Pelastustieto 1/2014

12.2.

1 2014

Turha kiire

jätettävä rannalle s.28

Kilpilahden kaasuvuodossa varauduttiin pahimpaan s. 8

Palokunnat lujilla Helsingin suurpommituksissa s. 42

Tulimerellä ilakoi ennätysmäärä palokuntaväkeä s. 58

PT 2/2014 ILMESTYY 12. MAALISKUUTA TEEMASIVUILLA HÄLYTYSAJONEUVOT JA KALUSTO

VAADITHAN KOTIMAISTA! Palvelu ja huolto ovat aina lähelläsi.

Suomen johtava liikkuvaan kalustoon kiinteästi asennettavien sammutusvesipumppujen valmistaja.

Korkean laadun ja ympäristöystävällisyyden takaamme huolellisella suunnittelulla ja työntekijöidemme hyvällä ammattitaidolla, laadukkailla ja ympäristöystävällisillä materiaaleilla, valmistamiemme tuotteiden perusteellisella testauksella sekä koko henkilökuntamme sitoutumisella tämän laatupolitiikkamme noudattamiseen.

Erittäin kestävät kotimaiset TR-vesitykit ammattilaisille yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella.

TR-Vesitykit Oy on Kaarinassa toimiva metallialan konepaja, joka on jo vuodesta 1981 valmistanut palonsammutustyöhön laadukkaita suomalaisia vesitykkejä sekä niiden lisälaitteita.

Yrityksen on perustanut Tauno Rantanen, ja alkujaan yritys toimi nimellä Konepaja T.Rantanen Ky.

Esteri 10-2000

Esteri 10-4000 (D-240)

Esteri 10-6000 (LK-6000)

Esteri 3000K suurtehoruisku ja John Deere Gator 855D

Tuotevalikoimaamme kuuluu pääasiallisesti käsikäyttöisiä sekä hydraulisia vesitykkejä, jotka voidaan asentaa paloautoihin, nostolavalaitteisiin, tehdasalueille, tai mihin tahansa missä on tarvetta palosammutuskalustolle.

Terätie 4 • 20760 Piispanristi p. (02) 243 3685 • www.trvesitykit.fi

Kaiken toimintamme tärkein tavoite on tyytyväinen asiakas. Tuotteidemme kehittely lähtee useimmiten liikkeelle asiakkaittemme esittämistä toiveista.

45 VEIKKO NUMMELA

VUOTTA 1968 – 2013

Kotimaisen laadun tunnistat tuotemerkistämme vesitykissäsi.

Autoilijankatu 8, 20780 KAARINA | puh. (02) 2162 112 faksi (02) 4692 115 | esteri@veikkonummela.fi | www.veikkonummela.fi

Palonsammutusvälineiden osaavat ammattilaiset palveluksessasi.

1/ 2014 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, perustettu 1950 TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735

Onko uudistuksen hintalappu säästöjä suurempi?

Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry.

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

12.2.

1 2014

Turha kiire

PT 2/2014 ILMESTYY

Palokuolemat painuivat ennätysalas Osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa alettiin kuutisen vuotta sitten taulukoida tavoitteita surullisten palokuolemalukujen kääntämiseksi laskuun. Tavoitetta pidettiin jopa epärealistisena ja siihen ei yllettykään asetetussa aikataulussa.

Viime vuosi osoitti, että palokuolemien määrä voi meilläkin painua alas; jopa alemmas kuin hyvänä esimerkkinä pidettyjen pohjoismaisten naapuriemme.

Suomessa kuoli viime vuonna miljoonaa asukasta kohden vähiten ihmisiä tulipaloissa verrattuna muihin Pohjoismaihin.

Paloturvallisuuteen satsaaminen esimerkiksi itsestään sammuvien savukkeiden muodossa on alkanut tuottaa tulosta. Uskokaamme myös, että yleistynyt onnettomuuksien ehkäisytyö on alkanut kantaa hedelmää.

Toivottavasti viime vuoden 57 palokuollutta ei jää yhden vuoden saavutukseksi. Vuoden ensimmäisen kuukauden tarkka tieto puuttuu vielä, mutta alkuvuosi näyttää tässä mielessä huolestuttavalle. Tosin yksi kuukausi ei vielä kerro mitään.

Suomen tavoitteena on olla Euroopan turvallisin maa. Mutta millä mittareilla? Ovatko palokuolemat yksi niistä? Vai onko se edes oikea mittari?

P.S. Palosuojelurahasto jakaa jälleen tänä vuonna 15000 euron suuruisen palkinnon parhaasta innovaatiosta. Vapaamuotoiset innovaatioehdotukset pitää tehdä 31.3. mennessä.

Toivottavasti hyviä ehdotuksia tulee runsaasti.

jätettävä rannalle s.28

Kilpilahden kaasuvuodossa varauduttiin pahimpaan s. 8

– Nyt on kuntien ja pelastuslaitosten aika näyttää, miten ne kykenevät toteuttamaan 7,5 miljoonan euron säästöt mahdollisimman tehokkaasti, totesi sisäministeri Päivi Räsänen tämän lehden haastattelussa joulukuussa.

Pelastustoimen rakenneuudistusta on viety väellä ja voimalla eteenpäin. Alkuvuoden aikana on pantu pystyyn seurantaryhmä, jonka puheenjohtaja, kansliapäällikkö Päivi Nerg kirjoittaa tässä lehdessä: Sisäministeriön mukaan aluejakojen suurentamisen kautta voimme löytää sellaisia hallinnon keventämisen keinoja, joilla saamme aikaan säästöjä ilman palvelutasoon puuttumista.

Ensitiedot kertovat, että erityisesti rakenneuudistuksen kouriin joutuvilla alueil­la kunnat ovat antamassa hyvin kitkerää palautetta valtionhallinnon suunnitelmille.

Millainen painoarvo näillä lausunnoilla lopulta on, kun uudistusta lähdetään toteuttamaan? Tuskin mitään, kun valtioneuvosto on päätöksensä tehnyt.

Nähtäväksi jää myös se, millaisia kustannuksia uudistus aiheuttaa. Ovatko vuositasolla saavutettavat säästöt suuremmat kuin uudistukselle koituva hintalappu?

Palokunnat lujilla Helsingin suurpommituksissa s. 42 12. MAALISKUUTA

TEEMASIVUILLA HÄLYTYSAJON

Tulimerellä ilakoi ennätysmäärä palokuntaväkeä s. 58 EUVOT JA KALUSTO

KANSI: Varsinais-Suomen pelastuslaitos harjoitteli heikoilla jäillä olleen pilkkijän pelastamista. Kuvassa Jarkko Isometsä (ylin), Mikko Isomäki potilaana ja Ossi Järvinen.

Kuva: Saku Rouvali.

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

12.2.2014

1 2014 12.2.

1/ 2014

tässä numerossa

Turha kiire s.28 jätettävä rannalle

ossa Kilpilahden kaasuvuod n s. 8 varauduttiin pahimpaa PT 2/2014

ILMESTYY

Helsingin Palokunnat lujilla s. 42 suurpommituksissa 12. MAALISK

UUTA TEEMASIV

ennätysTulimerellä ilakoi s. 58 määrä palokuntaväkeä

JA KALUSTO AJONEUVOT UILLA HÄLYTYS

hälytysilmoitus

26 Aluejakouudistus murentaa demokratiaa Ulla Ylönen

30 Yhteistyössä turvaa Itämerelle

Neste Oilin HÄKEn päivystäjä, tehtävään koulutettu palomies, vastaanotti ilmoituk­ sen prosessialueella olevastan alkylointi­ yksikön fluorivetyhappovuodosta. Alky­ lointiyksikkö on maatasossa, eikä louk­ kaantuneita ollut ja yksikkö oli pysäytetty huoltotöitä varten. s. 8

32 Hydrokopteri apuna pelastustehtävissä

teema

Saku Rouvali

35 Kaksi uutta alusta eteläiselle Saimaalle

Pintapelastus tarkoittaa veden varaan joutuneen henkilön pe­ lastamista. Pintapelastusta on myös ahtojäistä pelastaminen, ja se onkin tarkkaa ja hankalaa puuhaa. Ahtojäiden varaan joutu­ neen pelastamisessa pitääkin ottaa useita eri asioita huomioon verrattuna sulan veden aikaan pelastettavaan henkilöön. Eroa näillä kahdella tehtävällä on todella paljon. s. 29

Ulla Ylönen

36 Älyvaatteet turvaavat Jukka Taskinen, Antti Väätänen 38 Kiikan VPK 120 vuotta Saku Rouvali 39 Hämeenlinnan VPK 140 vuotta Saku Rouvali 40 Tampereen VPK 140 vuotta Saku Rouvali 42 Helsingin pommituksista 70 vuotta Juhani Katajamäki

47 Ilmoittaudu nyt VIKSU-leirillä Eija Holmberg-Lehto 48 Liikunta kehittää joukkuehenkeä Mika Rinne 50 Veteraanin ääni – Karl Arell Juhani Katajamäki 52 Mika Nilsson johtaa Turvata Oy:tä 53 Sopimuspalokuntien tehtävät kasvussa 54 Tirilän VPK tavoittelee taas Jehu-maljaa Anton Jäkälä

58 Tulimerellä viihdytään Saku Rouvali

kuukauden kasvo

sopimuspalokuntien työterveyshuollon opas -­‐kirjaset (Linkit aineistoihin löytyvät Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston sivuilta: www.pelastuslaitokset.fi).

Tuore tekniikan tohtori Simo Hostikka totesi Rakennusleh­ dessä vuonna 2008 toivovansa, että Suomessa myös palotek­

Vänskä toteaa, että vaikka raportointijärjestelmää kentälle päin pitää vielä kehittää, yhteistyöelin niikan opiskelu saataisiin kansainvälistä tasoa vastaavaksi ja ja pelastuslaitosten verkosto ovat yhdessä muodostaneet toimivan mallin hyvien käytäntöjen välittämiseksi alan sisällä.

– Tärkeää yhteistyöelimen jatkon kannalta olisi, että sisäasiainministeriö edelleen pysyisi mukana tälle hän näki alan professuurin ehdottomana edellytyksenä. sen toiminnassa. Yhteistyöelimen jäsenet ovat sen toiminnassa mukana oman työnsä ohella, mikä osaltaan rajoittaa yhteistyöelimen toimintamahdollisuuksia.

– Itse en tosin aio hakea kyseistä, toivon mukaan perustet­ Yhteistyöelin oli koossa joulukuussa Tampereella, jossa järjestettiin pelastusalan oman työsuojeluhenkilöstön työturvallisuusseminaari. Turvallisuusseminaari on yksi alatyöryhmien aikaansaannos ja siitä pyritään saamaan alalle pysyvä käytäntö. Työturvallisuusseminaareihin ilmoittautuminen käy tavaa professuuria, hän toteaa kuutisen vuotta sitten julkais­ Palopäällystöliiton kautta.

Lisää yhteistyöelimen toiminnasta ja tuloksista kerrotaan seuraavissa numeroissa, joissa esitellään tussa haastattelussa. Tammikuun 13. päivä oli ensimmäinen alatyöryhmät: Työturvallisuustoiminnan edistäminen, Fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän jalkauttamisen varmistaminen, Työterveyshuollon järjestäminen ja Pelastustoimen urapolut.

työpäivä alan pitkään odottamalle paloprofessorille. s. 41 Jutun kirjoittaja on palomies Kanta-­‐Hämeen pelastuslaitoksella, Urapolkutyöryhmän jäsen ja Yhteistyöelimen jatkuvuus

kirjoittaa pro gradu –työtään urapoluista pelastusalalla.

VAKIOT

työhyvinvointi

Alatyöryhmä 1.

Työyhteisön hyvinvoin�a edistävä prosessi

27 Vieraanamme: Päivi Nerg 55 Mirafoni: Mira Leinonen 56 Ulkomailta: Risto Lautkaski

Alatyöryhmä 5.

Pelastustoimen urapolut

64 Tuotehakemisto

Alatayöryhmä 2.

Pelastuslaitosten työhyvinvoin�a kehi�ävä valtakunnallinen yhteistyöelin

Alatyöryhmä 4.

Työterveyshuollon järjestäminen

SIVU 62 Päivitä tilaajatietosi kätevästi netissä!

Työturvallisuus toiminnan kehi�äminen

Alatyöryhmä 3.

Fyysisen toimintakyvyn arvioin�-­‐ järjestelmän jalkau�aminen

Pelastuslaitoksissa tehtävä valtakunnal­ linen työhyvinvointikysely on ainutlaatui­ nen pelastustoimen historiassa. Aiemmin ei työntekijöiden hyvinvointia ja työelämän laatua ole kartoitettu pelastuslaitoksissa tässä mittakaavassa. Mutta kenelle ja mitä varten aineistoa on kerätty? s. 44

nettigallup Kysyimme nettigallupissa ”Mikä on paras säästökohde pe­ lastustoimessa?” Tasavahvoja vaihtoehtoja olivat hallinto tai ei mikään näistä. Anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdo­ ta myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin.

4

1/2014

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Huoltolaitosten paloturvallisuus Huoltolaitosten palontorjunnan puutteet tulivat kymmenen vuotta sitten yleisen huomion kohteeksi viidentoista palonuhrin korostamina Kangasalan lastenkodin ja Heinäveden vanhainkodin mielisairasosaston palojen yhteydessä. Näiden kohua herättäneiden palojen jälkeen määräsi sisäasiainministeriö lääninhallituksien välityksellä kaikissa kunnissa suoritettavaksi paloturvallisuustarkastuksen sosiaalihuoltoa harjoittavissa huoltolaitoksissa. Käydyssä neuvottelussa päästiin vielä siihen, että sosiaaliministeriön huoltoja väestöosasto ryhtyi pyytämään käsiteltävinä olevista rakennuspiirustuksista Suomen Palosuojeluyhdistyksen lausuntoa. Näiden toimenpiteiden ansiosta tuntui huoltolaitosten paloturvallisuus parantuneen tuntuvasti.

Köyliön varavankilan palo ja Porvoon sairaalapalo osoittivat kuitenkin pian, että vastaavat tarkastukset olisi pitänyt ulottaa muidenkin ministeriöiden valvonnassa oleviin, henkilöturvallisuuden kannalta yhtä arkaluontoisiin laitoksiin. Koska esimerkiksi sairaaloiden paloturvallisuus ei ole joutunut koko valtakunnan käsittävän erikoistarkastuksen kohteeksi ja koska sosiaaliministeriön valvomien huoltolaitosten turvallisuustarkastuksesta on pian kulunut kymmenen vuotta, täytyisi mielestämme vakavasti tutkia, mi-

tä mahdollisuuksia yleistarkastuksen suorittamiselle olisi tällä hetkellä. Erikoistarkastukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja vieläpä paloviranomaisten työtä helpottaviksi. Suurisuuntaisen turvallisuustarkastuksen jälkeen on vankiloista voitu poistaa runsaasti rakenteellisia epäkohtia sekä pelastus- ja sammutustoimintaa vaikeuttaneita tekijöitä samalla kun palontorjuntaohjeet on uusittu sisä­ asiainministeriön paloasiainosaston tarkistamina. Paloturvallisuusohjeensa on samoin uusinut paloalaa kuultuaan sosiaaliministeriön huolto- ja väestöosasto.

Ratkaisevasti huoltolaitosten paloturvallisuuteen tulee vaikuttamaan vuonna 1962 annettu sisäasiainministeriön päätös rakennusten palonkestävyydestä. Ryhmitellessään esimerkiksi huoneistoja niiden käyttötavan perusteella sen mukaan missä määrin niissä oleskelevien turvallisuus tulipalon sattuessa voi joutua vaaraan, se katsoo ensimmäiseen eli tarkinta huolenpitoa vaativaan ryhmän kuuluviksi sairaanhoito-, huolto- ja rangaistuslaitosten huoneistot. Näiden tilojen sijoittamisen päätös estää E-luokan rakennukseen ja sallii D-luokan rakennuksissakin potilaille tai huollettaville tarkoitettuja tiloja yleensä vain ensimmäiseen kerrokseen. Sairaanhoito-, huolto- ja rangaistuslaitosten osuu-

teen kiinnitetään erikoista huomiota monessa muussakin kohdassa.

Mutta on vielä eräs tavallaan huoltolaitoksiin verrattava rakennusten käyttötapa, johon paloviranomaiset ovat kasvavalla huolestuneisuudella kiinnittäneet huomiota: tilapäisesti, tavallisimmin kesäisin käytössä olevat erilaiset siirtolat, lepo-, toipumis-, virkistys- ja lomakodit, viikonloppumajat yms.

Paloturvallisuuden kannalta ala-arvoisiin rakennuksiin saatetaan sijoittaa kuntien, yhtiöiden, järjestöjen, seurakuntien ym. toimesta jopa ullakoille vieri viereen virkistystä kaipaavia lapsista vanhuksiin ollenkaan huomaamatta minkä vaaran mahdollinen palo voi aiheuttaa. Paloviranomaisten on usein mahdoton tietää kaikkien tilapäiskäytössä olevien joukkomajoitusta harjoittavien rakennusten olemassaoloa ja sijaintia ja koska erikoistarkastuksia ei yleensä pyydetä, on suuronnettomuuksia pelättävissä tältäkin taholta. Kiireellisenä kaivattaisiin nyt huoltolaitoksiin verrattavien tilapäiskäytössä olevien­ rakennusten osalta toimenpiteitä: ensimmäiseksi paloturvallisuusohjetta, johon paloviranomaiset voisivat tarkastuksillaan vaatimuksensa perustaa. Kiireellisenä olisi suoritettava myös sairaaloita ja huoltolaitoksia koskeva yleinen turvallisuustarkastus.

mitysöljyn virtaussuuntaa ja kun paikalle oli hankittu rautasaha, saatiin autonkuljettaja Joensuu irroitetuksi ja toimitetuksi edelleen sairaankuljetusautolla hoitoon. Paikalle hälytettiin myos palokunta, jonka toimesta onnettomuuspaikka vaahdotettiin ja joka suoritti osuutensa istuinrautojen katkaisemisessa.

Katastrofivaunu ei ehtinyt onnettomuuspaikalle ennen tilanteen selviämistä.

Oy Esso Ab, jonka polttoainetta onnettomuusauto kuljetti, palkitsi neuvokkuutta osoittaneen ylikersantti Niemisen. Hän sai korvauksen turmeltuneista asusteista sekä uuden kellon kadottamansa tilalle.

Uutta väriä Jehu-Malja-kilpailuun Uutta väriä on luvassa ensi syksyn Jehu-Maljakilpailuun, sillä puolustusvoimista aiotaan ilmoittaa kilpailuun kaksi joukkuetta. Karsinnat järjestetään kesällä. – Valitettavasti emme voi vielä tässä numerossa kertoa missä Jehu-Maljakilpailut pidetään, mutta sen kertonee jo seuraava numero.

Syksyn suurkoitokseen odotetaan kuulemma hartaasti mukaan nyt myös niitä joukkueita, jotka viime syksynä edustivat maatamme menestyksellisesti CTIF:n kansainvälisissä palokuntalaiskilpailuissa.

Tunnustus pelastajalle Tammikuun alussa pelasti santahaminalainen ylikersantti Seppo Nieminen pahassa puristuksessa, palonvaarassa ja lämmitysoljyyn tukehtumaisillaan olleen autonkuljettaja Aimo Joensuun kaatuneen säiliöauton ruhjoutuneesta ohjaamosta Herttoniemessa.

Vaarassa olleen Joensuun pää oli auton istuimen painamana tiukasti maata vasten, lämmitysöljy valui rikkoutuneesta tankista kuljettajan päälle ja käynnissä olleen moottorin tienoilta nousi jo savua ennen kuin paikalle sattumalta osunut ylikersantti Nieminen sai pysäytetyksi auton moottorin. Hän rakensi ensin nopeasti padon, joka muutti läm-

1/2014

5

Tehtävämäärä laskusuunnassa P

elastustoimen onnettomuustilasto PRONTOn mukaan vuonna 2013 oli pelastuslaitoksilla yhteensä 107000 pelastus- tai avunantotehtävää, joista kiireellisiksi oli kirjattu 78000 tehtävää.

Tehtävien määrä on pienentynyt 4200 tehtävällä vuosien 2010–2012 keskiarvosta. Kiireellisten tehtävien määrä on laskenut edellisiin vuosiin verrattuna 5000 tehtävällä ja kiireettömien määrä on noussut 800 tehtävällä.

Rakennuspalojen määrä on laskenut viime vuosina tasaisesti. Viime vuonna oli 5700 paloa, joka on 300 rakennuspaloa vähemmän edellisten kolmen vuoden keskiarvoon verrattuna. Rakennuspaloksi lasketaan myös pienet palot rakennuksissa eli niin sanotut rakennuspalovaarat. Maastopaloja oli vuonna 2012 kostean kesän takia erityisen vähän, vuonna 2013 palattiin pitemmän ajan keskiarvon tuntumaan. Maastopaloja oli 2900, joista kolmannes syttyi kevätkuukausina. Liikennevälinepalojen määrä oli edellisvuoden tasolla, 2300 palossa. Muiden tulipalojen määrässä on ollut selvää pudotusta. Niitä oli 2600 paloa, jo-

Pelastustoimen tehtävät vuosittain.

ka on 500 paloa vähemmän kuin aiemmin.

Liikenneonnettomuuden aiheuttamien tehtävien määrä on ollut viime vuodet vajaassa 14000:ssa, vuonna 2013 se laski 13200:aan. Öljyvahinkojen (2400), vaarallisten aineiden onnettomuuksien (350) ja räjähdys-

ten (25) määrä oli aikaisempien vuosien tasolla.

Automaattisten paloilmoittimien tarkistus- ja varmistustehtävien määrää yritetään laskea laskuttamalla erheellisistä ilmoituksesta aiheutuneita kustannuksia kiinteistöltä. Automaattisen paloilmoittimen tarkistus- ja

varmistustehtäviä oli 19000, joka on 3300 tehtävää vähemmän kuin ennätysvuonna 2010. Niiden määrä on pudonnut selkeästi, vaikka samaan aikaan hätäkeskuksiin kytkettyjen paloilmoittaminen määrä on noussut.

Osan tehtävien määrän pienenemisestä selittää kirjaamiskäytäntöjen muutos, kaikkien automaattisten paloilmoittimien välittämien tehtävien määrä on pudonnut 2900 tehtävällä vuosina 2010–2013.

Vahingontorjuntatehtävissä on ollut suurta vuosittaista vaihtelua, riippuen myrskyjen aiheuttamista tehtävistä. Vuonna 2013 vahingontorjuntatehtäviä oli 11100, joka on selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta vastaa kolmen edellisen vuoden kes kiarvoa. Vuoden kiireisimmät päivät olivat myrskypäivät Seija 13.12.2013 (yhteensä 2720 tehtävää) ja Eino 17.11.2013 (yhteensä 2340 tehtävää). Vertailun vuoksi: pelastuslaitoksilla oli Tapanimyrskyn aikana vuonna 2011 yhteensä 10000 tehtävää.

Tasavallan presidentille SPEKin korkein ansiomerkki Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön korkeimman ansiomerkin, ensimmäisen luokan erityisansioristin nro 1. Perusteluna ansiomerkin myöntämiselle on presidentti Niinistön vahva johtajuus turvallisuuden edistämiseksi, mistä esimerkkinä on uusien keinojen etsiminen nuorison syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Hän osoitti myös arvonantoaan suomalaisille palokunnille toimimalla Palokunta Suomessa 175 vuotta -juhlavuoden suojelijana.

Ansiomerkin tasavallan presidentille luovuttivat SPEKin valtuuston puheenjohtaja Kyösti Vesterinen, hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola sekä toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka.

Kuva: Tasavallan presidentin kanslia

6

1/2014

Teksti: Johannes Ketola Pelastusopisto

Ensimmäistä kertaa toteutetun pelastuslaitosten valtakunnallisen työhyvinvointikyselyn vastausprosentti nousi 48:aan. Vastauksia kertyi kaikkiaan 2257, kun Pronton mukaan henkilöstöä koko alalla on 4661.

Kyselyn alustavat tulokset osoittavat sisäministeriön pelastusosaston ylitarkastaja Jouni Pou­sin mukaan, että valtakunnallisesti pelastuslaitosten työhyvinvoinnissa ei ole suuria puutteita.

– Vastauksissa korostui muun muassa henkilön halu itsensä ja työuran kehittämiseen. Toisaalta vastauksissa nousi esille myös tarve kehittää työurasuunnittelua työpaikoilla, Pousi kertoo.

Alustavien tutkimustulosten perusteella voidaan hänen mu-

kaansa todeta, ettei pelastuslaitoksissa töitä tehdä mollivoittoisissa tunnelmissa eikä esimerkiksi työpaikkakiusaamistakaan todeta juurikaan tapahtuneen.

Tutkimustuloksista kerrotaan tarkemmin maaliskuussa ilmestyvässä Pelastustiedossa.

Pelastuslaitosten työhyvinvointia kehittävä valtakunnallinen yhteistyöelin toteutti kyselyn yhteistyössä MIF Koulutus Oy:n kanssa. Kysely toteutetiinn sähköpostin välityksellä henkilöstölle lähetettävällä webropolkyselyllä. Kyselyn tavoitteena on saada tietoa valtakunnallisesti pelastuslaitosten henkilöstön työhyvinvoinnista ja saadun tiedon pohjalta löytää mahdollisia kehittämistarpeita.

KUVA: KIMMO KAISTO

Liki puolet vastasi työhyvinvointikyselyyn

Helsingin palomuseo avattiin entistä ehompana Suomen komeimmaksi paloasemaksi valitun Erottajan paloaseman suojissa avattiin tammikuussa entistä ehompi palomuseo. Kolmessa näyttelykerroksessa on tilaa noin 450 neliötä ja saman verran on erilaisia näyttelyesineitä. Uudistetut tilat ovat nyt saavutettavissa myös liikuntaesteisille, sillä myös invahissi johdattaa jokaiseen kolmeen näyttely kerrokseen.

Hieno palomuseokokonaisuus on nyt jokaisen kiinnostuneen nähtävillä, sillä museon on avoinna sunnuntaisin ja keskiviikkoisin klo 12–16. Ryhmille museo on avoinna tiistaisin klo 10–18 ja torstai-iltaisin klo 12–20. Ryhmävaraukset voi tehdä museonhoitaja Jari Auviselle, jari.auvinen@hel.fi tai puh. 040 334 5304.

Kansliapäällikkö johtaa seurantatyöryhmää

Turvallisuus-messuilla jo yli 500 näytteilleasettajaa

Sisäministeriön perustaman pelastustoimen rakenneuudistuksen seurantatyöryhmän tehtävänä on seurata pelastustoimen aluejakopäätöksen valmistelua ja arvioida aluejakopäätösluonnoksesta saatuja lausuntoja. Lisäksi työryhmän tulee seurata kuntien­ pelastustoimen järjestämistä koskevien uusien sopimusten valmistelun edistymistä ja uusien pelastuslaitosten kustannuskehitystä ja uudelleenorganisoinnin vaikutuksia kuntien menoihin.

Työryhmän puheenjohtaja on sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja varapuheenjohtaja pelastusylijohtaja Esko Koskinen sisäministeriöstä. Työryhmän muita jäseniä ovat varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, Suomen Kuntaliitto, toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry, työ-

Runsaan puolen vuoden kuluttua Jyväskylässä järjestettävien Turvallisuus-messujen näytteilleasettajatilanne ja ohjelmasuunnittelu on hyvässä vauhdissa. Messuille on tähän mennessä ilmoittautunut jo yli 500 näytteilleasettajaa, mikä on jo tässä vaiheessa ilahduttavan suuri määrä.

– Turvallisuusmessujen seminaarien ja muun ohjelman suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Tänä vuonna Pelastustoimen ajankohtaispäivät järjestetään osana messuja. Lisäksi seminaareja tullaan järjestämään muun muassa kyber-turvallisuudesta sekä pelastustoimen työturvallisuudesta. Myös perinteinen Tulityöse-

markkina-asiamies Arto Vallivaara, Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry, pelastusjohtaja Simo Tarvainen, Suomen Pelastusjohtajat yhdistys, asemamestari Marko Härmä, Pelastusalan Toimihenkilöliitto ry, puheenjohtaja Kim Nikula, Suomen Palomiesliitto SPAL ry, toiminnanjohtaja Isto Kujala, Suomen Sopimuspalokuntien Liitto, palopäällikkö Jukka Ruuskanen, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, maakuntajohtaja Jari Parkkonen, Päijät-Hämeen liitto, valmiusjohtaja Janne Koivukoski, sisäministeriö ja sihteerinä on pelastusylitarkastaja Taito Vainio, sisäministeriö.

Työryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran helmikuussa. Sisäministeriö pyysi kunnilta lausunnot rakenneuudistuksesta helmikuun loppuun mennessä.

Vastaa lukijakyselyyn ja voita!

Kehitämme lehteä ja toivomme, että vastaisit pieneen lukijakyselyyn, joka vie vain muutaman minuutin ajastasi. Linkki sähköiseen kyselyyn löytyy osoitteesta www.pelastustieto.fi Kiitos kun kehität Pelastustietoa kanssamme!

Kaikki yhteystietonsa jättäneet osallistuvat yllätyspalkintojen arvontaan. Vastausaika päättyy 28.2.2014. Kiitos!

minaari on osana seminaarikokonaisuutta, seminaaritoimikunnan puheenjohtaja, Palopäällystöliiton koulutus- ja viestintäsuunnittelija Veera Heinonen kertoo.

– Keski-Suomen pelastuslaitoksen toimesta messuilla nähdään joka päivä toiminnallisia näytöksiä vene- ja liikenneonnettomuuksista. Lisäksi puolentunnin pituisissa luentosarjoissa tullaan käsittelemään ensihoitoa ja -vastetta, pelastajien työuria sekä simulaatio-oppimista.

– Seminaaritoimikunta jatkaa ohjelmakokonaisuuden suunnittelua helmikuussa Jyväskylässä pidettävässä kokouksessa, hän kertoo.

Sopimuspalokunnat varautuvat suurlaitokseen Kaakkois-Suomessa Kaakkois–Suomen sopimuspalokunnat ja osa-aikaiset palokunnat ovat alkaneet valmistautua pelastustoimen tuleviin rakenneuudistuksiin.

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan sopimuspalokuntalaiset perustivat yhteisen työryhmän, joka etsiikesäkuun alkuun mennessä yhteisen näkemyksen kaikista niistä asioista, joilla turvataan tulevissa neuvotteluissa sopimuspalokuntien asema ja kehitty-

minen perustettavassa Kaakkois-Suomen pelastuslaitoksessa. Sopimuspalokunnat edellyttävät, että heillä on omat nimetyt edustajat kaikissa niissä neuvotteluissa, joissa käsitellään tulevaa pelastuslaitoksen perustamista ja organisointia. Työryhmä päätti myös, että kaikille jäsenpalokunnille järjestetään tiedotus- ja keskustelutilaisuus toukokuussa.

1/2014

7

Kilpilahden teollisuusalue

• 10 tuotantolaitosta, alue 13 km2, 3500 työpaikkaa • Tonnimäärältään Suomen suurin satama, 100–1300 laivakäyntiä vuodessa.

• Maantiejakeluterminaali, noin 300 VAK-rekkaa/vrk.

• Rautatievaunujen purkausterminaali, noin 80 VAK-junakuljetusvaunua/vrk.

• Teknologiakeskuksia ja koelaitoksia.

12.11.2013

8

1/2014

oitus s keskisuuri, 452, H채lytyasinieildm en onnettomuu

Vaarallisten Kilpilahti Neste Oilin jalostamo,

1/2014

9

Kaasuvuodossa varauduttiin pahimpaan Neste Oilin HÄKEn päivystäjä, tehtävään koulutettu palomies, vastaanotti ilmoituksen prosessialueella olevasta alkylointiyksikön fluorivetyhappovuodosta. Alkylointiyksikkö on maatasossa, eikä loukkaantuneita ollut ja yksikkö oli pysäytetty huoltotöitä varten.

Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Marko Partanen, Neste Oil ja Saku Rouvali Grafiikka: Peter Bange

N

este Oilin teollisuuspalokunta hälytettiin matkaan kahvipöydästä. Päivystävän palomestarin Esko Kokkosen lisäksi vuoron nesteläisten vahvuuteen kuului seitsemän palomiestä, joista kaksi ambulanssissa ja yksi HÄKEssä. Yksi palomiehistä, Janne Turunen, miehitti auton, jossa on päällä vaarallisten aineiden kontti.

Kokkonen päätti, että ennalta laadittuun peruslähtöön lisätään mastotykkiyksikkö.

Matkaa paloasemalta alkylointiyksiköön oli noin kilometri ja Kokkonen arvelee, että sinne ehdittiin parissa minuutissa hälytyksestä.

Ennen lähtöä Kokkonen oli varmistanut tuulen suunnan, vaikka sen hän selvittää rutiinisti aina heti työvuoron alussa. Tuuli puhalsi lounaaseen päin noin 10 metriä sekunnissa. Kokkonen johdatti joukot onnettomuuspaikalle tuulen yläpuolelta, jotta pelastajat eivät ajaisi mahdolliseen kemikaalipilveen. Lyhyen matkan aikana Kokkoselle selvisi, että tosi on kyseessä. Palomestarille, Neste Oilin teollisuuspalokunnan ainoalle operatiiviselle johtajalle, se tarkoitti todellista kiirettä.

– Hälytin ensimmäisenä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen, Neste Oilin puolivakinai-

sen palokunnan ja annoin vartijoille tehtäväksi eristää alueen, Kokkonen sanoo.

Hälytykset välittyivät eteenpäin Neste Oilin HÄKEstä.

Suojautukaa sisätiloihin!

Matkalla Kokkonen käski Neste Oilin HÄKEn antamaan jalostamon alueelle sisällesuojautumiskäskyn. Sen mukaan alueella olevan henkilöstön tuli välittömästi poistua vaara-alueelta ja siirtyä sisäsuojautumistiloihin. Päivystäjä kuulutti käskyn alueen kuulutusjärjestelmän kautta. Sen avulla annettiin myös säännöllisesti lisätietoa suojautuneille. Käskyn tultua prosessialueella lopetettiin kaikki työt. Kun vartijat eristivät alueen, pääportti ja sähköinen kulkujärjestelmä vaara-alueelle suljettiin.

Kohteessa, tilanteen todettuaan, Kokkonen käski antaa Kilpilahden teollisuusalueen yleisen vaaramerkin. Hän määritti onnettomuuspaikalle sisääntulopaikan tuulen

Palomestari Esko Kokkonen on alku­ tilanteessa ainoa operatiivinen johtaja.

10

1/2014

H채l

yt y silm

oitu

s

Neste Oilin jalostamolla tarvitaan aluetuntemusta. Navigaattorit eiv채t osaa laajaa aluetta.

1/2014

11

yläpuolelle noin 200 metrin päähän vuotokohdasta ja järjesti paikalle tuleville yksiköille opastuksen sekä määräsi niille tehtävät.

Vaarallisten aineiden konttia kuljettava Turunen ehti matkalla jo manata happovuotoa, sillä se on palomiesten keskuudessa vähiten toivottu tehtävä. Happovuoto tarkentui kohteessa jonkin ajan kuluttua nestekaasuvuodoksi. Huollon takia pysäytettynä ja poissa käytöstä ollut alkylointiyksikkö oli tyhjennetty fluorivetyhaposta. Vuotavan nestekaasun seassa saattoi kuitenkin olla jäämiä fluorivetyhaposta.

– Tieto nestekaasusta helpotti, vaikka sekin on vaarallinen aine, Turunen sanoo.

– Neste Oilin palomiehille määräsin kemikaalisukellustehtävän: tiedustelun ja vuodon rajoittamisen. Sanoin kemikaalisukeltajille, että ottavat heti vesitykin matkaan, koska etäisyys on niin pitkä, että tiedustelun jälkeen sen hakemiseen kuluisi turhaan aikaa, Kokkonen sanoo Toinen kemikaalisukelluspari sai tehtäväksi selvittää, ettei ketään ollut jäänyt pilven vaikutusalueelle sekä tarvittaessa avustamisen vuodon sulkemisessa. Paikalle saapuvan Neste Oilin puolivakinaisen henkilöstön käskettiin avustaa kemikaalisukelluksessa sekä järjestää pesupaikan.

Fluorivetyhappo • • • • • • • • •

Vahva happo, jolla on voimakas ja ärsyttävä haju.

Kiehumispisteet: 100 % / 19,5astetta, 70 % / 66 astetta, 40 % / 112 astetta Kiehumispistettä korkeammassa lämpötilassa väritön kaasu.

Kiehumispistettä alemmassa lämpötilassa neste, joka muodostaa höyryjä.

Liukenee veteen ja etanoliin.

Tappava hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä.

Voimakkaasti ihoa syövyttävä ja silmiä vaurioittava.

Pieni vuoto 100 l / välitön eristys 100 m, suuri vuoto 10 m3 / välitön eristys 300 m (yli 50 %) Käytetään ruostumattoman teräksen peittaukseen, malmin vaahdotukseen ja lasin mattapinnoitukseen.Fluorivetyä käytetään myös katalyyttinä.

Nestekaasu • Kaasumainen, erittäin helposti syttyvä.

• Lähes hajuton, hajustetaan vuodon havaitsemiseksi, jolloin pistävän hajuinen.

• Ilmaa raskaampi, keräytyy painanteisiin.

Pieni päästö (ilmaan): • Saattaa aiheuttaa hajuhaittaa (hajustettuna).

Suuri päästö (ilmaan): • Aiheuttaa hajuhaittaa (hajustettuna).

• Tuulen alapuolelle saattaa muodostua helposti syttyvä kaasupilvi.

Ympäristövaikutukset (ilmaan): • Ei välittömiä ympäristövaikutuksia.

Raja-arvoja: HTP (propaani) *): 800 ppm (1500 mg/m3) / 8 h, 1100 ppm (2000 mg/m3) / 8 h HTP (butaani) *): 800 ppm (1900 mg/m3) / 8 h, 1000 ppm (2400 mg/m3) / 8 h *) = Työpaikan haitalliseksi tunnettu pitoisuus 2011

”Kun tiesi, että pilvi on nestekaasua, sitä kunnioitti.”

Tiedustele ja rajoita Janne Turunen valmistautui parinsa kanssa kemikaalisukellustehtävään. Pukemisen loppuvaiheessa ensimmäiset puolivakinaisten yksiköt saapuivat paikalle. He avustivat kemikaalisukeltajia pukeutumisessa ja rakensivat pesupaikan. Turunen otti parinsa kanssa vesitykin ja kaksi 3-tuumaista linjaa mukaansa ja lähti kohti vuotoa.

– Etenimme noin 20 metrin päähän vuotavasta kohdasta, jolloin selvisi, että vuoto on kunnollinen, Turunen kertoo.

Hän arvioi, että kaasupilvi oli suurimmillaan alaltaan 20 x 30 metrin kokoinen, ja 15 metriä korkea.

– Kun tuuli puhalsi prosessiyksikön toiselta puolelta ja lähti ylittämään sitä, se teki vuotokohdan eteen pyörteen. Pyörre keräsi välillä vuotokohdan eteen ison pilven, jonka tuuli sitten puhalsi pois.

Kun tiesi, että pilvi on nestekaasua, sitä kunnioitti, Turunen sanoo.

12

1/2014

Vuodon havaittuaan Turunen ja hänen parinsa jatkoivat vesitykin selvittämistä. Kun tykkiin saatiin paine, se suunnattiin laimentamaan ja ohjaamaan nestekaasupilveä pois päin. Vesi pumpattiin merestä alueelle rakennetun palovesiverkoston kautta.

Turunen arvioi, että Itä-Uudenmaan yksiköt tulivat paikalle ensimmäisen kemikaalisukellustehtävän aikana, mutta ei ole siitä varma, sillä hän keskittyi tarkasti tehtäväänsä.

– Ensimmäinen kemikaalisukellus meni ilman riittämisen kanssa vähän täpärälle, ja pesupaikalla lisäilman kanssa meinasi tulla vähän kiire, Turunen sanoo.

Pesupaikalla oli kaksi allasta, joista ensimmäisessä liitettiin lisäilma ja huuhdeltiin ensimmäisen kerran. Toisella altaalla kemikaalisukeltajat pestiin harjan kanssa.

Neste Oilin palokunnan toinen kemikaalisukelluspari suojasi vesisuihkulla, kun kemikaalisukel-

Häl

yt y silm

oitu

s

”Olin kaksi tuntia kemikaalisukelluspuvussa ja käytin kolmet pullot.”

lusvarustukeen pukeutunut tuotannon henkilö yritti sulkea venttiilin, mutta sulkeminen ei onnistunut. Putkistossa kaasun painetta alennettiin hallitusti, jotta se ei purkaudu kerralla taivaan tuuliin.

Lisää vesitykkejä Turunen valmistautui parinsa kanssa toiselle kemikaalisukellustehtävälle, vesitykkejä tarvittiin lisää. Puolivakinainen henkilöstö auttoi uudet paineilmalaitteet kemikaalisukeltajien ylle eikä pukuja riisuttu välillä. Tykkejä selvitettiin yhteensä kolme, joista yhteen ei riittänyt paine. Yksi paloauto siirrettiin suoja-­alueella selvitysten väliin korottamaan pumpun avulla painetta. Kolmannella kemikaalisukelluksellaan Turunen kävi parinsa kanssa suuntaamassa tykkejä uudelleen.

Alueella on myös kuusi kiinteää tykkiä, ne tuottavat merivettä 4000 litran minuuttivauhdilla. Kahta tykeistä voidaan ohjata eril-

lisestä ohjaamosta, muita neljää tykkiä pitää operoida tykin luota.

Kokkosen mukaan onnettomuudessa oli onneakin, sillä tapahtuman aikana oli kova tuuli ja vesisade, joka laimensi nestekaasupilveä.

- Moni voisi ajatella, että kova tuuli on haitta, koska päästö leviää, mutta tässä tapauksessa, kova tuuli sekoitti ja laimensi päästöpilveä, hän sanoo.

Kaksi tuntia suojapuvussa Kemikaalisukeltajille tehtävä oli poikkeuksellinen.

– Olin kaksi tuntia kemikaalisuojapuku päällä ja käytin kolmet pullot. Sen on pisin aika, jonka olen ollut puku päällä tehtävässä kiinni, Turunen sanoo.

Hän sääti puvun sisätuuletuksen minimiin.

- Olen sitä mieltä, että jonkinlainen ylipaine puvun sisällä kuitenkin pitää säilyttää, eivät ne niin tiiviitä ole. Toimitaan sitten vaikka lyhyemmän aikaa kerrallaan, Turunen sanoo.

Työ sinänsä onnistui. Turuselle annetut tehtävät sujuivat kankeassa puvussakin hyvin. Ehkä vuodon paikkauksessa saattaisi puvun näppäryys tulla vähän vastaan, Turunen arvioi.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehet Petri Lahtinen ja Jörgen Törnroos muodostivat paloesimies Hannu Snirvin kanssa kemikaalisukellusryhmän.

1/2014

13

Vähin tiedoin matkaan

P

alataan ajassa hälytyksen alkuminuutteihin. Neste Oilin palomestari Esko Kokkonen käski hälyttää Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen. HÄKEn päivystäjä painoi hälyttävän painonapin pohjaan.

Tieto välittyi Keravan hätäkeskukseen, joka hälytti pelastuslaitoksen yksiköt; hälytysilmoitus: Vaarallisten aineiden onnettomuus, keskisuuri, 452, Neste Oilin jalostamo. Pelastuslaitoksen yksiköt lähtivät matkaan näillä tiedoilla. Neste Oilin HÄKEllä ja palomestarilla olivat kädet täynnä töitä ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin lisätietoa saapuville yksiköille saatiin enemmän.

– Hätäkeskus hälytti meidät niin sanotun painonapin perusteella, johon on valmiiksi määritetty vaste. Hätäkeskus vain välittää hälytyksen eteenpäin, silläkään ei ole enempää tietoa, Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestari Timo Tähtinen kertoo. Tähtinen mietti vähän aikaa, mitkä autot otetaan mukaan, sillä kaikkiin autoihin ei Porvoon paloasemalla ole miehitystä. Matkaan lähtivät 101-hööki ja sukellusyksikkö, joka silloin vielä hoiti ke-

mikaalisukelluksiakin. Sipoon paloasemalta lähti 201-hööki ja Kilpilahden ympäristöstä sopimuspalokuntien yksiköitä. Uudenmaan pelastuslaitosten yhteinen 3058-kemikaalintorjuntayksikkö lähti matkaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Pelastuskeskuksesta Vantaalta.

– Ensimmäinen vartti mentiin sokkona keikalle, Tähtinen kuvaa.

Lisätieto olisi kelvannut, sillä Kilpilahdessa sijaitseva teollisuusalue on Pohjoismaiden suurin kemianteollisuuden keskittymä ja Neste Oilin jalostamo on lajissaan pohjoismaiden suurin tuotantolaitos. Lisätiedot kuten vaarallinen aine tai tunnistetiedot eivät selvinneet kymmenen minuutin ajomatkan aikana, sillä Neste Oilin palokunta operoi pääasiassa VHF-radiolla ja pelastuslaitos Virve-verkossa.

– Meillä on VHF-radioissa hyvät korvamikrofonit ja niitä tulee käytettyä. Virve-puhelimina on pelkät kapulat, joista tuotanto-

”Kun tiesi, että pilvi on nestekaasua, sitä kunnioitti.”

14

1/2014

alueella kuuluu heikosti, minkä vuoksi niitä on hankala käyttää, Kokkonen sanoo.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin autossa on VHF-radio, jonka kautta Kokkonen välitti tietoa Tähtiselle.

Autobriefing Neste Oilin HÄKE välitti lisätietoja Keravan hätäkeskuksen kautta. Onnettomuutta käsiteltiin ensin fluorivetyhappovuotona.

Aineen vaarat ovat Itä-Uudenmaan pelastajilla hyvässä muistissa, sillä se on tappava jo ihokontaktissa.

– Tämän kuultuani pyysin lisäämään vasteeseen päivystävän päällikön, Tähtinen sanoo, mikä tarkoitti sitä, että pelastuslaitokselle varustettaisiin esikunta tehtävän tukemista varten. Matkalla olevassa Porvoon 101-höökissä valmistauduttiin tehtävään.

– Tiesimme aineen vaaratekijät ja miten se voidaan neutralisoida. Kävimme asiat sanallisesti läpi: Alueelle ei mennä ilman kemikaalisuojapukua, jos ainetta roiskuu päälle, alueelta löytyy neutralisointiallas, johon voi upottautua, jonka jälkeen tullaan vasta pesupaikalle, paloesimies Hannu Snirvi kertoo. Johtoyksikkö saapui kohteeseen ensimmäisenä, jakeluterminaalin kentälle autonlastauskentälle, lähimmälle tulokynnykselle, josta hän sai ensimmäisen kerran yhteyden Neste Oilin palomestariin Esko Kokkoseen. Hän pyysi pelastuslaitoksen väkeä valmistautumaan kemikaalisukellukseen, mistä hän kertoisi tarkemmin sisäänmenopaikalla.

Häl

yt y silm

oitu

s

Painonappihälytys > Tehdään Neste Oilin HÄKEstä. > Keravan hätäkeskus välittää vain nappiin määritellyn sisällön määitellyille yksiköille. > Painonappihälytyksiä on neljä erilaista. Neste Oil on määritellyt sisällöt riskien mukaan.

Tulokynnyksellä Loput hälytetyt yksiköt jäivät etäämmälle tulokynnykselle, liikenneympyrän jälkeiselle levennykselle. Yksiköt odottivat jokusen minuutin tulokynnyksellä, kun lisätietoja alkoi tulla. Johtoyksikkö siirtyi vartiointiliikkeen saattamana lähemmäksi kohdetta, missä palomestarit tapasivat. Kokkonen selvitti Tähtiselle tilanteen. Alkylointiyksikön huoltotoimissa oli sattunut venttiili- ja laippavuoto.

Huoltoa varten pysäytetyn yksikön yhdeltä linjalta purkautui ulos nestekaasua ja pieniä jäämiä fluorivetyhappoa.

– Näillä tiedoilla päädyin antamaan Tolkkisiin ja Emäsaloon yleisen vaaramerkin, Tähtinen sanoo.

Hän perusti päätöksensä vuodon isoimpiin mahdollisiin oletusarvoihin, koska todellisia lukuja ei ollut tiedossa. Tuuli painoi purkautuvaa kaasua lähialueille. Neste Oilin palomiehet olivat aloittaneet jo kaasupilven laimennuksen ja ohjaamisen pois. Sitä varten alueelle on asennettu kiinteitä neljätuumaisia vesitykkejä.

– Haasteemme oli laaja satoja metrejä leveä ja pitkä alue, joka oli varmistettava, ettei sinne ollut jäänyt ihmisiä, Tähtinen sanoo.

Palomestari Esko Kokkonen aloitti 20 vuotta sitten Neste Oilin jalostamolla vuoden työrupeaman.

Pesti jatkuu edelleen.

Onko ihmisiä vaarassa?

101-höökin väelle määrättiin tiedustelutehtävä kemikaalisukellusvarustuksessa. Yksiköstä muodostettiin kemikaalisukellusryhmä, jossa parin lisäksi sukelsi paloesimies Hannu Snirvi.

Sipoolaisen 201-höökin väki auttoi kemikaalivarusteiden pukemisessa, jonka aikana myös 201-miehistön käskettiin valmistautua kemikaalisukellustehtävään. Kemikaalisukellusvarustus puettiin tulokynnyksellä, josta oli kohteeseen matkaa vielä noin kilometri. Lähemmäksi kohdetta siirryttiin höökeillä vartiointiliikkeen saattamana.

Tiedusteltava alue oli tuulesta johtuen laaja, ja sitä pidettiin tyhjänä, mutta oli varmistettava, ettei kukaan harhaillut tai ollut mennyt alueella tajuttomaksi. Snirvi ajatteli, että paineilma ei riitä siihen, että alue käytäisiin kokonaan läpi. Hän ehdotti, että puvun si-

säisen tuuletuksen voimakkuus säädettäisiin minimiin, jotta kaikki mahdollinen ilma voitaisiin käyttää hengittämiseen. Itse hän sulki kokonaan puvun sisätuuletuksen. Alueella oli suojautumistiloja, joihin ihmisten oltiin käsketty mennä. Vain niissä näkyi ihmisiä.

– Näkyvää vuotoa tai pilveä emme pystyneet hahmottamaan. Joku sellainen, joka alueella työskentelee vakituisesti, olisi varmaan voinut tehdä sen, Snirvi arvelee. Tiedustelun jälkeen hän raportoi palomestari Tähtiselle näkemänsä ja näytti kartalta mihin ihmiset olivat suojautuneet.

– Sukellusaika oli noin 20 minuuttia. Ilma riitti juuri ja juuri alueen läpikäymiseen, Snirvi kertoo. Puhdistuspaikalla oli ongelmia lisäilman kanssa. Lisäilmalaitteet ja kemikaalisukeltajien laitteet olivat erimerkkiset.

Adapteriväliletkujen löytämiseen meni vähän

aikaa ja pesemisessä tuli jo pieni kiire. Pesun jälkeen kemikaalisukeltajille autettiin uudet paineilmalaitteet selkään ja he menivät lämpimään alueelle rakennettuun kiinteään taukotilaan odottelemaan seuraavaa sukellusta.

Mittaus tuulen alapuolella 201-höökin sukelluspari oli valmistautunut kemikaalisukellustehtävään ja ilmoittautui palomestari Tähtiselle. Kemikaalisukeltajat lähtivät mittaamaan tuulen alapuolelta nestekaasun syttymisvaaraa. Kemikaalisukeltajat olivat suorakanavayhteydessä esimieheensä ex-suojatulla Virve-radiolla. Kemikaalisuojapuvussa asiaan kuuluvin käsinein radion käsittely ei ollut helppoa, mutta onnistui.

Esimies kuuli hyvin paria, mutta sukellusparilla oli vaikeuksia kuulla esimiestä, koska alueella oli kova melu ja suojavarusteet te1/2014

15

Piha oli hyvä, tasaista asfalttia.

Kaksi kemikaalisukeltajaa selvitti letkua ja yksi tykkiä.

kivät tehtävänsä. Esimies puhui sukellusparin kanssa suorakanavalla ja välitti tarvittavat asiat palomestarille toimintapuheryhmässä.

Syttymisvaaramittarin mukaan ei ollut vaaraa, että nestekaasu syttyisi ja sukelluspari palasi pesupaikalle. Mitään näkyvää varusteissa ei ollut eikä sukelluksen aikana menty näkyvään kaasupilveen, mutta sukelluspari pestiin vedellä ja harjalla täydessä varustuksessa varmuuden vuoksi. Parille vaihdettiin täydet paineilmalaitteet selkään ja he menivät suojautumistilaan odottamaan seuraavaa tehtävää. Täydet paineilmalaitteet otettiin 3058-kemikaalintorjuntayksiköstä, josta otettiin myös astiat käytettyjä varusteita varten.

Kaikki käytetyt varusteet riisuttiin suoraan astiaan, joka toimitettiin puhdistukseen.

Vuoto saatiin tukittua Neste Oilin tuotantomestari kertoi palomestari Tähtiselle, että vuoto pystytään tukkimaan, vaikka se ei rikkoontunutta venttiiliä tilkitsemällä onnistukaan. Selvisi, että vuoto voidaan tukkia, kun linjaston paine saadaan vähennettyä alle 1 bariin. Painetta vähennettiin hallitusti nestekaasun purkausjärjestelmän kautta. Ilman tätä toimenpidettä vuoto olisi voinut jatkua monta päivää.

Vesitykkiselvityksiä Kiinteät vesitykit alkoivat mennä tukkoon ja toimivat enää heikosti. Niiden tilalle selvitettiin liikuteltavia vesilinjoja. 101-kemikaalisu16

1/2014

kellusryhmä lähti sijoittamaan tykkiä ja vetämään linjaa vaara-alueelle.

– Piha oli hyvä, tasaista asfalttia. Kaksi kemikaalisukeltajaa selvitti letkua ja yksi tykkiä, Snirvi kertoo. Kolmella miehellä 70 metrin letkun vedosta ja tykinselvityksestä selvittiin kymmenessä minuutissa.

– Kolmen hengen ryhmä onkin aina parempi kuin sukelluspari. On enemmän silmiä, korvia ja käsiä. Kun kaksi tekee, niin yhdellä on aikaa suunnitella seuraavaa liikettä, Snirvi sanoo. Viestintä ryhmässä toimien vaikeutuu, esimiehen ja parin välillä on vaikeampi toimia kömpelössä varustuksessa, mutta myös esimiehen ja palomestarin välinen viestintä vaikeutuu. 201-kemikaalisukelluspari kävi mittaamassa vielä lähellä vuotokohtaa, mutta vaarallisia arvoja ei saatu.

Kahden pelastusyksikön kemikaalisukellustehtävä sujui hyvin. Kokonaistehtävä tiedostettiin, kun molemmat yksiköt tiesivät mi-

”Kolmen hengen ryhmä onkin aina parempi kuin sukelluspari.”

tä toinen tekee. Palomiesten kemikaalisukelluksen osalta tehtävä oli tyypillinen tiedusteluineen ja mittaamisineen, sellainen, joita yleensä harjoitellaankin.

Vaara ohi Vaara ohi -merkki annettiin väestöhälyttimillä, kun arvioitiin, että vähäistä vuotoa kestää vielä kahden tunnin ajan. Vuotokohta yritetään sulkea kello 18.00, mutta se ei onnistu. Prosessin paineen päätettiin antaa vielä laskea ennen kuin vuotokohtaa ryhdyttiin tukkimaan.

Pelastuslaitoksen valmius purettiin Neste Oilin jalostamolta kello 18.45. Neste Oilin palokunnan palomiehet jäivät vielä kohteeseen valvomaan vesitykkejä, joita pidettiin paikalla vielä seuraavanakin päivänä.

Häl

yt y silm

oitu

s

.TILANNEHUONE.FI RUUDUNKAAPPAUS: WWW

Neste Olin HÄKEssä on jatkuva päivystys.

”Haasteemme oli laaja satoja metrejä leveä ja pitkä alue, joka oli varmistettava, ettei sinne ollut jäänyt ihmisiä”

Neste Oilin palokunnan tallissa on erikoiskalustoa, keikan tullen niistä valitaan tehtävään sopivimmat.

1/2014

17

Valmiusjohtoryhmä koolle Neste Oilin jalostamon johtaja Kari Kolsi kutsui koolle jalostamon valmiusjohtoryhmän.

Onnettomuustilanteessa sen tehtävänä on tiedottaa, turvata jalostamon toiminta sekä suunnitella ja järjestää onnettomuuden hoitamisessa tarvittavia asioita ja resursseja.

Keskuskonttorille kokoontuvaan valmiusjohtoryhmään liittyivät edustajat jalostamon kunnossapidosta, tuotannosta, turvallisuudesta, viestinnästä, Neste Olin palokunnasta ryhmään osallistui palopäällikkö Timo Nurkkala ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta päivystävä päällikkö Tomi Pursiainen.

– Väestön varoittaminen ja tiedottaminen ei saa kestää, kun tilanne on vakava ja naapurissa tarvitaan tietoa, Nurkkala sanoo. Nesteen palomestari Esko Kokkonen oli tilannepaikalta antanut jalostamoalueella oleville käskyn suojautua sisälle, siihen ei kovin usein jouduta, Nurkkala kertoo.

– Jalostamolla harjoitellaan vuosittain sisälle suojautumista, niissä on aina tekemisen meininki, kun tehdään, niin tehdään kun-

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Tomi Pursiainen osallistui Neste Oilin kutsumaan valmiusjohtoryhmään.

Esikunta tilannekeskukseen P20-rinkiin kuuluva ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka kuuli Virve-radiosta hälytyksen ja lähti kohti tilannekeskusta. Kuikka tapasi aulassa päivystävän päällikön Tomi Pursiaisen pelastusaseman aulassa. Kuikka sai esikuntapäällikön tehtävät.

– Emme perustaneet varsinaista PEL JOKEa, vaan aloitimme toiminnan tilannekeskuksessa, jossa esikuntatyöskentelyyn vaadittavat tietokoneet ovat valmiina. PEL JOKE olisi pitänyt rakentaa luentosaliin haalimalla tietokoneet eri puolilta taloa. Päätöksiä piti tehdä nopeasti, eikä tekniikan pystyttämiseen ollut aikaa, Jorma Kuikka sanoo.

Tilannekeskukseen alkoi hälytyksen jälkeen saapua ihmisiä, joita Kuikka alkoi nimittää eri tehtäviin. Toiminta alkoi heti. Väestöhälyttimet saatiin käynnistettyä nopeasti samoin kuin ensimmäinen vaaratiedote.

– Valmistelimme tiedotteet valmiiksi suomen ja ruotsin kielellä, Kuikka sanoo. Hänen mukaansa pelastustoimella voisi olla vaaratiedotteita varten koko maata kattavat valmiit fraasit eri kielillä, jotta niitä voitaisiin nopeasti käyttää ennakoiduissa tilanteissa. Osittain näitä fraaseja löytyy vaaratiedoteoppaasta, mutta niitä tarvitaan lisää erilaisiin onnettomuustilanteisiin.

– Koko tilanteen ajan oli tunne, että oliko jotakin unohdettu, kun tuntui, että homma toimii kuin ”junanvessa”, Kuikka sanoo. Porvoon kaupungin johtoryhmä saikin tietoa vähän myöhässä. Kuikka kertoo, että Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on tehty tarkistuslistoja isoja tilanteita varten, mutta jostain syystä listoja ei osata vielä ottaa käyttöön.

– Miksi luoda itselleen painetta muistamisella. Kaikkea ei voi muistaa ja unohtaminen on inhimillistä. Tilanteita pitää myös harjoitella enemmän, Kuikka sanoo.

Vaaratiedote päädyttiin antamaan pelkästään radion välityksellä. Radio valittiin kanavaksi, koska edellisenä päivänä Ylellä pidetyssä vaaratiedoteseminaarissa esitettiin faktaa, että radion kautta väestö tavoitetaan alkuiltapäivästä paremmin kuin television. MasMiksi luoda itselleen painetta muistamisella, Jorma Kuikka sanoo.

siivista tiedottamisintoa rajoitti kenties koko Suomessa nähdyt ja kuullut karhu-tiedotteet, jotka saivat aikaan paljon kohua.

Hätäkeskusta pyydettiin välittämään vaaratiedote Ylelle. Radiosta se kuultiin 45 minuutin kuluttua siitä, kun se oli pelastuslaitoksen tilannekeskuksesta annettu.

– Tämä tilanne osoitti väestöhälyttimien tarpeen, niitä ei muilla välineillä voi toistaiseksi korvata, Kuikka sanoo. Kännyköihin lähetettävät tiedotteet ja lisäohjeet väestölle parantaisivat nykytilannetta merkittävästi. Toivottavaa on, että joskus yhteiskunnalla olisi järjestelmän käyttöönottoon riittävät taloudelliset resurssit.

Pelastuslaitos sai myöhemmin palautetta, jonka mukaan tv olisi myös kannattanut lisätä tiedottamisen piiriin, sillä koululaiset ovat iltapäivällä päässeet kotiin ja ovat usein tv:n ääressä. Radiota he eivät juurikaan kuuntele. Tiedottamisessa käytettiin myös hätäkeskuksen välittämiä useita median jatkotiedotetta. Yhdelle henkilölle Kuikka antoi tehtäväksi mediaseurannan. Tilannekeskuksessa huomattiin, että tiedotteita kopioitiin sellaisenaan uutisiin, mikä kielii erittäin onnistuneesta tiedottamisesta.

– Mediaa tarkkaileva henkilö huomasi Ylen teksti-tv:ssä virheen, joka päästiin korjaamaan nopeasti. Sattui olemaan oikealle henkilölle suora puhelinnumero. Se saatiin Ylen vaaratiedoteseminaarista, Kuikka kertoo.

nolla, Nurkkala muotoilee. Matkalla Kilpilahteen Pursiainen käski siirtyä suuronnettomuuden mukaiseen toimintamalliin. Päivystävä päällikkö -rinkiin kuuluva Ilkka Eskelinen oli palaamassa Helsingistä Porvooseen ja ilmoittautui Pursiaiselle, joka pyysi Eskelistä tulemaan Kilpilahteen.

– Kun tilannekuvaksi alkuvaiheessa muodostui, että vuotava aine on fluorivetyhappo ja se vuotaa railakkaasti, annettiin yleinen vaaramerkki väestöhälyttimillä tuulen suunnan mukaisesti Emäsalon ja Tolkkisten alueelle, Pursiainen sanoo.

Tiheää ja säännöllistä tiedottamista Valmiusjohtoryhmä työskenteli koko ajan saman pöydän ääressä. Se keskittyi tilanteen luonteesta johtuen ensisijaisesti tiedottamiseen.

– Eri toimintojen edustajat keräsivät tietoa omilta alueiltaan ja pitivät sitä yllä valmiusjohtoryhmän kesken, Nurkkala sanoo. Päätökset syntyivät kasvotusten nopeasti.

– Oli tärkeää, että pelastuslaitoksen ja Neste Oilin tiedottaminen oli oikeaa ja yhdenmukaista, Pursiainen sanoo.

Täsmentämätön ja väärä tieto olisi voinut aiheuttaa hämmennystä väestössä, mediassa tai haitata yritystoimintaa.

– Annoimme lyhyitä tiedotteita 30 minuutin välein ja kerroimme aina koska tulee seuraava tiedote. Ennen tiedotteen lähtöä pidettiin briefing, Pursiainen kertoo. Keväällä pidetyssä Loviisan ydinvoimalan harjoituksessa Helsingin yliopiston viestinnän opettajat ja opiskelijat sparrasivat pelastuslaitoksen tiedottamista. Heidän viestinsä oli, että tiedotteiden pitää olla lyhyitä, ytimekkäitä ja säännöllisiä. Tätä oppia ja tietoa hyödynnettiin nyt. Vaaratiedottamiseenkin liittyen pelastusviranomaiset olivat juuri edellisenä päivänä olleen YLE:n vieraana opissa. Nurkkala kuvaa sattunutta kaasuvuoto-onnettomuutta melko pitkäkestoiseksi.

– Haasteena oli se, että päivätyöajan työvuorot jalostamolla päättyyvät kello 16.00 ja onnettomuus kesti kello 18.00 asti. Arvioimme vaara-alueen ja pidimme välttämättömät sisäsuojautumiskäskyt voimassa. Vaikka vuotava aine täsmentyi nestekaasuksi, ei se silti ollut vaaratonta, Nurkkala sanoo. Välittömän vaara-alueen ulkopuolella liikkui

Häl

yt y silm

oitu

s

– Lisätietoa suojautujille kuulutettiin puolen tunnin välein, Timo Nurkkala sanoo.

aina joku, mikä saattoi sisään suojautuneita ihmisiä ihmetyttää, miksi heidän silti pitää olla sisällä.

– Lisätietoa suojautujille kuulutettiin puolen tunnin välein. Pyrimme jatkossa tiedottamaan vieläkin useammin, Nurkkala kertoo. Onnettomuus johtui venttiilin vikaantumisesta. Tarkkaan ei tiedetä, onko kyseessä vanha vika vai onko venttiili vikaantunut silloin, kun sitä yritettiin sulkea.

Yleinen vaaramerkki eetteriin

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen viestimestari Peter Stenbäck pantoi väestöhälyttimien kautta vaaratiedotteen. Se oli hänen 30 vuotta kestäneellä urallaan lajissaan ensimmäinen.

Viestimestari Peter Stenbäck oli juuri palannut iltapäiväkahvilta työn ääreen. Hän kuuli Virve-puhelimestaan ja paloaseman kovaäänisistä Neste Oilin vaarallisten aineiden onnettomuudesta, jonka jälkeen hän siirtyi tilannekeskukseen. Esikuntapäällikkönä työskennellyt Jorma Kuikka antoi Stenbäckille tehtäväksi väestön varoittamisen.

– Teimme kaksikielisen tiedotteen Ylelle ja valmistelimme väestöhälytinhälytyksen tuotantolaitoksen ympäristöön, Stenbäck sanoo. Kilpilahden teollisuualueen Neste Oil -tuotantolaitoksen ympäristöön on luotu oma neljän väestöhälyttimen hälytysryhmä, joka aktivoitiin yleisen vaaranmerkin antamiseksi. Kaikkiaan Itä-Uudenmaan alueella on noin 30 väestönhälytintä.

– Yhden hälyttimen kantama tyynellä ilmalla on noin 3–4 kilometriä, Stenbäck arvioi.­ Nyt väestöhälytintä käytettiin Emäsalon ja Tolkkisten alueilla. Vaaratiedotteen lukeminen väestöhälyttimeen ei ole jokapäiväistä, joten Stenbäck päätti mennä lukemaan sen paloaseman palvelinhuoneesta. Siellä saattoi lukea viestin rauhassa ilman häiriötekijöitä. Toinen paikka, mistä hälytyksen olisi voinut antaa, olisi ollut tilannekeskus, jossa oli onnettomuuden hoitamisen takia kova hälinä. Kilpilahden tuotantoalueella oli annettu jo oma sisäinen vaaramerkki.

1/2014

19

– Ensimmäinen väestönhälytys tositilanteessa meni suunnitellusti. Aika vähän tuli ihmisiltä soittoja. Heitä pyydettiin avaamaan tv ja radio ja välttämään soittoa 112:een, Stenbäck sanoo. Hän ei osaa sanoa, miten ihmiset tuntevat vaaramerkkejä.

– Nykyään asia on helpottunut aiempaan verrattuna, sillä aiemmin oli käytössä normaaliolojen ja poikkeusolojen vaaranmerkit erikseen. Nyt on käytössä vain kolme merkkiä, Stenbäck sanoo.

Vaaramerkit Koesoitto: 7 sekuntia yhtäjaksoisesti. Yleinen vaaramerkki: Vuorotelleen 7 sekuntia soittoa ja 7 sekuntia hiljaa minuutin ajan. Vaara ohi: Minuutin yhtäjaksoinen soitto.

Vaaratiedote väestölle

Vaara ohi

Vaaratiedote luettiin Emäsalon ja Tolkkisten väestöhälyttimissä kello 14.52.

Vaara ohi -tiedote luettiin kello 15.56.

”Vaaratiedote: Kilpilahden alueella on tapahtunut Fluorivetyhappo-onnettomuus. Ilmaan on päässyt myrkyllinen kaasu. Pelastuslaitos kehottaa alueen asukkaita siirtymään sisätiloihin suojaan. Lisätietoja saa Yleisradion kautta.

Varningsmeddelande: På Sköldviks område har det hänt en Fluorvätesyra olycka. Det har läckt ut giftig gas i luften. Räddningsverket uppmanar områdets befolkning att söka skydd inomhus. Tilläggsuppgifter fås via rundradion.”

”Vaara ohi: Sisälle suojautuminen Emäsalon ja Tolkkisten alueella päättyy.

Faran är över: Emsalö och Tolkis områdes befolkning behöver inte längre söka skydd inomhus.”

Vaara ohi:

Äänimerkit väestöhälyttimellä 7 sek.

7 sek.

60 sek.

Kokeilumerkki on 7 sekunnin pituinen tasainen ääni.

7 sek.

Ääni ensin nousee/voimistuu 7 sek, seuraavat 7 sek ääni laskee/vaimenee. Soitto kestää minuutin.

Minuutin yhtäjaksoinen soitto.

Ensihoidon kenttäjohtaja reagoi itse HUS Porvoon sairaanhoitoalueen ensihoidon kenttäjohtaja Torbjörn Gröning aikoi juuri pestä yksikkönsä, kun hän kuuli skannaamistaan pelastuksen puheryhmistä keskisuuresta vaarallisten aineiden onnettomuudesta.

Ensihoitoa ei hälytetty, joten Gröning ajoi auton pesuhalliin.

– Sitten kuulin Virvestä, että tuuli kävi koilliseen, kohti Tolkkisen asuinaluetta, Gröning sanoo.

Yksikään ambulanssi ei ollut saanut hälytystä, samalla Gröning kuuli, että pelastuslaitokselle perustetaan pelastustoimen esikuntaa ja toiminta siirtyy noudattamaan SUROohjeistusta. Gröning lähti kohti pelastuslaitokseen perustettua esikuntaa ja ilmoitti siellä olevalle pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Jorma Kuikalle, ettei ambulansseja oletu vielä hälytetty. Yksi ambulanssi lähetettiin kohteeseen.

– Kerroin ensihoitajille, että kyseessä on fluorivetyhappo, ja pyysin selvittämään matkan aikana tarvittavan varautumisen. Aikaisessa vaiheessa tiedossa oli, että vuotoalue oli evakuoitu eikä Kilpilahden alueella ollut potilaita. Gröning tarjoutui menemään tilannekeskuksen esikuntaan, josta ilmoitettiin, että hänet pyydettäisiin, jos olisi tarvetta.

Tehtävän aikana Gröning työskenteli skannatuista puheryhmistä saamiensa tietojen varassa. Asemalla olevat ensihoitajat tarkistivat omatoimisesti CBRNE-laukut ja va20

1/2014

ra-autot, mahdollisten lisäyksiköiden perustamista varten. Asemalla käymässä ollut sairaanhoitopiirin ensihoitopäällikkö ilmoitti sairaalaan tapahtumasta. Gröning haki fluorivetyhaposta tietoa OVA-ohjeista. Hän on Porvoon sairaanhoitoalueen kenttäjohtajista se, jonka vastuualueeseen kuuluu perehtyä Kilpilahden teollisuusalueella oleviin vaarallisiin aineisiin. Fluorivetyhaposta kuten muistakin vaarallisista aineista oli saatu äskettäin laaja tietopaketti, joka oli Neste Oilin tekemä.

– Tiesin, että fluorivetyhappo on suurina pitoisuuksina hyvin myrkyllinen. Kaasuuntuneena se voi aiheuttaa muun muassa hengitysteiden ja silmien ärsyyntymistä. Tässä tapauksessa en uskonut oireita ilmaantuvan,

Neste Oilin ambulanssi on jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Kuvassa Jyrki Nurmesniemi ja Roland Martin.

sillä kaasu oli laimentunut sateessa. Odotin lähinnä kansalaisten huolestuneita soittoja, joita sairaalan päivystykseen tulikin, Gröning sanoo. Hätäkeskuksesta tiedusteltiin kello 17.00 aikaan, että voiko 10 kilometrin päähän onnettomuuspaikasta lähettää ambulanssin tehtävälle, Gröning ei nähnyt siihen estettä. Silloin oli jo selvinnyt, että kyseessä oli nestekaasuvuoto, jonka vaarat olivat erilaiset, mutta niitä ei olisi 10 kilometrin päässä Kilpilahdesta. Gröning koki tehtävän aikana, että olisi tarvinnut enemmän tietoa.

– Kenttäjohtajan paikka olisi TOJEssa tai PELJOKEssa, jolloin olisi ajantasainen tieto ja tilannekuva paremmin hallussa. Täsmällistä tietoa olisi helpompi jakaa yksiköille ja yhteistyöviranomaisille kuten naapurialueiden kenttäjohtajille ja hätäkeskukselle, Gröning perustelee.

Alueella ei juurikaan ollut muita tehtäviä onnettomuuden aikana, joten yksiköitä oli saatavilla, mutta olisi ollut haasteellista tehdä päätös esim. D-tehtävien jonottamisesta. Ohjeistukset ja toimintamallit tarkistettiinkin ja muutettiin tehtävän jälkeen. Gröning pitää tapausta opetuksellisena tehtävänä. HUS Porvoon sairaanhoitoalueen ensihoidon kenttäjohtaja päivystää kuljettavassa ambulanssissa. Hänen työparinaan on ItäUudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitoesimies. Yksikkö päivystää Porvoon pelastusasemalla.

Kemikaalintorjuntayksikkö hälytettiin Uudenmaan pelastuslaitosten yhteinen 3058-kemikaalintorjuntayksikkö päivystää Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Pelastuskeskuksessa Vantaalla. Kemikaalintorjuntayksikkö on lisätty Uudellamaalla vasteisiin. 3058 on jatkuvassa hälytysvalmiudessa, mutta se miehitetään hälytyksen tullen joko höökin takapenkin tai tukiyksiköiden miehityksellä. Neste Oilin kaasuvuotoon, kuten muihinkin tehtäviin, kemikaalintorjuntayksikkö lähti kahden miehen voimin. Enempää ei autoon mahdukaan.

Ajatus on, että 3058:n miehitys vie kohteeseen erikoiskalustoa, tarjoaa tehtävään soveltuvia työkaluja pelastustoiminnan johtajalle sekä opastaa tarvittaessa työvälineiden käytössä. Varsinaisen työn tekevät paikalla jo valmiiksi olevat palomiehet. Neste Oilin jalostamolle Porvooseen yksikkö ehti Vantaan lentokentän kupeesta noin 25 minuutissa.

– Neste Oilin tehtävällä 3058 toimi suunnitellusti, toimimme auton luona, annoimme käyttöön välineitä, mikä on meidän roolimme. Paikallisen yksikön kemikaalisuojapuvun käsine oli huonossa kunnossa, annoimme tilalle tuoreen ja annoimme kemikaalisukeltajille vaihtolaitteet, palomies Toni Keto sanoo. Hän tarjosi palomestarille käyttöön myös kemikaalitorjuntayksikön kaasumittareita. Ensimmäisillä sukelluksilla käytettiin Neste Oilin mittareita, eikä 3058:n mittareita enää tarvittu. Keto käytti mittaria auton luona. Tarkka mittari havaitsi aineita,

Häl

yt y silm

oitu

s

Kemikaalintorjuntayksikkö (3058) hälytettiin tehtävään Vantaalta. Sen tehtävä on toimittaa paikalle erikois­työvälineitä. mutta Keto mietti, että oliko se lopulta normaalista poikkeavaa. 3058-kemikaalintorjuntayksikössä on harvoin tarvittavaa ja tilaa vievää erikoiskalustoa, jota ei kannata sijoittaa höökeihin. Kalustosta löytyy muun muassa erilaista pumppauskalustoa ja säiliöi­

tä, joilla voidaan pumpata ja kerätä talteen nesteitä, puhdistuspaikka suihkuineen, paljon paineilmalaitteita, erikokoisia kemikaalisuojapukuja, mittauskalustoa sekä voimakas generaattori.

Huomioita > Neste Oilin Porvoon jalostamon kemikaalionnettomuuden jälkeen Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella aloitettiin keikan palaute -järjestelmä, jossa arvioidaan omaa toimintaa. > Onnettomuuden jälkeen painonappien sisältöjä on tarkistettu. On pohdittu, mitä mistäkin onnettomuustyypistä olisi hyvä tietää ja mitkä ovat niihin tarkoituksenmukaisimmat vasteet. > Onnettomuuden hoitamisessa huomattiin myös kalustoerojen tuomat vaikeudet. Neste Oilin jalostamon pelastajat työskentelevät VHF-radioilla ja pelastuslaitoksella on Virvet. Myös erilaisista paineilmalaitteista syntyi vaikeuksia. > Ensihoidon kenttäjohtajan tulisi sijoittua paikkaan, jossa tietoa käsitellään, jotta hän voisi tehdä paremmin ratkaisuja ja lähettää tietoa eteenpäin. > Tarkistuslistojen käyttöä tulisi painottaa. > Vastaavissa tilanteissa pitäisi perustaa jatkuva toiminta-alueen johtoelin (TOJE), jossa Neste P3, IUPL 30, tuotannon edustaja ja mahdollisesti muitakin tilanteeseen liittyviä asiantuntijoita olisi jatkuvasti ”saman pöydän” ääressä. Tätä toimintaa on jo harjoiteltukin, mutta se pitäisi vielä saada käytäntöön. Tilanteessa on paljon johdettavaa, siihen tarvitaan vastuualuejako.

Neste Oilin HÄKEstä voidaan hälyttää lisää apua nopeasti niin sanotuilla painonapeilla.

1/2014

21

Hetki hetkeltä 14.18 Nesteen sisäinen hälytys: Neste Oil Oyj, teollisuuspalokunta: palomestari, 2 sammutusautoa, 2 vaahtoautoa, mastotykkiauto ja vahingontorjuntakontti (vahvuus 1+7).

14.20 Kilpilahden teollisuusalueelle teen käsketään antaa yleinen vaaramerkki.

14.21 Hätäkeskuksen hälytysilmoitus: vaarallisten aineiden onnettomuus, Neste jalostamo.

14.31 Päivystävä palomestari lisää vasteeseen päivystävän päällikön.

14.36 Neste Oilin Porvoon jalostamon valmiusjohtoryhmä otetaan koolle.

14.39 Teollisuusalueen sisällä suojautumiskäsky.

14.44 Ensihoidon kenttäjohtaja liitti vasteeseen ambulanssin.

14.45 Mediatiedote: Fluorivetyhappovuoto Nesteen jalostamolla, ihmisiä pyydetään suojautumaan sisätiloihin.

14.52 Vaaratiedote luetaan väestöhälyttimissä Tolkkisten ja Emäsaloalueilla.

14.58 Neste Oilin poikkeamatiedote julkaistaan ulkoiseen jakeluun, infopuhelimeen ja www.kilpilahti.fi -sivustolle Neste Oilin Porvoon jalostamolla tapahtui tänään iltapäivällä huoltoa varten pysäytetyssä yksikössä laippavuoto. Laippa vuotaa nestekaasua, ja vaaratilanteen vuoksi lähialueelle Tolkkisiin ja jalostamon alueelle annettiin yleinen vaaramerkki ja sisäsuojautumiskäsky. Torjuntatoimet ovat käynnissä, ja niitä hoitaa teollisuuspalokunta ja ItäUudenmaan pelastuslaitos. Lisätietoja antaa tuotantopäällikkö Jari Koskinen puh. 050 458 2164.

15.05 IUPL:n tilannekeskus faxaa vaaratiedotteen hätäkeskukselle.

15.10 Sisäasiainministeriön päivystäjälle ilmoitetaan onnettomuudesta.

15.14 Viranomaistiedote kuntien internetsivuille.

15.15 Mediatiedote: Kyseessä nestekaasuvuoto, jonka seassa jäämiä fluorivetyhaposta. Päästöpilveä laimennetaan vesitykein. Yleinen vaaramerkki annettu.

15.21 Ensihoidon kenttäjohtaja ilmoittaa onnettomuudesta Porvoon sairaalalle.

15.31 Prosessin painetta laskettu varojärjestelmän kautta 6 bariin, 6 bar, jatketaan paineen laskua varojärjestelmään, odotellaan, että paine laskee alle 1 barin. (pelkkä odottelu olisi kestänyt päiviä) 15.39 Porvoon kaupungin johtoryhmälle ilmoitetaan onnettomuudesta.

15.41 Neste Oil päivitti www.kilpilahti.fi -sivustolle lisätietoa fluorivetyhapon ja nestekaasun ominaisuuksista 15.43 Meripelastuskeskukselle ilmoitetaan onnettomuudesta.

15.47 Vaaratiedote Ylen teksti-tv -sivuilla.

15.15 Vaaratiedote luetaan radiossa.

15.56 Vaara ohi -tiedote luetaan Emäsalon ja Tolkkisten väestöhälyttimissä.

15.57 Mediatiedote: Vaara ohi. Vuoto jatkuu jalostamon alueella, mutta ei uhkaa muita alueita. Tilanne jatkuu noin kahden tunnin ajan. Ei loukkaantuneita.

16.00 Onnettomuustutkintakeskukselle ilmoitetaan onnettomuudesta.

16.26 Prosessin paine 2,4 bar, odotetaan paineen laskemista alla 1 bar.

16.30 Mediatiedote: Paikallinen vuoto. Vuotokohdan tuulen alapuolella ei ole mitattavia arvoja. Tilanne kestää noin kello 18.00 asti.

16.40 Neste Oilin poikkeamatilanne vuodon jatkumisesta ulkoiseen jakeluun, infopuhelimeen ja www.kilpilahti.fi -sivustolle 22

1/2014

Nestekaasuvuoto Neste Oilin Porvoon jalostamolla on pienentynyt, mutta jatkuu. Vaaratilanne rajoittuu prosessialueen sisälle vuotokohdan välittömään läheisyyteen. Viranomaisen antama sisäsuojautuminen teollisuusalueen ulkopuolelle on purettu, ja rajattu pienemmäksi jalostamoalueella. Tilanteesta ei aiheutunut henkilö- tai ympäristövahinkoja. Vuotokohta tehdään paineettomaksi ja vuoto tukitaan hallitusti lähituntien aikana. Lisätietoja Jari Koskinen, 0504582164.

16.58 Prosessin paine 1,5 bar.

17.26 Sisälle suojautuminen puretaan tehdasalueella.

17.30 Mediatiedote: Tehdasalueella sisälle suojautuminen purettu. Prosessin paineen laskua odotetaan, jotta vuoto voidaan tukkia.

17.52 Yritetään tukkia vuoto. Ei onnistu täydellisesti.

18.00 Mediatiedote: Tilanne Kilpilahdessa jatkuu. Muutoksista tiedotetaan.

18.25 Prosessin paine 0,5 bar. Odotetaan prosessin tyhjenemistä kokonaan.

18.44 Pelastuslaitoksen yksiköt poistuvat kohteesta.

18.49 Neste Oilin poikkeamatiedote "vaaratilanne ohi" julkaistaan ulkoiseen jakeluun, infopuhelimeen ja www.kilpilahti.fi -sivustolle.

Neste Oilin Porvoon jalostamon kaasuvuototilanne ohi Tänään iltapäivällä alkanut, nestekaasuvuodosta aiheutunut vaaratilanne Porvoon jalostamolla on ohi. Vuotokohdan korjaustyöt alkavat ja huoltotyöt prosessiyksikössä jatkuvat suunnitelmien mukaisesti. Tilanteesta ei aiheutunut henkilö-, ympäristö- tai materiaalivahinkoja.

Teollisuuspalokunta jää paikalle varmistamaan tilannetta.

Lisätietoja antaa tuotantopäällikkö Jari Koskinen, puh. 050 458 2164.

18.53 Tilannekeskuksen ylimääräinen miehitys puretaan.

18.55 Mediatiedote: Pelastustoiminta on päättynyt Nesteen jalostamolla. Lisätietoja antaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Tomi Pursiainen kello 19.15 jälkeen.

Neste Oilin paikallisten poikkeamatiedotteiden lisäksi Neste Oilin julkaisi asiasta kaksi lehdistötiedotetta.

SM:n pelastusosaston päivystäjän toimet SM:n pelastusosaston päivystäjä Mikko Jääskeläinen sai tiedon Porvoon Neste Oil -jalostamon kaasuvuodosta ensiksi Valtioneuvoston tilannekeskuksesta. Sieltä lähetetty tekstiviesti kertoi keskisuuresta vaarallisten aineiden onnettomuudesta. Valtioneuvoston tilannekeskus oli saanut tiedon Peto-Mediasta. Heti sen jälkeen soitti Jorma Kuikka Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen esikunnasta. Kuikka kertoi Jääskeläiselle, että yleinen vaaramerkki on annettu ja että vaaratiedote on tulossa radiosta.

– Ilmoitin tapahtuneesta pelastusosaston johdolle sekä erityistä vaaraa aiheuttavista kohteista ja vaarallisista kemikaaleista vastaavalle yli-insinööri Kristine Jousimaalle, Jääskeläinen kertoo. Kuikka piti päivystäjä Jääskeläistä ajan tasalla. He pohtivat miksi vaaratiedotteen ulostuloon kului aikaa 45 minuuttia, siitä kun se lähti Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta Keravan hätäkeskukseen.

– Pelastuslaitoksen lähettämän vaaratiedotteen viivästymisestä käytiin keskustelua Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen, Hätäkeskuslaitoksen, Ylen ja sisäministeriön kesken,

mutta tarkkaa selvyyttä viivästymiselle ei löytynyt, Jääskeläinen sanoo. Hän päivitti tapahtumien kulun Jotke-tilannekuvajärjestelmään.

Infoa SM:n päivystäjälle Pelastustoiminnan johtajan on ilmoitettava suuronnettomuudesta, sen uhkasta tai muuten erityistä huomiota aiheuttavasta onnettomuudesta sisäministeriön pelastusosaston päivystäjälle. Osastolla on seitsemän henkilöä käsittävä päivystäjärinki, vuorossa olevan päivystäjän tavoittaa kännykällä jatkuvasti.

Päivystystä tehdään perjantaista perjantaihin kestävissä viikon vuoroissa.

– Vapaamuotoinen varallaolo edellyttää, että puhelimeen vastataan virka-ajan ulkopuolellakin ja että pelastusosaston toimenpiteet aloitetaan kotoa etäyhteyttä käyttäen tai tarvittaessa jalkaudutaan ministeriöön, pelastusylitarkastaja Rami Ruuska sanoo. Tapaukset, joista pelastusosastolle tulee ilmoittaa on määritelty asiassa laaditussa ohjeessa. Ilmoittaminen kuuluu pelastustoiminnan johtajan

vastuulle, mutta hätäkeskuksia on ohjeistettu muistuttamaan ilmoittamisesta.

– Ilmoituksia ei aina tule, vaikka kriteerit täyttyvät. Sitten luemme seuraavan päivän lehdestä onnettomuuksista ja soittelemme perään. Nykyään ilmoittaminen kuitenkin aika hyvin muistetaan, Ruuska sanoo. Hän antaakin nyrkkisäännöksi, että jos onnettomuus johtaa kahteen tai useampaan palokuolemaan, yli miljoonan euron vahinkoon, kyseessä on todellinen komppanialähtö tai muuten yleistä mielenkiintoa aiheuttava tehtävä, niin päivystäjälle tulee soittaa. Päivystäjä jatkaa tiedottamista eteenpäin. Tieto menee ensin pelastusosaston ja ministeriön johdolle, jonka jälkeen asia kerrotaan tarvittaessa valtioneuvoston tilannekeskukseen ja tarvittaessa pääministerille asti.

– Toimittajat tiedustelevat, miten valtioneuvosto on reagoinut onnettomuuksiin.

Ennen pääministeri ja sisäministeri saattoivat sanoa, että he eivät tiedä tapauksesta, palataan asiaan myöhemmin. Nykyään lehdet tekevät jutun jo siitä, jos ministeri ei tiedä, Ruuska sanoo.

1/2014

23

Neste Oilin palokunta N

este Oilin Kilpilahden Porvoon jalostamolla on ammattilaisten teollisuuspalokunta, joka palvelee koko Kilpilahden teollisuusaluetta. Se myös myy palokuntapalveluita Kilpilahden kahdeksalle muulle toimijalle.

Jatkuva päivystysvahvuus on palomestari ja seitsemän palomiestä. Kalustona on hööki ja jalostamotoimintaan sopivia erikoispelastusajoneuvoja, joista hälytetään tehtävään parhaiten soveltuvat yksiköt. Palomestari liikkuu omalla autollaan. Jalostamolla on myös perustason ambulanssi. Ensihoidosta on tehty ensivastesopimus Kilpilahden lähialueille, näille tehtäville lähdetään ambulanssilla.

Palokunta operoi 13 neliökilometrin alueel­la, arviolta noin puolet alueesta kuuluu Neste Oilin toiminnoille. Palokunnalle tulee hälytys noin kerran päivässä, ambulanssilla tehtäviä on 50–60 vuodessa. Yksi tehtävään koulutettu palomies päivystää Neste Oilin HÄKEssä. Sinne on yhdistetty kaikki alueen automaattiset paloilmoittimet. Palonilmaisimia ja painamalla laukaistavia hälytyslaitteita Kilpilahden alueella on 10000– 15 000 kappaletta. Ne kaikki voidaan paikallistaa hälytyskeskuksesta rakennuksen pohjapiirroksen avulla. Päivystäjä pystyy pohjapiirroksesta katsomalla radion kautta neuvomaan palomestarin hälyttävän ilmaisimen luo. Päivystäjä antaa myös sisä- ja ulkokuulutukset haluttuihin kovaäänisiin, ne voidaan aktivoida tarpeen mukaan.

24

1/2014

Neste Oilin HÄKEen on oma hätänumero, josta tarpeen tullen hälytetään lisää apua Keravan hätäkeskuksen kautta.

vittavat pelastustoimenpiteet, palopäällikkö Timo Nurkkala sanoo.

Puolivakinainen resurssi

Janne Turunen on ollut vuodesta 2000 al­ kaen palomiehenä ­­ Nesteen jalostamolla Kilpilahdessa. Palomieheksi hän on valmistunut jo 1990, mutta oltuaan kaksi kesää kesämiehenä niin ikään Kilpilahdessa, hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja teki niitä töitä viisi vuotta, kunnes palaisi takaisin Kilpilahteen.

– Haasteellisinta tässä työssä on se, että erikoiskalustoa on paljon ja keikkoja vähän.

Samalla pitäisi hallita iso tietomäärä, Turunen sanoo. Prosessipaloautoja on viisi kappaletta, kaikki erilaisia. Mastotykkiauton nimestä voi päätellä mitä sillä tehdään, mutta onko tavallinen palomies koskaan nähnyt sellaista? Asemalta löytyy myös hiilidioksidija jauhesammutusauto sekä kontteja vaarallisia aineita ja öljyntorjuntaa varten, vaahtokontteja on neljä. Pienimpänä, mutta ei vähäisimpänä, on vielä perustason ambulanssi.

Työn erityispiirteeksi Turunen mainitsee palovesijärjestelmän ylläpidon. Jalostamon alueella on kilometritolkulla palovesiverkostoa ja paljon pumppaamoja. Paloposteja ja vesiasemia alueelta löytyy 50 metrin välein. Järjestelmän koestus ja venttiilien huolto kuuluvat palomiehille.

– Pääasiassa verkostossa liikkuu suolaista vettä ja sen mukana roskaa, mikä kertyy putkiston sisäpinnoille ja läpimitta pienenee, Turunen kertoo.

Tuotannon ja prosessin henkilöstö voi halutessaan ja testit läpäistyään liittyä Neste Oilin puolivakinaiseen palokuntaan. Puolivakinaisilla palomiehillä on oma koulutusmestari, joka järjestää heille alan kursseja ja koulutusta. Puolivakinaisista palomiehistä saadaan jalkeille hyvä resurssi.

– Olemme Neste Oililla kartoittaneet ja tunnistaneet riskit, ja hankkineet kunnollisen pelastuskaluston ja koulutettua väkeä.

Pystymme uskottavasti tekemään täällä tar-

Palomies Janne Turunen on yksi HÄKE-koulutetuista palomiehistä.

Palomiehenä Neste Oililla

Palokunnan operatiiviset yksiköt: • viisi prosessisammutusautoa • jauhesammutusauto • hiilidioksidisammutusauto • mastotykkiauto • ambulanssi • P30-yksikkö • neljä vaahtokonttia • vaarallisten aineiden kontti • öljyntorjuntakontti

Verkoston vakiopaine on 10 baria ja putket ovat läpimitaltaan 200–400 mm. Alueella syttyvä palo voi olla massiivinen. Sen sammuttamiseen voidaan tarvita paljon vettä. Palokunnan kalusto onkin vesirohmua sorttia.

– Jos neljä sammutusautoa tykittää 5000 litraa minuutissa ja kiinteät tykit 4000– 5000 litraa minuutissa, niin se tekee jo 30 000 litraa minuutissa, Turunen laskee nopeasti.

Myös aluetuntemus on Kilpilahden jalostamonalueella tärkeää, sillä navigaattorit eivät siellä toimi. Palokunnassa työskennellään vuorokausirytmillä. Jokaisessa työvuorossa on kolme HÄKE-koulutettua. Turunen pitää hätäkeskustyöskentelyä vaativana työnä, siinä on paljon hallittavaa.

– Vähäisten tehtävien takia työ vähän sokaisee tehtävänkuvaa. Kun tulee tämän mittakaavan kaasuvuotokeikkoja, joissa on paljon syttymiskelpoisia kaasuja, niin ymmärtää taas vaaran ja arvostaa omaa työtään enemmän, Turunen sanoo.

”Tämän mittakaavan tehtävän jälkeen arvostaa omaa työtään enemmän.”

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään!

Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/ Marko Partanen.

1/2014

25

Pelastuslaitosten luottamusjohto:

Aluejakouudistus murentaa demokratiaa K

ymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelastuslaitosten pitäisi lyödä hynttyyt yhteen. Kymenlaaksolle ratkaisu sopii, mutta Etelä-Karjala ottaisi Etelä-Savonkin mukaan.

Koko Itä-Suomen hätäkeskusalueen kattava toiminta-alue olisi Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan pelastusjohtajien mielestä paras vaihtoehto. Luottamushenkilöt komppaavat, vaikka pelkäävätkin kunnallisen demokratian karkaavan käsistä.

Hallituksen aluejakoehdotuksessa EteläSavosta tulisi osa Itä-Suomen pelastusaluetta yhdessä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kanssa. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan muodostaisivat yhden alueen.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen isäntäkunta, Lappeenrannan kaupunki, on jo antanut lausuntonsa aluejaosta, ja esittää siinä, että jos aluejakomuutos toteutetaan, se pitää tehdä hätäaluekeskusaluejaon mukaisesti. Silloin Itä- ja Kaakkois-Suomesta muodostettaisiin yksi alue, johon kuuluisivat Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala.

Eteläkarjalaisten ehdottama vaihtoehto kelpaisi myös eteläsavolaisille.

– Kaakkois-Suomi olisi yksinään pieni sekä kooltaan että väestöpohjaltaan, sanoo Etelä-Savon pelastuslautakunnan puheenjohtaja Pekka Parkkinen (kesk.).

Etelä-Karjalan pelastuslautakunnan puheenjohtaja Juha Nikku (sd.) kertoo, että yh-

teistyötä ja yhteisiä hankintoja naapurimaakuntien pelastuslaitosten kanssa tehdään jo nykyisin niin paljon, että sitä kautta on vaikea saada uusia säästöjä aikaan.

Muutosvastarintaa odotettavissa Sekä Parkkinen että Nikku ovat luotsanneet alueellisia pelastuslautakuntia alusta lähtien.

10 vuotta sitten tehdyn uudistuksen jälkimainingit ovat vihdoin laantuneet.

– Muutosvastarinta on hitaasti, mutta varmasti muuttunut yhteistyöksi, sanoo Nikku.

– Sen vuoksi onkin kummallista, että uutta toimintakulttuuria pitäisi alkaa opetella näin pian, sanoo Parkkinen. Mikäli hallituksen suunnitelmat toteutuvat, siirrytään uuteen aluejakoon valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2016.

– Kunnissa vastuu päätöksistä putoaa entistä harvemmille harteille. Kyllähän se demokratiaa murentaa, sanoo Parkkinen.

Säästöä ilman valtion määräyksiä Kymenlaakson pelastuslaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Jyrki Hyttisen (kok.) mielestä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteinen toiminta-alue olisi sopivan kokoinen.

Hän ihmettelee Etelä-Karjalan hinkua suurempaan kokonaisuuteen.

– Mitä suuremmat alueet, sitä huonompi on yksittäisen kunnan saada ääntään kuuluviin, perustelee Hyttinen. Nykyisellä kunta-

Aikataulu kireä – kunnat eivät kannata Pelastusjohtajat antoivat vuoden lopussa oman lausuntonsa, jossa kritisoivat pelastustointa koskevan rakenneuudistuksen toteutusta ja aikataulua. Pelastusjohtajat esittävät, että alueuudistus toteutettaisiin siten, että kuntien perussopimukset olisi laadittu vuoden 2015 loppuun mennessä ja uudet pelastuslaitokset aloittaisivat toimintansa viimeistään 1.1.2017 mennessä.

Alkuperäisessä aikataulussa uusien pelastuslaitosten talousarvioiden laatiminen pitäisi aloittaa viimeistään keväällä 2015. Pelastuslaitosten kustannusjakomallin laatiminen uusien alueiden kunnille on haastava tehtävä, joka ei onnistu nopeassa aikataulussa.

Hitaampaa aikataulua puoltaa pelastusjohtajien mielestä myös se, että aluerajojen lisäksi voidaan uudistaa myös toimintatapoja, toteuttaa uudistus todennäköisesti toteutettavien kuntaliitosten kanssa ja arvioida hallintomallissa isäntäkunnan tai liikelaitoskuntayh26

1/2014

tymän soveltuvuus. Myös ensihoitosopimusten jatkuvuus pitää turvata.

Polemiikkia rakenneuudistus on herättänyt erityisesti Keski-Suomessa, missä Keski-Suomen ja Pirkanmaan pelastuslaitoksista kaavaillaan Sisä-Suomen pelastuslaitosta.

Aamulehdessä (24.1.) Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme kritisoi sisäministeriön aikeita.

– Yksikään Pirkanmaan kunnanjohtajista ei ole puoltamassa muutosta, hän totesi lehdessä.

Keski-Suomen maakuntajohtaja Anita Mikkonen puolestaan pelkää pelastuslaitoksen ja sairaaloiden hyvän yhteistyön heikentyvän uudistuksessa, jos pelastuslaitoksen johto tulee Tampereelle.

– Miten 45 kunnan pelastustoimintaa kehitetään yhä kauempaa? Mikkosen mukaan Keski- Suomen kunnat eivät kannata uudistusta.

jaolla Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteiseen alueeseen tulisi 17 kuntaa.

Erityisen huolissaan Hyttinen on sopimuspalokunnista, joiden toimintaan kauas karkaava hallinto myös vaikuttaa.

– Pelastuslaitoksella, joka on Kotkan kaupungin liikelaitos, kuluja sopeutetaan ilman valtion taholta tulleita määräyksiäkin, sanoo Hyttinen. Hän ei usko, että pelastustoimen aluejakouudistus toteutuu suunnitellussa aikataulussa.

Säästöt ensin, aluejako sitten Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka jatkaisi pelastuslaitosten toimintaa entisellä aluejaolla.

Hän sanoo, että esitetty valtakunnallinen 7,5 miljoonan säästö on puristettavissa nykyisestäkin järjestelmästä. Samaa mieltä on Etelä-Karjalan pelastusjohtaja Erkki Hokkanen.

Lokka kaipaa aluejakouudistuksen pohjaksi perusteellista selvitystä.

– Kaavamainen jako yhteentoista alueeseen on huono lähtökohta, samoin kuvitelma siitä, että isot alueet jotenkin luonnostaan olisivat tehokkaampia, sanoo Lokka.

Myös Kymenlaakson pelastusjohtaja Vesa Parkko pitää hallituksen esitystä huonosti valmisteltuna.

– Pelastustoimen aluejako on arvioitava muista lähtökohdista kuin poliisin aluejako, hän sanoo.

Pelastusjohtajat katsoisivat ensin kuntarakenneuudistuksen ja sote-uudistuksen loppuun, ja ryhtyisivät vasta sen jälkeen suunnittelemaan pelastusaluejaon muutosta.

Palvelutaso vaarassa Palvelujen järjestäminen ei Lokan, Parkon ja Hokkasen mukaan ole ongelma. Sen sijaan he ovat huolissaan uuden aluejaon toteutuskustannuksista.

– Kukaan ole laskenut organisaatiomuutosten, palkkojen harmonisoinnin ja tietoliikenneratkaisujen vaikutuksia pelastuslaitosten käyttökustannuksiin, he sanovat.

Jos rahat muutoskustannuksiin on revittävä pelastuslaitosten talousarvioista, joudutaan pahimmillaan puuttumaan palvelutasoon.

Lappeenrannan kaupunki esittää omassa lausunnossaan, että aluejakouudistuksen jälkeen pelastustoimen järjestämisvastuu siirrettäisiin valtiolle.

Teksti: Ulla Ylönen

Vieraanamme Kirjoittaja Päivi Nerg on sisäministeriön kansliapäällikkö.

Tehokkuutta rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla Sisäministeriön hallinnonalalla olemme tilanteessa, jossa koko ajan saamme ja joudumme arvioimaan toimintatapojemme toimivuutta ja resurssiemme riittävyyttä. Aina kun jotain tapahtuu, meidän väkemme ”astuu tuleen". Jälkipuinnissa pohditaan onnistumiset ja epäonnistumiset yksittäisen tapahtuman näkökulmasta.

Julkaisussa ”Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen – Muutoksia ja kokemuksia aluepelastuksesta 2004–2010” on pohdittu samaa asiaa isommasta näkökulmasta myös tulevaisuuden suhteen. Jatkuva pohdinta on ensiarvoisen tärkeää – erityisesti nykypäivänä. Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa syy-seuraussuhteet eivät ole selkeästi hahmoteltavissa ja jossa rahat uhkaavat loppua. Elämme maailmassa, jossa päätöksenteon tiedonkäytössä on siirrytty ”yhden putken” mallista monikanavamalliin.

Monimutkainen toimintaympäristö edellyttää meiltä sekä toiminnallisten prosessiemme että toimintakulttuurimme kehittämistä.

Strategisen ajattelun merkitys kasvaa. Mihin suuntaan pelastustointa haluamme viedä, millä keinoilla ja mistä arvoista pidämme kiinni. Ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu jatkuvasti. Tarvitsemme entistä tiiviimpää, tehokkaampaa ja konkreettisempaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa, selkeitä moniammatillisia tiimejä, perinteisen osaamisen ja uuden ajattelun yhdistämistä. Meidän on kyettävä pitämään yllä ihmisten luottamusta siihen, että turvallisuudesta huolehditaan – resurssipuheista huolimatta. Tähän ajatteluun perustuu myös pelastustoimen rakenteellinen uudistus. Uusia toimintatapoja ja uusia rakenteita luodaan, jotta voidaan varmistaa palomiesten ja -naisten riittävyys kentällä. Tämän uuden luomisen teemme yhdessä!

Pelastustoimen arviointiraportti nosti esille muutaman näkökohdan, jolla on liityntäpinta nyt käsillä olevaan uudistukseen: Pieneen väestöpohjaan (alle 200000 asukasta) näyttäisi liittyvän sellaisia taloudellisia ja toiminnallisia ominaisuuksia, jotka ovat omiaan nostamaan kustannustasoa ja synnyttämään kestävyyden ja jatkuvuuden epävarmuutta. Olisivatko ne varmemmalla pohjalla, jos näitä pieniä asukaspohjan alueita yhdistettäisiin naapurialueisiin? Pelastuslaitokset joutuvat toiminnan kehittämisessä ottamaan huomioon sekä kasvavien osa-alueiden (seutukuntien) lisääntyvät riskit ja tarpeet että vastakkaiset väestöltään supistuvien osa-alueiden tarpeet ja ongelmat.

Pelastustoimen alueellistamisella on ensisijaisesti pyritty olemassa olevien resurssien (paloasemat, kalusto ja pelastusyksiköt) entistä tehokkaampaan käyttöön. Tämä tavoite on osaksi saavutettu erityisesti isoilla ja väkirikkailla pelastusalueilla. Voimavarojen käytön tehostaminen ja sen edellytyksenä olevien uudelleensijoitusten tekeminen on tarkoituksenmukaista ja toimivaa kohtuullisen isojen aluekokonaisuuksien puitteissa. Resurssien käytön tehostaminen ei olisi ollut mahdollista ainakaan samassa laajuudessa kuntavetoisessa pelastustoimessa – toisin sanoen ilman alueuudistusta.

Valtioneuvosto päätti sisäministeriön esityksestä rakennepoliittisessa ohjelmassa tarttua myös pelastustoimen kehittämiseen ja te-

hokkuuden nostamiseen valtiolla itsellään olevilla keinoilla. Valtioneuvosto edellyttää 7,5 miljoonan euron vuosittaista säästöä vuoden 2012 tasoon nähden. Pelastuslain 24 §:ssä todetaan, että valtioneuvosto päättää maan jakamisesta pelastustoimen alueisiin. Päätöksen aluejaon muuttamisesta valtioneuvosto tekee omasta tai pelastustoimen alueen kuntien kuntalain mukaisella enemmistöllä tekemästä aloitteesta. Valtioneuvosto siis päättää aluejaosta, mutta yhteistoiminnan ehdoista päättävät alueen kunnat kuntalain mukaisella enemmistöpäätöksellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kunnat eivät pääse sopimukseen yhteistoiminnan ehdoista, päättää niistä valtioneuvosto. Päätös on voimassa siihen saakka, kunnes kunnat päättävät toisin. Pelastuslain säännös on samansisältöinen kuin aluejakolain, jolla perustettiin nykyiset 22 pelastustoimen aluetta.

Kuntien velvoitteena on pitää yllä pelastustointa, uhkiin perustuvaa pelastustoimen palvelutasoa sekä hoitaa ennalta ehkäiseviä toimintoja onnettomuuksien määrän rajoittamiseksi. Ne eivät sisällä järjestämistapaa koskevia normeja vaan ovat jo nykyisin kuntien­ päätettävissä. Sisäministeriön mukaan aluejakojen suurentamisen kautta voimme löytää sellaisia hallinnon keventämisen keinoja, joilla saamme aikaan säästöjä ilman palvelutasoon puuttumista.

Mitä konkreettisia säästömahdollisuuksia on tätä kautta olemassa? Henkilöstö on suurin voimavara, mutta palveluissa myös aina isoin kustannustekijä. Sisäministeriön mukaan hallinnon kehittämisen kautta tehtävät henkilöstösäästöt on mahdollista saada aikaan ilman irtisanomisia. Pelastuslaitosten omien arvioiden mukaan 2014–2016 jää eläkkeelle 58 päällystöön, 19 alipäällystöön ja 130 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 207 henkilöä. Näistä luvuista puuttuvat Varsinais-Suomen ja Keski-Uudenmaan arviot.

Jos 22 alueesta muodostetaan 11 aluetta, hallintoja muodostuu nykyisten 22 sijasta 11. Tällöin kyetään eläköitymistä hyödyntämään niin, että eläkkeelle jäävien tilalle ei aina palkata uutta henkilöä vaan järjestetään tehtäviä uudella tavalla ja tehokkuutta on mahdollista parantaa.

Pelastustoimen alueilla on tällä hetkellä noin 80 päällystöpäivystysrinkiä. Jos päivystysjärjestelyjä hoidetaan 22 alueen sijaan 11:llä, voidaan ne hoitaa nykyistä tehokkaammin, vähemmällä henkilöstömäärällä ja pienemmillä kustannuksilla.

Tilanne- ja johtokeskusjärjestelyt 11 alueelle on taloudellisempaa toteuttaa kuin 22:lle. Henkilöstö- ja muut ylläpitokustannukset ovat niin ikään edullisempia. Nyt on myös hyvä hetki saada kaikki 11 tilanne- ja johtokeskusta rakennettua siten, että ne ovat toiminnallisesti yhteensopivia. Tässä siis joitain esimerkkejä säästöpotentiaalista, mutta nythän selvitykset vasta alkavat!

Nyt on siis tekemisen paikka – yhteisesti, uutta luoden! Monia kehittämisasioita on jo käynnissä. Kytketään tämä uudistus niihin ja tehdään kokonaisuudesta kansalaisten ja ammattilaisten näkökulmasta entistä parempi.

1/2014

27

VESIPELASTUS

Ahtojäistä pelastus on raskas ja vaativa työ pelastajalle Jäistä pelastetaan useita henkilöitä vuosittain Suomessa

Jarkko Isometsä

Aleksi Pulkkinen Paloesimies

Ossi Järvinen

Pintapelastus tarkoittaa veden varaan joutuneen henkilön pelastamista. Pintapelastusta on myös ahtojäistä pelastaminen – se onkin tarkkaa ja hankalaa puuhaa. Ahtojäiden varaan joutuneen pelastamisessa pitää ottaa useita eri asioita huomioon verrattuna sulan veden aikaan.

Mikko Isomäki

Teksti & kuvat: Saku Rouvali

V

arsinais-Suomen pelastuslaitoksella työskentelevä palomestari Marko Rostedt kertoo, että pelastuslaitoksella on 60–90 erilaista vesipelastustehtävää vuodessa.

– Pintapelastus on erittäin raskasta ja vaarallista varsinkin heikkojen jäiden aikana. Pintapelastuksessa talviolosuhteissa vaarana on aina hypotermia ja hukkuminen. Monesti kohteena onkin pilkkijä tai joku muu ulkona olemisesta tykkäävä henkilö, kuten heikoille jäille mennyt lintubongari tai retkiluistelija. Useasti veden varaan joutunut ei tunne aluetta ja veden virtauksia. On erittäin

28

1/2014

tärkeää ja suositeltavaa tutkia etukäteen aluetta, minne on menossa pilkkimään tai retkeilemään.

Myös moottorikelkkailijat ja autolla jäällä ajavat työllistävät silloin tällöin pelastuslaitosta. Pintapelastajien peruskalusto kuuluu ehdottomasti jokaiseen pelastusyksikköön, koska on erittäin tärkeää, että pelastustehtävät voidaan aloittaa viivytyksettä. Lähtökohtaisesti pintapelastuksessa käytettävät varusteet eri pelastuslaitoksilla ovat ajoneuvokohtaisia. Tehtäviä on kuitenkin onneksi aika vähän ja oman ”varustesetin” hankkiminen jokaiselle pelastajalle ei ole järkevää.

Paloesimies Aleksi Pulkkinen seuraa ja ohjeistaa johtamansa yksikön miehistöä pelastustehtävässä.

Tehtävä on haastava, sillä jäissä räpiköivä uhri on paniikissa ja saattaa olla vaaraksi niin itselleen kuin pelastajille.

Tiimityöskentely on rautaa Kun mennään pelastamaan jäisestä vedestä uhria, täytyy pitää mielessä muutamia perusasioita.

Kiire pitää jättää ehdottomasti pois, sillä se tuo mukanaan pelkkiä riskejä ja vahinkoja. Huolellisesti suunniteltu pelastusoperaatio ja oikeat välineet ovat tärkeimmät asiat. Myös työparin tiimityöskentely on keskeistä.

Joskus veden varaan joutunut uhri on täydessä paniikissa eikä kuuntele lainkaan pelastajien ohjeita. Tällöin pitää olla erittäin varovainen, ettei uhri vahingoita pelastajia tai itseään. Joskus uhri saattaa olla myös tajuton. Varsinkin näin talvella tulee ottaa huomioon mahdollinen hypotermia ja sen tuomat haasteet muun muas­sa potilaan liikuttamisessa.

Turku yksykkösen sukeltajat valmiudessa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pääpaloasemalla on aina valmiudessa yksikkö ympäri vuoden sukellustehtäviin, miehityksenään kaksi vesisukeltajaa. Pääasemalla on kaksi yksikköä, joita voidaan käyttää vesisukellukseen, RVST11 sekä RVST15. Jälkimmäisellä lähdetään pääsääntöisesti kaikkiin tehtäviin, jos henkilöstö on asemalla. RVST11:lla vastataan vesisukellustehtäviin pääaseman läheisyydessä, jos yksikkö on niin sanotusti liikkeellä.

Näin toimintaan ei tule viiveitä, varsinkaan jos miehistö olisi ”ristiinmiehitettynä” näiden kahden yksikön välillä.

Naantalissa, Naantali 11:n miehityksenä on myös kaksi vesisukeltajaa. Uudessakaupungissa, Uusikaupunki 11 miehityksenä on 1–2 vesisukeltajaa. Uudenkaupungin alueen hälytyksiin lähtee myös Satakunnan pelastuslaitoksen Rauman vesisukellusyksikkö. Näin saadaan turvattua alueen pohjoisosat. Var-

sinais-Suomen pelastuslaitoksen itäisissä osissa tapahtuviin vesipelastushälytyksiin vastaavat Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen vesisukeltajat Lohjalta. Pintapelastustoimintaa tekee myös melkein jokainen alueen VPK pohjautuen riski- ja vesistökartoitukseen.

– Tämänpäiväisessä pintapelastusharjoituksessa oli tarkoituksena testata erilaisia välineistöjä pelastustehtävässä. Testattiin räpylöiden ja myös pelkkien liukuesteiden käyttöä ja jäänaskaleita. Resca-lauta oli kuitenkin harjoituksessa pääosassa. Se on laitoksen uusimpia hankintoja eikä siitä ole vielä paljon käyttökokemuksia heikkojen jäiden aikaan. Mikäli pelastusharjoitus olisi ollut kauempana rannasta, olisi mukaan voitu ottaa Arctic Ant -hydrokopteri.

Pelastustehtävä ahtojäistä on aina haastavaa ja erittäin raskasta jopa hyväkuntoiselle pelastajalle.

Liikkuminen jäiden rikkoontuessa pelastajan alta on erittäin raskasta ja aikaa vievää. Puku saattaa rikkoontua, jos sen kanssa ei osata toimia oikein. Jäälohkareet myös hankaloittavat pelastajan ja uhrin rannalle vetämistä, koska turvaköysi tarttuu jäälohkareisiin ja saattaa myös yllättäen vetää pelastajaa ja uhria pinnan alle. Jäiden terävät reunat saattavat aiheuttaa isojakin haavoja jäissä olijoille, kertoo Marko Rostedt.

Pintapelastajien on kyettävä pelastamaan uhri myös muutaman metrin syydestä. He harjoittelevat uhrin pelastamista 0–4 metrin syvyydestä. Taittoharjoitus tarkoittaa sitä , että pelastaja pääsee pinnan alle kokonaan nopealla liikkeellä. Näin saadaan räpylöillä työntövoimaa ja pystytään etenemään pinnan alla.

rin, sillä pelastuslaitoksella harjoitellaan erilaisia pelastustilanteita jatkuvasti.

Riittävä harjoittelu auttaa Pelastajien tulee harjoitella ohjeistusten mukaan pintapelastusta erilaisissa olosuhteissa vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Tällainen määrä ei tietenkään riitä, sillä tehtäviä on niin vähän, ettei kokemusta tule muuten kuin pääsääntöisesti harjoittelemalla. Harjoituksia tulisi olla vähintään tuplasti verrattuna nykyisiin ohjeistuksiin. Tämä on tärkeää, sillä juuri pintapelastajat ovat ensimmäisinä paikalla ennen mahdollisesti kohteeseen tulevaan vesisukellusyksikköä.

Henkilöstön pitää osata toimia oikein ja tehokkaasti. Erityisesti pintapelastajien tulee muistaa,

että pintapelastus jatkuu myös jonkin matkaa pinnan alle – niin sanottuja taittoharjoituksia ei saa unohtaa. Ikävä kyllä tämä taito on monelta hieman ruosteessa.

– Vesisukeltajilla tulee olla vuosittain 14 vesisukellusharjoitusta (7 avovettä, 2 jään alle, 1 koulutussyvyys sekä 4 halliharjoitusta), Rostedt kertoo.

– Minimimäärä on siis 14. Mikäli näitä harjoituksia ei ole vuoden aikana suoritettu, ei nimetä vesisukeltajaksi. VarsinaisSuomen pelastuslaitoksella vesisukeltajat harjoittelevat 14 kertaa ja kaksi kertaa pintapelastusta vuosittain, joten heidän osaamisensa alkaa jo olla sillä tasolla kuin pitäisi. Silloinkin harjoittelun tulee olla asiallista ja laadullisesti hyvää, Marko Rostedt painottaa.

Ahtojäissä jumissa Pelastajat Ossi Järvinen ja Jarkko Isometsä olivat harjoituksessa pelastamassa ahtojäihin pudonnutta pilkkijää, pelastaja Mikko Isomäkeä. Pelastettava simuloi uskottavasti paniikkiin joutunutta, hieman jo kylmettynyttä uhria, ja sai näin pelastajat valppaiksi. Paikalle saapuneet pelastajat rauhoittivat uhria parhaansa mukaan ja saivat hänet yhteisvoimin pelastuslautalle.

Pelastaja Isometsä antoi merkin rannalla oleville lopuille pelastustiimin jäsenille ja nämä alkoivat vetää lauttaa rantaa kohti pelastusköyden avulla. Oli hienoa nähdä kuinka tämä pelastustiimi pelasi yhteen. Ei ollut yhtään turhaa liikettä tai vaaratilannetta tehtävää suoritettaessa. Kyllä harjoitus tekee mesta-

Uhria näyttelevä Mikko Isomäki on saatu turvallisesti Resca-lautalle ja Ossi Järvinen huolehtii Isomäen rauhoittelusta. Jarkko Isometsä ilmoittaa rannalla oleville apujoukoille käsimerkillä, että nämä voivat alkaa vetää Resca-lauttaa kohti rantaa turvanarun avulla.

1/2014

29

VESIPELASTUS VESIPELASTUS

Yhteistyössä turvaa Itämerelle Teksti: Kimmo Kaisto Kuvat: Helsingin pelastuslaitos ja Kimmo Kaisto

Espoossa järjestettiin marraskuussa kaksipäiväinen kansainvälinen BSMIR-seminaari, jossa kartoitettiin itämeren alueen maiden varautumista merellisiin suur- ja monialaonnettomuuksiin. Yhteistyötä ja -toimintamalleja tarvitaan, jos pahin uhkakuva toteutuu vilkkaalla itämerellä.

S

eminaari oli käynnistys- ja keskustelutilaisuus BSMIR-hankkeelle (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey) – Hankkeen tavoitteena on saada tilannekuva Itämeren alueen maiden sekä Norjan ja Islannin varautumisesta merellisiin suuronnettomuuksiin. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti maiden kansalliset varautumissuunnitelmat ja toimintamallit. Pyrimme selvittämään, miten yhteneväistä toiminta on eri maissa, ja miten kansainvälistä yhteistyötä voisi kehittää, kertoo projektipäällikkö Toni Fohlin Rajavartiolaitokselta.

Seminaariin osallistui Itämeren alueen maiden meripelastusviranomaisten ja muiden keskeisten viranomaistahojen edustajia.

30

1/2014

BSMIR-hanketta koskevista 11 maasta oli edustettuina yhdeksän. Lisäksi paikalla olivat kaikki meripelastuksen kannalta keskeiset suomalaiset sidosryhmät. Suomesta osallistui 60 ja ulkomailta viitisentoista vierasta.

– Järjestimme ennen seminaaria kyselyn, jolla kerättiin tietoa hankkeeseen osallistuvien maiden meripelastuskäytännöistä ja viranomaisyhteistyöstä. Pyysimme tulosten perusteella tiiviit puolen tunnin esitykset. Eri maiden edustajat tarjosivat päivitetyn kuvan alueen varautumistilanteesta. Seminaaria pidettiin erinomaisena tilaisuutena verkostoitua eri maiden pelastusviranomaisten kesken ja päivittää omaa osaamista, Fohlin iloitsee.

Kyselystä saatiin paljon arvokasta tietoa, jota hyödynnetään hankkeen eri vaiheissa, erityisesti loppuraporttia koottaessa.

– Hankkeessa on myös tehty uraauurtavaa yhteistyötä pelastusviranomaisten ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Se motivoi. Merellä vahvuudet ovat pienempiä kuin maalla.

Projektipäällikkö Toni Fohlin ja projektisihteeri Raita Putkonen Rajavartiolaitokselta kartoittavat varautumista Itämeren alueen merellisiin monialaonnettomuuksiin BSMIR-hankkeessa.

Loppuraportti julkaistaan toukokuussa 2014.

BSMIR on Itämeren alueen kat­ tava meripelastushanke, jossa selvitetään alueen maiden va­ rautumista merellisiin suur- ja monialaonnettomuuksiin.

Meripelastustoiminnan yhteistoimintamallit Suomessa ovat parantaneet työturvallisuutta ja tehokkuutta. Nämä voisivat soveltuvin osin tulla osaksi toimintamalleja muissakin maissa, koska toiminta on samantapaista, Fohlin kertoo.

Pahin uhkakuva massaevakuointi ja öljy – Itämerellä liikkuu parituhatta alusta ko-

Konttilaiva J Herculeksen divinyylibentseeniä sisältä­ vä kontti kuumeni vaarallisesti Vuosaaren satamassa 5.11.2013. Todennäköisesti lähtösatamassa annettujen väärien kuljetusohjeiden takia kontti oli vaarassa räjäh­ tää. Mitä olisi tapahtunut, jos räjähdys olisi sattunut me­ rellä, esimerkiksi Gotlannin edustalla? Helsingin pelastus­ laitos jäähdytti konttia kolme päivää. Jäähdytysvesi vei valuessaan laivan kyljestä maalitkin pois. Läheltä piti -ti­ lanteita on Itämerellä paljon.

MIRG-ryhmä on pelastustoimen erikoiskoulutettu meripe­ lastusryhmä.

ko ajan ja kauppaliikenteessä tapahtuu 100–200 onnettomuutta vuosittain. Riskit ovat vilkkaan ja risteävän matkustajaliikenteen sekä raskaan öljyliikenteen takia niin suuret, ettei yksikään alueen maa selviä yksin, jos pahin skenaario toteutuu. Kun resursseja ei tule lisää, pitää hyödyntää nykyisiä mahdollisimman hyvin ja lisätä kansainvälistä yhteistyötä.

Läheltä piti -tilanteita on ollut paljon. Merenkulun seurantajärjestelmät ovat onneksi hyvät ja erityisesti Suomessa viranomaisten yhteistyö toimii todella hienosti, Fohlin kiittää.

Omassa työssään palomestarina hän on nähnyt, että yhteistyö pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen välillä on tehostanut myös kenttätyötä esimerkiksi hukkumisapauksissa.

– Esimerkiksi matkustajalaivan ja öljytankkerin törmätessä osallisena voi olla tuhansia ihmisiä ja kymmeniä kansallisuuksia. Usein pelastaminen onnistuu vain ilmateitse. Evakuointi helikoptereilla on hidasta ja öljyn kerääminen erityisesti talvella vaikeaa.

Talvioloissa ja -myrskyssä muut alukset eivät pääse apuun kuten kesällä.

Toni Fohlinin mukaan Norjassa kokeiltiin 250 ihmisen lyhyen matkan evakuointia matkustajalaivasta viidellä helikopterilla. Urakka alkoi klo 9 ja päättyi noin klo 18.

Yhteistyö jarkuu vierailuilla Yhteistyöhön kutsutuista 11 maasta yhdeksän on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa alusta asti. Loput kaksi maata ovat osoittaneet kiinnostusta hanket-

ta kohtaan ja tulevat mahdollisesti osallistumaan yhteistyöhön keväällä 2014. Myös Venäjä yritetään pitää hankkeessa mukana.

Kevättalvella 2014 hankkeen asiantuntijaryhmä vierailee Itämeren alueen maissa kerätäkseen lisätietoa maiden merellisestä varautumisesta sekä arvioidakseen kansallisten suunnitelmien yhteensopivuutta kansainvälisessä yhteistyössä. Kuvaukset kansallisista varautumissuunnitelmista ja suositukset kansainvälisen yhteistoiminnan kehittämiseksi kootaan loppuraporttiin.

Suomesta hankkeen asiantuntijaryhmässä ovat mukana Pekka Parkkari, Marko Rostedt, Jouni Pousi ja Jussi Huhtela. Osaamista löytyy niin tärkeistä merenkulun kansainvälisistä sopimuksista, meripelastustoiminnan johtamisesta, palo- ja pelastustoimesta kuin ensihoidosta merellä. Keskeistä on myös erikoistilanteiden hallinta, sillä esimerkiksi laivakaappaukset ovat yksi uhkakuvista.

– Vierailuilla ei ole tarkoitus arvostella muiden tapoja toimia, vaan pyrkimys on kehittää yhteistoimintaa jakamalla parhaita käytäntöjä ja suunnitteluresursseja, Fohlin kertoo.

Rajavartiolaitos toteuttaa ulkoasiainministeriön rahoittaman BSMIR-hankkeen yhteistyössä sisäministeriön pelastusosaston kanssa.

Lue PT 6/2012:n juttu MIRG-toiminnasta osoitteessa www.pelastutieto.fi > arkisto > arkistojutut www.raja.fi > Tietoa > BSMIR-hanke

BSMIR-hankkeen taustaa Itämeren alueen rantavaltiot ovat sitoutuneet useisiin BSMIR-hanketta läheisesti sivuaviin yhteistoiminnan muotoihin. Vaikka Itämeren alueella on aikaisemmin tehty paljon samankaltaisia yhteistoimintaa kehittäviä hankkeita, kattavaa selvitystä käytössä olevista toimintamalleista ei ole vielä tehty. Tältä osin hanke tukee hyvin Itämeren valtioiden neuvoston yhteisiä Itämeri-tavoitteita.

Meriliikenteen kasvu Itämerellä on lisännyt laajamittaisen merionnettomuuden riskiä, minkä takia viranomaiset Itämeren rantavaltiois­sa pyrkivät parantamaan omia käytäntöjään merionnettomuuksien hallinnassa. Toimintamalleja on kehitetty pitkälti itsenäisesti, vaikka kaikkien Itämeren maiden rajalliset resurssit edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Tästä johtuen suuren merionnettomuuden sattuessa pelastustoimintaan osallistuu useamman valtion viranomaisia. Toimintamallien tulisi olla yhteensopivat, jotta yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta.

Itämeren alueen maiden ja Pohjoismaiden viranomaiset tekevät eri tasoilla monimuotoisia varautumissuunnitelmia ja toi-

mintamalleja esimerkiksi laivapalotilanteiden ja massaevakuointien hallitsemiseksi. Hankkeen tarkastelun kohteena ovat erityisesti nämä kansalliset ja kahdenväliset yhteistyömuodot meripelastusviranomaisten, pelastustoimen, poliisitoimen ja terveydenhuollon välillä. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi onnettomuustilanteen johtamiseen, yhteistoimintamalleihin ja käytössä oleviin prosesseihin.

Hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen liittyy 27.–28.11.2013 Espoossa järjestetty kansainvälinen seminaari, johon kutsuttiin keskeisten meripelastus- ja pelastusviranomaisten sekä muiden keskeisten viranomaistahojen edustajat esittelemään maansa varautumista. Seminaarin jälkeen asiantuntijatiimi tutustuu parhaimpiin toimintasuunnitelmiin ja menetelmiin, joista voisi jalostaa Itämerelle yhteisiä tehokkaita toimintamalleja. Hankkeen lopputulokset kootaan raporttiin, jossa jaetaan parhaita käytäntöjä vapaasti käytettäväksi ja ehdotetaan toimintamalleja toiminnan yhteensovittamiseksi Itämeren valtioiden välillä. Raportti julkaistaan englanniksi toukokuussa 2014.

www.lamor.com

Your Y ou urr oil oil sspill piillll solution expert

Lamor Corporation on maailman markkinajohtaja öljyntorjunta- ja ympäristöalalla. Toimintamme on globaalia.

Pääkonttorimme sijaitsee Porvoossa ja toimistoja on Englannissa, Kiinassa, Omanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Lamorin edustaja- ja jakeluverkko kattaa yli 90 maata.

Lamor Corporation, Urakoitsijantie 12, 06450 Porvoo, puh: 020 765 0100, fax: 020 765 0129, info@lamor.com

1/2014

31

VESIPELASTUS

Hydrokopteri apuna pelastustehtävissä 2013 käyttöönotettu hydrokopteri on kätevä peli

Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella oli suunnitelmissa hankkia jonkinlainen amfibiokulkuneuvo jo pidemmän aikaa. 2012 tehtiin päätös hydrokopterin hankinnasta pitkällisen harkinnan jälkeen. Päätöstä ei ole päivääkään kaduttu!

H

ydrokopteri, toiselta nimeltään jääkiitäjä liikkuu eteenpäin ilmapotkurilla, joka työntää ilmaa taaksepäin. Hydrokopteri on kevyehkö, litteäpohjainen vesikiitäjä, joka pystyy myös nousemaan jäälle ja liukumaan sillä. Hydrokopteri kulkee myös ahtojäässä, joskin silloin pitää varoa etteivät terävät jäälohkareet riko lasikuituisia ponttooneita. Suomessa hydrokoptereita käyttävät Puolustusvoimat, me-

Hydrokopteri liukuu jään päällä kuin sukkasillaan.

Muuta ei jää jälkeen kuin kaksi pientä rantua.

32

1/2014

rivartiosto, Merenkulkulaitos sekä luotsit.

Ensimmäinen hydrokopteri pelastuslaitoksen käyttöön tuli vuonna 2005, jolloin PohjoisSavon pelastuslaitos hankki itselleen Arctic Ant -hydrokopterin. Palomestari Arto Lappi Pohjois-Savon pelastuslaitokselta kertoo hydrokopterin olleen mainio hankinta.

– Hydrokopteri tuli taloon vuonna 2005 ja tehtäviä on ollut lukuisia. Arctic Ant -hydrokopterin kulku haastavissakin tilanteessa, kuten ahtojäissä ja vaihtelevissa oloissa ovat vallan mahtavat. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä hydrokopteriin eikä hankinta ole kaduttanut, palomestari Lappi kertoo.

Arctic Ant II Arctic Ant II on upea ilmestys.

Kirkkaasti hohtava punainen kulkuneuvo kiinnitti heti huomion, kun näin sen ensimmäisen

Iso potkuri takaa vauhdikkaan, mutta hiljaiselta kuulostavan menon.

kerran kuljetuslavetillaan satamassa. Ensivaikutelma oli hyvinkin samanlainen kuin nähdessäni Puolustusvoimien telakuormaauto Nasun. Runko-ohjauksen ansiosta molemmat ovat näppäriä ja erittäin hyvin kulkevia ajoneuvoja haastaviin olosuhteisiin.

Tasainen ja yllättävän hiljainen kyyti oli iso ja myönteinen yllätys. Tämä suomalainen taidonnäyte on todella hyvin suunniteltu ja tuntuu luotettavalta. Jää oli koeajohetkellä alkuvaiheessa

noin kaksisenttistä ja se murtui hydrokopterin alla. Kauemmas rannasta päästyämme hydrokopteri nousi jään päälle ja vauhtia nostettiin huomattavasti. Vedessä ajaessa kuusi solmua on maksiminopeus. Jäällä ajettaessa kaksikymmentä solmua on valmistajan asettama maksiminopeus.

Kokemus tuo varmuutta Arctic Antia (RVS8) esitteli Naantali 11, 1-jaok­sen pelastusyksikön henkilöstö. Työvuorossa olivat palomiehet Markus Helenius, Mika Laaksonen, Ville Järvinen sekä paloesimies Ari Ahdelmaa. Tottuneen oloisesti koko Pituus: 6,25 m, leveys: 2,75 m Korkeus: 2,9 m, paino: 1700 kg Kantavuus: 4 hlöä/500 kg Moottori: GM LS3 6.2l V8 Teho: 250 hevosvoimaa Kääntösäde: 18 metriä Suurin sallittu nopeus vedessä 6 solmua, suurin sallittu nopeus jäällä 20 solmua (teoreettinen nopeus 60 solmua) Valmistusmaa: Suomi Valmistaja: Arctic Ant LTD Hinta: 180000 euroa Lisätietoa: www.arcticant.fi

A4_actionilmoitus_military.indd 1

1/2014

29.1.2014 12:19:02

33

työvuoro käsitteli hydrokopteria ja erittäin hallitusti myös vaikeakulkuisessa ahtojäässä.

– Kokemus tuo varmuutta.

Jokaisessa työvuorossa on useita henkilöitä, jotka hallitsevat hydrokopterin käytön. Ajaminen vaatii tarkkuutta ja hyvää harkintaa, sillä hydrokopterissa ei ole lainkaan jarruja eikä peruutusvaihdetta. Tiukkoja tilanteita varten hydrokopterissa on kuitenkin vinssi, jolla voi vetää molempiin suuntiin. Ahtojäässä sekä paikoissa, jossa on vuorotellen vettä ja jäätä, pitää ajaa todella varoen. Onkin tärkeää, että hydrokopteriin koulutetaan erikseen kuljettajat, joilla on riittävä koulutus ja kokemus laitteen ajamiseen, kertoo paloesimies Ari Ahdelmaa.

Palomiehet Markus Helenius (vas.), Mika Laaksonen, Ville Järvinen ja paloesimies Ari Ahdelmaa kuuluvat joukkoon, joka on saanut koulutuksen hydrokopterin käyttöön.

Hydrokopterin ohjaamo näyttää hyvin henkilöautomaiselta. Ratti ja kaasupoljin sekä iso navigaattori tuovat automaisen tunnelman.

Nopea kulkuneuvo potilaan tavoittamiseen Hydrokopteri on oiva peli kun ollaan veden äärellä. VarsinaisSuomen pelastuslaitos operoi pelastustoimintaa 28 kunnan alueella. Mukana on myös haastava Turun saaristo, jossa kulkee vuosittain tuhansia laivoja ja veneitä. Vesialueilla on talvisin myös paljon pilkkijöitä sekä henkilöitä, jotka liikkuvat moottorikelkalla, autolla tai jollakin muulla kulkuneuvolla jäätä pitkin. Hydrokopteri onkin vallan mainio tällaisissa kohteissa – varsinkin jos uhri on saanut sairaskohtauksen tai jonkinlaisen murtuman.

Hydrokopteri vie näppärästi pelastajat tai hoitohenkilökunnan kohteeseen.

Jokaiselle toiminnolle on oma katkaisijansa ja sulakkeensa. Käyttäminen on vaivatonta ja mahdolliset viat on helppo paikantaa.

– Aina ei ole tarkoituksenmukaista hälyttää Rajavartioston tai FinnHEMSin helikopteria, jos kyseessä ei ole henkeä pelastava

Varsinais-Suomen pelastuslaitos > Pelastusjohtaja: Jari Sainio > Kuntia: 28, pinta-ala: 20539 m2 > Väkiluku: 468936 > Henkilöstö: Vakinaisia 570 henkeä, sivutoimisia ja vapaaehtoisia palokuntalaisia 1848 henkeä > Hälytyksiä 2013: Palo- ja pelastustehtäviä 8920, ensihoidon tehtäviä 42000 (Toimii yhtenä ensihoitopalvelun tuottajana alueella)

> www.vspelastus.fi

34

1/2014

toiminta. Tälläisissä tapauksissa kannattaa usein käyttää hydrokopteria, Ahdelmaa kertoo.

Muidenkin käytettävissä Tulee muistaa että hydrokopteri on myös muiden viranomaisten käytettävissä työtehtävien sitä vaatiessa. On järkevää, että eri viranomaiset osaavat hyödyntää oman alueen kalustoa erilaisissa tilanteissa annettujen ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Kannattava hankinta Vanha sanonta ”Osta vene, se kannattaa, mutta älä osta pientä venettä, sillä se ei kannata” ei pidä paikkaansa tässä tapauksessa.

Tai eihän hydrokopteri oikeastaan olekaan vene, vaikka kulkeekin vedessä. Silti hydrokopteri on rekisteröity ”Vesikulkuneuvorekisteriin” lain vaatimuksen mu-

kaisesti. Hydrokopterin katolla on sininen ja keltainen vilkku.

Sinistä käytetään pelastustehtävissä ja keltaista muutoin liikuttaessa. Keltaisen vilkun käyttö tulee kansainvälisistä säännöistä, jotka määräävät, että vesillä liikkuessa hydrokopterin on näytettävä keltaista vilkkuvaa valoa. Se on veden pinnan päällä liikkuvan aluksen tunnusmerkki.

– Olemme olleet hankintaan erittäin tyytyväisiä. Hydrokopterilla on ollut käyttöä erilaisissa etsintä ja pelastustehtävissä. Vuosittain meillä on 60–90 pintaja vesipelastustehtävää ja näissä pystymme hyödyntämään myös hydrokopteria. Erityisesti huonojen jäiden aikana hydrokopterin edut tulevat esille erilaisissa pelastustehtävissä, sanoo palomestari Marko Rostedt Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta.

VESIPELASTUS

Kaksi uutta alusta eteläisen Saimaan pelastustehtäviin Teksti: Ulla Ylönen Kuvat: Etelä-Karjalan pelastuslaitos

Nopeat ja ääriolosuhteissakin turvalliset uudet veneet, monitoimialus M/s Vuoksi ja pulpetilla varustettu katamaraani M/s Leijona, otettiin EteläKarjalan pelastusalueella käyttöön viime kesänä.

M

onitoimialus Vuoksen kotisatama on Imatralla. D-luokan alus soveltuu öljyntorjuntatehtäviin sekä pelastus- ja sairaankuljetustehtäviin.

– Vastaavaa alusta ei Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella ole aiemmin ollut, sanoo palomies Jyrki Purujoki. Alus valittiin tarkkasti valmistellun käyttöprofiilin perusteella.

Mönkijäkin mahtuu kyytiin Alumiinirakenteinen alus on varustettu kahdella 225 hevosvoiman moottorilla. Siinä on kahdet navigointilaitteistot, joita voidaan käyttää itsenäisesti kuljettajan ja navigaattorin paikoilta. 1,7 metrin levyisestä keulaportista mahtuu mönkijäkin kyytiin. Ohjaamossa on kahdeksan istumapaikkaa ja hytissä tilaa myös paareille.

Jopa 40 solmua tunnissa liikkuva Vuoksi on Suomen nopein hallinnollinen alus. Nopean ajon koulutusta palomiehet ovat harjoitelleet yhdessä Imatran järvipelastusseuran kanssa.

M/s Vuoksella he pääsevät entistä tehokkaammin mukaan vasteisiin. Eteläisen Saimaan hankalimmat kohteet sijaitsevat saarissa ja lossien takana.

Leijona tositoimissa Ruokolahdelle sijoitettu M/s Leijona on ollut käytössä koko kesän. Kahdella 125 hevosvoiman moottorilla varustettu vene kuuluu Öljynsuojarahaston määritelmän mukaan Cluokkaan. Leijonan viime kesän tehtävät painottuivat sairaankuljetuksiin ja poliisin sekä sammutustöiden avustamisiin. Kaksi kertaa Leijonalla on käyty pelastamassa veden varaan joutuneita ihmisiä.

– Syksyllä pelastimme neljä aikuista ja yhden pikkulapsen jo varsin kylmästä vedestä, kertoo Juha Ukkonen Ruokolahden VPK:sta.

Leijonan kotisatama on Ukonsalmen sillan korvassa Ruokolahdella.

TEKNISET TIEDOT M/s Vuoksi M/s Leijona Tyyppi Serecraft W9 Cabin Faster 750CA Pituus 9,2 m 8,00 m Leveys 3 m 2,5 m Hlömäärä 10 6 Paino 5840 kg 2600 kg Max. nopeus 40 solmua 29 solmua (mol. täydellä lastilla) Hinta euroa (alv 0%) 204000 103000 (mol. ilman lisävarusteita)

Tekniikkaan luotetaan liikaa Saimaalla paljon liikkuvat palomiehet ovat huolissaan veneilijöiden kartanlukutaidoista.

– Ihmiset luottavat tekniikkaan, ja kun se

pettää, he ovat täysin pulassa, sanoo palomestari Arto Suomalainen.

Eksyneet huviveneilijät työllistävät pelastajia joka kesä enemmän. Öljyntorjuntaan ei viime kesänä tarvinnut lähteä kertaakaan.

1/2014

35

Älyvaatteet turvaavat pelastustoimintaa tulevaisuudessa – hankintaan voi päästä mukaan tuota pikaa Teksti: Jukka Taskinen, suunnittelija, Pelastusopisto, Antti Väätänen, tutkija, VTT Kuvat: VTT, Clothing Area Network- projekti

Vaatteisiin yhdistettyä tutkaa, tutkaohjelmistoa ja itsevalaisevia led-nauhoja... kuulostaako tieteisfilmiltä? Älyvaatejärjestelmät keräävät hyödyllistä tietoa lämpötila-antureiden avulla esimerkiksi savusukellusharjoituksesta ja parantavat pelastajan työturvallisuutta.

O

sallistuimme Suomesta kahden hengen delegaatiolla joulukuussa ENPROTEXin järjestämään seminaariin Brysselissä. Aiheena oli tutustuttaa julkisten organisaatioiden edustajia, tutkimuslaitoksia, valmistajia sekä loppukäyttäjiä tulevaisuuden innovatiivisiin hankintoihin, erityisesti pelastustoimen suojavaatteiden hankintaan sekä suojavaatteisiin liitettävään älyteknologiaan.

Seminaariin otti osaa yli sata osallistujaa lähes 20 maasta.

European Network of Protective Textiles (ENPROTEX) on säätiö, jonka tarkoituksena on kerätä yhteen suojavaatteiden hankkijoita (erityisesti julkisorganisaatioita), tavaratoimittajia, tuottajia, tutkimuslaitoksia ja loppukäyttäjiä. Se tarjoaa osallisille tietoa muun muassa uusista määräyksistä ja keksinnöistä. Sen kautta voi saada myös tukea vaikka hankintaprosessiin. ENPROTEX toivottaa julkisalan toimijoita mielellään tervetulleeksi mukaan yhteisöön ja sitä kautta käynnissä olevaan projektiin sadan euron jäsenmaksulla.

Älyvaatejärjestelmän monitorointikäyttöliittymä.

36

1/2014

Clothing Area Network (CLAN) -projektissa kehitetty älyvaatejärjestelmä.

ENPROTEXiin liittyen on käynnissä EU:n rahoittama Smart@Fire-projekti, joka tarjoaa uudenlaisen hankintaprosessin ja hanketyypin nimeltään PCP (Pre-commercial procurement). Sen perusajatuksena on löytää eurooppalaisten yritysten tai tutkimuslaitosten jokin vielä loppukehitysvaiheessa oleva ei-kaupallinen innovaatio, jonka loppukehitystyö rahoitetaan hankkeesta ja sen seurauksena valmistuva tuote on sen jälkeen julkisten hankkijoiden saatavilla halvempaan hintaan. Kehittäjä saa pitää tuotteen oikeudet itsellään. Eli lyhykäisyydessään tehdään hankinta tiiviin tuotekehitystoiminnan kautta tai vanavedessä. Tilaisuudessa puhunut Euroopan komission edustaja Vasileios Tsanidis selvensi, että PCP-hankintaan on tulevaisuudessa mahdollista päästä mukaan tuettuna EU:n HORIZON 2020 -ohjelman puitteissa.

Smart@Fire-projekti haluaa­löytää sellaisia prototyyppejä, jotka ovat tuotavissa markkinoille alle vuoden loppukehitystyöllä ja noin 12–18 kuukauden kaupallistamisella. Kyseeseen tulevat suojavaatteisiin integroidut ratkaisut. Tähän mennessä on kartoitettu muutamia erilaisia ratkaisuja, joihin liittyen tullaan valitsemaan muutamia toimittajia, jotka kykenevät tuottamaan projektin mielestä

sopivia ratkaisuja. Myönnettävä avustus voi olla jopa miljoona euroa projektia kohden.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa sopivia ratkaisuja projektiin on tähän mennessä kartoitettu Ranskan, Belgian ja Iso-Britannian­ pelastushenkilöstössä. Esiin nousi käytännössä 27 erilaista yhteisesti tärkeänä pidettyä ratkaisua. Kaikki vaihtoehdot on punnittu ja pisteytetty verrattuna saatuihin hyötyihin, kustannuksiin ja kehitystyön riskeihin.

Lisää tästä pohdinnasta löytyy Smart@Firen nettisivujen materiaalissa osoitteesta www. smartatfire.eu/media/31471/addestino_innovation-platform-results.pdf.

Tärkeimpinä esiin nostettuina asioina mainittiin sijaintia osoittavat ratkaisut niin sisätiloissa kuin ulkona. Lisäksi kaukokäytettävä monitorointi ja lokiin kirjaus (syttyvät ja myrkylliset kaasut yms.), lämpötila ulkona ja käyttäjällä, näkyvyys sekä käytettävyys (huolto, kustannukset ja kesto) nousivat erikseen mainittuina esille.

Seuraavassa vaiheessa erilaisia suojavaatteisiin integroituja ratkaisuja tarjoavat yritykset kilpailevat projektin tarjoamasta rahoituksesta. Suomesta kilpailussa on todennäköisesti mukana VTT, joka tarjoaa teknisenä osuutena muun muassa vaatteisiin yh-

distettyä tutkaa, tutkaohjelmistoa ja itsevalaisevia led-nauhoja. Lisäksi VTT pystyy tekemään järjestelmien käyttöliittymäsuunnittelua sekä testausta loppukäyttäjien kanssa.

VTT haluaa kumppanikseen muita toimijoita, jolloin rahoitus jaettaisiin konsortion­ kesken. Neuvotteluja on käyty eri yritysten ja muun muassa Pelastusopiston kanssa. Aikataulullisesti tuotteen kehitystyö olisi tehtävä vuoden 2014 aikana ja sen testaus ja markkinointi vuoden 2015 loppuun mennessä.

Tämän jälkeen PCP-periaatteen mukaisesti kolmannessa vaiheessa hankintaan on mahdollista päästä käsiksi halvalla.

Seminaariin osallistui paljon Keski-Eurooppalaisia toimijoita, jotka ovat verkostoituneet keskenään hyvin. Niinpä jonkinasteista epäilystä heräsi siihen, onko suomalaisella toimijoilla aidosti mahdollisuutta tuoda omaa tuotettaan esille tasapuolisesti. Paikalla olleet loppukäyttäjien ja pelastuslaitosten edustajat olivat kuitenkin aidosti kiinnostuneita kaikesta uudesta tekniikasta, jota ylipäätään on tarjolla. Toisaalta ENPROTEXin kautta tulee myös uusia mahdollisuuksia näyttäytyä Euroopan markkinoilla.

Eri mailla omia tarpeita Yksi esiin noussut ajatus oli myös se, että hankintaan tähtäävään ratkaisuun haetaan nyt kolmen testauksessa mukana olleen maan kommenttien ja kokemusten mukaista ratkaisua. Sen perusteella lopputuotteesta tulee yhdenlainen versio, joka on osittain varmasti kompromissiratkaisu. Ehkä olisi hyvä lähteä liikkeelle hieman modulaarisemmasta ajattelusta. Tällaisessa ratkaisuussa useampi käyttäjä voisi valita itselleen sopivat ratkaisut liitettäväksi suojavaatteisiinsa. Tosiasia on, että jokaisessa maassa pelastustoimi te-

Älyvaatejärjestelmän lämpötila-antureiden keräämä tieto savusukellusharjoituksesta.

kee hieman erilaisia asioita, vastaa erilaisiin riskeihin ja toimii omalla tavallaan. Niinpä vaatteisiin integroidut ratkaisutkaan eivät voi olla täysin samoja.

Vaatimukset käyttäjiltä Yleisessä keskustelussa nousi esiin se, että julkisten hankkijoiden tulee stimuloida innovaatioita. Käyttäjien tulisi tehdä lopulta vaatimukset ja tuottajien tulee pystyä vastaamaan niihin. Kokonaisuudessa jokaisen osapuolen rooli on toki merkittävä. On opeteltava parempaan vuoropuheluun, jotta vältytään tilanteilta, joissa tuote ei vastaa käyttäjän odotuksia sen vuoksi, ettei toiveita tai tarpeita ole otettu huomioon. Erään seminaaripuhujan mielestä loppukäyttäjän tulee osoittaa mahdollisuudet innovaatioille, ei välttämättä osallistua niiden tekemiseen.

Seminaarissa käsiteltiin paljon myös eri valmistajien uusia innovaatioita lähinnä tekstiilien osalta. Toisen päivän ohjelma keskittyi paljon nimenomaan tuotteiden teknisiin ratkaisuihin. Myös erilaisia standardeja käytiin suojavaatteiden osalta läpi.

Projektilla on omat haasteensa. Kokonaisuudesta jäi kuva, että halutaan kaikkia tyy-

dyttävä yhteinen sopuratkaisu, joka on laajennettavissa muuallekin. Keskustelujen perusteella kuitenkin esimerkiksi Norjassa halutaan paloasu, jota savu ei läpäise. Hollannissa ollaan huolissaan siitä, että nykyään kaikki tuotteet eivät enää täytä säädettyjä normeja esimerkiksi vuoden käytön jälkeen.

Toisaalta Iso-Britannian edustajat toivoivat tiettyjä älytekniikoita omiin varusteisiinsa.

Tärkeää olla mukana Vaikka haasteita varmasti ilmenee, tärkeää olisi silti olla mukana yhteiseurooppalaisessa hankkeessa. Sen kautta joka tapauksessa pääsee verkostoitumaan ja yhteiset toimintamallit tai ainakin erilaisten mallien hyödyntäminen ei koskaan ole pahasta. Jatkossa hankinnat, joissa kansainvälisen yhteistyön kautta hyödynnetään uusinta teknologiaa, eivät ole utopiaa pelastustoimessa. ENPROTEX järjestää seuraavan seminaarin Brysselissä 18.–19.11.2014. Samalla järjestetään iso yhteiseurooppalainen suojavaateseminaari.

Jos kiinnostuit ja haluat lisätietoja, ota yhteyttä tutkimus@pelastusopisto.fi.

Seminaarin ohjelma ja lisätietoja osoitteesta www.enprotex.eu

Logo

1/2014

37

”Kiikan ruotu” kiinnostaa nuoria Yhteistyö toimii Kiikan VPK:ssa Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

T

yrvään VPK oli perustettu vuonna 1889, jossa kiikkalaiset olivat aktiivisesti mukana. Kiikkalaiset naiset ja miehet olivat mukana palokunnan eri toiminnoissa palosammutuksesta varainkeruuseen. 1892 mainitaan Tyrvään VPK:n kokouksen pöytäkirjassa, että on perustettu ”Kiikan ruotu” eli palokunnan kyläosasto Kiikkaan.

Kyläosasto osallistui erilaisiin kilpailuihin sekä iltamiin, ja sai näin koottua useita samanlaisesta aatteesta kiinnostuneita yhteen.

12.2.1893 järjestettiin arpajaiset uuden palokunnan perustamisen hyväksi – arpajaisista saatiinkin tuloa 228,65 markkaa. Samana kesänä järjestettiin toisetkin arpajaiset, joista saatiin tuottoa 249,48 markkaa. Rahaa oli perustettavan palokunnan kassaan kertynyt jo kahden paloruiskun verran, mutta varsinainen perustaminen takkuili. Varsinainen perustusasiakirja saatiin laadittua saman vuoden lopulla, mutta kuntakokous vahvisti sen vasta 20.3.1894, jolloin varsinainen ohjesääntö tuli voimaan. Kiikan VPK siis perustettiin vuonna 1893, mutta byrokratian rattaat jauhoivat päätöstä seuraavaan vuoteen.

Palokunnantalo suunnitelmissa Vuonna 1899 alettiin suunnitella oman palokunnantalon hankkimista ja sitä varten perustettiin toimikunta. Erilaisia suunnitelmia talonpaikasta oli, samoin talon koosta ja mallista. Alkoi kova rahankeruu ja se kantoikin hedelmää. Vuonna 1902 otettiin käyttöön hieman keskeneräisenä palokunnan oma talo, joka oli hyvinkin komea ajankohtaan ja maisemaan nähden. Oman talon ylläpito oli kuitenkin kallista ja erilaisten vaiheiden jälkeen päätettiin perustaa Kiikan Seuraintalo Oy, johon tulivat osakkaiksi Kiikan VPK, Suojeluskunta, Lottajär-

Kiikan Vapaaehtoinen Palokunta Ry > Perustettu 1893 > Jäsenmäärä 37

- Hälytysosastossa 16

- Nuoriso-osastossa 15

- Naisosastossa 6 > Hälytykset vuonna 2012:

- Palo- ja pelastustehtäviä 90 kpl Kiikan VPK Ry toimii Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensimmäisen asteen sopimuspalokuntana.

38

1/2014

VPK:n juhlassa palkittiin ansioituneita henkilöitä. jestö ja paikallinen nuorisojärjestö. Näin saatiin kustannuksia jaettua pienempiin osiin.

Vuonna 1935 hypättiin askel eteenpäin, jolloin palokunta osti 3500 markalla 3,5 aarin tontin paloasemaa varten läheltä keskustaa, kylänraitin varrelta. Samana vuonna siihen rakennettiinkin paloasema, joka toimi pienten korjausten avulla vuoteen 1984, jolloin alettiin suunnitella paloaseman laajennusta. Vasta vuonna 1992 palokunta sai ajanmukaiset tilat, kun kunnallinen paloasema valmistui.

Kiikan VPK vuonna 2013 Nykypäivänä Kiikan VPK on osa Pirkanmaan pelastuslaitoksen resursseja ja toimii sen sopimuspalokuntana. Palokunnalla on käytössään toimivat tilat ja kalusto. Palokunnan toiminnasta vastaavat nuoriso- ja naisosasto tietenkään unohtamatta hälytysosastoa. Palokunnan pitkäaikainen päällikkö Hannu Horila toimii tätä nykyä palokunnan puheenjohtajana. Hän kertoo olevansa erittäin ylpeä Kiikan VPK:sta.

– On hienoa katsoa kuinka nuoriso jaksaa puurtaa harrastuksen kanssa ja kasvaa näin sisään sosiaaliseen toimintaan sekä edistämään ihmisten turvallisuutta. Samoin muut palokuntalaiset osallistuvat talkoisiin ja erilaisiin tilaisuuksiin, joissa nähdään yhteistyön merkitys, Hannu Horila kertoo.

Juhlapuheita ja huomionosoituksia Palokunnan 120-vuotisjuhlat alkoivat tervehdysten vastaanotolla, jonka jälkeen Kiikan Torvisoittokunta aloitti ohjelmistonsa.

Juhlapuheen piti alopäällikkö evp Hannu

Kiikan VPK:n puheenjohtaja Hannu Horila toivotti kaikki tervetulleeksi juhlaan.

Tähtö, jonka jälleen kuultiin Kiikan VPK:n historiaa­ Pentti Lähteen kertomana. Luonnollisesti juhlissa jaettiin myös ansiomerkkejä sekä huomionosoituksia eri osastoihin kuuluville.

– Nämä huomionosoitukset ovat vain pieni kiitos ansioituneille henkilöille, joita saamme kiittää Kiikan VPK:n hyväksi tehdystä työstä. Paljon tehdään näkymätöntä työtä palokunnan hyväksi. Yritämme myös näin julkisesti kiittää arvokkaan panoksen antaneita henkilöitä, kertoo palokunnanpäällikkö Jouni Mäkinen.

Juhlien virallinen osuus päättyi Satakunnan lauluun, jonka jälkeen oli vuorossa ruokailu ja kahvit.

Hämeenlinnan VPK voimissaan Suomen 8. vanhin yhä toimiva VPK Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

H

ämeenlinnan vapaaehtoinen palokunta Ry piti perustuskokouksensa 30.3.1873.

Tuolloin 40 kaupungin turvallisuudesta huolestunutta kansalaista päätti, että kaupunkiin pitää perustaa vapaaehtoinen palosammutus- ja korjausjoukkio. Palokaluston hankkimiseksi alettiin heti kerätä varoja järjestämällä arpajaisia, iltahuveja sekä erilaisia keräyksiä. Ensimmäistä tulipaloaan uusi palokunta pääsi sammuttamaan 10. syyskuuta 1873 Hämeensaaressa, jossa Hämeenlinnan Polttimon liiterissä riehui raivokas tulipalo.

Hämeenlinnan VPK tänään Tänäkin päivänä Hämeenlinnan VPK toimii ja turvaa Hämeenlinnalaisten turvallisuutta. Hämeenlinnan VPK onkin kaupungin toiseksi vanhin edelleen toimiva yhdistys ja Suomen kahdeksanneksi vanhin edelleen toimiva VPK. Nykyaikainen kalusto, taitava ja motivoitunut jäsenjoukko sekä uusia palokuntalaisia kasvattava nuoriso-osasto ovat VPK-toiminnan kulmakiviä. Keskeisenä näyttämönä toimii edelleen sama palokunnantalo, joka rakennettiin vuonna 1893 palokuntalaisten tukikohdaksi. Talo sijaitsee raatihuoneen vierellä, keskellä Hämeenlinnan keskustaa. Vaikka palokunnantalo onkin ollut jo kauan kaupungin omistuksessa, niin Hämeenlinnan VPK hallinnoi sitä.

VPK ja kaupunki ovat tehneet vuonna 1986 hallinnanjakosopimuksen eikä se ole lannistanut palokuntalaisten mieltä, vaan he ovat edelleen ylpeitä palokunnantalosta.

Hämeenlinnan VPK:n ja Suomen liput juhlapaikalla.

Hämeenlinnan VPK:n puheenjohtaja Petteri Pullola toivotti kaikki tervetulleeksi.

Musiikin johdattelemana saapuivat liput Hiljaisuuden katkaisee soittokunnan soitto, jonka jälkeen aukeaa juhlasalin ovet. Musiikin saattelemina saapuvat liput paikalle sijoittuen juhlasalin eteen. Palokunnan puheenjohtaja Petteri Pullola avaa tilaisuuden toivottamalla kaikki vieraat tervetulleiksi.

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Esa Pulkkinen pitää juhlapuheen ja kiittää Hämeenlinnan VPK:ta yhteistyöstä pelastuslaitoksen kanssa.

Palkitsemiset lämmittävät mieltä Juhlassa myös palkittiin ansioituneita palokuntalaisia. Ansiomerkit ja mitalit annettiin työstä, jota on tehty palokunnan hyväk-

Hämeenlinnan Vapaaehtoinen Palokunta Ry

si pyyteettömästi ja huolellisesti. Tälläinen huomionosoitusten antaminen saattaa jostain tuntua turhalta, mutta se on kuitenkin lämmin ele antajalta, ja tuo saajalleen hyvän mielen. Onhan se hienoa, että vapaaehtoisesti tehdystä työstä palkitaan.

> Perustettu 1873 > Jäsenmäärä 74

- Hälytysosasto 22

- Nuoriso-osasto25

- Naisosasto 12

- Järjestöosasto 15 > Hälytykset vuonna 2012:

- Palo- ja pelastustehtäviä 47 kpl Hämeenlinnan VPK Ry toimii Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensimmäisen asteen sopimuspalokuntana. www.hameenlinnanvpk.fi.

1/2014

39

140-vuotisjuhlissa palkittiin ansioituneita palokuntalaisia.

140 vuotta tulipaloa vastaan Tampereen VPK:n alkusanat lausuttiin 1873 ”Täten kutsutaan kaikki vapaaehtoiseen palosammutusseuraan kuuluvat varsinaiset jäsenet välttämättömäsi kokoontumaan raatihuoneen pihaan ensi sunnuntaina 4 päivänä tulevaa toukokuuta kello seitsemän (7) edellä puolenpäivä valitsemaan päällikköä, varapäällikköä ja ruotumestaria. Tampereella 28 p:nä huhtikuuta 1873. Toimituskunta.

Huomatkaa! Ne, jotka tahtovat tulla varsinaisiksi jäseniksi, kehvitetään yllämainitulla paikalla ja ajalla tulemaan saapuville. Toimituskunta.”

O

heinen kokoontumiskutsu on suora lainaus historiasta, ja tämän kokoontumiskutsun saattelemana saapui raatihuoneen pihalle 65 kiinnostunutta henkilöä. Kyseinen joukko oli perustamassa palokuntaa, ja näin oli Suomen yhdeksäs vapaaehtoinen palokunta saanut alkunsa. Perustamisvuotenaan VPK hankki ensimmäisen paloruiskunsa. Tampereen VPK hoiti Tampereen kauTampereen VPK:n puheenjohtaja Antero Nordström toivotti kaikki tervetulleeksi juhlaan.

pungin palotointa aina vuoteen 1898 jolloin perustettiin vakinainen palokunta kaupunkiin. Tämän jälkeen Tampereen VPK siirtyi reservipalokunnaksi vakinaiselle palokunnalle – ja on sitä edelleen.

Autokalusto saapuu palokuntaan

1/2014

> Perustettu vuonna 1873 > Jäsenmäärä 138 > Hälytysosasto 49 > Nuoriso-osasto 25 > Naisosasto 17 > Veteraaniosasto 20 > Puhallinorkesteri 27 Hälytykset vuonna 2012:

> Palo- ja pelastustehtäviä 14 kpl

Vuonna 1925 tuli Tampereen VPK:n histo­ rias­sa harpattua iso askel, sillä käyttöön saatiin oma Ford-merkkinen paloauto. Kaksi vuotta myöhemmin kalusto kasvoi ja riviin tuli uudempi Ford- ja Brockway-merkkinen paloauto. Vuonna 1937 VPK sai ensimmäisen paloauton, joka oli miehistötilaltaan katettu ja merkiltään myös Ford. Paloautoja tuli myös Volvo vuonna 1951 ja vuonna 1960 Palometallin valmistama Vanaja, joka olikin aikansa edistyksellisin, jopa ”Suomen tehokkain paloauto”.

merkki 75 vuoden palveluksesta palokunnan riveissä Jorma Peltoselle.

Tampereen VPK nyt

140 vuotta tulipaloa vastaan

Nykyään Tampereen VPK on varsin vireä palokunta ja tehtäviä riittää. VPK:n puhallinorkesteri on varsin haluttu esiintyjä erilaisiin tilaisuuksiin ja myös 140-vuotisjuhlissa saimme nauttia oman puhallinorkesterin musiikista.

Tampereen VPK:n päällikkö Hannu Kylkilahti katsoo tyytyväisenä juhlakansaa.

– Palokunnassa on paljon sellaisia tehtäviä, mistä ei jaeta mainetta ja kunniaa vaan pidetään itsestäänselvyyksinä. Näillä palkitsemisilla yritämme kiittää ansioituneita palokuntalaisiamme ja toivoa, että uusikin sukupolvi ymmärtää palokunnan merkityksen Tampereen VPK:n tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä VPK-toiminta on suosittua ja uusia nuoriso-osastolaisia tulee koko ajan palokuntaan. On siis kasvamassa uusi sukupolvi taistelemaan tulipaloja vastaan.

Liput avasivat juhlan Palokunnan liput saapuivat Tampereen OFKodin juhlasaliin, jonka jälkeen Tampereen VPK:n puheenjohtaja Antero Nordström lausui tervehdyssanat. Musiikkiesityksen jälkeen kuulimme pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojasen juhlapuheen, jossa kiitettiin Tampereen VPK:ta monivuotisesta yhteistyöstä. Juhlapuheen jälkeen nautittiin pianonsoitosta ja laulusta sekä torvimusiikista. Erilaisen lausuntaohjelmanumeron esitti Kalevi Hakala. Musiikkiesitysten siivittämänä palkittiin ansioituneita palokuntalaisia ja niitä olikin runsaasti. Jaettiinpa juhlissa sellainenkin erikoisuus kuin Suomen ensimmäinen kunnia-

40

Tampereen Vapaaehtoinen Palokunta Ry

Tampereen VPK Ry toimii Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensimmäisen asteen sopimuspalokuntana. www.tampereenvpk.yhdistysavain.fi.

Musiikkipainotteinen juhla Musiikkia saimme kuulla laulun ja soitannan muodossa. Matti Prepula johti VPK:n puhallinorkesteria mallikkaasti. Juhlan päätti Hämäläisten laulu, jonka jälkeen liput poistuivat paikalta ja juhlat päättyivät.

Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

Paloprofessori kokoaa tutkimustiimiä ja tutkintorakennetta Teksti ja kuva: Esa Aalto

T

uore tekniikan tohtori Simo Hostikka totesi Rakennuslehdessä vuonna 2008 toivovansa, että Suomessa myös palotekniikan opiskelu saataisiin kansainvälistä tasoa vastaavaksi ja tälle hän näki alan professuurin ehdottomana edellytyksenä.

– Itse en tosin aio hakea kyseistä, toivon mukaan perustettavaa professuuria, hän toteaa kuutisen vuotta sitten julkaistussa haastattelussa.

Tammikuun 13. päivä oli ensimmäinen työpäivä alan pitkään odottamalle paloprofessorille, ja professuuria alkoi hoitaa Simo Hostikka.

Hän naurahtaa kuuden vuoden takaiselle lausumalleen ja kertoo pyörtäneensä silloiset ajatuksensa, koska nyt aika oli hänen mielestään sopiva uudelle työlle.

– Oma urani VTT:ssä oli siinä vaiheessa, että oli hyvä ajatella uutta. Katsoin myös, että nyt on vuoroni vaikuttaa alan kehitykseen omalta osaltani ja onhan paloturvallisuustekniikkaan erikoistunut professuuri kiinnostava tehtävä.

– Aikaisemmasta tutkijan työstäni tämä tehtävä eroaa antamalla paremmat mahdollisuudet tehdä kehitystyötä organisoimalla alan opetusta. Ensimmäisenä alkaa tutkintorakenteen suunnittelu ja pienen tutkimusryhmän kokoaminen. Tutkimusprojektien kokoamisessa luotan yhteistyöhön VTT:n kanssa, erityisesti ydinvoimalan alalla.

Hän pitää paloturvallisuustekniikan saamista mukaan insinööritieteisiin hyvänä, koska nyt tältä alalta on mahdollista jakaa kandidaatti- ja maisteritason opiskelijoille mahdollisimman laaja-alaisesti perusosaamista. Yleinen tietoisuus tästä kasvaa.

– Toinen ulottuvuus on tutkijatason työskentely. Toiveeni on, että kahden vuoden välein väittelisi paloturvallisuuteen keskittyneitä tohtoreita rakennustekniikan laitokselta.

Professuurin saaminen saavutus Hostikka pitää saavutuksena, että paloturvallisuustekniikan professuuri saatiin juuri nyt perustettua Aalto-yliopistoon.

– Muutaman vuoden toiminnassa ollut yliopisto on halunnut profiloitua huipputason tutkimuslaitokseksi, jossa uusien professuurien perustamista tarkoin mietitään.

Professuurin perustaminen tuli mahdolliseksi, kun Palosuojelurahasto ja rakennusalan yritykset lahjoittivat riittävän määrän rahaa yliopiston säätiöpääomaan. Erityises-

TkT Simo Hostikka nimitettiin Associate Professor -tehtävään Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakouluun, rakennustekniikan laitokselle ajalle 13.1.2014–12.1.2019. Professuurin ala on paloturvallisuustekniikka.

Simo Hostikka (s. 1971) on työskennellyt pitkään VTT:llä, jossa hän on tutkinut tulipalon numeerisia simulointimenetelmiä, ydinvoimalaitosten paloturvallisuutta ja uusia paloturvallisia materiaaleja. Vuodesta 1997 lähtien hän toimi VTT:llä Research Scientist -tehtävässä ja vuodesta 2006 Senior Research Scientist -tehtävässä. Vuodesta 2011 lähtien­ Hostikka on toiminut Principal Scientist -nimikkeellä. Keväällä 2003 ja vuosina 2000–

ti rakennusteollisuus odottaa rakennusalalle uusia korkeasti koulutettuja paloturvallisuustekniikan osaajia.

– Heidän toiveitaan kuuntelen ja tästä aletaan myös heidän kanssaan keskustella.

Nimensä mukaisesti professuuri on paloturvallisuustekniikkaan keskittynyt, mutta tuore professori ei pidä mahdottomana toteuttaa oppituolia myös poikkitieteellisesti.

– Käyttäytymistieteet voivat tulla mukaan erityisesti tohtoritason koulutuksessa. En usko, että perustason koulutuksessa.

– Keskeinen lähtökohta on professuurinkin avulla jakaa paloturvallisuustekniikasta tieto siitä, että kyse on modernista alasta, jolla on paljon vaikutusta tulevaisuuden rakentamiselle.

2001 Hostikka työskenteli vierailevana tutkijana NIST:ssä (National Institute of Standards and Technologyssa) USA:ssa.

Hostikka on kehittänyt useita paloturvallisuuteen liittyviä simulaattoreita ja arviointimenetelmiä. Hän väitteli tohtoriksi palotekniikasta ja väitöskirjassaan ”Tulipalon simuloinnissa käytettävän säteilylämmönsiirtomallin ja riskianalyysi-menetelmän kehittäminen” laadittiin tulipalojen numeerisen simuloinnin malleja ja työkaluja.

Hän on esimerkiksi yksi maailman yleisimmin käytössä olevan palodynamiikan laskentaohjelmiston FDS:n (Fire Dynamics Simulator) kehittäjistä.

toiminnan kannalta hyödyllisenä, professori Hostikka sanoo.

– Jos se nähdään vain riskinä ja kulueränä, kuten se on valitettavan paljon nähty, ovat toiveet tulevaisuudesta varsin synkät.

Simo Hostikka toivoo myös, että valtionhallinnossa sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö katsoisivat yhdessä paloturvallisuusalaa ja yhteisvoimin kehittäisivät sen tutkimustoimintaa ja näkisivät, millainen menestystekijä se voisi olla koko yhteiskunnalle.

Taloudellinen hyöty pitää hengissä Hostikka aikoo myös keskustella Pelastusopiston kanssa siitä, onko uutta korkeamman akateemisen koulutuksen väylää mahdollista hyödyntää alan jatkokoulutuksessa.

Hän on perehtynyt simulointiin tutkimusvälineenä ja sanoo sen olevan hyvä työkalu ja ohjaavan systemaattisemmin tutkittavaan aiheeseen.

– Se antaa hyvin ymmärryksen oppia aiheesta, hän sanoo ja pitää sitä myös yhtenä keskeisenä opetusmetodina.

Taloudelliset realiteetit ohjaavat kaikkea tutkimustoimintaa ja uudelta paloturvallisuustekniikan professuuriltakin odotetaan lisäarvoa rakennusalan talouteen.

– Paloturvallisuus tutkimusaiheena voi pysyä hengissä vain siten, jos se nähdään liike1/2014

41

Kun kansakunnan henkinen selkäranka yritettiin taittaa tasan 70 vuotta sitten Teksti: Juhani Katajamäki Kuvat: SA-kuva

Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944 sai surmansa 146 ja vakavia vammoja 358. Vaikka luvut ovat murheellisen isoja, niiden eteen voi siitä huolimatta kirjoittaa sanan ”vain”.

N

euvostoliiton pommikoneet tekivät Helsingin ylle 2000 lentoa ja pudottivat 2400 tonnia pommeja kymmenen vuorokauden välein helmikuussa 1944. Kuitenkin Helsingin niemelle pommeista osui vain 4 prosenttia, muut iskeytyivät mereen tai harvaan asutulle alueelle.

Kaupunki oli valmistautunut Pääkaupungin ilmatorjunta oli uudelleenorganisoitu 1942. Ilmapuolustuksen ydin oli 42

1/2014

sulkuammunta. Sulkutuleen keskittyvä omatorjunta oli uutta jopa saksalaisille. Tärkeätä ei ollut pudottaa koneita vaan estää niiden pääsy kohteen ylle.

Hämäyskeinona olivat myös valonheittäjien taktinen harhautuskäyttö ja kaupungin ulkopuolelle rakennettujen puupinojen polttaminen. Kun pommitusten tiedettiin ajoittuvan pimeään vuorokaudenaikaan, palavat pinot olivat sulkutulen läpi päässeille koneille maalimerkkejä, ”pommiosumia” kaupungin keskustaan. Samassa tarkoituksessa kaupungin länsipuoliset valonheittimet hetkittäin sammutettiin ja kaupungin keskustaa siten ”siirrettiin” itään. Lisäksi vastavakoilu

syötti Moskovaan liioiteltuja tietoja pommitusten tuhoista.

Palokunnat lujilla Talvella 1944 Helsingin ammattipalomiehistä suuri osa oli kutsuttu asepalvelukseen rintamille. Sijaisiksi oli jouduttu palkkaamaan 15–17-vuotiaita kokemattomia nuorukaisia.

Tilanne oli synnyttänyt vakavan erimielisyyden pääkaupungin sotilasjohdon ja Helsingin palopäällikön Walter Bergströmin välille.

Helmikuussa kaupunkiin iski kolme suurta ilmahyökkäysaaltoa. Helsingin palolaitos, Helsingin VPK ja ympäristön palokunnat olivat kovilla.

Helmikuun kolmannen pommitusaallon noin 4300 pommista ”vain” 298 teki tuhoja Helsingin kaupungin alueella.

Helsingin yliopiston päärakennus palaa keisari Aleksanteri II:n silmien alla 26.2.1944.

Kolmen yön ja illan aikana, kymmenen vuorokauden välein 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. helmikuuta vihollisen pommikoneet tekivät yhteensä 2000 lentoa.

Sunnuntaina 6.2 klo 18.16 alkoi Suomenlahden pohjukassa voimakas lentokoneiden jyly. Ilmahälytys annettiin 18.51. Valvontatutkien putkilla näkyi yhä uusia ja uusia pisteitä.

Pääkaupunkia lähestyi ennätysmäisen iso aalto, ensivaiheessa 148 viholliskonetta.

Seuraavat 2,5 tuntia ovat Helsingin palotoimen siihenastisen historian ankarimmat.

Lyhyessä ajassa tuli viitisenkymmentä paloilmoitusta. Yksi ensimmäisistä oli Rautatieasemalle, jonka asemarakennuksen itäi-

seen siipeen ja ratapihalla oleviin vaunuihin iski useita osumia.

Paloilmoituksia tuli jatkuvasti. Osoitteina olivat Ullanlinnan kylpylä, Mikonkatu 17, Vuorikatu 14, Unioninkatu 41, HPY:n rakennus pääpaloasemaa vastapäätä, Ruoholahden lautatarhakortteli, Lönnrotinkatu 31–33, Suomen Pankin ullakko, Punavuorenkatu 15–17, jne.

Maanantaiyönä 7.2. klo 01.08 alkoi uusi pommikoneiden vyöry. Pommituslentoja illan ja yön aikana oli 728. Surmansa sai 103 ihmistä. Haavoittuneita oli 295. Kivi- ja puutaloja tuhoutui 28 ja vaurioitui 137. Kaikkiaan kohdealueelle putosi 331 pommia. Se on vaatimaton luku verrattuna pommien kokonaismäärää, noin 6000:een. Illan ja yön aikana ammutut 7719 raskasta ja 2745 kevyttä torjuntarakettia ja sulkuammunnat tehosivat suunnitelmien mukaisesti.

Palokuntayksikkö kerrostaloa sammuttamassa Pietarinkadulla 7.2.1944.

Venäläispommittajan täysosuma Neuvostoliiton suurlähetystöön yöllä 7.2.1944.

Toinen suurpommitus iski 16. helmikuuta.

Pommituslentoja oli 393, mutta vain kymmenkunta konetta pääsi pudottamaan lastinsa kaupunkiin. Torjunta onnistui erinomaisesti, sillä Helsinkiin putosi vain 130 pommia. Ne surmasivat 25 ja haavoittivat 29:ää. Rakennuksia tuhoutui 27, vaurioitui 53.

Yö oli pilvinen, joten valonheittimiä ei tarvinnut käyttää koneiden havaitsemiseen, mutta harhautukseen ne sopivat noissa sääoloissa mainiosti. Itäiset valonheittimet olivat päällä jatkuvasti, kaikki muut olivat pimeinä. Pommikoneet pudottivat tuholastinsa pilvikerroksen yläpuolelta kohti valojen kumotusta – harhaan: noin 4300 pommista valtaosa putosi kaupungin ulkopuolelle harvaan asutulle seudulle.

Kolmas pommitus tuli entistä rajumpana 26.2.

Ilmahälytys annettiin klo 18.45 ja vaara ohi -merkki kuultiin vasta aamulla 6.30. Illan ja yön aikana vihollinen teki yhteensä tuhatkunta pommituslentoa. Nytkin ilmatorjunnan 18000 kranaattia ja 320 sulkua pakottivat hyökkääjät pudottamaan pomminsa kaupungin ulkopuolelle.

Helmikuun paloja vastaan taisteli vakinaisen palokunnan ja Helsingin VPK:n rinnalla lukuisia Helsingin ympäristön ja lähiseudun palokuntia. Pääkaupunki oli vielä alueel­lisesti pieni, mutta sen ulkopuolella, varsinkin pohjoisen rautatien varrella oli runsaasti asutusta. Näiden pitäjien ja niin sanottujen taajaväkisten yhdyskuntien turvana oli 15 VPK:ta: Haaga, Laajasalo, Lauttasaari, Malmi, Marjaniemi, Munkkiniemi, Oulunkylä, Pakinkylä, Pitäjänmäki, Puistola, Pukinmäki, Tammisalo, Tapanila, VanhaKäpylä ja Vartiokylä. Moni niistä oli työllistetty omalla alueellaan, mutta olivat myös osa Helsingin sodanaikaista sammutusorganisaatiota.

Helmikuisia tulipaloja oli niin paljon, että yksiköitä kutsuttiin kovinkin kaukaa: mm.

Lohjalta, Turengista ja jopa Voikkaalta.

Kolmannen pommituksen sammutustehtäviin riensi iltasella myös Grankulla FBK Kauniaisista. Keli oli liukas, ja paloauton ajovalot pommitusten vuoksi himmennetyt. Kilon kartanon kohdalla sattuneessa rajussa nokkakolarissa sai surmansa palokunnan päällikkö, varapäällikkö ja yksi sammutusmies.

Helmikuun kolmannen pommitusaallon noin 4300 pommista ”vain” 298 teki tuhoja Helsingin kaupungin alueella. Surmansa sai 18 ja haavoittui 35, taloja tuhoutui 59 ja vaurioitui 135 Saman vuoden syksyllä sodan päättymisen jälkeen maahan saapunut valvontakomissio ei ollut uskoa silmiään, kun heidän ”varmana tietämistään” massiivisen tuhon jäljistä ei ollut tietoakaan.

1/2014

43

sen toiminnassa. Yhteistyöelimen jäsenet ovat sen toiminnassa mukana oman työnsä ohella, mik osaltaan rajoittaa yhteistyöelimen toimintamahdollisuuksia.

Työhyvinvointia

Yhteistyöelin oli koossa joulukuussa Tampereella, jossa järjestettiin pelastusalan oman työsuojeluhenkilöstön työturvallisuusseminaari. Turvallisuusseminaari on yksi alatyöryhmien aikaansaan ja siitä pyritään saamaan alalle pysyvä käytäntö. Työturvallisuusseminaareihin ilmoittautuminen käy Palopäällystöliiton kautta.

Lisää yhteistyöelimen toiminnasta ja tuloksista kerrotaan seuraavissa numeroissa, joissa esitellä alatyöryhmät: Työturvallisuustoiminnan edistäminen, Fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelm jalkauttamisen varmistaminen, Työterveyshuollon järjestäminen ja Pelastustoimen urapolut.

Jutun kirjoittaja on palomies Kanta-­‐Hämeen pelastuslaitoksella, Urapolkutyöryhmän jäsen ja Teksti: Niki Haake kirjoittaa pro gradu –työtään urapoluista pelastusalalla.

Pelastuslaitoksissa tehtävä valtakun-

mitataan nyt ennätyslaajasti nallinen työhyvinvointikysely on ainutlaatuinen pelastustoimen historiassa. Aiemmin ei työntekijöiden hyvinvointia ja työelämän laatua ole kartoitettu pelastuslaitoksissa tässä mittakaavassa. Mutta kenelle ja mitä varten aineistoa on kerätty?

A

sian selvittämiseksi pitää lähteä liikkeelle vuodesta 2010, jolloin pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhanke saatiin päätökseen. Hankkeen esitysten perusteella hallituksen iltakoulussa päätettiin konkreettisena toimenpiteenä perustaa sisäasiainministeriön johdolla Pelastuslaitosten työhyvinvointia kehittävä valtakunnallinen yhteistyöelin. Joulukuussa 2010 perustetun yhteistyöelimen tavoitteiksi asetettiin työterveys- ja työturvallisuustoiminnan ja erityisesti niiden johtamisen kehittäminen.

Lisäksi yhteistyöelimen tehtävänä oli suunnitella valtakunnallinen työhyvinvointikysely ja organisoida sen käyttöönotto.

Pelastusalalla oli jo aiemminkin koottu laaja-alaisia työryhmiä erillisten hankkeiden yhteydessä, mutta työryhmät olivat olleet määräaikaisia ja usein kapealle osa-alueelle keskittyneitä. Nyt perustettua yhteistyöelintä luonnehdittiin perustamiskirjeessä pysyväisluonteiseksi ja sen toimikautta onkin toistaiseksi jatkettu alkuperäisestä kahdesta vuodesta vuoden 2014 loppuun saakka.

– Laaja-alainen valtakunnallinen yhteistyöelin on ollut tervetullut keskustelufoorumi pelastusalalle. Saman pöydän ääressä keskustelu on auttanut hahmottamaan pelastustoimen kokonaiskuvaa muun muassa työelämän laadun ja henkilöstörakenteen osalta, toteaa yhteistyöelimen puheenjohtajana ensimmäisen toimikauden 2012 loppuun toiminut Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Vänskä.

Alatyöryhmät työrukkasina Vänskä kehuu yhteishengen olleen heti alusta saakka hyvä: yhteinen tahtotila löytyi pelastustoimen työhyvinvoinnin edistämiseksi. Puheiden siirtämisessä käytäntöön ilmeni kuitenkin ongelmia.

44

1/2014

Alatyöryhmä 1.

Työyhteisön hyvinvoin�a edistävä prosessi

Alatyöryhmä 5.

Pelastustoimen urapolut

Pelastuslaitosten työhyvinvoin�a kehi�ävä valtakunnallinen yhteistyöelin

Alatyöryhmä 4.

Työterveyshuollon järjestäminen

– Neljästi vuodessa kokoontuvassa yhteistyöelimessä keskustelu liikkui niin abstraktilla tasolla, että katsottiin tarpeelliseksi perustaa erilliset alatyöryhmät, joissa asioihin oli mahdollisuus keskittyä konkreettisemmalla otteella.

Alatyöryhmät mukailivat yhteistyöelimelle asetettuja päätavoitteita, kuten työterveyden, työturvallisuuden ja FireFit-järjestelmän kehittäminen sekä työhyvinvointikyselyn toteuttaminen pelastusalalla. Aluksi alatyöryhmiä oli vain neljä, mutta vuoden 2013 alussa mukaan otettiin viides Pelastustoimen urapolut -työryhmä. Urapolkukeskustelu on erittäin ajankohtainen, ja siksi se on nostettu omaksi osa-alueekseen yhteistyöelimen toiminnassa. Työelämän laadun ja työssäjaksamisen yhteys ja merkitys tuottavuudelle on tuotu esiin muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön työelämästrategiassa 2012. Voi-

Alatayöryhmä 2.

Työturvallisuus toiminnan kehi�äminen

Alatyöryhmä 3.

Fyysisen toimintakyvyn arvioin�-­‐ järjestelmän jalkau�aminen

daankin sanoa, että pelastusalan yhteistyössä ollaan työhyvinvoinnin ja työurien kehittämisen suhteen ajan hermolla.

Alatyöryhmät tekevät töitä itsenäisesti ja raportoivat tuloksistaan yhteistyöelimelle, joka ohjaa niiden toimintaa. Toistaiseksi näkyvimmät tulokset työryhmiltä ovat Vänskän mukaan olleet nyt toteutettu työhyvinvointikysely sekä keväällä ilmestyneet Esimies työhyvinvointia rakentamassa ja sopimuspalokuntien työterveyshuollon opas -kirjaset (Linkit aineistoihin löytyvät Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston sivuilta: www. pelastuslaitokset.fi).

Yhteistyöelimen jatkuvuus Vänskä toteaa, että vaikka raportointijärjestelmää kentälle päin pitää vielä kehittää, yhteistyöelin ja pelastuslaitosten verkosto ovat yhdessä muodostaneet toimivan mallin hy-

Yhteistyöelimen kokoonpano 2013–2014: Jaakko Pukkinen, pelastusjohtaja, Suomen Pelastusjohtajat-yhdistys, puheenjohtaja Lisbeth-Forsman-Grönholm, ylilääkäri, Keva Tuula Haavasoja, työympäristötoimitsija, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL Marko Hasari, hallintojohtaja, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Juha Höök, paloesimies, Suomen Palopäällystöliitto Pekka Kontkanen, työmarkkina-asiamies, Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry.

Isto Kujala, toiminnanjohtaja, Suomen Sopimuspalokuntien liitto SSPL Kari Kinnunen, vanhempi opettaja, Pelastusopisto Kristiina Mukala, lääkintöneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö Kim Nikula, Suomen Palomiesliitto ry:n puheenjohtaja.

Merja Rusanen, työelämän kehittämisen asiantuntija, Kuntatyönantajat KT Taito Vainio, pelastusylitarkastaja, sisäasianministeriön pelastusosasto Sirpa Lusa, vanhempi tutkija, Työterveyslaitos, asiantuntijasihteeri Jouni Pousi, ylitarkastaja, sisäasiainministeriön pelastusosasto, sihteeri

Materiaalia: • Opas ”Esimies työhyvinvointia rakentamassa” löytyy pdf-muodossa Kuntaliiton organisoiman Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston sivuilta, www. pelastuslaitokset.fi > Palvelut > Materiaalia.

• Hyvä työterveys- ja työturvallisuustoiminta pelastuslaitoksissa, TTL • Työterveyshuolto sopimuspalokunnissa -opas, sspl.fi ja www. pelastuslaitokset.fi • Palo- ja pelastusalan työturvallisuus ja työhyvinvointi, www.ttk.fi

vien käytäntöjen välittämiseksi alan sisällä.

– Tärkeää yhteistyöelimen jatkon kannalta olisi, että sisäasiainministeriö edelleen pysyisi mukana sen toiminnassa. Yhteistyöelimen jäsenet ovat sen toiminnassa mukana oman työnsä ohella, mikä osaltaan rajoittaa yhteistyöelimen toimintamahdollisuuksia.

Yhteistyöelin oli koossa joulukuussa Tampereella, jossa järjestettiin pelastusalan oman työsuojeluhenkilöstön työturvallisuusseminaari. Turvallisuusseminaari on yksi alatyöryhmien aikaansaannos ja siitä pyritään saamaan alalle pysyvä käytäntö.

Työturvallisuusseminaareihin il-

moittautuminen käy Palopäällystöliiton kautta.

Lisää yhteistyöelimen toiminnasta ja tuloksista kerrotaan seuraavissa numeroissa, joissa esitellään alatyöryhmät: Työturvallisuustoiminnan edistäminen, Fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän jalkauttamisen varmistaminen, Työterveyshuollon järjestäminen ja Pelastustoimen urapolut.

-SOFTWARE SYSTEM

Jutun kirjoittaja on palomies Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella, urapolkutyöryhmän jäsen ja kirjoittaa pro gradu -työtään urapoluista pelastusalalla.

Kulmala_BullardECO_PTT_90x270mm_v1_paths.indd 1

1/2014

45

22.1.2014 14.16

Työterveyshuolto on tärkeä kumppani Teksti: Niki Haake ja Merja Rusanen (työryhmän vetäjä), KT-kuntatyönantajat Kuva: Suomen Palopäällystöliitto

P

elastuslaitosten työhyvinvointia kehittävän valtakunnallisen yhteistyöelimen viidestä alatyöryhmästä työnsä sai ensimmäisenä valmiiksi pelastustoimen työterveyshuoltoa kehittävä työryhmä (työterveyshuollon järjestäminen). Työryhmän puheenjohtajana toiminut Merja Rusanen näkee työterveyshuollon tärkeäksi kumppaniksi pelastushenkilöstön terveyden ja työkykyisyyden edistämisessä ja fyysisen kunnon ylläpidossa ja seurannassa.

Lakimuutoksesta suunta työryhmätyöskentelylle Ennen varsinaista kehitystyötä työryhmä kartoitti työterveyshuoltopalveluiden nykyisen tilanteen ja käytännöt sekä laitosten työterveyshuollon toimintasuunnitelmien sisällöt.

– Pelastuslaitosten työterveyshuolto on järjestäytynyt eri tavoin, joko omana, kunnan tai yksityisen järjestämänä. Totesimme työryhmässä, että työterveyshuollon sopimukset ja käytännöt vaihtelevat niin pelastuslaitosten alueen sisällä kuin valtakunnallisesti.

Rusasen muistelee työryhmän alkutaivalta. Kuntatyönantajalla (KT) työelämän kehittämisen asiantuntijana toimivan Rusasen mukaan työterveyshuollossa tapahtuneet lakimuutokset rantautuivat varsin hitaasti pelastuslaitoksiin, mikä kannusti työryhmää nopeaan työskentelyyn. Työterveyshuoltolain (1383/2001) ja sairausvakuutuslain (1224/2004) muutokset tulivat voimaan 1.6.2012. Työterveyshuoltolain uudistuksessa painotettiin ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa, jossa työnantaja, työntekijät ja työterveyshuolto yhteistyössä sopivat työpaikal¬la ja työterveyshuollossa noudatettavista käytännöistä.

Tuloksena opas esimiehille – Työryhmässä keskusteltiin siitä, miten voimme tukea esimiehiä työterveyshuollon järjestämisessä. Totesimme myös, että esimiehillä ei ollut tietoa uusista lakimuutoksista, ns. aktiivisen tuen mallin hyödyntämisestä, eikä sairauspoissaoloja seurattu systemaattisesti. Näihin asioihin kaivattiin korjausta ja työryhmä päättikin toteuttaa oppaan, joka palvelisi niin työterveyshuollon

Pelastustoimen urapolut alatyöryhmän kokous Suomen palopäällystöliiton toimistolla 4.11.2013. Kuvassa vasemmalta myötäpäivää Merja Rusanen (yhteistyöelimen vpj.), Veli-Pekka Niemikallio, Mika Kontio (alatyöryhmän pj.), Sami Häkkinen (sihteeri), Niki Haake, Tuula Haavasoja ja Arto Vallivaara.

järjestämistä että myös näitä edellä mainittuja asioita.

Työn tuloksena valmistui ”Esimies työhyvinvointia rakentamassa” -opas vuoden 2013 alussa. Oppaan tarkoituksena on antaa tukea ja ohjeistusta päivittäiseen johtamiseen hyödyntämällä mm. aktiivisen tuen ja sairauspoissaolojen hallintamalleja. Aktiivisen tuen mallin tavoitteena on parantaa työntekijän mahdollisuuksia jatkaa työssään esimerkiksi osatyökyvyttömyyden kohdatessa. Sen päämääränä on työntekijän työkyvyn ylläpitäminen ja työssä jatkamisen tukeminen mahdollisimman pitkään.

Sairauspoissaolojen hallintamallin tavoitteena on puolestaan luoda selkeät rajat siihen, milloin ja miten työkykyä uhkaavista asioista keskustellaan. Oppaassa annetaan ohjeita ja suosituksia siitä, kuinka pelastuslaitoksen erityispiirteet tulisi huomioida työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa. Opas tarjoaa lähtökohdat työterveyshuollon järjestämiseksi niin, että sopimukset ja käytännöt ovat yhtenäiset koko pelastuslaitoksen alueella.

Yhtenäistämisen lisäksi Rusanen pitää tärkeänä myös tavoitetta, että koko pelastustoimen työterveyshuollon sopimukset ja käytännöt järjestettäisiin yhtenäisiksi maanlaajuisesti.

”Toivon, että pelastuslaitokset kiinnittäisivät suurempaa huomiota esimiesten kouluttamiseen.”

46

1/2014

Esimiehet paljon vartijoina Yksi oppaan teema ja keskeinen viesti on esimiehen roolin merkitys työhyvinvoinnin kehittämisessä ja sitä kautta myös työurien pidentämisessä. Rusasen mukaan esimiehellä onkin tärkeä tehtävä huolehtia pelastajien jaksamisesta ja puuttua työn tekemisen sujuvuutta haittaaviin epäkohtiin mahdollisimman varhain, myös ikäviin asioihin.

– Sairauspoissaolojen seurannasta on hyvä keskustella työterveyshuollon kanssa ja sopia siitä, miten niistä raportoidaan sekä mitkä ovat esimiehen ja työterveys-huollon tehtävät ja roolit puuttua työkyky- ja työyhteisöongelmiin.

Tulevaisuudessa Rusanen odottaa pelastuslaitoksilta entistä vankempaa roolia työterveyden ja työhyvinvoinnin kehittäjinä.

– Toivon, että pelastuslaitokset kiinnittäisivät suurempaa huomiota esimiesten kouluttamiseen; miten tukea pelastajien jaksamista, eri-ikäisten huomioimista, yhteisten toimintamallien käyttämistä sekä hyödyntää työterveysyhteistyötä.

Opas myös sopimuspalokuntien työterveyshuollosta Työryhmän työn ohessa valtakunnallisessa yhteistyöelimessä nousi keskusteluun myös työterveyshuollon rooli sopimuspalokunnissa. Aiheesta valmistui niin ikään opas työryhmän jo lopetettua toimintansa. Työterveyshuolto sopimuspalokunnissa -opas kuvaa hyvin toteutettua työterveyshuoltoa sopimuspalokunnissa

VIKSU-leirin järjestelyissä mukana olevat Kalle Lehtonen ja Heli Haverinen esittelivät kesän leiriä Tulimeri-risteilyllä. Kuvassa myös Pohjois-Karjalan palokuntanaistyön johtaja Paula Salomaa.

VIKSU 2014 palokuntanuorten leiri

Ilmoittaudu nyt!

Teksti: Eija Holmberg-Lehto, VIKSU-leirin tiedotuspäällikkö Kuva: Saku Rouvali

VIKSU 2014 palokuntanuorten suurleirin valmistelut ovat nyt kuumimmillaan. Leirin alkamiseen Porin Kirjurinluodolla on enää vajaat viisi kuukautta. Leirille ilmoittautuminen alkoi tammikuussa 2014. Ilmoittautumisia onkin tullut ihan mukavasti.

VIKSU-leirin leiritoimikunta asetti osallistujatavoitteeksi 4000 leiriläistä. Maaliskuun lopussa nähdään miten tavoite toteutui.

VIKSU 2014 on järjestyksessään 16. suurleiri. Leirin päävastuullinen järjestäjä on Länsi-Suomen pelastusalan liitto. Leiritoimikunnassa toimijat ovat ympäri Suomen.

Pori valittiin paikaksi hyvän sijainnin takia.

Kirjurinluoto on loistava paikka järjestää leiri, koska sieltä löytyy leirin rakentamisen kannalta kaksi tärkeää asiaa; viemäröinti ja sähköt. Paikkahan on kaikille tuttu jo ennestään Porin Jazzeistaan. Leirin nimi VIKSU sai nimensä alueella toimivan seikkailupuiston maskotin VIKSU-mustavariksen

mukaan, ja onhan sanomattakin selvää, että palokuntanuoret ovat VIKSUja. Leirin suojelijana toimii porilainen SDPn kansanedustaja, opetusministeri Krista Kiuru. Leiri-isäntänä toimii pelastusjohtaja Pekka Tähtinen. Hän on ollut aktiivisesti mukana suunnittelutyössä alusta asti. Satakunnan alue on ollut todella myötämielinen ja avulias leiriä suunniteltaessa.

Leiri on edellisvuosien tapaan koulutusleiri, mutta tällä kertaa on mukana paljon uutta. Ensimmäistä kertaa koulutus järjestetään pääosin kursseittain eikä koulutusalueittain.

Leirillä järjestetään kursseja huimat 19 kappaletta. On myös ensimmäinen kerta, kun koulutusta järjestetään huippupuitteissa Porin omalla pelastusharjoitusalueella. Kurssien­ käytössä on koko harjoitusalueen kalusto.

Leiristä tiedottaminen on alkanut jo hyvissä ajoin vuonna 2012. Tällöin avattiin leirin nettisivut www.viksu2014.fi ja Facebookiin

omat sivut niin suomalaisille kuin kansainvälisille leiriläisille. Palokuntiin saapui vuoden 2013 lopussa VIKSU-uutiset, ilmoittautumisohjeet ja kutsu VIKSU-leirillä järjestettävän VIKSU-kykykilpailuun.

Leirin valmisteluja ja kuulumisia tulossa lisää Pelastustieto-lehteen kevään aikana.

1/2014

47

Liikunta kehittää joukkue­henkeä työssä ja vapaa-ajalla Teksti: Mika Rinne Kuvat: Keski-Suomen pelastuslaitos, JyPaU:n ry ja Mika Rinne

Palomiesten urheilutoiminta on vilkasta Jyväskylässä ja menestystä on tullut niin yksilö- kuin joukkuelajeissakin. Urheilutoimintaa aktivoi Jyväskylän Palokunnan Urheilijat ry, joka täytti äskettäin 50 vuotta.

M

italeita on kertynyt salibandyssa, kaukalopallossa, jalkapallossa, uinnissa, keilauksessa, uinnissa, hiihdossa ja yleisurheilussa.

Jyväskylän Palokunnan Urheilijat ry:n 50-vuotisjuhlat pidettiin Jyväskylässä marraskuussa. Pyöreitä vuosia juhlimaan oli kutsuttu koko paloaseman henkilöstö sekä eläkeläiset eli noin 190 henkeä. Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Kemiläinen kertoo, että vuonna 1963 perustetulla urheiluseuralla on tärkeä merkitys henkilöstölle.

48

1/2014

– Vaalimme urheilua, joka antaa hyvin paljon voimavaroja koko työyhteisölle. Pelikentillä ja kisamatkoilla oppii tuntemaan työkaverit ja sillä on positiivinen vaikutus kaikenlaiseen tekemiseen. Liikunta yhdistää porukkaa työssä ja vapaa-ajalla, Kemiläinen sanoo.

Jääkiekkoa pelaava Kemiläinen on ollut pelastuslaitoksen palveluksessa 31 vuotta. Hän on toiminut urheiluyhdistyksen varapuheenjohtajana 20 vuotta ja viimeiset neljä vuotta puheenjohtajana.

– Ennen oli enemmän mestaruustason miehiä rivissä, mutta nyt liigatasolla pelaaminen vaatii kaiken ajan ja ehkä juuri siksi se ei onnistu enää näin työn ohessa, Kemiläinen pohtii.

Jyväskylän Palokunnan Urheilijoiden jäsenet ovat pärjänneet valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti eri urheilukilpailuissa.

Kansainvälistä menestystä tuli esimerkiksi viime elokuussa palo-

miesten ja poliisien MM-kisoissa Belfastissa, josta kertyi kultamitaleita jääkiekossa, keihäänheitossa, sadan metrin juoksussa, tenniksessä ja keilailussa.

Myös kotimaan kilpa-areenoilla on irronnut palkintosijoja tasaiseen tahtiin. Hopeaa ja pronssia saavutettiin muun muassa Jyväskylässä marraskuussa järjestetyissä palohenkilöstön salibandyn SM-kisoissa. Mestaruuden nappasi tällä kertaa Tampere ja Helsinki sijoittui neljänneksi.

Kilpailutoiminnan lisäksi yhdistys järjestää hiihtoretkiä ja kulttuuritapahtumia. Lisäksi poliisien kanssa on yhteinen jääkiekkovuoro kerran viikossa. Rahaa toimintaan kerätään talkoilla, joiden kirjo vaihtelee lumen pudotuksesta puiden kaatoon.

Kemiläisen mukaan työnantaja suhtautuu myönteisesti henkilöstön urheilutoimintaan.

– Jokaisessa työvuorossa on liikuntatunti ja vuosittain on erilaisia testejä. Työnantajan kannalta-

han tämä on erinomaista TYKYtoimintaa. Liikunta lisää henkistä ja fyysistä jaksamista työssä sekä parantaa ihmisten elämän laatua, Kemiläinen toteaa.

Jyväskylän Palokunnan Urheilijoihin kuuluu noin 120 jäsentä.

Tulevaisuuden haasteena Kemiläinen pitää edelleen vanhaa tavoitetta eli saada mahdollisimman monet yhdistyksen jäsenet liikkumaan.

Liikuntasalille olisi käyttöä Jyväskylän pääpaloasemalla ruiskumestarina työskentelevä Kalle Hakamäki siirtyi Keski-Suomeen Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta noin vuosi sitten. Hakamäki pani heti alkuvaiheessa merkille Jyväskylässä vallitsevan urheiluhengen. Salibandyn pelaamisesta innostuneen Hakamäen mielestä liikunta on pelastustoimen ydinasioita.

– Salibandy on joukkuehommaa, niin kuin pelastustoimi, jossa jokaisen pelaajan panos vai-

Pelastuspäällikkö Risto Helmisellä on monipuolinen kokemus eri palloilulajeista. Kuvassa on miehen tyylinäyte tenniskentältä.

Kalvi palokalusteet kuttaa lopputulokseen. Yhdessä voitetaan tai hävitään. Kisamenestyksen perusteella Jyväskylässä on erinomainen voiton kulttuuri jalkapallossa, salibandyssa ja kaukalopallossa, Hakamäki sanoo.

Hakamäki kaipaa paloasemille pieniä saleja, joissa voisi pelata sählyä. Uusien paloasemien myötä Jyväskylässä ei ole rakennettu erillisiä liikuntasaleja, mutta asemilla on kuntosalit. Hakamäen lisäksi Kemiläinen ikävöi liikuntasalia.

– Rahan niukkuuden takia uusille asemille ei enää rakennettu liikuntasaleja. Vanhalla jo puretulla asemalla oli pieni sali, jossa pelattiin ”sählyä” jääkiekkosäännöin, Kemiläinen kertoo.

Liikunta on voimavara Jyväskylän Palokunnan Urheilijat liikuttaa miehistön lisäksi päällystöä. Esimerkiksi Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Risto Helminen muistelee, että hän tutustui urheilun kautta uuteen työporukkaan siirtyessään palomestariksi Jyväskylään vuonna 1987.

– Kun tulin Heinolasta Jyväskylään, niin en tuntenut ketään täällä. Minulla oli pesäpalloilutaustaa ja lähdin mukaan myös jalka- ja lentopalloporukoihin. Yhdessä liikkuminen helpotti porukkaan sulautumista, jopa niin paljon, että eräällä pelireissulla kaverit heittivät minut leikkimielisesti järveen mikä oli hauskaa, Helminen kertoo hymyssä suin.

Helmisen mielestä joukkuelajeilla on tärkeä vaikutus porukkahengen kohottamisessa. Itseään Helminen pitää edelleen joukkuepelaajana, vaikka hikoileekin nykyisin erityisesti tenniskentällä pari kertaa viikossa.

Tuossa lajissa Helminen on saavuttanut kulta- ja hopeamitaleita palomiesten ja poliisien MMkisoissa.

– Liikunta on ollut minulle voimavara. Tärkeää ovat hyvät kaverit ja yhdessäolo. Pelataan täysillä, mutta ei tosissaan.

Tietenkin kun on kilpailuhenkeä, niin tunteet lähtee välillä lapasesta, mutta se on inhimillisistä, Helminen sanoo.

Tenniksen lisäksi hiihto ja koirien kanssa ulkoilu saavat Helmisen liikkumaan. Miehen tavoitteena on lisätä jatkossa lihaskuntoa kohottavia treenejä eli suunnata nokka kohti punttisalia.

Paanutie 8, 42700 Keuruu • 0207 199 700 • info@pave.inet.fi • www.pa-ve.fi

Jyväskylän Palokunnan Urheilijat ry:n puheenjohtaja Jukka Kemiläinen toivoo, että yhdistys saa koko henkilöstön liikkumaan.

Parantaa myös työilmapiiriä Risto Helminen kannustaa ihmisiä liikkumaan, vaikka välillä tapahtuu loukkaantumisia ja tulee sairauspoissaoloja. Liikkumattomuus kun aiheuttaa hänen mukaan sairauspäiviä muulla tavalla.

Työpaikalla urheilu on pelastuspäällikön mielestä oivallinen keino ylläpitää ja parantaa työilmapiiriä.

– Täällä kun ollaan vuorokausi yhdessä, niin liikunta helpottaa vuorovaikutusta. Keikalla se lisää myös joukkuehenkeä, hän toteaa.

Jyväskylän Palokunnan Urheilijat järjesti jäsentenväliset yleisurheilukilpailut Jyväskylän Harjulla vuonna 1976. Kuvassa mittaa toisistaan ottavat (vas.) Pentti Ahola, Kari Paavola, Arto Hongisto ja Heikki Hård.

Ruiskumestari Kalle Hakamäki painottaa sitä, että pelastustoimi on joukkuehommaa liikuntasalissa ja keikalla.

Palohenkilöstön salibandyn SM-kisat järjestettiin Jyväskylässä marraskuun alussa. Mestaruuden voitti Tampere ja Jyväskylän I- ja II-joukkueet nappasivat hopeaa ja pronssia.

1/2014

49

Veteraanin ääni

on kirjoitussarja palo- ja pelastustoimessa merkittävällä tavalla vaikuttaneista entisistä ja nykyisistä palokuntaveteraaneista.

Karl Arell – kaikkien päiväkäskyjen isä Teksti: Juhani Katajamäki Kuvat: Pelastustiedon ja Teuvo Kuuselan arkistot

Turun palopäällikkö Karl Arell oli viimeinen niin sanotun hevosvaljakkokauden päällikkö. Hänen vuosinaan 1917–1940 palokunnassa tehtiin pitkiä työrupeamia tiukan kurin alaisuudessa.

moin yhden vapaapäivän menettämisellä sekä jefreitteri CC:tä, palomiehiä DD, EE ja FF varoituksella. Palomiehet AA:n ja EE:n velvoitan sitä paitsi korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

2§. Palomiehiä FF ja GG rankaisen iltaloman ylittämisestä puolen vapaapäivän menettämisellä.

3§. Koska viime aikoina on sattunut useampia juopumusrikkomuksia, muistutan tästä palomiehelle sopimattomasta käytöksestä ja huomautan samalla, että tällaisen rikkomuksen vastedes sattuessa rikkoja ei enää ole sopiva palvelemaan palokunnassa.”

V

arsinkin virkakautensa alkuvuosina Arell oli päiväkäskyjen ahkera suoltaja. Koska niiden sisältö oli pääsääntöisesti rangaistuksia, kieltoja ja rajoituksia, ne ärsyttivät miehistöä ja johtivat tahalliseen uhmahenkeen ja kieltojen rikkomiseen.

Varoituksesta erottamiseen Kun varoitukset eivät tehonneet, edessä oli erottaminen. Päiväkäsky 7.3.1922:

Palopäälliköksi omalla päiväkäskyllä Karl Arell syntyi Turussa 1883. Hänet valittiin kaupunkinsa vakinaisen palokunnan ruiskumestariksi 20-vuotiaana. Viisi vuotta myöhemmin 1908 tie vei Vaasan kaupungin palomestariksi. Paluu Turkuun ole edessä 1.9.1917, jolloin hän aloitti synnyinkaupunkinsa ylimpänä paloviranomaisena, palomestarina.

Palopäällikön virkanimike tuli alan nimikkeistöön vasta vuoden 1933 palolaissa. Arell hoiti asian epävirallisesti kuntoon jos ensimmäisessä päiväkäskyssään viisi vuorokautta virkaan astumisensa jälkeen: ”Tästä päivästä alkaen kutsutaan palomestaria päälliköksi ja alipalomestaria palomestariksi.”

Viina ja naiset – On ilmeistä, että nuoren, vain 34-vuotiaan päällikön innostus oli suuri. Hän tarttui tarmolla epäkohtiin, jotka hän Turussa palvelleena entuudestaan tunsi. Palokunnissa ei helposti uusia tuulia omaksuttu silloin, eikä aina myöhemminkään, joten nuoren päällikön nopeat otteet ja paikoin harkitsemattomat ratkaisut herättivät vastustusta, Arellin vaiheisiin perehtynyt ja hänet 1950-luvulla tavannut Turun palotoimen ansioitunut veteraani Teuvo Kuusela on arvioinut.

Palomiehen työkenttä oli epäkiitollinen.

Elämä paloasemalla oli virikeköyhää. Asut50

1/2014

Saksassa vuoden verran päällystöassistenttina toiminut Karl Arell oli vakinaisissa palokunnissa 1900-luvun alussa vallinneen preussilaisen kurin ilmentymä.

tiin kasarmimaisessa ympäristössä, jossa palveluaika oli ympärivuorokautista. Työtä oli enimmillään viisi vuorokautta yhteen menoon ja sen jälkeen yksi vapaavuorokausi.

Kun pikkurikkeistä menetti iltaloman tai yhden ja useamman vapaavuorokauden ja palvelu oli muutoinkin rankkaa, kaikesta varoittelusta ja rangaistuksista huolimatta palomiesten ainoa lohtu oli ”viina ja naiset”.

“Varokaa kevytkenkäisiä naisia”, Arell varoitteli miehiään, eikä turhaan. Valitettavan usein seurauksena oli sukupuolitauti. Liemessä oli silloinkin, kun kumppani oli kunnon tyttö. Kun Arell ei hyväksynyt naimisissa olevia palomiehiä, oli maksettava joko lapsenruokkoa tai mentävä naimisiin ja erottava palokunnasta.

Vakava varoitus Karussa päiväkäskyssään 8.1.1921 Arell omaksui myös tiukan kasvattajan roolin. ”1§. Juopumuksesta rankaisen: Palomies AA:ta yhden vapaapäivän menettämisellä, jefreitteri (=palokorpraali) BB:tä sa-

”Jatkuvien juopottelurikkomusten johdosta terotan mieliin kuinka häpeällistä on esiintyä juopuneena, jossa alennustilassa ihminen esiintyy kuin elukka. Monet nuoret miehet luulevat olevansa hyvinkin miesmäisiä tällä tavoin esiintyessään, mutta erehtyvät suuresti, sillä jokaisessa järkevässä ihmisessä moinen meno herättää ainoastaan paheksumista. Palokunnassa, joissa jokaisen tulee olla silmänräpäyksessä valmiina ja täydessä järjessä, tällainen kaikkein vähimmin sopii, ja tullaan vastaedes moisia rikkomuksia kohtelemaan palveluksesta erottamalla”, kuuluu pitkän päiväkäskyn 1§ ja jatkuu karulla 2§:llä: ”Palomies XX, joka on tuonut väkijuomia paloasemalle ja täällä itse juonut niin että on tullut tiedottomaksi ja tarjonnut väkijuomia tovereilleenkin, erotetaan palokunnasta.

Jefreitteri ZZ, palomiehet YY ja WW, jotka ovat tuoneet väkijuomia paloasemalle, ja täällä niitä nauttineet sekä palomies ÄÄ, joka on esiintynyt ylettömästi juopuneena, rankaisen heitä 2:en vapaapäivän menettämisellä, ja jefreitteri ÖÖ:tä todetusta juopumuksesta myös menettämään jefreitterin arvonsa.”

Keppiä mutta myös porkkanaa Arell oli hyvin selvillä, mitä paloasemalla tapahtui ja reagoi herkästi:

Päiväkäsky 12.9.1921: ”Sen vallattomuuden nojalla jota miehistö jo pitemmän ajan on harjoittanut käyttämällä telekraaffihuoneen puhelinta kaikenlaiseen lirkutteluun tyttöjen kanssa ja nämä vuorostaan soittamalla paloasemalle, kiellän telkraaffipäivystäjän edesvastuulla kaiken puhelimen käytön miehistölle”.

Päiväkäsky 30.10.1922: ”Miehistö saa vaatekaapeissa säilyttää vain formuvaatteita hyvässä järjestyksessä. Ullakolla on säilytettävä sivilivaatteet määrätyssä paikassa”. ”Jotta miehistön olo olisi mahdollisimman mukava, niin kehotan kutakin oman viihtymisensä takia pitämään hyvin huonekaluja ja muuta sisustusta. Samalla huomautan, että kaikki yhdessä ovat vastuussa rikkoutuneista tavaroista”.

Sairaankuljetus oli jo tuolloin tärkeä osa palokunnan toimintaa. Aina kaikki ei mennyt hyvin: ”Jefreitteri VV:tä, joka törkeästä tarkkaamattomuudesta on aikaan saanut ettei huonossa tilassa olevaa umpisuolentulehdusta potevaa potilasta ole lääkärin määräämällä tavalla voitu kuljettaa sairaalaan, rankaisen ankaralla varoituksella tästä palokunnalle hyvin ikävästä hairahduksesta”.

Arell oli halutessaan taitava käyttämään myös porkkanaa. Päiväkäsky 15.10.1918 sisälsi isällisiä neuvoja: ”Koska miehistö tuon tuostakin on pyytänyt saada pitää paloasemalla tanssiaisia, ilmoitan täten, että tanssiaiset saadaan pitää (…) Uudenvuodenpäivän aattona, pääsiäislauantaita, juhannusaattona ja marraskuun 1. päivä-

nä eli palokunnan perustamispäivänä. Kuitenkin on joka tilaisuuteen pyydettävä palopäälliköltä erillinen lupa.

Kuhunkin tanssiaisiin on jokaisella palomiehellä oikeus sisääntuoda yhden naisen. Palokunnan ulkopuolisilta miehiltä ja kevytkenkäisiltä naisilta on pääsy ehdottomasti kielletty. Miehistön on vieraittensa kanssa oleskeltava vain tanssisalissa ja ruokalassa.

Kurtiseeraaminen miehistön majoitus ym. muissa tiloissa on ankarasti kielletty.

Tanssiaiset aloitetaan klo 6 ip. ja lopetetaan klo 11 illalla.

Miehistön tulee olla puettuna univormuun.

Parempi takki, suorat housut ja valkoinen kaulus”.

Tuohon aikaan paloasemalla asui henkilökuntaa perheineen. Päiväkäsky 24.12.1924 kertoo, että palopäällikön valta kosketti myös kotipiiriä: ”Tänään jouluiltana klo 7. pidetään tavanmukainen hartaushetki miehistön päivähuoneessa pääpaloasemalla. Tähän tilaisuuteen, joka on järjestetty palokunnan henkilökuntaa sekä heidän perheitään varten, on ymmärrettävästi perheittenkin saavuttava täysilukuisesti.

Mitalin toinen puoli Pelkkiin päiväkäskyihin perustuva kuvaus jättää Arellin henkilökuvan yksipuoliseksi.

Hän oli aikaansaapa palopäällikkö ja valtakunnallinen vaikuttaja. Karl Arell oli Turun ja Porin läänin palokuntaliiton perustajajäsen ja puheenjohtaja. Suomen Paloupseeriliitossa ja Suomen Palosuojeluyhdistyksessä hän toimi aktiivisesti koko päällikkökautensa ajan. Hän oli varsin kielitaitoinen ja oli kanssakäymisessä mm. Ruotsin, Viron, Saksan ja Ranskan palopäällystöliittojen kanssa. Hän

sai useita ulkomaisia kunniamerkkejä, ja hänet muun muassa kutsuttiin Ranskan paloupseeriliiton kunniajäseneksi 1929.

Tiukkasanaisten päiväkäskyjen joukosta löytyy myös kiitoksen sanoja. Päiväkäsky 1.1.1925 kertoo, että Arell uskoi tiukan kurin ja koulutuksen tuottaneen hyvän tuloksen: ”Vanhan vuoden loputtua lausun kiitokseni alipäällystölle ja miehistölle hyvin suoritetusta palveluksesta. Erittäinkin kohdistan kiitokseni alipäällystölle, joka innolla on myötävaikuttanut palokunnan kohottamiseksi siitä rappiotilasta johonka se viime vuosikymmeninä oli vaipunut.

Tällä hetkellä voimme mielihyvällä todeta, että olemme ehtineet melkeinpä johtavaan asemaan maamme palokuntien keskuudessa.”

Porttivahti ja kirves Arjen päiväkäskyistä miehistöä ehkä eniten hiersi porttivartio ja siihen liittyvä iso palokirves.

Päiväkäsky 28.6.1918: ”Portille määrään vahdiksi yhden miehen kahdeksi tunniksi kerrallaan. Vahti ei missään tapauksessa saa poistua vahtipaikaltaan. Istuminen on ehdottomasti kielletty.

Vahtimies on varustettu isolla kirveellä, jota hän kantaa olallaan tai kädessä, maahan kirvestä ei koskaan saa laskea. Päällystön mennessä vahtimiehen ohi, hän tekee kunniaa kirveellä niin kuin on näytetty”. (Päiväkäskyn liitteeksi Arell laati pikkutarkan ohjesäännön.)

Palomiesyhdistyksen aloitteesta palolautakunta päätti 1930-luvulla, että porttivahdin kirveestä luovutaan. Asiasta käytiin tiukka riita, jonka Arell hävisi kaikissa oikeusasteissa.

Siitä huolimatta kirves pysyi vahdin olalla Arellin viimeiseen työpäivään asti 15.6.1940.

Seuraavana päivänä vt. palopäällikkö, palomestari Niilo Merikallio antoi ensimmäisen päiväkäskynsä: ”Porttikirves poistetaan heti käytöstä ja käytetään sen sijaan vyötä kirveineen”.

Kirveen jatkokohtalosta ei ole varmaa tietoa.

Erään tarinan mukaan se olisi heitetty Arellin muuttokuormaan.

Kirjoituksen lähdeaineistona Turun palotoimen grand old man Teuvo Kuuselan arkistokokoelma.

Palopäällikkö Karl Arell uransa loppupuolella Turun VPK:n satavuotisjuhlassa 1938. Siviilipuvussa palokuntien keskusjärjestötoiminnan vahva mies, Oskar Ekman.

1/2014

51

Mika Nilsson johtaa nyt Turvata Oy:tä

Asiakaspalvelu toimivan bisneksen tae T

urvata Oy:n toimitusjohtajana vuoden alussa aloittanut Mika Nilsson sanoo kilpailun palokalustokaupassa olevan kovaa, mutta hän uskoo, että hyvällä asiakaspalvelulla liiketoiminta kukoistaa.

– Asiakastyytyväisyydestä huolehtiminen on tärkeintä. Kukaan ei voi sanoa tänä päivänä, että menisi hyvin ja kilpailu varmaankin kiristyy, jos ja kun mennään 11 alueeseen ja sen myötä pelastustoimen hankinnoissakin on etsittävä yhä enemmän säästöjä.

Nilssonin mukaan pelastustoimen hankinnat tehdään jo nyt kustannustehokkaasti.

– Suurimpien alueiden myötä hankinnatkin keskittyvät ja syntyy isommat tarjouspyynnöt laajemmalle alueelle. Suurempien tarjouspyyntöjen myötä myös kansainvälinen kilpailu voi alalla kiristyä.

Mika Nilsson, 38, aloitti Örumin paloturvallisuusosastolla nelisen vuotta sitten ja työskenteli ennen sitä kymmenisen vuotta it-alalla IBM:ssä.

Nilsson on koulutukseltaan tradenomi ja tuntee paloalaa myös käytännön tasolta toimiessaan hälytysosaston päällikkönä Vihtijärven VPK:ssa.

Harrastuksiin kuuluu myös motocross yhdessä 10-vuotiaan poikansa kanssa. Hän asuu vaimonsa Anun ja poikansa kanssa Vihtijärvellä Vihdissä.

Tuotteet pelastusalan ammattilaisille!

ÖLJYNIMEYTYS

matot, rullat, liinat, puomit

Vettähylkivät imeytyspuomit, eri kokoja

ROISKESUOJAHAALARI NBC Öljyntorjunta

TILAA ESITE

Kemikaali-imeytys

www.peltaco.com/ oljyntorjunta Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. (017) 368 4000 | info@peltaco.com

www.peltaco.com 52

1/2014

Tarjouspyyntöjä voi hänen mukaansa kuvailla yhä varsin kirjaviksi. Niissä on paljon laatueroja.

– Tarjouspyyntöjen heikko taso ei vaikuta yksinomaan myyjän toimintaan, vaan ne voivat olla myös ostajan kannalta huono asia.

Palokalustokaupan tulevaisuutta on Nilssonin mukaan vaikea ennustaa.

– Aika näyttää syntyykö uusia, suurempia kokonaisuuksia.

Markkinoilla toimii jo nyt varsin erilaisia toimijoita ja kun kilpailu on kovaa ja jaettava potti on tiukka, muutoksia voi tapahtua.

– Syvällinen tuoteosaaminen ja asiakkuuden hoito ovat paras tae pärjätä kilpailussa. Myös henkilökohtainen tuntemus auttaa; asiakkaat tietävät keneen ottaa yhteyttä.

– Myös uusien tuotteiden etsintä on tärkeää. Maahantuontia tehdään yksinomaan asiakastarpeen mukaan ja etsimällä tuotevalikoimaan laadukkaita tuotteita, Mika Nilsson sanoo.

Uusi toimitusjohtaja miettii myös yrityksen markkinoin-

nin uudistamista. Asiakaskyselyn perusteella erityisesti verkkotoiminta on kasvattanut suosiotaan. Turvata onkin lanseeramassa parhaillaan uudistuneet nettisivunsa.

– Myös messuosallistumista mietitään. Jyväskylän ensi syksyn Turvallisuus-messuille olemme paikan varanneet, mutta osallistumista silti vielä mietimme.

Oman konsernimme Tampereella järjestämä messutapahtuma antoi viime syksynä myönteisen palautteen, mutta nähtäväksi jää, järjestetäänkö sitä tänä vuonna.

Jyväskylää messupaikkakuntana Mika Nilsson pitää mielenkiintoisena; fasiliteetti on hyvä, kuten uudet messuhallit sekä keskeinen sijainti.

– Pohjoisemmasta tullaan varmasti helpommin keskelle Suomea, mutta miten liikkuu etelän väki, hän aprikoi.

Hän ei kaipaa Turvallisuusmessuja samaan yhteyteen esimerkiksi kiinteistöturvallisuuden kanssa, se ei hyödytä omassa bisneksessä.

– Messuohjelma ei myöskään saa olla liian tiukka, jotta kiireiset asiakkaat ehtivät kunnolla tutustua myös messuosastoihin. Ohjelmaa pitää toki olla, jotta tapahtumaan saadaan asiakkaita tuovaa messuyleisöä.

Teksti ja kuva: Esa Aalto

Sopimuspalokuntien tehtäviä enemmän – lähtövarmuus selvitetty Sopimuspalokunnat lähtivät hälytystehtäviin viime vuonna 62370 kertaa. Tämä on noin 2000 enemmän kuin vuonna 2012.

Tieto perustuu pelastustoimen PRONTO-tietojärjestelmään.

Suomen 22 pelastuslaitoksella on kaikkiaan 709 sopimuspalokuntaa. Näillä palokunnilla on merkittävä asema niin pelastustoimen ensilähtöjen resurssina kuin ammattipalokuntien tukena ja reservinä. Suomessa on 13400 hälytystehtäviin kelpoista sopimuspalokuntalaista. He muodostavat 75 prosenttia käytettävissä olevasta pelastushenkilöstöstä.

Suomen Sopimuspalokuntien­ Liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala kertoo, että sopimuspalokuntien lähtövarmuusselvityksen mukaan Suomessa on 467 val­ mius­palokuntana toimivaa, pelastustoimen ensilähdön muodostavaa sopimuspalokuntaa.

Näistä 94 prosenttia toimii viiden minuutin lähtövalmiudessa.

Kujalan mukaan sopimuspalokunnat huolehtivat keskeisesti erityisesti harvaan asutun Suomen pelastustoimesta.

ja vajaalähdöt eivät kerro sopimuspalokuntatoiminnasta, vaan iso osa kertoo palokuntien epävarmasta hälytysjärjestelmästä, verkottuneesta hälytyksiin lähtöjärjestelmästä, PRONTOn toimivuudesta ja järjestelmään liittyvästä ohjeistuksesta ja käytännön haasteista PRONTO-tietojen kirjaamisessa.

Selvityksen laatija arvioi omana näkemyksenään, että sopimuspalokuntien toiminnasta­ johtuvia nollalähtöjä on alle 1 prosenttia ja vajaalähtöjä alle 30 prosenttia kaikista kiireellisistä tehtävistä.

– Nolla- ja vajaalähtöjä on aina pelastustoimessa ollut. Nyt niiden määrää on ensimmäistä kertaa selvitetty. Nolla- ja vajaalähdöt eivät vaaranna kansalaisten palvelua – sillä ne hallitaan suunnitelmien ja paloasemaverkoston avulla. Silti pelastustoimessa tulee huolehtia, että niiden määrä pysyy mahdollisimman pienenä, Kujala korostaa.

OTK: Talvivaara osoitti yleisjohdon tarpeen Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012 tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon aiheuttaman onnettomuustilanteen hoitamista olisi voinut Onnettomuustutkintakeskuksen (OTK) mielestä tehostaa se, että tilanteessa olisi ollut toimiva yleisjohto.

Kipsisakka-altaan vuodon alettua pelastusviranomainen katsoi, ettei kyseessä ole pelastuslain mukaisesta kiireellisestä pelastustehtävästä, eikä näin ollen ottanut tilanteessa johtovastuuta. Pelastusviranomainen kuitenkin tuki kaivosyhtiötä onnettomuuden hallintaan liittyvissä toimenpiteissä. Pelastusviranomainen joutui myös toimimaan välikätenä virka-apupyyntöjen välittäjänä puolustusvoimille.

Suomessa viranomaisilla on hyvät johtamisjärjestelmät sekä kokemusta vaativien onnettomuus- ja vaaratilanteiden hoitamisesta. Vi-

ranomaisten tulisi reagoida epäselvissä, useiden viranomaisten toimia edellyttävissä, esimerkiksi Nokian vesikriisin tai Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon kaltaisissa, tilanteissa etupainotteisesti varmistaen, että riittävät toimet onnettomuuden hallintaan on käynnistetty, ja toimijoilla on edellytykset selviytyä tilanteen hoitamisesta.

Sisäministeriön tulisi­ OTK:n mielestä yhdessä muiden ministeriöiden kanssa, tarvittaessa lainsäädännöllä huolehtia siitä, että kaikenlaisten vakavien vaara- ja onnettomuustilanteiden yleisjohtajuus ja toimivaltasuhteet ovat selvät ja toimivat. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, kokonaistilannekuvan ylläpito ja viestintä.

Nolla- ja vajaalähdöt SSPL:n tekemä sopimuspalokuntien lähtövarmuusselvitys osoitti PRONTO-tietojärjestelmän perusteella, että nollalähtöjä on ollut vuosina 2009–13 kiireellisistä tehtävistä 2,1–2,6 prosenttia.

Vuosina 2011–13 on vajaalähtöjä ollut 42,9–48,0 prosenttia.

Lähtövarmuutta tarkasteltiin nolla- ja vajaalähtöjen näkökulmasta. Nollalähtö tarkoittaa sitä, että palokunta ei lähde hälytettäessä ollenkaan liikkeelle. Vajaalähtö tarkoittaa sitä, että palokunta lähtee liikkeelle sovitun tai tavoiteajan ylittäen ja mahdollisesti sovitun tai tavoitevahvuuden alittavalla henkilömäärällä.

Selvityksen tekijä Isto Kujala korostaa, että selvitys on tehty pääosin pelastustoimen PRONTO-tietojärjestelmästä saatavan tiedon perusteella. Kaikki nolla-

MEKAANINEN ÖLJYNTORJUNTA

Mekaaniset puomit ja pintakerääjät A-puomit 450/750 kompaktissa säkissä Troiltankit eri kokoja (1000–11000 l) Viemärinsulkumatot ja rajoituspadot Polymeeriteknologia ja laitteistot

TELKO-IMEYTYSAINEET

Mobiili Kit -öljyntorjuntaa (eri kokoja) Imeytyspuomit (useita kokoja) PIG® Blu -sarja uusin ja imutehoisin Sorbix-rouheet (Unv kaikille nesteille) Valuma-altaat (useita kokoja) Maahantuoja: Telko Oy, Ympäristötuotteet Lintulahdenkuja 10, PL 80, 00501 HELSINKI Puh. (09) 5211, Fax (09) 521 2728 www.telko.com/portal/fi/kemikaalit/ymparistotuotteet

1/2014

53

Viime vuoden voittaja tavoittelee taas Jehu-maljaa Teksti ja kuvat: Anton Jäkälä

Tirilän VPK aloitti kilpailemisen Jehumaljassa 1998, joten tänä vuonna Nivalassa palokunta on mukana 17. kertaa. Vuonna 2008 VPK oli mukana järjestämässä kyseistä kisaa.

V

uonna 2002 VPK voitti kalustokilpailun. Ennen tätä kisaa he eivät olleet lukeneet mitään materiaalia.

– Vuoden 2003 kilpailuun alettiin valmistautua paremmin lukemalla materiaalia harjoittelun lisäksi, palokunnan päällikkö Ville Hirvonen kertoo.

– Se kisa ei sujunut niin kuin oli ajateltu. Tieto-osio meni hyvin, mutta kalustotehtävät eivät.

Ensimmäisen palokuntien Suomen mestaruutensa Tirilän VPK voitti vuonna 2004.

VPK on voittanut kilpailun aikaisemmin vuosina 2006, 2011 ja 2013.

Hirvosen mukaan kisoihin saadaan aina porukka kasaan helposti. Esimerkkinä tähän voinee todeta, että ilmoitus kisaan osallistuisesta laitettiin VPK:n omalle keskustelufoorumille – jo 15 minuutin kuluttua oli joukkue kasassa.

Tärkeintä on että joukkueella on hyvä yhteishenki ja hauskaa.

Harjoitukset VPK aloittaa helmi–maaliskussa, mutta tammikuussa joukkue kokoontui ja jaettiin tehtävät sekä materiaali. Harjoittelu painottuu pääasiassa teoriaan ja itseopiskeluun. Ennen kisaa tehdään muutamia käytännön rataharjoituksia. Teoriaa pyritään pitämään kerran tai pari kuussa.

– Tänä vuonna harjoitellaan ainakin kisamateriaalissa mukana olevaa hevosen pelastamista ja käsittelyä, kommentoi Ville.

Materiaalia oli jopa 1431 sivua, mukaan lukien oppaat ja kaikki muut tulosteet. Jouk-

Kisajoukkue 2014 Joukkueenjohtaja Ville Hirvonen 34 v. palokunnanpäällikkö, palokunnasa 24 vuotta, 16. kisa.

Konemies Jukka Sillanpää 30 v., ryhmänjoht. ja kalustonhoitaja, palokunnassa 20 vuotta, 7. kisa.

Ykkönen Kalle Lantta 23 v., ryhmänjohtaja, palokunnassa 15 vuotta, 5. kisa.

Kakkonen Olli Hirvonen 32 v., varapäällikkö ja pj, palokunnassa 23 vuotta, 15. kisa.

Kolmonen Terhi Sillanpää 26 v., nuorempi samm.mies ja nuoriso-osaston johtaja, palokunnassa 12 vuotta, 2. kisa.

Nelonen Hanna Tirronen 30 v., ryhmänjohtaja, palokunnassa 20 v., 11. kisa.

kueen mukaan kirjallista materiaalia voisi vähentää. Uusille palokunnille, jotka osallistuvat ensimmäistä kertaa, saattaa olla haastavaa lukea sellainen määrä materiaalia. Kokeneillehan se on käynyt jo tutuksi, mutta onhan siinäkin aina omat haasteensa.

Kisajoukkue kannustaa kaikkia palokuntia osallistumaan kisoihin joita järjestetään. Siinä saa kasvatettua yhteishenkeä ja kisoissa on mahdollisuus myös tutustua uusiin tuttaviin ja tavata vpk laisia ympäri Suomea.

Tirilän VPK toteaa, että tähänastiset kisat ovat olleet pääasiassa hyvin järjestettyjä ja niihin on aina mukava osallistua.

Tirilän VPK Perustettu 1929 Kalustoon kuuluu sammutusauto REK131, säiliöauto REK 133 ja miehistönkuljetusautot REK137 ja REK1372, joista 1372 on sijoitettu kaupungin toiselle puolelle Skinnarilaan.

Vuodessa yli sata hälytystä, joista puolet rakennuspaloja.

Vaste 10 minuuttia 1+3 ja 15 minuuttia 0+1 Hälytysosastolaisia 35 henkilöä ja nuorisoosastolaisia n.10. Lisäksi tuki ja naisosastoissa on molemmissa noin 20 jäsentä.

– Kilpailua voisi kehittää rajoittamalla lähdemateriaalin määrää niin, että siihen kuuluisi vain kilpailun teeman mukaista aineistoa; mahdollisen muutaman perusteoksen, kuten palofysiikan lisäksi. Vaihtoehtoisesti voisi erikseen määritellä mihin kilpailuosioon mikäkin materiaali liittyy, jotta asioita voisi opiskella oikealla tavalla. Näin asiat voisi omaksua helpommin ja oppia aina jotain uutta, tiriläläiset sanovat.

Kevään numeroissa seuraamme Tirilän VPK:n valmistautumista Jehu-kisaan.

54

1/2014

Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Pelastustoiminnan johtaminen murroksessa Pelastustoiminnan johtaja vastaanottaa tehtävän, kyselee lisätietoja, muodostaa tilannekuvaa, jakaa tehtäviä, tiedottaa, vastaa työturvallisuudesta… – siis johtaa pelastustoimintaa ja tekee tämän kaiken ajaessaan itse hälytysajoa. Kutsutaan häntä tässä tuttavallisemmin vaikkapa Pee Kolmeksi. Tarvittaessa Pee Kolmen pitää laatia vaaratiedote molemmilla kotimaisilla kielillä ja jos ei toinen kotimainen ole hyvin hallussa, niin hätäkeskuksen kautta saa käännösapua, tosin käännös pitää osata vielä tarkastaa. Tätä kokonaisuutta ajatellessa tuntuu, että Pee Kolmen kaltaisilta henkilöiltä eli pelastustoiminnan johtajilta odotetaan yksittäisenä ihmisenä lähes yli-inhimillisiä kykyjä. Tarkastellessa pelastustoiminnan johtamisen kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana, voidaan havaita, että päivystysalueet ovat laajentuneet merkittävästi. Valtakunnassamme on jopa alueita, joissa yksi päällystöviranhaltija päivystää yksin koko maakunnan alueella. Kauas olemme tulleet lyhyessä ajassa siitä ajasta, jolloin kussakin kunnassa oli oma päällystöviranhaltijansa, joka johti pelastustoimintaa alueellaan. Milloin alue ja tehtävät tulevat niin laajoiksi, ettei yksi ihminen voi enää niitä hallita? Milloin tulee raja vastaan?

Perusteena pelastustoiminnan johtamisalueiden laajentumiselle on kuntatalous. Kaikkien pitää säästää, mutta alueiden laajentumiselle on annettu perusteita myös siitä, että suurin osa pelastustoimen tehtävistä ovat sen laajuisia, että niistä selviää pelastusryhmän eli johtajan ja 3-7 henkilön ja ajoneuvon sekä kaluston voimin. Näin ollen Pee Kolmea tarvitaan harvoin. Kuitenkin pelastustoimen onnettomuus- ja resurssitilasto Pronton mukaan valtakunnassamme tapahtui vuonna 2013 yli 2900 hälytystehtävää, jotka vaativat pelastusjoukkueen tai -komppanian kokoisen organisaation. Pelastusyhtymän vaativia hälytystehtäviäkin tapahtui viime vuonna yli kymmenen kappaletta. Tyypillisesti suuret rakennuspalot ovat hälytystehtäviä, joiden hoitamiseen tarvitaan suurikokoisimpia pelastusorganisaatioita. Näiden lukujen perusteella on sanottava, että Pee Kolmea ja kollegoita todella tarvitaan. Juuri näissä dynaamisissa onnettomuustyypeissä, mitä ovat esimerkiksi tyypillisesti rakennuspalot.

Niissä pelastustoiminnan johtamisen arvo korostuu. Tilannepaikan johtajan, joka yleensä on pelastusyksikön esimies, tulisi myös saada keskittyä siihen omaan alkuperäiseen tehtäväänsä eli pelastusyksikön johtamiseen. Toki tätä tilastoihin perustuvaa arviotani voi arvostella tilastotietojen vääristymisellä tai väärillä tiedoilla, mutta en usko, että Prontoon kirjoitetaan virkavastuulla mitä tahansa.

Nykyinen trendi pelastustoiminnan johtamiseen osoitetuissa resursseissa ajaa entistä enemmän kohti etäjohtamista. Tilannepaikan johtajan kyvyt johtaa tilannetta paikan päällä ja välittää tilannekuvaa eteenpäin korostuvat. Pelastustoiminnan johtajan ja tilannepaikan johtajan välien tulee perustua keskinäiseen luottamukseen ja tilannepaikan johtajan tulee osata asettautua pelastustoiminnan johtajan asemaan niin, että hän tietää, mitkä ovat ne olennaiset asiat, jotka hänen tulee välittää eteenpäin pelastustoiminnan johtajalle päätöksenteon tueksi. Työvälineiden tulee olla myös sellaiset, että tällaisen tilannekuvan välittäminen on mahdollista. On muistettava, että yksittäisen ihmisen kapasiteetti kokoluokaltaan suuren hälytystehtävän hoitamiseen on rajalliset. Herääkin kysymys, onko tilannepaikan johtajille annettu riittävät koulutukselliset eväät hoitaa tehtäväänsä? Tarvitseeko palopäällystön koulutusohjelmaan ja täydennyskoulutustarjontaan lisätä kohta etäjohtamisen opintokokonai-

suus? Maakunnan laajuiset päivystysalueet tulevat ajamaan painopistettä entistä enemmän miehistön ja alipäällystön johtamisvalmiuksien kouluttamiseen – onko painetta tehdä yksikönjohtajan ja alipäällystön (ryhmänjohtajan) koulutuksista entistä pidempiä? Kuinka päällekkäisten joukkuetasoisten tehtävien organisointi hoidetaan etäjohtamismallissa?

Kun Pee Kolme on entistä enemmän etäjohtaja, korostaa se erityisesti seuraavia asioita: pelastusorganisaatiossa pelastustoiminnan johtajan alaisuudessa toimivien henkilöiden kykyjä ja osaamista, pelastustoiminnan johtajan ja hänen alaisuudessa olevan organisaation välistä luottamuksellista suhdetta ja harjoittelun tärkeyttä. Kuitenkin nykyisillä työvuorojärjestelyillä Pee Kolmen ja hänen kollegoiden työvuorot alkavat muistuttaa entistä enemmän partiointia, kun pitkien välimatkojen takaa siirrytään hälytystehtävältä toiselle eikä aikaa ole tutustua henkilöstöön, kalustoon tai paloasemiin. Lisäksi pitkillä hälytysajomatkoilla aiheutetaan riskiä muulle liikenteelle.

Monissa pelastuslaitoksissa pelastustoiminnan johtajilla on sentään nykyään omat kuljettajansa, jotta pelastustoiminnan johtaja voi keskittyä johtamistoimintaan. Useat haastattelemani ”P3-kuskit” kuitenkin ovat kertoneet, että heidän tehtävänsä on vain kuljettaa eikä heitä hyödynnetä johtamistoiminnassa juuri ollenkaan eikä heitä ole perehdytetty tehtäväänsä. Jos siis säästöjä etsitään, niin miksi tällainen resurssi jätetään hyödyntämättä? Etäjohtamisen myötä Pee Kolmesta tulee entistä kasvottomampi alaisilleen eikä luottamuksellisen suhteen rakentumisesta voida puhuakaan. Harjoittelemalla etukäteen voitaisiin pelastuslaitoksissa hioa toimintamalleja, mutta jopa lakisääteisten suuronnettomuusharjoituksien järjestäminen tuntuu olevan haasteellista ja resursseihin vedoten suuronnettomuusharjoitukset vedetään sieltä, mistä aita on matalin. Säännöllisiä johtamisharjoitteita järjestetään vain harvoissa pelastuslaitoksissa.

Pelastustoiminnan johtamisessa on tapahtunut siinä määrin muutoksia, että olisi syytä katsoa, vastaavatko esimerkiksi toimintamallit, työvälineet ja koulutus enemmän etäjohtamiseen painottuvaa pelastustoiminnan johtamista. Etäjohtamisen malli asettaa yksittäisille ihmisille siinä määrin paineita johtamistoiminnan ja kokonaisuuden hallitsemisen kanssa, etten voi muuta kuin ihailla ja nostaa hattua Pee Kolmelle ja kollegoille ja toivoa, että pelastuslaitoksissa ymmärretään antaa pelastustoiminnan johtamiselle sen ansaitsema arvo ja osoittaa siihen riittävät resurssit. Maakunta on kenelle tahansa liian iso pala kakkua.

Pelastuslaki 34 § ”Pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Pelastustoimintaa voi kuitenkin tilapäisesti johtaa muu pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan kuuluva siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen. Pelastustoiminnan johtaja toimii virkavastuun alaisena.” Edellä mainitun lisäksi pelastustoiminnan johtaja toimii yleisjohtajana, kun pelastustoimintaan osallistuu muita viranomaisia.

Toimintavalmiuden suunnitteluohje Pelastusviranomaiselle on toimitettava tieto kaikista tehtävistä ja pelastusviranomaisen on oltava yhteydessä tilannepaikalle hälytettyyn lähimpään yksikköön ja määrättävä pelastustoiminnan johtajan alaisuuteen yksikön jäsenistä tilannepaikan johtaja, jos sitä ei ole ennalta määrätty. Tilannepaikan johtaja johtaa toimintaa onnettomuuskohteessa pelastustoiminnan johtajana toimivan pelastusviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

1/2014

55

ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Kaatunut vetyrekka Haag (Saksa). Palokuntalainen soitti kotoaan kello 16.10 ja kertoi, että kaasupulloja kuljettava rekka oli kaatunut. Ohittava henkilöauto oli alkanut heittelehtiä ja törmännyt rekan etuakseliin. Ohjauskyvytön rekka suistui tieltä ja kaatui. Onnettomuuteen hälytettiin kahdeksan palokuntaa.

Tilanne onnettomuuspaikalla oli epäselvä.

Kaasupulloja oli tiellä ja pientareella. Jotkut pullot paloivat ja purkautuva kaasu vihelsi. Pelastustoiminnan johtaja Thomas Göschl määräsi onnettomuuspaikan eristettäväksi 150 metrin säteellä. Eristettävällä alueella sijaitsevat kolme asuinrakennusta tyhjennettiin. Henkilöauton kuljettaja ja matkustajat olivat saaneet lieviä vammoja ja heidät kuljetettiin sairaalaan.

Kuorma-auton kuljettaja oli selviytynyt kolarista ilman näkyviä vammoja ja kertoi, että lastina oli kymmenen pullopakettia, joissa kussakin oli 41 vetypulloa. Pullopaketit olivat matkalla täytettäviksi, mutta niissä oli jäljellä kaasua.

Vesitykkiselvitys tehtiin asuinalueen kahdesta palopostista. Rekan kuormaa jäähdytettiin vesivalelulla. Kello 16.30 lämpökameralla mitattiin pullojen pintalämpötilaksi 150°C. Poliisi sulki tien liikenteeltä. Rekan polttoai-nesäiliön vuoto tukittiin. Dieselöljyä oli jo vuotanut 200 litraa.

Kello 17.40 kaasuyhtiön ja lähimmän tehdaspalokunnan asiantuntijat saapuivat pai-

kalle. Heidän ohjeittensa mukaan jäähdytetyt pullot tyhjennettiin yksi kerrallaan. Koska pullopakettien sulkuventtiilit olivat vahingoittuneet, kaikki 410 pulloventtiiliä oli irrotettava. Syttymisvaaraa mitattiin jatkuvasti. Lisäksi selvitettiin vesiverho. Noin kello 20 kaikki pullot olivat tyhjiä.

Kuorman purkaminen oli ongelmallista, koska pullopaketit olivat vääntyneet joko kolarin tai vetyliekkien vaikutuksesta. Pullot oli

Teksti Philipp Buresch, Thomas Göschl ja Michael Klöpper. Feuerwehr-Magazin 2/2013

Sietämätön haju

Eläinpelastusyksikkö Villebon-sur-Yvette (Ranska). ”Haaveilin työstä eläintarhassa, mutta minusta tuli palomies.

Kun huomasin, kuinka vaikeaa eläinten pelastaminen on, ehdotin Essonnen pelastuslaitokselle eläinpelastusyksikön perustamista. Aloitimme vuonna 1989 ja tällä hetkellä yksikköön kuuluu 36 jäsentä, joista kolme palokuntalaista on eläinlääkäreitä. Heidän erikoisalansa ovat hevoset, lemmikkieläimet ja villieläimet. Lisäksi meille on ulkopuolisia avustajia, kuten karjanhoitajia ja eläintenkesyttäjiä.

Vuonna 2000 perustin ratsutallin, jonka yhdeksällä hevosella voimme harjoitella suurten eläinten pelastamista. Ratsu- ja ravihevosten omistajat ovat luovuttaneet ne meille eläke-

kannettava yksitellen metallihäkkeihin, jotka toinen rekka oli tuonut. Koska jokainen pullo painoi 50 kg, työ oli raskasta ja kesti nelisen tuntia. Tämän jälkeen hinausauto veti rekan pyörilleen. Pullopakettien alumiinia oli sulanut ja se oli kuorittava asfaltilta. Tie avattiin liikenteelle kello 2. Pelastustoimintaan osallistui 205 palokuntalaista ja sammutusvettä käytettiin noin 140 m3.

päiviään viettämään. Käytämme ratsuja myös kateissa olevien ihmisten etsinnässä", kertoo everstiluutnantti Pascal Gouery [Ranskan palokunta-arvot vastaavat sotilasarvoja, suomentajan huomautus]. Viime vuosina matelijat ja lintuhämähäkit ovat yleistyneet lemmikkieläiminä ja palokunnat hälytetään yhä useammin pyydystämään karanneita lemmikkejä.

"Vuonna 2000 perustimme terraarion, jossa palomiehet, poliisit ja riistanvalvojat voivat harjoitella matelijoiden käsittelyä. Meillä on kolmisenkymmentä käärmettä boasta kalkkarokäärmeeseen, mutta myös lintuhämähäkkejä ja jopa kaimaani”, Gouery kertoo.

Sapeurs-Pompiers de France, 2/2013

Rouen (Ranska). Voimakas kaasun haju aiheutti levottomuutta ja pelkoa laajalla, Normandiasta Pariisiin ulottuvalla alueella ja vieläpä Etelä-Englannissa. Tuhannet ihmiset soittivat yleiseen hätänumeroon valittaen sietämättömästä hajusta, päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Viranomaisten mukaan tämä haju oli peräisin Rouenissa sijaitsevan kemian tehtaan metyylimerkaptaanisäiliöstä, jossa oli tapahtunut odottamaton kemiallinen reaktio. Metyylimerkaptaania eli metaanitiolia käytetään maakaasun hajustamiseen, jotta kaasuvuodot havaittaisiin ja kaasuonnettomuudet estettäisiin.

Sapeurs-Pompiers de France, 2/2013

56

1/2014

Pelastustasolle asetettavat vaatimukset ”Pelastustasot ovat korvaamattomia erityisesti, kun kuljettaja on irrotettava kuorma-auton ohjaamosta”, kertoo Ludwigshavenin palopäällikkö Frank Bohm, joka jo vuosien ajan on perehtynyt raskaiden ajoneuvojen onnettomuuksiin ja järjestänyt lukuisia pelastusharjoituksia.

Standardin DIN 14830 mukaan pelastustason mittojen tulee olla noin 1,7 m x 0,8 m ja tason korkeudeksi on voitava säätää enintään 3 m. Tason pitkällä sivulla tulee olla taitettava, työnnettävä tai irrotettava kaide. Pelastustason jalkoja on voitava säätää vähintään 0,2 m. Pelastustason tulee kestää 4 kN:n (400 kg:n) kuorma.

Tärkeä pelastustason ominaisuus on, että kaksi pelastajaa pystyy nopeasti pystyttämään sen. Tätä edesauttavat yksinkertainen pystytys ja korkeuden säätö ilman työkaluja.

Painon rajoittamiseksi nykyiset tuotteet on valmistettu joko alumiinista tai lujitemuovista. Yksinkertaistakin pystytystä on harjoiteltava säännöllisesti.

Pelastustason mitat kokoon taitettuna vaikuttavat sen sijoituspaikkaan paloautossa.

Vähän tilaa vievä voidaan sijoittaa korin alaosaan ja vetää sieltä maahan. Enemmän tilaa vievä joudutaan ehkä sijoittamaan katolle, mistä sen alas ottamiseen tarvitaan useita pelastajia. Eräs ratkaisu on kärry, jolle pelastustaso on sijoitettu. Kärry voidaan sijoittaa auton takapäähän, mistä yksi mies pystyy vetämään sen onnettomuuspaikalle. Jos pelastustaso koostuu irrotettavista osista, ne

Harjoitus yhdessä asukkaiden kanssa Hoorn (Hollanti). Palokunta järjesti Hoornin kunnan avoimien ovien päivän yhteydessä asuntopalon sammutusharjoituksen, johon 140 naapuria kutsuttiin. Päivän tavoitteena on tutustuttaa kuntalaiset paikallisiin yrityksiin ja kunnallisiin laitoksiin. ”Alkuvuodessa kunnassa oli asuntopalo. Ajatuksena oli näyttää, kuinka palokunta toimii tällaisessa palossa, ja näin lisätä kuntalaisten turvallisuustietoutta. Paikallinen asuntosäätiö osoitti käyttöömme tyhjän rivitaloasunnon”, Fabian Willemze kertoo.

Nelisenkymmentä naapuria noudatti kutsua ja heidät ohjattiin telttaan, jossa he saattoivat kuvaruuduilta seurata palokunnan toimintaa. ”Videokamerat oli sijoitettu eri puolille huoneistoa ja paloesimies kertoi, miten palokunta toimii, mitä se pystyy ja ei pysty tekemään. Koska palokunta tuli harjoitukseen hälytysajona, uteliaita saapui koko ajan paikalle.

Todellisessa palossa he olisivat haitanneet palokunnan toimintaa ja altistuneet savulle. Nyt heidätkin ohjattiin telttaan. Halukkaat saivat myös mennä harjoitussavun täyttämään asuntoon”, Willemze sanoo.

Brand en Brandweer 1/2013

on pakattava samaan laatikkoon. Eräitä pelastustasomalleja voidaan käyttää vain tietyn mallisten jatko- tai monikäyttötikkaiden kanssa. Tämä estää tikkaiden samanaikaisen käytön ja yleensä pidentää pelastustason pystytysaikaa.

Kuorma-auto-, bussi- ja junaonnettomuuksien lisäksi pelastustasoa voidaan käyttää myös muunlaisissa liikenneonnettomuuksissa. Esimerkiksi, kun kuljettaja on puristuksessa oikealle kyljelleen kaatuneessa henkilöautossa ja pelastajien on työskenneltävä ylhäältä käsin. Pelastustasoa voidaan käyttää rakennuspalossa, jos se on sammutettava maanpinnan yläpuolelta käsin. Siitä voidaan tehdä tilapäissilta ojan tai suojakaiteen yli tai junanvaunun ovelle.

Säädettävien jalkojen avulla pelastustaso pysyy tukevasti epätasaisella alustalla. Pelastustason korkeus riippuu tilanteesta. ”Kuljettajan pelastamista varten on usein kuorma-auton etuovi irrotettava tai avattava.

Lisäksi toisinaan on avattava aukkoja korikehikon alaosaan tai A-pylvään luo. Pelastustason on tällöin oltava korikehikon alapuolella. Toisinaan on poistettava ohjaamon portaat, jotta pelastustaso saadaan tarpeeksi lähelle”, Bohm neuvoo.

Toisaalta liian lähelle sijoitettu pelastustaso voi vaikeuttaa pelastustyökalujen käyttöä ja irrotettujen osien käsittelyä. Kaide estää onnettomuusuhrin pelastamisen ja sen on oltava helposti taitettava tai irrotettava.

Sammutimme sen itse Vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen tuli paloilmoitus rivitalohuoneistosta. Hälytyspäivystäjän näytön kuvassa näkyi vain valkoista seinää. Kuva kuitenkin tummeni ja päivystäjä päätteli sen johtuvan savusta. Hän soitti asiakkaalle, mutta tämä vastasi, että tilanne on hallinnassa. Asukas oli yhdessä naapurin kanssa yrittänyt sammuttaa paloa sammuttimella ja puutarhaletkun vedellä.

Kun palo syttyi uudelleen, asukas soitti yleiseen hätänumeroon.

Kun palokunta saapui, koko huoneisto paloi ja sakea savu ympäröi rakennusta. Alustavien tietojen mukaan kaksi asukasta oli kateissa. Tieto osoittautui onneksi paikkansa pitämättömäksi. Sen sijaan asunnossa olleet kaksi koiraa kuolivat. Asuinkerrosten ja ullakon palo-osastoinnin ansiosta naapurihuoneistoille ei koitunut vahinkoa.

Palon syytä ei pystytty varmasti osoittamaan. Tiettävästi olohuoneessa oli sohvan luona palava kynttilä, jonka koira olisi voinut kaataa. Keittiön kamera oli jääkaapin päällä kiinnikkeestään irrotettuna ja kuvasi viereistä seinää.

Tjugofyra7, 14/2012

Feuerwehr-Magazin 12/2012

Tulva golfkentällä Mjölby (Ruotsi). Heinäkuussa 2007 satoi paljon ja palokunta oli torjumassa tulvaa. Pelastustoiminnan johtaja katsoi, että puron vesi oli vaarassa nousta pientaloalueelle ja päätti tukkia tierummun soralla. Tämän seurauksena viereinen golfkenttä jäi veden alle: kentän kahden hehtaarin lammikot laajenivat 22 hehtaarin suuruisiksi. Lammikoihin oli istutettu karppeja pitämään vesikasvit kurissa. Tul-

van tuomat hauet söivät karpit. Haukien poistaminen lammikoista ei onnistunut. Golfyrittäjät vaativat kunnalta neljän miljoonan kruunun (450 000 euron) vahingonkorvausta. Kunta kieltäytyi maksamasta. Oikeus katsoi, että pelastuslaitos oli toiminut oikein, mutta kunta oli silti korvausvelvollinen 2,5 miljoonan kruunun (275 000 euron) kustannuksista.

Tjugofyra24, 16/2012

Siat kiinni!

Weiden (Saksa). 60 sian lauma oli päässyt maissipeltoon. Viranomainen ympäröi neljän hehtaarin pellon työmaa-aidalla ja pyysi palokunnalta virka-apua. Seuraavana päivänä samanaikaisesti, kun satoa korjattiin, kymmenen palokuntalaista muodosti ketjun. Tarkoituksena oli ajaa siat aitaukseen. Ne kuitenkin pakenivat miesten välistä ja aidan raoista. Mikään ei

pidättänyt pieniä porsaita. Sitten apuun hälytettiin viisi muuta palokuntaa. Siat piiritettiin ja kannettiin autoihin yksitellen. Porsaiden tapauksessa tämä ei tuottanut ongelmia, mutta täysikasvuiset siat yrittivät purra. Vasta tuntien kuluttua ne olivat rauhoittuneet niin, että ne saatiin autoihin.

Feuerwehr-Magazin 11/2012

1/2014

57

Mikael Konttinen villitsi yleisön 17. Tulimeren ennätysristeilyllä.

Tulimerellä viihdytään 17. palokuntaristeily koukutti varttuneemmatkin

Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Saku Rouvali ja Kimmo Kaisto

Viime vuonna Tulimeri-risteilyllä tehtiin ennätys matkustajamäärässä, 1777 palokuntalaista. Tänä vuonna ennätys rikottiin jälleen, vahvuus palokuntalaisissa oli 1993. Varttuneempaa väkeä oli enemmän kuin nuorisoa.

T

ulimeri-risteily onkin Suomen suurin joka vuosi järjestettävä tapahtuma. Eikä ole mikään ihme, että Tulimeri vetää porukkaa – siellä on aina hyvä ja letkeä meininki.

Perinteitä kunnioittaen Tulimeriperinteessä tapahtui tänä vuonna suuri muutos. Tuttu risteilyalus Silja Europa vaihtui Baltic Princessiin. Laivan vaihto ei kuitenkaan vähentänyt risteilijöiden määrää, matkustajia oli yli kaksisataa enemmän kuin edellisenä vuonna. Tanssiryhmä Tigers toivotti kaikki palokuntalaiset tervetulleeksi laivaan, ja monella olikin hymy herkässä, kun pääsi poseeraamaan Tigers-tyttöjen kanssa.

Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton järjestöpäällikkö Anssi Lamminen on erittäin iloinen siitä, että palokuntalaiset ovat lähteneet 58

1/2014

Tulimerelle Lapista asti.

– Positiivista palautetta on tullut runsain mitoin. Yli sata palautelappua on tullut ja suurin osa vastaajista on ollut tyytyväisiä. Saunaosasto sai hieman moitetta, se kun sijaitsi autokannen alapuolella. Silja Europalla sauna taas oli ylhäällä. Aina pitää yrittää uudistaa ja kehittää toimintaa, Lamminen sanoo.

Monenlaista ohjelmaa Ohjelmatarjonnasta vastasi Tigersin lisäksi trubaduuri Owen Stewens, Unelmavävyt, Mikael Konttinen, Jukebox sekä Burleski-ryhmä. Ohjelmaa oli siis moneen makuun, ja tietenkin laivalla oli vielä karaokea. Kaiuttimista kaikuikin monenlaista tulkintaa tutuista kappaleista niin rajummasta rokista kuin hempeistä rakkauslauluista. Palokuntalaisten SM-karaoken voitti tänä vuonna Riikka Purra Kuurolan VPK:sta.

Myös seminaarit kiinnostivat Tulimeri-seminaarin ohjelmassa oli VIKSU 2014 -leirin paneelikeskustelu, XXVII Yleinen palokuntalaiskokous 2014 sekä paloesimies Juha Höökin esitelmä ”Läheltä piti, työturvallisuuspoikkeamat pelastustyössä.”

Seminaareihin osallistuikin pari sataa palokuntalaista.

– Lauantaipäivän ohjelma on aina hieman haasteellinen, sillä useammassa portaassa järjestetyt ruokailut tuovat omat haasteensa. Pyrimme kuitenkin aina keskustelemaan päivänpolttavista aiheista ja tuomaan erilaisia vaihtoehtoja esiin, Anssi Lamminen kertoo ja jatkaa.

– Musiikkitarjonta pyrittiin tänä vuonna järjestämään periaatteella ”jokaiselle jotakin”, – Kun on poppia, rokkia ja tanssimusiikkia sopivassa suhteessa, niin tanssilattialla on jatkuvasti väkeä. Tänä vuonna ikäryhmät jaoittuivat siten että 36–55-vuotiaita oli 713 henkeä ja 26–35-vuotiaita 600 henkeä. Varttuneempaa väkeä oli siis enemmän kuin nuorisoa. Olihan mukana peräti 12 yli 70-vuotiastakin, joten mistään nuorten kotkotuksesta tässä risteilyssä ei ole kyse, Lamminen naurahtaa.

Ilkka Heinonen, Uudenmaan Pelastusliitto, 7. kerta Tulimerellä

– Osallistuin jälleen järjestävänä osapuolena Tulimerelle ja mielestäni risteily on hyvin onnistunut. Baltic Pricessin pohjaratkaisu on parempi kuin Europan.

Täällä on enemmän aktiviteetteja eikä yökerhon tiskillekään tarvinnut pahemmin jonottaa, se kun oli kahdessa kerroksessa. VIKSU 2014 -leiriesittely oli todella hyvä. Osallistuin tietenkin seminaareihin ja kuuntelin päivänpolttavia aiheita. Mielestäni Juha Höökin esitelmä työturvallisuudesta oli erittäin mainio. VIKSU 2014 -leirille aion osallistua ainakin vierailupäivänä. Kirjurinluoto onkin oiva paikka järjestää palokuntaleiri – keskellä kaikkea, mutta silti omassa rauhassa. Kirjurinluotoon on kaikkien helppo tulla.

Jari ”Rölli” Heinonen, Turun VPK 7. kerta Tulimerellä – Tulimeri on yksi vuoden kohokohdista ja leiri on toinen. Laiva on mielestäni sekava, Europa olisi ollut parempi laiva järjestää tällainen tapahtuma. En käynyt kuuntelemassa seminaareja lainkaan, tapasin tuttuja sen aikana. Tuttuja olikin täällä todella paljon ja niitä tuli myös lisää. Toivonkin, että palokuntaharrastus saa lisää kiinnostuneita ja ihmisiä liittymään palokuntaan. Palokuntaharrastus on paras harrastus! VIKSU 2014 -palokuntaleirille aion myös osallistua, olen ollut monella leirillä mukana.

Jannice Ratus, Turun VPK 2. kerta Tulimerellä – Kokemus on hieno, tänne oli

kiva tulla. Baltic Princess oli laivana ihan hieno ja puitteet kunnossa. Mielestäni Tulimeri Viking Cracella voisi olla myös kiva kokemus. Osallistuin seminaareihin ja siellä olikin mielenkiintoisia asioita. Tuttuja näin paljon ja tutustuin uusiin ihmisiin. Toivoisinkin että palokuntaharrastus tulisi paremmin esille ja saisi kaikki mukaan. VIKSU 2014 -leirille aion osallistua, mikäli työt sen vain sallivat.

Jukka Salonen, Pakinkylän VPK 7. kerta Tulimerellä

Palokuntien SM 2014 Suomen Palopäällystöliitto kutsuu palokuntien kilpailuyksiköt Suomenmestaruuskilpailuun Nivalaan lauantaina 17.5.2014.

Kilpailun järjestää Jokilaaksojen pelastuslaitos.

Kilpailussa noudatetaan 1.1.2011 voimaan tulleita sääntöjä.

Kilpailussa on mukana myös veteraanisarja.

Kilpailun teema on pelastustoiminta maa- ja metsätaloudessa Kilpailujoukkueiden on ilmoittauduttava kirjallisesti viim. 17.4.2014 Palopäällystöliittoon sähköpostitse henriikka.majoniemi@sppl.fi.

Ilmoittautumisesta tulee käydä ilmi: - kilpailuyksikön nimi - yhteyshenkilön nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköposti - laskutusosoite.

Ilmoittautumisista tulee varmistus sähköpostilla.

Tarkemmat tiedot: www.palokuntiensmkilpailut.fi Osallistumismaksu on 200 €/joukkue ja se laskutetaan osallistumisvahvistuksen yhteydessä.

Nivalassa 17.1.2014 Järjestelytoimikunta

Palokuntien SM 2008 Suomen Palopäällystöliitto kutsuu palokuntien kilpailujoukkueet Suomenmestaruuskilpailuun Lappeenrantaan lauantaina 24.5.2008.

Kilpailun järjestää Etelä-Karjalan pelastuslaitos. Kilpailussa noudatetaan Palopäällystöliiton vuonna 2007 hyväksymiä sääntöjä. Kilpailussa on mukana myös veteraanisarja.

Teemana on: ”Pelastusyksikön toiminta rakennuspalossa”

– Laiva oli minulle pettymys.

Saunan sijainti autokannen alapuolella oli huono eikä kuntokaan ollut hääppöinen. Toivoisinkin että Silja Europa olisi ensi vuonna taas käytettävissä, voisimmehan lähteä välillä Helsingistä risteilemään. Näin laivalla paljon tuttuja ja tuli uusiakin ystäviä. Ohjelma oli erittäin korkeatasoista, siitä suuret kiitokset!

Näin täällä myös vanhoja kurssilaisiani, joille olen pitänyt erilaisia kursseja. Niistä saikin suoran, mutta kehittävän palautteen täällä. VIKSU 2014 -leirille aion osallistua, mikäli työkiireeni sen vain mahdollistavat.

Kilpailujoukkueiden on ilmoittauduttava kirjallisesti viimeistään 18.4.2008 osoitteeseen: Etelä-Karjalan pelastuslaitos, Olli Hirvonen, PL 168, 53101 Lappeenranta tai sähköpostilla olli.hirvonen@ekpelastuslaitos.fi.

Ilmoittautumisesta tulee käydä ilmi: - joukkueen nimi - yhteyshenkilön nimi, osoite, puhelinnumero sekä sähköposti.

Ilmoittautumisista tulee varmistus sähköpostilla.

Tarkemmat tiedot www.ekpelastuslaitos.fi tai olli.hirvonen@ekpelastuslaitos.fi, puh. 020 496 7064 Osallistumismaksu on 185 €/joukkue, ja se laskutetaan osallistumisvahvistuksen mukana.

Lappeenrannassa 19.12.2007 Järjestelytoimikunta

Antti Laine, Kaarinan VPK 3. kerta Tulimerellä

Kiponniemen leirikeskus p. 010 3288 041, 040 7722 844 toimisto auki ma–pe klo 10–15 email: kiponniemi@svk.fi

– Mielestäni Silja Europa oli parempi tällaisen yhteisristeilyn kannalta, siellä oli parempi tavata tuttuja eikä ketään jäänyt ”piiloon”. Mielestäni Baltic Princess ei sovi tällaiseen tapahtumaan.

Laiva itsessään on hieno ja sopii normaaliristeilyyn. Reissu oli mahtava, näin täällä tuttavia ja hyviä ystäviäni palokuntanuorten leireiltä. Heidän kanssaan

nauroimmekin paljon täällä reissun aikana menneitä muistellessa. Tosin tuttuja olisi näkynyt varmasti enemmänkin, mikäli laivan osat eivät olisi näin ”hajallaan”. VIKSU 2014 -palokuntaleirille saatan osallistua, mikäli tilanteet sallivat.

Tulimerellä tavataan vanhoja ja saadaan uusia ystäviä.

1/2014

59

Koulutusta

Koulutustarjontaamme keväällä 2014 Ammatillinen täydennyskoulutus Nro 20034 20037 20027 20033 20032 20034 20644 20579 20567 10578 20153 20283 20022

Kurssi Aika Korkealla työskentelyn kouluttajakurssi 24.-28.3.2014 Tieliikenneonnettomuuksien pelastustekniikan kurssi 2.-3.4.2014 Vaarallisten aineiden peruskurssi 7.-10.4.2014 Hakkuutekniikka ja vauriopuiden käsittely 8.-10.4.2014 Hengityssuojainten huoltajakurssi (Dräger) 8.-10.4.2014 ATV-maastoajoneuvojen (mönkijä) kuljettajakurssi 28.-30.4.2014 Palotarkastus ja valvonta pienkohteissa 7.-11.4.2014 Lastensuojelutarve - tunnista ja toimi oikein 7.-8.4.2014 Kun lapsi syntyy ennen synnytyssalia 16.4.2014 Ensihoidon tilannejohtaminen 22.-24.4.2014 Ensihoito 2014 -opintopäivät ”Tohtorit tulessa” 6.-7.6.2014 Pelastustoiminnan johtamisen täyd.koulutus paloesimiehille 7.-9.4.2014 Vesisukelluskurssi, syksy 11.8.-19.9.2014

Hinta € 610/865 259 408 381 310 366/606 715 200 170 650 280 435 2850

Haku päättyy 28.2.2014 7.3.2014 14.3.2014 14.3.2014 14.3.2014 28.3.2014 14.3.2014 14.3.2014 28.3.2014 28.3.2014 23.5.2014 14.3.2014 17.4.2014

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus.

Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme, kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päättymisen jälkeen vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

Konetikas nopeaan tekniseen pelastamiseen Suomessa piipahti lyhyellä esittelykierroksella saksalaisen Metzin uuden teknologian konetikas L32 XS Scanian kaksiakseliselle alustalle asennettuna. Ratkaisu on yksi vaihtoehto nopeaan tekniseen pelastamiseen.

– Kun auto on pysäköity kohteeseen, kestää vain 75 sekuntia siihen, että kori on jo ylhäällä 32 metrissä, kertoo Lauri Räty Veljekset Kulmalalta.

– Auto tuli Norjasta asiakkaan pyynnöstä. Esittelimme sitä kireän aikataulun vuoksi Uudenmaan alueella. Ratkaisu on erilainen kuin hydraulipuomissa, joita Suomessa yleisesti käytetään.

Pelastustaktiikka on rakennettu nostolavan ympärille, mutta tämä on yksi lisävaihtoehto. Esittelyssä yllätti juuri käyttöönoton 60

1/2014

nopeus ja se, ettei autoa tarvi pedata suoraan.

Rädyn mukaan merkittävä ero hydraulipuomiin on vakautusjärjestelmässä. Konetikkaalla riittää, kun alusta on alle 14 astetta kallellaan, kone hoitaa tasauksen automaattisesti kääntöpöydällä nopeuttaen pelastustöitä. Tukijalkojen alle ei tarvita lisäkorotuksia ja auton voi ajaa kohteeseen myös keula edellä.

– Hydraulipuomi soveltuu hyvin raskaaseen käyttöön, mutta

tämä ratkaisu on omiaan ahtaissa kaupunkikohteissa mataluuden ja kapean tukileveyden ansios­ ta. Hyviä esimerkkikohteita ovat esimerkiksi toimistorakennuksen massaevakuointi ja sukeltajan poiminta vedestä. Korivarsi

taittuu alaspäin. Alusta voi olla mikä vain. Työkunnossa vastaava hydraulipuomiauto painaa pari tuhatta kiloa enemmän. Suurin sallittu korikuorma on 450 kiloa pienestä koosta huolimatta.

Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto

Nimityksiä

Tilaa nyt

DAFO OY Insinööri Tuomas Lehtonen (35) on valittu sammutusjärjestelmien tuotepäälliköksi. Seppo Joensuun eläköitymisen vuoden 2014 lopulla johdosta on Tuomas Lehtonen valittu jatkamaan Sepon virkaa.

Tuomaksella on yli 10 vuoden kokemus paloilmoitin- ja sammutuslaitteistojen suunnittelusta asennuksesta ja myynnistä. Tuomas Lehtonen aloittaa Dafo Oy;n palveluksessa tammikuussa 2014 .

Kauppatieteen maisteri Lasse Moisio (39) on valittu palo- ja pelastuskaluston tuoteryhmäpäälliköksi. Lassella on laaja kokemus turvallisuus-, palo- ja pelastustoimesta. Hän toimii aktiivisesti vapaaehtoispalokuntatoimessa. Lasse Moisio tulee toimimaan yhdessä Heikki Sillanpään kanssa. Moisio aloittaa Dafo Oy:n palveluksessa tammikuussa 2014.

Pelastusopiston julkaisut SPEKistä

Uusi opas ajoneuvopelastamisesta Holmatro on julkaissut oppaan ajoneuvopelastamisesta. Vehicle Extrication Techniques -kirja täydentää laajaa koulutusmateriaalia ja antaa mahdollisuuden päivittää osaamista nykyajoneuvojen tekniikasta ja pelastusvälineistä.

Myöhemmin keväällä Holmatro julkaisee lisäksi ajoneuvopelastamisesta tableteille suunnitellun sovelluksen ja julistesarjan.

Kirja paneutuu nykyautojen teknisiin haasteisiin pelastajille ja opastaa selkein nelivärikuvin ja kaavioin työtapoja ja työvaiheita.

Kirja sopii käsi- ja oppikirjaksi niin käytännön pelastustyön tekijöille ja sitä johtaville kuin oppimateriaaliksi kursseille ja koulutuksiin. Hydraulisten pelastusvälineiden tehokkaalla hyödyntämisellä parannetaan työturvallisuutta, vältetään lisävahinkoja ja

varmistetaan Holmatron tuotteiden pitkä käyttöikä. Kirjassa esitetyt taktiset ja tekniset mallit ajoneuvopelastamiseen helpottavat päivittäisten onnettomuustilanteiden hallintaa ja johtamista.

Englanninkielinen 256-sivuinen kirja on kovakantinen. QRkoodien avulla voi siirtyä opetusvideoihin internetissä. Kirjan on kirjoittanut pitkän pelastusalan kokemuksen omaava, Holmatron pelastuskonsultti Ian Dunbar. Ianin blogia ja alan uusimpia trendejä voi seurata osoitteessa: http://blog.holmatro.com.

Lisätietoja: www.dafo.fi.

Kirjaan liittyvä esittelyvideo: www.youtube.com/ watch?v=-T8WA04TTDg

Icons

tion Techniques

Holmatro Vehicle Extrica At the Scene

Incident Commander

y safety: commander is primaril The role of the incident s rds, establishing prioritie Identifying on-scene haza to the technical team. and communicating these

smooth running of the r is responsible for the The incident commande an extrication information and formulate incident. They will absorb monitor, review is established they will ation plan, and once this plan They must maintain communic and adapt it as necessary. the plan is rescue personnel to ensure medical and with technical progressing as desired. the role r is crucial. Remember commande incident The position of the incident commander control. The focus of the is that of command and to be distracted by at all times. It is very easy should be maintained (except medical but this should be avoided other agencies on scene, permit), a specialist necessary (and if personnel personnel) and where e. with polic inated to communicate officer should be nom

that will r should foresee problems An effective incident commande ensuring any the plan as necessary, delay extrication and amend ated. changes are fully communic

Opasta sovelletaan kemikaalionnettomuuksien torjuntatyössä pelastustoimessa. Oppaan tavoitteena on lisätä kemikaalisukelluksen turvallisuutta ja hyviä käytäntöjä. Opas täydentää pelastussukellusohjetta. 3. uudistettu painos 2012

75 sivua • 23,00 € (sis. alv)

Verkkokaupastamme hankit kätevästi kaikki Pelastusopiston julkaisut, tutustu ja tilaa.

Hanki myös SPEK opastaa sarjassa ilmestyneet: SPEK opastaa 5 Alkusammutuskalusto SPEK opastaa 25 Paloturvallisuus rakennuksen korjaustyön aikana SPEK opastaa 26 Automaattinen sammutuslaitteisto asunnoissa ja hoitolaitoksissa SPEK opastaa 27 Työmaaparakkien paloturvallisuus SPEK opastaa 28 Tuulivoimaloiden paloturvallisuus SPEK opastaa 29 Leirintäalueen turvallisuusopas SPEK opastaa -sarjan viimeisimmät päivitykset voi ladata osoittesta www.spek.fi/Suomeksi/Paloturvallisuus/Oppaita.

PDATE ANTICIPATE – EVALUATE - U

indicent commander should not require the An effective rescue team team should the process. The technical to coach them throughout plan without detailed to carry out the desired have the skills required and preparation. be achieved through training instruction. This can only commences, the phase extrication the and Once full access is created medic (or person in hand over control to the incident commander must g overall safety. ) whilst still maintainin charge of casualty movement

commander must is complete the incident Once the extrication phase period of closing down control throughout the take back command and the incident. w and ty is to ensure the welfare of cre Their final on-scene responsibili conduct a ‘hot debrief’.

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 91

holmatro_vet_41.indd

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

20-11-2013 17:10:29

90

90-91

1/2014 Pelastusopiston_julkaisut_Pelastustieto.indd 1

61 1/22/2014 9:38:09 AM

PÄIVITÄ TILAAJATIETOSI KÄTEVÄSTI NETISSÄ 1. Avaa www.pelastustieto.fi Klikkaa etusivulta ”Ylläpidä tilaustietojasi” 2. Seuraavaksi avautuu tilajaapalveluosio, jossa voit muokata omia tietojasi. Eli klikkaa ”Omat tiedot”.

3. Sisäänkirjaus opastetaan tässä kohdassa. Käyttäjätunnus on oma nimesi ja salasana asiakasnumerosi.

Sen löydät laskusta tai lehdessä olevasta osoitteesta.

Nyt voit tehdä muutoksia tilaustietoihisi. Kätevää ja vaivatonta.

Voit käyttää palvelua milloin ja missä tahansa.

Pelastustieto 2/2014 ilmestyy 12.3. teemalla

t o v u e n o j a s y t y l ä h ja kalusto .2.2014 mennessä!

Varmista ilmoituspaikkasi 19 eroon 044 728 0401 Soita Minna Kamotskinille num to.fi meilaa ilmoitukset@pelastustie i tai klikkaa www.pelastustieto.f

62

1/2014

Kuolleita

Jan-Elof Kronqvist (1966–2013)

HAETTAVAT APURAHAT Palosuojelun edistämissäätiö myöntää enintään 100 000 euroa apurahoja ja avustuksia seuraaviin toimintoihin ja hankkeisiin: • Palo- ja pelastustieto ry:n julkaisutoimintaa tukevaan tarkoitukseen, kuten palo-, pelastus- ja väestönsuojelutoimintaan liittyvien kirjoitus- ja koulutusaineistojen yms. tuottamiseen • pelastusalan tutkimus- ja opinnäytetöihin • alan kehittämistä edistävään julkaisu-, kustannus-, tiedotus- ja valistustoimintaan • vapaaehtoiseen järjestötyöhön, erityisesti nuorisotyön tukemiseen • pelastusalan vapaaehtoishenkilöstön koulutus- ja harjoitusolosuhteiden parantamiseen mm. rakennusten korjauskustannuksiin, koulutus- ja harjoitusvälineistön hankintaan • sekä mahdollisesti muuhun tarkoitukseen hallituksen tapauskohtaisen harkinnan perusteella.

Anomuksesta tulee ilmetä apurahan käyttötarkoitus sekä hankkeen vaikuttavuus ja laajuus paikallisesti tai valtakunnallisesti. Yhteisöjen tulee liittää apuraha-anomukseen viimeinen tilinpäätös (tuloslaskelma ja tase).

Hakemuslomakkeita saa osoitteesta www.pses.fi kohdasta ajankohtaista. Hakemukset lähetetään 5.3.2014 mennessä Palosuojelun edistämissäätiölle osoitteella: Palosuojelun edistämissäätiö c/o Voitto Takala, Salavamäentie 86, 42100 Jämsä.

Jos hakija on yhteisö, tulee hakemuksen allekirjoittajalla olla ao. yhteisön nimenkirjoitusoikeus. Tarvittaessa tarkempia tietoja antaa asiamies Voitto Takala numerossa 0400 416 146.

Aamulla kesäkuun kolmantena päivänä, kun olimme juuri valmistautumassa vuoronvaihtoon, kuulimme ambulanssin lähtevän liikenneonnettomuuteen Pedersören kuntaan, noin kymmenen kilometriä Pietarsaaresta. Ambulanssista tuli soitto esimiehelle ja hän sanoi, että kukaan ei vielä poistu asemalta. Jäisimme odottamaan sakuhenkilökuntaa, koska heillä oli jotakin kerrottavaa. Järkyttävä uutinen tuli, kun meille kerrottiin, että hyvä työtoverimme ja ystävämme Jan-Elof on menehtynyt liikenneonnettomuudessa töihin tullessaan. Kaikki hiljenivät. Välittömästi kokoonnuimme koko Pietarsaaren paloaseman henkilökunta ja osa päällystöä muistamaan ystäväämme.

Jan-Elof oli mies, jolla oli useita ammattitutkintoja pelastusalan tutkinnon lisäksi.

Hän toimi palomies/sairaankuljettajana Pietarsaaren paloasemalla ja valmistui vesipelastussukeltajaksi vuonna 2012 vanhimpana Suomessa.

Jan-Elof oli kaikkien hyvä työkaveri, jolla oli huumorintajua ja aina iloinen. Hän paneutui työtehtäviinsä 100-prosenttisesti. Häntä jäi kaipaamaan työtovereiden, ystävien­ ja sukulaisten lisäksi myös kaksi nuorta lasta.

Hautajaisiin osallistui muun muassa Pietarsaaren paloaseman henkilökuntaa, KeskiPohjanmaan- ja Pietarsaaren alueen päällystöä sekä sopimuspalokuntalaisia.

Tommy Rönnberg Palomies

Käy tykkäämässä: www.facebook.com/pelastustieto!

FB-ikkuna on nyt myös Pelastiedon kotisivulla www.pelastustieto.fi

Julkaise veloituksetta!

tyneisisia, tietoja eläkkeelle siir veloituksetta nimitysuut oja. tiet ivä äpä tym Pelastustieto julkaisee syn n vie innä tasavuosia täyttä läh ä sek ia uks suo oit tai ) kirj tä, muisto tiedostoon (rtf tai doc stin mieluiten erilliseen tek yen m. lyh esi ää an ett ona läh ost Voitte an omana tied sekä siihen liittyvän kuv raan viestiin kirjoitettuna na. uva eisenä paperik jpg-muodossa tai perint tittaa: Pelastustieto, Toi @pelastustieto.fi tai pos itus toim a: ilat me voi Aineiston 40 Helsinki. eystietosi! mitus, Pasilankatu 8, 002 Muista liittää mukaan yht

Lähetä kuva – paras palkitaan Ota ja lähetä meille kuva, joka liittyy jollain tavalla palo- ja pelastusalaan. Se voi olla kuva palomiehen arjen työstä: keikkapaikoilla, palotarkastuksissa, paloasemilla…tai oman palokuntasi viikkoharjoituksesta, tapahtumasta, yleensäkin arjen askareista sopimuspalokuntatoiminnassa. Kirjoita myös 250–1 000 merkin selostus, mitä kuvassa tapahtuu ja keitä kuvassa on. Toki lupa pitää olla kuvan mahdolliselle julkaisemiselle kuvassa olijoilta. Palkitsemme kuukauden kuvan ottajan lehden vuosikerralla. Kuva voidaan julkaista vapaasti Pelastustiedon printtilehdessä, nettisivulla ja Facebookissa.

1/2014

63

PALO- , PELASTUS- JA VSS-ALAN TUOTE- JA OSOITEHAKEMISTO Tässä hakemistossa on alan tuotteita, tarvikkeita ja palveluja tarjoavia yrityksiä. Hakemisto lÜytyy Pelastustieto-lehden jokaisesta numerosta.

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYĂ–Splastusilmo58x50lop.pdf -HĂ„LYTYSVALOT!

Hälytys- ja viestintälaitteet

Palo- ja pelastusautot

Mini Blue väyläsahkÜjärjestelmä miehistÜja johtoyksikÜihin 10.51

C

VA H I N G O S S A M U K A N A M

Y

CM

MY

Huippulaatua kaikkiin käyttÜtarkoituksiin

CY

CMY

K

Hannu Gunnar Markku Andersson

www.mediseam.fi

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho HyĂśtyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

www.standby.fi

Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttÜÜn • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksikÜt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestÜhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

TAATTUA TURVALLISUUTTA Palopumput

Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

-PALOPUMPUT

VäestÜnsuojelu • Suurtehohälyttimet

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Alkometrit ja -lukot Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED tyĂśvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ďŹ www.tammivikkut.com

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

+HOSSR WDSD SXPSDWD

Kilvet

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

www.suomenpelastuskeskus.fi

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD ¾ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX ¾ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3� dieselkäyttÜinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

PALOPALO-, ,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO Tässä Tässä hakemistossa hakemistossa onon alan alan tuotteita, tuotteita, tarvikkeita tarvikkeita ja ja palveluja palveluja tarjoavia tarjoavia yrityksiä. yrityksiä.

Hakemisto Hakemisto löytyy löytyy Pelastustieto-lehden Pelastustieto-lehden jokaisesta jokaisesta numerosta. numerosta.

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset.

Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567

Pelastustarvikkeet

Palokunta-asut

Kemikaalinkestävä us Tilavu 0 l 0 50 Eccotarp-ALLAS 25 - 3

Palokunnan virkapuvut

Katso video eri käyttötarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Rullapaloverhot

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com

www.pelastustieto.fi

1 2014 12.2.

Nostolava-autot

Seuraava lehti ilmestyy 12.3.

Turha kiire

jätettävä rannalle

s.28

Kilpilahden kaasuvuodos varauduttiin pahimpaan sa s. 8 PT 2/2014

ILMESTYY

Palokunnat lujilla Helsingin suurpommituksissa s. 42

12. MAALISKUU

TA TEEMASIVU

ILLA HÄLYTYSAJ

Tulimerellä ilakoi määrä palokuntaväennätyskeä s. 58

ONEUVOT

JA KALUSTO

Väestönsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Koko vuosi 2011 & 2012 kovissa kansissa

1 kirja à 20 € 2 kirjaa yhteensä 30 € – Hintoihin lisätään alv. + postimaksu

Tilaus: toimitus@pelastustieto.fi

tai puh. 044 728 0401

Seuraavassa numerossa

Tapio Perkola

Seuraavassa lehdessä hälytysajoneuvot ja kalusto -teemasivut: Esittelyssä muun muassa telakan sähköpaloauto, Portaan VPK:n säiliöauto sekä Jyväskylän uusi nostolava-auto.

Mitä sanovat kunnat pelastustoimen rakenneuudistuksesta?

Haastattelimme Subin 112-sarjan ”tähtiä” Turussa.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti perustettu 1950. www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401, ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2014 Kestotilaus 61 €/vsk, vuositilaus 68 €/vsk, opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 €

Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2014 Koko (sivua).................. koko mm (l xk) ........................Neliväri 1/1............................................ 184 x 270................................ 2400 € 2/3............................................ 184 x 180 ................................1600 € 1/2.................................184 x 135 (90 x 270).....................1200 € 1/3 .............................................184 x 90.................................... 800 € 1/4..................................184 x 65 (90 x 135)......................... 600 € 1/6 ..............................................90 x 90...................................... 400 € 1/8...............................................90 x 65...................................... 300 € 1/12............................................90 x 35...................................... 200 € II/III-kansi.................................................................................... 2500 € IV-kansi........................................................................................ 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan.

Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoi­hin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

66

1/2014

Eläkkeelle Palomestarina Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen Nummelan paloasemalla työskennellyt Tapio Perkola jäi 62-vuotiaana eläkkeelle virallisesti tammikuun viimeinen päivä tänä vuonna.

Perkolan palomiehen ura alkoi Helsingissä vuonna 1970 ensin viransijaisena ja koulun jälkeen virassa vuonna 1976. Palopäälliköksi silloiseen Pusulan kuntaan hän siirtyi vuonna 1979 ja Nummen ja Pusulan kuntien yhdistyessä Nummi-Pusulaksi Perkola toimi uuden suuremman kunnan palopäällikkönä vuoteen 2003 saakka, jolloin syntyi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. Vuoteen 2011 hän oli palopäällikön virassa Vihdin Nummelassa ja kolme viimeistä työvuotta palomestarina.

Ilmestymisajat 2014 N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 1 12.2. 22.1. 29.1. Vesipelastus 2 12.3. 19.2. 26.2. Hälytysajoneuvot ja kalusto 3 9.4. 19.3. 26.3. Viestintä 4 14.5. 23.4. 30.4. Pelastusvälineet 5 12.6. 22.5. 28.5.

6 27.8. 6.8. 13.8. Turvallisuusmessut 7 24.9. 3.9. 10.9. Vapaa-aika 8 22.10. 1.10. 8.10. Ensihoito ja ensivaste 9 19.11. 29.10. 5.11. Kodin turvallisuus 10 17.12. 26.11.

3.12. Liikennepelastaminen Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH

Kirjapaino: 2014 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen

PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme!

Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

1 2013 7.2.

18.4.

3 2013

Raju hallipaloen s.8 vaati järeän sammutuks

Loviisa 13

– mittava yhteisharjoitus s. 44

KE

Ketterä ERICA korvaa ELS:n hätäkeskuksissa s. 26

MI

JÄ

RV

EL

LE

Monipotilastilanne hoidettiin 8 s.

Kainuussa hyvällä yhteistyöllä

3 ILMESTYY 23.5.

PELASTUSTIETO 4/201

TEEMALLA PELAS

leriAsuntoministeri ei innostu sprink s. 22 pakosta eikä väestönsuojista

TUS- JA AUTOKALU

OON STO / KALUSTO KIERT

3 ILMESTYY 14.3.

PELASTUSTIETO 2/201

1

n Tulimeri veti taas laivan täytee iloista palokuntaväkeä s.58

dat Kuppikuntaisuus ja sisäiset ristirii kiusaavat palokunnissa s.40

JVT kehittynyt isoin harppauksin viime vuosina s. 24

TEEMALLA PELAS

TAJAN VARUSTEET

2

Kuvakulmaa & tekemisen meininkiä 3 14.3.

2 2013

Näin pukeutuu palomies vuonna 2013 s. 18

en pelastus‐ Pelastuslaitost

ja avunantote

012 htävät 1996–2

140000

9 2013 14.11.

120000

tävä Ensivasteteh tehtävä Tarkastus‐ tai varmistus tehtävä s‐ tai avunanto Muu pelastu juntatehtävä Vahingontor ettomuus Liikenneonn

äärä

100000

Tehttävien lukum

Lehden lukijat ja muut nettivierailijat ovat kertoneet arvokkaan mielipiteensä, iso kiitos siitä! Vuoden 2013 parhaan kannen valinta meni tiukaksi, mutta 3/2013 piti kuitenkin pintansa 119 äänellä (27,4 %). Toiseksi tullutta 1/2013:ta äänestä 102 (23,5 %). Kolmanneksi tullut 2/2013 keräsi yhteensä 434 äänestä 51. Kansi 9/2013 keräsi 37 ääntä (8,5 %).

Pelastustiedon 3/2013 kansikuvan otti Marko Laukkanen. Jutun kirjoitti Saku Rouvali. Pelastusyksikön esimies, Kymenlaakson pelastuslaitoksen asemamestari Ville Salonen kiipeää Fortumin Loviisan voi­malaitoksen alueella ritilätasolle tekemään ensitiedustelua Loviisa 13 -harjoituksessa.

Valintaa perusteltiin näin: ”Kuva hieno kiteytys, mihin esimieskin ”joutuu” työssään nousemaan.”, ”Rohkea kaveri”, ”Hieno kuvakulma ja värit. Sykähdyttää.”, ”Kuvassa on hienot värit ja kyseessä on tilannekuva, johon on saatu tallennettua liikettä.”, ”Pelkkä kuva otti jo mahan pohjasta. Vaikuttava kuva. Kaikki ei tuohon pystyisi.”

Pelastustiedon 1/2013 kansikuva tuli Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Jutun kirjoitti Marko Partanen. Automaattinen paloilmoitin hälytti tuusulalaisesta teollisuuskiinteistöstä. Hälytyksen sai Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen hööki. Raju palo vaati järeän sammutuksen.

Valintaa perusteltiin näin: ”Kuvassa ilmenee erittäin selvästi miksi työturvallisuuteen ja pelastus- sekä räjähdyssuoja-asiakirjoihin pitää panostaa työhalleissa.”, ”Dramaattinen kuva, tykkään”, ”Siinä oli menoa ja meininkiä, tulipunainen kukko käymässä.”, ”Selkeä ja vavahduttava.”, ”Hieno kuva, vaikka tulipalo ei olekaan tietenkään kiva asia.”

Pelastustieto 2/2013:n kansikuvan nappasi Kimmo Kaisto ja 9/2013:n ikuisti Marko Partanen.

Kiitos kaikille äänestäneille! Onnetar poimi isosta joukosta Pelastustiedon vuosikerran ja turvallisuusaiheisten palkintojen saajat. Voittajille on ilmoitettu ja nimet löytyvät myös lehden FB-sivulta www.facebook. com/pelastustieto sekä osoitteesta www.pelastustieto.fi.

80000

Tulipalo 60000

Pelastustehtävät laskuun viime vuonna s. 8

40000

Kaikesta huolimatta sprinkleri pelasti asuntopalossa s. 15 PELASTUSTIETO 3/2013

20000

0

ILMESTYY 18.4. TEEMALL

Tiedottaminen synnytti paineita 32 Laukaan maneesiturmassa s.

A VIESTINTÄ

2012 2010 2011 2008 2009 2006 2007 2004 2005 2002 2003 2000 2001 Vuosi 1998 1999 1996 1997

Tosi tilanne

tutussa paikassa!

– Isä ja poika jään alla s.8

Kittilän VPK:lla yli sata ensivastekeikkaa vuodessa s.

28 PT 10/2013 ILMESTYY

Pelastuslaitosten karsinta puoleen säästökeinona tyrmätään s. 24 19. JOULUKUUTA

TEEMASIVUILLA PELASTU

VPK:laisten siirto kaupungille närkästyttää Jyväskylässä s.

50

4

SVÄLINEET

1/2014

67

!

S U U !

T S U U U U T U U

FLIR LÄMPÖKAMERAT FLIR LÄMPÖKAMERAT PALO– JA PELASTUSKÄYTTÖÖN PALO– JA PELASTUSKÄYTTÖÖN

FLIR, maailman johtavan lämpökameravalmistajan tuotteet nyt saatavana Suomessa. Suuret ominaisuudet FLIR, maailman johtavan lämpökameravalmistajan pieneen hintaan. tuotteet nyt saatavana Suomessa. Suuret ominaisuudet pieneen hintaan.

DaFo oY l Puutarhatie 22 C l 01300 Vantaa l Finland l Tel +358 10 666 5120 l Fax +358 10 666 5139 l info@dafo.fi l www.dafo.fi DaFo oY l Puutarhatie 22 C l 01300 Vantaa l Finland l Tel +358 10 666 5120 l Fax +358 10 666 5139 l info@dafo.fi l www.dafo.fi