Pelastustieto 5/2013 by Pelastustieto

20.6.

5 2013

Jontte & Tony

keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä s. 24

Palokunta pelasti pätsistä satoja sikoja s. 8

Sukellustehtävä voi rasittaa myös henkisesti s. 26

SPAL muisti perustajiaan ja puhui innovaatioista s. 34

PT 6/2013 ILMESTYY 22. ELOKUUTA. MUKANA MYÖS PALOTUTKIMUKSEN PÄIVIEN ERIKOISLEHTI

45 VEIKKO NUMMELA

VUOTTA 1968 – 2013

Esteri 10-2000

Esteri 10-4000 (D-240)

Esteri 10-6000 (LK-6000)

Esteri Suurtehoruiskut

Uutuus!

Suomen johtava liikkuvaan kalustoon kiinteästi asennettavien sammutusvesipumppujen valmistaja. Kaiken toimintamme tärkein tavoite on tyytyväinen asiakas. Tuotteidemme kehittely lähtee useimmiten liikkeelle asiakkaittemme esittämistä toiveista. Korkean laadun ja ympäristöystävällisyyden takaamme huolellisella suunnittelulla ja työntekijöidemme hyvällä ammattitaidolla, laadukkailla ja ympäristöystävällisillä materiaaleilla, valmistamiemme tuotteiden perusteellisella testauksella sekä koko henkilökuntamme sitoutumisella tämän laatupolitiikkamme noudattamiseen.

Autoilijankatu 8, 20780 KAARINA | puh. (02) 2162 112, faksi (02) 4692 115 | esteri@veikkonummela.fi

5/ 2013 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. vuosikerta

Maatilapalo on usein suuri katastrofi

TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

20.6.

Jontte & Tony

keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä s. 24

PT 6/2013 ILMESTYY

25000

20000 15000

10000 5000 0

40 35 30 25 20 15 10 5 0

1000 € Kpl

Maatalouden korvatut suurpalovahingot 1990–2012.

P.S. Kesäkuun 22. päivä tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun maassamme annettiin ensimmäinen palolaki. Sen laatimiseen vaikutti keskeisesti varatuomari Leo Pesonen. Palolaki muun muassa velvoitti kunnan toisen kunnan pyynnöstä antamaan sammutusapua. Suomen Palosuojeluyhdistyksen johtaja Leo Pesonen laati luettelon maan sammutusvoimista, joka toimi myös hälytyssuunnitelmana. Tämä laki oli voimassa lähes 30 vuotta, kunnes uusi laki tuli voimaan heinäkuun alussa 52 vuotta sitten. Sen jälkeen paloja pelastustointa sääteleviä lakeja on annettu tiiviimmässä tahdissa ja nykyinen on järjestyksessään kuudes toimintaa säätelevä laki.

5 2013

Palokunta pelasti pätsistä satoja sikoja s. 8

Finanssialan Keskusliiton kokoaman maatalouden suurpalovahinkotilaston mukaan korvausmäärät ovat nousseet tasaisesti erityisesti 2000-luvulla. Tosin maatilojen sähköpalojen torjuntatyössä on saatu aikaiseksi hyvää kehitystä ja vuodet eivät ole olleet täysin veljeksiä keskenään. Vuosi 2010 oli tästä kuitenkin surullinen poikkeus. Korvausmäärät nousivat rajusti. Maatiloilla sattuvat tulipalot ovat kohtalokkaita. Ne ovat niin taloudellisesti kuin henkisesti erittäin raskaita maatalousyrittäjälle. Tästä esimerkkinä on Hälytysilmoitus-sarjassa tässä lehdessä julkaistava juttu Loimaalla sattuneesta sikalapalosta. Toukokuun lopulla tulipalo riehui Aurassa vielä suuremmalla sikatilalla, jossa 1400 sikaa kuoli ja jopa saman verran eläimiä pystyttiin pelastamaan. Vaikka palovahingot on saatu maatiloilla tasaantumaan, töitä paloturvallisuuden eteen pitää jatkuvasti tehdä. Tulipalo ei kuitenkaan iske välttämättä huonosti hoidettuun tilaan. Tästäkin esimerkkinä on Loimaan tapaus, jossa tuli pääsi isännäksi mallikelpoisesti hoidetulla tilalla. Pelastusviranomaisen ja vakuutusyhtiön rooli on tärkeä ennaltaehkäiseMAATALOUDEN KORVATUT SUURPALOVAHINGOT vässä työssä yhteistyössä maatalousyrittäjän kanssa, mutta tämän työn tu1990-2012 eksi tarvitaan myös asiaan vaikuttavien ministeriöiden paneutumista aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön. Vahingontorjunnan tueksi tarvitaan myös lain antamaa selkänojaa.

Sukellustehtävä voi rasittaa myös henkisesti s. 26 MYÖS PALOTUTKIM 22. ELOKUUTA. MUKANA

SPAL muisti perustajiaan ja puhui innovaatioista s. 34 UKSEN PÄIVIEN ERIKOISLEHTI

KANSI: Keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä. Jontte Valosaari (vas.) on äskettäin julkaissut ensilevyn ja Tony Montana on jo keikkalavojen kehäkettu. Kuva: Kimmo Kaisto

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

20.6.2013

5 2013 20.6.

5/ 2013

tässä numerossa

Tony Jontte &kutsuu

keikkakesä s. 24 laulavia palomiehiä

Palokunta pelasti s. 8 pätsistä satoja sikoja PT 6/2013

ILMESTYY

rasittaa Sukellustehtävä voi s. 26 myös henkisesti MYÖS A. MUKANA 22. ELOKUUT

PALOTUTKIMUKSE

an SPAL muisti perustajia ista s. 34 ja puhui innovaatio N PÄIVIEN

ERIKOISLEHTI

hälytysilmoitus

24 Firemen rock 30 Järvipelastusyhdistys nousee aallon pohjalta Mika Rinne 32 Itä-Uusimaa sai uutta venekalustoa Petri Lyttinen

Suuri sikala syttyi helmikuisena iltapäivänä palamaan Loimaalla. Metsämaan VPK oli valmistautumassa viikkoharjoitukseensa. Yksikönjohtaja Jussi Tuominen kuuli virvestä, että Loimaan alueella on suuri rakennuspalo. Palopaikalle on Metsämaan VPK:n tallilta noin viiden kilometrin matka. Yli puolet matkasta on kapeaa hiekkatietä, joka varsinkin silloiseen talviaikaan oli isoille autoille hidas edetä. s. 8–22

33 Etelä-Savossa satsattu venekalustoon

teema

Launo Päivätie

34 SPAL puhui innovaatioista 20-vuotisjuhlassa

Sukellus- ja pintapelastustehtävät ovat tekijöilleen paitsi fyysisesti myös henkisesti raskaita. Harjoittelun pitää olla säännöllistä ja monipuolista, jotta tosipaikan tullen tehtävä hoituu kuin suoraan ”selkäytimestä”. Myös sisävesien pelastustoimintaa kehitetään muun muassa vapaaehtoisvoimin. s. 26

35 Nettipalotarkastaja auttaisi reaaliajassa 39 Porin VPK juhli 150 vuottaan 40 Jälkivahinkoja torjutaan yhdessä Kimmo Wiren 41 Puun poltto muutoksen kourissa Dakota Lavento 42 WWF varautuu öljyonnettouuteen Mia Kunnaskari 46 Hikea ja kyyneleitä Nou hätä! -finaalissa Riikka Ahopelto ja Marjatta Virtanen

48 Rengon VPK aktiivinen 125-vuotias Saku Rouvali 50 Yökerho- ja säiliöpalot JHL-päivien aiheita Ari Vakkilainen

58 Siviilistä sotatieteiden maisteriksi Katja Ahola

uusi paloasema Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen uusinta paloasemaa juhlittiin toukokuussa Rautjärvellä. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg peilasi vihkiäispuheessaan Rautjärven ja koko Etelä-Karjalan tilannetta valtakunnallisen pelastustoimen tilinpäätöksen tietoihin. s. 44

kuukauden kasvo

VAKIOT

Helsingin palopäällikkönä ja pelastuskomentajana vuosina 1971–97 toiminut Rainer Alho kirjoitti muistelmateoksen ”Jäljet näkyivät portilla”. Kirja piirtää hienon kuvan erityisesti maamme pääkaupungin palolaitoksen kehittymisestä pelastuslaitokseksi. Rainer Alhon voimakas kehitystyö myös koulutuksessa tulee esille. s. 36

23 Vieraanamme: Piia Vähäsalo 55 Mirafoni: Mira Leinonen 58 Ulkomailta: Risto Lautkaski 64 Tuotehakemisto

nettigallup SIVU 52 Opinnäytteitä Pelastusopistosta

5/2013

Kysyimme nettigallupissa mielipidettä väestönsuojien rakentamisesta. Selvä enemmistö pitäisi sen ennallaan. Klikkaa www.pelastustieto.fi ja anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin.

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Pohjoismaiset palomiehet kokoontuivat tänä vuonna opintopäiville Kööpenhaminaan. Suomesta osallistui näille päiville 20 vakinaista palomiestä, jakaantuen osanottajat siten, että Helsingistä oli 10 ja muista maamme kaupungeista yhteensä 10 palomiestä. Opintopäivien osanottajat tuomitsivat varsin jyrkästi sen työskentelyn, minkä tuloksena on maassamme viety pieni ryhmä palomiehiä ulkopuolelle entisen perusjärjestönsä. Näin harhaanjohdetut palomiestoverimme ovat joutuneet kokonaan ulkopuolelle sen kotimaisen ja pohjoismaisen yhteistyön, mitä vakinaiset palomiehet harrastavat urheilu-, ammatti- ja järjestöasioiden piirissä. Osanottajat kiinnittivät

myöskin huomionsa sellaiseen tapahtuneeseen tosiasiaan, että läntisellä pallonpuoliskolla oli palomiehiä käytetty väkijoukkojen hajottamiseen suihkuinensa, tällainen toteamus oli varsin epämiellyttävä pohjoismaisille palomiehille. Osanottajat totesivatkin yksimielisesti, että palomiesten tehtävän luonteeseen ei pienimmässäkään määrässä kuulu lähteä taisteluun väkijoukkoja vastaan ja hajottamaan mielenosoittajia, varsinkin, kun värilliset mielenosoittajat olivat lähteneet taisteluun oikeuksiensa puolesta sitä sortoa vastaan mikä heitä kohtaan oli suuntautunut. On todettava, että meillä olisi paljon tehtävissä juuri tulensammutusoppia ajatellen niin

teoriaa kuin käytäntöäkin silmällä pitäen. Meiltä puuttuu mahdollisuudet harjoitella suihkumiehen tehtäviä käytännössä. Kuinka monessa palokunnassa on harjoitustalo? Eihän sitä ole edes Valtion palokoulussakaan!

Panssarivaunujen jyminää palokuntaharjoituksessa Kymmenkunta panssarivaunua myllersi toukokuun alussa Parolassa yli kevätpehmeiden peltojen kohti savun peittämää panssarivaunuvarastoa ja samanaikaisesti lähestyivät puista varastohallia eri tahoilta paloautot kenenkään aavistamatta, että hetkeä aikaisemmin varuskunta-alueella ja ympäristössä annetty hälytys oli ainoastaan alku kolmivaiheiselle palontorjuntaharjoitukselle. Panssarivaunuvarastoon vartiomiehiltä salaa ujutetut miehet sytyttivät savurasiat, ja Pääesikunnan huolto-osaston järjestämä harjoitus oli käynnissä. Harjoitus tavoitti varuskuntapalokunnan lisäksi ympäristön vapaapalokuntia. Harjoituksia seuraamassa nähtiin mm. kenraalit A.Astola ja O.Korhonen. Kenraali Astola kiitti harjoituksen järjestäjiä, harjoitukseen osallistuneita sekä kutsuvieraita ja kohdisti erikoisesti sanansa lehdistön edustajille toivoen heitä välittämään suurelle yleisölle tietou den siitä, että kansan varoilla hankittua omaisuutta pyritään kaikin tavoin varjelemaan myös puolustusvoimissa. HELSINGIN VPK:n naisosaston edustajat neidit Ester Löflund ja Linnéa Sandroos luovuttivat äskettäin Padasjoen Koulutuskeskuksen lieden hankintaa varten 200 markan lahjashekin Palokuntien Keskusliiton kokoushuoneessa. Toukokuun 19 p:nä ottivat entiseen hilpeään ja reippaaseen tyyliin yhteen jalossa keilailussa Tampereen ja Hämeenlinnan VPK:t 5-miehisin joukkuein 8 sarjassa. Voiton peri Tampere yhteistuloksella 6901. 5/2013

Nyt on mahdollisuus syvälliseen pohdintaan Ensimmäisessä suomalaista pelastustointa käsittelevässä analyysissa on selvitetty pelastuslaitosten toimintaa, taloutta ja resursseja. Siitä ilmenee, että päätoimiset palomiehet hoitavat puolet pelastuslaitosten hälytystehtävistä. Toisesta puolesta vastaavat sopimuspalokunnat ja sivutoimiset joko itsenäisesti tai yhteistyössä päätoimisten kanssa. Pelastuslaitosten pelastuslakiin perustuvan toiminnan vuosikulut ovat keskimäärin 351 miljoonaa euroa, ja pelastustoimen kaikkien keskeisten toimijoiden kokonaiskulut ovat noin 419 miljoonaa euroa vuodessa. Pelastustoimi asettuu vuosikuluillaan rajavartiolaitostoiminnan ja poliisitoimen väliin. Pelastuslaitokset hoitavat hyvin monenlaisia hälytystehtäviä. Vuosina 2010 ja 2011 kaikista hälytystehtävistä lähes neljänneksen muodostivat ensivastetehtävät, mikä kertoo pelastuslaitosten ja sosiaali- ja terveystoimen kiinteästä yhteydestä. Noin viidenneksen tehtävistä muodostivat automaattisten paloilmoittimien tarkistus- ja varmistusteh-

Ohjausryhmän puheenjohtaja Pekka Vänskä luovutti kirjan sisäministeri Päivi Räsäselle. Mukana myös hallitusneuvos Esko Koskinen sekä osa ohjaus- ja työryhmän jäsenistä: Teija Mankkinen, Kimmo Kohvakka, Esko Hätinen, Isto Kujala ja Jaana Määttälä.

tävät. Erilaisten tulipalojen osuus oli vajaat 14 ja liikenneonnettomuuksien noin 10 prosenttia. Pelastustoimen varautuminen elää murrosvaihetta. Aiemmin selkeä poikkeusolojen väestönsuojelutehtävä on pirstaloitunut pienempiin asiakokonaisuuksiin, jotka koskevat niin väestönsuojelua kuin toimintaa eri häiriötilanteissa. Myös koordinaatio on hajautunut. Varautumisesta vastaavat nyt eri viranomaiset ja toimijat tahoillaan. Sisäministeri Päivi Räsänen totesi, että nyt koottu aineisto an-

taa mahdollisuuden pohtia laajemmin pelastustoimen tulevaisuutta. – Olisiko meilläkin tarpeen käydä syvällisempää keskustelua siitä, mikä on pelastustoimen järjestämisvastuu tulevaisuudessa. Pelastuslaitos on erityisasemassa. Se on pieni toimialue eikä sen omistajaohjaus kuulu valtionhallinnolle. Onko tämä hallinnollisesti optimaalisin vaihtoehto. Kannattaa toki käydä keskustelua asiasta, nyt kun on tietoa. Kansalaisten kannalta kyse on kuitenkin tärkeästä toimi

alueesta. Viranomaisten välistä resurssien yhteiskäyttöä tarvitaan ja kysyä voi myös, onko nykyinen järjestelmä viranomaisten yhteistyön kannalta paras toimintatapa. Paikoitellen viranomaisyhteistyö on haasteellista, muotoili Räsänen. Pelastustoimen tilinpäätös, analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta -tutkimuksen on toteuttanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) Palosuojelurahaston rahoituksella.

Palomiesten syöpäaltistus huomioidaan

Karhu säikäytti sammutusmiehen Konneveden puolivakinaisen palokunnan yksikönjohtaja Risto Nieminen muistaa kesäkuisen sammutustehtävän loppuikänsä. Nieminen oli paikallistamassa maastopaloa Konneveden Pyhälahdessa 5. kesäkuuta. Kohde sijaitsee Keski-Suomen perukoilla lukuisten huonokuntoisten metsäautoteiden päässä. Nieminen asteli myöhään illalla palopaikalta kohti sammutusyksikköä kun iso karhu tuli vastaan. – Meillä oli välimatkaa vain kymmenen metriä, joten kyllä siinä oli vähällä tulla kurat housuun. Hetken aikaa se katseli minua ja löntysteli sitten takaisin ryteikköön. En ole ennen elävää karhua nähnyt, Nieminen kertoo. Sen koomin karhua ei näkynyt, mutta sen jätökset löytyivät maastosta.

5/2013

– Oli pakko valita uusi reitti autolle ja hakea etäisyyttä kontioon. Ei se tainnut välittää minusta tai palosta, sillä palopaikalle oli matkaa vain parikymmentä metriä. Oli siinä porukat ihmeissään kun kerroin tapahtuneesta, mutta ei siinä ollut aikaa jäädä kummastelemaan karhun kohtaamista, kun piti alkaa vetää letkuja metsään. Noin hehtaarin kokoista maastopaloa oli sammuttamassa kaikkiaan 15 miestä. – Kyllä siinä taas hiki virtasi. Runkolinjaa vedettiin noin 250 metriä ja työjohtoa 300 metriä, Nieminen laskee. Kesäkuun ensimmäisen viikon ukkosmyrskyt aiheuttivat useita maastopaloja eri puolilla KeskiSuomea.

Myös palomiesten altistus syöpää aiheuttaviin PAH-yhdisteisiin huomioidaan Työterveyslaitoksen ylläpitämässä ASA-rekisterissä. Rekisteriä hallinnoiva sosiaali- ja terveysministeriö sekä ylläpitäjä Työterveyslaitos tulevat jakamaan asiasta tietoa internet-sivuillaan. Pelastusjohtajien hallitus suosittelee jokaista pelastuslaitosta ottamaan yhteyden omaan työ-

terveyshuoltoonsa ja sopimaan heidän kanssaan menettelytavasta, miten tehdään ilmoitus ASA-rekisteriin. Lähtökohtaisesti työterveyshuollon tulee tehdä arvio ja ilmoitus ASA-rekisteriin. ASA-rekisterin käyttöönotto tullee johtamaan siihen, että työterveyshuollon käytännöt osittain muuttuvat. Tällöin tehdään muun muassa laajemmat testit verenkuvaan.

Pelastusylijohtajaksi hakijat selvillä 25.6. Pelastusylijohtajan viran haku on käynnistynyt. Hakuaika päättyy 25. kesäkuuta. – Valintaprosessissa edetään mahdollisimman ripeästi, hal-

lintojohtaja Janne Kerkelä sanoo. – Joukkoa karsitaan tarpeen mukaan ja tehdään haastattelut ja henkilöarvioinnit.

PELASTUSTIETO MYÖS FB:ssa

Umpihangessa tarpominen vaatii rohkeutta Piia Vähäsalo siteeraa mielellään Aaro Hellaakosken runon säettä: ”Ken latuja kulkee, ladun on vanki, vapaa on vain umpihanki”. – Jos haluaa kehittyä ja kehittää, pitää kulkea usein umpihangessa. Helposti kuljemme valmiita latuja pitkin. Umpihangessa tarpominen vaatii rohkeutta. Siihen liittyy usein muutos ja se pelottaa meitä, sanoo eläkkeelle Jokilaaksojen pelastusjohtajan tehtävästä jäänyt Piia Vähäsalo. Tunteikasta, mutta positiivisesti tulevaisuuteen katsovaa eläketilaisuutta vietettiin Ylivieskan paloasemalla. Koskettavan puheen piti työkyvyttömyyseläkkeelle jääneelle pidetylle pelastusjohta-

jalle kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kaija-Maija Perkkiö. Piia Vähäsalon mielestä pelastusalalla yksi suurimmista kysymyksistä liittyy ihmisten johtamiseen ja organisaatiokulttuurin kehittämiseen. – Kyllä meillä valitettavasti yhä aika paljon vanhaa latua hiihdetään, vaikka umpihankeenkin on jo poikettu. Hänen mielestään pelastusalalla tarvitaan henkilöstöjohtamiseen koulutusta ja henkilöstölle tukea muutokseen. Myös alaistaitoihin pitää kiinnittää huomiota. Pelastusalalla esille nousseeseen innovaatiokeskusteluun hän to-

teaa, että Jokilaaksojen pelastuslaitoksessa haluttiin koko henkilöstön voimin kehittää uuttaa hyväksi todettua, mutta vanhoja toimintatapoja unohtamatta. – Innovaatio ei ole välttämättä tavara tai tekniikka, vaan myös tapa toimia. Tärkeää on, että jokainen pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä. Tätä me teimme. Esimerkiksi työuransa loppuvaiheessa olevat henkilöt saivat tästä uutta virtaa työhönsä. Piia Vähäsalo toimi pelastuslaitosten yhteistyöverkoston alkuvaiheessa projektivastaavana ja laati muun muassa kymmenkohtaisen listan kehittämistarpeista. Yksi niistä oli laitosten

Pelastusjohtajat ja heidän edustajansa kävivät runsaslukuisesti tervehtimässä Piia Vähäsaloa ja toivat hänelle lahjaksi erikoisvalmisteisen polkupyörän, jolla Piia voi huolehtia kunnostaan.

yhteisen työilmapiirikyselyn tekeminen. Tänä vuonna sellainen toteutetaan. – Toivottavasti se toteutetaan ammattitaitoisesti eikä prosessi jää kyselyyn. Siitä pitää tulla yksi työkalu kehitystyötä varten. Piia Vähäsalo kirjoittaa vieraanamme-palstalla työhyvinvoinnista sivulla 23. Teksti ja kuva: Esa Aalto

Helsinki tehostaa onnettomuuksien ehkäisyä Helsingin pelastuslaitos uudistaa organisaatiota. Jatkossa pelastuslaitoksen osastojen määrä vähenee kolmeen. Vuoden 2014 alussa voimaan tulevat uudet osastot ovat pelastustoimen osasto, kehittämis- ja hallinto-osasto sekä tekninen osasto. Uudistuksella pyritään lisäämään pelastuslaitoksen valmiutta vastata tulevaisuuden haasteisiin. Pelastuskomentaja Simo Wecksténin mukaan organisaatiouudistuksen lähtökohtana

on ollut tarve vastata tehokkaammin ympäröivästä yhteiskunnasta tuleviin tarpeisiin sekä tarve parantaa laitoksen tuottavuutta. – Toimintaympäristöämme on seurattu useiden vuosien ajan ja siitä on hankittu analysoitua tietoa. Tarkoituksena on, että pelastuslaitos pystyisi vastaamaan paremmin tulevaisuuden tuomiin haasteisiin, Weckstén selvittää. – Helsingin pelastuslaitoksella on toimittu liian jäykästi ja

osastokohtaisesti. Tällä organisaatiolla ei pystytä enää vastaamaan toimintakentän haasteisiin. Uudella organisaatiomallilla pyritään tuomaan notkeutta ja ketteryyttä pelastuslaitokselle. Erityisesti pelastustoimen koulutuksen saaneen henkilöstön osaaminen on saatava laajasti käyttöön. Tämä tarkoittaa, että pelastustoiminnan ohella osaamista on tuotava myös onnettomuuksien ehkäisyn ja varautumisen tehtäväalueelle, Weckstén linjaa.

Hän sanoo, että tämän organisaatiorakenteen avulla voidaan mennä sitä kohti, että onnettomuuksien ennaltaehkäisevään työhön osallistuu jokainen. – Pelastustoimen osasto jaetaan neljään alueeseen, joissa tullaan itsenäisesti toteuttamaan se, miten laitoksen asettamiin tavoitteisiin ylletään, Weckstén sanoo.

5/2013

H채lyty3s, RiVlSLmO2o1,iRtVuSLOs11, RVST57, RVST87, RVSK37... RVS2, RKHJO uspalo suuri n n ke a R , a a im Lo , 0 9 4 Kaukajoenkulmantie

19.2.2013 5/2013

Tuhannen sian sikala tulessa Anja Yli-Tuomola ilmoitti internetissä koiraansa näyttelyyn. Samaan aikaan hänen miehensä Hannu Yli-Tuomola katseli keittiön ikkunasta ulos ja näki kuinka sikalan vieressä maata vasten loimutti. Se näytti siltä kuin nuotio palaisi, Hannu Yli-Tuomola kuvailee.

Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Metsämaan VPK, Kuusiston VPK ja Marko Partanen Grafiikka: Peter Bange

”K

ello oli 17.17, kun palo havaittiin. Muistan sen siitä, kun se kirjautui koiran näyttelyyn ilmoittautumisajaksi, Anja Yli-Tuomola sanoo. Hän soitti hätäkeskukseen ja sanoi aluksi vanhan osoitteensa, mutta tajusi itse virheen ja korjasi sen puhelun aikana. – Hätäkeskuksesta sanottiin, että puhelinta ei saa sulkea ja että sisään palavaan sikalaan ei saa mennä, Anja Yli-Tuomola kertoo. Hannu Yli-Tuomola kiiruhti ulos, hän ei voinut katsella paloa tumput suorana. Vaimo totesi hätäkeskuspäivystäjälle, ettei voinut enää pitää linjaa auki, sillä hänen piti vahtia miestään, joka menisi varmasti sisälle sikalaan, vaikka räystäiden alta löivät jo liekit. – Olisin varmasti mennyt sikalaan, ellei vaimo olisi juossut perässä kieltämässä, en viitsinyt häntä siinä tilanteessa enää enempää järkyttää, Hannu Yli-Tuomola sanoo.

Hälytystä ennen liikkeelle Sikala paloi. – Se oli kuin savusauna, savua tuli voimakkaasti räystäiden alta, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Hän etsi käsiinsä jauhesammuttimia. Suurin osa niistä oli pa10

5/2013

Ensimmäisenä paikalle ehtinyt Metsämaan VPK aloitti heti rajoituslinjan teon. Se pelasti lihasikalan. Emakkojen ja porsaiden osastoilla palo oli ehtinyt yltyä liian voimakkaaksi ennen palokunnan tuloa.

Tampere

Pori

Huittinen

Metsämaa sijaitsee pelastusalueiden rajoja tarkastellen mielenkiintoisessa paikassa. Se sijoittuu lähelle neljän pelastusalueen ”rajapyykkiä”. Omalla Varsinais-Suomen alueella Metsämaa sijaitsee koillisnurkassa. Siitä on kivenheitto itänaapuriin Kanta-Hämeeseen, pohjoisnaapuriin Pirkanmaalle ja luoteisnaapuriin Satakuntaan. Metsämaan paloa olikin sammuttamassa oman alueen lisäksi yksiköitä myös Kanta-Hämeen ja Satakunnan pelastuslaitoksilta. Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen pelastuslaitokset ovatkin sopineet rajapintansa operatiivisesta johtamisesta. Vuoroviikoin päivystävä palomestari päivystää Kanta-Hämeen Forsassa ja Varsinais-Suomen Loimaalla. Metsämaan palon aikaan mestari tuli Forssasta.

Rauma

40 km/30 min

83 km/60 min

Loimaa

Uusikaupunki 9

Forssa

20 km/20 min

Turku

Salo Lohja

Tammisaari Hanko

itu o lm

si y t y l

Hä

lavan sikalarakennuksen sisällä. Yli-Tuomola tyhjensi käsisammuttimia räystäiden alle, jolloin ulos näkyvä palo hieman rauhoittui, mutta ei sammunut. Metsämaan VPK oli valmistautumassa viikkoharjoitukseensa. Yksikönjohtaja Jussi Tuominen kuuli virvestä, että Loimaan alueella on suuri rakennuspalo. – Kysyin hätäkeskuksesta, että mikä tulipalo mahtaa olla kyseessä, kun hälytystä ei kuulu. Päivystäjä sanoi, että Kaukajoenkulmantiellä palaa ja totesi hälytyksen olevan pian tulossa, Tuominen sanoo. Palopaikalle on Metsämaan VPK:n tallilta noin viisi kilometriä. Yli puolet matkasta on kapeaa hiekkatietä, joka varsinkin silloiseen talviaikaan on isoille autoille hidas edetä. Metsämaan pelastusyksikkö ehti olla matkalla kolmisen minuuttia, kun he saivat hätäkeskuksen hälytyksen. Tuominen arveleekin, että omalla reagoinnilla ja harjoitusten aikaan sattuneen palon takia palopaikka tavoitettiin ainakin kahdeksan minuuttia normaalitilannetta nopeammin.

Pelastetaan 650 sian lihasikala Palo riehui yli 800 neliön tilassa, jossa oli porsitusosasto, joutilaiden emakoiden osasto, rehuvarasto ja pannuhuone. Tiloissa oli noin 100 emakkoa ja 350 porsasta.

Jussi Tuomisen, Tero Leppäjoen ja Jaakko Ahokkaan lisäksi Metsämaan höökissä oli Lauri Halme (ei kuvassa). He lähtivät tehtävään saappaat jalassa – suoraan harjoituksista.

5/2013

Metsämaan VPK:n hööki saapui kohteeseen ensimmäisenä. Hööki pysäytettiin palavan rakennuksen nurkalle, josta yksikönjohtaja Tuominen suunnitteli selvitystä. Hän jalkautui ulos autosta ja tilan emäntä tuli häntä vastaan. – Hän kysyi minulta, että onko täällä muita paikkoja mistä kannattaisi alkaa sammuttaa. En pystynyt selittämään mitään, ajattelin, että siihen kuluisi liikaa aikaa. Revin häntä hihasta rakennuksen taakse. Siellä oli käytävä, joka yhdisti palavan rakennuksen ja 650 sian lihasikalan, emäntä Anja YliTuomola kertoo. Tuominen käski Metsämaan höökin heti yhdyskäytävän puoleiselle nurkalle. Yhdyskäytävässä kiinni oleva pyöreä sikala paloi siinä vaiheessa jo voimakkaasti. Tero Leppäjoki, Jaakko Ahokas ja Tuominen hyökkäsivät yhdyskäytävään. – Kun menin sisään, niin liekit tulivat käytävällä vastaan, Leppäjoki sanoo. Hän katsoi yhdyskäytävästä palavaan sikalaan ja totesi, ettei sinne ollut enää mitään asiaa. – Ovesta näkyivät voimakas tulipalo ja välikaton pellit, jotka roikkuivat katosta, Leppäjoki sanoo. Konemiehenä työskennellyt Lauri Halme jäähdytti ulkokautta yhdyskäytävää.

Rajoitettua rajoittamista Loimaan paloaseman palomiehet saapuivat paikalle pelastusyksiköllä ja säiliöautolla. Pelastusyksikön esimies oli saanut päivystäväl-

tä palomestarilta Olli Heikkilältä tehtäväkseen toimia tilannepaikan johtajana kunnes mestari saapuu kohteeseen. Palomestari oli hälytetty Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta Forssasta. Loimaan höökin esimies tarkasti Metsämaan VPK:n asemat ja totesi työn sujuvan kuten pitääkin. Loimaan palomiehet yrittivät katkaista paloa rakennuksen toisesta päästä, kohdasta, jossa porsitusosasto ja joutilaiden emakoiden osasto erottuivat väliseinällä. – Osa sikalan isoista ikkunoista oli pamahtanut jo rikki, kun tulimme paikalle. Teimme järeän selvityksen ja aloimme laittaa vettä sisään viimeisimmästä rikkoutuneesta ikkunasta, Loimaan yksikön esimies kertoo. Vettä ei ollut tehtävää varten riittävästi, ja sitä jouduttiin käyttämään aluksi säästellen, jotta rajoittaminen yhdyskäytävällä onnistuisi. Myöhemmin paikalle tulivat Kaarinan ja Kuusiston VPK:t, jotka ovat vesihuoltoon erikoistuneita ryhmiä. Ne varustivat säiliöautoille täyttöpaikan, johon vesi pumpattiin läheisestä Kojonjoesta. Täyttöpaikalle tulipalokohteesta kertyi matkaa vain 400 metriä. Säiliöautot ja vesihuoltoyksikkö määrättiin omalle kaistalle, jota johti palomestari.

Palo kävi lihasikalassakin Loimaan höökin kanssa samaan aikaan kohteeseen tullut sopimuspalokunnan yksikkö alistettiin Metsämaan höökin yksikönjohtajalle. Yhdyskäytävää purettiin, jotta palo ei leviäisi.

– Ensin löimme läpilyöntiputket yhdyskäytävän palonpuoleiseen päätyyn. Sitten aloimme aukaista peltikattoa pelastettavan lihasikalan puoleisesta päädystä, yksikönjohtaja Jussi Tuominen kertoo. Kattopellit irrotettiin sorkkaraudoilla ja käsityökaluilla ensin harjalta ja revittiin sitten käsivoimin irti. Pellit irtosivat hyvin. – Sahasimme myös kaksi tarkistusluukkua lihasikalan ja samassa rakennuksessa olevaan sosiaalitilan ullakoille. Tarkkailimme niistä, ettei palo ole levinnyt lihasikala rakennukseen. Palon pääsy lihasikalaan oli lähellä. Itse asiassa se jo käväisikin siellä. Yhdyskäytävää pitkin päässeet kuumat savukaasut olivat ehtineet polttaa lihasikalassa olevan tilan katon

Lihasikala

Hannu ja Anja Yli-Tuomolan taustalla pelastettu lihasikala.

Tilan pelastussuunnitelma

oli viimeisen päälle tehty. Pohjakuvan perusteella lopulta sovittiin evakuointireitit ja karjankuljetusautojen sijoittelu. Sosiaalitila Lihasikalan evakuointi Pyöreä sikala Yhdyskäytävä

36 Emakkoa pelastettiin tästä Rehuvarasto

Lämpökeskus

Porsitusosasto

Joutilaiden emakoiden osasto

5/2013

ja seinät mustaksi. Lämpö oli myös sulattanut muovisen lampun kuvun.

Emakot pelastettiin Turun Kakskerran VPK:n eläinpelastusyksikkö saapui kohteeseen, kun oli palanut rajusi jo pitkään. Yksikönjohtaja Toni Pietilän johdolla kakskertalaiset valmistautuivat sikojen evakuointiin. Odotellessaan lihasikalan evakuointikäskyä Pietilä avasi palavan rakennuksen oven noin 400 neliön kokoiselle joutilaiden emakoiden osastolle. Pietilä näki, että vaaleanharmaa savu muodosti patjan, joka ulottui noin puoleen metriin sikalan lattiasta. – Menin paineilmalaitteen kanssa sisään tarkistamaan tilanteen. Kävelin tilaan ja taskulampun avulla savun läpi näin makaavia ja purun sekä hiekan sekaan kaivautuneita emakoita. Tönäisin ensimmäistä, se nousi ja lähti liikkeelle. Tönäisin muitakin ja sillä oli sama vaikutus. Emakot käyttäytyivät rauhallisesti. Ajattelin, että tajuavatkohan ne edes mitä täällä tapahtuu, Pietilä kertoo. Paikalle tullut tilan oma eläinlääkäri Kirsi Soini oli jo ehtinyt hoitaa paikalle karjankuljetusautoja. Emakot evakuoitiin ovista suoraan ovensuulle ajettuun autoon. Eläinlääkäri Soini alkoi tarkistaa sikoja. Evakuointi ohjauslevyillä oli raskasta työtä. 15 minuutin tehtävään tarvittiin kahdeksan miestä kahdessa erässä. – Yllätyin kuinka nopeasti paineilmapullot tyhjenivät. Kun 30 sikaa oli evakuoitu, oli otettava vaihtomiehet tilalle, Pietilä kertoo. Emakoita pelastettiin yhteensä 36, vain yksi jouduttiin hätäteurastamaan. – Paikalla oli Metsämaan VPK:n väkeä, joilla itselläänkin oli sikoja, se auttoi tilanteessa, Pietilä kertoo.

Jussi Tuominen pyysi hätäkeskukselta lisätietoja minuutteja ennen saamaansa hälytystä.

Sää onnettomuushetkellä

Lähin sään havaintoasema, Jokioisten observatorio, sijaitsee noin 20 kilometrin päässä palokohteesta. Päivän ylin lämpötila oli -2,3 astetta ja alin lämpötila -6,3 astetta. Vuorokautinen sademäärä oli 0,1 mm ja lumensyvyys oli 45 cm, Ilmastokeskuksesta kerrotaan.

Lihasiat ulos Pelastetusta lihasikalasta oli evakuoitava vielä 650 sikaa. – Pohdimme tilan väen ja eläinlääkärin kanssa kahta mahdollista evakuointireittiä. Ensimmäinen oli turvallisimmasta ovesta metsään, minne ei olisi saatu eläintenkuljetusautoja lähelle. Tätä kautta evakuointi olisi voitu aloittaa heti. Toinen reitti oli osittain puretun ja palaneen yhdyskäytävän kautta myöhemmin, kun sammutustyössä päästäisiin sopivaan vaiheeseen. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei sioilla ole mitään hätää odo-

Tero Leppäjoki totesi sisäsammutuksen mahdottomaksi.

5/2013

tella pelastetussa lihasikalassa, vaikka vähän pitempäänkin. Siksi valitsimme reitin yhdyskäytävän kautta, mihin autotkin saatiin kiinni rakennukseen, päivystävä päällikkö Petri Nenonen kertoo. Hän kehuu, että tilan pelastussuunnitelma oli viimeisen päälle tehty. Pohjakuvan perusteella lopulta sovittiin evakuointireitit ja karjankuljetusautojen sijoittelu. Evakuointi aloitettiin puolenyön aikaan. Sikalassa oli niin paljon viljanpölyä, että hengittäminen oli vaikeaa. – Kokeilimme ensin tehokkaita kevythengityssuojaimia, joista ei ollut paljon apua, joten päädyimme käyttämään evakuoinnissa paineilmalaitteita, Toni Pietilä sanoo. Kolme tai neljä palokuntalaista teki koko ajan töitä. Karjankuljetusautoja tarvittiin kahdeksan, jotta sikala saatiin tyhjäksi. Viimeinen sika saatiin autoon kello kolme yöllä. Yli-Tuomolan perhe ja lääkäri Kirsi Soini olivat mukana evakuoinnissa.

Häl

yt y silm

oitu

Palo ehti poiketa lihasikalassakin. Yhdyskäytävä palaneesta sikalasta johti tähän tilaan, jossa seinät ehtivät jo nokeentua ja muovinen lampun kupu suli kuumuudesta.

5/2013

Oma lääkäri – aina valmiina Y

li-Tuomoloiden tilan oma eläinlääkäri Kirsi Soini oli viettämässä vapaailtaansa, kun Anja Yli-Tuomola soitti. Hän kertoi tulipalosta, mutta esteli Soinia tulemasta paikalle. – Anjan ääni kuulosti tuskalliselta, joten arvasin heti, että jotain ikävää on sattunut. Sanoin hänelle, että vapaailtani ei ole niin tärkeä, jos sikala palaa. Soini muisti erään isännän, jolla oli sikaosasto tyhjillään sekä paljon verkostoja. Soini soitti isännälle, joka lupasi sijoittaa osastoonsa tulipalosta selvinneitä sikoja. Isäntä alkoi heti pohtia muita sikaloita, joissa mahdollisesti oli tyhjiä osastoja, sillä kaikki Yli-Tuomolasta tulevat siat eivät mahtuisi hänen osastoonsa. Soini oli koko 60 kilometrin ajomatkan ajan puhelimessa. Hän sai selville pari muutakin sikalaa, joissa oli osastoja tyhjillään. – Olen ollut Loimaalla töissä seitsemän vuotta, joten tunnen isännät, emännät, tuottajat sekä tuottajien ja teurastamoiden yhteistyösuhteet. Täällä avuntarve synnytti ketjureaktion, jossa hädässä olevaa haluttiin auttaa. Karja-autojen kuljettajatkin lähtivät vapaalta liikkeelle, Soini sanoo. Hän pääsi palopaikalle kello 19 jälkeen. – Kaukajoenkulmantie on ahdas ja paikalla kävi uteliaita, jotka tekivät kapealla tiellä Ukäännöksiä. Meni paljon aikaa pelkkään liikenteen väistelyyn. Kun lopulta pääsin tilalle, siellä oli aikamoinen kaaos, Soini sanoo. Hän alkoi tehdä Anja Yli-Tuomolan kanssa töitä ja palokunta teki omia töitään, kommunikointia tahojen kesken olisi voinut olla enemmän. Päivystävä eläinlääkäri oli tullut jo aiemmin paikalle ja hän oli tilan emännän kanssa tarkastanut lihasikalan. – Sitten tuli tieto, että tiineet emakot purupohjapihatossa olivat hengissä. Raotimme pihaton ovia. Savua tuli ulos, mutta emakot makailivat rauhallisina. Odottelimme jonkin aikaa pelastuslupaa. Lähinnä olevat palomiehet sanoivat, että eläintilaan voi mennä, jos kulkee seinän viertä pitkin. Savua oli enää katonrajassa. Saimme kypärät ja taskulamput. Itse työskentelin ovensuussa, joten savuhaittaa en kokenut, Soini kertoo. Pelastuskalusto siirrettiin rakennuksesta etäämmälle, jotta karja-auto mahtui peruuttamaan ovien eteen. Emäntä oli tarkkana, kun emakoita siirrettiin autoon. Hän kertoi Soinille, että kuski ajaa emakoita autoon kovakouraisesti. Soini kävi huomauttamassa kuljettajaa, että lopettaa sähköpiiskan käytön ja vahti loppuajan emakoiden lastausta pihatosta. – Tilan emakot ovat rauhallisia ja ihmisystävällisiä, niitä ei tarvitse käskeä kovin ottein, Soini kertoo. Emakot saatiin autoon.

5/2013

Lihasikalassa hikiset paikat – Tarkastin lihasikalan ja määräsin evakuoinnin aloitettavaksi nuorempien osastosta. Siellä ilma vaihtui vähiten ja lämpötila alkoi nousta, Soini sanoo. Palokuntalaiset käyttivät evakuoinnissa paineilmalaitteita, mutta siat eivät niistä välittäneet, Soini kertoo. – Enemmän ne olivat hämillään, kun palokuntalaiset toimivat aluksi väärin. He oppivat kuitenkin nopeasti ja työ alkoi sujua yön kuluessa paremmin, Soini sanoo. Lihasikalan tyhjennys oli kovaa työtä. Soini olisi kaivannutkin kunnon organisointia huoltopuolelle. – Hikisen tehtävän aikana on juotava paljon ja henkilöstöä kannattaa vaihtaa riittävän usein, jatkuvasti kannattaa evakuoivassa ryhmässä olla sellaisia, jotka osaavat työn, Soini sanoo.

Yhteydet hukassa Kirsi Soini kaipasi tehtävällä yhteyshenkilöä, joka pitäisi pelastuslaitoksen tai eläinpelastusryhmän puolelta häneen yhteyttä. – Tarvittaisiin henkilö, joka kertoo mitä tapahtuu: saako eläimiä pelastaa vai eikö saa pelastaa. – Ehkä eläinpelastusryhmäläisille kannattaisi hankkia omat liivit, myös itse tarvitsisin liivin tällaisen tilanteen varalta, vaikka siat arastelevatkin heijastimia, niin silti liiveistä olisi hyötyä pimeässä ja ihmiset olisivat helpommin tunnistettavissa, Soini sanoo. Hän kertoo sikalapalon olleen hänellekin henkisesti raskas tehtävä ja hän kaipasi tapah-

tuneesta jonkinlaista palaveria jälkikäteen. Monet palokunnan toimet jäivät mietityttämään. Jatkon kannalta palokunnan näkemysten ymmärtäminen helpottaisi myös hänen omaa toimintaansa.

Eläimen lopettaminen – kenelle kuuluu? Hätäteurastus on osattava, jotta eläin ei kärsi turhaan. Eläin lopetetaan päähän ampumalla. – Onnettomuuspaikoilla se lienee poliisin tehtävä, mutta onko heillä riittävät taidot työn tekemiseksi, Soini kysyy. Eläinlääkäreillä on pulttipyssyt, mutta ne eivät sovellu liikkuvien eläinten lopetukseen. – Pulttipyssyllä lopetettaessa laukauksen on oltava erittäin tarkka. Itse tarvittaessa rauhoitan eläimen ensin ja sidon sen pään johonkin kiinni, jotta tarkka laukaus on mahdollinen, Soini kertoo. – Kun tulin paikalle, niin ihmettelin miksi poliisi ei ollut enää paikalla. Miten eläinten lopetus lain mukaan silloin tehdään?

Häl

oitu

Eläimiin erikoistunut Turun Kakskerran VPK on erikoistunut eläinpelastukseen. Heille on tehty yksikkö vanhasta ambulanssista. Kakskerran pienessä palokunnassa on 6–7 aktiivista jäsentä, heistä kolme on yksikönjohtajia. – Keikan tullen soittelemmekin yksikönjohtajien kesken, että ketä pääsee lähtemään. Nyt Metsämaan sikalapaloon olin ainoa, joka pystyi lähtemään, Toni Pietilä sanoo. Hän asuu Turun yliopistollisen sairaalan kupeessa, josta on 35 minuutin matka asemalle. – Soitin muille keikalle lähteville, että nostavat varusteeni autoon ja ottavat minut matkalta kyytiin, Pietilä kertoo. Siten voitettiin paljon aikaa.

Kun Pietilä katsoi tehtäväosoitetta, hän ajatteli ensin, että hätäkeskus on tehnyt virheen, koska tehtävä oli pitkän etäisyyden päässä. – Asia selvisi, kun kyseessä olikin eläintilapalo. Niiden vasteisiin oli vähän aikaa sitten lisätty myös eläinpelastusyksikkö. Tämä oli meille ensimmäinen lajissaan, Pietilä kertoo. Sikojen evakuointi ei ollut ryhmälle tyypillinen tehtävä, pikemminkin päinvastoin. Matkalla etsittiin tietoja sioista, mutta sitä ei ollut kovin paljon saatavilla. Pietilä oli kuitenkin aiemmin epäpätevänä palomiehenä työskennellessään ollut sikalapalossa. – Tiesin, että sika voi olla jääräpäinen

yt y silm

ja joskus olen kuullut sitä luonnehdittavan tyhmäksikin, mutta tässä palossa siat olivat kaivautuneet lattialla olleen purun ja hiekan sekaan pakoon paloa. Se ei ollut tyhmän eläimen ratkaisu, Pietilä sanoo. Hänelle sikojen evakuointi oli lajissaan ainutkertainen savusukellustehtävä 17-vuotisen hälytysosastosuran aikana. – Eläinlääkärin ja isäntäväen kanssa keskusteltiin miten siat otetaan ulos. Eläinlääkäri tarkasti emakoita sitä mukaa kun niitä saatiin ulos. 15 emakon jälkeen hän päätti, että otetaan kaikki ulos. Sieltähän ne sitten rauhallisesti, ilman paniikkia tulivat, Pietilä kertoo.

Ruiskuvanhus edelleen iskussa Kaarinan ja Kuusiston VPK:t ovat erikoistuneet vesihuoltoon. Kaarinalla on kaupunkiolosuhteisiin ja Kuusistolla maaseutuolosuhteisiin soveltuva kalusto. Molemmat VPK:t hälytettiin Metsämaan sikalapaloon. Kuusiston VPK:n yksikönjohtaja Hannu Lähteenmäki arvelee, että yksiköt olivat paikalla reilussa tunnissa hälytyksestä. Säiliöautojen tankkauspaikka valmistui seitsemän hengen voimin 400 metrin päähän palokohteesta. Vesi pumpattiin Kojonjoesta, jonka penkalle oli 300 metrin selvitysmatka. Joenpenkalle selvitettiin kolmetuumainen runkolinja ja moottoriruisku. Tehtävää vaikeutti pellolla oleva polvenkorkuinen hanki. – Meillä on itsevetävä, telavoimalla liikkuva moottoriruisku. Hankisen pellon ylittämiseen moottoriruiskun kanssa tarvitaan kolme miestä, jotka tietävät mitä tekevät, Lähteenmäki sanoo. Jäähän tehtiin reikä moottorisahalla, jossa on 25 tuuman laippa. – Jään paksuus yl-

lätti, moottorisahamme laippa ylettyi juuri ja juuri läpi jäästä. Pumpun ja veden pintaan jäi korkeuseroa metrin verran, ja lopullista nousua autojen tankkauspisteeseen kertyi arvion mukaan kuutisen metriä. Lähteenmäen mukaan yhteisvoimin vedetty runkolinja oli valmis parissa kymmenessä minuutissa. – Saimme aikaiseksi ihan hyvän tuoton. Kaarinan VPK:n väki hoiteli tankkauspistettä, jossa tankattiin yhtä säiliöautoa kerrallaan. Tankki täyttyi kuudessa ja puolessa minuutissa, Lähteenmäki sanoo. Säiliöautoja täytettiin yhteensä seitsemän kappaletta. Pumpun tuotto on 2400 litraa minuutissa eli saman verran kuin autojen pumppujen. Avannossa käytettiin kelluvaa imusiivilää, jonka valmistaja lupaa toimivan, kun vettä on vähintään 13 senttiä. Telalla liikkuva ESA 30 -moottoriruisku on jo iäkäs. Lähteenmäki muistelee, että Kuusiston VPK:hon se tuli 1980-luvun alussa. – Se on edelleenkin toimiva peli. Ihmettelen, ettei sellaisia enää valmisteta. Varsinkin tämänkaltaisissa tilanteissa telalla liikkuva ruisku on ainoa, mikä toimii, Lähteenmäki sanoo. Kuusiston VPK:n vesihuoltoyksikkö on rakennettu itse Mersun Sprintterin alustaan. Telamoottoriruisku voidaan ajaa ajo-

ESA 30 -moottoriruisku on jo iäkäs. Hannu Lähteenmäki muistelee, että Kuusiston VPK:hon se tuli 80-luvun alussa. Kuva: Tommi Larikka.

siltaa pitkin takaovista sisään. Auton perässä on mönkijä kärryillä. Kun mönkijä ajetaan pois kärrystä, voidaan moottoriruisku ajaa suoraan auton perästä siltaa pitkin kärryyn, jota voidaan vetää mönkijällä. – Moottoriruiskun lisäksi olemme jonkin verran käyttäneet kellupumppua, mutta uppopumput ovat olleet vähemmällä käytöllä, Lähteenmäki sanoo. Tänä vuonna vappuun mennessä Kuusiston VPK on ollut jo 18 tehtävällä. Lähteenmäen mukaan vesihuollossa alkaa syntyä vaikeuksia, kun pakkanen ylittää 15 astetta. Silloin on oltava todella tarkkana, että virtaus joka paikassa säilyy, muuten linja jäätyy. 5/2013

Palautetilaisuutta kiiteltiin P

äivystävä päällikkö Petri Nenonen oli käymässä Turun kaupungin johtokeskuksessa, kun tehtävä Metsämaan sikalapaloon tuli. Palokohde sijaitsi alueen koilliskulmassa kun päivystyspaikka Turku on alueen lounaiskulmassa. Hälytysajona matka oli reilun tunnin mittainen.

eelta. Päivystävä päällikkö ja ensimmäisenä paikalle ehtineet yksiköt tulivat Varsinais-Suomesta, mutta päivystävä palomestari Olli Heikkilä saapui Kanta-Hämeestä Forssan asemalta. – Jäimme vähän roikkumaan sisääntulopuheryhmiin, joista on tarkoitus siirtyä ripeästi toimintapuheryhmiin. Se aiheutti ruuhkautumista, Nenonen kertoo. Hänen mukaansa isoissa tehtävissä on syytä aina muistuttaa puheryhmissä, että vain välttämätön asia puhutaan radioon ja että puhuttava asia on suunniteltava etukäteen.

– Tulipalo oli jo taputeltu, kun ehdin paikalle. Minulla oli yleisjohtovastuu, mikä tarkoitti lähinnä paikalle tulevien resurssien varmistamista ja sammutustoiminnan jatkumista. Suunnittelin myös tilan väen, eläinlääkäreiden ja palomestarin kanssa eläinten evakuointia, Nenonen sanoo. Sammutustöiden palautetilaisuus käytiin Loi- Sikalapaloista on opittu maan paloasemalla, jonne kutsuttiin kattavasti – Alueellamme olleissa sikalapaloista olemme oppelastustoimen väkeä. Osallistuneilta pyydettiin pineet sen, että raivaus on tehtävä erittäin huopalautetta jo ennen palautetilaisuutta ja palau- lellisesti. Hyväkuntoisia eläimiä on löytynyt rautetta tuli pyytämättäkin. Varsinais-Suomen pe- nioista vielä pitkänkin ajan jälkeen. Sikaloissa on lastuslaitoksella on ohje onnettomuustilantei- tyypillistä, että katto putoaa karsinoiden kannaden läpikäymisestä: suurissa rakennuspaloissa tukselle, ja karsinoissa siat saattavat voida olose tehdään aina ja keskisuurissa ja pienemmissä suhteisiin nähden hyvin. Sikaloiden raivaukseen tilanteenjohtajan harkinnan mukaan. onkin jatkossa saatava nopeasti vaikkapa tukki– Kävimme yksikönjohtajatasolla tehtävän läpi, kouralla varustettuja työkoneita, Nenonen sanoo. että miten työt sujuivat, Nenonen kertoo. Sikojen evakuointi on suunniteltava asianEsille nousi isoissa tehtävissä tyypillinen viesti- tuntijoiden kuten eläinlääkärin ja tilan omistaliikenteen kangertelu. Tehtävälle saapui yksiköitä jan kanssa tarkasti. Evakuointi on raskasta työkolmelta eri pelastusalueelta, joten puheryhmiä tä ja sen jatkuessa pitkään on työhön saatava oli vaikea hallita. Johtoakin saapui kahdelta alu- vaihtomiehiä.

”Naamat on hyvä saada tutuiksi, ettei tule tunnetta, että tulemme toiselta planeetalta neuvomaan miten palot sammutetaan.” Petri Nenonen, P2

5/2013

Vesihuollosta hyviä kokemuksia Petri Nenosen mukaan vesihuoltoryhmä toimi hyvin, siitä on jo aiempiakin kokemuksia. – Palauteryhmässä nousi esiin, että alueelle voisi perustaa lisää vesihuoltoryhmiä. Maantieteellisesti perusteltuja paikkoja ryhmille varmasti olisi, mutta asian eri puolet on vielä punnitsematta. Totean kuitenkin, että jos suoralla lähdöllä ryhmä saavuttaa kohteen tunnissa, niin se on hyvä, Nenonen sanoo. 650 sikaa pelastui ensimmäisten yksiköiden ansiosta. – Oli loistava taktinen päätös suojella lihasikalaa, Nenonen kiittelee. Eri toimijoiden näkeminen naamasta naamaan on tärkeää. – Meillä on iso laitos, jossa ollaan vähän tekemisissä toisten kanssa. On hyvä tulla naamojen kanssa tutuiksi ja tuntea, että olemme samaa taloa. Osallistujat kiittelivät palautetilaisuutta, joka oli ainutkertainen. Toivottiin myös, että se ei jää viimeiseksi. – Itsellenikin jäi tilaisuudesta hyvä fiilis, Nenonen kertoo.

Häl

yt y silm

oitu

Pelastuslaitoksen raivaustöihin hankkima kaivinkone kaivoi tilapäissähkölinjalle uran asuinrakennukseen. Näin uudet kytkennät kestivät pelastustyöliikenteen. Pelastushenkilöstö auttoi myös tiivistämään lihasikalan katolla olevia ilmahormeja lämmön säilymiseksi rakennuksessa, jotta putkisto ja tekniikka ei jäätyisi.

5/2013

itu o lm

si y t y äl

Karmea näky pitkään unissa Hannu Yli-Tuomolaa ihmetytti, että palon jälkivartiointi jäi hänen vastuulleen. Täällä on palokuntia vaikka kuinka paljon, kyllä joku olisi voinut jäädä vartioimaan. – Olimme niin järkyttyneitä tapauksesta ja poissa tolaltamme. Hälytimme palokunnan kaksi tai kolme kertaa uudelleen. Palon yhteydessä Yli-Tuomoloiden asuinrakennuksesta katkesi sähkö- ja puhelinlinja, myös vedentulo lakkasi. Sikala oli juuri remontoitu. Muutamaa kuukautta aiemmin palaneeseen sikalaan oli uusittu lattioita ja tehty uudet sosiaalitilat. – Sikojen kohtalo ja palon raunioista paljastunut näky tuli pitkän aikaa uniin, Hannu Yli-Tuomola kertoo.

5/2013

Muutama palovammoja saanut sika pääsi palosta karkuun. Ne saatiin kiinni, mutta YliTuomola olisi toivonut viranomaisilta parempia hätäteurastustaitoja. – Toisena palon jälkeisenä yönä kävin palaneessa sikalassa hyvästelemässä pikkupossut, näky oli hirveä, Anja Yli-Tuomola sanoo. Nykyään ajatellaan vaan tuottavuutta. Eläin lopetetaan hyvin nopeasti, jos se esimerkiksi sairastaa likaa eikä tuota. Itselläni on sellainen uskonnollinen vakaumus, että kaikki hoidetaan, jotka voidaan hoitaa. Eläin lopetetaan vasta sitten, jos hoitokeinoa ei ole. Yli-Tuomoloiden tilalla emakot saivat nykypäivälle harvinaista hoitoa.

– Ennen porsivat emakot pestiin yleisesti, nykyään sitä ei enää paljon tehdä. Me pesemme juuriharjalla aina kaikki emakot ennen porsimista, Hannu Yli-Tuomola sanoo. – Olimme tehneet hyvää työtä ja saaneet tuotoksen korkealle tasolle. Sikala oli velaton ja edessä oli viimeiset työvuodet, jolloin piti kerätä eläkesäästöjä, nyt kaikki on mennyt, Anja Yli-Tuomola sanoo. Hän on hyvillään, kun on kuullut, että pelastetut siat ovat kotiutuneet nopeasti sijoitussikaloihinsa.

Info-sivut sikaloille Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on ollut jonkin aikaa työryhmä, joka pohtii maatilojen turvallisuutta. Työryhmä on avannut pelastuslaitoksen interentsivuille Maatilojen info-sivun. Sivun valmistaminen on aloitettu äskettäin, mutta sitä on tarkoitus päivittää jatkuvasti. – Yritämme näin auttaa maanviljelijöitä, jotta tietoa olisi helposti saatavilla. Tietoa kerätään sivuille vähitellen, johtava palotarkastaja Knut Lehtinen sanoo. Sivun viisi pääkohtaa ovat: maatilan sähköturvallisuus, maatilan pelastussuunnitelma, palavat nesteet ja kemikaalit, kausityöntekijöiden majoitus ja viljankuivaamot. Lehtinen kertoo, että varsinkin marjatiloilla majoitettavien poimijoiden turvallisuudessa on paljon parannettavaa. Lehtinen kertoo, että monesti sikatiloilla on koettu ongelmaksi se, että niiden tuottavuus on vähäistä ja rahat ovat tiukalla. Eikä monissa paikoissa ei ole resursseja korjata puutteita. Varsinais-Suomessa sikatilat ovat yleisimmin palon kohteena kuin muut maatilat. Syttymissyissä ei ole yhtäläisyyksiä. – Palotarkastuksilla käy kuitenkin ilmi, että edellisenä vuonna annettuja huomautuksia ei oikein tahdota korjata, Lehtinen sanoo.

Hänen mukaansa sikatilojen paloja olisi saatettu voida ehkäistä, jos tiloilla olisi ollut paloilmoitinjärjestelmät. – Sikatiloille on kehitetty aivan omanlainen laite, joka kestää sikaloissa olevan pölyn. Laite imee jatkuvasti ilmaa ja ottaa siitä näytteitä. Savun huomatessaan se hälyttää. Laitteen hinta on noin 3000 euroa.

Vertaistukea tarvittaisiin Anja Yli-Tuomola kertoo aika-ajoin sortuvansa jossitteluun, mutta ymmärtää sen olevan turhaa. – Olisin kaivannut tapauksen jälkeen vertaistukea, mutta sitä on vaikea saada. Sikaloiden omistajat harvoin menevät toisten tiloille, tautien leviämistä pelätään niin paljon, Anja Yli-Tuomola sanoo. Vappuun mennessä vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ei ole tullut. Sikalasta on jäljellä vain siivottu kivijalka. Yli-Tuomolat katsovat kuitenkin tulevaisuuteen. – Kestää viisi vuotta, ennen kuin pääsemme samalle tasolle kuin ennen paloa, Hannu Yli-Tuomola sanoo. Pariskunta on kiittänyt Metsämaan VPK:ta moneen otteeseen, mutta sanovat, että mitkään kiitokset eivät riitä. – He pelastivat 650 sian lihasikalan ja 36 emakkoa, Yli-Tuomolat sanovat. Hannu Yli-Tuomola pitää myös pelastustoimen nykymenoa ihmeellisenä. – Pieniä sivukylien palokuntia lopetetaan ja niiden toimintaa supistetaan, vaikka ne ovat tällaisten paikkojen ainut turva, kaiken lisäksi ne ovat vielä halpoja ylläpidettäviä. Paikallistuntemuksellakaan ei ole enää mitään arvoa. Meillekin on vaikea löytää, jos ei yhtään tunne paikkoja. Yli-Tuomola on entinen vpk:lainen.

Hannu ja Anja Yli-Tuomola ymmärtävät jossittelun turhaksi, mutta sitäkin on tullut tehtyä.

5/2013

itu o lm

si y t y äl

”Pelastustilanteita varten pitäisi olla tehtävään koulutettuja eläinpelastuseläinlääkäreitä, jotka olisivat perehtyneitä alueen karjatiloihin.” Eläinlääkäri Kirsi Soini.

Aja sikaa oikein Pääsääntöisesti siat pelkäävät valkoisia, kirkkaita ja heijastavia värejä. Siksi sikaa ajettaessa tulisi käyttää tummia vaatteita tai sellaisia joita niiden hoitajat käyttävät, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Kun sikaa ajetaan, on sille annettava vaihtoehtoja. Poistuminen hankaloituu, jos sika pakotetaan yhtä pientä väylää pitkin. Ajajalta vaaditaankin pelisilmää: sialle on hyvä antaa kaksi vaihtoehtoa joista valita, mutta samalla ohjata sitä valitsemaan haluttu suunta. Kun karsinaa tyhjennetään sioista, on ajajan mentävä sikojen taakse. Sika on laumaeläin ja se hakee erikoisessa tilanteessa aina kaverista turvaa. On mahdollista, että lauman etummainen pysähtyy ja jää evakuoinnin tukkeeksi. Tällöin pysähtynyttä sikaa ei saa ryhtyä ajamaan tai hoputtamaan. Se odottaa rinnalleen tukea ja kun kaverit ohittavat sen tai tulevat sen rinnalle, niin se saa turvan ja lähtee niiden mukana liikkeelle. Hoputtamalla pysähtynyt sika ei liiku. Sikalauma on vähän kuin vesi, jos tulee este, niin lauma kiertää sen sivuilta, Hannu Yli-Tuomola kertoo.

Sikojen evakuointia voidaan ohjata myös karsinoiden ovilla.

Eläinlääkäri Kirsi Soini antaa sikojen ajamiseen seuraavia ohjeita: Siat tarvitsevat täysin vapaan kulkutilan, älä seiso reitillä tai reitin vierellä. Mene ajolevyn tai kulman taakse. Sika tarvitsee liikkuakseen eteenpäin valoa, se ei kulje pimeässä tai pimeää kohti. Älä osoita häikäisevää tai muutenkaan valoa sikaa kohti. Valo tulee osoittaa ylhäältäpäin sinne minne sika on menossa. Kevyet ja tehokkaat lamput ovat hyviä. Muutaman sian ryhmä kulkee parhaiten eteenpäin. Käytävällä karsinallinen sikoja jaetaan levyllä kahteen tai kolmeen osaan.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208 / Marko Partanen.

5/2013

Vieraanamme Kirjoittaja Piia Vähäsalo on Jokilaaksojen pelastuslaitoksen edellinen pelastusjohtaja.

Työhyvinvointi alkaa meistä jokaisesta Puheet on pidetty ja valot sammutettu. Seminaari on ohi ja väki palaa työn ääreen. Monen muun ajankohtaisen aiheen lisäksi seminaarissa puhuttiin työhyvinvoinnin kehittämisestä ja osa jopa innostuikin aiheesta. Mutta mihin katoavat kaikki kauniit sanat ja ylevät tavoitteet? Miksi mikään ei muutu työyhteisöjen arjessa? Työhyvinvointi ja työssäjaksaminen ovat muodikkaita käsitteitä, mutta työyhteisössä ne ovat kuin hehkuva rauta, johon kukaan ei uskalla tarttua. Jokainen osoittelee sormellaan vieruskaveriaan kun etsitään vastuunkantajaa ja työhyvinvoinnin kehittäjää. Työhyvinvointia rakennetaan arjessa, ei juhlapuheissa. Meillä on oikeus odottaa työnantajalta oikeita toimenpiteitä ja esimiehiltä panostusta työhyvinvointiin. Nyt aion kuitenkin keskittyä siihen, mitä jokainen voi itse tehdä oman ja työkaverin työhyvinvoinnin eteen. Työhyvinvointi on yksilön oma henkilökohtainen kokemus. Lopullinen vastuu omasta työhyvinvoinnista on jokaisella itsellään. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen eikä työnantaja voi paeta laiminlyöntejään yksilönvastuun taakse. Toisaalta työnantajan toimenpiteillä yksistään ei ole merkitystä, jos työyhteisön jäsenillä ei ole tahtoa muuttaa asioita. Työpaikalla työhyvinvoinnin kokonaisvastuu on työnantajalla ja työnantajan edustajalla eli esimiehellä. Mutta työpaikalla koettava työyhteisön hyvinvointi on enemmän kuin osiensa summa eli muutakin kuin yksittäisten työntekijöiden yhteenlaskettu kokemus työhyvinvoinnista. Siten me jokainen kannamme vastuuta myös työkaverin työhyvinvoinnista. Asiaa ei voi sälyttää esimiehen tai kaverin niskoille. Jokaisella on oma mahdollisuutensa rakentaa parempaa hyvinvointia omalle työpaikalleen. Työhyvinvoinnin parantamista ei voi ulkoistaa työpaikalta. Parantaminen ei ole yksittäisiä temppuja, lahjoja tai saunailtoja eikä sitä voi ostaa konsultilta, vaikka se niin houkuttelevaa olisikin. Valtakunnan kuuluisin guru naurattaa meitä muutamalla tonnilla ja sorvin ääreen palataan vatsalihakset hellinä. Hetken on helppo nauraa työyhteisön jumiutuneille käytännöille. Mutta muuttuiko mikään muu? Työhyvinvointia voi rakentaa jokainen omilla teoillaan työpaikalla. Se tarkoittaa yhteistä vastuun- ja huolenkantamista työkaverista ja työtehtävistä. Työhyvinvoinnin parantaminen on pitkänmatkanjuoksua joka on juostava askel kerrallaan alusta loppuun. Ja jokainen askel on tärkeä. Jokainen Hyvänhuomenen-toivotus tai työkaverin kehuminen selän takana merkitsee askelta parempaan suuntaan. Me kaikki tiedämme sen, kuinka merkityksellisiä eleet, ilmeet, äänenpainot tai hiljaisuus ovat ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Työhyvinvointi on kaikkien vastuulla. Työnantajan tehtävänä on luoda edellytyksiä hyvinvoinnille ja kehittää työolosuhteita. Mikä on oma henkilökohtainen panoksesi? Joskus voisi kysyä itseltään, kannanko kaikki murheeni työpaikalle? Olenko työpaikan ilo vai suru? Joskus peiliin vilkaiseminen on se ensimmäinen askel. Joskus on hyvä miettiä, mikä on minun oma roolini työyhteisössä? Mitä itse teen tai voisin tehdä työhyvinvoinnin eteen? Hyvinvoinnin parantaminen alkaa hyvin pienistä asioista, eleistä ja toisten huomioimisesta. Esimiehen rooli työyhteisössä on luonnollisesti laajempi. Hänen tehtävänään on kehittää työhyvinvointia ja tarkastella asiaa koko työyhteisön näkökulmasta. Esimiehellä on suuri vastuu omasta käyttäytymisestään ja johtamisestaan. Työntekijän vastuu liittyy omaan käyttäytymiseen, omaan asennoitumiseen ja toisten huomioimiseen. Hyvä työyhteisö on vastuullisten aikuisten työpaikka. Työyhteisön jäsenten täytyy kantaa vastuuta omasta käyttäytymisestään työpaikalla. Epäasiallista käyttäytymistä kuten kiusaamista, oman pahanolon purkamista kiukuttelun, itkeskelyn tai huutamisen avulla, ei pidä hyväksyä eikä sietää keneltäkään. Onnistumiset on mukava jakaa työkavereiden kanssa. Vastoinkäymisissä saa voimaa hyviltä työkavereilta ja työkavereiden ansiosta jaksaa kestää välillä niin surkeaa esimiestäkin. Hyvät työkaverit auttavat jaksamaan, mutta eivät silti ole mitään ilmaisia terapeutteja, joiden niskaan voi kaataa kaikki elämän kamaluudet. Työyhteisön parantaminen ei tapahdu hetkessä. Se ei tapahdu yksinomaan esimiehen toimesta. Ja helpoimmat asiat, joihin voimme tarttua jo tänään ovat meissä itsessämme, omassa käyttäytymisessämme. Omaa käyttäytymistä voimme muuttaa jokainen itse. Ei tarvitse odottaa, että jostakin kaukaa mahtikäskyllä ruvetaan kehittämään työyhteisöä. Sinä voit kehittää omaa työyhteisöäsi jo tänään. On paljon helpompaa odottaa muutosta muilta ja muiden aloitteesta. On paljon helpompi vaatia esimieheltä toimenpiteitä tai käskyä johdolta. On paljon helpompaa antaa vastuu muille kuin ottaa se omiin käsiin. Vaikka loppujen lopuksi muutoksen tekeminen omassa käyttäytymisessä on se nopein ja paras tie oman työhyvinvoinnin kehittämiseen. Tätä kirjoittaessani kaipaan omaa työyhteisöäni Jokilaaksojen pelastuslaitoksessa. Juhlapuheet ovat vaienneet ja hyvät työkaverit jääneet jatkamaan tärkeän työn tekemistä. Minulla on alkanut hyvin toisenlainen arki ilman työyhteisön tukea. Hyviä työkavereita tulee ikävä. Työniloa ja hyvää kesää kaikille! 5/2013

k c o r n e m Fire Teksti: Esa Aalto Kuva: Kimmo Kaisto

Tony Montanan ja Jontte Valosaaren on vienyt paloala ja musiikki. Vanhempi kollega Tony Montana, 52, aloitti musahommat jo 1979 voittamalla rock-kuningas -tittelin ja vuotta myöhemmin hän kokeili kesäharjoittelijana palomiehen hommia.

ontte Valosaari, 33, musisoi nappulana musiikkiluokalla, jossa oli erilaista bändimeininkiä. Musiikki jäi kuitenkin vuosiksi. Samalla hän kouluttautui palomieheksi 11 vuotta sitten. Tonya alkoi palomiehen duuni harjoittelujakson jälkeen kiinnostaa ja palomieskurssin hän kävi 1984. – Sen jälkeen olen käynyt esimies- ja mestarikurssin ja työskennellyt myös niissä viroissa, Tony eli Pasi Hailio kertoo. Keikkailun yhteydessä hän välillä jätti paloalan ja välillä palasi takaisin. Nyt hän tekee vuodessa 50–60 keikkaa ja työskentelee Helsinki–Vantaan lentoasemalla huoltotehtävissä, talvisin koneiden jäänpoistossa ja kesäisin pakkaa sekä purkaa matkalaukkuja lentokoneista. – Tässä duunissa pystyy hyvin järjestämään myös keikkailun. Koskaan en enää luovu vakituisesta työstä. Keikkaa tee niin paljon kuin jaksan ja huvittaa. – Selkää en ole paloalalle kääntänyt. Kiinnostusta kouluttajaksikin on kysytty.

Ensi levy vie keikoille Jontte on ensilevyn jälkeen aloittamassa keikkalaulajan elämää ja työskentelee samalla palomiehenä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella Kirkkonummen paloasemalla. – Palomiesduunin aloitin 11 vuotta sitten. Sillä tiellä olen edelleen eikä harmita. – Musiikkitouhu tuli vähitellen kuvaan mukaan. Suomiräppiporukka tuli tutuksi ja vierailin muun muassa Cheekin levyllä. Siitä syntyi ajatus, että jos jotakin omaakin tekisi. Niin sitten syntyi aika nopeastikin eka oma levy ja nyt ollaan tässä. Keikkakesä kutsuu. Tonylla uraa ja levyjä jo riittää. Niitäkin kymmenkunta. Mitä vihjeitä vanhempi kollega antaa nuoremmalle laulavalle palomiehelle?

5/2013

– Kun tässä kuuntelee Jonttea, niin hengästyy. Mies on menossa juuri naimisiin, ja toivottavasti vielä tämän lehden ilmestyes sä on aviossa, hän naurattaa tulevaa ukkomiestä. – On keikkaa, lapsi tulee ja taloakin rakentaa. Kokemuksesta voin sanoa, että tuollainen yhtälö ei välttämättä toimi. Kannattaa harkita kotona olemistakin. Toki pitää mennä, kun on kysyntää, mutta jostakin pitää löytää aikaa himaankin, Tony opastaa. Jontte sanoo, että tästä on paljon kotona puhuttu. Siihen on varauduttu. Tony siirtyykin kysymään Jonten keikkajärjestelyistä, miten homma keikalla hoidetaan. – Mulla on mukana dj sekä taustalaulaja. Valot ja äänet hoitaa joko keikkapaikka tai keikkamyyjä tilaa sen alan yrittäjältä, Jontte kertoo.

Keikkakesä kutsuu Entä sitten keikkakesä? Tony on kentällä töissä ja takana on jo palkallinen kesälomakin. – Ylellistä. – Kesällä en tee hirveästi keikkoja, enää ei niin jaksakaan. Ja töitäkin pitää tehdä, koska en saa keikoista miljoonapalkkioita, kuten Jontte, hän naurattaa jälleen kollegaansa. – Tässä iässä ei jaksa riekkua joka paikassa ja pitää levätä. Myös palautuminen vie pidemmän ajan kuin nuorempana. Jonttehan on niin nuori vielä, että jaksaa vaikka viikon valvomatta. Jonttea naurattaa, mutta sanoo, ettei kolmikymppinenkään jaksa kuten kaksikymppinen. – Vedän 4–5 keikkaa kuukaudessa, joskus 7–8. Se on nyt ihan riittävästi. Juhannus on suven suuri juhla, mutta ei enää keikkamuusikolle, kuten ennen vanhaan. Tämän on nähnyt Tony Montana. – Jonten genressä juhannusaatto on vielä kovaa aikaa, hän sanoo. – Olen aattona Kalajoella, Jontte kertoo. – Oma yleisöni viettää aikaa juhannusaattona mökeillään ja kapakatkin ovet sulkeneet ovensa, Tony sanoo. – Niin, meillä kun on erilainen kuulijakunta, Jontte sanoo. Tosin Tony löytää ainakin yhden yhteisen kuulijan.

Mitä tulee mieleen sanoista...

...onnettomuuksien ennaltaehkäisy? Jontte: Tärkeä asia. Tony: Omakotitalojen palotarkistukset ovat ”hanurista”. Ei mentäisi ihmisten koteihin, vaan kohteeksi otettaisiin yksittäinen asuinalue ja palokunta ambulansseineen menisi paikalle ja jakaisi turvallisuustietoa. Ruotsissa asunnoissa tehtävistä palotarkastuksista on jo luovuttu. Jontte: Käsittääkseni tästä on meidänkin laitoksella jo luovuttu.

...palomiesten eläkeikä? Jontte: Liian korkea ja huonosti hoidettu asia. Sille pitäisi tehdä jotakin. Tony: Veturinkuljettajat ja sotilaat pääsevät 55-vuotiaina. Balettitanssijatkin. Jontte: Tämä asia pistää aina veret kiertämään.

...VPK? Tony: Hoitavat suuren osan Suomesta. Hoitavat jälkivartioinninkin tehtävissä. Heikoilla kantimilla olisi ala ilman heitä. Jontte: Voimavara, eikä meidän tarvitse olla 12 tuntia tehtävässä.

– Sun äiti kuuntelee meitä molempia, Tony hymyilee. Jontte sanoo ajatelleensa, josko laulajan urasta voisi joskus tulla päätyö. – Nyt hoidan palomiehen työt ja keikkailun. Jos tulee seinä joskus vastaan, niin sitten pitää pohtia vakavasti mistä luovun, jos jostakin pitää luopua. Palomiehen työstä tykkään, mutta myös laulamisesta, Jontte tuumii.

Mitä kuuntelet juuri nyt? Jontte: Elastinen, Mikael Gabriel, yleensäkin saman genren kavereiden uusia julkaisuja. Tony: Jonttea tietenkin, Haloo Helsinkiä diggaan. Vapaus-biisiä olen vetänyt keikalla.

Tulevaa materiaalia? Jontte: Uusi on työn alla. Jos vaikka vuoden kuluttua saisi ulos. Tony: Perusiskelmää en enää tee.

Toisen fiftarimusiikkilevyn voisin tehdä tai sitten voisin versioida suomeksi 12-vuotiasta Isac Elliotia. Kuulin kaverin laulavan äskettäin kummikonsertissa. Potkua on pojan touhuissa. Biiseihin sanat suomeksi ja ne suunnattu aikuiselle naiselle. Jontte: Kontrastia olisi, kun teillä on 40 vuotta ikäeroa. Tony: Kikka-vainaan tekstit ovat ehkä liian rajuja, mutta eroottisia, seksikkäitä lauluja aikuisille naisille.

5/2013

Sukellustehtävä voi olla myös

henkisesti raskas Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Rajavartiolaitos ja Ville Rankinen

Sukellustehtäväksi lasketaan kaikki tehtävät jotka tapahtuvat vedenpinnan alla. Vedenpinnan alle joutuneet henkilöt ovat pääsääntöisesti menehtyneet, jolloin työtehtävä on myös henkisesti raskasta. Myös erilaisia uponneita tarvikkeita saattaa pinnan alta löytyä. Pintapelastustehtävä saattaa myös muuttua sukellustehtäväksi.

arsinais-Suomen pelastuslaitoksen palomestari Marko Rostedt kertoo että pääpaloaseman pelastusyksikkö, Turku 11 on valmiudessa sukellustehtäviin miehityksenään kaksi sukeltajaa ja Naantalissa, Naantali 11:n miehityksenä on myös kaksi sukeltajaa. – Lisäksi Uudessakaupungissa, Uusikaupunki 11:n miehityksenä on 1–2 sukeltajaa. Uudenkaupungin alueen hälytyksiin lähtee myös Satakunnan pelastuslaitoksen Rauman vesisukellusyksikkö, joten näin saadaan turvattua alueemme pohjoisosat. Muuten Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen alueella ei ole vesisukellustoimintaa. Pintapelastustoimintaa vastaavasti tekee melkein jokainen alueen VPK pohjautuen riski- ja vesistökartoitukseen, Rostedt sanoo. Vesisukeltajilla tulee olla 14 vesisukellusharjoituskertaa vuodessa. Seitsemän on avovedessä, kaksi jään alla tapahtuvaa sukellusta, yksi koulutussyvyydessä ja neljä halliharjoitusta. Mikäli näitä harjoituksia ei ole vuoden aikana suoritettu, niin ei nimetä vesisukeltajaksi. – Minimimäärä on siis 14, mutta sisältö saattaa vaihtua. Viime vuonna meillä oli hankaluuksia uimahalliharjoitusten kanssa, koska niin sanottu ”syväallas” oli remontissa. Halliharjoituksista jouduttiin luistamaan, mutta tilalle tuli harjoitella jotain muuta. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella vesisukeltajat harjoittelevat 14 kertaa vuosittain ja lisäksi kaksi kertaa pintaSukeltaja avustaa pelastettavaa, joka on puettu evakuointipukuun.

5/2013

pelastusta, joten heidän osaaminen alkaa jo olla sillä tasolla kuin pitäisi. Silloinkin harjoittelun tulee olla asiallista ja laadullisesti hyvää, palomestari Rostedt lisää.

VESIPELASTUS MOR-lautta laukaistaan ja lasketaan laivan kyljelle. Lautta sopii tilanteisiin, joissa merestä pelastettavia on useita tai venettä ei voida käyttää.

Viikoittaista harjoittelua Vartiolaiva Merikarhun päällikkö, kapteeniluutnantti Valtteri Viitala Suomenlahden merivartiostosta kertoo pintapelastuksen ja sukellustehtävien suoritusperusteiden olevan tuttuja, ja niitä harjoitellaankin viikoittain. – Kohteen havaitseminen meressä eli siellä olevaa ihmistä voidaan etsiä laivalta myös valonvahvistimella tai lämpökameralla normaalin tähystyksen ohella. Alukselta löytyy neljä voimakkasta valonheitintä, mikä luonnollisesti helpottaa kohteiden havaitsemista pimeässä. Aluksen komentosilta sijaitsee noin kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella, minkä ansiosta kohteet on helpompi havaita kuin merenpinnan tasosta toimiessa. Sukellustehtäviin vartiolaiva Merikarhulla on varusteinaan kaksi perässä vedettävää viistokaukoluotainta. Keilanleveys tehokkaassa etsinnässä on jopa satoja metrejä. Viistokaiun käyttöaika ei aseta rajoituksia, vaan sopii isompienkin vesialueiden tutkimiseen. Varusteista löytyy myös Sonar, joka on vedenalainen tutka. Se toimii itsenäisesti tai se voi olla kiinnitettynä ROV-robottiin. Ruotsalais-valmisteinen ROV-robotti (Remoutly Operative Vehicle) on vedenalainen robotti. Merikarhusta löytyy kaksi erikokoista ROVrobottia. Pienempi on otettavissa mukaan veneeseen, jolloin voidaan tutkia pienempiä järviä. Sukellustoiminta ja laitteet ovat jatkuvassa kehityksessä Rajavartiolaitoksella. Merikarhun valmiusvene on 7,4 metriä pitkä RIB-tyyppinen nopea kumivene, joka soveltuu hyvin ihmisen merestä pelastamiseen ja sukellustehtäviin. Normaalisti veneen miehistöön kuuluu kolme henkeä. Mikäli veneellä ei voida turvallisesti ajaa veden varassa olevan ihmisen viereen, voidaan veneestä lähettää pelastautumispukuun pukeutunut pintapelastaja avuntarvitsijan luokse tai vastaavasti sukeltaja. Myös

kumivene varustetaan tarvittaessa valonvahvistimin. Vartiolaiva Merikarhun varustukseen kuuluu myös ”MORlautta” (MOR=Means of Rescue), jota voidaan käyttää, mikäli merestä pelastettavia on useita tai venettä ei voida käyttää. MOR-lautta laukaistaan ja lasketaan laivan kyljelle. Laivalla ajetaan riittävän lähelle pelastettavia ja heidät avustetaan lauttaan, jonka jälkeen pelastettavat siirretään laivalle. Vaativimpiin tehtäviin ja pinnan tai jään alle vajonneiden etsintään ja pelastamiseen käytetään sukeltajia. – Sukeltajamme ovat ammattikoulutettuja, heillä on ammattisukeltajan lupakirjat ja he harjoittelevat viikoittain. Sukeltajat voivat toimia joko veneestä, laivasta tai helikopterista käsin. Vedestä pelastamista harjoittelemme kuukausittain muun muassa laivan omien mies meressä -harjoitusten yhteydessä. Henkilöstömme kunto testataan säännöllisesti, kapteeniluutnantti Viitala kertoo.

saadaan tuotua turvallisesti ulos laivanhylystä. Puvussa on pintasyöttöinen ilmajärjestelmä, joka on erillinen pelastajalle ja pelastettavalle. Kyseessä on kuivapuku ja puvussa ei ole erillisiä käsien paikkoja, vaan puvun sisällä on kädensijat. Pelastettava on kasvot pelastajaan päin, jolloin ei ole vaarana nähdä mitään sopimatonta.

Carl-Arthur Heickell on merivartiostojen yhteisenä sukeltajaupseerina useiden vuosien ajan kehittänyt innovatiivisesti ja määrätietoisesti Rajavartiolaitoksen vedenalaisia toimintoja. Nämä ovat johtaneet uusien toimintamenetelmien sekä teknisten ratkaisujen käyttöönottoon.

www.lamor.com

Your Y ou urr oil oil sspill piillll solution expert

Evakuointipuku Vartiolaiva Merikarhulta löytyy myös erikoisuus. Uponneesta laivasta pelastamiseen tarkoitettu ”evakuointipuku”. Vuoden rajamieheksikin valittu, sukellusupseeri, luutnantti Carl-Arthur Heickell Suomenlahden merivartiostosta on yhteistyössä sukeltajakollegoidensa kanssa kehittänyt kyseisen puvun. Pukuun saadaan syötettyä puhdasta ilmaa, jolloin loukkuun jäänyt pelastettava henkilö

Lamor Corporation on maailman markkinajohtaja öljyntorjunta- ja ympäristöalalla. Toimintamme on globaalia. Pääkonttorimme sijaitsee Porvoossa ja toimistoja on Englannissa, Kiinassa, Omanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Lamorin edustaja- ja jakeluverkko kattaa yli 90 maata. Lamor Corporation, Urakoitsijantie 12, 06450 Porvoo, puh: 020 765 0100, fax: 020 765 0129, info@lamor.com

5/2013

VESIPELASTUS

Pintapelastus on kuluttavaa Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Rajavartiolaitos ja Ville Rankinen

Pintapelastusta tehdään ja harjoitellaan erilaisin välinein helikoptereiden ja alusten avulla.

intapelastus tarkoittaa vedenvaraan joutuneen henkilön pelastamista. Pintapelastus on todella raskasta puuhaa, huomattavasti raskaampaa kuin monelle paljon tutumpi savusukellus. Vedenvaraan joutuneen henkilön pelastaminen on totista hommaa, ja siksi siihen tehtävään onkin koulutettu omat henkilöt. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen palomestari Marko Rostedt kertoo, että pintapelastus on erittäin raskasta varsinkin heikkojen jäiden aikana, mutta on vaikeaa suoraan verrata savusukellusta ja pintapelastusta keskenään, sillä vaarat ovat hyvin erilaiset. – Pintapelastuksessa vaarana on hypotermia ja hukkuminen. Savusukelluksessa vaaroina ovat esimerkiksi eksyminen, ilman loppuminen tai itsensä polttaminen. Pintapelastus saattaa tuntua monesta pelastajasta raskaalle, koska he eivät välttämättä joudu niin useasti pintapelastuskuin savusukellustehtäviin, johon on muodostunut oma rutiini. Pintapelastuksessa vaaditaan ensisijaisesti hyvää uintitaitoa, joka tarkoittaa kunnollista sekä hyvää taitoa osata uida pelastusuintia eli kroolia. Kun tehdään pintapelastusta, niin silloin pelastaja ei kerta kaikkiaan voi uida rintauintia tai muita vastaavia uintityylejä, Rostedt sanoo. – Pintapelastajien kalusto kuuluu ehdottomasti jokaiseen pelastusyksikköön. On erittäin tärkeää, että pelastustehtävät voidaan aloittaa viivytyksettä. Lähtökohtaisesti pintapelastuksessa käytettävät varusteet ovat yhteisiä, sillä Hansa-lauttaa käytetään talvisin hyödyksi pintapelastustehtävissä. Lautta on aina laivalla mukana ja se voidaan helposti ottaa myös veneeseen mukaan.

5/2013

tehtäviä on kuitenkin aika vähän. Oman ”varustesetin” hankkiminen ei ole kustannustehokasta. – Varsinkin jäissä tapahtuva pintapelastus on erittäin raskasta ja hyvää kuntoa vaativaa. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on yhteistoimintaa myös Rajavartiolaitoksen ja sukellustehtävissä Vartiolentolaivueen kanssa. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on vuosittain 60–90 vesipelastustehtävää, palomestari Marko Rostedt kertoo.

Rauhallisuus ja hyvä stressinsietokyky Rovaniemen Vartiolentueen pintapelastaja Juha Eteläinen kertoo että, rajan pintapelastajien ydintehtävä on toimia osana meripelastushelikoptereiden miehistöä. – Ääritilanteissa pintapelastajien työ on erittäin raskasta jota tietysti on savusukelluskin. Vaatimuksena on laivaston sukeltajakurssi tai vaihtoehtoisesti Pelastusopiston vesisukeltajakurssi. Rauhallisuus ja hyvä stressinsietokyky lienevät myös painotettuja valintakriteereitä. Pintapelastajien osalta vaatimukseksi on määritelty minimiharjoitusmäärät. Päivystyskelpoisuuteen lentomiehistöillä on vuosikertymässä minimimäärä, joka pintapelastajilla on esimerkiksi vinssausten osalta 120 vinssausta. Välineiden kuntotarkastus ja huolto on kohdallaan, sillä välineitä käytetään viikoittain. Harjoittelemme aina jokaisessa työvuoros-

sa. Kylmiin olosuhteisiin on erilaisia maskeja ja vankempaa alusasua. Sinänsä työ on itse asiassa viileässä miellyttävämpää. Kesällä helikopteri on kuivapuvulla melkoisen lämmin paikka, Eteläinen sanoo. – Pyrimme kouluttamaan alueemme pelastustoimen ja terveystoimen sekä poliisin yksiköitä heidän tarpeiden mukaisesti. Lisäksi meillä on vakioituja paikkoja, joissa tehdään harjoituksia useammin. Rovaniemellä, Kemissä ja Oulussa toimivien pelastuslaitosten kanssa harjoittelemme useammin. Varsinkin yhteistyö Lapin pelastuslaitoksen kanssa on ollut viime vuosina tiivistä. Nivomme osaksi päivystysharjoituksiamme harjoituksia joissa hyödynnetään laitosten vesialuksia. – Meillä termi pintapelastus ja pintapelastaja on aina tarkoittanut helikopterissa toimivaa pintapelastajaa. Toimintamme perustuu vakioituihin toimintamalleihin joka mahdollistaa miehistöjen käytön kolmessa eri tukikohdassa: Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä, pintapelastaja Juha Eteläinen kertoo.

Lappi kouluttaa itse Lapin pelastuslaitoksen palomies Ville Rankinen Kemijärven toimipaikasta kertoo, että Lapin pelastuslaitoksella on vesipelastus ja pintapelastusvalmius vakinaisilla toimipaikoilla Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. – Sopimuspalokunnilla on myös pintapelastusvalmius, keskiarvona noin viisi pintapelastuskurssin käynyttä sopimuspalokunnassaan. Lapissa on noin 30 vesipelastustehtävää vuodessa.

Erikoisuutena pintapelastuksessa on Rovaniemen toimipaikka, jossa pintapelastajalla on käytössä vesiskootteri Ounasjoen rannassa, jolla toimitaan noin kymmenen kilometrin säteellä Ounas- ja Kemijoella. – Varusteet pelastuslaitoksella ovat yhteiset ja ne sijaitsevat vaihtelevasti joko pelastusyksikössä tai paloasemalla. Pintapelastusvarusteita on monenmerkkisiä käytössä riippuen toimipaikasta. Pienet huollot ja pukujen paikkaukset tehdään itse, mutta isommat korjaukset tekevät valmistajat. – Lapin pelastuslaitos kouluttaa vuoden 2013 alusta alkaen itse miehistön peruskurssit. Isoimpana haasteena kurssin järjestämisellä on uimahallien puute pienemmiltä paikkakunnilta. Kurssille on pääsyvaatimuksena 200 metrin uinti alle viiteen minuuttiin. Kynnys hakeutua kurssille on iso, jos ei ole täyttä varmuutta, että testin varmasti läpäisee. Harjoittelusta ja harjoittelun laadusta vastaa toimipaikat itse. – Pelastussukellusohjeen mukaiset kaksi harjoitusta, joista toinen jääolosuhteissa tulee vuosittain suoritettua, mutta omasta mielestäni se ei ole riittävä määrä. Vähintään tuplamäärä harjoituksia olisi sopiva harjoittelumäärä pintapelastajille. Esteenä sopimuspalokunnissa on ajanpuute. On paljon asioita mitä harjoitella ja kaksi tuntia viikossa on niin vähän, että aika loppuu kesken. Lisäksi on kesätauot, jolloin ei harjoitella ollenkaan. Esteenä joillakin toimipaikoilla tehokkaaseen harjoitteluun on myös varusteiden vähyys, palomies Ville Rankinen toteaa.

ALUMIINIA AMMATTILAISILLE www.fasterworkboats.ﬁ

UUSI SAVUSUKELLUSJÄRJESTELMÄ TULITAISTELIJALLE Interspiro QS II

savusukellusjärjestelmä – Uudistettu kasvo-osan hihnasto ja soljet – Kasvo-osia saatavilla 3 eri kokoa – Uudistettu korkeussäädettävä selkäteline pelastus/kantohihnalla – Uudistettu säädinyksikkö huoltovapaalla pillivaroittimella Lue lisää:

polarsafety.fi/interspiro ja pyydä tarjous

WWW.POLARSAFETY.FI

Tilaa uutiskirjeemme osoitteessa polarsafety.fi – pysyt ajan tasalla

Lahti ja Espoo kärjessä pelastusliivikampanjassa Ready, Set, Wear it -maailmanlaajuinen pelastusliivien käytön päivä 18. toukokuuta tuotti uusiksi maailmanennätysluvuiksi 5774. Maailmalla oli kampanjoitu pelastusliivien puolesta lähes 200 eri tapahtumassa. Lahdessa kampanjointi onnistui parhaiten yhdessä Espoon kanssa. Pelastusliivien käytöstä informoitiin 55 henkilöä. Lahden VPK oli päivystämässä Lahden pyöräilyviikon rastipisteellä Launeen Perhepuistossa. Tapahtumalle lisäarvoa toi Vesisamoilijat ry, jonka edustaja välitti tietoa lapsille ja perheille pelastusliivien käytöstä vesiliikenteessä. Samalla osallistuttiin maailmanlaajuiseen tempaukseen vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

Palokunnat kilpailivat palokuntien Suomenmestaruuksista kalusto- ja tietokilpailussa Jyväskylässä. Siellä tehtävänä oli hukkuneen vesiltä naaraaminen. Valitettavasti tätä joudutaan maamme pelastuslaitoksissa ja palokunnissa tekemään. Suomessa oli viime vuonna hukkuneita 108 ja jo nyt lähestytään uhkaavasti tätä lukua. Teksti ja kuva: Jorma Honkala Lisää tietoa tapahtumasta löytyy muun muassa: www.facebook.com/WearItFinland

5/2013

VESIPELASTUS

Ala-Keiteleen Järvipelastajat

nousivat aallon pohjalta Teksti ja kuvat: Mika Rinne

la-Keiteleen Järvipelastajien toiminta on saanut jatkoa Äänekoskella. Järvipelastajien toiminta uhkasi jo hiipua kokonaan, sillä vapaaehtoisia ei ollut tarpeeksi mukana toiminnassa. Yhdistys järjestäytyi touko-kesäkuun vaihteessa uudelleen ja nyt hälytysmiehistössä on yli kymmenen henkilöä. Konneveden Järvipelastajien puheenjohtaja Matti Huuskonen oli puhaltamassa uutta puhtia naapuriseuran toimintaan. – Etsimme uusia jäseniä muun muassa lehti-ilmoituksen avulla ja nyt Ala-Keiteleen Järvipelastajien toiminta käynnistyy uudelleen, kun riviin löytyi tarpeeksi vapaaehtoisia. Yhdistyksen jatko näyttää tällä hetkellä taas lupaavalta väen ja välineistön osalta, Huuskonen iloitsee. Mikäli yhdistyksen toiminta olisi loppunut, niin Keitele-kanavan yläpuoliset osat olisivat jääneet ilman järvipelastajia. Vapaaehtoista pelastustoimintaa Keiteleen itäosassa hoitaa Konneveden yhdistys. Etelässä ja pohjoi-

sessa vastaan tulevat Laukaa ja Viitasaari. – Alueella liikkuu paljon veneilijöitä ja siihen olisi jäänyt suuri välimaasto, sillä seuraava järvipelastusyksikkö on Viitasaarella. Siinä on pitkä matka, jossa ei ole tätä toimintaa muuta kuin Äänekosken paloasemalla, Huuskonen kertoo. Ala-Keiteleen Järvipelastajilla on ollut veneilykauden aikana keskimäärin toistakymmentä tehtävää. Runsaan kymmenen hengen voimin yhdistys pystyy pyörittämään päivystystä ympäri vuorokauden.

Liitoksista operatiivista voimaa Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen on tyytyväinen, että Ala-Keiteleen yhdistys sai uutta puhtia toimintaan. – Hienoa, että Äänekosken yhdistys virkistyi. Pienillä yhdistyksillä on haastava tilanne löytää riittävästi miehistöä. Vastaava tilanne on Lieksassa, jossa harkitaan jatketaanko toimintaa vai

Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen, palomestari Markku Kinnunen ja Konneveden Järvipelastajien puheenjohtaja Matti Huuskonen pohtivat vapaaehtoisen järvipelastuksen tulevaisuutta Äänekosken palolaitoksen pelastusveneessä.

5/2013

Alueellinen koulutus lisääntyy

ei. Syynä on sielläkin aktiivitoimijoiden puute. Myös parissa muussa yhdistyksessä on myös tarve samankaltaiselle keskustelulle tämän vuoden aikana, Piirainen kertoo. Suomen Meripelastusseuraan kuuluu 58 jäsenyhdistystä, joista 28 sijaitsee rannikolla ja 30 sisävesillä. Piirainen kannustaa yhdistyksiä harkitsemaan vapaaehtoisia liitoksia, jotta ne voivat keskittyä entistä paremmin operatiiviseen toimintaan. – Toiminnan lopettamisen vaihtoehtona on liittyminen osaksi jotain toista lähiyhdistystä ja paikkakunnalle jäisi itsenäisen yhdistyksen sijasta pelastusasema, Piirainen sanoo. Liitoksia on tehty esimerkiksi Pirkanmaalla, jossa Tampereen ja Valkeakosken yhdistykset liittyivät yhteen muodostaen Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa ry:n. Piiraisen mukaan muitakin liitoksia on suunnitteilla, mutta niiden keskeneräisyyden takia hän ei vielä halua puhua niistä julkisuudessa. Piirainen löytää liitoksista monenlaista hyötyä. – Etuna on erityisesti se, että yksi isompi yhdistys hoitaa kaiken hallinnon ja muu vapaaehtoisväki saa keskittyä itse meritai järvipelastustoimintaan ja siihen kouluttautumiseen ja alusten ylläpitoon. Isommalla yhdistyksellä on myös leveämmät hartiat neuvotteluissa paikallisten viranomaisten ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa, Piirainen toteaa.

Meripelastusseuran hälytysmiehistöön kuuluu rannikolla ja sisävesillä lähes 2000 henkilöä. Pelastusaluksia on yhteensä 150. Kaikkiaan Meripelastusseuralla on yli 18000 jäsentä. Piirainen kertoo, että jatkossa Meripelastusseura lisää alueellista koulutusta. – Tuomme koulutusta lähelle yhdistyksiä, jotta kynnys koulutukseen osallistumiseen madaltuu. Pääkurssit järjestetään edelleen Inkoon ulkosaaristossa sijaitsevassa koulutus- ja toimintakeskuksessamme Bågaskärissä. Sinne lähtö on aina jonkinlainen kynnys kauempaa tuleville ja siksi alueelliselle koulutukselle on tarvetta, hän perustelee. Viime vuonna Meripelastusseuran miehistöt lähtivät hälytystehtävään yli 1200 kertaa. Apua sai lähes 2400 ihmistä ja yli tuhat alusta. Meripelastusseura tekee yhteistyötä merellä Rajavartiolaitoksen sekä sisävesillä pääosin pelastuslaitosten ja hätäkeskusten kanssa. Piiraisen mielestä Meripelastusseuran ja viranomaisten välinen suhde on hyvällä mallilla. – Suomen Meripelastusseuran ja viranomaisten suhde on hyvä ja käymme jatkuvaa vuoropuhelua hyvässä hengessä. Olemme muun muassa laatineet mallisopimukset yhdistysten ja aluepelastuslaitosten välille. Noita sopimuksia joko sellaisenaan tai muokattuna käytetäänkin valtaosassa järvialueiden yhdistyksiämme, Piirainen kertoo. Piiraisen mukaan tällä hetkellä käydään keskusteluja siitä, että tapahtuuko ei kiireellisten avustustehtävien välittäminen hätäkeskusten toimesta vai ei. Piirainen arvioi, että asia ratkeaa tämän vuoden aikana.

Itä-Uusimaa sai uuden E-Luokan öljyntorjuntaveneen Teksti ja kuvat: Petri Lyttinen, palomestari, Itä-Uudenmaan pelastuslaitos

tä-Uudenmaan pelastuslaitokselle valmistui viime vuoden lopussa porvoolaisen Weldmec Oy:n tekemä Serecraft W14-tyyppimen öljyntorjuntavene. Vene sai tunnuksen IU208 ja sen kotisatama on Sipoon Kalkkiranta. Veneen hankinnassa lähdettiin liikkeelle siitä, että olisi aika hankkia jotain muuta kuin perinteistä ”takahytti” venettä ja niin päädyttiin toimivalta ratkaisulta vaikuttavaan etuhytilliseen veneeseen. Suuri kansitila hytin takana tuo mukanaan lisää vakautta ja parempaa veneen ohjattavuutta, mutta myös sääsuojaa kannella työskenneltäessä. Lisäksi ohjaamon ollessa veneen keulassa on näkyvyys ulos huomattavasti parempi kuin perinteisissä öljyntorjuntaveneissä. Uutta on myös ohjaamon jakaminen kahteen kerrokseen, jolloin on saatu täysin erisVeneen tekniset tiedot: Valmistaja: Weldmec Oy Malli: Serecraft W14 Pituus: 13. 9m Leveys: 4.5 m Syväys: 1.2 m Paino: 15.400 kg Koneisto: 2 x Sisu 74 CTIM, yhteensä 350 kW Vetolaitteet: 2 x suora akseliveto ) Polttoaine: Diesel, 2 X 700 l Nopeus: 19 kn / kevytkuorma 16 kn / 5000 kg kansilasti Toimintasäde: 150 nm (280 km) Hydraulilaitteet: keula- ja peräportti keräysjärjestelmä, nosturi, Fassi F28, ankkuripeli, capstan palopumppu Esteri D240/60, 4000 l/min/10 bar Hinta: 850000€ (ALV 0%) Lisätietoja veneen hankinnasta ja öljyntorjuntaan liittyvistä asioista antaa palomestari Leif Ekholm, leif.ekholm@ porvoo.fi ja veneen käyttökokemuksista paloesimies Asko Pohjankoski, asko.pohjankoski@porvoo.fi

5/2013

tetty miehistötila, jossa varusteiden säilytys, vaihto ja huolto voidaan suorittaa omassa tilassaan poissa varsinaisesta ohjaamosta. Myös potilaskuljetukset hoituvat skanssissa. Veneen testit aloitettiin heti luovutuksen jälkeen ja uuden veneilykaudenkauden alettua alkoivat veneen vastuukuljettajien koulutukset. Tätä kirjoitettaessa ei käyttökokemuksia vielä kauheasti ole kertynyt, mutta joitain kokemuksia on jo sentään saatu. Veneen merenkulkuominaisuuksien on jo tässä vaiheessa todettu olevan erinomaiset. Myös veneen keulassa olevien jäävahvistusten johdosta, pystytään veneellä ajamaan jopa viiden sentin jäässä. Veneeseen rakennetun pohjajäähdytysjärjestelmän ansiosta ei myöskään jäähdytysveden saannin kanssa ole ongelmia talviolosuhteissa tai öljynkeruutilanteessa. Myös veneen ”älykkäät” me-

rivaihteet mahdollistavat vaihteiden luiston eli hitaan ajon ilman rajoituksia. Veneeseen on lisäksi asennettu viimeisintä teknologiaa olevat navigointilaitteet. Veneen öljynkeräysjärjestelmäksi hankittiin Lamor Oy:n harjatoiminen laitakeräysjärjestelmä, jonka harjakapasiteetti on 80 m3 tunnissa ja pumppukapasiteetti 40 m3 tunnissa. Pyyhkäisyleveys on 16 metriä. Uudella veneellä ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen muulla nykyaikaisella öljyntorjuntakalustolla sekä koulutetulla henkilökunnalla on hyvä lähteä alkaneeseen veneilykauteen. Itä-Uudenmaan laaja ja rikkonainen rannikko sekä Kilpilahden jalostamon vilkas satama ja meriväylä vaativat pelastustoimen jatkuvaa reagointia öljyonnettomuuksien kasvaviin uhkakuviin.

Etelä-Savossa satsattu venekalustoon

VESIPELASTUS

Teksti ja kuvat: Launo Päivätie

Savonlinnassa ollaan tyytyväisiä Etelä-Savon pelastuslaitoksen valmiuteen vesipelastustehtävissä.

telä-Savon pelastuslaitos on panostanut viime vuosina Saimaan alueen öljyntorjuntaan ja pelastustehtäviin uusimalla venekalustoaan. Vuodesta 2006 lähtien kalustoa on uusittu vene vuodessa. Tuorein hankinta on tänä keväänä vesille laskettu huippumoderni öljyntorjuntavene, jonka sijoituspaikka on Savonlinna. Pelastuslaitoksen työvuorot ovat tehneet tuttavuutta uuteen veneeseen jo muutaman viikon. Nopea ja ketterä monitoiminen vene saa käyttäjiltään kehuja. Suuria puutteita ei ainakaan vielä ole havaittu. – Ketterä ja herkkä kulkemaan. Tässä ovat teho ja painosuhde kohdallaan, kiittävät paloesimies Pasi Kähkönen ja palomies Kari Innanen rantautuessaan työkeikalta. Tällä kertaa pelastuslaitoksen venettä tarvittiin noutamaan leikkipuiston rannasta aamulla löytynyttä ruumista. Mutta eläviäkin veneellä on ennätetty jo pelastaa.

Pienet peräaallot Vene on 9,90 metriä pitkä ja 3,30 metriä leveä. Vettä se tarvitsee alleen 1,1 metriä. Kahdella 168 kilowatin dieselillä sen huippunopeus on 34 solmua, kuormattunakin vielä liki 30 solmua. – Silti tämä jättää yllättävän pienet peräaallot. Se on tärkeä ominaisuus Saimaan kapeikoissa ajettaessa. Eivät lentele mökkiläisten laiturit rannalle, ylipalomies Jouni Hämäläinen sanoo. Hämäläinen on Etelä-Savon pelastuslaitoksen venevastaava. Hänen asemapaikkansa on Puumala. Veneen navigointivarustus on viimeistä huutoa. Karttaploteri ja tutka tuplanäytöllä varmistavat turvallisen liikkumisen vaikeissakin olosuhteissa. – Vahingot sattuvat usein syyspimeällä räntäsateella. Silloin pelastusalukselta tarvitaan hyvä navigointivarustus, Hämäläinen tietää.

Potilaat suojaa Veneen käsittelyä helpottaa keulapotkuri, joka ei ole yleinen tämän kokoluokan aluksissa. Uusi vene on öljyntorjunta-alus, mutta monikäyttöisyytensä vuoksi se sopii kaikkiin vedellisiin pelastustehtäviin. Sairaankuljetukseen se tuo tervetulleen parannuksen. Paaripotilas mahtuu veneen oh-

Etelä-Savon pelastuslaitoksella on Savonlinnassa myös raskasta öljyntorjuntakalustoa. Tämä alus on hankittu vuonna 2006.

jaamoon. Ennen potilaat jouduttiin peittelemään pressuilla suojaan sateelta ja pärskeiltä veneen kannella. Öljyntorjunnassa veneen keulaan liitetään öljynkerääjä. Saaristopaloja varten se on kalustettava siirrettävällä sammutuskalustolla. Sukellustehtävissä vene on helppo ankkuroida ja sen tasanteilta on hyvä sukeltaa. Sukeltajat voivat lämmitellä ja vaihtaa varusteitaan tilavassa hytissä. Veneen arvonlisäveroton hinta oli 348000 euroa. Öljynsuojarahasto avusti hankintaa 240000 eurolla.

Valmius kunnossa Savonlinnan paloasemaryhmän päällikkö Juha Paunonen ja ylipalomies Jouni Hämäläinen ovat tyytyväisiä Etelä-Savon pelastuslaitoksen vesipelastusvalmiuteen. Kalusto on kunnossa ja miehistö koulutettu sitä käyttämään. – Savonlinnan seudulla on vilkas vesiliikenne ja täällä on paljon loma-asutusta. Kesäisin lähes puolet pelastuslaitoksen vesillä tapahtuvista pelastustehtävistä on Savonlinnan paloasemaryhmän alueella, Paunonen kertoo. Oma riskinsä Saimaalla on myös syväväyläliikenne. Suuronnettomuuksilta on tähän asti vältytty, mutta pohjakosketuksia ja läheltä piti -tilanteita sattuu joka vuosi. Kaikista ei pelastuslaitokselle tule tietoa ollenkaan. Savonlinnassa pelastuslaitoksella on myös iso, 15 metrinen öljyntorjunta-alus, joka on varustettu kiinteällä ruiskulla. Se on hankittu vuonna 2006. Sivuasemille on hankittu B-luokan veneitä A-luokan veneiden tilalle. Sivuasemilla on myös isompia veneitä, aina 15 metriin asti. Kaikkiaan Etelä-Savon pelastuslaitoksella on tällä hetkellä käytössään 48 venettä. Suu-

Ylipalomies Jouni Hämäläinen on Etelä-Savon pelastuslaitoksen venevastaava. Vesi on hänelle tuttu elementti.

ri määrä selittyy rikkonaisella ja suurella vesialueella. – Aluepelastuslaitoksen aikana kalustohankinnat on tehty kokonaisuutta ajatellen. Kalusto on yhteensopivaa. Näin ei välttämättä ollut silloin kun hankinnoista päätettiin kunnissa. Etelä-Savon pelastuslaitoksen kalusto lähtee käskyn käydessä pelastustehtäviin minne tahansa, vaikka Suomenlahdelle. Jos merelle lähdetään ja on kiire, alukset kuljetetaan sinne maanteitse. Saimaan kanavan kautta matkaan menisi rajamuodollisuuksineen puoli vuorokautta, maanteitse matka taittuu muutamassa tunnissa. Paunonen ja Hämäläinen toivovat sivupaloasemien sopimuspalokuntalaisille lisäkoulutusta vesillä tapahtuvaan pelastustoimintaan. Paikoitellen on myös pulaa vapaaehtoisesta miehistöstä. Järvipelastajia miehet kiittävät hyvästä yhteistyöstä. Järvipelastajilla ja palokuntalaisilla on ollut myös yhteisiä harjoituksia. – Heidän apuaan ja osaamistaan ei pidä väheksyä. Vapaaehtoisista järvipelastajista on meille suuri apu muun muassa konerikkoisten veneilijöiden auttamisessa. 5/2013

Innovaatio ja kelpoisuusehdot puhuttivat SPAL:n juhlassa Teksti ja kuva: Esa Aalto

un pelastusylijohtaja Pentti Partanen nosti puheessaan Suomen Palomiesliiton 20-vuotisjuhlaseminaarissa esille yleisenä pohdintana kelpoisuusehtojen luopumisen erilaisissa ammateissa, syntyi siitä seminaarin päätteeksi pidetyn paneelin kantava teema, vaikka pääteema ammattijärjestön juhlassa oli innovaatio. Partanen korosti, että missään ei ole edes käsitelty esimerkiksi palomiehen ammatin kelpoisuusehdoista luopumista. Päinvastoin. Pari vuotta sitten voimaan astuneessa pelastuslaissa ne selkeästi määritellään. Paneelikeskusteluun Partasen lisäksi osallistuneet, puheenjohtaja Kim Nikula, kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen ja rehtori Mervi Parviainen korostivat yksimielisesti, että palomiesammattiin tarvitaan kelpoisuusehdot. Yleisön joukosta kun tätä ihmeteltiin ja monissa puheenvuoroissa alettiin jo nähdä vaatimuksia siitä luopumisesta. Paneelin puheenjohtaja Ismo Jokinen pyysi aluksi panelisteja kertomaan oma käsityksensä innovaatiosta. Pentti Partanen pohti sellaisen olevan esimerkiksi jokin tekninen laite, joka erityisesti kumpuasi kentän riveistä. – Tein muutama vuosi sitten aloitteen Palosuojelurahastolle innovaatiopalkinnosta jossa palkintoehdokkaista tulisi esityksiä työntekijöiltä. Kim Nikula korosti, että innovaatioissa pitää ruohonjuuritason olla mukana. Jussi Rahikaisen mielestä kullanarvoinen innovaatio olisi sellainen, jolla kyettäisiin varmistamaan myös tulevaisuudessa pelastustoimen nykyinen hyvä palvelutaso. Mervi Parviainen toivoisi sellaista ilmapiiriä ja ymmärrystä innovaatioihin, joilla arjen työssä asenteet saataisiin siihen suuntaan. – Ja henkilö, joka taitaa innovaation, kestäisi myös valitettavat pilkkanaurut. 34

5/2013

Keskustelu virisi myös alan koulutuksesta. Rehtori Mervi Parviainen totesi koulutuksen olevan tämän hetken tuotos, eikä tulevaisuuden tarpeista tiedetä. – Mielestäni meidän ei tarvitse apinoida muita, mutta koulutuksessakaan pelastusala ei saa jäädä lapsipuolen asemaan. Hänen mielestään koulutusta pitää jatkuvasti arvioida ja erityisesti alan täydennyskoulutusta. Pentti Partanen painotti koulutuksen kehittämistarpeissa ammattikunnan oman analyysin merkitystä. – Jo valmistuvalla olisi syytä olla mielikuva oman työn kehityksestä. Kim Nikulan mielestä koulutuksen pitää erityisesti tukea operatiivista työtä. Hän ei sulkisi pois kokonaan hyvien käytänteiden huomioimista muiltakaan aloilta. Oleellista on kysyä koulutuksessakin, mitä kaikkea palomiehen pitää pystyä tekemään. Antaako koulutus mahdollisuuden vastata työelämän tulevaisuuden haasteisiin. Jussi Rahikainen kiinnitti erityistä huomiota täydennyskoulutuksen tarpeeseen. – Alalla ei ole pakko kouluttautua vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen. Täydennyskoulutustakin, mutta se toteutuu enemmänkin halutulla mukavuusalueella. Täydennyskoulutusta kentällä myös halutaan. Yleisön joukosta Jarmo Järvinen Pirkanmaalta kertoi halukkuudestaan täydennyskoulutukseen, mutta vastaus kuului, ettei siihen ole rahaa. Mervi Parviainen kertoi puolestaan törmänneensä opistolla pitkään ammatissa toimineista, jotka sadattelivat joutuneensa täydennyskoulutukseen.

Kisälliperinnettä alalle Keskustelu soljui myös koulutuksen nykyisessä järjestämisessä. Yleisöpuheenvuoroissa kritisoitiin ammattikorkeakoulutusta, jossa

Juontaja Ismo Jokisen puheenjohtamassa paneelissa esiintyivät seminaarin puhujat Mervi Parviainen (edessä oik.), Jussi Rahikainen, Kim Nikula ja Pentti Partanen.

käytännön töissä ylioppilaspohjaiset nuoret joutuvat hankaliin tilanteisiin. Kim Nikula toivoi pelastusalallekin kisälliperinnettä. Esimerkiksi poliiseilla on koulutuksen yhteydessä pakollinen kenttäharjoittelu. – Kokenut palomies on paras mahdollinen uuden ammattiin valmistuvan henkilön opastaja, Nikula sanoi. Pentti Partanen pohti myös koulutusjärjestelmässä niin sanotun yhden putken-järjestelmän mielekkyyttä. – Onko se hyvä? Vertailun vuoksi voi todeta, että esimerkiksi lääkärit eivät opiskele ensin sairaanhoitajaksi. Mervi Parviainen totesi myös, että koulutuksessa pitää vastata siihen, millaista osaamista eri tehtävissä tarvitaan. – Pitääkö esimiehen osata sitä, mitä palomies tekee. Myös hallinnon resursointia kritisoitiin. Kari Niemelä esimerkiksi totesi, ettei sieltä luvattuja säästöjä ole saatu aikaiseksi. Pentti Partanen totesi hallinnon järjestämisessäkin olevan lopulta kysymys siitä, mitä ala itse haluaa. Haluaako se yhdenmukaisuutta vai erilaisuutta? – Alan kustannukset eivät ole oleellisesti kasvaneet yleisesti verrattunakaan. – Mutta on viime kädessä laitosten oma asia, miten ne organisoituvat. Eikä organisaatiouudistus tapahdu sormia napsauttamalla, Partanen muistutti. Juhlassa jaettiin myös vuoden 2013 Turvallinen Suomi -tunnustus, joka annettiin liiton perustajille Kalevi Jokiselle, Ari Laatikaiselle, Ari Parkkiselle, Heikki Saksalle, Jarmo Soljasalolle ja Jukka Tuomilalle.

Nettipalotarkastaja auttaisi reaaliajassa Teksti ja kuvat: Esa Aalto

alopäällystön koulutusohjelmasta valmistunut insinööri AMK Mikko Kuoppala piti Pelastusopiston kevätjuhlassa koskettavan puheen, jota yleisö hiiskumatta kuunteli. Viitisen vuotta sitten sukellusleirillä vakavasti loukkaantunut Mikko kertoi oman tarinansa, joka alkoi kertomuksella kolmannessa persoonassa ja vaihtui sitten minä-muotoon. Mikon opinnäytetyö käsitteli sähköisen omavalvonnan hyötyjä ja haittoja, esimerkkikohteena kotilaitoksensa Pirkanmaa. Työn tiivistelmä esitellään opinnäytetöiden esittelysivuilla tässä lehdessä sivulla 53. Hän pohti aikaisemmin opinnäytetyön aihetta oman työtapaturmansa kokemuksista, mutta päätyi aiheeseen, jossa ei enää tarvinnut palata onnettomuuteen. – Sitä paitsi huomasin jo vs. palomestarina työskennellessäni ennen onnettomuutta, että omatoimisuus turvallisuudessa on tärkeä asia. Ei ole mitään järkeä, että palotarkastuksissa palomiehet tekevät valmiiksi tämän asian. Hän toivoo, että nyt sähköinen omavalvonta lähtisi liikkeelle. Tällä hetkellä sitä tehdään hyvin vaihtelevasti maamme pelastuslaitoksissa. – Tampereella on aloitettu omavalvontakokeilu. Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa sitä on kovasti kehitetty, mutta käytössä on erilainen järjestelmä. – Yleisesti ottaen asenne omavalvontaan

Mikko Kuoppalan perhe oli juhlistamassa isän valmistumista, vierellä vaimo Riikka sekä vasemmalla vanhin tytär Svenja. Edessä vasemmalta Khaila, Joosef ja Maximilian.

on pelastuslaitoksissa hyvä, mutta jonkun pitäisi ottaa valtakunnallisesti kehittäjän rooli. Toivottavasti kehitteillä olevaan VARANTO-hankkeeseen tämä saadaan mukaan, Mikko Kuoppala sanoo. – Tällä hetkellä eletään murroskautta sähköisten palvelujen kehittämisessä. Olisi tarpeen, että asunto-osakeyhtiöissä olisi yhdyshenkilö, joka jakaisi tarvittavan tiedon asukkaille. Haaveena Mikolla on saada kehitettyä turvallisuusportaali, jossa jaettaisiin kaikki turvallisuutta palvelevat linkit. – Alalle pitäisi saada nettipalotarkastajia, jotka reaaliajassa vastaavat ihmisten kysymyksiin. Nettipalvelut ovat kuitenkin ilmaiset. Pelastusala on valitettavasti jäljessä sähköisten palveluiden kehittämisessä.

Mikko Kuoppala piti koskettavan juhlapuheen valmistujaisjuhlassa.

Hänen mielestään jokaisella pelastustoimen alueella tarvittaisiin oma nettipalotarkastaja, koska käytännöt vaihtelevat alueittain. – Kyllä työtä riittäisi kaikille. – On tässä sellainenkin ajatus, että voisin tällä tavalla työllistää itsenikin. Tätä työtä voisi tehdä paikasta riippumatta ja kotonakin olisi mahdollista olla nettipalotarkastaja ja tehdä sitä työtä vaikka osa-aikaisesti. Puheessaan Pelastusopistolla Mikko kertoi palomiehen liekin sisällään sammuneen, mutta tällaisella työllä se varmasti voisi saada happea palaakseen. Opiskeluaika vaikutti Mikkoon positiivisesti. Hän sanoo, että jopa fyysisesti parantavasti. – Halusin opiskelemaan ja muuta ajateltavaa. Enää en voi palata siihen työhön, mitä tein ennen onnettomuutta. Opiskelun jälkeen Mikko valmistautuu viimeiseen suurempaan leikkausoperaatioon. – Pienempiin en enää lähdekään. Syksyllä korjataan ylä- ja alaleuat, jotta purentakyky saataisiin takaisin, Mikko Kuoppala kertoo. 5/2013

Mr. Paloalan

jäljet jäivät näkymään

Teksti ja kuvat: Esa Aalto

Rainer Alho valmisteli pitkään muistelmakirjansa tekemistä. Valmis se oli jo Helsingin pelastuslaitoksen juhliessa toissa vuonna 150-vuotista taivaltaan, mutta ajankohta julkistamiselle ei ollut vielä tuolloin.

”O

ma henkilökohtainen historianäkemykseni ei sopinut samaan, laitoksen historiateoksen ohjausryhmään kuulunut Alho toteaa. Paloalan historian kirjoittamiseen hän kannustaa myös tulevia polvia. – Brankkarit eivät ole olleet niinkään kirjoittavaa porukkaa, mutta toivon, että nykyaikaakin tullaan taltioimaan tuleville polville. Kirjoittamisprojektiaan Rainer Alho työsti eläkelahjaksi saamallaan tietokoneella. – Opiskelin tietokoneen käytön yrityksen ja erehdyksen kautta. Kirjoittamisen aikana sattui myös niin, että lähdekirjallisuuspinoni kaatui tietokoneen päälle sillä seurauksella, että koneesta pyyhkiytyi kirjoittamani 70 ensimmäistä sivua taivaan tuuliin. Mietinkin, että onko se viesti korkeimmalta, että jätä tämä tähän, hän hymyilee. 36

5/2013

Mutta ei hän jättänyt. Syntyi kirja, joka kertoo Alhon elämästä ja vuosista palokuntamaailmassa. Sen alan jättämistä hän ei tosissaan miettinyt milloinkaan, vaikka tekikin töitä myös kaupungin hallinnossa, rahatoimistossa. – Ensisijainen tavoitteeni oli saada korkeakoulututkinto ja valmistua lakimieheksi. Halusin opiskella myös velatta ja lakimiesopinnot sopivat siihen hyvin, sillä lakiopintoja oli vapaampi opiskella ja se sopi hyvin työn ohella opiskeluun. Palomiehen työt hän lopetti lähes päivälleen 50 vuotta sitten. Pari vuotta työskentelyä kaupungin rahatoimistossa opettivat hänen mukaansa esikuntajohtamista. – Työskentely kaupungin esikunnassa oli myös hyödyksi toimiessani myöhemmin palolaitoksen päällikkönä.

Koulutuksen kehittäminen kiinnosti Neljän viikon pituisen teollisuuspalopäällystökurssin suorittaminen valtion palokoulussa oli kohtalon johdatusta myös siihen, että tie vei kaupungin hallinnosta takaisin paloalalle. Eikä brankkarin sydän hänessä koskaan lakannut sykkimästä.

– Tutustuin koulussa opettajana toimineeseen Teuvo Kuuselaan, joka kysyi, voisinko ajatella hakevani koulun johtajan paikkaa, kun se silloisen johtajan eläköityessä kolmen vuoden kuluttua vapautuu. Vastasin voivani. Kohtalo puuttui peliin, kun tämä kysymys tulikin eteen paljon aiemmin. – Olin auskultoimassa eli suorittamassa varatuomarin arvoon johtavaa tuomioistuinharjoittelua ja istuin tuolloin käräjiä maakunnassa, kun vaimoni soitti Teuvo Kuuselan ottaneen yhteyttä. Koulun johtaja oli yllättäen kuollut ja nyt pitäisi päättää haenko paikkaa. – Perusbrankkari sykki sisälläni ja olin kesämiesajoistani alkaen ollut viehättynyt humanitäärisestä, mutta miehekkäästä alasta, jossa saa myös johtaa joukkoja. – Kahden viikon kesämieskurssin käyneenä halusin myös kehittää alan koulutusta. Rainer Alho aloitti koulun johtajana ja alkoi kehittää alan koulutusta henkilökuntansa kanssa. Erityisesti aikuiskouluttaminen oli antoisinta. – Pian kuitenkin vauhti hiipui, koska valtio alkoi jarruttaa uudistuksia kustannussyistä ja myös aluepolitiikka alkoi olla kai-

Kolme pelastuskomentajaa: Rainer Alho (keskellä) ja seuraajansa Kari Lehtokangas (oik.) sekä nykyinen komentaja Simo Weckstén.

ken takana. Eikä Espookaan ollut halukas puolustamaan paikkakunnallaan olevaa palo-opistoa. Helsingin palopäällikkö Olli Lyly kehotti laitoksen kasvattia hakemaan apulaispalopäällikön paikkaa, mutta Rainer Alho katsoi, ettei halunnut siihen tehtävään. – Erkki Saksa oli kilpailijani ja epäröin joutumasta tilanteeseen, jossa olisin myöhemmin joutunut hänen alaisuuteensa, koska meillä oli laitoksen kehittämisestä erilainen käsitys. – Lylyn jäädessä eläkkeelle minulla sanottiin olevan hyvät mahdollisuudet päästä hänen seuraajakseen. Olin vasta 36-vuotias ja kymmenen vuotta Saksaa nuorempi. Päätin kuitenkin hakea virkaa ja tulinkin siihen yksimielisesti valittua. – Olin kirjani vuoksi järjestetyssä tilaisuudessa entisellä työpaikallani. Eräs nykyinen työntekijä kysyi minulta, miten tällainen salamaura voi olla mahdollista. Vastasin, että minulla on ollut hyvä tuuri. Olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. – Sain kaikki virat, mitä olen hakenut. Toki uskon, että valitsijat huomasivat nuoren miehen olevan innostunut, vilpitön ja tosissaan. Ja haluaa kehittää alaa.

Kehittäminen alkoi Helsingin palolaitosta Rainer Alho ryhtyi tarmokkaasti kehittämään. Oman koulutuskeskuksen perustaminen oli yksi ensimmäisistä toimista. Siinä koulun johtajana toimineella Bo Winqvistillä oli keskeinen merkitys.

– Kesäsijaisiakin saatiin nyt puolen vuoden koulutuksen jälkeen. Pariinkin otteeseen kysyttiin myös Rainer Alhon kiinnostusta ministeriön osastopäälliköksi, mutta hän kieltäytyi ja halusi jatkaa käytännönläheisemmässä työssä palolaitoksen johtajana. – Mietin tosin, voisinko paremmin ministeriössä vaikuttaa päällystökoulutuksen aikaansaamiseksi. Mutta myöhemminhän ministeriö otti Helsingistä mallia ja on kehittänyt Kuopioon erittäin korkeatasoista koulutusta.

Sairauskohtaus Munkkiniemessä Rainer Alho kirjoittaa kirjassa palomiessajastaan Munkkiniemen silloisella paloasemalla. Erään kerran asemalle saapui avunpyytäjä, sillä kadulle oli tuupertunut mies. – Menimme paikalle ja siellä makasi sairauskohtauksen saanut mies. Siinä me muutama palomies pyörimme hänen ympärillään eikä kukaan oikein osannut tehdä mitään, muuta kuin yksi miestä riensi hälyttämään pääpaloasemalta ambulanssin. Olin saanut jonkinlaisia ensiaputaitoja partiossa ja armeijassa ja aloin antaa tekohengitystä. – Muistan, miten ambulanssin odottelu kesti kauan ja olin aivan poikki. Tämä kokemus oli ratkaiseva siihen, miten se ohjasi Rainer Alhon toimintaa, kun hän pääsi vuosia myöhemmin laitoksen johtajaksi. Alkoi kehitystyö, jossa sairaankuljetuksesta tuli ensihoitotoimintaa. – Ristiriitojakin se herätti. Ammattiosastot sanoivat, että siitä pitää päästä eroon. Se kun teetätti töitä. – Kesämiesvuosieni palopäällikkö Leo Pe-

sonen näki palokunnan pelkästään kekäleenpotkijoina eikä arvostanut sairaankuljetusta, kun sen sijaan pitkään päällikkönä toiminut Brand-Wasse, Gösta Wasenius näki sairaankuljetuksen keskeisenä palolaitoksen tehtävänä. – Päättäjille ehdotin perusteluna toimintakentän laajentamiselle, että teemme samalla porukalla enemmän ja paremmin. Mihinkään emme sano, ettei kuulu meille. Niin kaikista Helsingin paloasemista tuli myös ambulanssiasemia ja vahvuudet järjestettiin uudella tavalla. – Purinaakin kuului, että tehtäviä oli liikaa. Kerroin työntekijöille, että jos tätä työtä ei tehdä, niin näiden töiden mukana menevät työntekijätkin. Paluuta vanhaan ei enää ole. Niin purina loppui. Rainer Alho toivoo, että ensihoitotyötä jaksetaan edelleen kehittää ja pysyä kehityksessä mukana. – Koulutuksessa sitä on viety hienosti eteenpäin ja toivottavasti kaupungin talous kestää tämän. Poliittista painostusta on aikojen saatossa ollut pelastuslaitoksen tekemää työtä kohtaan.

Pelastusauto 90 – toteutunut visio Ensihoidon ja ensivasteen visiot toteutuivat, kun syntyi Rainer Alhon kirjassaankin esittelemä Pelastusauto 90. – Siinä toteutui se, mihin pelastuslaitoksessa kyetään eivätkä sen ajoneuvot koskaan aja ohi tuupertuneen ihmisen. Syntyi yhdistetty sammutus,- pelastus- ja lääkintäyksikkö. – Jo Yhdysvalloissa oli nähty sairauskohtauksen saaneen henkilön luokse tulleen pa-

Lisää tällaista Tällä hetkellä tuskin kukaan muu voi kirjoittaa henkilökohtaiset muistelmat paloalalta kuin Rainer Alho. Hän sai historiakirjoittamiseen perehtyneeltä tutkijalta ohjeen: Kirjoita niin kuin itse ajattelet ja mitä katsot voivasi kirjoittaa. Näin Rainer Alho on tehnyt. Näkemys on subjektiivinen, Rainer Alhon itsensä näkemä ja kokema. Varmasti jollakin toisella mukana olleella on asioista erilainen näkemys. Alho kannustaa alan ihmisiä kirjoittamaan myös omaa historiaansa. Toivottavasti aikanaan joku aluelaitosten käynnistämisessä mukana ollut näkijä ja kokija kirjoittaa oman teoksensa, jossa ruohonjuuritasolta tuo oman näkemyksensä, millaista se kaikki oikein olikaan. Tutkitun tiedon rinnalla sekin on tervetullutta.

Rainer Alho brändäsi pelastuslaitosta ja sai siihen tukea monilta aikalaisiltaan toimittajilta. Yksi näistä oli kirjanjulkistamistilaisuudessa häntä haastatellut Ylen eläkkeellä oleva tv-toimittaja ja uutistenlukija Arvi Lind.

5/2013

lolaitosyksikön. Ylipormestari Raimo Ilaskivi todisti meillä tällaista tapausta ollessaan eräässä yksityistilaisuudessa, jossa yksi vieras sai sairauskohtauksen. Kun paikalle tuli pelastuslaitoksen yksikkö ennen ambulanssia, oli ylipormestarikin hieraissut silmiään. Mutta nähdessään, kuinka ammattitaitoisesti palomiehet olivat tilanteessa toimineet, teki se vaikutuksen ylipormestariin. Myöhemmin paikalle tuli ambulanssi miehistöineen.

Helsingin laitos 175-vuotias? Vaikka suuresti ihailemansa maamme vanhin VPK Turussa juhlii tänä vuonna 175 vuottaan, rohkenee Rainer Alho julkistaa kirjassaan tutkimiinsa kirjallisiin tietoihin perustuen, että itse asiassa Helsingin vakinainen palokunta saattaa olla nelisen kuukautta Turun VPK:ta vanhempi. – Keisari Nikolai I antoi määräyksen 11.4.1838, jonka 13. pykälässä todetaan: Palotoimikunnan tulee määrätä palovartioston miehistöstä kaksi rohkeinta, voimakkainta ja pelkäämätöntä miestä ruiskumiehiksi. Kun palokunnan määrittelyn perusteena pitää olla sammutusvalmius eikä pelkästään vartiointi, niin tässä se toteutuu, Alho toteaa. Kirjassaan Rainer Alho pohtii myös suhdettaan valtionhallintoon ja luonnollisesti

sisäasiainministeriöön, joka vastaa pelastustoimesta. – Toki suhde liittyy myös erityisesti osastopäälliköihin henkilöinä. Esimerkiksi kunnallismies Pentti Ruuhosen kanssa yhteistyö sujui hyvin. Ei pidä kuitenkaan paikkaansa, että välini nykyisen viranhaltijan Pentti Partasen kanssa olisivat olleet huonot. Päinvastoin, voin sanoa olevamme Pentin kanssa jopa kavereita. Asioista olemme voineet olla eri mieltä. – Hänen jotkut lausumansa ovat myrkyttäneet mieliä kentällä, mutta häntä on myös liikaa arvosteltu sellaisista asioista, jotka eivät ole hänen vaikutuspiirissään, kuten esimerkiksi eläkeikä. – Partanen totesi joskus, että ei ole kunniakasta sammuttaa tulipaloa ja se on jäänyt ikävästi monen mieleen. On syntynyt käsitys, että hän ei arvosta pelastuslaitosten tekemää operatiivista toimintaa. – Kannatin Penttiä aikanaan ylijohtajaksi. Ei siitä olisi tullut mitään, jos olisimme koko ajan taistelleet. Olihan siinä paljon sitäkin, että Kuntaliitto, jossa kuului paljolti maakuntien ääni, syötti ministeriöön omaa näkemystään. Siinä Helsingin ääni hukkui. Myös pelastustoimen valtiollistaminen on hiertänyt välejä. Jopa niin, että Alhon eläk-

keellä ollessa toimiessa SPEKin puheenjohtajana, hän Turun VPK:n 160-vuotisjuhlassa pitämässä puheessa tyrmäsi julkisuuteen tulleet valtiollistamissuunnitelmat. Tätä puhetta eivät protestina olleet kuuntelemassa ylijohtaja ja silloinen sisäministeri Enestam. Valtiollistaminen tulee Alhon mielestä varmaankin aina pysymään keskustelun aiheena. – En näe sitä kuitenkaan pelastuslaitoksen kannalta hyvänä ratkaisuna. Ohjeet tulevat silloin kauempaa ja poliisi on tästä kehityssuunnasta hyvä esimerkki. Rainer Alho kritisoi kirjassaan myös nykyisiä pelastusjohtajia. Hän toivookin johtajilta myös näkemyksiä alan kehittämisestä. – Itse käytin esimerkiksi alan ammattilehteä kanavana kertoa asioista ja samaa toivoisin nykyisiltä viranhaltijoilta. Kirjoitetulla sanalla voi vaikuttaa, myös tänä päivänä. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentajana 1971–1997 toiminut Rainer Alho julkaisi muistelmateoksensa Jäljet näkyivät portilla. Sen on kustantanut Suomen Palopäällystöliitto Palosuojelun Edistämissäätiön tukemana. Kirjan tuotto ohjataan johtamisopinnoissa menestyneiden päällystöja alipäällystöopiskelijoiden stipendeihin.

Puoli miljoonaa PeRuskoululaisTa tulee kouluun joka päivä.

onhan heidän turvallisuudestaan huolehdittu?

Ratkaisusi parempaan henkilöturvallisuuteen

ABLOY eXiT ®

TuRvallisen suunniTTelun edelläkävijä

www.abloy.fi

5/2013

Toiseksi vanhin juhli näyttävästi Porissa Teksti: Esa Aalto Kuvat: Juha Veräväinen, Esa Aalto

Maamme toiseksi vanhin vapaaehtoinen palokunta, Porin VPK juhli kesäkuun alussa näyttävästi 150-vuotista taivaltaan. Porin VPK julkaisi historiateoksen, paljasti muistomerkin ja järjesti pääjuhlan ohella perinteisten palokuntaperinteiden mukaisesti komean paraatin.

uhlapuheen 150-vuotisjuhlassa pitänyt pelastusylijohtaja Pentti Partanen kehui tehtyihin tutkimuksiinkin perustuen alueellista pelastustoimemme järjestelmää. Myös viranomaisyhteistyömme herättää kiinnostusta maamme ulkopuolellakin. – Vapaaehtoisilla palokunnilla on pitkät ja ansiokkaat perinteet. Tästä on edustavana esimerkkinä nyt 150-vuotisjuhliaan viettävä Porin VPK. Sen monimuotoinen toiminta, talouden hyvä hoito ja pitkät perinteet tekevät siitä yhden maamme merkittävimmistä vapaaehtoisista palokunnista, Partanen totesi. Porin VPK:n 150-vuotishistoriateoksen esitteli juhlassa FT, yleisen historian dosentti Anna Sivula. – Porin VPK on huolehtinut siitä, että sen toiminta on huolellisesti dokumentoitu. Yhdistyksen vaalimat rakennukset ja esineet ovat todisteita menneisyydestä joka on erilainen kuin lukijaa tänään ympäröivä maail ma. Menneisyydessä näillä rakennuksilla ja esineillä oli erilainen tehtävä kuin mikä niillä on tänään. Omana aikanaan palontorjunnan työkaluiksi suunnitelluista ja sellaisina palvelleista höyryruiskusta ja Benz Gaggenaumerkkisestä paloautosta on tullut yhdistyksen ja sitä ympäröivän yhteiskunnan kulttuuriperintöä. Niillä on uusi tehtävä. Niistä on tullut Porin Vapaaehtoisen Palokunnan historian todisteita, Sivula sanoi. Juhlassa musiikista vastasi Porin VPK:n Soittokunta Markku Ollilan johdolla. Yllätysnumerona kuultiin nuoriso-osaston johtajan Tuula Toivasen sanoittama laulu Porin VPK:lle, jonka hän myös esitti yhdessä miehensä Jari Känsäkangaksen kanssa. Sävelen lauluun oli tehnyt Heikki Takala. Juhlaviikonloppu alkoi Porin VPK:n perustajan Anders Axel Anderssonin ja porilaisen turvallisuuden ja kaupunkikehityksen hyväksi tehdyn työn muistomerkin paljastustilaisuudella. ”Kertomaton historia” -muistomerkin on tehnyt Sofia Saari.

Porin VPK:n nykyisen puheenjohtajan Tarja Hakasen muotokuva paljastettiin pääjuhlassa. Naispuheenjohtajan muotokuva nousee nyt miesten rinnalle VPK:n tiloissa.

Porin VPK:n kunnostettu höyryruisku vuosimallia 1901 osallistui parihevosen vetämänä juhlaparaatiin. Taustalla on juhlaliputettu VPK:n talo.

Ruiskuauto Benz Gaggenau vuosimallia -21 sijoittui muutama vuosi sitten pidetyssä Pelastustiedon äänestyksessä toiseksi komeimmaksi paloautoksi. Ajajana on Porin VPK:n kalustomestari Petri Vinberg.

5/2013

JVT-liitto kymmenvuotias

Jälkivahinkoja torjutaan yhdessä

iin JVT-ala kuin pelastustoimi haluavat jakaa tietämystään ja jalkauttaa sitä käytäntöön. Ongelmia nähdään esimerkiksi siinä mihin pelastustoimi päättyy ja mistä jälkivahinkojen torjuminen alkaa. Kenellä on (johto)vastuu missäkin tilanteessa? Mikä on yhteiskunnan rajaamaa ja vaatimaa pelastustointa ja mikä silkkaa yksityisen sektorin liiketointa? Rajojen puuttuminen ja resurssien vähyys syrjäseuduilla luo ongelmasoppaan oman mausteensa. Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden Liitto ry täytti toukokuussa 10 vuotta ja tapahtumaa juhlistaakseen liitto kutsui jäsenet ja yhteistyötahot juhlaseminaariin Tampereelle. Kutsua noudattikin yli 120 henkilöä. Hotelli Rosendahlissa pidetyn seminaarin avauspuheenvuoroissa liiton puheenjohtaja Pekka Koskinen ja kunniapuheenjohtaja Hannu Ojanen muistelivat liiton perustamiseen liittyneitä ajatuksia ja kulunutta kymmentä vuotta.

Kokonaisvaltaista kehittämistä Esitelmöitsijöiksi liitto oli saanut asiantuntijoita eri aloilta. Kaikki esiintyjät ja seminaariin osallistuneet tahot olivat ilahduttavan yksimielisiä siitä, että kehitettävää on vaikka paljon hyvääkin on saatu aikaan. Jälkivahinkojen torjuntaan tarvitaan kaikkien toimijoiden pa40

5/2013

nosta. Palo- ja muissa vahingoissa on se ikävä piirre, että niitä voi mitata myös rahassa. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi johtaja Jari Keinänen Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Samalla hän pureutui mielenkiintoisin faktoin siihen, mitä jälkivahinkojen torjunta merkitsee yhteiskunnalle eli kaikille meille suomalaisille. Esimerkiksi kosteusvauriot koskettavat puolta miljoonaa ihmistä ja yhtä monta rakennusta. Kosteusvaurioisissa rakennuksissa ihmiset oireilevat enemmän kuin terveissä rakennuksissa. Kosteuden terveys- ja taloudelliset vaikutukset ovat huomattavat. Suomen Palopäällystöliiton koulutuspäällikkö Pasi Uurasmaa avasi ja selitti pelastuslaitoksille ja sopimuspalokunnille suunnatun JVT-kyselyn tuoreita tuloksia. Kyselyssä kartoitettiin JVTtoiminnan merkitystä, oman organisaation osaamisen arviointia ja kehittämiskohteita. Tuloksista selvisi, että vastaajat jakaantuvat kahteen leiriin. Pelastustoimi kokee jälkivahinkojen torjunnan tarpeelliseksi ja haluaa kehittyä toimissaan JVT:n huomioiden. Lähes yhtä iso osa koki asian merkityksettömäksi. Kyselyn kommentteja: ”Palokunnassa ei ymmärretä merkitystä eikä sitä koeta omaksi, näin ollen ei huomioida JVTtoimintaa, kun se ei vaikuta omiin jatkotoimiin.”

”Onko JVT oikeaa palokunnan tehtävää, on olemassa yrityspohjalla toimivia JVT-yrityksiä.” ”JVT:n pitäisi kuulua alueellisen pelastustoimen perusosaamiseen, JVT on selkeästi pelastuslaissa määriteltyä ’onnettomuuksien seurausten rajoittamista’.” Aihetta ja kyselyn tuloksia yleisön joukosta kommentoi heti paloesimies Jarkke Lahti Keski-Suomen pelastuslaitokselta. – Meidän pelastustoimessa pitää kehittyä. Tarvitaan koulutusta ja yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa.

Vahingot laskussa, korvaukset nousussa Finanssialan keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurisen sanat sisälsivät kylmää, tai katsantokannasta riippuen kuumaa, faktaa menneiden vuosien tuhojen aiheuttamista kustannuksista. Talousmies on oikea henkilö puhumaan kustannuksista. – Korvattavien vahinkojen määrä on ollut laskusuunnassa jo useiden vuosien ajan, mutta korvausten määrä vain kasvaa. Se on huolestuttava piirre, johon on tartuttava, avaa Pekurinen esittämiään kuvaajia. Ongelmakohtia voi löytää esimerkiksi savun poistosta, joka ei aina ole riittävällä tasolla ja palon sammuttamiseen käytettävän veden määrästä. Paloa voi siis tietämättään sammuttaa myös väärin. Sää on jokapäiväinen puheen-

aihe. Ilmatieteen laitoksesta erikoistutkija FT Kirsti Jylhä puhui säästä ja ilmastostamme. Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.Jylhä kertoi miksi ilmastonmuutoksen ennustaminen on vaikeaa. Siihen apuvälineenä käytetään kättä pidempää eli noin 30 vuoden syklisiä tilastoja. – Varmaa on vain, että sään ääritilanteisiin ja nykyisen ilmaston vaihtelevuuteen täytyy varautua. Voimme varautua vähentämällä päästöjä ilmakehään, suunnitella ja ottaa käyttöön keinoja ilmaston muutokseen sopeutumiseksi, Jylhä kertoi. Rajuilmojen mukana tuomat laajat vahingot ovat tulevaisuudessa siis arkipäivää. JVT-sektori ja pelastustoimi seminaarin jälkeen tietävät, että haasteet ovat yhtenäiset. Pitää saada myös tolkkua lakipykäliin. Näitä haasteita tullaan ratkomaan samalla kun yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorien välillä halutaan kehittää. Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden liitolla on tässä iso rooli. Seminaarin ohessa oli varattu aikaa vapaamuotoisille keskusteluille ja verkostoitumiseen. Parikymmentä toimijaa oli rakentanut alan messut Rosendahlin sisäpuutarhaan, jossa he pääsivät esittelemään tuotteitaan, palveluitaan ja ennen kaikkea vaihtamaan ajatuksia. Teksti ja kuva: Kimmo Wirén

Puun poltto muutoksen kourissa T

ulisijat, hormit ja niiden käyttö lämmitykseen ovat muuttumassa. Puulla lämmittämisen paloturvallisuutta pyritään kehittämään. Sinänsä hiilineutraalin biopolttoaineen puun lämmityskäyttöä rohkaistaan, mutta samaan aikaan on kiinnitettävä huomiota tulisijojen käytön turvallisuuden lisäämiseen. Työtä tehdään niin kansallisella kuin EU:n tasollakin. Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry:n ja Nuohousalan Keskusliiton yhteisillä tulisija- ja hormipäivillä Lahdessa paneuduttiin tulisijalämmityksen tulevaisuudennäkymiin. Tutkimusfaktaa sekä tietoa alaan vaikuttavista viranomaismääräyksistä kokoontui 17.–18. toukokuuta 2013 kuulemaan satakunta pelastus- ja rakennusviranomaista, nuohoojaa ja alan ammattilaista.

Turvallisuus ennen kaikkea Tulisijoista ja -hormeista aiheutuneiden tulipalojen määrää ei ole saatu laskemaan ja monet alalla toimivista pelkäävät, ettei huippua ole suinkaan vielä saavutettu. Puulla lämmittämisen taito ei ole synnynnäinen ja omakotitalojen sekä mökkien käyttäjiksi on tulossa sukupolvi, joille tulen sytyttäminen takkaan tai kiukaaseen voi olla uusi taito. Osa tulisija- ja hormipaloista syttyy tulisijan huolimattoman tai väärän käytön vuoksi. Valistusta on lisätty erilaisten hankkeiden kautta. Valmistajat toimittavat kyllä uusien tulisijojen mukana hyvät käyttöohjeet, mutta niiden noudattamista on mahdoton valvoa. – Tulisijavalmistajat voisivat myös miettiä keinoja estää esimerkiksi tulipesän liikatäyttö, huomauttaa seminaarissa tulisijojen ja hormien CE-merkintätilanteesta puhunut rakennusneuvos Matti J. Virtanen ympäristöministeriöstä. On arvioitu, että merkittävä osa tulisija- ja hormipaloista aiheutuu erilaisten asennusvirheiden vuoksi. Hormi ja tulisija on helppo hankkia vaikka verkkokaupasta tilaamalla, ilman, että kukaan asiantuntija varmistaa niiden yhteensopivuuden. On-

Valtakunnallisesti tasalaatuinen tarkastusprosessi tulee tuottamaan myös tilastotietoa tulisijojen ja savuhormien kunnosta.

Tuotestandardit kuntoon

Tulisijan käytön turvallisuutta eivät hyvätkään käyttöohjeet takaa, sillä viimeistään omistajavaihdosten yhteydessä ne saattavat kadota, rakennusneuvos Matti J. Virtanen huomauttaa.

gelmia voi olla edessä, jos pystytykseen ryhdytään ihan itse tai kokemattoman asentajan turvin. Tulisija- ja hormiasennuksen ammattitaidon kehittämiseksi tehdään työtä ja Nuohousalan Keskusliitossa laaditaan opetusaineistoa asentajakoulutusta varten. Asentajakoulutus tulee antamaan valmiudet paloturvallisen tulisija-savuhormiyhdistelmän valitsemiseen, asentamiseen ja käyttämiseen. Se on tarkoitettu erityisesti asentajille ja rakentamisen ammattilaisille sekä tulisijoja ja hormeja myyville. Opetusta on ajateltu täydennettävän laitevalmistajien koulutuksilla. – Modernit hybridilämmitysratkaisut vaativat entistäkin enemmän ammattitaitoa niin myyntivaiheessa kuin asennuksessakin, huomauttaa Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Petteri Virranta. Asentajien ammattitaidon parantaminen ei vielä vaikuta käytössä olevien tulisija-hormiyhdistelmien paloturvallisuuteen. Varsinaisten palotarkastusten tekemiseen tavallisissa omakotitaloissa ja vapaa-ajan asunnoissa on yhä vähemmän resursseja. Jatkossa tarkastuksia tulevat tekemään siihen koulutetut nuohoojat. Nuohousalan Keskusliiton koulutus käynnistyy syksyllä. Tarkastukset voisivat käynnistyä ensi vuonna ja ajan mittaan niistä voisi tulla pakollisia.

EU:n rakennustuoteasetus astuu voimaan heinäkuun alussa tänä vuonna, joten CE-merkinnät tulevat rakennustuotteille pakollisiksi. Tulisija- ja savupiippujen harmonisoiduissa tuotestandardeissa on kuitenkin ilmennyt tulisija-savuhormiyhdistelmän paloturvallisuutta heikentäviä puutteita, joiden korjaamista Suomi EU-tasolla vaatii. Kevyiden teräshormien tuotestandardissa ei ole osattu ottaa huomioon energiatehokkaiden rakennusten yläpohjan paksuja lämmöneristekerroksia. Näin ollen ne testataan savukaasujen lämpötilan osalta rakenteella, joka ei vastaa todellisia oloja. Tuotestandardissa hormit jaotellaan lämpötilaluokkiin sen mukaan, miten kuumia savukaasuja tuottaviin tulisijayhdistelmiin ne voidaan liittää. – Olemme edellyttäneet standardin korjaamista siten, että testaus olisi suoritettava myös 400 mm:n ja 600 mm:n välipohjaeristyksillä, Matti J. Virtanen kertoo. Standardin muuttaminen vie aikaa. Väliaikaisena toimenpiteenä on valmisteltu kansallisia soveltamisstandardeja ennen viranomaissäädösten uusimista. Kuluvan vuoden aikana valmistuvat tulisijoja koskeva soveltamisstandardi SFS 7021 sekä savupiippuja koskevat soveltamisstandardien SFS 7010 ja 7011 muutokset, jotka antavat suositusarvot ja menetelmät tuotteiden turvallisemman asentamisen ja käytön varmistamiseen. Viimeistään silloin, kun standardit on saatu kuntoon, ympäristöministeriössä valmistellaan vuodelta 2007 peräisin olevan Suomen Rakennusmääräyskokoelman osan E3, Pienet savuhormit, päivitystä. Sisäasianministeriö harkitsee tulisija-asetuksen antamista. Teksti ja kuva: Dakota Lavento

5/2013

Öljyonnettomuus tulee...

WWF varautuu, entä sinä? Teksti: Mia Kunnaskari, SPEK Kuvat: Valtteri Tervala ja Mia Kunnaskari

tämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Merellämme seilaa koko ajan noin 2000 suurikokousta alusta: matkustajalauttoja, rahtialuksia ja suursatamiin matkaavia öljytankkereita. WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan kertoo, että Itämerellä liikkuu jo noin 11 prosenttia maailman öljykuljetuksista, ja kuljetusten odotetaan tulevina vuosina edelleen kasvavan. Vuodelle 2015 odotetaan öljykuljetusten huippua, 195 miljoonaa tonnia vuodessa. Ryan muistuttaa, että mielessä kannattaa pitää etteivät öljytankkerit eivät ole ainoita riskitekijöitä merellä – kaikkien alusten polttoaineet voivat aiheuttaa vuototilanteissa haittaa luonnolle. Itämerellä ei ole vielä ollut todella vakavaa öljyonnettomuutta, ja onneakin on ollut matkassa. Suuronnettomuus oli 2007 hyvin lähellä M/T Propontiksen saatua pohjakosketuksen. Lastissa oli noin 100000 tonnia raakaöljyä, 42

5/2013

ja vuodolta vältyttiin vain hyvän tuurin ansiosta. Pienempiä onnettomuuksia ja laittomia päästöjä tapahtuu vuosittain, sillä jokaisessa laivassa on öljyä. Öljyonnettomuus voi sattua myös sisävesillä tai maalla. Riskin yleisyyden vuoksi jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen on syytä perehtyä öljyvahinkojen ehkäisyyn ja miettiä, kuinka voi toimia onnettomuuden tapahtuessa.

WWF:n vapaaehtoiset eturintamassa jo 10 vuotta Suomen WWF on varautunut öljyonnettomuuksiin jo kymmenen vuoden ajan. 2003 perustettiin WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot, jotka viranomaiset (SYKE ja ELY-keskukset, merivoimat, rajavartiolaitos, pelastuslaitos) voivat kutsua apuun rantojen puhdistukseen ja öljyyntyneiden eläinten hoitoon. WWF:n vapaaehtoistyön kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäki kertoo, että joukkoihin on ilmoittautunut jo noin 6500

henkilöä, joista 1500 on käynyt WWF:n öljyntorjuntakoulutuksen. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua 18–69-vuotias terve henkilö. – Vapaaehtoiset ovat tärkeä ja vakavasti otettava lisäresurssi rantaöljyntorjunnassa. Joukkolaisiltamme odotamme ennen kaikkea reipasta asennetta sekä sitoutumista toimintaan onnettomuuden sattuessa, kuvailee Niinimäki. WWF:n koulutuspalettiin kuuluvat öljyntorjunnan peruskurssi, ryhmänjohtajakoulutus ja öljyyntyneiden eläinten hoito. Koulutuksia järjestetään yhteistyössä muun muassa pelastuslaitosten ja satamalaitosten kanssa.

Viimeksi järjestetty ryhmänjohtajakoulutus toteutettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) kanssa. Koulutuksessa sovellettiin SPEKin palokuntatoiminnan materiaaleja ryhmän johtamisessa ja ohjaamistekniikoissa SPEKin järjestöpäällikkö Valtteri Tervalan johdolla. Täydentävänä koulutuksena WWF järjestää teemoittain esimerkiksi viesti- ja ensiapukoulutusta. WWF on päässyt mukaan myös HELCOMin vuotuiseen harjoitukseen: Balex Delta 2012 oli ensimmäinen harjoitus, jossa vapaaehtoiset toimijat olivat mukana. WWF Suomen öljyntorjuntajoukkojen malli on innostanut perustamaan vastaavat joukot myös Norjaan, Viroon ja Venäjälle, joten Suomen WWF:n voidaan todella sanoa olevan eturintamassa öljyvahinkojen torjuntatyössä.

Hidasta ja kallista työtä Öljyvahingon jälkitorjunta on

Vapaaehtoiselta edellytetään maastokelpoisuutta ja reipasta asennetta. Rantapuhdistus on fyysisesti ja henkisestikin vaativaa. Motivoituneet vapaaehtoiset ovat kallisarvoinen resurssi.

hidasta ja kallista työtä. Mitä lähemmäs rantaa öljy pääsee, sitä korkeammiksi nousevat kustannukset. Ihmishenkien pelastamisen jälkeen ensisijaisia toimenpiteitä ovat öljyn kerääminen merestä ja vahingon leviämisen esto. Noin 90 prosenttia onnettomuuksista öljyä päätyy kuitenkin myös rantaan. Öljyvahingon tapahduttua merellä vapaaehtoiset hälytettäisiin rantapuhdistukseen noin 5– 14 päivän kuluttua onnettomuudesta. Rantojen siivous on hidasta käsityötä, missä vapaaehtoisten panos on erittäin tärkeä. Vapaaehtoiset toimivat aina viranomaisten kutsusta ja ohjauksessa. WWF:n henkilöstöön kuuluvat koordinaattorit vastaavat kukin oman joukkueensa toiminnasta. Jokaiseen joukkueeseen kuuluu viisi ryhmää, ja ryhmänjohtajat ovat käyneet WWF:n ryhmänjohtajakoulutuksen. Vapaaehtoiset työskentelevät kymmenen hengen ryhminä oman ryhmänjohtajansa alaisuudessa. Vapaaehtoinen työskentelee kahden päivän ajan 8,5 tunnin jaksoissa. Koulutetut vapaaehtoiset voivat paitsi toimia rantapuhdistuksessa, myös avustaa toimistotyössä ja toimia kouluttamattomien vapaaehtoisten ohjaajina. Onnettomuudessa vapaaehtoisia avuntarjoajia todennäköisesti ilmaantuisi runsaasti paikalle, mutta tosiasia on, että koulut-

Vinkki: WWF:n koulutusvideo ”Öljyonnettomuuden jälkeen – WWF:n opas öljyyntyneiden rantojen puhdistamiseen” on käyttökelpoista materiaalia vaikka palokuntanuorten koulutuksen tueksi. Noin 15 minuutin mittainen video löytyy sekä WWF:n sivuilta että nimellä hakemalla You Tubesta. Itämeri: Itämeri on Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n luokittelussa erityisen herkkä merialue. Se on mereksi tilavuudeltaan pieni ja veden vaihtuvuus on hidasta. Rantaviivaltaan pienipiirteinen saaristo on suurelta osin vaikeasti tavoitettavissa, esimerkiksi suuret öljyntorjunta-alukset eivät pysty liikkumaan siellä vapaasti. Talvisissa olosuhteissa kerääminen olisi hidasta ja vaivalloista, ja öljyn luontainen hajoaminen hidasta. Keväisin vahinko pesimälinnustolle olisi suurta. Öljyonnettomuudessa vahinko koskettaa paitsi alueen luontoa, myös alueen asukkaita ja heidän elinkeinojaan. Seuraukset kalastukselle, maataloudelle, matkailulle ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksille ovat tuntuvia: esim. Espanjan Prestige-onnettomuuden kustannukset olivat yli 1 miljardi euroa. HELCOM: Itämeren suojelukomissio; Helsinki Commission; Baltic Marine Environment Protection Commission. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio on hallitusten välinen organisaatio, joka perustettiin vuonna 1974 Helsingin sopimuksessa. Sopimus astui voimaan vuonna 1980. Uudistettu ja entistä sitovampi suojelusopimus (1992) hyväksyttiin osaksi kansallista lainsäädäntöä vuonna 2000, jolloin uusi sopimus korvasi aikaisemman yleissopimuksen.

tamaton ja ohjaamaton toiminta haittaa enemmän kuin auttaa. Öljyvahinkojen jälkitorjunta on vaativaa vapaaehtoistyötä. Työturvallisuus on toksista myrkkyä käsiteltäessä enemmän kuin tärkeää, samoin työturvallisuusseikkana on otettava huomioon puhdistustyön fyysinen vaativuus. Rantatyö on tekijälleen raskasta. Toimintaympäristö voi olla haastava esimerkiksi liukkauden vuoksi ja olosuhteet, kuten kuumuus tai kylmyys, lisäävät rasitusta. Tositilanteesta ei ole vielä kokemusta, onneksi. Tositilanteessa toiminta aloitettaisiin ehkä yhdestä tai muutamasta joukkueesta ja kokoa kasvatettaisiin tilanteen mukaan ja kokemuksen karttuessa.

Vapaaehtoiset öljyntorjujat työskentelevät tiiminä ryhmänjohtajansa alaisuudessa. Tehtäviä on monenlaisia tarkkuutta kysyvästä puhdistustyöstä voimaa vaativaan jäteastioiden liikutteluun.

Yhteinen meri – yhteinen vapaaehtoistyö SPEKin järjestöpäällikkö Valtteri Tervalan mielestä WWF:n ja SPEKin yhteinen koulutustapahtuma oli hieno esimerkki järjestöjen välisestä yhteistyöstä, koska yhteistyön myötä syntyi konkreettisia toimenpiteitä. Syntyi yhteinen koulutustapahtuma, josta saatavien kokemusten ja palautteiden pohjalta on hyvä kehittää tulevia koulutuksia. Järjestöjen yhteistyötä peräänkuulutetaan paljon. Öljyvahinkojen torjunta on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri toimijat voivat löytää tarttumapintaa kaikkia kiinnostavasta ja koskettavasta teemasta. Viranomaiset ovat myös olleet hienosti mukana kehittämässä ja tukemassa vapaaehtoista öljyvahinkojentorjuntaa. Vapaaehtoisjärjestöjen ja vapaaehtoisten toimintaa tukevien järjestöjen kannattaa ehdottomasti miettiä, kuinka yhteistyö eri järjestöjen ja viranomaisten kanssa tulisi käytännössä toimimaan. Tavoitteena voisivat olla vaikka yhteiset harjoitukset ja muut tapahtumat. Yhteisten koulutusten ja harjoitusten myötä ei kehity pelkästään yhteistoiminta, vaan samalla tulee arvioitua omia toimintaja koulutustapojaan ja niiden toimivuutta. 5/2013

Tulta päin keskeltä kylää Teksti ja kuvat: Ulla Ylönen

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen uusinta paloasemaa juhlittiin toukokuussa Rautjärvellä. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg peilasi vihkiäispuheessaan Rautjärven ja koko Etelä-Karjalan tilannetta valtakunnallisen pelastustoimen tilinpäätöksen tietoihin.

eskimäärin joka neljäs (25 %) hälytys on vuosina 2001–2011 lähettänyt suomalaiset pelastajat ensivastetehtäviin, ilmenee Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön teettämästä selvityksestä. Etelä-Karjalassa ensivastelähtöjen osuus on 33 prosenttia. Rautjärvellä, missä väestön keski-ikä on korkea, ensivastetehtävien osuus on 44 prosenttia.

– Pelastustoimi hoitaa täällä lähes puolet ensivastetehtävistä, joten ensivasteen sijoittaminen paloasemalle on järkevää, sanoi kansliapäällikkö Päivi Nerg. Simpeleen paloaseman reilusta 700 neliöstä noin 140 neliötä on lohkaistu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirille. – Toimintavarmuutta nopeuttaa myös se, että ammattipelastajat ja vpk:laiset toimivat saman katon alla, sanoi Nerg.

Viimeksi kuluneen kymmenvuotiskauden laskelmat osoittavat, että pelastaminen on kustannustehokasta toimintaa. – Pelastustoimen kustannukset ovat 400 miljoonaa euroa vuodessa. Se tekee 70 euroa jokaista suomalaista kohden, ja on noin 1,5 prosenttia kuntien nettokuluista, sanoi Nerg.

Rautjärven kunta ei aikaillut Rautjärvellä ammattipelastajien ja sopimuspalokuntalaisten yhteistyöllä on pitkät perinteet. Paperitehtaan tehdaspalokunta ja Simpeleen VPK käyttivät yhteistä kalustoa ja toimivat yhteisellä paloasemalla yli 40 vuotta.

Paloaseman vihkiäiset pidettiin uutuuttaan hohtavassa autohallissa. Taustalla kunnantalo.

Uusi paloasema sijaitsee kunnantaloa vastapäätä Simpeleentien ja Roihankadun kulmassa.

5/2013

Kolme vuotta sitten silloinen M-real päätti lakkauttaa Simpeleen tehdaspalokunnan, jolloin myös Etelä-Karjalan pelastustoimen henkilökunta joutui kodittomaksi. Rautjärven kunta ei aikaillut uuden paloaseman rakentamisen kanssa. Valtuusto varasi rakentamiseen alustavasti 1,3 miljoonaa euroa ja teki rakennuttamispäätöksen huhtikuussa 2012. Uusi paloasema otettiin käyttöön seitsemän kuukautta myöhemmin. Tammikuusta lähtien ovat Rautjärven pelastajat ampaisseet matkaan Simpeleen keskustasta. Arkkitehti Eeva Mannisen suunnittelema paloasema istuu

Tilaa nyt uutuus Pelastustoimen tilinpäätös Analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta

Paloaseman vihkiäiset olivat ensimmäiset kansliapäällikkö Päivi Nergin uralla. Vuoroaan odottelee Rautjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Liisa Terävä. Nauhaa pitelee palomestari Yrjö Saastamoinen.

Sisäasiainministeriön tervehdyksen juhlaan toi kansliapäällikkö Päivi Nerg. Vieressä Etelä-Karjalan pelastusjohtaja Erkki Hokkanen.

kunnan pääkadun varteen täydellisesti. Se muistuttaa muodoltaan, kattorakenteiltaan ja väritykseltään vastapäätä sijaitsevaa kunnantaloa. Autohallin uutuuttaan välkehtivä lasiovirivi ja laaja piha-alue erottavat sen hallintorakennuksesta.

Kahden miljoonan hanke Simpeleen paloasema tuli maksamaan noin kaksi miljoonaa euroa. Kunnan alustavaa menovarausta jouduttiin kertaalleen täydentämään. Lisäksi Palosuojelurahastolta saatiin anotut 350000 euroa. Sote-piirin vuokraamien ambulanssitilojen osuus kokonaissummasta on noin 390 000 euroa. Vieressä sijaitsevan torin parkkialue rakennettiin yhteisurakkana, ja sen kustannukset, reilut 40 000 euroa, sisältyvät palo-

aseman kahden miljoonan euron kokonaishintaan.

Kuntalaisten turvallisuudentunne vahvistunut Rautjärveläiset kävivät tutustumassa uuteen paloasemaan jo helmikuussa, jolloin autohallissa vietettiin Rautjärven ja Simpeleen kuntien yhdistymisen 40-vuotisjuhlaa. Uusi paloasema on kunnanvaltuuston puheenjohtaja Liisa Terävän mukaan vahvistanut kuntalaisten turvallisuuden tunnetta. Aikoinaan kunnan puhelinkeskuksessa työskennellyt Terävä muistaa vielä hyvin, mitä hätään joutuneelta soittajalta kysytään. – Missä palaa, mitä palaa ja kuka soittaa, luetteli Terävä, ja toivoi, että sellaisia puheluja tulisi hälytyskeskukseen mahdollisimman harvoin.

Suomalainen pelastustoimi uudistettiin 2000-luvun alussa muodostamalla 22 pelastustoimen aluetta. Muutoksella yksittäiset kuntakohtaiset pelastuslaitokset korvattiin kuntien yhteistoiminnassa muodostamilla aluelaitoksillaja palveluilla. Millainen on aluelaitosten pelastustoimi nyt lähes vuosikymmenen jälkeen? Kirja on kattava kokonaisesitys suomalaisesta pelastustoimesta. Kirja on tarkoitettu kaikille pelastustoimen kehittämisestä ja nykytilasta kiinnostuneille. Se tarjoaa myös näkökulman suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen rakentumiseen. Toimittanut Teija Mankkinen. Kirja perustuu Palosuojelurahaston rahoittamaan kaksivuotiseen tutkimus- ja kehittämishankeeseen. Hankkeessa on lisäksi julkaistu 24/365. Palokuntalaisuus Suomessa -artikkelikokoelma, jossa käsitellään palokuntatoimintaa sen historiaa ja nykypäivää. Kirjassa on 206 sivua, hinta 25,90 €, sis. alv.

301 sivua • 29,50 € (sis. alv)

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi 5/2013

Pelastustoimen_tilinpaatos.indd 1

45 6/6/2013 10:35:28 AM

Kilpailijat antavat ensiapua sairaskohtauksen saaneelle pyöräilijälle.

Kasiluokkalaisten Nou Hätä! huipentui jännittävään päivään Pelastusopistolla

Hikeä ja kyyneleitä finaalissa Teksti ja kuvat: Riikka Ahopelto, SPEK

Nou Hätä! -loppukilpailussa nähtiin hikeä ja kyyneleitä, mutta ei sentään onneksi verta. Vaikka niin onnistumisen elämykset kuin karvaat pettymyksetkin kirvoittivat kyyneleet joidenkin kilpailijoiden silmiin, käytiin kisa hyvässä hengessä auringon paistaessa täydeltä terältä.

lä teoriakokeet. 13 kysymyksellä tentattiin kampanjan keskeistä sisältöä muun muassa hätänumerosta, tahallisesta sytyttelystä, turvamerkeistä ja tapaturmien torjunnasta. Kysymykset oli kuitenkin pyritty tekemään Grande Finale -tasoisiksi eli tavallista visaisemmiksi. Piti esimerkiksi muistaa, mitä hieman aiemmin pidetyssä avajaistilaisuuden turvainfossa kerrottiin.

ilpailijat ja heidän huoltajansa saapuivat Pelastusopistolle kilpailupäivän aattona. Illalla opistolla järjestettiin tervetulotilaisuus, jossa kerrottiin kilpailupäivän kulusta, esiteltiin opiston koulutustarjontaa, kerrottiin palokuntanuorisotoiminnasta ja näytettiin Palokunta Suomessa 175 vuotta -juhlavuoden kunniaksi tuotettu historiikki palokuntatoiminnasta. Nuoret olivat innoissaan ja selvästi pelkästään Pelastusopistolle pääseminen oli monelle osa kilpailuvoittoa. Kilpailijat pursusivat energiaa, vaikka monella oli takana pitkä matka kotiseudulta Kuopioon. Aamiaisella nuorten pöydissä oli hiljaista ja oli selvää, että kaikkia jännitti hetken päästä starttaava loppukilpailu. Lopullinen voitto häämötti jo. Ennen harjoitusalueelle ja rasteille lähtöä oli kuitenkin edessä vie-

Harjoitusalueella rastit olivat hyvin erillä toisistaan, etteivät joukkueet vahingossakaan nähneet toistensa suorituksia. Aiemmista loppukilpailuista oppineena tehtävät pyrittiin tekemään sellaisiksi, että eroja syntyisi ja voittaja erottuisi joukosta selkeästi. Kolmen kärkijoukkueen välille syntyikin puolentoista pisteen erot, joten sijoituksia ei jouduttu ratkaisemaan lisätehtävien avulla. Ensimmäinen rasti oli alkusammutusta ja sitä sai myös yleisö seurata. Rastilla harjoiteltiin niin kattilapalon kuin ihmisenkin sammuttamista. Nuoret taputtelivat sammutuspeitteellä rohkeasti ja huolella ”palavaa ihmistä”. Kannustusjoukot seurasivat rastia kiinnostuneena. Muille rasteille yleisöllä ei turvallisuussyistä ollut pääsyä. Seuraava rasti oli liikenneonnettomuus. Rastilla auto oli ajanut puuta päin ja kus-

5/2013

Kieli vyön alla tilanteesta toiseen

ki oli tajuttomana ratin päällä. Takapenkillä oli vauva turvakaukalossa. Joukkueiden tehtävänä oli toimia hätätilanteen vaatimalla tavalla. Rasti sujui hienosti kaikilta, mutta varoituskolmion löytäminen oli tehty hieman hankalaksi: se oli jäynästi piilotettu takaikkunalle, hattuhyllylle, mistä monet joukkueet eivät hoksanneet sitä etsiä. Tällä haluttiin osoittaa se, että varoituskolmio ei ole aina siellä, missä sen pitäisi olla tai sen luulisi olevan. Se on kuitenkin tärkeä tekijä muun liikenteen varoittamisessa. Varautumisrastilla joukkueiden tehtävänä oli rakentaa kotivara ja valita siihen kuusi tärkeää tavaraa tai elintarviketta. Osa elintarvikkeista oli kuitenkin vanhentuneita ja sitä ei tainnut mikään joukkue huomata. Lisäksi piti varmistaa, että erillisinä olleet paristot todella toimivat radiossa. Lopuksi joukkueil-

ta kysyttiin vielä, mikä on tärkein asia kotivarassa? Aika moni osasi vastata siihen, että tärkeintä on vesi säilytysastioineen. Pyöräilyonnettomuusrastilla oli pyöräilijä saanut sairaskohtauksen ja makasi tajuttomana maassa. Kaikki joukkueet hoitivat rastin lähestulkoon samalla tavalla, eli nuoret olivat selvästi saaneet saman opin tilanteessa toimimisessa. Kenties vaikein rasti oli tulipalorasti, jossa sähköpääkeskuksessa oli tulipalo. Nuorten piti katkaista sähköt ja soittaa palokunta paikalle. Lisäksi olisi pitänyt tarkistaa, näkyykö tilassa pelastettavia. Ovensuussa huoneessa makasi ”ihminen”, mutta se taisi jäädä monelta huomaamatta.

Suomen Nou Hätä! 2013 -mestari Kauhavan yläkoulun joukkue kuvassa keskellä. Vasemmalla toiseksi sijoittunut Linnajoen koulun joukkue Porvoosta ja oikealla kolmanneksi sijoittunut Hyökkälän koulun joukkue Tuusulasta.

Lopulliseen voittoon Viimeisen rastin jälkeen odoteltiin tuloksia. Rastien pisteet näkyivät reaaliajassa tulostaululla, mutta teoriakokeiden pisteet olivat ratkaisevassa roolissa. Kärkikolmikko ja voittaja paljastettiin vasta palkintojenjaossa. Kilpailijoiden joukosta erottui tyttö, joka hermoillen odotti tuloksia, itkikin välillä ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Tytön vieressä istui kaksi poikaa, ja heidät tunnisti joukkueeksi yhteneväisistä valkoisista collegepaidoista. Siinä he olivat: Kauhavan yläkoulun joukkue,

Nou Hätä! 2013 Grande Finalen voittajat 82 pisteellä. Kilpailussa toiseksi sijoittui Linnajoen koulun joukkue Porvoosta 80,5:llä ja kolmanneksi Hyökkälän koulun joukkue Tuusulasta 79 pisteellä. Kauhavan yläkoulun joukkue arvelee, että menestyksen salaisuus oli hyvässä tiimityössä. Monien muiden tavoin he aikovat laittaa hyvän kiertämään ja hyödyntävät kampanjassa oppimiaan pelastustaitoja valmentamalla tulevia Nou Hätä! -joukkueita.

Huikean kilpailupäivän lopuksi nuoret halailivat toisiaan – toiset onnellisina, toiset ehkä hivenen tappiosta pettyneinä. Iltapäivällä joukkueet starttasivat autonsa kotia kohtia ja huutelivat hyvästejä toisilleen: ”Muista lisätä mut kaveriksi Facebookissa!”. Pelastustaitokampanja ja jännittävä loppukilpailu oli luonut hyvät puitteet myös uusille ystävyyssuhteille.

Yläkoulut ja pelastuslaitokset Kolmiportainen Nou Hätä! -kilpailu koskettaa vain murto-osaa Nou Hätä! -kampanjan osallistujista, mutta on huomiota herättävä osa. Ihan liekeissä oltiin jo huhtikuun 16. päivänä, kun yhteensä 246 kilpailujoukkuetta eli 738 kahdeksasluokkalaista mitteli loppukilpailupaikoista pelastusliittojen ja -laitosten järjestämissä aluekilpailuissa 12 paikkakunnalla. Hehku välittyi Itä-Pasilan ”konttorille” saakka aamusta asti eri puolilta maata saapuneiden valokuvien ja viestien myötä. Pasilasta kuvia päivitettiin Facebookiin kotona ja koulussa olevien kannustusjoukkojen iloksi liiankin reaaliaikaisesti. Toisilla alueilla rastien suorittaminen oli vielä kesken, joten tehtävät olivat vähällä paljastua ennen aikojaan. Kilpailu herättää kosolti intohimoja. Kysymysten ja rastitehtävien tulee pitää perustua opetusmateriaaliin, mitata pelastusalan kansalaistaitoja, vaikeutua kilpailutasosta toiseen, synnyttää selkeitä piste-eroja, olla yllättäviä vuodesta toiseen sekä nopeasti ja yksiselitteisesti arvioitavissa eivätkä aiheet saisi toistua eri tasoilla. Haastavaa. Itä-Pasilan konttorilla otetaan mielellään vastaan tehtäväideoita. Passelin idean lähettäjälle lupaamme pienen esinepalkkion! Varsinaisen Nou Hätä! -kampanjan myötä pelastuslaitokset ja koulut järjestivät opetusta noin 35 000 kahdeksasluokkalaiselle eli kampanja kosketti 60 prosenttia ikäluokasta 447 yläkoulusta. Hurjasta tunnuksesta – Ihan Liekeissä – huolimatta oppitavoitteiden keskiössä oli tänä vuonna huolellisuus ja varovaisuus, jotta tulipaloa ei syttyisi. Ideana oli jatkaa samoilla turvallisuusviesteillä, joita marraskuun Paloturvallisuusviikolla oli rummutettu ihmisille. Opetus- ja oppimateriaalit muutettiin säh-

köisiksi. Painotuotteiden tarve sekä varastointija postitus pienenivät murto-osaan. Opettajille, oppilaille ja turvallisuuskouluttajille on uudet aineistot, jotka saa käyttöön oppimateriaalipankista kampanjasivuilta. Oppilaille on oma sähköinen opetusesite. Uudistus jakoi käyttäjien mielipiteitä. Toiset opettajat ottivat ilolla käyttöönsä sähköisen materiaalin. Toiset kokivat aineiston lataamisen verkosta vaikeasti. Osa opettajista ikävöi entisiä painettuja Jokerikortti-esitteitä oppilaille jaettavaksi. Uudet kouluttajat, jotka ryhtyivät vetämään Nou Hätä! -opetusta ensimmäistä kertaa, olivat tyytyväisiä valmiiseen kouluttajan materiaaliin. Konkarit sen sijaan tahtoivat muokata oppitunteja oman näköisikseen, mikä ei valmiissa materiaaleissa käytännössä ollut mahdollista, mutta asia korjataan ensi vuodeksi. Paikallisuus herättää kiinnostuksen opetukseen.

Kuumat bileet ja virtuaalitreenausta

Varsinais-Suomessa pelastuslaitos järjesti Turun kasvatus- ja opetustoimen kanssa vuorovaikutteisen virtuaalisen Nou Hätä! -oppitunnin, mihin kutsuttiin kaikki yläkoulut ja osallistui 20 koulua. Opettajina oli kolme pelastuslaitoksen asiantuntijaa, palotarkastaja, hätäkeskuspäivystäjä ja ensihoitaja. Jokainen sanoi lyhyesti muutaman tärkeän asian kasiluokkalaisille. Oppilaat saivat chätissä esittää kysymyksiä, joihin asiantuntijat vastasivat. Kokeilu onnistui erinomaisesti, kouluilta tuli innostunutta palautetta. Niinpä virtuaalitunti toteutetaan myös ensi vuonna. Se on tehokas tapa tavoittaa vaikka kaikki alueen koulut yhdellä kertaa. Nou Hätä! oli esillä parilla opetusalan messuilla, kuten Educassa. Uudellamaalla kampanjaa esitel-

tiin myös erityisillä kierroksilla kymmenessä yläkoulussa. YouTube-jakeluun tuotettiin kolme lyhyttä videota herättämään nuorten kiinnostusta kampanjaan ja opittaviin asioihin. Facebookissa käytiin kampanjan kestäessä monenlaisia viikkokilpailuja, joihin tuli yhteensä 305 vastausta. Kampanjan yritysyhteistyökumppani LähiTapiola tuotti HellFire-nettipelin, missä pelaajan tehtävänä oli aikaa vastaan sammuttaa harjoitusradalla syttyvät palot. Peliä pelasi aktiivisesti noin 4800 pelaaja.

Onko kampanjalla vaikuttavuutta?

Päijät-Hämeessä sattui tapaus, missä pikkuveli aiheutti palon alun. 17-vuotias isosisko oli onneksi kotona ja osasi toimia oikein saaden palon sammutettua. Isosisko kertoi, että hänen pelastustaitonsa oli peräisin 8. luokalta, jolloin hän oli osallistunut Nou Hätä! -kampanjaan. Kampanja on 17 vuotensa aikana tavoittanut melkein puoli miljoonaa kahdeksasluokkalaista. Yllä kuvatun kaltaisia yksittäisiä kampanjaan yhdistyviä onnistumisia tulee tiedoksi sattumoisin aina silloin tällöin. Monenkin mielestä olisi kiinnostavaa tietää, mikä tämän kaltaisen turvallisuusviestintäkampanjan todellinen vaikuttavuus oikein on. SPEKin tutkimuspäällikkö Teija Mankkinen onkin pannut vireille hankkeen kunnollisen vaikuttavuustutkimuksen tekemiseksi paloturvallisuuskampanjoista. Vielä ei tiedetä, saadaanko tutkimusta varten tarvittavat resurssit. Kampanjan tekijät ympäri maata uskovat asiaan, ja ensi vuonna jatketaan samaan tyyliin särkien 500000:n Nou Hätä! -opetusta saaneen raja. Teksti: Marjatta Virtanen, SPEK

5/2013

Rengon VPK– vireä 125-vuotias Teksti & kuvat: Saku Rouvali

lettiin Tsaarinvallan aikaa, Herran vuotta 1888. Opettajatar Maria Kristiina Määttänen oli kovin tykästynyt musiikkiin, ja kerrotaankin että hän oli ehdottanut Renkoon palokunnan perustamista että saataisiin kylään oma torvisoittokunta. Tiettävästi viimeinen silaus palokunnan perustamiseksi oli maalari Edvard Lehtosen ja leipurimestari K.A. Karlsonin (myöh. Karisto) muutto paikkakunnalle. Molempia oli palokunta-aatteen kärpänen puraissut, sillä kumpikin oli toiminut jo ennemmin Hämeenlinnan VPK:ssa. 26.9.1888 pidettiinkin perustava kokous, jossa Rengon VPK näki virallisesti päivänvalon. Opettajattaren kaipaama soittokunta perustettiinkin miltei heti perään, sillä 1889 vpk:laiset marssivat vuosikokoukseen oman torvisoittokunnan perässä. Nykyään Rengon VPK on varsin vireä palokunta. Rengon VPK tunnetaankin auttavaisena ja aina valmiina toimintaan. Palokunnanpäällikkö Vilho ”Ville” Sipilä kehuukin vpk:laisia hyvästä yhteishengestä, ja motivoituneesta asenteestaan. – On hienoa kun porukalla on hyvä yhteishenki ja motivaatio suorittaa hälytystehtävät. Samoin palokunnan harjoituksissa vallitsee yhdessä tekemisen meininki. Rengon VPK juhlistikin 125-vuotisjuhlaansa Rengon koulun vanhempainyhdistyksen järjestämän talvitapahtuman yhteydessä, jossa VPK oli vahvasti esillä. Palokunta esitteli ajoneuvo- ja sammutuskalustoaan koulun kentällä, samoin kerrottiin palokunnan toiminnasta. Illan kruunasi Rengon VPK:n järjestämä ilotulitus, jossa juhlistettiin VPK:n pitkää ja kunniallista 125-vuotista toimintaa. Talvitapahtumassa olikin mukavasti väkeä paikalla, yli kolmattasataa henkeä oli kokoontunut katsomaan palokunnan

5/2013

Rengon VPK:n Kimmo Selenius (vas.), Mikko Sipilä, Mia Järvi ja päällikkö Vilho Sipilä valmiina lähtöön.

kalustoa. Jääkiekkokaukalossa oli myös peli käynnissä, samoin liikkuva poliisi oli esittelemässä poliisiautoja ja moottorikelkkaa. Rengon VPK:n nuoriso-osastonjohtaja Mia Järvi olikin erittäin tyytyväinen osallistujamäärään. Nuoremmat katselijat olivat kiinnostuneet palokuntanuorten toiminnasta, saattaapi olla että tulee lisää jäseniä nuoriso-osastoon. – Tällä hetkellä nuoriso-osastossa on jäseniä viisi henkeä, ja lisää kaivataan mukaan. Palokuntaharrastus on mukaansatempaava harrastus jossa opitaan tarpeellisia taitoja ensiavusta, sammuttamisesta ja muusta pelastustoiminnasta, kertoo Mia Järvi. Liikkuvan poliisin moottorikelkka olikin liki yhtä kiinnostava kuin VPK:n paloautot, ja myös palokuntalaiset sitä porukalla ihmettelivät. Paikalla ollut vanhempainyhdistyksen ylläpitämä puffetti piti nälkää ja janoa loitolla tarjoamalla mehua, kahvia, pullaa ja makkaraa. Paikalla olleet haastateltavat henkilöt kehuivat VPK:n kalustoa ja ilotulitusta. Kovasti plussaa sai myös palokunnanpäällikkö Ville Sipilä. – Ville tunnetaan Renkolaisten keskuudessa erittäin luonnikkaana ja auttavaisena henkilönä. Ei ole sellaista tapahtumaa etteikö Ville olisi mukana, tai saisi palokuntaa

auttamaan, kertoo eräs haastateltu herra, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kesken kaiken esittelyn poliisiauton sinivilkut syttyivät ja palokunnanpäällikkö Sipilä hyppäsi poliisiauton kyytiin, jonka jälkeen poliisiauto kaartoi pois koulun kentältä. Hetken kuluttua selvisi että VPK:lle oli tullut ensivastehälytys ja poliisi tarjosi virka-apua Villen pääsyyn paloasemalle. Muut kotoaan tulevat palokuntalaiset olivat myös tulossa paloasemalle. Ensivastehälytykseen vpk:laiset lähtivät palokunnan miehistöautolla, jolla Sipilä myöhemmin saapui takaisin juhlapaikalle. Taas tuli todettua Rengon VPK:n tarpeellisuus! Faktaa: > Rengon Vapaaehtoinen Palokunta Ry. > Perustettu 1888. > Jäsenmäärä 57. - Hälytysosastossa 20. - Nuoriso-osastossa 5. - Naisosastossa 2. - Veteraaniosastossa 30. > Hälytykset vuonna 2012: - Palo- ja pelastustehtäviä 64 kpl. - Ensivastetehtäviä 32 kpl. Rengon VPK Ry toimii Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensimmäisen asteen sopimuspalokuntana. www.rengonvpk.com

Keskustelua

Toivottavasti palovaroittimien markkinavalvontaa ei ole lopetettu Tukes aloitti palovaroittimien markkinavalvonnan vuonna 1999 uudistuneiden palovaroitinsäädösten johdosta. Tavoitteena oli selvittää kaikki Suomen markkinoilla myytävät palovaroitinmallit. Parissa vuodessa kierrettiin enemmistö Suomen kaupungeista aina Rovaniemelle saakka. Lisäksi otettiin yhteyttä maahantuojiin ja kysyttiin mahdollisia muita markkinoilla olevia malleja kuin mitä kaupoista löysimme. Näin saimme selville noin 99 prosenttia kaikista markkinoilla olevista malleista. Pieni osa näistä oli tarkoitettu vain asennusliikkeille ja niitä myytiin pelkästään tukkuliikkeiden kautta. Vuosina 1999 ja 2000 myytiin enemmän palovaroittimia kuin koskaan ennen tai sen jälkeen tähän mennessä. Kumpanakin vuonna myytiin yli miljoona palovaroitinta. Noina vuosina ostetut palovaroittimet ovat tulleet toiminta-aikansa loppuun ja ne

olisi pitänyt uusia jo muutama vuosi sitten. Palovaroittimien myyntipaikkoja oli 14 vuotta sitten mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten huoltoasemilla, kioskeissa, erilaissa erikoisliikkeissä ja jopa kirjakerhossa. Malleja löytyi yli 50. Lähes kaikki Tukesin hankkimat palovaroittimet lähetettiin VTT:lle eurooppalaisen standardin mukaisiin testeihin. Muutama maahantuoja sai Tukesilta toimituskieltopäätöksen sekä testausta että hankintoja koskevan laskun, kun palovaroittimet eivät täyttäneet standardin vaatimuksia joko savuherkkyyden tai äänenvoimakkuuden osalta. VTT lopetti pari vuotta sitten palovaroittimien testaamisen uuden eurooppalaisen standardin tultua voimaan. Toivottavasti palovaroittimien markkinavalvonta ei ole kuitenkaan päättynyt Suomessa.

Defender-letkusillat ja -kaapelisuojat nopealla toimitusajalla. Katso mallistomme sivulla www.multirel.fi ja pyydä tarjous! Multirel Oy puh. (09) 8190 630

Risto Raitio, Helsinki

Suomen komein ehostettiin Suomen komein paloasema, vuonna 1891 valmistunut Erottajan pelastusasema on saanut ehomman ilmeen. Pelastustieto-lehden lukijaäänestyksessä vuonna 2004 komeimmaksi valitun aseman on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Koska kyseessä on rakennushistoriallisesti merkittävä arvorakennus, on sen suunnittelussa ja rakentamisessa oltu tiiviissä yhteistyössä kaupunginmuseon ja rakennusvalvontaviraston kanssa. Rakennuksen massiiviset tiilijulkisivut olivat osin pahoin rapautuneet. Asema sijaitsee korkealla mäellä meren läheisyydessä ja on alttiina kosteille tuulille. Seinien paksuudesta johtuen ne eivät märkien jaksojen jälkeen ehdi kuivua ennen pakkaskautta. Osasyynä rapautumiseen on myös tiilien rakenne. Tiiliin on käsin lyötäessä jäänyt lustoja ja

savimassaan kuivia paakkuja. Sateella nämä viat keräävät kosteutta ja talvisaikaan pakkasen tullessa kerääntynyt vesi jäätyessään laajenee ja rapauttaa ulkopinnan. Rakennuksen kaikki talotekniset järjestelmät on uusittu nykymääräysten mukaiselle tasolle. Suurimmat tilankäyttöön vaikuttavat asennukset ovat aiheutuneet ilmanvaihdon uusimisesta. Ullakolla ja palomuseon yläkerrassa sijaitsevia konehuoneita on jouduttu laajentamaan. Miehistötilojen ja oleskelutilojen yläpuolisiin kylmiin ullakkotiloihin on rakennettu uudet konehuoneet, samoin tulevien sauna- ja pesutilojen sekä kuntosalin yläpuolelle. Tilankäyttöä on järkeistetty siirtämällä saunaosasto toiseen kerrokseen majoitustilojen yhteyteen ja palomuseolle on järjestetty lisätilaa sekä huomioitu lii-

Ylipormestari Jussi Pajunen ja pelastuskomentaja Simo Weckstén leikkasivat nauhan, kun kunnostettu Erottajan pelastusasema otettiin virallisesti käyttöön.

kuntarajoitteisia vieraita rakentamalla kevythissi. Lähes 5000 neliöisen rakennuksen kunnostuskustannuksik-

si tuli 10,2 miljoonaa euroa. Rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 2011 ja asema otettiin vastaan maaliskuussa 2013. 5/2013

Ajankohtaispäivien osallistujat tutustuivat Neste Oilin satamaan.

Yökerho- ja säiliöpalot esillä JHL:n ajankohtaispäivillä Teksti: Ari Vakkilainen Kuvat: Itä-Uudenmaan pelastuslaitos

alopäällystö JHL halusi tarjota jäsenistölleen ajankohtaista pelastustoimeen liittyvää koulutusta, koska tunsi sen tarpeelliseksi. Hallitus valitsi kohteekseen Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Nesteen Sköldvikin tuotantolaitokset 12.4.2013. Helsingin pelastuslaitokselta johtava palotarkastaja Kaci Bourdache kertoi yökerhopaloista ja niissä käytettävistä tehosteista riskienhallinnan kannalta.

Yökerhopalot Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen maailmalla on ollut kaikkiaan viisi merkittävää tulipaloa diskoissa. Vuonna 2003 USA:ssa tapahtuneessa palossa kuoli sata ihmistä. Tämä tulipalo on nähtävillä You Tubessa hyvin seikkaperäisenä kuvauksena. Kuvaus tuo hyvin ilmi pelastautumiseen käytettävän ajan vähäisyyden ja tehosteina käytettävien sisäilotulitteiden vaarallisuuden. Argentiinan Buenos Airesissa vuonna 2004 kuoli 194 ihmistä ja Santika Clubilla Bangkokissa 61 ihmistä vuonna 2009. Saman vuoden joulukuussa Venäjän Permissä menehtyi puolestaan 155 ja viimeisin diskopalo noin puolentoista vuoden takaa Brasiliassa vaati 245 uhria. Bourdachen mukaan yleisimmät syyt kuolemaan johtaneissa paloissa ovat ilotulitteiden ja merkinantosoihtujen luvaton käyttö, alkusammutuskaluston puutteet, henki50

5/2013

lömäärien ylitykset, poistumistieongelmat. Haluan tässä yhteydessä mainita, että tulipalo ja poistumistieongelmat ovat yökerhoissa/ diskoissa mahdollisia myös Suomessa. Göteborgin tuhoisan diskopalon jälkeen Tampereen päivystävät palomestarit tarkistivat diskojen aukioloaikoina niiden turvallisuusasioita. Itse tarkastamassani diskossa, joka oli maanalaisissa tiloissa, toinen poistumistie oli lukittu Abloyn hopeanvärisellä riippulukolla ulkoapäin. Bourdache kertoi myös toisesta tapauksesta Helsingin Verkkosaaresta syksyltä 2010, jolloin diskossa oli ollut palonalku. Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitosten yhteistyöryhmä HIKLU on saanut tehtyä hienon oppaan: Pyroteknisten tehosteiden käytön valvonta. Tämä opas on saatavilla Helsingin laitoksen nettisivujen kautta. Sieltä löytyvät myös lomakemallit ilmoitus tehosteiden käyttö ja ilmoitus tuliesityksestä.

Neste Oil Saimme ensinnäkin kuulla paloturvallisuusasiantuntija Jaakko Valtoselta perusteellisen katsauksen Neste Oilin tämän päivän tilanteeseen ja toisekseen erittäin mielenkiintoiset luennot englantilaisen Buncefieldin tuhoisasta jalostamopalosta, suurpalojen sammutuksessa tarvittavasta erikoiskalustosta sekä säiliöpalon sammutuksesta Neste Oilin laitoksissa ja aluksilla.

Sammutuskontit Itä-Uudenmaan pelastuslaitos ja Neste Oil ovat hankkineet yhteishankintana sammutuskontit avomerellä tai satama-alueella tapahtuviin laivaonnettomuuksiin, joihin liittyy tulipalo tai sen mahdollisuus. Kontit ovat niin sanottuja FiFi-kontteja (The External Fire Fighting System). Yhteistyöprojekti aloitettiin vuonna 2008 hankkimalla ensimmäinen kontti ja seuraavana vuonna toinen. Konttien kokonaiskustannus oli noin 600000 euroa. Viime vuonna laitokset hankkivat yhdessä kuljetuslavetin, jonka käyttökustannukset myös puolitetaan. Kontteja voidaan käyttää esimerkiksi tankkerionnettomuuksissa tulipalon sammuttamiseen, laivan tai polttonestesäiliön jäähdyttämiseen sekä palovesipumppaamona. Konttien tekniikkaa mahdollistaa myös sammutusvaahdon käytön. Porvoossa olevat kaksi konttia on sijoitettu Nesteen jalostamon paloasemalle. Toinen konteista on sijoitettuna kuljetuslavetille, joka yhdistelmänä on Suomen pisin paloauto. Kontti voidaan nostaa hinaajan kyytiin, jolla se kuljetetaan onnettomuuspaikalle. Konttia voivat käyttää sekä hinaajan että pelastuslaitoksen miehet. Pumpun moottorina toimii 27-litrainen Catepillarin dieselmoottori. Tehoa on 860 hv/641 kW 1900 kierroksella. Polttoainetta kuluu tunnissa

160 litraa, polttoainesäiliötilavuuden ollessa 500 litraa. Pumpun tuotto on 20000 litraa minuutissa. Palomies käyttää pumppua kauko- tai manuaaliohjauksella. Kontin katolla on vesitykki. Kontista vesi saadaan myös neljällä 4 tuuman Storz-liitännän kautta 4 tuuman letkuihin, jota löytyy 3,5 km. Storz-liitännät hankittiin, koska ne olivat ainoat liitäntämallit, jotka kestivät kovaa painetta ja käyttöä. Imupuolella puolestaan on Gamlock-liitännällä kuusi 6 tuuman imuyhdettä. Kontissa on 12 kpl kolmen metrin mittaisia imuletkuja. Imuletkujen päissä on murskaimet, jotka rikkovat pienet kivet, pumpun rikkoontumisen ehkäisemiseksi. Vaahtonestettä voidaan syöttää kontin vaahtojärjestelmään joko hinaajasta tai vaahtokontista. Hinaajassa on oma 21000 litran vaahtokontti. Nesteen tehdaspalokunnalla on neljä siirtolavakonttia, joissa on yhteensä 35000 litraa vaahtonestettä.

Erikoiskaluston käyttö Suomessa Vuosia sitten Nesteellä olleen suurpalon jälkeen ei Suomessa ole vieläkään kerätty yhteistiedostoa pelastustoimen erikoiskalustosta. Jaakko Valtonen kertoi tätä asiaa aina välillä tiedustelleensa eri pelastusviranomaisilta. Tuolloin reilut parisenkymmentä vuotta sitten silloiset palolaitokset saivat hyvin uusittua vaahtovarastonsa, kun kaikki ja kaiken maailman vaahdot saatiin kuljetettua nesteellä olevaan tulipaloon. Valtosen mukaan kaikkia sinne kuljetettuja vaahtoja ei

Sammutuskontti, jossa kuusi 6 tuuman imuaukkoa ja neljä 4 tuuman syöttöliitintä hyvin nähtävissä. Edessä oleva paloauto ei ole lavetin vetoauto.

voitu käyttää. Nämä edellä mainitut suurtehopumput ovat käytettävissä muuallakin Suomessa. Pirkanmaalla pelastuslaitos on itse rakentanut kaksi suurtehopumppua lähinnä tulvan torjuntaan, samoin on tehnyt sopimuspalokuntana toimiva Kuhmalahden VPK. Kollega Osmo Turunen tarvitsi tänä keväänä Pohjois-Savossa suurtehopumppuja kalanviljelylaitoksen ongelmien vuoksi. Tuolloin totesimme yhdessä, että suurtehopumpuista tietää periaatteessa vain tuttavuuden kautta. Kansainvälisellä pelastuskomennuskunnalla FRF:llä on erikoiskalustoa rakennussortumaonnettomuuksiin ja maanjäristyksiin. Tuo CMC:n hallinnoima kalusto on ollut tähän saakka sijoitettuna Keski-

Uudenmaan Helsinki–Vantaan lentokentän luona olevalla keskuspaloasemalla. FRF:n 20-vuotisjuhlissa kuultiin, että kalusto siirrettäisiin Pelastusopistolle. Edellä mainituista syistä johtuen allekirjoittanut alkaa kerätä tiedostoa pelastuslaitoksissa olevasta erikoiskalustosta Pelastustoimen palvelualueiden pelastustoimintaryhmän nimissä siten, että tiedostot olisivat käytettävissä seuraavassa kokouksessa Vantaalla 9.–10.10.2013. Listauksen tarkoituksena on nimenomaan se, että myös muut laitokset voisivat tätä erikoiskalustoa käyttää tarpeen niin vaatiessa. Kuten kirjoituksesta ilmenee, erikoiskalusto on erittäin kallista ja sitä tarvitaan myös erittäin harvoin.

Haamumaraton Loppusuvesta 1957 kioskiin murtautui nuori mies Naantalissa. Kirkkopuistossa sattui samanaikaisesti hässäkkä, jota olivat selvittelemässä konstaapeli Teuvo Lehmusto ja palomies Olavi Vuorisalo. Lehmusto näki tilanteen. Hän näki myös, miten kaveri lähti juoksemalla pakoon Kaivokatua pitkin kohti keskustaa. Konstaapeli oli fyysisesti hieman reilunoloinen, joten hän pyysi salskeaa palomiestä juoksemaan varkaan kiinni. Hän tulisi sitten perässä selvittämään loput, kunhan ehtisi paikalle. Vuorisalo pinkaisi perään. Eikä aikaakaan, kun hän Ravintola Naantalin Hovin kohdalla saavutti pakenijan. Juoksi kevyesti pidätellen varkaan vierelle. Siinä he juoksivat hetken aikaa rinnakkain. Vihdoin rauhallisen oloinen ja muutoinkin kovin hiljainen palomies tuumasi vieressä juoksijalleen: ”San sit kui kaua sä haluat juasta”. Kaveri vilkaisi sivulleen, lamaantui ja pysähtyi siihen paikkaan. Hän tunnisti sivullaan juoksevan Olavi Vuorisalon. Vuo-

risalo oli edellisellä viikolla juossut Naantalin Kuparivuoren kentällä ensimmäisenä ihmisenä Suomessa niin sanotun haamumailin ajalla 3.59,1. Hän oli mukana myös kolmen Olavin 1500 metrin maailmaennätysjuoksus-

sa. Vuorisalo pidätteli hetken voroa, kunnes konstaapeli Lehmusto puuskutti paikalle. Pentti-Oskari Kankaan ”Herrankukkaron perjantaireseptit” -kirjeestä

Turvallisuus 2014 -messut Jyväskylässä Jyväskylässä järjestetään 3.–5. syyskuutta 2014 Turvallisuus-messut. Tampereella järjestetään puolestaan 5.–7. marraskuuta 2014 EuroSafety 2014. – Messujen nimen osalta kaikki oikeudet on nyt Suomen Palokalustoliikkeiden yhdistyksellä, Juhani Costiander kertoo. Ratkaisuun päädyttiin hänen mukaansa hyvässä yhteisymmärryksessä Tampereen Messut Oy:n kanssa. Costiander iloitsee myös, että Jyväskylässä järjestettävä Turvallisuus 2014-messutapahtuma kiinnostaa hyvin näytteilleasettajia. – Ulko-osastot on varattu paremmin kuin vastaavana ajankohtana aikaisemmissa messuissa. Myös sisätilojen osastot ovat olleet hyvin kysyttäjä.

5/2013

Opinnäytetöitä opistosta Pelastustieto julkaisee lyhyitä esittelyjä Savonia ammattikorkeakoulun palopäällystön koulutusohjelmassa valmistuneista opinnäytetöistä. Tiedot löytyvät myös Pelastusopiston kotisivuilta: www.pelastusopisto.fi

Tekijä: Riku Lehtinen Työn nimi: Paloluokitellut rakennusmateriaalit.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä käytännön työkalu rakentamisen kanssa tekemisissä oleville erilaisille ammattilaisille. Tarkoituksena oli, että opinnäytetyön tuloksena syntynyttä opasta voidaan käyttää niin rakennusta suunnitellessa ja rakentaessa kuin yhteistyössä viranomaisten kanssa toimittaessa. Ongelmana on ollut, että tietoa on runsaasti, mutta se on hajanaisesti jakautunut ympäriinsä. Tavoitteena oli kerätä tuota hajanaista tietoa tiiviiksi kokonaisuudeksi. Tietoja kerättiin useista eri lähteistä, niin valmistajien kuin maahantuojien Internetsivuilta kuin jalkautumalla rakennustuotteita myyvien liikkeiden hyllyjen väliin kiertelemään ja katselemaan. Tietojen puute ei ollut ongelma, ennemminkin tietojen runsaus. Osa tiedoista löytyi helposti ja niiden kerääminen kävi helposti. Osa tiedoista löytyi todella huonosti monien mutkien takaa. Lopputuloksena on tiivis opas, jossa on selvitetty paloluokituksen historiaa sekä nykypäivän käytäntöjä. Eri lähteistä koottu lista paloluokitelluista rakennusmateriaaleista pitää sisällään noin 350 rakennustuotteen tiedot. Tekijä: Markku Hukka Työn nimi: Veneenkuljettajien koulutuksen kehittämisestä KeskiSuomen pelastuslaitoksella.

Tämän opinnäytetyön aiheena oli veneenkuljettajien koulutuksen kehittämiseen liittyvä toimintatutkimus KeskiSuomen pelastuslaitoksella. Tutkimusongelma oli, mikä on Keski-Suomen pelastuslaitoksen veneenkuljettajakoulutuksen ihanteellinen kesto ja sisältö sekä miten koulutuksen sisältöä tulisi parantaa. Tutkimus tehtiin toimintatutkimuksena. Toimintatutkimus alkoi selvittämällä koulutuksen historia ja nykytilanne, veneenkuljettajien koulutusta säätelevät normit sekä perehtymällä eri viranomaisten koulutusjärjestelmiin. Näiden tietojen perusteella ideoitiin tutkimuksen toimintamal-

5/2013

li eli vaikuttamisohjelma. Tutkimuksen aikana selvitettiin käynnissä olevaan koulutukseen ja sitä kautta tutkimukseen vaikuttavia toimenpiteitä, niin sanottuja interventioita, sekä seurattiin ja havainnoitiin niiden vaikutusta. Prosessilla pyrittiin saamaan kehittyneempi ja mahdollisesti yhteisölle sopivampi toimintamalli tutkimuksen kohteena olleeseen organisaatioon. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka kokemusta veneilystä on pelastuslaitoksessa, ei koulutusta juurikaan ollut saatu virallisilta tai muilta alan kursseilta. Heikommiksi arvioitiin teoriatiedot laeista, merenkulun apuvälineistä ja navigoinnin teoriatietämyksestä, näissä osa-alueissa tapahtuikin koulutuksen aikana suurin muutos parempaan suuntaan. Tulevaisuudessa tulee keskittyä vahvemmin teoriaopetukseen, jotta käytännön toiminnassa perusteet ovat kunnossa. Tutkimuksessa saatiin tuloksia, jotka vahvistivat yleisiä käsityksiä veneenkuljettajien koulutuksen ja harjoittelun tilasta. Tutkimustuloksilla on tulevaisuudessa käyttöä seuraavia koulutuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä. Tekijä: Joni Kinnunen Työn nimi: Pelastustehtävien kustannuslaskenta – Tapaustutkimus Tapani-myrskystä.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin myrskyn aiheuttamien vahingontorjuntatehtävien kustannuksia erilaisien kustannuslaskentamallien avulla. Tavoitteena oli vertailla eri laskentamallien eroja sekä arvioida yksittäisestä myrskystä syntyneitä ylimääräisiä kustannuksia pelastuslaitokselle. Lisäksi pyrittiin löytämään kehityskohteita, jotta kustannustenlaskennasta saataisiin entistä tarkempaa. Tapaustutkimuksen kohteena käytettiin tapaninpäivän myrskyä 26.12.2011 ja kohdepelastuslaitoksena Varsinais-Suomen pelastuslaitosta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontoa hyödyntäen. Aineistona käytettiin tarkasteluajankohdalle kirjattuja kiireellisiä ja kiireettömiä pelastustehtäviä (n=833), jotka eriteltiin eri palokuntamuotoihin. Lisäksi kerättiin tietoa tehtäviin osallistuneen henkilöstön määrästä ja työtunneista sekä suoritetuista toimenpiteistä.

Vertailukohteina käytettiin lisäksi vuosien 2009 ja 2010 pelastustehtävätilastoja kohdepelastuslaitoksen alueella. Kustannusten suuruutta arvioitiin kolmella eri laskentamenetelmällä, jotka olivat erhe-laskentamalli, jakolaskenta ja ekvivalenssilaskenta. Tulosten mukaan suurin osa tapaninpäivän tehtävistä oli kiireettömiä vahingontorjuntoja (n=627). Kaikki tarkasteluajankohdalle osuneet työtunteja vaatieet vahingontorjunnat (n=682) aiheuttivat laskentamallien mukaan 272800–2456755 euron lisäkustannuksen tehtäväkohtaisen hinnanollessa pienimmillään 400 euroa ja enimmillään 3602 euroa. Kustannukset vaihtelivat suuresti sen mukaan, huomioidaanko vakinaisen henkilöstön palkat tehtävien kustannuksiksi. Kustannuslaskennan kehittämiskohteiksi nousivat tehtäviin osallistuneen henkilöstön tarkempi erittely palokuntamuotojen välillä sekä Pronton kirjausten tarkentaminen esimerkiksi työajan suhteen. Lisäksi havaittiin, että tämänhetkinen talouslukujen jaottelutarkkuus rajoittaa kustannuslaskennan käyttöä. Kustannusten selvittämisen avulla voidaan arvioida paremmin muun muassa yllättävien tapahtumien kustannusvaikutusta ja perustella kustannusten muutoksia. Lisäksi kustannuslaskenta voi toimia työkaluna hinnoittelussa. Kustannuslaskentaa voidaan toteuttaa monella tapaa, tämä tutkimus ei anna siten valmiita ratkaisuja. Työ kuitenkin avaa aiheeseen liittyvää ongelmakenttää ja ratkaisuvaihtoehtoja. Tekijä: Mikko Kuoppala Työn nimi: Sähköisen omavalvonnan hyödyt ja haitat Pirkanmaan pelastuslaitokselle.

Vasta uusi pelastuslaki 379/2011 mahdollisti pelastuslaitoksille omavalvonnan hyödyntämisen. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sähköisen omavalvonnan hyötyjä ja haittoja Pirkanmaan pelastuslaitokselle. Omavalvonnasta on käytännön kokemusta vielä varsin vähän. Erityisesti sähköisestä omavalvonnasta ei ole kokemuksia kertynyt muutamaa pientä kokeilua lukuun ottamatta. Selvitin opinnäytetyössäni kuuden pelastuslaitoksen kokemuksia omavalvonnasta. Haastateltavat pelastuslaitokset valittiin omavalvontaa suorittavien laitosten joukosta maantieteellisin ja kokemuksellisin perustein. Omavalvonnan kokemuksia selvitettiin puhelin- ja ryhmähaastattelumenetelmiä hyväksikäyttäen. Yksittäiset haaastateltavat henkilöt vastasivat pelastuslaitoksellaan omavalvonnan toteutumisesta. Lisäksi haastateltiin yhtä aluepaloaseman työvuoroa. Haastatteluista nousi useimmiten esiin omavalvonnan aloittamisen syyksi resurssipula toteuttaa perinteisiä palotarkastuksia. Pelastuslaitokset eivät kyenneet suorittamaan alueel-

laan valvontasuunnitelman mukaisia palotarkastuksia entisin keinoin. Omavalvonnan aloittamisen koettiin myös vaikuttavan positiivisesti ihmisten turvallisuuteen ja siten työn tuottavuuteen. Pelastuslaitosta pyrittiin tuomaan lähemmäksi asiakasta. Merkittävänä tavoitteena oli saada kiinteistön haltija ja omistaja ottamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan. Myös palokuolemien vähentäminen oli omavalvonnan aloittamisen tavoitteena. Sähköisen omavalvonnan koettiin olevan nykyaikaa ja kuuluvan tämän päivän pelastuslaitosten palveluihin. Sähköiseen omavalvontaan oltiin jo panostettu muutamalla pelastuslaitoksella ja oltiin valmiita panostamaan myös lisää. Voitiin kiistatta tunnistaa sähköisen omavalvonnan antavan huomattavasti enemmän kuin ottavan. Käytössä olevat palotarkastusohjelmat ja VARANTO-hanke sekä tarpeelliset palvelimet hidastavat sähköisen omavalvonnan käyttöönottoa. Tekijä: Timo Lehmuskoski Työn nimi: Vaarallisten aineiden raportoinnin kehittäminen.

Pelastustoimen resurssi- ja tilastojärjestelmä PRONTO on arvokas työkalu, jolla voidaan arvioida ja tilastoida tapahtuneita onnettomuuksia sekä suunnitella tulevaisuutta. PRONTO on myös tärkeä tietolähde muille viranomaisille ja toimijoille erilaisissa tutkimuksissa, mikä asettaa korkeita vaatimuksia järjestelmän luotettavuudelle. PRONTO kärsii luotettavuusongelmista, joista suuri osa on peräisin onnettomuusselosteita täyttävistä henkilöistä: osa selosteista on täytetty puutteellisesti tai virheellisesti. Lisäksi PRONTOn dynaamisen koulutuskansion ohjeet ovat osin vanhentuneita ja eivät vastaa nopeasti muuttuvaa onnettomuusselostetta vaikeuttaen käyttäjien työtä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli helpottaa vaarallisten aineiden onnettomuusselosteen täyttämistä luomalla selosteelle pudotusvalikko vaarallisista aineista sekä päivittämällä dynaamisen koulutuskansion ohjeet vaarallisten aineiden onnettomuuksien lisäksi myös öljyvahinkojen osalta. Työssä esiteltiin myös ehdotuksia onnettomuusselosteen rakenteen ja toimivuuden kehittämiseksi. Tutkimuksen perustana oli järjestelmään syötetty tieto, ja pudotusvalikon osalta perehdyttiin vuosina 2008–2012 tapahtuneisiin vaarallisten aineiden onnettomuuksiin. Uusi pudotusvalikko otettiin käyttöön 1.1.2013 ja siitä tehdyn seurannan perusteella osa uudistuksista on jo tehnyt järjestelmästä helpomman käyttää sekä edistänyt sen luotettavuutta. Virheellisten ja puutteellisten onnettomuusselosteiden määrä on suhteellisesti vähentynyt, ja tutkimuksien tekijöiden kannalta tilastoiden tekeminen on helpottunut.

5/2013

Opinnäytetöitä opistosta Tekijä: Mika Tirroniemi Työn nimi: Vaarallisten aineiden torjunta Kemi–Tornio-alueella.

Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää pelastustoimen palvelutason kattavuus Kemi–Tornio-alueen turvallisuusselvityslaitosten aiheuttamien vaarallisten aineiden onnettomuusriskien kannalta ja esittää toimenpiteet palvelutason kehittämiseksi. Työ aloitettiin selvittämällä tuotantolaitosten vaarallisten aineiden käsittelystä aiheutuvat riskitekijät sekä tuotantolaitosten omatoiminen varautuminen. Tietoa hankittiin haastattelemalla tuotantolaitosten kemikaaleista vastaavia henkilöitä sekä perehtymällä tuotantolaitoksista laadittuihin turvallisuusasiakirjoihin. Pelastuslaitoksen torjuntavalmiuden nykytila selvitettiin alueen paloasemille suunnatuilla resurssi- ja koulutuskyselyillä. Työssä on käsitelty alueen pelastustoimen palvelutason kokonaisuutta vaarallisten aineiden onnettomuusriskien hallitsemiseksi. Työ antaa kattavan kuvan Kemi-Tornioalueella esiintyvistä vaarallisten aineiden riskeistä sekä pelastuslaitoksen ja yksityisten toimijoiden muodostamasta pelastustoimen palvelutason kokonaisuudesta. Työ osoitti, että vaarallisten aineiden aiheuttamat riskitekijät vaativat pelastustoimen palvelutason kehittämistä sekä pelastustoimen nykyisten resurssien parempaa hyödyntämistä. Opinnäytetyön tuloksena esitetyt toimenpiteet antavat perusteet kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisevään työhön sekä pelastustoiminnan kehittämiseen onnettomuustilanteissa. Palvelutason kehittämisen keskeiset osa-alueet ovat ennakkosuunnittelu, johtaminen ja koulutus. Näiden toteuttaminen vaatii vaarallisten aineiden torjunnasta vastaavan henkilön nimittämisen Lapin pelastuslaitokseen. Tekijä: Mirva Torvinen Työn nimi: Tutkimus huvivenepaloista – Suosituksia huviveneilijöille paloturvallisuuden parantamiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia huvivenepaloja Suomessa vuosina 2001–2011. Aihe on rajattu veneisiin, moottoriveneisiin, purjeveneisiin ja muuhun vesialukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon huvivenepaloja on Suomessa, ja etsiä niistä mahdollisia yhteisiä taustatekijöitä, minkä perusteella huvivenepaloja voidaan ennaltaehkäistä. Tämä työ oli kvantitatiivinen opinnäytetyö. Lähdeaineistona käytettiin lainsäädäntöä ja kolmannen osapuolen ohjeistuksia huviveneiden paloturvallisuudesta. Tutkimus tehtiin PRONTO 3.7 -järjestelmän eri tilastois-

4/2013 5/2013

ta. Määrällisessä osassa käsiteltiin huvivenepaloihin liittyviä eri tilastoja, analysoitiin saadut tulokset sekä tehtiin näiden perusteella johtopäätökset ja kehitysehdotukset. Opinnäytetyön tuloksena saatiin kehitysehdotuksia, miten huviveneiden paloturvallisuutta tulisi kehittää Suomessa. Opinnäytetyössä käytettiin sekä suomen- että ruotsinkielistä lähdekirjallisuutta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että huvivenepaloja kannattaa ennaltaehkäistä turvallisuusviestinnän keinoin veneilijöille. Kansallisen lainsäädännön tulisi kehittyä vielä enemmän huviveneiden osalta. Palontorjuntavälineitä pitäisi olla nykymääräyksistä poiketen kaikissa huviveneissä ja käsisammuttimien käyttöä tulisi harjoitella. Työn tuloksena syntyi suositusohje huviveneilijöille paloturvallisuuden parantamiseksi. Tekijä: Kai Horelli Työn nimi: Palotarkastajan työnopastus ja turvallisuuskorttien laadinta.

Työn tavoitteena oli selvittää palotarkastajan työnopastustapoja sekä luoda kohdetyyppikohtaiset turvallisuuskortit tukemaan palotarkastajan työtä ja tarkastuskohteen omatoimista varautumista. Työnopastus on tärkeässä asemassa palotarkastuksia tekevän pelastusviranomaisen työn onnistumisen kannalta. Työnopastus on tärkeä osa uuden työntekijän perehdytystä, mutta sitä tulee jatkaa koko työuran ajan osana osaamisenkehittämistä. Pelastusviranomaisen työssä työnopastuksen tarve korostuu, sillä lainsäädäntö ja muut palotarkastusta ohjaavat ohjeistukset muuttuvat usein. Pelastuslaitoksissa työskentelee paljon erilaisen koulutustaustan omaavia palotarkastuksia tekeviä pelastusviranomaisia. Pelastuslain (379/2011) 27 § käsittelee valvontasuunnitelmaa, mikä asettaa velvollisuuden huolehtia siitä, että palotarkastustyö on laadukasta, säännöllistä ja tehokasta. Valvontasuunnitelman laatuvaatimus yhdessä palotarkastajien erilaisten koulutustaustojen kanssa pakottavat pelastuslaitokset kehittämään työnopastusmenetel miään siten, että työnjälki on lainmukaista. Osana opinnäytetyötä on laadittu turvallisuuskortteja työnopastuksen tueksi sekä tasaamaan palotarkastajien koulutustaustojen aiheuttamia osaamiseroja. Kortit asettavat palotarkastusten sisällölle minimitason, jota jokaisen palotarkastajan tulisi vaatia kohteessa noudatettavan. Tulevaisuudessa palotarkastustoiminta on menossa kohti auditoivaa palotarkastusta, jossa painotetaan perinteisen palotarkastuksen sijasta omatoimista varautumista. Laaditut turvallisuuskortit toimivat myös tarkastuskohteen omatoimisen varautumisen muistilistoina.

Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Viestintä – pelkkää pakkopullaa? Laki vaaratiedottamisesta tuli voimaan 1.6.2013. Uusi laki toi viestintään uuden käsitteen ”vaaratiedote”, samalla korvaten aiemmat hätätiedotteet ja muut viranomaistiedotteet. Kyseinen laki lisäksi selkeyttää tiedottamisvelvollisuuksia ja -vastuita ja velvoittaa antamaan tiedotteet molemmilla kotimaisilla kielillä ja lisäksi Lapissa myös saamen kielillä. Lisäksi vaaratiedotteiden antamisoikeutta on laajennettu koskemaan useampaa eri viranomaista. Lakimuutos korostaa viestinnän tärkeyttä erilaisissa hätätilanteissa, mutta mikä on ylipäätänsä pelastustoimen viestintästrategia? Viestintästrategialla tarkoitan asiakirjaa ja käytäntöjä, joissa on linjattu niin organisaation ulkoista ja sisäistä viestintää, vaaratiedottamista, sosiaalista mediaa kuin turvallisuusviestinnällisiä tavoitteita. Pelastustoimen viestinnälle on paljon vaatimuksia, termejä ja muotoja, mutta miten tätä kokonaisuutta hallitaan vai onko sitä edes tarpeen hallita?

* * * Viestintä niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäin ovat asioita, jotka ovat muuttuneet viimeistään internetin myötä yhteiskunnassamme. Sosiaalinen media puolestaan suorastaan pakottaa meidät kommunikoimaan yhteiskunnan kanssa vuoropuhelulla. Enää ei voi siis puhua yksisuuntaisesta viestinnän muodosta, valistuksesta, vaan kyseessä on dialogi. Viestintä on myös erittäin tärkeä osa nykypäivän pelastustoiminnan johtamista. Kulkiessani ympäri Suomea arvioimassa erilaisia suuronnettomuusharjoituksia tulin useampaan otteeseen

kuulleeksi tuhahduksia siitä, ettei toimittajien ja median kanssa puljaaminen ja kaiken maailman tiedotustilaisuudet kuulu peruspalomestarin tehtäviin. Onneksi nämä kannanotot olivat yksittäisiä ja asenne oli pääsääntöisesti mediamyönteinen. Kuitenkin yhden johtopäätöksen näiden harjoituksien osalta kykenin vetämään – pelastuslaitokset ovat keskenään hyvin erilaisilla lähtöviivoilla viestinnän suhteen. Jotkut pelastuslaitoksista haluavat edelleen asua siellä tynnyrissä vailla yhteyttä ulkomaailmaan, kun taas esimerkiksi nykyisen kotikaupunkini Tampereen alueella toimiva Pirkanmaan pelastuslaitos hoitaa viestintäänsä erittäin aktiivisella ja kehitysmyönteisellä otteella saaden hyviä tuloksia aikaan ja organisaatiota on vahvistettu viestinnän ammattilaisilla. On kuitenkin muistettava, että vaikka talossa olisikin viestinnän ammattilaisia työssä, ovat he vain asiantuntijaroolissa, sillä viestintä on kaikkien organisaatiossa työskentelevien ja erityisesti johdon asia. Vaikka yksikään tulipalo ei ole koskaan jäänyt palokunnalta sammuttamatta, voi epäonnistuneella viestinnällä olla kohtalokkaita vaikutuksia pelastustoimelle. Ennakkoon suunnitellulla, onnistuneella ja oikeaan ajoitetulla viestinnällä voidaan puolestaan pelastaa paljon.

* * * Viestintä kuuluu nykypäivän työelämään ja sen merkitys korostuu kriisitilanteissa. Pelastustoimen osalta viestintä on mielletty monesti vain käskyiksi ja komennoiksi tilannepaikalla ja osittain tämä ajatusmaailma heijastuu myös muuhun

työelämän viestintään. Organisaation sisäinen viestintä ei voi muodostua vain ilmoituksista kahvihuoneiden seinällä tai intranetissä, samoin kuin ulkoinen viestintä ei nykypäivänä ole vain sormen heristelyä kansalaisille. Pelastustoimen sisäisen viestinnän osalta ei yksinkertaisesti riitä, että jostakin asiasta tehdään ohje, sitten se pullautetaan ulos ulkomaailmaan ja uusi ohje evästetään lyhytsanaisella tiedotteella olettaen, että kyllä kaikki asian sisäistävät ja alkavat noudattaa sitä tiedotteen luettuaan. Viestinnän roolia kehittäisin paitsi pelastustoimen täydennyskoulutuksen, niin myös alipäällystön ja päällystön koulutusohjelmien osalta: uudet lakisääteiset vaatimukset, ohjeet, viestintä molemmilla kotimaisilla kielillä ja ylipäätänsä esiintyminen ovat asioita, joihin kuvittelisin olevan tarvetta kentällä laajemminkin, ei vain tuoreiden opiskelijoiden osalta.

* * * Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on tietojeni mukaan tarttunut viestintä asiaan ja perustanut pelkästään viestintätyöryhmän. Tuota kumppanuusverkostoa ei suotta ole tituleerattu viime aikojen parhaimmaksi keksinnöksi pelastustoimessa, sillä yhdessä tekemällä pelastustointa saadaan hiljalleen päivitettyä yhteiskunnan kehityksen vauhtiin. Kumppanuusverkoston kautta viestintää tapahtuu ja tietoa vaihtuu alan sisällä. Jospa sitä hiljalleen opittaisiin, että tieto on jaettuna valtaa ja viestintä on olennainen osa hyvää ja laadukasta pelastustointa. 5/2013

Siviilistä

sotatieteiden maisteriksi Teksti: Katja Ahola

Nyt myös soveltuvan alan korkeakoulututkinnon suorittaneen on mahdollista hakeutua opiskelemaan yhdessä sotilaiden kanssa ja valmistua sotatieteiden maisteriksi. Upseerin virkaan tutkinto ei oikeuta, mutta se tarjoaa ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi erinomaisen näköalapaikan kansalliseen ja kansainväliseen kokonaisturvallisuuteen.

arhaillaan Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa sotatieteiden maisteriksi opiskelee puolen kymmentä siviiliä, jotka syventävät johtamisen, kokonaisturvallisuuden ja kriisinhallinnan osaamistaan yhdessä sotilaiden kanssa. Opiskelu antaa lisäperusteita laaja-alaiseen ja kriittiseen ajatteluun, joka tukee asiantuntijana kehittymistä. Pääaineena siviilit voivat opiskella johtamista ja viranomaisyhteistyötä tai sotataitoa ja strategiaa. Sivuaineet koostuvat näiden yhdistelmien lisäksi esimerkiksi sotilaspedagogiikasta ja sotahistoriasta. Maisterintutkinto koostuu pää- ja sivuaineopintojen lisäksi yleisistä kieli- ja viestintä- sekä tutkimusmenetelmäopinnoista, aivan samalla tavalla kuin siviiliyliopistoissakin. Johtamisen opinnoissa tarkastellaan muun muassa johtamisteorioita sekä rauhan ja sodan ajan johtamisympäristöjä. Opinnot perehdyttävät muun muassa ihmisten ja asioiden johtamiSotilaat voivat suorittaa upseerin virkaan johtavan tutkintokoulutuksen Maanpuolustuskorkeakoululla Helsingissä. Myös soveltuvan alan korkeakoulututkinnon suorittaneen on mahdollista hakeutua opiskelemaan sotatieteiden maisteriksi. Sotatieteiden maisterin tutkinto on 120 opintopisteen laajuinen ylempi korkeakoulututkinto. Kansallisen turvallisuuden pääaineena on johtaminen ja sivuai-

5/2013

seen sekä organisaatiorakenteita ja -kulttuuria koskeviin kysymyksiin. Strategiaa puolestaan on kutsuttu opiksi sodan voittamisesta. Opinnot sisältävät valtio-opin, turvallisuuspolitiikan, kansainvälisten suhteiden ja sotilasstrategian oppisisältöjä.

Vuorovaikutus korostuu Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys opetuksessa ja eri opintojaksoilla pyritäänkin luomaan edellytyksiä analyyttisille keskusteluille niin opiskelijoiden, opettajien kuin asiantuntijaluennoitsijoidenkin välillä. Opiskelijoita rohkaistaan kokonaisvaltaiseen, luovaan ja kriittiseen käsiteltävän asian pohdintaan. Myös siviiliopiskelijoiden osaamista ja työelämän kokemuksia hyödynnetään opetuksessa. Näin pyritään jo opiskeluvaiheessa linkittämään sekä sotilaat että muut yhteiskunnan toimijat kokonaisvaltaiseen turvallisuusajatteluun esimerkiksi johtamisen näkökulmasta. neina viranomaisyhteistyöhön liittyvät sotatieteiden alat, kuten esimerkiksi sotataito, strategia, sotahistoria tai sotilaspedagogiikka. Kansainvälisen turvallisuuden pääaineena on sotataito, jonka oppiaineista voi valita strategian tai sotahistorian. Sivuaineina ovat johtaminen, sotilaspedagogiikka tai muu kriisinhallintaan liittyvä sotatieteiden ala. Lisätietoja: www.puolustusvoimat.fi

Kansainvälistä kriisinhallintaakin käsitellään kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan -käsitteen kautta. Opinnoissa muun muassa arvioidaan suurvaltojen ja keskeisten turvallisuusorganisaatioiden (YK, EU, Nato) kriisinhallinnan yleisiä periaatteita ja kehitysnäkymiä. Toisaalta myös pohditaan analyyttisesti Suomen kriisinhallintaan osallistumisen yleisiä päämääriä ja tavoiteasetteluja.

Katja Ahola, pelastusylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Itselläni on aiempi maisterintutkinto viestintätieteistä Jyväskylän yliopistosta sekä johtamisen erikoisammattitutkinto. Halusin syventyä vielä tarkemmin johtamiseen ja esimiestyöhön vaikuttaviin tekijöihin sekä kehittää omaa osaamistani johtajana – siksi olen nyt opiskelemassa työni ohessa. Opinnot ovat myös tukeneet varautumisen ja valmiussuunnittelun asiantuntijuuttani etenkin viranomaisyhteistyön näkökulmasta. Toisaalta opinnot ovat myös lisänneet ymmärrystäni johtamisesta sodan ajan toimintaympäristössä. Esimerkiksi informaatio-operaatiot ja sotataito sekä media ja lainsäädäntö asettavat omat vaatimuksensa myös johtamiselle. Hedelmällisintä näissä opinnoissa on ollut viestinnän osaamisen yhdistäminen johtamisen problematiikkaan. Etenkin johtamisviestinnässä on omat haasteensa viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden välisessä yhteistoiminnassa niin normaali- kuin poikkeusoloissakin.

Toni Nurmivaara, palomestari, Neste Oil Oyj, Porvoon jalostamon palokunta Valmistuin aikoinaan Pelastusopistolta, jossa suoritin palopäällystön insinööri (AMK) -tutkinnon. Johtamisen jatkoopiskelut kiinnostivat ja hakeuduin MPKK:lle, koska omalla alalla ei ole vastaavaa jatkotutkintoa tarjolla. Johtamisosaamista syventävä yliopisto-opiskelu uusissa ympyröissä on ollut mielenkiintoista. Meidät siviiliopiskelijat on otettu hyvin vastaan ja sotilaiden kanssa opiskelu on linkittänyt omaa osaamista laajempaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi pelastustoiminnan johtamista on voinut tarkastella eri näkökulmista osana koko yhteiskunnan kriisivalmiutta. Toisaalta opiskelu on vaatinut myös sitoutumista. Haasteellista on ollut yhteen sovittaa niin työkuin perhe-elämäkin intensiiviseen läsnäolo-opetukseen. Nyt jo osin helpottaa, kun lähes puolet opinnoista on jo suoritettu. Jatkossa läsnäoloa Santahaminassa on vähemmän, joten voin alkaa keskittyä pro gradun kirjoittamiseen.

Jaakko Pesonen, vanhempi konstaapeli, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos Rentoa ja mukavaa meininkiä on ollut, etenkin kun olen virka-

vapaalla ja opiskelen aikuisopintotuella. Halusin syventää omaa osaamistani ja nämä opinnot ovat hyvä lisä liiketalouden tradenomin tutkintoon, jonka olen lukenut turvallisuuden koulutusohjelmassa Laureassa. Poliisipuolellahan on olemassa oma päällystökurssinsa, mutta oman kiinnostukseni vuoksi valitsin tämän opinahjon. Ainakin vielä olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Toimintaympäristöön ja -kulttuuriin on ollut todella mielenkiintoista tutustua. Alkuun sotilaille tutut tietyt rutiinit olivat meille siviileille lähes käsittämättömiä, mutta nyt niihinkin on jo tottunut. Maassa maan tavalla – jos niin voisi asian ilmaista.

Juha-Pekka Soinola, paikallispäällikkö, Matkahuolto Oy Strategian pääaineopinnoissani painotetaan kansainvälistä kriisinhallintaa, joka on puolustusvoimien niin kutsuttu kolmas tehtävä. Olen aikaisemmin lukenut kansainvälistä liiketaloutta ammattikorkeakoulussa ja koen, että nämä strategian opinnot täydentävät hyvin osaamistani. Mielenkiintoni maisteriopintoihin heräsi sotilaallisten kriisinhallintatehtävien kautta. Olen palvellut kahdesti Kosovossa ja opintojen myötä olen voinut peilata käytännön kokemuksia kriisinhallintaan liittyviin teorioihin. Lisäksi kansainvälinen politiikka tarjoaa tunnetusti useita näkökulmia eri tutkimuskohteisiin. Opiskeluilmapiirin ja keskustelulähtöisyyden olen kokenut avoimeksi ja opettavaiseksi sekä erittäin motivoivaksi. Omalta osaltani toivon tuoneeni reserviläisen ja yritysmaailman näkökulmaa näihin keskusteluihin. Strategian laitoksella siviilit ovat tuttu näky, koska korkeakoulujen välisen JOO-ohjelman kautta opetukseen osallistuu myös muiden korkeakoulujen opiskelijoita. Tämä tuo oman lisämausteensa opiskeluun, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Ovi auki helposti hädän hetkellä Oviaukkojen turvallisuus koostuu paitsi varmasta lukituksesta myös ovien aukeamisesta silloin, kun ihmisten on päästävä nopeasti ulos. Heinäkuun 2013 alusta voimaan tuleva CE-merkintä määrittää laatuvaatimukset poistumisteiden CE-merkityille tuotteille. Kesällä CE-merkinnän myötä voimaan tulevat eurooppalaiset poistumistieturvallisuuteen liittyvät standardit määrittävät muun muassa oven avautumis- ja sulkeutumisvoimat, kulutuskestävyyden ja palohyväksynnän. Poistumisteiden on oltava esteettömiä, kulkukelpoisia ja turvallisia myös suurille ihmismäärille. Ovien on avauduttava hätätilanteessa helposti ja poistumistiemerkintöjen on oltava selkeästi näkyvillä. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) turvallisuusasiantuntija Jari Pouta muistuttaa, että kiinteistön omistaja ja haltija sekä toiminnanharjoittaja vastaa siitä, että vaaratilanteessa ihmiset pystyvät poistumaan rakennuksesta, uloskäytävät ja kulkureitit ovat esteettömiä ja turvallisia ja poistumisovet aukeavat hätätilanteessa ilman avainta. Heidän pitää myös osaltaan ryhtyä toimiin pelastumisen turvaamiseksi ja helpottaa pelastustoimintaa. Lukitusalan asiantuntijan mielestä rakennusten lukituksessa kiinnitetään usein ensisijaisesti huomiota omaisuuden turvallisuuteen. – Murtoturvallinen tila on ulkoapäin lukossa. Sisältäpäin katsottuna lukituksessa on kuitenkin huomioitava nimenomaan henkilöturvallisuus, ettei kukaan jää lukon vuoksi sisälle loukkuun, toteaa Abloy Oy:n Länsi-Suomen myyntipäällikkö Timo Tallus. Rakennusmääräykset antavat poistumisteille selkeät normit, mutta ovien ja lukituslaitteiden kannalta ovat selkeät käytännöt puuttuneet. Ensi kesänä voimaan tulevat eu-

rooppalaiset poistumistieturvallisuuteen liittyvät standardit määrittävät muun muassa oven avaus- ja sulkeutumisvoimat, kulutuskestävyyden ja palohyväksynnän. – Määräykset täyttäviä lukitustuotteita on jo olemassa. Suomessa ne eivät vain vielä ole lyöneet läpi. Monissa Euroopan maissa ne kuuluvat jo normaaliin, hyvään rakennustapaan. Julkisissa tiloissa Euroopassa poistumistiepuomit, niin sanotut ”paniikkipuomit” ovat jo tavallinen näky. Kun puomia työntää, ovi aukeaa, Tallus kertoo. – Jos poistumisovi on esimerkiksi työpaikalla tai asuin-

kerrostalossa kapean käytävän päässä, se toimii normitilanteissa, mutta hätätilassa ihmisjoukko helposti jumiutuu käytävään, ellei ovessa ole puomia, jolla ovi aukeaa kun sitä päin kävelee, Tallus havainnollistaa. – Urheilukeskusten ovissa puomi auttaa ulospääsyn lisäksi myös poistumisteiden löytämistä, hän jatkaa. – Luokkahuoneen ovessa ei tarvita sisäpuolella vääntönuppia, vaan pienet koululaisetkin saavat oven helposti auki painikkeesta. Tässä toteutuu standardin vaatimus, että ovi on saatava auki yhden käden yhdellä liikkeellä alle yhdessä sekunnissa, Tallus kertoo.

5/2013

ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Moottorit käyvät kuumina Bussipalojen määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun lopusta. Useimmat palot alkavat moottoritilasta, jossa on korkea lämpötila, palavaa nestettä ja kaapeleita. EU:n tiukentuneiden melu- ja päästövaatimusten vuoksi moottoritilan eristystä on lisätty. ”Moottoritilan lämpötila on noussut. Pinta, jonka lämpötila viisi vuotta sitten oli 550 °C, voi nyt olla sata astetta kuumempi. Entistä suurempi osa moottorista kuumenee, pakokaasujärjestelmä mukaan lukien. Tavallisin palosyy on polttoaineen tai voiteluöljyn vuoto ahtimen kuumalle putkelle”, sanoo Jonas Brandt, Ruotsin teknillisen tutkimuslaitoksen SP:n projektipäällikkö. Vuodesta 2004 lähtien Ruotsin vakuutusyhtiöt ovat vaatineet bussien moottoritilaan automaattiset sammutuslaitteistot, mutta vain 60 prosenttia busseista on vakuutettu. Markkinoilla on erilaisia laitteistoja, joiden sammutteena on vaahto, vesisumu, jauhe, aerosoli tai kaasu. Laitteiston tehoa testataan 300 testillä, joissa käytetään palavaa lammikkoa, aerosolia tai erilaisten kuitujen ja muovien hehkupaloa. Palolähdettä, lämpötilaa ja puhaltimen tehoa vaihdellaan. Tällä simuloidaan erilaisia ajo-olosuhteita. SP:n tutkimushallissa on bussin moottoritilaa simuloiva testilaite. Tilassa on moottoria, putkia ja äänenvaimenninta

kuvaavat mallit. Altaassa oleva dieselöljyn ja bensiinin seos sytytetään. Kolmen minuutin kuluttua sammutuslaitteisto käynnistyy, tila täyttyy vaahdolla ja palo sammuu. ”Ehdotamme bussien moottoripalojen automaattisille sammutusjärjestelmille kansainvälistä testausmenetelmää. Koska tällaista ei ole, tutkimuksemme on herättänyt paljon kiinnostusta”, SP:n markkinointipäällikkö Fredrik Rosén kertoo. ”On tärkeää, että testien olosuhteet vastaavat todellisuutta. Me käytämme rimaristikkoa, joka saa palaa kolme minuuttia. Sitten sammutusjärjestelmä käynnistetään. Jos järjestelmä ei ole riittävän tehokas, palo syttyy uudelleen kuumista pinnoista. Siksi on tärkeää, että testi kuvaa myös uudelleen syttymistä”, Brandt sanoo. Projektin johtoryhmä on koottu eri maista. Siinä on bussien valmistajien, vakuutusyhtiöiden, sammutuslaitteistojen valmistajien, palosyytutkijoiden ja liikennöitsijöiden edustajia. Tavoitteena on, että UNECE (YK:n Euroopan talousneuvosto) ottaisi määräyksiinsä automaattisten sammutuslaitteistojen testausstandardin, minkä jälkeen siitä tulisi pakollinen. Teksti: Monica Walldén BrandSäkert 5/2012

Sprinklerit oikeuden päätöksellä Göteborg (Ruotsi). Vanhustentalo rakennettiin vuonna 1992 liikuntakykyisille asukkaille. Palotarkastuksessa pari vuotta sitten todettiin, että vain pari asukasta oli liikuntakykyisiä ja loput tarvitsivat henkilökunnan apua poistumiseen. ”Perusongelmana on, että rakennuksessa on vain yksi porraskäytävä kun vanhustentalossa pitäisi olla kaksi erillistä ”, paloinsinööri Robert Petersson sanoo. ”Toinen ongelma on, että vuoteita ei voi vetää oviaukoista. Jos yhdessä huoneessa alkaa palaa ja ovet ovat auki, savu leviää käytävälle. Henkilökunta ei pääse savun läpi paikalle eikä palokuntakaan.” Ongelmaan on kaksi ratkaisua: joko ovensulkimet tai sprinklerit. ”Henkilökunta ei hyväksynyt ovensulkimia, koska vanhukset eivät pystyisi kulkemaan ovista. Ovet olisi päivisin kiilattava auki. Tulipalon sattuessa automaattisesti toimivat ovensulkimet koko rakennukseen maksaisivat suunnilleen yhtä paljon kuin sprinklerit. Päädyimme sprinklereihin, koska niiden avulla palo saataisiin rajattua yhteen huoneeseen. Savua leviäisi vain vähän ja ovet pystyttäisiin sulkemaan käsin”, Petersson sanoo. Pelastuslaitos määräsi sprinklerit kaikkiin 2.–5. kerroksen huoneisiin WC:itä lukuun ottamatta. Määräys ei koskenut 1. kerrosta, jossa oli useita poistumisteitä. Kiinteistön omistaja valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. ”Lain mukaan palontorjunnan kustannusten on vastattava riskejä. Velvollisuutemme on vaatia halvinta ratkaisua, jolla kohtuullinen turvallisuus saavuteta. Kahden vuoden jälkeen voimme todeta, että sprinklaus oli halvempi ratkaisu kuin lisähenkilöstön palkkaaminen”, Petersson toteaa. Teksti: Karin Wandrell BrandSäkert 5/2012

Kerrostalon räjähdysvaara Spiesen-Elversberg (Saksa). Palokunta hälytettiin sammuttamaan liike- ja asuinkerrostalossa palavaa bensiinikanisteria. Pian palokunnan poistumisen jälkeen poliisi havaitsi samassa talossa kaasuvuodon. Palokunta palasi ja totesi mittaamalla, että talossa on kaasua. Talo ja naapuritalot evakuoitiin ja ympäristö eristettiin. Taloa tuuletettiin kipinöimättömällä vesikäyttöisellä savutuulettimella useiden tuntien ajan. Sitten palonsyyn tutkijat ja kaupungin työntekijät selvittivät kaasuvuodon syytä. Samalla he löysivät toisesta kerroksesta täyden bensiinikanisterin. Kellarissa kaikki pesukoneet kävivät. Ilmeisesti joku oli aikonut räjäyttää talon. FWM 5/2012

Koiratappelu Fahrenkrug (Saksa). 14-vuotias tyttö huusi apua, kun perheen sekarotuiset koirat tappelivat. Hän yritti erottaa koiria toisistaan, mutta ne purivat häntä käsivarsiin. Naapurit kuulivat avunhuudot ja tekivät hätäilmoituksen. Vaikeasti loukkaantunut tyttö vietiin sairaalaan. Rutiiniajossa ollut poliisipartio kohtasi kadulla kulkevan verisen koiran ja lähti seuraamaan sitä. Sitten hätäilmoitus kertoi, että tyttöä purrut koira juoksi kohti leikkipuistoa. Poliisi pyysi virka-apua palokunnalta ja lopetti koiran ampumalla. Palokunnan yksikkö tavoitti toisen koiran kadulta. Yhtäkkiä koira juoksi auton eteen ja tuli yliajetuksi. Koirien omistaja teki rikosilmoituksen lemmikkiensä tappamisesta. Hän väitti, että konemies oli tahallaan ajanut koiran päälle ja vaati kunnalta 4500 euron korvaus ta. Kunta kieltäytyi korvaamasta mitään. Syyttäjä katsoi, että poliisimiehet ja palokuntalaiset eivät toiminnallaan rikkoneet eläinsuojelulain määräyksiä, eikä nostanut syytettä. Tapaus sai paljon julkisuutta tiedotusvälineissä ja internetissä. Eläintenystävien viha kohdistui palokunnan päällikköön, jonka oli muutettava puhelinnumeronsa salaiseksi. FWM 2/2012

Tiheä defibrillaattoriverkko Weinheim (Saksa). Runsas vuosi sitten mies sai sydäninfarktin kävelykatualueella. Paikalla olijoiden apu ei riittänyt, vaan mies kuoli. Tämän tapauksen vuoksi pelastuslaitos päätti rakentaa kaupunkiin mahdollisimman kattava defibrillaattorien verkon. Palomiehet kääntyivät viranomaisten ja yritysten puoleen hyvin tuloksin. Vuoden aikana on asennettu jo noin 40 defibrillaattoria. Erityisen tyytyväisiä palomiehet ovat paikalliseen pankkiin, joka on sijoittanut defibrillaattorin jokaisen pankkiautomaatin viereen. FWM 3/2012

Vauva lukitsi itsensä autoon Hannover (Saksa). Nainen pysäköi autonsa ostoskeskuksen parkkipaikalle, istutti kymmenkuisen tyttärensä turvaistuimeen ja antoi autonavaimet hänelle leluksi. Hetkeä myöhemmin kaikki ovet naksahtivat lukkoon. Kauhistunut äiti hälytti palokunnan. Palokuntalaiset yrittivät ensin rautalangalla avata oven sisäpuolisesta kahvasta. Sitten he yrittivät poimia sillä avainnipun. Mutta pikku Ronja halusi leikkiä sekä avaimilla että rautalangalla. Seuraavaksi palokuntalaiset yrittivät kiinnittää tytön huomion pois näistä leluista ilmeillään. Sitten he piirsivät hassuja kasvoja kertakäyttökäsineisiin ja puhalsivat ne täyteen ilmaa. Mikään ei auttanut. Viimein oli pakko rikkoa oven lasi ikkunapiikillä, jotta avaimiin päästiin käsiksi. FWM 4/2012

Nestekaasun pullottamo paloi Mumford (USA). Nestekaasun pullottamo aloitti 1950-luvulla toimintansa entisessä maataloustuotteiden kylmävarastossa. Propaani tuotiin säiliövaunuilla ja varastoitiin kolmessa varastosäiliössä tilavuudeltaan 45, 68 ja 114 m3. Yritys oli viime vuosina ollut vaikeuksissa ja pullottamo oli myytävänä. Palokunta oli varautunut mahdollisiin onnettomuuksiin, jotka asettaisivat taajaman 600 asukasta vaaralle alttiiksi. Kello 15.03 pullottamossa tapahtui räjähdys, joka heitti ainoan paikalla olleen työntekijän ovesta ulos. Hän sai toisen asteen palovammoja 20 prosentille ihostaan. Palokunnan saapuessa paikalle useiden nestekaasupullojen (45 ja 114 kg) varoventtiileissä paloi pistoliekki. Pieniä pulloja repeili ja yksi niistä lensi kadun poikki palomiesten välistä. Pullojen jäähdyttämisestä ja rakennuksen sammuttamisesta luovuttiin. Palokunta keskittyi jäähdyttämään varastosäiliöitä seitsemällä vesitykillä sekä useilla suihkuilla. Palopostien vesi riitti kahdelle vesitykille. Lisäksi tehtiin selvitykset seitsemästä vedenottopaikasta. Vettä pumpanneille paloautoille varattiin toinen auto teknisten vikojen varalta. Noin tuhat asukasta evakuoitiin. Operaatio kesti 25 tuntia, siihen osallistui 76 yksikköä 29 palokunnasta. Noin 300 palokunta-

laista osallistui toimintaan. Päivä oli aurinkoinen, ilman lämpötila oli noin 28 °C ja suhteellinen kosteus 65 prosenttia. Paikalla oli seitsemän hoitotason sairaankuljetusyksikköä siltä varalta, että sammuttajat tarvitsisivat hoitoa lämpöuupumukseen. Tällaisia tapauksia ei onneksi esiintynyt. Paloletkua selvitettiin 1700 m. Vettä käytettiin noin 7500 m3, josta puolet saatiin paloposteista ja puolet vedenottopaikoista sekä säiliöautojen vuoroajona. Noin 72 m3 nestepropaania siirrettiin varastosäiliöstä säiliöautoihin. Loput 30 m3 poltettiin tyhjennyspolttimilla ja säiliöt typetettiin. Teksti: John Spaulding Fire Engineering 4/2012

Vain koira selvisi Lund (Norja). Palokuntalaisten hakulaitteet piipittivät klo 01.15. Onnettomuuspaikalle oli 15 km ja olimme sairaankuljettajien kanssa siellä noin 20 minuuttia myöhemmin. Romuttunut valkoinen avopakettiauto oli katollaan keskellä tietä törmättyään kallioseinään. Puristukseen jäänyt kuljettaja oli kuollut, minkä helikopterilääkäri myöhemmin vahvisti. Irrotimme vainajan.

Hätäilmoituksen tehnyt autoilija kertoi, että autossa oli ollut koira, jota ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Uhrin omaiset etsivät koiraa seuraavana päivänä löytämättä sitä. Kysymyksessä oli taistelukoira, ruskea narttu. Kahden päivän kuluttua poliisille ilmoitettiin, että tällainen koira oli nähty onnettomuuspaikan lähellä. Ajattelin, että koira oli nälkäinen ja peloissaan. Ostin sille herkkuja ja lähdin poliisin kanssa onnettomuuspaikalle. Noin 30 metrin päässä onnettomuuspaikalta tapasimme koiran, joka makasi hiljaa ruohikossa. Kun poliisi lähestyi, koira näytti hampaitaan. Hän perääntyi, mutta minä tarjosin sille herkkuja. Sillä aikaa kun koira söi, taputin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Pian saavutin koiran luottamuksen; se tuli luokseni ja nuoli kättäni. Koira seurasi minua poliisiautoon ja nuoli jatkuvasti käsiäni, mutta uikutti ikäväänsä. Poliisiasemalla ilmeisen vahingoittumaton koira sai syödä ja juoda kyllikseen ja parin tunnin kuluttua omaiset noutivat sen. Teksti: Palopäällikkö John Skåland Brannmannen 2/2012

5/2013

Nyt valitaan Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saaja.

Onko mielessäsi miestä tai naista, joka ansaitsisi tunnustuksen hyvästä työstä ja toiminnasta paloja pelastusalalla? Kenelle Sinun mielestäsi tulisi antaa Vuoden Palomies tunnustus vuonna 2013?

Verkkosivuilla www.vuodenpalomies.fi on lomake, jolla voit kätevästi ehdottaa sopivaa henkilöä arvonimen saajaksi. Sivuilta löytyvät myös valintaperusteet sekä Vuoden Palomiestoimikunnan jäsenet. Voit myös lähettää sähköpostilla tai postitse ehdokkaan tiedot (nimi, ikä, asema ja aikaisempi ammatillinen toiminta) sekä perustelut siitä, miksi juuri hän on sopiva Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saajaksi. Muista liittää viestiin myös omat yhteystietosi!

31.7.

www.vuodenpalomies.fi esitykset@vuodenpalomies.fi Vuoden Palomiestoimikunta c/o SPEK, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki

5/2013

Palomiehen työkyky palautui hengitysmeditaation avulla Yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori Jon Kabat-Zinn perusti 32 vuotta sitten kuuluisan stressiklinikan Massachusettsin yliopistollisen sairaalaan. Stressiklinikalla hoidetaan ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia sairauksia. Hoitometodi on kaikille sama: tietoinen läsnäolo, Mindfullness. Tietoiseen läsnäoloon päästään yksinkertaisen meditaation avulla. Meditaation idea on keskittyä yhteen asiaan, esimerkiksi omaan hengitykseen. Meditoija huomaa pian, että oma mieli on kuin vilkas apina: koko ajan se keksii uusia ajatuksia. Tietoisessa läsnäolossa hyväksytään tämän mielen luonne. Vaikka huomio karkaa tuhat kertaa muihin asioihin, meditoija palauttaa mielensä tuhat kertaa takaisin omaan hengitykseensä, kärsivällisesti ja lempeästi. Stressiklinikalla pahoista oireista kärsivät asiakkaat keskittyvät vähintään kuutena päivänä viikossa 45 minuuttia meditoimaan. Sairaudet eivät välttämättä parane, mutta kaikki saavat huomattavaa apua, kun he oppivat vaikuttamaan omaan mieleensä hyvin tehokkaasti. Kabat-Zinn kertoo mielenkiintoisesti meditaatiosta syvällisemmin ja erilaisten ihmisten kokemuksista. Eräs heistä on 37-vuotias palomies Gregg. Gregg joutui kerran sakeaan savuun palavassa rakennuksessa. Kun hän tämän tapauksen jälkeen yritti laittaa kasvoilleen kaasunaamarin mennäkseen palavaan rakennukseen, hänen hengityksensä muuttui nopeaksi ja pinnalliseksi eikä hän pystynyt laittamaan naamaria kasvoilleen. Hänet oli viety monta kertaa palopaikalta sairaalaan ensiapuun, kun oli luultu, että hänellä on sydänkohtaus. Joka kerta tapaus oli diagnosoitu hyperventilaatioksi. – Kun Gregg tuli stressiklinikalle, hän ei ollut pystynyt menemään palaviin rakennuksiin yli vuoteen, Kabat-Zinn kertoo. Stressiklinikalla Gregille opetettiin hengitysmeditaatio, mikä oli hänelle todellinen haaste. Joka kerta, kun Gregg alkoi syventyä hengitykseensä, hänen olonsa tuntui aivan kamalalta, aivan kuin hengitys olisi ollut hänen vihollisensa. Hän piti hengitystään epäluotettavana ja mahdollisesti hallitsemattomana voimana, joka oli jo saanut aikaan sen, että ettei hän enää pystynyt

työskentelemään ja joka siten oli muuttanut hänen suhteensa muihin palomiehiin ja hänen oman käsityksensä itsestään miehenä. Mutta Gregg oli sitkeä ja päättäväinen. Kahden viikon hengitysmeditaatioharjoitusten jälkeen hän huomasi voivansa jälleen panna naamarin kasvoilleen ja mennä palavaan rakennukseen sisälle. – Kun käytin aikaa hengitykseni tarkkailuun, aloin luottaa siihen enemmän, Gregg kertoo. – Pääsin kerran palopaikalle tekemään tukitoimenpiteitä. Kokeilin panna naamaria kasvoilleni, keskittyen hengitykseeni, hyväksyen sen, miltä naamari tuntui kasvoilla. Tämä onnistui. – Siitä päivästä pystyin menemään palaviin rakennuksiin saamatta paniikki- tai hyperventilaatiokohtausta. Myöhemmin olen kokenut useita kertoja suljetuissa tiloissa savun keskellä pelkoa loukkuun jäämisestä. Olen tullut tietoiseksi pelostani, hidastanut hengitystäni ja pystynyt pitämään mieleni tasapainossa. Hyperventilaatiokohtauksia ei ole enää tullut.

Palomieshenkeä Vantaalta Vantaan palomiesyhdistys on julkaissut kiinnostavan kirjan ”Henki”, joka kertoo 50-vuotiaan yhdistyksen vaiheista 1960-luvulta nykyhetkiin. Kirja valottaa vantaalaisen pelastustoiminnan historiaa Helsingin maalaiskunnan ajoista aina kahdeksan kunnan muodostamaksi Keski-Uudenmaan pelastuslaitokseksi. Kirjan on kirjoittanut Marko Partanen ja graafinen suunnittelu on Peter Bangen käsialaa. Kirjassa esittelee monipuolisesti niin palomieshenkeä, ammattiyhdistysasiaa Palomiesliiton lakkoineen, palomiesurheilua, työaikaa kuin muutamia merkittäviä keikkojakin, kuten Hiekkaharjun nurmikkopalo, rä-

jähdys kauppakeskus Myyrmannissa ja tavaratalo Hong Kongin tulipalo. Tutuksi tulevat myös hälytyskeskuksen hoitajan työ, kalusto, miehistö ja ensimmäinen nainen palomiehenä. Kirjan nimenkin mukaan palokuntahenki syntyy siitä, että työyhteisö kunnioittaa työtään. Henki syntyy onnistumisista, epäonnistumisista – yhdessä tekemisistä. Aikajärjestyksessä etenevää kirjaa voi lukea myös yksittäisinä lukuina. Teksti tulee henkilöiden kautta lähelle lukijaa. Runsaat kuvat elävöittävät jämäkkää taittoa ja ulkoasua.

Pari vinkkiä

Kabat-Zinn kertoo, että hengitystä voi tarkkailla sierainten kohdalla, rintakehän alueella tai vatsan alueella. Aloittelijalle vatsa on helpoin kohde. – Huomion keskittäminen tarkoittaa vain huomion keskittämistä. Ei sen enempää. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi puskea tai pakottaa hengitystäsi, yrittää syventää sitä tai muuttaa sen rytmiä. Sinun ei myöskään tarvitse ajatella hengitystä. Olet vain tietoinen hengityksestäsi, tunnet siihen liittyvät aistimukset ja kiinnität huomiota muutoksiin. – Asenne itseäsi kohtaan on lempeä ja kärsivällinen. Vatsan alue on levottoman ajattelevan mielemme alapuolella ja on luonnostaan tyynempi, samalla tavalla kuin meri on tyynempi pinnan alla. Tämä on arvokasta muistaa, kuin haluaa palauttaa sisäisen rauhan silloin, kun tunteet kuohuvat tai ”mielessä liikkuu paljon”, Kabat-Zinn kertoo. Tuula-Maria Ahonen Jon Kabat-Zinn: Täyttä elämää Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa Basam Books, 2013

Pelastusopiston vuonna 2014 alkavan koulutuksen hakuajat Keväällä 2014 alkava koulutus:

Haku päättyy

Valintakoe

Pelastajakurssi 86– 87

23.8.2013

7.–11.10.2013

20.9.2013

4.–5.11.2013

Syksyllä 2014 alkava koulutus:

Haku päättyy

Valintakoe

Alipäällystökurssi 38

28.3.2014

26.–27.5.2014

28.2.2014

5.–9.5.2014

24.1.2014

3.–4.4.2014

opintojen kesto: 7.1.2014 –29.5.2015 Alipäällystökurssi 37 opintojen kesto: 7.1.2014–19.12.2014

opintojen kesto: 11.8.2014.–29.5.2015 Pelastajakurssi 88–89 opintojen kesto: 11.8.2014–18.12.2015 Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 27 opintojen kesto: 11.8.2014 –18.12.2015 Insinööri (amk) palopäällystön ko. AmkN15

maalis–huhtikuu 2014 9.–10.6.2014

opintojen kesto: syksy 2014 – kevät 2018

5/2013

Etelä-Amerikassa on kova puute palokalustosta Etelä-Amerikassa on köyhää myös palokunnilla. Palokunnat eivät saa valtiolta avustusta, vaan ovat pelkkien lahjoitusten varassa. Nyt on mahdollisuus avustaa heitä lahjoittamalla vanhaa palokalustoa. Chilessä, Viña Del Marin kaupungissa on asiat todella heikosti verrattuna koti-Suomeen. Puolenmiljoonan asukkaan kaupungissa on paloasemia kahdeksan, joissa on erittäin huono kalusto. Nyt on käynnistetty hanke, jonka avulla kerätään kalustoa lähetettäväksi Viña Del Marin kaupunkiin. Hankkeen alulle laittajalla, Oulusta lähtöisin olevalla Erik Nymanilla on henkilökohtaista kokemusta kolmen vuoden ajalta palokunnan surkeasta kalustosta ja rahantarpeesta. Nyman työskenteli palokunnassa ainoana suomalaisena henkilönä, täysin palkatta. Ensimmäinen lahjoituksen kohde on jo löytynyt, sillä Nyman haluaa antaa omassa

käytössä olevan, Volvo 460 ja 1995 vuosimallisen auton johtoautoksi palokunnalle. Autoon pitää maalata valkoinen raita kylkeen, asentaa hälytyslaitteet, radiopuhelin ja muuta kalustoa. Auton varusteluun ja perille kuljettamiseen tarvitaankin tukijoita. Jos tallin nurkassa on joutilaita hälytyslaitteita tai radiokalustoa, niin nyt sille olisi kova tarve tällaisiin autoihin. Samoin etsinnässä on vanhoja Suomessa käytössä olleita ja nyt käytöstä poistettuja paloautoja sekä muuta sammutuskalustoa. Varsinkin

henkilökohtaisia suojavarusteita tarvitaan, palomiehet kun joutuvat itse hankkimaan omat suojavarusteet. Jos hallin perältä löytyy vanhoja palokypäriä, sammutusasuja, suihkuputkia, letkuja tai muuta käyttökelpoista niin ilmoitusta vaan puuhamiehille. Hankkeeseen on saatu pääyhteistyökumppaniksi jo Palotarvike.fi -paloalan erikoisnettikauppa sekä Toijalan VPK. VPK:n päällikkö Markku Laaki sanoo, että silloin kun on mahdollisuus auttaa, niin silloin pitää auttaa. Henkeen ja vereen palokuntalaishenkinen Markku Laaki ehdottaakin, että otetaan yhdessä osaa tähän tempaukseen ja yritetään auttaa vähävaraista palokuntaa. Yhteystiedot: Saku Rouvali, 0500 110 110 saku.rouvali@pelastustieto.fi Erik Nyman, 041 754 2720 ernyman44@hotmail.com

CTIF:ssä tehostetaan metsäpalotorjuntaa CTIF (Comité technique international de prévention et d´extinction du Feu) metsäpalokomitea järjestäytyi edellisessä kokouksessaan Thessalonikissa, Kreikassa viime vuoden marraskuun alussa ja päätti tehostaa toimintaansa metsäpalojen asiantuntijuuden osalta. Tuolloin edustettuina oli kymmenen maata. Tällä kertaa kokoustettiin Belgradissa Serbiassa, jossa allekirjoittanut edusti Suomea kuten Kreikassakin, komitean varsinaisen suomalaisjäsenen, ylitarkastaja Rami Ruuskan ollessa estyneenä. Kokoukseen osallistui 17 henkeä kahdeksasta eri maasta. Kokouksen avajaissanat lausui Serbian palopäällystöliiton edustaja, Milutin Vukosavljevic, joka toivotti kokousväen tervetulleeksi sekä valotti hieman kokouksen merkitystä Serbian paloja pelastustoimelle. Serbia on ottanut hoitaakseen useita merkittäviä paloalan tapahtumia tänä sekä ensi vuonna, joista suurimpana CTIF:n yleiskokous ensi vuoden syksyllä. CTIF:n varapresidentti kroatialainen Ante Sanader puolestaan kiitteli järjestäjiä hyvistä puitteista ja korosti sitä, kuinka tärkeän asian kanssa kokouksessa ollaan tekemisissä. Serbian sisäministeriön varajohtaja Predrag Maric, joka samalla toimii pelastusosaston johtajana, oli huolissaan Serbian metsäpalojen räjähdysmäisestä kasvusta. Viime vuonna niissä kuoli 86 henkilöä, joista 26 sammutustöihin osallistunutta. Myöskään ilmastonmuutoksen merkitystä lisääntyneisiin metsäpaloihin ei voitu sivuuttaa. Ennaltaehkäisyn merkitys korostui varajohtajan puheessa 62

5/2013

Petri Lyttinen kertoi suomalaisesta metsäpalojen torjunnasta.

ja tämä on asia johon Serbiassa tullaan tosissaan panostamaan. Varsinaisen kokouksen avasi metsäpalokomitean kreikkalainen puheenjohtaja Nikolaos Sachninidis, jonka johdolla käytiin esityslistan mukaiset asiat läpi sekä perehdyttiin kreikkalaisten laatimiin metsäpalokomitean kotisivuihin www.forestfirescommissionctif.org. Sivut ovat vasta tekeillä ja jokaista jäsenmaata kehotettiin aktiivisuuteen sivujen aineiston suhteen. Seuraavaksi kuultiin metsäpalojen torjunnasta ja muista ajankohtaisista asioista Serbian, Kreikan, Sveitsin, Tsekin, Unkarin, Suomen, Kyproksen sekä Kroatian edustajista. Nämä maat olivat edustettuna kokouksessa. Lopuksi keskusteltiin komitean jäsenmaiden osallistumisesta erilaisiin projekteihin

ja niiden rahoituksesta sekä esitettiin huolestuneisuus muutamien metsäpalojen kannalta merkittävien Etelä-Euroopan maiden osallistumattomuudesta komitean kokouksiin. Tähän puheenjohtajalla oli oma näkemyksensä siitä, miten maat saadaan mukaan ja tähän hän koettaa saada vahvistuksen seuraavaan kokoukseen mennessä. Kokouksen toisena päivänä kokousvieraat kuljetettiin autolla Golija-vuorelle, joka on Serbian korkein vuori sekä samalla maan suurin kansallispuisto. Erikoisuuksiin kuuluu muun muassa vuorten valumisvesiä hyödyntävät palovesialtaat, joita on rakennettu useita eri puolelle vuorten rinteitä riskikartoituksen mukaisesti. Altaat ovat kooltaan 34 m3. Teksti ja kuva: Petri Lyttinen, palomestari Itä-Uudenmaan pelastuslaitos

Koulutusta

Järjestämme syksyllä 2013 mm. seuraavat koulutukset: Ammatillinen täydennyskoulutus Nro

Kurssi

Aika

Hinta € Haku päättyy

20020 20034 20290 20134 20236 20008 20406 20004 20024

Puomitikkaan kuljettajakurssi Korkealla työskentelyn kouluttajakurssi Väestönsuojan tarkastajan kurssi Raskaan kaluston liikenneonnettomuudet -kurssi ATV-maastoajoneuvojen (mönkijä) kuljettajakurssi Palontutkinnan peruskurssi Palontutkinnan kehittämisseminaari Rakenteellinen paloturvallisuus Palomiesten ja ylipalomiesten pelastustoiminnan johtamisen täydennyskoulutus Johtaminen vaarallisten aineiden onnettomuuksissa

12.-16.8.2013 19.-23.8.2013 20.-22.8.2013 28.-29.8.2013 10.-12.9.2013 9.-12.9.2013 10.-11.10.2013 10.-12.9.2013

600 600 420 282 600/360 570 300 430

29.7.2013 2.8.2013 2.8.2013 5.8.2013 16.8.2013 16.8.2013 25.9.2013 16.8.2013

9.-13.9.2013 1.-3.10.2013

715 430

9.8.2013 13.9.2013

20028

Kaikki koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme, kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Kurssien opetuksen sisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 071 875 0201.

www.pelastusopisto.fi

Pelastustieto 6/2013 ilmestyy 22.8. teemalla

LIIKENNEPELASTAMINEN

.2013 mennessä! Varmista ilmoituspaikkasi 2.8 roon 044 728 0401, Soita Minna Kamotskinille nume eto.fi meilaa ilmoitukset@pelastusti fi tai klikkaa www.pelastustieto.

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689

www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

Hälytys- ja viestintälaitteet

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

10.51

VA H I N G O S S A M U K A N A M

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi

www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

CMY

www.mediseam.fi Henkilökohtaiset suojaimet ja varusteet

www.pelastustieto.fi Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

www.standby.fi

* PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi Kilvet

Yli 1000 Tilaa uusin kuvastomme tai tutustu kauppapaikassa turvakilvet.fi

5/2013

Erityismyynti • Palo- ja pelastusajoneuvot puh. 010 555 5273 • www.scania.fi

Tammivilkut

turvakilpeä hintoineen

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Palo- ja pelastusautot

Suomen Turvakilvet Oy

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

PALOPALO-,,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO TĂ¤ssĂ¤ TĂ¤ssĂ¤hakemistossa hakemistossaononalan alantuotteita, tuotteita,tarvikkeita tarvikkeitajajapalveluja palvelujatarjoavia tarjoaviayrityksiĂ¤. yrityksiĂ¤.Hakemisto HakemistolĂśytyy lĂśytyyPelastustieto-lehden Pelastustieto-lehdenjokaisesta jokaisestanumerosta. numerosta.

Palokunta-asut

Pelastustarvikkeet

Sammutusasut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 KankaanpĂ¤Ă¤ Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi â&#x20AC;˘ www.pajunen.fi

Palopumput

Sammuttimien myynti ja huolto â&#x20AC;˘ PrestoÂŽjauhe-, vaahto-, rasvapalo-, CO2- ja harjoitussammuttimet â&#x20AC;˘ PrestoÂŽpikapalopostit, suihkusuuttimet, palopostien letkut â&#x20AC;˘ Kauttamme myĂśs Sthamer vaahtonesteet

ElĂ¤inpelastus -PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

ELĂ&#x201E;INPELASTUSvĂ¤lineet

Vaativiin kohteisiin kevyt ja tehokas Presto PG6 uuden teholuokan 6kg jauhesammutin (55A 233B C)

â&#x20AC;˘ koti-, â&#x20AC;˘ tuotanto- ja â&#x20AC;˘ villielĂ¤inten pelastukseen

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio puh. (017) 368 4000 | www.peltaco.com

Rullapaloverhot

Presto Paloturvallisuus Oy Teerisuonkuja 7, 00700 Helsinki puh. 010 3877 200

www.presto.fi

VĂ¤estĂśnsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVĂ&#x201E;ESTĂ&#x2013;NSUOJA

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX

Nostolava-autot

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Suojavarusteet

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myĂśs huolto- ja korjaustyĂśt sekĂ¤ vuosikatsastukset. HuoltotĂśiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Heijastinasu Oy

Sahaajankatu 49, 00880 Helsinki Puh. +358 9 664 639 â&#x20AC;˘ Gsm +358 40 759 1771 pia.vonkoch@heijastinasu.com â&#x20AC;˘ www.heijastinasu.com 5/2013 65

T U N T E M A T O N

–Tervetuloa vaan Hermannin nuorisoseuraan. Heikot sortuu elontiellä, mutta jätkä senkun porskuttaa.

– Tämä poika lähti oikosääristen pataljoonaan.

P A L O S O T I L A S

Tuntematon palosotilas sisältää lainauksia ja muokattuja kohtia Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas. Kuva: Arto Pääkkönen, teksti: Väinö Linna ja Marko Partanen.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti 64. vuosikerta. www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2013 Kestotilaus 57 €/vsk, vuositilaus 64 €/vsk Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2013 Koko (sivua).................. koko mm (l xk) ........................Neliväri 1/1............................................ 184 x 270................................ 2400 € 2/3............................................ 184 x 180 ................................1600 € 1/2.................................184 x 135 (90 x 270).....................1200 € 1/3 .............................................184 x 90.................................... 800 € 1/4..................................184 x 65 (90 x 135)......................... 600 € 1/6 ..............................................90 x 90...................................... 400 € 1/8...............................................90 x 65...................................... 300 € 1/12............................................90 x 35...................................... 200 € II/III-kansi.................................................................................... 2500 € IV-kansi........................................................................................ 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan. Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoihin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

5/2013

Ilmestymisajat 2013 N:o 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Ilmestyy 7.2.2013 14.3. 18.4. 23.5. 20.6. 22.8. 19.9. 17.10. 14.11. 19.12.

Varauspvm 18.1. 22.2. 28.3. 3.5. 31.5. 2.8. 30.8. 27.9. 25.10. 29.11.

Valmis aineisto 24.1. 28.2. 4.4. 10.5. 6.6. 8.8. 5.9. 3.10. 31.10. 5.12.

Teema JVT Pelastajan varusteet Viestintä Pelastus- ja autokalusto / Kalusto kiertoon Vesipelastus Liikennepelastaminen Sportti Hälytysajoneuvot ja kalusto Ensihoito ja ensivaste Pelastusvälineet

Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH Kirjapaino: 2013 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen

AMMATTI- JA JÄRJESTÖLEHDET

PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme! Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.