Pelastustieto 7/2014 by Pelastustieto

24.9.

7 2014

Kymppitonni rikki Jyväskylässä s.23

Poikkeuksellinen nostolavatehtävä s. 8

Vuoden palomies tuntee puhtaan paloaseman s. 20

Piikkiön VPK saa synttärilahjaksi uuden paloaseman s. 38

PT 8/2014 ILMESTYY 22. LOKAKUUTA TEEMASIVUILLA ENSIHOITO JA ENSIVASTE

LEHDET JA ESIT TEET | SANOMALEHDET | POSTITUSPALVELUT SÄHKÖISET JULKAISUT | TAIT TO- JA SUUNNIT TELUPALVELUT

Painotuotteita ja sähköisiä julkaisuja PunaMusta painaa kolmella paikkakunnalla. Painotaloja on Joensuussa, Tampereella ja Nurmeksessa. Konekantamme on laaja ja soveltuu pienistä eristä aina miljoonapainoksiin. Meiltä löytyy myös kattavat oheispalvelut mm. postituksiin, liitteistyksiin ja lakkauksiin. Lukusali 24/7 on PunaMustan painoasiakkaiden lisäpalvelu joka tarjoaa helpon tavan julkaista ja lukea erilaisia digijulkaisuja. Lukusali kokoaa yhteen julkaisuja eri aihealueista ja tarjoaa helpon lukukokemuksen. Lukusalissa voidaan julkaista näköis- ja rikastettuja julkaisuja, pdf-tiedostoja tai muuta html-yhteensopivaa sisältöä. Lataa Lukusali 24/7 iPad-sovellus App Storesta tai mene osoitteeseen www.lukusali.fi ja tutustu PunaMustan uuteen sähköiseen palveluun. Kysy lisää myynnistämme: www.punamusta.com.

www.punamusta.com | www.lukusali.fi

Pääkirjoitus syyskuu 2014 Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Minna Kamotskin Myynti ja markkinointi 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Vakituiset avustajat Mika Rinne, Saku Rouvali, Piatta Rulja, Ulla Ylönen, Kati Kottila-Etuaro Tilaajapalvelu YAP-Solutions Oy, 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi Yhteystiedot Pasilankatu 8, 00240 Helsinki www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Julkaisija PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Kirjapaino PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639

Kuntaomistaja tehty tyytyväiseksi Alueellisen pelastuslaitoksen kymmenen vuotisen taipaleen kunniaksi pelastusjohtajat pyysivät Markku Haikoa kokoamaan aluelaitosten synnystä selvityksen. Itsekin näkyvästi alan viime vuosikymmenten kehitykseen vaikuttanut Haiko teki mittavan työn. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston internet-sivulta löytyy yli 200-sivuinen järkäle. Pelastuslaitosten kintereillä on kulkenut kysymys niiden omistajasta. Kunnat vai valtio? Valtiollistamiskeskustelu on ajanut monesti yli kaiken muun. Haiko kirjoittaa sen hukuttaneen kehittämispyrkimykset. Selvityksen tekijä viittaa tällä aikaan ennen kuin Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin tarve selvittää, pitäisikö pelastustoimi siirtää valtion hoidettavaksi. Pekka Myllyniemi selvitti ja sen seurauksena syntyivät 22 alueellista kuntien yhdessä ylläpitämää pelastuslaitosta. Erityisesti laitosten yhteistyön tiivistyminen kumppanuuden kautta yhteistyössä Kuntaliiton kanssa on lisännyt valtakunnallista alan kehittämistä. Kuntaomistaja on tyytyväinen pelastustoimeensa. Kun kunnat näkevät omistajuudessaan selkeän hyödyn, ei tarvitse enää keskustella siitä, kumpi on parempi omistaja.

Tietosuoja Lehden tilaajat ovat kustantajien asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon. Kustantajalla on oikeus käyttää rekisteriä henkilötietolain mukaan. Tilaajalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö markkinointitarkoituksiin ja -tutkimuksiin ilmoittamalla asiasta kustantajan tilaajapalveluun.

24.9.

7 2014

Kymppitonni rikki Jyväskylässä s.23

Poikkeuksellinen nostolavatehtävä s. 8 PT 8/2014 ILMESTYY

Vuoden palomies tuntee puhtaan paloaseman s. 20 22. LOKAKUUTA TEEMASIVUIL

i Piikkiön VPK saa synttärilahjaks uuden paloaseman s. 38 LA ENSIHOITO JA

ENSIVASTE

Kansi Turvallisuus 2014 -messuilla Jyväskylässä työskennellyt Stella Pajukallio piipahti tauolla ulko-osastolla otattamassa kuvan äitilleen, joka fanittaa palomiehiä. Kuva: Kimmo Kaisto.

Puoli tuntia nopeammin Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Itämerellä sattuneesta rauhan ajan tuhoisimmasta merionnettomuudesta. Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut matkustaja-alus Estonia upposi Utön lähellä ja 852 ihmistä hukkui. Pelastuneita oli 137. Turusta lähtenyt Rajavartiolaitoksen pelastuskopteri oli paikalla kohteessa noin puolitoista tuntia hälytyksestä. Lähtövalmius oli tuolloin 60 minuuttia. Nyt se on puoli tuntia vähemmän. Sen verran nopeammin tavoitettaisiin nyt merionnettomuuden uhrit.

Esa Aalto Päätoimittaja esa.aalto@pelastustieto.fi

Sisällys Pääkirjoitus ��3

Varallaolo suurennuslasin alle Pohjois-Savossa ��42

Ajassa ��6

Turvaa kaikille! �� 44

Hälytysilmoitus ��8

Hyvä hallinto syytä muistaa valvontatoiminnassa �� 46

Vieraanamme Esa Kokki ��18

Opisto kehittää pelastuskoirien koulutusta �� 48

Valtiollistaminen aina kintereillä �� 19

Veteraanin ääni: Jorma Peltonen �� 50

Vuoden palomies tuntee puhtaan paloaseman ��20

Estonian meriturmasta 20 vuotta ��52

Messuilla kymppitonni rikki ��23

Yritys ja VPK harjoittelivat Karvialla �� 54

Turvallisuus-messuilla tapahtui ��24

Onko vika aina vain johtamisessa? ��56

Mitä mieltä messuista? ��26

BORIS auttaa öljyntorjunnassa �� 57

Palopäällikkö tanssiparketilla �� 30

Ulkomailta �� 60

Musisoiva palomestari ��32

Mihin ”palokunta” on kadonnut? ��62

Stadin turvaksi �� 34

Palontutkijoilla oma yhdistys ��63

Lahteen uusi paloasema �� 36

50 vuotta sitten ��66

Piikkiön VPK täytti 125 vuotta ��38

Hälytysilmoitus

Kun Kallion pelastusasemalta lähtenyt palomestari Petri Korhonen oli ehtinyt hälytysajossa noin puolimatkaan, hätäkeskus välitti lisätietoja: ”Ilmoittajan mukaan kiipeäjä ilmeisesti ampui itsensä. Paikalta oli kuulunut pamahdus ja välähdys.” Noin kilometrin päässä tapahtumapaikasta olleet työmiehet olivat myös kuulleet voimakkaan pamauksen ja he luulivat, että jossain räjäytettiin jotakin.

7/2014

Vuoden palomies

Vuoden palomieheksi valittu paloesimies Jarkke Lahti kiinnostui puhdas paloasema -ajatuksesta jälkivahinkojen torjunnan kautta. Miksi jälkivahinkojen torjujat suojautuivat palopaikan epäpuhtauksilta, mutta eivät tulipaloa sammuttamassa olevat palomiehet. s. 20

Turvallisuus-messut

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen Jyväskylässä järjestetyt Turvallisuus-messut keräsivät yhdessä Kyberturvallisuus- ja Tekniikkamessujen kanssa kolmen päivänä aikana 10249 kävijää. s. 23

Lahti

Lahden Paavolan pelastusaseman vihkiäisten juhlapuheissa ei peitelty ylisanoja. Pitkän odotuksen jälkeen työntekijät pääsivät Möysän uimarannan tuntumassa sijaitsevista vanhoista tiloista upouuteen toimipaikkaan Paavolan pelastus-

asemalle. s. 36

Varallaolo

Työsuojelutarkastajien mukaan Pohjois-Savon pelastuslaitoksen pienillä paloasemilla on kertynyt liian paljon varallaolo-tunteja. s. 42

AJASSA

Peruspalveluministeri kannattaa ensihoidossa julkista toimijaa Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen yhteydessä ensihoitopalvelujen valtakunnallista tasalaatuisuutta vahvistetaan ja myös ensivastetoimintaa toteutetaan lakiin kirjatulla tavalla yhdenmukaisesti. Turvallisuus-messujen yhteydessä järjestetyssä pelastustoimen ajankohtaisseminaarissa puhunut ministeri Huovinen totesi, että ensihoitotoiminnan kenttäjohtojärjestelmä on lisännyt tasalaatuisuutta. Hän pitää tärkeänä, että sosiaaliviranomaiset ovat mukana yhteisissä tietojärjestelmähankkeissa. ”Sote-uudistus antaa paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaa. Esimerkiksi sosiaali- ja pelastustoimen yhteisten johtokeskusten perustaminen on tärkeää. Kaiken kaikkiaan toimintojen johtaminen pitää saada paremmin haltuun ja lisätä tasalaatuisuutta.” Ministeri pitää tarpeellisena toimintatapojen uudistamista paitsi hallinnonalojen sisällä, myös niiden välillä. ”Sosiaali- ja pelastustoimen yhteistyön tiivistämistä tarvitaan ehdottomasti”, ministeri Huovinen totesi. Kirjoitetun puheen jälkeen ministeri sai muutaman vastattavakseen muutaman yleisökysymyksen. Sote-uudistuksen rahoitusmalliin hän ei ottanut kantaa, vaan totesi, että asi-

aa pohtiva työryhmä antaa oman lausuntonsa asiassa ensi vuoden maaliskuussa. ”Suunnitellut viisi aluetta ovat suuria ja niiden taloudellinen järjestely pitää toteuttaa siten, ettei niiden välille synny turhaa taloudellista kilpavarustelua. Monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkaminen on tarpeellista.” Huovisen mielestä on myös tarpeen, että alueiden toimintaa ohjataan kansallisesti. Hän pitää väärinä vaatimuksia ratkaista sote-uudistuksessa kaikki asiat yhdellä kertaa. ”Mielestäni ensin pitää päättää siitä, mitä olemme tekemässä ja millaiset rakenteet luomassa. Kun tiedämme, mitä haluamme, syntyy rahoituksen järjestäminen järkevällä tavalla.” Kasvavan Länsi-Uudenmaan pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki kysyi yhteistyöstä ja resursseista, kun uutta ensihoitokalustoa pitää

hankkia tiukkojen kilpailuttamisvaatimusten ja hankintalain aikana. Susanna Huovinen kertoi sote-uudistuksen valmistelun viivästyneen, kun oli saatava selvyys, millaisia vaatimuksia uusi hankintalaki tuo sote-uudistukselle. ”Sote-alueista ei saa tehdä laajoja kilpailuttajia”, ministeri korosti. Hänen mielestään tuottamisvastuuta esimerkiksi ensihoitotoiminnassa ei voi antaa muulle kuin julkiselle toimijalle. ”Tiedämme, että tästä periaatteesta on erilaisia näkemyksiä eri poliittisilla toimijoilla”, hän sanoi. Ministeri Huovinen sanoi olevansa julkisen toimijan puolestapuhuja. Palokuolemien torjuntaan koskeneeseen kysymykseen ministeri totesi, että esimerkiksi vanhusväestön mahdollisuus asua omissa kodeissaan pitää varmistaa tarvittavat turvallisuusnäkökulmat huomioiden. ”Emme saa joutua maksamaan siitä, että kokonaisuutta hoidetaan huonosti” Hän siteerasi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän toimitusjohtaja Pentti Itkosta, joka on todennut, että järjestelmässä on kyllä rahaa, kun sitä käytetään oikein. Teksti ja kuva: Esa Aalto

Kimmo Kohvakka avin johtoon Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtajaksi on nimitetty sotatieteiden maisteri, SPEKin toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka. Kohvakka on nimitetty tehtäväänsä määräajaksi 1.10.2014–30.9.2019 väliseksi ajaksi. ”Arvostan tehtävää aluehallintovirastossa. On hienoa saada tehdä yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa pelastustoimen ja varautumisen tehtävissä.” ”Tehtävä on monipuolinen ja haastava.” Aluehallintotoiminnan tulevaisuuden suunnitelmat kiinnostavat myös uutta johtajaa.

7/2014

”Tulevaisuus näyttää erittäin kiinnostavalle, Kohvakka sanoo ja viittaa muun muassa valtiovarainministeriön käynnistämään keskus- ja aluehallinnon virastoselvityshankkeeseen, jossa tavoitteena on uudistaa palvelurakenteita. Sisäministeriön ylin johto on pohtinut aluehallintoviraston resurssien hyödyntämistä myös alan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Aluehallintovirasto valvoo pelastustointa ja pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa alueellaan. Pelastustoimen ja varautumisen vastuualue huolehtii myös varautumisen yhteensovittamisesta

alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämisestä, valmiussuunnittelun yhteensovittamisesta, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestämisestä, kuntien valmiussuunnittelun tukemisesta, valmiusharjoitusten järjestämisestä sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistämisestä. Pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtaja johtaa vastuualuetta ja vastaa toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Virkaa haki 34 henkilöä.

Innovaatiopalkinto vanhusten asumisturvalle Palosuojelurahaston innovaatiopalkinto jaettiin Jyväskylässä Pirkanmaan Turvallisuusklusterille. Palkinnon suuruus on 15000 euroa. Kunniamaininnan sai Saariselän VPK. Kotonaan asuvien ikäihmisten asumisturvallisuuteen ja palokuolemien ehkäisemiseen on Pirkanmaalla haettu keinoja monipuolisella yhteistyöllä ja uusilla innovaatioilla. Pirkanmaan Turvallisuusklusterin osaamisverkosto ”iäkkäiden henkilöiden asumisturvallisuuden parantaminen ja palokuolemien vähentäminen” on kehittänyt ratkaisuja ikäihmisten turvaksi. Työn tuloksena syntynyt innovaatio, huoneistokohtainen automaattinen sammutuslaitteisto, on paras keino rajata vahingot tulipalon syttyessä. Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Seppo Männikkö ja Caverionin liiketoimintayksikön johtaja Jukka Suoja ovat olleet keskeisiä henkilöitä kehitystyössä. ”Ikäihmisten kotona asumisessa havaittiin koko ajan laajeneva paloturvallisuusongelma. Yhä useampi vanhus asuu kotonaan yhä pidempään ja myös entistä huonokuntoisem-

vallisuutensa varmistaa estämällä tilanteen kehittyminen hengenvaaralliseksi. Tämä on mahdollista vain automaattisella sammutuslaitteistolla.”

Kunniamaininta Saariselän VPK:lle

Innovaatiopalkinnot saajat julkistettiin pelastustoimen ajankohtaisseminaarissa Jyväskylässä.

pana. Tavallisen asunnon paloturvallisuus ei ole heille riittävä”, Seppo Männikkö tiivistää innovaation lähtökohdan. ”Ongelman ratkaisemiseksi käynnistettiin hanke, jossa eri tahojen yhteistyötä lisäämällä parannetaan tulipalojen ennaltaehkäisyä iäkkäiden henkilöiden asunnoissa. Myös tulipalon syttymiseen tulee kuitenkin varautua. Jos asukas ei pysty riittävän nopeasti poistumaan asunnosta tulipalon sytyttyä, pitää hänen tur-

Saariselän VPK halusi kalenterilla korostaa, että naiset kelpaavat muuhunkin kuin kahvin keittoon. Saariselän VPK:ssa ei ole naisia eikä miehiä erikseen, vain pelastajia. Kukin toimii oman koulutus- ja kokemustaustansa pohjalta. Tällä ajatus- ja toimintatavalla halutaan kannustaa naisia liittymään ja vapaaehtoisia palokuntia vastaanottamaan naisia mukaan toimintaan. Vaikka naisilla on aina ollut vahva rooli pelastustoiminnassa varojen hankinnan, vaatetuksen ja muonituksen puolella, heitä tarvitaan myös hälytystehtävissä. Saariselän VPK:n hälytysosaston naiset tekivät Oikeissa töissä – Saariselän palonaiset seinäkalenterin, jossa esitellään naisvoimin 12 yleistä pelastustehtävää.

Palokalustovalmistajat saman katon alle Kaarinassa toimivat palokalustoliikkeet, Veikko Nummela Oy ja TR-Vesitykit Oy ovat yhdistäneet tuotannollisen toimintansa. Vajaa kaksi vuotta sitten Veikko Nummela Oy:n ostanut Iivari Kalliomäki osti vuonna 1981 toimintansa aloittaneen TR-Vesitykit Oy:n liiketoiminnan. Yrityksen toiminta alkoi varsinaisesti 34 vuotta sitten, jolloin Tauno Rantanen perusti konepajan, oltuaan Veikko Nummela Oy:ssä työnjohtajana. TR-Vesitykit Oy jatkaa omana yhtiönä ja samalla toiminimellä. ”Tällä ratkaisulla kaksi pientä toimijaa voivat yhdistää voimavaransa ja saadaan turvattua arvokas kotimainen tuote ja työpaikat”, Veikko Nummelan Oy:n omistaja Iivari Kalliomäki sanoo. ”Olemme jo vuoden ajan tehneet yhteistyötä ja tämä oli luonteva jatko sille”, isänsä Tauno Rantasen työtä yrittäjänä jatkanut Susanna Virtanen sanoo. ”Olemme yhdessä tehneet mm. markkinointia. Erityisesti vesitykkien vientiä ja tuotekehitystä varten saamme nyt enemmän voimavaroja”, Virtanen ja Kalliomäki sanovat. TR-Vesitykit valmistaa huippulaatuisia, lähes kokonaan käsityönä tehtyjä vesitykkejä

sekä niihin lisälaitteita. Yritys huolehtii myös myymiensä tuotteiden huollosta. Veikko Nummela Oy valmistaa kotimaisia ESTERI sammutusvesipumppuja ja jonkin verran yrityksillä on ollut myös kilpailevia tuotteita. Veikko Nummela Oy on perustettu vuonna 1968 ja se työllistää nyt kuusi työntekijää.

Toimintojen yhdistäminen vahvistaa molempien yritysten liiketoimintaa niin liikevaihdon kuin kannattavuudenkin suhteen ”Tärkeintä on se, että voimme edelleen tehdä suomalaisia laadukkaita tuotteita ja kehittää uutta. Kehitystyön alla on nyt muutama uusi tuote ja olemassa olevia kehitetään koko ajan”, Kalliomäki kertoo.

7/2014

Hälytysilmoitus

P40, 101, 105, 306 u-Huopalahti. Henkilö kk Pi i, nk si el H ä, äv ht Ihmisen pelastuste 18.2.2014 kello 11.20. n. ee äs vä yl ep it nn jä kiipeää suur

7/2014

t H채ly

u t i o ilm

7/2014

Poikkeuksellinen nostolavatehtävä Tekstit:Marko Partanen Grafiikka:Peter Bange Kuvat:Teemu Heikkilä ja Helsingin pelastuslaitos

Hälytyksen tultua palomestari Petri Korhonen pyysi liittämään Haagasta lähteneen puomitikasauton (306) lisäksi tehtävään myös nostolava-auton (106) Kal lion keskuspelastusasemalta.

”K

Anssi Lindqvist (vas.) ja Reijo Ronkanen pitivät tehtävää poikkeuksellisena. ”Yli 30-vuotisen urani aikana ei ole tullut eteen mitään vastaavaa”, Ronkanen sanoo.

un kuuntelin radioliikennettä, tiesin paikan aika tarkasti, olen asunut siellä 20 vuotta, 106:n kuljettaja ylipalomies Reijo Ronkanen sanoi. He olivat matkalla Pikku-Huopalahdessa olevan ulkoilureitin varteen. Kun Kalliosta myös lähtenyt palomestari Korhonen oli ehtinyt hälytysajossa noin puolimatkaan, hätäkeskus välitti lisätietoja: ”Ilmoittajan mukaan kiipeäjä ilmeisesti ampui itsensä. Paikalta oli kuulunut pamahdus ja välähdys.” Noin kilometrin päässä tapahtumapaikasta olleet työmiehet olivat myös kuulleet voimakkaan pamauksen. He luulivat, että jossain räjäytettiin jotakin. Palomestari Korhosella oli kuitenkin työmiehiä enemmän taustatietoa ja hän aavistelikin heti lisätiedot kuultuaan, että kyseessä oli sähköisku ja valokaari. Haagan pelastusasemalta lähtenyt puomitikasauto (306) ehti kohteeseen ensimmäisenä. Kuljettaja vahvisti Korhosen aavistelut oikeiksi. Henkilö roikkui suurjännitepylvään kannatinorrella pää alaspäin ja ylävartalo oli tulessa. ”Kun pääsimme kohteeseen, oli heti selvää, että henkilön pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä,” Korhonen sanoo. Hän vapautti tehtävältä Kallion höökin, ambulanssin ja lääkäriyksikön.

Rauhallisesti, työturvallisesti Korhonen päätti, että henkilön irrottamista yritetään palomiesten voimin. Oli keskipäivä ja paikalle oli näköyh-

7/2014

t Häly

u t i o ilm

Palomestari Petri Korhonen sanoi asiantuntija-avun olleen ensiarvoisen tärkeää, että tehtävä voitaisiin edes aloittaa.

Sähköiskun vaarallisuus riippuu jännitteestä, virrasta sekä jonkin verran taajuudesta. Vaihtovirta on sydämelle vaarallisempaa kuin tasavirta.

teys paristakin päiväkodista ja suurjännitelinjasta huolehtivan Helenin kaluston saatavuudesta ei ollut tietoa. Korhonen otti yhteyttä Helen Sähköverkko Oy:n asiantuntijaan, joka lähti paikalle. ”Odotimme hänen tuloaan, jotta saatoimme varmistua, milloin tehtävän suorittaminen on varmasti turvallista. Meille tämä oli sähkön takia outo ympäristö. Emme saaneet kiirehtiä turhaan, vaan piti varmistaa, ettei omille kavereille satu mitään”, Korhonen sanoo. Helenin asiantuntija tuli paikalle ja ilmoitti, että tehtävä voidaan aloittaa. 110 kilovoltin suurjännite oli katkaistu sekä pylväät, joiden välissä onnettomuuspaikka sijaitsi, oli maadoitettu sähköasemilta käsin. Korhonen varmisti vielä asiantuntijalta, että oliko tämä nyt täysin varma turvallisuudesta. Asiantuntija vastasi myöntävästi.

että Haagan 32 metriin ylettyvä lava riittäisi tehtävään. Raivausyksikön esimies, ylipalomies Mika Jyrkämö kertoo, että heille oli selvää, että puomitikasauto on maadoitettava.

Puomitikasauto maadoitetaan Tehtävä päätettiin hoitaa ensimmäisenä kohteeseen tulleella, heti pylvään tuntumaan ajetulla 306-puomitikasautolla. Sen ja raivausyksikön henkilöstö alkoi valmistella uhrin noutoa suurjännitepylväästä. Puomitikkaan kuljettaja oli mitannut etäisyysmittarilla,

7/2014

”Huomasin kundeista, että nyt jännittää. En ole aiemmin huomannut sellaista, nyt jännitti silminnähden. Tilanne oli rauhoitettava. Sanoin, että otetaan maadoitus kaikessa rauhassa ensiksi ja sitten vasta lähdetään ylös”, Jyrkämö sanoo. Puomitikasauto maadoitettiin raitiovaunun maadoitusvälineillä tassustaan suurjännitepylvääseen. Helenin asiantuntija kertoi, että vaikka jännite on katkaistu, kulkee linjassa vielä latausjännitettä, joka tulee myös maadoittaa, sillä sekin voi olla hengenvaarallista. Hän ohjeisti, että latausjännite voitaisiin maadoittaa kulkemaan nostolavan kautta. Nostolavan korinrakenteeseen kiinnitettiin ruuvipuristimella VR:n maadoituskaapeli, jonka toinen pää kiinnitettäisiin maadoitussauvalla suurjännitelinjaan. Puomitikkaan koriin lähti mukaan palomies Anssi Lindqvist. Hänen työparinsa 105:n takapenkiltä ei mahtunut kyytiin, koska sen kantavuus ei riittäisi, kun kyytiin otettaisiin vielä uhri.

Liian paksu linja Uhrin noutaminen annettiin Mika Jyrkämön johtaman raivausyksikön tehtäväksi.

Kori ajettiin ylös linjan tuntumaan. Sähkövirta surisi ja rätisi koko ajan kun sen lähistöllä operoitiin. Kun maadoitusjohtoa yritettiin

32 metriin ylettyvä lava riittäisi tehtävään.

kiinnittää suurjännitelinjaan, johto osoittautui niin paksuksi, ettei VR:n maadoitusvälineiden kiinnitysleuka mahtunut kiinnittymään sen ympärille. Leukaa yritettiin asettaa roikkumaan vapaasti linjan päälle, mutta se ei pysynyt siinä. Samalla huomattiin, että puomitikkaan ulottuvuus ei välttämättä sittenkään riittäisi. Oli tultava alas keksimään uusia keinoja.

306-puomitikkaan ulottuvuus ei riittänyt potilaan noutamiseen.

Uusi yritys Helenin kunnossapitoyksikön asentaja Mika Hinkkanen oli tulossa kohteeseen. Hänellä olisi mukanaan myös suurjännitelinjan maadoitusvälineet. Sitä odotellessa päätettiin vaihtaa 62 metriin ylettyvä 106-nostolava-auto matalammalle yltävän puomitikkaan tilalle. Isomman auton korin kantavuus salli kuljettajan lisäksi kyytiin 105:n työparista molemmat. 106-kuljettaja ylipalomies Reijo Ronkanen oli seurannut koko ajan ensimmäistä yritystä ja muodostanut siitä itselleen toimintamallin. ”Maadoitukset ja lähestyminen oli kertaalleen tehty, homma vaikutti aika selvältä”, Ronkanen sanoo. Puomitikasauto 306 oli pedattuna pylvään juurelle pois ulkoiluväylältä, jäinen maa kesti auton painon. 106:n ulottuvuus oli paljon suurempi, joten sitä ei tarvinnut ajaa pois väylältä ja se saatiin pedattua paksujen palikoiden, lisälevyjen ja varsinaisten maalevyjen avulla tukevasti. Maadoitukset tehtiin uudelleen ja miehet lähtivät ylös mukanaan Helenin suurjännitteen maadoitusvälineet. Tehtävä ei arveluttanut Ronkasta, hän luotti täysin asiantuntijan ohjeisiin. Maadoitussarja oli kiinnitetty ruuvipuristimella puomitikasauton korin rakenteeseen. Johtoa oli työskentelyvaraksi 5–6 metriä. Kun maadoitussauvan leukaa ojennettiin kohti maadoitettavaa linjaa, se alkoi surista. Surina kesti niin kauan kunnes leuat loksahtivat kiinni linjaan ja maadoitus oli tehty. Surina on vuosien varrelta tuttua harjoituksista ja keikoilta. Voimakas sähkö surisee, vaikkei siihen liittyisi vikaakaan, Ronkanen sanoo.

Hankala irrotus

Linjojen jännitteen katkaisun ja pylväiden maadoittamisen lisäksi työlaitteena käytetty nostolava ja linjalla oleva latausjännite oli maadoitettava.

Puomitikasauto maadoitettiin VR:n maadoitusvälineilla suurjännitepylvääseen. Uhri noudettiin yli 30 metrin korkeudesta.

Ronkasen mukaan koria sai ajaa tarkasti kuten yleensäkin keikalla. ”Jouduin ajamaan korin välillä kiinni lankaan ja suurjännitepylvään orteenkin kiinni”, Ronkanen sanoo. Samalla oli pidettävä mielessä linjasta koriin tulevan maadoitusjohdon pituus.

7/2014

t Häly

u t i o ilm

Ronkanen ajoi lähelle uhria. Hänet oli tarkoitus laittaa vainajapussiin ja nostaa kyytiin. Kun vainajaan päästiin käsiksi, hän osoittautui roikkuvaan asentoon jäykistyneeksi. Vainaja oli paahtunut sähkövirrasta täysin kypsäksi. ”Mietimme, miten ottaisimme hänet kyytiin, vainajaan ei ollut aluksi kovin helppo tarttua”, Ronkanen sanoo. Hän oli ajanut korin ensin tuulen alapuolelle, mutta tuuli kävi sen verran, että pussi karkasi koko ajan poispäin vainajasta. Sitten Ronkanen ajoi korin tuulen yläpuolelle ja pussi käyttäytyi nyt tuulessa suotuisammin. Kun vainajaa yritettiin irrottaa, huomattiin, että hänen jäykistyneet raajansa olivat jumissa kannatinorren rakenteissa. Hän oli kiinni toisesta nilkastaan ja toisesta polvitaipeestaan. Palomiehet yrittivät ensiksi saada vainajan koriin astinlaudan kautta laskemalla, mutta se ei onnistunut. Sitten taktiikkaa muutettiin, ja Ronkanen ajoi korin suoraan vainajan alle lankoihin kiinni. Hän kuvailee, että vainajasta saatiin tällöin kunnon ristivyöote. ”Kevensin uhrin massaa ylöspäin nostamalla, jolloin kaveri sai irrotettua jalat orresta”, Lindqvist sanoo. Hänen mukaansa tehtävä vaati kuskin lisäksi työparin. Yksin uhria ei olisi saanut irrotettua. Palaneen vainajan käsittely ei ollut ongelmatonta. ”Paahtunut iho ja hiukset pölisivät. Tehtävää olisi helpottanut, jos olisi käyttänyt pölymaskia”, Lindqvist kertoo. Maskin tarve ei alhaalla tullut ollenkaan mieleen, sillä senkaltaista, tuulessa pölyävää, vainajaa he eivät aiemmin olleet kohdanneet. Myös erikoiseen asentoon jäykistyneen vainajan pussiin laittaminen oli hankalaa. Tilavampi ja isosuisempi pussi olisi helpottanut tehtävää. Vainajan saatiin 106:lla alas noin puolessa tunnissa.

Maadoitusvälineitä esittelevät ylipalomies Petri Partanen ja palomies Lauri Lempinen.

Suurjännitelinjan latausjännitteen maadoittaminen ei onnistunut VR:n maadoitusvälineillä.

Tehtävä sujui Anssi Lindqvistin mukaan tehtävä onnistui hyvin. Haastavinta oli alkuunlähtö, ennen kuin saatiin selväksi, miten tehtävä voidaan hoitaa turvallisesti. Myös Ronkanen kuvaa tehtävän kulkua sujuvaksi ja arvelee hyvän mallisuorituksen olleen tehtävää helpottava tekijä. ”30 metrin etäisyys huijasi meitä, vaikka suurjännitelinjat olivat kaksi kertaa normaalia paksumpia, niin ne näyttivät alas ohkaisilta”, Ronkanen sanoo. Jyrkämö luonnehtii keikan erikoiseksi, mutta toteaa, ettei se ollut erityisen haastava,

7/2014

koska aikaa oli käytettävissä niin paljon kuin tarve vaati. ”Aina tulee eteen uusia tilanteita, joita kukaan ei tule ajatelleeksi, se on tämän työn suola”, Ronkanen sanoo.

Mitä jos? Keikat aiheuttavat aina jälkiarviointia. Tavallaan se on tulevaisuuteen varautumista – mitä jos tehtävää olisivatkin vaikeuttaneet seuraavat muuttujat. Pikku-Huopalahden keikalta nousi esiin kaksi kysymystä. Mitä sitten, jos olisikin ol-

lut kiire, jos potilas olisikin ollut hengissä ja olisi silti ollut sähkönvaara? Palomiesten turvallinen työskentely on aina lähtökohta. Ketään ei laiteta äkkiä ja suunnittelematta töihin. Joskus voidaan olla myös tilanteessa, jossa ei voida auttaa. Toinen kysymys kuului: Mitä, jos puomitikasautoa ei olisikaan saatu operointietäisyydelle? Siitä olisi tullut kiipeämällä tehtävä työ, jossa potilas olisi ehkä laskettu naruilla. Maadoitusvälineetkin olisi pitänyt joko kantaa tai nostaa pylvääseen. Olisiko sen tekeminen onnistunut pylväästä käsin?

”Työtä oli hankala ohjata” Helen Sähköverkko Oy:n kunnossapitopäällikkö Mika Hinkkanen hälytettiin lomalta Pikku-Huopalahden keikalle. Paikalle pyrki myös Helenin palveluntuottajan Eltel Networksin henkilöstö, mutta he eivät päässeet pylväälle asti, sillä poliisi oli eristänyt alueen, eivätkä he tulleet vaatineeksi paikalle pääsyä riittävästi. ”Elteliltä olisi saattanut löytyä maadoituksen tekoon liittyvää osaamista, kokemusta korkealla työskentelystä ja lisätyömaadoituksen tekijä koriin mukaan”, Hinkkanen arvelee. Mikäli uhri olisi ollut vielä hengissä, olisi tehtävän hoitamiseen nopeasti tullut enemmän painetta, mikä olisi lisännyt onnettomuusriskiä. Jos johto olisi kytketty nopeammin jännitteettömäksi, olisi mahdollista, että langalla oleva uhri olisi ollut vielä hengissä. ”Hän olisi saanut ehkä latausjännitteestä iskun ja palovammoja, joiden vuoksi ei pysty liikkumaan”, Hinkkanen sanoo. Siksi potilaan tila tulisikin aina tarkistaa ensin, eikä olettaa, että hän on aina kuollut. Hinkkanen ohjasi maasta käsin korissa työskenteleviä palomiehiä. ”Ohjaaminen oli hankalaa jo pelkästään pelastushenkilöstölle vieraan termistön vuoksi, eikä koriin saatu sähköalan henkilöä”, Hinkkanen sanoo. Kun Hinkkanen yritti puhua virtajohtimesta ja kipinäsarvesta, hän ymmärsi nopeasti, että oli siirryttävä kansanomaisempiin ilmaisuihin. Hinkkanen arvelee myös, että myös lisätyömaadoituksen tekeminen oli pelastushenkilöstölle työnä vieras ja pelastusauton

maadoitusvälineetkin olivat tehtävään soveltumattomat. Johto saatiin maadoitettua Helenin tuotua paikalle käyttöön soveltuvat maadoitusvälineet.

Automaattisesti jännitteettömäksi Helsingissä suurjännitelinjat kytkeytyvät jännitteettömiksi kymmenissä millisekunneissa, jos niihin tulee vika. Näin kävi myös PikkuHuopalahden tapauksessa. Johdon toinen virtapiiri kytkeytyi automaattisesti jännitteettömäksi, mutta samassa johdossa ollut toinen virtapiiri ei vikaantunut ja se kytkettiin jännitteettömäksi Helenin käyttökeskuksesta. ”Johdon eri päihin sähköasemille hälytettiin käyttöhenkilökunta avaamaan erottimet ja kytkemään maadoitukset päälle. Aikaa tähän kuluu liikenneruuhkista riippuen puolesta tunnista tuntiin”, Hinkkanen kertoo.

Keikka opettaa Kun uhrin irrotukseen ryhdyttiin, päätettiin tehdä johdon lisätyömaadoitus valmiiksi maadoitetun nostolava-auton koriin. Hinkkanen pohtii, että johdossa oleva latausjännite olisi kannattanut ennemmin maadoittaa johdosta pylvään kannatin orteen. Hän sanoo, että nostolava-auton sähkötekniikka olisi voinut häiriintyä koriin tehdyn maadoituksen takia, mutta toisaalta se olisi voinut vikaantua myös jo pelkästä sähköjohtojen voimakkaassa magneettikentässä työskentelystä. Hinkkasen mukaan yhteistyötä pelastus-

laitoksen kanssa on harjoiteltava teoriassa ja käytännössä eri kohteissa ja oikeanlaiset maadoitusvälineet tulisi olla saatavilla nopeammin onnettomuuskohteeseen.

Maadoitus Maadoitus estää jännitteen pääsyn maadoitetulle alueelle, ohjaa virtapiirin ulkopuolelta tulevat jännitepiikit pois ja tasaa työskentelypaikan, -välineiden ja niissä työskentelevien henkilöiden jännite-erot. Maadoitus turvaa virhekytkennöiltä ja henkilöturvallisuuden.

Latausjännite Latausjännite voi syntyä jännitteettömään maadoittamattomaan johtoon, kun jännitteettömän johdon vierellä kulkee virrallinen johto. Tällöin jännitteetön johto kulkee virrallisen johdon magneettikentässä. Esimerkiksi Helsingissä kaikki 110 kV:n avojohdot ovat kahden virtapiirin johtoja, jolloin samoilla pylväillä kulkee kaksi eri johtoa. Johtoihin voi tulla myös jännitepiikkejä, jotka syntyvät lähinnä salamoista.

Yhteistyöpalaveri keikasta Paloesimies Ali Suominen vastaa Helsingin pelastuslaitoksen sähköprosessista. Hänen tehtävänsä on suunnitella , kehittää sähköön liittyviä työturvallisuustoimintoja sekä pitää yhteyttä sähköalaan pelastuslaitoksen ulkopuolella. ”Käyn säännöllisesti Helen Sähköverkko Oy:n Timo Uolan kanssa läpi pelastuslaitoksen ja Helenin yhteistyötä keikoilla ja tuon terveisiä pelastuslaitokselle”, Suominen sanoo. Pikku-Huopalahden keikka tuli samoissa merkeissä Suomisen työpöydälle. Haluttiin selvittää työturvallisuutta ja yhteistyötä. Suominen järjesti palaverin Helenin väen kanssa pelastuslaitoksella. ”Tehtävä 110 kV:n linjalla oli harvinainen. Viime vuosikymmenen aikana on ollut vain muutamia tapauksia. Pelastuslaitoksella ei ole koulutusta ja välineitä saada suurjänniPaloesimies Ali Suominen on ennen pelastustyöuraansa työskennellyt sähköasentajana, hän on koulutukseltaan myös sähköasentaja.

7/2014

tejohtoja turvalliseksi. Lähinnä maadoittamisesta siinä oli kyse”, Suominen sanoo. Hän halusi myös selvittää, miten ja kuinka nopeasti pelastuslaitos saa tarvittaessa sähköalan ammattihenkilön paikalle. Pelastuslaitoksen ja Helenin henkilöt käsittelivät Pikku-Huopalahden keikan ja pohtivat työturvallisuutta, maadoittamista ja yhteistyötä. ”Määrittelimme koulutustarpeet ja syksyllä onkin tulossa teoria- ja käytännönkoulutusta sekä Helenin päivystäjille että pelastuslaitoksen henkilökunnalle, jolle pääpaino on tietoisuudessa ja ymmärryksessä tilanteiden vaarallisuudesta. Seuraava tehtävä voi olla kuumailmapallo, purjelentokone tai laskuvarjo linjoilla”, Suominen sanoo. Tämä tehtävä oli pelastuslaitokselle muistutus sähkön vaaroista. ”Pelkkä jännitteen katkaisu ei ole riittävä turvatoimi, vaan tarvitaan maadoitukset onnettomuusalueen molemmille puolille. Jännitteen katkaisun jälkeen linjoissa voi olla vielä hengenvaarallista energiaa”, Ali Suominen sanoo.

Kiinnitä huomiota jos:

> näet johtoja ihmeellisissä paikoissa, epämääräisiä asennuksia. > on havaittu pamauksia tai välähdyksiä. > on sähkönhajua ilmassa. > on vilkkuvia valoja. > vettä runsaasti kellarissa, jossa voi olla muuntamo tai sähkökeskuksia.

Ei lähelle Suurjännitelaitteistoihin ja johtoihin on määritelty maallikoille turvaetäisyydet. Etäisyys riippuu jännitetasosta. Jännitetason noustessa etäisyys kasvaa. Jos puomitikkailla operoidaan linjojen läheisyydessä, on hyvä pitää linjaan kymmenen metrin etäisyys. Lähemmäksi meneminen tai linjan yläpuolelle meneminen edellyttää aina jännitteen pois kytkemistä sekä maadoittamista. Onnettomuuden tapahduttua on tärkeää saattaa tieto mahdollisimman pian sähköverkon haltijaan ja sen käyttökeskukseen. Käyttökeskuksesta saa tärkeitä turvallisuusohjeita sähköturvallisuuden osalta. Pelastustoimialueella voi olla eri sähköverkon haltijoita, joten etukäteissuunnitelmat ovat tärkeitä.

Nostolava voi vioittua standarditason ylittävässä sähkö- tai magneettikentässä Nostolavalaitteiden valmistajan Bronto Skyliftin asiantuntijat ottivat kantaa siihen, miten nostolavalaitteilla tulee työskennellä, kun tehtävään liittyy sähkö- tai magneettikenttä. Bronton mukaan sähköverkon haltijan tulisi purkaa latausjännite ja maadoittaa linja sähköverkon haltijan ohjeiden mukaisesti ennen kuin pelastustoimen nostolavalla ryhdytään työskentelemään. Latausjännitettä ei pidä maadoittaa nostolavan teräsosien kautta. Jokaisella sähköverkon haltijalla on välineet ja ammattitaitoa maadoituksen tekoa varten. Nostolavan ohjausjärjestelmälle on määritelty standardi, jonka mukaan sillä voidaan työskennellä sähkö- ja magneettikentässä. Silti on muistettava, että erittäin lähellä sähkölinjaa ja esimerkiksi kännykkämaston läheisyydessä kentät voivat olla paljon vahvemmat kuin mitä standardi vaatii. Sähköverkon haltijan tai siitä vastaavan yhtiön asentajan pitää tehdä sähköverkko jännitteettömäksi ja tarvittavat työmaadoitukset ennen pelastustoimintaan tarkoitetulla nos-

7/2014

tolavalla työskentelyä. Tällöin nostolavan ohjausjärjestelmä sekä varsiston ja jalustan laakerointi eivät vahingoitu sähkökentän vaikutuksesta tai mahdollisesta läpilyönnistä, Brontolta kerrotaan. Asentajienkin työturvallisuus (usein) vaatii, että esimerkiksi kännykkämaston laitteet kytkeketään pois päältä, kun antennien edessä työskennellään. Samoin normaalilla pelastuskäyttöön tehdyllä nostolavalla pitää noudattaa riittäviä suojaetäisyyksiä etenkin sähkölinjoista. Bronto Skylift valmistaa sähkölaitoksille erikoislaitteita (SI-mallisto), joilla voidaan työskennellä 500 kV:n jännitteisellä linjalla. Nämä laitteet eivät ole tarkoitettu pelastustoimen, vaan sähköalan ammattilaisten käyttöön. SI-mallin laitteita viedään pääasiassa Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Lähi-itään. Suomessa SI-laitteita ei ole käytössä, sillä sähköverkot on rakennettu siten, että vian tullen sähko voidaan yleensä ohjata vioittuneen linjan sijasta korvaavaa linjaa pitkin. Kuva: www.bronto.fi (kuvapankki)

Häly

tysi

Helsingin pelastajaoppilaat sähkökoulutuksessa Pelastuskoulun oppilaat saavat kahden vuoden koulutuksen aikana “tehopaketin” sähköasioista, Ali Suominen kertoo. Hän työskentelee tällä hetkellä pelastajakurssin opettajana. ”Palofysiikassa käydään läpi sähköturvallisuutta: konemiestunneilla pumppuja ja generaattoreita, pelastusyksikön kalustoharjoituksissa yksikön sähkölaitteita, rautateiden ajojohtimen, metron virtakiskon ja raitiovaunun ajojohtimen hätämaadoittamista sekä tietysti sähköpalon sammuttamista”, Suominen luettelee.

lmo

itus

Pelastajaoppilaat käyvät myös Helen Sähköverkko Oy:n muuntamo- ja sähköasemakoulutuksessa. ”Työuran aikana on kertauskoulutusta. Hyvät ja ytimekkäät opetuspaketit ovat parasta antia pelastajille. Liian teoreettiselle ”atomitasolle” ei saa mennä. Katsontakanta pitää aina olla palomiehen kypärän alta”, Suominen sanoo.

isto o Ka imm K : a Kuv

Kuvassa metron maadoitin.

Jännitekatko yhdessä virtapiirissä ei aiheuta sähkön jakeluongelmaa. Kaikille Helenin sähköasemille kulkee vähintään kaksi virtapiiriä. Korvaavia sähkönsyöttöjä voidaan tehdä myös alemmilla jänniteportailla, kuten keskijännitteellä 10/20kV.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/ Marko Partanen.

7/2014

VIERAANAMME Kirjoittaja Esa Kokki on tutkimusjohtaja Pelastusopistossa.

Tutkimus on nyt otettava hanskaan Selvityshenkilö professori Jorma Rantanen on tarkastellut pelastusalan tutkimuksen tilaa ja laatinut ehdotuksia tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k-toiminnan) vahvistamiseksi. Selvityshankkeen loppuraportti julkaistiin kesäkuussa ja lausuttiin elokuun loppuun mennessä. Alla on selvityshenkilön kehitysehdotuksia, joita Pelastusopiston tutkimusjohtajana ja kahdeksan vuoden toimialakokemuksella arvioin.

Tutkimusprojektit tutkimusohjelmiksi. Ensimmäinen Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) laadittiin vuosille 2007–2011. Pelastusopiston johdolla ohjelmaa oli laatimassa kattava edustus tutkimusta tekevistä tahoista. PETUn ongelma on ollut sisältöön sidotun rahoituksen puuttuminen. Ohjelmien ja strategioiden laadinta on helppoa, mutta niiden jalkauttaminen ja niihin sitoutuminen ei. Ruotsalainen Brandforsk jakaa tutkimusohjelmansa mukaisesti vuosittain noin 600000 euroa paloalan t&k-hankkeisiin. Miksei Palosuojelurahasto tekisi samoin?

Koordinaation vahvistaminen. Pelastusopiston lakisääteisenä tehtävänä on vuodesta 2006 lähtien ollut tutkimustoiminnan koordinointi. Tehtävän tuloksellisen toteuttamiseen pelkästään opiston sitoutuminen ei ole riittänyt. Koordinaation vahvistamiseksi myös tutkimusta tekevien tahojen on sitouduttava koordinoitavaksi, pelkkä koordinaattorin sitoutuminen ei riitä. Päällekkäisen työn tekeminenkään ei ole toimialan kannalta tuloksellista.

Vakaa perusrahoitus. T&k-toimintaa ei voi vahvistaa pelkästään ulkopuolista rahoitusta lisäämällä. Monesti ulkopuolinen rahoittaja vaatii omarahoitusosuuden, jolloin riittävä perusrahoitus täytyy olla turvattu. Riittävä perusrahoitus mahdollistaa myös omien, ei pelkästään rahoittajan tarpeiden mukaisen toiminnan.

Verkosto-organisaatio. Toiminnan jäntevöittäminen vaatii pitkäaikaisia kumppanuussuhteita organisaatioiden välille. Organisaatiomallista riippumatta nyt on oikea paikka tarkistaa t&k-toimintaa ohjaavien ja tekevien tahojen (sm, avit, Pelastusopisto, laitokset, yhdistykset, korkeakoulut, oppilaitokset) työnjako ja tehtävät. Asioita ei tarvitse enää tehdä niin kuin 20 vuotta sitten parhaaksi nähtiin. Niukkenevien resurssien aikaan ei kannata rahoittaa samaa työtä useaan kertaan.

Hyvän käytännön oppaat. Terveystoimessa on koottu riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia; Käypä hoito -suositukset. Vastaavat hyvän käytännön oppaat ovat tervetulleita myös pelastustoimen käytännön työhön päätöksenteon tueksi. Käypä hoito -suositusten laadintaan osallistuu 700 terveystoimen huippuammattilaista. Ohjeistus ei kuitenkaan valmistu ilman koordinaatiota. Käypä pelastus -ohjeistuksen koordinaattoriksi tulee palkata informaatikko.

SM:n alainen keskus. Tarvitaanko uusi keskus? Vai riittääkö nykyisten rakenteiden kriittinen tarkastelu? Verkosto-organisaation ytimeksi uusi keskus profiloituu luontevammin kuin Pelastusopiston alainen yksikkö. Tulokselliseen koordinointiin tarvitaan riittävän itsenäinen taho, joka pystyy toimimaan koko toimialan, ei pelkästään emo-organisaation, strategisten tavoitteiden mukaisesti. Tällä hetkellä t&k-toiminnan vahvistamisessa haastavaa on saada toimialan osaavaa ainesta mukaan. Osaltaan syitä ovat palkkaus ja toimipaikka. Osaajille tulee taata kilpailukykyinen palkka ja paikkariippumaton työskentely. Lisäksi alan oppilaitosten opettajat ja opiskelijat on saatava kiinteästi mukaan t&k-toimintaan.

Tutkimusneuvosto. Raportissa esitetään tieteellisen neuvoston kutsumista tutkimuksen laadun varmistamiseksi. Lisäksi raportissa korostetaan erityisesti tutkimuksen vahvistamista. Toimialan kehittämisen kannalta tuloksellisinta on, että neuvoa-antavan asiantuntijaelimen tehtävään sisältyy toiminnan laadun varmistamisen lisäksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarkoituksenmukaisuuden arviointi.

Tutkimustietopankki. Koordinaatiota vahvistaa, kun tiedot pelastustoimen t&k-toimintaa tekevistä henkilöistä ja organisaati oista kootaan helposti saataville. Pelastusopiston ylläpitämässä Paloportti-palvelussa on jo tehty henkilö- ja organisaatiorekisterit, joihin tietoa voi kerätä.

7/2014

Tutkimuksen foorumi. Raportin lopussa peräänkuulutetaan vuosittain järjestettävää kansallista turvallisuusalan kattavaa tutkimuksen foorumia. Nykyisellään järjestetään omat seminaarit niin kansallisessa turvallisuustutkimuksessa, sisäisen turvallisuuden tutkimuksessa kuin palotutkimuksessakin. Pelastustoimen tutkimukselle näiden rinnalla löytyy kyllä oma paikkansa.

Valtiollistaminen on aina ollut kintereillä ”Onko pelastustoimi uittopuu, jota ohjaillaan ulkopuolelta pysymään puomien välissä virran sujuvasti vietävänä?”, alueellisen pelastustoimen synnystä selvityksen tehnyt Markku Haiko kysyi. Pelastustoimen kehittämispäällikkönä Kuntaliitossa pitkän päivätyön tehnyt Haiko toteaa selvityksessään, että valtiollistamiskeskustelu jatkuu pelättynä siihen saakka, kunnes kysymykseen on saatu vastaus. ”Olen kuunnellut huolestuneena esityksiä, joissa pelastuslaitosten edustajat kaipaavat puolueetonta ja rehellistä selvitystä isännästä. Näyttää sille, että ratkaisu alan kohtalosta halutaan ulkoistaa jollekin toiselle sen sijaan, että itse aktiivisesti haettaisiin yhteiskunnallista lisäarvoa ja kehitettäisiin toimintaa sen mukaan.” Selvityksen julkistamistilaisuudessa Turvallisuus-messuilla Jyväskylässä Jokilaaksojen edellinen pelastusjohtaja Piia Vähäsalo kertoi harminsa siitä, että alan muutosta on haettu aina valtiollistamisen kautta. ”Olemme itse tehneet vuosien aikana jo suuria muutoksia ja tuntuu, että sitä ei nähdä. Tärkeintä on palvelun sisältö ja laatu.” Pirkanmaan pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen painotti rakenteen olevan vain väline. ”Viime aikoinakin olemme nähneet, miten aluerakenteet näyttävät olevan liiankin tärkeitä. Toiminnaltamme vaaditaan vain tiettyä sisältökokonaisuutta, jota sitten toteutamme.” Ojanen näkee, että sosiaalitoimi tulee oleman tulevaisuuden yhteistyön suunta pelastustoimelle. Markku Haiko totesi selvityksessään, että 1990-luvulla käydyssä pelastusalan kehittämistä koskevassa keskustelussa erityisesti isojen kaupunkien palopäälliköt lähes yksissä tuumin keskittyivät torjumaan pelastustoimen mahdollisen siirtämisen valtion vastuulle. ”Tämä vastarinta näyttää vieneen sen henkisen energian, jota olisi tarvittu alan omasta aloitteesta tapahtuvaan kehitystyöhön, esimerkiksi kuntien välisen yhteistoiminnan aikaansaamiseen, joka toteutui vasta 2000-luvun alussa lainsäädännön pakottamana.” Selvitystä kommentoinut Kymenlaakson pelastusjohtaja Vesa Parkko totesi suurten kaupunkien palopäälliköiden vastarinnan perustuneen paljolti poliisien esimerkin vaikutukseen. Valtio kurjisti poliisitoimintaa. Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo kehui alueellista pelastuslaitosta hyvin toimivaksi. ”Kansalaiset arvostavat pelastuslaitosten toimintaa.” Hän kertoo keskustelleensa pelastustoi-

Piia Vähäsalo on harmistunut valtiollistamiskeskustelun ainaisesta seurasta pelastustoimessa.

Pelastusjohtajien puheenjohtaja Simo Tarvainen muisti laajan selvityksen alueellisen pelastustoimen historiasta tehnyttä Markku Haikoa.

mesta myös kollegoidensa kanssa eivätkä kuntien edustaja halua luopua pelastustoimesta. Markku Haiko sanoo kymmenen vuotta sitten toimintansa aloittaneiden alueellisten pelastuslaitosten toimivan hyvin, mutta tulevaisuudessa siintää haasteita. ”Pelastustoimen strategiat ovat liian monimutkaisia ja tavoitteet liian lähellä sitä työtä, jota tehdään muutoinkin. Kun strategioita kehitetään, riittäisikö pelastustoimen ainoaksi visioksi ja strategiseksi päämääräksi esimerkiksi se, että yhtään ihmisestä johtuvaa onnettomuutta ei satu?” ”Tavoite on helppo tyrmätä sillä, että sellaiseen tilanteeseen ei päästä. On totta, että siihen ei absoluuttisesti päästäkään, mutta jos siihen pyritään, joudutaan monet asiat ja toi-

mintatavat miettimään kokonaan uudelleen. Jokaisen tulipalon tai onnettomuuden jälkeen joudutaan pohtimaan, miten tapahtunut voitaisiin vastaisuudessa välttää.” ”Oman haasteensa tuo sekin, että pelastustoimi ei pysty estämään onnettomuuksia pelkästään omalla työllään. Tarvitaan laajaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden välillä. On osattava vaikuttaa siihen, mitä muut tekevät, ja annettava avoimesti oma osaaminen kaikkien käyttöön. Uskoisin, että tämän tapainen tavoite olisi riittävän pitkäjänteinen ja haastava sekä synnyttäisi myös uusia innovaatioita.” Raportti löytyy: www.pelastuslaitokset.fi Teksti: Esa Aalto Kuvat: Kimmo Kaisto

7/2014

Vuoden palomies puhtaan paloaseman puolesta Teksti: Esa Aalto Kuvat: Kimmo Kaisto, Esa Aalto

”M

iksi alalla työskentelevät eivät kiinnitä huomiota likaisiin käsiin ja varusteisiin”, vuoden palomies kertoo ihmetelleensä. ”Ei välitetty siitä, vaan hyväksyttiin se, että keikan jälkeen käsiteltiin likaisia varusteita. Ne saattoivat lomien ajaksi jäädä jopa roikkumaan säilytystiloihin.” Alipäällystökurssin jälkeen hän kiinnostui jälkivahinkojen torjunnasta. ”Omassa kotilaitoksessani Jyväskylässä nyt eläkkeellä oleva ruiskumestari Arto Hongisto oli asiantuntija. Kiinnostustani jvt-koulutukseen kysyttiin ja sen myötä kiinnostuin enemmän asiasta.” ”Huomasin, että jvt:a tekevien suojautumi-

7/2014

seen oli kiinnitetty paremmin huomiota kuin esimerkiksi operatiivisen henkilöstön suojautumiseen. Asiasta alkoi tulla lisää tietoa, kun esimerkiksi VTT ja Työterveyslaitos alkoivat tutkia asiaa. Sen myötä tein laitoksessamme mallit suojaussuosituksista. Nelisen vuotta sitten aloimme kouluttaa suojainten käytössä palontutkijoita ja päällystöä. Samaan aikaan aloin kertoa siitä myös sopimuspalokuntalaisille.”

Skellefteån malli innoitti Jarkke Lehti osallistui aihetta käsitteleville opintopäiville ja yhdellä sellaisella hän kuuli Ruotsissa käytössä olevasta Skellefteån mallista.

”Siitä saimme idean Arto Hongiston kanssa tuoda asia omaan laitokseemme. Keski-Suomen pelastuslaitoksella oli suunnitteilla kolme uutta paloasemaa ja Hongisto esitteli puhdas paloasema-ajatuksen talon johdolle. Idea otettiin hyviin vastaan ja ajatus otettiin huomioon uusien asemien suunnittelussa.” ”Uusien asemien yhteydessä puhdasta paloasemaa onkin hyvä viedä eteenpäin, mutta sen toteuttamiseksi ei tokikaan tarvita uusia seiniä. Vanhalle asemalla otimme esimerkiksi käyttöön aluskäsineet. Työvuoroja alettiin kouluttaa. Uudelle asemalle tein toimintaa varten ohjeet.” Lahti sanoo, että aikaa ei tästä kaikesta ole vierähtänyt kuin muutama vuosi, mutta asia on heillä kehittynyt rivakasti ja suotuisasti. ”Olemme saaneet tästä meidän tarpeisiimme hyvin toimivan järjestelmän.” ”Mallit on hyvin omaksuttu ja enemmistö toimii niiden mukaan. Henkilöstöltä on tullut jopa jatkokehittelyn aiheita. Se on aina kannatettavaa.”

Sisäministeri Päivi Räsänen julkisti vuoden palomiehen Turvallisuus-messuilla Jyväskylässä. Vuoden palomiehen panostus palomiesten työturvallisuuden lisäämiseksi ja altistumisen vähentämiseksi Puhdas paloasema -toimintamallin avulla on ollut merkittävää suomalaisessa palokuntakulttuurissa. Puhdas paloasema -toimintamallin tavoitteena on terveempi palomies. Lähtökohtana on, että pienin muutoksin voidaan saada lisää terveitä vuosia palomiehille. Palkitsemassa myös toimikunnan puheenjohtaja, pelastusjohtaja Seppo Lokka ja sihteeri, palokuntajohtaja Petri Jaatinen.

”Näiden ideoiden ansiosta olemme saaneet esimerkiksi paineilmalaitteita varten pesutelineet. Paineilmalaitteiden helpompaa liikuttelua varten on ideoitu myös säilytysteline.”

Miksi vasta nyt? ”Monet ovat sanoneet, että olo asemilla on nyt hyvä, kun savu ei haise. Muutos on myös tapahtunut vähitellen eikä sitä enää edes huomata.” Jarkke Lahti sanoo, että muutoksen yhteydessä on esitetty myös kysymys, miksi vasta nyt asia on huomattu? ”Se vain oli entinen toimintatapa eikä osattu ajatella toisin. Muutos on hyvä ja onneksi nyt on siihen herätty.” ”Toki vastustustakin on herännyt. Miehisellä alalla sitä on pidetty naismaisena. Siivoojatädiksi on kutsuttu asian esillä pitäjää.” ”Olenpa joskus saanut pikkujoululahjaksi siivousvälineitä”, hän hymyilee iloiselle palomieshuumorille. ”Tärkeintä on, että asia on edennyt hyvin.”

Paloesimies mukana VPK:ssa Vuoden palomies Jarkke Lahti on 42-vuotias paloesimies Keski-Suomen pelastuslaitokselta. Lahden palokuntaura alkoi 16-vuotiaana Jyväskylän VPK:ssa. Isä oli ollut Vaajakosken VPK:ssa ja isän johdattelemana nuori Jarkke lähti mukaan sopimuspalokuntatoimintaan. Pakollisten sammutustyön kurssien jälkeen hän kävi yksikönjohtaja- ja päällystökurssit. Vielä paloesimiehenä toimiessaan hänet valittiin palokunnan päälliköksi. ”Edelleen olen VPK:n jäsen. Nyt enemmän kouluttajan roolissa. Jonkin verran olen keikoillakin ollut mukana. Meitä on muitakin ammatissa toimivia, jotka kuulumme VPK:n. Se on mielestäni hyvä asia, sillä voimme olla hyvänä linkkinä palokunnan ja pelastuslaitoksen välillä.” ”Ammatti- ja vapaaehtoisen väen välit ovat ainakin Keski-Suomessa lähentyneet vuosien saatossa, mutta yhteistyön kautta sitä on mahdollista lähentää entisestään.” ”VPK on antanut ammatin lisäksi hyvän harrastuksen. Toiminnassa tutustui hyvään porukkaan. Jännitys viehätti ja sai olla mukana erilaisissa tehtävissä. Myös yhdistystoiminta kiinnosti. VPK on luonut ammatille hyvän pohjan. Se on tärkeä osa ammatti-identiteettiä.” Jarkke Lahti opiskeli pelastajakurssilla Pelastusopistossa 1990-luvun lopulla. ”Siellä oli vpk:laisenkin hyvä opiskella, vaikka joskus mieleen tulikin, että opiskellaan samoja asioita, mihin on jo tottunut. Mutta pian huomasi, että asioita voi tehdä myös toisin. Erilaisia toimintamalleja voi kehittää. ”Opiston koulutus kasvatti ammattipalomieheksi. Joskus törmäsi siihen, että VPK-taustaista arvosteltiin, mutta totesin heille, etteivät ole oikeita henkilöitä arvostelemaan, koska eivät ole olleet VPK:ssa. ”Tällainen asenne on mielestäni muuttunut. Nyt olemme samassa veneessä ja tuemme toisiamme. ”Negatiivisuus kumpuaa paljolti siitä, ettei tunneta VPK-toimintaa. Halusin nimenomaan kertoa arvostelijoille, millaista

Seurantaa tarvitaan Palomiesten altistumisen seurantaa varten tarvitaan hänen mielestään järjestelmä ja rekisteri. ”Savusukellustoimintaa ei nyt systemaattisesti seurata. Olisi selitettävä kuinka paljon palomiehet näissä töissä altistuvat epäpuhtauksille.” Vuoden palomiehen mielestä palomiesten

VPK-toiminta on ja korjata heidän vääriä asenteitaan.” ”Jonkin verran oli heitäkin, jotka ammattiopinnoissa kielsivät vpk-taustansa.” Jarkke Lahden mielestä pelastustoimi on kokonaisuus, jossa on erilaisia toimijoita. ”Ammattihenkilöiden tehtävä on myös kouluttaa sekä jakaa ammatillista tietoa sopimuspalokuntalaisille. Molemmin puolin asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet parempaan suuntaan.” Jarkke Lahdesta piti tulla alunperin leipuri. Hän opiskeli leipuri-kondiittoriksi, mutta jauhopölyallergia romutti ne haaveet. Sen jälkeen olikin helppo tehdä hyvästä harrastuksesta ammatti. Leipomista hän ei ole kuitenkaan unohtanut. Taidonnäytteillään hän ihastuttaa kotiväen ja työkaverit. ”Kaikenlaiset leivonnaiset onnistuvat.” Perheeseen kuuluvat Jenna-vaimon lisäksi 13- ja 15-vuotiaat pojat. Jälkikasvu ei ainakaan vielä ole innostunut palokuntatoiminnasta. Leipomisen ohella monipuolinen liikunta on tärkeä harrastus, erityisesti maastopyöräily. Jyväskylän puhdas paloasema -ideasta kerrottiin Pelastustiedossa 4/2014. Lue juttu: www.pelastustieto.fi

s Tavoitteena terveempi palomie Teksti ja kuvat: Mika Rinne

paloavu ei ole enää haissut Jyväskylän oljuuri asemilla muutamaan vuoteen paloasemalla lenkaan. Jyväskylän kolmella -mallia noin on toteutettu Puhdas paloasema perustuu ruotsakolmen vuoden ajan. Malli kehitettyyn laiseen Skellefteån paloasemalla malliin. Jyvässuojautumis- ja varustehuolto edelleen nyt jo kylässä sitä ovat kehittäneet i Arto Hongisto eläkkeellä oleva ruiskumestar ja paloesimies Jarkke Lahti. tutkimuk– Työterveyslaitoksen ja VTT:n n savu-, nosissa on osoitettu palokohteide palomiealtistavan ien ki- ja kemikaalijääm kaasuille ja pienhet syöpää aiheuttaville n voi mennä 10– hiukkasille. Sairastumisee -mallin tavoit30 vuotta. Puhdas paloasema

altistumista ilteena on vähentää miehistön ille oikeaoppiman ja pintojen epäpuhtauks kertoo. sella suojautumisella, Lahti luonteva ottaa Uudet toimintatavat oli uudet pakäyttöön kun Jyväskylään valmistui likaisilpesutilat erikseen on Niissä loasemat. paloasemalle autoille ja varusteille. Seppälän että pelkät huomauttaa, la työskentelevä Lahti vaan myös asentilat eivät kuitenkaan riitä, pitänyt muuttaa. teita ja työmenetelmiä on riisutaan jo ti– Likaiset sammutuspuvut kuljetusastiaan, lannepaikalla ja ne laitetaan kokeilussa olejätesäkkiin tai tällä hetkellä likaista varustetta vaan pesupussiin. Mitään kalustohalei tuoda autoon tai puhtaaseen paineilmalaitteet, liin. Keikan jälkeen autot, varusteet ajeletkut ja muut likaantuneet Myös pesuhalliin. taan pestäväksi erilliseen ja puhtaiden Likaisten varusteiden huollosmiehistön oma peseytyminen ja ihoheti, kun se on sa käytetään hengitysvaatteiden vaihto toteutetaan laittaa suojaimia. Jarkke Lahti mahdollista, Lahti sanoo. sammutuspuvun tällä hetkellä kokeilussa olevaan pesupussellaisesiin, jonka voi työntää naan pesukoneeseen.

Palomiehet Marko Väisänen ja Samu Kemppi (oik.) tietävät, että oikeaoppisella suojautumisella vähennetään epäpuhtauksille altistumista.

Iho pahin likareitti

epäpuhtauden Lahden mukaan iho on pahin a yritealtistumisreitti. Suoraa nokikontakti ja sen jälkeisestään välttää tilanteen aikana pestään pois jo sä huollossa. Näkyvä noki huollossa käytilannepaikalla. Varusteiden ja hengitystetään hansikkaita sekä silmämersuojaimia, joiden avulla pienennetään kittävästi altistumista.

4/2014 16.9.2014 15.03

4_2014_kopio.indd 12

pitää päästä ASA-rekisteriin. Sen ansiosta he pääsisivät tarvittavaan seurantaan. ”Savusukellustehtävissä palomies saa helposti suuria kerta-annoksia haitallisia yhdisteitä, joten pitäisi olla edellytykset päästä rekisteriin.” ”Altistumispäiviä tulee helposti lyhyinäkin aikoina paljon. Menossa oleva tutkimushanke lopulta kertoo sen, millainen on altistumisriski palomiehillä ja kuinka paljon he altistuvat.”

7/2014

Hänen mielestään suojaustaso pitää saada määriteltyä selkeästi tutkimuksen avulla. Tämän tiedon avulla suojaustaso voidaan määritellä tarpeen mukaan.” ”Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa, ovatko palomiehet työssään altistuneet syöpäsairauksille muuta väestöä enemmän. Puhdas paloasema-ajatuksen myötä monet eläkkeellä olevat tai pitkään työtä tehneet ovat pohtineet riskiä. He ovat pitäneet hyvänä, että nyt asiaan on herätty. Olen varma, että pidemmällä aikavälillä tällä on myönteisiä vaikutuksia.” Samalla vuoden palomies korostaa, että myös sopimuspalokuntalaisten työturvallisuudesta on pidettävä huolta. Samalla tavalla kuin ammattihenkilöstön. ”Työtapojen muuttaminen on tärkeintä ja sen jälkeen tulevat tilakysymykset.” Jarkke Lahdella on vielä työuraa jäljellä. Hän pitää tärkeänä, että mielenkiinto työhön säilyy ja oma ammatissa kehittyminen on tärkeää. ”Mielessä on ollut hakeutuminen amktutkintoa opiskelemaan. Koulutuksen kautta on helpointa miettiä myös omaa myöhempää työuraa. Toivon, että voin fyysisen kunnon puolesta tehdä näitä töitä mahdollisimman pitkään. Työura voi tosin aivan hyvin löytyä myös työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Puhtaan paloasemankin ansiosta sellainen tuntuu motivoivalta.”

SPAL keskittyy omaan palkintoonsa Vuoden palomiehen valitsee toimikunta, jossa on tällä hetkellä edustajat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä, Suomen Palopäällystöliitosta, Suomen Sopimuspalokuntien Liitosta ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta sekä sisäministeriön pelastusosastolta ja Pelastustieto-lehdestä. Suomen Palomiesliitto jäi pois toimikunnasta muutaman vuosi sitten. Miksi SPAL ei ole mukana valitsemassa vuoden palomiestä, puheenjohtaja Kim Nikula? ”Linjasimme aikanaan niin, että halusimme huomioida oman järjestömme aktiivisia ja ansioituneita jäseniä. Halusimme myös huomioida alan kannalta tärkeitä henkilöitä. Käsittelimme asiaa työryhmässä ja päädyimme siihen, että otamme oman palkinnon käyttöön.” Oma palkintonne sulkee mielestänne mukanaolonne olla valitsemassa vuoden palomiestä? ”Selvityksemme yhteydessä päädyimme, että keskitymme omaan valintaamme. Käsittelimme uudestaan asiaa, kun Palomiesliittoa kutsuttiin äskettäin mukaan toimikuntaan, mutta liittohallituksemme päättyi yksimielisesti siihen, että emme muuta nykyistä toimintamalliamme.” Millä perusteella valitsette oman Turvallinen Suomi-palkinnon saajan? ”Lähtökohta on, että voimme palkita alan sisältä tai ulkopuolelta pelastustoimen kehittämiseen merkittävästi vaikuttaneen henkilön. Hän on voinut vaikuttaa joko ammattiyhdistystoiminnan kautta tai muutoin.” Mitä mieltä SPAL on tämän vuoden palomiehen, paloesimies Jarkke Lahden valinnasta, jossa perusteena oli työturvallisuus ja puhdas paloasema -ajatus? ”Teema on ajankohtainen. Olemme olleet aktiivisesti vaikuttamassa ja käynnistämässä alan tutkimushanketta. Ei ollenkaan huono valinta.”

Vuoden palomiehen Jarkke Lahden tukena vaimo Jenna Lahti.

7/2014

10000 tutustui kolmen päivän aikana messuihin

Ulkonäytökset jäivät pimentoon Kolmenkymmenen vuoden jälkeen Jyväskylässä järjestetyt Turvallisuus-messut keräsivät yhdessä Kyberturvallisuus- ja Tekniikka-messujen kanssa kolmen päivänä aikana 10249 kävijää. Turvallisuus-messuilla vieraili arviolta noin 3000 kävijää ja lauantain yleisöpäivä houkutteli paikalle noin 1300 kävijää. Messuilla oli näyttelyosastoja 271 ja esillä oli runsaan tuhannen yrityksen tuotetta. ”Kokonaisuus näytti hyvältä ja alustavien kävijätulosten perusteella tarjosi hyvän kattauksen myös kävijöille”, Jyväskylän Messut Oy:n toimitusjohtaja Leo Potkonen sanoo. ”Ensimmäistä kertaa järjestettiin tällainen messutarjontakokonaisuus. Messuvieraat olivat tyytyväisiä, mutta tulevaisuutta ajatellen meidän pitää entistä paremmin tuoda markkinoinnissa esillä tällainen messukokonaisuus.” ”Pitää paremmin tiedottaa ja kertoa mitä kaikkea messuilla on esillä. Kolmen eri messun synergiaa pitää paremmin hyödyntää.”

Riskienhallintapäällikkö Jarkko Jäntti odotti enemmän kävijöitä lauantain Turvallisuus tutuksi -tapahtumaan. Kuvat ovat liikenneonnettomuus- ja vesipelastusnäytöksistä.

Keski-Suomi satsasi Keski-Suomen pelastuslaitoksen tavoitteena oli tavoittaa parituhatta alueen asukasta Turvallisuus tutuksi -tapahtumassa, joka järjestettiin Turvallisuus-messujen jatkona lauantaina. Tavoitteesta kuitenkin jäätiin, sillä riskienhallintapäällikkö Jarkko Jäntin mukaan Paviljongin ulkoalueella turvallisuuteen tutustui arviolta 1300 henkeä. ”Eri toimijat osallistuivat ilahduttavasti järjestelyihin, mutta valitettavasti väkimäärä jäi tavoitteesta.” Jäntin mukaan lauantaipäivän antia olisi pitänyt markkinoida paremmin etukäteen. ”Ihmiset eivät tienneet tapahtumasta riittävästi. Paikallinen sanomalehti kertoi turvallisuudesta, mutta ei etukäteen tästä tapahtumasta. Olisi pitänyt varmaankin ostaa mainostilaa. Sunnuntain lehdessä tapahtumasta kerrottiin näyttävästi.” ”Kun jotakin ikävää tapahtuu, ihmiset janoavat tietoa turvallisuudesta. Silloin kun sitä olisi tarjolla, se ei tunnu kiinnostavan.”

”Tapahtumassa yksi vetonauloista oli Liikenneturvan havainnollistava esitys turvavöiden käytöstä. Miten turvavyöt konkreettisesti auttavat pelastautumisessa liikenneonnettomuudessa.” ”Sellaista karnevaalihenkeä emme yleisön vähyyden vuoksi saaneet aikaiseksi, kun etukäteen kuvittelimme. Kokemuksen perusteella järven puoleinen aukio riittää tapahtumalle. Nyt väkimäärä levittäytyi liian suurelle alueella, kun rannassa oli vesipelastusnäytökset ja messualueen pihalla liikennepelastusnäytökset ja muut tapahtumat.” ”Esimerkiksi pelastuslaitos satsasi paljon messuihin. Järjestimme isot näytökset, mutta

erityisesti vesipelastusnäytös jäi muun tarjonnan varjoon. Myös tapahtumista tiedottaminen messujen aikaan epäonnistui.” Lauantaipäivän tapahtuman alkamisaika klo 10 saattoi Jäntin mielestä olla myös liian varhainen. Messujen 10000 hengen kokonaiskävijämäärästä Jäntti kertoo arviolta 3000 hengen osallistuneen kolmen päivän aikana Turvallisuus-messuille.

Suomen ennätys jäi syntymättä ”Keski-Suomen pelastuslaitos oli nyt näkyvästi mukana messujen järjestelyissä. Nähtäväksi jää, miten osallistumme kahden vuoden ku-

7/2014

luttua. Messut työllistivät meiltä paljon väkeä.” ”Pelastuslaitokselta on toimikunnissa ollut muutama henkilön edustus pari vuotta. Keväällä ja kesällä mukaan tulivat näytöksiin osallistuneet noin 20 henkilöä. Messujen aikaan paikalla olivat noiden 20 esiintyjän lisäksi yhden paloaseman pelastusyksikkö, ambulanssi ja nostolava eli noin 30 henkilöä päivittäin.” ”Lauantain yleisöpäivässä näiden lisäksi olivat mukana Jyväskylän VPK, Vaajakosken VPK, palokuntanaiset ja alkusammutuskoulutuksen kurssinjohtajat Jämsästä, Joutsasta, Keuruulta, Viitasaarelta ja Jyväskylästä. Muita toimijoita oli kymmeniä. Yhteensä lauantai-

na oli paikalla noin sata toimitsijahenkilöä”, Jäntti kertoo. Turvallisuus tutuksi -tapahtumassa yritettiin saavuttaa myös alkusammutuskoulutuksen Suomen ennätys, mutta tätä ennätystä ei saavutettu. ”Sammuttimen käyttöä harjoitteli moni, mutta tunnin teoriaopetukseen ei saatu riittävästi halukkaita. Vaikka kouluttaja Tomi Timonen saikin koulutettavilta hyvän palautteen.” Keski-Suomen pelastuslaitoksella ollaan kuitenkin tyytyväisiä messutapahtumasta saatuun kokemukseen. ”Messuja varten videoidut toimintanäytök-

Odotettu kirja eläinpelastuksesta Peltaco Oy aloitti 2011 projektin, jonka tavoitteena on kehittää pelastusalan ammattilaisille, mutta muillekin eläinten kanssa työskenteleville välineitä eläinpelastustukseen. Tärkeintä on taata turvalliset ja ergonomiset olosuhteet sekä pelastajalle että eläimelle. Koti-, tuotanto- ja villieläinten pelastukseen soveltuvia välineitä on valmistunut jo reilut 40. Löytyy niin pantaleikkuria, pehmustettua kiinnitysliinasarjaa, päähuppua kuin paineilmasettiä. Messuilla julkistettu ylipalomies Vesa Nurmisen Eläinpelastus-kirja on projektin tuorein tuote. ”Asiakkaat ovat soitelleet ja kysyneet eläinpelastustuotteita. Vesa on miettinyt eläinpelastusasioita enemmän kuin kukaan muu Suomessa”, kertoo kuopiolaisen Peltaco Oy:n toimitusjohtaja Pekka Suomi. ”On hienoa saada kaikki eläinpelastusvälineet yhdestä paikasta, ei siruina maailmalta. Olen kerännyt nuo sirut ja jalostanut niistä parhaimmat Suomen palokunnille sopiviksi. Ensimmäinen eläinpelastuskeikkani oli vuonna 1978, jolloin jahtasin oppilaana mehiläisiä Auroran sairaalan vuodeosastolta. Monta asiaa olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta”, Vesa Nurminen kertoo ja jatkaa. ”Emme tehneet kirjasta 300-sivuista, koska tämän duunin oppii vain tekemällä.” Kirjassa on ohjeet esimerkiksi paineilmapullojen hyödyntämisestä ison eläimen pelastamisessa. Ylipainelaitteiston putket ohjataan sorkkien tai kavioiden viereen. Putkeen johdetun paineilman avulla onnistuu nosto vaikkapa mutaisesta ojasta. Lisätietoa: www.elainpelastus.fi

7/2014

Palomestarit Juha Säämänen (vas.) ja Antti Tenhunen (oik.) Kymenlaakson pelastuslaitokselta tarttuivat heti kirjauutuuteen. He ovat käyneet Pelastusopistolla eläinpelastuskurssit ja satsanneet kalustoon. Molemmat ovat alueensa eläinpelastusvastaavia ja haaveilevat omista eläinpelastusyksiköistä. ”Nämä ovat muutenkin pelastustoimelle hyvät messut ja kaikille vastuualueille löytyy tarvikkeita. Kolmen tunnin ajomatka Jyväskylään on ok. Samat esittelijät ovat käyneet meillä paikan päälläkin”, Tenhunen kertoo. Palomestari Tero Järvelä (vas.) Satakunnan pelastuslaitokselta on kulkenut pitkälti samoja eläinpelastuksen polkuja kuin Vesa Nurminen (oik.) ja hyvä yhteistyö jatkuu. Einar Erikssonin Helsingissä 1996 vetämä eläinpelastuskurssi on jäänyt hyvin mieliin.

set julkaistaan myöhemmin, joten niistä saadaan laajempi hyöty.” Keski-Suomessa oli kesän aikana pari muutakin isoa tapahtumaa. Asuntomessut Jyväskylässä ja maatalousalan FinnMetko-näyttely Jämsässä. ”Niihin emme satsanneet samalla tavalla kuin Turvallisuus-messuihin. Jälkeenpäin voikin pohtia, olisimmeko turvallisuusviestintää varten tavoittaneet niissä enemmän väkeä”, Jäntti miettii. Teksti: Esa Aalto Kuvat: Kimmo Kaisto, Saku Rouvali

Vs. palomestari Jenika Ylikauppala VarsinaisSuomen pelastuslaitokselta on käynyt alan messuilla ja kehuu järjestelyjä Jyväskylässä. ”Mukava messuilla muuallakin kuin Tampereella ja Helsingissä. Messut ovat antaneet ammatillisesti paljon, tuoneet kontakteja ja täällä on hyvin kalustoa esillä.” Ylikauppala suunnittelee valmistuvansa AMK N11 -palopäällystökurssilta viimeistään tammikuussa. Opinnäytetyö käsittelee korkean paikan pelastamista Suomessa.

Tuotepäällikkö Kalle Bask SeaHow’sta pahoitteli peruuntuneita öljyntorjuntanäytöksiä, mutta kertoi messujen olleen silti antoisa kokemus. ”Yritys on ensimmäistä kertaa mukana ja olemme saaneet paljon kontakteja pelastuslaitoksiin.” Bask esitteli öljyntorjuntaan tarkoitettua MiniBagger-sivukeräintä, joka voidaan asentaa jopa vain viiden metrin pituisiin veneisiin. Lisätietoja: www.seahow.fi.

Tulinen tusina -ryhmä eli paloasemilla työskentelevät naiset esiintyvät vuoden 2015 seinäkalenterissa HYKS Palovammakeskuksen hyväksi. POLTE-kalenterin tuotolla tuetaan Palovammakeskuksen potilaiden hoitoa. Kalenterin kummi on vakavia palovammoja sammutustöissä saanut palomies Mikko Karvonen. Häntä hoidettiin HYKS Palovammakeskuksessa pitkään ja hän kuntoutui takaisin palomiestyön vaativimpiin tehtäviin. Kuvassa Turvallisuus 2014 -messujen julkistamistilaisuudessa kalenterin iloisista malleista Piia Ojanen (vas.), Christina Luoto, Siv Aro ja Sanna Rasi. Kalenterin kuvasi Teemu Heikkilä. ”Kalenteriprojekti oli mielenkiintoinen ja haastava jo nopean aikataulunsa takia. Se oli myös itselleni ensimmäinen kalenterikuvaus. Helpotusta toi kuvattavien loistava ote hommaan kuvaustilanteissa”, hän kiittää. Heikkilä on tosin tottunut nopeisiin otteisiin, sillä päätyökseen hän ahertaa KeskiUudenmaan pelastuslaitoksella palomies-sairaankuljettajana. Lisätietoja: www.facebook. com/poltekalenteri.

Onnenpyörä suosi onnekasta yhteisosastolla, jossa olivat Suomen Palopäällystöliitto, Pelastustieto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys sekä Nuohousalan Keskusliitto.

7/2014

Juhani Härkönen Sammutin Oy:stä esitteli ulko-osastolla neliakselista Saurus FS170 -säiliöautoa. 17 000 litran komposiittisäiliö on omaa tuotekehittelyä yhdessä VTT:n kanssa. ”Tietokonemallinnettu säiliö on kevyt ja kestävä. Se kestää hyvin rasitukset epätasaisessakin ajossa. Sillä voi kuljettaa myös juomakelpoista vettä. Neljäs taka-akseli on ohjaava, joten kääntyvyys on kolmiakselisen luokkaa. Auto on nyt esillä ensimmäistä kertaa”, Härkönen kertoo.” Yhteisellä ulkoosastolla Vema Lift Oy:n kanssa esiteltiin VEMA 32F puomitikasauto Scanian P360-alustalla. Uudella puomirakenteella päästään pienemmillä massoilla suurempiin lujuuksiin, jolloin korikuormaa ja ulottuvuutta voi lisätä. Auto on käytössä Avestassa Ruotsissa.

Kurisjärven VPK:sta Pirkanmaalta messuilla oli neljän hengen porukka. Palokunnanpäällikkö Timo Tammiston johdolla tutustuttiin alan uusimpiin ideoihin ja innovaatioihin. Koulutuspäällikkö Pekka Jaakolan mielestä turvallisuusalan messut ovat todella tarpeelliset. Joka toinen vuosi järjestettäviä messuja ei saa missään nimessä harventaa. Kurisjärven VPK:laiset eivät ole osallistuneet muualle kuin Suomen messuille. Jyväskylä on hyvä paikka tulla messuille, sillä keskeinen sijainti on hyvä. Jos Jyväskylässä järjestetään messut tulevaisuudessa, niin varmasti osallistumme, kertoo Pekka Jaakola.

Tapio Nuutinen Jyväskylästä osallistui lauantain turvallisuuskoulutuspäivään kurssin muodossa. Tapiolla ei ole minkäänlaista palopuolen taustaa, vaan mukaan ajoi kiinnostus turvallisuutta kohtaan. ”Turvallisuus vaatii aina kertaamista. Hienoa että tälläinen koulutus järjestettiin ja siihen pääsin osallistumaan. Koulutus ja kertaaminen ovat aina tarpeellisia ja tosipaikan edessä on luonnollisempaa toimia oikein ja turvallisesti, kun on ennestään harjoitellut. Koulutusta voisi jopa lisätä, ja voinkin lämpimästi tätä tänään käymääni koulutusta suositella muillekin. Kävin tutustumassa myös varsinaisiin Turvallisuus-messuihin ja mielestäni ne olivat oikein onnistuneet”, kertoo Tapio Nuutinen.

7/2014

Juha Intonen Keikyän VPK:sta osallistui mielellään Jyväskylän Turvallisuus-messuille. Messut ovat monipuoliset ja tarjonta laajaa. Tila on väljä ja hyvin suunniteltu sekä viihtyisä. Jyväskylä on messujen järjestämispaikkana erinomainen sijaintinsa kannalta, sillä tänne on hyvä tulla. ”Tämä on sopiva päiväretki palokuntalaisille ja täällä näkee paljon tuttuja. Vesipelastusnäytös oli todella mielenkiintoinen lisä päivään. Jos Jyväskylässä järjestetään vielä messuja, olemme varmasti osallistumassa niihin”, kertoo Juha Intonen.

Laajempi porukka näytteilleasettajiksi Jyväskylässä järjestetyt Turvallisuus-messut saivat SPLY:n puheenjohtajan Petri Asikaisen mukaan hyvän palautteen näytteilleasettajilta. Kävijäryhmää pidettiin oikeana, vaikka kävijöitä lukumäärällisesti olisikin saanut olla enemmän. ”Ensimmäisenä messupäivänä kritiikkiä herätti se, että kuulutukset ja opastukset puuttuivat. Esimerkiksi ulkoalueiden ja näytösten parempaa hyödynnettävyyttä toivottiin. Muina messupäivinä se alkoikin hoitua paremmin.” Messut järjestetään kahden vuoden kuluttua jälleen Jyväskylässä. Messupaikka sai Asikaisen mukaan myönteisen arvion. Jyväskylän Messut Oy antaa hyvät puitteet messuille. Sen sijaan messutarjontaan pitää saada kehitystä ja parannusta. ”Turvallisuus-messuilla pitää saada nykyistä laajempi näytteilleasettajakunta. Erityisesti työsuojainalan yrityksiä pitää saada enemmän mukaan. Myös paloturvallisuustekniikkaan liittyviä näytteilleasettajia saadaan toivottavasti lisää.” Petri Asikainen valittaa, että alan messutarjonnassa on nyt liikaa päällekkäisyyttä. ”Olisi suotavaa, että voimat voitaisiin koota yhteen.”

Kuulutuksia kaipasin Ensimmäisillä Turvallisuus-messuilla ollut Veikko Nummela Oy:n toimitusjohtaja Iivari Kalliomäki kehuu messuja onnistuneiksi, mutta messukävijöiden informoimiseen olisi pitänyt enemmän kiinnittää huomiota. ”Messukeskuksesta puuttuivat kuulutukset. Ihmisille olisi pitänyt paremmin kertoa ja markkinoida, mitä kaikkea ulkoalueilla tapahtuu. Senkin takia ulkoalueella olevat näytteilleasettajat olivat tyytymättömiä ja hyvin valmistellut pelastusnäytökset jäivät vaille runsaslukuista yleisöä.” ”Osastollamme oli vieraita myös Italiasta, Puolasta ja Japanista. Esimerkiksi italialaisvieraamme kuvitteli tulevansa pienen pohjoisen maan pienille messuille, mutta oli hämmästynyt, miten suuri messutapahtuma tänne olikaan järjestetty.” Kalliomäen mielestä niin halutessamme, Turvallisuus-messuissa olisi mahdollisuuksia myös suurempaan kansainvälisyyteen. Messukävijöitä oli hänen mielestään vaihtelevasti. ”Olen tyytyväinen siihen, keitä tapasin osastollamme.” ”Parasta tietenkin olisi, jos messuosastolla oli jatkuvaa vipinää, kuten on monilla kansainvälisillä messuilla. Kävijöiksi pitäisi saada erityisesti hankinnoista vastaavat jokaiselta pelastuslaitokselta. Messut järjestävä yhdistys voisi miettiä, miten heitä voitaisiin aktivoida messukävijöiksi.” Iivari Kalliomäen mielestä messut voidaan järjestää vähintään joka toinen vuosi, mutta kannattaisi harkita, olisiko messujen järjestämisvauhti järkevämpää esimerkiksi joka kolmas vuosi.

Messuille muiden alan toimijoiden kanssa Jyväskylän messupaikka kerää kehuja Dafo Oy:n toimitusjohtajalta Hannu Sartovuolta. Sen sijaan kävijämäärään hän on pettynyt. ”Kävijöitä oli liian vähän. Meille jokainen messuvieras on tärkeä, vaikka aika paljon joukossa oli niin sanotusti läpikulkijoita, jotka eivät suoraan ole tekemisissä tämän alan kanssa.” Sartovuon odotukset olivat korkealla, mutta pettyi odotuksissaan. ”Kokemus vahvistaa, ettei tällainen messutapahtuma ole paras tapa markkinointiin. Messukonseptia pitäisi nyt miettiä uudelleen.” ”Asiakkaat hakevat nykyisin tietoa tuotteista internetistä. Messuista on tullut enemmänkin sosiaalinen tapahtuma. Toisaalta messujen yhteyteen ympätyt oheistapahtumat veivät liikaa potentiaalisten asiakkaiden huomiota”, hän harmittelee. Hannu Sartovuon mielestä Palopäällystöpäivät ovat muodostuneet sellaiseksi vetovoimaiseksi tapahtumaksi, joka ajaa saman asian kuin messut. ”Siellä myös asiakkaat ovat paljolti samoja ja Palopäällystöliiton järjestämä tilaisuus on kauppiaan kannaltakin tullut paremmaksi markkinointikanavaksi.” Hän myös harmittelee sitä, että laitoksista päästään entistä nihkeämmin osallistumaan messuille. Hänen mielestään messukokonaisuutta pitäisi hakea muiden turvallisuustoimijoiden, kuten poliisin, rajavartijoiden ja puolustusvoimien kanssa. ”Esimerkiksi Helsingissä järjestettävä FinnSec ei ole sellainen tapahtuma, mutta muutoin messupaikkakunnaksi voitaisiin harkita Helsinkiä.” Sartovuon mielestä messujen järjestämistahtia pitäisi pidentää. ”Kolmen tai neljän vuoden välein olisi hyvä ajankohta. Ruotsissa paloala osallistuu Skydd-messuille joka toinen kerta eli neljän vuoden välein.” Hänen edustamansa yritys tulee jatkossa hyvin tarkkaan arvioimaan, osallistuvatko messuille. ”Taloudellinen peruste on suurin. Messut tuovat paljon kuluja, joista henkilötyövoima on suurin.”

7/2014

Hyvät puitteet Profile Vehicles Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja Jari Mononen kehuu Jyväskylän messujen puitteita loistaviksi. ”Messukeskus on lähellä kaupunkia ja majoitus on ihan vieressä. Jyväskylän on myös keskellä Suomea, jonne on helppo tulla.” Mononen sanoo yrityksensä olevan tyytyväisiä messuihin. Kävijöitä oli runsaasti. Esimerkiksi heille tärkeiden sairaanhoitopiirien ja pelastuslaitosten edustajia oli hyvin paikalla. Hänen mielestään joka toinen vuosi on hyvä tahti järjestää alan messuja. ”Siinä ajassa syntyy uutta esiteltävää.” Hän ei osaa ottaa kantaa siihen, olisiko nykyistä laajempi turvallisuusalan messutapahtuma parempi. ”Kompaktimmassa messutapahtumassa asiakaskontaktit syntyvät vaivattomammin. Asiakas saa rauhassa tutustua osastojen tarjontaan ja se on markkinoinnin kannalta tehokkain tapa. Toisaalta kysyisin asiaa messukävijöiltä. Olisiko heitä helpompaa saada osallistumaan laaja-alaisimmille messuille.” Profile Vehicles Oy esiintyi messuilla yhdessä Veho Oy:n kanssa ja samanlainen yhteistyö messuesiintymisessä kiinnostaa jatkossakin.

Myönteinen tunnelma Messujen ulkoalueella kalustoa esitelleen Sammutin Oy:n vientipäällikkö Juhani Härkönen kehuu messuja onnistuneiksi. ”Myönteinen tunnelma jäi ja odotukset täyttyivät.” Härkönen pitää joka toinen vuosi järjestettävää messutapahtumaa hyvänä järjestämisvauhtina, mutta ei panisi pahakseen, jos tahtia venytettäisiin vuodella. ”Kolme vuotta voisi olla sopiva aikaväli järjestää Turvallisuusmessut.” ”Tuotepuolella ei alalla tapahdu parissa vuodessa paljoakaan, mutta verkottumisen kannalta näinkin säännöllisesti järjestettävä messutapahtuma on hyvä asia.” Härkösen mielestä messuilla tilaisuuksien markkinointi olisi voinut sujua paremmin. ”Näytöksiin osallistui valitettavan vähän väkeä, kun niistä ei riittävästi kuulutettu messuyleisölle.”

7/2014

Kahden päivän messut neljän vuoden välein Messuista jäi Turvata Oy:n toimitusjohtajalle Mika Nilssonille kaksijakoiset tunnelmat. ”Ensimmäinen messupäivä oli hiljainen, mutta sen jälkeen kävijöitä oli enemmän. Vapaaehtoispuolelta näytti olleen paljon kävijöitä. Jyväskylä messupaikkana oli ihan hyvä.” Nilssonin mielestä kolmipäiväiset messut ovat liian pitkät. ”Kaksi messupäivää voisi olla aivan sopiva. Messut voisivat olla hieman pidempään auki, jolloin vapaaehtoisporukka ehtisi käydä tutustumassa messuihin.” Näytteilleasettajalle koituu hänen mukaansa melkoiset kulut kolme päivääkin kestävistä messuista. ”Osastosta on omat kulut ja sen lisäksi vielä tuntuvat henkilöstökulut. Saavutettuun hyötyyn nähden kulut ovat kovat.” Hänen mielestään messujen järjestämisväliä kannattaa myös arvioida. ”Kahdessa vuodessa ei alan kaupallisessa tarjonnassa ole paljonkaan tullut uutta. Maailman suurin tapahtuma Saksassa järjestetään viiden vuoden välein. Miksi pienessä Suomessa alan messut pitää olla joka toinen vuosi?” ”Esimerkiksi neljän vuoden välein järjestettävä tapahtuma olisi paikallaan ja siihen osallistuttaisiin tehokkaammin ja motivoituneemmin.” Alan muita messutapahtumia hän ei pidä paloalan kannalta hyödyllisinä. ”Niiden aihealueet ovat meille vieraita eivätkä ne tuo meille tarvittavaa synergiaa. Tarvitsemme jatkossakin paloalan omat messut.” ”Esimerkiksi Jyväskylässä mukana ollut kyberturvallisuus ei tuonut meille asiakkaita.”

Messutarjonta laajemmaksi Palo- ja pelastuskalusto oli Suomen Palopäällystöliiton toiminnanjohtaja Ari Keijosen mielestä kattavasti esillä Jyväskylässä järjestetyillä Turvallisuus-messuilla. ”Palopäällystöliiton näkökulmasta katsottuna kävijöitä olisi saanut olla enemmänkin ja myös uusia messukävijöitä.” ”Tällaisesta messutapahtumasta onkin tullut enemmänkin tuttujen kohtaamispaikka.” Keijonen pohtii sitä, on meillä tarpeen järjestää näin useasti alan messuja. ”Kannattaisi harkita sitä, että turvallisuus laajennettaisiin suuremmaksi messukokonaisuudeksi. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että menettäisimme paloalan messut, vaan voisimme tuoda sitä paremmin esille laajemmassa kokonaisuudessa, joka myös houkuttelisi enemmän ja erilaisia kävijöitä.” Hänen mielestään Jyväskylän messuilla olisi kaivattu enemmän paloturvallisuustekniikka-alan yrityksiä näytteilleasettajina. Hänen mukaansa Palopäällystöliitossa tullaan arvioimaan kokemukset messuista ja analysoimaan löytyisikö tarjolla olevista messutapahtumista yhteistä nimittäjää, josta koko ala voisi hyötyä. ”Haluamme yhteistyössä messujärjestäjien kanssa pohtia, mitä uutta tarvitaan messuilla.” Hän muistuttaa, että pelastustoimen strategia edellyttää, että pelastusalalla turvallisuus nähdään laajempana kokonaisuutena. ”Sen takia pitäisi eri turvallisuuden osa-alueiden esiintyä laajasti esimerkiksi yhteisessä messutapahtumassa.” Hänen mielestään messut eivät myöskään ole pelkästään kalustoesittelyä, vaan myös merkittävä oppimistapahtuma. Keijosen mielestä paikallaan olisi myös muuttaa messuja kansainvälisemmäksi. ”Turvallisuusalan messut voisivat hyvin olla esimerkiksi joka kolmas vuosi.” Jyväskylän Paviljonkia hän kehuu hyväksi paikaksi järjestää messut. ”Messuille ilmoittautuminen oli kuitenkin liian työlästä. Esimerkiksi oheistapahtumiin pitäisi voida ilmoittautua ilman eri ilmoittautumista. Nyt tietoiskuissa oli vähän väkeä.” ”Keski-Suomen pelastuslaitos näkyi mahtavasti niin messujärjestelyissä kuin messujen aikanakin. On hienoa, että pelastuslaitos hyödyntää pr:ään ja turvallisuusviestintään tällaisen tapahtuman”, Ari Keijonen sanoo.

Mitä messuilta halutaan? Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä nähtäisiin mieluusti alan messutapahtuman kiinnostavan suurempaa yleisöä. Toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka pitää Jyväskylän messujen tarjontaa kuitenkin hyvänä. ”Laajan turvallisuusalan yhteisesiintyminen oli hyvä asia. Messujen yleisömäärä ei ollut kuitenkaan suuri. Jokin tässä messukonseptissa ei siis toimi. Konseptia pitäisi yhdessä miettiä.” Kohvakan mielestä alan tulisi pohtia, mitä messuilta halutaan. ”Onko se asiantuntijatapahtuma vai mikä?” ”Kysymys on haaste koko alalle. Voisimmeko tapahtumia yhdistämällä saavuttaa jotakin enemmän?” Kohvakka kehuu Jyväskylän messukeskusta hyväksi paikaksi järjestää tapahtuma. ”SPEKin kannalta olisi paikallaan pystyä paremmin popularisoimaan näitä tapahtumia suurelle yleisölle tutuksi. Kaikesta huolimatta tällaiset tapahtumat ovat alan keskusjärjestölle arvokkaita.” Messujen kävijämäärään on hänen mukaansa vaikuttanut myös 22 alueellisen pelastuslaitoksen järjestelmä. Silloin työnantaja lähettää virka-aikana järjestettäville messuille tietyn määrän väkeä. Määrä on vähentynyt siitä, kun yksittäisillä kunnilla oli omat laitoksensa. Kimmo Kohvakka pohtisi sitä, saataisiinko tapahtumia keskittämällä aikaiseksi näyttävämpi ja kävijöitä houkuttelevampi tapahtuma. ”Jonkin perinteisesti ihmisiä kiinnostavan tapahtuman yhteydessä se voisi olla vetovoimaisempi.” Hän ottaa esimerkiksi Saksassa kymmenen vuoden välein järjestettävän palokuntalaispäivät, joka houkuttelee paljon väkeä paikalle. ”Järjestämisvauhtia voi myös miettiä. Onko suurempi ja harvemmin järjestettävä tapahtuma tuottavampi, kuin pienempi ja tiheämmin järjestettävä?”

7/2014

Palopäällikkö rentoutuu

tanssiparketilla

Tanssikärpänen puraisi palopäällikkö Mika Kuivalaista siihen malliin, että hän on nykyisin tuttu näky tanssiurheiluseura Tepikan treenisalilla Jyväskylän Palokassa.

Kristiina Pigg ja Mika Kuivalainen harjoittelevat kolmesta neljään kertaa viikossa.

7/2014

uivalainen aloitti tanssiharrastuksen lavatansseista, mutta sitten henkilökohtaisen vaatimustason kasvaessa mies on hakeutunut kilpatanssin pariin. ”Jonkun verran kävin lavatanssikursseilla, mutta se ei ollut niin määrätietoista ja jämäkkää kuin kilpatanssi. Käyn toki lavoillakin, mutta kilpailu sopii paremmin insinöörille”, Kuivalainen toteaa. Tanssiharrastus on sosiaalista kanssakäymistä parin kanssa. Lavatanssissa pari vaihtuu, mutta kilpailussa tanssitaan saman henkilön kanssa. Noin vuoden ajan Kuivalaisen tanssiparina on ollut jyväskyläläinen Kristiina Pigg. ”Harjoittelemme kolme–neljä kertaa viikossa. Ryhmätunteja on kahdesti viikossa ja lisäksi meillä on yksityistunteja, joita on pakko ottaa kun kilpailee. Lisäksi harjoittelemme vielä omine nokkinemme”, Kuivalainen sanoo.

Vaativa harrastus Tanssiharrastus on Kuivalaisen mukaan jatkuvaa opettelua, joka palkitsee parketilla liikkujan kun huomaa onnistuneensa. ”Tanssi on vaativa harrastus ja siinä tarvitaan kuntoa sekä oman kehon hallintaa. Tanssissa ei voi olla koskaan liian hyvä, vaan aina riittää kehittämistä. Ensin pitää yrittää pysyä musiikin tahdissa ja hyvässä asennossa. Sen kun oppii, niin voi alkaa tarkkailemaan ovatko jalkaterät oikeassa asennossa”, Kuivalainen kertoo. Pigg ja Kuivalainen kilpailevat yli 45-vuotiaiden senio ri 2 -sarjan E-luokassa. Tanssipari saa kilpailusta pisteitä sijoituksensa mukaan ja siirtyy seuraavaan taitoluokkaan kerättyään 50 pistettä. Taitoluokkia on F:stä A:han. Luokkaa vaihdettaessa parille tulee yksi tanssi lisää. C-luokasta lähtien on koossa kaikki kymmenen tanssia. ”Vaikka kilpailemme toisia pareja vastaan, niin ollaan taitojen suhteen suunnilleen samalla tasolla. Mielestäni on mukava seurata hyviä kilpatanssipareja eri puolilta maata.” Kuivalaisen ja Piggin tavoitteena on saavuttaa D-luokka puolen vuoden sisällä. Se tietää ahkeraa harjoittelua ja varsinaisten kilpatanssipukujen hankkimista. Ennen D-luokkaa naisille käy hame ja pusero. Miehet puolestaan pukeutuvat suoriin housuihin ja valkoiseen tai mustaan kauluspaitaan.

HERÄÄ

vilkkuvaan valoon Loisteputki on rikki, kun se vilkkuu tai hehkuu päistään. Viallisista loistevalaisimista syttyy vuosittain noin 200 tulipaloa. Läheltä piti -tilanteita on moninkertainen määrä. Muutaman euron turvasytytin sammuttaa lampun sen käyttöiän päättyessä, jolloin välkkymistä, turhaa virrankulutusta tai paloriskiä ei ole.

Tanssiharrastuksen voi aloittaa milloin vain Tanssiharrastuksen aloittaminen on Kuivalaisen mielestä helppoa, sillä ennakkoon ei tarvitse osata tanssia. ”Jokaiselle ikä- tai taitotasolle löytyy oma sarjansa ja peruskuviot opitaan peruskurssilla. On oikeastaan hyvä asia, jos ei osaa tanssia, niin ei ole ainakaan ehtinyt omaksumaan vääränlaisia tekniikoita.” Peruskurssilla opetellaan askeleet kolmesta vakiotanssista, joita ovat valssi, tango ja quickstep sekä kolmesta latinalaistanssista, sambasta, cha-chasta ja jivestä. Peruskurssin jälkeen parilla on edessä katselmus, jonka jälkeen voi testata taitojaan kilpailuissa. Television tanssiohjelmien myötä kiinnostus kilpatanssia kohtaan on kasvanut, mutta myös paritanssit vetävät harrastajia puoleensa. ”Esimerkiksi meillä Tepikalla on kaksi syksyn peruskurssia täynnä oppilaita, mutta parittomia naisia riittää eli miehistä on pulaa. Siinä iloa tuova ja kuntoa kasvattava harrastus kollegoille”, Kuivalainen vinkkaa.

Turvasytyttimiä saat osoitteesta if.fi/turvakauppa tai sähköalan liikkeistä.

Teksti ja kuva: Mika Rinne

7/2014

Musisoiva palomestari Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen palomestarina työskentelevä Jyrki Lehtiö uhraa vapaa-aikansa musiikille. Musiikkia yli 40 vuotta harrastanut Lehtiö on ollut yli viisi vuotta mukana Ypäjän musiikkiteatterissa.

uonna 1985 perustettuun Ypäjän musiikkiteatteriin palomestari Jyrki Lehtiö tutustui ensimmäistä kertaa Riikka Jaakkolan kautta. Riikka yritti vuosikausia saada Jyrkiä liittymään musiikkiteatterin vahvuuteen siinä onnistumatta. Musiikkia vuosikymmeniä harrastanut Lehtiö olisi ollut kaivattu lisä musiikkiteatteriin, mutta muuta harrastukset veivät Jyrkin kaiken ajan. Helmikuussa 2009 Ypäjän musiikkiteatterin kapellimestari Kari Mäkiranta soitti Jyrkille ja jutteli niitä näitä. Puhelun lopussa Kari kertoi musiikkinäytelmän ”Annie, mestariampuja” harjoitusten alkavan viikon päästä ja Jyrkin tulevan mukaan. Jyrki hieman hämmentyi tilanteesta, mutta meni ensimmäisiin harjoituksiin mukaan hieman empien. Harjoitusten päätyttyä oli varmaa, että tämä on hänen juttunsa ja näin oli uusi harrastus alkanut.

7/2014

Ypäjän musiikkiteatteri Ypäjän musiikkiteatteri on harrastajavoimin toimiva harrastajateatteriryhmä. Alkunsa yhdistys sai kansalaisopiston opintoryhmästä vuonna 1985 ja omana rekisteröitynä yhdistyksenään se on toiminut vuodesta 1990. Harrastajaryhmään kuuluu noin 70 vapaaehtoista näyttelijää sekä orkesterin jäsentä. Orkesterissa on keskimäärin 20 jäsentä. Näiden päälle tulevat vielä muut talkoolaiset, eli järjestyksenvalvojat, kahviohenkilökunta ja muut henkilöt. Reilun parinkymmenen hengen ydinporukka on ollut mukana alusta asti, mutta vaihtuvuus on kuitenkin aika pientä kokonaisuudessaan. Teatterin 500 hengen katettu katsomo kutsuu vuosittain yli 7000 henkeä katsomaan musiikkiteatteri esityksiä. Näytöksiä on vuodessa 18 ja harjoituksia orkesterilla 15. Näyttelijöiden harjoitukset pyörivät 50

kerran paremmalla puolella. Teatterilla ovat myös nykyaikaiset sosiaalitilat. Voidaankin sanoa, että kyseessä on kyläteatteri kaikilla mukavuuksilla.

Sitova harrastus Vaikka musiikkiteatteri toimiikin täysin vapaaehtoispohjalla, laatukriteerit ovat todella kovat. Harrastajan pitää olla sitoutunut täysin harrastukseen eikä puolittain osallistuminen tule kuuloonkaan. ”Täällä ollaan kaikki yhtä suurta perhettä. Kaikkien tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuttavat kokonaisuuteen. Tähän harrastukseen pitää sitoutua täysin ja olla täysillä mukana. Harjoituksissa ja esityksissä pitää seurata tapahtumia ja etenkin kapellimestaria. Jos jollakulla tulee blackout, niin kapellimestari paikkaa sen samantien musiikilla, jolloin yleisö ei sitä edes huomaa. Tällä aikaa näyttelijä ehtii kerätä itsensä kokoon uudelleen. Musiikin ja teatterin yhteensovittaminen on iso työ. Pelkästään näyttelijöillä on käytössään nelisenkymmentä langatonta mikrofonia. Tämä lisäksi myös orkesterilla on noin 25 mikro-

Pelastusalan neuvottelupäivät 2014 Aika ja paikka: 10. - 12.12.2014 Silja Serenade

Jyrki Lehtiö, Ypäjä. synt. 1961. 1967 jäseneksi Turengin VPK:n poikaosastoon erikoisluvalla. 1979 jäseneksi Turengin VPK:n hälytysosastoon. 1980 janakkalaan sivutoimiseksi palomieheksi. 1989 alempi päällystökurssi Palo-opistoon. 1989 Loimaan palolaitokselle hälytysmestariksi. 1990 Ypäjän palopäälliköksi. 1993 palomestarikurssille Palo-opistoon. 2004 palopäällikkönä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan toimialueella. 2009 palomestarina Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan toimialueella. Lisätietoa musiikkiteattereista: www.somerniemenmusiikkiteatteri.fi ja www.ypajanmusiikkiteatteri.fi

fonia. Lisäksi on sitten vielä erilaiset monitoroinnit niin näyttelijöille kuin orkesterillekin. Tässä riittää myös äänitarkkailijalle koko esityksen ajaksi puuhaa. Tämä kaikki siksi, että voimme tarjota katsojalle parhaan mahdollisen elämyksen musiikkiteatterin parissa” kertoo Jyrki Lehtiö. Jyrkin sanoma on helppo uskoa. Tiimityöskentely on tärkeää ja edellyttää yhteishenkeä samoin kuin palokuntatoimintakin. Aikataulut pitää täsmätä prikulleen, muuten saattaa olla että näyttelijän ääni ei kuulu lainkaan, jollei mikrofoni ole auki. Ypäjän musiikkiteatterin toiminnassa on mukana toinenkin palomestari. Mikko Malin toimii myös KantaHämeen pelastuslaitoksella palomestarina. Ainakin paloturvallisuus on hyvissä kantamissa Ypäjän musiikkiteatterissa.

Bassoa soittava, laulava palomestari Jyrki Lehtiön nykyinen soitin on basso. Hän on myös soittanut aiemmin kitaraa ja soittaa vielä nykyäänkin. Laulusta Jyrki on suorittanut opistoasteen tutkinnon. Hän on mukana myös Somerniemen musiikkiteatterin toiminnassa. Jyrkiä pyydettiin tuuraamaan kolmeen näytökseen Somerniemen musiikkiteatterin esitykseen Tuntematon sotilas. Nyt vuonna 2014 Jyrki oli mukana koko esityskauden Somerniemellä ja Ypäjällä. Esitykset menivät mukavasti lomittain, eikä päällekkäisyyksiä ollut lainkaan. Ypäjän musiikkiteatterilla on ensivuonna juhlavuosi ja kantaesityksenä on Täällä pohjantähden alla. Tähän esitykseen panostetaan todella paljon. ”Tarkoitus on että katsojat viihtyvät. Orkesteria ei yleisö oikeastaan huomaa lainkaan, kun he keskittyvät näyttelijöihin ja heidän esitykseensä. Kokonaisuus ratkaisee aina ja positiivista palautetta tulee melkein aina. Mikään päivä ei ole samanlainen, sillä jokainen yleisö on erilainen. Fiilis pitää olla aina korkealla!” tuumaa Jyrki Lehtiö. Teksti ja kuva: Saku Rouvali

Tervetuloa pelastusalan perinteiseen tapahtumaan, jossa Suomen parhaat asiantuntijat alustavat pelastusalan ja kokonaisturvallisuuden ajankohtaisista teemoista. Pelastusalan neuvottelupäivien keskeisinä tavoitteina ovat turvallisuustoiminnan kehittäminen yritysten, yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyönä sekä tähän toimintaan liittyvien ajankohtaisten teemojen ja kokemusten hyödyntäminen. Tärkeää on myös vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia osallistujien kesken sekä oppia muiden hyvistä käytänteistä. Pelastusalan neuvottelupäivät sopivat yritysten ja julkishallinnon riskienhallinta- ja turvallisuusjohtajille, -päälliköille ja -asiantuntijoille, omatoimisen varautumisen vastuuhenkilöille, pelastustoimen johtoja vastuuhenkilöille sekä turvallisuuskouluttajille. Ilmoittautuminen: Katso lisätiedot ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.spek.fi/neuvottelupäivät.

Tervetuloa! Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

Pelastusalan neuvottelupäivät.indd 1

9.9.2014 13:16:36

Opetusvälineet neuvontaan ja valistukseen

Kattilapalo > nestekaasutoiminen > 12 V, akulla > kansi > uunipelti > sammutuspeite Liikuteltava ja kustannustehokas

Interfire Products Oy www.interfireproducts.com Asemanrinne 11, 08500 Lohja 0440 430 491

Stadin Turvaksi 2014

Tekemisen meininkiä Helsingin Pelastusliitto järjesti jo kolmannen kerran vapaaehtoista pelastus-, palo- ja väestönsuojelutoimintaa esittelevän Stadin Turvaksi -tapahtuman Helsingin Rautatientorilla elokuun lopulla. Tapahtumapaikalla oli tänäkin vuonna paljon yleisöä tutustumassa paloautojen kalustoon ja vapaaehtoistoimintaan, seurailemassa erilaisia näytöksiä sekä kokeilemassa palomiestaitoja erilaisilla rasteilla.

Ensiapua, alkusammutusta ja lekatestausta Rautatientorilla nähtiin paljon palokuntahenkistä tekemisen meininkiä. Ensiapurastilla harjoiteltiin tajuttoman potilaan kohtaamista ja elvytystä. Kovakuntoiset pääsivät haastamaan itsensä palokuntalaisten lekatestissä sammutusvarustuksessa. Alkusammutusrastilla kokeiltiin alkupalon sammuttamista käsisammuttimella, kattilankannella ja sammutuspeitteellä. Lapsille oli pomppulinna, benjirata ja perheen pienimmätkin pystyivät kokeilemaan sankoruiskulla suihkuttamista sekä palovaroittimen testausta.

Etsintää, pelastamista ja paristojen vaihtoa Tekemisen meininkiä nähtiin myös näytöksien muodossa. Helsingin etsintä- ja pelastuskoirien, HEPeKo:n jäsenet olivat torilla esittelemässä taitojaan. Yleisö sai nähdä hienoja esityksiä, joissa pelastuskoirat etsivät kadonneita kouluttajiaan. Hälytysosastolaiset saapuivat paikan päälle sireenit ulvoen ja tekivät sam-

Helsingin etsintä- ja pelastuskoirien hälytysryhmän johtaja Heli Herna ja pelastuskoira Harmi.

Laajasalon VPK:sta tuleva Lauri Jauhiainen oli mukana tapahtumassa ensimmäistä kertaa.

7/2014

mutushyökkäyksen savuiseen harjoituskonttiin. Savusukelluksen jälkeen yksikönjohtaja kertoi yleisölle vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta ja muistutti savun vaarallisuudesta. Helsinkiläiset palokuntanuoret uhmasivat makkaranuotion liekkejä sankoruiskujen turvin ja näyttivät, miten palovaroittimen testaaminen sekä pariston vaihtaminen onnistuu. ”VPK toiminta on loistava vastapaino opinnoille”, sopimuspalokuntalainen Lauri Jauhiainen sanoo.

Helsinkiläiset palokunnat ja Helsingin kaupungin pelastuslaitos olivat tuoneet autokalustoaan tapahtumaan näytille. Paikan päällä oli sekä operatiivisessa käytössä olevia että museoituja paloautoja. Myös Laajasalon VPK oli parkkeerannut sammutusautonsa Rautatientorille. ”Olen ensimmäistä kertaa tapahtumassa mukana”, Laajasalon VPK:sta tuleva Lauri Jauhiainen kertoo. Hän lähti mukaan tapahtumaan, koska ha-

lusi jakaa neuvoja paloturvallisuudesta ihmisille. Jauhiainen kertoo viihtyvänsä Laajasalon VPK:ssa hyvin. Yhteishenki on erinomainen ja porukka todella mukavaa. Hän itse on ollut toiminnassa mukana jo 11 vuotta. ”Äiti ilmoitti minut nuorena mukaan ja täällä olen edelleen”, hän sanoo. Tällä hetkellä Jauhiainen opiskelee sopimuspalokuntatoiminnan lisäksi. Opintojen ja VPK-toiminnan yhdistäminen ei ole aina ollut helppoa. ”Välillä on käynyt niin, että VPK on mennyt opintojen edelle”, Jauhiainen sanoo. Hän miettiikin, miten perheellisillä ja työssä käyvillä riittää aikaa kaikkeen. Parhaiten sopimuspalokuntatoiminnassa Jauhiaisen mieleen on jäänyt hälytystehtävät ja niihin osallistuminen. Hän ei vielä ole montaa vuotta hälytysosastossa ollut, mutta kertoo viihtyvänsä siellä hyvin. ”Ikinä ei tiedä, millaiseen tehtävään joutuu.”

Vapaaehtoiset pelastajat Stadin turvaksi -tapahtuma toi Rautatientorille palokuntalaisten lisäksi myös Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen alajaoksen, Etsintä- ja Pelastuskoirat (HEPeKo). HEPeKo:n hälytysryhmän johtaja Heli Herna oli paikalla esittelemässä jaoksen toimintaa. Hän on ollut koirien kanssa tekemisissä

Tapahtuma keräsi paljon yleisöä ihmettelemään paloautoja ja niiden kalustoa.

koko ikänsä. Pelastuskoiratoiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2004. ”Pelastuskoiratoiminnan aloitin vasta siinä vaiheessa, kun lapset olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen ilman minua. Tämä siitä syystä, että pelastuskoiratoiminta vie kaiken ajan”, Herna toteaa. Hän kertoo olevansa sosiaalinen persoona ja haluavansa auttaa muita. Ne olivat myös pääsyyt lähteä mukaan jaoksen toimintaan. ”Ennen kuin tulin koirahälytysryhmään,

olin SPR:n etsintäjoukoissa mukana. Periaatteessa olin samassa työssä, mutta ilman koiraa. Olen lähtenyt mukaan ihan auttamisen halusta”, Herna kertoo. ”Parhaimmat hetket ovat niitä, kun on ollut mukana löytämässä jotain ihmistä. Itse olin joskus varsin pitkään löydetyn ihmisen kanssa kaksin maastossa, pidin häntä sylissäni ja juttelin hänen kanssaan. Se oli semmoinen hetki, joka ei unohdu ikinä.” Teksti: Aino Takala Kuvat: Helpe

Englanti ja Saksa ottavat mallia tulityökoulutuksestamme Englannissa ja Saksassa otetaan mallia Suomen ja muiden pohjoismaiden yhteistyöstä Tulityökorttikoulutuksessa. Koulutus on tuottanut Suomessa erinomaisia tuloksia reilun 25 vuoden aikana. Tulityöt aiheuttavat nykyään alle viisi prosenttia suurpaloista, kun luku oli ennen koulutuksen alkamista noin 40. Suomalaisten alkusammutuskoulutusta kehitetään nyt Tulityökortista saatujen kokemusten pohjalta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaakin, että alkusammuttaminen on kansalaistaito, jonka pitäisi kuulua jokaisen nuoren ja aikuisen osaamisrepertuaariin. Tulityökoulutus on esimerkki turvallisuuden tuotekehittelystä, joka on synnyttänyt kiinnostusta kansainvälisestikin. Jyväskylän Turvallisuusmessujen Tulityöseminaarissa kerrottiin, että Englannissa ja Saksassa otetaan mallia tulityökoulutuksen pohjoismaisesta yhteistyöstä. Matka kohti yhteiseurooppalaista Tulityökorttia on alkanut. ”Työntekijät liikkuvat nykyään maasta toiseen, joten yhteiseurooppalaiset koulutusvaatimukset helpottaisivat niin työntekijän kuin

Alkusammutuskoulutusta annettiin Turvallisuus tutuksi -tapahtumassa Jyväskylässä Turvallisuus-messujen yleisöpäivänä. Kuva: Saku Rouvali.

työnantajankin elämää”, visioi SPEKin koulutuspäällikkö Riitta Piironen. Alkusammutuskortti on Tulityökortista ideansa ammentanut koulutuskonsepti. Siitä ei vielä ole tullut tulityökoulutuksen kaltainen menestystarina, mutta jo nyt korttikoulutus

on yhdenmukaistanut alkusammutuskoulutuksen laatua Suomessa. SPEK muistuttaakin, että alkusammuttaminen on kansalaistaito, jonka pitäisi kuulua jokaisen nuoren ja aikuisen osaamisrepertuaariin.

7/2014

Jotain vanhaa ja paljon uutta Paavolan pelastusasema vihittiin viimein käyttöön Lahdessa Lahden Paavolan pelastusaseman vihkiäisten juhlapuheissa ei peitelty ylisanoja. Pitkän odotuksen jälkeen työntekijät pääsivät Möysän uimarannan tuntumassa sijaitsevista vanhoista tiloista upouuteen toimipaikkaan Paavolan pelastusasemalle. Palokunta siirtyi väliaikaisesti kaupungintalolta Lahden paita- ja esiliinatehtaaseen jo vuonna 1959. Tähän saakka venähtäneen väliaikaisella asemalla alkoi olla myös sisäilmaongelmia, joista muutamat työntekijät saivat oireita. Osa kalustosta jouduttiin pitämään pihan toisella puolella, jolloin lähtövalmius kärsi. ”Henkilökohtaisesti olen odottanut tätä hetkeä koko virkaurani ajan vuodesta 1989, odotus viimein palkittiin”, iloitsi Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Veli-Pekka Niemikallio avauspuheessaan. Uuden aseman taustalla on ollut useiden vuosien poliittinen vääntö, mutta nyt PäijätHämeen pelastusvalmius näyttää hyvältä. Paavolan pelastusasema, joka on maakunnan pääpelastusasema, ei ole ollut ainoa ponnistus. Lahdessa Niemen uusi sivuasema otettiin

käyttöön kolme vuotta sitten, Heinolan uusi asema viime vuonna ja uusi asema on tällä hetkellä rakenteilla myös Hollolaan.

Historiaa unohtamatta Paavolan pelastuslaitos sijaitsee valtatie 12:n varrella kuitenkin keskustaa lähellä. Toimintavalmius kohentui merkittävästi, koska nyt tehtäviin ei tarvitse ajaa keskustan läpi. Uusiin

tiloihin muutettiin kesäkuun puolivälissä ja vihkiäisiä vietettiin 22. elokuuta parinsadan kutsuvieraan juhlalla. Tilat ovat kolmessa kerroksessa. Alimmassa sijaitsevat kalustohalli, ambulanssi- ja henkilöautotallit, korjaamo, varusvarasto ja huolto- ja varastotilat. Pieneen museoaulaan on koottu menneiden aikojen palovarusteita. Kalustohallin seinälle on Möysän asemalta siirretty myös massiivinen, palomies Paavo Sarellin maalaus vuodelta 1960. Toisessa kerroksessa ovat miehistön val miushuoneet, pukuhuoneet, saunat, sosiaalitilat, liikuntatilat, toimistotiloja ja koulutusluokka. Ylimmässä kerroksessa on neuvottelu- ja toimistotiloja. Verrattuna vanhaan asemaan uutta on päivystävän palomestarin toimipisteenä oleva pelastustoiminnan tilannekeskus. Sitä voidaan käyttää suurissa ja poikkeuksellisissa onnettomuuksissa, ja tarvittaessa sinne voidaan tuoda myös muita viranomaisia. Tilannekeskuksesta saadaan myös liikennevalojen pakko-ohjaus päälle.

Jalkapalloa nyt sisällä Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta, pelastusjohtaja Jari Hyvärinen ja aluepalopäällikkö Jani Aaltonen leikkasivat nauhan.

Ruiskumestari Tommi Katila on tyytyväinen uusiin tiloihin ja tekniikkaan. Hän on työskennellyt uransa aikana myös Möysässä. Muutto oli iso ponnistus myös työntekijöille,

Paavolan pelastusasema Pinta-ala: 5104 m2 Kustannusarvio: 11508000 euroa Henkilökuntaa: 45 Kalusto: 33 ajoneuvoa (2 sammutusautoa, säiliöauto, nostolava-auto, raskas raivausyksikkö, johtoyksikkö, 8 ambulanssia, 2 miehistöautoa, huoltoauto ja 16 henkilöautoa) Pelastustehtäviä vuosittain: Noin 2200

Ruiskumestari Tommi Katila iloitsee uusista tiloista. ”Henkilökunnan kannattaa olla aikaisessa vaiheessa olla rakennusprosessissa mukana, jotta saa itselleen aidosti toimivat tilat”, Katila opastaa.

7/2014

040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN. MYÖS

-HÄLYTYSVALOT!

plastusilmo58x50lop.pdf

20.1.2012

VA H I N G O S S A M U K A N A M

Lahden Paavolan uusi ja odotettu pelastusasema otettiin käyttöön kesäkuussa.

CMY

koska he joutuivat keikkojensa lomassa muuttamaan kaluston uusiin tiloihin. ”Yhtään enempää kalustoa ei tänne mahtuisikaan, koska kaikki on mitoitettu tehokkaasti. Varastotilaa on nyt entistä vähemmän, ja pukeutumis- ja peseytymistilat ovat pienemmät. Mutta uusi on aina uusi.” Katila on ollut henkilökunnan puolelta vastuuhenkilönä suunnittelemassa liikuntatiloja. Ennen palomiehet pelasivat jalkapalloa pihalla. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta vaan pelit pelataan sisäpelikentällä. Teksti ja kuvat: Maija Joutjärvi

www.mediseam.fi

HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Ensihoitajien koulutuksessa päästään hyödyntämään simulaatiotekniikkaa. Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi Pieni museoaula muistuttaa menneistä ajoista kaiken uuden tekniikan keskellä.

10.

125-vuotias saa synttärilahjan Piikkiön VPK:n toiveissa uusi paloasema Teksti: Sari Järvinen Kuvat: Sari Järvinen, Veikko Wahlroos

Piikkiön VPK on selvinnyt historian haasteista paremmin kuin Piikkiön kunta, jonka olemassaolo päättyi vuonna 2009. Suunnitelmat uudesta paloasemasta toivat iloa Piikkiön VPK:n 125-vuotisjuhliin.

iikkiön ensimmäinen palohälytysjärjestelmä eli kirkonkellon kaiku kajahteli kyläkeskustan yllä. Yksi, kaksi, kolme. Piikkiön vastaperustetulle Vapaaehtoiselle Palokunnalle se merkitsi palohälytystä alueella kolme. Pitäjä oli jaettu kuuteen alueeseen, joista jokaista edusti numero. Palohälytyksen sattuessa kirkonkelloja soitettiin aluetta edustavan numeron verran.

7/2014

”Tosin en löytänyt tietoa, että järjestelmä olisi kertaakaan toiminut. Palopaikalle löydettiin 1800-luvun lopulla suusta suuhun mene-

telmällä”, Piikkiön VPK:n 125-vuotishistoriikin kirjoittanut Tapio Manninen kertoo.

Järjestä arpajaiset Ensimmäisiä hankintoja yhdelle alueen ensimmäisistä VPK:sta oli ruisku. Sen piikkiöläiset hankkivat järjestämällä arpajaiset. Toinen välttämättömyys oli soittokunta. Se paikkakunnalla oli jo valmiina ja vuonna 1889 VPK:n juhliin tuli noin 600 henkeä ja soittoa riitti puoleenyöhön asti.

Tapio Manninen huomasi historiikkia kirjoittaessaan, että 1950-luvun puolivälin jälkeen VPK:n toiminta meni ammattimaisempaan suuntaan.

Juhlaparaatiin osallistuivat kutakuinkin kaikki Piikkiön VPK:n jäsenistä ja ajoneuvokalustosta. Lisää väkeä tuli lähipalokunnista.

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

www.standby.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Nuoriso-osaston varajohtaja Ismo Suomi ehti päivittää osaston Facebook-sivut pääjuhlaa odotellessa Joona Sihvosen (vas.), Lauri Suomen, Monica Lapin ja Janina Malisen kanssa.

Pian huomattiin VPK:n menojen olevan suuremmat kuin tulojen. Rahat valuivat soittokunnan korvauksiin. ”Historia opetti kolme asiaa. 1. Kannattaa järjestää arpajaiset. 2. Älä perusta soittokuntaa. 3. Kiinnitä huomiota uniformuun, etenkin päähineeseen”, Manninen kertoo. Piikkiöläisten päähineen kerrottiin aiheuttaneen hilpeyttä ja olleen epäkäytännöllinen. Jotkut väittivät, että sen vuoksi jäsenmäärä hiipui.

Vanha asema rapistuu Piikkiön vanha paloasema ehti täyttää 60 vuotta ja on heikossa kunnossa. ”Yritimme laittaa putkilukkoa seinään, mutta se ei onnistunut, koska betoni oli niin haurasta. Betonin vuoksi harjoitusparveketta ei voi käyttää. Pakkasilla lattiat jäätyvät”, Niemi sanoo. Uudesta paloasemasta haaveiltiin jo satavuotisjuhlissa. Nyt, 25 vuotta myöhemmin kuin syntymäpäivälahjaksi, ollaan lähempänä haaveen toteutumista kuin koskaan. Kaarinan kaupunki on luvannut rakentaa aseman ja se vuokraa tilat Varsinais-Suomen apelastuslaitokselle, jolta Piikkiön VPK saisi ne käyttöönsä.

”Voimakkainta aikaa” ”Alkuun jäsenmäärä oli suuri, mutta alkuinnostuksen jälkeen kokouksissa saattoi olla puheenjohtajan ja sihteerin lisäksi vain kolme jäsentä”, Piikkiön VPK:n nykyinen puheenjohtaja Ilari Niemi kertoo. Nyt, 125 vuotta myöhemmin, piikkiöläisillä ei ole pelkoa toiminnan hiipumisesta. Jäseniä on lähes 90, nuoriso-osasto on yksi alueen suurimmista ja Piikkiön VPK:n päällikkö Janne Aso hehkuttaa VPK:n elävän voimakkainta aikaa sitten perustamisensa. Perusteitakin löytyy. Piikkiön VPK toimii yhä, vaikka Piikkiön kunta itsessään on lakkautettu. ”Piikkiön kunnan palotoimen liitos Kaarinan palotoimeen oli 1990-alussa myrskyisää aikaa. Näytti, että palotoimi siirtyisi kokonaan Kaarinaan, mutta säilytimme asemamme

kuntien yhdistyneessä palotoimessa. Nykyisin olemme osa Varsinais-Suomen pelastustointa”, Niemi kertoo.

Kahden viikonloput juhlat Syntymäpäivää Piikkiössä juhlittiin pitämällä kaikelle kansalle avoimet ovet paloasemalla. Seuraavana eli elokuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnuttiin juurille eli pitäjän ensimmäisen hälytysjärjestelmän luokse: Piikkiön

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen johto, pelastusjohtaja Jari Sainio (vas.) ja pelastuspäällikkö Juha Virto ottivat vastaan palokuntaparaatin.

7/2014

Ilari Niemi kertoi, että poikkeuslupahakemus Piikkiön uutta paloasemaa varten on myönnetty.

kirkossa pidettiin kaunis juhlajumalanpalvelus, jota ennen käytiin edesmenneiden palokuntalaisten haudoilla. Yhtenäiskoululle virtasi runsaasti onnittelijoita pääjuhlaan, jossa juhlapuheen piti Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jari Sainio. Tilaisuudessa muistettiin kunniamerkein lukuisia pitkään ja ansiokkaasti palvelleita vapaapalokuntalaisia.

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

Ensimmäisille Turva-messuille Jyväskylässä kuljetettu Kulkuri oli esillä tämän vuoden messuilla Jyväskylässä. Jyväskylän messuille osallistui viisi Palomestariluokka 7. oppilasta, jotka olivat mukana kuljettamassa Kulkuria: Tauno Penttinen (vas.), Matti Kovanen, Esa Mäenpää, Mauno Alasaari ja Esko Jokinen.

Kulkuri palasi messukaupunkiin Seitsemäs palomestariluokka päätti 32 vuotta sitten tempaista ensimmäisillä Turvallisuus-messuilla ja kuljettaa telalla kulkevan Kulkuri-moottoriruiskun messuille jalkaisin. Kurssin 23 oppilasta toivat Kulkurin Turusta Jyväskylään neljässä päivässä. ”Kulkuria ajettiin keskeytyksettä. Liikenneministeriöstä saatiin lupa kuljettaa Kulkuria yleisellä tiellä ja taipaleen silloisista 15 nimismiespiiristä heltisi myös lupa kuljetukseen”, idean isä ja puuhamies Tauno Penttinen muistelee.

Kulkurin tehnyt Veikko Nummela ei uskonut, että moottoriruisku kestää koko kuljetusmatkan. Vaan Veikkopa oli väärässä. Palomestariluokka tarjosi ideaa messujen markkinoimiseksi, ja silloinen projektipäällikkö Esa Ranta piti ideaa hyvänä. Tempauksellaan palomestariluokka pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan. Teksti: Esa Aalto Kuva: Saku Rouvali

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

Rautavaaran palomiehet valmistautuvat viikkoharjoitukseen.

Varallaolo suurennuslasin alle Pohjois-Savossa Työsuojelutarkastajien mukaan Pohjois-Savon pelastuslaitoksen pienillä paloasemilla on kertynyt liian paljon varallaolo-tunteja. Epäkohta ei koske Kuopion, Varkauden, Siilinjärven ja Iisalmen asemaa, joilla on vakituinen miehitys. Sen sijaan puutteita on 22 asemalla, jotka toimivat pääosin sopimuspalokuntalaisten voimin. ”Varallaoloajan pituus ja toistuvuus eivät saa kuormittaa ja haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Työaikalain näkökulmasta varallaoloaikojen tuntimäärä on paisunut liian suureksi, joten sitä täytyy vähentää”, perustelee Itä-Suomen aluehallintoviraston lakimies Pirjo Javanainen. Työneuvoston linjauksen mukaan varallaolon enimmäismäärä on vuositasolla 1650

7/2014

tuntia. Tarkastuksissa ilmeni, että varallaolotunteja oli joidenkin henkilöiden kohdalla jopa yli 3000 tuntia vuodessa eli se on kaksinkertainen määrä sallittuun verrattuna.

Päivystysrinkejä laajennetaan Itä-Suomen aluehallintovirasto puuttui ensimmäisen kerran pelastuslaitoksen varallaolojen määrään jo viime vuoden alussa. Pohjois-Savon pelastusjohtaja Jukka Koponen kertoo, että laitos antoi heti ensimmäisen tarkastuksen jälkeen talon sisällä tiedoksi, että varallaoloja pitää leikata. ”Olemme yrittäneet vähentää tunteja, mutta tänä kesänä jatkuneissa tarkastuksissa havaitsimme, että joillekin oli kertynyt jo 1500 varallaolotuntia. Sen jälkeen annoimme ohjeen, että varallaolon tuntikatto on 1800 tuntia vuodessa”, Koponen sanoo. Laitos päätyi 1800 tuntiin tulkittuaan ja selvitettyään virkaehtosopimusta. Koposen mukaan tuntimäärällä toimitaan kunnes saadaan asiasta tarkempaa tietoa.

”Palvelutasoa ei tarvitse heikentää, vaan päivystysrinkiä laajennetaan kouluttamalla lisää sivutoimisia yksikönjohtajia. Henkilöstö voisi myös mennä toiselle paikkakunnalle päivystämään, jos niin haluavat. Tarvittaessa harkitaan naapurikuntien yhteisiä varallaoloja, jos muu ei tepsi”, Koponen kertoo.

Kenttäväki tyrmistyi Vajaan 2000 asukkaan Rautavaaran palokunnalla on 13 sopimuspalokuntalaista, joista kolme on mukana päivystysringissä. Vakituisena palomiehenä työskentelevä Janne Pursiainen arvostelee varallaolojärjestelyihin puuttumista. ”Liian suuri varallaolotuntien määrä kuulemma kuormittaa meitä, mutta niiden leikkaaminen kuormittaa vielä enemmän. Se pienentää ansiotuloja ja tuntuu ikävästi talolainaa maksavan perheenisän lompakossa”, Pursiainen tilittää. Rautavaaran Palomiehet ry:n puheenjohtaja Harri Korhonen ei pureksimatta niele

-PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Olisiko harjoitusnukeista apua, jos pĂ¤ivystĂ¤jiĂ¤ ei ole riittĂ¤vĂ¤sti?

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX

KemikaalinkestĂ¤vĂ¤ us ;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ avu0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK TilZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP l ;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0 0 0 5 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK Eccotarp-ALLAS 25 - 3ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Katso video eri kĂ¤yttĂśtarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Rautavaaran Palomiehet ry:n puheenjohtaja Harri Korhonen ei pureksimatta niele AVIn linjausta.

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com

AVIn linjausta. Korhosen mukaan sellaisia miehiĂ¤ ei lĂśydy omalta kylĂ¤ltĂ¤ tarpeeksi, jotka ovat suorittaneet yksikĂśnjohtajakurssin ja tĂ¤yttĂ¤vĂ¤t savusukelluskelpoisuusvaatimukset. â&#x20AC;?Me emme koe kuormittavana pĂ¤ivystystĂ¤, sillĂ¤ teemme sitĂ¤ vapaaehtoisesti ja hĂ¤lytyksiĂ¤ tulee harvakseltaan. AVIn linjauksen perusteella kolmelle tulee loppuvuodesta tunnit tĂ¤yteen, niin kuka sitten pĂ¤ivystĂ¤Ă¤â&#x20AC;?, Korhonen kysyy.

Tehotarkkailu saattaa levitĂ¤ TyĂśsuojelutarkastusten kohdentaminen vaihtelee vuosittain eri aluehallintovirastoissa. Pohjois-Savon pelastuslaitos on ensimmĂ¤inen laitos, jossa tyĂśkuormitus on joutunut nĂ¤in voimakkaasti tyĂśsuojeluhallinnon suurennuslasin alle.

Esimerkiksi Lounais-Suomen aluehallintoviraston suunnitelmissa ei ole tĂ¤llĂ¤ hetkellĂ¤ pelastuslaitoksen tyĂśaikoihin liittyviĂ¤ suunnitelmia, mutta tyĂśsuojelun vastuualueen johtaja Seppo Pekkalan mukaan tilanne saattaa muuttua nopeasti, mikĂ¤li tarkastuksia pyydetĂ¤Ă¤n. ItĂ¤-Suomen aluehallintovirasto seuraa kuinka varallaoloajat kehittyvĂ¤t Pohjois-Savossa. â&#x20AC;?Seuraamme tilannetta ja annamme aikaa korjata asian. MikĂ¤li katsomme, ettĂ¤ tyĂśaikalakia on rikottu, niin tyĂśsuojeluviranomainen harkitsee esitutkintailmoituksen tekemistĂ¤ poliisille, Javanainen sanoo. Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Pelastuslaitokset ovat esimerkiksi myrskytilanteissa toimineet joustavasti ja hoitaneet tehtäviä, jotka eivät varsinaisesti heille kuulu.

IV Kansallinen turvallisuustutkimuksen seminaari

Turvaa kaikille! Turvallisuuskomitean kokoon kutsumassa neljännessä kansallisessa turvallisuusseminaarissa pohdittiin kokonaisturvallisuutta tulevaisuuden kautta. Tulevaisuuden tutkimus voisi muutenkin kuin seminaariympäristössä olla hyvä kumppani turvallisuustutkimukselle: erilaisten tulevaisuuskuvien ja tarkempien näköalojen hahmottaminen on keskeistä varautumisessa. Professori Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta muistuttaa, että tulevaisuuden tutkimus on systemaattista, kokonaisvaltaista, monitieteistä ja kriittistä. ”Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, sitä voi ennakoida. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan vaikuttaa.” Heinonen vinkkaa Millenium-projektin uudesta julkaisusta Tulevaisuuden tila. Millenium-hanke on laaja verkostomainen tutkijoiden kokoontuma, joka tuottaa määräajoin uutta tutkimustietoa. Sirkka Heinonen kertoo, että on mahdollista laatia erilaisia tulevaisuuskuvia: epätoivottuja, realistisia ja toivottuja. Olin tyytyväinen, että yhteiskuntakeskusteluosiossa keskityttiin toivottuun tulevaisuuteen. Usein, ellei aina,

7/2014

turvallisuuskeskustelu koostuu uhkakuvista, niiden toteutumistodennäköisyyden pohtimisesta ja siitä varautumisesta.

Siilot ja huolet Sotilasprofessori Mika Hyytiäinen sanoo, että kun suuret asiat ovat kohtuullisen hyvin, jää paljon pieniä asioita, joiden turvallisuudesta tulee runsaasti keskustelua. Pohdimme, miten päästä toivottuun tulevaisuuteen. Keskustelussa heiteltiin paljon hienoja sanoja, kuten verkottuminen, resilienssi ja kansalaisten osaaminen. Pääosin resilienssillä taidettiin tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on joustava ja ketterä erilaisten uhkien ja uusien tilanteiden edessä. Ensinnäkin voidaan pohtia, onko toivottu tulevaisuus sellainen, että byrokratia vähenee, ihmiset ovat oma-aloitteisempia ja yhteiskunnassa vallitsee ”ketterä ilmiökulttuuri”? Ja jos on, mitä sitten? Hyytiäisen mukaan tavoitetila voisi olla

syvä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö. ”Nykytila on kuitenkin hallinnossa määritelty siilopohjaisesti vastuuviranomaismallille. Tämä ei välttämättä toimi todellisuuden mukaan.” Entä kuka omistaa ongelmat? Suuri myrsky, kenen huoli, jos ei löydy vastuuministeriötä? Kun puu kaatuu omakotitalon päälle, omistajan huoli. Kun puu kaatuu sähkölinjan päälle, verkkoyhtiön huoli? Yhteenvetona myrsky on tietysti kaikkien huoli.

Kansalaiset ja yhteistyö Kansalaisten pitäisi olla subjekteja; omavarautuminen korostuu tulevaisuudessa. Monien mielestä turvallisuuden kansalaistaidot on liikaa ulkoistettu. Toisaalta onko kansalaisilla aito mahdollisuus tulla mukaan vaikuttamaan turvallisuuden hoitoon? Heiltä edellytetään aktiivisuutta, mutta onko kansalaisilla vastaavasti vaikutusmahdollisuuksia? Entä miten harjoituttaa yhteiskunnan ketteryyttä, kun ongelma on tuntematon? Millaista on yhteiskunnan ketteryys pitkällä aikavälillä? Mikä on oikea yhteistyömalli ja voiko yhteiseen pakottaa?

Turvallisuustutkimuksen painopisteet Seminaarissa julkaistiin turvallisuustutkimuksen toimeenpanoohjelma. Se on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja rakentuu turvallisuustutkimuksen strategian pohjalle. Ajatuksena on, että päätöksenteon pohjaksi on entistä paremmin saatavissa tutkittua tietoa. Toimeenpano-ohjelmassa on määritelty turvallisuustutkimuksen tarpeet; mikä siis on tutkimuksen tärkeysjärjestys. Samalla toimeenpano-ohjelma myös edistää joidenkin – viranomaisten kannalta – tärkeiden teemojen tutkimusta. Tästä on toki hyötyä sikäli, että tilanne selkenee paitsi hallinnossa, myös tutkimuskentässä. Tutkijat tietävät, mitä kannattaa tutkia ainakin rahoituksellisessa mielessä. Toimeenpano-ohjelmassa mainitut tutkimuskokonaisuudet ovat turvallisuus ja hyvinvointi, yhteiskunnan toimivuus sekä turvallisuuden johtaminen. Lisätietoja: Turvallisuustutkimuksen toimeenpano-ohjelma http://vnk.fi/julkaisut (hakukenttään toimeenpano-ohjelman nimi)

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Joku ehdotti ministeriöiden tilalle valtioneuvostokollegiota. Yhteinen kollegio vastaisi tilanteiden selvittelystä. Kaikki omistavat ongelmat yhdessä, ja joku työnjako tarvitaan. En ole kuitenkaan varma, että hallinnon seinien siirtely on lopullinen ratkaisu.

Osaaminen ratkaisee? Toisen ehdotuksen mukaan vastuutetaan se taho hoitamaan ongelma, jolla on paras tietotaito tekemiseen. Tämä ei ole kaukaa haettua eikä yksiselitteistä: pelastusviranomaisille kaatuu aika moni asia sen jälkeen kun vahinko on tapahtunut – jos ei muuten ole säädetty. Kun halutaan tehdä jotain etukäteen, niin aletaan helposti puhua vain siitä, mitä kaikki maksaa. Onko meillä laisinkaan ennakoivaa ketteryyttä? Ongelmat yhdistävät ihmisiä, silloin halutaankin toimia yhdessä. Ehkä kysymyksessä onkin enemmän tahto-, asenne- ja luottamusasia? Operatiiviset vas-

tuulliset tarvitsevat yhteisön luottamuksen, muuten homma ei onnistu. Joku ehdotti, että kriisitilanteessa oltaisiin vain välittämättä säännöistä. On totta, että joskus nopeus on valttia. Jos rakennus ja sen ympäristö evakuoidaan räjähdysvaaran takia, oleellisempaa on saada ihmiset turvaan kuin se, että kiistellään legitimiteetistä. On hyvä että tekeminen on keskiössä, mutta ei säännöistäkään voi luopua. Voimme helposti kuvitella, mitä siitä sitten seuraisi. Luultavasti epätoivottu tulevaisuus. Lainsäädäntöä on tietysti aina mahdollisuus muuttaa. Joku muistutti, että lopullinen vastuu on aina demokraattisesti valituilla poliittisilla päättäjillä. Puolueet eivät kuitenkaan pysty tai halua ajaa kaikkien asioita. Ehkä myös demokratian uusiutumista tarvitaan? Teksti: Eeva Vänskä Kuva: Tuomo Hurme

Kysy tarjous koko vuoden ilmoittelusta tälle paikalle. ilmoitukset@ pelastustieto.fi

Hyvä hallinto syytä muistaa valvontatoiminnassa Teksti: Kari Telaranta, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

sa hyvän hallinnon keskeisistä vaatimuksista voidaan johtaa perustuslain (PL) 21 §:stä, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja oikeus hakea päätökseen muutosta. Lisäksi perustuslaissa mainitaan muun muassa oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös sekä hyvä hallinto yleisemmin, joista säädetään tarkemmin lailla. Hyvään hallintoon voitaneen yhdistää myös viranomaisten velvollisuus turvata perusoikeuksia (PL 22 §) sekä viranomaisen velvollisuus noudattaa kaikessa toiminnassa tarkoin lakia (PL 2 §). Keskeisinä hyvän hallinnon elementteinä voidaan pitää myös hallinnon oikeusperiaatteita, joilla rajoitetaan viranomaisen harkintavaltaa. Näitä ovat yhdenvertaisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, objektiviteetti-, suhteellisuus-, ja luottamuksensuojaperiaatteet. Hyvään hallintoon voidaan katsoa kuuluvan myös sen, että viranomainen käyttää sille laissa annettua toimivaltaa kun se on tarpeen. Erityisesti tehosteellisen velvoitteen (esimerkiksi uhkasakko) asettamista on jostain syystä aristeltu valvontatoiminnassa. Oikeuskansleri on kuitenkin hiljattain (Dnro OKV/307/1/2012) todennut, että valvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu velvollisuus toimia huolellisesti ja puuttua epäkohtiin riittävän ajoissa ja tehokkaasti. Viranomaisen laiminlyönti voi näin ollen syntyä myös tilanteessa, jossa ei ryhdytä käyttämään pakkokeinoja tilanteen korjaamiseksi. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) hiljattain julkaistussa Vihtavuoren räjähdetehtaan tutkintaraportissa (Y2013-02). Pakkokeinojen käyttöä, kun se on tarpeen, voidaan perustella myös esimerkiksi yhdenvertaisuudella.

Kuulluksi tulemisessa puutteita Peter Strömmer on opinnäytetyössään ”Palotarkastus ja hyvä hallinto” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 2013, s. 65) todennut, että vain 7 prosentissa tapauksista (tutkimuksessa käytetty pöytäkirja-aineisto) asianosainen on tosiasiallisesti tullut kuulluksi. Omaa työtäni varten pyysin kaikista hallinto-oikeuksista pelastusviranomaisen päätöstä koskevat valitusratkaisut, ja havaintoni tukevat Strömmerin havaintoja. Tyypillisin virhe hyvän hallinnon kannalta on asianosaisten puutteellinen kuuleminen. Keskei-

7/2014

sin oma johtopäätökseni liittyykin kuulemiseen. Asian ratkaiseminen lopullisesti jo palotarkastuksen yhteydessä suullisen kuulemisen perusteella ei edusta hyvää hallintoa. Asianosaisilla ei välttämättä ole esimerkiksi riittävää tietoa lain sisällöstä tai korjausmääräysten noudattamiseksi tarvittavasta ajasta välittömästi palotarkastustapahtuman yhteydessä. Tarkastuksella läsnä olevilla henkilöillä ei myöskään aina ole puhevaltaa koskien asetettavia velvoitteita. Tällainen tilanne on ainakin silloin, kun tarkastukselle osallistuu vain kohteen isännöitsijä, mutta velvoitteet koskevat kohteessa toimintaa harjoittavaa toiminnanharjoittajaa tai tilojen haltijaa. Pelastusviranomaisen toimittaman valvonnan yhteydessä tulisi vastaisuudessa ensisijassa edetä kehotuksin, sen sijaan että asia ratkaistaan lopullisesti jo palotarkastuksen yhteydessä annettavalla korjausmääräyksellä. Kehotuksella pyydetään kehotuksen kohdetta täyttämään lakisääteiset velvoitteensa, ja sen yhteydessä annetaan asianosaisille mahdollisuus antaa halutessaan myös selitys asiassa. Kehotus voidaan sijoittaa viranomaisen vaikuttamiskeinoissa neuvonnan ja määräyksen väliin. Käytettävissä olevista keinoista tulisi valita lievin keino, jolla saavutetaan haluttu tavoite. Parhaiten kehotusta kuvaisi ehkä tutumpi termi selityspyyntö, jonka ohessa on annettu viranomaisen tulkinta lain soveltamisesta kyseessä olevassa tapauksessa ja pyydetään noudattamaan viranomaisen tulkintaa. Viranomainen ei ole kuitenkaan vielä ottanut sitovaa kantaa asiaan, vaan antaa mahdollisuuden hallinnon asiakkaalle vaikuttaa viranomaisen lopulliseen kantaan.

Uhkasakolla voitava tehostaa vaatimusta Hallintolain 60 §:n mukaan velvoittava päätös on toimitettava todisteellisesti. Kehotuksen sisältävä palotarkastuspöytäkirja ei ole lopullinen päätös, johon liitetään valitusosoitus. Tällöin ratkaisu annetaan vasta, kun asiassa on annettava velvoittava päätös tai puutteet todetaan korjatuiksi ilman, että viranomaisen on annettava nimenomaista määräystä. Korjausmääräyksen sisältävät palotarkastuspöytäkirjat on lähetettävä todisteellisesti. Vaikka

Ehdotus valvonnan hallintomenettelyn prosessikaavioksi

asiaan ei ole aktiivisesti puututtu, se ei oi-

nen noudattaa ”mukisematta” viranomaisen antamia määräyksiä. Asiakas saattaa kokea ne epäoikeudenmukaisiksi, mutta ei ole asiaa pahallintolakia. Hallintolain 60 §:n mukaan velvoittava päätös on toimitettava todisteellisesti. Kehotuksen Mikäli asiakas ei kehotuksesta lotarkastuksella osannut tai uskaltanut tuoda sisältävä palotarkastuspöytäkirja ei ole lopullinen päätös, johon liitetään valitusosoitus. Tällöin huolimatta ryhdy toimenpiteisiin esille. Hyvää hallintoa noudattaa asioiden ratkaisu annetaan vasta, kun asiassa on annettava velvoittava päätös tulisi tai puutteet todetaan lakisääteisten vaatimusten toteutkäsittelyn kaikissa vaiheissa, riippumatta siitä korjatuiksi ilman, että viranomaisen on annettava nimenomaista määräystä. mikä on asian mahdollinen lopputulos. tamiseksi, on mahdollista että keKorjausmääräyksen sisältävät palotarkastuspöytäkirjat on lähetettävä todisteellisesti. Vaikka asiaan eihotus ole aktiivisesti puututtu, se ei oikeuta rikkomaan hallintolakia. Yhdenvertaisuuden kannalta kirjallinen muutetaan velvoitteeksi. Sen pelastusviranomaista noudattamatta jättäminen ei kui- kuuleminen tulisikin siis toteuttaa jo velvoitMikäli asiakas ei kehotuksesta toimenpiteisiin lakisääteisten vaatimusten tenkaan muuta asiaa, huolimatta koska siitä ryhdy ei teen asettamisvaiheessa eikä vasta siinä vaiheestoteuttamiseksi, on mahdollista että kehotus muutetaan velvoitteeksi. Sen noudattamatta seuraa sanktiota. sa, kun velvoitetta tultaisiin tehostamaan. Tämä jättäminen ei kuitenkaan muuta asiaa, koska siitä ei seuraa sanktiota. Viranomaistoiminnan uskotta- antaisi hallinnon asiakkaille yhtäläiset mahdolViranomaistoiminnan uskottavuuden ja tehokkuuden kannalta olisikin tarkoituksenmukaista, vuuden ja tehokkuuden kannalta lisuudet vaikuttaa asian ratkaisuun. Muutoin on että mikäli velvoittava määräys annetaan, sitä tehostetaan pääsääntöisesti aina uhkasakolla. olisikin tarkoituksenmukaista, että mahdollista, että asianosaiset asetetaan eriarSakon uhalla velvoittaminen ei hallintomenettelyltään juurikaan poikkea sellaisen velvoitteen mikäli velvoittava määräys annetaan, voiseen asemaan sen perusteella, aikovatko asettamisesta, jonka tehosteeksi ei ole asetettu uhkaa. Mikäli jo kehotuksen yhteydessä mainitaan, että ellei viranomaisen kehotusta asia noudattaa voi johtaa uhkasakolla sitä tehostetaan pääsääntöisesti aina noudateta, asianosaiset annettuja määräyksiä tehostettuun velvoitteeseen. Tällöin erillistä kuulemista uhkasakolla. Sakon uhalla velvoittamivai eivät.uhkasakon asettamisesta ei myöhemmin tarvita. Asianosainenjuurikaan voi kertoa mielipiteensä hallintopakosta asian ja viranMenettelyllä parannetaanmuun asiakkaan nen ei hallintomenettelyltään yhteydessä. Kuuleminen on toissijaisesti myös viranomaisen keino hankkia asiassa tietoa poikkea sellaisen velvoitteen asettamisesta, omaisen välistä vuorovaikutusta sekä korosteratkaisun tueksi, jolloin käytännöllä voitaisiin myös varmistaa, että kaikki tarvittava tieto on jonka tehosteeksi ei ole asetettu uhkaa. Mi- taan viranomaisen ja asiakkaan välisen yhteishankittu ennen päätöksen tekemistä. käli jo kehotuksen yhteydessä mainitaan, että työn merkitystä vanhan autoritaarisen palotarelleiEriarvoisuutta viranomaisenvältettävä kehotusta noudateta, asia kastuskulttuurin sijaan. Keskustelu tarvittavista voi johtaa uhkasakolla tehostettuun velvoit- toimenpiteistä voi jatkua myös itse palotarkasteeseen. Tällöin erillistä kuulemista uhkasakon tuksen toimittamisen jälkeen ja tehostamisen asianosainen Osa pelastuslaitoksista ryhtyy kirjalliseen kuulemismenettelyyn vasta uhkasakolla yhteydessä.eiVoidaankin kysyä, onko hallinnon oikeus asianmukaiseen käsittelyyn asettamisesta myöhemmin tarvita. Asian- asiakkaiden voi esittää vaihtoehtoisia, ehkä parempiakin toija oikeus kuulluksi heikompihallintopaniissä tilanteissa, joissa asianosainen noudattaa osainen voitulla kertoa mielipiteensä mintamalleja kuin mihin itse palotarkastuksella ”mukisematta” viranomaisen määräyksiä. Asiakas saattaa kokea ne on päädytty. kosta muun asian yhteydessä.antamia Kuuleminen epäoikeudenmukaisiksi, mutta ei ole asiaa palotarkastuksella osannut tai uskaltanut tuoda on toissijaisesti myös viranomaisen keino esille. Hyvää hallintoa tulisi noudattaa asioiden käsittelyn kaikissa vaiheissa, riippumatta siitä hankkia asiassa tietoa ratkaisun tueksi, jolAihetta käsitellään Onnettomuuksien ehmikä on asian mahdollinen lopputulos. käisyn opintopäivillä 18.–19.11. Tampereella. loin käytännöllä voitaisiin myös varmistaa, Tutkimus ja siihen liittyvä ohje-ehdotus sekä että kaikki tarvittava tieto on hankittu enpöytäkirjamallit ovat luettavissa: http://urn. nen päätöksen tekemistä. Uhkasakolla voitava tehostaa vaatimusta keuta pelastusviranomaista rikkomaan

Eriarvoisuutta vältettävä Osa pelastuslaitoksista ryhtyy kirjalliseen kuulemismenettelyyn vasta uhkasakolla tehostamisen yhteydessä. Voidaankin kysyä, onko hallinnon asiakkaiden oikeus asianmukaiseen käsittelyyn ja oikeus tulla kuulluksi heikompi niissä tilanteissa, joissa asianosai-

fi/URN:NBN:fi:amk-201404154338 Kirjoitus perustuu kirjoittajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Laurea-ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyössä tutkittiin pelastusviranomaisen valvontatoiminnan ja hyvän hallinnon suhdetta.

7/2014

Pelastusopisto kehittää pelastuskoirien koulutusta P

elastuskoiratoiminta on vapaaehtoista koiraharrastamista, jonka tavoitteena on ihmisten auttaminen tukemalla toimivaltaista viranomaista. Viranomaisista vapaaehtoisia pelastuskoiria hyödyntää Suomessa määrällisesti eniten poliisi kadonneen henkilön etsinnöissä. Pelastustoimen näkökulma pelastuskoiriin on perustunut rauniokoiriin ja väestönsuojelutilanteeseen eli sotaan varautumiseen. Nykyisten uhkakuvien valossa on tullut kuitenkin tarve tarkastella sitä, mikä on vapaaehtoisten pelastustoimen tehtäviin koulutettavien koirakoiden eli peto-koirakoiden rooli myös nykypäivän uhkakuvissa pelastustoimen johtamissa tehtävissä?

Koulutuksen kehittämishanke Pelastusopisto tarjoaa vapaaehtoisille pelastuskoiraohjaajille peto-koulutusta eli pelastuslain mukaista koulutusta pelastustoimen johtamiin tehtäviin. Pelastuskoirien ohjaajien koulutus Pelastusopistolla perustuu loppukäyttäjän toiveisiin eli pelastuslaitosten alueelliseen tarpeeseen. Pelastusopiston Varautumisopetusyksikkö käynnisti syksyllä 2013 "Pelastuskoirakoulutuksen kehittämishankkeen 2013– 2015". Hankkeen tavoitteena on kartoittaa pelastustoimen tarpeita pelastuskoirien käytölle normaalioloissa ja poikkeusoloissa (väestönsuojelutilanteissa) sekä kehittää Pelastusopiston pelastuskoiratoimintaan liittyvää opetusta vastaamaan entistä paremmin pelastustoimen ja koiranohjaajien tarpeisiin.

Koirakot pelastustoimessa Pelastuskoirakoulutuksen kehittämishankkeeseen liittyen Pelastusopistolla järjestettiin keväällä 2014 kaksi seminaaria, joista ensimmäinen oli suunnattu pelastustoimen henkilöstölle ja toinen vapaaehtoistoimijoille. Pelastustoimen henkilöstölle suunnattuun seminaariin osallistui edustajat yhdeltätoista pelastuslaitokselta. Molemmissa seminaareissa pohdittiin vapaaehtoisten petokoirakoiden käytön mahdollisuuksia erilaisissa pelastustoimen johtamissa tilanteissa. Seminaareissa nousivat esiin seuraavat käyttömahdollisuudet: > Uhrien paikallistaminen sortumista (aiheuttajana esim. rakenne, räjähdys, lumi tai aseellinen isku) > Uhrien paikallistaminen kaivosonnettomuuksissa > Alueiden tarkastus ja uhrien paikallis-

7/2014

taminen luontoon liittyvissä ääri-ilmiöissä (esimerkiksi myrskytuhoalueet, tulvat ja lumivyöryt) > Onnettomuusalueiden ja -kohteiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen sekä selvittäminen, onko onnettomuusalueelta poistunut uhreja (esimerkiksi tieliikenne-, juna-, laiva- ja lentokoneonnettomuudet) > Uhrien paikallistaminen muissa pelastustehtävissä, joissa uhrin sijainti ei ole tarkasti tiedossa (esimerkiksi kallionkolot) > Evakuoitavan kohteen tarkastaminen ja henkilöetsintä kohteessa Molemmissa seminaareissa nousi esille ajatus siitä, että pelastustoimen henkilöstöllä ei tällä hetkellä ole riittävästi osaamista ja näkemystä siihen, miten peto-koirakoita voitaisiin käyttää pelastustehtävissä tehokkaana apuna. Erityisesti pelastustoimen seminaarissa toivottiin lisää koulutusta operatiiviselle henkilöstölle koirien käyttömahdollisuuksista ja koirakoiden johtamisesta pelastustilanteessa.

Suorituskyky ja sen mittaaminen Seminaareissa nousi esiin ajatus koulutukseltaan kahdentasoisista pelastustoimen tehtäviin koulutetuista koirakoista. Pelastustoimen seminaarin osallistuneet pelastuslaitokset esittivät ajatuksen alueellisista pelastuskoiraryhmistä, jotka olisivat hyvin koulutettuja ja varustettuja tehtäviin normaalioloissa (esimerkiksi sortumat, luonnononnettomuudet, lumisortumat ja -vyöryt, muut onnettomuudet ja evakuointiin liittyvät tehtävät). Näitä ryhmiä voisi olla pelastuslaitosten uhka-arviointiin perustuen esimerkiksi yksi pelastuslaitoksen alueella, tai useamman pelastuslaitoksen alueella voisi olla yhteinen ryhmä. Normaaliolojen pelastustehtäviin tarkoitettujen pelastuskoiraryhmien tulisi olla korkeasti koulutettuja, hyvin motivoituneita, hyvin varustettuja ja niillä tulisi olla kiinteää yhteistoimintaa alueen pelastuslaitoksen kanssa. Nämä ryhmät muodostaisivat väestönsuojeluun varattujen koiraryhmien rungon. Niillä alueilla, joissa uhka-arvioihin perustuva väestönsuojelukoirakoiden tarve on suuri (esimerkisi suuret kaupungit) voisi näiden ryhmien lisäksi olla matalamman koulutustason koirakoita, joita valmistauduttaisiin käyttämään ainoastaan väestönsuojelutilanteessa (eli poikkeusoloissa aseellisen hyökkäyksen aikana). Näillä koirakoilla täyden-

nettäisiin alueellista väestönsuojelun tarvetta. Pelastustoimen henkilöstölle järjestetyssä seminaarissa nousi esiin yksimielinen tarve valtakunnallisesta koulutustason tarkastuksesta erityisesti pelastustoimen normaaliolojen tehtäviin suunnitelluille pelastuskoiran ohjaajille. Koiraonohjaajan soveltuvuus vaativiin pelastustehtäviin nähtiin kriittiseksi tekijäksi. Koulutustason tarkastuksen perusteena nähtiin valtakunnallinen osaamisen yhteismitallisuus, joka mahdollistaisi koiraryhmien sujuvan käytön alueelta toiselle isoissa onnettomuustilanteissa. Lisäksi toivottiin mahdollisuutta testata koirakoita pitkäkestoisessa ja haastavassa tilanteessa vieraassa ympäristössä.

Alueellinen yhteistoiminta isossa roolissa Peto-koiranohjaajien koulutus on useiden eri toimijoiden yhteistoimintaa. Ohjaajien ja koirien koulutukseen sekä sen suunnitteluun ja ohjaukseen osallistuvat pelastuslaitokset, Pelastusopisto, Pelastuskoiraliitto, Palveluskoiraliitto ja niiden alaiset alueelliset koirayhdistykset. Koulutuksen sisällöstä vastaa Pelastusopisto. Koulutusjärjestelmän onnistumisen kannalta on tärkeää, että pelastuslaitokset määrittelevät alueellisen tarpeen koulutettujen pelastuskoirakoiden määrälle ja osaamiselle. Pelastusopisto kouluttaa koiranohjaajia loppukäyttäjän eli pelastuslaitosten tarpeiden mukaisesti. Yhteistoiminta alueen pelastuslaitoksen ja koirayhdistysten välillä on myös kriittisessä asemassa ohjaajien rekrytoinnin, valinnan ja koulutuksen onnistumiseksi. Yhteistoimintaharjoitukset vapaaehtoisten ja pelastustoimen henkilöstön kesken nähtiin seminaareissa tärkeinä niin pelastuslaitosten henkilöstön kuin vapaaehtoistenkin parissa. Vapaaehtoiset toivoivat pelastuslaitoksilta alueellisia uhka-arviointeja ja määrä- sekä suorituskykyvaatimuksia koirakoille sekä rahallista tukea harjoituspaikkojen hankintaan ja ylläpitoon sekä kalusto- ja varustehankintoihin. Pelastusopisto pilotoi uudistettavan koulutusjärjestelmän PETO1-kurssin (peruskurssi pelastustoimen tehtäviin erikoistuville koiranohjaajille) kesäkuussa 2014 Kuopiossa. Kurssilla harjoitutetaan koirakoita etsintätehtäviin sortuma- ja rakennusetsinnässä, luonnononnettomuuksissa ja onnettomuuspaikoilla. Käsiteltäviä aihepiirejä ovat esimerkiksi tiedustelu, taktiikat, turvallisuus, katselu- ja kuuntelulaitteiden käyttö osana etsintää sekä koirakon nostaminen ja laskeminen apuvälineitä käyttäen. Pilottikurssista saatavien kokemusten perusteella kehitetään koulutusjärjestelmää jatkossa edelleen. Pelastusopisto uudistaa hakujärjestelmää vuonna 2015 järjestettäville kursseille. Hakumenettelyssä tullaan jatkossa kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota pelastuslaitosten alueelliseen tarpeeseen ja koiranohjaajien soveltuvuuteen peto-koulutukseen. Pelastuslaitoksille lähetetään ohjeistus uudesta hakumenettelystä viimeistään tammikuun 2015 aikana. Lisätietoja: Pelastusopisto, varautumisopetusyksikkö Hankevastaavat Opettaja Olavi Savolainen (olavi. savolainen@pelastusopisto.fi) ja yliopettaja Johanna Franzén (johanna.franzen@pelastusopisto.fi) Varautumisopetusyksikön päällikkö Yliopettaja Jussi Korhonen (jussi.korhonen@pelastusopisto.fi)

Haukku yössä Muinaistulien yö Paraisilla elokuun lopussa täyttyi koirien haukusta kun noin 40 koirakkoa osallistuivat Suomen Pelastuskoiraliiton vuotuiseen ryhmäkatselmukseen. Ryhmäkatselmuksessa testattiin hälytystehtävissä palvelevien pelastuskoirien ja pelastuskoiraohjaajien taitotasoa erilaisissa tositilanteita vastaavissa tilanteissa. Mukaan mahtui jännittäviä hetkiä ’räjähdysalueella’, meripelastusta ja saareen kadonneiden kalastusta, kadonneen yleisön metsästystä, ensiaputaitojen testausta sekä auto-onnettomuustilanteesta selviytymistä. Suomen hälytyskoirakoiden parhaimmistoa testattiin aamunkoitosta auringon laskuun. Lähes 120:nen vapaaehtoistyöntekijän voimin toteutettu tapahtuma sujui kommelluksitta, tunnelman ollessa hyvä ja taitotason erittäin korkea. Tapahtuman suojelijana toimi Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Tänä vuonna ryhmäkatselmuksen järjestäjänä toimi Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry. Tapahtuman järjestelyvuoro kiertää yhdistyksillä eri puolilla Suomea ja se on valtakunnallisesti suurin pelastuskoiraliiton tapahtumista. Ryhmäkatselmuksen monipuoliset pelastus- ja etsintätehtävät pidettiin osallistujilta visusti salassa ennen tapahtumaa, jotta tehtävät vastaisivat mahdollisimman hyvin tosielämän tapahtumia. Pelastuskoirakot voivat etsintätöissään joutua millaisiin paikkoihin tai olosuhteisiin hyvänsä, jolloin koirien ohjaajineen täytyy kyetä mukautumaan hyvinkin vaikeisiin ja nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Etsintäpartio, joka käsittää yhden koiran ja kaksi ihmistä, pystyy tutkimaan saman alueen kuin kaksikymmentä ihmistä puolet lyhyemmässä ajassa. Hälytysryhmässä toimii koiranohjaajien lisäksi, myös karttureita, harjoittelijoita sekä ketjuetsijöitä. Koiraryhmän jäsenet ovat monipuolisesti koulutettuja ja pystyvät toimimaan etsintätilanteissa myös ilman koiraa. Varsinais-Suomen alueella tyypillisimpiä etsintäympäristöjä ovat taajamat ja niitä ympäröivät metsät sekä ulkoilualueet, mutta joskus haravoidaan myös laajempiakin maastoalueita. VSPK:n hälytysryhmässä on tällä hetkellä 7 hälytyskoiraa sekä 3 koiraa harjoittelijoina. Viranomainen tarkastaa hälytysryhmään pyrkivän koiran taidot, ennen kuin koira pääsee mukaan tosietsintään. 2013 VSPK:n hälytysryhmä sai 15 hälytystä. Tänä vuonna hälytyksiä on ollut kahdeksan, joista kuusi on johtanut etsintään.

Vapaaehtoiset poliisin apuna Suomen Pelastuskoiraliitto ry on pelastusalan vapaaehtoisjärjestö, joka toimii pelastuskoiratoimintaa harrastavien yhdistysten keskusjärjestönä. Pelastuskoirayhdistykset kouluttavat koiria ja niiden ohjaajia työskentelemään Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmissä. Hälytysryhmien jäsenet auttavat poliisia ja muita viranomaisia kadonneiden henkilöiden etsinnöissä. Lisäksi yhdistykset kouluttavat rauniokoiria viranomaisten avuksi poikkeusolosuhteisiin. 112-päivän kampanja valitsi Suomen Pelastuskoiraliitto Ry:n vuoden 2014 Arjen sankariksi. Vapepan (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu) hälytysryhmissä ja väestönsuojeluun sijoitettuja koiria oli vuonna 2013 noin 160. Vapepan hälytyksiä SPeKL:n koiraryhmille oli noin 180, joista etsintöihin johti 120. Lisätietoja Pelastuskoiraliitosta saa: www.pelastuskoiraliitto.fi Varsinais-Suomen alueella Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksenä toimii Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry (VSPK). Yhdistyksessä on noin 70 jäsentä, jotka innokkaasti kouluttavat pelastuskoiria viranomaisten avuksi poikkeusolosuhteisiin sekä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintätehtäviin. Yhdistyksen toiminta-alue on koko Varsinais-Suomi. Yhdistyksen jäseneksi ja koulutukseen mukaan pääsee tutustumiskurssin kautta. Seuraava tutustumiskurssi alkaa 22.09.2014. Lisätietoja löytyy osoitteesta: vspk.pelastuskoiraliitto.fi Teksti: Jennifer Loiske ja Annukka Sirviö Kuva: Teemu Simula

7/2014

VETERAANIN ÄÄNI on kirjoitussarja palo- ja pelastustoimessa merkittävällä tavalla vaikuttaneista entisistä ja nykyisistä palokuntaveteraaneista.

Jorma Peltonen, viittä vaille sata Ei hevin uskoisi, että kuvassa poseeraa joulukuussa 95 vuotta täyttävä mies. Nuorekas olemus paistaa yhä kasvoilta, ja ryhdikäs varsi kertoo liikunnan ja ulkoilun olleen arkipäivää. Eikä ihme, onhan nuoruusvuosilta plakkarissa jopa maailmanennätys. Jorma Peltonen on syntynyt 29.12.1919 Oulussa. Sieltä tie vei Tampereelle 1921. Koti oli Naistenlahdessa, Lapin kaupunginosassa. ”Poikasena tuli usein katseltua VPK:n komeita marsseja ja siitä se innostus lähti.”

Poikaosastolla varmistettiin tulevaisuus ”Poikaosastoa ei palokunnassa vielä 30-luvun alkupuolella ollut, mutta olin mukana partiotoiminnassa, VPK:n tiloissa kokoontuneessa lippukunta Pajapojissa,” Peltonen muisteli elokuun lopussa, päivä Tampereen Sotainvali

dien kuntoutuksessa Torpan kurssikeskuksessa Ylöjärvellä vietetyn viikon jälkeen. Jorma Peltonen on yhä aktiivinen eläkeläinen. Vuosia on mittarissa, mutta niinpä vain täytyi allakasta lähes etsimällä etsiä sopivaa haastatteluhetkeä. Tampereen VPK ja Tampereen kaupunki tekivät 1937 sopimuksen VPK:n toimimisesta kaupungin varapalokuntana. Jotta palokunta olisi valmis haasteisiin myös jatkossa, samaisena vuonna palokuntaan perustettiin poikaosasto. Se syntyi Pajapoikien ympärille. Lippukunnasta 12 poikaa liittyi VPK:n poikaosastoon.

Jorma Peltosen palkintokaappi on juuri ja juuri tarpeeksi iso, jotta kaikki mitalit ja pytyt urheilusuorituksista ja erilaiset kunniapystit ja ansiomitalit sinne mahtuvat. Veteraanin rintapielessä on paloalan mitaliharvinaisuus, palvelusvuosimerkki 75:stä VPK-vuodesta, kaikki Tampereen VPK:ssa.

7/2014

”En usko, että tämä aate kovin helpolla kuolee.” – Olin mukana osastoa perustamassa ja sille tielle jäin, Peltonen kertoo palokuntauransa alkuhetkistä.

VPK:n ”matalatorjuntayksikkö” Hetimiten taivaanrannalle nousi sodan uhka. 18–19-vuotiaista pojista muodostettiin syksyllä 1939 oma yksikkönsä kotirintamalle. Nuoret miehet joutuivat keskelle sodan koettelemuksia. ”Talvisota keskeytti nuoruutemme. Minä ja moni muu VPK:n nuorimies kuuluimme niin sanottuun. ”Naistenlahden matalatorjuntaporukkaan”. Muistan kun pommikoneet tulivat Helsingin suunnasta Lapinniemen tehtaan yli talviselle Näsijärvelle, kaarsivat itään ja pudottivat lastinsa. Siinä tulivat Tampereen ensimmäiset sodan uhrit. Vielä tammikuun 15. päivänä 1940 olin sammuttamassa Ruuskasen talon pommituspaloa, mutta jo viisi vuorokautta myöhemmin tuli lähtö rintamalle”, Peltonen muistelee 74 vuoden takaista aikaa. Sota jätti jälkensä. Kuulolaite on tarpeen vasemmassa korvassa, ja säären sirpaleiskeymä muistuttaa yhä useammin ikävänä särkynä. ”Kuntoutusta olen jatkuvasti saanut, ja sotainvalidikavereiden kanssa tavataan kuntoutusviikoilla. Kovasti vain joukkomme käy pieneksi. Viime viikolla meitä miespuolisia oli enää kolme, kun vuosi sitten oli 15. Naisia oli 11, viime vuonna 30, Peltonen kertoo kuntoutettavista, joita liikkumista hankaloittavat ja muut sairaudet sekä tuoni harventavat.”

Tamperelaispalokuntien Tammelantorin Liekkimaljakilpailut 1940- ja 1950-luvuilla kokosivat tuhatpäin kaupunkilaisia. Tampereen VPK:n vaudikasta moottoriruiskuselvitystä aloittamassa myös Jorma Peltonen, haalaripukuisista toinen vasemmalta. Kuva: VPK:n kuvakokoelmat.

Sodat päättyivät, VPK oli ja pysyi Sotiminen loppui, elämä normalisoitui ja siihen kuului yhä kiinteämmin Tampereen VPK. Sillä tiellä veteraani yhä on. Aikanaan poikaosasto vaihtui miehistöosastoksi. Jorma ja veljensä Arvi tunnettiin rivakkaotteisina brankkareina, jotka kumpikin etenivät palokunnan alipäällystö- ja päällystötehtäviin. Jormasta tuli ensimmäisen joukkueen johtaja 1961 ja palokunnan varapäällikkö 1968. ”Palokoulu Espoossa tuli tutuksi 1964.” ”Ja isäsi Aarnen jälkeen minut valittiin VPK:n päälliköksi (1975–1977).” Peltosen aktiivivuosina Tampereen VPK:n hälytysluvut olivat isoimmillaan. Sotavuosia lukuun ottamatta ne eivät ole lukumääräisesti olleet kovin korkeita, mutta pääsääntöisesti sitäkin työteliäimpiä: VPK kun hälytettiin vain tositoimiin. Kun vielä 60-luvullakaan vakinainen palokunta ei kaupungin rajoja hälytysajossa kuin poikkeustapauksissa ylittänyt, Tampereen VPK oli se palokunta, joka kaupungissa antoi kaukoapua naapurikunnille. Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Kangasala ja kauemmatkin kunnat työllistivät, Luopioinenkin. ”Olihan lähtöjä välillä paljonkin, mutta mitäpä niitä enää kertaamaan.” Peltosen palokuntaharrastuksesta saivat nauttia myös hänen työnantajansa, erityisesti Sidoste Oy, jonka palveluksessa hän teki 35 vuoden työrupeaman. Eläkkeelle hän jäi osastopäällikön tehtävästä 1984. Oman toimensa ohella hän oli tehtaan palo- ja väestönsuojelupäällikkö.

Peltonen toimi aktiivisesti myös Tampereen Seudun Palomies- ja Palopäällystökerhoissa.

”Ja olemmehan me haalineet palokunnan tiloihin palokunta-aiheista museoesineistöäkin”, Peltonen muistuttaa.

Palokuntatoiminta kiinnosti kaupunkilaisia

Rintapielessä 75-vuotispalvelumerkki

Jo 1940-luvulla alkaneet Tammelantorin palokuntakilpailut keräsivät vuosittain tuhatpäisen katsojakunnan. Kilpailujoukkueita oli paljon, olihan Tampere myös lukuisten tehdaspalokuntien kaupunki. ”Tampereen VPK:lla oli 50-luvun alussa melkoinen iskujoukko. Lyötiin välillä vakinaisen palokunnankin kova joukkue. Oli nopeuskilpailu, johon kuuluivat letkuviesti, tynnyrijuoksua, lavalle kiipeäminen ja keilojen kaato suihkuilla. Rivistöliikkeet oli toinen osa kilpaa. Valtakunnalliset Jehukilpailut sitten Tammelantori-perinteen lopetti”, veteraani muistelee. Peltosen aktiivikausi päättyi palokunnanpäällikkyyteen 1977, ja hänet nimitettiin VPK:n kunniapäälliköksi 1978. Palokuntatoiminta jatkui kuitenkin samana vuonna perustetussa veteraaniosastossa. Ja jatkuu yhä. Kuukauden viimeinen maanantai on kokoontumispäivä palokunnantalon kellarikerroksen kerhohuoneessa, ja oman saunan löylyihin mukava ilta usein päätyy. Kesällä käydään teatterissa, netin saloihin on porukalla perehdytty ja yhteyttä on pidetty muiden kaupunkien ystäväpalokuntien veteraaneihin. Erityisesti Tampere–Turku-akseli on ollut tiivis.

”Olen aina kokenut VPK:n tärkeäksi ja hyväksi asiaksi. Yhteiskunta tarvitsi omana aikanani, tarvitsee nyt ja tulevaisuudessakin vpk-aatteen pohjalta toimivia ihmisiä. En usko, että tämä aate kovin helpolla kuolee. Ja olen kuullut, että nykyinenkin nuoriso-osastomme toimii vallan vireästi”, Jorma Peltonen muisteli jo VPK:n 125-vuotishistoriikissa 1998. Lause pitää paikkansa tänäkin päivänä. Tampereen VPK:n 140-vuotisjuhlassa 2013 Jorma Peltosen rintapieleen kiinnitettiin mitaliharvinaisuus, ansiomerkki 75 vuoden palokuntapalveluksesta. Tuiki harvinainen vuosiluku piti kaiverruttaa erikseen, tuollaisella lukemalla olevaa merkkiä ei Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön mitalivalikosta löytynyt.

Niin, siitä maailmanennätyksestä ”Harrastin nuorena miehenä juoksua Tampereen Pyrinnössä. Juoksimme Virolahdella 25 x 1000 metrin viestin maailmanennätyksen, sanoo veteraani, joka vuonna 1940 kutsuttiin nuorten puolimailereitten olympiavalmennusleirille Vierumäelle.” Mutta sitten tuli sota. Teksti ja kuva: Juhani Katajamäki

7/2014

Estonian onnettomuudesta 20 vuotta

Vaativan meripelastuksen ydin samat kolme helikopteria kuin 1994, mutta… Matkustaja-autolautta Estonian uppoamisesta tulee 28. syyskuuta kuluneeksi 20 vuotta. Aluksen 989 matkustajasta ja miehistön jäsenestä hyiseen Itämereen menehtyi 852. Eloonjääneistä 137:stä helikopterit pelastivat 104, merialukset 33.

uvut kertovat selkokielisesti, että merihätään joutuneita voi myrskyisällä merellä tehokkaasti auttaa vain ilmasta tuleva apu. Itämerellä tiheästi sukkuloivat korkeat ja raskaat matkustaja-alukset ovat kömpelöitä toimijoita, joiden mahdollisuudet ankarissa olosuhteissa ovat hyvin rajalliset. Rajalliset ovat noissa oloissa myös Rajavartiolaitoksen alus- ja venekaluston mahdollisuudet.

Samat kolme SuperPumaa Järeät helikopterit ovat avainasemassa meripelastusoperaatiossa. Siitä olivat ja ovat kaikki yhtä mieltä. Onnettomuudesta on nyt kulunut kaksi vuosikymmentä, mutta meripelastuksesta vastaavalla Rajavartiolaitoksella ei vieläkään ole keskiraskaita pelastushelikoptereita enempää kuin nuo vuoden 1994 kolme Vartiolentolaivueen Turun tukikohdan käytössä olevaa ASS 332 Super Pumaa. Eikä kolme tarkoita sitä, että ne olisivat olleet tai ovat käytettävissä samanaikaisesti. Kun

yksi on välittömässä hälytysvalmiudessa (virka-ajan ulkopuolella 1994 oli kotipäivystys ja lähtövalmiusvaatimus max. 60 min), toinen on riisuttuna määräaikaishuoltoa varten (kuten Turussa 1994) ja kolmas on todennäköisesti täyshuollossa (1994 Kuoreveden Hallissa). Estonia onnettomuudessa ensimmäinen Puma, Turun OH-HVG, sai hälytyksen klo 01.36, pääsi ilmaan 02.30 ja saapui onnettomuuspaikalle 03.05. Toisen koneen saaminen lähtövalmiuteen oli tuntien asia: Turun OH-HVF nousi ilmaan 06.15 ja ehti onnettomuuspaikalle 06.45. Täyshuollossa ollut kolmas Puma oli pois pelistä koko onnettomuusyön ajan. SuperPuma HVG pelasti elävänä 44 ja nosti kuolleena 11, SuperPuma HVF nosti kuolleena 15.

Helsingin ja Rovaniemen valmius Rajavartiolaitoksen Helsingin lentoryhmän kaksimoottorinen Agusta Bell 412 (OH-

HVD) sai hälytyksen 02.18. Kotivarallaolossa päivystänyt miehistö pääsi ilmaan 03.30 ja saapui Utön onnettomuuspaikalle 05.32. Helsingin toinen kone oli huollossa. Helsingin kopteri pelasti elävänä 7, kuolleena 14. Rajavartiolaitoksen Rovaniemen lentoryhmän Agusta Bell 412 sai hälytyksen 04.00, nousi ilmaan 05.10 ja oli onnettomuuspaikalla 10.15. Rovaniemen HVH nosti kuolleena 4.

Puolustusvoimien MI-8:t Pelastustöihin osallistui Puolustusvoimien Utin seitsemästä MI-8 -miehistökopterista neljä. Niistä Turun palolaitoksen miehittämä X 42 ehti onnettomuuspaikalle 07.00 ja pelasti elävänä 4 ja kuolleena 13. Kolme muuta nosti kuolleena 18. Onnettomuuden pelastustyöhön osallistui myös 14 kopteria Ruotsista, kaksi Tanskasta ja yksi Virosta. Ne pelastivat yhteensä 50 elävänä ja 27 kuolleena.

Tilanne 2014 Rajavartiolaitoksen pelastuskopterivalmius 1994 oli kuusi helikopteria. Niistä neljä operoi Estonia-onnettomuudessa. Vuonna 2014 kopteritilanne on olennaisesti parempi Puolustusvoimien osalta. Seitsemän viimeistä MI-8:aa on romutettu tai myyRajavartiolaitoksen Super Puma OH-HVG operoi Estonia-onnettomuuden pelastustöissä 20 vuotta sitten. Vuonna 1988 valmistunut kone on vieläkin työrivissä. Kuva: Rajavartiolaitos.

7/2014

Tilaa nyt ty. Pataljoonan käytössä on nyt kaikki 20 tilattua NH90- (Nato Helicopter) miehistönkuljetuskopteria. Kun niiden hankinnasta 1990-luvun lopulla päätettiin, olennaisena vaatimuksena oli valittavan tyypin soveltuvuus pelastuskopteriksi. Varustuksen osalta se tarkoitti, että kopterissa piti olla muun muassa tehokas jäänpoistojärjestelmä ja meripelastuksen kannalta välttämättömät pelastusvinssit ja etsintävalonheittimet. Helikopteripataljoona kuuluu osana Utin Jääkärirykmenttiin. Pataljoonassa koulutetaan Puolustusvoimien helikopterilentäjät ja muut koneessa operoivat. Pataljoonassa on yhden kopterin ympärivuorokautinen pelastuspäivystys. ”Olemme tukeneet kymmeniä kertoja eri viranomaisia erilaisissa virka-aputehtävissä silloin, kun niiden oma kalusto ei ole ollut riittävä. Päivystyskopterin tehtäviä ovat esimerkiksi etsintätehtävät maalla ja merellä, meripelastus, palonsammutus sekä kuljetus- ja evakuointitehtävät, Jääkärirykmentin komentaja,” eversti Petri Mattila kertoo rykmentin verkkosivuilla. (Vuonna 2013 virka-aputehtäviä oli 15, joista etsintöjä 10.)

Alkusammutuskalusto -opas

Viidestä kahdeksaan Rajavartiolaitoksen meripelastustoimintaan soveltuvien pelastuskopterien luku on Estonian jälkeen kasvanut kuudesta kahdeksaan: on kolme yli 20 vuoden ikäistä kaksimoottorista keskiraskasta Super Pumaa ja viisi uudempaa kaksimoottorista kevyttä A/AB 412 -helikopteria. Puman miehistöluku on viisi ja kone voi ottaa enintään 20 pelastettavaa. A/AB 412:n miehistöluku on neljä ja matkustaja/pelastettavamäärä enintään 10. (Rajavartiostolla on lisäksi viisi kevyttä yksimoottorista AW 119 Ke Koala -kopteria.) Koptereiden hälytysvalmius on tänään huomattavasti parempi kuin 1994. Tukikohtien riskiarvio, ajallinen painopiste ja tehtäväprofiili vaihtelevat, joten lähtövalmius vaihtelee eri tukikohdissa vuodenaikojen ja riskiarvion mukaan. Turun Puman lähtövalmius on kesäkautena (1.5.–30.9.) sellainen, että miehistöt tekevät työvuoron klo 9–23 -malliin 24/7 eli ovat välittömässä lähtövalmiudessa (15 min). Työvuorojen välissä lähtövalmius on 30 minuuttia. Lokakuusta toukokuuhun miehistöt tekevät työvuoron klo 9–21 ja ovat työvuorojen välisen ajan 60 minuutin lähtövalmiudessa. Helsingin ja Rovaniemen Agusta-kalustolla vastaavat aikamääreet ovat 1.5.–30.9. klo 8–20 ja työvuoron ulkopuolella 60 minuutin lähtövalmius. Loka–toukokuussa klo 8–18 valmius on 60 minuutia. Valmiutta säädetään vaatimusten mukaan esimerkiksi siten, että Rovaniemellä hiihto- ja syyslomien aikaan valmiutta nostetaan työvuoroja eli välitöntä lähtövalmiutta kasvattamalla. Super Puma osoitti 1994 erinomaisen sopivuutensa vaativaan meripelastukseen. Tänäänkään koneita ei ole kuin nuo kolme, joista huonoimmillaan vain yksi on välittömässä lähtövalmiudessa. Pumat on päätetty nykyaikaistaa 2016–2018. Mutta parempaakin on tiedossa: Rajavartiolaitos ja ranskalainen Eurocopter ovat allekirjoittaneet hankintasopimuksen kahdesta keskiraskaasta AS332L1e-kopterista. Uuskoneet ovat moderneja versioita Super Pumassa. Ne on määrä toimittaa 2015 loppuun mennessä, ja niiden sijoituspaikaksi tulee Helsingin tukikohta. Kustannusarvio on noin 60 miljoonaa euroa. Hanketta rahoitetaan osin EU:n ulkorajarahastosta. Teksti: Juhani Katajamäki

Opas on tarkoitettu avuksi kaikille, jotka valitsevat ja sijoittavat alkusammuttimia erilaisiin rakennuksiin ja muihin kohteisiin, kuten kaivoksiin, tulityöpaikoille, leirintäalueille ja ajoneuvoihin. Opas on tarkoitettu avuksi kaikille, jotka joutuvat valitsemaan ja sijoittamaan alkusammuttimia erilaisiin rakennuksiin sekä eräisiin muihin kohteisiin (kaivokset, lossit, moottoriajoneuvot, työkoneet, veneet ja leirintäalueet). Käsisammuttimien luokittelussa on otettu huomioon käsisammutinstandardin SFS-EN 3-7 ohjeet. 4. painos, 2013 SPEK opastaa 5

51 sivua • 19,23 € (sis. alv) Hanki myös SPEK opastaa aiemmin ilmestyneet: SPEK opastaa 29 Leirintäalueen turvallisuusopas SPEK opastaa 28 Tuulivoimaloiden paloturvallisuus SPEK opastaa 27 Työmaaparakkien paloturvallisuus SPEK opastaa 26 Automaattinen sammutuslaitteisto asunnoissa ja hoitolaitoksissa

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

7/2014 Alkusammutuskalusto_Pelastustieto.indd 1

53 2.9.2014 9:18:48

Yrityksen ja VPK:n yhteisharjoitus Karvialla S

ibelco Nordic Oy:ssa järjestettiin yrityksen henkilökunnalle ja Karvian VPK:lle yhteinen harjoitus. Harjoituksen suunnittelusta vastasivat Sibelco Nordic Oy:stä työnjohtaja Tomi Koota, Karvian VPK:sta yksikönjohtaja Tuomo Marttila ja Satakunnan pelastuslaitokselta apulaispalomestari Toni-Pekka Kuusniemi. Harjoituksen sisältö ei ollut ennakkoon yrityksen henkilökunnan eikä palokunnan tiedossa. Sibelco Nordic Oy:n tiloissa oli kuvitteellisesti työtapaturma. Kaksi henkilökuntaan kuulunutta työntekijää tekivät huoltotöitä va-

7/2014

rastosiilorakennuksen ylimmällä tasanteella noin 15 metrin korkeudella. Toisen työntekijän siirtyessä huoltotasanteelta toiselle hän menetti tasapainonsa ja putosi kaksi metriä suoraan terästasanteelle loukaten itsensä. Välittömästi tapahtuneen jälkeen läsnäolija selvitti työparinsa voinnin ja teki hätäilmoituksen paikalla harjoitusta tarkkailleelle Satakunnan pelastuslaitoksen apulaispalomestari Toni-Pekka Kuusniemelle. Tämän jälkeen Kuusniemi antoi tekstiviestinä hälytyksen Karvian VPK:lle. Harjoitukseen osallistui pelastusyksikkö

RSA331 yksikönjohtajanaan Jori Louhisuo, joka toimi myös tilannepaikan johtajana. Louhisuon tehtäväkuva tilanteesta kohteessa selkeni matkan varrella. Hän pyysi lisätietoja harjoituksen johdolta, ”yksi potilas 15 metrin korkeudella”. Hän pyysi tämän tiedon perusteella kuvitteellisesti hälyttämään puomitikasyksikkö RSA306:n Satakunnan pelastuslaitoksen Kankaanpään paloasemalta ja varmisti, että ensihoitoyksikkö olisi myös tulossa kohteeseen. Yksikön tultua kohteeseen päästiin selvyyteen loukkaantuneen tilasta. Jori Louhisuon johdolla loukkaantunut

päätettiin siirtää rankalautaa ja tyhjiölastaa käyttäenmaan tasolle. Louhisuo myös havaitsi, että tapaturma on työtapaturma. Siksi hän pyysi poliisia paikalle.

Henkilökunta avusti Kohteessa yrityksen henkilökunta huolehti loukkaantuneesta palokunnan saapumiseen asti. He järjestivät erittäin hienosti palokunnalle opastuksen onnettomuuskohteeseen. He avustivat pelastustehtävässä ja toimivat mallikelpoisesti yhteistyössä palokunnan kanssa. Loukkaantuneella henkilöllä epäiltiin alusta asti säärivamman lisäksi lonkkavammaa sekä kaula- ja selkärankavammaa. Siksi loukkaantunutta käsiteltiin riittävällä varovaisuudella sekä loukkaantunut tuettiin siirtämisen mahdollistamiseksi oikealla tavalla. Loukkaantuneen siirtäminen oli haasteellista. Haasteita tässä kohteessa toivat korkea paikka, ahtaat tilat, kompastumisen riskit, jyrkät portaat, melu ja tärinä sekä hiekkapöly. Harjoituksen suunnittelusta vastanneet Toni-Pekka Kuusniemi ja Tuomo Marttila totesi-

Apulaispalomestari Toni-Pekka Kuusniemi (vas.) ja yksikönjohtaja Jori Louhisuo johtivat harjoitusta.

vat että harjoituksen tarkoituksena oli testata yrityksen henkilöstön osaamista ja toimintaa mahdollisessa ja todennäköisimmässä onnettomuustilanteessa yhteistyössä palokunnan kanssa. Samalla seurattiin palokunnan toimintaa yrityksen alueella ja loukkaantuneen potilaan käsittelyä, ensiapua ja pelastamista korkealta ahtaasta paikasta. Harjoitus rohkaisi henkilöstöä onnettomuustilanteissa toimimiseen ja paransi palokunnan toimintamahdollisuuksia vastaavissa pelastustehtävissä. He myös totesivat, että harjoitus kokonaisuudessaan oli menestys ja asetetut tavoitteet saavutettiin. ”Harjoitus oli haastava, oppimismielessä harjoituksesta opittiin ja annan kiitosta opastuksen hyvästä järjestämisestä palokuntaa varten”, yksikönjohtajana toiminut Jori Louhisuo sanoo. Palokunnan toimintavalmiusaika kohteeseen on pelastussuunnitelman mukaisesti 13 minuuttia. Normaaliajona toimintavalmius saavutettiin 15 minuuttia hälytyksestä, joten toimintavalmiusaika on todellinen. Toimintavalmiusajassa otettiin huomioon 5 minuutin lähtövalmius eli pelastusyksikkö lähti liikkeelle paloasemalta 5 minuutin kuluttua hälytyksestä. Kankaanpään paloasemalta puomitikas olisi saavuttanut kohteen noin 40 minuutissa. Toni-Pekka Kuusniemi totesi myös, että todellisessa tilanteessa olisi hälytetty välittömästi myös päivystävä palomestari, Kankaanpään paloaseman päivystävä työvuoro sekä puomitikasyksikkö.

Harjoitellaan pari kertaa vuodessa Harjoituksen jälkeen henkilökunnalle näytettiin millä tavalla korkeasta työkoneesta, pyöräkuormaajasta, otetaan loukkaantunut poti-

las ulos turvallisesti. Palokunta käytti potilaan irrotuksessa tässä tapauksessa ylävartalolastaa ja yrityksen henkilökunta haki toisen työkoneen, jonka kauhalla potilas saatettiin pienemmillä liikkeillä alas. Ryhmäkeskustelussa yhdessä yrityksen henkilökunnan kanssa käsiteltiin mahdollista onnettomuutta, jossa pyöräkuormaaja kuljettajan sairaskohtauksen vuoksi törmäisi nestekaasuhöyrystimeen aiheuttaen sekä ensiapuja pelastustehtävän sekä räjähdysvaaran. Keskustelussa tuotiin myös esille, mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut mahdollista käyttää varsinaisessa harjoituksessa jos portaikkoa ei olisi voitu käyttää. Näitä keinoja olisivat olleet puomitikkaan hyödyntäminen tai pelastuskori ja narujen kanssa laskeminen. Loppupalautteessa tuotiin esiin että tästä harjoituksesta haluttiin luoda realistinen, joskus harjoituksista tehdään liian monimutkaisia ja luodaan tapahtumia joiden todennäköisyys on vähäinen. Sibelco Nordic Oy harjoittelee tilanteita pari kertaa vuodessa. Yrityksellä on laaja pelastussuunnitelma, lisäksi on riskikartoitukset tehty jokaisesta työvaiheesta. Turvallisuuteen on Sibelcossa panostettu todella paljon, ja mottona heillä onkin ”Safety First”. Mahdollisia vaaroja voisi olla esimerkiksi kaasuvuoto. Sibelcolla on toimintaa 40:ssä eri maassa ja työntekijöitä on noin 10000. Karvian tehdas valmistaa luonnonhiekasta tuotteita mm. rakennustuoteteollisuuteen, voimalaitoksiin ja urheilupaikkakäyttöihin. Hiekat pestään, kuivataan ja seulotaan. Suomessa Sibelcolla on tehtaita Karviassa, Kristiinankaupungissa, Kemiössä, Nakkilassa ja Nilsiässä. Pääkonttori sijaitsee Espoossa. Teksti ja kuvat: Arto Papunen

7/2014

MIRAFONI Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Onko vika aina vain johtamisessa? Johtamista on opetettu ja kehitetty jo vuosikymmenten ajan. Johtaminen eri näkökulmista tarkasteltuna on ollut myös oma mielenkiintoni kohde näissä kolumneissa. 2000-luvulta lähtien yleisesti johtamisen kouluttamisessa on kiinnitetty huomiota johtamistaitojen vastapainoksi alaistaitoihin. Alaisena oleminen onkin taito, jota olisi syytä kunkin kehittää itsessään ja ymmärtää oman panoksen merkitys työyhteisössä. Jos työpaikalla jokin mättää, niin onko se vika aina vain esimiehessä vai olisiko syytä katsoa joskus myös peiliin? Mitä alaistaidot sitten ovat? Alaisena oleminen ei tarkoita esimiehen nöyristelyä ja alamaisena olemista, vaan alaistaidot ovat pitkälti perinteisiä ihmissuhdetaitoja, joissa luottamus ja vuorovaikutus ovat avainasemassa. Helpoin tie työpaikan ongelmien syiden löytämisessä on syyttää huonoa johtamista. Hyvä johtaja vaikuttaa työilmapiiriin paljon, mutta iso vastuu on myös alaisilla. Omia alaistaitoja voi kehittää pohtimalla sitä, kuinka hyvin omat toimintatavat ja asenteet edistävät työntekemistä ja yhteistyötä. Hyvä alainen on avoin, omaa hyvän asenteen ja tunnustaa eri ammattiroolit. Työpaikalla vaaditaan niin esimiehiltä kuin alaisilta tunneälyä, siis taitoa havaita ja hallita omia tunteita sekä kykyä ottaa myös toisten tunteet huomioon – asia, mikä unohtuu hyvin usein erityisesti miesvaltaisilla aloilla. Pelastusalalla on opetettu pelastustoiminnan johtamisen lisäksi myös henkilöstöjohtamista jo vuosien ajan. Alaisena olemista ei suoranaisesti opeteta, mutta toki se on olennainen osa pelastusyksikön jäsenenä toimimista. Operatiivisessa toiminnassa alaisena toimiminen onkin melko yksiselitteistä ja yksinkertaista, mutta kun paloauto palaa asemalle takaisin ja työn luonne muuttaa muotoaan, niin henkilöstöjohtamisen kuin alaisena olemisen taidot korostuvat. Auttamisen halun tulisi kuitenkin näkyä myös hälytystehtävien ulkopuolella, sillä alaisilla on usein paljon enemmän tietoa työtä koskevista rajoitteista tai edistyksistä kuin esimiehillään. Alaisella on erinomaiset mahdollisuudet edistää johtamista, mutta jos haluaa esimiehensä epäonnistumista, on sitäkin mahdollista edesauttaa. Alaistaitojen kehittämiseen tulisi

7/2014

pelastustoimessakin kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta työntekijöihin sitoutunut potentiaali ja osaaminen tulisi hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Työyhteisöissä alaisilla ja johtajilla tulisi olla yhteinen arvopohja ja yhteiset tavoitteet, ne tuovat yhteisen sävelen. Esimiehet ovat työyhteisöissä aina erityisen tarkkailun ja arvostelun kohteina, mutta muilta aloilta keräämäni työkokemuksen perusteella on sanottava, että pelastustoimessa tuntuu erityisesti jylläävän ”herraviha”, tiedäthän – kessulla on noussut nestettä päähän, palomestari ei ymmärrä, pelastuspäällikkö on ulkona kuin lintulauta ja pelastusjohtaja ei varmaan koskaan ole mitään mistään tajunnutkaan, siitä Kirkkokadun väestä puhumattakaan. Mitä korkeammalle organisaatiossa mennään, sitä kovempaa on arvostelu ja jos haluat erityistä uskottavuutta kerätä, niin arvostele sisäministeriön pelastusosastoa. Pelastustoimen yhteinen sävel tuntuu olevan tälläkin hetkellä varsin epävireinen – tätä vaikutelmaa ei voinut välttyä saamasta kuunnellessaan puheenvuoroja pelastustoimen ajankohtaispäivillä syyskuun alussa Jyväskylässä. Kunnallinen itsehallinto tuo toki tiettyä suvereeniutta pelastuslaitoksille, mutta tästä huolimatta myös pelastustoimessa on organisaatiohierarkia olemassa. Koko toimialaa pohtiessa tuleekin mieleen, alkaako pelastusosaston ainainen arvostelu ja puutteiden osoittelu olla jo väsynyttä ja kiilan lyöminen Kirkkokadun ja kentän väliin mennyttä päivää? Tulisiko yhteistyö eri osapuolien välillä elvyttää ja ottaa myös ne alaistaidot organisaatioiden välillä käyttöön, kun toimialaan kohdistuu paineita alan ulkopuolelta enemmän kuin koskaan ennen? Omia alaistaitoja kannattaa puolestaan pohtia päivittäisessä työelämässä ja muistaa, ettei se oma esimies ole mikään ”Taika-Jim” tai ajatustenlukija. Jos työntekeminen takkuaa ja työyhteisössä on huono ilmapiiri, kannattaa esimiehen syyttelyn sijaan katsoa ensin peiliin: mitä minä voisin tehdä tälle asialle, onko minun viestintäni selkeää? Kun alainen yrittää parhaansa ja kehittää alaistaitojaan pienin askelin, on esimiehenkin vaikeampi olla huono johtaja.

BORIS jakaa tilannekuvaa, tukee suunnittelua ja monipuolistaa koulutusta

Öljyvahinkojen torjuntaa internetin avulla Teksti: Meri Hietala ja Kati Tahvonen Suomen ympäristökeskus

BORIS on öljyvahinkojen torjuntaan osallistuvien viranomaisten yhteinen internet-pohjainen tilannekuvajärjestelmä, joka on ollut virallisessa käytössä vuodesta 2013 alkaen. BORIS tukee öljyvahinkojen torjuntaa ja järjestelmän on jatkossa tarkoitus toimia myös yhteisenä koulutus-, suunnittelu- ja harjoittelualustana.

Amazonin öljyvahinko ja BORIS ”Kalastusalus Amazon ajoi karille Kustavin edustalla 9.9.2013. Alus oli matkalla Naantalista Uuteenkaupunkiin. Karilleajon jälkeen alus pääsi itse irti ja kääntyi takaisin Naantaliin. Karilleajon seurauksena aluksen polttoainetankkeihin tuli vuoto ja noin 7 m3 kevyttä polttoöljyä ja 400 l hydrauliikkaöljyä valui mereen.” … ”Varsinais-Suomen pelastuslaitos suoritti yhteistyössä eri viranomaisten kanssa öljyntorjuntatoimenpiteet alueella 9.–16.9.2013. Öljyntorjuntatoimenpiteisiin osallistui useita eri viranomaisia.” Lähde: Kalastusalus Amazonin karilleajo ja alusöljyvahinko Kusta¬vissa 9.-16.9.2013 –ra-

portti, Lounais-Suomen aluehallinto¬viraston (AVIn) julkaisuja 2/2013, http://www.avi.fi/ web/avi/julkaisut-2013

tilannekuvatieto saadaan koottua mahdollisimman tehokkaasti yhteiseksi BORIS-tilannekuvaksi.

Amazonin karilleajosta aiheutunut öljyvahinko käynnisti torjuntaoperaation ohella myös tilannekuvan kokoamisurakan. Useat vahingon torjuntaan osallistuvat viranomaiset ja - vapaaehtoiset tuottivat yhteistyössä tilannekuvatietoa, jota viranomaiset tallensivat ja päivittivät BORIS-järjestelmään. Kuvissa 2-5 on näkymiä näihin BORIS-järjestelmän tilannekuvatietoihin. Amazonin öljyvahingon torjunta toi selkeästi esiin BORIS-järjestelmän hyödyt: BORISjärjestelmän avulla monimuotoinen ja jatkuvasti täydentyvä tilannekuvatieto on mahdollista jakaa nopeasti kaikkien operaation osallistuvien tahojen käyttöön. Mutta kuten tavallista, todellinen onnettomuustapaus toi esiin myös kehittämistarpeita: Tärkeimmät esiin tulleet kehittämistarpeet koskevat BORIS-käyttöä: Me BORIS-käyttäjät totesimme tarvitsevamme täsmäohjeita, täydennyskoulutusta ja säännöllistä harjoittelua, jotta useiden eri tahojen hajautetusti tuottama

BORIS osana öljyvahinkojen torjuntaharjoituksia Muutamaa viikkoa ennen Amazonin karilleajon aiheuttamaa öljyvahinkoa Suomi ja Viro harjoittelivat yhteistyössä suuren öljyvahingon torjuntaa Kotkan edustalla. Harjoituksen alkuasetelmana oli 10000 tonnin raakaöljylautta Kaunissaaren ja Rankin välissä. Suomen ja Viron öljyntorjunta-alukset työskentelivät aavalla merellä meritoiminnanjohtajan alaisuudessa. Samaan aikaan Kymenlaakson pelastuslaitos suojasi Lehmäsaaren hiekkarannan 800 metrin puomituksella ja harjoitteli öljynkeräystä kolmella eri sektorilla. Palomestari Simo Norema vastasi pelastuslaitoksen toimintasuunnitelmaa koskevan tilannekuvatiedon tallentamisesta BORIS-järjestelmään (kuva 6) Pelastuslaitokset harjoittelevat öljyntorjuntaa säännöllisesti. Olisiko osaan harjoituksia mahdollista liittää myös tilannekuvan kokoaminen BORIS-järjestelmään? SYKEn

7/2014

tavoitteena on jatkossa isännöidä myös erillisiä BORIS-karttaharjoituksia. Mitä useammin BORISta päästään harjoittelemaan, sitä luontevampaa BORIS-käyttö on myös valtakunnallisissa harjoituksissa – ja mahdollisissa tositilanteissa.

BORIS sisämaassa Meiltä SYKEläisiltä on usein kysytty, onko BORIS-järjestelmästä mitään hyötyä sisämaassa? On, sillä BORIS tarjoaa paljon paikkatietoaineistoja myös sisämaahan. Näitä aineistoja ovat esimerkiksi tiedot vesistöistä, pohjavesialueista ja suojelualueista. Ainakin öljynvahinkojen torjuntasuunnitelman päivityksessä BORISta siis kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Pelastuslaitokset, jotka ovat ottaneet BORIS-järjestelmän tilannekeskuskäyttöön, mainitsevat BORIS-järjestelmän hyviksi puoliksi järjestelmän skaalautuvuuden yli organisaatiorajojen. BORIS-järjestelmän suunnittelutyökalut soveltuvat myös sisämaan öljyntorjuntaoperaatioiden suunnitteluun ja voivat

Kuva 2. BORIS-näkymä koko toiminta-alueesta 10.9.2013. Kartalla näkyvät onnettomuuden arvioitu tapahtumapaikka (tähti), öljyn uhkaama alue (vaaleanpunaisen alue) ja eri osapuolten toimintasuunnitelmat (katkoviivoilla rajatut alueet). © BORIS 2.0, tausta-aineistot © SYKE ja MML 2013, © venesatamat.fi 2012

Kuva 4. Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneen 10.9.2013 tiedustelulennolla ottamia valokuvia osana BORIS-tilannekuvaa. © BORIS 2.0, taustakartta © SYKE 2013, merikartta © Livi 2013, kuvat © Rajavartiolaitos 2013

Kuva 6. Kymenlaakson pelastuslaitos suunnitteli ja toteutti Lehmäsaaren edustalle puomituksen (punainen murtoviiva) sekä öljynkeräysoperaation (vihreät toimintasektorit). Seatrack web (STW)– ajelehtimismallilla laskettu öljyn ajelehtimisskenaario näkyy BORIS-kartalla mustina pisteinä. © BORIS 2.0, tausta-kartta © SYKE 2013, merikartta © Livi 2013, ajelehtimisennuste © SMHI STW 2013, kuva ja suunnitelmat © Kymenlaakson pelastuslaitos 2013

7/2014

Kuva 3. Lähikuva öljyvahingon uhkaamasta alueesta 10.9.2013: BORIS-tilannekuvassa näkyvät myös lintuasiantuntijoiden 10.9. kartoittamat tärkeimmät lintualueet ja keskusteluissa käytetyt paikannimet, kuten Soortto ja Hauterit. © BORIS 2.0, taustakartta © SYKE 2013, merikartta © Livi 2013, © venesatamat.fi 2012

osoitteessa www.syke.fi/koulutus. Lisäksi SYKE lähettää syksyllä 2014 kaikille pelastustoimen alueille ja nykyisille BORIS-käyttäjille lisätietoa tulevista BORIS-koulutuksista.

Tukea lakisääteisten suunnitelmien laatimiseen

Kuva 5. Tiedot Merivoimien öljyntorjunta-alus Hallin 11.9.2013 havaitsemista ohuista öljylautoista ja tiedustelun tueksi otetuttuja valokuvia osana BORIS-tilannekuvaa.© BORIS 2.0, tausta-kartta © SYKE 2013, © Livi 2013, kuvat © Merivoimat 2013

olla hyödyksi keskisuurten ja etenkin isojen öljyvahinkojen torjunnassa. BORIS-järjestelmä on käytössä myös ISTIKE-laitosten tilannekeskuksissa. BORIS-käyttäjiltä tulleen palautteen mukaan BORIS-käyttö kenttäolosuhteissa voi olla heikkojen tietoliikenneyhteyksien ja veneissä esimerkiksi merenkäynnin vuoksi hankalaa. Tulevaisuus tuo helpotusta kenttäolosuhteisiin, sillä tavoitteena on, että jatkossa BORIS-näkymä on kentällä nähtävissä KEJOjärjestelmän kautta. Ja niitä käyttäjiä varten, jotka toivovat kevyempää BORISta, SYKE kehittää parhaillaan BORIS-järjestelmään linkittyvää BORIS Liteä.

Koulutusta, harjoittelua, ohjeita! Kesään 2014 mennessä SYKEläiset ovat kouluttaneet reilusti yli 150 viranomaista BORISkäyttäjiksi. Noin puolet koulutetuista on pelastuslaitoksista. Koulutetut antoivat koulutusten kokonaisarvosanaksi 4/5 ja kirjasivat koulutusten palautelomakkeille ahkerasti mielipiteitä, kuten

”Hyvä [koulutus]paketti, tosi paljon asiaa. Kertausta kaipaa jossain vaiheessa”. Kouluttajat kysyivät palautelomakkeissa, onko BORIS helppokäyttöinen. Vastaukset vaihtelivat: ”Ei aivan helppo”, ”No jaa…selvästi vaatii harjoittelua”. ”Huomioiden kaiken tietosisällön, kohtuullisen helppo – kurssitus ja harjoittelu ovat tarpeen”. Koulutetut toivoivat myös lisää ohjeistusta ja ”operatiivisia karttaharjoituksia niin, että valtakunnallisesti toimitaan suunnilleen samoin.” SYKEn tavoitteena on – BORIS-käyttäjiltä saadun palautteen perusteella – käynnistää BORIS-käyttöön pohjautuva koulutus- ja harjoittelukokonaisuus, jossa SYKE yhteistyössä pelastuslaitosten ja muiden tärkeiden toimijoiden kasvattaa öljyntorjunnan taktista osaamista niin maa- kuin merialueilla. SYKE tulee edelleen järjestämään myös BORIS-peruskursseja. Kurssiajankohdat julkaistaan syksyllä 2014

Mikäli rahoitus järjestyy ja mikäli työpajat sopivat vastuuviranomaisina toimivien ELYkeskusten aikatauluihin, SYKE tarjoaa tukea öljyvahinkojen torjunnan alueellisten yhteistoimintasuunnitelmien laatimiseen työpajojen ja niihin sisältyvien karttapohjaisten taktisten harjoitusten muodossa alkuvuodesta 2015 lähtien. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmia varten BORIS-järjestelmästä löytyy jo nyt melko kattavasti paikkatietoja öljylle herkistä kohteista, öljyvahinkojen riskikohteista ja öljyntorjuntaresursseista. SYKE kuitenkin täydentää ja päivittää BORIS-aineistoja jatkuvasti esim. yhteistyössä erilaisten projektien kanssa. Jos BORIS-käyttäjä huomaa, että joku tärkeä aineisto puuttuu BORIS-järjestelmän valikoimista, hänen kannattaa ehdottaa SYKElle aineiston lisäämistä BORIS-järjestelmään.

Kirjoittajat ylitarkastaja Meri Hietala ja ylitarkastaja Kati Tahvonen ovat BORIS-järjestelmän pääkäyttäjiä ja työskentelevät SYKEn ympäristövahinkojen torjuntaryhmässä. Kirjoittajat ovat haastatelleet artikkelia varten mm. seuraavia henkilöitä: Palopäälliköt Yrjö Tuominen ja Jukka Marjunen Varsinais-Suomen pelastuslaitoksesta Palomestari Simo Norema Kymenlaakson pelastuslaitoksesta ISTIKE-hankkeen projektipäällikkö Pasi Markkanen Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksesta. Lisätietoja: BORIS www.ymparisto.fi/boris öljyvahinkojen torjunta www.ymparisto.fi/oil

7/2014

ULKOMAILTA

Käännökset Risto Lautkaski

VAK-onnettomuudesta viikkojen työ palokunnalle Wetteren (Belgia). Ilmeisesti ylinopeuden takia Hollannista tullut tavarajuna suistui vaihteessa, jolloin kuusi 13 vaunusta kaatui ja syttyi palamaan. ”Säikähdimme, kun tunnin kuluttua saimme tietää, mitä aineita vaunuissa oli”, Gentin palopäällikkö Christian van de Woorde kertoo.

Pelastustoiminnan johtaja päätti antaa mm. akryylinitriiliä kuljettavien vaunujen palaa hallitusti, koska sammuttamista olisi seurannut myrkyllisen höyryn leviäminen. ”Meillä oli tarpeeksi kemikaalisukeltajia ja asiantuntijoita saatiin nopeasti avuksi”, van de Woorde kertoo. Aluksi ympäristö 500 metrin säteellä evakuoitiin säiliöiden repeämisvaaran takia. Evakuoituja asukkaita oli noin 400. He joutuivat viettämään seuraavan yön poissa kotoa. Pitempiaikaiset vaikutukset selvisivät vasta muutaman päivän kuluttua. Viemäripumppaamon kautta myrkyllisiä aineita, ennen muuta akryylinitriiliä, pääsi sammutusveden mukana viemäriverkkoon. Vaikka viemäri huuhdeltiin, jotkut asukkaat tulivat huonovointisiksi sieltä haihtuvien kemikaalihöyryjen vaikutuksesta. Yli 500:n ja enintään 1000 metrin etäisyydellä asuvia kehotettiin pysymään sisätiloissa. ”Pumppaamo pysäytettiin ja kaikki 2000 asukasta viemärilinjan varrelta evakuoitiin. He majoittuivat ystävien ja sukulaisten luo sekä myös hotelleihin. Yksi 63-vuotias kuoli. Hän ei ilmeisesti kuullut kovaäänisauton tiedotetta tai ei välittänyt siitä. Sairaalaan otettiin 50 asukasta, joilla oli myrkytysoireita.” Muutaman päivän kuluttua evakuoidut saattoivat palata koteihinsa. Sitä ennen palomiehet kävivät jokaisessa asunnossa mittaamassa huoneilman akryylinitriilipitoisuuden. Alueella oli noin 50 asuntoa, joiden asukkai-

den olinpaikkaa ei tiedetty. Näitä asuntoja tarkkailtiin seuraavien päivien ajan, mutta yhtään uhria ei tavattu. Muutaman päivän kuluttua osa asukkaista oli jälleen evakuoitava, koska jätevesipumppaamolla ilmeni uusi vuoto. Pumppaamon aukot tukittiin palokunnan tiivistystyynyillä ja useimmat asukkaat saattoivat palata koteihinsa. Kuitenkin viitisenkymmentä asukasta, joiden koti oli enintään 250 metrin päässä onnettomuuspaikasta, joutui viettämään kolmisen viikkoa evakossa. Viikon kuluttua onnettomuudesta ratayhtiö alkoi rakentaa onnettomuuspaikalle tietä, jota pitkin vaunujen tyhjennykseen tarvittavat pumput ja säiliöautot voitiin tuoda. Kahdessa vaunussa oli jäljellä osa akryylinitriilikuormasta ja butadieenivaunussa oleva kaasu oli poltettava tyhjennyspolttimella. Sitten vaunujen säiliöt polttoleikattiin ja romu lastattiin nestetiiviisiin kontteihin. Pintamaa kuorittiin ja vaihdettiin. Saastunut maakerros osoittautui odotettua ohuemmaksi. ”Odotimme, että tiedotusvälineet olisivat auttaneet meitä oikean tiedon levittämisessä. Valitettavasti tästä ei tullut mitään. Tiedotusvälineet olivat erittäin kriittisiä ja haastattelivat vain tapahtumiin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä”. Teksti: Christel Pieper Brand en Brandweer 6/2013 Kirjallisuutta: akryylinitriilin ja butadieenin OVA-ohjeet

Taivaslyhty sytytti kierrätyslaitoksen Smethwick (Englanti). Birminghamin läheisellä teollisuusalueella olevan kierrätyslaitoksen varastossa oli noin 100000 tonnia muovi- ja paperijätettä. Varasto syttyi palamaan 30.6.2013 kello 23. Musta savupatsas nousi lähes kahden kilometrin korkeuteen. Noin 200 palomiestä sammutti paloa ja kym-

menen heistä loukkaantui. Loukkaantuneista kaksi kuljetettiin sairaalaan. ”Valvontakameran kuvassa näkyy, kuinka taivaslyhty laskeutuu laitoksen alueelle ja sytyttää muovipaalin”, palopäällikkö Steve Vincent kertoo. Itä-Aasian juhlissa lennätettävä taivaslyhty on silkkipaperista valmistettu

pussi, jonka alaosan keskelle sijoitetaan pieni kynttilä; toisin sanoen pieni kuumailmapallo. USA:n ja Saksan eräät osavaltiot ovat jo kieltäneet taivaslyhtyjen lennättämisen (Pelastustieto 1/2012). Sapeurs-Pompiers de France 7–8/2013

Simulaattori helikopteripelastajille Bouches-du-Rhône (Ranska). Ranskalaisen simulaattoreita valmistavan yrityksen VSM uusin tuote on Esthel, jolla voi harjoitella onnettomuusuhrien pelastamista helikopteriin. Simulaattori koostuu Super Puma -helikopterin rungosta, jonka vasemmalle puolelle on kiinnitetty helikopterin vinssi. Runko on

7/2014

jalustalla neljän metrin korkeudella lattiasta. Rungon oikealla puolella on kovera valkokangas halkaisijaltaan kahdeksan metriä, jolle projisoidaan todenmukaisia animaatioita erilaisista ympäristöolosuhteista: sää, valaistus, merenkäynti jne. Äänitehosteet ja rungon tärinä lisäävät todellisuuden tunnetta.

Simulaattorilla voidaan harjoitella vinssin käyttöä, paarien ulos ja sisään ohjaamista sekä miehistön yhteistyötä. Esthel otetaan käyttöön syksyllä 2013, minkä jälkeen sitä myydään ja vuokrataan koulutuskäyttöön. Sapeurs-Pompiers de France 7–8/2013

Vartiointiliike ei hälyttänyt, asukas kuoli Asker (Norja). Oskar Myrseth on kesäasunnollaan. Noin kello 21 vartiointiliike soittaa ilmoittaakseen, että heille on tullut paloilmoitus Myrsethin asunnosta. Vartiointiliike oli ensin soittanut Myrsethin lankapuhelimeen, mutta siihen ei vastattu. Sitten he soittivat matkapuhelimeen. ”En tietenkään voinut todeta, oliko ilmoitus aiheellinen. Vastasin päivystäjälle, että poikani on kotona. Luulin, että he hälyttävät palokunnan. Sitten soitin naapurille ja kysyin, näkeekö hän paloa. Naapuri kertoi kuulleensa palovaroittimen äänen, mutta se lakkasi pian. Koska naapuri ei havainnut savua, päättelimme, että poikani oli kuitannut hälytyksen”, Myrseth kertoo.

Kaapelipalo tornitalossa Magdeburg (Saksa). Kaapelipalo syttyi neljännessä kerroksessa ja eteni kuilua pitkin yhdenteentoista kerrokseen. Savua levisi kaikkiin kerroksiin. Palomiehet ja muut pelastajat saattoivat 55 asukasta ulos talosta. Muutamia pelastettiin tikasautolla. Savumyrkytyksen sai 23 asukasta ja 11 heistä otettiin sairaalahoitoon. Feuerwehr-Magazin 8/2013

Varikko palaa! Kandern (Saksa). Poliisiasemalla havaittiin VPK:n varikolta nousevan savua. Palokuntalaisten oli sisälle päästäkseen rikottava varikon ikkuna. Sisällä ei voinut tehdä paljoakaan, koska ajoneuvohalli oli jo savun täyttämä. Yksi sammutusauto ja tikasauto voitiin kuitenkin ajaa ulos. Naapuripalokunnat tulivat auttamaan sammutuksessa. Johtoauto tuhoutui täysin ja toisen sammutusauton korjaaminen näytti kyseenalaiselta. Myös vaatteet ja varusteet sekä loput autot olivat nokisia ja kuumuuden vahingoittamia. Palovahingot nousivat 800000 euroon. Tilapäiselle varikolle sijoitettiin naapuripalokunnilta lainatut kolme paloautoa ja palokunta sai sammutusvalmiutensa takaisin. Palo oli syttynyt johtoautoon äskettäin asennetuista lisäakuista.

Jonkin ajan kuluttua naapuri tunsi savun hajua ja yritti mennä Myrsethin asuntoon. Siitä ei tullut mitään, koska asunto oli täynnä savua. Naapuri hälytti palokunnan, joka saapui viidessä minuutissa noin kello 22. Savusukeltajat löysivät Trond Myrsethin kuolleena yläkerrasta. Palo oli syttynyt sohvalle pudonneesta savukkeesta. ”Poliisin antamien tietojen nojalla olen varma siitä, että Trond olisi pelastunut, jos palokunta olisi hälytetty aikaisemmin”, Myrseth sanoo. ”Lain mukaan jokaisella on velvollisuus ilmoittaa tulipalosta. Vartiointiliikkeellä on erityinen velvollisuus, koska se myy hälytyspalveluja”, poliisisyyttäjä Börje Enoksen sanoo.

Vartiointiliike katsoo, että ilmoituksensiirto toimi sovitulla tavalla ja päivystäjä toimi ohjeiden mukaisesti. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan var tiointiliike sai viisi paloilmoitusta Myrsethin asunnosta, mutta ei hälyttänyt palokuntaa. Vartiointiliike tuomittiin maksamaan miljoonan kruunun (125000 euron) yhteisösakko sekä 100 000 kruunua (12 500 euroa) uhrin kummallekin vanhemmalle. Liike ilmoitti valittavansa päätöksestä. Teksti: Arnt Folvik Vestfoldin palokunta Brannmannen 4/2013

Sytyttävää huumoria Düsseldorf (Saksa). 35 palokuntavuoden jälkeen eläkkeelle jäänyt palopäällikkö Günther Nuth kiertää maata koomikkona. Mistä saitte ajatuksen ryhtyä koomikoksi? ”Toimin 16 vuoden ajan pelastuslaitoksen psykososiaalisen tukitiimin jäsenenä. Parantumattomista sairauksista ja kuolemasta puhuminen tuli minulle luonnolliseksi. Vähitellen minulle selvisi, että tällaisia vaikeita aiheita voi käsitellä myös toisella tavalla.” Miten ryhdyitte toteuttamaan ajatustanne? ”Kävin kolmen vuoden ajan vitsien kirjoittamis- ja kertomiskurssilla. Olin näyttelijäkurssilla sekä harjoittelin teatteriohjaajan kanssa sketsien ja kohtausten esittämistä. Sitten aloin kirjoittaa hassuja tekstejä pelastustoiminnan tilanteista. Kun olin harjoitellut niiden esittämistä, pidin ensi illan toukokuussa 2012. Odotin 50 kuulijaa, mutta heitä tuli 140.” Mitä aiheita esityksiinne sisältyy? ”Mitä kissa tekee, kun se ei halua tulla pelastetuksi puusta? Mitä teen, jos potilas puree minua ambulanssissa? Mitä hälytyspäivystäjä tekee, kun asunto palaa ja asukas puhuu vain englantia? Mitä tapahtuu, kun nainen tulee palokuntaan ja kohtaa miesten epäluulon? Miten poliisit ja sairaankuljettajat suhtautuvat humalai-

seen? Käsittelen näitä aiheita humoristisesti, viehättävästi, itseironisesti ja asiantuntuvasti.” Kuinka kauan esityksenne kestää? ”Kaksi tuntia, johon sisältyy 20 minuutin tauko. En ainoastaan puhu mikrofoniin, vaan myös näyttelen kohtauksia hätäkeskuksessa, palavassa asunnossa jne. Tähän mennessä yleisö on joka kerta vaatinut ja saanut kaksi ylimääräistä juttua.” Vetävätkö esityksenne kuulijoita? ”Tähän mennessä jokaisella esityksellä on ollut yli sata kuulijaa. Tämä yllätti minut. Tätä aihepiiriä ei aikaisemmin ole käsitelty humoristisesti ja se näyttää kiinnostavan ihmisiä.” Kierrätte koko maassa. Onko vastaanotto ollut kaikkialla positiivinen? ”Melkein kaikkialla. Kymmenessä minuutissa havaitsen, olenko saanut kontaktin yleisöön. Yhdessä maaseudulla pitämässäni tilaisuudessa yleisö oli ensimmäisen tunnin ajan pidättyväinen, mutta loppua kohden kuitenkin innostui.” Yritättekö esityksilläni saada kuulijoita liittymään palokuntaan? ”Kyllä, koska tiedän kuinka tärkeää työtä vapaaehtoiset palokuntamme tekevät. Esityksilläni kiitän kaikkea pelastusalan vapaaehtoisia.” Teksti: Michael Rüffer Feuerwehr-Magazin 8/2013

Feuerwehr-Magazin 9/2013

7/2014

KESKUSTELUA Mihin ”palokunta” on kadonnut? Rovaniemellä ilmestyvässä Lapin Kansassa oli 2.9. tekstarit-palstalla viesti: ”Suuret kiitokset saamastamme nopeasta, ja hyvästä avusta sekä hoidosta 15.8. Ivalon LSHP ensihoito, rajavartiosto, poliisi ja palokunta. Motoristit.” Viestin allekirjoituksesta voimme päätellä, että kansalaiset vielä tuntevat ”palokunnan”. Pelastusviranomaiset eivät enää tuota sanaa käytä, eivät myöskään tiedostusvälineet, jotka pelastusviranomaisten opettamina ovat luopuneet sanan käytöstä. Mutta miksi perinteistä palokunta-sanaa ei enää käytetä, Pelastuslakikin sanan tuntee eikä ole sen käyttöä kieltänyt? Tätä asiaa on ihmetellyt myös ylipalomies Auvo Koskialho Rauman paloasemalta (Tulitaistelija 2/2014). Todellakin, hänen työpaikkansa on paloasemalla, sillä Satakunnan pelastuslaitoksen kaikki palokuntien tukikohdat ovat paloasemia, eivät pelastusasemia, pelastuskeskuksia eivätkä pelastuslaitoksia. Uudet hienot paloasemat löytyvät myös esim. Hyvinkäältä ja Joensuusta. Koskialho kirjoittaa: ”Media taitaa suurennella vähän asioita, kun se kirjoittaa, että pelastuslaitos kävi kohteessa ja sammutti autopalon. Ihan totta, koko laitosko siellä kävi?” Ja edelleen: ”Jos kohteessa on käynyt yksi yksikkö, ja siinä pari kolme palomiestä, niin miksi kirjoittaa, että pelastuslaitos kävi paikalla?” Kysymyksiään Koskialho perustelee selke-

ää kielenkäyttöä arvostavaa ihmistä ilahduttavalla tavalla: ”Puhutun ja kirjoitetun äidinkielen kanssa pitää olla tarkkana, ettei tulisi väärin ymmärretyksi.” Tarkkaa kielenkäyttöä on ymmärtää eri sanojen merkitystasot. ”Pelastuslaitos” tarkoittaa Pelastuslaissa määriteltyä hallinnollista ja taloudellista organisaatiota, ”palokunta” on tuon organisaation operatiivinen suoritusporras. Mutta jos pelastuslaitos-sanan käyttö on hienompaa kuin palokunta-sanan käyttö, niin käytettäköön sitten muistakin toimijoista niitä koskevia ylätason nimikkeitä. Jonkin suuren onnettomuuden jälkeen pelastusviranomainen voisikin antaa tiedotusvälineille esimerkiksi seuraavaa informaatiota: ”Hätäkeskus hälytti onnettomuuspaikalle pelastuslaitoksen, poliisilaitoksen, sairaanhoitopiirin, rajavartiolaitoksen ja lopulta myös puolustusvoimat.” Nuo kaikki ovat omia hallinnonalojaan koskevia yläkäsitteitä, samanveroisia keskenään. Tuollainen monien viranomaisten yhteistyötä vaativa tilanne on ainakin pitkien etäisyyksien Lapissa täysin mahdollista, kun on haalittava erilaisia toimijoita resurssien ylivoiman saamiseksi. Todellisuudessa hätäkeskus hälytti tällaisissa tapauksessa palokuntia, poliisin, ambulansseja, rajavartioston partion ja Jääkäriprikaatin virka-apuosaston eli kunkin organisaation operatiivisia toimijoita, ei koko

organisaatiota. Terveisiä Kuopioon eli ehdotus rehtori Mervi Parviaiselle ja koulutusjohtaja Pekka Rantalalle. Ehdotan, että päällystölinjan oppilastöitten yhdeksi aiheeksi otettaisiin seuraava: ”Palokunta-sanan käytöstä luopuminen”. Milloin ja miksi noin on tapahtunut ja mitä seurauksia asiasta on koitunut? Aiheella on psykologisiakin ulottuvuuksia, mutta niitä ei pidä arastella, sillä lopultakin palomiehet tekevät työtään ihmisten parissa ja ihmisiä auttaen, siis ”psykologisestikin”. Paloalalla on jo joitakin tohtoreiksi väitelleitä, mutta lisää kaivattaisiin, akateeminen tutkimustyö on nimittäin omiaan lisäämään alan arvostusta. Usein väitöskirja on tehty niin, että jotakin opinnäytetyötä, pro gradu -työtä on syvennetty ja laajennettu ja näin saatu uutta tieteellistä tietoa jostakin tutkimisen arvoisesta asiasta. Kun edellä ehdottamani opinnäytetyön aihetta laajennetaan sen tarkastelulla, miksi paloalalla on luovuttu läheisyysperiaatteesta, olisi siinä mitä otollisin väitöskirjan aihe jollekin ajattelevalle, uteliaalle ja asioihin paneutuvalle ihmiselle. Tutkimuksen painotuksista riippuen väitös voisi olla esim. yhteiskuntatieteitten, hallintotieteitten tai psykologian piiriin kuuluva. Veikko Lindberg Savukoski

Opinnäyte työyhteisöviestinnästä Osana Kuntaliiton ja pelastustoimen yhteistä Pelastustoimen virtuaaliympäristöt -hanketta laadittiin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, jossa tutkittiin pelastustoimen työyhteisöviestintää. Lisäksi perehdyttiin tarkemmin yhteen työyhteisöviestinnän työkaluun, intranetiin. Tutkimusta varten pelastuslaitoksiin lähetettiin helmikuussa Webropol -kyselyyn johtanut linkki saateviesteineen, ja tätä viestiä toivottiin jaettavan pelastuslaitosten henkilöstölle. Vastauksia saatiin 152 vastaajalta, käsittäen henkilöstöä miehistöstä ylimpään johtoon, sekä asiantuntijoihin ja tukitoiminnoissa työskenteleviin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että sähköposti koetaan tärkeimmäksi pelastustoimen työyhteisöviestinnän välineeksi, mutta intranetiäkin pidetään erittäin tärkeänä työkaluna. Vaikka intranet koetaan tärkeäksi viestinnän kanavaksi ja sitä halutaan käyttää, saattaa se kuitenkin olla ulkoasultaan sekava ja eri syistä johtuen vaikeasti käytettävä. Vastausten perusteella voidaan todeta, että intra-

7/2014

net saattaa olla tiedoiltaan vanhentunut, mikä johtuu ennen kaikkea sisällön tuottamisen resursoimattomuudesta. Henkilökohtainen tiedottaminen koettiin vastaajien keskuudessa niin ikään tärkeäksi viestinnän menetelmäksi. Vastauksien perusteella voidaan todeta, että pelastusalalla on vielä opittavaa työyhteisöviestinnän toiminnallisuuksissa. Pelastuslaitosten toiminnot ovat hajautettuja hyvinkin suurille maantieteellisille alueille. Myös toimipisteiden koot ja niiden organisaatiorakenteet vaihtelevat suuresti. Vastauksista ilmenee, että johtaminen on muuttunut jossain määrin kasvottomaksi, ja johtamisen välineenä käytetään kasvokkain tapahtuvan keskustelun sijaan yhä useammin sähköpostia. Osa vastaajista kokee tämän heikentävän työyhteisöviestinnän tasoa. Myös johtamisen kaksijakoisuus operatiivisen pelastustoiminnan johtamisen ja päivittäisen henkilöstöjohtamisen välillä voivat aiheuttaa haasteita yhteisöviestintään. Muutoksesta on tullut pelastustoimeenkin pysyvä tila, jolloin

muutoksen johtamisen ja siihen liittyvän viestinnän taidot korostuvat. Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että työyhteisöviestinnän opetuksen riittävyyttä alan perus- ja täydennyskoulutuksessa olisi syytä selvittää. Usein työyhteisön viestinnässä todetaan, että tieto ei liiku. Koska tieto ei yleensä liiku ilman ihmisen tekemää toimenpidettä, pitäisikin oikeastaan sanoa että tietoa ei liikuteta. Toisaalta informaatiotulva saattaa aiheuttaa valtavan paineen tiedon hallinnassa. Samaan aikaan siis ajatellaan, että tietoa ei ole saatavilla, mutta toisaalta tietoa tarjotaan jo liikaakin. Viestinnän suunnitelmallisuudella ja järjestelmällisyydellä sekä sen jatkuvalla kehittämisellä on tässä suhteessa erittäin suuri merkitys. Näin ollen myös pelastustoimen työyhteisöviestinnän ongelmia voisi olla syytä selvittää tarkemminkin. Teksti: Tero Haapala, palomestari Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan osoitteessa: www.theseus.fi hakusanoilla yhteisöviestintää pelastustoimessa.

Palontutkijoille oma yhdistys Suomen palontutkijat ry on rekisteröity tammikuussa 2014 ja sen tarkoitus on edistää palontutkinnan laatua Suomessa. Yhdistyksen perustamiskokoukseen marraskuussa 2013 osallistui yli 50 palontutkinnan parissa työskentelevää. Yhdistyksen perustamista on Suomessa suunniteltu jo vuosia ja viimein toiminta on alkamassa. Palontutkijoiden yhdistyksillä on maailmalla pitkä historia ja toiminta nykyään aktiivista. Yhdysvalloissa International Association of Arson Investigators perustettiin 1949 ja sillä on tällä hetkellä yli 5000 jäsentä. Englannin palontutkintayhdistys juhlisti viime vuonna kymmenettä toimintavuottaan ja on tiettävästi USA:n ulkopuolella suurin palontutkijayhdistys 900 jäsenellä. Suomea lähin palontutkijayhdistys löytyy Ruotsista. Palontutkijayhdistyksen perustamisesta on Suomessa puhuttu vaihtelevalla aktiivisuudella jo useiden vuosien ajan. Yhdistyksen perustamista suunniteltaessa arvioitiin sitä pitäisikö yhdistyksen olla jaosta jossakin jo olemassa olevassa yhdistyksessä vai olla kokonaan oma yhdistys. Keskustelun jälkeen todettiin tarve nimenomaisesti pelkästään palontutkintaan keskittyvälle yhdistykselle. Palontutkintaan osallistuu sekä pelastuslaitos että poliisi, joilla kummallakin on omia alan yhdistyksiä. Lisäksi palontutkintaan osallistuu yksityisiä toimijoita, joilla niin ikään on omia yhdistyksiä, muun muassa vakuutusetsivien yhdistys ja sähkötarkastajien SÄTY. Riskinä pidettiin että selkeästi yhden toimialan omaan yhdistykseen ei liittyisi laajasti eri toimijoita.

Lontoon pelastuslaitoksen palontutkintayksikön päällikön tehtävästä ja työskentelee nyt yksityisessä palontutkintayrityksessä. Lisäksi Mansi on ollut kymmenen vuotta Englannin palontutkintayhdistyksen puheenjohtaja ja IAAI:n tuleva puheenjohtaja ensimmäisenä eurooppalaisena. Mansi on urallaan tutkinut useita tulipaloja, joissa on menehtynyt palomiehiä. Perustamiskokouksen koulutusosiossa Mansi esitteli yhden tapauksen, jossa Lontoossa menehtyi kaksi palomiestä pienen liike- ja asuinrakennuksen tulipalossa. Palomiesten menehtyminen aiheutui monen tekijän summasta, mutta tilanteeseen johti mm. puutteellinen tilannekuva, savusukellusradioiden puuttuminen ja liian kevyt letkukalusto. Koulutuksen lisäksi perustamiskokouksessa keskusteltiin laajasti yhdistyksen tulevista säännöistä ja odotuksista toiminnalle. Myös ensimmäisen toimintavuoden hallituspaikoista päätettiin perustamiskokouksessa. Tarkoituksena on kierrättää vastuutehtäviä parin vuoden välein eri henkilöillä jotta yhdistykseen saadaan mahdollisimman moni aktiivisesti mukaan. Ensimmäiseksi toimintavuodeksi hallitukseen valittiin sihteeriksi Mika Laiso vakuutusyhtiö Fenniasta, rahastonhoitajaksi Reijo Lintula RTL-Palvelut Oy:stä, jäseneksi Pasi Hyyryläinen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, varapuheenjohtajaksi Pasi Paloluoma Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta ja puheenjohtajaksi Tuomas Pälviä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

IAAI-jäsenyys Kansainvälisen toiminnan edistämiseksi yhdistys jätti hakemuksen International Association of Arson Investigatorsin Suomen jaostoksi helmikuussa. Viralliset asiakirjat allekirjoitettiin huhtikuussa Las Vegasissa järjestetyssä koulutusseminaarissa ja Suomen palontutkijat ry on nyt IAAI:n 78. jäsenyhdistys. Osana IAAI:ta Suomen palontutkijat pääsee mukaan kansainväliseen verkostoon, joka on alallaan laajin. IAAI-jäsenyys edistää kansainvälistä tiedonvaihtoa ja verkostoitumista sekä ulkomaisten kouluttajien saamista Suomeen.

Tulevaa toimintaa Alkuvuosi on kulunut yhdistyksen rekisteröintiin kuuluvien hallinnollisten tehtävien hoitamisessa. Yhdistys on nyt virallisesti rekisteröity mutta työ keskittyy edelleen perustoimintojen käynnistämiseen. Jäsenhakemukset on nyt lähetetty ja sääntöjen mukaisesti hallitus hyväksyy jäsenet. Seuraavana toimenpiteenä on nettisivujen perustaminen jotta tiedonvaihto jäsenten kesken saadaan mahdollisimman hyvin käyntiin. Palosuojelurahastolta saadun avustuksen turvin järjestetään kaksi samansisältöistä koulutuspäivää syksyllä 2014. Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta ja jäsenhakemuksia saa hallituksen jäseniltä. Tuomas Pälviä Suomen palontutkijat ry:n puheenjohtaja

Yhdistyksen tarkoitus Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on edistää palontutkinnan laatua ja palontutkijoiden ammattitaitoa Suomessa. Yhdistys tulee järjestämään seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia sekä jakamaan tietoa eri tavoin. Lisäksi yhdistys voi käynnistää tutkimushankkeita tai osallistua niihin. Yhdistyksen toiminnasta vastaa hallitus johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi neljä jäsentä. Hallituspaikat pyritään täyttämään siten että pelastustoimi, poliisi ja vakuutusyhtiöt olisivat edustettuina. Kotimaisen toiminnan lisäksi tarkoituksena on edistää kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa.

Perustamiskokouksessa yli 50 osallistujaa Ennen yhdistyksen virallista rekisteröimistä järjestettiin perustamiskokous, johon osallistui 53 palontutkinnasta kiinnostunutta henkilöä. Perustamiskokouksessa oli vieraana Peter Mansi Englannista, joka on jäänyt eläkkeelle

Kurikkayhtiö vaihtoi omistajaa Kurikkayhtiö on vaihtanut omistaja. Jukka Hannula liikekumppaniensa kanssa on ostanut yrityksen liiketoiminnan. Timo Kurikka jatkaa perustamassaan yrityksessä edelleen. 20-vuotias yritys on erikoistunut öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntaan. Omien tuotteiden lisäksi Kurikkayhtiö on Tesimax-kemikaalipukujen maahantuoja. Tulevaisuudessa tarkoitus on laajentaa palo- ja pelastuspuolen valikoimaa, tarjota sertifioitua kemikaalipukujen huoltoa ja kehittää koulutusta entisestään.

7/2014

Uusi kasvo Pelastustietoon 3RKMRLV 6DYRQ PDDNXQWD RQ QRLQ DVXNNDDQ DOXH NHVNHOOl NDXQ Filosofian maisteri Kaisu Puranen, 32, -lUYL 6XRPHD 3RKMRLV 6DYRQ SHODVWXVODLWRV KXROHKWLL PDDNXQQDQ HelsingistĂ¤ aloittaa syyskuun lopulla toimittajana Pelastustiedossa. PainopisSHODVWXVWRLPHVWD VHNl .XRSLRQ 6XRQHQMRHQ MD 9DUNDXGHQ te tyĂśssĂ¤ on verkkotoiminnan kehittĂ¤Pohjois-Savon pelastuslaitoksessa on haettavana HQVLKRLWRSDOYHOXLGHQ WXRWWDPLVHVWD misessĂ¤ ja sisĂ¤llĂśn tuotannossa. HĂ¤n on palopĂ¤Ă¤llikĂśn virka alkusijoituspaikkana Kuopion tyĂśskennellyt toimittajana useissa maa toimipiste kuntalehdissĂ¤ ja viimeksi kaksi ja puoli 3RKMRLV 6DYRQ SHODVWXVODLWRNVHVVD RQ KDHWWDYDQD NOR PHQQHVVl XXVL vuotta Ilta-Sanomissa. HĂ¤n odottaa tyĂślPalopĂ¤Ă¤llikkĂś vastaa pelastustoimen toimintojen ja talouden toteutumisesta toimialueellaan. HĂ¤n ohjaa ja vastaa keskisen toimiÂ alueen pĂ¤ivittĂ¤isestĂ¤ toiminnasta ja valmiudesta. +HQNLO|VW| MD KDOOLQWRSllOOLN|Q YLUND .XRSLRVVD

tĂ¤Ă¤n tutustumista mielenkiintoiseen pelastustoiminnan kenttĂ¤Ă¤n.

Hakemukset 15.10.2014 klo 12 mennessĂ¤ ensisijaisesti sĂ¤hkĂśiseen rekrytointijĂ¤rjestelmĂ¤Ă¤n www.kuopiorekry.fi.

Oikaisu +HQNLO|VW| MD KDOOLQWRSllOOLNN| YDVWDD PDDNXQQDOOLVHQ SHODVWXVODLWRNVHQ KHQNLO|VW| MD KDOOLQWRVH Nuoret osaavat vaatia (Pelastustieto 6/2014) jutun kuvaaja oli Tomi LisĂ¤tietoja: pelastuspĂ¤Ă¤llikkĂś Erkki Asikainen, puh. 044 718 8102. VHNl WRLPLL MRKWRU\KPlQ MlVHQHQl MD KDOOLQWRSDOYHOXLGHQ HVLPLHKHQl 9LUDQ NHOSRLVXXVYDDWLPXNVH Jokela. YLUNDDQ VRYHOWXYD NRUNHDNRXOXWXWNLQWR SHUXVSDONND Âź NN MD W\|DLND WRLPLVWRW\|DLND 7DUNHPPDW WLHGRW YLUDVWD MD KDNHPLQHQ .XRSLRQ NDXSXQJLQ W\|SDLNNDKDXQ NDXWWD ZZZ NXRSLRU Palomiesliitto vastustaa elĂ¤keiĂ¤n nostamista .XRSLRVVD 3HODVWXVMRKWDMD Palomiesliitto ei kannata vanhuuselĂ¤keiĂ¤n alarajan nostamista. Palomiehet eivĂ¤t saavuta edes nykyistĂ¤ 63 vuoden alarajaa, sillĂ¤ he kĂ¤ytĂ¤nnĂśssĂ¤ poistuvat tyĂśelĂ¤mĂ¤stĂ¤ tyĂśkyvyttĂśmyyselĂ¤kkeelle keskimĂ¤Ă¤rin 55-vuotiaina. â&#x20AC;?MyĂśs palomiehillĂ¤ on oltava oikeus jĂ¤Ă¤dĂ¤ terveenĂ¤ elĂ¤kkeelle heidĂ¤n omasta ammatistaan, Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula huomauttaa. â&#x20AC;?MikĂ¤li vanhuuselĂ¤kkeen alarajaa nostetaan, on raskaassa ammatissa tyĂśuransa tehneillĂ¤ oltava vĂ¤yliĂ¤ siirtyĂ¤ elĂ¤kkeelle ennen alarajan saavuttamista. Palomiesliiton mielestĂ¤ mekaaninen elĂ¤keiĂ¤n nostaminen ei ole paras keino pidentĂ¤Ă¤ tyĂśuria. TyĂśurien jatkamisen ongelmaa ei myĂśskĂ¤Ă¤n ratkaista tyĂśelĂ¤kelainsĂ¤Ă¤dĂ¤nnĂśllĂ¤. Se ratkaistaan tyĂś-

paikoilla. TyĂśelĂ¤keratkaisun on sisĂ¤llyttĂ¤vĂ¤ keinoja, joilla kannustetaan tyĂśnantajia tyĂśelĂ¤mĂ¤n joustoihin ja kannusteisiin tyĂśurien pidentĂ¤miseksi. LisĂ¤ksi Palomiesliitto edellyttĂ¤Ă¤, ettĂ¤ elĂ¤keneuvottelujen lopputulokseen etsitĂ¤Ă¤n ratkaisu, jossa tyĂśelĂ¤kkeen karttumat jakaantuvat tasaisesti koko tyĂśuran ajan. TĂ¤llĂśin karttumien kertyminen olisi nykyistĂ¤ jĂ¤rjestelmĂ¤Ă¤ oikeudenmukaisempi pitkĂ¤n tyĂśuran raskaassa ammatissa tekeville. Esimerkiksi palomiehet eivĂ¤t pĂ¤Ă¤se kartuttamaan nykyisiĂ¤ 63â&#x20AC;&#x201C;68 ikĂ¤vuoden aikana kertyviĂ¤ superkarttumia, sillĂ¤ he ovat joutuneet poistumaan tyĂśelĂ¤mĂ¤stĂ¤ huomattavasti aikaisemmin.

Helsinkiin uusia palomiehiĂ¤ Helsingin pelastuskoulun pelastajakurssin pĂ¤Ă¤ttĂ¤jĂ¤isiĂ¤ vietettiin ensimmĂ¤istĂ¤ kertaa osaamiskeskuksen tiloissa JĂ¤tkĂ¤saaressa. Pelastajakurssi 37:ltĂ¤ valmistui 16 uutta palomiestĂ¤, jotka kĂ¤yvĂ¤t vielĂ¤ tarvittavan koulutuksen valmistuakseen ensihoitajiksi. Yksi valmistuneista oli Roni Hotari, joka sai myĂśs Pelastustieto-lehden myĂśntĂ¤mĂ¤n stipendin hyvĂ¤stĂ¤ ammattitaidosta ja osaamisesta turvallisuusviestinnĂ¤ssĂ¤.

Markku Haranne 27 vuotta lĂ¤Ă¤nin miehenĂ¤ EtelĂ¤-Suomen lĂ¤Ă¤ninhallituksessa ja aluehallintovirastossa vuodesta 1987 pelastustoimen johtotehtĂ¤vissĂ¤ tyĂśskennellyt Markku Haranne jĂ¤i elĂ¤kkeelle syyskuun alussa. Emeritus-pĂ¤Ă¤toimittaja Juhani KatajamĂ¤ki muisti Harannetta artikkeleilla, jotka Haranne on kirjoittanut Palontorjunta ja Pelastustieto-lehdissĂ¤.

7/2014

Koulutustarjontaamme syksyllä 2014 Ammatillinen täydennyskoulutus Nro 20315 20351 20649 20549 20033 20640 20662

Kurssi Toiminta paloteknisillä laitteistoilla Turvallisuuskouluttajan peruskurssi Valvonta ja palotarkastus erityiskohteissa CBRNE-kurssi ensivasteen toimijoille Hakkuutekniikka ja vauriopuiden käsittely Simulaatio-ohjaajakurssi - tavoitteista toteutukseen Moniviranomaisyhteistyö - Tunne ketjukaverisi toiminta

Aika 4.-6.11.2014 11.-13.11.2014 12.-13.11.2014 10.-12.11.2014 4.-6.11.2014 4.-6.11.2014 27.11.2014

Hinta € 435 435 278 570 381 600 150

Haku päättyy 10.10.2014 24.10.2014 17.10.2014 17.10.2014 3.10.2014 20.10.2014 29.10.2014

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme. Kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päätyttyä vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti. Perustettu vuonna 1950. www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Tilaushinnat 2014 Kestotilaus 61 € /vsk, vuositilaus 68 €/vsk, opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 € Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmestymisajat 2014

23.1.2015 Baltic Princessillä

Risteily alk.

29€

/C4-hytti

N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 1 12.2. 22.1. 29.1. Vesipelastus 2 12.3. 19.2. 26.2. Hälytysajoneuvot ja kalusto 3 9.4. 19.3. 26.3. Viestintä 4 14.5. 23.4. 30.4. Pelastusvälineet 5 12.6. 22.5. 28.5. 6 27.8. 6.8. 13.8. Turvallisuusmessut 7 24.9. 3.9. 10.9. Vapaa-aika 8 22.10. 1.10. 8.10. Ensihoito ja ensivaste 9 19.11. 29.10. 5.11. Kodin turvallisuus 10 17.12. 26.11. 3.12. Liikennepelastaminen Kirjapaino:

2014

ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen Painotuote

PEFC/02-31-151

VARAUKSET MATKA-VEKKA TURKU 020 120 4851 ma–pe 9–17 tai tulimeri@matkavekka.fi Lisätietoja www.tulimeri.fi 7/2014

50 VUOTTA SITTEN

Palontorjunta satamissa Satamat muodostavat palontorjunnan kannalta tärkeän kohteen, sillä niissä liikutellaan erittäin suuria määriä kallisarvoisia tavaroita samalla kuin suoritetaan monenlaista työtä. Lukuisat henkilöt asioivat päivien mittaan satamissa. Myöskin asiattomia henkilöitä liikuskelee joko uteliaisuudesta tai suorastaan rikollisissa tarkoituksissa satamien alueilla. Viime aikoina on satamissa sattunut useita tulipaloja, mistä luonnollisena seurauksena herää kysymys: ”Onko satamien palontorjuntaan kiinnitetty riittävästi huomiota?” Tällöin on tietenkin syytä syventyä sataman sisäiseen rakenteeseen, sen laitteiden sijoitukseen, järjestelyyn ja käyttöön. On erittäin tärkeätä, että jo sataman suunnittelussa otetaan huomioon ehkäisevä palontorjunta. Rakennussäännöissä on monista paloturvallisuutta koskevista seikoista yksityiskohtaisia ja tarkkoja määräyksiä ja ohjeita. On kuitenkin myös paljon sellaisia asioita, jotka jäävät suunnittelijan harkittaviksi. Eräs palontorjunnan kannalta tärkeä näkökohta satamalaitteiden sijoituksessa on riittävän väljyyden ja hyvien kulkuteiden järjestäminen kaikkialle. Paitsi pysyviä laitteita tämä koskee myöskin tavaran varastoinnin järjestämistä varastoalueille. Kunkin korttelin ja rakennuksen ympäri olisi päästävä ajamaan. Vedenottopaikkoja tarvitaan tiheään. Tulenarkojen aineiden käsittely ja varastointi taas on järjestettävä erikseen niille varatuille alueille.

Ul/SI LOJA FA R G O =

= = --= �� =

� �

= � =� =

VA HVA KU I N

� = "':a

Tärke itä yksit yisko htia:

Eaton taka-a ksel i n taattu kantav uus 22.000 lbs. 0.000 kg. eli noin

112" leveäm mät ja 18 cm pitemm ät etujou set, 2" leveäm mät takajo uset. YÖRÄ T: Kymm enpult tinen k i i n n i tys. E N KAAT: 1 0.00-2 0" renkaat edessä ja takana .

O U SET:

akelu ajoon kevye mmä t malli t

utta Fargoa on myös kevyem pinä mallein a. Kolme rdisoit ua painol stan... u okkaa 6350 kg lähtien .

U T 0-0 S A S T 0

Etelä-E splana adi

Puhe l i n 1 2 521

= =

VETU RI lämm in tilava hytti Uudessa Fargomalliss a on kiinnit etty erityistä huomi ota kuljett ajan mukavuu teen. Uusitussa amerik kalaism allises sa 3-heng en ohjaam ossa on tilaa ja näky vyyttä joka suunta an. Ajaja viihtyy .

FARGO 405 17.150:kok. p. FARGO 406 21.700:kok. p. FARGO 407 26.500:kok. p.

7.000 kg 1 0.500 kg 1 1 .300 kg

ras kaa n työ n kun inga s

7/2014

Sataman rakennustyöt suoritetaan joko omina töinä tai vuokramiesten toimesta. Tehokas palontorjunta edellyttää varsin pitkälle menevää valvontaa myöskin vuokralaisten toiminnassa, josta määräykset on otettava vuokrasopimuksiin. Kaikki edellä esitetyt näkökohdat satamien palontorjunnasta ovat kyllä selviä ja tuskinpa voidaan puhua laiminlyönneistä, vaikka tulipaloja valitettavasti on sattunutkin. On kuitenkin otettava huomioon, että satamissa on hyvinkin vanhoja rakenteita ja laitteita, jotka eivät palontorjunnan suhteen ole hyväksyttäviä. Niitä ei kuitenkaan voida poistaa käytöstä, ennenkuin on saatu rakennetuksi uusia laitteita tilalle. Tällä tavoin on vuodesta toiseen vanhoja laitteita pidettävä ilmeisenä palonvaarana uusillekin rakenteille. Tällaisia olivat Helsingin Länsisatamassa 22.6.1964 sattuneessa tulipalossa tuhoutuneet rakennukset. Ne rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana tilapäisiksi varastosuojiksi, mutta jatkuvan varastotilojen puutteen vuoksi niitä on säilytetty purkamattomina tähän asti. On selvää, että nämä rakennukset ovat jo kauan olleet ympäristölleen selvänä palonvaarana. Eräs huomattava epäkohta satamien palontorjunnan kannalta on heikko poliisivartiointi. Asiattomia henkilöitä pääsee esteettä liikkumaan satamien alueilla. Vaikka heillä ei varsinaisesti olisi rikollisia aikeita, voivat he huolimattomalla tulen käsittelyllä, kuten

fätkäsaaressa palaa 22. 6. 1964. Palomiehet pitävät suihkullaan kylmänä puisen varastorakennuksen ulkoseinää, estävät sitä ro mahtamasta ja näin onnistuu viereisen aaltoalumiinipeltisen varaston suojaus. Varaston katolla mies suihkuineen jäähdyttämässä

kattoa.

Dipl.ins AHTI MÅRD

Satama palokohteena

Satamien palontoriunta

Satama-alueella oleskelleet joutilaat henkilöt sytytti vät viime kesänä vajaan kuukauden sisällä kolme huo miota h�rättänyttä paloa Helsingissä. Seurauksena oli mm. varsin värikäs julkinen keskustelu, jossa pääasiassa vaadittiin "röttelösatamien" saneerausta ja asiattomien pääsyn estämistä satama-alueille. Lehtemme on valinnut syyskuun numeron päätee maksi satamapalontorjuiman. Kirjoittajamme joutuvat työnjaosta

huolimatta

koskettelemaan

osaksi samoja

asioita, mutta sitä vakuuttavampi kokonaiskuva on.

Satamien erikoislaatuinen luonne palokohteina ja tästä aiheutuva poikkeuksellinen palonvaara on oival lettu jo kauan. Seuraavassa pari umpimähkään valit tua otetta viranomaisille lähetetyistä palotarkastuskertomuksista: "Koko satama-alueella ei ole minkäänlaista konevoimaruiskua. Kaupungin omistamista mies voimaruiskuistakin oli toinen rikki, ja letkujr: riittämättömästi." "Räjähtävien ja itsesytytykselle alttiiden ainei den varastoiminen satama-alueella olisi ankarasti kiellettävä. Tarkastustilaisuudessa oli keskellä sa tama-aluetta mm. eräässä lautakojussa dynamiitti varasto ja kopin lukkolaite rikki, joten siihen ke nellä vain oli vapaa pääsy." Näin oli ennen, mutta milloin? Kumpikin huomio on tehty vakuutusyhtiöitten yhteisessä palotarkastuk sessa vuonna 1953. Edellinen ote on Tornion, jälkim mäinen Vaasan kaupunginhallitukselle tarkastuksen johdosta lähetetystä kirjeestä. Saman vuoden tarkas tuskertomuksista ilmenee, että höyryvetureitten aiheut tamaan vaaraan kiinnitettiin vakavaa huomiota ehdot tamalla kipinäverkkojen käyttöä ja kipinävartioinnin tehostamista. Miesvoimaruiskut ovat jo hävinneet kaupunkipalo kuntien kalustosta, samoin lautakojuissa säilytettävät dynamiittivarastot satamista. Höyryvetureitten käyttö satamissa on myös aivan viime vuosina kielletty. Voisi luulla, ettei tulipaloja ylipäänsä enää voi syttyä muu ten kuin pyromaanin sytyttämänä, ja että nykyaikai nen palokunta pystyy ne joka tapauksessa sammutta maan alkuunsa.

350

Palontorjunta 7 /1964

heittelemällä palavia tupakanpätkiä, aiheuttaa melkoista palonvaaraa. Tällaisista syistä syttyivät Helsingin Eteläsatamassa 26. 6.1964 ja Katajanokalla 16.7.1964 sattuneet varsin tuhoisat tulipalot varastokentillä. Nykyhetken tilannetta katsellen olisikin satamien palontorjunnassa päähuomio kiinnitettävä vanhojen paloturvallisuuden kannalta vaarallisten rakenteiden ja laitteiden uusimiseen sekä poliisivartioinnin tehostamiseen asiattomien pääsyn estämiseksi satamien alueille. Lue koko mittava katsaus satamapalontorjuntaan: www.pelastustieto.fi > arkistojutut

Uutisia Kymestä

Rivit tiivistyivät

Lappeenrannan vakinainen palokunta on saanut toimintansa aikana neljännen paloauton, jossa on 2800 ltr. nokkapumppu. Uutta autoa esiteltiin keväällä kutsuvieraille. Uutta paloasemaa ei sensijaan vieläkään ole saatu Lappeenrantaan. Kymenlaakson palokuntien palontorjuntapäivää, joka oli samalla Inkeroisten VPK:n 70-vuotisjuhlapäivä, vietettiin Inkeroisissa monin juhlallisuuksin. Leikekokoelmassa todetaan myös, että pilkkiharrastus on jatkuvasti palokuntalaisten ”hobbynä” monissa läänimme palokunnissa. Keväällä pidetyn Lappeenrannan alueen palopäällystökerhon kilvan voitti Armila-Kourulanmäen VPK tuloksella 4 kg ja 65 grammaa.

Suomen Nuohoojamestarien Liitto r.y:n paikallisydistysverkostoon perustettiin 17.5.1964 jälleen uusi yhdistys, Keski-Suomen läänin Piirinuohoojien yhdistys, kotipaikkana Äänekoski. Yhdistyksen perustavaan kokoukseen Äänekoskelle oli saapunut piirinuohoojia useista Keski-Suomen läänin kunnista. Vastaperustetun paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Linja-Aho Äänekoskelta ja varapuheenjohtajaksi Martti Kaukonen Jyväskylän mlk:sta. Sihteeriksi valittiin Kalevi Partanen Suolahdelta. Kokouksessa hyväksyttiin S.N. Liitto r.y:n mallisäännöt paikallisyhdistyksille. S.N. Liiton hallitus tervehtii uutta jäsenyhdistystä. V.A.K

VAATEKLASSIKKO jo vuodesta 1969

G-1000® on Fjällrävenin vaateklassikko. Tiivis kangas on sekoitus polyesteria (65%) ja puuvillaa (35%). Sen ansiosta tuote on tuulenpitävä ja kestää hyvin kulutusta. Kyllästämällä siitä tulee myös vettä hylkivä ja kipinänkestävä. Kestävä kangas päästää kehon kosteuden ulos hyvin ja sopii erinomaisesti aktiiviseen ulkoilmaelämään. G-1000®-tuotteemme löydät Trekking-tuotesarjasta. Tuulenpitävä. Kovaksi kehrätyt kuidut tekevät G-1000®-kankaasta lähes täysin tuulenpitävän. Kyllästetty kangas suojaa hyvin purevalta tuulelta.

Hyttystiivis. Tiivis G-1000®-kudos suojaa myös ärsyttäviltä hyttysten pistoilta, joten G-1000®-vaatteita kannattaa käyttää sekä metsissä että tuntureilla.

Kestävä. G-1000®-kangas kestää erinomaisesti kulutusta. Se on yli kolme kertaa kestävämpää kuin farkkukangas.

UV-suoja. Tiivis kangas suojaa lähes sataprosenttisesti auringon alfa- ja betasäteilyltä.

Vettä hylkivä. Greenland Wax -kyllästäminen tekee G-1000®-vaatteista erittäin vastustuskykyisiä sadetta ja kosteutta vastaan. Vaikka kangas kastuisikin, se kuivuu nopeasti.

Greenland-vaha. Fjällrävenin kehittämällä ympäristöystävällisellä vahakyllästeellä voit itse parantaa kankaan hylkivyyttä ja pitää huolta G-1000®-vaatteistasi.

Fenix Outdoor Finland Oy • (09) 877 1133 • www.fjallraven.fi

Turvallisuus- ja työsuojelualan kansainväliset ammattimessut

5.–7.11.2014

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus

www.eurosafety.fi

Turvallisuusalan

ammattilaisten kohtaamispaikka Tampereella jo 14. kerran Lue lisää: www.eurosafety.fi

Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ammattimessut tarjoavat mahdollisuuden päivittää tietoja ja vahvistaa omaa osallisuutta työpaikan hyvinvoinnin rakentamisessa!

an ka

Hyödyllinen kokonaisuus esim. työsuojelupäälliköille ja -valtuutetuille, hr- ja työhyvinvointivastaaville sekä erityisesti hitsauksen ja tuotannon asiantuntijoille ja hankinnoista päättäville.

Tarjolla on monipuolisesti työsuojeluratkaisuja yritysten tarpeisiin yhdellä käynnillä unohtamatta työhyvinvointia, jonka merkitys on kasvussa alasta riippumatta.

Työhyvinvointi

n aa m

Turvallisuuden, työhyvinvoinnin ja hitsauksen ammattilaisille

Nordic Welding Expo Pohjoismaiden suurin hitsausalan messutapahtuma tuo yhden suurimmista työsuojelua ja -hyvinvointia käyttävistä teollisuuden haaroista messuille.

Ilmailunkatu 20, PL 163, 33901 Tampere www.tampereenmessut.fi, info@tampereenmessut.fi etunimi.sukunimi@tampereenmessut.fi

Varaa nyt osastopaikkasi p. 0207 701 212 Veli-Pekka Rouvali p. 0207 701 233 Jukka Järvinen

www.eurosafety.fi/osasto

EuroSafety-messut järjestää Tampereen Messut Oy yhteistyökumppaninaan Suomen Työsuojelualan Yritysten liitto STYL ry