Kolumni Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Harrastustakin suurempi: kuinka mahduttaa anime kansalaisopiston kurssiin

Kun syksyllä 2022 aloitin paikkakuntani kansalaisopiston laulutunnit, en olisi voinut kuvitella, että seuraavana keväällä pääsisin suunnittelemaan yli 12-vuotiaille kurssia animesta ja japanilaisesta populaarikulttuurista. Kuultuaan harrastuksestani laulunopettaja heitti minulle idean kurssista. Palloteltuamme hetken asiaa uskalsin tarttua ajatukseen. Pian huomasin pitäväni neljän kerran pikakatsausta animeen.

Ihmiset, joille animanga ei ole tuttua, saattavat ajatella animen olevan suunnattu lapsille. Isälleni kaikki anime on systemaattisesti ”pokemonia”. Mielikuva on todennäköisesti pinttynyt siitä, että vuosituhannen alkupuolella länteen tulleet ja valtavirrassa näkyneet animet olivat lapsille suunnattua kodomomukea tai sensuroitu lapsiystävällisemmäksi. 4kids oli vastuussa One Piecen viemisestä Pohjois-Amerikkaan ja Sanjin tupakka vaihtui tikkariksi. Nelvanan duppaama Card Captor Sakura puolestaan jäi vain 39 jakson mittaiseksi, leikaten romanttisia kohtauksia pois ja vedoten näin enemmän poikiin.

Kurssini tehtäväksi otin tämän leiman purkamisen. Halusin osoittaa, mitä kaikkea anime laajimmillaan voi olla. Monilla kurssilaisilla oli vain muutaman vuoden harrastelijakokemus. Vaikka he eivät ajatelleet animen olevan vain lapsille, taidemuodon laaja skaala ei välttämättä ollut tuttu. Siksi animangan historian lisäksi laajensin aihetta ranobeihin sekä moniin muihin populaarikulttuurin ilmiöihin, kuten musiikkiin, doramaan, cosplayhin, con-tapahtumiin sekä katumuodin eri tyylisuuntiin.

Viimeisellä kerralla katsoimme anime-elokuvan, joka päätimme olevan Summer Wars Mamoru Hosodan vuoden 2009 elokuva ei välttämättä ole saanut samanlaista suosiota kuten Wolf Children sekä Belle, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut sitä nähnyt. Silti teos puhuttelee ajankohtaisuudellaan.

Elokuvassa käsitellään digitalisoitumista sekä informaatiota janoavaa tekoälyä, joka päästetään valloilleen internetiin vaikuttaen tavallisten ihmisten elämään.

Kurssia tehdessä huomasin, miten paljon animangan saatavuus on muuttunut vuosien aikana. Suomessa sekä suomen- että englanninkielinen mangavalikoima on kasvanut. Animea on saatavilla eri suoratoistopalvelujen, kuten Netflixin ja Crunchyrollin, kautta. Näiden lisäksi animangaa pystyy harrastamaan nykyään paljon laajemmin kuin omassa lapsuudessani, esimerkiksi kurssien ja tapahtumien kautta.

Opin kuitenkin, ettei kaikkea animesta voi kuitenkaan mahduttaa neljään kertaan. Siksi katseeni siintää kohti tulevaa ja mahdollisesti laajemman animekurssna suunnittelua ensi keväälle. Katrin Pearson