Pelastustieto 3/2014 by Pelastustieto

9.4.

3 2014

Tuhopoltot

piinasivat Kannonkoskea s.8

22. Lappi

21.

Oulu

20. 19. 16. 15.

17.

14.

18.

11. 10. 7. 6.

5. 3.

Pohjan maa Itä-Suo mi

12.

13.

Sisä-Su omi

LounaisSuomi

Häme Itä-Uusimaa LänsiUusimaa

1. Ahvenanmaa

Kaakoi sSuomi

Helsinki

22. Lappi

21.

Oulu

20. 19. 16. 15.

17.

14.

18.

11. 13.

Pohjan maa Itä-Suo mi

12.

10.

Säästöt haetaan pelastuslaitoksia vähentämättä s. 24 7.

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

Sisä-Su omi

Häme Itä-Uusimaa LänsiUusimaa Helsinki

Kaakoi sSuomi

Sosiaalinen media palokunnan apuna s. 38

Palokuntien SM-kilpailusta hyötyy koko palokunta s. 58

PT 4/2014 ILMESTYY 14. TOUKOKUUTA TEEMASIVUILLA PELASTUSVÄLINEET

JYVÄSKYLÄN PAVILJONKI 3.-5.9.2014 Samanaikaisesti:

Kyber Turvallisuus 2014

LAAJIN TURVALLISUUSALAN MESSUTAPAHTUMA SUOMESSA VUONNA 2014 Jyväskylässä 3.-5.9.2014. Varaa paikkasi ja pysy edelläkävijöiden joukossa! Perinteiset Turvallisuus-messut siirtyvät ensi syksynä Jyväskylään. Messut tarjoaa laajan katsauksen yritysten, yhteisöjen ja laitosten turvallisuudesta vastaaville sekä paloja pelastustoimessa työskenteleville. Yhtä aikaa Turvallisuus-messujen kanssa järjestetään Tekniikka- ja KyberTurvallisuus -messut. Varaa paikkasi näytteilleasettajana ja pysy edelläkävijöiden joukossa!

MESSUJEN PÄÄTUOTERYHMÄT: • Palo- ja pelastustoimi

• Ensihoito/-vaste

• Paloturvallisuustekniikka

• Turvatekniikka

• Työturvallisuus

• Kulunvalvonta- ja turvajärjestelmät

www.jklturvallisuusmessut.fi

Mia Kalajanniska Myyntipäällikkö puh. (014) 334 0053 050 410 0841 mia.kalajanniska@jklmessut.fi

Leo Potkonen Toimitusjohtaja, näyttelyn johtaja puh. (014) 334 0010 0500 499 964 leo.potkonen@jklmessut.fi

3/ 2014 Palo-, pelastusja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, perustettu 1950 TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735

Sote voi tuoda suuriakin muutoksia pelastustoimeen

Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402

Hallitus päätti kehysriihen yhteydessä, että ei perustetakaan 11 pelastuslaitosta, vaan jatketaan nykyisellä mallilla. Säästövaade 7,5 miljoonaa euroa on yhä voimassa ja nyt sen etsintä alkaa yhteisvoimin, sisäministeriön ja Kuntaliiton sekä pelastuslaitosten kesken. Seurantaryhmässä edustettuina ovat myös alan järjestöt. Nyt vakuutetaan yhteistyön myös toimivan. Hyvä niin, ja tervetullut oli myös poliittisten päättäjien tekemä ratkaisu. Rakenneuudistuksesta annetuilla vastustavilla lausunnoilla oli vaikutusta, mutta eniten päättäjiin vaikutti se epävarmuus, mikä on säästöjen hakemisen todellinen hintalappu ja se, että siihen ei kuitenkaan kunnolla sitouduta. Hallitus hahmotteli säästöjä syntyvän sote-ratkaisun myötä esimerkiksi tilannekeskuksista. Tässä yhteydessä haetaan myös eri viranomaisten yhteistyöstä synergiahyötyjä, kustannusnäkökulma huomioiden, mutta toiminnallisuudestakaan tinkimättä. Kuntaliitto yhdessä pelastuslaitosten viestitti vahvasti tavoiteltavien säästöjen hukkuvan uudistuksesta aiheutuviin kuluihin. Samaan johtopäätökseen tultiin myös Kirkkokadulla. Näin jo ennen sote-ratkaisua ministeriö esitti, että valtioneuvosto luopuisi aikaisemmasta pelastustoimen rakenneuudistusratkaisustaan. Kuntaliitto on myös viestittänyt, että kustannussäästöjä pitää etsiä toimintavalmiuden suunnitteluohjeesta ja nyt se on mukana uudessa säästölinjauksessa. Halvemmin kustannuksin pitää saada aikaiseksi tehokkaammat toimintatavat, mutta pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Samaan hengenvetoon todetaan, että johtamisjärjestelmää ja henkilöstörakennetta pitää jatkossa kehittää siten, että miehistön suhteellinen osuus koko henkilöstössä kasvaa. Nyt vasta alkaa todellinen mylläys myös pelastustoimessa. Kun nyt 11 alueel lista laitosta jää syntymättä, voi lähitulevaisuudessa laitosten määrä olla nyt ”torpattuakin” vähäisempi. Viisi sote-aluetta voi tulevaisuudessa muodostaa eri viranomaisten yhteisiä hallinnollisia rakenteita. Ja siinä mukana voi olla myös pelastustoimi. Palopäällystöliiton kevätopintopäivillä rakenneuudistus puhutti ja siellä esille nousi myös kunnallista pelastustointa varjona seuraava valtiollistaminen. Kuten useammalla suulla todettiin, senkin perusteellinen selvittäminen, aidosti hyötyjen ja haittojen puntarointi, on hyväksi nykyjärjestelmälle, jota poliittiset päättäjät olivat nyt aikeissa koetulla tavalla muuttaa. Paras on olla itse asioiden päällä kuin joutua olemaan toisten vietävänä.

Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

9.4.

3 2014 Tuhopoltot

piinasivat Kannonkoskea s.8

Lappi

22.

21. Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Pohjanmaa

18.

Itä-Suomi

11.

13.

Sisä-Suomi

12.

10. 7. 6.

Häme

LounaisSuomi

9. 8.

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa

Helsinki

Ahvenanmaa

Lappi

22.

21.

P.S. Kansalaisia kehotetaan ilmoittamaan vaarasta hätäkeskuksiin, mutta toisaalta painotetaan myös, että pitää ensin selvittää, onko kysymys todellisesta vaarasta. Palokunta sai Kiteellä Pohjois-Karjalassa hälytyksen huoneistopaloepäilystä. Hätäkeskukseen ilmoitettiin valojen loimotuksesta vastapäisen kerrostalon parvekkeen ikkunassa. Rakennuspaloon hälytetty neljän palomiehen sammutusyksikkö sai havaita valoilmiön johtuvan televisiosta, jota asukas kotonaan katseli.

Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Pohjanmaa

18.

Itä-Suomi

11.

13.

Sisä-Suomi

12.

10.

Säästöt haetaan pelastuslaitoksia vähentämättä s. 24 7.

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

Häme

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa Helsinki

PT 4/2014 ILMESTYY

Sosiaalinen media palokunnan apuna s. 38 14. TOUKOKUUTA

Palokuntien SM-kilpailusta hyötyy koko palokunta s. 58

TEEMASIVUILLA PELASTUSVÄL

INEET

KANSI: Tuhopoltot ovat riivanneet Kannonkoskea. Tuhoutunut kunnantalo oli maamerkki ja tärkeä paikka kuntalaisille. Hälytysilmoitus-juttu alkaa sivulta 8. Kuva: Jarmo Ahonen/Mediaputka.fi

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

9.4.2014

3 2014 9.4.

3/ 2014

tässä numerossa

Tuhopoltot oskea s.8 piinasivat Kannonk

Lappi

22.

21.

Oulu

20. 19. 16. 17.

15.

Pohjanmaa

11.

Sisä-Suomi

10.

12. 7. 6.

5. 3.

Itä-Suomi

18.

14.

13.

Häme

LounaisSuomi

9. 8.

LänsiUusimaa

2. 1.

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa

Helsinki

Ahvenanmaa

Lappi

22.

21.

Oulu

usta Palokuntien SM-kilpail s. 58 hyötyy koko palokunta

20. 19. 16. 17.

15.

Pohjanmaa

11.

13.

Sosiaalinen media 38 s. palokunnan apuna

Sisä-Suomi

10.

12.

Itä-Suomi

18.

14.

Säästöt haetaan pelastusättä s. 24 laitoksia vähentäm 1.

Häme

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

PT 4/2014

LänsiUusimaa

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa

Helsinki

ILMESTYY

14. TOUKOKU

UTA TEEMASIV

UILLA PELASTU

SVÄLINEET

hälytysilmoitus

24 Pelastuslaitosten määrää ei puoliteta 26 Kuntaministeri ja rakenneuudistus SPPL:n opintopäivillä

Keski-Suomen pelastuslaitoksen, Äänekoskella päivystävä, palomestari P32 Tero Uusi-Maahi hälytettiin kolmen höökin ja yhden säiliöauton kanssa konehallipaloon Kannonkoskelle. Matkaa kohteeseen oli yli 60 kilometriä, joten P32 tiedusteli Viitasaarella päivystäTärkeää työhyvinvoinnin ja työn ilon kasvattamisessa on toimiva suunnittelu. Tyhy-‐kysely toimii suunnittelun lähtökohtana, mutta se on vain yksi tapa arvioida työhyvinvointia. Tämä lisäksi vältä palomestarilta Anna-Mari Kosuselta, että olisiko pelastuslaitokset voivat käyttää kehittämisprosessien suunnittelussa tukena kunnallisia tyhy-‐ kyselyjä, kehityskeskusteluja ja sairauspoissaolotietoja. Prosessin eteenpäinviemisessä vastuu siirtyy tämä lähempänä tulipalopaikkaa. s. 8 valtakunnallisen yhteistyöelimen ja sen alaryhmien hoidossa, koska prosessin omistajaa ei ole saatu määriteltyä. Vastuu kyselyn kilpailutuksesta puolestaan lankesi SM:n pelastusosastolle, koska Palosuojelurahaston avustusta ei ollut mahdollisuus siirtää kolmannelle osapuolelle. Kilpailutus Tyhy-‐kyselystä toteutettiin vuoden 2013 alussa, ja parhaan tarjouksen jätti Management Institute of Finland (MIF). MIF:in osalta työ alkoi vuoden 2013 aikana kyselypohjan laatimisella. Nyt prosessissa ollaan tulosten tulkinnan ja jalkauttamisen vaiheessa, jonka pohjalta pelastuslaitosten on mahdollisuus tuottaa omiin toimintaympäristöihinsä parhaiten sopivat kehittämismallit.

seuraavaksi pelastuslaitoksille, joiden tulisi aktiivisella sisäisellä viestinnällä sitouttaa henkilökunta

34 VHF-radioiden käyttö lisääntyy Saku Rouvali prosessiin. Tämän jälkeen vuorossa on kehittäminen, käytännön toimenpiteet ja tulosten arviointi.

työhyvinvointi

37 Harjavallan VPK hankki VHF-radioita Saku Rouvali 38 Sosiaalinen media palokunnan apuna Saku Rouvali

Pelastuslaitosten tyhy-kyselyn vastaajaprofiileissa löytyi vaihtelua sekä pelastuslaitosten välillä että valtakunnallisesti. Osa variaatiosta selittyy luonnollisesti laitosten välisillä eroilla. Esimerkiksi ensihoitopalvelut työllistävät toisilla pelastuslaitoksilla lähes neljänneksen henkilöstön kokonaismäärästä, kun taas toisilla laitoksilla ensihoitopalveluissa ei ole lainkaan työntekijöitä. s. 28

40 Elämää on myös Twitterissä Maria Nykyri 42 Some ja älypuhelinsovellukset tuovat uutta Laura Hokkanen, Kari Pylväs, Terhi Kankaanranta, Taina Kurki, Niina Päivinen

44 Päijät-Hämeen hälytys- ja viestiliikenneratkaisut Heikki Suomalainen

48 Eurooppalaiset viranomaisverkot kehittyvät Tulokset pelastuslaitoksiin vauhdilla Kimmo Markkanen

teema

50 VPK-henkilöstön hälyttämiseen tarvitaan taloudelLopulliset pelastuslaitoskohtaiset raportit ovat valmistumassa ja niiden tuloksia käydään Reilu vuosi sitten päättynyt Pelastustoimi sosiaaliseen lisia ratkaisuja Kimmo Markkanen esittelemässä jokaisella pelastuslaitoksella erikseen. ”Road show” pelastuslaitoksille toteutetaan mediaan -hanke on tuottanut pysyviä tuloksia. Vaikutus 51 Leo Pesonen ideoi hätäpuhelimen jo vuonnahuhti-‐ ja toukokuun kuluessa. 1945 Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tuloksissa on paljon hyvää, mutta toisaalta myös parannettavaa on näkynyt lähinnä Facebookissa, jonka monet pelastusJuhani Katajamäki löytyy. Lähtökohdat kehittämiselle ovat pelastusalalla hyvät, sillä monet kriittiset työhyvinvoinnin laitokset ovat ottaneet aktiiviseen käyttöön. Verkossa koosa-‐alueet ovat kunnossa. Esimerkiksi osaaminen ja oman työn arvostus ovat korkealla tasolla. 52 Myrskyt ovat koulineet johtokeskustyöskentelyä Samoin hyvät sosiaaliset suhteet ja sopiva työtahti lisäävät työtyytyväisyyttä pelastuslaitoksissa jo kemuksia ja materiaaleja jaetaan ahkerasti paitsi pelastusnykyisellään. Kun osa työhyvinvoinnin tekijöistä on kunnossa, on mahdollista keskittää resursseja Mika Rinne heikompiin osa-‐alueisiin. Parhaat tulokset työhyvinvoinnin kehittämisessä on kuitenkin saavutettu laitosten välillä, myös tavallisten tykkääjien ruuduilla. Pekokonaisvaltaisella kehittämisellä. Lopputuloksen kannalta oleellisessa osassa on koko 58 Palokuntien SM-kilpailusta hyötyy koko palokunta lastustoimen ja pelastuslaitosten sivustoja on peukuttanut Ville Hirvonen yhteensä jo reilut 25000 käyttäjää. s. 32 59 VIKSUlla nuoren ääni kuuluu Eija Holmberg-Lehto

harjoitus

VAKIOT

Maailman parhaita talvirenkaita on valmistettu Nokialla vuodesta 1934 lähtien. Kehitystyö ja valmistaminen tapahtuvat Nokian Renkaiden vanhassa tehdaskiinteistössä aivan Nokian keskustassa. Ei kuitenkaan riitä, että valmistetaan turvallisia renkaita, halutaan olla myös turvallisesti töissä. Yhdessä palokunnan kanssa harjoiteltiin VIRVE-radion kuuluvuutta tehdastiloissa. s. 46

23 Vieraanamme: Dan Koivulaakso 55 Mirafoni: Mira Leinonen 56 Ulkomailta: Risto Lautkaski 62 Palontorjunta 50 vuotta sitten 64 Tuotehakemisto

nettigallup Kysyimme nettigallupissa lisääkö pelastustoimen rakenne uudistus kustannuksia vai tuoko se säästöjä. Enemmistön mielestä kustannukset kasvavat. Anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin. 4

3/2014

ONKI 3.-5.9.2014 JYVÄSKYLÄN PAVILJ Samanaikaisesti:

Kyber Turvallisuus 2014

Suuri messunumero 6/2014 ilmestyy 27.8. TUMA SALAN MESSUTAPAH LAAJIN TURVALLISUU 2014 SUOMESSA VUONNA Jyväskylässä 3.-5.9.2014. ! edelläkävijöiden joukossa Varaa paikkasi ja pysy syksynä Jyväsky-messut siirtyvät ensi Perinteiset Turvallisuus öjen ja laikatsauksen yritysten, yhteis lään. Messut tarjoaa laajan paloja pelastustoimessa sekä ville vastaa sta tosten turvallisuude a järjeskanss ujen -mess Turvallisuus työskenteleville. Yhtä aikaa Varaa paikkasi Turvallisuus -messut. tetään Tekniikka- ja Kyber ssa! jouko iden pysy edelläkävijö näytteilleasettajana ja

RYHMÄT: MESSUJEN PÄÄTUOTE • Ensihoito/-vaste i • Palo- ja pelastustoim • Turvatekniikka • Paloturvallisuustekniikka rjestelmät • Kulunvalvonta- ja turvajä us • Työturvallisu

Mia Kalajanniska Myyntipäällikkö puh. (014) 334 0053 050 410 0841 sut.fi mia.kalajanniska@ jklmes

Leo Potkonen lyn johtaja Toimitusjohtaja, näytte puh. (014) 334 0010 0500 499 964 fi leo.potkonen@jklmessut.

Varaa ilmoitustilasi 6.8. mennessä. Nähdään myös messuilla!

ut.fi www.jklturvallisuusmess

Pelastustieto 4/2014 ilmestyy 14.5. teemalla

T E E N I L Ä V S U T S A L PE .4.2014 mennessä! Varmista ilmoituspaikkasi 23 eroon 044 728 0401 Soita Minna Kamotskinille num to.fi meilaa ilmoitukset@pelastustie i tai klikkaa www.pelastustieto.f

AJASSA Helsingin Pelastuskoulu uusiin tiloihin H

elsingin Pelastuskoulusta tuli Osaamiskeskus ja toiminta on siirretty entisen Haagan kansakoulun tiloista Jätkäsaaren pelastusaseman tiloihin. Pelastusasema on säästösyistä toistaiseksi lakkautettu. Osaamiskeskuksen väelle tieto Jätkäsaareen muuttamisesta tuli nopealla aikataululla. Vain kuukausi tiedon jälkeen uusi Osaamiskeskus muutti uusiin tiloihin. Pelastuskoulu jatkaa myös entiseen tapaan ammattikoulutusta. Parhaillaan on käynnissä seuraavan pelastajakurssin eli PK 38:n rekrytointi. Hakijoita kurssille oli reilut 200 henkilöä. Näistä seulotaan parhaillaan monivaiheisessa valintamenettelyssä syksyllä alkavalle kurssille 15 sopivinta. Uusia tehtäviä uudelle Osaamiskeskukselle ovat laitoksen koko täydennyskoulutuksen koordinointi ja ohjaus sekä laitoksen turvallisuusviestinnän ohjaus.

Pelastuskoulu muutti pois Haagan vanhasta kansakoulusta. (Kuva: Kimmo Kaisto).

Viimeksi mainittuun liittyen Oske on aloittanut toimipisteessään järjestää lyhytkursseja. Turvallisuuskurssit ovat ensivaiheessa suunnattu Helsingin Opetusviraston henkilöstölle. Tavoittee-

na on kouluttaa suuri määrä helsinkiläisten koulujen turvallisuuden kannalta tärkeitä avainhenkilöitä riskitietoisiksi ja tarvittaessa myös toimintakykyisiksi erilaisten vaaratilanteiden varalta.

Kevään kuluessa tullaan tekemään pelastuslaitoksen kaikille esimiehille osaamistarvekartoitus kunkin työn ja toiminnon koulutustarpeiden selvittämiseksi.

Alkusammutus auttaa valtaosassa tulipaloista Alkusammuttamisesta on apua lähes 90 prosentissa tulipaloista, vaikkei sitä yritetä kuin kolmanneksessa paloista. Koneiden ja laitteiden käyttö sekä ruoanlaitto ilman valvontaa, alkusammutustaitojen ja -välineiden puute sekä palon nopea eteneminen ovat keskeisimpiä syitä, miksi alkusammutusta ei yritetty. Vuosina 2012–2013 alkusammuttamista yritettiin noin kolmanneksessa tulipaloista. Sammutusta on yritetty sitä useammin, mitä harvempaan asuttu alue ja mitä pidempään palokunnan saapumiseen menisi. Eniten kehitettävää on roska-astia- ja muissa paloissa, joista vain 20 prosentissa yritettiin alkusammutusta. Tämä edellyttää välineitä, jotka kestävät myös ulkosäilytystä, kuten sammutuspeitteitä ja kannellisia roska-astioita. – Avain onnistuneeseen alku sammuttamiseen on sammutus6

3/2014

välineiden sijoittaminen näkyville paikoille ja niillä harjoittelu, Suomen Palopäällystöliiton toiminnanjohtaja Ari Keijonen muistuttaa. Alkusammutuskoulutuksen suorittaa vuosittain 200000 henkilöä. Koulutusta tarjoaa yli 1600 kouluttajaa, jossa ovat mukana pelastuslaitosten kouluttajat. Alkusammutuskonseptin AS1 mukainen koulutus täyttää pelastusalalla määritellyt laatukriteerit. – Syttymissyytilastojen perusteella alkusammutusvälineet kannattaa sijoittaa lähelle koneita ja sähkölaitteita, omakotitaloissa myös tulisijan lähelle ja kerrostaloissa keittiöön, Suomen Palopäällystöliiton kehittämispäällikkö Sami Häkkinen kertoo. Alkusammutusvälineet puuttuivat joka kolmannessa tapauksessa. Yli puolessa liikennevälinepaloista ensisijainen syy oli välineiden puute. Myös autoissa on

siis syytä pitää pieni sammutin mukana. Rakennuspalot etenevät hyvin nopeasti ja olosuhteet heikkenevät kymmenissä sekunneissa. Kolmanneksessa rakennuspaloista palo oli ehtinyt kehittyä liian suureksi ennen alku sammuttamisen yrittämistä. Lähes 60 prosentissa rakennuspaloista alkusammutus sammutti palon ja 30 prosentissa tapauk-

sista alkusammutus rajoitti paloa. Samoin muissa tulipalotyypeissä alkusammutuksella rajoitettiin ja sammutettiin palo 80– 90 prosentissa tapauksista. Yleisin alkusammutusväline oli jauhesammutin. Mökillä, maastossa ja kotona ämpäri on myös yksi parhaista ja käytetyimmistä alkusammutusvälineistä.

XXVII Yleinen Palokuntalaiskokous Helsingissä XXVII Yleinen Palokuntalaiskokous järjestetään 7.6. Finlandiatalossa Helsingissä. Kokouksen isäntänä toimii Aki Linnanahde ja kokous on avoin kaikille palokuntalaisille. Palokuntien tulee lisäksi nimetä yksi virallinen edustaja valtakirjalla kokousedustajaksi. Palokuntalaiskokous pitää sisällään paljon erilaista palokunta-aiheista tapahtumaa; paraatista palokuntanaisten Iineskilpailuun. Iltatilaisuus järjestetään Hotel Presidentin Pressa Clubilla. Lisätietoja: spek.fi/XXVII

Kymenlaakson palomestarit osaavat tiedottaa Kymenlaakson pelastuslaitoksen päivystävät palomestarit palkittiin avoimesta ja asiallisesta tiedottamisesta. Kymenlaakson Journalistit ry myönsi palomestareille yhteisen Vuoden valottaja -palkinnon. Erityiskiitosta heltisi vielä huumorintajusta ja kärsivällisyydestä tiukoissakin tilanteissa. – Ainahan se palkinto hyvältä tuntuu, kommentoi palopäällikkö Tero Vanhamaa Kouvolasta. – Kun päätehtävä on kentällä aina etusijalla, vaatii tiedottaminen taitoa. Vaikuttaa siltä, että palomestarimme ovat onnistuneet, hän myhäilee. Itse Vanhamaa päivystää satunnaisesti; parikolme kertaa kuukaudessa. Kymenlaakson pelastuslaitos toimii koko Kymenlaakson maakunnan alueella Pyhtäältä Kouvolaan ja Miehikkälään as-

Kymenlaakson palomestarit ottivat palkinnon porukalla vastaan. Vasemmalta Juha Säämänen, Jaakko Hämeenniemi, Jukka Ruuskanen, Ahti Savolainen, Asko Rouhiainen, Miikka Leinonen, Riku Hietala, Harri Uuttala ja Valottaja, Markku Alho, Jukka Viipuri ja Antti Tenhunen.

ti. Päivystäviä palomestareita on Kouvolassa ja Kotkassa yhteensä 12. Sijaiset mukaan lukien heitä on 18.

Kymenlaakson Journalistit palkitsee vuosittain Vuoden valottaja -palkinnolla henkilön, joka on ymmärtänyt avoimen tiedotta-

misen merkityksen, mutta ei ole ammatiltaan tiedottaja. Teksti: Ulla Ylönen Kuva: Kymenlaakson pelastuslaitos

Venäjän sotaharjoitukset aiheuttivat ilmoituksia

Jari Suutari Sammutin Oy:stä näyttää, miten turvavyö toimii kätevästi paloauton takapenkillä.

Maaliskuussa järjestetyt Venäjän ilmasotaharjoitukset aiheuttivat Itä-Suomessa useita ilmoituksia pelastusviranomaisille. Ilmoituksia tehneet kansalaiset luulivat valoja hätäraketeiksi ja epäilivät tapauksia vesiliikenneonnettomuuksiksi. Hädässä olevista ei kuitenkaan tehty havaintoja. Ilmoituksia tehtiin ainakin Imatralta, Joensuusta, Kuopiosta, Ilomantsista, Rantasalmelta ja Puumalasta. Etelä-Savon pelastuslaitoksen mukaan sotaharjoituksissa ammuttiin taivaalle harjoituspalloja, jotka jättivät jälkeensä keltaisen valon. – Meille tuli maaliskuun 26. päivän iltana ilmoitus oranssista raketista Rantasalmelta. Savonlinnasta tuli myös ilmoitus vastaavanlaisesta valosta. Kumpikaan ei aiheuttanut lähtöjä, sillä päivystävä palomestari sai tiedon Venäjän puolelta tulleista valoilmiöistä, kertoo pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti Etelä-Savon pelastuslaitokselta. Teksti: Ulla Ylönen

Turvavyöt käytettävimmiksi Marko Partanen kirjoitti turvavöistä turhavöinä (Pelastustieto 2/2013). Turvavöiden käyttö erityisesti paloauton takapenkillä todettiin kirjoituksessa jopa harvinaiseksi.

Sammutin Oy:n koritehtaalla otettiin vinkistä vaari ja takapenkkien turvavöitä kehitettiin helpommiksi käyttää. Vöissä on myös huomiota herättävämpi väritys ja ne on käte-

vämpi kiinnittää. Turvavyö on helposti otettavissa käyttöön hektisessä hälytysajossa. Kuva: Kimmo Kaisto

3/2014

oitus aa useasti. H채lytyelslaiplam loi lyhyell채 aik Kannonkosk

3/2014

Epäselvä tulipalo – tietoja niukasti

Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Jarmo Ahonen/Mediaputka.fi, Keski-Suomen pelastuslaitos, Oili Muhonen, Maarit Autio

5.1.2014 kello 5.18. Keski-Suomen pelastuslaitoksen, Äänekoskella päivystävä, palomestari P32 Tero Uusi-Maahi hälytettiin kolmen höökin ja yhden säiliöauton kanssa konehallipaloon Kannonkoskelle. Matkaa kohteeseen oli yli 60 kilometriä, joten P32 tiedusteli Viitasaarella päivystävältä palomestarilta Anna-Mari Kosuselta, että olisiko tämä lähempänä tulipalopaikkaa.

KUVAKAAPPAUS: WWW.KSML .FI

osusen etäisyys kohteesta oli 38 kilometriä, joten hän lähti kohti Kannonkoskea. – Ensimmäinen tieto tulipalosta oli, että konehalli palaa Kannonkoskella. Merlot-tietojärjestelmä ei tunnistanut kohdetta, koska se oli vielä rakenteilla. Pohjapiirustuksia tai muutakaan tehtävää helpottavaa tietoa ei ollut käytössä, Kosunen sanoo.

3/2014

Jyväskylän ja Äänekosken paloasemilla päivystäneet palomestarit alkoivat tukea Kosusta omista päivystyspisteistään.

Tilannekuva täsmentyi Ajomatkalla kannonkoskiset valmistautuivat tunkeutumaan sisään rakennukseen, mutta paikalle päästyään he huomasivat, että katto oli jo romahtanut, eikä sisälle ollut enää turvalista mennä. Samalla tilannekuva selkeni. Kannonkoskiset ilmoittivat matkalla olevalle Kosuselle, että Kotipiha-hoitokodiksi rakenteilla oleva rakennus on täyden palon vaiheessa, sisälle ei ole mitään asiaa ja että ulkosammutus aloitetaan. Kosunen hälytti lisää voimia, purkukouralla varustetun raivausyksikön Viitasaarelta. Palopaikalla hän totesi kohteen odotettua isommaksi ja hälytti vielä höökin ja säiliöauton lisää Saarijärveltä. – Tuli löi ulos rakennuksen molemmista päistä. Paikalla olleilla yksiköillä ei ollut mahdollista iskeä kunnolla tulta vastaan, koska vettä oli liian vähän. Palo oli edennyt rajusti, koska keskeneräinen rakennus oli lä-

hes kokonaan samaa palo-osastoa ja kaikki huoneiden ovet puuttuivat, Kosunen sanoo. Viittä vaille valmis mielenterveyskuntoutujien noin tuhannen neliön hoitokoti oli palanut kivijalkaan. Rakennus oli kunnan tilaama, mutta menossa yksityisen yrittäjän käyttöön. Koska rakennusta ei vielä ollut luovutettu kunnalle, oli palosta ilmoitettava rakentajalle, Elemenco Oy:lle sekä sen virolaiselle aliurakoitsijalle. Tiedon sai myös kunta ja päivystävä palopäällikkö Mika Kuivalainen.

Purkukoura kovilla Kannonkosken kalustonhoitaja Tero Kemppainen tuli vapaavuorosta paikalle tunnin hälytyksen jälkeen. Silloin rakennusta sammuteltiin ulkoapäin ja purettiin Viitasaarelta tulleella raivausyksikön purkukouralla. – Kevyiden rakenteiden purkaminen onnistui kouralla hyvin, mutta mitä järeämpiin rakenteisiin mentiin, niin työ muuttui rääpimiseksi. Katonaukaisuun ja peltien irrottamiseen koura on hyvä, mutta seinäelementtien kaatamiseen sitä ei ehkä ole tarkoitettu, Kemppainen sanoo.

Kaivinkone paikalle Aamupäivän aikana raivaustöihin pyydettiin myös kaivinkone. Sillä siirreltiin ja murskattiin isoja elementtejä, joiden välissä paloi yhä. Kaivinkone lopetti, kun palo saatiin raivauksen osalta hallintaan. Paikalle jäi yö-

Häl

yt y silm

oitu

vartija. Kaivinkone palasi aamulla viimeistelemään työnsä. – Päällimmäisenä palosta jäi mieleen toivoton tilanne. Se eteni nopeasti ja palopaikalle oli pitkä matka. Ajankohta oli pitkä viikonloppu, jolloin meidänkin resurssit olivat vähäiset, Kosunen sanoo. Jälkisammutus saatiin päätökseen seuraavana iltapäivänä puoli kolmen aikaan. Myöhemmin palon todettiin olevan tahallaan sytytetty.

Uusi tulipalo 2.3.2014 kello 02.19 Rakennuspalo, suuri, Kannonkosken kunnantalo. Tehtävään hälytettiin päivystävä palopäällikkö, Saarijärven ja Viitasaaren päivystävät palomestarit, Kannonkoskelta, Kivijärveltä ja Saarijärveltä hööki ja säiliöauto sekä Karstulasta säiliöauto. Kotivarallaolossa Muuramessa ollut päivystävä palopäällikkö Mika Kuivalainen al-

koi tukea tehtävää kotoa käsin. Hän määräsi tilannepaikan johtajaksi palomestari Anna-Mari Kosusen, koska tämä ehtisi paikalle mestareista ensimmäisenä. Kosunen pyysi lisäämään vasteeseen Viitasaaren raivausyksikön. Kuivalainen alkoi etsi Google Mapsista kuvaa kohteesta. Hän totesi, että kyseessä on suhteellisen pieni rakennus, eikä muita rakennuksia ollut lähellä. Jyväskylässä päivystänyt palomestari etsi rakennuksen tiedot PaloMerlotista ja välitti ne paikalle meneville palomestareille. Saarijärveltä hälytetyllä höökillä oli matkaa noin 30 kilometriä. Esimiehen ja savuykkösen paikat oli miehitetty palomiehillä, loput paikat miehitettiin sopimuspalokuntalaisilla. Ajoaikaa oli noin 20 minuuttia. Matkalla miehistö arveli tehtäväkseen kattotyöskentelyn tai savusukelluksen. – Kessu käski katsoa kattotyöskentelyvarusteet valmiiksi ajon aikana. Puin valjaat

päälle ja ajattelin, että jos savusukellustehtävä tulee, niin jätän valjaat päälle. Niistä olisi hyötyä myös mahdollisessa hätäpoistumisessa, palomies Olli Kirijatshenko sanoo. Kuivalainen selvitti Kannonkosken kunnan avainhenkilöiden yhteystietoja. Tiedot olivat puutteelliset niin hätäkeskuksessa kuin pelastuslaitoksellakin. – Kun sain kunnanjohtaja Maarit Aution kiinni, sovimme, että hän vastaa tiedottamisesta kunnan osalta. Laadin muutamia tiedotteita, joihin merkitsin myös Aution nimen, Kuivalainen sanoo. Autio päätti lähteä heti palopaikalle.

Palo toisessa kerroksessa Kannonkosken yksikönjohtaja ilmoitti palomestareille, että kunnantalon toisessa kerroksessa palaa ja että he menevät sisään rakennuksen takapuolelta portaikon kautta.

2.3.2014 kello 02.19 Rakennuspalo, suuri, Kannonkosken kunnantalo

”Kattotyöskentelyä ei kannattanut enää jatkaa, ettei se muuttuisi liian vaaralliseksi.”

3/2014

”Ikkunasta lyövät liekit läpi – mennään sisään”, Kosunen kertoo kuullensa radiosta. Melkein heti sisäänmenon jälkeen savusukellusparilta rikkoutui letku ja he joutuivat palaamaan toisesta kerroksesta takaisin ulos. Samalla yksikönjohtaja päätti, että sisälle ei enää mennä. Jyväskylän ja Äänekosken paloasemilla päivystävät mestarit olivat asettuneet työpöytiensä ääreen. He auttoivat tehtävään hälytettyjä palomestareita. Kunnantalo täsmentyi puurakenteiseksi kaksikerroksiseksi taloksi, jossa on ullakko- ja kellaritilat. Yhteispinta-alaltaan rakennus oli noin 500 neliötä. – Tulimme Saarijärvellä päivystäneen palomestarin kanssa yhtäaikaa kohteeseen, aloitimme kiertämällä talon. Näimme, että katon läpi tuli jo liekkejä ja räystäiden alta savua.

Kattotyöskentelyä Kannonkosken palokunta valmisteli sammutushyökkäystä parhaillaan talon etupuolelta. – Saimme käskyn, tehdä selvityksen samaan tilaan vastakkaiselta puolelta. Talossa oli kaksi kerrosta ja ullakko, joten varasimme kunnolla letkua, Kirijatshenko sanoo. Samalla hetkellä kun Kirijatshenko oli menossa parinsa kanssa sisään, he saivat toisen tehtävän – katon aukaisun. – Pääsimme nopeasti tehtävään kiinni, sillä meillä oli matkalla pukemamme valjaat päällä, Kirijatshenko sanoo. Oli pimeää ja räystäiden alta ja harjalta tuli savua. Kirijatshenko arveli, ettei ole turval-

3/2014

Palomies Olli Kirijatshenko työskentelee Saarijärven paloasemalla.

Häl

yt y silm

oitu

Kannonkosken palokunta Kalustonhoitaja on töissä virka-aikana 8.00–16.00. Yleensä virka-aikana päästään keikalle vahvuudella 1+2. Virka-ajan ulkopuolella tavoitevahvuus on 1+1. Yhden virkamiehen lisäksi palokunta koostuu sopimuspalokuntalaisista. Kirjoilla on 15 henkilöä, joista seitsemän on varalla-olossa. Kalustonhoitaja pitää huolta virkanimikkeen mukaisesti pelastuskalustosta, tallissa on hööki, säiliöauto ja ensivasteauto. Hän toimii linkkinä miehistön ja päällystön välillä ja pitää miehistöön liittyvää kirjanpitoa.

lista ja tarpeeksi nopeaa käyttää vetotikkaita vallinneissa olosuhteissa. Hän päätyi käyttämään talotikkaita. Hänen arvionsa mukaan talon kate oli sellaista materiaalia, ettei normaalia kattotyöskentelyä voitu aloittaa. – Harjalta tuli jo savua ja katteeseen oli palanut muutama aukko. Ajattelin, että lieneekö katolla työsuihkusta mitään hyötyä. Päätin kuitenkin kokeilla, Kirijatshenko sanoo. Hän liikkui parinsa kanssa katolla ylöspäin vain nuohoojan tikkaita pitkin. Harjalle asti ei ollut niissä olosuhteissa asiaa. Kirijatshenko siirtyi puhki palaneen aukon kohdalle. Toinen kattotyöskentelijä avusti talotikkaiden yläpäässä. He kiinnittäytyivät tikkaiden

puoliin. Kirjatshenko siirtyi ruodelaudoituksen päälle, toinen kattotyöskentelijä jäi lapetikkaiden päälle. Normaalin mallinen kattotyöskentely ei ollut palontilan vuoksi mahdollista. – Aukosta näkyi vain liekkimeri. Laskin aukosta vettä sisään letkun täydeltä noin minuutin ajan eikä sen väri muuttunut miksikään. Tehtävää ei kannattanut enää jatkaa, ettei se muuttuisi liian vaaralliseksi. Kattotiiliä tippui koko ajan enemmän ullakolle, joka oli syttynyt kauttaaltaan tuleen. Katto näytti palavan puhki useasta kohdasta. Sanoin parilleni, että poistutaan katolta, Kirijatshenko kertoo. Pian poistumispäätöksen jälkeen myös

paloesimies käski parin pois katolta, mutta poistuminen oli jo aloitettu. Letku hajosi alas tullessa räystäspelteihin. Katolla ehdittiin olla noin kymmenen minuuttia Kirijatshenko arvelee.

Oma-aloitteisuutta Kattotehtävän jälkeen Kirijatshenkolle annettiin tehtäväksi mennä kolmanteen suojapariin. Hän alkoi miettiä, voisiko hän tehdä jotain enemmän. Hänen mieleensä tuli muitakin tehtäviä, joita hän voisi odotellessa tehdä. Kirijatshenko esitti ajatuksensa esimiehelle, jolle asia sopi. – Ajattelin, että valokuvaan alakerran, minne tuli ei vielä ollut levinnyt. Alaker-

Vesihuollossa Kannonkosken säiliöautoa tankattiin vesipostista ja kolmella säiliöautolla haettiin lisää vettä puolen kilometrin päästä järven rannasta.

3/2014

rassa oli outo näky: savua ei ollut ollenkaan, mutta hartiatasosta ylöspäin seinät ja katto olivat tummuneet ja palaneet, Kirijatshenko kertoo. Alakerrassa työskennellessään hän evakuoi sopimuspalokuntalaisten kanssa tietokoneita, telkkareita ja muuta tärkeäksi katsomaansa tavaraa.

Lisää tehtäviä Paloa yritettiin sammuttaa vielä toisen kerroksen ikkunasta. – Selvitimme tikkaat, kiipesin ikkunalle ja löin sen rikki. Palokuormaa oli valtavasti ja täydenpalon vaihe päällä, sisään ei ollut mitään asiaa, Kirijatshenko sanoo. Kirijatshenkon mukaan paloa ei päästy sammuttamaan ylhäältä tehokkaasti. Ylhäältä päin pystyttiin sammuttamaan vain Viitasaarelta tulleen raivausauton avulla. Sen nosturiin oli olemassa nostokori. Sammutustyötä tehtäessä nosturi jumiutui ja kori jäi ylös, eikä korissa ollut sopimuspalokuntalainen päässyt sieltä turvallisesti alas. Kirijatshenko heitti koriin köyden, jossa oli itse tehdyt solmut ja neuvoi häntä tekemään kiinnitykset koriin. Sen jälkeen Kirijatshenko kiipesi nousukahvalla ja laskeutu-

3/2014

Kuusi mestaria päivystää Keski-Suomen pelastuslaitoksen alueella on paljon sopimuspalokuntatoimintaa. Alueella on luotu kuuden jatkuvasti päivystävän palomestarin järjestelmä, koska viranhaltija halutaan nopeasti onnettomuuspaikalle. Jyväskylässä ja Äänekoskella palomestari päivystää paloasemalla, Jämsässä, Keuruulla, Saarijärvellä ja Viitasaarella kotivarallaolossa. Seitsemäs operatiivinen mestari päivystää osapäiväisesti Jyväskylässä. Useamman yksikön tehtävään lähtee aina palomestari, jonka alueella onnettomuus sattuu. Jos tukiyksiköitä lähetetään toiselta alueelta, mukaan liittyy myös kyseisen alueen päivystävä palomestari. Päivystävä palopäällikkö päivystää kotivarallaolossa, hän ottaa johtovastuuta harvoin. Jyväskylän ja Äänekosken paloasemilla jatkuvasti päivystävät palomestarit alkavat tukea tehtäviä tarpeen vaatiessa asemalla.

”Sammutustyötä tehtäessä nosturi jumiutui, kori jäi ylös, eikä sopimuspalokuntalainen päässyt turvallisesti alas.”

Häl

yt y silm

oitu

”Se oli erikoinen tehtävä, koskaan aiemmin en ole tehnyt mitään vastaavaa.”

Kunnan historia talteen Kalustonhoitaja Kemppainen tuli palopaikalle vapaavuorosta pari tuntia hälytyksen jälkeen, noin puoli viiden aikaan. Silloin kattorakenteet olivat jo täydenpalonvaiheessa ja kunnantaloa sammutettiin enää ulkoa. Kunnanjohtaja Autio kertoi kellarissa olevasta arkistosta, joka piti tyhjentää. Autio määritteli pelastettavalle materiaalille tärkeysjärjestyksen, jos jostain syystä kaikkea ei pystyttäisikään saamaan turvaan. – Aamupäivän aikana päästiin kellarikerrokseen, joka oli vielä kuiva. Reservissä ollut henkilöstö sai tehtäväkseen tyhjentää kunnan arkiston. Miehet ensin hämmästelivät, että ihanko oikeasti arkistot tyhjennetään, mutta niin piti tehdä: kantaa kunnan historiaa turvaan, Kosunen sanoo. Siihen työhön ryhtyi Kemppainenkin. – Menimme tyhjentämään kellarikerroksen arkistoa. Lastasimme mappeja jätesäkkeihin ja kannoimme ne kunnantalon takana olevaan nuorisotaloon. Se oli erikoinen tehtävä, koskaan aiemmin en ole tehnyt mitään vastaavaa, Kemppainen sanoo.

Kellarikerroksen yläpohjan päällä oli kuitenkin vielä jonkin verran massaa. Arkiston tyhjentäminen päätettiin keskeyttää kunnes massa saataisiin raivattua pois. Palopaikka luovutettiin kunnalle 18.50.

Vaikutti kuntalaisiin Palomestari Kosunen arvelee, että palo vaikutti paljon kuntalaisiin. Kunnantalolla ollut tietokoneserveri tuhoutui ja pimensi tietoliikenteen isolta alueelta. Tietoa pyrittiin antamaan ulos sitä mukaan kun tilanne kehittyi. Kunnanjohtaja Autio oli koko ajan yhteistyössä mukana.

FI KUVAKAAPPAUS: WWW.MTV.

mislaitteella koriin ja laski sopimuspalokuntalaisen korista maahan.

Päivystävä palopäällikkö Mika Kuivalainen arvioi työskennelleensä yöllä kolmen tunnin ajan kunnes tilanne hänen osaltaan rauhoittui. – Kävin palopäivänä sekä seuraavana päivänä kunnan tilaisuudessa kertomassa, mitä oli tapahtunut ja mitä pelastuslaitos oli tehnyt tilannepaikalla. Samalla kunnan valtuustolla sekä kunnan työntekijöillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä pelastusviranomaiselle paloon liittyen. Kunnantalon tulipalo todettiin tahallaan sytytetyksi.

Tuhotöistä epäilty vangittiin Poliisi pidätti tuhotöistä epäillyn henkilön 11. maaliskuuta. Keski-Suomen käräjäoikeus vangitsi 39-vuotiaan miehen todennäköisin syin teoista epäiltynä. Vangitsemishetkellä vangittua epäillään Kannonkoskella tapahtuneista kunnantalon, hoitokodin ja roskakatoksen palosta sekä Saarijärvellä viime vuonna tapahtuneesta roskakatoksen palosta ja Karstulassa kesällä 2012 tapahtuneesta sekatavarakaupan palosta. Vangittu kuului Kannonkosken sopimuspalokuntaan ja hänet on aiemmin tuomittu tahallaan sytytetyistä tulipaloista. 3/2014

Epäillyn jäljille nopeasti P

oliisi pääsi Kannonkosken tuhotöistä epäillyn jäljille nopeasti. Tehtävään satsattiin heti voimia, paikalle lähti kaksi tekninen tutkija ja kaksi taktista tutkijaa. Aamun valjettua poliisi alkoi penkoa mahdollisia henkilöitä ja yleisövihjeitä. Tekninen tutkinta aloitettiin sammutustöiden ollessa vielä käynnissä. – Kun haarukoimme tapauksiin liittyviä nimiä, epäilty nousi esiin heti alkuvaiheessa, tutkinnanjohtaja rikoskomisario Markku Latvala sanoo. Hänen mukaansa tutkinnan alkuvaiheessa poliisi ei vielä epäile ketään, ellei asiassa ole selvästi tiedossa rikoksesta epäilty. Poliisi selvittää alkuvaiheessa asiaan liittyvien henkilöiden taustoja ja mahdollisia motiivin omaavia henkilöitä. Tällöin käydään läpi mm. henkilöhistorioita. – Saimme myös alle 30 yleisövihjettä, jotka on kaikki tarkistettava, vaikka osasta näkee heti, etteivät ne johda mihinkään, näitä ovat muun muassa erilaiset salaliittoteoriat. Osa vihjeistä kuitenkin osuu, Latvala sanoo. Epäilty sopimuspalokuntalainen löytyi poliisin selvitystyön kautta. Hänellä oli jo tuo-

Tekninen tutkinta tekee rikospaikalla kaiken tekniseen tutkintaa liittyvän työn, kuten ottaa palopaikalta näytteet, taltioi tapahtumapaikan ja pyrkii selvittämään teknisellä näytöllä palon syttymissyyn. Taktinen tutkinta on kuulusteluja ja rikoksen selvittämistä taktisella toiminnalla. Tähän saattaa kuulua kuulustelujen lisäksi mm. telepakkokeinojen käyttö, kotietsinnät, tarkkailu ym.

mioita ja hän oli juuri muuttanut paikkakunnalle. Tuhotyöt ja niiden tekijät eivät ole poliiseille jokapäiväistä työtä.

Palkkio ei aina hyvästä Paikalliset yrittäjät lupasivat tapauksen selviämiseen johtaneesta vihjeestä palkkion. Joskus siitä on hyötyä, mutta ei aina. – Vihjepalkkion lupaaminen saa ”palkkionmetsästäjät” liikkeelle ja heidän vihjeiden tarkistamiseen tehdään turhaakin työtä, joskus ne voivat johtaa tutkintaa väärille raiteil-

le, rikoskomisario Markku Latvala kuvailee. Alkuhavainnot ja tekninen tutkinta näyttelee suurta osaa tuhotöiden selvittämisessä, vaikka aina ei pystytä osoittamaan, että palo on tahallaan sytytetty, niin syttymissyytäkään ei välttämättä löydy. – Kannonkosken tapauksissa esitutkinta on kovasti kesken. Poliisi ei koskaan syytä tai tuomitse, vaan epäilee, Latvala sanoo.

Enemmän syyllinen kuin syytön Kun käräjäoikeus ottaa kannan, että epäilty on todennäköisemmin syyllinen kuin syytön, hänet voidaan vangita todennäköisin syin. Vangitulla on kahden viikon välein oikeus vaatia tapaustaan uudelleen arviointiin, jonka tekee käräjäoikeus. Käräjäoikeus myös määrittelee tutkintaan tutkinnanjohtajan esityksestä määräajan, tietyn päivämäärän, jolloin syyte on nostettava. Kannonkosken tapauksiin liittyvässä epäilyssä päivämäärä on 30. toukokuuta. Poliisi tai syyttäjä voi hakea syytteennoston määräaikaan pidennystä käräjäoikeudelta, mikäli esimerkiksi esitutkinta ei valmistu määräaikaan mennessä. Kun esitutkinta valmistuu, syyttäjä päättää, nostaako hän syytteen vai ei.

Ryhmä tutkii

Poliisi toivoo tuhotyöpaikalla pelastusväeltä: > Tee havaintoja niin palavasta kohteesta kuin paikalla olevasta yleisöstä. > Älä kerro palon tapahtumista ulkopuolisille, tekijä voi olla lähistöllä. > Suojaa ja säästä mahdollisuuksien mukaan alkupalon syttymiskohta. > Pane merkille, onko palopaikalla rikkoutuneita ikkunoita tai murtojälkiä.

3/2014

Rikoskomisario Markku Latvalan keskitetyn tutkinnan ryhmään kuuluu kaksi rikosylikonstaapelia: ryhmän johtaja ja varajohtaja sekä kuusi tutkijaa. Latvala itse ei pääsääntöisesti tutki tai haastattele, hänen tehtävänsä on linjata esitutkintaa, vastata pakkokeinoista ja tehdä mm. vangitsemisvaatimukset. Vastaavanlaisia ryhmiä on Keski-Suomen alueella kaksi, niiden tehtäviin kuuluvat Keski-Suomen maakunnan alueella laajat tai vaikeasti selvitettävät rikokset jotka eivät ole ns. päivittäisrikoksia. Huume- ja talousrikoksia tutkii niihin erikoistuneet omat ryhmät. Keski-Suomen alue puolestaan kuuluu Sisä-Suomen poliisipiiriin, joka on maamme isoin poliisipiiri.

Häl

yt y silm

oitu

Ilmiantaja tunsi vangitun jellaan ja se pidetään kunnossa. Yhteiskunnan etu on tällaisessa yksilön etua voimakkaampi, hän kuvaa. Nainen ei ilmiantaessaan tiennyt, että ratkaisevasta vihjeestä on luvattu palkkio, sen hän luki myöhemmin lehdestä. Hän jätti vihjepuhelimeen viestin ja sieltä sanottiin, että poliisi soittaa takaisin. – En kuvitellut, että vihjeen jättäminen johtaa niin laajaan yhteistyöhön poliisin kanssa. Kolmen tunnin kuulustelun alussa minulle luettiin todistajan oikeudet. Sen lisäksi poliisi on prosessin aikana soittanut minulle vähintään viisi kertaa. Kuulusteluista ja puheluista tehtiin pöytäkirjat, nainen juttelee.

I• ST

EXIT – TIE TURVAAN!

LADA

OTA KOULUTUSKÄYTTÖÖSI UUSI POISTUMISTURVALLISUUSVIDEO

PAA VA

– Mietin, voinko olla aivan varma, että lähden syyttämään toista ihmistä. Kävin läpi asioita ja olin asiasta entistä varmempi. Silti aina, kun on mahdollisuus, ettei olekaan oikeassa ja voi aiheuttaa toiselle harmia ja vaikeuksia, niin alkaa epäröidä. Tuntuu hassulta, että käräyttää ja on ilmiantaja – se tuntui vaikealle, nainen kuvailee. Hän sanoo, ettei välttämättä olisi ilmiantanut, jos teot olisivat olleet vähäiset, esimerkiksi tyhjien latojen tai roskakasojen polttoja, jotka ovat pikkupojille ominaisia. Hän arvelee, että olisi siinä tapauksessa soittanut epäillylle. Koska materiaaliset vahingot olivat niin suuret, nainen päätyi soittamaan poliisille. – Minulle on tärkeää, että yhteiskuntaa suo-

•

Naishenkilö soitti poliisin vihjepuhelimeen nähtyään lehdessä jutun, jossa kerrottiin kolmesta Kannonkoskella sytytetystä palosta, jotka olivat selvittämättä. – Jutussa luki jotenkin niin, että ”toistuvat palot herättävät pelkoa – poliisi pyytää vihjeitä, nainen muistaa. Hän tiesi, että hänen tuntemansa henkilö, joka oli aiemmin syyllistynyt tuhotöihin, oli muuttanut Kannonkoskelle ja toimi siellä myös sammutusmiehenä vpk:ssa. – Olen aikanani myös varoittanut häntä uusista teoista ja vpk:hon liittymisestä, nainen sanoo. Soitto poliisin vihjepuhelimeen ei ollut itsestään selvä asia.

TAV I S

Video on jaettu neljään eri osioon: 1. Yleinen osio poistumisturvallisuudesta 2. Asumisen turvallisuus (omakotitalot, kerrostalot, hotellit, palvelutalot) 3. Julkiset rakennukset ja kokoontumistilat (koulut, kauppakeskukset, toimistot, ravintolat/yökerhot) 4. Turvallisuusorganisaation rooli (sairaalat) Katso ja lataa koko video tai erilliset osiot YouTube-videopalvelusta hakusanalla ”Exit – Tie turvaan!”!

3/2014

Tulipalon jäljet Kannonkosken kunnanjohtaja Maarit Autio sai tiedon kunnantalon tulipalosta nopeasti. Keski-Suomen pelastuslaitokselta ilmoitettiin palosta Autiolle 02.41, kun hälytys palosta oli tullut parikymmentä minuuttia aiemmin. Hän lähti paikalle heti.

”K

un tulin paikalle, oma palokuntamme oli jo paikalla. He tunsivat rakennuksen. Tilannetta johti kaksi palomestaria, jotka kysyivät minulta lisätietoja rakennuksesta. Tarkkaa muistikuvaa yön tapahtumista ei ole, aika kului kuin sumussa iltapäivään asti. Olin sokissa ja järkyttynyt, Autio kertoo.

Arkistot säilyivät Palokunta onnistui suojaamaan pääarkiston kellarissa ja pikkuarkiston ensimmäisessä kerroksessa. Kun sammutustyöt olivat ohi, Autio ja kunnantyöntekijät vetivät suojahaalarit niskaan

ja keräsivät raunioista talteen loput arkistosta. Sitten pelastettu arkisto sijoitettiin uudelleen. – Jos arkistot olisivat tuhoutuneet, olisi kaikki kunnan historia tuhoutunut. Kunta täyttää tänä vuonna 80 vuotta, mutta arkistoissa on vanhempaakin materiaalia, Autio sanoo. Vanha materiaali ja pöytäkirjat säästyivät, työn alla olevat paperit, jotka olivat toimistoissa, menetettiin. Niiden uudelleen tekeminen teettää töitä. Autio kertoo, että kunnantalo oli tietoliikenteen solmukohta ja tulipalo tuhosi kunnan toimipisteiden välisen tietoliikenteen. Tärkeimmät tietoliikennetoiminnot saatiin kuntoon viikossa. Myös korvaavat työtilat tuhoutuneiden tilalle järjestyi. – Kaiken lisätyön keskellä piti hoitaa normaalitkin työt, muun muassa kunnan tilinpäätös oli parhaillaan työn alla, Autio sanoo.

Pelon ilmapiiri – Tapahtuman jälkeen kuntalaisiin levisi pelon ilmapiiri. Kun juttelin kuntalaisten kanssa, niin keskusteluissa nousi esiin: ”mitä täällä oikein ta-

pahtuu”. Kahden ison palon ja roskakatospalon jälkeen kukaan ei enää uskonut sattumaan, Autio kertoo. Yrittäjät perustivat partiointiringin yöajoiksi, mikä rauhoitti kuntalaisia eniten. Kun epäilty vangittiin, oli myös sillä rauhoittava vaikutus. Seurakunta ja kunta ovat tarjonneet kuntalisille kriisiapua. – Kunnantalo-rakennuksen menettäminen on ollut kuntalaisille korvaamaton menetys. Se on kuulunut katukuvaan, eikä sen tunnearvoa voi mitata. Vaikka se oli vanha ja epäkäytännöllinenkin, niin sen menettäminen harmittaa, Autio sanoo.

Kannonkosken kunnanjohtaja Maarit Autio ei ole uransa aikana joutunut vastaavaan mediamyllyyn. Myös se on työllistänyt valtavasti palon jälkeisenä aikana.

3/2014

Häl

oitu

Terveyskeskuspalvelut Saarijärvelle Kunnanjohtaja Maarit Autio arvelee, että kuntalaisille ei ole kunnantalon palosta aiheutunut isoa käytännön haittaa. – Isoin asia on varmasi se, kun palon jälkeen terveyskeskuspalvelut piti siirtää viikon ajaksi Saarijärvelle, Autio sanoo. Kannonkoskella on viikon aikana kolmena päivänä lääkäri ja neljänä päivänä hoidetaan näytteidenottoa. Sote kuntayhtymä Perusturvaliikelaitos Saarikka hoitaa Kannonkosken lisäksi Saarijärven, Karstulan, Kivijärven ja Kyyjärven terveydenhuoltoa, asukkaita alueella on noin 19000. – Konkreettisimmillaan palon vaikutukset näkyivät siinä, että Kannonkosken terveysaseman puhelinyhteydet katkesivat. Itse sain kuulla maanantaiaamuna töihin tullessani, et-

tä kaikki tietoliikenneyhteydet ovat Saarikan alueella poikki, Saarikka-liikelaitoksen johtaja Mikael Palola sanoo. Huolta Saarikka-liikelaitokselle aiheutti myös se, että Kannonkoskella olevan ikäihmisten asumisyksikön seinään oli ilmestynyt liekinkuvia. Asumisyksikkö on samalla tontilla kuin missä palanut hoitokotikin oli. – Asukkaat olivat peloissaan ja pahan varalta oli valmistauduttava, Palola sanoo. Palot ovatkin saaneet aikaan sen, että pelastussuunnitelmat on otettu Saarikassa esiin. – Olemme tutustuneet niihin paremmin ja käyneet läpi toimintoja, joita palon tullen tehdään. Nyt ei varmasti enää tarvitse perustella, miksi pelastussuunnitelmia tehdään ja miksi niitä pitää käydä läpi, Palola sanoo.

”Nyt ei varmasti enää tarvitse perustella, miksi pelastussuunnitelmia tehdään ja miksi niitä pitää käydä läpi.”

Seutu-it -ryhmä näytti voimansa Kannonkosken kunnan it-tukihenkilö Marko Risunen oli palohetkellä Vaasassa. Palosta kertova tekstiviesti oli tullut jo yöllä, mutta Risunen näki sen vasta aamukahdeksalta. – Kukaan ei käskenyt minua töihin, mutta aloitin ne heti. Lähdin ajamaan kohti Kannonkoskea, Risunen sanoo. Matkalla hän soitti apuvoimia: Elisan verkko-operaattorin ja kollegat Kivijärveltä, Saarijärveltä ja Karstulasta. –Meillä on pohjoisessa Keski-Suomessa seutu-it -ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti, nyt oli aika pyytää heiltä apua, Risunen kertoo. Palo oli lamauttanut Kannonkosken verkkoliikenteen kokonaan ja seutualueenkin osittain. Verkkotöitä tehdessä pitää yhteyksien molemmissa päissä olla aina henkilö, muuten työstä ei tule mitään.

– Verkkoliikenne ei toiminut millään tavalla, sunnuntaina yöllä saimme palautettua varakuituja, joilla saimme joitakin kohteita jalkeille. Seuraavina päivinä etsimme raunioista kuidun päitä ja verkko-operaaattori hitsasi niitä yhteen, Risunen kertoo. Työpäivistä tuli ympäripyöreitä, ne alkoivat kahdeksalta ja loppuivat puoliltaöin. – Ei tällaiseen osannut edes varautua. Joitakin varautumissuunnitelmia meillä olikin, mutta ei mitään tällaista. Tämä oli kuin lyönti lapiolla vasten kasvoja, Risunen kuvaa. Hänen mukaansa seutu-it-ryhmä aikoo viisastua tästä ja laatia tilanteen tuomasta opista pelastautumissuunnitelman. Ryhmän voimaa tarvittiin nytkin, yksin en olisi voinut tehdä mitään, Risunen kiittelee.

yt y silm

Katso videot:

http://yle.fi/uutiset/hoitokoti_paloi_kannonkoskella_maan_tasalle_-_video/7012953 http://youtu.be/ hquDMFyIMSs (Jarmo Ahonen/Mediaputka.fi)

Valvontaa talkoilla Kannonkoskella toimii partiointirengas, joka toimii viikonloppuiltaisin ja öisin joskus arkenakin. Havainnointityöllä pyritään rauhoittamaan pelkoa ja estämään varkauksia ja kurittomuutta, Kannonkosken Yrittäjien puheenjohtaja Kari Niskanen kertoo. – Lähinnä pyrimme rauhoittamaan vanhempaa väestöä, joka on kertonut, ettei uskalla öisin nukkua kuin toinen silmä kiinni, Niskanen sanoo. Kannonkosken Yrittäjät pohtivat, mitä he voisivat asian hyväksi tehdä. Yrittäjät pyysivät toimintaan mukaan metsästäjät, LionsClubin ja ampumaseuran ja ottivat mallia naapurikunnan Pihtiputaan Yöpyövelien vastaavasta työstä. Partiointirenkaasta on kerrottu lehdissä ja toiminnalla on Niskasen mukaan ollut rauhoittava vaikutus. – Ainakin nuorten holtitonta liikennekäyttäytymistä on saatu rauhoitettua, ku on näytty, Niskanen sanoo. Kannonkosken tuhotöistä partiointirengas ei ole havainnoinut mitään.

3/2014

Tittelillä on väliä Medialla on monesti tapana tituleerata kaikkia pelastusorganisaatioon kuuluvia palomiehiksi. Ikävissä asioissa viime aikoina kunnostautuneet vpk:laiset ovat hyötyneet tästä, kun taas ammattipalomiesleiri on joutunut syyttä leimatuiksi. Näin tapahtui Kannonkosken tapahtumienkin yhteydessä. MTV.fi teki asiassa poikkeuksen otsikoidessaan Kannonkosken tapahtumista kertovan jutun seuraavasti: ”VPK:lainen ryhtyi pyromaaniksi – epäillään useista tuhopoltoista.” – Otsikon pitää vastata jutun sisältöä. Palomies on ammattilainen ja vapaapalokuntalainen harrastelija. Titteleissä ja tehtävissä on selvä ero, joka pitää uutisen lukijalle kertoa. Tiedotusvälineen ja sen toimittajien pitää välittää yleisölle oikeata tietoa, MTV Uutisten toimituspäällikkö Jyrki Huotari perustelee. Harvoille tiedotusvälineille tämä asia on kuitenkaan yhtä selvä, esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta seuraavasti: ”Palomiehen epäillään sytyttäneen tahallaan useita tulipaloja Keski-Suomessa”. – Otsikko olisi voinut olla täsmällisempi. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla syyttää tai leimata palomiehiä yleisesti, arvostan heidän tekemäänsä duunia suuresti, jutun kirjoittanut toimittaja Lasse Kerkelä vastaa.

MTV.fin toimittaja ei antanut palomiestittelin houkuttavuuden viedä uutistaan väärille raiteille. – Toimittajamme on rikosuutista kirjoittaessaan kertonut aivan oikein tekijän roolin eli sen, että hän on ollut pitkään mukana vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa. Se on eri asia kuin toimia palomiehen ammatissa, MTV Uutisten Huotari kertoo. VPK:lainen- tai palomies-tituleerauksella on väliä. – Tittelien pitää vastata todellisuutta. Asialla on merkitystä jutun faktojen kannalta. Niiden pitää olla kohdallaan. Tekijän taustalla on yleistä merkitystä erityisesti tällaisessa tapauksessa, jossa rikos liittyy työhön tai harrastukseen, MTV Uutisten toimituspäällikkö Huotari perustelee.

HS:n linjana on, että henkilön nimi pääsääntöisesti kerrotaan, jos hänet tuomitaan kahdeksi vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi vankeuteen. Ennen tuomiota epäillyn nimeä ei kerrota, ellei se ole perusteltua henkilön aseman vuoksi, esimerkiksi poliitikot ja muut vallankäyttäjät. Pitkäänkin linnatuomioon tuomitun nimi jätetään kertomatta, jos nimen kertominen olisi rikoksen uhrin kannalta kohtuutonta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi perheen sisäiset lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, joissa tekijän nimen kertominen paljastaisi käytännössä myös uhrin henkilöllisyyden.

Rikosuutisoinnin linjoja Helsingin Sanomien toimittaja Lasse Kerkelä kertoo lehden linjauksista rikosuutisissa. N JA HELSINGIN KUVAKAAPPAUKSET MTV:

SANOMIEN NETTISIVUILTA.

Häl

yt y silm

oitu

”Joka päivä kuljen kunnantalon ohi ja toivon, että hyvä haltija toisi sen takaisin.”

Miten koit tuhotyöt? Pelastustieto kysyi, kuntalaiset vastasivat: 1. Minkälaisia ajatuksia peräkkäiset tuhotyöt herättivät? 2. Mitä ajattelet siitä, että epäiltynä on paikallisessa vpk:ssa toiminut henkilö? 3. Vaikuttavatko tapahtumat vpk:n uskottavuuteen ja luotettavuuteen? 4. Onko palot vaikuttaneet elämääsi jotenkin?

Kari Niskanen, Kannonkoski 1. Voiko olla totta, että rauhallisella sivukylällä tapahtuu tällaista. Vanhemmassa väessä se aiheuttaa pelkotiloja: Uskaltaako nukkua yöllä kuin toisella silmällä. 2. Erittäin harmittava juttu. Positiivista asiassa on se, että tekijäksi epäilty ei ole alkuperäisiä kannonkoskisia. Lähikunnissa on ollut ennenkin tapauksia, joissa vpk:laiset ovat sytytelleet – vpk:laisen tekemänä tuhotyö ei ihmetyttänyt. 3. Se leimaa koko porukan, mutta kun tunnen kaikki muut vpk:laiset, voisin vaikka vannoa, että he eivät tee tällaista. Kannonkosken tuhotyöt eivät vaikuta paikallisen vpk:n uskottavuuteen.

Luotamme oman kylän poikiin sataprosenttisesti. Luottamus ei ole mennyt. Olemme toimineet vpk:laisten kanssa muissa yhteisöissä vuosia yhdessä – tunnemme heidät. 4. Olen teknisen lautakunnan puheenjohtaja, siinä mielessä tuhotyöt koskettavat. Olemme järjestelleet kaupungintalon työntekijöille uusia toimitiloja.

Nainen, Kannonkoski 1. Kun näin paloautojen liikkuvan lähellä, alkoi pelottaa. Tuli kauhu, koska paloautoja oli paljon. Tiesin, että jotain isoa on nyt sattunut. Tuhon määrä on valtava. Kunnantalo on tuttu vanhana työpaikkana. Alkuperäisille kannonkoskisille kunnantalo on aina kuulu3/2014

itu o lm

si y t y äl

Pelastustieto kysyi, kuntalaiset vastasivat: 1. Minkälaisia ajatuksia peräkkäiset tuhotyöt herättivät? 2. Mitä ajattelet siitä, että epäiltynä on paikallisessa vpk:ssa toiminut henkilö? 3. Vaikuttavatko tapahtumat vpk:n uskottavuuteen ja luotettavuuteen? 4. Onko palot vaikuttaneet elämääsi jotenkin?

nut katukuvaan. Kun jotain ulkopuolista on neuvottu, on neuvoihin aina liittynyt kunnantalo. Nyt se on sitten menetetty. Kunnantalo oli keskeinen asioiden hoitopaikka. 2. Tulee mieleen, että kaikkea sinne vpk:hon pääseekin. Taustat tulisi tutkia tosi tarkasti. Vaikka paikallisten henkilöiden, kantaväestön, lähtökohdat tunnetaan hyvin, niin siltikin tulisi tutkia. Itselleni taustoiden tutkiminen on tuttua, kun teen lastensuojelutyötä. Siellä kaikki työntekijät tutkitaan tosi tarkasti, niin miksi ei sitten tässä, joka on merkittävä kunnan turvallisuustoiminto. Nykyään on hyvät mahdollisuudet tutkia, niin kiksi niitä ei käytetä. Olen kuullut, että tämä epäilty henkilö ei päässyt Saarijärven vpk:hon, niin miksi hänet piti päästää Kannonkosken vpk:hon. Samat päälliköt molemmilla kuitenkin on. Mikä mättää? 3. Ehkä se jonkin aikaa vaikuttaa luottamukseen, mutta toisaalta pitkään siellä toimineiden miesten työnjälki on ollut hyvä. Tutkimusten mukaan jonkun aikaa katastrofin jälkeen ikävät asiat pysyvät mielessä, kunnes mieli palautuu ennalleen. 4. Kunnantalon palon vaikutukset nähdään tulevaisuudessa. Saa-

daanko uusi kunnantalo ja minkälaisiksi toiminnot muodostuvat. Toistaiseksi toiminnot toimivat ennallaan. Henkilökohtaiseen toimintaan palon seuraukset ei juurikaan ole vaikuttaneet.

Oili Muhonen, Kannonkoski 1. Se oli kauhistus. Tuli mieleen, että meneekö minun työpaikkani terveyskeskus seuraavaksi. Seuraavana päivänä jalkani vapisivat järkytyksestä eikä ruoka maistunut. 2. Epäilty on minulle tuntematon, ei paikallinen. Se on epäilyn yhteydessä hyvä tieto, olisi kauheaa jos epäiltynä olisi tuttu henkilö, kun täällä olen ikäni asunut. 3. Ei vaikuta. Aina keskuudessamme on ollut sairaita ihmisiä, nyt se vaan osui meidän kohdallemme. Tausta tulee jatkossa tutkia niin terveydenhuollon kuin pelastusalan toiminnassa mukana olevilta. 4. Kunnantalon palo vaikutti työyhteisööni terveyskeskuksessa. Tietokoneet eivät toimineet viikkoon. Joka päivä kuljen kunnantalon ohi ja toivon, että hyvä haltija toisi sen takaisin.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208 / Marko Partanen.

Vieraanamme Kirjoittaja Dan Koivulaakso on JHL:n sopimustoimitsija, joka työskentelee Teknisen sopimuksen sekä paloja pelastusalan edunvalvontakysymysten parissa. Hänen vapaa-aikansa kuluu Helsingin kunnallispolitiikassa ja liikunnan parissa. Hän on myös JHL:n edustajana Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksessa.

Sote-alueista arkiturvallisuuden ylläpitäjiä? T

ätä raapustaessa hallitus ja oppositio ovat vastikään päässeet sopuun – käytännössä ei mistään. Kaikki eduskuntapuolueet ovat vastikään yksimielisesti hyväksyneet sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen jatkovalmistelupohjaksi viisi erityisvastuualuetta eli ervaa. Tällä mallilla poliitikot pyrkivät järjestämään terveydenhuollon jatkossa kustannustehokkaammin perustuen riittävän suureen väestöpohjaan. Täysin auki jäi sen sijaan tuottavatko ervat palveluita vai tilaavatko ne vain niitä. Tästä seuraa vielä olennaisempia kysymyksiä: Mitkä kaikki vastuut jäävät jatkossa kunnille? Ja millä tavalla turvataan demokratia yli miljoonan ihmisen ervoissa? Selvää on vain se, että isoja mullistuksia on lähivuosina tulossa. Ervoilla, kuten kaikilla muillakin uudistuksilla, haetaan ennen kaikkea säästöjä. Hyvin merkittävin osin nämä säästöt koskettavat henkilöstöä. Niistä nykyinen hallitus on päässyt hyvinkin yksityiskohtaiseen sopuun säästäessään – tai kuten se itse sanoo sopeuttaessaan valtiontaloutta – jo 6,6 miljardin euron edestä. Säästöillään ja leikkauksillaan valtio sysää menotaakkaa kunnille, joilta samainen valtio sitten havittelee tehtäviä pois. Samalla sosiaali- ja terveyspalveluja ajetaan henkilöstön yt-neuvotteluilla ja ostopalveluilla kohti lyhytnäköistä yksityistämistä. Ongelmallista on myös se, että leikkaukset hidastavat eivätkä nopeuta talouskasvua. Näin vyönkiristyspolitiikka on itseään ruokkiva ilmiö, joka jatkuu hallituksesta riippumatta. Yli kuusi miljardia euroa vastaa yli yhtätoista prosenttia valtion budjetista tai noin kolmea prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.

Ei uutta ilman jotain vanhaakin Kaikkien suurten mullistusten keskellä jotain myös säilyy. Rakennepoliittisten uudistustensa tiimellyksessä hallitus päätti vastikään (sisäministeriön esityksestä), että pelastustoimen rakenneuudistus toteutetaan nykyisellä aluejaolla. Linjaus on ilahduttava ja linjassa JHL:n aiemmin esittämien vaatimusten kanssa. Samalla se takaa ainakin osittain sen, etteivät vuoden 2004 alueellistamisen vaatimat investointeihin käytetyt rahat valu hukkaan. Suomea ei myöskään yritetä kutistaa yhdelletoista alueelle, kuten uhkana alun perin oli. Vaikka aluejako pysyy nykyisenä, liittyy erva-uudistus silti olennaisesti pelastustoimeen. Hallitus päätti nimittäin, että pelastus-

toimeen perustetaan enintään 11 tilannekeskusta. Tämän jälkeen sisäministeri Päivi Räsänen on käynnistänyt virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon uusien alueiden kanssa. Sisäministeriön mukaan näin on tarkoitus saavuttaa ”säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla.” Koska pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu vasta myöhemmin, samalla kun ervatkin tarkentuvat, on pelastustoimelle nyt taattava työrauha. Työrauhaa ja luovuutta tullaan tarvitsemaan, sillä rakenneuudistuksen tavoitteena on saavuttaa pysyvät, vähintään 7,5 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Vyönkiristykset on tarkoitus toteuttaa palvelutasoa heikentämättä ja vuoteen 2017 mennessä. Sisäministeriö tulee yhdessä kuntien ja pelastuslaitosten kanssa laatimaan suunnitelman vuosittaisten säästöjen toteuttamiseksi. Mitä ei tiloista pystytä säästämään, tullaan hyvin todennäköisesti tavalla tai toisella yrittää säästää henkilökunnasta. Tällaiset henkilöstösäästöt ovat kuitenkin kohtuuttomia pelastustoimelle, joka jo nyt toimii kustannustehokkaasti. Pelastustoimen osuus kuntien toimintamenoista on vuoden 2004 organisaatiouudistuksen ja alueellistamisen jälkeen vähentynyt, vaikka pelastustoimen suoritteet ovat lisääntyneet.

Kansalaisten arkiturvallisuus uhattuna Henkilöstön aseman lisäksi on uudistuksissa huomioitava myös kansalaisten perusturvallisuus. Nämä kaksi liittyvät olennaisesti toisiinsa. Riittävän henkilöstömäärän turvaamisen lisäksi myös alueellisella kattavuudella on merkitystä. Nykyisellään kunnat vastaavat pelastustoimesta ja pelastuslaitos toimii kiireellisen ensihoidon palveluntuottajana 72 prosentille maan väestöstä. Kun otetaan käyttöön viisi erikoisvastuualuetta, on huolehdittava, ettei tästä aiheudu tarpeettomia riskejä ja eriarvoisuutta eri puolilla Suomea asuville. Säilytettävät 22 pelastusaluetta antavat siihen onneksi hyvät eväät päättäjien niin halutessa. Viime kädessä onkin kysymys siitä, onko kansalaisten arkiturvallisuus tärkeämpi kuin valtion budjetin kannalta huomattavan pieni 7,5 miljoonan euron säästö. 3/2014

Lausunnot ja kustannukset muuttivat päätöstä

Pelastuslaitosten määrää ei nyt puoliteta Teksti: Esa Aalto Kuva: Petri Lindh, Suomen Palopäällystöliitto

Pelastuslaitosten määrää ei puolitetakaan. Hallitus päätti sisäministeriön esityksestä, että pelastustoimen rakenneuudistus toteutetaan nykyisellä aluejaolla. Sisäministeriö tarkensi esitystään uudistusta koskeneen lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella. Myös sote-uudistuksen aluejako otetaan huomioon.

elastustoimen rakenneuudistuksesta annetut lausunnot olivat voimakkaasti uudistusta vastustavia. Kuntaliitto ja pelastuslaitokset laskivat, että 11 alueen muutos toisi 12 miljoonan euron kustannukset. Ne syntyisivät palkkojen ja sopimuspalokuntien kustannusten harmonisoinneista. Myös tietoteknisten järjestelmien yhtenäistäminen, kaluston merkintöjen uudistaminen sekä yhdistämisen valmisteluun rekrytoitava henkilöstö toisi Kuntaliiton laskelmien mukaan viiden miljoonan euron kertakulut. Hallitus haluaa pelastustoimeen perustettavan enintään 11 tilannekeskusta. Sisäministeri Päivi Räsänen käynnisti virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sotealueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöPalopäällystön opintopäivillä Jyväskylässä keskusteltiin tiiviisti pelastustoimen ajankohtaisesta rakenneasiasta. Myös sisäministeriön uusi esitys oli ”kabinettikeskusteluissa”, jonka perusteella hallitus muutti aikaisempaa linjaustaan.

3/2014

hemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä. Edelleen pelastustoimesta tavoitellaan vähintään 7,5 miljoonan euron vuosittaista säästöä palvelutasoa heikentämättä vuoteen 2017 mennessä. Sisäministeriö laatii yhdessä kuntien ja pelastuslaitosten kanssa suunnitelman vuosittaisten säästöjen to-

teuttamiseksi. Säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä siten, että pelastustoiminnan palvelutaso ei laske. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistetään siten, että se mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Pelastuslaitosten johtamisjärjestelmää ja henkilöstörakennetta kehitetään edelleen siten, että miehistön suhteellinen osuus koko henkilöstössä kasvaa. Sisäministeriö tukee muutosta uudistamalla pelastustoimen johtamisohjeen. Pelastustoimen yhteishankintoja lisätään.

Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä ohjaa ja seuraa muutoksen toteuttamista ja säästöjen saavuttamista. Tavoitteen toteutumisen seurantaan asetetaan selkeät aluekohtaiset tavoitteet, joita seurantaryhmä seuraa pelastuslaitosten säännöllisen raportoinnin perusteella. Aluehallintovirastot valvovat, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene rakenteellisten uudistusten toteuttamisen myötä.

Nyt on näytön paikka Pelastustoimen rakenneuudistuksesta annetut lausunnot ja kustannusvaikutusten laskelmat vaikuttivat seurantaryhmää johtavan, sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin mukaan siihen, että hallitus päätti muuttaa aikaisempaa päätöstään. – Olimme jo ennen sote-ratkaisua tehneet esityksen, että 11 alueesta luovutaan, mutta syntynyt sote-ratkaisu vahvisti asiaa. Nergin mielestä osa suunnitelluista uusista alueista olisi ollut järkeviä ja osa ei. – Siksi ei ollut järkevää tehdä tällaista päätöstä eikä myöskään järkevää alkaa miettiä muunlaista aluejakoa. Kun tiedossa olivat faktat, voitiin päätöstä arvioida päätöstä uudella tavalla. Hänen mukaansa Kuntaliiton julkistamat kustannuslaskelmat tukivat sisäministeriössä tehtyjä laskelmia. – Kuntaliitossa kustannusvaikutukset oli kuitenkin laskettu yläkanttiin, mutta niistäkin voitiin vetää johtopäätös, että kustannukset ovat suuremmat kuin tavoitellut säästöt. Päivi Nerg muistuttaa, että edelleen on olemassa 7,5 miljoonan euron säästövaade. Hän uskoo, että nyt voidaan alkaa suun-

nitella tulevaisuutta aidosti yhteistyössä. – Olen ymmärtänyt, että sitoutuminen säästöihin on vahva. Näin ovat kaikki vakuuttaneet ja nyt on näytön paikka, Päivi Nerg sanoo.

Nyt voi etsiä todellisia säästöjä Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen on tyytyväinen, että hallituksen päätös on sellainen, mitä Kuntaliito esitti. – Nyt voimme lähteä etsimään todellisia säästöjä eikä pelkästään muutella hallintolaatikoita. Kietäväinen on kuitenkin sitä mieltä, että myös tulevaisuudessa pitää pelastuslaitosten lukumäärää pohtia. Nyt se voidaan tehdä rauhassa toiminnallisista lähtökohdista eikä lukkiutua esimerkiksi poliisipiirijakoon. – Mutta tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen. Olennaista on hänen mukaansa se, että säästöt haetaan toiminnalliselta puolelta. Hän kuitenkin huomauttaa, että pelastustoimessa on jo tehty paljon tehostamista. – Käytännön ratkaisut lopulta osoittavat, miten onnistutaan. Kustannussäästöt on toteutettava siten, että pelastustoimen palvelut eivät heikkene. Kietäväinen myös odottaa, mitä sote-ratkaisu merkitsee ensihoito- ja ensivastetoiminnoissa. Hänen mielestään kokonaisuutta pitää tarkastella muutoinkin; esimerkiksi hätäkeskustoiminnassa hälytysvasteet pitää saada tarkoituksenmukaisiksi.

Säästöjen etsintä helpottui Pelastusylijohtaja Esko Koskinen uskoo, että nyt on säästöjen ha-

keminen yhteistyössä helpompaa, kun kehittämisestä on yksimielisyys ja vastahankaisuus on pois. – Toiminnallisuutta on jatkossakin kehitettävä ja myös aluerakenteita tarkistaa. – Hallituksen tahto on soteratkaisunkin perusteella hakea yhteisiä ratkaisuja, johon perustuu pelastustoimen osalta tilannekeskusasia. Kustannusten kannalta voi olla järkevää perustaa niitä sote-alueiden yhteyteen. Ratkaisevaa on kuitenkin pelastusalan tarve. – Nyt aletaan suunnitella tulevaa ja millaiset ratkaisut ovat järkeviä. Kun tietoverkot liitetään laajempiin kokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi hallinnon turvallisuusverkkohankkeeseen (TUVE), ovat tietotekniset ratkaisut kalliita. Niitä varten yhteyksissä tarvitaan myös vahvat suojaukset, joten ei ole järkevää, että kaikki tekevät omia ratkaisujaan. Esko Koskinen uskoo, että synergia terveydenhuollon kanssa on myös järkevää. Myös pelot siitä, että ensihoito luisuisi pois pelastustoimen tehtävistä, hälvenee sote-ratkaisunkin myötä. Sote-ratkaisua hän pitää olennaisena pelastustoimen tulevaisuuden kannalta. – Nyt on tilaisuus rauhassa arvioida pelastustoimenkin tulevaisuutta. Esitettäväksi voi tulla myös kysymys, voisivatko esimerkiksi pelastustoimen ja sotealueen rakenteet olla yhtäläiset. Sen pohtimiseen tulevaisuudessa voi olla perusteita. Tärkeintä on nyt, että voimme pohtia tulevaisuutta toiminnallisuuden kautta, kuten tehtiin 10 vuotta sitten. Jos talous lähtee lähivuosina kas-

Osaaminen on työpaikkasi turvallisuuden perusta – kouluta turvallisuustehtävissä toimivat! Turvallinen työpaikka I – pelastussuunnittelu 6.–7.11.2014 Turvallinen työpaikka II – jatkuvuudenhallinta 7.–8.5.2014 Turvallinen työpaikka III – poistumisturvallisuus 17.9.2014 Turvallisuusjohdon palontorjuntakurssi 1.-2.10. (1. jakso) 29.-30.10. (2. jakso) 25.-26.11.2014 (3. jakso) CFPA-Europe palontorjuntatutkinto 27.11.2014 Pelastusalan neuvottelupäivät 10.–12.12.2014 Koulutukset järjestetään Helsingissä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: koulutus.spek.fi ▶ Turvallisuusjohtaminen

vuun, sekin antaa liikkumatilaa arvioida rauhassa kokonaisuutta.

Säästöt löydetään yhdessä Pelastusjohtajien puheenjohtaja Simo Tarvainen on tyytyväinen, että kaavailtu päätös muuttui. – Kun kustannukset tulivat selkeästi esille, voitiin tehdä tällainen ratkaisu. Myös lausunnoissa esille tullut voimakas vastustus aivan oikein huomioitiin. Simo Tarvaisenkin mielestä joillain alueilla on syytä jatkossa

Stm:n Sillanaukee: Sote vahvistaa pelastuslaitosten ensihoitotyötä Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee näkee sote-ratkaisun yhteydessä järkeväksi miettiä kansallisesti yhtäläisesti erilaiset tietojärjestelmät. – Pelastustoimen tilannekeskukset sopisivat erittäin hyvin tällaiseen kokonaisuuteen, jos-

sa myös ensihoidosta huolehtivat keskukset toimivat. Sillanaukee näkee sote-ratkaisun vahvistavan pelastustoimen tuottamaa ensihoitopalvelutoimintaa. – Haluamme tehdä jo heti suunnitteluvaiheessa tiivistä yhteistyötä sisäministeriön kanssa.

Yhteinen tavoitteemme on saada rakennettua koko maahan ensihoitoon hyvä, uusi kulttuuri ja toimintatapa. Tähän liittyy myös yhteisten tietojärjestelmien rakentaminen ja viranomaisten tiivis ja saumaton yhteistyö. Näin voidaan turvata tasalaatuiset palvelut eri puolille maata.

miettiä myös yhdistymistä, mutta liian suuria alueita ei pitäisi perustaa. – Ja uudistukset pitää tehdä alueiden omista tarpeista, eikä sanella ylhäältä. Tarvainen toivoo, että jatkossa koetunkaltaisilta vältytään ja voidaan yhteistyössä hoitaa asiat eikä lähteä suuriin muutoksiin yhdessä keskustelematta. Hän myös muistuttaa, että pelastustoimen tilannekeskukset ovat omistajakuntien sekä laitosten päätettäviä ja nekin pitää perustaa alueiden tarpeista. Onhan olemassa jo esimerkiksi itäisten alueiden yhteinen tilannekeskus. Simo Tarvainen on varma, että vaadittavat säästöt löytyvät. – Meillä on oikea halu näyttää, että vaadittava säästö toteutetaan yhteistyössä sisäministeriön kanssa. Teemme entistä tehokkaamman pelastustoimen, mutta lopulta kunnat päättävät palvelutasossa, millainen pelastustoimi on, Simo Tarvainen muistuttaa.

3/2014

Rakenneuudistus puhutti SPPL:n kevätopintopäivillä

Kuntaministeri lupasi kuunnella herkällä korvalla Teksti: Esa Aalto Kuvat: Petri Lindh ja Kimmo Kaisto

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) ehti Palopäällystöliiton kevätopintopäivillä Jyväskylässä pohdiskella vielä pelastustoimen suunniteltua rakenneuudistusta. Hän totesi, että saatua lausunto- ja muutakin palautetta kuunnellaan herkällä korvalla.

inisteri Virkkunen pohdiskeli myös, olisiko vuonna 2011 uusitusta pelastuslaista löydettävissä pelastustoimea sääteleviä velvoitteita. Hänen mielestään lakiin sisältyvät viisi yhteistoiminta- ja seitsemän suunnitteluvelvoitetta voivat olla sellaisia, jotka ovat lakiin kirjattuina tarpeettomia ja niiden vaikutus palvelutuotantoon olisi kenties syytä arvioida. Ministeri korosti myös sitä, saadaanko suunniteluilla hallinnollisilla ratkaisuilla aikaan riittävästi kustannushyötyjä. Hänen mielestään aiheellista oli pohtia myös sitä, ovatko suunnitellut alueet sellaisia, että niissä toteutuu riittävästi synergia muiden yhteistyöviranomaisten kanssa. Palopäällystöliiton puheenjohtaja Jari Sainio kysyikin ministeri Virkkuselta, miksi pelastustoimi ylipäätään otettiin mukaan nyt säästökohteeksi, kun pelastustoimessa on kymmenen vuot26

3/2014

ta sitten tehty suuri rakenteellinen uudistus, jota voitaisiin käyttää myös esimerkkinä. Ministeri viittasi siihen, että kaikille hallinnonaloille haluttiin osoittaa oma siivu kuntasäästöistä ja siirtyi pohtimaan pelastuslaitosten omistajuutta. Etenkin, kun suurimman osuuden kantavista sosiaali- ja terveystoimesta sekä opetustoimesta ei säästöesityksiä kunnolla saatu. – Omistajuuden pohdintakaan ei ole poissuljettu kehityskulku tulevaisuudessa, mutta siinäkin täytyy arvioida parhaat ja toimivimmat synergiahyödyt muiden yhteistyöviranomaisten kanssa, ministeri Virkkunen totesi. Kuntaliiton johtajan Leena Karessuon kysymykseen sote-rakenteiden vaikutuksesta pelastustoimen ratkaisuihin sekä kireään aikatauluun, ministeri vastasi, kuin arvoituksellisesti tulevaa sotealueratkaisua ajatellen, että olemassa on viisi terveydenhoidon

erityisvastuualuetta ja mitä tehtäviä niihin tulee ja miten se vaikuttaa kokonaisuuteen.

Valtiollistamisesta puhuttiin Ministerin puheen jälkeen kuultiin paneelikeskusteluun osallistuneiden alustukset. Pelastusylijohtaja Esko Koskinen totesi, että pelastustoimen haluttiin osallistuvan myös säästötalkoisiin, vaikka muuta yritettiin. – Laissa ei ole pelastustoimelle sellaisia velvoitteita, jotka vaikuttaisivat säästötarkoituksessa. Koskinen huomautti, että myös valtiollistamista pohdittiin vakavasti syksyllä, kun tuli vaade etsiä säästöjä. Mutta se ei annetussa aikataulussa ollut mahdollista. – Totesimme, että ala pystyy säästöt esitetyllä tavalla etsimään, kun pelastustointa ei valtiollisteta. Alan koulutus on myös Koskisen mukaan haasteellisessa tilanteessa, koska rahoitus on tiukoilla, erityisesti ammattikorkeakou-

lutuksessa. Siksi yhteistyötä viritellään Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Pelastusjohtajien puheenjohtaja ja Keski-Suomen pelastusjohtaja Simo Tarvainen korosti, että laitokset haluavat yhteistyössä kehittää alaa. Hän korosti, että laitosten pitää olla lähellä kuntaa ja kuntalaisia. – Talous edellä me menemme ja euro on toiminnassamme ainut konsultti. Muutokset pitää myös tehdä heti, kun niiden aika on, eikä jättää niitä tekemättä. Tätä ongelmaa on jäänyt kymmenen vuoden takaisesta muutoksesta. Kuntaliiton johtaja Leena Karessuo korosti pelastuslaitosten roolia kuntien palvelutuotannossa ja totesi Kuntaliitossa haluttavan jatkossakin pelastuslaitosten olevan kuntien omistuksessa. – Jos alueet muodostuvat liian suuriksi, eikä niitä koeta enää kunnille läheiseksi toiminnaksi, voi viritä keskustelu valtiollista-

Kuntaministeri Henna Virkkunen ikuisti ”selfien” yhdessä pelastusjohtaja Simo Tarvaisen ja pelastus ylijohtaja Esko Koskisen kanssa. Mukana pelastusjohtaja Jari Sainio ja Kuntaliiton johtaja Leena Karessuo.

misesta. Jo nyt lausunnoissa todettiin tämä. – Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole järkevää, Leena Karessuo huomautti. Paneelikeskustelussa esille nousi yleisökysymyksenkin kautta pelastustoimen valtiollistaminen, jossa vastaajien enemmistö uskoi, että vuoteen 2025 mennessä pelastustoimi on valtiollistettu. Pelastustoimen valtiollistaminen on koettu tabuksi, kuten Simo Tarvainenkin totesi. Hänen mielestään se pitäisi selvittää, mutta mikään tabu se ei saa olla. – Jos tehdään muutos, pitää tietää, millainen muutos tehdään. Myös Jari Sainio totesi, että valtion pelastuslaitos kannattaisi perusteellisesti selvittää, mutta kokonaisuus pitää arvioida maksajan näkökulmasta. Pelastusylijohtaja Esko Koskisen mukaan sisäministeriössä ei kannateta valtiollistamista.

Leena Karessuo veti Parashankkeen yhteydessä valtiollistamisselvitystä ja silloin päädyttiin kunnalliseen pelastuslaitokseen. Hän toivoikin, että omistajuudella ei turhaan spekuloida. Viime vuosina kunnallista pelastuslaitosta on omistajan taholta tuettu ja kehitetty. Simo Tarvainen kehui ensivastetoimintaa pelastuslaitoksen parhaimmaksi tuotekehitykseksi. Se on antanut parhaan turvan myös harvaan asuttujen alueiden paikkakunnille. Yleisön joukosta pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen totesi, että muutokseen mennään, mutta poliitikoilla voi olla korvat vielä auki, ja voidaan vielä suunnitella asiaa. – Myllyniemi selvitti kokonaisuutta reilu vuosikymmen sitten. Silloin päädyttiin nykyiseen järjestelmään, mutta järjestelmämme kestää nytkin haastamisen. Pelastustoimen valtiollistaminen voidaan hyvin läpivalaista, jotta tiedettäisiin mitä siitä seuraisi ja saataisiin siten myös työrauha. Ojanen painotti myös, että tehdään arjen työ hyvin nyt ja jatkossa, eikä anneta hartioiden painua läjään.

Tuotteet pelastusalan ammattilaisille!

LETKURINKKA Jusa-letkurinkka on suunniteltu helpottamaan letkujen kantamista ja siirtämistä metsäpaloissa, isoissa kiinteistöissä ja tehdasalueilla.

Katso lisää: www.peltaco.com/ letkurinkka Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. (017) 368 4000 | info@peltaco.com

www.peltaco.com

Viestiseinältä poimittua: Myllyniemen raportti aikoinaan oli aika selvä valtiollistamisesta vaikka selvityksestä onkin aikaa ja maailma on muuttunut. Katsokaa miten poliisien on käynyt... Eihän me sellaiseen tieten tahtoen haluta!?

Turvallisen hengitysilman tuotto- ja jakeluratkaisut

Ei sillä ole niinkään merkitystä, kuka toiminnan omistaa vaan kuka sen tekee parhaiten ja kustannustehokkaimmin. Suomessa pelastustoimen järjestelmä on erittäin joustava, jossa sopimuspalokunnat täydentävät päätoimisten asemien palveluja. Tehkääpä parempi.

Palopäällystöliiton kevätopintopäivät Jyväskylässä oli rakennettu ”vauhdikkaan show´n” malliin, jossa tilaisuuden juontajat, näyttelijä Ismo Apell ja liiton koulutus- ja viestintäsuunnittelija Veera Heinonen nivoivat humoristisestikin päivää eteenpäin. Viestiseinä madalsi yleisön kynnystä osallistua omin kommentein. Seminaarisalin ulkopuolella ennätysmäärä, yli 40 yritystä esitteli omia tuotteitaan. Samassa paikassa Jyväskylän Paviljongissa vajaan puolen vuoden kuluttua järjestetään Turvallisuusmessut.

Bauer Verticus 5

 260 - 630 l/min  5,5 - 15 kW  225 / 330 bar

Sarlinilta vaativaan ammattilaiskäyttöön Bauer-hengitysilmakompressorit. Kompressorit ovat luotettavia, pitkäikäisiä sekä edullisia käyttää. Maan kattava huoltoverkko sekä varaosapalvelu varmistavat luotettavan käytön.

Automaatio  Energia  Paineilma  Teollisuusuunit

www.sarlin.com

Pitkä ja monivaiheinen valmistelu

Työhyvinvointi

Koko pelastusalaa koskevan työhyvinvointikyselyn laatiminen ei ole uusi idea, vaan suunnittelua ja valmistelua on asian tiimoilta tehty jo vuosia. Pelastuslaitosten työhyvinvointia kehittävän valtakunnallisen yhteistyöelimen ja sen työhyvinvoinnin prosesseja kehittävän työryhmän perustaminen vuonna 2010 käynnisti uudelleen jo kertaalleen pysähtyneet rattaat. Vuonna 2012 työryhmän yhteistyönä valmistui suunnitelma maltillisen kokoisen Tyhy-‐kyselyn toteuttamisesta. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ja pelastusjohtajat saatiin hankkeen taakse ja Palosuojelurahastolta löytyi toteutukseen taloudellinen tuki. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut pelkän kyselyn tuottaminen, vaan luoda samalla kokonaisvaltainen työhyvinvointia kehittävä prosessi, joka jäisi elämään.

on kyselyn arvoinen myös pelastustoimessa

Teksti: Niki Haake Arkistokuva: Kimmo Kaisto

yöhyvinvointi on itseisarvo ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tulisi oltyöelimen ja sen alaryhmien hoidossa, koska la työorganisaation kehittämisessä prosessin omistajaa ei ole saatu määriteltyä. lähtökohtana, ainakin jos asiaa kysytään työVastuu kyselyn kilpailutuksesta puolestaan 1. 2. Palveluntuo�aja elämäntutkijoilta. Työhyvinvoinnin ja johtalankesi SM:n pelastusosastolle, koska PaloProsessinomistaja (MIF oy) (nimeämä�ä) misen professori Marja-Liisa Manka löytää suojelurahaston avustusta ei ollut mahdollikuitenkin myös taloudellisia syitä työhysuus siirtää kolmannelle osapuolelle. Kilpaivinvoinnin edistämiseksi. Esimerkiksi sailutus Tyhy-kyselystä toteutettiin vuoden 2013 rauspoissaolot vähenevät ja työurat jatkuvat alussa, ja parhaan tarjouksen jätti Manage3. Pelastuslaitokset pidempään, kun työyhteisössä ollaan hyvinment Institute of Finland (MIF). MIF:in (kehi�äjät) voivia ja tehtävät koetaan mielekkäiksi. Peosalta työ alkoi vuoden 2013 aikana kyselylastustoimen työhyvinvointikysely (jatkossa pohjan laatimisella. Nyt prosessissa ollaan Tyhy-kysely) ja sen ympärille rakentuva työtulosten tulkinnan ja jalkauttamisen vaihees hyvinvoinnin kehittämisprosessi ovat olleet sa, jonka pohjalta pelastuslaitosten on mahTyöhyvinvointia kehittävässä alatyöryhmässä prosessin kokonaisvastuu jaettiin prosessin omistajan, ajankohtaisia pelastustoimessa jo pitkään. yhteistyönä valmistui suunnitelma maltilli- dollisuus tuottaa omiin toimintaympärispalveluntuottajan ja pelastuslaitosten kesken (katso kuva). Prosessin suunnittelu on ollut Työssä on nyt päästy askel eteenpäin, kun sen kokoisen Tyhy-kyselyn toteuttamisesta. töihinsä parhaiten sopivat kehittämismallit. tyhy-kysely on tehty. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ja peTärkeää työhyvinvoinnin ja työn ilon kaslastusjohtajat saatiin hankkeen taakse ja Pa- vattamisessa on toimiva suunnittelu. TyhyPitkä ja monivaiheinen valmistelu losuojelurahastolta löytyi toteutukseen ta- kysely toimii suunnittelun lähtökohtana, Koko pelastusalaa koskevan työhyvinvoin- loudellinen tuki. Tavoitteena ei kuitenkaan mutta se on vain yksi tapa arvioida työhytikyselyn laatiminen ei ole uusi idea, vaan ole ollut pelkän kyselyn tuottaminen, vaan vinvointia. Tämä lisäksi pelastuslaitokset voisuunnittelua ja valmistelua on asian tiimoil- luoda samalla kokonaisvaltainen työhyvin- vat käyttää kehittämisprosessien suunnitteta tehty jo vuosia. Pelastuslaitosten työhyvin- vointia kehittävä prosessi, joka jäisi elämään. lussa tukena kunnallisia tyhy-kyselyjä, kevointia kehittävän valtakunnallisen yhteisTyöhyvinvointia kehittävässä alatyöryh- hityskeskusteluja ja sairauspoissaolotietoja. työelimen ja sen työhyvinvoinnin prosesseja mässä prosessin kokonaisvastuu jaettiin pro- Prosessin eteenpäinviemisessä vastuu siirtyy kehittävän työryhmän perustaminen vuonna sessin omistajan, palveluntuottajan ja pelas- seuraavaksi pelastuslaitoksille, joiden tuli2010 käynnisti uudelleen jo kertaalleen py- tuslaitosten kesken (katso kuva). Prosessin si aktiivisella sisäisellä viestinnällä sitouttaa sähtyneet rattaat. Vuonna 2012 työryhmän suunnittelu on ollut valtakunnallisen yhteis- henkilökunta prosessiin. Tämän jälkeen vuo-

Sairauspoissaolot vähenevät ja työurat jatkuvat pidempään, kun työyhteisössä ollaan hyvinvoivia ja tehtävät koetaan mielekkäiksi.

3/2014

määriteltyä. Vastuu kyselyn kilpailutuksesta puolestaan lankesi SM:n pelastusosastolle, koska Palosuojelurahaston avustusta ei ollut mahdollisuus siirtää kolmannelle osapuolelle. Kilpailutus Tyhy-‐kyselystä toteutettiin vuoden 2013 alussa, ja parhaan tarjouksen jätti Management Institute Finland (MIF). MIF:in osalta työ alkoi vuoden 2013 aikana kyselypohjan laatimisella. Nyt prosessiss ollaan tulosten tulkinnan ja jalkauttamisen vaiheessa, jonka pohjalta pelastuslaitosten on mahdollisuus tuottaa omiin toimintaympäristöihinsä parhaiten sopivat kehittämismallit.

Miten tästä eteenpäin? Miten saadut tulokset Tärkeää työhyvinvoinnin ja työn ilon kasvattamisessa on toimiva suunnittelu. Tyhy-‐kysely toimii suunnittelun lähtökohtana, mutta se on vain yksi tapa arvioida työhyvinvointia. Tämä lisäksi pystytään hyödyntämään? pelastuslaitokset voivat käyttää kehittämisprosessien suunnittelussa tukena kunnallisia tyhy-‐

kyselyjä, kehityskeskusteluja ja sairauspoissaolotietoja. Prosessin eteenpäinviemisessä vastuu siirt seuraavaksi pelastuslaitoksille, joiden tulisi aktiivisella sisäisellä viestinnällä sitouttaa henkilökunta prosessiin. Tämän jälkeen vuorossa on kehittäminen, käytännön toimenpiteet ja tulosten arviointi

rossa on kehittäminen, käytännön toimenpiteet ja tulosten arviointi.

Tulokset pelastuslaitoksiin Lopulliset pelastuslaitoskohtaiset raportit ovat valmistumassa ja niiden tuloksia käydään esittelemässä jokaisella pelastuslaitoksella erikseen. ”Road show” pelastuslaitoksille toteutetaan huhti- ja toukokuun kuluessa. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tuloksissa on paljon hyvää, mutta toisaalta myös parannettavaa löytyy. Lähtökohdat kehittämiselle ovat pelastusalalla hyvät, sillä monet kriittiset työhyvinvoinnin osa-alueet ovat kunnossa. Esimerkiksi osaaminen ja oman työn arvostus ovat korkealla tasolla. Samoin hyvät sosiaaliset suhteet ja sopiva työtahti lisäävät työtyytyväisyyttä pelastuslaitoksissa jo nykyisellään. Kun osa työhyvinvoinnin tekijöistä on kunnossa, on mahdollista keskittää resursseja heikompiin osa-alueisiin. Parhaat tulokset työhyvinvoinnin kehittämisessä on kuitenkin saavutettu kokonaisvaltaisella kehittämisellä. Lopputuloksen kannalta oleellisessa osassa on koko pelastuslaitosten henkilökunta, sillä työilmapiri (sekä hyvä että huono) tuotetaan viimekädessä yhdessä.

Tulokset pelastuslaitoksiin

"Ihan hyvä kysely, mutta johtaako mihinkään?"

kielteinen yhteys muun muassa kokemukseen esimiehen toiminnasta ja omista vaiku Yksi yleinen kommentti, joka nousi esiin tusmahdollisuuksista. Tästä syystä pelastus"turhan lyhyestä" avovastauskentästä, oli laitokset ovat nyt merkittävien ratkaisujen Lopulliset pelastuslaitoskohtaiset raportit ovat valmistumassa ja niiden tuloksia käydään huoli kyselyn vaikutuksista. Tai tarkemmin edessä. Miten tästä eteenpäin? Miten saadut esittelemässä jokaisella pelastuslaitoksella erikseen. ”Road show” pelastuslaitoksille toteutetaan sanottuna huoli siitä, ettei kyselyllä olisi vai- tulokset pystytään hyödyntämään ja miten huhti-‐ ja toukokuun kuluessa. kutusta. On selvää, että ilman jatkotoimia ne liitetään osaksi pelastuslaitoksissa jo käynkyselyt jäävät hyödyttömiksi. Itse asiassa on nissä olevia tyhy-prosesseja? Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tuloksissa on paljon hyvää, mutta toisaalta myös parannettavaa havaittu, että jos tyhy-kyselyä ei seuraa minlöytyy. Lähtökohdat kehittämiselle ovat pelastusalalla hyvät, sillä monet kriittiset työhyvinvoinnin käänlainen kehittämishanke, on kyselyillä Aiheesta lisää seuraavalla sivulla. osa-‐alueet ovat kunnossa. Esimerkiksi osaaminen ja oman työn arvostus ovat korkealla tasolla.

Samoin hyvät sosiaaliset suhteet ja sopiva työtahti lisäävät työtyytyväisyyttä pelastuslaitoksissa jo nykyisellään. Kun osa työhyvinvoinnin tekijöistä on kunnossa, on mahdollista keskittää resursseja heikompiin osa-‐alueisiin. Parhaat tulokset työhyvinvoinnin kehittämisessä on kuitenkin saavutettu kokonaisvaltaisella kehittämisellä. Lopputuloksen kannalta oleellisessa osassa on koko

3/2014

ensihoitopalvelut työllistävät toisilla pelastuslaitoksilla lähes neljänneksen henkilöstön kokonaismäärästä, kun taas toisilla laitoksilla ensihoitopalveluissa ei ole lainkaan työntekijöitä. Kaikkea vaihtelua ei kuitenkaan pysty selittämään henkilöstörakenteiden eroilla. Esimerkiksi laitoskohtaisen vastausprosentin vaihtelu Jokilaaksojen 86 prosentista Helsingin 26 prosenttiin on vaikea selittää rakenteellisesti.

Pelastustoimen työntekijöistä vain joka kolmas vastasi

Myös eri ikäryhmien ja toimialojen välillä oli suuria eroja vastausaktiivisuudessa. Pelastustoimessa vain noin joka kolmas työntekijä vastasi kyselyyn, kun hallinnon-‐ ja tukipalveluiden, turvallisuusviestinnän ja riskienhallinnan osalta vastaamassa oli käynyt yli kolme neljäsosaa työntekijöistä. Toimialakohtaiset erot näkyivät erilailla eri pelastuslaitoksissa. Kainuussa vastaajista yli 80 prosenttia oli pelastustoimesta, kun taas Päijät-‐Hämeessä kaikki kolme toimialaa olivat vastaajamääriltään lähes samankokoisia.

elastuslaitosten tyhy-kyselyn vastaajaprofiileissa löytyi vaihtelua sekä pelastuslaitosten välillä että valtakunnallisesti. Osa variaatiosta selittyy luonnollisesti laitosten välisillä eroilla. Esimerkiksi ensihoitopalvelut työllistävät toisilla pelastuslaitoksilla lähes neljänneksen henkilöstön kokonaismäärästä, kun taas toisilla laitoksilla ensihoitopalveluissa ei ole lainkaan työntekijöitä. Kaikkea vaihtelua ei kuitenkaan pysty selittämään henkilöstörakenteiden eroilla. Esimerkiksi laitoskohtaisen vastausprosentin vaihtelu Jokilaaksojen 86 prosentista Helsingin 26 prosenttiin on vaikea selittää rakenteellisesti. Myös eri ikäryhmien ja toimialojen välillä oli suuria eroja vastausaktiivisuudessa. Pelastustoimessa vain noin joka kolmas työntekijä vastasi kyselyyn, kun hallinnon- ja tukipalveluiden, turvallisuusviestinnän ja riskienhallinnan osalta vastaamassa oli käynyt yli kolme neljäsosaa työntekijöistä. Toimialakohtaiset erot näkyivät erilailla eri pelastuslaitoksissa. Kainuussa vastaajista yli 80 prosenttia oli pelastustoimesta, kun taas PäijätHämeessä kaikki kolme toimialaa olivat vastaajamääriltään lähes samankokoisia.

Anonymiteetti puhutti Toimialakohtaisille eroille vastaajaprofiilissa voi olla monta syytä ja erityisesti pelastustoimen muita alhaisempi vastausprosentti vaatii pohdintaa. Osasyynä lienee luottamus yksilön tietojen salassapitoon eli anonymiteettiin, mikä nousi pelastuslaitosten ensimmäisen Tyhy-kyselyn ykköspuheenaiheeksi. Huolta herättivät erityisesti kysymykset työvuorosta, työkokemuksesta ja asemapai-

Pelastuslaitosten työhyvinvointikyselyn vastausprosentit toimialoittain.

Pelastuslaitosten työhyvinvointikyselyn vastausprosentit toimialoittain

Pelastustoimi Ensihoitopalvelut Hallinto-‐, tuki-‐ ja turvallisuuspalvelut*

vastanneita henkilöstömäärä** 1242 3518 460 844 555 726 2257

Yhteensä

vastausprosentti 35 55 76

5088

*vastanneista muut kuin pelastustoimeen tai ensihoitopalveluihin kuuluvat. ** Lähde: pelastustoimen taskutilasto 2009—2013.

kasta. Huolestuminen perustui aivan oikeaan havaintoon siitä, että tietojen pohjalta vastaajien joukosta olisi mahdollista selvittää yksittäisen vastaajan henkilöllisyys ainakin pienemmissä pelastuslaitoksissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastaajan anonymiteetti olisi uhattuna, kun aineiston kanssa toimitaan tutkimukseen kohdistuvien eettisten sääntöjen mukaan. Vastaajan anonymiteetti on mahdollista säilyttää, vaikka vastaaminen tapahtuisi omalla nimellä, kuten muutama vääräleuka oli Tyhy-kyselyn vapaakentässä tehnytkin. ”Tosi anonyymi kysely terveisin Pertti Kaipainen” (nimi muutettu). Käytännössä anonymiteetti varmistetaan siten, että tulokset julkaistaan sellaisessa muodossa, ettei yksittäistä henkilöä ole mahdollista tunnistaa. Lisäksi aineistoa säilytetään siten, ettei siihen ole pääsyä kuin asianosaisilla. Kyselyn tulosten tallentamisesta vastaa puolestaan sisäministeriö eikä esimerkiksi yksittäisillä henkilöillä, kuten pelastuslaitosten päällystöviranomaisilla, ole pääsyä materiaaliin. Tarkkojen taustatietojen taus-

talla ei ole tarve vastaajan tunnistamiseen, vaan mahdollisuus käyttää tietoa monipuolisesti pelastustoimen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Selvitystä tai tutkimusta tekevän tahon kannalta on yleensä mielekästä ottaa kyselyn mukaan mieluummin liikaa kuin liian vähän taustakysymyksiä. Jos jotain ei ole huomattu kysyä, sitä ei enää jälkeenpäin mukaan saada.

Oppia tuleviin kyselyihin Kysely oli laatuaan ensimmäinen, ja siitä on paljon opittavaa tulevaisuuteen. Esimerkiksi taustakysymyksiä laadittaessa on syytä tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon muun muassa vastaajien kokemukset yksilöllisyydensuojasta. Lisäksi parannettavaa on havaittu kyselyyn liittyvässä ennakkotiedottamisessa sekä laitosten johdon että henkilökunnan suuntaan. Yksi työhyvinvoinnin rakennuspalikoista sopii siis tähänkin kohtaan. Kun asioista on tiedotettu riittävästi ja avoimesti, niihin myös suhtaudutaan myönteisemmin. Teksti: Niki Haake

Tervetuloa haastamaan tohtoreita ja tutustumaan laadukkaaseen näyttelyyn!

ENSIHOITO 2014 -opintopäivät Aika ja paikka: 6.-7.6.2014 Pelastusopisto, Kuopio Kustannukset: Opintopäivien hinta on 280 €/osallistuja. Aiheina mm. ensihoitouudistuksen onnistuminen, ensihoidon uudet tekniikat ja elvytyksen kuumat puheenaiheet. www.pelastusopisto.fi

3/2014

”Tohtorit tulessa”

Kohderyhmä: Ensihoitopalvelussa ja muussa akuuttihoidossa työskentelevät, alan koulutustehtävissä olevat sekä muut asiasta kiinnostuneet. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.pelastusopisto.fi > ”ENSIHOITO 2014 -opintopäivät” > Ensihoidon täydennyskoulutus

Yhteistyöllä lisäarvoa yritysturvallisuuteen Teksti: Elviira Saari ja Kimmo Kaisto Kuva: Atte Auvinen

Tuoreen opinnäytetyön mukaan yhteistyöhön kannattaa panostaa, koska siitä hyötyvät sekä elinkeinoelämä että pelastusviranomaiset.

linkeinoelämän kokemusten perusteella yhteistyö pelastusviranomaisen kanssa on tuottanut lisäarvoa esimerkiksi parantamalla elinkeinoelämän valmiuksia omatoimiseen varautumiseen sekä onnettomuustilanteissa toimimiseen. Arvokkaana pidetään myös sitä, että yhteistyön kautta pelastusviranomaisten toiminta on tullut tutummaksi ja sen ansiosta näkemys pelastusviranomaisista on muuttunut positiivisemmaksi. Turvallisuutta pidetään sekä yrityksille että kunnalle merkittävänä kilpailukykytekijänä. Kilpailukyvyn paranemisen lisäksi yhteistyöllä voidaan kehittää yritysten turvallisuuskulttuuria. Pelastustoimen rooli organisaatioiden turvallisuuskulttuurin kehittäjänä huomioitiin myös uudessa pelastuslaissa.

Ennaltaehkäisyä rikostorjunnan ohella Elinkeinoelämän ja pelastusviranomaisten yhteistyötä on käsitelty melko vähän valtakunnallisissa turvallisuuteen liittyvissä ohjelmissa ja strategioissa. Pelastustoimelle kuuluvissa asioissa ei välttämättä ole havaittu niin vakavia turvallisuutta vähentäviä tekijöitä, että ne edellyttäisivät erityisiä toimia. Toisaalta pelastusviranomaiset ovat voineet onnistua tehtävissään niin hyvin, ettei niille ole ollut tarvetta asettaa valtakunnallisia lisävaatimuksia. Toteutuneet riskit on voitu hallita pelastusviranomaisten perustehtävien avulla. Onnettomuuksien ennaltaehkäisy tulisi huomioida nykyistä enemmän valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa. Sisäministeriö on tehnyt vastaavan linjauksen jo vuonna 20o6 paikallisen turvallisuustyön kehittämisen yhteydessä. Teemoja voisivat olla esimerkiksi pelastusviranomaisten toimintamallien yhtenäistäminen valtakunnallisesti, yritysten toimintatapojen kehittäminen onnettomuustilanteissa sekä elinkeinoelämän ja pelastusviranomaisten välisen tiedonvaihdon lisääminen.

pelkästään perustehtäviensä kautta. Ohjauk sen ja neuvonnan osuutta tulisi lisätä entisestään valvontatoiminnassa. Vaikutusmahdollisuudet paranisivat, mikäli viranomaiset toimisivat aktiivisemmin elinkeinoelämän verkostoissa ja niiden kautta vaikuttaisivat yksittäisissä yrityksissä. Yhtenä yhteistyön muodoista voisivat olla yhteiset koulutukset, joissa turvallisuutta käsiteltäisiin päivittäisen liiketoiminnan kannalta pelkkien lainsäädännön vaatimusten luettelemisen sijaan. Varsinkin viime vuosina pelastusviranomaisten on koettu sisäistäneen paremmin oma roolinsa elinkeinoelämän turvallisuuden ja toiminnan jatkuvuuden tukemisessa. Yhteistyö on sujuvaa valtakunnallisella ja strategisella tasolla, mutta paikallisen tason yhteistyössä olisi kehitettävää. Onnettomuuksienennaltaehkäisyn osalta kehittämisen tarvetta löydettiin toiminnan yhdenmukaisuudessa, keskustelevassa vuoropuhelussa sekä asiakaspalvelutaidoissa, joiden puutteet ovat ilmenneet yksittäisten viranomaisten jyrkkinä ja perustelemattomina näkemyksinä. Pelastusviranomaisten työssä tulisi korostaa nykyistä enemmän hyvän hallinnon perusteita. Viranomaisten esittämien vaatimusten koetaan keskittyvän liikaa rakenteelliseen paloturvallisuuteen ja teknisiin turvallisuusjärjestelmiin, vaikka turvallisuuteen vai-

Elinkeinoelämän ja pelastusviranomaisten yhteistyö -opinnäytetyö Laurea-ammattikorkeakoulun turvallisuusosaamisen koulutusohjelma (ylempi amk). Opinnäytetyön tekijänä Elviira Saari, joka toimii johdon koordinaattorina Helsingin pelastuslaitoksella. Tutkimus toteutettiin opiskelijan roolissa. Yhteistyötä tutkittiin elinkeinoelämän näkökulmasta kirjallisuuskatsauksen sekä teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen teemat: > Elinkeinoelämän ja pelastusviranomaisten yhteistyön osuus valtakunnallisissa turvallisuuteen liittyvissä ohjelmissa ja strategioissa > Pelastusviranomaisten rooli elinkeinoelämän turvallisuudessa > Pelastustoiminta yritysturvallisuuden osa-alueena

Pelastusviranomaisia kuunnellaan Pelastusviranomaisia pidetään arvostettuina turvallisuustoimijoina, joiden kannanottoja kuunnellaan. Elinkeinoelämän näkemysten mukaan pelastusviranomaiset voivat vaikuttaa elinkeinoelämän turvallisuuteen

Lue koko työ: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403022762

kuttavatkin ensisijaisesti ihmiset. Elinkeinoelämän näkökulmasta lainsäädäntöä ei välttämättä pidetä yksiselitteisenä, joten siihen haetaan tulkinnanvaraisuutta perusteltujen ja liiketoiminnan huomioivien toimien toteuttamiseksi. Hyvinä kokemuksina on pidetty pelastusviranomaisten toiminnan kehittymistä keskustelevammaksi ja turvallisuuteen liittyvien näkökulmien laajentumista. Yritysten toimintaa on alettu ohjata enemmän turvallisuusjohtamiseen ja -kulttuuriin. Onnistumisia on tunnistettu eniten operatiivisessa pelastustoiminnassa, jota pidetään erinomaisena, ammattitaitoisena ja hyvänä asiakaspalveluna. Yksi keskeisimmistä pelastusviranomaisten rooleista elinkeinoelämän turvallisuudessa liittyy riskienhallintaan. Tätä osaamista tulisi käyttää nykyistä enemmän esimerkiksi hyödyntämällä tapahtuneisiin onnettomuuksiin ja toteutuneisiin riskeihin liittyviä tietoja.

Pelastustoiminta yritysturvallisuuden osana Pelastustoimintaa pidetään jopa merkittävimpänä yritysturvallisuuden osa-alueena, koska sillä on laajat vaikutukset koko yrityksen toimintaan. Yritysten paloja muut onnettomuusriskit koetaan eri riskityypeistä vakavimpana. Pelastusviranomaisten näkökulmasta pelastustoiminta on viranomaisten operatiivista toimintaa onnettomuusriskien toteutuessa. Yritysturvallisuuden painopiste pelastustoiminnan osalta tulisi sen sijaan olla onnettomuuksienennaltaehkäisyssä sekä omatoimisessa varautumisessa. Yhteiset tavoitteet tunnistetaan usein helposti, mutta erilaisia näkemyksiä voi tulla keinoista. Erilaiset työtavat vaikeuttavat elinkeinoelämää luomasta kestäviä omatoimisen varautumisen keinoja. Vuoropuhelua edistävät pelastusalan osaaminen sekä perustiedot elinkeinoelämän toiminnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Turvallisuuteen laaja näkökulma Yhteistyötä toivottiin teemoista, jotka ovat ajankohtaisia joko elinkeinoelämän omiin tarpeisiin tai pelastustoimelle esimerkiksi lainsäädännön uudistumisen takia. Tuloksekkaampi yhteistyö edellyttää myös turvallisuuden ja yhteistyön tarkempaa määrittelyä. Turvallisuutta tulisi käsitellä riittävän laajasta näkökulmasta, jotta myös riskit voitaisiin tunnistaa ja hallita kokonaisvaltaisesti. Turvallisuutta on sekä safety että security. 3/2014

VIESTINTÄ

Tykkääjien määrä kovassa kasvussa Tekstit: Piatta Rulja

Reilu vuosi sitten päättynyt Pelastustoimi sosiaaliseen mediaan -hanke on tuottanut pysyviä tuloksia. Vaikutus on näkynyt lähinnä Facebookissa, jonka monet pelastuslaitokset ovat ottaneet aktiiviseen käyttöön. Verkossa kokemuksia ja materiaaleja jaetaan ahkerasti paitsi pelastuslaitosten välillä, myös tavallisten tykkääjien ruuduilla. Pelastustoimen ja pelastuslaitosten sivustoja on peukuttanut yhteensä jo reilut 25000 käyttäjää.

iesti turvallisuudesta leviää, eikä se ole vähiten Pelastustoimi sosiaaliseen mediaan -hankkeen ansiota. Reilu vuosi sitten päättynyt projekti pyrki tuottamaan pelastustoimelle vakiintuneet ja hyvin toimivat sosiaalisen median palvelut sekä toiminnot. Aivan kaikki eivät ole lähteneet mukaan, mutta jo nyt Facebookista löytyy seitsemäntoista aktiivista pelastuslaitosta, jotka ovat hankkeen myötä tai sen jälkeen uskaltaneet monipuolistaa turvallisuusviestintäänsä. Palosuojelurahaston rahoittamaa hanketta Suomen Palopäällystöliiton riveistä luotsannut Janne Leinonen on tyytyväinen saatuihin tuloksiin. – Monet pelastuslaitokset ovat ottaneet Facebookin aktiiviseen käyttöön ja kasvua on ollut mukavalla tavalla. Yhteistyö on lisääntynyt: kun joku keksii hyvän jutun

ja se lyö läpi, sitä voidaan monistaa. Muutama alue on aloittanut myös Twitterissä ja Instagramissa, Leinonen kertoo. – Mielestäni hankkeella saatiin halutut tulokset. Mitään lisähankkeita ei ole tullut, Leinonen jatkaa. Hankkeen aikana testattiin myös seurantapalveluja, joiden avulla otettiin selvää, mitä pelastusalasta puhutaan eri areenoilla. Hakutulokset olivat kuitenkin liian laajoja, mikä teki seuraamisesta lähes mahdotonta. – Nämä seurantapalvelut toimivat paremmin yritysmaailmassa, jossa seurataan tietyn brändin esiintymistä. Vaikka tulokset olivat laajoja, seurannan avulla ei löytynyt mitään, mihin olisi ollut syytä puuttua. Sosiaalisessa mediassakin on selkeästi kova arvostus alaa kohtaan, Leinonen pohtii.

Mallioppilaita ja perässä seuraajia Nykyisin Janne Leinonen vaikuttaa Pirkanmaan pelastuslaitoksella projektipäällikkönä Pelastustoimen virtuaaliset ympäristöt -hankkeen parissa, jossa kehitetään pelastuslaitoksille yhteisiä sähköisiä järjestelmiä. Pirkanmaan pelastuslaitosta pidetään sosiaalisen median käytössä eräänlaisena malliesimerkkinä, sillä sen sivuilla on yli kolmetuhatta tykkääjää, eikä päivitystahtikaan ole harva. – Täällä kokeillaan rohkeasti uusia asioita. On porukalla mietitty, miten viesti iskisi mahdollisimman suureen yleisöön, joten mukaan on laitettu

huumoria ja kevennystä. Käytämme sosiaalisen median palveluista tällä hetkellä ainoastaan Facebookia. Pystymme ajamaan asiamme parhaiten yhtä kanavaa pitkin, mutta Twitteriinkin mennään, jos on tarvetta ryhtyä tiedottamaan nopeasti esimerkiksi onnettomuuksista, Leinonen pohtii menestystekijöitä. Muista aktiivisista pelastuslaitoksista sosiaalisessa mediassa hän mainitsee aikamoisen harppauksen tehneen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen sekä Varsinais-Suomen ja Lapin pelastuslaitokset, joissa on ihan oma tatsi touhuun. Myös pelastustoimen yhteinen sivu toimii edelleen niin, että pelastuslaitoksien, SPPL:n, SPEKin ja sisäministeriön edustajat tuottavat yhteistuumin materiaalia. Paketti on todettu toimivaksi ja tavoittaa hyvin ihmisiä. Aivan kaikilla sosiaaliseen mediaan mukaan lähteneillä pelastuslaitoksilla päivitystahti ei ole yhtä tiuha kuin Pirkanmaalla, vaikka muuten toiminta pyörii mallikkaasti. Vuosina 2009–2013 turvallisuusviestinnän valtakunnallisen työryhmän puheenjohtajana toiminut Jari Lepistö kertoo, ettei esimerkiksi hänen kotipelastuslaitoksellaan Jokilaaksojen pelastuslaitoksella ole toistaiseksi kyetty panostamaan riittävästi so-

Tilasto kertoo kattavuuden ja tykkääjien määrän kasvusta. Vertailuaikoina toimivat 18.3.2013–18.3.2014 sekä ennen 11.3.2013 tilastoidut kattavuudet ja tykkäykset.

Pelastustoimi Pohjanmaan pelastuslaitos Kanta-‐Hämeen pelastuslaitos Pohjois-‐Savon pelaluslaitos Satakunnan pelastuslaitos Pirkanmaan pelastuslaitos Varsinais-‐Suomen pelastuslaitos Päijät-‐Hämeen pelastuslaitos Etelä-‐Savon pelastuslaitos Etelä-‐Karjalan pelastuslaitos Jokilaaksojen pelastuslaitos Keski-‐Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Lapin pelastuslaitos Pohjois-‐Karjalan pelastuslaitos Länsi-‐Uudenmaan pelastuslaitos Itä-‐Uudenmaan pelastuslaitos Keski-‐Uudenmaan pelastuslaitos Kymenlaakson pelastuslaitos

18.03.2013–18.03.2014 –11.03.2013 kattavuus tykkääjiä kattavuus 1060756 5496 1571039 87259 786 43236 65527 629 19511 80621 529 1545 67438 896 146355 828490 3237 405848 401767 2806 74576 221525 1391 106466 109534 723 54132 247850 957 173398 71825 663 22074 48709 390 24484 1633 706 1799 887 1016 499

3291301

25043

2642664

tykkääjiä 4177 452 253 93 585 1359 742 820 419 500 329 210 397

kattavuus muutos -‐32 % 102 % 236 % 5118 % -‐54 % 104 % 439 % 108 % 102 % 43 % 225 % 99 %

tykkääjät muutos 31,58 % 73,89 % 148,62 % 468,82 % 53,16 % 138,19 % 278,17 % 69,63 % 72,55 % 91,40 % 101,52 % 85,71 % 311,34 %

616 405 528

11885

192,05 % 119,01 % 92,42 %

25 %

110,71 %

huom! Pelastustoimi: Vertailuvuonna heijastinkuva poliisin kanssa oli suuri hitti Satakunnan pelastuslaitos: Vertailuvuonna rekryvideo toi valtavasti näkyvyyttä

Punainen liitu välittää viestinsä aitojen tarinoiden avulla

JOKILAAKSOJEN PELASTUSLAITOS

siaalisen median mahdollisuuksiin. Sen sijaan Jokilaaksojen pelastuslaitoksella on pohdittu, millaiset kampanjat sopivat sosiaaliseen mediaan ja millaiset eivät. Esimerkiksi 16–20-vuotiaille nuorille suunnattu liikenneturvallisuuskampanja Punainen Liitu on pidetty tietoisesti poissa sosiaalisesta mediasta. – Sosiaalisessa mediassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joku juttu saatetaan kuluttaa alkuinnostuksen myötä loppuun todella nopeasti, ja tämä Punainen liitu on tarkoitus pitää mahdollisimman freesinä. Toisaalta Punainen liitu on hyvä esimerkki kampanjasta, jonka jokin pelastuslaitos kehittää ja jakaa sitten valtakunnallisesti muiden pelastuslaitosten käyttöön. Olisi hyvä laittaa enemmän ideoita ja materiaaleja jakoon, Lepistö pohtii. Turvallisuusviestinnän valtakunnallisen työryhmän tavoitteena onkin ollut kehittää ”yhdessä enemmän vaikuttavuutta” -ajatuksen pohjalta pelastustoimen arvojen mukaisesti turvallisuusviestintään liittyviä yhteisiä käytäntöjä, uusia toimintamuotoja ja antaa suosituksia pelastuslaitoksille turvallisuusviestinnän kehittämisestä. – Neljän vuoden aikana otettiin isoja askelia eteenpäin monessakin mielessä. Koin suurimpana ansiona sen, että pelastuslaitokset tekevät nyt toistensa kanssa yhteistyötä, mutta siinäkin on vielä parantamista. Nyt kuitenkin jaetaan herkemmin kokemuksia ja malleja. Turvallisuusviestinnän imagoa on saatu nostettua ja sen eteen tehdään edelleen työtä, Lepistö päättää. Turvallisuusviestinnän valtakunnallisen työryhmän uutena puheenjohtajana aloitti Tomi Honkakunnas, joka toimii riskienhallintapäällikkönä Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella.

Pelastuslaitoksen henkilöstö on nähnyt kaikkein raadollisimmat puolet liikenneonnettomuuksista. Tositarinoiden kertominen on luonteva tapa havahduttaa kuulijoita arjen realismiin.

Kaikkien pelastuslaitosten käyttöön jaettu liikenneturvallisuuskampanja Punainen liitu on 16–20-vuotiaille nuorille suunnattu kampanja, jossa pelastuslaitoksen henkilöstö käy toisen asteen oppilaitoksissa kertomassa tositarinoita liikenneonnettomuuksista. Todellisiin tapahtumiin perustuvien tarinoiden kertominen on todettu luontevaksi tavaksi havahduttaa liikenteen riskiryhmään kuuluvia nuoria arjen realismiin. Kampanjan alkukoti on Jokilaaksojen pelastuslaitoksella, ja se on ottanut vaikutteita IsoBritanniassa toteutetusta Safe Drive Stay Alive -kampanjasta. Mukana näkyy ja toimii vahvasti Liikenneturva, minkä lisäksi Jokilaaksojen poliisilaitos on tuonut oman työpanoksensa kampanjaan. Viime vuoden keväänä pilotoitu kampanja on ehtinyt saada jo runsaasti kiitosta ja positiivista palautetta sekä nuorilta että heidän opettajiltaan. Punainen liitu on tutkitusti saanut monet

nuoret ajattelemaan liikenteen riskejä ja omaa ajokäyttäytymistään, minkä lisäksi esiintyjien ammattien arvostus on lisääntynyt.

3/2014

VIESTINTÄ

VHF-radiopuhelimien käyttö lisääntyy Teksti & kuvat: Saku Rouvali

uonna 1958 silloinen Posti- ja Lennätinhallitus (nykyään Viestintävirasto) antoi ohjeistuksen, jonka mukaisesti paloja pelastustoiminnalle osoitettiin radiopuhelinkäyttöön niin sanottu 2 metrin alue. VHF-radiotaajuudet olivat väleillä 158.850–160.200 MHz ja 163.450– 164.800 MHz. Palokuntien tukiasemien lähetystaajuudet sijaitsivat alemmalla taajuuskaistalla ja vastaanottotaajuudet ylemmällä taajuuskaistalla. Ajoneuvo- ja käsiradioiden

Eri aikakauden VHF-radioita. Vanhoja laitteita pystytään hyödyntämään edelleen.

3/2014

taajuudet olivat vastaavasti toisinpäin. Ohjeistuksen mukaan radiossa oli oltava vähintään kolme kanavaa, joista kanava 1 oli valtakunnallinen yhteiskanava 164.100/159.500, kanava 2 valtakunnallinen paloja pelastuskanava 164.050/159.450 ja kanava 3 oli palokunnan oma kanava. Palokuntien käyttöön radiopuhelimet yleistyivät vasta 1960 luvulla.

VHF-radiot nykyaikana Nykyaikaiset VHF-radiopuhelimet ovat kehittyneet huimasti. Radioiden koko on pienentynyt huomattavasti ja tekniikka on mennyt aimo harppauksen eteenpäin. Nykyaikaisissa VHF-radioissa on myös puheensa-

laus, joka tunnetaan nimellä inversiosalaus. Inversiosalaus on alkeellinen puheensalausmenetelmä. Siinä käännetään korkeat taajuudet mataliksi ja matalat korkeaksi. Kääntö tapahtuu yleensä 1500 Hz:n kahta puolta. Radiopuhelimet ovat nykyään myös hyvin suojattuja. EX-suojaus löytyy useasta puhelimesta. Roiskevesisuojattuja on suurin osa markkinoilla olevista puhelimista ja jopa täysin vedenpitäviäkin malleja löytyy. Lisävarusteita on lukematon määrä ja nämä helpottavat huomattavasti radioiden käyttöä. On

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKI MUUTTUU! PALO- JA RAKENNUSLAINSÄÄDÄNTÖ

2014

Liikenteenohjaus, toimintakäskyt ja muu operatiivinen liikenne hoituvat täysin samalla lailla VHF:llä kuin Virve-radiolla.

paljon mukavampi käyttää radiopuhelinta, kun siihen on kytketty monofoni eli erillinen mikrofoni. Samoin handsfree-sarjat ovat todella suosittuja erilaisissa käyttökohteissa. Kalliiksi näitä lisävarusteita ei voi sanoa, sillä halvimpia saa jopa alle kymmenellä eurolla. Nykyään on myös saatavilla yhdistelmämonofoneja, joilla pystyy kommunikoimaan Virve- ja VHF-radioilla vuorotellen. Kyseisessä yhdistelmämonofonissa on myös optiona mahdollisuus kytkeä GSM-puhelinkin kolmanneksi. Virve-radiot eivät ole turhia vaan puolustavat paikkaansa esimerkiksi silloin, kun käsitellään henkilötietoja tai muita arkaluontoisia asioita. VHF-radiot taas puolustavat paikkaansa yksikön sisäisessä ja tehtäväkentällä tapahtuvassa toiminnassa. VHF-radiot ovat paljon yksinkertaisempia käyttää kuin Virve-radiot.

Kanta-Hämeen malli Kanta-Hämeen pelastuslaitos operoi pelastustoimintaa yhdentoista kunnan alueella. Päätoimisesti miehitettyjä paloasemia on neljä. Sopimuspalokuntien miehittämiä asemia alueelta löytyy

27 ja sivutoimisten miehittämiä neljä. – Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle hankittiin kevään 2014 aikana 46 VHF-radiopuhelinta. Määrä tulee kasvamaan samaa tahtia kuin sopimuspalokunnat siirtyvät VHF-radioiden käyttäjiksi. Samalla hankittiin kyseisiin radioihin sopivat kallomikronit jokaiselle palomiehelle, jolloin radiopuhelimien käyttö tehostuu myös savusukellustilanteissa. Testikäytön sekä kilpailutuksen perusteella päädyimme kallomikrofonisarjoissa Ceotronicsin valmistamiin sarjoihin, jolloin niitä voidaan adapteria vaihtamalla käyttää myös Virve-radioissa, palopäällikkö Markus Koskela kertoo. Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella on käytössä 279 Virve-radiota pelastuspuolella ja 78 ensihoidossa. Yhteensä Virve-radioita on käytössä 357 ja niiden käyttökulut ovat vuodessa noin 110 000 euroa. – VHF-radiot ovat yksinkertaisempia ja siten toimintavarmempia. Ylläpito on helpompaa ja järjestelmä on edullisempi. Virve on toki monipuolisempi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, joita ei kuitenkaan käy-

125 € + alv 10 % Uutta, mm. • Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset • Muutoksia myös pelastusja puolustustilalakiin + paljon muuta

Tilaa heti

• puh. (09) 222 3700 • myynti@suomenkalenterit.ﬁ • www.suomenkalenterit.ﬁ Katso ennakkotilausedut netistä!

4VPNFO ,BMFOUFSJU 0Z

tännössä yksikön sisäisessä liikenteessä tarvita. Lähitulevaisuudessa lisäämme VHF-radioiden määrää ja vähennämme vastaavasti Virve-radioita. Näihin hankintoihin ei ole osoitettu erillistä määrärahaa. Hankimme nämä VHF-radiot Virve-radioista säästyneillä rahoilla, Markus Koskela kertoo. Hämeenlinnan paloasemalla irrotettiin sammutusyksikön takatilasta Virve-radioiden lataustelineet ja tilalle laitettiin VHF-

radioiden laturit. Samalla asennettiin myös konemiehelle ja esimiehelle VHF-radioiden laturit Virve-radioiden rinnalle. Säiliöautoon ja puomitikasautosta asennettiin Virve-radioiden rinnalle VHF-radiot. Näin otettiin käyttöön VHF-radiot sisäiseen viestintään.

Palomiesystävällinen radiopuhelin VHF-radiopuhelin on erittäin yksinkertainen. Radiopuhelimes-

Palokuntanuorten koulutus on hauskaa puuhaa, kun siitä tekee jännää ja aihe on mielenkiintoinen.

3/2014

sa ei tarvita hienoja tekstiviestiominaisuuksia, pelejä tai kalenteria. Riittää että radiopuhelimella voi kommunikoida toisen henkilön kanssa. Yksinkertaisimmillaan VHF-radiossa on ainoastaan kanavarumpu ja virtakytkin, jossa on samassa äänenvoimakkuus. VHF-radiopuhelin onkin oiva peli sopimuspalokuntien käyttöön, sillä yksinkertainen käyttö takaa luotettavat yhteydet eikä radiopuhelinta kohtaan tule käyttökammoa. Ne sopimuspalokuntien henkilöt, jotka eivät jatkuvasti käytä Virve-radioita ja vaihda kansioita sekä puheryhmiä, jättävät helposti radion käyttämättä. Liikenteenohjaus, toimintakäskyt ja muu operatiivinen liikenne hoituvat täysin samalla lailla VHF:llä kuin Virveradiolla. VHF-radiot ovat myös erittäin toimintavarmoja, sillä ne eivät tarvitse erillistä tukiasemaa väliinsä. VHF-radiot toimivat radiosta radioon -periaatteella, joka vastaa Virven suorakanavatoimintoa (DMO). Kantavuutta VHF-radioihin saa, kun asentaa erillisen tehokkaamman antennin esimerkiksi auton katolle tai käsiradioon tehoantennin. Myös releoiva tukiasema parantaa kuuluvuutta.

Palokuntanuorille opetusta Monessa sopimuspalokunnassa ei opeteta palokuntanuorille radiopuhelintekniikkaa eikä sen käyttöä. Olisi kaikkien etujen mukaista, että alettaisiin opettaa nuorille jo varhaisessa vaiheessa radiokäyttäytymistä. Tämä radioliikenne yhdistettynä muihin harjoituksiin takaa toimivan yhteistyön sekä tekee harjoituksista erilaisen ja mukavan kokemuksen. Kun nuorena opettaa viestiliikenteen kultaiset säännöt, on ne vanhempana helpompi omaksua käytännössä. Palokuntanuoret käyttävätkin VHF-radioita useissa harjoituksissaan ja näin ollen kaikki radiopuhelimet ovat heille tervetulleita. Jos teillä on ylimääräisiä VHF-puhelimia, varastossa makuuttamisen ja roskiin heiton sijasta niitä kannattaa tarjota hyötykäyttöön palokuntanuorille kirjoittajan kautta: saku.rouvali@ pelastustieto.fi.

3/2014

RADIOPUHELINTAAJUUKSISTA: HF-Puhelimet (High Frequency 3–30 MHz) LA-Puhelin 26 MHz, 23 kanavaa (22+11A) AM ja/tai FM radiopuhelin. (26–27 MHz). PR-27 -puhelin 26 MHz, 40-kanavainen FM varustettu radiopuhelin. (26–27 MHz). CB-Puhelin 26 MHz, 40 kanavaa AM+FM+SSB. (26–27 MHz). Käyttäjät: Rekkakuskit, sahat, ja muu kuljetus/lastausliikenne. Myös harrastajat käyttävät. VHF-Puhelimet (Very High Frequency 30–300 MHz) RHA68 VHF-puhelin on 68 MHz:n 26-kanavainen radiopuhelin. (67–72 MHz) (4M). Käyttäjät: SPR, VAPEPA, metsästäjät, elinkeinoelämä, autourheilu. Myös harrastajat käyttävät. (taksit 80 MHz). Ilmailuradio Ilmailuradio on ainoastaan ilma-alusten, ja lennonjohdon käyttöön tarkoitettuja radiopuhelin. (118–136.975 MHz). 144 MHz:n amatöörikoneet 144 MHz:n amatöörikoneet ovat 144 MHz:n taajuusalueella toimivia radiopuhelimia, joihin saavat luvat vain radioamatöörit. (144–146 MHz). Harrastekäytössä. Vaatii radioamatöörin pätevyystodistuksen. MERI-VHF Meri-VHF -radiopuhelimia käytetään ainoastaan veneilyssä. Kansainvälisiä kanavia 55, huvi- ja kalstusalukset 6 kanavaa, ja AIS-järjestelmä 2 kanavaa. (155–157 MHz). Vaatii rannikkolaivurin radiotodistuksen eli SRC-todistuksen. 160 MHz:n radiopuhelimet 160 MHz:n VHF-puhelimet ovat elinkeinoelämän-, paloja pelastuspuolen sekä poliisin käytössä ollutta kalustoa. (146–175MHz). UHF-puhelimet (Ultra High Frequency 0,3–3Ghz) (70 cm) UHF-radiopuhelimia käytetään elinkeinoelämän ja harrastustoimen yhteydenpidossa. Myös radioamatöörit käyttävät. 3G-puhelimet (900–1800 MHz) Kaupalliset siviilipuhelimet toimivat kyseisillä taajuuksilla Euroopassa. 4G-puhelimet (1800–2600 MHz) Kaupalliset siviilipuhelimet toimivat kyseisillä taajuusalueilla Euroopassa. PMR-puhelimet PMR446-puhelimet ovat lupavapaita ja se on eurooppalainen radiopuhelinstandardi. (446-467MHz). Muut amatööripuhelimet Taajuusalueella 26–2450 MHz:n radioamatöörilähetin saa toimia vain taajuusalueilla, jotka ovat Viestintäviraston radiotaajuusmääräyksessä tai kansainvälisessä radio-ohjesäännössä osoitettu radioamatööritoimintaan. Vaatii radioamatöörin pätevyystodistuksen. Poistuneet puhelimet Autoradiopuhelin ARP on ollut käytössä 1969–2000. Taajuusalueina oli käytössä 147.900–154.875 MHz eli toimi VHF-alueella. NMT-450 (NordiskMobilTelefon) on ollut käytössä Suomessa 1981–2002. Taajuusalueena käytettiin 450 MHz:n aluetta eli toimi UHF-alueella. NMT-900 (NordiskMobilTelefon) on ollut käytössä Suomessa 1987–2002. Taajuusalueena käytettiin 900 MHz:n aluetta eli toimi UHF-alueella.

TAAJUUSALUEET: Lyhenne VLF LF MF HF VHF UHF SHF EHF

Taajuusalueen nimi Very Low Frequency Low Frequency Medium Frequency High Frequency Very High Frequency Ultra High Frequency Super High Frequency Extremely High Frequency

Taajuusalue 3–30 kHz 30–300 kHz 300 kHz – 3 MHz 3–30 MHz 30–300 MHz 300 MHz – 3 GHz 3–30 GHz 30–300 GHz

Aallonpituus 100 km – 10 km 10 km – 1 km 1 km – 100 m 100 m – 10 m 10 m – 1 m 1 m – 10 cm 10 cm – 1 cm 1 cm – 0.1 cm

Harjavallan VPK hankki VHF-radioita

VIESTINTÄ

VHF-radiot tehostavat omaa sisäistä viestintää

Teksti & kuvat: Saku Rouvali

yksyllä 2013 Harjavallan VPK:n päällikkö Heikki Haapala otti esille tarpeen radiopuhelimien hankkimiseksi. Oli selkeä tarve saada lisää radioita, jotta sisäinen kommunikaatio toimisi tilannepaikalla. Hankinta toimii tukena Virvelle.

Hankkeen alkuunpano Ajatus oli tullut jo paljon aiemmin ennen radioiden hankintaa. Liikenteenohjaus kolaritilanteissa ei ollut sujuvaa, kun ei ollut tarpeeksi viestivälineitä käytössä. Samoin savusukelluksessa ja muissa tilanteissa, joissa oli useampi henkilö toimimassa samaan aikaan, ei viestikalustoa yksinkertaisesti riittänyt kaikille. – Otin yhteyttä erääseen erittäin aktiiviseen palokuntatuttuun, jonka tiesin harrastavan radiolaitteita ja pyysin häneltä konsultaatiota asiassa. Tämän jälkeen alkoi palokuntatutun toimesta radiolaitteiden kilpailutus ja vertaaminen sekä mahdollisten lisälaitteiden mietintä. Tulimme päätökseen, että hankimme riittävän määrän VHF-radioita varusteineen, joka sisältää pöytälaturit, monofonit sekä handsfree sarjat. Ideana oli, että saamme vapauttaa virvet ns. tärkeille tilanteille. Radiot sijoitetaan sammutus- ja miehistöautoihin. Näin saimme turvattua viestiyhteydet koko keikan ajan, kertoo Heikki Haapala.

Koulutus on A ja O VHF-radio on huomattavasti yksinkertaisempaa tekniikkaa ja se on palomiesystävällinen käyttää. VHF-radiossa ei ole ylimääräisiä nappuloita ja selkeästi nimetyt kanavat helpottavat käyttöä. Koulutus on aina silti tärkeää. Myös nuoriso-osastolaisia on hyvä kouluttaa pienestä pitäen. – Olemme ottaneet radiopuhelimet mukaan viikkoharjoi-

tuksiin, jolloin niiden käyttö on luonnollista aina kun tarve vaatii. Myös palokuntanuoria koulutamme radioiden käyttöön sekä opetamme viestiliikenteen kultaiset säännöt. Nuorena onkin helppo omaksua yhteiset tavat ja oppia näin radiokuria sekä vuoropuhelua.

Käyttökokemukset positiivisia Päivääkään ei ole Harjavallan VPK:ssa kaduttu radioiden hankintaa. Monipuolinen radio mahdollistaa käyttämisen myös erilaisissa tilanteissa. Myös radiossa oleva turvanappi on hyödyllinen. – Mikäli tapahtuu jonkinlainen onnettomuus, niin turvanappia painamalla radio alkaa huutaa kovaa ääntä ja näin paikalle tulevien on helpompi suunnistaa ääntä kohti. Radiossa on myös tehokas led-lamppu, jonka avulla voi kulkea pimeässä tilassa ja suunnistaa ulos, jos käsivalaisin rikkoutuu. Ainoana haittapuolena pidän sitä, että autoista ei saada yhteyttä, koska kori estää signaalin. Täytyy siis hankkia ulkoantenni, kuten ennen vanhaan, Haapala sanoo. – Meidän hankkimissamme radioissa on mahdollisuus kuunnella kahta kanavaa samanaikaisesti. Liikenneonnettomuustilanteessa liikenteenohjaajat voivat toimia toisella ja pelastushenkilöstö toisella kanavalla. Yksikönjohtaja voi kuunnella molempia kanavia, jolloin mahdolliset vaaratilanteet tulevat heti huomioiduksi. Vastaavasti voidaan myös kaikki toimia samalla kanavalla tarpeen mukaan. Täytyy huomioida, että yksinkönjohtajalla on aina Virve, jotta yhteys

Oppitunnilla opetellaan viestivälineiden käyttöä. Tässä on käynnissä VHFradioiden käyttöharjoitus.

tilanteen johtoon säilyy. Olemme käyttäneet tähän asti tätä yhden kanavan taktiikkaa, kertoo Harjavallan VPK:n puheenjohtaja Kimmo Mäntynen.

Kahden palokunnan yhteistyö Vuodenvaihteessa alkanut yhteistyö Harjavallan VPK:n ja Kuurolan VPK:n välillä on lähtenyt hy-vin käyntiin. Harjavallan VPK on antanut Kuurolan VPK:n käyttöön VHF-radiota, jolloin myös yhteys Kuurolan yksiköihin on varmistettu. Yhteys pelaa myös Virven välityksellä. Molempien palokuntien asemilla on myös VHF-antennit katolla, ja näin saadaan myös tarvittaessa otettua yhteys asemien välillä samoilla kanavilla. Kuurolan VPK:n päällikkö Petteri Murto on tyytyväinen hankittuihin

radiolaitteisiin ja kertookin, että näiden käyttöä on harjoiteltu. – Kuurolan VPK harjoittelee yhdessä Harjavallan VPK:n kanssa, jolloin yhteisharjoitukset sujuvat luonnollisesti VHF-radioiden välillä. Vuorotellen on harjoitusten vetovastuussa Harjavalta ja me. Palokuntien toiminta tehostui alkaneen yhteistyökuvion pohjalta. Kun molemmilla on samanlaiset radiot käytössä, se helpottaa työskentelyä kentällä ja totta kai myös harjoituksissa, Petteri Murto toteaa.

Harjavallan VPK:n päällikkö Heikki Haapala näyttää kuinka kätevä ja pienikokoinen on VHF-radion monofoni.

3/2014

Sosiaalinen media palokunnan apuna Vaihtoehtoiset tiedotusvälineet ovat hyödynnettävissä myös pelastuslaitosten käyttöön Teksti ja kuva: Saku Rouvali

ykyaikana erilaiset sosiaalisen median muodot ovat lähellä ja saatavissa miltei joka paikassa. Sosiaalisen median erilaisia muotoja on kymmeniä alkaen uutisten jakopalveluista blogipalveluihin päättyen kokonaisiin virtuaalimaailmoihin. Verkostoitumalla internetin kautta saadaan lisää seuraajia pelastuslaitoksen Facebook-sivuille ja Twitteriin. Samaa verkostoitumista käyttävät myös useat sopimuspalokunnat.

Pelastuslaitos Facebookissa Varsinais-Suomen pelastuslaitos oli ensimmäisten pelastuslaitosten joukossa perustamassa sosiaalisen median suunnannäyttäjään

Facebookiin omaa sivua. VS-pelastuslaitoksen Facebook-sivut avattiin yleisölle marraskuussa 2012. Tällä hetkellä VS-pelastuslaitoksen FB-sivuista ”tykkää” yli 2800 henkeä. Tykkääjien määrä on toiseksi suurin pelastuslaitosten FB-sivujen joukossa. Enemmän tykkäyksiä on ainoastaan Pirkanmaan pelastuslaitoksen FB-sivuilla, yli 3200 tykkääjää. Voidaan siis sanoa että pelastuslaitosten sosiaalisen median näkyvyys on hyvä. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen tiedottaja Maria Nykyri kertoo sosiaalisen median olevan nykyaikaa ja tehokasta.

– Varsinais-Suomen pelastuslaitos on halunnut olla suunnannäyttäjänä tässä verkostoitumisen yhteiskunnassa. On hyvä tuoda pelastuslaitos ja sen henkilökunta lähelle tavallista ihmistä. Olemme saaneet pelkästään positiivista palautetta Facebook-sivuistamme. Tämän sosiaalisen median välineellä on asiakkaan helpompi lähestyä pelastuslaitoksen henkilökuntaa kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa. Olemme myös halukkaita yhteistyöhön muiden pelastuslaitosten kanssa tässä sosiaalisen median yhteiskunnassa. Tietoa on helppo jakaa ja se saadaan heti yleisön nähtäväksi. Suosituksi ovat tulleet myös blo-

gikirjoitukset, jossa bloggaajamme kertovat oikeista asioista ja ihmisistä, kertoo Maria Nykyri. Blogikirjoitukset ovatkin mielenkiintoista luettavaa. Blogeissa käsitellään ensihoidon asioita ihan yhtä luonnollisesti kuin turvallisuusviestintääkin. Jutut ovat hyvällä maulla kirjoitettuja höystettynä sopivalla huumorilla. Juttuja lukiessa ei siis pidä huolestua, jos hymy nousee huulille. – Kaikilla yhdellätoista bloggaajallamme on motivaatio ja asenne kohdallaan. Kun puhutaan asioista, jotka ovat mahdollista tapahtua kenelle vaan, niin asia kiinnostaa aina. Olemme

SIVUILTA KSET FACEBOOKKUVAKAAPPAU

3/2014

VIESTINTÄ

pyrkineet avaamaan pelastuslaitoksen arkea lukijoille erittäin kuvaavasti, mutta silti hyvää makua käyttäen. Mitään retosteluja tai sankaritekoja emme mainosta tai liioittele. On hyvä, että ihmiset tietävät millaista arki pelastuslaitoksella on ja millaisia tehtäviä voi tulla vastaan tienpäällä, On tärkeä tietää, mitä tilanteita voi tulla vastaan ja myös miten toimia niissä tilanteissa, kertoo pelastuslaitoksen tiedottaja Nykyri.

VPK Facebookissa Moni sopimuspalokunta on myös omaksunut sosiaalisen median omakseen. Usealla VPK:lla on omat FB-sivut. Jotkut ovat asian vieneet pitemmälle ja tehneet joka osastolle omat sivunsa. Osa palokunnista pitää sivut suljettuina eli niitä ei pääse katsomaan muut kuin ryhmään erikseen hyväksytyt henkilöt. Toisten sivut ovat täysin avonaiset eli kaikki siellä kävijät näkevät sisällön. – Kesäkuussa 2013 avasimme Facebookiin oman sivun nimellä Huittisten VPK hälytysosasto. Sivun tarkoituksena on tuoda palokuntatoimintaa tutuk-

si kansalaisille ja tietenkin julkisuutta palokunnalle. Sivua käytetään myös oman sisäisen tiedotuksen apuvälineenä tekstiviestien ollessa pääasiallinen tiedoitusväline. Samalla toimme palokunnan 2000-luvulle ja näytämme että tämä on avointa toimintaa ihmisten hyväksi. Yhtään negatiivista palautetta ei ole tullut mistään suunnasta vaan pikemminkin päinvastoin. Kyläläiset pystyvät katsomaan palokunnan harjoitusaiheita sivuiltamme, samoin kuvia harjoituksista. Ideana on myös samalla yrittää rekrytoida uutta porukkaa liittymään palokuntaan, kertoo Huittisten VPK:n Facebook-sivuja ylläpitävä Mari Latvala.

Tekstiviesti (vas.) on jo kauan kuulunut ryhmätiedottamisen välineisiin. Palvelu on maksullinen. WhatsApp (oik.) on nykyaikainen ja monipuolinen yhteydenpitoväline. WhatsApp-ryhmässä näkee välittömästi tulleen viestin ja kaikille voi vastata kerralla. Palvelu on lisäksi ilmainen.

Tekstiviesti & WhatsApp Tekstiviestejä on käytetty jo pitkään tiedon levittämisessä palokunnissa. Tekstiviesti onkin nopea ja vaivaton tapa jakaa tietoa useammalle henkilölle. Nyt on kuitenkin älypuhelimien myötä tullut tekstiviestien rinnalle parempi keino tiedottamiseen, joka toimii kätevästi kahteen suuntaan. WhatsApp Messenger on monialustainen pikaviestisovel-

lus, jonka avulla voi lähettää ilmaisia viestejä. WhatsApp käyttää puhelinliittymään kuuluvaa datapakettia, jolloin viestien lähettäminen on maksutonta. Edellytyksenä on että vastaanottavassa puhelimessa on vastaava sovellus myös otettu käyttöön. Perusviestinnän lisäksi WhatsAppin käyttäjät voivat luoda useita eri ryhmiä keskustelua varten. Kun hälytysosastolle, tuki-osastolle tai naisosastolle luodaan omat ryhmät, niin kaikki osalliset saavat kyseiseen ryhmään jaettavan tiedon. WhatsAppissa voi lähettää toisilleen kuvia, ääntä ja videoita rajoittamattomasti.

WhatsApp palokuntakäytössä

Kalustonhoitaja Marko Mattila näyttää älypuhelinta ja havainnollistaa WhatsAppin käyttöä.

– Me otimme WhatsApp Messenger -palvelun käyttöön 2012. WhatsApp-palvelu on kätevä, nopea ja ilmainen. Pystymme jakamaan siellä tietoa harjoituk-

sista ja muista yhteisistä tilaisuuksista. Olemme todenneet WhatsAppin todella toimivaksi ja tehokkaaksi kommunikaatiovälineeksi, kertoo Sodankylän VPK:n WhatsApp-ryhmän perustaja Markus Poikela. – WhatsApp on pätevä viestintäpalvelin moneen muuhunkin yhteydenpitoon vaikka kaveriporukan kesken. Yhteisistä palavereista, kalustovaurioista, päivystyksistä tai kokouksista on hyvä tiedottaa siellä. Hälytyksiin osallistuminen viestillä ”Tulossa” on myös kätevä ja nopea kuitata tätä kautta. Joskus voi kevennyksenä jopa jakaa hauskoja kuvia. Käytämme tätä sovellusta VPK:n ja pelastuslaitoksen välisessä viestinnässä harjoitusten ja muiden asioiden osalta, kertoo, Lapin pelastuslaitoksen Sodankylän paloaseman kalustonhoitaja Marko Mattila. 3/2014

VIESTINTÄ

Elämää on FB:n ulkopuolellakin – esimerkiksi Twitterissä Teksti: Maria Nykyri, tiedottaja, Varsinais-Suomen pelastuslaitos

o moni suomalainen pelastuslaitos on havahtunut sosiaalisen median, tuttavallisemmin somen, läsnäoloon ja merkitykseen viestinnässä. Suurimmalla osalla maamme 22 pelastuslaitoksesta löytyykin Facebook-profiili ja useat myös päivittävät sivuaan ahkerasti. Mutta valveutunut somen käyttäjä on varmasti huomannut, että elämää on myös Facebookin ulkopuolella. Siis virtuaalimaailmassakin. Sosiaalisen median yksi ominaispiirre on sen jatkuva muutos ja uusia palveluja

3/2014

pompsahtaa somekentälle tasaisin väliajoin – Instagram, Pinterest, LinkedIn, WhatsApp, Snapchat – joko on pää pyörällä? Valitettava tosiasia somessa on, että kun opimme yhden kanavan käytön, on yleisö siirtynyt jo seuraavaan. Tämä pätee erityisesti somen käyttäjistä valveutuneimpiin, eli teini-ikäisiin ja siitä hieman vanhempiin. Ei auta siis jäädä tuleen makaamaan; timanttisellakaan sisällöllä ei ole arvoa, jollei se saavuta kohderyhmäänsä. Yksi, ei enää niin uusi, sosiaalisen median kanava on mikroblogipalvelu Twitter, jonne

myös me Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olemme sukeltaneet. Pääpaino twiiteissämme on Facebookin tapaan turvallisuusviestinnässä sekä positiivisen julkisuuskuvan ylläpitämisessä. Samaa sisältöä ei kuitenkaan voi tuupata sellaisenaan Facebookista Twitteriin, sillä jo käytössä olevat 140 merkkiä asettavat rajat sisällölle. Lisäksi Twitterin kohderyhmä Suomessa eroaa vielä ainakin toistaiseksi Facebookista, sillä tällä hetkellä Twitterissä mellastavat aktiivisimmin toimittajat, muut mediavaikuttajat sekä yritykset ja yh-

Pelastajan Pelastajan kaverit kaverit Pelastajan kaverit Twitter on mikroblogipalvelu, jossa lähetetään lyhyitä, 140 merkkiä pitkiä twiittejä. Twiittejä voidaan merkata hakusanoilla, jotka erottuvat twiiteissä #-merkillä, eli hashtageilla. Twitter eroaa Facebookista myös siinä, että palvelussa kuka tahansa voi seurata ketä tahansa – Twitterissä ei lähetellä kaveripyyntöjä. Seuraaminen ja seuratuksi tuleminen kuitenkin kannattaa – saat tietää maailman menosta reaaliaikaisesti ja voit myös itse jakaa tietoa nopeasti ja tiivistetysti. teisöt. Median läsnäolo Twitterissä ei ole kuitenkaan heikkous, päinvastoin! Nasevasti kirjoitettu twiitti voi lähteä nopeampaan kiertoon kuin Facebook-julkaisu koskaan ja päätyä vaikkapa seuraavan aamun lehteen. Mutta kuka tietää, ehkäpä kansalaistenkin valistus on siirtymässä pikku hiljaa Twitteriin toden teolla? Tai onko tulevaisuuden onnettomuus- tai poikkeusolosuhdeviestintämme kenties twiittaamista? Maailmalla valtavaa suosiota saavuttanut mikroblogipalvelu on nimittäin ottamassa jalansijaa myös suomalaisten ”tavisten” keskuudessa. Kun aktiivisia Facebookkäyttäjiä oli Suomessa loppuvuodesta 2013 lähes 2,2 miljoonaa, suomalaisia Twitter-tilejäkin löytyi jo vajaa 500000 (Yle Uutiset verkossa 13.9.2013). Ei siis kannata vielä sulkea hanaa suvereenin somekuninkaan, Facebookin, valtakunnassa, mutta silmät on pidettävä avoinna myös uusille mahdollisuuksille.

THR9i-käsiradio: THR9i-käsiradio: kestävä ja helppo käyttää. kestävä ja helppo käyttää. THR9i-käsiradio: kestävä jaTHR9 helppo Exkäyttää. -käsiradio: THR9 Ex -käsiradio: kipinäsuojattu ja kipinäsuojattu ja THR9 Ex -käsiradio: monipuolinen. monipuolinen. kipinäsuojattu ATEX-suojatut ja ATEX-suojatut monipuolinen. lisälaitteet. lisälaitteet. ATEX-suojatut lisälaitteet. THR9+ -käsiradio: THR9+ -käsiradio: näppärä ja pelkistetty. näppärä ja pelkistetty. THR9+ -käsiradio: Käytä vaikka hanskat Käytä vaikka hanskat näppärä kädessä.ja pelkistetty. kädessä. Käytä vaikka hanskat TH1n-käsiradio: kädessä. TH1n-käsiradio: taskukokoinen taskukokoinen TH1n-käsiradio: pikkujättiläinen. pikkujättiläinen. taskukokoinen www.th1n.com pikkujättiläinen. www.th1n.com www.th1n.com

Cassidian Finland Oy on osa Airbus Defence and Space -liiketoimintayksikköä ja toimitamme ja integroimme Cassidian Finland Oy on osa Airbus Defence and Space TETRA, 112-hätäkeskus-, raja- ja ilmavalvontasekä -liiketoimintayksikköä ja toimitamme ja integroimme Cassidian Finland Oy on osa Airbus Defence and Space puolustusjärjestelmät. TETRA, 112-hätäkeskus-, raja- ja ilmavalvontasekä -liiketoimintayksikköä ja toimitamme ja integroimme puolustusjärjestelmät. www.airbusdefenceandspace.com TETRA, 112-hätäkeskus-, raja- ja ilmavalvonta- sekä www.airbusdefenceandspace.com puolustusjärjestelmät. Jälleenmyyjä Suomessa: VIRVE Tuotteet ja Palvelut Oy www.airbusdefenceandspace.com Jälleenmyyjä Suomessa: VIRVE Tuotteet ja Palvelut Oy www.virve.com www.virve.com Jälleenmyyjä Suomessa: VIRVE Tuotteet ja Palvelut Oy www.virve.com

Airbus_Tulitaistelija_Lehti_Ilmo_79,5x217_Painoon.indd 1 Airbus_Tulitaistelija_Lehti_Ilmo_79,5x217_Painoon.indd 1 Airbus_Tulitaistelija_Lehti_Ilmo_79,5x217_Painoon.indd 1

3/31/14 1:40 PM

3/2014

3/31/14 1:40 PM

Some ja älypuhelinsovellukset avaavat uusia kanavia viestintään Havainnekuva sovelluksen mahdollisesta alkunäytöstä. (Pylväs, ym. 2014)

Tekstit: Laura Hokkanen, Kari Pylväs, Terhi Kankaanranta, Taina Kurki, Niina Päivinen

Suomalaisista 16–74-vuotiaista jo yli puolet seuraa ainakin yhtä sosiaalisen median yhteisöpalvelua. Nuorimmassa ikäluokassa osuus on lähes 90 prosenttia. Samassa ikäluokassa kolme viidestä omistaa älypuhelimen. Some ja mobiilisovellukset ovat oiva mahdollisuus myös viranomaisille tehostaa viestintäänsä.

ansalaiset ovat yhä aktiivisemmin läsnä sosiaalisessa mediassa. Mobiililaitteiden yleistyminen tuo palvelut saataville missä ja milloin tahansa. Sosiaalinen media on nopeasti vakiinnuttanut paikkansa yhtenä käytetyimmistä viestintäkanavista. Pelastusopisto, Poliisiammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon pelastuslaitos ovat mukana eurooppalaisessa iSAR+ -tutkimushankkeessa, jossa selvitetään sosiaalisen median ja mobiiliteknologian hyödyntämistä viranomaisten ja kansalaisten kaksisuuntaisessa hätä- ja häiriötilanneviestinnässä. Hankkeessa keväällä 2013 toteutettuun kyselyyn vastanneista suomalaisista pelastusja turvallisuusviranomaisista (106 vastaajaa) noin kolme neljästä arvioi, että sosiaalisen median palvelut ovat hyödyllisiä häiriötilanteiden hallinnassa. Paitsi hätä- ja häiriötilanteissa, sosiaalinen media nähtiin toimivana kanavana myös ennaltaehkäisevässä turvallisuusviestinnässä. Kansalaiset puolestaan odottavat viranomaisilta läsnäoloa myös somessa. Suomalaiset pelastusja turvallisuusviranomaiset ovatkin ottaneet sosiaalisen median palveluita käyttöön, mutta viestinnän sisältö ja aktiivisuus vaihtelee vielä paljon niin viranomaisten välillä kuin toimialojen sisälläkin.

Tiedonvälitystä ja dialogia Sosiaalisessa mediassa viestit tavoittavat käyttäjät nopeasti sekä laajasti ja niiden jakaminen on vaivatonta. Some on tehokas suoran tiedottamisen kanava, jonka kautta viranomaiset voivat omien sivustojensa kautta jakaa jäljitettävää ja näin luotettavampaa tietoa, mutta erityisesti sosiaaliselle medialle on ominaista vuorovaikutteisuus. Vuorovaikutteinen viestintä kansalaisten kanssa jo 42

3/2014

Havainnekuva opastavan sovelluksen käyttötarkoituksista onnettomuuselinkaaren eri vaiheissa (Pylväs ym. 2014)

Havainnekuva opastavan sovelluksen käyttötarkoituksista onnettomuuselinkaaren eri vaiheissa (Pylväs ym. 2014). Älypuhelimeen ladattavan sovelluksen sisältämä tieto olisi käytettävissä myös silloin, kun verkkoyhteydet ovat poikki. Esimerkki australialaisesta DisasterWatch-sovelluksesta. Kuva on napattu iTunes-sovelluskaupasta (iPhone-kuvakaappaus).

Esimerkki Suomesta – Vaaratiedote voidaan julkaista myös sosiaalisessa mediassa, kuten tässä Facebookissa.

normaalioloissa luo verkostoa hätä- ja häiriötilanteiden varalle ja voi auttaa ennaltaehkäisemään onnettomuuksia. Informaation jakaminen sosiaalisen median kautta voi myös vähentää viranomaisiin kohdistuvaa viestintäpainetta hätä- ja häiriötilanteiden aikana. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää tiedonvälityksen ja vuorovaikutuksen lisäksi tiedon lähteenä: uusien kanavien kautta onnettomuuden vaikutuspiiriin kuuluvat henkilöt voivat olla mukana tiedon tuottamisessa viranomaisille. Esimerkiksi onnettomuuspaikalta kännykkäkameralla otettu kuva sisältää aika- ja paikkatietoa, jonka avulla se voidaan sijoittaa kartalle, mikä voi edelleen auttaa avustustoimien suuntaamisessa. Suomalaiset turvallisuus- ja pelastusviranomaiset hyödyntävät sosiaalista mediaa tällä

hetkellä pääosin ennaltaehkäisevän turvallisuusviestinnän kanavana. Sosiaalisessa me diassa jaetaan turvallisuusvinkkejä, varoituksia ja muistutuksia sekä ohjeistetaan onnettomuuksiin varautumisessa. Some-palvelujen käytön aktiivisuus ja vuorovaikutus tykkääjien tai seuraajien kanssa vaihtelee toimijoittain. Sosiaalisen median käyttö viestintäkanavana hätä- ja häiriötilanteiden aikana on Suomessa vielä vähäistä.

Appsit avuksi Älypuhelinsovellusten hyödyntäminen viranomaisten ennalta ehkäisevässä turvallisuusviestinnässä sekä hätä- ja häiriötilanneviestinnässä on Suomessa vielä alkutaipaleellaan. Pelastusopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun ”Sosiaalinen media ja älypuhelinsovel-

Varautumispeleistä tilanneseurantaan – ja paljon siltä väliltä ja katastrofikestävyyttä leikin kautta. DisasterWatch-sovelluksen tarkoitus on puolestaan parantaa kansalaisten tiedonsaantia häiriötilanteissa tarjoamalla eri pelastusviranomaisten tuottamaa informaatiota suorana syötteenä. Sovelluksen tavoitteena on vähentää hätänumeroon tulevia kiireettömiä puheluja, joissa vain kaivataan lisätietoja tapahtuneesta. Yhdysvaltojen Punaisen ristin kehittämät sovellukset taas opastavat varautumiseen muun muassa tornadoja, maanjäristyksiä tai metsäpaloja varten. Lisäksi onnettomuuden aikana ne ohjaavat lähimpään väestönsuojaan. Sosiaalista mediaa käytetään myös maailmalla aktiivisesti tiedon välittämiseen, mutta Suomea enemmän tiedon saamiseen kansalaisilta. Esimerkiksi Bostonin maratonin pommi-iskuissa vuonna 2013 viranomaiset valjastivat sosiaalisen

Laukaan Vihtavuoren vuoden 2013 räjähdysvaara tilanteessa matkapuhelinten sijaintitietoihin perustuva varoitusviesti olisi ollut tehokas ja nopea tapa tavoittaa kaikki vaara-alueella olevat.

lukset kansalaisten avuksi hätätilanteissa” -hankkeen loppuraportissa esitetään konkreettisia mahdollisuuksia hyödyntää jo tunnettuja älypuhelinten ominaisuuksia sekä sosiaalista mediaa viranomaisten viestinnässä onnettomuuden elinkaaren eri vaiheissa. Jo valmiina olevaa, suhteellisen pysyvää tietoa esimerkiksi paloturvallisuudesta voitaisiin hyödyntää varautumiseen opastavassa sovelluksessa. Tällaista sovellusta voidaan verrata älypuhelinsovelluksen muodossa olevaan ohjekirjaan tai oppaaseen. Älypuhelimeen ladattavan sovelluksen sisältämä tieto olisi käytettävissä myös silloin, kun verkkoyhteydet ovat poikki. Älypuhelinten tekniset ominaisuudet lisäävät myös mahdollisuuksia varoittaa erityyppisistä vaaroista. Erityisesti puhelimien paikannukseen perustuvat varoitukset olisivat tehokas ja nopea tapa tavoittaa vaara-alueella olevat ihmiset. Esimerkiksi Laukaan Vihtavuoren vuoden 2013 heinäkui-

sessa räjähdysvaaratilanteessa matkapuhelinten sijaintitietoihin perustuva varoitusviesti olisi ollut tehokas ja nopea tapa tavoittaa kaikki vaara-alueella olevat henkilöt ja ohjata heidät lisätiedon pariin.

median avukseen ja erityisesti Twitteriä käytettiin aktiivisesti tiedottamiseen. Sosiaalisen median palvelujen käyttäjien puoleen käännyttiin myös epäiltyjen tunnistamiseksi ja paikantamiseksi – samalla kuitenkin jouduttiin pyytämään ihmisiä harkitsemaan julkaisujaan, jotta niillä

ei epähuomiossa vaarannettaisi viranomaisten turvallisuutta.

Esimerkki Yhdysvalloissa käytössä olevasta alueellisesta WEA-varoitusviestistä. (www.ready.gov/ alerts).

Artikkelissa käytetyt tiedot pohjautuvat seuraaviin tutkimusraportteihin: iSAR+ -hankkeen kyselytutkimusraportin käsikirjoitus ”Sosiaalisen median käyttö hätäja häiriötilanteissa – viranomaisten ja kansalaisten näkemyksiä” (Hokkanen, Pylväs, Kankaanranta, Päivinen, Kurki, Sihvonen) Sosiaalinen media ja älypuhelinsovellukset kansalaisten avuksi hätätilanteissa -hankkeen osaraportti I – Sosiaalisen median ja älypuhelinsovellusten käyttö viranomaisten toiminnassa (Hokkanen, Pylväs, Kankaanranta, Paananen, Sihvonen ja Honkavuo) sekä saman hankkeen loppuraportti ”Kohti vuorovaikutteista viranomaisviestintää” (Pylväs, Hokkanen, Kankaanranta), saatavilla: www.intermin.fi/julkaisut

Enemmän irti sosiaalisesta mediasta Sisäministeriön ”Kansalaisten käsitykset ja tiedot pelastustoimesta” -tutkimuksen mukaan kansalaisista vain noin kaksi prosenttia ilmoitti saavansa tietoa pelastusasioista sosiaalisen median kautta – tämä osoittaa, että kanavaa voitaisiin hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän. Sosiaalinen media avaa uusia mahdollisuuksia viranomaisten viestintään, mutta siihen liittyy myös haasteita. Tiedon luotettavuus, yksityisyyden ja tietosuojan kysymykset sekä lainsäädännölliset ja eettiset perusteet huolestuttavat toimijoita. Meneillään olevissa tutkimushankkeissa pyritäänkin löytämään ratkaisuja muun muassa näihin haasteisiin.

KUVA: KIMMO KAISTO

Maailmalla sosiaalista mediaa ja älypuhelinsovelluksia käytetään avuksi viranomaisten viestinnässä Suomea huomattavasti enemmän. Hätä- ja häiriötilanteisiin kehitetyt sovellukset vaihtelevat viranomaisten kansalaisille tarjoamista maksuttomista sovelluksista yksittäisten toimijoiden ja yritysten tarjoamiin maksullisiin sovelluksiin. Ne tarjoavat käyttäjälleen sekä ennaltaehkäisevää turvallisuusinformaatiota että viestintäkanavan hätä- ja häiriötilanteissa. Varsinkin Australiassa ja Yhdysvalloissa sovelluksia on paljon. Varautumiseen opastetaan esimerkiksi Australian Emergency Management -instituutin kouluikäisille suunnatussa Before the Storm -pelisovelluksessa. Sovelluksen tavoitteena on saada pelaaja ajattelemaan myrskyihin varautumista

VIESTINTÄ

Mobiiliteknologian ja sosiaalisen median palvelujen hyödyntämisestä ennalta ehkäisevässä sekä hätä- ja häiriötilanneviestinnässä keskusteltiin somenaarissa viime marraskuussa. Pelastusopiston yhteistyökumppaneineen järjestämä somenaarisarja jatkuu ensi syksynä Kuopiossa.

3/2014

VIESTINTÄ Tilannehuoneesta aktiiviseen tilannekeskukseen

Päijät-Hämeessä hälytys- ja viesti liikenne hoituu kahdella tavalla

Päijät-Hämeessä tilannekeskus on normaaliaikana tilannehuone ja osa päivystävän palomestarin työtilaa. Näin tässä tilassa olevat järjestelmät ja johtamistoiminnassa tarvittava tieto ja tekniikka ovat nopeasti käyttöönotettavissa tilannekeskustoimintaan ja tukemaan operatiivista johtamistoimintaa, sekä jakamaan ja vähentämään pelastustoimintaan kohdistuvaa painetta. Huonetilan välittömässä läheisyydessä sijaitsevat aluepalopäälliköiden sekä ruiskumestareiden työhuoneet. Perustettu tilannekeskus toimii pelastuslaitoksen hermokeskuksena. Tilannehuoneen muuttuessa miehitetyksi tilannekeskukseksi tai hätäkeskusten keskittyessä lain määrittämiin tehtäviin, keskuksen tehtävänä on tarvittaessa johtaa pelastustoimintaa, jakaa resursseja, sekä/tai tukea pelastustoiminnan johtajaa tämän keskityttyä johtamaan käsillä olevaa tehtävää.

VHF-järjestelmä tukee ja tehostaa Tetra-järjestelmää eri osin

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen hälytys- ja viestitoiminta ja varajärjestelmät

Teksti & kuvat: Heikki Suomalainen

Hälytystoiminta

äijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoiminnan ja riskienhallinnan osastoilla on käytössä noin 265 Virve-päätelaitetta. Päätelaitteista suurinta osaa (202) käytetään pelastustoiminnan johtamiseen tilannepaikalla ja tilannepaikalta ulospäin suuntautuvaan johtamis- ja viestitoimintaan. Näiden 202:n Virve-päätelaitteen käyttömaksut ovat 30,50 euroa kuukaudessa/laite. Viranomaisverkon päätelaitteita hankitaan johtamisjärjestelmän tarpeiden mukaisesti, mutta vanhempia päätelaitemalleja päivitetään uudempiin malleihin vuosittain. Pelastustoiminnan päätelaitemalleina on pääosin uudemman sukupolven 2G-laitteet. Lisäksi pelastustoiminnan ja riskienhallinnan osastoilla on käytössä erilaisiin ohjauk siin ja muuhun datasiirtoon tarkoitettuja päätelaitteita yhteensä 63 kpl. Vanhempia 1G-laitteita käytetään ainoastaan väestöhälyttimien ohjauksessa. Näitä laitteita on 57 ohjaamassa väestönsuojeluhälyttimiä. Käyttömaksut näissä dataliitymää käyttävillä ohjauslaitteilla on tällä hetkellä 11,50 €/kk/laite. Vuonna 2005 silloinen pelastuslaitoksen viestityöryhmä teki esityksen, että pelastuslaitoksella käytetään yksiköiden välisessä ja johtamistoiminnan viestinnässä Virve-päätelaitteita. VHF-laitteita käytettäisiin yksiköiden jäsenten välisessä sisäisessä viestinnässä. Perusteena tälle esitykselle olivat muun muassa: • Viranomaisverkon päätelaiteissa ei ollut otettu huomioon riittävästi pelastustoiminnassa tarvittavien henkilökohtaisiin suojavarusteisiin liitettävät oheislaitteet ja niiden toimivuus ja käytännöllisyys. • Pelastuslaitoksen käytössä olleesta Virvepäätelaitteesta ei lisälaiteliitännästä saatu syötettyä virtaa järjestelmään kuuluvien oheislaitteiden toimintaan. • VHF-laitteista aikaisemmin saadut hyvät kokemukset, sekä oheislaitteiden toimivuus ja käytännöllisyys. Suorittamissani kuuluvuustesteissä sekä 44

3/2014

Pelastustoiminnan osasto, resurssien hälyttäminen. Dia 1.2 Pelastustoiminnan osasto, resurssien hälyttäminen Normaalisti pelastustoiminnan resurssit vastaanottavat hätäkeskuksesta tulevat hälytykset VIRVE- ja GSMpäätelaitteilla. GSM-laitteisiin tulevan hälytysmuodon saavat valita kukin hälytysosastoon kuuluva henkilö itse tekstiviestin tai puherobottihälytyksen väliltä. GSM-hälytyksissä on havaittu välillä pitkiäkin viiveitä eri vuorokauden

Tetra-järjestelmän suorakanavalla (DMO) että VHF-taajuudella selvisi, että nämä erilliset järjestelmät toimivat lähes yhdenmukaisesti. Järjestelmien kantamat ovat pääpiirtein samaa luokkaa, katvealueiden paikka saattaa vaihdella. Tällä hetkellä VHF- järjestelmään kuuluvia radiolaitteita on seuraavasti: • tukiasemia neljä kappaletta • käsiradioita 162 kpl • kiinteitä paloasemaradioita 12 kpl. Kiinteiden paloasemien ja liikkuvien ajoneuvoasemien lukumäärä tulee lisääntymään investointimäärärahojen puitteissa. Järjestelmän käyttömaksut muodostuvat uuden laskutavan mukaisesti. Laskentaperusteet muodostuvat radiolaitteiden- ja niissä olevien taajuuksien lukumäärästä sekä käyttöalueesta.

Varautuminen normaaliajan häiriötilanteisiin

Tilannekeskus (PHPELTIKE) valmistuu Lahden uudelle Paavolan pelastusasemalle Yhteiskunnan Turvallisuustrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010) mukaan normaaliajan sujuva toiminta mahdollistaa tehokkaan toiminnan myös kriisin sattuessa. Suomalaisen toimintamallin mukaan viranomainen, joka vastaa tietystä toiminnasta normaalioloissa, vastaa siitä myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Muut viranomaiset tukevat toimivaltaista viranomaista tarpeen mukaan. Vastuuviranomainen huolehtii myös kriisiviestinnän järjestämisestä. Tehokkaalla viestinnällä pystytään tarvittaessa varoittamaan kansalaisia uhkaavasta vaarasta, kuten juo-

maveden saastumisesta. Kyetäkseen toimimaan kriisitilanteessa tehokkaasti viranomaiset tarvitsevat myös itse ajantasaista ja luotettavaa tietoa toimintaympäristön muutoksista. Hätäkeskusuudistusten myötä kaikkien alueellisten pelastuslaitosten tulee panostaa yhä voimakkaammin tilannekeskustoimintaan. Päijät-Hämeessä ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta suunnitella keskitettyä viesti- ja johtamistoimintaan tarkoitettua tilannekeskusta. On myös huomioitava, että nyt pelastuslaitokselle suunnitteilla oleva tilannekeskus ei ole valtakunnallisen hätäkeskuksen kunnallinen korvike, vaan tilannekeskus toimii kenttätoiminnan tukena ja näin se tukee muun muassa pelastustoiminnan johtamista. Turvallisuussignaalien kokoaminen tilannekuvaksi, informaation analysointi ja turvallisuustason määrittäminen, tiedottaminen, varoittaminen sekä hälyttäminen eivät siis kilpaile muiden palveluiden tuottajien kanssa.

Tilannehuoneesta aktiiviseen tilannekeskukseen

Kuvassa tilannekeskukseen sijoitettavia laitteita esittelee jutun kirjoittaja Heikki Suomalainen.

ten keskittyessä lain määrittämiin tehtäviin, keskuksen tehtävänä on tarvittaessa johtaa pelastustoimintaa, jakaa resursseja, sekä/tai tukea pelastustoiminnan johtajaa tämän keskityttyä johtamaan käsillä olevaa tehtävää.

Päijät-Hämeessä tilannekeskus on normaa- Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen hälytysliaikana tilannehuone ja osa päivystävän pa- ja viestitoiminta ja varajärjestelmät lomestarin työtilaa. Näin tässä tilassa olevat järjestelmät ja johtamistoiminnassa tarvitta- Hälytystoiminta vajuhlapyhien tieto ja tekniikka ovat on nopeasti Normaalisti pelastustoiminnan resurssit vastai aikana. Ajoneuvot varustettukäyttöönpelastustoiminnan kenttäjohtamisjärjestelmällä sekä SKL/SNP hälytysohjelmistoilla. Paloasemat ovat Virve-laitteiden lisäksi varustettu hakulaitetoistimilla. Toistimettulevat välittäväthälytykotettavissa tilannekeskustoimintaan ja tuketaanottavat hätäkeskuksesta hälytystiedot henkilökohtaisiin Pocsag- hakulaitteisiin.sekä Hakulaitteita tarkoitus ensimmäisessä vaiheessa hankkiaGSMmaan operatiivista johtamistoimintaa set on VIRVEja GSM-päätelaitteilla. noin kymmenen kappaletta/ sopimuspohjainen valmiuspalokunta. Pogsac- hakulaitteisiin hälytykset tulevat yhtä jakamaan ja vähentämään pelastustoiminlaitteisiin tulevan hälytysmuodon saavat aikaisesti Viranomaisverkon päätelaitteiden kanssa. Lisäksi asemat pyritään varustamaan PEKE/SALSA taan kohdistuvaa painetta. valita kukin hälytysosastoon kuuluva henkihälytysohjelmistoilla. Huonetilan välittömässä läheisyydessä si- lö itse tekstiviestin tai puherobottihälytyksen Tilannekeskuksessa oleviin kenttäjohtamisjärjestelmiin jäävät onnettomuuksien hälytystiedot muistiin. Tiedot ovat jaitsevat aluepalopäälliköiden sekä ruiskuväliltä. GSM-hälytyksissä havaittu välillä edelleen välitettävissä pelastustoimen resursseille. Ohjelmistot mahdollistavat haluttujen resurssienon hälyttämisen status, teksti ja koordinaattiviesteillä. Tarvittaessa tilannekeskuksesta on mahdollisuus hälyttää myös VHF- jatai IP juhlamestareiden työhuoneet. Perustettu tilannepitkiäkin viiveitä eri vuorokauden verkkoja keskuspitkin. toimii pelastuslaitoksen hermokes- pyhien aikana. Ajoneuvot on varustettu pekuksena. Tilannehuoneen muuttuessa mie- lastustoiminnan kenttäjohtamisjärjestelmällä hitetyksi tilannekeskukseksi tai hätäkeskus- sekä SKL/SNP-hälytysohjelmistoilla. PaloViestitoiminta

Simplex- taajuuksia (käsiradiot) käytetään tilannepaikalla ainoastaan yksikön sisäiseen viestintään. Ajoneuvo- ja paloasemien radiolaitteet eivät tapaile/scannaile käsiradiotaajuuksia.

Dia 2.2 Simplex- taajuuksia (käsiradiot) käytetään tilannepaikalla ainoastaan yksikön sisäiseen viestintään. Ajoneuvo- ja

asemat ovat Virve-laitteiden lisäksi varustettu hakulaitetoistimilla. Toistimet välittävät hälytystiedot henkilökohtaisiin Pocsag-hakulaitteisiin. Hakulaitteita on tarkoitus ensimmäisessä vaiheessa hankkia noin kymmenen kappaletta/sopimuspohjainen valmiuspalokunta. Pogsac-hakulaitteisiin hälytykset tulevat yhtä aikaisesti Viranomaisverkon päätelaitteiden kanssa. Lisäksi asemat pyritään varustamaan PEKE/SALSA-hälytysohjelmistoilla. Tilannekeskuksessa oleviin kenttäjohtamisjärjestelmiin jäävät onnettomuuksien hälytystiedot muistiin. Tiedot ovat edelleen välitettävissä pelastustoimen resursseille. Ohjelmistot mahdollistavat haluttujen resurssien hälyttämisen status-, teksti- ja koordinaattiviesteillä. Tarvittaessa tilannekeskuksesta on mahdollisuus hälyttää myös VHFja IP-verkkoja pitkin. Viestitoiminta Simplex-taajuuksia (käsiradiot) käytetään tilannepaikalla ainoastaan yksikön sisäiseen viestintään. Ajoneuvo- ja paloasemien radiolaitteet eivät tapaile/scannaile käsiradiotaajuuksia. Tukiasemat ovat itsestään releoivia ja toimivat toistimina. Jokainen toistaa omalla toimintakanavallaan päätelaitteista tulevan lähetyksen. IP-yhteyden mahdollinen katkeaminen ei vaikuta toistintoiminnallisuuteen. Releointi käynnistyy radiopäätelaitteen lähettämästä aliäänestä. Myös tukiaseman lähetteessä on aliääni, jota ilman radiopäätelaitteiden vastaanotin ei avaudu (mahdollinen radiohäiriöiden suodatus). Tukiasemien kautta kulkevan viestiliikenteen muoto on semiduplex. Tilannekeskuksessa VirtualCu-käyttöpaikkaohjlemisto mahdollistaa kaikkien tukiasemien käytön keskitetysti IP-verkkoa hyödyntäen. Kuuntelu ja puhuminen on mahdollista useaan tukiasemaan yhtäaikaisesti. 3/2014

Nokian Renkaat testaa myös viranomaisverkon kuuluvuutta Teksti ja kuvat: Arto Simola, suojeluteknikko, Nokian Renkaat Oyj

aailman parhaita talvirenkaita on valmistettu Nokialla vuodesta 1934 lähtien. Huipputuotteiden kehitystyö sekä valmistaminen tapahtuvat Nokian Renkaiden vanhassa tehdaskiinteistössä aivan Nokian keskustassa. Meille ei riitä, että valmistamme turvallisia renkaita, vaan haluamme myös olla turvallisesti töissä. Siksi teemme pelastusviranomaisen kanssa yhteistyötä, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Meille on tärkeää, että viestit kulkevat ongelmitta tiiliseiniemme sisällä – myös palokunnan taajuuksilla. Palokunnan ollessa tehtaalla on yleensä jokin mennyt vikaan. Kyse voi olla tulipalosta, vakavasta tapaturmasta tai pelkästään vikahälytyksestä, mutta kaikkien edellä mainittujen tapahtumien aikana täytyy radioliikenteen toimia tehtaalla riippumatta kohteen sijainnista. Palokuntien käyttämien radiokanavien kuuluvuustestin tarpeellisuus todettiin, kun huomasimme osassa tehdasta olevan hankaluuksia puhua puhelimessa. Kuuluvuusongelmia löytyy lähinnä maan alapuolelta putkikanaaleista tai tuotannosta keskeltä kone-

Nokian VPK vanhalla vesiasemalla rantasaunan alla.

3/2014

Tällainen viesti puhelimessa voi aiheuttaa ylimääräistä liikehdintää hälytystilanteessa.

mään pelastuslaitoksen nykyisen viestintätekniikan?

VPK:n harjoitus

melua. Samoista syistä epäilyksiä palokuntien VIRVE- sekä VHF-radioiden viestiliikenteelle on olemassa. Pystyykö viisikerroksinen 116000 m2:n, Nokianvirran varrelle 1900-luvun alkupuolelta vuoteen 2011 vaiheittain rakennettu punatiilinen tehdaskiinteistö estä-

Apua testaamiseen sain kahdelta Nokian Renkaille työskentelevältä alihankkijalta, jotka molemmat ovat aktiivisesti mukana VPKtoiminnassa. Ammattimiehinä herrat olivat pohtineet kuuluvuusongelmia ja tuoneet sen esille käytäväkeskusteluissa. Vaihtoehdokseni jäi järjestää harjoitus ja selvittää asia. Automaatioasentaja Mika Hakala Nokian Teollisuusavusta on Nokian VPK:n miehiä ja rakennusmies Reijo Lehmus TP-Kunnossapidosta on Tampereen VPK:sta. Vuosien aikana tehtaan nurkat ovat iskostuneet molemmille niin hyvin, että harjoituksessa he olivat ryhmiensä oppaina läpi sokkeloisen tehdaslabyrintin.

VIESTINTÄ

Yksi kahdestatoista karttapohjasta. Kuvasta selviää nopealla vilkaisulla, minkälainen kuuluvuus alueella on.

Keskustelin harjoituksesta Sastamalassa työskentelevän palomestari Petteri Elijoen kanssa, joka on pitänyt Nokian Renkaille operatiivisen palotarkastuksen keräten pelastusviranomaisen käyttöön monenlaista tietoa tehtaalta. Petteri piti kuuluvuustestiä mielenkiintoisena ajatuksena, jonka voisi toteuttaa. Hän ei ollut kuullut yrityksien tekemistä kuuluvuuskartoituksista aiemmin, mutta ei voinut vannoa, olisiko tämä testi ainoa laa tuaan? Petterin mukaan testin tulokset olisivat ehkä liitettävissä Nokian Renkaiden kohdekorttiin palokunnan tueksi.

Nokian Renkaiden punatiilinen tehdasrakennus.

Harjoituksen taktiikka Taktiikka harjoituksen läpiviemiselle luotiin yhdessä Mikan ja Reijon kanssa. Jaoin tehtaan pohjakuvat kerroksittain kahteen puoleen, johon merkitsimme 149 kappaletta testipaikkoja eri puolilta tehdasta. Nokian VPK lähti vasemmalle, johon kuuluivat tuotantotilat, kallioväestösuoja syvällä maan alla, entisen tehdaspalokunnan kiinteistö sekä erillisen rakennuksen konttoritilat. Tampereen VPK otti rakennuksen oikealta puolelta alkuvalmistuksen, osan tuotantotiloista sekä rannassa olevan vesiaseman. Ryhmille kuuluivat vielä ahtaita kellaritiloja käveltäviksi. Testipaikat sijoitettiin meluisiin, että hieman hiljaisempiin alueisiin. Kohteesta otettiin yhteyskokeilu ulkopuolella olevaan oman VPK:n autoon. Lisäksi molempien autot kuuntelivat ristiin sisällä olevien ryhmien radioliikenteen selkeyttä. Yhteyskokeilu autoihin testattiin sovitulla lauseella, jonka autossa ollut henkilö toisti. Viestin selkeyden lisäksi arvioitiin mahdolliset katkokset sekä taustamelu. Äänenlaatua arvioitiin asteikolla 1–5 ja taustamelua asteikolla 1–3.

Totuus paljastuu tuloksia analysoimalla Siirsin tulokset karttapohjaan muuttamalla numerot helpommin hahmotettaviksi liikennevalovärimerkeiksi. Vihreä kertoo erinomaisesta kuuluvuudesta. Punainen väri kertoo, että ei ole kuuluvuutta lainkaan ja keltainen on jotain siltä väliltä. Merkitsin testitulokset karttapohjaan kahdella värineliökuvaajalla. Selkeät värikoodit karttapohjassa kertovat käytetyn radion, viestin suunnan sekä kuuluvuuden laadun rakennuksessa. Ylempi neliö on VIRVE ja alempi VHF. Ulompi neliönväri kertoo viestin laadusta sisältä ulos ja sisempi neliö ulkoa sisälle. Vilkaisu karttapohjaan merkityistä värikoodeista antaa nopeasti selkeän kuvan alueen radioliikenteen kuuluvuudesta. Kuuluvuuden katoaminen ei yllättänyt väestösuojassa vaan ensimmäisen kerroksen tuotantotiloissa, joissa pienellä alueella on huomattavaa hajontaa VHF-radion kuuluvuudessa. VIRVEn kuuluvuus molempiin suuntiin on erinomainen pois lukien maan

alainen kallioväestösuoja sekä alkuvalmistuksen kellarit. Koneiden lähiympäristöstä voi olla haittaa VHF-taajuudelle, kun taas konemelu ei aiheuta ongelmia viestin kuulemisessa. Maan alapuolisissa tiloissa, joissa myös on koneita runsaasti, kuuluvat molemmat radiot vaihtelevasti – erinomaisesta täydelliseen hiljaisuuteen. Nokian Renkaiden tehdasrakennus ei varmasti ole ainoa yritys Suomessa, jossa viranomaisverkon kuuluvuus voi olla epävarmaa. Pidetyn harjoituksen tulos antaa riittävän tarkan kuvan radioiden kuuluvuudesta, sekä suunnan tuleville toimenpiteille, joilla saamme taajuudet toimimaan kaikkialle kiinteistössä löydettyihin ongelmapaikkoihin. Tulevaisuudessa jatkamme maailman pohjoisimman rengastehtaan heikkojen lenkkien etsimistä sekä kehitämme avoimesti paloturvallisuutta yhdessä pelastusviranomaisten kanssa. Kirjoittaja on koulutukseltaan palomies, joka nykyisin työskentelee Nokian Renkaiden EHS-osastolla paloturvallisuustehtävissä.

3/2014

VIESTINTÄ

Eurooppalaiset viranomaisverkot kehittyvät huimaa vauhtia Teksti: Kimmo Markkanen Kuvat: Tapio Mäkinen

erinteinen turvallisuusalan maailmanlaajuinen tietoliikennetapahtuma Tetra World Congress (TWC) on muuttunut vuosien varrella käsittämään muutakin teknologiaa kuin TETRA ja mukaan on tullut myös muut käyttäjäryhmät. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 10.–12.3.2014 Amsterdamissa. Tapahtuma muodostui kaksipäiväisestä päätapahtumasta ja näyttelystä sekä tätä edeltävistä esiseminaareista. Seminaarissa pohdittiin muun muassa, miten voidaan hallita yhä kasvavan datan määrää viranomaistoiminnassa. Mitä hyötyjä ja haasteita on saavutettavissa, miten hallitaan radiotaajuuksia, millaisia laitteita ja sovelluksia tarvitaan ja miten järjestetään laajakaistainen tiedonsiirto? Tehdäänkö erillisiä viranomaisten laajakaistaisia langattomia verkkoja vai hyödynnetäänkö yhteiskäyttöisesti verkkoja, myös kaupallisia?

3/2014

Esillä olivat myös mahdollisuudet viranomaisten tietoliikenteen kehittämisessä. Käytännössä ajatuksena on, että operaattori hyödyntää tiedonsiirrossa eri tiedonsiirtokanavia siten, että loppukäyttäjän ei itse tarvitse asiaan kiinnittää huomiota. Ajatuksena on kehittää operaattorin toimintaa siten, että se valitsee kulloinkin käytettävissä olevista tiedonsiirtoreiteistä kuhunkin tehtävään parhaiten soveltuvan. MVNO:ta ja sen mahdollisuuksia esittelivät Airbus Defence ja Spacen asiantuntijat sekä Virve Tuotteet ja palvelut liiketoimintajohtaja Sami Orakoski. MVNO mahdollistaa kaupallisten verkkojen hyödyntämisen erillisen viranomaisverkon lisäksi. Kysymys on vain, miten tätä hallitaan ja miten varmistetaan tietoturva. Näihin kysymyksiin Airbusin asiantuntijat ja Orakoski toivat varsin selkeitä näkemyksiä. Ensimmäiset toteutukset

tulevat tapahtumaan huhtikuun alussa Belgian Astrid-verkossa.

Haasteet erilaiset Euroopassa Euroopan viranomaisverkkokentän ajankohtaista tilannetta puitiin paneelikeskustelussa. Kuuden eri kansallisen verkon johtajat keskustelivat nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Mielenkiintoista oli kuulla, miten erilaiset kulttuurit vaikuttavat asioiden etenemiseen ja päätöksentekoon. Barbara Held BDBOS:lta totesi, että suurin haaste ovat käyttäjät. Käyttäjät ovat Saksassa jääneet taka-alalle, kun infrastruktuuria on pystytetty. Ruotsalaisen näkökulman toi Stefan Kvarnerås Rakelista, jonka rakentamisessa on keskitytty nimenomaan käyttäjäkokemusten parantamiseen ja huomioon ottamiseen. Norjan ja Suomen haasteet ovat harva-alueetja Norjassa korostetusti tunne-

lit. Verkkoa on tehtävä sinnekin, missä ei ole asukkaita. Jarmo Vinkvist Suomen Erillisverkoista toi esille, että puhepuoli hoituu vielä pitkälti TETRAlla, mutta laajakaistadatalle haetaan ratkaisua MVNO-ratkaisusta. MVNO mahdollistaa muun muassa kapasiteetin kasvattamisen ilman infrastruktuurin rakenteiden muuttamista ja voi hyödyntää kaupallisia verkkoja tarvittaessa. Keskusteluissa nousi hyvin esille saksalainen järjestelmänäkökulma ja ruotsalainen käyttäjänäkökulma ja väliin brittien, suomalaisten, belgien ja norjalaisten lähestymistavat nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Airbusin Eric Davalo muistutti, että useimmilla toimijoilla 80 prosenttia kuluista on henkilöstökuluja. Lisäksi hän toi esille sen, että monesti tietoliikenteellä pyritään ratkaisemaan ongelmaa, joka ei itse asiassa edes ole tiedonsiirtoon liittyvä vaan tiedon luotettavuusongelma. Tällöin parantunut tiedonsiirtokapasiteetti ei korjaa varsinaista ongelmaa. Christof Chwojka Ala-Itävallan hätäkeskuksesta valotti siellä toteutettua uudistusta, jossa uudistuksen jälkeen on yksi hätäkeskus, joka toimii neljässä eri paikassa. Puheluita ei ohjata paikkakunnan mukaan, vaan kaikki päivystyspaikkakunnat ovat tasa-arvoisia. Päivystyspaikkakunnat ovat valikoituneet luontevien työssäkäyntialueiden mukaisesti. Tulevaa puhelua profiloidaan aikaisemman historian mukaan, onko esimerkiksi aikaisempaa lääketieteellistä ongelmaa ja ohjataan mahdollisuuksien mukaan päivystäjälle, jolla kokemusta asiasta. Lisää tietoa löytyy internetistä https://www.144.at. Dave Webb Leicestershiren palolaitokselta ja yhdistyneen kuningaskunnan palopäällys-

töliitosta (UK CFOA) kertoi muun muassa sikäläisen viranomaisverkon (Airwave) eduista. Hän näkee siinä erityisesti joustavuuden, kattavuuden, luotettavuuden, kapasiteetin ja yhtyeentoimivuuden eri viranomaisten välillä. Loppukäyttäjän näkökulmasta kuitenkin on puutteita datakapasiteetissa, jota kukin hankkii eri tahoilta. Lisäksi teknologista kehitystä on hyvin vaikea tuoda hyötykäyttöön ja kustannustehokkuus kärsii. Tällä hetkellä sopimus Airwaven kanssa on päättymässä ja haetaan uusia ratkaisuja. Ongelmana on edellä mainitun lisäksi ollut se, että operaattorilla ei nykyisellä sopimuksella ole intressiä kehittää toimintaa. Tavoitteena on saavuttaa parempaa, älykkäämpää ja edullisempaa ratkaisua, jolla voidaan parantaa viestintää ja pelastustoimea sekä paremmin palvella asiakkaita. Richard Bobbett Airwavelta toi esille omaa näkökulmaa tulevaisuudesta ja heidän strategiastaan tarjota tulevaisuutta jo tänään. Mitä mahdollisuuksia ja haasteita on nykyaikaisessa kompleksisessa yhteiskunnassa ja miten yhteistoimintaa eri toimijoiden välillä voitaisiin parantaa luomalla nykyaikaisia työtapoja, joissa hyödynnetään uutta teknologiaa. Miten muutetaan tehottomat, aikaa vievät ja toistuvat rutiinit nopeiksi, välittömiksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Kaikki muutokset eivät ole meidän hallittavissa, jolloin meidän täytyy sopeutua näihin muutoksiin. Innovaatioiden tulee johtaa kustannusten alenemiseen. Samalla pitää kuitenkin varautua epäonnistumisiin ja olla valmiina hallitsemaan epäonnistumiset. Airwaven nettisivut ovat osoitteessa: https://www.airwavesolutions.co.uk.

Viranomaisverkon sisäpeitto Tämän jutun kirjoittaja puhui tilaisuudessa, miten varmistetaan viranomaisverkon kuuluvuus sisätiloissa. Nykyinen lainsäädäntömme antaa pelastusviranomaiselle suoraan mahdollisuuden vaatia tietyissä tilanteissa sisätilapeiton varmistamisen erillisellä ratkaisulla. Nyt tämä kuitenkin on rajoittunut henkilöturvallisuusriskin huomioon ottamiseen valmiissa rakennuksessa ja rakennelmassa. Laki ei sellaisenaan tuo valtuutusta esimerkiksi poliisitehtävien ja ensihoitotehtävien varmentamiseksi ja ei esimerkiksi hälytysyhteyden varmistamiseksi. Lisäksi laissa ei tule suoraan vaatimuksia toiminta-ajalle ja toimintakyvylle häiriötilanteissa. Ajankohtaisimpana on eteen tullut viranomaisten toiminnan varmistaminen rakennustyömaan aikana. Tätä varten on muun muassa Länsimetron ja Kehäradan työmaille tehty väliaikaiset ratkaisut. Lisäksi on jouduttu toimintamalleja arvioimaan sekä ottamaan käyttöön erillisiä suorakanavatoistimia ja kenttäpuhelimia. Yhtenä uutena haasteena tulevat mahdollisesti kehitetyt ja kehitettävät VIRVE-hakulaitteet. Eli tavoitettavuuden takia sisäpeittoratkaisua voidaan tarvita yhä tavanomaisemmissa rakennuksissa. Critical Communications Europe 2014 -tapahtumassa Airbus esitteli oman hakulaiteuutuutensa P8GR (http://www.p8gr.com/). Markkinoilla on myös muita TETRA-hakulaitteita ja esimerkiksi TETRAn ja GSM-teknologia yhdistettynä samaan laitteeseen. Tietoa tapahtumasta: http://criticalcommunicationseurope.com

3/2014

VIESTINTÄ

VPK-henkilöstön hälyttämiseen tarvitaan taloudellisia järkiratkaisuja Teksti: Kimmo Markkanen, tukipalvelupäällikkö, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos

Sopimuspalokuntien henkilöstön hälyttäminen on herättänyt keskustelua. Erityisesti keskusteluttaa eri toimijoiden roolit ja käytettävät välineet. Toki yksittäinen pelastuslaitos tai sopimuspalokunta voi toteuttaa oman ratkaisun, mutta onko se kokonaistaloudellisesti järkevää?

massa opinnäytetyössäni vuonna 2007 otin aiheeseen kantaa ja nyt voisi olla aika päivittää näkemystä. Tuolloin kustannustehokkaimmaksi ratkaisuksi osoittautui yleisen matkapuhelinverkon hyödyntäminen ja toimintavarmuutta lisäämään rakensimme Länsi-Uudellemaalle oman erillisen hakulaiteratkaisun. Tuolloin totesin, että kokonaan kaksisuuntaisesta interaktiivisesta järjestelmästä emme saa kustannustehokasta tuossa yhteydessä, mutta asiaan voi olla tarvetta palata myöhemmin. Nyt voisi olla aika päivittää vuonna 2006 tehty selvitys pelastustoimen henkilöstön hälyttämisjärjestelmän kehittämisestä (http:// www.intermin.fi/julkaisu/472006). Edellisen selvityksen jälkeen teknologia on kehittynyt, hätäkeskusjärjestelmä on uusiutumassa ja pelastuslaitosten verkostoyhteistyö on vakiintunut toimintatapa. Tuolloin työryhmä päätyi esittämään: 1.

3. 4.

Hälyttämisjärjestelmän valtakunnallinen tietojärjestelmäosa ja sen kehittäminen toteutetaan keskitetyllä valtakunnallisella ratkaisulla Hälyttämistarkoitukseen käytettävistä VIRVE-päätelaitehankinnoista vastaa alueellinen pelastustoimi. Valtion tuki hankintojen rahoitukseen selvitetään. Julkisen sektorin tuki käyttökustannuksiin selvitetään. Uuden järjestelmän käyttöönottoon asti tukeudutaan nykyisin käytössä oleviin järjestelmiin niin ohjaus- kuin päätelaitteiden osalta. Pelastustoimen yksiköiden ja henkilöiden hälyttäminen yhdenmukaistetaan valtakunnallisesti.

Vuoden 2006 selvityksessä on tuotu esille hälytysjärjestelmän keskeisimpiä teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia. Seuraavassa on luetteloitu tuolloin esille tulleita vaati50

3/2014

muksia ja olen lisännyt muutamia näkökulmia näihin.

Tiedonsiirtoyhteydet Tiedonsiirtoverkon peittoalueen tulee olla koko maan kattava ja riittävä sekä ulko- että sisätiloissa. Häiriötilanteissa vaihtoehtoisten siirtoteiden automaattinen ja valinnainen käyttömahdollisuus tulee huomioida. - VIRVE-verkon sisäpeitto on vielä ongelmallinen monin paikoin ja pelastuslain 109 § mahdollistaa vaatimusten asettamisen ainoastaan, jos henkilöriski on merkittävä. - Yleinen matkapuhelinverkko on kohtalaisen kattava ja jos useampia operaattoreita verkko-operaattoreita voitaisiin hyödyntää, toisi se lisävarmuutta. Esim. Espoon kaupungin toimitiloissa lähtökohtaisesti varmistetaan vain oman operaattorin matkapuhelinverkon peittoalue. - MVNO (Mobile Virtual Network Operator) voisi mahdollistaa loppukäyttäjälle näkymättömän ratkaisun.

Toiminnallisuus Hälytysjärjestelmän tulee mahdollistaa hälytysviestien lähettämisen hälytysryhmän eri järjestelmiin kuuluville päätelaitteille. Hälytysviesti on reititettävä vaihtoehtoisille siirtoteille puheena, lyhytsanomana ja tekstiviestinä. Hätäkeskuslain mukaan hätäkeskus käynnistää hälyttämisen. Hätäkeskuksen tietojärjestelmä antaa vasteen hälyttämisjärjestelmälle, josta hälytysviesti lähetetään resurssiryhmälle. Hälytettävä resurssi kuittaa järjestelmälle osallistumisensa tai asettaa oman statuksensa hälytyksestä poissulkevaksi. Hälytystehtävään liittyvien osapuolten tulee mahdollisuuksien mukaan voida seurata resurssien statuksia joko etäkäyttöyhteyden kautta tai omista järjestelmistään. Pelastuslaitoksilla ja sopimuspalokunnilla tulee lisäksi olla mahdollisuus välittää tukitoimintaan liittyvää informaatiota omille resursseillensa. - Tässä pitää olla tarkkana, mitä vaikuttaa hätäkeskusjärjestelmään sekä VIRVE-verkon kuormitukseen, jos esimerkiksi VIRVE-hakulaitteita lisätään verkkoon ja hälytysryhmään merkittäviä määriä. - Jos ja kun palautetietoja käytetään, min-

ne ne ohjataan ja miten niitä voidaan hyödyntää? - Hyödynnetäänkö poissaolotietoja ja sijaintia, ennen hälytystä ja hälyttämisen aikana? - Kuinka otetaan yksilönsuoja huomioon? - Nyt on yksittäisissä sopimuspalokunnissa toteutettu omia erillisiä ratkaisuja (Sinivilkku, Vaahtotykki), mikä on näiden jatkuvuus? Tietojärjestelmän ylläpito ja kehittäminen ei saa olla sidoksissa yksittäiseen toimittajaan. Hälyttämisjärjestelmän tulee mahdollistaa resurssien tilatietojen välittäminen pelastuslaitoksien johtamisjärjestelmiin. - Miten otetaan huomioon tulevaisuuden kenttäjohtamisjärjestelmässä (KEJO)? - Vaikuttaako pelastustoimen tietovarastoon (VARANTO)? Belgiassa sikäläinen viranomaisverkko ASTRID on astumassa nykyaikaan ja operaattori ryhtyy TETRA-verkon ohella hyödyntämään kaupallisia matkapuhelinverkkoja lanseeramalla ”Blue Light Mobile” -ratkaisun, jossa hyödynnetään matkapuhelinverkon ulkomaanverkkovierailumahdollisuutta kotimaan verkossa sekä etuoikeutettuja liittymiä. Voisiko tällainen ratkaisu mahdollistaa älypuhelinten käyttämisen hälyttämisessä riittävällä toimintavarmuudella Suomessa? Oli kyse sitten sopimuspalokunnasta, muusta vapaaehtoishenkilöstöstä ai eri viranomaisten henkilöstöstä. Onhan aihetta sinänsä selvitetty ja ratkaisumalli olemassa, esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehdyssä älypuhelinviestintäratkaisussa. VIRVE-hakulaite saattaa olla hyvä ratkaisu nopean toimintavalmiuden omaavalle joukolle, edellyttäen että kustannukset ovat merkittävästi alemmat kuin varsinaisen VIRVE-päätelaitteen. Tämä ei poista kahden mukana kannettavan välineen tuomaa ongelmaa, jos se nyt jollekin on. Toisaalta muulle vapaaehtoishenkilöstölle, kuin sopimuspalokuntien ykköslähtö, voi olla että riittävän toimintavarma matkapuhelinratkaisu tuo riittävän varmuuden. Päädytään etenemään miten tahansa, on muistettava, että taloudelliset reunaehdot ovat merkittävät ja jos kustannuksia kasvatetaan, pitää voida osoittaa saavutettu hyöty veronmaksajille.

Leo Pesonen ideoi hätäpuhelimen jo 1945 Paloalan suuri organisaattori ja keksijä Leo Pesonen ideoi jo vuonna 1945 hätäpuhelimet, jotka tulivat korvaamaan pitkään palvelleet, mutta armottomasti vanhentuneet palokel-

lot. Hätäpuhelinkaapit ilmestyivät kaupunkien katukuvaan kuitenkin vasta 1960-luvun alussa eli 15 vuotta myöhemmin kuin Leo Pesonen esitteli idean Suomen Kuvalehden

numerossa 37 syyskuun 15. päivänä vuonna 1945. Pesosen kuolemasta tuli kuluneeksi 50 vuotta 2. huhtikuuta. (sivu 62). Teksti: Juhani Katajamäki

3/2014

Myrskyt ovat koulineet johtokeskustyöskentelyä Teksti: Mika Rinne Kuvat: Mika Rinne, Keski-Suomen pelastuslaitos

Huomattavia tuhoja aiheuttaneet sääilmiöt ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina ja tuoneet pelastustoimen johdolle uusia haasteita. Näin on käynyt myös Keski-Suomen pelastuslaitokselle. Rajuilmoista saatuja kokemuksia on hyödynnetty pelastustoiminnan johtokeskustyöskentelyn (PEL-JOKE) kehittämisessä vuoden 2010 Asta-myrskyn jälkeen.

”O

lemme parantaneet valmiutta madaltamalla kynnystä johtokeskuksen miehittämisessä. Ilmatieteen laitoksen varoituksen perusteella nostamme valmiutta etupainotteisesti. Lisäksi vaihdamme sääilmiöihin ja valmiuden nostoon liittyviä tietoja naapurimaakuntien laitosten kanssa, kertoo Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Risto Helminen. Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan ennen Asta-myrskyä rajuilmat olivat harvinaisempia ja sen vuoksi eri toimijoilla ei ollut riittäviä toimintamalleja vakaviin säävaroituksiin reagoimiseksi. Keski-Suomen pelastuslaitos on ottanut myrskyistä opiksi ja tehostanut esimerkiksi Vaaratiedotteiden jakelua laitoksen sisällä. Nyt tiedotteet menevät viivytyksettä jatkolähetyksenä koko päällystön henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin. – Suunnitelmien mukaan johtokeskus pitää perustaa tunnissa, mutta käytännössä se on toiminnassa nopeammin. Saamme kuudesta – seitsemään päällystökaveria vaikka juhannuksena hommiin, Helminen sanoo.

Tsekkauslista helpottaa Keski-Suomen pelastuslaitoksen johtokeskus sijaitsee Jyväs52

3/2014

kylän keskuspaloasemalla, joka valmistui vuonna 2011. Uudenkarhea johtokeskus on sijoitettu väestönsuojatilaan, joten johtaminen on mahdollista myös poikkeusoloissa. Keskus on varusteltu johtamista, viestintää ja toimintaa varten riittävällä välineistöllä. Myös manuaalista välineistöä, karttoja sekä paperisia ohjeita on tallessa varmuuden vuoksi. Tähän mennessä johtokeskus on otettu käyttöön keskimäärin muutaman kerran vuodessa. Sen vuoksi kokemuksia kertyy harvakseltaan, joten komentotoimistossa työskentelevä palopäällikkö Pauli Nurminen on kehittänyt sähköisen muistilistan helpottamaan keskuksen käyttöönottoa. – Meillä on samalla idealla toimiva tsekkauslista kuin lentokoneissa. Siinä ovat esimerkiksi laitteiston ja viestiyhteyksien käyttöohjeet sekä kerrotaan mitä itse kunkin tehtäviin kuuluu. Lisäksi ohjeita on eri onnettomuustyypeille ja tiedottamiselle. Tä-

Palopäällikkö Pauli Nurminen esittelee johtokeskuksen perustamisen avuksi laadittua tsekkauslistaa. Oikealla perustamisohjeen sisällysluettelo.

mä on helpottanut ja nopeuttanut johtokeskuksen muodostamista, vaikka siellä työskentelevällä henkilöllä ei olisi vielä siitä rutiinia, Nurminen kertoo.

Johtaminen nojaa tilannekuvaan Pelastustoiminnan johtokeskuksen perustamisesta päättää KeskiSuomessa pelastusjohtaja (P1) tai päivystävä päällikkö (P2). Johtokeskustyöskentelyn onnistumiseen vaikuttaa siellä työskentelevän henkilöstön kokoonpano ja heidän osaamisensa. – Yksi johtaa ja paras määrätään aina pahimpaan paikkaan

Johtokeskuksen tehtävät > muodostaa tilannekuva pelastustoiminnan alueella ja arvioida mitä voimavaroja tilanne vaatii > tehdä tilanteen perusteella päätökset tarvittavista toimenpiteistä > antavat käskyt toimenpiteiden suorittamiseksi > valvoa ja seurata tilanteen kehittymistä > pitää yhteyttä lääninhallitukseen ja muihin tarvittaviin tahoihin (Lähde: Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto).

eli roolit löytyvät helposti. Tehtävät on kirjattu myös tsekkauslistaan. Lisäksi vasteessa on myös aina atk-ammattilaisia, Helminen sanoo. Kokonaistilanteen arvioimiseksi johtokeskuksessa tarvitaan tilannekuva, jonka avulla tehdään johtopäätöksiä onnettomuuden kehittymisestä, pelastustoimenpiteiden etenemisestä ja ennusteita resurssien riittävyydestä. Tilannekuva toimii myös tiedottamisen apuvälineenä. – Tilannekuvan avulla annettiin medialle oikea kuva tapahtumista sekä niiden kulusta Laukaan Vihtavuoren ruutitehtaan räjähdysvaaran yhteydessä. Ajantasainen tilannekuva antaa perustan johtamiselle ja tehostaa edelleen pelastustoimintaa, Helminen painottaa.

CTIF seminaari

Lentoasemien pelastustoiminta Paikka: Ilmailumuseo, Tietotie 3, Vantaa Aika: torstaina 8.5.2014 klo 8:30-16:00 Tervetuloa kuulemaan ajankohtaisista aiheista ilmailun onnettomuuksiin varautumisessa ja lentoasemien pelastustoiminnassa. Seminaarin ohjelma on luettavissa osoitteesta www.ctif.fi. Seminaari on maksuton. Lisätietoja: pelastuspäällikkö Veli-Matti Sääskilahti, Finavia, veli-matti.saaskilahti@finavia.fi ja kansainvälisten asioiden koordinaattori Taina Hanhikoski, SPEK, taina.hanhikoski@ spek.fi. Ilmoittautuminen: 27.4. mennessä https://koulutus.spek. fi > Lentoasemien pelastustoiminta.

Tervetuloa!

Pelastuspäällikkö Risto Helmisen mukaan johtokeskuksen perustamiselle on matala kynnys.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

SPEK verkkokauppa Palvelee

CTIF_seminaari.indd 1

Vihtavuoren ruutitehtaan räjähdysvaaran takia alueen lähelle perustettiin johtokeskus kesällä 2013. Yhteinen johtopaikka parantaa eri viranomaisten mahdollisuutta luoda ja ylläpitää tilannekuvaa.

Tilannekuva helpotti Helmisen mukaan päällekkäisten tehtävien priorisointia esimerkiksi Eino-myrskyn aikana, jolloin Keski-Suomessa oli yli 200 pelastustehtävää. Myös palopäällikkö Pauli Nurminen on tyytyväinen teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin johtokeskustyöskentelyn tehostamisessa. – Me voimme seurata GPStekniikan ja videokuvayhteyk-

sien avulla joukkojen liikkeitä ja tapahtumia tietokoneelta jopa reaaliajassa. Karttamerkkejä voidaan raahata kätevästi paikasta toiseen ja sijoittaa esimerkiksi yksiköitä kartalle. Varsinainen toiminta dokumentoidaan "loki-” eli tilannepäiväkirjan avulla. Siitä on apua tilannetietoisuuden ylläpitämiseen esimerkiksi vuoronvaihdoissa, Nurminen kertoo.

3/20/2014 11:10:48 AM

Valikoimistamme löydät paljon hyviä tuotteita turvallisuuden edistämiseen. Tuotteissa on kattavasti pelastusalan ammattikirjallisuutta, turvallisuusviestintäesitteitä, kiinteistön turvamerkkejä, palovaroittimia, alkusammuttimia ja väestönsuojelumateriaalia. Verkkokaupassamme voit maksaa helposti ja turvallisesti haluamallasi maksutavalla.Toimitukset hoidamme nopeasti ja kätevästi postitse vaikka kotiovellesi. Tuotteita voi ostaa myös myymälästämme Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki. Myymälä on avoinna arkisin klo 9-15:00.

Tutustu: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

Kieliopinnot opettavat vuorovaikutustaitoja U

sein työpaikkailmoituksissa haetaan työntekijää, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot. Mitä nämä vuorovaikutustaidot ovat? Sosiaalisten taitojen lisäksi vuorovaikutustaidoilla yleisesti tarkoitetaan viestintätaitoja. Viestintätaidot ovat esimiehen työkaluja, joilla hän johtaa. Myös alaisilta odotetaan kykyä tulla toimeen työtilanteissa – tällöin hän tarvitsee vuorovaikutustaitoja. Pelastusopiston päällystötutkinnon opetussuunnitelmassa sanotaan tutkinnon suorittaneen osaavan toimia tavoitteellisesti pelastusalan ja muun työelämän vuorovaikutustilanteissa, osaavan kirjoittaa kieliasultaan laadukkaita asiakirjoja ja muita tilanteeseen sopivia tekstejä ja osaavan viestiä asiantuntijana jäsentyneesti, ymmärrettävästi ja vakuuttavasti. Päällystöopiskelija suorittaa AMK-tutkinnossaan 5 opintopistettä suomen kieltä ja viestintää sekä 6 opintopistettä sekä ruotsia että englantia. Opinnoissa noudatetaan valtakunnallisia ohjeita laadun ja määrän osalta. Suomen kielen ja viestinnän opinnot sijoittuvat kolmelle ensimmäiselle lukukaudelle. Opintojen alussa opiskelijat hankkivat perusvalmiudet kirjoittamisen ja esiinty-

misen osalta. Toisella lukukaudella aiheena ovat viestintätilanteet esimiehenä toimiessa; kokoukset, neuvottelut ja palaverit. Opinnäytetyön tullessa ajankohtaiseksi opiskellaan raportointitaitoja ja sekä asiantuntijana esiintymistä, jolloin kerrotaan muille oman ammatin aihealueista. Päällystötutkintoon kuuluu 1,5 opintopisteen tiedottamisen opintokonaisuus. Opiskelijat saavat tässä perusvalmiudet väestön varoittamiseen, medialle tiedottamiseen ja esiintymiseen tv:ssä ja radiossa. Tiedottamisen opinnot on osittain integroitu pelastustoiminnan johtamisen opintoihin. Henkilöstöjohtamisen opintojakso sisältää lyhyen katsauksen organisaatioviestintään, jolloin opiskelijat tutustuvat työyhteisön viestintätilanteisiin. He oppivat tietämään, miten viestintä vaikuttaa työpaikkaan kiinnittymiseen, perehdyttämiseen, imagoon ja muihin tärkeisiin asioihin. Alipäällystötutkinnossa suomen kielen ja viestinnän opinnot ovat ensimmäisellä lukukaudella. Tällöin opiskellaan kirjoittamisen ja esiintymisen perusvalmiuksia. Uudessa, monimuotoisemmassa ap-tutkinnossa kirjoittamisen merkitys on korostunut entises-

Palokuntien SM Nivalassa

Uutuuskypärä

Vuoden 2014 palokuntien SM-kilpailujen järjestäjänä toimii Jokilaaksojen pelastuslaitos ja kilpailut järjestetään Nivalassa lauantaina 17.5.2014. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Suomen Palopäällystöliiton kanssa. Jehu-maljakilpailu mittaa palokuntien sammutus- ja pelastustaitoja sekä palokaluston käyttöä. Kilpailu on avoin kaikille maamme pelastustoimen yhteisöille. Tänä vuonna kilpailujen teema on pelastustoiminta maa- ja metsätaloudessa. Kilpailu koostuu tieto-, taitoja kalustokilpailusta. Tarkoituksena on kohottaa ja edistää palokuntien tietoja ja taitoja todellisten hälytystehtävien varalle kilpailusuorituksiin valmistautumalla. Tavoite on, että kilpailun voittamiseen tarvitaan sekä tietoa että taitoa yhdistettynä ripeään suoritukseen. Voittaja palkitaan Jehu-malja kiertopalkinnolla. Kilpailutapahtumaan ottaa vuosittain osaa noin 35 palokuntaa ja 250 kilpailijaa. 54

3/2014

tään, koska osa opinnoista suoritetaan itsenäisesti oppimistehtäviä tehden. Myös alipäällystötutkinnon suorittaneen viestintätaitojen pitää tukea esimiestyötä. Kahden päällystötutkinnon lisäksi suomen kielen ja viestinnän opintoja on hätäkeskuspäivystäjän opinnoissa. Hätäkeskuspäivystäjän työssä korostuvat taito viestiä selvästi ja oman äänen käyttö. Niinpä opinnoissa harjoitellaankin paljon esiintymis- ja puhetaitoa. Uutena viestintäopinnoissa on puhetekniikka, joka pitää sisällään äänen analyysia, ääniharjoituksia ja teoriaa äänen tuottamisesta. Opetussisällöt ja opettaminen muuttuvat. Uudistusten taustalla ovat muuttunut työelämätarpeet, opettajan uudet oivallukset ja joskus taloudelliset säästötarpeet. Uusin oivallus viestintätaitojen opetuksessa on ollut ottaa puhetekniikan ja äänenkäytön näkökulma johtamistilanteisiin, joissa esimies antaa käskyjä. Ihmisellä on rajalliset kyvyt tulkita viestejä. Onkin tärkeää, että viestintää käytetään tarkoituksenmukaisesti ja tavoitteellisesti. Raija Honkanen yliopettaja, suomen kieli ja viestintä

Rakenteelliseen palontorjuntaan tarkoitettu Gallet F1 XF -palokypärä on suunniteltu yhteistyössä palomiesten kanssa. Erinomaiset suojaominaisuudet, integroidut toiminnot, käyttömukavuus ja moduulirakenne vievät turvallisuuden uudelle tasolle. Räätälöitävä Gallet F1 XF -palokypärä soveltuu erinomaisesti erilaisiin pelastustöihin, kuten palontorjuntaan rakennuksissa tai ulkona, pelastustehtäviin ja liikenneonnettomuuksien pelastustyöhön. Lisätietoja: www.turvata.fi

Gallet F1 XF UUTUUS

Esteri Letkusuoja

Rakenteelliseen palontorjuntaan tarkoitettu Gallet F1 XF -palokypärä on palomiesten kanssa. Erinomaiset suojaominaisuudet, integroidut toiminn turvallisuuden uudelle tasolle. Laitemoduulirakenne on kehitettyvievät suojaamaan paloletkuja let-Räätälöitävä Galle soveltuu erinomaisesti erilaisiin pelastustöihin, kuten palontorjuntaan ra kurikoilta. Tuotetta on saatavilla lähes jokaipelastustehtäviin ja liikenneonnettomuuksien pelastustyöhön

seen letkukokoon. Suojapaineen voi valita 1 Ominaisuudet ja edut barin välein.

Lisätiedot: www.veikkonummela.fi Ergonomisen, tasapainoisen mallin istuvuus on vertaansa vailla kaikiss Ainutlaatuinen syvyyssäädettävä silmäsuoja– sopii silmälasien päälle j 2 kokovaihtoehtoa: M koko 52-‐62, L koko 57-‐65 Napakat, helppokäyttöiset ja kestävät säätömekanismit, jolla kypärä o Käyttömukava, korkealaatuinen kasvonsuojain antaa erinomaisen suo kultapinnoitettu malli Lämmön ja mekaanisen rasituksen kestävyys on vertaansa vailla myös olosuhteissa Ainutlaatuinen, integroitu lamppu valaisee hyvin ja helpottaa pimeäss Turvallisuutta lisäävän lampun paino jakautuu tasaisesti.

Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Valtakunnallinen palomuseo ja pelastustoimen keskus

– vakavasti otettava ehdotus vaiko pelkkää utopiaa?

Eräs merkki vanhenemisesta ihmiselle on se, että sitä alkaa kiinnostua entistä enemmän historiasta ja perinteistä. Omalla kohdallani tämä vanhentuminen on selkeästi tapahtunut, sillä olen kaivannut pelastustoimelle omaa valtakunnallista palomuseota jo tovin. Nuorempana olisin kaivannut palomuseota korkeintaan loppusijoituspaikaksi alalla pitkään vaikuttaneille ja vanhentuneille käsitteille, asenteille ja henkilöille, mutta nyt näkisin valtakunnallisen palomuseon tarpeelliseksi paitsi pelastustoimen identiteetin ylläpitämiseksi, mutta myös pelastustoimen kulttuurin elvyttämiseksi. Lähes päivittäin kuljen Poliisimuseon ohi ja joka ikinen kerta ajattelen, missä on pelastustoimen oma vastaava paikka. Katsaus internetin ihmeelliseen maailmaan (www.palomuseot.fi) ja vierailuni muutamaan palomuseoon kertovat, että meillä on ympäri Suomea kourallinen palomuseoita, jotka pääsääntöisesti toimivat paloasemien yhteydessä vaihtelevalla aktiivisuudella ja ovat tallettaneet palan paikallista pelastustoimen historiaa omaan näyttelytilaansa. Edellä mainittujen palomuseoiden lisäksi pelastustoimen historiaa on talletettu myös erilaisiin perinnehuoneisiin. Pääpainot näissä palomuseoissa ja perinnehuoneissa ovat paikallisuus, vanhan kaluston esittely ja pelastustoimen alkutaipaleen kuvaaminen. Säästöpaineet ovat ajaneet monet palomuseoista ja perinnehuoneista melkoiselle säästöliekille ja osa paikoista on jouduttukin sulkemaan. Valtakunnallista palomuseota meillä ei siis ole ja pelastustoimeen kohdistuvien säästöpaineiden vuoksi tällainen ajatus valtakunnallisesta palomuseosta on helppo siivota kansioon ”tehdään sitten, kun meillä on rahaa”. Tämä asenne on helppo omaksua, jos lähestyy palomuseoajatusta perinteisen museomallin kautta, jossa vanhaa kalustoa ja historiaa hillotaan lasivitriineihin kuivakoiden esittelytekstien kera. Se paikka, jollaista itse tähän pelastustoimeen toivon, on enemmänkin Vantaalla sijaitsevan Heurekan tyyppinen keskus, joka yhdistäisi suomalaisen pelastustoimen historian lisäksi koko kansan turvallisuusviestinnällisen elementin ja joka tuottaisi kaikille sukupolville erilaisia elämyksiä niin toiminnan kuin hengenravinnon kautta. Paikka voisi toimia alan omille toimijoille ikään kuin pelastustoimen kulttuurin keskittymänä, johon on kerätty monimuotoisen alamme keskeinen historia ja talletettu tärkeä perinnetietous, sillä menneisyyden tunteminen kasvattaa viisautta tulevaisuudessa. Kyseisen paikan olisi tärkeä olla myös alan omalle väelle sellainen, jossa voisi kokoontua, viettää aikaa ja jopa majoittua. Keskeistä olisi myös, että paikka oli-

si avoinna myös kaikelle kansalle, johon esimerkiksi vanhemmat voivat tuoda palomiehen urasta haaveilevan lapsensa tutustumaan paloautoihin, harjoittelemaan turvallista poistumista palotilanteessa sekä alkusammutusta, kokeilemaan sitä palokypärää päähänsä. Paikassa vanhemmat pääsisivät perehtymään itsekin paloturvallisuuteen ja voisivat tehdä tämän katsomatta kalenteriin, onko nyt ”Päivä paloasemalla” vaiko ei. Näillä ideoilla on vain taivas rajana. Vuosittain pelastustoimen eri toimijat tuottavat mainostoimistojen avulla kaikenlaisia turvallisuusviestintäkampanjoita jo siinä määrin, että niissä on vaikea pysyä perässä: Piippaako sinulla?, Paloturvallisuusviikko, Päivä paloasemalla, 112-päivä… Jos pelkästään tällaisesta turvallisuusviestintäkampanjasumasta purettaisiin osa ja osoitettaisiin tämä osuus edellä kuvaamalleni palomuseolle/pelastustoimen keskukselle, saataisiin myös alan turvallisuusviestintään sellaista pysyvyyttä, jota se kaipaa. Kun yhdessä yksittäisessä paikassa käymiseen tutustuttaa jo lapsesta, siirtyy tapa sukupolvelta seuraavalle helposti. Pelastustoimen erilaisen organisaatiorakenteen takia on turha haaveilla, että valtio ottaisi valtakunnallisesta palomuseosta koppia, mutta tällaista keskusta voisi pyörittää esimerkiksi säätiöpohjaisesti, jonka hallitus olisi koottavissa alan keskeisistä toimijoista – näin ei kukaan pääsisi vetämään niin sanotusti kotiin päin minkään ratkaisun osalta. Sitä myöden, minkälaista toimintaa palomuseo/pelastustoimikeskus rakentaisikaan ympärilleen, olisi entistä helpompi etsiä rahoitusta alkuun, oli se sitten vaikka itsestään selvä vaihtoehto Palosuojelurahasto, vakuutusyhtiöt, yksityisihmisten lahjoitukset, erilaiset EU-rahastot tai vaikkapa nuorisotyötä tukevat organisaatiot. Kun toiminta olisi saatu jalkeille, tulisi keskuksen pyörittää itse itseään sen keräämillä tuotoilla. Kyseisen keskuksen johdossa tulisi olla henkilö, joka ei ole omistautunut vain yhdelle asialle, vaan henkilö, joka katsoo avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti koko alaa. Tällaisen valtakunnallisen pelastustoimen keskuksen myötä tulisi lopettaa pelastuslaitoskohtainen nyhertäminen ja kuten bisnesihmiset sanovat, ajateltava ”out of the box”. Pelastustoimi ansaitsee oman valtakunnallisen keskuksen, joka tallettaa alan historian ja kulttuurin, ylläpitää pelastustoimi-identiteettiä ja toimii keskeisenä pr-tekijänä ulospäin, antaa monimuotoiselle toimialallemme kasvot. Ei siis enää pölyttynyttä kalustokokoelmaa vitriineissä, mikä nähdään vain pelastuslaitoksen menoeränä, vaan osallistava, informatiivinen ja inspiroiva pläjäys pelastustointa perinteitä kunniottaen niin omalle väelle kuin koko kansalle! 3/2014

ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Typpeä siilopaloon Bautzen (Saksa). Puutuotteita valmistavan yrityksen työntekijät havaitsivat tiistaina töihin tultuaan savun hajun ja totesivat, että tuotantorakennuksen viereisessä 12 metriä korkeassa betonisiilossa paloi. Siilon tilavuus oli 400 m3 ja siinä oli 250 m3 lastuja, joita käytettiin polttoaineena yrityksen lämpökattilassa. Palokunta hälytettiin kello 7.17. ”Siilon alla olevassa kattilahuoneessa oli sakeaa savua ja sen katossa olevat valaisimet ja kaapeleiden eristeet olivat sulaneet”, Paul Stübner kertoo. Lämpökameralla mitattiin siilon lämpötilaksi 350 °C. Oli selvää, että vettä ei voinut käyttää, sillä veden höyrystyminen olisi paineistanut ja tuhonnut siilon. Vesisuihku saattaisi myös sekoittaa puupölyä ilmaan, mistä aiheutuisi pölyräjähdysvaara. Lisäksi vesi jäätyisi pakkasessa muodostaen lastujen kanssa kiinteän tulpan, jonka sulattaminen olisi talvella mahdotonta. Hiilidioksidiakaan ei voinut käyttää, koska sen valuttaminen paloalueelle siilon yläluukun kautta oli mahdotonta. Palokunta irrotti siilon ja kattilan välisen putken, jotta palo ei leviäisi rakennukseen. Tällöin kytevä palo sai happea, minkä seurauksena palavaa pölyä purkautui ulos räjähdyksenomaisesti. Liekit sammutettiin hajasuihkulla. ”Kysyimme neuvoa useilta palolaitoksilta. Wormsissa oli vuonna 2008 ollut vastaavanlainen palo, joka sammutettiin typellä. Arvioimme tarvitsevamme 20000 kg typpeä. Tämä määrä pystyttiin toimittamaan keskiviikkona”, pelastustoiminnan johtaja Sandro Stübner kertoo.

Iltapäivällä tekninen pelastuspalvelu THW ryhtyi poraamaan aukkoa siilon alaosaan. Useiden yritysten jälkeen betoni saatiin puhkaistua. Pelastustoiminnan johtaja asetti palovartion yön ajaksi tarkkailemaan siiloa lämpökameran avulla. Typpisäiliöauto saapui keskiviikkona kello 11. Tätä ennen palokunta oli tukkinut kaikki siilon yhteet ja asentanut happimittareiden anturit siiloon. Hapen pitoisuus siilossa päätettiin alentaa 6–8 prosenttiin. Pistosuihkuputki lyötiin porattuun aukkoon ja typpeä johdettiin siihen säiliöautosta paloletkulla. Typen syöttöä jatkettiin yön ajan. Torstaiaamuna hapen pitoisuus oli 8 prosenttia. Myös siilon lämpötila oli laskenut selvästi. Siilon seinään päätettiin piikata aukko kaivinkoneella samalla, kun vesitykeillä estettäisiin pölyn syttyminen. Perjantaiaamuna sulatettiin useita paloposteja nestekaasupolttimella sammutusvesihuollon varmistamiseksi ja naapuripalokunnat hälytettiin vahvennukseksi. ”Vesitykkien käyttö –4 °C:n pakkasella oli vaikeaa. Piikkaus sujui kuitenkin odotetulla tavalla. Kun aukko oli tarpeeksi suuri, kaivinkone veti kytevän massan ulos sammutettavaksi. Siilon lämpötilan lasku osoitti selvästi, että palo oli sammunut”, Paul Stübner kertoo. Perjantaina iltapäivällä sammutustoiminta lopetettiin. Tuotantorakennus oli vahingoittumaton. Teksti: Timo Jann. Kuvat: Bautzenin palolaitos Feuerwehr-Magazin 5/2013

Koira ketun luolassa Castelnau-Montratier (Ranska). Jackrusselinterrieri lähti ajamaan kettua. Kun kettu meni luolaansa, koira seurasi perässä. Terrieri kuitenkin juuttui pystysuoraan halkeamaan. Kun halkeamaa oli laajennettu porakoneella, kaksi köysipelastajaa laskeutui 5–6 metrin syvyyteen, missä koiran haukunta kuului selvästi. Paikallinen yrittäjä lainasi viemärien kuvaukseen tarkoitettua videolaitetta, jonka avulla yli 8 metrin syvyydessä oleva koira paikannettiin. Koiran luokse ei kuitenkaan päästy. Pelastaja pystyi silti videokuvaa seuraavan terrierin omistajan neuvojen mukaan sujuttamaan köysisilmukan koiran ympärille ja vetämään sen luokseen. Sapeurs-Pompiers de France 3/2013

Kuuloke pelasti Rochefort (Ranska). Nainen oli palaamassa kotiin kello 2.30, kun hänen autonsa joutui rankkasateessa vesiliirtoon ja suistui tien vieressä olevaan kanavaan katolleen. ”Kun ajan yöllä, pidän aina matkapuhelinta kytkettynä kuulokkeeseen. Irrotin turvavyön, vedin kuulokkeen johdosta ja sain märän puhelimen käteeni. Soitin hätänumeroon ja ehdin juuri kertoa olinpaikkani ennen kuin puhelin mykistyi”, nainen kertoi. Poliisipartio löysi auton, jossa vesi ulottui naisen leukaan asti. He onnistuivat saamaan hänet ulos vahingoittumattomana. Sapeurs-Pompiers de France 3/2013

Äiti nukkuu Kello 20.30 lapsi soitti hätäkeskukseen ja kertoi äidin sairastuneen. ”Mikä äitiä vaivaa?”, ”Äiti nukkuu.”, ”Sängyssä vai sohvalla?”, ”Lattialla.”, ”Onko kotona muita?”, ”Pikkuveli.”, ”Kuinka vanha sinä olet?”, ”Neljä ja puoli.” Alku sujui vähän takellellen, mutta poika kertoi osoitteensa, nimensä sekä äitinsä nimen tarkasti. Sillä aikaa kun päivystäjä etsi osoitteen päätteeltään, poika kysyi, tuleeko palokunta vai ambulanssi. Päivystäjä jutteli pojan kanssa siihen asti kunnes ambulanssi saapui parinkymmenen minuutin kuluttua. Äiti makasi tajuttomana yläkerran porrastasanteella. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut mikään vakava sairaus. Sapeurs-Pompiers de France 6/2013

Sivuluukku aukesi hälytysajossa

Palmikosta potkut Zaventem (Belgia). 43-vuotias palomies erotettiin epätavallisen hiusmuotinsa vuoksi. Lukuun ottamatta edessä olevaa pitkää palmikkoa, miehen pää oli ajettu millin koneella. Tällaisen hiusmuodin katsottiin aiheuttavan vaaraa työtehtävien yhteydessä hänelle ja hänen tovereilleen, jos palmikko tarttuisi johonkin. ”Pötypuhetta! Palmikko on ollut minulla jo 14 vuotta ja sammutuksen aikana pidän sitä piilossa kypärän alla. Siitä ei kertaakaan ole ollut haittaa ja nyt minun pitäisi leikkauttaa se. Periaatteesta ei suostu. Se ei ole ohjesäännön vastainen”, mies sanoo. Hän on kääntynyt asianajajan puoleen.

Palovaroitinkampanja

Brand en Brandweer 1/2013

Leeuwarden (Hollanti). Palokunnan järjestämän kuukauden kestäneen kampanjan aikana harjoittelijat ja vapaaehtoiset kävivät pareittain Bilgaardin kaupunginosan kaikissa 2800 asunnossa. He pyysivät saada testata kattoon kiinnitetyt ja kiinnittää paikoilleen vielä pakkauksessaan olevat palovaroittimet. ”Jos asunnossa ei ollut palovaroittimia, he tarjoutuivat antamaan ja kiinnittämään ne ilmaiseksi”, projektipäällikkö Ingrid Weert kertoo. Ennen kampanjan alkua palokunta järjesti harjoittelijoille ja vapaaehtoisille koulutusillan. ”Heille kerrottiin esimerkiksi, miten palovaroitin toimii, mihin se sijoitetaan ja miksi. Kerroimme heille myös palonehkäisystä. Ryhmät muodostuivat sosiaalityön harjoittelijoista, työttömistä ja eläkeläisistä. Haluamme myös tietää, miten asukkaat suhtautuivat kampanjaan ja kuinka hyvin harjoittelijat ja vapaaehtoiset saavuttivat tavoitteensa sijoittaa palovaroittimet jokaiseen asuntoon. Tämän jälkeen harkitsemme kampanjan laajentamista muihin kaupunginosiin”, Weert kertoo. Brand en Brandweer 2/2013

Pelastuslaitokset hukkuvat hakemuksiin Ruotsin lain mukaan kiinteistön omistaja voi itse huolehtia nuohouksesta, jos hän saa kunnalta luvan. Toinen mahdollisuus on, että nuohouksen suorittaa henkilö, jolla on tähän muodollinen pätevyys. Nuohous on tehtävä paloturvallisuuden kannalta riittävällä tavalla. Hakijan on osoitettava pelastuslaitokselle, että hänellä on tähän tarvittavat tiedot. Tämä tarkoittaa, että hakija on käynyt lyhyen nuohouskurssin tai muuten hankkinut vastaavat tiedot. Hakijalla tulee olla tarvittavat välineet ja kyky työskennellä katolla. Itse tehdyistä nuohouksista on pidettävä kirjaa, joka on esitettävä palotarkastajalle. Yhä useammassa kunnassa pelastuslaitokselle sataa hakemuksia, joissa pyydetään lupaa käyttää muuta kuin piirinuohoojaa. Pahin tilanne on Ystadissa. ”Hallintomme on hukkumassa hakemuksiin, joita on jo tullut lähes 4000. Sillä on vain puolitoista virkaa. Vaikka teetimme palomiehillä ylitöitä, meidän oli pakko ulkoistaa hakemusten käsittely”, palopäällikkö Tom Setterwall kertoo. Tilanne olisi muodostunut yhtä pahaksi monessa muussakin kunnassa, mutta esimerkiksi Laholm ja Örebro eivät ole myöntäneet yhtään lupaa. ”Vaihdoimme piirinuohoojaa vuoden vaihteessa. Sen jälkeen meiltä alettiin pyytää lupaa käyttää entistä

tai muuta pätevää nuohoojaa. Aluksi hakemuksia tuli parikymmentä viikossa, mutta sitten yhä enemmän”, Laholmin palopäällikkö Pär-Oke Eriksson kertoo. ”Kunta pitää valitsemansa piirinuohoojan puolta. Mielestämme on kohtuutonta, että ensin teemme tietyn alueen kiinteistöt kattavan nuohoussopimuksen ja sitten suostumme siihen, että puolen vuoden kuluttua niistä on jäljellä enää kaksi kolmasosaa. Siksi päätimme hylätä kaikki hakemukset. Jatkamme tätä menettelyä ellei sitä osoiteta laittomaksi”, Eriksson sanoo. Hylkäyspäätöksistä on valitettu lääninhallitukselle, joka on pyytänyt asiasta lausunnon Pelastusvirastolta (MSB). Lausunnon mukaan hakemus on hyväksyttävä, jos nuohous voidaan tehdä paloturvallisuuden kannalta riittävällä tavalla. Muita tekijöitä, kuten kunnan nuohoussopimusta, ei lain valmisteluaineiston mukaan pidä ottaa huomioon. ”Nykyinen järjestelmä on kunnallisen monopolin ja avoimen kilpailun välinen kompromissi. Meidän tulisi selvittää, miten laki voisi paremmin edistää kilpailua”, MSB:n yksikön päällikkö Patrik Perbeck sanoo. Teksti Gunno Ivansson Tjugofyra24, 19/2013

Rostock (Saksa). Palokunta hälytettiin sammuttamaan nokipaloa. Ajon aikana sammutusauton sivuluukku aukesi toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Luukku osui neljään pysäköityyn autoon aiheuttaen niille huomattavan suuret vahingot. Äänihälytin esti konemiestä kuulemasta paukauksia. Perillä todettiin, että hälytys oli aiheeton. Sammutusauto oli vietävä korjaamolle. Sen sekä pysäköityjen autojen vahingot nousivat 60000 euroon. Feuerwehr-Magazin 4/2013

Tukkien vankina Hain (Saksa). Sotilas oli kotimatkalla upseerikoulusta. Tiellä tuli vastaan tukkirekka, jonka kuorma huojui uhkaavasti. Rekka kaatui ja henkilöauto jäi tukkien alle. Perässä ajaneet sotilaat yrittivät pelastaa toverinsa, mutta eivät onnistuneet. Mies oli puristuksessa ohjauspyörän ja istuimen välissä. Järeä tukki painoi ohjauspyörää. Palokunta varmisti kuorman paikallaan pysymisen raivausauton nosturin avustamana. Tämän jälkeen tukit pätkittiin moottorisahalla ja mies voitiin vapauttaa. Hän oli saanut vain vähäisiä vammoja. Feuerwehr-Magazin 5/2013

Maa petti paloauton alla Wilhering (Itävalta). Palokunta hälytettiin tyhjentämään kellari vedestä. Sitä ennen talon asukkaat olivat pumpanneet vettä, mutta kellari täyttyi pian uudelleen. Kun paloauto pysähtyi talon eteen, palokuntalaiset totesivat, että se kallistui ja alla oli lammikko. Konemies yritti heti siirtää auton toiseen paikkaan, mutta tämä ei onnistunut, koska auton pyörä vajosi asfaltin lävitse. Palokuntalaiset estivät autoa kaatumasta köysillä ja hälyttivät naapuripalokunnalta autonosturin. Kun 18 tonnin ajoneuvo lähestyi vahinkopaikkaa, asfaltti repeili sen alla. Autonosturi jäi 17 metrin etäisyydelle, mistä se ei saanut paloautoa nostettua pystyyn. Toisesta paikasta käsin nosto onnistui kahden nostotyynyn avustuksella. Kuoppaan tehtiin luiska, jota pitkin paloauto saatiin ajettua pois. Vesilaitos sulki vuotavan katujohdon ja kellari tyhjennettiin. Feuerwehr-Magazin 5/2013

3/2014

Palokuntien SM-kilpailusta hyötyy koko palokunta Teksti: Ville Hirvonen Kuvat: Anton Jäkälä

irilän VPK hälytetään nykyisin monipuolisesti erilaisiin hälytystehtäviin noin sata kertaa vuodessa. Tämä on melko suuri määrä, kun ottaa huomioon että kyseessä on pelastuslaitoksen vakinaista työvuoroa pääsääntöisesti tukeva kaupunkipalokunta. Keskisuurien joukkuetehtävien lisäksi palokunta voidaan hälyttää asemavalmiuteen, jos työvuoro on toisella tehtävällä, jolloin palokunta toimii itsenäisesti mahdollisissa hälytystehtävissä. Jotta näihin erilaisiin hälytystehtävien vaatimuksiin pystytään vastaamaan, tulee hälytysosaston jäsenten osaamisen olla korkealla tasolla. Tirilän VPK:n kilpailujoukkue on osallistunut Palokuntien suomenmestaruuskilpailuun jo 15 kertaa. Menestystä kilpailussa alkoi tulla vuonna 2003 ja samoihin aikoihin alettiin kehittää koko hälytysosaston osaamista ja toimintaa yhteistyössä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen kanssa. Yksi merkittävä tekijä tässä hälytysosaston kehittämisessä on ollut palokunnan osallistuminen SM-kilpailuun ja sitä kautta saatu osaaminen koko hälytysosaston käyttöön. Käytännössä osaamista on siirretty kilpailujoukkueelta muulle hälytysosastolle palokunnan viikkoharjoitusten kautta. Viikkoharjoituksissa aiheita käydään läpi yhdessä koko hälytysosaston kanssa erityisesti keväällä kilpailuun valmistauduttaessa. Joukkueen kilpailua varten opiskelemat ja harjoittelemat asiat huomioidaan muutenkin palokunnan harjoituksissa pitkin vuotta ja ne pyritään kouluttamaan mahdollisimman laajasti koko hälytysosastolle. Tänä vuonna kilpailumateriaalista löytyy uutta tietoa muun muassa savutuuletuksesta,

3/2014

eläimen pelastamisesta ja toiminnasta liikenneonnettomuuksissa. Näistä on tähän mennessä palokunnan viikkoharjoituksissa käyty läpi jo savutuuletusta ja eläimen pelastamista. Tämän vuoden ensimmäinen kilpailumateriaalin pohjalta tehty harjoitus käsitteli savutuuletusta, joka kuuluu rakennuspaloissa myös Tirilän VPK:n perustehtäviin. Vaikka aihetta onkin harjoiteltu säännöllisesti, käytiin se nyt läpi perusteista alkaen koko hälytysosastolle. Harjoituksen aluksi kilpailujoukkueen jäsen, pelastajaoppilas Kalle Lantta kävi savutuuletukseen liittyvää teoriaa, käsitteitä ja eri savutuuletustekniikoita läpi oppitunnilla. Tämän jälkeen siirryttiin palokuntien harjoitusalueelle kokeilemaan eri tekniikoita käytännössä. Tavoitteena oli, että kaikille harjoitukseen osallistuneille selvi-

ää se, mitä erilaisia savutuuletustapoja on käytettävissä sekä milloin ja miten niitä käytetään rakennuspaloissa. Harjoitukseen osallistuneiden hälytysosaston jäsenten mielestä tavoitteeseen myös päästiin. Tirilään Virojoen palokunnasta vastikään siirtynyt nuorempi sammutusmies Jaakko Hyypiä piti savutuuletuksen harjoittelemista hyödyllisenä ja kertoi nähneensä käytännön harjoituksissa hyvin eri tuuletustapojen tehokkuuden. Savutuuletusta hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Samoilla linjoilla oli savusukeltaja Emmi Suppanen, joka piti mielekkäänä erilaisten savutuuletusten läpikäymistä käytännössä. Vähemmän tuttua Emmille oli savusukelluskurssillakin opetettu suihkuputkella tuuletus, jota hän pääsi kokeilemaan myös käytännössä.

Tänä vuonna kilpailumateriaalista löytyy uutta tietoa muun muassa savutuuletuksesta.

Maiju Nykänen (vas.) ja Marika Sormunen harjoittelevat pelastusvaljaiden tekoa hevosille, käytännön syistä keinuhevosilla.

Toinen tämän vuoden kilpailumateriaalin pohjalta pidetty viikkoharjoitus liittyi eläinten pelastamiseen. Harjoitus aloitettiin jälleen kilpailumateriaalissa mukana olevan opetusmateriaalin läpikäynnillä. Kilpailujoukkueen konemies Jukka Sillanpää kävi erityisesti erilaisiin hevosten pelastamistekniikoihin painottuvan materiaalin läpi, minkä jälkeen siirryttiin käytännön harjoituksiin. Harjoitukset toteutettiin käytännön syistä tässä vaiheessa keinuhevosilla, joille jokainen pääsi tekemään pelastusvaljaat. Val-

jaiden teon lisäksi harjoiteltiin käytännössä hevostrailerin kääntämistä ja tutustuttiin hevostrailerin rakenteisiin ja mahdollisessa onnettomuustilanteessa huomioitaviin asioihin. Eläinten pelastamiseen liittyvää harjoittelua jatketaan koko hälytysosaston kanssa syksyllä, jolloin nyt opiskeltuja asioita lähdetään tekemään käytännössä paikalliselle hevostilalle. Ennen toukokuun kilpailua on viikkoharjoituksissa tarkoitus käydä vielä läpi ainakin ensiapua ja toimintaa liikenneonnettomuuk-

sissa kilpailumateriaalin pohjalta. Tieliikenneonnettomuudet kuuluvat Tirilän VPK:n perustehtäviin ja kilpailumateriaalin kautta voidaan varmistaa, että palokunnassa käytettävät toimintamallit ja tekniikat ovat nykyisten mallien mukaiset. Kilpailujoukkueen mielestä kilpailun lähdemateriaalia suunniteltaessa olisi hyvä miettiä myös sitä, että sen kautta olisi mahdollista saada hyötyä palokuntien toimintaan ja vinkkejä viikkoharjoitusten aiheisiin. Näin saataisiin kehitettyä palokuntien osaamista laajemminkin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii viime vuoden taitokilpailun aiheena ollut toiminta sotilaskoneonnettomuudessa. Tätäkään aihetta olisi tuskin ilman kilpailua tullut ainakaan Tirilän VPK:ssa opiskeltua. Muuten lähdemateriaalissa olisi kilpailuun valmistautumisen kannalta hyvä olla jokin pysyvä perusmateriaali, johon voisivat kuulua esimerkiksi palofysiikka, pelastustoimen selvitysopas sekä sammutus- ja pelastustoiminnan perustaidot. Nämä ovat kuitenkin alan perusteoksia ja niiden sisältö liittyy kaikkiin palokuntien perustehtäviin.

VIKSUlla nuoren ääni kuuluu P

alokuntanuorten leireille osallistutaan koko palokunnan voimin. Nuorin osallistuja on jonkun ohjaajan pienokainen, joka kulkee selkärinkassa koko viikon. Vanhin leireilijä on 60 vuotta palokunnan toiminnassa mukana ollut palokuntaveteraani, jonka vastuulla on saunanlämmitys. Tämä on myös huomattavissa leirien ikäjakaumassa. Aikuisia leireillä on kohta yhtä paljon kuin nuoria. Nuorten määrä on leireillä vuosi vuodelta vähentynyt. Mistä tällainen kehitys johtuu? Eivätkö ohjaajat lähde leireille? Menevätkö nuorilla kenties kaverit, matkailu ja digitaalinen maailma nuorten kesälomaohjelmassa leirien edelle? VIKSU 2014 -palokuntanuorten leirillä on tarkoitus ottaa asiasta selvää. Leirit ovat se paikka jossa nuoret ovat läsnä ja heidät on helppo koota yhteen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtakunnallinen nuorisotyötoimikunta aloitti jo viime vuonna pilottihankeen nuorten kuulemistilaisuuksista leireillä. Yksi tällainen järjestettiin Uudenmaan ja Helsingin pelastusliittojen yhteisellä leirillä. Jokaisesta osallistuvasta palokunnasta oli kaksi nuorta ja ohjaaja paikalla tilaisuudessa, missä nuorille esitettiin erilaisia palokuntanuorisotoimintaan liittyviä kysymyksiä. Tilaisuudessa käytettiin useita eri toimintamalleja mahdolli-

simman kattavan palautteen saamiseksi. Tilaisuus oli onnistunut ja siitä saatujen tulosten ja palautteen perusteella tilaisuuksia on tarkoitus jatkaa. VIKSU-leirillä tullaan järjestämään samanlainen nuorten kuulemistilaisuus VIKSU-Areenalla, kun Porissa ollaan. Siihen toivotaan osallistuvan jokaiselta alueelta edustajia, jolloin saadaan ajatuksia ympäri Suomen. Tilaisuudesta toivotaan ainutlaatuista, nuorta energiaa, ideoita ja innostusta pursuavaa keskustelutilaisuutta. Se tullaan valmistelemaan huolellisesti ja samainen käytäntö on tarkoitus jatkossa jalkauttaa kaikille pelastusliittojen leireille. Nyt halutaan todella kuulla minkälaista toimintaa nuoret

haluavat. Miksi ollaan mukana palokuntanuorisotoiminnassa? Millaisia aiheita viikkoharjoituksissa pitäisi olla? Onko leiritoiminta OUT? Pitäisikö tilalle keksiä jotain muuta? Mitä? Leirille tullaan pystyttämään VIKSU Olkkari, joka on koko viikon auki oleva nuorten ajanvietto paikka. Se on paikka, jossa nuoret pääsevät vaikuttamaan leirin kulkuun ja yleisesti palokuntanuorten asioihin. Nuorten ajatuksia on tarkoitus kerätä nuorten keinoilla. Olkkarissa on mahdollisuus antaa ajatuksia sähköisesti tietokoneilla, siellä tullaan järjestämään erilaisia kilpailuja, unohtamatta hauskaa jutustelua. On siis huomattu, että nuorten määrä leireillä on vähenemässä. VIKSU-leirin leiritoimikunta tarttui heti asiaan, jotta kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus osallistua leirille, on yhden palokunnan ohjaajalla mahdollisuus ottaa vastuulleen myös naapuripalokunnan nuoria. Tällä mahdollistetaan mahdollisimman monen osallistuminen leirille eikä se jää ainakaan ohjaajien osallistumisesta kiinni. VIKSU-terveisin Eija Holmberg-Lehto, tiedotuspäällikkö Lisätietoja: www.viksu2014.fi.

3/2014

Muistoissa

Anssi Martti Antero Tuomikoski Suru-uutinen Anssi Tuomikosken äkillisestä poismenosta saavutti ystävät ja palokuntaveljet 2.3.2014. Anssi menehtyi yllättäen Kaskisten mökillään. Hän oli syntynyt Valkealassa 27.1.1943. Anssin kiinnostus palokuntatoimintaa kohtaan sai alkunsa Selänpään VPK:sta. Hän vietti kesiään enonsa Selänpään VPK:n päällikön maatilalla. VPK:n poikaosasto oli siihen aikaan kylänpoikien yhteinen harrastus ja niinpä palokuntatoiminta veti Anssinkin mukaansa. Anssi osoitti monipuolisuutensa jo tuolloin; hän jopa soitti Selänpään VPK:n soittokunnassa tuubaa. Palokuntatoiminta tuntui niin paljon kiehtovalta, että armeijan jälkeen Anssi hakeutui ja pääsi opiskelemaan Helsingin Palo-opistoon. Opiston jälkeen Anssin ura palokunta-alalla on ollut erittäin monipuolinen. Anssi on toiminut palopäällikkönä lukusissa paikoissa sekä kunnallisella puolella että teollisuudessa. Anssi aloitti palopäällikön uran Joroisten kunnan palopäällikkönä. Anssi oli ensimmäisen laskuvarjojääkärikurssin oppilas v. 1962–63. Hän myös kunnioitti ja vaali tätä muistoa viimeiseen asti Utin laskuvarjojääkärikillassa. Ollessaan Valkealan kunnan palopäällikkönä 1960-luvun lopulla hän loi tiiviit suhteet Utin kuljetuslentolaivueen päällystöön. Tuolloin Utin lentäjät tekivät suurimmalta osin ilmoitukset Valkealan metsäpaloista. Anssi alkoi hyödyntää Utin helikoptereita metsäpalojen tiedustelu- ja kuljetustehtävissä. Valkealasta Anssi siirtyi 1960-luvun lopulla teollisuuden palvelukseen Porvoon Sköldvikiin Nesteen öljynjalostamolle palomestariksi. Kun öljynjalostamon viereen rakennettiin muoviraaka-ainetehdas, hän otti vastaan Pekema Oy:n palopäällikön tehtävät. Muoviraaka-ainetehtaan rakennusvaiheessa mukana olleena Anssi sai kovan kokemuksen palovesi- ym. turvallisuusjärjestelmien rakentamisesta. Hän tutustui Porvoossa teollisuuden tuomiin haasteisiin ja luonteensa mukaisesti alkoi kehittää toimintaa mm. vaarallisten aineiden onnettomuustilanteissa. Öljynjalostamo oli meren rannalla ja Anssi tunnisti toimintaan liittyvät tarpeet ja käynnisti vesisukellustoiminnan vastaamaan silloisiin riskeihin. Porvoosta Anssi siirtyi metsäteollisuuden pariin ”tehtaiden rakentajaksi ja teollisuuden turvallisuusmallien luojaksi”. Hän muutti Kaskisiin ja oli mukana rakentamassa 1976 Metsä-Botnian Kaskisten sellutehdasta ja sen 60

3/2014

turvallisuusjärjestelyjä. Tämän jälkeen seuraava sellutehdas, jossa Anssi johti turvallisuutta, rakentui Äänekoskelle 1985. Enso-Gutzeit aloitti Imatralla 1990 uuden voimalaitoksen rakentamisen ja Anssi siirtyi Imatran tehtaiden palopäälliköksi, jossa rakennettiin moderni ja turvallinen voimalaitos soodakattiloineen. Imatralla Anssi näytti osaamisensa yhteistyön luomisessa ja organisaatioiden sitouttamisessa. Hän oli luomassa uutta ja yhdistämässä Kaukopään ja Tainionkosken tehtaiden palokunnista yhden palokunnan. Anssi oli uraauurtava työssään kehittäessään myös vaarallisten aineiden kalustoa, torjuntamenetelmiä ja torjuntataktiikkaa. Esimerkiksi hän oli innolla mukana, kun ensimmäisiä TOKEVA-ohjeita ryhdyttiin tekemään. Myös Pelastusopistolla tehdyt opetusvideot muistuttavat meitä hänen ammattitaidosta ja innokkuudesta levittää osaamista muille. Kun Metsä-Rauma aloitti 1994 täysin uuden sellutehtaan rakentamisen, siirtyi Anssi johtamaan turvallisuutta Satakuntaan. Metsä-Raumalle perustettiin tehtaan henkilökunnasta muodostuvat suojeluryhmät, jotka onnettomuustilanteissa aloittivat torjuntatoimet ja toimivat kunnallisen pelastushenkilöstön oppaina ja apuna toiminnassa. Anssin johdolla hyviä turvallisuuskäytäntöjä levitettiin myös muille Metsäliittokonsernin tehtaille. Työurallaan Anssi sai runsaasti kansainvälistä kokemusta muun muassa Metsä-Botnian Fray Bentosin Uruguayn sellutehdasprojektissa ja Svir Timberin sahan rakennusprojektissa Venäjällä sekä asiantuntijana Sto-

ra Enson Montes del Platan Uruguayn sellutehdasprojektin palokalustohankinnoissa. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Anssi oli purkamassa rakentamaansa Kaskisten suljettua sellutehdasta turvallisuuskoordinaattorin ominaisuudessa ja ajassaan elävänä turvallisuusalan ammattilaisena. Anssin omistautumista turvallisuusalalle kuvastaa hyvin se, että jäätyään eläkkeelle vuonna 2010 (1.2.2010) Metsä-Botnian palveluksesta, hän perusti oman Kontio-Safety -yrityksen, jonka puitteissa hän jatkoi toimintaansa turvallisuusalalla viimeisiin päiviin asti. Arvostuksenosoituksena palokunta- ja turvallisuusalalla tekemästään työstä Anssi sai lukuisia kunniamerkkejä. Arvostetuimpana näistä pelastusalan korkein kunniamerkki, paloristi, jonka sisäministeriö myönsi hänelle vuonna 2010. Anssi avasi kirjaimellisesti portteja, kun Neuvostoliiton hajosi 1990-luvun alussa. Hänen johdollaan avattiin yhteyksiä silloisen Leningradin pelastustoimen kanssa. Ystävyys Pietarin palopäällystön kanssa on jatkunut aina näihin päiviin asti ja ystävyys on tukenut Anssia työtehtävissään Venäjällä. Anssin ystävä, pietarilainen palopäällikkö Vladimir Suhanov sanoi muistotilaisuudessa: ”Anssilla oli lempeä luonne, hän oli hyväntahtoinen ja rakastettu ystävä sekä hyvä yhteistyökumppani. Hän oli ammattilainen, joka osasi myös nauttia elämästä ja toimia vaikeina hetkinä.” Anssi Tuomikoski siunattiin haudan lepoon Porvoon siunauskappelissa 21.3.2014 sukulaisten ja ystävien läsnä ollessa. Anssin poismenon myötä muistoksi muuttui suuri pala suomalaista sekä kansainvälistä palokunta- ja turvallisuustietämystä ja -osaamista. Arvostetun paloupseerin Anssi Tuomikosken muistoa kunnioittavat lukuisat ystävät ja palopäällystötoverit. Mikko Parikka

Muistoissa

Antti Jarmo Juhani Soininen Palo- ja pelastusalan yritystoiminnassa pitkään vaikuttanut Antti Soininen nukkui pois vaikean sairauden murtamana 26.2.2014. Antti syntyi Kuusjärvellä nykyisessä Outokummussa 10.9.1947 hänen isänsä toimiessa paikallisessa kaivoksessa kaivosinsinöörinä. Antin ollessa viisivuotias perhe muutti Otanmäkeen, jonne Antin isä oli nimitetty kaivoksen johtajaksi. Perheeseen kuuluivat vanhempien lisäksi Antin kaksoissisar sekä kaksi nuorempaa sisarta. Myöhemmin perheen asuinpaikka vaihtui Kajaaniin, jossa Antti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1968 Kajaanin Poikalyseosta. Vielä samana vuonna perheellä oli edessä muutto Helsinkiin isän työn perässä. Vahvan kielitaitonsa kehittämisen Antti aloitti käymällä armeijan Dragsvikissä, jossa hän oppi sujuvan ruotsinkielen. Tulevan vaimonsa Mian Antti tapasi Bottalla vuonna 1970 ja häitä vietettiin vuonna 1972. Myöhemmin perheeseen syntyi kaksi poikaa Kalle 1976 ja Jaakko 1980. Antti opiskeli Hotelli- ja ravintolaopiston esimieslinjalla ja toimi valmistuttuaan hovimestarina ja ravintolapäällikkönä. Hankalat työajat sekä ainainen läsnäolo ravintolapäällikkönä hankaloitti liiaksi perhe-elämää, joka Antille oli aina keskeisellä sijalla. Niinpä Antin katse suuntautui muualle ja hän aloittikin Torrex Oy:n palveluksessa vuonna 1987 tehtävänään sammutinmyyjien koulutus. Vuonna 2000 Torrex Oy ja Samtekno Oy yhdistettiin ja vuodesta 2003 lähtien yritys on toiminut nimellä Kidde Finland Oy kuuluen monikansalliseen United Technologies Corporatioon (UTC). Pääosin Antti toimi työurallaan markkinoinnin päällikköteh-

tävissä ja pariin otteeseen myös vt. maajohtajana. Eläkkeelle hän siirtyi 1.5.2012. Antti tunnettiin erittäin energisenä, sosiaalisena ja positiivisena ihmisenä. Hän halusi oppia uutta ja oli kiinnostunut hyvin laaja-alaisesti tekniikasta, Suomen historiasta, kirjallisuudesta ja luonnosta. Hänellä oli laaja kirjasto, oma exlibris ja mm. kaikki lähes 90 suomeksi käännettyä Simenonin Maigretkirjaa. Luontoa ja erityisesti lintujen elämää hän seurasi mielellään retkillään. Kuntoaan Antti hoiti harrastaen hiihtoa, sauvakävelyä ja pyöräilyä ja innostui eläkkeelle jäätyään lisäksi golfaamaan. Antti oli kätevä myös käsistään, kaikenlainen korjaaminen ja rakentaminen oli hänelle mieluisaa jo lapsuusajan pienoismallien rakentamisesta lähtien. Antin energisyys riitti myös yhdistystoi-

mintaan. Varsinkin Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistyksessä (SPLY ry) hän teki yhdistyksen hallituksessa ja eri toimikunnissa ansiokkaan työsaran ollen mm. eräs yhdistyksen pitkäaikaisimmista puheenjohtajista. Antti suuntasi kielitaitoisena tarmonsa myös eurooppalaisten paloja pelastusalan standardien kehittämiseen ja oli kautta aikain yksi harvoista suomalaisista euronormityöryhmien puheenjohtajista. Nämä työt hän lopetti vasta viime vuoden lopulla. Hän toimi myös SPLY:n edustajana Pelastustietolehden hallituksessa ja Palontorjunta–Brandvärn -rahaston hoitokunnassa sekä SPEKin valtuustossa. Ansioistaan paloja pelastusalan tehtävissä Antille myönnettiin vuonna 2012 SPEK:n ansioristi. Antin eläkkeellä oloaika jäi aivan liian lyhyeksi. Viime kesänä hän sai tiedon vakavasta sairaudestaan, mutta erittäin positiivisen asenteensa ansiosta hän oli varma, että selättää sairauden. Marraskuussa hän vieraili vielä poikansa perheen luona Filippiineillä. SPLY:n seniorikerhon vetäjänä hän järjesti joulukuun puolivälissä meille käynnin paloautomuseossa sekä sen jälkeen kokoonnuttiin yhteiselle päivälliselle. Vaikka Antin kunnossa ei näkynyt merkkiäkään sairaudesta, tämä tapaaminen jäi yllättäen viimeiseksi. Anttia jäi perheen ja sukulaisten lisäksi kaipaamaan laaja ystäväpiiri. Aivan viime hetkillä Antti sai kuulla iloisen sanoman tulossa olevasta viidennestä lapsenlapsestaan. Se varmaan kirvoitti Antin kasvoille sen meille kaikille mieleen painuneen poikamaisen hymyn. Juhani Costiander Antin pitkäaikainen ystävä ja yhteistyökumppani

Kansalainen maksaa pelastustoimen palveluista 31 euroa vuodessa Keskiverto palkansaaja maksaa tuloveroistaan julkisia turvallisuuspalveluja 565 eurolla vuosittain. Lähes puolet summasta kohdistuu liikenteen palveluihin, noin kolmannes puolustukseen ja loppu viidennes jaetaan poliisin, pelastustoimen, rajavartiolaitoksen sekä tullin palveluiden kesken. Esimerkiksi pelastustoimen palveluista kansalainen maksaa veroina keskimäärin 31 euroa 20 senttiä vuodessa. Nämä tiedot ilmenevät Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuoreesta tutkimuksesta. Keskimääräisen palkansaajan ansiotuloista perittiin veroja vuosittain keskimäärin 6606 euroa vuosien 2010 ja 2011 aikana. Varsinaisiin turvallisuuspalveluihin verosummasta kohden-

nettiin keskimäärin 565 euroa vuodessa. Lähes puolet siitä eli 281 euroa meni liikennetoimintaan. Puolustukseen kohdentui 178 euroa eli noin kolmannes. Loppu viidennes jaettiin seuraavasti: poliisille 49, pelastukselle 31, rajavartiolaitokselle 15,5 sekä tullille 10,5 euroa. Keskimääräisen palkansaajan palkkatulot olivat 27 183 euroa vuodessa. Turvallisuus aiheuttaa ihmisille kustannuksia julkisten turvallisuuspalveluiden ohella muillakin tavoilla. He hankkivat turvallisuutta edistäviä tuotteita ja palveluita oman riskikartoituksensa perusteella. Myös lainsäädäntö asettaa vaatimuksia kotitalouksille ja yhteisöille hankkia tiettyjä turvallisuusvälineitä kuten palovaroittimia.

Lisäksi vakuutusyhtiöt edellyttävät tietyntasoista varautumista ehtona korvausten maksamiselle. Julkiset turvallisuuspalvelut ja tuloverotus – Veronmaksajan näkökulma on SPEKin tilaama tutkimus, jossa tarkastellaan sekä keskimääräisen palkansaajan että keskimääräisen tulonsaajan maksamien tuloverojen kohdentumista julkisiin turvallisuuspalveluihin Suomessa. Laskentatoimen ja rahoituksen projektitutkija Jaana Määttälä on tehnyt tutkimusta osana Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä toteutettavaa Hyvinvointialan innovatiivinen johtaminen ja kehittäminen (HITTI) -hanketta.

3/2014

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Metsäpalojen torjuntatyön merkitys Metsävaramme ja niiden riittävyys on viime aikoina joutunut julkisen huomion kohteeksi. Metsäteollisuuden suuren laajentumisen johdosta puun tarve ja kysyntä sekä samalla myös sen arvo on lisääntynyt. Näissä oloissa metsämme joutuvat helposti yhäti jatkuvien ja niiden puustoa liiallisesti rasittavien hakkuiden kohteeksi, jotka uhkaavat alentaa metsiemme puuntuottoa. Ellei tarmokkaisiin toimiin metsätaloutemme kaikinpuoliseksi tehostamiseksi ripeästi ryhdytä metsämme eivät nykyisellä käytöllä jatkuvasti enää kykene tyydyttämään kasvavaa puun tarvetta. – Tämän vuoksi on kaikki mahdollisuudet aktiivisin määrätietoisin toimenpitein kohottaa metsätaloutemme tuotantoa käytettävä hyväksi. Keinot metsiemme tuoton lisäämiseksi ovatkin sangen monet, joskin niitä tähän mennessä on vain vähäisessä määrin käytetty. Niinpä voitaisiin asiantuntijain arvioiden mukaan metsiemme tuotto määrätietoisin toimenpitein muutamissa vuosikymmenissä kohottaa jopa noin puolta suuremmaksi nykyisestään. Tämän päämäärän saavuttaminen, joka merkitsisi maamme talouden arvaamatonta nousua, edellyttää kuitenkin ennen kaikkea perusteellista muutosta metsänomistajakuntamme elämän käsityksissä ja

LEO PESONEN 24.6.1892–2.4.1964 Torstaina 2.4.64 vaipui ikuiseen uneen kotonaan Lauttasaaressa maamme palontorjuntatyön suuri organisaattori ja uranuurtaja, entinen valtion paloylitarkastaja, Suomen Palosuojelyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Helsingin kaupungin palopäällikkö, varatuomari Leo Pesonen 71 vuoden ikäisenä. 62

3/2014

tottumuksissa. Nykyisestä luonnonmukaisesta keräilytaloudesta on metsissämme siirryttävä järkiperäiseen metsänviljelyn ja puuntuotannon kauteen. Mutta järkevien hoitotoimenpiteiden lisäksi metsämme vaativat myös suojelua. Metsätalous on siinä suhteessa erikoinen yritysmuoto, että metsän puusto, samalla kun se käsittää varastoituna tuotannon tuloksen, on myöskin yrityksen tärkein tuottopääoma. Metsän puuvarastaa uhkaavat luonnossa erilaiset tuhot, joista metsäpalo on eräs kaikkein merkittävin. Syyt metsäpalojen syttymiseen ovat monenlaiset, mutta varomaton tulen käsittely on niistä yleisin. Erityisesti viime aikoina yhä suositummaksi tullut retkeily, ulkoilu, leiriytyminen ja kalastus yms. harrastukset ovat suuresti lisänneet metsäpalojen syttymisvaaraa. Huonosti sammutettu nuotiotuli tahi savukkeenpätkä ovat sangen yleisiä metsäpalon aiheuttajia. Suhteellisesti suurimmat vahingot palo aikaansaa nuorissa metsissä, jotka tuli tuhoaa täydellisesti. Viime vuosina eivät kulovahingot ole maassamme kaikeksi onneksi päässeet muodostumaan erikoisen suuriksi. Joskin syttyneiden metsäpalojen määrä on lisääntynyt, niin parantuneet kulkuyhteydet

ja viestitysmahdollisuudet ovat edistäneet palojen havaitsemista ja niiden torjuntaa. Mutta vielä viime vuosikymmen aikana m.m. USA:ssa ja Ranskassa tapahtuneet metsäpalojen aiheuttamat katastrofituhot ovat varoittavana esimerkkinä siitä, millaisia kansallisia onnettomuuksia metsässä irtipäässyt tuli saattaa aiheuttaa. Siksi on meidänkin maassamme valtiovallan toimesta ryhdytty erityisiin varotoimenpiteisiin metsäpalojen torjumiseksi. Voimassa olevan palolain perusteella voidaan kesäaikana radioteitse yleisölle antaa tulenkäsittelyä metsissä rajoittavia määräyksiä, m.m. kulovaroituksia sekä julistaa tarpeen vaatiessa määrättyjä valtakunnan osia hälytystilaan. Metsäpalojen havaitsemista varten on maahamme metsähallituksen toimesta rakennettu myös laaja palotorniverkosto, jota jatkuvasti täydennetään.

Palokuntien Keskusliiton naistoimikunta kokoontui 23.2.-64 vuosikokoukseensa kuulemaan v. 1963 tapahtunutta ja suunnittelemaan v:lle 1964 tapahtuvaa. Kokouksessamme olivat myös ensi kerran edustettuina

Oulun ja Lapin läänin palokuntanaiset. Toiminnan todettiin saaduista tilastotiedoista päätellen olleen osastoissa erittäin vilkasta, vaikka lähetetyistä 400 vuositiedustelusta vain 92 oli palautettu. Itse palokuntanaisosastoissa on luovutettu palokunnille yli 50000 mk viime vuoden aikana. Varsinaisia työtynteja on tehty n. 22171 ja erilaisissa tilaisuuksissa on muonitettu 17683 henkilöä.

Palokoulu poliisiopistoa parempi. Valtion palokoulun oppilaskunnan lentopallojoukkue otteli vakuutusosakeyhtiö Pohjolan lahjoittamasta ”Pohjolan maljasta” 16.3.-64 poliisiopiston joukkuetta vastaan. Palokoulu voitti ottelun tällä kertaa ja sai puoleksi vuodeksi maljan haltuunsa tuloksella 3–2. Palokoulun joukkueessa pelasivat Karl-Gustav Lundin, Lauri Syrjä, P. S. Turjas, Kauko Sell, Mauri Lahti ja Kalevi Pöllänen.

Koulutusta

Koulutustarjontaamme keväällä 2014 Ammatillinen täydennyskoulutus Nro 20315 20282 20007 20406 20153 20360 20020 20549 20022

Kurssi Toiminta paloteknisillä laitteistoilla Kemikaalivalvonnan peruskurssi Palontutkinnan täydennyskoulutus Palontutkinnan kehittämisseminaari Ensihoito 2014 -opintopäivät ”Tohtorit tulessa” Korkealla työskentelyn kouluttajan jatkokurssi Puomitikkaan kuljettajakurssi CBRNE -kurssi ensivasteen toimijoille Vesisukelluskurssi, syksy

Aika 13.-15.5.2014 20.-22.5.2014 26.-28.5.2014 5.-6.6.2014 6.-7.6.2014 26.-28.5.2014 2.-6.6.2014 3.-5.6.2014 11.8.-19.9.2014

Hinta € 435 435 600 350 280 396 610 570 2850

Haku päättyy 25.4.2014 25.4.2014 2.5.2014 13.5.2014 23.5.2014 2.5.2014 9.5.2014 20.5.2014 17.4.2014

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme. Kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päätyttyä vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

Nimityksiä SAMMUTIN OY Mikko Jernberg on nimitetty suunnittelijaksi 17.3.2014 alkaen. Mikon tehtäväkenttään kuuluu muun muassa Saurus-pelastusajoneuvojen 3D-rakenne- ja -konstruktiosuunnittelu sekä tuotekehitystyö.

Julkaise veloituksetta!

TURVALLISUUS- JA KEMIKAALIVIRASTO Tukesin pääjohtajana aloittaa 1.7.2014 filosofian tohtori Kimmo Peltonen. Virka on määräaikainen ja kestoltaan seitsemän vuotta. Peltonen siirtyy tehtävään Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta, jossa hän on toiminut turvallisuusvalvontaan liittyvissä johtotehtävissä vuodesta 2006. Nykyinen pääjohtaja Seppo Ahvenainen jää eläkkeelle.

tyneisisia, tietoja eläkkeelle siir veloituksetta nimitysuut oja. tiet ivä äpä tym Pelastustieto julkaisee syn n vie innä tasavuosia täyttä läh ä sek ia uks suo oit tai ) kirj tä, muisto tiedostoon (rtf tai doc stin mieluiten erilliseen tek yen m. lyh esi ää an ett ona läh ost Voitte an omana tied sekä siihen liittyvän kuv raan viestiin kirjoitettuna na. uva eisenä paperik jpg-muodossa tai perint tittaa: Pelastustieto, Toi @pelastustieto.fi tai pos itus toim a: ilat me voi Aineiston 40 Helsinki. eystietosi! mitus, Pasilankatu 8, 002 Muista liittää mukaan yht

Lähetä kuva – paras palkitaan Ota ja lähetä meille kuva, joka liittyy jollain tavalla paloja pelastusalaan. Se voi olla kuva palomiehen arjen työstä: keikkapaikoilla, palotarkastuksissa, paloasemilla…tai oman palokuntasi viikkoharjoituksesta, tapahtumasta, yleensäkin arjen askareista sopimuspalokuntatoiminnassa. Kirjoita myös 250–1 000 merkin selostus, mitä kuvassa tapahtuu ja keitä kuvassa on. Toki lupa pitää olla kuvan mahdolliselle julkaisemiselle kuvassa olijoilta. Palkitsemme kuukauden kuvan ottajan lehden vuosikerralla. Kuva voidaan julkaista vapaasti Pelastustiedon printtilehdessä, nettisivulla ja Facebookissa.

3/2014

PALO- , PELASTUS- JA VSS-ALAN TUOTE- JA OSOITEHAKEMISTO TĂ¤ssĂ¤ hakemistossa on alan tuotteita, tarvikkeita ja palveluja tarjoavia yrityksiĂ¤. Hakemisto lĂśytyy Pelastustieto-lehden jokaisesta numerosta.

Ensihoito-, pelastusja hĂ¤lytysvĂ¤lineet 040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VĂ&#x201E;LINEITĂ&#x201E; ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYĂ&#x2013;Splastusilmo58x50lop.pdf -HĂ&#x201E;LYTYSVALOT!

VHSXUD s/Zs Í˛Ć&#x2030;ĆľĹ&#x161;Ä&#x17E;ĹŻĹ?ĹľÄ&#x17E;Ć&#x161;

10.51

VA H I N G O S S A M U K A N A M

Palo- ja pelastusautot

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

CMY

Huippulaatua kaikkiin kĂ¤yttĂśtarkoituksiin

Mini Blue

www.mediseam.fi

vĂ¤ylĂ¤sahkĂśjĂ¤rjestelmĂ¤ miehistĂś- ja johtoyksikĂśihin

Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho HyĂśtyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

HĂ¤lytys- ja viestintĂ¤laitteet HĂ&#x201E;LYTYS- ja VIESTINTĂ&#x201E;TEKNIIKKAA vaativaan ammattikĂ¤yttĂśĂśn â&#x20AC;˘ PETO-tilannekeskusjĂ¤rjestelmĂ¤ â&#x20AC;˘ SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset

Palopumput

â&#x20AC;˘ YLLI VIRVE -sovitinyksikĂśt ja SALSA-asemahĂ¤lytysohjelmistot â&#x20AC;˘ SKL-statuslĂ¤hettimet ja ACTIS-Ă¤lynavigaattorit â&#x20AC;˘ TEHO-ULVO -vĂ¤estĂśhĂ¤lyttimet ja ohjausjĂ¤rjestelmĂ¤t â&#x20AC;˘ ULVO-SIRRA- ja JULUEN-Ă¤Ă¤ni- ja valohĂ¤lyttimet

www.standby.fi

-PALOPUMPUT

â&#x20AC;˘ VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet â&#x20AC;˘ TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejĂ¤rjestelmĂ¤t

TAATTUA TURVALLISUUTTA LeppĂ¤kuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED tyĂśvalot * Ă&#x201E;Ă¤nilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti VirusmĂ¤entie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ďŹ www.tammivikkut.com

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

HĂ¤lytysajoneuvot

â&#x20AC;˘ HĂ¤lytys- ja komentovahvistimet â&#x20AC;˘ Tehokaiuttimet â&#x20AC;˘ Valopaneelit â&#x20AC;˘ Integroidut valoratkaisut â&#x20AC;˘ Vilkkumajakat â&#x20AC;˘ Ruuhkavilkut â&#x20AC;˘ LED-valot

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

+HOSSR WDSD SXPSDWD

VĂ¤estĂśnsuojelu â&#x20AC;˘ SuurtehohĂ¤lyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lĂ¤hin jĂ¤lleenmyyjĂ¤si www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

+HOSSR WDSD SXPSDWD

www.suomenpelastuskeskus.fi

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

PALOPALO-, ,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO Tässä Tässä hakemistossa hakemistossa onon alan alan tuotteita, tuotteita, tarvikkeita tarvikkeita ja ja palveluja palveluja tarjoavia tarjoavia yrityksiä. yrityksiä. Hakemisto Hakemisto löytyy löytyy Pelastustieto-lehden Pelastustieto-lehden jokaisesta jokaisesta numerosta. numerosta.

Nostolava-autot

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567

Pelastustarvikkeet

Palokunta-asut

Kemikaalinkestävä us Tilavu 0 l 0 50 Eccotarp-ALLAS 25 - 3

Palokunnan virkapuvut

Katso video eri käyttötarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Rullapaloverhot

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com

Väestönsuojat ja vss-varusteet

www.pelastustieto.fi

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Kilvet

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

Koko vuosi 2011 & 2012 kovissa kansissa

1 kirja à 20 € 2 kirjaa yhteensä 30 € – Hintoihin lisätään alv. + postimaksu

Tilaus: toimitus@pelastustieto.fi tai puh. 044 728 0401

Seuraavassa numerossa 14.5.2014 > Pelastusvälineet-teemasivut > Välineistö ja harjoittelu > Vaarallisille aineille altistuminen > ERHE-ilmoitukset vähentyneet > Helsingin pelastuslaitoksen uusi organisaatio Olemme myös Facebookissa

Palo-, pelastusja väestönsuojelualan johtava ammattilehti perustettu 1950. > www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401, ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2014 Kestotilaus 61 €/vsk, vuositilaus 68 €/vsk, opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 € Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2014 Koko (sivua).................. koko mm (l xk) ........................Neliväri 1/1............................................ 184 x 270................................ 2400 € 2/3............................................ 184 x 180 ................................1600 € 1/2.................................184 x 135 (90 x 270).....................1200 € 1/3 .............................................184 x 90.................................... 800 € 1/4..................................184 x 65 (90 x 135)......................... 600 € 1/6 ..............................................90 x 90...................................... 400 € 1/8...............................................90 x 65...................................... 300 € 1/12............................................90 x 35...................................... 200 € II/III-kansi.................................................................................... 2500 € IV-kansi........................................................................................ 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan. Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoihin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

3/2014

Ilmestymisajat 2014 N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 1 12.2. 22.1. 29.1. Vesipelastus 2 12.3. 19.2. 26.2. Hälytysajoneuvot ja kalusto 3 9.4. 19.3. 26.3. Viestintä 4 14.5. 23.4. 30.4. Pelastusvälineet 5 12.6. 22.5. 28.5. 6 27.8. 6.8. 13.8. Turvallisuusmessut 7 24.9. 3.9. 10.9. Vapaa-aika 8 22.10. 1.10. 8.10. Ensihoito ja ensivaste 9 19.11. 29.10. 5.11. Kodin turvallisuus 10 17.12. 26.11. 3.12. Liikennepelastaminen Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH Kirjapaino: 2014 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme! Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

Suomen laajin palo-ovivalikoima!

paloliukuovi EI30, EI60, EI120

palonosto-ovi EI60

savuverhot

palorullaovi E120, EI60, EI 120

palorullaovet EI30, EI60, EI120

Turvallista suunnittelun vapautta Täyden palvelun ovitalo Mesvac tarjoaa maan kattavan palveluverkostonsa kautta Suomen laajimman valikoiman palo-ovia. E- ja EI-luokitelluilla ja tarkkaan testatuilla tuotteillamme suojaat omaisuutesi palon kohdatessa tehokkaasti ja turvallisesti, jolloin vältyt turhilta vahingoilta. Tuotteemme voidaan asentaa erittäin vaativiinkin kohteisiin, mikä antaa suunnittelijoille uudenlaisen vapauden – paloturvallisuudesta tinkimättä! Soita numeroon 010 836 3000 niin kerromme Sinulle lisää!

Mesvac Oy, Jorvaksen myllytie 5, 02420 Jorvas Puh. 010 836 3000 Huolto 010 836 3100 Faksi 010 836 3099

Mesvac palo-ovituotteet

paloluokat

Palorullaovet, kangas Palorullaovet, lamelli Paloliukuovet Palonosto-ovet Savuverhot

E120, EI60, EI120 EI30, EI60, EI90, EI120 EI30, EI60, EI120 EI60

Lisätietoja osoitteesta: www.mesvac.fi

www.mesvac.fi

Nyt valitaan Vuoden Palomies 2014 -arvonimen saaja.

Onko mielessäsi miestä tai naista, joka ansaitsisi tunnustuksen hyvästä työstä ja toiminnasta paloja pelastusalalla? Kenelle Sinun mielestäsi tulisi antaa Vuoden Palomies tunnustus vuonna 2014?

Verkkosivuilla www.vuodenpalomies.fi on lomake, jolla voit kätevästi ehdottaa sopivaa henkilöä arvonimen saajaksi. Sivuilta löytyvät myös valintaperusteet sekä Vuoden Palomiestoimikunnan jäsenet. Voit myös lähettää sähköpostilla tai postitse ehdokkaan tiedot (nimi, ikä, asema ja aikaisempi ammatillinen toiminta) sekä perustelut siitä, miksi juuri hän on sopiva Vuoden Palomies 2014 -arvonimen saajaksi. Muista liittää viestiin myös omat yhteystietosi!

31.7.

www.vuodenpalomies.fi esitykset@vuodenpalomies.fi Vuoden Palomiestoimikunta c/o SPEK, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki