ei haittaa niitä. Märkä loska on ikävämpi, sillä se juuttuu lehmään kiinni ja jäähdyttää sitä. Vasikalle se voi koitua kohtaloksi.
Pieniä vasikoita, kiitos!
Ted on Teiraksen suvun tilan yhdeksäs maatilayrittäjä. Omaa maata on noin 90 hehtaaria. Lähellä sijaitseva kotitila on peräisin vuodelta 1782.
Lehmiään ja maatilaansa Ted hoitaa pieteetillä. Ei ole samantekevää, millaista rehua lehmille syötetään. Teiraksen lehmät saavat juuri niille sopivaa rehua, jossa ei ole liikaa sokeria. Maitolehmien saama rehu on sokeripitoisempaa kuin Teiraksen lihakarjan.
Teiraksen lehmät eivät saa pullakoitua liikaa, siitä Ted pitää huolen.
– Jos ne lihovat liikaa, myös tiineeksi tuleminen heikkenee. Kun lehmät saavat hyvää, luonnollista ravintoa laitumelta, ne voi
vat hyvin. Niitä ei sidota koskaan kiinni mihinkään. Vapaana ollessaan ne myös liikkuvat tarpeeksi ja ovat hyvässä kunnossa.
Isoissa tuotantolaitoksissa halutaan mahdollisimman suuria vasikoita, jotta ne saataisiin hyödynnetyksi nopeasti lihaksi. Ted taas valitsee siitossonnin, joka tekee pieniä vasikoita.
– Harvoin olen joutunut itse avustamaan synnytyksessä. Lehmillämme on metsässä tietyt paikat, jonne ne hakeutuvat synnyttämään. Yksi lehmistämme sai jopa kaksoset.
Lähiruoka työllistää
Ted ja Miavaimo puhuvat kilvan lähiruoan tärkeydestä. Se työllistää ihmisiä alueella, ja on taatusti terveellistä.
Valtakunnalliset lähiruokapäivät järjestetään vuosittain syksyllä. Teiraksen tilalla kävijöitä oli viime syksynä noin 300.
– Kaksi pitkään vegaanina ollutta kävijää ostivat meiltä lihaa ja makkaraa saatuaan tietoa lehmien luonnonmukaisesta kohtelusta, Ted kertoo.
Näitä lehmiä ei ”hoideta” lääkkeillä tai antibiooteilla. Ne syövät puhdasta ruokaa –niille ei syötetä edes väkirehua kasvun kiihdyttämiseksi.
Ted sanoo olevansa luontoihmisenä vihreä aatteiltaan. Silti häntä harmittaa, että kotimaista lihantuotantoa ei aina arvosteta.
– Mielestäni lihan tuonti pitäisi lopettaa. Miten ihmeessä lihan tuonti voi olla ekologista tai eettisesti kestävää, hän kysyy.
Liljendalin yrittäjäyhdistys valitsi Tedin vuoden 2021 yrittäjäksi. Diplomissa kiitetään häntä ponnisteluista Liljendalin maaseudun vireyden puolesta sekä maatilaturismin, lihantuotannon ja suoramyynnin kehittämisestä.
Ahkera saakin olla, kun yksin pyörittää maa- ja karjatilaa ja lähiruokapuotia.
Mia-vaimolla on käytettyjen vaatteiden myymälä Loviisan keskustassa. Kiirettä pitää molemmilla etenkin ke-
väästä syksyyn. Nähdään sitten syksyllä, he sanovat kevään kynnyksellä.
Myös perheen lapset, Olivia, 11, ja Oscar, 15, viihtyvät maaseudun rauhassa. Etenkin Oscar osallistuu mielellään tilan töihin. Aika näyttää, tuleeko hänestä suvun kymmenes karjatilayrittäjä.
Kun on aika hyvästellä Flora ja muut, mieleen pulpahtaa se väistämätön ajatus: Jonain päivänä Florakin viedään teuraaksi.
– Ainakin tiedän, että se on elänyt hyvän elämän, Ted sanoo.
”Ahkera saakin olla”
Loviisan ydinvoimalaitos
Parinkymmenen kilometrin työmatkani Ruotsinkylästä Strömforsin ruukkiin kulkee pientä, mutkaista tietä. Maalaismaisemat ovat niin kauniita, että vaikka usein lähden töihin viime tingassa, tekee mieli pysähtyä ottamaan valokuvia. Kun saavun puodilleni A´la Talliin, keitän ensimmäiseksi tuoreet kahvit. Asettelen myös puotini tuotteita, kuten puisia pikkuautoja ulos oven eteen.
Avaan A´la Tallin yhdeltätoista, joten on jo valoisaa. Juuri tuo oven avaaminen on oikeastaan päivän tähtihetki. On ihana nähdä, kuinka valo pääsee sisään ja leviää kaikkialle. On myös hyvin hiljaista.
Kun asetun itsekseni ompelemaan, laitan yleensä radion auki. Kuuntelen työtilassani musiikkia, lähinnä radio Rockia. Muulloin puodissani on hiljainen ja rauhallinen tun
nelma. Tosin täällä kenties kummittelee – tai sitten avatun oven aiheuttama läpiveto saa joskus yläkerran kevyen kansiluukun kolahtelemaan pelottavasti.
Teen työtä enemmän
kokeilemalla kuin suunnittelemalla.
Valmistuin aikuisiällä ohjaustoiminnan artesaaniksi vuonna 2018, jolloin myös avasin puotini. Teen käsitöitä hyvin monenlaisista materiaaleista, kuten pitsistä, vanhoista farkuista, nahasta, helmistä ja jopa van
hoista lehdistä. Teen työtä enemmän kokeilemalla kuin suunnittelemalla. Ompelen kasseja, pussukoita, pellavahuiveja, tyynyjä, mitä milloinkin.
Minulle on tärkeää, että kaikki materiaalit ovat lähellä, helposti käsin kosketeltavissa. Siksi ompelutilassani vallitsee usein kunnon mylläkkä. Syksyllä ja talvella on aikaa ommella, sillä kesällä puodissa on kiireisempää. Talvella voi olla joskus niin kylmä, että tarvitsen villakerraston ja villasukat, ja käytän myös kynsikkäitä työskennellessäni.
Puoti on inspiroiva ja viihtyisä työtila. Tänne saavat tulla myös koirat ja kissat, ja niitä on käynytkin. Valo, kauniit esineet ja viihtyisä ompelutila tekevät tästä ihanteellisen työpaikan. Jos jotain voisin toivoa, niin haluaisin vielä ikkunan ovipäätyyn. Sen voisi sitten valaista talvellakin kauniisti.”
Koskenkylässä parasta ovat luonto, ystävälliset ihmiset ja vireä yhdistystoiminta.
Mitä muistan lapsuuden mökkimatkoista
Helsingistä Luumäelle? No ainakin sen, että jo kauan ennen Koskenkylää alkoi autoletka madella etanavauhtia.
Jättimäinen jono autoja kiinnosti myös silloisia koskenkyläläisiä. Ruuhkaa tultiin ihmettelemään tien varteen omilla tuoleilla istuen. Pitkän matelun jälkeen näkyviin tuli Koskenkylän huoltoasema, silloinen Shell. Sieltä haettiin eväsleipien jälkiruoaksi kampaviinereitä.
Tämä oli siis aikaa ennen moottoriteitä. Huoltoasema on edelleen tärkeä autoilijoille, mutta myös koskenkyläläisille. Nyt se on nimeltään Koskenkylän kahvio, ja sitä pyörittää yrittäjä Markku Henkola
– Täällä tavataan tuttuja. Jutellaan säästä ja kysytään kuulumiset. Tänä aa
muna avasin jo 4.30, koska työmatkalaiset tarvitsevat aamukahvinsa ja sämpylänsä. Aamuisin täällä on usein hyvin vilkasta, Henkola kertoo.
Kassalla palvelee Essi Kalavainen. Koska on torstai, tarjolla on hernekeittoa ja lettuja. Suosikkituotetta kahvia kuluu. Myytävänä on myös Henkolan Kirsivaimon taidokkaita neuleita.
– Neulominen on hänelle rakas harrastus, Henkola sanoo esitellessään upeaa villapaitaa.
Huoltoasema on kylän kokoontumispaikka. Paikalle tullaan kävellen tai autolla. Osa asiakkaista – juuri nyt kaikki miehiä istuu salin puolella, osa kahviossa. Tänään on ollut yksi kiinnostava puheenaihe, nimittäin susi. Siinä se mennä
jolkotteli ihan läheltä tietä pitkin.
Tietenkin harmaaturkin näkeminen herättää tunteita.
– Ihmettelimme, miksi se meni tietä pitkin eikä metsissä, Henkola sanoo näyttäen suden kuvaa kännykästään.
Tarjolla on myös alkoholijuomia, mutta niitä kuluu vähän. Salin puolella koskenkyläläiset voivat pelata biljardia tai katsoa yhdessä formuloita isolta näytöltä. Onhan se yhdessä hauskempaa kuin yksin kotona jännätä.
Unelmapaikka lapsille
Koskenkylän sydämessä, kauniilla omakotialueella asuu opettaja ja opintoohjaaja Kirsi Nurkkala perheineen. Pihalla on lätkämaaleja ja sisällä mailoja sekä koko
TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT ARTO WIIKARInainen laatikollinen kiekkoja. Niitä kuluu, koska eletään lätkäperheen elämää.
Nurkkala on asunut perheineen Koskenkylässä lähes kaksikymmentä vuotta. Isossa omakotitalossa on tilaa, ja ikkunakin on kuin taulu, joka vaihtuu vuodenajan mukaan.
– Olen lähtöisin Kajaanista. Muutimme tänne Monninkylästä, kun odotin esikoistamme. Ensin ajattelin, että onpa tämä kaukana idässä. Nyt olemme tyytyväisiä sijaintiin. Työmatkat eivät ole liian pitkät, ja lasten harrastukset ovat kohtuullisen matkan päässä. Asuminen Koskenkylässä viehätti Nurkkalaa erityisesti perheen lasten takia. Löytyipä läheltä vielä ihana perhepäivähoitopaikkakin.
– Koskenkylä on ihannepaikka lasten kasvaa. Täällä he ovat
aina voineet harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Jääkenttäkin jäädytetään vapaaehtoisvoimin. Aikoinaan neuvola ja terveyspalvelut olivat kävelymatkan päässä, mutta valitettavasti eivät enää.
Nurkkala ei heti tutustunut alueen ihmisiin, mutta kun hän liittyi erilaisiin yhdistyksiin, alkoi tuttavuuksiakin tulla. Ensin hän liittyi seurakunnan perhekerhoon, sitten koulun vanhempainyhdistykseen, jossa hän oli mukana kymmenisen vuotta.
– Sitten hyppäsin kyläyhdistyksen kelkkaan. Pitäisikö nyt liittyä Pernajan Marttoihin, Nurkkala naurahtaa.
Hyvät eväät elämään
Kun lähtee Koskenkylästä kohti Loviisan keskustaa, ennen moottoritietä kääntyy hiekkatie Gis
larbölen suuntaan. Aivan Koskenkylän Sahan reunamilla asuu Antti Hovi. Jos hän nakkaisi kiven ojan yli, oltaisiin jo Gislarbölen puolella. Vanhin osa talosta on 40 luvulta, ja laajennuksia on tehty 80 ja 90 lukujen alussa.
Hovin kotitalossa on asuttu neljässä polvessa.
– Isoisä, vanhempani, minä ja lapseni. Omat vanhempani asuvat edelleen talon toista puolta, minä ja lapset toista, Hovi kertoo.
Kauempana siintää Pernajanlahti, toisaalla taas peltoja ja metsää. Pihalla korkeuksiin kohoavat männyt ovat yli satavuotiaita.
Hovin lapsuudessa kotitilal
la riitti puuhaamista. Oli tilaa leikkiä verstaaksi muutetussa navetassa. Nyt siellä nikkaroivat Hovin omat lapset.
– Sain todella hyvät eväät elämään täältä. Koti oli turvallinen, ympäristö rauhallinen ja kuitenkin lähellä kaikkea. Kun välillä asuin muualla, jotenkin aina tiesin palaavani.
Hovi miettii tovin, kun pohdimme maalla asumisen huonoja puolia. No, kavereiden luokse piti lapsena ja nuorena mennä fillarilla, mopolla tai traktorilla. Mutta ei se nuorta miestä kovasti haitannut.
– Sittemmin monet palvelut ovat kadonneet. Käyn säännöllisesti kyläkaupassamme, jotta se säilyisi.
Loviisan Värikaupan 95-vuotisen historian punaisena lankana on ollut vankkumaton ammattitaito.
Halu palvella asiakkaitamme
parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa kodin pintamateriaalehin liittyvissä kysymyksissä on meillä yhä keskiössä.
Loviisa
Aukioloajat
Ark. 8–17, la 9–14 | 019 531 487
Porvoonkatu 1, 07900 Loviisa
varisilmaloviisa.fi |
Joustavaa kaksikielisyyttä
Mies ja koira. He ovat Markku Janhonen ja Ada, jotka viilettävät pitkin Koskenkylän jokimaisemaa luonnon helmassa. Adan käpälää ei ikä tunnu painavan, kun se pääsee välillä laukkaamaan vapaanakin.
Janhonen muutti perheineen Espoosta Loviisan Koskenkylään 15 vuotta sitten.
– Kun tytär näki tämän talon, hän tarrasi jalkaani ja sanoi, että tänne me muutetaan, hän muistelee.
Silloin Janhosen työpaikka oli Vantaan Tikkurilassa. Kehä kolmosen ruuhkat kävivät hermoille. Siksi työmatka moottoritietä pitkin ei tuntunut miltään.
Nykyään Janhonen työskentelee Loviisassa.
– Alueella on hyvät nettiyhteydet, joten etätyökin sujuu.
Ei hänkään heti muutettuaan tutustunut paikallisiin. Joku huomauttikin hänelle, että jos kulkee katse maassa, ei tutustu kehenkään, mutta jos nostaa katseen, saa heti kavereita.
– Olen ollut mukana kyläyhdistyksessä ja paikallisen urheiluseuran toiminnassa. Parasta täällä ovat luonnon lisäksi ihmiset. Autetaan toisia ja ollaan ystävällisiä. Joustava kaksikielisyys on valtava plussa Koskenkylälle.
Hyviä puolia ovat myös kauppa, pitseria ja urheilumahdollisuudet. Jotain huonoa pitäisi vielä keksiä. No, joskus kaupassa menee pitkään, vaikka on vain hakemassa maitoa.
Parasta Koskenkylässä ovat luonto ja ihmiset, Markku Janhinen sanoo.Kiitos kuluneesta kaudesta! Nähdään jälleen keväällä 2024 hyvän ruoan & musiikin merkeissä.
Fiskebåtar och skärgårdsliv hör till Lovisas maritima historia. De så kallade Lindholmarna byggdes från och med 70-talet i Lovisa skärgård. Fiskaren och båtbyggaren Rolf Lindholm berättar om den klassiska båtmodellen och om hur skärgården har förändrats.
Havet har alltid varit viktigt för Rolf Lindholm, både som inkomstkälla och rekreation.
– Jag är född och uppvuxen på Kämpholmen så det är naturligt att havet är en stor och viktig del av mitt liv. Då jag tänker på skärgården tänker jag på båtar och fritid.
De legendariska ”Lindholmarna” i trä började byggas just på Kämpholmen i Lovisa på 70 talet, där båtbyggeriet funnits sedan år 1948. ”Lindholmaren” var alltså en fiskebåt, speciellt gjord för strömmingsfiske med ryssja.
– Båten är lättlöpande och lämpar sig väl för olika slags transporter, säger Rolf Lindhom.
Från
Rolf Lindholms far Karl Lindholm ritade och byggde en miniatyrmodell i skala 1:10 år 1974 för skrovet som sedan kom att användas som modell för den sista stora träbåten – som blev formen för ”Lindholmarna” med glasfiberskrov.
– Under början av 70 talet togs glasfiber i bruk bland annat för att beklä gamla träbåtar med plast. Min bror Kurt och jag tänkte att om träbåten planerades och byggdes så att man kunde gjuta en bra form av skro
vet skulle många fiskare kunna få nya båtar med glasfiberskrov förmånligt, berättar Rolf Lindholm.
Idén fungerade och resultatet blev en 10 meter lång båt som gjordes i glasfiber. Under 50 60 talet hade båtarna ofta haft petroleummotorer med 10 16 hästkrafter. Men från och med 70 talet då ”Lindholmarna” började byggas använde man 4 6 cylindriga dieselmotorer med 120 160 hästkrafter. Det hände alltså mycket på motorfronten.
Glasfiberskroven byggdes på Vårdö i Valkom, medan resten av båten – som överbyggnad och inredning – byggdes på annat håll, enligt egen smak. Den sista ”Lindholmaren” byggdes i Lovisa i början på 2000 talet, sedan såldes formen, som fortfarande är fullt användbar.
– Men mitt arbete som båtbyggare är nog rätt anspråkslöst. Av fisket fick familjen sin huvudsakliga inkomst. Båtbygget skedde främst vintertid, säger Rolf Lindholm, som var verksamhetsledare för Nylands fiskarförbund.
De första ”Lindholmarna” som byggdes finns fortfarande kvar, men fiskarkåren har föråldrats, medelåldern är runt 60 år idag.
Fisket har förändrats, till exempel fiske med ryssjor har upphört.
Livet i skärgården har också förändrats. Enligt Rolf Lindholm var skärgården mera levande förut, med mera aktivitet året runt.
– I Pernå sydöstra skärgård bodde det året runt 50 60 personer på 30 40 talet. Det fanns ett ganska aktivt föreningsliv i skärgården med socialt umgänge, säger han.
Posten bars ut till skären där människorna var bosatta året runt. Arbetet som postiljon gick i arv från far till son och i nio års tid bar Rolf Lindholm ut posten.
– Tre gånger i veckan förde jag ut posten, under menförestider blev det uppehåll, säger han.
– Avfolkningen av skärgården är nog den största förändringen.
Båtbyggeriet på Kämpholmen finns inte heller kvar. Sommaren 2021 slog blixten ner och byggnaden brann ner.
– En eldsvåda är ju alltid skrämmande, men eftersom byggnaden inte var ibruk längre kändes det inte så katastrofalt, säger Rolf Lindholm.
Hur önskar Rolf Lindholm att skärgården ska se ut i framtiden?
– Jag önskar att skärgårdsmiljön skulle hållas levande och hoppas på förändringar som tar miljön i beaktande.
Pettääkö puolisosi?
Tekikö naapurisi vakuutuspetoksen?
Onko Ullalla salaisuus?
Selvitämme hankalimmatkin tapaukset 100 % luottamuksella!
• Uskottomuus
• Omaisuusrikokset
• Jäljityspalvelut
• Taustatarkistukset
• Peiteoperaatiot
• Valheenpaljastustestit
Jag jobbade i Haddom skola och efter att skolan stängdes kändes det som en bra tid att gå vidare. Jag är nyfiken och älskar att lära mig nya saker.
Åsa Rudnäs-Lax är utbildad hälso och livsstilsterapeut, kinesiolog, Optimum tränare, fytoterapeut och kostrådgivare.
– Jag tittar alltid på hela kroppen för att åtgärda grundorsaken. Alla delar måste samarbeta i harmoni. Kroppen är designad att vara funktionell och smärtfri, säger hon.
Enligt Åsa Rudnäs Lax är kinesiologi läran om rörelse, ett sätt att kommunicera med nervsyste met via muskeltester. Det handlar om att hjälpa nervsystemet att signalera rätt så att muskler, körtlar och inre organ kan fungera optimalt.
– Kinesiologi är en fysisk behandlingsform som skapar förutsättningar för kroppen att ta hand om problem och fungera optimalt. Jag gick själv hos en kinesiolog som hjälpte mig med mina egna hälsoutmaningar.
Lyssna på kroppen
Det är från bakgrunden som tävlingsidrottare som intresset för kroppen kommer.
– Som idrottare handlade det om att kunna prestera så bra som möjligt. Man körde bara på och det ledde till många belastningsskador och hälsoutmaningar.
I jobbet som hälsoterapeut jobbar hon med att identifiera och åtgärda underliggande orsaker till olika hälsoutmaningar.
– Varje människa är unik och samma problem kan ha olika lösningar. Det är viktigt att
Åsa Rudnäs-Lax är fascinerad av hur kroppen fungerar och vad vi kan göra för att hjälpa den att fungera bättre.
Efter att ha jobbat som lärare i 20 år är hon holistisk hälsoterapeut
på heltid.
ge människor tid och det är jättefint att få se kunderna börja må bättre. Hon jobbar med det hon älskar. – Jag får jobba med alla de bitar jag brinner för och koppla ihop alla mina stora intressen – allt som har att göra med hälsa, kost, näring och träning, säger hon. Mottagningen är hemma hos henne i Köpbacka och kunderna är i alla åldrar, med många olika slags besvär.
– Jag är tacksam över alla fina människor jag får träffa i mitt arbete.
Hon är även utbildad inom Optimum träning – med hjälp av metoden kan man balansera upp kroppen och åtgärda snedbelastningar.
– Det handlar om att aktivera de viktigaste djupt liggande hållnings stabiliseringsmusklerna, en kedja av muskler som går ända nerifrån fötterna upp till huvudet.
– Då kan vi komma åt den verkliga grundorsaken till problemen och få hållbara resultat. När rätt muskler gör rätt jobb blir resultatet en rörligare, starkare och mer funktionell kropp.
Som kostrådgivare förespråkar Åsa RudnäsLax ren och naturlig mat. I djungeln av kosthållningar som kan verka motstridiga ser hon gemensamma drag.
– I grunden handlar det om att vi inte ska äta en massa processad mat. De flesta kosthållningar betonar vikten av ren mat med mindre socker, tillsatser och spannmål. Jag förespråkar mat gjord från grunden av goda råvaror med mycket växter och bär.
asianajajat, advokater
Nina Antas
Stefan Andersson
+358-45-2707001
+358-400-493230
www.advolaw.fi
Maalaukset Laatoitukset ym. Rakennusalan työt
Pitkäniemenkaari 5, Valko
Städar och putsar – Siivoo ja putsaa www.lukusund.fi
Caring your beauty, body and soul
MÖKKI- & KOTISIIVOUKSET
mantereella ja Pernajan saaristossa
ESPANJASSA - I SPANIEN Fenno Ley Abogados www.fennoley.com
OPASTUKSET
Loviisassa ja Porvoossa
Teemoina kieltolaki, puutarhat ja puistot, kaupunkikierros ym.
Suomeksi ja ruotsiksi, myös räätälöidyt aiheet.
PUUTARHANHOITO esim. nurmikonleikkaus ja haravointi lukusund.fi
och beställ tid: Tutustu hoitoihin ja varaa aika: www.monature.fi 045 773 16799 Drottningatan / Kuningattarenkatu 17 Välkommen! / Tervetuloa!
Rento bistrotunnelma, mannermainen lista ja elävän musiikin illat kutsuvat viihtymään!
Degerby Gille on Loviisan vanhin kievari. Sen historiallisissa tiloissa tarjoilemme tilauksesta kattauksia isoillekin ryhmille.
DEGERBY GILLE Sepänkuja 4, Loviisa 040 779 6611
www.degerbygille.fi
Meillä Pasaatissa voit täydentää hyvää ja ihastua yllätyksiin – vaikka joka päivä!
Saman katon alta löydät yli 65 liikettä ja palvelua.
Tilava Toriparkki sijaitsee Pasaatin yhteydessä, ja sieltä on katettu yhteys suoraan kauppakeskukseen.
Yli 10 kahvilaa ja ravintolaa tarjoavat herkullisen tauon – listoilla on myös lounasta!
Leikkipaikka ja lastenhoitohuone varmistavat pikkuväelle mukavan vierailun.
Kauppakeskus on esteetön.
pasaati.fi
Keskuskatu 10, 48100 Kotka
Avoinna: ma–pe 7–21, la 7–18, su 12–18
(Osalla liikkeistä lyhyemmät aukioloajat)
PASAATIN SYKSY KÄYNNISTYY
lempeän arjen TEEMAVIIKOLLA
Koko perheen ARJEN RAKASTAJAT
-tapahtumassa 11.–17.9. MUKANA OVAT MM.
JANNIKA B, DUUDSONIEN JARNO LAASALA
SEKÄ LEGO JA DUBLO -RAKENTELUA!
Pasaatissa tapahtuu läpi vuoden! Seuraa somessa 
Mielenkiintoisia haastatteluja ja reportaaseja: retkistä, harrastuksista, taiteesta, puutarhasta – kaikesta siitä mitä voit kokea pikkukaupungissa ja maaseudulla.
Pikkukaupunki ilmestyy nyt kolme kertaa vuodessa. Lehtiä luetaan useaan otteeseen, joten ilmoituksesi näkyy pitkään.
Kysy hyvistä hinnoistamme tai lataa mediakortti sivulta pikkukaupunki.fi ja varaa tila seuraaviin numeroihin!
sini.hakkarainen@creativepeak.fi puh +358 50 306 4196
www.pikkukaupunki.fi
Talven numero jakelussa marraskuun lopulla.
Pikkukaupunki on Loviisan oma aikakauslehti.
Lehti täynnä tarinoita: ihmisiä, luontoa, elämää.
Me cursorilaiset palvelemme monipuolisesti yrityksen perustajia, yrittäjiä, liiketoiminnan kehittäjiä, yrityksiä, kotimaisia ja kansainvälisiä investoijia sekä muita toimijoita. Matkailun asiantuntijamme taitavat niin ammattilaistyön, kokousmatkailun, kestävän matkailun, digi- ja sisältömarkkinoinnin, sisällöntuotannon, media- ja hanketyön kuin luonto- ja elokuvamatkailunkin.
Tavoitteenamme on, että koko seutu puhaltaa yhteen hiileen ja alueen elinvoima vahvistuu entisestään. Tämän tiimin ääni kantaa lähelle ja kauas – onhan hyppysissämme aikamoinen timantti, Loviisa ja Kotkan-Haminan seutu!
cursor.fi
tiimi, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Seminaari, kokous tai yritysjuhla tulossa?
Räätälöidään juuri sinun yrityksesi tarpeisiin sopiva tila ja tilaisuus!
Pikkujoulut 2023?
Tilat yritysten pikkujouluille 2023 ovat varattavissa!
Tarjoamme valmiita paketteja, joissa kokonaisuus tiloista tarjoiluihin on järjestetty valmiiksi – sinun ja henkilöstönne tehtävä on vain nauttia tunnelmasta!
Kiinnostuitko?
Ota yhteyttä:
Marjukka Relander
myyntipäällikkö
p. 040 714 2800 marjukka.relander@satama.fi
& Elokuussa avattu Satama Areena tuo ilmiöt Kotkan Kantasatamaan!
14.10. The Ukrainian Ballet of Peace – Joutsenlampi
1.11. Ismo Leikola – Sanomista
11.11. Vesterinen Yhtyeineen – Hetken ikuinen
17.11. DAY17 GETTOMASA
24.11. Ilta Areenalla – Janna & Juha Tapio
25.11. Satama Areena goes XMAS – Apulanta & Jannika B
1.12. Satama Areena goes XMAS – KUUMAA & Tuure Kilpeläinen
Tapahtumakohtaiset lippuhinnat & lisätiedot: lippu.fi
Mahdollisuuksien areena monenlaisiin tilaisuuksiin
Satama Areena on elämyksellinen estradi kaikenlaisille yritystilaisuuksille. Moderneihin tiloihin sopivat täydellisesti niin kompaktit kokoukset kuin lähes 3000 henkilön ammattilaismessutkin.
Tilaisuuksien järjestäminen on vaivatonta, tilat, tarjoilut ja tekniikka löytyvät saman katon alta.
Persoonallinen miljöö luo mieleenpainuvat ja inspiroivat puitteet.
Nykyaikainen tekniikka varmistaa sujuvat esitykset kaikissa tiloissa.
Korkealaatuinen tarjoilu täydentää kokonaisuuden herkullisesti.
satama.fi
Wilma Valén asuu kerrostalossa Helsingin Itä-Pasilassa, lähes tulkoon junaraiteiden keskellä. Vieressä on valtava kauppakeskus. Junalla pääsee työpaikalle Espoon Kauklahteen 25 minuutissa.
– En enää juurikaan käy Helsingin keskustassa. Minulla ei ole autoa. Voin kulkea kätevästi julkisilla. Wilma Valén on kotoisin Loviisan Valkosta. Hän opiskeli Lahden Muotoiluinstituutissa pakkausmuotoilua ja grafiikkaa ja työskentelee nyt graafisena suunnittelijana. Pari kertaa kuussa Valén hyppää bussiin ja hurauttaa Valkoon isänsä luokse vanhaan kotitaloonsa. Ihan kuin pienelle lomalla maalle!
– Luonnossa olen liikkunut lapsesta lähtien, ja etenkin meri on edelleen sydäntäni lähellä. Teimme pienellä retkiveneellä retkiä saaristoon. Rakastan
Loviisan saariston kallioisia saaria.
Ihania muistoja tulvii mieleen näin syksyn kynnyksellä. Silloin mentiin sienimetsään eväiden kanssa. Monen tunnin sieniretkiltä koriin kerättiin suppilovahveroita ja kantarelleja. Metsässä sai olla omassa rauhassaan ajatuksineen.
– Äitini oli tosi innokas sienestäjä, ja mummoni tunnistaa vaikka mitä lajeja. Siihen minulla on vielä matkaa, Valén hymyilee.
Kun hän syksyisin tulee kotitalolleen, hänestä on ihanaa istua terassin rappusille iltateetä nauttimaan, kun ilta jo pimenee ja viilenee. Silloin hän laittaa lämmintä ylle ja sytyttää pari kynttilää.
– Siinä on ihan oma fiiliksensä, kuten oikeastaan koko Loviisassa.
Kesä kääntyy kohti syksyä, mutta meiltähän saat tutkitusti ympäri vuoden parasta palvelua!
Loviisan konttorillamme Kuningattarenkadulla
Sinua palvelevat asiantuntevat
ammattilaisemme kaikissa pankki- ja
vakuutusasioissa. Olemme avoinna jokaisena arkipäivänä. Lämpimästi tervetuloa!
Yritys-, maa- ja metsätalouspalvelut
Rahoitus | Vakuutus | Päivittäispalvelut Varallisuudenhoito | Lakipalvelut
Sommaren går mot höst, men hos oss får Du året runt den bevisligen bästa servicen!
I vårt kontor på Drottninggatan i Lovisa betjänas Du av våra sakkunniga experter i alla bank- och försäkringsärenden. Vi har öppet alla vardagar. Hjärtligt välkommen!
Företagstjänster, jord- och skogsbrukstjänster
Finansiering | Försäkringar | Dagliga banktjänster
Placeringsrådgivning | Juridiska tjänster