Proudage vol.1 by creative peak

koska olet arvokas Vanhustyöntekijät vuorovaikutuksen ammattilaiset

Vanhustyöstä

Suomi-brändi

101 ideaa vanhustyön kehittämiseen

Vanhassa vara parempi Jyrki Jyrkämä, Alf Rehn ja Helena Räsänen

1 Proud Age - koska sinustakin tulee vanha! ProudAge

Seniortek Senioriteknologian

innovatiivinen edell채k채vij채.

Sisällys 3 7 9 10 14 17 18 22 26 27 29 30 32 40 42 46 48 53 58

Päätoimittaja: Anna Pylkkänen Julkaisija: Valmennus Innospectrum Toimitus: peak press & productions oy Laivurinkatu 2 07920 Loviisa puh: 019 535 552 www.peakpress.net Toimituspäällikkö: Päivi Ahvonen Toimitussihteeri: Seppo Iisalo AD: Sanna Nylén Toimittajat: Teija Aaltonen, Päivi Ahvonen, Seppo Iisalo, Reija Kokkola, Marianna Laiho, Paula Launonen, Katariina Luoma, Kirsi Riipinen Kolumnistit: Jaana Kapari-Jatta, Marko Kulmala, Merete Mazzarella Kannen kuva: Photo Library Kuvaajat ja kuvittajat: Päivi Ahvonen, Sini Pennanen, Janne Lehtinen, Virpi Lehtinen, Arto Wiikari, Jukka Salminen, Sanna Nylén Painopaikka: Art-Print, Helsinki Painosmäärä: 15 000 kpl Paperi: 100g UPM Finesse PS Kansi: 250g Art Silk

62 64, 67, 68 71 74 75 83 Proud Age -hankkeen suojelijana toimii kulttuuriministeri Stefan Wallin

Anna palautetta! Lähetä palautetta toimituksen osoitteeseen toimitus@peakpress.net

Testaa, oletko muutoksentekijä 1.

Vanhustyö voi olla innovatiivista, kehittyvää

ja visionääristä.

a) Ehdottomasti. Kunhan asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty. b) Ei missään nimessä. Tällaisten termien käyttö vanhustyön yhteydessä on arveluttavaa. c) Varmasti jossakin. Mutta ei ainakaan käytännössä. d) Ehkä. Liika uskaliaisuus voi kuitenkin koitua turmioksi. Hiljaa hyvää tulee. e) Totta kai. Tosin se edellyttää uusia näkökulmia, rohkeita valintoja, päämäärätietoista toimintaa ja totutun mukavuusalueen ulkopuolelle astumista.

b) No kukapa nyt ei arvostaisi. Mutta valitettavasti elä me maailmäm

massa, jossa on paljon muitakin asioita, joita tulee arvostaa ja ottaa huomioon. Resurssimme ovat rajalliset. c) Ehdottomasti. Nykyiset ikuista nuoruutta ja äärimmäistä tehokkuutta palvovat asenteemme eivät anna riittävästi oikeutta sukupolville, joita ilman hyvinvointiyhteiskuntaamme ei olisi koskaan luotu. d) Varmasti niin. Mutta minkäs teet? e) Totta. Vanhuutta ei nähdä enää luonnollisena osana elämää, vaan pikemminkin epäonnistumisena jota vastaan täytyy taistella. Valitettavasti tämä suhtautumistapa heijastuu myös arvoihimme. Nyt on aika ravistella asenteitamme ja arvojamme!

Vanhustyötä on mahdollista kehittää aikaamme

ja olemassa olevia tarpeita vastaavaksi.

a) Kyllä. Mutta valitettavasti yksi ihminen ei voi siihen vaikuttaa. b) Ei ikinä. Ala on siinä määrin jähmeä ja vaikuttamiskeinot vähäiset, että mitään ei ole tehtävissä.

c) Toki. Kunhan se tapahtuu ainoastaan julkisella sektorilla. Yksityisiä öykkäreitä on syytä varoa.

d) Sopii yrittää. Kaikki keinot olemme tosin jo kokeilleet. e) Aivan varmasti. Niin yksilö-, yhteisö- kuin

yhteiskunnallisellakin tasolla valintojamme ohjaavat

arvomaailmamme, tahtotilamme sekä uskomuksemme

siitä, mikä on mahdollista. Vanhustyön kehittäminen on valintojen tekemistä.

Vanhuutta, vanhuksia ja vanhustyötä tulisi

yhteiskunnassamme arvostaa uudella tavalla.

a) Totta maar. Minulla ei tosin ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa.

32 ProudAge

Hyvin hidas leveä sävel, ehkä largo.

Valkoinen liljankukka muistaa ikkunaa vasten, toinen, nuppu, vasta kokemassa. Kaikella on merkitys.

Että voikin näin tajuta.

Ei äkkiä – hitaasti, pidätellen aueta itse kuin nuppu.

Tämä täyteys, tämä paino. Viivy vielä, odota.

Kypsy. Vasta nyt tapahtuu. Tyynny jo, älä tuhlaa. Älä tyydy sekuntiin. Nyt se syntyy.

Kuva Janne Lehtinen Teksti Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino, WSOY 2011

Iankaikkinen preesens.

Maaliskuussa

2011

Suomessa oli

625 sata vuotta

täyttänyttä.

65 vuotta

täyttäneitä on yli

940 000.

Pääkirjoitus

iksi vanhuutta ei arvosteta yhteiskunnassamme? Ehkä siksi, että vanhukset eivät ole enää kansantaloudellisesti tuottavia yksilöitä. Tai siksi, että he olemassaolollaan muistuttavat meitä

ihmiselämän rajallisuudesta. Vai onko syynä yksinkertaisesti se, että miellämme vanhuuden ainoastaan Tena-vaippoina, sairauksina ja massiivisina kuluerinä? Kaikkihan tietävät, että vanhuutta tulisi arvostaa enemmän. Hoitoalan oppilaitoksissa opetetaan, että ihminen ei ole yhtä kuin sairautensa, ja varmasti kaikilla vanhusten palveluja hoivayksiköillä on kirjattuna mitä ylevimmät toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet. Jossain kuitenkin mättää. Tarvitsemme tulisieluja, jotka kehittävät alaa niin, että jonain päivänä käytännön arki vastaa kirjattuja, toimintaa oh-

jaavia arvoja. Tarvitsemme rohkeita, vastuuta kantavia yksilöitä, jotka palvelevat ihmistä, eivätkä kasvotonta järjestelmää, jossa kukaan ei lopulta ole mistään vastuussa. Lisäksi tarvitsemme uskallusta astua mukavuusalueemme ulkopuolelle löytääksemme uusia, hyviä ratkaisuja ja toimintamalleja. Tai miksei jopa erinomaisia. ProudAge peräänkuuluttaa intohimoa. Intohimoista otetta vanhustyön kehittämiseksi niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Jos haluamme, Suomen seuraavat menestystarinat voivat liittyä vanhusten ja ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin rakentamiseen. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Esteenä on vain se, että emme ymmärrä haluta sitä. Jos haluamme toimia edelläkävijöinä, muutoksentekijöinä, se täytyy tehdä nyt. Muutos tapahtuu ainoastaan tässä hetkessä, ei sitten joskus. Asenne ratkaisee.

ProudAge

TAPIOLA Suomalaisten tulevaisuutta vastuullisesti turvaamassa – Tapiola. • Vakuutukset • Pankkipalvelut • Varainhoito Palveluntarjoajat: Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Tapiola, Tapiola Pankki Oy, Tapiola Varainhoito Oy

ProudAge

teksti anna pylkkänen Kuvitus Sanna Nylén

– Pyrin kokemaan vanhuuden mielekkäänä, sanoo 84-vuotias teologi Maija Salonius-Hatakka. Hänelle vanhuus ei ole elämää sivuraiteilla, vaan mielenkiintoinen elämänvaihe niin kuin edellisetkin vaiheet. Vanhuudessa sisäisen ihmisen merkitys kasvaa. Teksti ja kuvat Teija Aaltonen

Uusien mahdollisuuksien elämänvaihe

Rohkeasti

vanha <<

ProudAge

ihin tämä aika on mennyt? Olen elänyt lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Nyt edessä on vanhuus. Eikö elämän viimeinen jakso ole kuitenkin samanarvoinen ja yhtä mielenkiintoinen kuin edellisetkin elämänvaiheet? Näitä kysymyksiä havahduin pohtimaan eläkeikää lähestyessäni, muistelee 84-vuotias teologi Maija Salonius-Hatakka. – Minun kohdallani eläkevaiheen muutokset olivat perusteellisia. Viihdyin työssäni todella hyvin, mutta halusin eläkkeelle heti 63-vuotiaana, sillä olin tehnyt oman osuuteni. Olin sodan alkaessa 13-vuotias. Me sota-ajan lapset jätimme lapsuuden leikit jo varhain, sillä koululaistenkin oli loma-aikoina osallistuttava töihin. – Eläkkeelle lähtiessäni päättyi samalla avioliittoni yhteisymmärryksessä eroon. Muutin Helsingin ydinkeskustasta maaseudulle vanhempieni eläkekotiin Tenholaan. Muutto rakkaaseen mummolaan helpotti tilannetta. Perille päästyäni iloitsin hiljaisuudesta ja merimaisemasta.

Oli kuin sisälleni olisi tullut enemmän tilaa.

Haasteiden kohtaaminen vapauttaa

Elämässä kaikki virtaa, kaikki muuttuu vääjäämättä. Nekin haasteet on kohdattava, jotka jo etukäteen pelottavat ja kenties herättävät muutosvastarintaa. Kun työ taukoaa, aika ja arki on hahmotettava uudella tavalla. Maija Salonius-Hatakan mielessä risteili monia kysymyksiä. Miten löydän uuden roolini? Miten kestän fyysiset muutokset? – Uudessa elämänvaiheessani minulla oli aikaa kuunnella sisäistä itseäni, elinhän ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Koin tärkeäksi vaikeiden asioiden ja kriisivaiheiden läpikäymisen ja kohtaamisen. Se oli vapauttavaa. Oli kuin sisälleni olisi tullut enemmän tilaa, olo keveni. – Lähdin uuteen elämänvaiheeseen hyvillä mielin. Halusin kerrata mielessäni varhaisia kokemuksiani. Lähdin juurilleni lapsuuden maisemiin Etelä-Savoon Otavaan etsimään tärkeitä leikkipaikkojani. Paljon oli muuttunut, mutta multa, maa, niityt ja kosteikot tuoksuivat tutuilta, entisiä kukkia kasvoi omilla paikoillaan. – Toisaalta monet paikat olivat vaurioituneet, esimerkiksi uusi tie oli lohkaissut Koirankallion hauskan suksimäen. Tunsin ensin surua, mutta sitten oivalsin, että enhän minäkään ole enää se laskijatyttönen! Sisäisen ihmisen ja kehon tarpeet

Maija Salonius-Hatakan elämän kantava voima on kristinus-

ko. Se on antanut hänelle arvot ja perusturvallisuuden. Kodin perintönä hänen Jumalansa on ollut aina hyvä ja rakastava, voimanlähde arjessa ja vaikeuksissa. – Toinen energianlähteeni on ollut jooga. Tutustuin siihen vuonna 1968, kun intialainen insinööri Uttam Sood tuli opettamaan hatha-joogaa opistoon, jossa työskentelin. Hänen luennoillaan huomasin hämmästyksekseni, että kristinuskon vuorisaarnassa ja joogan etiikassa on yhteisiä käsitteitä, keskeisimpänä väkivallattomuus (sanskriitiksi ahimsa). Väkivallattomuus itseä, muita ja elämää kohtaan oli Gandhin kantava voima hänen taistelussaan Intian vapauttamiseksi. – Myös neljän pojan äitinä sekä isoäitinä olen kokenut väkivallattomuuden periaatteen merkityksen ja soveltamisen tärkeyden lasten kasvatuksessa. Nobel-palkittu arabirunoilija ja kirjailija Kahlil Gibranin sanoin: “Antakaa kunkin laulaa omia laulujaan ja tanssia omia tanssejaan...” Joogan aikaansaama keskittymiskyvyn paraneminen ja näin lisääntynyt lapsen ja nuoren rauhallisen kuuntelemisen mahdollisuus ovat auttaneet monessa kiperässä tilanteessa. Salonius-Hatakka on toiminut joogan opettajana lähes neljäkymmentä vuotta. Hän on kiitollinen opittuaan joogaharjoitusten kautta tuntemaan kehonsa. Jokaista vanhuuden vaivaa ja särkyä ei tarvitse pelästyä. – Kipuja voi lievittää yllättävästi kokeilemalla sopivaa harjoitusta. Vanhuuden varjopuoli ei näin saa yliotetta, eikä herätä tappiomielialaa. Arjen haasteet

– Vanhuuden haasteet ovat suurelta osin arjen haasteita: miten toimin, mitä teen, miten käyttäydyn. Monet perityt mallit ovat edelleen huomionarvoisia. Yksi lienee se, ettei pitäisi puhua voinnistaan – ainakaan liikaa tai kaikille. Ikätoverit ja läheiset ovat asia erikseen. Maija Salonius-Hatakka lainaa runoilijan sanoja: “Ken vaivojansa vaikertaa/On vaivojensa vanki.” (Kaarlo Kramsu 1887). Hänen mielestään tämä pitää paikkansa tiettyyn rajaan asti, mutta toisaalta se, miten minä voin, kuuluu vanhuudessa niin oleellisesti kuvioon, että siitä kertominen on luonnollista. Vointikokemuksien vaihtaminen sekä kiinnostaa että rauhoittaa antaen tunteen, että samassa veneessä ollaan. Nuoremmillekin on reilumpaa kertoa suoraan, jos oma vointi ei

Ihailen niitä, joita auttaa huumorin kultainen lahja ja hyvä itsetunto, Maija Salonius-Hatakka sanoo.

ole oikein hyvä kuin jättää heidät ihmettelemään mahdollista vaisuutta. – Fyysisten voimien, liikkumisen, näön ja kuulon vähitellen tapahtuva taantuminen asettaa omat tuntuvat haasteensa. Aina eivät saatavissa olevat apukeinotkaan tuo kovin paljon lievitystä. Ihailen niitä, joita auttaa huumorin kultainen lahja ja hyvä itsetunto. – Sellainen oli Lempillä, kirjallisuuspiirimme uskollisella jäsenellä, jolla on huono kuulo. Jo ovelle tultuaan hän sanoi selkeällä äänellä: “Minun paikkani on puhujan vieressä. Olen tullut tänne sitä varten, että kuulisin mitä hän sanoo.” Mielekäs tekeminen virkistää

– “Arvaa oma tilasi...”, opastaa suomalainen sananlasku. Olen tullut vaiheeseen, jolloin ei ole edellytyksiä ylittää omia voimavarojaan. On hyväksyttävä niiden väheneminen

ja elettävä tilanteen mukaan. Olen huomannut, että helppo tekeminen virkistää ja rentouttaa. Sellainen, jonka osaa vaikka silmät kiinni. Me naiset löydämme sellaisia helposti. – Elävä esimerkki jo vuosikymmeniä jatkuneesta ja suuren suosion saaneesta helposta ja hauskasta tekemisestä on Äiti Teresan huopia varten tulevien lappusten kutominen. Minä puolestani rakastan pyöreitten pannulappujen virkkaamista. Viime aikoina olen harrastanut niitä tehdessäni värien sommittelua. Erittäin hauskaa! – Tove Jansson kertoi jossakin haastattelussa olleensa ikäihmisille järjestetyssä tilaisuudessa, jonka otsake oli Hyvä vanhuus. Liikuntaa edustanut asiantuntija oli ylistänyt (toki aivan oikein) kävelyn ylivoimaista merkitystä. Tove Jansson kertoi sanoneensa ystävälleen tilaisuuden jälkeen: “En ymmärrä miksi minun pitäisi kävellä, kun en yhtään tykkää siitä!” Hän lienee arvostanut enemmän soutamista, hymyilee Salonius-Hatakka.

ProudAge

Ajankohtaista Koonneet Seppo Iisalo, Paula Launonen ja Kirsi Riipinen

Punainen pysyy mielessä

enioreiden asuntoremontissa muistetaan poistaa kynnyksiä, mutta huomiota voisi kiinnittää myös väreihin. Värien

psyykkisestä merkityksestä tiedetään esimerkiksi seuraavat:

Salille!

ävelyä suositellaan rutiininomaisesti turvallisena liikuntamuotona. Tuore tutkimus suosittaa ikääntyville mie-

Punainen on ensimmäinen väri, jonka lapsi tunnistaa.

luummin kuntosalia tai ohjattua ryhmäliikuntaa, sillä seniorit

Punainen, oranssi ja keltainen säilyvät väreistä pisimpään

tarvitsevat lihasvoimaa, tasapainoa ja toimintakykyä. Nimen-

ihmisen muistissa eikä niiden aistiminen juuri iän myötä muutu. Sinisten, violettien ja turkoosien värien aistiminen heikkenee iän myötä. Dementian edetessä valkoisen värin hahmotus heikkenee, kunnes ei enää hahmotu. Kylmät värit saattavat aiheuttaa jopa neljän Celsius-asteen eron viileämpään suuntaan lämpöaistimuksessa verrattuna lämpimiin punaisen ja oranssin sävyihin. Lähde: Ympäristöministeriön julkaisema opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin

omaan kuntosaliharjoittelu auttaisi niihin. Tutkimuksen tekivät yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Melbournen yliopisto.

”

Vanhenemisessa on

sentään puolensa: 70-vuotiaaksi asti on pidettävä kilot kurissa, sen

”

jälkeen saa syödä mitä vain.

Suomipappa ei surffaa

kääntyneet suomalaiset käyttävät muita pohjoismaisia harmaita panttereita vähemmän internetiä. Verkkoasiointi

on tuttua vain 28 prosentille 64–74-vuotiaista suomalaisista – toistaiseksi. Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö

Harriet Finne-Soveri

Uskomatonta, mutta totta Pissahätä häviää pissaamalla, vaipat vessakäynneillä

elsingin Kustaankartanon vanhusten vaippojen käyttöä

Palvelua busseista auppa-autot kuuluvat muinaisuuteen, mutta ideaa voisi

eli pidätyskykyongelmaan, kun laitoksen asukkais-

kierrättää vanhusten palveluun harvaan asutuilla alueilla.

ta jopa 80 prosentilla oli virtsan pidätysongelmia.

– Palvelubussin mukana voisi kulkea esimerkiksi terveyden-

Vanhustenkeskuksessa päätettiin lopettaa turha

hoitaja ja sosiaalialan ammattilainen. Autossa voisi olla pieni

vaippojen käyttö ja ohjata vanhuksia vessaan

kirjasto, jonkinlainen kuntoiluväline sekä olohuonenurkkaus,

säännöllisesti.

jossa juodaan kahvit verensokerin mittauksen yhteydessä.

Helsingin kaupunkikin myöntää, että vessas-

Yksittäinen kunta saisi tällaisen palvelun pystyyn kohtuullisen

sa käymisen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta

pienillä kustannuksilla.

aina se ei kaupungin mukaan ole mahdollista.

Bussia ideoi Kunnallisalan kehittämissäätiölle VTM Leena

Kustaankartanon kokemuksia pidetään kuitenkin sen verran

Vuorinen, joka väitteli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä

lupaavina, että mallia aiotaan levittää myös muihin vanhus-

tiedekunnassa aiheesta ikääntyminen maalaiskylässä.

tenkeskuksiin.

Vuorisen haastattelemat vanhukset muistelivat kaiholla vielä 1980-luvulla kunnissa liikkuneita kylän kodinhoitajia. – Ennen vanhus pääsi kodinhoitaja apunaan omaan saunaan kylpemään. Sen jälkeen hänellä oli tilaisuus rupatella päivän kuulumiset.

on onnistuttu vähentämään vessakäyntejä lisäämällä.

Kustaankartanossa havahduttiin inkontinenssi-

Mutta kaipaako vanhustenhuolto lisää plusmiinusnollatutkimuksia? Nekin resurssit voitaisiin paremmin käyttää käymälässä. YLE 17.9.2010 (uutinen julkaistiin useissa muissakin medioissa)

Ajankohtaista

Muistia ei ole pakko menettää

oka kolmas yli 65-vuotias kertoo kärsivänsä muistioireista. Yhteensä Suomessa todetaan noin 13 000

uutta vaikeaa muistisairaustapausta joka vuosi. Vaaratekijöiden (muun muassa ylipaino, korkea ve-

renpaine, korkea kolesteroli, diabetes) varhainen tunnistaminen ja hoito kannattavat, sillä liikunta, henkinen aktiivisuus, oikeat ravintovalinnat ja päihteiden välttäminen suojaavat muistisairauksilta. Lähde: www.kaypahoito.fi

Seksiä kerran viikossa

merikkalaisille vanhuksille tehdyn tutkimuksen mukaan seksi näyttäisi olevan avain hyvään ter-

veyteen ja pidempään elämään. Lähes puolet haastatelluista, jotka kuvailivat terveyttään hyväksi tai erinomaiseksi, harrastivat seksiä vähintään kerran viikossa. Lähde: www.tohtori.fi

Maailman paras maa?

oka toinen suomalainen (51 %) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan suomalainen hyvinvointivaltio

on jo pitkälti ajettu alas. Teesin torjuu vain reilu kol-

mannes (36 %).

Pian eläkeläisistä kilpaillaan

tulevaisuudessa eläkejärjestelmämme romahtavat jättä-

paras maa, 2011

pulaisjohtaja Reijo Vuorento Kuntaliitosta sanoo,

Useampi kuin neljä kymmenestä (42 %) povaa, että en meidät pulaan. Vain neljännes (25 %) torjuu teesin. EVAn kansallinen arvoja asennetutkimus Maailman

että tulevaisuudessa on kuntia, jotka tajuavat kil-

pailla eläkeläisistä. Hän sanoo Kuntalehden haastattelussa, että lisäksi osa kunnista järjestää tulevaisuudessa ikäihmisille sellaiset palvelut, että massiiviset vanhainkodit jäävät historiaan. Ikääntyvät ihmiset tekevät tulevaisuudessa töitä entistä pitempään ja ovat aktiivisia osallistujia eivätkä pelkästään palvelujen käyttäjiä. Heidän fyysinen ja psyykkinen kuntonsa on keskimäärin parempi kuin edellisellä ikäluokalla. – Jos 1960- ja 70-luvulla oltiin barrikadeilla, mihin

Uuden sukupolven rollaattori kulkee itsestään

ulun ja Lapin yliopistojen Älli-hankkeessa kehitettiin uuden sukupolven rollaattori, johon

voidaan yhdistää langaton päätelaite ja robottitekniikkaa. Näin käyttäjä voi ottaa yhteyttä omaiseen tai

se into ja osallistuminen olisi kadonnut? Eläkeläiset

hoitajaansa rollaattorin avulla. Päätelaite opastaa

ovat tuntuva voimavara muun muassa vapaaehtoistyös-

tarvittaessa vanhuksen takaisin kotiin.

sä, johon he nuorina tottuivat. Vuorento uskoo, että tulevaisuudessa työllisyysaste

Robottitekniikan ansiosta rollaattori kykenee liikkumaan itsenäisesti

ja työhön osallistuminen kasvavat, samoin vapaaeh-

ja tarvittaessa varoittamaan käyt-

toistoiminta.

täjäänsä esteistä. Uuden suku-

– Esimerkiksi Tanskassa ei enää ole ylärajaa eläk-

polven rollaattori ei ole pelkkä

keelle siirtymiselle. Työnantajia myös tuetaan palkkaa-

apuväline liikkumiseen, vaan se

maan ikäihmisiä. Sama suuntaus tulee aikanaan myös

toimii puhelimena, kalenterina

meille, kunhan nykyisestä nuori, kaunis ja rohkea -asen-

ja paikan määrittäjänä aivan

teesta päästään eteenpäin.

kuten matkapuhelin ja kämmentietokone nuoremmilla. Lähde:www.duodecimlehti.fi

ProudAge

Ajankohtaista

Isoja aukkoja tiedoissa

anhustenhoitoa tutkineen professori Sirkka-Liisa

Kivelän mukaan Suomessa on edelleen isoja auk-

koja tiedoissa niin lääketieteen, hoitotyön kuin sosiaalityön puolella. ”Se näkyy ikäsyrjintänä. Me tarvitsisimme laajaa

asennekeskustelua iäkkäiden asemasta. Jos vanhus saa lonkkamurtuman, anestesialääkäri osaa nukuttaa ja kirurgi osaa leikata, mutta kukaan ei osaa katsoa, miksi hän kaatui – esimerkiksi siksi, että on lääketokkurassa kahdesta hänelle määrätystä bentsodiatsepiinista.” Helsingin Sanomat 23.3.2011

”

Kunnat ovat hirttäytyneet

nuoriin, eivätkä ymmärrä vanhustaloudessa piilevää potentiaalia. Vanheneminen on todellinen megatrendi, ja ala suorastaan huutaa erilaisia

”

palveluihin ja teknologiaan liittyviä innovaatioita.

Alf Rehn, Åbo Akademin professori

Varo viinaa!

anhukset juovat alkoholia enemmän kuin aiemmin, vaikka fysiologia ja psyyke kestävät heikommin

kuin nuoremmilla. Jopa vähäiset määrät saattavat aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Esimerkiksi vahvat kipulääkkeet ja viinakset on sopimaton yhdistelmä. Lähde: www.a-klinikka.fi

Kahdeksankymppisiä yli neljännesmiljoona

Räyhäkuoren alla kuplii kipu ja ahdistus Käytösoireita on jopa 90 prosentilla muistisairaista. Usein niiden takaa löytyy järkevä syy, kuten kipu, epäarvostava kohtelu, turhautuminen tai väsymys. Paha olo kanavoituu levottomuudeksi, aggressiivisuudeksi tai hallitsemattomaksi nauruksi, kun kommunikaatiolle ei löydy muita keinoja.

Lähde: Muistiliitto

sa oli 255 912. Selvä enemmistö heistä on naisia, lähes

Turhan paljon turhia pillereitä

ahdeksankymmenen ikävuoden rajapyykin rikkominen on jo arkea Suomessa, sillä 80 vuotta täyttänei-

tä on yli neljännesmiljoona. Tarkka luku vuodenvaihtees175 000. Lähde: Tilastokeskus Muutos on tapahtunut huikean nopeasti: viimeisten 40 vuoden aikana yli kahdeksankymppisten määrä on viisinkertaistunut.

Tuhansia 300

uoreesta väitöksestä ilmenee, että joka neljäs vanhus käyttää vähintään kymmentä lääkettä. Proviisori

Johanna Jyrkän mukaan vanhuksille määrätään lääkkeitä nuoremmille tehtyjen hoitosuositusten mukaan.

250

Ja usein turhaan. Vanhukset käyttävät keskimäärin

200

kolmea lääkettä yhtä sairautta kohden. Jyrkän mukaan

150 100 50 0 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

kokonaiskuva ei ole välttämättä kenenkään hallussa. Vanhus voi käydä usean lääkärin vastaanotolla ja puhua oireistaan vaikkapa apteekissa. Lähde: Kaleva 13.3.2011

rahastajana skennellyt niin ravibussien ikaation moniottelija ja työ mun kom ja ian iöitä. med on a a Marko Kulmal ttaa ideoita, tarinoit ja häir yrit ys Insano Produc tions tuo an mal Kul ä. hen mie nos kuin johtajana ja mai

mäisen kerran?

mielellään menneitä. Millaista elämä oli vuonna

Pysähdyin miettimään tätä kysymystä

1917–18. Millaista elämä oli sota-aikana. Tarinat

kesällä 2010, kun kirjoitin uutta kirjaani Kasvua. Ja

juurruttavat kuulijan näkemään asioiden suhteita.

miten tämä liittyy kasvuun? Minua on pitkään viehät-

Syitä ja seurauksia.

illoin vanhempani ovat suudelleet ensim-

tänyt ajatusleikki elämän alusta. Milloin elämä alkaa? Syntymän hetkellä? Hedelmöityksen hetkellä? Raskausviikolla 23?

Edesmenneet isoäitini Aili ja Rauha muistelivat

Tieteellisesti katsottuna ihmisen aivot ovat valmiit ymmärtämään syy-seuraussuhteita vasta noin 25 vuoden iässä. Eli aika myöhään. Sitä ennen emme

Minusta on lohdullista ajatella, että elämäni on al-

ihan oikeasti ymmärrä, miksi jotkut asiat ovat niin

kanut sillä hetkellä, kun vanhempani ovat suudelleet

kuin ovat. Ja siksi tarvitsemme opetusta. Emme pel-

ensimmäisen kerran. Tämä on muuten tapahtunut

kästään opetusta sellaisena kuin sitä koulussa saa,

kesällä 1956 Mahnalan tanssilavalla Hämeenkyrös-

vaan opetusta sellaisena kuin sitä saa elämässä.

sä. Olavi Virta lauloi taustalla. Oikeasti.

Vanhemmat ihmiset ovat eläneet pidempään ja heil-

Ajatus siitä, että olen syntynyt 11 vuotta ennen syntymääni (1967) siksi, että vanhempani ovat jakaneet rakastumisen merkiksi suudelman, antaa elämään perspektiiviä. Se kertoo millaisten sattumien ketjun osa minä olen. Jokainen ihminen on jonkin ketjun osa, seurausta ensimmäisestä suudelmasta. Muistan myös tarkalleen milloin ja missä suutelin

lä on enemmän opetettavaa. Opetuksia ei tietenkään kukaan kuuntele, mutta tarinoita kuuntelee. Isovanhemmilla voisi olla yksi velvollisuus. Kertoa tarinoita. Lapsilla voisi olla yksi velvollisuus. Kysyä vanhemmiltaan milloin he ovat suudelleet ensimmäisen kerran.

ensimmäisen kerran vaimoani, lasteni äitiä. Haluan kertoa tästä omille lapsilleni. Tämän ajatuskulun miettiminen liittyy luonnollisesti vanhenemiseen. Vanhempieni, omaan ja lasteni. Jossain on sanottu, että elämämme on lahja korkeimmalta, ja että meidän tulisi elää oma elämämme niin, että elämästämme tulee vastalahja sille korkeimmalle. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kerromme lapsillemme ja lastenlapsille siitä millaista elämä oli ennen.

ProudAge

Ikääntyvä Suomi ei ole tasaisen harmaata massaa. Ihmisen ydin säilyy, vaikka vanheneminen tuo persoonaan omat sävynsä. Teksti Paula Launonen Kuva Sini Pennanen

Vanhassa vara

parempi

ikuisten vaipat ovat syrjäyttäneet kahvin markettien sisäänheittotuotteena. Isoista asunnoista on huutava pula, kun yhä useampi leski muuttaa kimppakämppään. Oravanpyörässä kieppuvat keski-ikäiset palkkaavat muistisairaille vanhemmilleen avustajia niiksi ajoiksi, jolloin eivät itse pysty huolehtimaan heistä. Paikallislehden uutinen kertoo naisesta, jonka ranne murtui rollaattorien ketjukolarissa. Tältäkö näyttää Suomi vuonna 2020? Harmaa on harha

Sosiaaligerontologian professori Jyrki Jyrkämän mielestä näkymä on realistinen. – Lähitulevaisuudessa meidän on vastattava lähes puolen miljoonan yli 80-vuotiaan tarpeisiin. Tämä

joukko on arvoiltaan ja kunnoltaan kirjava, mikä asettaa palveluille aivan uudenlaisia haasteita. Jyrkämän mielestä sanaan vanhus liittyy tällä hetkellä liikaa negatiivisia varauksia. Vanhenevaan väkeen suhtaudutaan yksioikoisesti tikittävänä eläkepommina, jonka ylläpito käy verokirstua kartuttavalle sukupolvelle kalliiksi. – Yleisessä keskustelussa vanhus on heikkokuntoinen palveluiden tarvitsija ja politiikan kohde. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että vaikka vanhuus vääjäämättä raihnaistaa, se ei tee ihmisestä kohdetta, joka säilötään lokeroon ruokittavaksi, lääkittäväksi, pestäväksi ja nukutettavaksi. Tutkija haluaa laajentaa keskustelun ”laitoksessa, kotona vai palvelutalossa? ” -vääntöä laajempiin teemoihin. Englantilaista sosiologi Sarah Harperia lainaten Jyrkämä toivoo, että Suomesta kehittyy kypsä,

Alf Rehn

ProudAge

”On luotava järjestystä, jossa vanheneva ihmisyys ja kestävä kehitys kohtaavat.”

ikäintegroitunut yhteiskunta. Tällaisessa yhteiskunnassa kaikenikäiset kansalaiset ovat tasa-arvoisia toimijoita, joiden tarpeet otetaan huomioon sekä perusrakenteita suunniteltaessa että palveluita tuotettaessa. Luovimmat ropelipäät

Myös Åbo Akademin johtamisen professori Alf Rehn ravistelee luutumia. Rehnin mukaan Suomessa on maailman parhaiten koulutetut ja terveimmät vanhukset, mutta tätä voimavaraa ei vielä ole oivallettu. Hänestä haperoituva väki on suuri mahdollisuus jopa Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle. – Suomella on hyvät edellytykset kehittyä vanhuustalouden esimerkkimaaksi, joka vie palveluinnovaatioita ja loistavaa geriatrista hoitoa ulkomaille. Vanhuustaloudesta voisi tulla osa sitä ratkaisua, jolla Suomen tulevaisuus turvataan. Vanhuustalouden luovimpia ropelipäitä ovat tietysti itse vanhukset. Rehn heittää romukoppaan myytin, jonka mukaan vain nuoret ovat innovatiivisia. Hän haluaisi nähdä firmoja, joissa elämää nähneet ja monissa koitoksissa kypsyneet harmaahapset jalostavat villeistä ideoista myyviä tuotteita. Rehn huomauttaa, että vanhuus yhteiskunnallisena ilmiönä on yhteydessä moniin muutoksiin – kun vanhojen määrä kasvaa, on pohdittava esimerkiksi luonnonvarojen riittävyyttä. – On luotava järjestelmä, jossa vanheneva ihmisyys ja kestävä kehitys kohtaavat. Edelläkävijä: SIpoo

Helena Räsänen puhuu paljon ja nopeasti. Vanhustyön päällikköä kuunnellessa tuntuu siltä, että Sipoossa eletään jo nyt Jyrkämän ja Rehnin visioimaa tulevaisuutta. – Vanhus on kansalainen, jota kunta palvelee kuten muitakin asukkaita, Räsänen linjaa. Hän kertoo kyselystä, jolla selvitettiin kuntalaisten näkemyksiä hyvästä vanhenemisesta. Mielipiteistä on saatu arvokasta tietoa vanhushoidon kehittämiseen. Sipoon noin tuhannesta yli 75-vuotiaasta 280 on kotiavun piirissä, ja 50 asuu palvelutalossa. Terveyskeskuksen pitkäaikaisella osastolla on 40 vanhusta ja muistiyksikössä 35. Räsänen toteaa tyytyväisenä, että Sipoossa vanhusten asialla ovat sosiaali- ja terveystoimen ohella myös muut hallinnonalat. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi koulujen kanssa. Osa opetusta

Yläasteen rehtoreiden kanssa on sovittu, että oppilaat tulevat tapaamaan vanhuksia, ja tekevät kokemuksistaan esitelmän. Idea on kirjattu opetussuunnitelmaan. Omien luokkiensa lisäksi

oppilaat voivat käydä pitämässä esitelmänsä myös vanhuksille. Muutamat vanhukset ovat ryhtyneet koulumummeiksi ja -papoiksi. Koulumummin voi kutsua vaikkapa köksätunnille kertomaan perinneruokien valmistusnikseistä. Tänä keväänä mullasta nousevat ensimmäiset tulppaanit ja narsissit, joiden sipuleita koululaiset ja vanhukset istuttivat viime syksynä yhdessä. Räsäsen mukaan Sipoossa halutaan eroon laitosmaisista toimintamalleista. – Sipoo on pieni ja notkea kunta, jossa innovaatioita on mukava toteuttaa. Ovet auki

Oivallukset ovat yksinkertaisia, mutta jokaisen toteutus on vaatinut syvällistä pohtimista sekä eri hallinnonalojen sitoutumista. Kun Räsänen halusi päästää muistiyksikön asukkaat haukkaamaan happea ja nauttimaan puutarhan marjapensaista omin nokkineen, hän ei voinut noin vain jättää pihaovea selälleen. Ensin piti rakentaa aita, ettei kukaan lähde harhailemaan puutarhan ulkopuolelle. – Mitä tahansa teemmekin, turvallisuus tulee ensimmäisenä, Räsänen korostaa. Hän tilasi kiinteistöosastolta puutarhan ympärille aukottoman aidan, jonka yli tai ali asukkaat eivät pääse livahtamaan. – Ja nätin aidan tekivätkin! Esteettisyys on meille tärkeää, emme halua tänne vankilamaista tunnelmaa. Sittemmin asukkaiden reviiri on laajentunut pihapiirin ulkopuolelle. Hoitajat vievät vanhuksia hautausmaalle, kirjastoon tai vaikkapa kampaajalle. Ennen kuin näin pitkälle päästiin, Räsäsen piti pyytää omaisilta vaatteita. – Kun vanhus tuodaan meille, hänellä ei yleensä ole ulkoiluvarusteita. Läheiset ajattelevat, ettei niitä tarvita, koska laitokseen muutto tarkoittaa loppuelämää neljän seinän sisällä. Ihmisen ytimeen

Räsänen nauttii perinteiden uudistamisesta, mutta miten henkilökunta on suhtautunut muutokseen? – Aluksi tietysti hirvitti, hän myöntää. Henkilökunta ihmetteli, että mikäs se semmoinen vanhainkoti on, jossa koululaiset pelaavat vanhusten kanssa korttia tai lautapelejä ja jossa saa yölläkin syödä. Pelotti, että vapaa meno sekoittaa tutut rutiinit ja lisää turvallisuusriskejä. Räsänen ymmärsi tuskan. Hän tuumasi, että varauksellisuus tuntemattoman edessä on inhimillistä ja siitä selvitään puhumalla. – Puhuimme vanhuksen kohtaamisesta. Totesimme, ettei esimerkiksi muistisairaus ole ihmisen ydintä toisin kuin vaik-

Mikäs se semmoinen vanhainkoti on, jossa koululaiset pelaavat vanhusten kanssa korttia ja jossa saa yölläkin syödä.

ivan kuten nuoruudessamme, myös vanhoina olemme joko kiivaita tai leppoisia, ujoja tai sosiaalisia. Oman mausteensa persoonaan antavat geriatriset

vaivat.

Dementia muuttaa käyttäytymistä, fyysiset krempat rajoittavat liikkumista ja pidätyskyky on muisto vain, emmekä omin voimin pysty siivoamaan sotkujamme.

kapa hänen ammattinsa, historiansa, perheensä ja harrastuksensa. Mietimme sitä, miten etuoikeutettuja olemme, kun voimme omalla vuorovaikutuksellamme nostaa sairauden takaa esille ainutlaatuisen persoonan. Nyt, kun uudenlaista hoitomallia on toteutettu parin vuoden ajan, ilmapiiri on innostunut.

Psykologian klassikko Abraham Maslow tuli kuuluisaksi tarvehierarkiateoriallaan, jonka mukaan ihmisillä on samat perustarpeet ikään, luonteeseen tai terveydentilaan katsomatta. Tarvitsemme ravintoa, lämpöä, unta ja turvallisuutta. Fyysisten tarpeiden ohella meillä on tarve kokea itsemme arvokkaaksi. Hoitajan on helppo hymyillä kiikkustuolissa leppoisasti myhäilevälle mummille, mutta miten hän pystyy arvostamaan

Kaikki hyötyvät

Räsäsen mukaan työhyvinvointi näkyy lyhyiden sairauspoissaolojen vähentymisenä. Monet ovat saaneet tekemiseensä ennennäkemätöntä draivia. – Eräs laitosapulainen tulee töihin puoli tuntia ennen työajan alkua. Hän on innoissaan, kun tehtävät ovat laajentuneet siivoamisesta ihmisten kanssa olemiseen. Hän on muun muassa perustanut vanhusten kanssa kasvimaan, ja vienyt heitä katselemaan kotikulmia ja läheisten hautoja. Erityisen mielissään Räsänen on vanhusten parantuneesta voinnista. Ravitsemus on kohentunut, kiitos jatkuvan hedelmätarjoilun ja joustavan suhtautumisen syömiseen. Ahdistuksen ja levottomuuden väheneminen näkyy uni- ja rauhoittavien lääkkeiden pienentyneenä kulutuksena. – Aiemmin Sipoo komeili tilastoissa kuntana, jossa käytettiin muuta maata enemmän rauhoittavia ja unilääkkeitä. Nyt olemme olleet alle keskiarvojen jo pitkään. Tyytyväisenä Räsänen toteaa, ettei laadukas hoito ole edes kallista. – Kuntaliiton vertailussa Sipoo hoitaa vanhuksensa toiseksi halvimmalla Suomen keskisuurista kunnista.

kiroilevaa ja nyrkkiä heiluttavaa vanhaa äijää? Suomen Kuvalehdessä toimittaja Susan Heikkinen kertoo Pappilanlammen palvelutalosta, jossa muutama vuosi sitten päätettiin, ettei hankalia vanhuksia ole. Henkilökunta alkoi selvittää, mistä kunkin vaikea käytös johtuu. Kun aggressiivisuudelle, töykeydelle ja levottomuudelle löytyi selitys, hoitaja alkoi nähdä tilanteita uusin silmin. ”Jos vanhus ei esimerkiksi suostu menemään suihkuun, se saattaa johtua siitä, ettei hän osaa. Suihku on saattanut hävitä hänen muistimaailmastaan. Ongelma voi ratketa sillä, että hankitaan kylpyhuoneeseen hänen lapsuudestaan tuttuja pesuvateja”, kertoo palvelutalon johtaja Kaija Nieminen Heikkisen jutussa. Vetäytymisen ja alakulon taustalta voi löytyä myös kokemus tarpeettomuudesta. Palvelutalossa ja hoitolaitoksessa käy helposti niin, että asukkaat passataan avuttomiksi. Näkyvä arvokkuuskin on muistettava – vanheneminen ei vie tarvetta pukeutua huolitellusti, jos se on ollut tärkeää nuorempana. Lähde: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/vanhustenhoito-sk492010.

ProudAge

Vastuullinen vakuuttaja tutkii ja rahoittaa vanhenevan kansan tarpeita. Teksti Paula Launonen Kuva Virpi Lehtinen

Onnellisten vuosikymmenten turvaaja

enkivakuutusyhtiö Tapiolan toimitusjohtaja Minna Kohmo näkee kansakunnan ikääntymisen hienona mahdollisuutena, jonka myötä Suomeen syntyy uudenlaista liiketoimintaa ja osaamista. – Ikääntyvillä on iso taloudellinen ja poliittinen voima. Elintasosta eläkeläiset eivät halua tinkiä, eikä heitä pidä niputtaa vain hoivapalveluiden tarvitsijoiksi. Kohmo korostaa, ettei lisääntyviä palvelutarpeita pystytä täyttämään ilman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Tapiola vastaa haasteeseen tutkimalla ikäihmisten tarpeita sekä kehittämällä uusia rahoitusmalleja mukavien eläkevuosien turvaamiseksi. Oletusten tilalle oikeaa tietoa

Kohmo kertoo tammikuussa käynnistyneestä tutkimuksesta, jossa Itä-Suomen yliopisto selvittää ikääntyvien odotuksia ja käsityksiä. – Haluamme konkreettista tietoa erilaisten vaihtoehtojen kehittämiseksi. Tiedämme, että elämä eläkekauden alussa on aktiivista ja toimeliasta, mutta hoivan tar-

ve kasvaa, kun eläkeläinen vanhenee. On varauduttava siihen, että ihminen voi elää jopa neljäkymmentä vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Tutkimus pyrkii kartoittamaan muiden muassa, riittävätkö yhteiskunnan vanhuspalvelut tulevaisuudessa tai löytyisikö vastaus Euroopassa käytettävistä hoivavakuutuksista. Vakuutetut vanhuspalvelujen vaihtoehdot -hankkeen tulokset valmistuvat keväällä 2012. Tapiola on hankkeen suurin yksityinen rahoittaja. Yhtiön oma selvitys puolestaan osoittaa, että ikääntyviä pelottavat erityisesti laitoshoitoon joutuminen, muistin heikkeneminen ja eläketulojen niukkuus. – Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva. Eläkkeelle jääminen on monille ihmisille elämän onnellisinta aikaa, Kohmo lisää. Kertamaksulla kuukausiraha loppuelämäksi

Kaikille, jotka haluavat varmistaa riittävät tulot työuran jälkeen, Tapiola haluaisi tarjota elinikäistä eläkevakuutusta. Idea on selkeä: maksat vakuutuksen kerralla tietyllä hinnalla, ja saat eläkkeelle jäätyäsi joka kuukausi

ProudAge

tilillesi tietyn rahasumman. Esimerkiksi 20 000 eurolla saat kahdensadan euron kuukausirahan, joka juoksee tilillesi kuolemaasi asti. – Tapiola kantaa vastuun maksamalla asiakkaalle sovitun summan joka kuukausi, vaikka hän eläisi satavuotiaaksi tai vanhemmaksikin. Kohmo toivoo, että yhteiskunta korjaisi verolainsääädäntöä kertamaksuisen eläkevakuutuksen osalta poistamalla kaksinkertaisen verotuksen, joka tällä hetkellä nakertaa sekä pääomaa että tuottoa. Hän painottaa, ettei vaadi kertamaksuiselle eläkkeelle verotuksellista tukea vaan ainoastaan reilua, neutraalia verokohtelua. Ainoana suomalaisena vakuutusyhtiönä Tapiola tarjoaa 55–75-vuotiaille vakuutuksen, jolla voi paikata työterveyshuollon jättämän aukon. Terveysturva-vakuutus korvaa leikkauksen tai siihen rinnastettavan lääketieteellisen toimenpiteen kustannuksia sekä jälkitarkastuksen, kuntoutuksen ja kotihoidon palveluita. Vakuutusturvaan kuuluvat myös säännölliset terveystarkastukset. – Säännnöllisillä tarkastuksilla sairastumisen riski on mahdollista havaita aikaisin, eivätkä ne vaikuta maksuihin tai korvauksiin. Yhteinen keskustelu vie eteenpäin

Kohmon mukaan Tapiola haluaa vaikuttaa vanhenevan kansakunnan hyvinvointiin omaa tonttiaan laajemmin. – Osallistumme aktiivsesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Haluamme tuoda päättäjien tietoon asiakkailtamme sekä tutkimuksista saatuja näkökulmia. Selvitämme myös mahdollisuuksia sijoittaa esimerkiksi hoivakiinteistöihin. Tapiola Akatemia on foorumi, jolla vastuullinen rahoittaja kohtaa ministeriöiden, kuntien, eduskunnan ja kansalaisjärjestöjen edustajia. – Viimeksi tapasimme Kuopiossa. Seminaariin osallistui yli 80 keskustelijaa. Siellä pohdittiin muiden muassa yksityisten terveyspalveluiden roolia yhteiskunnan palveluiden täydentäjänä, Kohmo kertoo. Hän korostaa, ettei yksityinen hoiva ei ole pois julkisesta perusturvasta. – Yksityinen rahoitus ja yksilölliset palvelut täydentävät perusturvaa. Kaikki hyötyvät, kun yksityisten palvelujen käyttö vapauttaa julkisia palveluja muiden käyttöön, Minna Kohmo sanoo.

eskinäinen Henkivakuutusyhtiö Tapiola on osa vakuutus-, pankki-, säästö- ja

sijoittajapalveluja tarjoavaa Tapiola-ryhmää. ”Vastuu tavaksi” on yksi Tapiolan arvoista. Tapiola on tehnyt

vastuullisuuslupaukset

asiakkaille, henkilöstölle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Lupaukset asiakkaille:

Tapiola puhuu asiakkaiden kieltä. ”Haluamme olla Suomen selväkielisin finanssitalo, ja lupaamme parantaa tuotteiden ja palvelujen laatua, ymmärrettävyyttä ja selkeyttä sekä toimintamme läpinäkyvyyttä.” Omistaja-asiakkaat mukana kehittämässä toimintaa. ”Tapiola on keskinäinen yhtiö, ja asiakkaamme ovat myös omistajiamme. Lupaamme ottaa omistaja-asiakkaamme ja muut sidosryhmämme entistä enemmän mukaan toimintamme kehittämiseen.” Vastuullisuus ohjaa tuotteiden, palvelujen ja sijoitustoiminnan kehittämistä. ”Painotamme vastuullisuusnäkökohtia tuotteita ja palveluja sekä sijoitustoimintaa kehittäessämme. Parannamme omaa asiantuntemustamme uusien riskien ennakoinnissa ja hallinnassa sekä kannustamme asiakkaita vastuullisiin valintoihin.” Lähde: www.tapiola.fi

peak peak peak peak press press press press tasatasatasatasaarvon arvon arvon arvon asialla asialla asialla asialla

t채m채nkin mainion lehden teki

viestint채-, suunnittelu- ja mainostoimisto laivurinkatu 2 | 07920 loviisa 019 535 552 | www.peakpress.net

loViiSa | PoRVoo | GRaZ

Iän karttuminen hidastaa aineenvaihduntaa ja vähentää energiankulutusta. Kun syö vähemmän, pitää entistä tarkemmin katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Herkutellakin saa. Teksti Reija Kokkola Kuvitus Sanna Nylén

Iloa ja energiaa hyvästä ruoasta

man kehon kuunteleminen kertoo, syönkö sopivasti. Onko minulla hyvä olla? Olenko energinen, vai onko vireystilani laskenut? Toimiiko vatsa? – Yleisesti voi sanoa, että iän myötä energian kulutus laskee. Mutta onhan niitäkin yli kuusikymppisiä, jotka ovat tehneet istumatyötä, ja eläkkeelle jäätyään alkavat liikkua enemmän ja samalla energian tarve kasvaa, Raisio Oyj:n ravitsemusasiantuntija, ravitsemusterapeutti Marja Vakkuri huomauttaa. Useimmilla iäkkäillä tilanne on kuitenkin se, että pienemmästä ruokamäärästä täytyy saada sama määrä tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita kuin aiemminkin. – Niiden tarve ei alene, vaikka energian tarve vähenisikin. Siksi on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomioita siihen, mitä syö. Ruoan pitää olla täysipainoista ja maukasta. Ruoan maulla on tärkeä merkitys myös muistisairaille. – Kukapa ei muistaisi lapsuuden makuelämyksiä? Myös tuoksut jättävät voimakkaan muistijäljen. Nykyään suositellaan nautittavaksi pieniä aterioita muu-

taman tunnin välein. Tämä ohje pätee myös ikääntyviin. Laitoshoidossa ilta- ja aamupalan väliin jää helposti liian pitkä tauko. Voimaa välipaloista

– Työikäiset pystyvät syömään isoja kerta-annoksia, mutta lapset ja vanhukset tarvitsevat pieniä aterioita useammin turvatakseen riittävän ravinnon saannin, Vakkuri sanoo. Saatavilla on tuotteita, joita on helppo käyttää välipalana, ja jotka ovat maistuvia. Esimerkiksi Elovena-välipalajuomat on suunniteltu välipalakäyttöön. Niissä on myös vatsan toiminnalle tärkeitä kuituja. Myös D-vitamiinin saantiin kannattaa ikääntyvän kiinnittää huomiota. – Jos ulkoilu on kovin vähäistä, ei D-vitamiinia saa riittävästi auringon valosta. Riittävä energian ja ravintoaineiden saanti näkyy virkeytenä ja elämänilona. Ja onhan ruoka myös ilonaihe. Kunhan kokonaisuus on sopiva, voi aina myös herkutella, Vakkuri sanoo.

Testaa, oletko muutoksentekijä Teksti Anna Pylkkänen Kuvitus Sanna Nylén

Vanhustyö voi olla innovatiivista, kehittyvää ja visio-

me maailmassa, jossa on paljon muitakin asioita, joita tulee

nääristä.

arvostaa ja ottaa huomioon. Resurssimme ovat rajalliset.

a) Ehdottomasti. Kunhan asiat tehdään niin kuin ne on aina

c) Ehdottomasti. Nykyiset ikuista nuoruutta ja äärimmäistä

tehty.

tehokkuutta palvovat asenteemme eivät anna riittävästi

b) Ei missään nimessä. Tällaisten termien käyttö vanhustyön yhteydessä on arveluttavaa. c) Varmasti jossakin. Mutta ei ainakaan käytännössä. d) Ehkä. Liika uskaliaisuus voi kuitenkin koitua turmioksi. Hiljaa hyvää tulee. e) Totta kai. Tosin se edellyttää uusia näkökulmia, rohkeita valintoja, päämäärätietoista toimintaa ja totutun mukavuusalueen ulkopuolelle astumista.

oikeutta sukupolville, joita ilman hyvinvointiyhteiskuntaamme ei olisi koskaan luotu. d) Varmasti niin. Mutta minkäs teet? e) Totta. Vanhuutta ei nähdä enää luonnollisena osana elämää, vaan pikemminkin epäonnistumisena jota vastaan täytyy taistella. Valitettavasti tämä suhtautumistapa heijastuu myös arvoihimme. Nyt on aika ravistella asenteitamme ja arvojamme!

Vanhustyötä on mahdollista kehittää aikaamme ja

olemassa olevia tarpeita vastaavaksi.

a) Kyllä. Mutta valitettavasti yksi ihminen ei voi siihen vaikuttaa. b) Ei ikinä. Ala on siinä määrin jähmeä ja vaikuttamiskeinot vähäiset, että mitään ei ole tehtävissä. c) Toki. Kunhan se tapahtuu ainoastaan julkisella sektorilla. Yksityisiä öykkäreitä on syytä varoa. d) Sopii yrittää. Kaikki keinot olemme tosin jo kokeilleet. e) Aivan varmasti. Niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla valintojamme ohjaavat arvomaailmamme, tahtotilamme sekä uskomuksemme siitä, mikä on mahdollista. Vanhustyön kehittäminen on valintojen tekemistä.

Vanhuutta, vanhuksia ja vanhustyötä tulisi yhteis-

kunnassamme arvostaa uudella tavalla.

a) Totta maar. Minulla ei tosin ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa.

b) No kukapa nyt ei arvostaisi. Mutta valitettavasti elämäm-

ProudAge

Jos haluamme saada aikaan muutoksia vanhenemista

TESTITULOS:

ja vanhustyötä koskeviin asenteisiin ja uskomuksiin, tarvit-

Yhteen laskettuja pisteitä 0–7:

semme tuoreita näkemyksiä, herätteleviä kannanottoja sekä

Hmm, nyt taitaa olla aika tarkistaa uskomuksiasi, joita

kriittistä keskustelua ja itsetutkiskelua.

vanhuuteen, vanhuksiin ja vanhustyöhön liität. Ehkä si-

a) Yritetty on. Ei auta.

nulla ei ole ollut tilaisuutta olla vanhusten kanssa teke-

b) No jaa. Kyllä maailmassa puhetta riittää, eikä sillä oikeasti maailmaa muuteta. c) Kuulostaa kaupalliselta konsulttien puheelta. Ovat näköjään rantautuneet tällekin sektorille.

misissä, mistä johtuu että näkemyksesi aihepiiristä ovat jääneet hieman yksipuolisiksi. Vai oletko ehkä aiempien huonojen kokemusten myötä kyynistynyt ja unohtanut, että vanhustyötä voi tehdä monella tavalla? Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä työstää omia uskomuksiaan!

d) Totta. Sanoillamme luomme mielikuvia ja puheellamme

Jo pelkästään se, että teit testin, osoittaa kiinnostuksesi

vuorovaikutusta. Kaikki uusi syntyy ensin ajatus- ja idea-

aiheeseen. Skeptikoista voi tulla kaikkein dynaamisimpia

tasolla, jolloin sanat ovat keskeinen keino välittää uutta

ja intohimoisimpia muutoksentekijöitä oivallettuaan en-

eteenpäin.

sin kyseenalaistamisen kautta jotakin uutta. Vanhustyö

e) Kaunis ajatus. Toivottavasti vastuulliset tahot (joihin itse

tarvitsee nyt monialaista uudistamista.

en lukeudu) ottavat neuvosta vaarin. Yhteen laskettuja pisteitä 8–15:

5. Mitä mielikuvia vanhuus ja vanhukset sinussa herättävät?

Sinulla on selvästi uinuvana muutoksentekijä-geeni,

a) Harmaat popliinitakit, sairaalan vuodeosastot ja lähesty-

ymmärrät vanhuuden luonnollisena elämänvaiheena ja

vä kuolema. b) Luonnollinen elämänvaihe, joka meillä kaikilla on edessämme. Ainutkertaisia yksilöitä, joilla kaikilla on oma tarinansa, omat kokemuksensa, ajatuksensa ja unelmansa. c) Kaukainen elämänvaihe, johon toivottavasti on keksitty parannus siinä vaiheessa, kun itse olen vanha. En juurikaan tunne vanhuksia, joten vaikea sanoa.

joka nyt vain odottaa aktivoitumistaan. Periaatteessa kunnioitat vanhuksia. Ilmeisesti näet myös tarpeen vanhustyön kehittämiselle. Mutta mistä ajatus, että asioiden muuttaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Kaikki muutokset, isotkin, syntyvät pienistä valinnoista. Eikä asenteidenkaan muuttamisessa ole kyse kuin omien ajatustensa valitsemisesta toisin. Jos jokin hyvä asia ei ole aiemmin onnistunut, se ei tarkoita, ettei se voisi onnistua ikinä. Valitse, minkälaista informaatiota haluat omaksua

d) Vanhuus on jokaisella omanlaisensa. Ei vanhuus tee ihmi-

omiin uskomusjärjestelmiisi: vanhaa valitusta vai eteen-

sistä toistensa kaltaisia sen enempää kuin mikään muukaan

päin vievää, ratkaisuihin johdattelevaa visiointia. Valinta

elämänvaihe (paitsi ehkä teini-ikä).

on sinun.

e) Se valehtelee, joka väittää että toivoo itselleen ryppyjä, kumaran ryhdin ja virtsanpidätysvaikeuksia. Kunnioitan kyllä

Yhteen laskettuja pisteitä 15–20:

vanhuksia, mutta vanhuuden näen lähinnä välttämättömänä

Bravo! Olet selvästi syntynyt Proud Age -henkiseksi

pahana, joka suorastaan pelottaa.

muutoksentekijäksi! Ymmärrät, että vanhukset ovat pitkän elämänhistoriansa rikastuttamina hyvin kiehtovia yksilöitä ja että vanhustyön kehittäminen voi olla yksi

Testituloksen laskeminen: Laske yhteen jokaisesta kohdasta

Suomen seuraavista kansainvälisistä menestystarinoista.

saamasi pisteet oheisen taulukon mukaisesti.

Et anna luutuneiden uskomusten jarruttaa omaa tahto-

asi toimia edistyksellisesti vanhustyön eteen. Ymmärrät

A) 2 p.

A) 3 p.

A) 0 p.

A) 2 p.

A) 0 p.

myös, että vanhustyön kehittäminen on samalla oman

B) 0 p.

B) 1 p.

B) 4 p.

tulevaisuuden rakentamista, sillä meistä kaikista tulee

C) 1 p.

C) 2 p.

C) 4 p.

C) 0 p.

C) 1 p.

joskus vanhoja. Eikä se suinkaan ole rangaistus, vaan

D) 3 p.

D) 1 p.

D) 2 p.

D) 4 p.

D) 3 p.

saavutus, josta jokainen vanha ihminen voi olla ylpeä!

E) 4 p. E) 4 p. E) 3 p. E) 3 p. E) 2 p.

isin Afrikan Gambiassa. ja kolumnisti, joka sukuloi talv ilija kirja , taja men suo n aine Jaana Kapari-Jatta on loviisal

äheskään kaikki eivät tiedä syntymävuottaan.

minkäänlaista hämmennystä ei synny, vaan juuri se,

Kun nykyään vaaditaan henkilökortti ja siihen

kenen tehtävä on luovuttaa tuolinsa, luovuttaa sen

syntymäpäivä, kylän vanhin vetää päivän ha-

empimättä ja siirtyy jonkun toisen käsinojalle, syliin

tusta, mutta ei leikiten vaan vakavasti harkiten. Van-

tai lattialle. Myös ruokailu tapahtuu tarkkaan säädel-

himman tehtävä on vastuullinen. Hänen puoleensa

lyssä järjestyksessä: kunnioitetuimmat eli vanhimmat

käännytään moninaisissa asioissa. Kylän vanhin ei

syövät ensin ja saavat parhaat palat.

toisaalta ole välttämättä kylässä vanhin vaan osa vä-

Kun lapsi varttuu ja pääsee töihin, hän alkaa

estä voi hyvinkin olla syntynyt häntä ennen. ”Vanhin”

huolehtia vanhemmistaan. Lapselle on kunnia-asia

on kunnianimi. Joka suvussa ja joka kylässä on myös

järjestää vanhempiensa ja varsinkin äidin asiat mah-

eräänlainen raati, ”vanhimmat”. Kun he kokoontuvat

dollisimman mukaviksi. Poika ei voi kuvitellakaan

päättämän asioista, he eivät äänestä vaan keskus-

rakentavansa taloa itselleen, jos äiti asuu kurjissa

televat.

oloissa, eikä ostaa itselleen riisisäkkiä, jos äidillä ei

Asia ymmärretään yhteisössä näin: Mihin tahansa

ole. Äidin neuvoja ja pyyntöjä myös kuunnellaan vielä

asiaan löytyy aina oikea ratkaisu, koska vanhimmat

ikämiehenäkin niin kauan kuin äiti elää. Yhteisö kään-

ovat kokeneita ja viisaita. Joku nuori saattaa yrittää

tyy sitä vastaan, joka jättää vanhempansa huonolle

pullikoida vastaan, jos vanhimmat neuvovat vaikka-

hoidolle. Eikä täällä voi ilman yhteisön tukea tehdä

pa, ettei juuri sen tytön tai pojan kanssa ole viisasta

oikeastaan mitään.

ruveta seurustelemaan tai ettei koulusta saa lintsata,

Toisaalta minkäänlaista eläkettä tai muuta sosi-

mutta aikuiset hyväksyvät vanhimpien antamat neu-

aaliturvaa ei ole, joten huolenpito vanhemmista voi

vot nurisematta. Kulttuuriin kuuluu täällä muutenkin

olla myös rasite, joka estää nuoremman sukupolven

vahvasti toisten neuvominen. Milloin tahansa joku

vaurastumisen. Tätä vastaan puolestaan toimii se,

hiukankin vanhemmaksi luettava voi antaa neuvon

että lapsia on perheessä paljon.

pyytämättä tai pyynnöstä, ja enimmäkseen neuvoja myös noudatetaan. Isoissa suurperheissä ja -suvuissa tiedetään sukulaisuussuhteet tarkkaan ja niiden myötä määräytyy itse kunkin asema. Jokainen tietää, keneltä voi kysyä neuvoa ja kenen neuvoa tulee kuunnella. Ikää ei käsitellä numeroina vaan suhteessa muihin. Kun huoneeseen, jossa kaikki vähän kunnollisemmat istumapaikat ovat varattuja, astuu uusi ihminen,

ProudAge

Sataprossaa-avustusyhdistys sai alkunsa, kun Arttu Lipsonen, Sampo Kaulanen ja Jouni Talvinen pohtivat elämän tarkoitusta.

100% Teksti Reija Kokkola Kuvitus Sanna Nylén

vanhusten asialla

os seurasit viime syksynä Diili-ohjelmaa televisiosta, tulivat tutuiksi kolme ohjelmaan osallistunutta miestä, Arttu, Jouni ja Sampo. Vaikka katsojalle jäi se käsitys, että Diili-tiimiläiset säntäsivät koko ajan pää kolmantena jalkana tehtäviä suorittamassa, Artun mukaan aikaa jäi muuhunkin. Ainakin nämä kolme kaverusta ehtivät miettiä syntyjä syviä. – Eräänä iltana loikoilimme hotellihuoneessa ja pohdimme elämän tarkoitusta. Mietimme yhdessä, mikä oikeastaan tuo onnellisuutta elämään. Silloin ajatus Sataprossaa-avustusyhdistyksen perustamisesta alkoi itää, Arttu kertoo. Parissa päivää yli 1500 euroa

Arttu, Jouni ja Sampo päättivät alkaa auttaa vanhuksia keräämällä rahaa erilaisilla tempauksilla. He halusivat laittaa itsensä likoon, saada ja antaa elämyksiä. Ensimmäinen Sataprossaa-tempaus toteutui lokakuussa Artun kotikaupungissa Tampereella, kun kolmikko lähti pesemään yritysten ikkunoita tummat puvut yllään. – Puku on meidän tavaramerkkimme. Yritykset maksoivat ikkunanpesusta omantunnon mukaan. Joku maksoi viisi euroa, toinen viisi sataa. Kenenkään ei tietenkään tarvinnut

anha ihminen on kaunis. Tämän voi todeta katsomalla Sataprossaa-yhdistyksen tekemää mummukalenteria, jossa iäkkäät ihmi-

set esiintyvät arkisissa toimissaan. Tavoitteena on myydä koko 1 000 kappaleen painos, jolloin rahaa saadaan avustuskohteisiin 100 000 euroa. – Yksi kalenteri maksaa satasen. Sitä on myyty hyvin, Arttu kertoo. Kalenterin myynnistä saatavilla rahoilla Sataprossaa auttaa sekä vanhoja että nuoria. Tarkoitus on työllistää työttömiä nuoria vanhustenhoitotyöllä. Puolet avustusrahasta menee Pirkanmaalle ja puolet Uudellemaalle. Kalenterin voit tilata osoitteesta info@sataprossaa.fi

maksaa mitään. Se oli aivan vapaaehtoista. Rahaa ropisi kuitenkin ihan kivasti. Parissa päivässä kolmikko keräsi vanhusten hyväksi 1530 euroa. Sataprossaayhdistyksen nimikin kertoo, että koko tuotto menee hyväntekeväisyyteen. – Saimme rahalla Nekalan päiväkeskukseen pari rollaattoria, yhden kuntopyörän ja lopulla rahoilla ostettiin vanhuksille käsipainoja. Sittemmin olemme keränneet rahaa erilaisiin avustuskohteisiin muun muassa puhumalla seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa. Elämyksestä hyvä mieli

Artun, Sampon ja Jounin mielestä hyväntekeväisyystyö ei saa tulla taakaksi, sillä he tekevät sitä vapaa-ajallaan. He toivovat herättävänsä ajatuksia tempauksillaan. – Haluamme tempauksillamme auttaa muita ihmisiä tai yrityksiä huomaamaan, että jokainen voi vaikuttaa.

Tekemisen maku tulee Artun mielestä konkreettisesta toiminnasta, joka tuo myös elämyksiä niin tekijälle kuin saajallekin. Esimerkiksi ikkunanpesutempaus huipentui hetkeen, kun kolmikko pääsi juomaan 92-vuotiaan Ainon syntymäpäiväkahveja Nekalan päiväkeskuksessa. Elämyksen he tuottivat myös Diili-ohjelmaa fanittaneelle vantaalaiselle Marko Koivulle. Sataprossaa teki Markon asunnossa perusteellisen joulusiivouksen. Ja sen jälkeen tietenkin kahviteltiin. – Omalla työllä rahan kerääminen toisen hyväksi on palkitsevaa. Esiinnymme erilaisissa tilaisuuksissa puhujina, ja Jouni esiintyy myös stand up -koomikkona. Tilaaja päättää palkkion suuruuden. Ensi vuonna Sataprossaa aikoo järjestää Lapin Ylläksellä aikamoisen tempauksen. Jouni nimittäin näki unen, jossa sata shamaania soitti rumpuja yhdessä Metallican kanssa. – Metallica tulee keikalle Ylläkselle. Avustuskohde on tosin vielä valitsematta, Arttu kertoo.

ProudAge

Kun Suomi tekee vanhustyöstä menestyvän vientituotteen, vanhukset kehittävät itselleen uusia hittituotteita ja japanilaiset tulevat ottamaan niistä mallia. Sipoon vanhustyön päällikkö Helena Räsänen, futuristi Elina Hiltunen, SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner ja Proud Age -hankekoordinaattori Anna Pylkkänen väänsivät vanhustyön aivan uudenlaisiin sfääreihin. Teksti Kirsi Riipinen Kuvat Virpi Lehtinen Kuvitus Shutterstock

Vanhustyöstä

Suomibrändi

ProudAge

osi tarina Suomesta 2011 keväällä: 17-vuotias poika vaihtaa koulupäivän jälkeen valkoisen paidan päälleen ja suuntaa läheiseen vanhustenkotiin kesätöitä kysymään. Hoitajat ohjaavat oikean ihmisen pakeille. ”Mitä ajattelit tehdä täällä? Sinullahan ei ole minkäänlaista alan koulutusta.” ”Ei ole, olen vasta lukiossa. Mutta voisin siivota, jakaa ruokaa, syöttää, viedä asukkaita ulos ja pelata heidän kanssaan vaikka korttia.” ”Luuletko sinä tosiaan, että meillä on resursseja viedä heitä ulos? Tai pelata korttia?” Tuossako on meidän vanhustyömme kuva, kun väestön ikärakenne muuttuu dramaattisesti? Tarkoittaako tämä tulevaisuudessa sitä, että jos nyt ei ole resursseja ulkoilutukseen, tulevaisuudessa sänkyyn sidottuja vanhuksia valvotaan lähes pelkästään teknologian avulla? Vai hoitavatko lapset omat iäkkäät vanhempansa kotonaan kuten ennen vanhaan? Muuttaako vaurastuminen asenteet?

Vanhuutta ja vanhustyötä ei nykyisellään arvosteta. Opiskelija erikoistuu mieluummin lastenhoitoon kuin iäkkäämpiin. Vanhustyöhön, kuten kotihoitoon, palvelutaloihin tai pitkäaikaisosastoille on vaikea saada osaavaa henkilökuntaa. Miksi näin on käynyt? Mikael Jungner: Suuri osa ihmisistä pelkää kuolemaa, ja vanhuudessa rapistumisineen pelottaa oman kuoleman kohtaaminen. Olen ollut töissä pari kesää vanhusten sairaalassa, jossa näin keski-ikäisten omaisten paniikin. He näkivät sängyssä oman itsensä. Olisi iso juttu, jos osaisimme katsoa sängyssä makaavaa vanhusta toisin silmin ja pystyisimme näkemään hänet esimerkiksi aktiivisena asiakkaana. Miksei se olisi mahdollista? Asenteita on muutettu aiemminkin. Muistellaan vaikka, miten venäläisiä kohdeltiin Suomessa reilu kymmenen vuotta sitten. Kaupan ovessa saattoi lukea, että liikkeeseen ei saa tulla yli kahta venäläistä kerralla. Nyt jotkut suomalaiset haluaisivat muuttaa koulujärjestelmää siten, että voisimme palvella naapureita paremmin. Helena Räsänen: Asenteet muuttuvat, jos niin haluamme. Olemme Sipoossa visioineet tulevaisuutta, jossa kunnasta teh-

Mikael Junger: Ongelma on, että vanhuksilta on viety itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys ja arvostus, heidät nähdään bulkkina. Heidän kohtelustaan tulee mieleen 1960-luvun yliholhoava sosiaalihuolto. Vanhan ihmisen sisällä on kuitenkin kokonainen elämä, kuka oli sotasankari, kuka runoilija. Stereotypia on tehnyt heistä tuotteita, joita käsitellään raporteissa ja budjeteissa. Onneksi on ihmisiä, jotka näkevät stereotypioiden läpi, kuten teillä Sipoossa. Toivottavasti muut alkavat peesata ja ajattelu leviää.

dään ikääntyneiden halutuin paikka asua. Kun muut kehottavat ikääntyneitä menemään muualle, me toivotamme heidät tervetulleiksi. Ikäryhmään 65–100 vuotta mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, joukossa on toki raihnaisia mutta myös vauraita. Resursseja tietysti tarvitaan, mutta olen itse hyvin kyllästynyt jatkuvaan ruikutukseen niiden vähäisyydestä. Resursseja on, kyse on siitä, miten niitä käytämme. Muihin Pohjoismaihin verrattuna joudumme tulemaan vähemmällä toimeen, mutta yhtä lailla voimme kysyä, onko tärkeämpää viedä ulos mattoja vai vanhuksia.

Helena Räsänen Terveystieteiden maisteri Sipoon kunnan vanhustyön päällikkö Aiemmin töissä muun muassa Stakesissa ja Porvoon kaupungissa Mikael Jungner Oikeustieteen lisensiaatti SDP:n puoluesihteeri Yleisradion toimitusjohtaja 2005-2010

Elina Hiltunen Kauppatieteen tohtori Futuristi Töissä Finprolla

ProudAge

Mikael Junger Oikeustieteen lisensiaatti SDP:n puoluesihteeri Yleisradion toimitusjohtaja 2005-2010

Elina Hiltunen: Iäkkäämmät sukupolvet alkavat olla itsekkäämpiä ja äänekkäämpiä. Vaurastuvat vanhukset käyttävät rahaa yhä enemmän itseensä ja näkevät, kuinka heillä on aikaa ja koko maailma ulottuvilla. Viimeistään nyt kannattaisi ymmärtää asiakaslähtöisyys vanhustenhoidossa. Mikael Jungner: Perinnöt siirtyvät nykyään noin kuusikymppisille. He ovat merkityksellisen vauraita, minkä pitäisi muuttaa pelin luonteen. Ehkä ikääntyvien arvostus kasvaa kaupallisuuden kautta.

kaikkea Suomessa pitää muuttaa, jotta elämä on elämisen arvoista myös vanhuksena? Mikael Junger: Tarvitsemme vanhustyöhön hyvää johtamista. Nyt vanhustyöstä puuttuvat esimerkiksi kunnolliset mittarit, jotka erottaisivat hyvän ja huonon vanhustyön toisistaan. Eivätkö vanhukset voisi esimerkiksi netissä julkaistavissa asiakaskyselyissä kertoa kokemuksistaan ja asettaa eri laitoksia paremmuusjärjestykseen. Ongelmana on, että hoitotyö on säänneltyä toimintaa, ja hyvääkin tarkoittavan sääntelyn vastakohta on oman järjen käyttö, eikä sille jää nyt tilaa. Sääntely kuristaa myös johtamisen ketteryyttä. Lisäksi hoitotyö on aika autoritääristä, jossa toimitaan ja jota johdetaan hierarkkisesti. Olisi älyttömän tärkeää, että hoitava porukka tekisi työtään intohimoisesti. Mutta miten se on mahdollista, jos työntekijällä ei ole päätösvaltaa omaan työhönsä? Kun työltä viedään sen omistajuus, työntekijästä tulee suorittaja, mikä synnyttää katkeruutta. Kun tähän yhdistetään alan huono arvostus, saadaan rankka yhdistelmä. Pitää olla vahva persoona, jotta pystyy säilyttämään työssään lämmön. Onneksi moni onnistuu tässä, vaikka se vaatii kohtuuttomasti ponnisteluja. Asiakaslähtöisillä mittareilla oman työn menestyksen saisi näkyviin ja sääntelyä sekä autoritäärisyyttä olisi mahdollista keventää.

”Tarvitsemme suurempia korvia ja pienempää suuta.”

Anna Pylkkänen: Vauras ikääntyvä väki nostaa esiin uudenlaisia tarpeita. Esimerkiksi yhteisöllisestä asumisesta kiinnostutaan, tästä hyviä esimerkkejä on vaikkapa Hollannista ja Tanskasta. Siellä on mietitty myös, miten eri sukupolvia voitaisiin tuoda lähemmäs tosiaan. Hollantilaisilla on opiskelijoiden ja ikääntyneiden yhteisiä taloja. Vanhusten ei tarvitse asua yksin, ja opiskelijoille yhteisötalot käyvät halvemmiksi. Helena Räsänen: Muistetaan, että vanhukset eivät ole massaa vaan jokaisella on omanlaisensa toiveet ja tarpeet. Yhteisöllinen asuminen sopii joillekin, muttei suinkaan kaikille. Jotkut haluavat asua omassa kodissaan pitkään. Heitteille ei tietenkään saa jättää ketään, mutta vanhuksenkin asumisesta pitää päättää yhdessä hänen kanssaan. Keskeistä on, mikä on ihmisen oma tahto. Etenkin vanhalla polvella voi olla mielikuvia vanhustenkodista huonomaineisena raihnaisten talona, jonne hänet pakotetaan muuttamaan. Taustalla voi olla ikäviä asioita. Omaiset voivat haluta vanhuksen pois omasta kodistaan, jotta pääsisivät myymään sen. Elina Hiltunen: Vanhustyön haaste on pitkälle vedetty tehokkuuslähtöisyys. Homma vedetään aina samalla tyylillä eikä nähdä, miten paljon variaatioita siihen mahtuisi. Helena Räsänen: Meidän pitää kuunnella vanhuksia, tarvitsemme suurempia korvia ja pienempää suuta. Kun vanhuksia kuunnellaan, kuullaan samalla mielenkiintoisia tarinoita. Eivät kirstipaakkaset lopultakaan ole niin harvinaisia, joka kylässä on mielenkiintoisia ihmisiä. He hukkuvat massaan, jos emme osaa kysyä heidän taustojaan, mitä ovat tehneet, millaisia kouluja käyneet. Johtaminen uusiksi

Koulutukseen uudet painotukset

Helena Räsänen: Autoritääristä johtamista on ollut aina sosiaali- ja terveydenhuollossa. Joku ylhäältä sanoo, mitä on tehtävä. Kun näin on ollut aina, on vaikea tottua johtajaan, joka antaa valtaa. Mutta kyllä hoitoalan avainihmisetkin sanovat, että emmehän me itse mitään voi, poliitikot päättävät puolestamme. Mikael Jungner: Kyse on vaihtokaupasta, jossa työntekijä luopuu itsemääräämisoikeudesta ja saa tilalle stressittömän työn. Se on ikävä vaihtokauppa, sillä tilanteeseen turtuu. Jos valinnanvapaus lyödään yllättäen pöytään, alkaa ahdistaa. Kannatan itse lämpimästi johtamista, jossa johtaja ei itse tee asioita vaan saa taustalla valmentajana ja katalyyttina muut toimimaan. Jos vastaan tulee ongelmia, johtaja pystyy paneutumaan niihin saman tien, sillä rutiinit hoituvat muuten. Johtajalle jää aikaa olla valmiina.

Miten kauniit ajatukset saisi muutettua käytäntöön? Mitä

Anna Pylkkänen: Alan autoritaarisyys ja hierarkkisuus läh-

ProudAge

tevät jo koulutuksesta. Hoitajien koulutus on muuttunut aika vähän vuosien saatossa, edelleen kurssitetaan sisarhentovalkoisia. Koulutukseen pitäisi saada aivan uudenlaisia kokonaisuuksia, esimerkiksi itsensä johtamista. Hoitoalan koulutus painottaa liikaa teknistä osaamista, jossa suoritetaan hoitotoimenpiteitä. Huomiota pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän sosiaaliseen kanssakäymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi masennuksen tunnistamiseen pitäisi valmentaa huomattavasti paremmin. Lähihoitajat tuntevat usein alemmuutta työstään, vaikka he jos ketkä ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia ja vanhukset ovat hyvin kiitollisia heidän läsnäolostaan. Hoidon tärkeä lähtökohta pitäisikin olla vuorovaikutus, sitä olisi korostettava myös koulutuksessa paljon nykyistä enemmän. Opiskelijoille ja työhönsä valmistuville pitäisi tarjota mahdollisuuksia ja työkaluja olla vuorovaikutuksen mestareita.

tuotteen saisimme myös arvokkaasta ja elämyksiä tarjoavasta suhtautumisesta vanhuuteen. Tämä on aivan mahdollista, jos käyttäisimme asiaan yhtä paljon tarmoa kuin millä olemme markkinoineet puhdasta vettämme ja siihen liittyvää teknologiaa. Suomi voisi tehdä vanhustyöstä huikean kansainvälisen menestyksen. Elina Hiltunen: Tätä voisi jatkaa siten, että koska suomalainen peruskoulutus on kansainvälistä huippua ja sitä tullaan ihmettelemään eri puolelta maailmaa, tekisimme saman myös vanhustyölle. Viiden vuoden kuluttua japanilaiset ja kiinalaiset tulisivat benchmarkkaamaan sitä. Mitkä markkinat meitä odottavat!

”Edelleen kurssitetaan sisarhentovalkoisia.”

Helena Räsänen: Toivon, että koulutuksessa käytäisiin läpi myös ihmisen hengellisiä tarpeita, enkä tarkoita tällä vain kirkkoon kuulumisia. Kuolema pelottaa, mutta moni muukin asia voi ahdistaa. Vanhalla ihmisellä on mielessään valtavasti asioita, ja esimerkiksi riita oman lapsen kanssa voi vaivata. Ahdistavissa tilanteissa pitäisi kyetä kuuntelemaan ja auttamaan eikä vain jakaa lääkkeitä. Koulutuksessa ja käytännön työssä pitäisi ottaa nykyistä enemmän huomioon myös ikääntyvän seksuaalinen puoli ja muistaa, mikä valtava voimavara ihastuminen on. Vanhustyössä näemme, miten miehet alkavat ihastuttuaan ajaa partaansa ja naiset haluavat olla viehättäviä. Keski-ikäiset omaiset eivät tilannetta ymmärrä, heille olisi kyettävä selittämään miten hienosta asiasta on kyse. Mitä vahinkoa ihastumisesta voisi olla! Brändätään vanhusten vaipat

Entä sitten, kun johtaminen on uudistettu ja koulutuksen painotukset vaihdettu. Tälläkö selvitään? Ja millainen senioriyhteiskunta meillä sen jälkeen on? Mikael Jungner: Tarvitsemme kansallista strategiaa ja fiksua tuotteistusta. Suomi voisi lähteä brändäämään vaikkapa vanhusvaippojen Liberoa, jolle voisi olla huikea kysyntä. Myös suomalainen terveydellinen osaaminen on tuotteistamisen arvoinen. Meillä on käsittämättömän paljon tietoa kansakunnan terveydentilasta ja sen muutoksista sekä poskettoman hyvät lähtökohdat valjastaa tieto liiketoiminnaksi. Vienti-

Mikael Jungner: Kun Suomesta tehdään vanhustyön edelläkävijä, vanhuuteen liittyvä julkinen ja yksityinen toiminta liikuttaa miljardeja euroja. Alalla heittäydytään ja luodaan uutta, tutkimus ja tuotekehitys herättävät huomiota kansainvälisesti. Anna Pylkkänen: Ja vanhat ihmiset ovat mukana kehittämässä tuotteita.

Pienellä pääsee vaikuttavaan alkuun

Elina Hiltunen: Silloin ala on seksikäs ja houkutteleva. On coolia olla vanha! Vanhustyössä ei tuijoteta vain tuottavuuteen vaan korostetaan inhimillisyyttä. Vanhuustyöhön saadaan uusia angry birds -pelin kaltaisia menestystarinoita. Anna Pylkkänen: Ihmiset alkavat arvostaa vanhuutta. Länsimaisessa kulttuurissa ei nykyään nähdä vanhusten viisautta. Edelläkävijä Suomessa vanhojen ihmisten mielipidettä kuunnellaan ja tajutaan, miten paljon heillä on annettavaa. Eikä ihmisarvo ole enää kiinni toimintakyvystä. Ymmärrämme, miten tärkeä rooli ihmisen elämässä on esimerkiksi mielikuvituksella. Kansallisen strategian valmistuminen vie aikansa eikä koulutustakaan muuteta ihan hetkessä. Mitä konkreettista hyvää vanhustyössä voisi tehdä jo nyt? Helena Räsänen: Meistä keski-ikäisistä kukaan ei tiedä, millaista on olla ikäihminen, mutta ihannetapauksessa meillä kaikilla on oikeanlainen asenne. Osaamme asettua vanhusten asemaan ja pohtia, mitä itse vastaavassa tilanteessa haluaisin. Olisiko minusta mukava istua tuolla tavalla koko päivä? Samalla opimme kysymään oikeita asioita.

Anna Pylkkänen Lähihoitaja ja suggestoterapeutti, täydentänyt ammatillista osaamista taideterapiaopinnoin Nykyään työyhteisövalmentaja ja Proud Age -hankekoordinaattori Työkokemus hoitoalalta Suomesta ja Norjasta

ProudAge

Tanskalaisen Betaniahjemmet-hoitokodin motto on: Kaikki on mahdollista, kunnes toisin todistetaan. Teksti Marianna Laiho Kuvitus Jukka Salminen

Asenne ratkaisee

ikä erottaa Betaniahjemmetin Suomen ja valtaosasta Tanskankin hoitokodeista? – Asenne. Jo pelkkä asennemuutos parantaa hoidon laatua, Betaniahjemmetin johtaja Laust Sørensen vastaa. Hän puhui Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen TAKK:n järjestämässä seminaarissa helmikuussa. Tanskassa korostetaan vanhusten itsemääräämisoikeutta ja identiteettiä. Betaniahjemmetissä se tarkoittaa vanhuksen kohtaamista. – Vanhuksista on oltava kiinnostunut. Sørensenin mukaan että hoitokulttuuri ei kuitenkaan muutu, ellei johto edellytä muutosta. Henkilökuntaa on kannustettava järjestämään juhlia ja matkoja ja ylipäätään tekemistä vanhuksille. – Ihmisen identiteetti kasvaa vain tekemisen kautta. Kun tekee, oppii tietämään, mitä osaa ja mistä pitää. Perinteisesti hoitajat koulutetaan putsaamaan jälkiä ja palvelemaan, ei kohtaamaan vanhuksia. – Betaniahjemmettiin ei kannata tulla töihin, jos ei ole halukas osallistumaan yhteiseen toimintaan, Sørensen sanoo. Menoa ja meininkiä

Betaniahjemmet sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa isossa kerrostalossa, jonka omistaa metodistikirkko. Paikkoja hoitokodissa on 60 vanhukselle. Henkilökuntaa on saman verran. Mukaan on laskettu kuitenkin kaikki: johtajasta ja hoitajista fysioterapeutteihin, keittiötyöntekijöihin ja avustajiin. Tanskalaiset rakastavat ruokaa. Ruoasta puhutaan paljon myös Betaniahjemmetissa. Vanhukset ovat mukana suunnittelemassa viikon ruokalistaa. Tämän tästä vietetään yhteisiä isoja päivällisiä arkiruokailun lisäksi. Pieniä ja isoja juhlia on useita kuukaudessa. Osaan voivat osallistua omaisetkin. Lisäksi vuosittain tehdään kuusi pitkähköä matkaa, osa kotimaahan, osa ulkomaille. Betaniahjemmet omistaa kaksi bussia, joilla kierrellään viikoittain lähiympäristössä. Vanhukset päättävät, mitä he haluavat nähdä. Busseja ajavat vapaaehtoistyöntekijät, Sørensen sanoo. – Betaniahjemmetissä on myös vanha olohuone, joka on sisustettu kauniisti vanhoilla huonekaluilla, esineillä ja valokuvilla.

– Tässä huoneessa muistellaan, sillä muisteleminen on tärkeä osa identiteettityötä. Joustavasti yhteistyössä

Matkat ja juhlat kantavat eteenpäin: on jotain, mitä odottaa. Ja jotta jaksaa matkustaa ja tanssia juhlissa, kannattaa olla hyvässä kunnossa. Se taas motivoi osallistumaan liikuntaryhmiin, joita hoitokodissa on paljon. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi lisäävät itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. – Perinteisesti hoitaja käskee. Määräysten sijaan kannattaa näyttää, miten tehdään, seminaarissa puhunut Betaniahjemmetin fysioterapeutti Alaa Gamal sanoo. Hoitaja voi seisoa vanhuksen takana tai vieressä ja auttaa tekemään, voimistella mukana, siivota, tanssia, pelata pelejä. Betaniahjemmetissä henkilökunta ja vanhukset syövät aina yhdessä. – Vältämme syöttämistä. Mieluummin ohjailemme varovasti lusikkaa pitelevää kättä. Gamal kertoo tarinan vanhuksesta, joka ei suostunut osallistumaan yhteenkään liikuntaryhmään. Jututtaessaan miestä Gamal huomasi, että tämä oli nauttinut nuorempana erityisesti biljardin peluusta. – Niinpä aloimme pelata biljardia. Pelikäden piti olla tietenkin kunnossa, joten teimme välillä venytyksiä siinä biljardipöydän ääressä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tärkeä on keskustella vanhusten kanssa, keitä he ovat, mitä he ovat tehneet ja mitä he toivovat. Omaisten kanssa

Alaa Gamal sanoo, että aikaa säästyy, kun ottaa omaiset mukaan hoitotyöhön, koska he kyselevät hoidon perään joka tapauksessa. – Kun vanhukselle valitaan esimerkiksi pyörätuolia, kannattaa pyytää omainen mukaan tai ainakin kysyä, millaista pyörätuolia hän äidilleen ajatteli. Näin välttää jälkikäteiset keskustelut siitä, miksi äidille valittiin juuri tämä tuoli eikä jotain toista. Onko tämä kaikki vain rikkaita varten? – Ei, vakuuttaa Sørensen. Hänen mukaansa Betaniahjemmet tekevät tämän samalla rahalla kuin jossain toisessa hoitokodissa vain maataan ja istutaan aloillaan.

ProudAge

Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen kirjoittaa teoksessaan “Luova tila – tulevaisuuden työpaikka” innovatiivisuutta edistävästä tilasuunnittelusta. Tukiainen haluaa kannustaa työtilojen suunnittelussa uudenlaiseen ajatteluun, jossa otetaan huomioon ihmisen kaikki aistit. Teksti katariina luoma Kuvat Virpi Lehtinen

Tilalla on väliä

Luovat tilat vanhustyössä

Virikkeitä kaikille aisteille

Subin entinen kanavajohtaja kertoo kiinnostuneensa luovista tiloista työnsä kautta. – Luovia ryhmiä johtaessani huomasin, että inspiroiville tiloille on tarvetta. Työelämä on muuttumassa, sillä suuri osa niin sanotusta suorittavasta työstä on siirretty ulkomaille, jossa työvoima on halvempaa. Se mitä tänne jää, edellyttää nimenomaan luovaa ryhmätyötä. Vaikka kirjassa esitelty luovan tilan konsepti on suunnitel-

tu ensisijaisesti palvelemaan tuotekehitykseen erikoistuneita yrityksiä, sitä voidaan soveltaa myös hyvinvointipalveluihin kuten vanhustyöhön. Huolellisesti suunnitellut tilat edistävät hyvinvointia ja tarjoavat virikkeitä. – Kirjani pääteesinä on, että moniaistisuus tukee luovuutta. Moniaistisuus ei huomioi pelkästään tilan ulkonäköä tai toimintoa, vaan tavoitteena on virittää tila tunnelmalla, joka puhuttelee kaikkia aisteja. Tunnelmaa voidaan säädellä muun muassa valon määrällä, materiaalien pehmeydellä ja akustisella suunnittelulla. Myös tuoksuilla on voimakas vaikutus tunnelmaan, ja esimerkiksi Altzheimer-potilailla säilyy viimeisenä hajuaisti. Tilan äänimaailman suunnittelussa Tukiainen kiinnittäisi huomiota luonnossa esiintyviin ääniin. – Luonnonäänet ovat hyvin elvyttäviä ja siksi me nautimme luonnossa liikkumisesta. Myös musiikilla voidaan virittää ihmiset tiettyyn tunnelmaan. Monipuolinen äänimaisema on hyvin tärkeä etenkin näkövammaisille, jotka suunnistavat enimmäkseen kuulokuvien mukaan. Tukiainen haluaisi tuoda luonnon osaksi myös vanhainkotien visuaalista ilmettä.

untuu siltä, että vaikka eläkeikää jatkuvasti korotetaan, työpaikoilla ei ole vielä ymmärretty, miten tärkeää jaksamisen kannalta on se, minkälaisissa tiloissa työtä tehdään. Tilasuunnittelu nähdään aina vain kuluna eikä investointina, joka voisi tuottaa, Maaretta Tukiainen sanoo. Moodit Oy onkin erikoistunut tunnelmamuotoiluun ja luovuutta edistävien tilojen suunnitteluun. – Missionamme on luoda konsepteja, jotka lisäävät hyvää oloa, Tukiainen tiivistää.

”Leikkauspotilas, jonka ikkunasta näkyy puutarha, toipuu huomattavasti nopeammin kuin betoniseinää tuijottava kohtalotoveri.”

– Jos resurssit eivät riitä puutarhaan, niin pitäisi panostaa vähintäänkin ruukkukasveihin, Tukiainen sanoo. Visuaalisen ympäristön on huomattu vaikuttavan ihmisen paranemisnopeuteen: leikkauspotilas, jonka ikkunasta näkyy puutarha, toipuu huomattavasti nopeammin kuin betoniseinää tuijottava kohtalotoveri. – Jos näillä asioilla on merkitystä sairaille, niin miksei terveillekin vanhuksille! Helsingin Sanomien juttua lainatakseni: ”Kaunis maisema, parempi mieli”, summaa Tukiainen. Viinitarha vanhainkodissa

Toisaalta tilan täytyisi tarjota variaatioita myös tuntoaistille. – Ei kukaan meistä pidä megakliinisestä sairaalaympäris-

töstä, jossa ei ole mitään kodikasta. Kyllä rosoinen penkki ajan tuomine uurteineen herättää paljon enemmän tunteita kuin kaunis design-objekti, jolla ei ole minkäänlaista historiaa. Vanhoihin esineisiin sisältyy eletyn elämän läsnäolo. – Vanhainkodeissa voitaisiin käyttää enemmän esimerkiksi upottavia mattoja, joissa voi kävellä paljain jaloin. Myös liikkumiseen kannustavat asiat kuten keinutuolit ovat olennainen osa virikkeellistä ympäristöä. Useimmiten, kun ajatus jumahtaa, ihmisen on päästävä liikkeelle. Sisustusarkkitehti antaa erityismaininnan pariisilaiselle vanhainkodille, jonka yhteydessä on viinitarha. – Moni paikallinen vanhus on ollut nuoruudessaan kesätöissä viinitarhassa, joten sen hoitaminen on heille eräänlaista terapiaa. Suomessahan on kokeiltu jonkin ver-

Maaretta Tukianen Toimitusjohtaja yrityksessään Moodit Oy Kirjoittanut teoksen: Luova tila – tulevaisuuden työpaikka (Rakennustieto, 2010) Sisustusarkkitehti, kasvatustieteiden maisteri, elokuva- ja TV-tieteiden tutkinto Subin entinen kanavajohtaja, työskennellyt myös mm. kustannustoimittajana ja elokuvakriitikkona

– Vanhukset tarvitsevat askartelun ohella ”leikin tiloja”, joissa voidaan liikkua. Vanhustentalojen senioritanssit ovat esimerkiksi aivan mahtava idea. Ja yleisten TV-huoneiden lisäksi olisi hyvä olla pienempiä sohvaryhmiä, joissa vanhukset voivat seurustella pienemmissä ryhmissä. Luovuutta ja hyvinvointia lisäävät tilat voivat hyödyttää sekä vanhainkodin asukkaita että henkilökuntaa. – Luonnollisesti laitossuunnittelussa on huomioitava työn tuomat rajoitukset ja käytettävissä oleva neliömäärä. Luovat tilat on kuitenkin mahdollista integroida osaksi työympäristöä esimerkiksi liikuteltavilla kalusteilla, jolloin tilaa voidaan muunnella käyttötarpeen mukaan, Tukiainen kuvailee. Ihmisystävällisyys ennen kaikkea

ran ”kaverikoiria”, sillä lemmikkieläimillä on suuri stressiä laskeva vaikutus. Nykyään ollaan turhankin hysteerisen kliinisiä ja pelätään eläinpölyä, Tukiainen harmittelee. Yksityisyyttä ja yhteisöllisyyttä

– Vanhuksille pitäisi olla omia paikkoja, turvallisia soppia ja yksityisyyttä. Esimerkiksi ikkunasyvennykset voivat tarjota rauhallisen paikan, jossa saa samalla olla lähellä luontoa. Lisäksi vanhuksilla pitäisi olla mielekäs paikka omille tavaroille – muutakin kuin sairaalan pöytä. Tukiainen korostaa, että vanhuksille on suotava mahdollisuus yksityisyyteen. Samalla hän muistuttaa yhteistoiminnallisten tilojen tärkeydestä.

Kuluneen vuoden aikana Tukiainen on järjestänyt lukuisia työpajoja, joissa ihmiset suunnittelevat yhdessä unelmiensa työpaikan. – Siinä joutuu käymään aika paljon elävää dialogia, sillä ihmisten mielikuvat voivat olla hyvinkin erilaisia. Suunnittelijan on kuitenkin huomattavasti helpompi aloittaa suunnittelutyö selkeän vision pohjalta, kun tietää, minkälaiset ratkaisut parhaiten palvelevat ihmisiä. Johtajan asemassa olen saanut useampaan otteeseen taistella näiden asioiden puolesta ja nähnyt tapauksia, joissa prosessit eivät ole aina menneet työntekijöiden näkökulmasta parhaalla tavalla. Tukiainen on vakuuttunut, että huolellinen tilasuunnittelu voi parhaimmillaan tuoda säästöjä. – Jos ympäristöllä ei olisi merkitystä, niin miksi niin monet menevät kihloihin Pariisissa? Tai jos tiloilla ei ole merkitystä, miksi miehet rakastavat liitereitä? Panostamalla vanhustenkotien ympäristöön ja hoitotilojen positiiviseen tunnelmaan lisätään vanhusten hyvinvointia, ja sitä kautta lääkityksen tarve vähenee. Näin ollen tilasuunnittelu ei ole pelkästään meno, vaan sijoitus hyvinvointiin ja inhimillisempään yhteiskuntaan.

ProudAge

Mika Helin Vanhusten taidepiirien vet채j채 vuodesta 2008 Kuvataideakatemian ensimm채isen vuoden opiskelija

aiteilija Mika Helin on toiminut vanhusten taidepiirien

– Ihanteellisinta olisi, jos kaikilta kulttuurin aloilta mu-

ohjaajana vuodesta 2008. Palvelutalojen ja vanhain-

siikista teatteriin olisi käytössä työryhmä, joka pureutuisi

kotien arkea seurannut mies onkin yhtä mieltä sisus-

asiaan. Vanhukset ovat olleet yhteiskuntamme hyvinvoinnin

tusarkkitehti Maaretta Tukiaisen kanssa siitä, että luovat

rakentajia, joten olisi vain kohtuullista, että kulttuuripalvelut

tilat voisivat hyödyttää sekä vanhuksia että henkilökuntaa.

tuotaisiin myös heidän ulottuvilleen.

– Olen pohtinut paljon sitä, miten työympäristöä kehittämällä tilasta saataisiin kaikille osapuolille miellyttävämpi ja

Tuloksellisuus on toissijaista

virikkeellisempi. On tärkeää, että vanhuksilla on tiloja, joissa

Taiteilija on saanut runsaasti positiivista palautetta pitämis-

he voivat toteuttaa itseään.

tään taidepajoista.

Helinin mukaan tiloissa tulisi huomioida niin esteettiset kuin toiminnallisetkin näkökulmat. – Muotoilun ja värien lisäksi pitäisi pohtia, miten uutta teknologiaa voitaisiin soveltaa paremmin palvelemaan vanhuksia. Myös luonnon elementtien läsnäolo vähintäänkin kasvillisuuden ja äänimaailman kautta ovat tärkeitä vanhainkodeissa.

– Olen pitänyt neljän hengen pajaryhmiä muun muassa vaikeasti dementoituneille, ja on ollut kiinnostavaa huomata, miten heidänkin piirtämistaitonsa kehittyvät. Tuloksellisuus on Helinin mielestä kuitenkin toissijaista, sillä tärkeintä on tarjota positiivisia elämyksiä. – Autan heitä visualisoimaan maailmaa myös keskustelujen kautta. Aina ei tarvitse piirtää tai maalata, vaan epätietoisuuden kaoottisuus voi helpottua hetkeksi, kun vain saa

Passivoiva ympäristö masentaa

olla osa yhteisöä ja keskustelua. Vanhusten hymyt kertovat,

Tukiaisen tavoin myös Helin on moniaistisuuden puolesta-

että pajoille on paikkansa.

puhuja. – Luova tila aktivoi runsaasti kaikkia aistejamme. Työs-

Tekemisen ja erilaisten aistivirikkeiden kuten tuoksujen kautta kullekin osallistujalle herää erilaisia muistoja.

säni vanhusten parissa olen huomannut, miten voimakkaita

– Jonkun mieleen voi muistua esimerkiksi tuttu resepti

muistireseptoreita aistimme ovat: hajut, maut, näköhavain-

lapsuudesta. Pienetkin asiat ovat tärkeitä, sillä muistamisen

not ja äänet herättävät muistoja ja sitovat meidät aikaan ja

kautta ihminen kokee olevansa paremmin sidoksissa tähän

paikkaan, taiteilija kuvailee.

maailmaan.

Hän korostaa, että virikkeellisen, kaikkia aisteja puhuttelevan ympäristön luomisen tulisi olla tilojen suunnittelun lähtökohta.

Pienissä ryhmissä keskustelulle on hyvin aikaa. – Suosin pieniä ryhmäkokoja, sillä haluan olla aidosti läsnä jokaiselle osallistujalle. Kyse on viime kädessä hyvin

– Tässä olisi yrityksille iso markkinarako, jota kannattaisi

yksinkertaisesta asiasta: ihmisistä välittämisestä. Välillä tun-

lähteä innovoimaan. Tällä hetkellä palvelukotien ympäristö

tuu, että länsimaisessa yhteiskunnassa se olisi opeteltava

on usein hyvin passivoiva, mikä masentaa vanhuksia. Myös

uudestaan. Jokin tässä ajassa on omituista, kun ihmisarvo

työntekijöiden näkökulmasta työympäristö on usein liian

tuppaa unohtumaan, Helin sanoo.

staattinen, Helin harmittelee. Hän toivoisikin, että kulttuurialan ihmisten ammattitaitoa hyödynnettäisiin aikaisempaa enemmän vanhainkodeissa ja muissa hoitolaitoksissa.

Hän kuitenkin lisää, että positiivisempiakin tuulia on ollut havaittavissa. – Viime aikoina asiaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota, mutta paljon on vielä kehitettävää.

ProudAge

P채채llimm채inen tunne on helpotus, kun muististaan huolestunut ik채ihminen kuulee, ettei esimerkiksi nimen muistamattomuus ole sairauden oire. Teksti Paula Launonen Kuvat Virpi Lehtinen

Vahva muisti <<

ProudAge

Matti ja Sinikka Kolehmainen saivat uutta virtaa jo ennestään virkeään arkeensa.

iina Sillanpään Säätiön muistisairauksien ehkäisyä edistävässä kolmivuotisessa hankkeessa järjestettiin parikymmentä kurssia, joille osallistui yli kaksisataa 55–75-vuotiasta pääkaupunkiseudun asukasta. Hankkeen tuloksena syntyneen valmennusmallin pohjalta aletaan Muista Pääasia -kursseja järjestää muiden muassa työväen- ja kansalaisopistoissa. Säätiö tuottaa ryhmien ohjaajille tarkoitetun oppaan, joka sisältää myös kuhunkin aihekokonaisuuteen liittyvät diat, tehtävät ja harjoitukset. – Tarjoamme valmiin mallin, jonka mukaan kymmenen kerran kurssi on helppo järjestää, kertoo kursseista vastannut Ulla Arifullen-Hämäläinen. Arifullen-Hämäläisen mukaan aivojen hyvinvoinnista huolehtiminen on ajankohtaista juuri nyt, kun suuret ikäluo-

kat ovat jäämässä eläkkeelle. – Muistin huolto on tärkeää myös viisi- ja kuusikymppisille, joilla on edessään vielä runsaasti työvuosia. Valinnat uusiksi

Sinikka ja Matti Kolehmainen osallistuivat Helsingissä 65–75-vuotiaiden ryhmään. Pariskunta kiittelee sekä iloista ilmapiiriä että vahvaa sisältöä. Luennoilla kuultiin asiaa muiden muassa ravitsemuksesta, liikunnasta ja unesta. Teemoista keskusteltiin muiden ryhmäläisten kanssa. Yhdessä pohdittiin, minkälaisia ongelmia kullakin on ollut oman muistinsa kanssa, ja minkälaisilla keinoilla muistia voi parantaa. – Ryhmä oli aivan mahtava. Joku oli ehkä hiljainen, mutta kukaan ei ollut jörrikkä. Jokaisesta tapaamisesta jäi ko-

”Muistin huolto on tärkeää myös viisi- ja kuusikymppisille, joilla on edessään vielä runsaasti työvuosia.” tiin vietäväksi konkreettisia keinoja, joilla omaa elämää voi muuttaa aivojen terveyttä edistävään suuntaan, Sinikka Kolehmainen kertoo. Kolehmaisten arjessa kurssin anti tuntuu päivittäin. Kovat eläinrasvat ovat vaihtuneet pehmeisiin kasviöljyihin, suola on poistettu maustehyllystä. Matti on alkanut uinnin ohella harrastaa vesijuoksua ”niin että hiki lentää” ja Sinikka vetää kuntosalilla juuri hänelle suunnitellun kunto-ohjelman kolmesti viikossa. Muutama kilokin on pudonnut. – Se oli yllätys, että vedellä on tärkeä rooli aivojen hyvinvoinnissa. Esimerkiksi kahvin ja mustan teen kanssa pitäisi aina muistaa juoda vettä, koska kumpikaan niistä ei lisää kehon nesteytystä vaan päinvastoin kuivattaa, Matti Kolehmainen lisää.

Miina Sillanpää (1866–1952) oli uranuurtaja ja kansalaisvaikuttaja. Hän toimi kansanedustajana 38 vuotta ja oli Suomen ensimmäinen naisministeri toimiessaan toisena sosiaaliministerinä 1920-luvulla. Miina Sillanpään Säätiön painopistealueet ovat vanhustyö, lääkinnällinen ja sosiaalinen kuntoutus, kansanterveyden kehittäminen ja tutkimus sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Säätiö tarjoaa monipuolisia palveluita sekä toteuttaa yleishyödyllisiä tutkimus- ja kehityshankkeita.

Vaikutukset tutkittiin

Muista Pääasia -kurssin idea on nimenomaan se, että osallistujat saavat tietoa, pohtivat asioita yhdessä ja hyödyntävät vinkkejä omassa elämässään. – Joku voi löytää lukemisen ilon, toinen innostuu liikunnasta, ja kolmas ottaa onkeensa hyvää unta edistävät keinot, Ulla Arifullen-Hämäläinen luettelee. Keskeinen osa Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutettua hanketta on tutkimus, jonka tulokset julkaistaan keväällä 2011. Tiedonkeruu tehtiin modernisti kännykällä. Sinikka Kolehmainen on saanut tietää, että hänen reagointinopeutensa ja lyhytaikainen mieleenpainamisensa ovat parantuneet samoin kuin muisti ja oppiminen. Miina Sillanpään Säätiön nettisivuilla www.miinasillanpaa.fi julkaistaan toukokuussa 2011 maksuton Muista Pääasia -ohjaajan opas ja kesäkuun puolivälissä koko hankkeen tutkimusraportti.

Innovatiivinen Taavetinpuisto

Konkreettinen esimerkki ikäihmisten päivittäistä hyvinvointia parantavasta hankkeesta on Taavetinpuisto. Puisto toteutettiin yhdessä Helsingin kaupungin kanssa Pikku Huopalahteen. Suomalaisten perinnekasvien ja puiden somistamassa puistossa ikäihminen voi tavata muita sekä harjoittaa tasapaino- ja lihasvoimaa turvallisilla välineillä. Kaiteiden reunustamalla reitillä huonokuntoinenkin voi kävellä, ja italialaisten kaupunkien mukaan nimetyillä penkeillä lepäillä. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa saman päivän aikana Roomasta Sorrentoon ja Milanosta Firenzeen!

ProudAge

TYÖYHTEISÖVALMENNUKSET • SEMINAARIT • TYÖKULTTUURIN KEHITTÄMINEN

INSPIRAATIOTA VANHUSTYÖHÖN

”Todellinen tutkimusmatka ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan uusin silmin katsomista.” Marcel Proust

www.inspironet.fi

Kivenheiton päässä Pornaisten kirkolta kääntyy paljon lupaava tienpätkä: Onnentaival. Metsätie päättyy hoivakoti Onnentäyttymyksen pihaan. Teksti Reija Kokkola Kuvat Virpi Lehtinen

Elämää

luonnon keskellä <<

ProudAge

aivas kaartuu korkealla, ja taustalla avautuu avara peltomaisema. Joki kiemurtelee peltojen välissä. Maisemaa ei ole haluttu peitellä sisällä talossakaan. Avaran ruokailu- ja oleskelutilan suurista ikkunoista voi katsella avautuvan maiseman vaihtumista vuorokauden ja vuodenaikojen mukana. – Kettu käy pihalla päivittäin ja talvella ihailimme pellolla höyryäviä hirviä. Luonto on todellakin tässä lähellä, kertoo Onnentäyttymyksen vastaava sairaanhoitaja Pia-Mari Huusko. Onnentäyttymys avattiin viime kesänä lyhyt- ja pitkäaikaista ympärivuorokautista hoivaa tarvitseville ikäihmisille. Vaikka puitteet olisivat kuinka upeat, ei vanhus tai muistisairas välttämättä tunne oloaan kotoisaksi, elleivät hoito- ja muu henkilökunta sekä vanhustyön ideologia kohtaa ikääntyneen asukkaan toiveita. Onnentäyttymyksessä on tarjolla perinteisten hoitokeinojen lisäksi vaihtoehtoishoitoja. Aina kuitenkin toimitaan asiakkaan ehdoilla. – Tarjoamme hartiasärkyyn lämpötyynyä ennen särkylääkettä.

Kirveskosken koulun 4 A -luokan oppilaat esittävät laulujaan ja runojaan.

Annamme myös muita hoivapalveluja, kuten niska- ja päähierontaa, Pia-Mari Huusko kertoo. Muutamat asukkaat maksavat hoidon itse, mutta suurin osa asustaa Onnentäyttymyksessä kunnan maksusitoumuksen turvin. Asukkaista suurin osa on naisia. Tarkoitus on, että kaikki Onnentäyttymyksen asukkaat elävät tätä päivää. Vaikka vanhimmalla asukkaalla, Aino Niirasella, on ikää jo 93 vuotta, se ei tarkoita sitä, että hänet olisi jätetty muistojen maailmaan. Helsingissäkin asunut pirteä rouva ulkoilee mielellään, ja hän iloitsee luonnon kauneudesta keskellä viimaakin. Kodinomaisuus näkyy kaikissa toiminnoissa. – Asukkaat valitsevat itse vaatteensa ja osallistuvat arkitoimiin kukin halunsa ja vointinsa mukaan. Naiset pukeutuvat mielellään kauniisti ja laitattavat hiuksia, ripsiä ja kulmia, Huusko kertoo. Hoitajien hyvinvointi heijastuu arkeen

Onnentäyttymyksessä tarjotaan terveellistä, luonnonmukaista kotiruokaa. Kello on jo yli puolen päivän, ja keittiössä tuoksuu ihanalta. Tänään syötiin kanakeittoa. Kun asukkailta kysyy ruokatoiveita, tuskin kukaan pyytää gourmetmenuiden ihmeitä. Yrjö Ursin kertoo, ettei hän ole saanut lanttu- tai kalakukkoa 50 vuoteen. – Nyt sitä laitetaan Yrjölle, lupaa lähihoitajaksi opiskeleva Kati Simoinen. Onnentäyttymyksen henkilökunnan hyvinvointi on tae myös asukkaiden hyvinvoinnista. Toimitusjohtaja Carita

Haapsaaren ja sairaanhoitaja Pia-Mari Huuskon lisäksi hoivakodissa työskentelee lähihoitajia ja yksi lähihoitajaopiskelija, Kati Simoinen. Kun Simoinen istahtaa hieromaan Ossi Oksasen hartioita, puhe kääntyy jälleen ikkunoista avautuvaan näkymään. – Viime viikolla taivas värjääntyi purppuraiseksi. Näkymä ei ole koskaan samanlainen. Kaunis ympäristö ja hyvä tunnelma auttavat myös meitä jaksamaan. Aino Niirasta hymyilyttää. Onnentäyttymyksen oma lemmikkikissa, Elli, tassuttelee paikalle. Elli se vasta tekeekin omaa tärkeää hoivatyötään. Se työntää kuononsa kaikkialle, missä tapahtuu. – Yöt se nukkuu mieluiten Ainon jalkopäässä, Pia-Mari Huusko kertoo. Vapaaehtoistyöntekijä Toini Virkki-Jukarainen käy Onnentäyttymyksessä pari kertaa viikossa. Hän kertoo Yrjö Ursinin syntymäpäiväjuhlista, joita vietettiin edellisellä viikolla. – Me lauloimme ja tanssimme. Täällä tulee vierailijallekin hyvä olo. Linja-auton kuljettajana itsensä elättänyt Yrjö Ursin hakee päivän postin, soittaa haitaria, nikkaroi ja maalaa. – Odotan kesää. Mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan, hän pohtii. Lapsivieraat ilahduttavat

Tänään Onnentäyttymyksessä on erityinen päivä. Kirveskosken koulun 4 A -luokan oppilaat saapuvat yhtenä mylläkkänä

ProudAge

Elli-kissa tekee omaa tärkeää hoivatyötään.

”Hoitotyössä vallitsee luovuus, vapaus ja yksilöllisyys. Kiireen tuntua ei ole.” Yrjö Ursinin haitarimusiikki houkuttelee paikalle.

hoivakodin aulaan. Oleskelutila täyttyy äkkiä lasten äänistä. Eeva Lottanen on juuri juonut kahvinsa. Hänen silmänsä alkavat loistaa, kun lapset esittävät lauluja ja runoja opettaja Päivi Laitisen säestäessä pianolla. Oravanpesä-laulu lauletaan yhdessä. – Tuttu laulu. En vain muista sanoja äkkiseltään. Mutta on niin mukavaa nähdä täällä lapsia. He esiintyivät oikein nätisti, Lottanen kiittelee. Esiintyjät saavat palkinnoksi mehua ja keksejä. Käynti Onnentäyttymyksessä tuo mukavaa vaihtelua koulupäivään. Milla Koskipirtti ja Henrietta Huuhtanen esittivät yhdessä Orava-runon. - Olemme haastatelleet täällä asuvia vanhuksia. Keksimme heille kysymyksiä ja kirjoitimme vastaukset paperille. Se on

nyt koulun seinällä, tytöt kertovat. Sitten sanotaankin kiitos ja näkemiin. Uusi käynti sovitaan parin kuukauden päähän. Vapaaehtoistyöntekijä Toini Virkki-Jukarainen pyytää Yrjöä hakemaan haitarin, ja pian alkavat tutut Metsäkukkiavalssin sävelet soida. Haitarimusiikki houkuttelee myös rollaattorin avulla kulkevan Ossi Oksasen paikalle. Aino pyytää muita tanssimaan, vaikka itse ei enää tanssikaan. Muistoja ja politikointia

Onnentäyttymyksessä hoitotyössä vallitsee luovuus, vapaus ja yksilöllisyys. Hoitotyöstä ei haluta tehdä rutiininomaista. Kiireen tuntua ei ole. Henkilöstö on sisäistänyt sen, että

jokainen asukas on oma yksilönsä omine tunteineen. Jokaisen elämä on kiinnostava tarina. Kosketus on tärkeä osa myös ikääntyneen ihmisen elämää. - Hoitotyö on yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Se on elämää, kiteyttää Huusko. Hänen äitinsäkin piipahtaa usein juttelemaan asukkaiden kanssa. Myös paikalla käyvien miespuolisten omaisten juttuseura on tervetullutta miesasukkaille. - Silloin saatetaan käydä läpi sota-ajan muistoja. Kaikkein kipeimpiäkin, niitä joista ei muuten puhuta. Nämä asiat saattavat vaikuttaa yöuniin, mutta tärkeää on kuitenkin puhua, Huusko painottaa. Mutta muistojakin enemmän asukkaita puhuttavat päivänpolttavat asiat. Politiikka, uutiset, mielenkiintoiset tapahtumat. - Täällä luetaan paljon lehtiä. Televisiota emme tuoneet oleskelutilaan lainkaan. Seuraamme toki tv-uutisia ja muita ohjelmia. Sekin on yhteisöllistä. Katsotaan yhdessä, koetaan yhdessä, kommentoidaan ja jutellaan. Onnentäyttymyksessä kuunnellaan myös paljon musiikkia. Vanhat kappaleet tuovat muistot mieleen. Yksi suosikkiajanvietteistä on levyraati. - Laitetaan kappale soimaan, ja sitten arvioidaan sitä, Huusko hymyilee. Kevätaurinko paistaa isolle kuistille. Onnentäyttymyksen väki kerääntyy odottamaan auringonlaskun purppuraa.

Älä ulkoista vastuuta vanhustyön kehittämisestä itsesi ulkopuolelle. Tehkää vanhustyön kehittämisestä monialaista. Ottakaa seniorit mukaan kehittämään alaa. Visioikaa rohkeasti, uskaltautukaa muutokseen. Hakekaa ratkaisuja. Etsikää vaihtoehtoja. Valitkaa toimivin. Asenne ratkaisee! Aina on tehtävissä jotakin asioiden kehittämiseksi. Anna Pylkkänen 93-vuotias Aino Niiranen ulkoilee mielellään.

ProudAge

Helsingin Kaupunginteatterissa luodaan katsaus vanhainkodin arkeen. Raila Leppäkosken ohjaama Viimeinen valssi tuo näyttämölle joukon koskettavia, toisinaan koomisia mutta ennen kaikkea tunnistettavia henkilöhahmoja. Teksti Katariina Luoma Kuvat Virpi Lehtinen

Näyttämönä

vanhuus V 58

jessa. Kaiken keskiössä ovat vanhukset, joista jokainen on omalla tavallaan suuri persoona. Viimeisen valssin kantava voima onkin valovoimaisessa näyttelijäkaartissa. Inspiraatiota ympäristöstä

Leena Uotila ja Ulla Tapaninen esittävät vanhustenkodin asukkeja: Maikkia ja Inkeriä. Maikki on rääväsuinen nautiskelija, jonka ajatukset pyörivät lähinnä seuraavan kahvitteluhetken tai Seppo Maijalan esittämän Hanneksen ympärillä. Dementiaa sairastava Inkeri ei sen sijaan tahdo millään sopeutua uuteen ympäristöön, vaan kaipaa omaan kotiinsa. – Jo alussa ohjaaja kiinnitti huomiomme siihen, että osa vanhuksista on tullut melkein lapsiksi, Leena Uotila kuvailee. Hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. – Seurasin vanhusten kotihoitoa aika monta vuotta,

anhainkodin rutiininomainen arki ja läheisten poismeno saavat osan asukkaista toivomaan kuolemaa. ”Joskus minun tekisi mieli tappaa itseni”, toteaa pyörätuolissa istuva Olli (Antti Litja). Ikuinen naistenmies Axel (Tom Wentzel) sen sijaan suunnittelee uutta avioliittoa ja torppaa Ollin itsetuhoiset ajatukset toteamalla: ”Miksi? Kuolethan sinä kumminkin.” Esitys keinuu komedian ja tragedian välimaastossa. Vitsejä ammennetaan vanhuuteen liittyvistä kliseistä, ja huumori on mustan puoleista. Vanhukset viihdyttävät itseään lukemalla kuolinilmoituksia: ”Katsotaan onko tänään hauskoja vainajia” tai suunnittelemalla hautajaistensa ohjelmaa. Samalla ollaan kiitollisia siitä, että alityöllistetyn vanhainkodin asukit eivät sentään kuulu suureen ikäluokkaan: ”Sitten sitä kusessa ollaan, kun ne alkavat ruikkia alleen”, toteaa Ulla (Riitta Havukainen). Viimeisen valssi ei ole juonivetoinen rempseä ralli, vaan kuvaa pieniä hetkiä vanhainkodin verkkaisessa ar-

ProudAge

Aluksi sitä tekstiä vaan lukee ja maistelee, ja vasta loppuvaiheessa aletaan leipoa, Ulla Tapaninen kuvaa roolityön syntymistä.

kun äidilläni kävi kotipalvelu loppuvaiheessa joka päivä. Hän meni myös joksikin aikaa muistihäiriöisten palvelukotiin. Sieltä jäi varmasti vähän rakennuspalikoita tähänkin rooliin. – Aika paljonhan näyttelijät imevät erilaisia asioita itseensä, mutta tietysti joskus tulee sellaisia rooleja, ettei pysty mitään näkemäänsä tai kokemaansa suoraan hyödyntämään. Ja Ulla Tapaninen jatkaa: – Jos tehdään jotakin kuningatar Elisabethia, niin ei siinä voi kauheasti omaa kokemusmaailmaansa hyödyntää. Kun taas tämä näytelmähän on hyvin vahvasti tätä päivää. Näyttelijät vierailivat myös paikallisessa vanhainkodissa, josta Tapaninenkin kertoo saaneensa muutamia käytännön ideoita roolihahmoonsa. – Näin siellä erään tädin nojaamassa kävelykeppiinsä puolillaan oleva maitolasi toisessa kädessään ja mietin, että se voisi sopia Maikin ensimmäiseen kohtaukseen. Eli ihan näinkin pieniä nyansseja voi poimia ympäristöstään. ”Kyökkirealismi” ei toimi teatterissa

Sekä Uotila että Tapaninen ovat pyrkineet tekemään mahdollisimman uskottavan roolityön. – Kun esittää itseään huomattavasti vanhempaa, on entistä

tärkeämpää hyödyntää näkemäänsä ja kokemaansa uskottavuuden tavoittamiseksi, sanoo Tapaninen. – Lähtökohtaisesti näyttelijäntyössä on kysymys siitä, että tehdään uskottavia ihmiskuvia. Se pätee erityisesti tämän tyylilajin esityksiin. Tietenkin omalta kohdaltani voi sanoa, että esitän aina hieman karrikoiden, sillä teatterissa ei täydellinen realismi toimi. Ei lavalle voi mennä ihan tällä tavalla jutustelemaan, eihän sitä katsoisi pirukaan. Tapaninen vertaa roolityön syntymistä leipomiseen. – Ohjaaja ikään kuin antaa meille tykötarpeet tehdä taikinan. Aluksi sitä tekstiä vaan lukee ja maistelee, ja vasta loppuvaiheessa aletaan leipoa. Vanhainkodin hiljainen arki

Vaikka uskottavan roolityön tekeminen edellyttää kykyä eläytyä toisen ihmisen nahkoihin, rooli täytyy oppia jättämään työpaikalle. – Ei niitä rooleja muutenkaan mukana kanneta enää sen jälkeen, kun teatterin ovi menee kiinni. Kuuppa menisi sekaisin, jos tuolla pyörisi niiden kanssa pitkin pihoja. Ja ovathan nämä vanhustenhuollon ongelmat olleet jo ennestään tiedossa, että ei kai sitä ole sen enempää kauhuissaan kuin

ennen näytelmääkään, Ulla Tapaninen miettii. Näyttelijät sanovatkin, ettei esitys ole muuttanut heidän suhtautumistaan omaan ikäänsä tai vanhenemiseen ylipäätään. – Omaa ikääntymistä yrittää lähinnä olla ajattelematta, Leena Uotila naurahtaa. – Yleisöltä on kyllä tullut paljon palautetta että ” just tommosta se on” tai että heidän äitinsä on juuri tuollainen. Tämä näytelmä perustuu olemassa olevaan totuuteen, vaikka jotkut kriitikot ovatkin valittaneet, että miksi tässä ei tapahdu mitään. – Helsingin Sanomien kriitikko sanoi arvostelussaan, että ”näyttämö pyörii, mutta vauhti ei päätä huimaa”. No pitäisikö sen tämmöisessä paikassa muka päätä huimata? Hän oli laittanut sen ikään kuin negatiiviseen sävyyn, mutta kas kummaa, hän tietämättään osuikin ihan oikeaan, Tapaninen toteaa sarkastisesti. ”Avun saamisen pitäisi olla itsestäänselvyys”

Merja Larivaara esittää vanhainkodin tarmokasta ja hyväsydämistä osastovastaavaa, Elsaa. Sairaanhoito-oppilaitoksessa alkujaan opiskelleella Larivaaralla onkin kokemusta myös hoitotyöstä. – Työskentelin jonkin aikaa pitkäaikaispotilaiden vuodeosastolla ennen kuin pääsin Teatterikorkeakouluun. Siinä mielessä ymmärsin eri tavalla, mistä tässä näytelmässä puhutaan. Lisäksi Larivaara on kiertänyt dementia- ja vanhainkodeissa soittamassa hanuria ja laulamassa. Hän kertoo suhtautuneensa vanhempiin ihmisiin kunnioittavasti nuoresta pitäen. – Näytelmässä Elsa sanoo, että ”minä tykkään vanhoista ihmisistä” ja se on kyllä yksi yhteen. Ei tietenkään voi sanoa, että jos on vanha ihminen, on automaattisesti mukava. Mutta noin pääosin pidän vanhoista ihmisistä, sillä kunnioitan heidän elämänkokemustaan ja näkemyksiään. Haluaisinkin, että vanhoja ihmisiä kohdeltaisiin silkkihansikkain. Avun saamisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Larivaara toivoo, että yhteiskunnassa kiinnitettäisiin enemmän huomiota sekä lasten- että vanhustenhoitoon: että lapset ja nuoret saataisiin hyvin hoidettua. – Jos siinä onnistuttaisiin, tässä välimaastossa ei olisi niin paljon ongelmia. Sitten seuraava kohta, jossa ihminen alkaa todella tarvita apua on vanhuus. Kyllä ne poliitikot puhuvat sitä sun tätä, mutta näin yksinkertainen ja pieni asia, niin tätäkö ei saada hoidettua, Larivaara hämmästelee. – Ihmiselle pitäisi antaa arvokas vanhuus, ja jos hän siinä apua tarvitsee, niin kyllä se pitäisi olla järjestetty. Välillä tuntuu, että tämä yhteiskunta on kiinnostunut vasta sitten, kun puhutaan rahasta. Lapset tai vanhukset eivät ”tuota” riittävästi.

Leena Uotila sai omaan rooliinsa rakennuspalikoita omasta äidistään.

Carin Mannheimer: Viimeinen valssi. Suomennos Liisa Urpelainen, ohjaus Raila Leppäkoski, puvut Maija Pekkanen, musiikki Pirjo Bergström, koreografia Riikka Räsänen, valot Kari Leppälä, äänet Kirsi Peteri, kampaukset ja peruukit Jaana Nykänen ja Ari Haapaniemi. Rooleissa: Riitta Havukainen, Sara Paavolainen, Ulla Tapaninen, Leena Uotila, Antti Litja, Seppo Maijala, Tom Wentzel, Merja Larivaara, Sami Hokkanen, Anitta Niemi, Petri Johansson, Jonna Järnefelt ja Pirjo Bergström. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 21.1.2010.

ProudAge

Jokaiselle

Ole avoin uudelle. Elämä ja työelämä muuttuvat joka tapauksessa koko ajan. Utelias asenne kantaa!

Lue Marko Kulmalan kirja ”Kasvu”. Lue Alf Rehnin Kiitä. kirja ”Vaaralliset ideat”.

1 0 1

ilmaista ideaa Ideat Anna Pylkkänen

Hymyile! Naura! Se ei vaadi aikaa tai rahaa.

Jos vanhustyö on mielestäsi ”paska duuni”, mieti, miltä sinusta tuntuisi saada hoivaa henkilöltä, joka ajattelee niin. Harkitse vakavasti alan vaihtoa.

Lue Jörn Donnerin kirja ”Kuolemankuvia”. Epäile vähemmän. Kyseenalaista enemmän.

Lue Merete Mazzarellan kirja ”Hyvä kosketus”.

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Uskalla enemmän. Pelkää epäonnistumisia vähemmän.

Lue Marko Kulmalan kirja ”Hyvä idea ei toimi”.

Pysähdy! Erityisesti silloin, kun olet kiireinen ja stressaantunut. Priorisoi sitten, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja olennasimpia työssäsi.

Lue Martti Lindqvistin kirja ”Auttajan varjo”.

Ymmärrä, että sinäkin olet vain ihminen. Mutta jos havaitset sen toistuvasti vallitsevaksi ajatukseksesi, mieti, mistä se johtuu.

Uskaltaudu epämukavuusalueellesi. Hyvin pian siitä tulee yllättävän mukava!

Ole tietoinen, millainen oma mukavuusalueesi on.

Pohdi, mitä annat itsestäsi – silloinkin, kun et ole siitä tietoinen.

Kosketa vanhuksia. Silitä, halaa ja laula – erityisesti vaativien ja levottomien asiakkaiden kohdalla. Kiinnitä huomiosi siihen, millä tavoin kosketat ihmistä hoitotoimenpiteiden aikana.

Käy koulutuksissa, joissa on aiheina muutakin kuin haavanhoito ja jalkojen hoito. Vanhukset ovat 99.9 % muuta kuin haavoja ja kuivuneita kantapäitä. Nauti työstäsi mielenkiintoisten ihmisyksilöiden parissa. Aina kemiat eivät kaikkien kanssa mene yksiin, mutta silloinkin saa mahdollisuuden harjoittaa omia vuorovaikutustaitojaan.

Iloitse työsi monimuotoisuudesta. Hoitajana olet vuorovaikutuksen ammattilainen, jolla on mahdollisuus kokonaisvaltaisesti tukea asiakkaidensa elämänlaatua!

Järjestä vanhustyön ammattilaisille koulutuksia, joissa käsitellään jotain ihan muuta kuin haavat ja kantapäät. Mitä se voisi olla?

Ole ylpeä ammattitaidostasi: siitä, että osaat iloita ja surra toisen ihmisen rinnalla, tukea, hoivata ja hoitaa. Olla ihminen ihmiselle. Se ON suurta.

ProudAge

margit gyldenkoh diski

Margit Güldenkoh, 38 Lähihoitaja Loviisan Marita-kodin pitkäaikaisosastolla ”Sävellän ja sanoitan lauluja, joita esitän vanhuksille kitaralla säestäen. Musiikki stimuloi aisteja ja vaikuttaa tahdosta riippumattomaan hermostoon. Kun valmistuin lähihoitajaksi, pyysin erästä hieman masentunutta vanhusta suunnittelemaan Kuva Päivi Ahvonen

valmistujaisjuhlani. Se piristi häntä. Vanhukset ovat yksilöitä

yhteiskunnassamme, eivätkä jokin erillinen eläkeläisten joukko. Vanhuksilla on oikeus uusiin kokemuksiin ja tavoitteisiin. Heidän pitää saada iloita, nauttia ja elää täyttä elämää.”

Johtavassa asemassa oleville

Tue työntekijöiden hyvinvointia. Tarjoa heille työkaluja stressin ja kiireen kohtaamiseksi ja työstämiseksi.

Kehitä johtamistaitojasi.

Keksi heti vähintään kolme uutta tapaa motivoida tiimiäsi!

Palkitse innovatiivisuudesta ja aktiivisuudesta.

Visioi. Uskalla johtaa tiimiäsi vision toteutumiseksi.

Kuuntele työntekijöitä. Usko tai älä, heillä on arvokasta sisäpiirin tietoa käytännöistä.

Sitouta koko henkilökunta tavoitteisiinne.

Edistä kommunikaatiota eri hallintoryhmien välillä.

Panosta työntekijöiden mahdollisuuksiin kehittää omaa ammattitaitoaan.

ProudAge

Järjestäkää (esim. paikallisten taiteilijoiden) taidenäyttelyitä asumisyksiköissänne. Tähän kuuluvat luonnollisesti myös juhlavat näyttelyn avajaiset.

Miltä kuulostaisi esim. vihersisustaminen hoivayksiköissä? Entäpä se, että vanhukset itse hoitaisivat yhteisten tilojen viherkasveja ja kukkia?

Työyhteisöille

Miettikää, mitkä osaalueet ovat kaikkein olennaisimpia työssänne.

Pieninkin kustannuksin on mahdollista tehdä työympäristöstänne viihtyisä ja hyvinvointianne tukeva – tehkää se.

Ideoikaa, millä tavoin vanhusten hoivayksiköissä voisi lisätä asukkaiden viihtyvyyttä ja virikkeellisyyttä. Ideat toteutukseen! Rikkokaa rutiineja! Se tuo toivottua vaihtelua niin vanhuksille kuin hoitajillekin.

Hyödyntäkää oman organisaation ulkopuolisia palveluntarjoajia, vapaaehtoisjärjestöjä ja -työntekijöitä.

Tehkää omaisten osallistumisesta vanhusten ja hoivayksiköiden arkeen palkitsevaa. Kiittäkää, kahvitelkaa, ottakaa omaiset mukaan suunnittelemaan osaston yhteisiä tapahtumia ja juhlia.

Ottakaa leikkisyys ja ilo arvoiksenne. Mitä uutta se voisi tuoda toimintaanne?

Hyödyntäkää teknologiaa, mutta älkää tehkö siitä itse tarkoitusta.

Tarkistakaa arvonne: jos toimintojanne ohjaavat arvot määrittyisivät käytännön toteutuksen kautta, mitkä olisivat toimintaanne ohjaavat arvot? Onko käytännön ja teoreettisten arvojenne välillä eroa?

Keskustelkaa yhteisistä tavoitteistanne. Sitoutukaa niihin.

Hyödyntäkää erilaisia kehityshankkeita ja apurahoja.

Hankkikaa yksikköönne kamera ja auttakaa vanhuksia valokuvaamaan. Voisiko se jopa auttaa hoitohenkilökuntaa ymmärtämään, miten asukkaat näkevät ja hahmottavat ympäristöään ja elämäänsä kyseisessä yksikössä?

Tehkää yllätyksiä, yllättäviä hyviä tekoja, jotka parhaimmillaan osoittautuvat yllättävän hyviksi teoiksi.

Käyttäkää ehtymätöntä luonnovaraa - mielikuvistustanne!

Jos aika ei riitä vanhusten kanssa yhdessä leipomiseen, hankkikaa paistovalmiita pullia saadaksenne yksikköönne hyvää tekeviä aistielämyksiä – tuoreen pullan tuoksua ja makuhermoja kutkuttelevia makuja.

Vapaaehtoistyötä on monenlaista. Voitte esim. tilata osastollenne vanhuksia ilahduttamaan tarkoitukseen koulutettuja koiria, hali-bernejä. Tässä linkki: ”http://paakaupunkiseudunsveitsinpaimenkoirat. com/?page_id=22

Viljelkää. Jos ei muuta, niin ainakin värejä ja huumoria!

Pyytäkää omaisilta palautetta, millä tavoin he kehittäisivät osastonne toimintaa ilman massiivisia kustannuksia. Ottakaa mallia hyväksi havaituista menetelmistä ja käytännöistä. Tuokaa luonnon elementtejä asumisyksiköihin – linnun lauluakin saa cd:ltä, jos ulkoilu on asukkailla vähäistä.

Kutsukaa eri alojen ammattilaisia (sisustusarkkitehtejä, taiteilijoita, vanhusneuvoston jäseniä, kehitysjohtajia yms.) tutustumiskäynnille yksikköönne ja pyytäkää heiltä oman ammattikuntansa näkökulmasta vinkkejä ja ehdotuksia toimintanne kehittämiseksi.

Krister Lindman, 43 Epoon vanhainkodin vastaava hoitaja ”Vanhustyössä tarvitaan muutosta. On syytä miettiä, mitä omassa työssään voisi tehdä toisin. Teenkö esimerkiksi jotain turhaa? Omassa työssäni aikaa kuluu paperitöihin ja tilastointeihin, vaikka ne eivät aina ole välttämättömiä. Osastomme on intervalliosasto, ja meidän tehtävämme on lähettää asukas kotiin virkeämpänä kuin hän oli tullessaan. Siksi toimintamme perustuu kuntouttavaan hoitoon. Asukasta kannustetaan toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Jos vanhus ei enää kykene tekemään joitakin asioita, keksimme muuta tilalle. Tähän kiinnitämme huomiota joka päivä, ja koulutus auttaa henkilökuntaa kuntouttavassa hoitotyössä. Myös asenteissa on tapahtunut muutosta. Van-

Kuunnelkaa vanhusten tarinoita. Huikeita elämäntarinoita, kertomuksia ihmisyydestä. Jonkun sellaisen kertomana, joka on ollut täällä jo paljon ennen sinua. Kuunnelkaa.

Kuva Virpi Lehtinen

husta kunnioitetaan ja arvostetaan.”

ProudAge

Jaana Visavuori, 45 Lähihoitaja Loviisan sairaalassa ”Työskentelin aiemmin Helsingissä tv-tuotantoyhtiössä Crea Video Oy:ssä, jossa toimin tuotantokoordinaattorina. Pidin työstäni, mutta muutettuani Loviisaan vuonna 2001, tein päätöksen vaihtaa alaa. Vielä tässä vaiheessa mieleeni ei tullut ajatuskaan vanhustyöstä. Menin kuitenkin mukaan kunnallispolitiikkaan, ja istuin myös perusturvalautakunnassa. Lähihoitajat olivat kovasti tapetilla, koska heistä oli huutava pula. Silloin mietin, että tuolla alalla eivät työt lopu kesken. Olin jo tv-tuotantoyhtiössä työskennellessäni käynyt helsinkiläisessä vanhainkodissa vapaaehtoistyössä. Siksi minulle oli itsestään selvää suuntautua vanhustyöhön päätettyäni aloittaa lähihoitajaopinnot. Moni on ihmetellyt, miksi vaihdoin aivan erilaiseen ja matalapalkkaiseen työhön. Nykyisessä ammatissani on hyvät kehittymismahdolli-

Kuva Arto Wiikari

suudet. Aloitin juuri muistihoitajakoulutuksen.”

Päättäjille

Päättäjät, tehkää tästä mantranne: lyhyen aikavälin säästö saattaa koitua pitkän aikavälin tappioksi. Ja se pitkä aikaväli saattaa osua juuri siihen kohtaan, jolloin itse olet avun ja yhteiskunnan tuen tarpeessa.

Käyttäkää maalaisjärkeä. Se on nykypäivänä kovaa valuuttaa.

Työhyvinvointiin kannattaa satsata. Työpahoinvointi aiheuttaa järjettömiä ja massiivisia kuluja yhteiskunnalle joka vuosi.

Kuunnelkaa vanhustyön ammattilaisia, mikä heidän työhyvinvointiaan ja -kykyään tukee. Älä koskaan unohda, että sinustakin tulee joskus vanha. Millaisen vanhuuden itse haluaisit?

Pohdi tätä: jos jokaisen laskusuhdanteen aikana menoja leikataan vanhuspalveluissa – eivätkä ne koskaan palaa laskusuhdannetta edeltävälle tasolle – mitä lopulta jää jäljelle?

Pohdi tätä: Elämmekö hyvinvointivaltiossa, jos ihmiset joutuvat pelkäämään omaa vanhenemistaan?

Miksi palvelutalojen pitäisi olla pelkkiä palvelutaloja? Voisiko samoihin tiloihin yhdistää luovuutta edistäviä työtiloja, jotka olisivat sekä asukkaiden että hoitajien käytön lisäksi vuokrattavissa vaikkapa yritysten käyttöön? Kaikki hyötyisivät.

Älkää, hyvät ihmiset, rakentako yhtä ainutta uutta palvelutaloa tai dementiayksikköä ilman, että olette ottaneet hoitohenkilökuntaa mukaan talon suunnitteluun tai lukeneet tulevaisuuden senioriasumishankkeen (TSA) loppuraporttia. Tässä linkki: http://herkules.oulu.fi/isbn9514281594

Uskalla olla se, joka ajattelee eri tavoin, ja tuo sen julki!

Käyttäkää päätöksen teossanne myös sydäntä. Se on nykypäivänä luksusta, johon jokaisella kunnalla ja yrityksellä tulisi olla varaa.

Kuunnelkaa ikääntyneitä, vanhuksia ja heidän omaisiaan.

Tutustukaa vanhustyön arkeen.

Miltä kuulostaisi tulevaisuuden Slowcenter, jossa kiireiset työikäiset voisivat ladata akkujaan retriitinomaisesti, Slow life -hengessä – vanhusten palvelutalossa, jonka miljöö ja asukaskunta vastaisivat luonnostaan hitaampaa ja rennompaa elämää. Yhdistämällä teemaan sopivaa liiketoimintaa palvelutalojen ja asumisyksiköiden tiloihin voitaisiin taloudellisesti panostaa enemmän.

Hyödyntäkää olemassa olevaa tietoa: Suomi on täynnä mahtavia selvityksiä, joissa alansa huippuammattilaiset ovat koonneet yhteen ajankohtaista tietoa ja toimivia ratkaisuja (esimerkkinä selvitykset senioreiden tulevaisuuden asumisratkaisuista, esteettömyydestä ja elämänkaarirakentamisesta).

ProudAge

Kyseenalaista. Ota kantaa. Esitä kehitysehdotuksia.

Jokaiselle

Anna itsesi loistaa työssäsi - niiden raamien sisällä, jotka työssäsi vallitsevat. ”Sitten kun” - ajattelusta ”Nyt kun” -ajatteluun!

Kerro ideoistasi, näkemyksistäsi, visioistasi ja kokemuksistasi. Työyhteisössäsi ei todennäköisesti ole kovin monta telepaattia.

Lopeta nurina, aloita dialogi.

Anna rakentavaa palautetta. Työyhteisön hyvinvointi riippuu jokaisesta yksilöstä.

Ota käyttöön sisäinen yrittäjyytesi. Jos tekisit nykyistä työtäsi itsenäisenä yrittäjänä ilman takuuvarmaa kuukausipalkkaa, mitä tekisit toisin?

Omaksu aktiivinen rooli oman työn kehittämiseen. Inspiroidu ideoista, joita tämä synnyttää.

Uskalla tehdä asioita itsesi näköisesti. Ole tietoinen tästä, sillä joka tapauksessa teet työtäsi itsesi näköisesti – tietoisesti tai tiedostamatta.

Älä ota itseäsi liian vakavasti.

Vaali huumoria työyhteisössäsi.

Älä lankea ”minä olen vain hoitaja” -ansaan.

Perustele näkemyksesi niin, että muutkin ymmärtävät ehdotuksiesi hyödyn.

Älä lankea ”koska näin on aina tehty” -ansaan.

Tarkastele uskomuksiasi. Tarkastele myös niitä uskomuksia, joita et uskonut itselläsi olevan.

Ehdota ratkaisuja ja peräänkuuluta ratkaisuja.

Mieti, mitkä asiat työssäsi tuovat sinulle onnistumisen kokemuksia ja mitkä edistävät kokemaasi työn iloa.

Unohda hierarkiat. Vanhustyön kehittäminen kuuluu kaikille.

Arvosta omaa työtäsi ja ammattitaitoasi. Se on vähintä, mitä voit itsellesi antaa.

Kiitä.

Kehitä alaistaitojasi.

Esimies ja esimiehen esimies ja esimiehen esimiehen esimies ovat vain ihmisiä. Älä unohda sitä.

Älä ota ketään muutakaan LIIAN vakavasti. Vakavuus ei ole sama asia kuin vastuullisuus.

Pidä mielessäsi, ketä varten ja miksi teet työtäsi.

työkseen tulevaisuutta. Elina Hiltunen miettii lyt tel väi a oss ist iop Aalto-yl sti-tit telillä Finprossa. Hän työskentelee futuri

apasin häntä enää harvoin, silloin kun en

sillä se oli muisto ajasta, jonne hän haluaisi nyt

ollut ajatellut häntä pitkään aikaan. Silloin

yksinäisyydeltään karata.

hän ilmestyi viereeni, asetti kämmenensä

– Minulla oli kissa ja koira joskus. Siitä on tietys-

pöytäliinalle ja teki kevyen silitysliikkeen kädel-

ti aikaa. Kun kissa tuli taloon, koira alkoi murista.

lään pöydän reunaa vasten. Näin hänellä oli aina

Minä käskin sen lopettaa murinan ja tottua kis-

tapana oikaista liinaa. Hän kaivoi kupit olohuoneen

saan, sillä se oli tullut kotiimme jäädäkseen. Aa-

kaapista, jossa säilytti juhla-astiastoaan. Ja nyt oli

mulla kun heräsin, kissa ja koira nukkuivat poski

juhla. Hänelle oli tullut vieraita kylään.

poskea vasten.

Hän kattoi kupit pöydälle. Ne olivat vaaleansi-

Minä hymyilin hänen tarinallensa. Nyökyttelin.

niset ja niissä oli kukkia. Vanhaa Arabiaa. Hän haki

Ottaako lisää kahvia?, hän kysyi. En ehtinyt vas-

hopeoidun sokerikon ja kermakon, johon kaadettu

tata, kun hän oli jo kaatanut kuppini täyteen. Hän

purkista kurria. Toi keittokomerosta vadin, jolle oli

jätti taas maitovaran.

laitettu pitsireunainen kakkupaperi ja itseleivottua pullaa. – Ottaa siitä, hän sanoi. Minä otin viipaleen lautaselleni. Hän katosi taas

– Olenko muistanut kertoa, että minulla oli kerran kissa ja koira. – Oliko?, kysyin häneltä kiinnostuneena. Ja hän alkoi kertoa taas samaa tarinaa.

keittokomeroon hetkeksi ja palasi sitten takaisin

Joskus unissani hän taas tuli luokseni. Joskus

kahvipannu kädessään. Kysymättä hän kaatoi ku-

silloin, kun en enää uskonut muistavani häntä, hä-

pin melkein täyteen jättäen kuitenkin maitovaran,

nen kasvojaan, uurteita huulien pielessä, pientä

koska muisti, että minä valkaisin aina kahvini. Hä-

arpea kulmakarvan vieressä. Käsistä minä hänet

nen keittämänsä kahvi oli aina vahvaa.

kuitenkin aina tunnistin. Turvonneista pullataikina-

Minä muistin aina kädet. Vaikka kasvot haihtuisivat jo mielestäni, muistin jokaisen juonteen hänen käsissään. Hänellä ne olivat pehmeät ja turvonneet kuin pullataikina. Vaikka hän olikin jo vanha, käsissä tuskin oli ryppyjä. Iho vihkisormuk-

käsistä. Hän silitti hiuksiani, silitti poskiani ja katsoi minua syvän tietävillä silmillään. – Kaikki on hyvin lapseni, kaikki on hyvin, hän totesi. Sitten hän oli taas poissa.

sen ympärillä oli pullistunut niin, että hän tuskin saisi sormusta enää pois. Eikä hän sitä ottaisikaan,

ProudAge

VIRKISTY LÄHILOMALLA! Tervetuloa liikkumaan ja lepäämään – yksin, kaksin tai yhdessä ystävien kanssa. Myyntipalvelu 09 2606 060

OPPISOPIMUS.

- Tee hyvän olon diili! Lähihoitaja, hammaslaborantti, farmanomi, lastenhoitaja, suuhygienisti, sairaankuljettaja, kipsimestari, nuoriso-ohjaaja, jalkahoitaja, hieroja, vanhustenhoitaja, liikunnanohjaaja, dieettikokki, kosmetologi, välinehuoltaja, koirahieroja, lastenohjaaja, päihdetyöntekijä, pieneläinhoitaja, lääketeknikko... Muun muassa näitä aloja voit opiskella oppisopimuksella. Tarjolla roppakaupalla hyvän olon diilejä. poimi omasi!

Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskus POMO-talo Aleksanterinkatu 20, 3. kerros 06100 Porvoo 0400 360 731 Asiakaspalvelumme on avoinna ma–pe 9–15 e-mail: oppisopimus@opso.fi www.opso.fi

www.opso.fi

fors uppvuxen i Schweiz, litteraturvetare. Född i Helsing och or fess pro re, atta förf nsk sve i Finland. Merete Mazzarella är finlands r och en central kulturperson urmedarbetare i flera tidninga kult är lla zare Maz . land Eng Kina, Turkiet,

själva verket har jag gjort det förut också, i

är dyra och att samhället behöver spara men sam-

en bok som heter Tanten och krokodilen. Där

tidigt låter man förstå att det också är de gamlas

börjar jag såhär: ”En gång hörde jag talas om

bästa man tänker på: gamla, föreställer man sig,

en dam som brukade kyssa tapeterna varje gång

Så vitt jag förstår är det här ett fruktansvärt

hon var en lycklig människa för ingenting säger så

misstag. Redan nu är det många gamla som känner

mycket om hur vi mår som hur vi trivs hemma. När

sig både ensamma och otrygga hemma. Och att

våra rum välkomnar oss, när vi tycker att ljuset fal-

som bunden vid sängen bo ensam hemma är inte

ler vackert i dem, när föremålens konturer ter sig

bara otryggt, det är också att uppleva den sorg

på en gång tydliga och lugna – ja, då är vi med

som ligger i att steg för steg tvingas avstå från

största sannolikhet där vi ska vara.”

sina rutiner och från känslan av att behärska mil-

I fortsättningen skriver jag om hur hemmet är

jön. Det är att se hemmet förfalla för städning hör,

ramen för våra vardagliga aktiviteter, en plats där

vad jag förstår, inte till hemtjänstens uppgifter nu-

vi har trygga rutiner, en plats vi behärskar, en plats

mera. Det är att förlora känslan av att föremålens

dit andra människor kommer på våra villkor, som

konturer ter sig tydliga och lugna, det är helt enkelt

gäster.

att uppleva att hemmet inte längre är ens hem.

Att frågan vad ett hem egentligen innebär igen har blivit aktuell för mig har att göra med den senaste tidens diskussion om hur åldringsvården i Finland ska se ut. Ivrigt föreslås nu att antalet vårdplatser på institutioner ska skäras ner och att det i stället ska satsas på hemvården så att gamla ska kunna vårdas i hemmet så länge som möjligt, ja, allra helst ända till slutet. Först och främst handlar det naturligtvis om att vårdplatser på institutioner

har det helt enkelt trivsammare hemma.

hon kom hem från en resa. Jag föreställer mig att

2000-luvun hoivakodissa lauletaan, saunotaan ja valmistetaan maukas lounas myös kylän väelle. Teksti Paula Launonen Kuva Virpi Lehtinen

Ketään ei jätetä yksin

oni eläkeikäinen ja eläkeikää lähestyvä on syntynyt sairaala Mehiläisessä. Viimeinen vastasyntyneen parkaisu Helsingin Runeberginkadulla kuultiin 1980. Nyt keskeinen osa Mehiläisen toimintamallia ovat hoivakodit. Tällä hetkellä ikääntyneiden ja mielenterveyskuntoutujien hoivakoteja Mehiläisellä on 30 eri puolilla Suomea. – Jatkossa tavoitteemme on avata vuosittain viisi hoivakotia, kertoo asumispalveluiden sektorijohtaja Petri Kokkonen. Kiteellä tänä vuonna aloittaneesta 40-paikkaisesta hoivakodista saatavaa kokemusta Mehiläinen aikoo hyödyntää koko konseptin kehittämisessä. – Siellä lauletaan paljon, koska asukkaista se on mukavaa. Meidän mielestämme ikääntyneiden ja muistisairaiden hyvä hoito on ihmisläheistä, elämänkokemusta kunnioittavaa, virikkeellistä ja turvallista, Kokkonen sanoo. Jokaisella on oma huone, jonka yhteydessä on wc ja pesutilat. On myös asuntoja, joissa on keittiö. Sauna rakennetaan jokaiseen hoivakotiin. Suunnittelussa otetaan huomioon liikuntarajoitusten ja muistisairauksien erityistarpeet. Ketään ei jätetä yksin tai päiväksi omaan sänkyynsä. Henkilökunta huolehtii siitä, että kaikki voivat voimiensa mukaan osallistua toimintaan. Pienissä, 8-16 asukkaan ryhmäkodeissa on yhteiset tilat, joissa syödään ja seurustellaan.

Kokkonen uskoo, että tulevaisuudessa hoivapalveluita on räätälöitävä yhä yksilöllisemmiksi kokonaisuuksiksi. Massaajattelun tilalle tulee asiakaskohtainen hinnoittelu ja palvelusisältö sekä tyytyväisyyden mittaus. Mehiläisen asumispalveluiden johtaja tervehtii ilolla palveluseteliä, jolla kuntalaiset voivat itse valita, missä ja miten heitä hoidetaan. – On hienoa, että ihmiset saavat itse päättää. Lähivuosina ja vuosikymmeninä ikääntyneiden palveluita käyttävät laatutietoiset, vaatimaan tottuneet suuret ikäluokat.

Mehiläinen on yksityinen terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden tuottaja, joka tarjoaa korkeatasoisia ja kustannustehokkaita palveluita kunnille, kuntayhtymille ja sairaanhoitopiireille. Valtakunnallinen verkosto tarjoaa monipuoliset palvelut myös yksityis- ja yritysasiakkaille. Mehiläisessä on noin 2 000 työntekijää ja 1 900 ammatinharjoittajalääkäriä. Mehiläinen kuuluu pohjoismaiseen Ambea-konserniin. Lisätietoja: www.mehilainen.fi

ProudAge

ILMO Tässä maassa on aina osattu pitää itsestä huolta.

ILMO elovena.fi

Voimaa päivääsi kuitupitoisilla ja marjaisan maukkailla Elovena Välipalajuomilla. Tuotteet löydät kauppasi kylmähyllystä!

Vaalii viisaasti syömisen taitoa.

SUOMEN ENSIMMĂ&#x201E;INEN

Proud Age -kun ta SIPOO

Arvokkaan vanhuuden puolesta

SuPerin teesit vanhuspalvelujen kehittämiseksi Vanhuksella on oikeus... 1. ARVOKKAASEEN ELÄMÄÄN 2. OMIIN PÄÄTÖKSIIN • Arjesta ja elämästä • Elämäntavasta • Päivärytmistä

3. VAIKUTTAA JA VALITA

• Asuinpaikka ja asumismuoto • Hoitopaikka ja hoito

4. OSALLISTUA

• Yhteiskunnalliseen elämään • Terveyttä edistävään toimintaan • Hoito- ja palvelusuunnitelman tekoon

5. HYVÄÄN HOIVAAN, HOITOON JA KUNTOUTUKSEEN • Tarpeeseen perustuvaan • Ammattitaitoiseen ja riittävään henkilökuntaan • Kiireettömään kohtaamiseen

6. OLLA JALKEILLA

• Osallistua arjen toimintoihin • Osallistua viikoittaiseen ulkoiluun • Ei pakkomakuutusta ja liikalääkitystä

7. RAKASTAA JA ELÄÄ YHDESSÄ

• Oikeus samaan hoivapaikkaan läheisen kanssa • Oikeus tunteiden osoittamiseen • Oikeus yksityisyyteen

8. TURVALLISUUTEEN

• Oikeus turvalliseen kotiin ja turvaverkkoon • Varmuus hoivan ja hoidon saatavuudesta

9. TULLA YMMÄRRETYKSI JA KUULLUKSI 10. HYVÄÄN SAATTOHOITOON JA ARVOKKAASEEN KUOLEMAAN

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry

www.superliitto.fi

LAADUKASTA KOULUTUSTA SINUA VARTEN MielenTeRveYs-lehTi:

• asianTunTija-aRTikkeleiTa • selviYTYMiskokeMuksia • haasTaTTeluja • MielenkiinToiseT koluMniT • ajankohTaiseT TeeMaT • kuusi nuMeRoa/vuosi Tilaajapalvelu puh. (09) 615 516 klo 9–15 faksi (09) 6155 1770 tilaukset@mielenterveysseura.fi TuTusTu neTissä Tai Tilaa siTä kauTTa www.mielenterveysseura.fi

Tilaushinnat v. 2011 12 kk:n määräaikainen 46 €. Kestona 38 €. Opiskelijat 23 €. Ulkomaat 56 €.

MUISTINEUVOJAKOULUTUS

muistikoordinoinnin tehtäviin - koulutus toteutetaan Tamperella 6.9.2011-17.5.2012 - koulutus on monimuotoista ja moniammatillista lisäkoulutusta joka koostuu lähiopetuksesta ja verkkotehtävistä, joka voidaan tehdä oman vanhustyön ohessa - hakuaika 30.6.2011 saakka

VANHUSTYÖN ERIKOISAMMMATTITUTKINTO

uudistuneilla tutkinnon perusteilla alkamassa syksyllä 2011 Tamperella - koulutus toteutetaan osittain verkkototeutuksena monimuotokoulutuksena ja se on mahdollista suorittaa työn ohessa Lisätiedot koulutuksista opiston sivuilta, sähköpostitse kaarina.ketola@kankaanpaa.fi tai 044 772 9229

www.kankaanpaanopisto.fi

Suomalaisten tulevaisuutta vastuullisesti turvaamassa – Tapiola. • Vakuutukset • Pankkipalvelut • Varainhoito Palveluntarjoajat: Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Tapiola, Tapiola Pankki Oy, Tapiola Varainhoito Oy

huolenpitoa 360

Mehil채isen vastaanotolle p채채set nopeasti ja helposti.

ajanvaraus: www.mehilainen.fi

Aikaa terveydelle

Seniortek -senioriturvaa

Tehokkaamman työn konsepti hoitokotien sekä palvelutalojen tarpeeseen Senioriturva tuo laatua ja mielekkyyttä hoitotyöhön - tekniikan avulla luodaan hoitajille turvallisempi työympäristö - hoitajille jää aikaa hoitoon ja huolenpitoon, kun turhat tarkastuskäynnit vähenevät - turvallisuuden varmistaminen vähentää hoitajien stressiä - järjestelmä on räätälöitävissä asiakkaan tarpeen mukaan - henkilön turvallisuutta valvotaan hienotunteisesti - Tarvittaessa asukas saa nopean puheyhteyden hoitajaan

Yhteystiedot: Rantavitikantie 33 2 krs | 96300 Rovaniemi Kankaantaankatu 93 | 37150 Nokia Hakalantie 10 | 29600 Pori www.seniortek.fi

etunimi.sukunimi@seniortek.fi Pasi Nurmela, Gsm: +358 44 5400 451 Sami Nurmela, Gsm: +358 44 5400 462 Kaarlo Aho, Gsm: +358 44 5400 461 Pertti Niittynen, Gsm: +358 400 220 505

Fazer: 87x50 Proud Age -hanke on syntynyt mahdollisuuksista, joita väestön ikääntyminen tuo mukanaan. Proud Age -hanke Nostaa vanhusten arvostusta yhteiskunnassamme Osoittaa, että vanhustyö on dynaamisesti kehittyvä tulevaisuuden ala Luo Suomelle uusia innovaatioita, liiketoimintamuotoja ja kansainvälisiä menestystarinoita Tuo vanhustyöhön enemmän iloa ja draivia Haastaa eri toimijat kantamaan vastuunsa arvokkaan vanhuuden toteuttamiseksi

Suunnitelmissa muun muassa Hyvien käytäntöjen mallintamista ja levittämistä eteenpäin Asennekampanjointia taiteen ja viestinnän keinoin

Suomen Kuntaliitto on mukana kehittämässä tehokkaita ja toimivia palveluja. www.kunnat.net

Tulevaisuuden ennakointia, monialaista tuotekehitystä ja menestyksekästä innovointia Senioreiden yhteiskunnallisen osallisuuden tukemista käytännön toimin

• www.kommunerna.net

Omistettu Kirsti Olkkosen

muistolle.

ar vokkaan vanhuuden Millä tavalla Sinä edistät ustyön toteutumista? ja edist yksellisen vanh

vanha. Sinäkin olet joskus

ProudAge

MAINIo VIRE